ellauri042.html on line 676: Hukkapätkä (160cm) väkäleuka koukkunenä Elisabeth Moss on jotenkin X-filesien Gillian Andersonin tapainen, joka nyttemmin on niin paljon The Witchin näköinen että esittääkin sitä Lady Di-pätkässä. Ne on parhaimmillaan happamissa ilmeissä. Komendantti on luihun jutkun oloinen. Junen 2 bylsijää Nick ja komendantti ovat kuin Kummelien Lyhkönen ja Kolli. Hirmusesti ikävystyttävää panoa ja huohotuxia. Ei meinaa millään jaxaa kazoa, mutta täytyy kai se loppuun ährätä et voi kirjottaa tähän lisää juonenpaljastuxia. Mitä oli juonenpaljastus enkuxi? Joo se oli spoileri. 80-luvulla se tarkotti auton takasiipeä.
ellauri069.html on line 700: Kurt Busiek's Astro City is an American superhero anthology comic book series centered on a fictional American city of that name. Created and written by Kurt Busiek, the series is mostly illustrated by Brent Anderson, with character designs and painted covers by Alex Ross. Nää piipertäjät on vanhoja pyyleviä ukkoja. Tää on ysäriltä, liian uusi good old Nipistäjälle.
ellauri098.html on line 568: Christina Aguilera, Pamela Anderson, Marie Antoinette, Fred Astaire, David Beckham, Yogi Berra, Bjork, David Bowie, prinsessa Diana, Bob Dylan (taas), Lady Gaga, Paris Hilton, Michael Jackson, Mick Jagger, Erwin "Magic" Johnson, Jimi Hendrix, Audrey Hepburn, Paul McCartney (taas), Marilyn Monroe, Jim Morrison (taas), W.A. Mozart, keisari Nero, Brad Pitt, Prince, Leni Riefenstahl, Rihanna, Keith Richards (taas), Auguste Rodin, Britney Spears, Elizabeth Taylor, Justin Timberlake (taas), Thich Nhat Hanh (vietn. pasifisti), John Travolta, Pharrell Williams
ellauri105.html on line 143: Wayne Anderson:
ellauri107.html on line 272: Roth confesses, Oh, I wanted to be literary, wanted to be influencer. There were Flaubert and Henry James, Dreiser and Sherwood Anderson. But I discovered I was but a raucous talent.
ellauri109.html on line 225: Gillian Leigh Anderson (s. 9. elokuuta 1968 Chicago, Illinois) on yhdysvaltalainen näyttelijä ja kirjailija. Hänet tunnetaan erityisesti roolistaan FBI-erikoisagentti Dana Scullyna televisiosarjassa Salaiset kansiot.
ellauri159.html on line 961: INFPs are the dreamers of the world. They are deeply idealistic and passionate about their beliefs, ideas, and relationships. INFP writers include Jean-Jacques Rousseau, Albert Camus, George Orwell, J.R.R. Tolkien, Virginia Woolf, Antoine de Saint-Exupery, A.A. Milne, Franz Kafka, Edgar Allan Poe, John Milton, William Blake, Hans Christian Anderson, William Shakespeare, Homer, and George R.R. Martin. Learn more about how INFPs write here.
ellauri160.html on line 211: Hemingway, then aged 22, moved to Paris with his wife, Hadley Richardson, and letters of introduction from Sherwood Anderson. In February 1922 the Hemingways visited the Pounds for tea. Although Pound was 14 years older, the men became friends; Hemingway assumed the status of pupil and asked Pound to edit his short stories. Pound introduced him to his contacts, including Lewis, Ford, John Peale Bishop, Malcolm Cowley, and Derek Patmore, while Hemingway tried to teach Pound to box. Hemingway was a drinker, Ezra not.
ellauri162.html on line 559: Sidonius Apollinaris jätti useita näytteitä satunnaisesta jakeesta; ja yhdeksän kirjekirjaa, joista W.B Anderson toteaa: "Mitä tahansa ajatteleekin hänen tyylistään ja sananrieskastaan, Sidoniuksen kirjeet ovat korvaamaton tietolähde monista aikansa elämän näkökohdista." Vaikka nämä kirjeet ovat hyvin sanakirjassa, ne paljastavat Sidoniuksen mieheksi, jolla on genaalinen luonne, joka on ihastunut hyvään elämään ja nautintoon.
ellauri213.html on line 434: Seuraavassa on listattuna pahoja naisia rikkomuxineen (kuvissa söpöset alleviivattu): Irma Grese (Naziwächterin), Myra Hindley (serial pedocide), Isabela of Castile (born in the year 1451 and died in 1504, Isabella the Catholic, was queen of Castile and León. She and her husband, Ferdinand II of Aragon, brought stability to the kingdoms that became the basis for the unification of Spain. Isabella and Ferdinand are known for completing the Reconquista, ordering conversion or exile of their Muslim and Jewish subjects and financing Christopher Columbus’ 1492 voyage that led to the opening of the “New World”. Isabella was granted the title Servant of God by the Catholic Church in 1974), Beverly Allitt (pedocide, Angel of Death), Queen Mary of England (catholic), Belle Gunness (norwegian-american serial killer), Mary Ann Cotton (serial killer), Ilse Koch (Lagerfrau), Katherine Knight (very bad Aussie), Elizabeth Bathory (hungarian noblewoman and serial killer), Sandra Avila Beltran (drugs), Patty Hearst (hänen isoisänsä oli lehtikeisari William Randolph Hearst. Hiän joutui kidnappauksen uhriksi, mutta pian tämän jälkeen hiän teki pankkiryöstön ja joutui vankilaan), Genene Jones (infanticide nurse), Karla Homolka (Canadian serial killer), Diane Downs (infanticide), Aileen Wuornos (serial killer), Griselda Blanco (drug lady), Lizzie Borden (kirvesmurhaaja), Bonnie Parker (bank robber), Anne Bonny (pirate), Mary Bell (pedocide), Delphine LaLaurie (serial slavekiller), Patricia Krenwinkel (Manson family member), Leslie van Houten (Manson family member), Darlie Routier (infanticide), Susan Smith (infanticide), Susan Atkins (Manson family member), Ching Shih (pirate), Anna Sorokin Delvey (con woman), Amelia Dyer (serial killer), Assata Shakur (black terrorist), Belle Gunness (serial killer), Gypsy Rose Blanchard (matricide), Pamela Smart (mariticide), Ruth Ellis (nightclub hostess, last woman hanged in UK), Phoolan Devi (bandit), Ma Barker (matriarch), Jennifer Pan (parenticide), Virginia Hill (gangster), Karla Faye Tucker (burglar, first woman injected in US), Leonarda Cianciully (serial murderer, soapmaker), Mary Read, Carill Ann Fugate (murder spree), Grace Marks (maid), Belle Starr (outlaw, friend of Lucky Luke), Zerelda Mimms (Mrs. Jesse James), Jane Toppan (serial killer), Sara Jane Moore (wannabe assassin of Gerald Ford), Martha Beck (serial killer), Doris Payne (jewel thief), Mary Brunner (Manson family member), Barbara Graham (executed by gas), Grace O'Malley (pirate), Sada Abe (jealous geisha. When they asked why she had killed Ishida, “Immediately she became excited and her eyes sparkled in a strange way: ‘I loved him so much, I wanted him all to myself. But since we were not husband and wife, as long as he lived he could be embraced by other women. I knew that if I killed him no other woman could ever touch him again, so I killed him…..’ ), Samantha Lewthwaite (white somali terrorist), Theresa Knorr (murderess), Lynette Fromme (Manson family, wannabe assassin of Gerald Ford), The Freeway Phantom (serial killer), Carol M. Bundy (serial killer), Fanny Kaplan (bolshevik revolutionary), Marguerite Alibert (Ed VII courtesan), Jean Harris (author), Linda Hazzard (physician, serial killer), Mary Jane Kelly (1st victim of Jack the Ripper), Kim Hyon-hui (North-Korean spy), Vera Renczi (serial killer), Clare Bronfman (filthy rich criminal), Kirsten Gilbert (serial killer nurse), Gerda Steinhoff (Lagerwächterin), Linda Carty (baby robber), Estella Marie Thompson (black prostitute, blowjobbed Hugh Grant), Elizabeth Becker (Lagerwächterin), Juana Barraza (asesina en serie), Olivera Circovic (baseball player, writer, jewel thief), Olga Hepnarova (mental serial killer), Sabina Eriksson (knäpp tvilling), Minnie Dean (serial killer), Madame de Brinvilliers (aristocrat parri- and fratricide), Martha Rendell (familicide, last woman hanged in Western Australia), Violet Gibson (wannabe assassin of Mussolini), Idoia López Riaño (terrorist), Styllou Christofi (murdered her daughter in law), Mary Eastley (convicted of witchcraft), Wanda Klaff (Lagerwächterin), Giulia Tofana (avvelenatrice), Tisiphone (1/3 raivottaresta), Jean Lee (murderer for money), Brigitte Mohnhaupt (RAF terrorist), Marcia (mistress of Commodus), Beate Zschäpe (far-right terrorist), Evelyn Frechette (singer, Dillingerin heila), Francoise Dior (naziaktivisti), Linda Mulhall (nirhasi äidin poikaystävän saxilla), Brigit Hogefeld (RAF terrorist), Martha Corey (Salem witchhunt victim), Marie Lafarge (arsenikkimurha), Debra Lafave (teacher, gave blow job to student), Enriqueta Marti (asasina en serie), Alse Young (witch hanging victim), Elizabeth Michael (actress, involuntary manslaughter: nasty boyfriend hit his head and died while beating her), Susannah Martin (witchcraft), Maria Mandl (Gefängnisoffizerin), Mary Frith (pickpocket and fence), Hanadi Jaradat (suicide bomber), Marie-Josephte Carrivau (mariticide), Gudrun Ensslin (RAF founder), Anna Anderson (vale-Anastasia), Ans van Dijk (jutku nazikollaboraattori), Elizabeth Holmes (bisneshuijari), Ghislaine Maxwell (Epsteinin haahka), Julianna Farrait (drugs), Yolanda Saldivar (embezzler, killer), Jodi Arias (convicted killer Jodi Ann Arias was born on July 9, 1980, in Salinas, California. In the summer of 2008, Arias made national headlines when she was charged with murdering her ex-boyfriend Travis Alexander, a 30-year-old member of the Church of Jesus Christ of Latter Day Saints who was working as a motivational speaker and insurance salesman. Aargh. Justifiable homicide.) Alyssa Bustamante (kid murder), Mary Kay Letourneau (kid abuser), Mirtha Young (drugs), Catherine Nevin (mariticide), Pilar Prades (maid), Irmgard Möller (terrorist), Christine Schürrer (krimi), Reem Riyashi (suicide bomber), Amy Fisher (jealous), Wafa Idris (suicide bomber), Jeanne de Clisson (ex-noblewoman), Christine Papin (maid murderer), Sally McNeil (body builder), Mariette Bosch (murderer), Sandra Ávila Beltrán (drugs), Alice Schwarzer (journalist), Andrea Yates (litter murderer), Mimi Wong (bar hostess), Pauline Nyiramasuhuko (criminal politician), Josefa Segovia (murderer), Martha Needle (serial killer), Antonina Makarova (war criminal), Mary Surratt (criminal businessperson), Dorothea Binz (officer), Leona Helmsley (tax evasion), Angela Rayola (reality tv personality), Léa Papin (maid murderer), Ursula Erikssson (kriminell mördare), Maria Petrovna (spree killer), Aafia Siddiqui (criminal), Fatima Bernawi (palestinian militant), La Voisin (fortune teller), Deniz Seki (singer), Rasmea Odeh (Arab activist), Hildegard Lächert (nurse), Sajida al-Rishawi (suicide bomber), Hayat Boumeddiene (ISIS groupie, nähty viimexi Al Holissa), Herta Ehlert (Lagerwächterin), Elizabeth Stride (seriös mördare), Adelheid Schulz (krimi), Jenny-Wanda Barkman (Wächter), Shi Jianqiao (pardoned assassin. The assassination of Sun Chuanfang was ethically justified as an act of filial piety and turned into a political symbol of the legitimate vengeance against the Japanese invaders.), Rosemary West (serial killer), Juana Bormann (Lagerwächterin), Kathy Boudin (criminal), Kate Webster (assassin), Teresa Lewis (murderer), Hermine Braunsteiner (Lagerwächterin), Flor Contemplacion (assassina), Constance Kent (fratricide), Tamara Samsonova (serial killer), Herta Bothe (Lagerwächterin), Maria Gruber (Mörderin), Irene Leidolf (möderin), Waltraud Wagner (Mörderin), Elaine Campione (criminelle), Greta Bösel (Pflegerin), Marie Manning (Mörderin), Darya Nikolayevna Saltykova (sadist), Nora Parham (executed), Maria Barbella (assassina), Linda Wenzel (ISIS activist), Anna Marie Hahn (Mörderin), Suzane von Richthofen (parenticide), Charlotte Mulhall (murderer), Khioniya Guseva (kriminal), Daisy de Melker (serial killer nurse), Stephanija Meyer (Mörderin), Sinedu Tadesse (murderer), Ayat al-Akhras (suicide bomber), Akosita Lavulavu (minister of infrastructure and tourism), Sabrina de Sousa (criminal diplomat), Sally Basset (poisoner), Emma Zimmer (Aufseher), Mary Clement (serial killer), Irina Gaidamachuk (serial killer), Dagmar Overbye (serialmorder), Gesche Gottfried (Mörderin), Frances Knorr (serial killer), Beate Schmidt (Serienmörderin), Elizabeth Clarke (accused victim of witchcraft), Kim Sun-ja (serial killer), Olga Konstantinovana Briscorn (serial killer), Roxana Baldetti (politico), Rizana Nafeek (house maid), Margaret Scott (accused of witchcraft), Jacqueline Sauvage (meurtrier), Veronique Courjault (tueur en série), Barbara Erni (thief), Hilde Lesewitz (Schutzstaffel Wächterin), Thenmoli Rajaratnam (suicide bomber), etc. etc..
ellauri222.html on line 179: Podhoretz told Leader that he considered all of Bellow’s characters puppets. And there is something animatronic about them. This is especially true in “Augie March,” where the extended procession of too vivid personalities is like a Wes Anderson movie. Bellow tended to make his characters look the way a child sees grownups, unalterable cartoons, weirdly unself-conscious in their one-dimensionality.
ellauri272.html on line 136: Speak by Laurie Halse Anderson
ellauri272.html on line 222: Feed by M.T. Anderson
ellauri282.html on line 563: P. Saarikoski toi vitun kaunokirjallisuuteen 60-luvulla. Suvaizen epäillä. P. Saarikoski oli kuin Kaisa Häkkisen pieni orava, hampaat poikki ja käpy jäässä. Meidän pihaoravat syö tiaisten talipalloja, ei niitä vituta. Li Andersonia vituttaa, ja se sanoi niin, ja nyt suomen pyllynreijät rypistävät ympyriäisiä pikku suita. Eihän se osaa edes kunnolla suomea!
ellauri352.html on line 621: I really love Russian writers, especially from the 19th and early 20th Century: Gogol, Tolstoy, Chekhov, Babel. I love the way they take on the big topics. I´m also inspired by a certain absurdist comic tradition that would include influences like Mark Twain, Daniil Kharms, Groucho Marx, Monty Python, Steve Martin, Jack Handey, etc. And then, on top of that, I love the strain of minimalist American fiction writing: Sherwood Anderson, Ernest Hemingway, Raymond Carver, Tobias Wolff.
ellauri368.html on line 162: Frank Herbert kuoli vuonna 1986. Vuodesta 1999 alkaen hänen poikansa Brian Herbert ja tieteiskirjailija Kevin J. Anderson julkaisivat useita priikveleitä kaksi siikveliä, jotka täydentävät alkuperäisen Dune -sarjan ( Hunters of Dune vuonna 2006 ja Sandworms of Dune vuonna 2007), perustuu osittain Frank Herbertin muistiinpanoihin, jotka löydettiin kymmenen vuotta hänen kuolemansa jälkeen.
xxx/ellauri056.html on line 282: Hän asui Maurice Maeterlinckin kanssa Nizzassa. Myöhemmän lepakkokumppaninsa kirjailija, kustannustoimittaja Margaret Andersonin kanssa hän asui Seine-Maritimessa. Sekä Anderson että Leblanc olivat kreikkalais-armenialaisen mystikko G. I. Gurdjieffin oppilaita, ja he kuuluivat Gurdjieffin erityiseen 'Köysi' -naisryhmään, johon kuului myös kirjailija Kathryn Hulme. Georgette oli kirjailija Maurice Leblancin sisar, Maurice tuli erityisesti tunnetuksi luomastaan Arsene Lupin -romaanihahmosta. Jean Cocteau oli Georgetten läheinen ystävä.
xxx/ellauri068.html on line 119: In New York City, Borat sees an episode of Baywatch on TV and immediately falls in love with Pamela Anderson's character, C. J. Parker. While interviewing and mocking a panel of feminists, he learns of the actress' name and her residence in California. Borat is then informed by telegram that Oksana has been killed by a bear. Delighted, he resolves to travel to California and make Anderson his new wife. They decide not to fly, in case "the Jews repeat their attack of 9/11". Borat takes driving lessons and buys a dilapidated ice-cream truck for the journey.
xxx/ellauri068.html on line 127: At a hotel, Borat sees Azamat masturbating over a picture of Pamela Anderson. An angry Borat accidentally reveals his real motive for travelling to California. Azamat becomes livid at Borat's deception, and the situation escalates into a nude brawl which spills out into the hallway, a crowded elevator, and then into a packed convention ballroom.
xxx/ellauri068.html on line 131: Borat attends a United Pentecostal camp meeting, at which Republican U.S. Representative Chip Pickering and Mississippi Supreme Court Chief Justice James W. Smith, Jr. are present. He regains his faith and forgives Azamat and Pamela. He accompanies church members on a bus to Los Angeles and disembarks to find Azamat dressed as Oliver Hardy, although Borat mistakes him for Adolf Hitler. The two reconcile and Azamat tells Borat where to find Pamela Anderson. Borat finally comes face-to-face with Anderson at a book signing at a Virgin Megastore. After showing Anderson his "traditional marriage sack", Borat pursues her throughout the store in an attempt to abduct her, until security guards intervene.
xxx/ellauri128.html on line 237: | R. haluaa toisen parasta. K. haluaa toisen sukuelintä. | Margaret Anderson | F | FUCK! |
xxx/ellauri128.html on line 595: Margaret Caroline Anderson (November 24, 1886 – October 19, 1973) was the American founder, editor and publisher of the art and literary magazine The Little Review, which published a collection of modern American, English and Irish writers between 1914 and 1929. The periodical is most noted for introducing many prominent American and British writers of the 20th century, such as Ezra Pound and T. S. Eliot in the United States, and publishing the first thirteen chapters of James Joyce's then-unpublished novel, Ulysses. A large collection of her papers on Gurdjieff's teaching is now preserved at Beinecke Rare Book and Manuscript Library, Yale University. She was blond, shapely, with lean ankles and a Scandinavian face. ... In 1916, Anderson met Jane Heap. The two became lovers. In early 1924, through Alfred Richard Orage, Anderson came to know of spiritual teacher George Ivanovitch Gurdjieff, and saw performances of his 'Sacred dances', first at the 'Neighbourhood Playhouse', and later at Carnegie Hall. Shortly after Gurdjieff's automobile accident, Anderson, along with Georgette Leblanc, Jane Heap and Monique Surrere, moved to France to visit him at Fountainebleau-Avon, where he had set up his institute at Château du Prieuré in Avon.
xxx/ellauri128.html on line 597: The teachings of George Ivanovitch Gurdjieff played an important role in Anderson's life. Anderson met Gurdjieff in Paris and, together with Leblanc, began studies with him, focusing on his original teaching called The Fourth Way. Along with Katherine Mansfield and Jane Heap, she remains one of the most noted institutees of Gurdjieff´s, Institute for the Harmonious Development of Man, at Fontainebleau, near Paris, from October 1922 to 1924. Anderson studied with Gurdjieff in France until his death in October 1949, writing about him and his teachings in most of her books, most extensively in her memoir, The Unknowable Gurdjieff. By 1942 her relationship with Heap had cooled. Anderson sailed for the United States. Jane Heap had moved to London in 1935, where she led Gurdjieff study groups until her death in 1964. With her passage paid by Ernest Hemingway, Anderson met on the voyage Dorothy Caruso, widow of the singer and famous tenor Enrico Caruso. The two began a romantic relationship, and lived together until Dorothy´s death in 1955. Anderson returned to Le Cannet, and there she died of emphysema on October 19, 1973.
xxx/ellauri129.html on line 757: Anderson" title="Sherwood Anderson">Sherwood Anderson
xxx/ellauri149.html on line 358: Jesus Christ Superstar on Norman Jewisonin ohjaama elokuva vuodelta 1973. Se perustuu Tim Ricen ja Andrew Lloyd Webberin samannimiseen musikaaliin, ja sen pääosissa ovat Ted Neeley, Carl Anderson, Yvonne Elliman ja Barry Dennen. Elokuva sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta musiikista. Video-oppaassa vuodelta 1994 Asko Alanen piti elokuvaa yritteliäänä mutta vanhentuneena ja antoi sille kaksi tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.
xxx/ellauri149.html on line 360: According to the Anglo-Saxons, the film centers on the conflict between Judas and Jesus during the week of the crucifixion of Jesus. Needless to say, Neeley, Anderson, and Elliman were nominated for Golden Globe Awards in 1974 for their portrayals of Jesus, Judas, and Mary Magdalene, respectively. It attracted criticism from a few religious groups and received mixed reviews from critics.
xxx/ellauri174.html on line 152: Noniin, siis! Olin kerran lusimassa yhden koulukaverini kanssa, yhden Anderssonin, vai oliko se Kitula? No joka tapauxessa, Andersonilla meni tosi kivasti. Vahva asema, kaksi lasta, todellinen kumppani, urhoollinen ja onnellinen, se oli tälle arvokkaalle pojalle onnen voittaja, eikö niin? Eräänä iltana New Yorkissa sellaisen kokouksen päätteeksi, jossa kuuluisan sisällissodan lopputulos oli päätetty hurraalla, kaksi hänen naapuriansa pöydässä ehdotti, että he jatkaisivat juhlaa teatterissa.
xxx/ellauri174.html on line 154: Anderson, esimerkillinen aviomies ja aamuvirkku työntekijä, viipyi yleensä hyvin harvoin ja aina tylsistyneenä poissa kotoaan. Mutta sinä samana aamuna rouva Andersonin ja hänen välillä oli syntynyt turha pieni kotitöiden jakamista koskeva sanapilvi, erittäin hyödytön keskustelu ilman, että rouva halusi kunnolla perustella. Joten "mukavana luonteena" Anderson suostui seuraamaan näitä herroja. ― Kun rakastava nainen pyytää meitä ilman erityistä syytä, ettemme tee jotain, sanon, että todella täydellisen miehen ominaisuus on tehdä juuri niin. Eli tiiatteriin!
xxx/ellauri174.html on line 161: Tapasimme neiti Evelynin, kauniin punapään. Nämä herrat, kuultuaan häntä, vaihtoivat ystävällisen lapsen kanssa muutaman tilaisuuden ilkivaltaan, enemmän tai vähemmän miellyttävin seurauxin. Anderson, hajamielinen, katseli ympärilleen kiinnittämättä pienintäkään huomiota tanssijaan. Tai no ehkä ihan pienen.
xxx/ellauri174.html on line 165: Tällä kertaa Anderson tietysti kieltäytyi ja oli juuri jättämässä lomaansa näiden herrasmiesten ystävällisestä vaatimuksesta huolimatta, kun mieleenpainuva mieletön muisto hänen pienestä piknikstään rouvan kanssa aamulla, ympäröivän jännityksen liioiteltuna, palasi häneen. "Mutta muuten, tähän mennessä rouva Anderson on täytynyt jo nukkua Oli ehkä parempi palata kotiin vähän myöhemmin?" Katsotaan? Kysymys oli tunnin tai kahden tappamisesta! Mitä tulee neiti Evelynin urhoolliseen seuraan, se oli hänen ystäviensä asia, ei hänen. Hän ei edes tiennyt, miksi tämä tyttö ei miellyttänyt häntä tarpeeksi fyysisesti. Tai no ehkä vähän.
xxx/ellauri174.html on line 169: Kerran pöydän ääressä tapahtui, että neiti Evelyn, joka oli tarkkaillut tarkasti Andersonin välinpitämätöntä käytöstä, suoritti häneen mitä verhoisimmalla taidolla viettelevimmät huomionsa. Hänen vaatimaton käytöksensä antoi hänen kasvoilleen niin viehättävän korkeuden, että kuudennen vaahtolasillisen kohdalla tuli ajatus - oi! se oli vain kipinä!... ― mutta vihdoinkin epämääräinen viiden piston mahdollisuus ― kävi ystäväni Edwardin mieleen.
xxx/ellauri174.html on line 179: Kun neekeri tuli ilmoittamaan Andersonin taksia, neiti Evelyn kutsui itsensä hiljaa ja pyysi, riittävän perustellusti, ottamaan hänet kotiin.
xxx/ellauri174.html on line 182: "Lisäksi se ei merkinnyt mitään: hän jättäisi hänet tuolle portille ja se olisi ohi. » Joten kaksikko lähti yhdessä. Kylmä ilma, varjo, katujen hiljaisuus lisäsivät Andersonin pientä uupumusta levottomuuteen ja uneliaisuuteen. Niin, että hän huomasi (näkikö hän unta?) juomassa hänelle tarjottua kuumaa teetä kotona ja valkein käsin, neiti Evelyn Habal - nyt vaaleanpunaisessa satiinisessa kylpytakissa, hyvän tulen edessä, lämmin, tuoksuva ja huumaava huone.
xxx/ellauri174.html on line 186: Neiti Evelyn laski tämän sanan kuullessaan kauniin kalpean päänsä ja hänen silmäripsiensä välissä välkkyi kaksi huomaamatonta kyyneltä. Anderson halusi kuitenkin imarreltuna pehmentää jäähyväistensä röyhkeyttä "muutamalla järkevällä sanalla".
xxx/ellauri174.html on line 192: Silloin neiti Evelyn, vieläkin ärtyisä, teki hänelle typerän ystävällisyyden heittämällä huoneen avaimen ulos ikkunasta lukon kääntämisen jälkeen. Tällä kertaa vakava mies heräsi aivan Andersonin luona. Hän suuttui. Mutta pitsityynyyn tukahdutettu nyyhkytys pehmensi hänen oikeutettua suuttumuksensa.
xxx/ellauri174.html on line 199: "Kokouxen juhlallisuus selittäisi monia asioita huomenna, hänen palatessaan, - oletetaan, jopa myönnetään, että... ― Ah! Varmasti pitäisi tyytyä johonkin epäviralliseen ja vähäpätöiseen valheeseen rouva Andersonin suhteen! ― (Esimerkiksi tämä kyllästytti häntä; tämä… Bast! hän selvittäisi huomenna). Sitä paitsi tänä iltana oli liian myöhäistä. ”Hän esimerkiksi lupasi itselleen kunniakseen! ettei mikään muu aamunkoitto yllättäisi häntä tässä huoneessa… jne., jne…”
xxx/ellauri174.html on line 203: Toivottavasti, eikö? että Anderson osasi urhoollisena ja palavana ritarina käyttää hyväkseen ne tunteet, jotka Destiny oli juuri tarjonnut hänelle niin lempeällä väkivallalla.
xxx/ellauri174.html on line 207: "Tässä on minun mielipiteeni tämänkaltaisista oikuista tai heikkouksista", vastasi Edison (kun palattuaan Hadaly kaatoi hiljaa espanjalaista viiniä kahdelle vierailleen ja meni sitten pois.) "Pidän ja väitän, että on harvinaista, että ainakin yksi näistä kevyistä seikkailuista (johon uskotaan kuluvan vain kellotaulun käännös, katumus ja sata dollaria) ei vaikuta tuhoisella tavalla päivien kokonaisuuteen. Nyt Anderson oli heti ensimmäisellä yrityksellä kaatunut siihen, joka on kohtalokas, vaikka sen täytyi kuitenkin tuntua vain yleisimmältä ja merkityksettömämmältä.
xxx/ellauri174.html on line 209: Vaimon yrmeys ja kylmäily seuraavana aamuna loukkasivat hirveästi ystäväni Edwardin itsetuntoa - pisto sitäkin vaarallisempi, koska se kosketti hänen todellisen rakkauden tunteita vaimoaan, isoa naista kohtaan. "Seuraavana päivänä hänen "tulisijansa" kylmeni. Muutaman päivän kuluttua umpikujaisen ja jäisen sovinnon jälkeen hän tunsi, ettei hän enää nähnyt rouva Andersonissa muuta kuin "lastensa äitiä". Rva Anderson ei päästänyt enää viivalle.
xxx/ellauri174.html on line 211: "Koska hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa käsillä, hän palasi tapaamaan neiti Evelyniä. "Pian avioliiton katos tuli hänelle ensin tylsäksi, sitten sietämättömäksi, sitten vastenmieliseksi jo pelkästään siitä tosiasiasta, että hän tunsi itsensä syylliseksi; se on tavanomainen asioiden kulku. Joten alle kolmessa vuodessa Anderson, joka oli vaarantanut useiden laiminlyöntien ja valtavien alijäämien vuoksi ensin oman omaisuutensa, sitten perheensä ja sitten etunsa hänelle uskoneiden välinpitämättömien omaisuutensa, huomasi olevansa yhtäkkiä uhattuna vilpillisellä tuholla.
xxx/ellauri174.html on line 219: Neiti Evelyn edusti minulle alkeellisimman yhtälön x:ää, koska tiesin siinä kaksi termiä: Anderson ja hänen kuolemansa. Useat hänen tyylikkäät ystävänsä olivat vakuuttaneet minulle (kunniansa vuoksi!), että tämä olento oli todellakin kaunein ja rakkain lapsi, jota he olivat koskaan salaa himoineet taivaan alla. Valitettavasti (katso kuinka voin!) en tunnistanut niistä kuvauxista mitään nimenomaista piirrettä, edes epäilyttävässä muodossa, jota he kiirehtivät vannomaan minulle siellä niin myönteisesti.
xxx/ellauri174.html on line 221: Kun olin huomannut itse Andersonissa tämän tytön hyväksikäytön aiheuttaneiden tuhojen luonteen, en luottanut näiden harrastajien liian pyöreisiin silmiin. Ja päädyin siihen dialektisen analyysin jyvän avulla – eli olemalla unohtamatta silmistäni sellaista miestä, jonka tunsin ennen hänen katastrofiaan Andersonissa ja muistaen ne omituiset vaikutelmat, joita hänen luottamuksensa sai. rakkaus oli jättänyt minuun), - sanomme, että tulin ennakoimaan niin ainutlaatuisen eron sen välillä, mitä neiti Evelyn Habalista minulle vahvistettiin, ja sen välillä, mitä sen on täytynyt olla todellisuudessa, että näiden arvostajien tai asiantuntijoiden joukko vaikutti minuun kuin surullien kokoelma hysteerisiä hölmöjä. Ja tässä miksi.
xxx/ellauri174.html on line 223: Unohtamatta, että Anderson oli aloittanut pitämällä häntä "merkillepanemattomana" naisena ja että juhlien savu ainoastaan oli tehnyt hänet syylliseksi leikkimään hetkeksi päästäkseen alkuun ja vaistonvaraisesta vastenmielisyydestä häntä kohtaan, ns. hurmaa, jonka nämä herrat heti osoittivat kuorotytölle (eli armo, pikantiteetti, vastustamaton ja kiistaton miellyttämisen lahja jne.), ― joka voi olla vain suhteessa näiden herrasmiesten täysin yksilölliseen mielenlaatuun, ― täytyy , sanon, että jo pelkästään tämän tosiasian perusteella näyttävät minusta olevan epäilyttävä todellisuus.
xxx/ellauri174.html on line 227: Sillä jos aistillisuuden alalla ei ole kuviteltavissa mitään absoluuttista makukriteeriä, ei sen enempää kuin vivahteitakaan, minun olisi hyvällä logiikalla ikävä kyllä ennustaa viehätysten todellisuutta, joka pystyy välittömästi vastaamaan spitaalista ja enemmän kuin huonontunutta. aistit näiden homojen kohdalla on kylmän eloisat; niin että viettelypatentti, jonka he näin hänelle tarjosivat luottamuksellisesti ja ensi silmäyksellä, osoitti minulle vain heidän surkean luonnonsuhteensa hänen kanssaan, eli neiti Evelyn Habalissa ei ollut muuta kuin hyvin kieroutunut henkinen ja fyysinen banaalisuus. Lisäksi pieni kysymys: hänen ikänsä (josta Anderson oli aina välttynyt) tuntui minusta hyödylliseltä, joten minun piti kysyä sitä. Rakastava lapsi oli vasta täyttämässä kolmekymmentäneljä vuotta.
xxx/ellauri174.html on line 229: Mitä tulee "kauneuteen", jolla hän voisi ylpeillä, - jos oletetaan, että estetiikalla on jotain tekemistä tämän luokan rakkauksien kanssa, - sanon vielä kerran, millaista kauneutta minun pitäisi odottaa löytäväni tästä naisesta, kun otetaan huomioon kauhistuttavat väkivaltaisuudet. jonka hänen pitkäaikainen pito hallussaan oli tuottanut Andersonin kaltaisessa luonnossa?
xxx/ellauri174.html on line 235: Kaiken on täytynyt olla illuusio - epäilemättä työnnetty jossain määrin omituiselle ulkonäölle! – vaan yksinkertaisesta illuusiosta; Sanalla sanoen, tämän uteliaan lapsen kaikki viehätykset olivat ylivoimaisesti lisätty hänen yksilöllisyytensä luontaiseen niukkuuteen. Se oli siis yksinkertaisesti hurmaava petos, jonka alle tämä viehättävyyden mitättömyys kätkettiin ja jonka on täytynyt näin vääristää ohikulkijoiden ensimmäinen ja pinnallinen katse. Mitä tulee Andersonin kestävämpään harhaan, se ei vain ollut poikkeuksellista, vaan se oli väistämätöntä.
xxx/ellauri174.html on line 266: Kyllä: sellaisia ovat nämä naiset! leluja, joilla ei ole seurauksia ohikulkijalle, mutta pelottavia vain näille miehille, koska kerran sokeutuneena, tahraantuneena, heistä lähtevän hitaan hysteriasta lumoutuneena nämä "haihtuneet ihmiset" täyttävät pimeän tehtävänsä, jossa he eivät voi estää itseään oivaltaessaan itsensä, väistämättä johdattavat heidät tunti kerrallaan pahentamalla näiden rakastajien hulluutta joko aivoanemiaan ja häpeälliseen romahtamiseen raunioiksi tai Andersonin hämmentyneeseen itsemurhaan.
xxx/ellauri174.html on line 288: Hyvä. On sanomattakin selvää, että ne väitteet, jotka aina näyttävät rationaalisilta vain epätarkkojen ilmaisujen takia, eivät vain eroa mielestäni paljoa arvoltaan ja painoltaan meitä koskettavassa kysymyksessä esimerkiksi näistä: " Eikö sataa?..." tai: "Paljonko kello on?" mutta paljastavat näissä hienoissa kertojissa ja heidän tietämättään sellaisia tapauksia lumoamisesta, jotka ovat samanlaisia kuin Anderson.
xxx/ellauri174.html on line 292: Mennään! Kauneus on taidetta ja ihmisen sielua! Ne tämän vuosisadan mahtavien naisten joukossa, jotka ovat itse asiassa pukeutuneet tietynlaiseen todellisen kauneuden verhoon, eivät tuota, eivät ole koskaan saaneet aikaan näitä tuloksia sellaisille miehille kuin se, josta puhun - ja heillä ei ole mitään tekemistä. lainaamalla tapoja houkutella häntä, mikä ennen kaikkea näyttäisi heidän mielestään sopimattomalta. Ne eivät kestä niin paljon vaivaa - ja ovat äärettömän vähemmän vaarallisia; heidän valheensa ei ole koskaan täydellistä! Suurin osa niistä on jopa varustettu sellaisella yksinkertaisuudella, että ne ovat muutaman ylevän tunteen ulottuvilla, - jopa antaumukselle! "Mutta ne yksin, jotka voivat niin alentaa ja niin alentaa miestä kuin Anderson, eivät voi olla kauniita sanan missään hyväksyttävässä merkityksessä.
xxx/ellauri174.html on line 343: Tiedustelin hänen jälkiään. Ihastuttava lapsi oli Philadelphiassa, missä Andersonin tuho ja kuolema olivat tuoneet hänelle mitä loistavinta julkisuutta. Hän oli erittäin suosittu. Lähdin ja tein hänen tuttavuutensa muutamassa tunnissa. Hän oli hyvin huonovointinen… Kiintymys horjutti häntä; - fyysisesti tietysti. Joten hän selvisi vain lyhyessä aikaa rakkaastaan Edwardistaan.
xxx/ellauri174.html on line 359: "Eikö hän ollut ihana lapsi, rakas herra?" sanoi Edison. Hei! Hei! Kaiken kaikkiaan ystäväni Edward Andersonin intohimo ei ollut käsittämätöntä. - Mitkä lantiot! miten kauniit punaiset hiukset! poltettua kultaa, todellakin! Ja tuo iho niin lämpimästi kalpea? Ja ne pitkät silmät niin ainutlaatuiset? Nämä pienet kynnet ruusun terälehdissä, joissa aamunkoitto näyttää itkeneen, niin paljon ne loistavat? Ja ne kauniit suonet, jotka näyttävät itsensä tanssin jännityksen alla? Se käsivarsien ja kaulan nuorekas hehku? Se helmiäishymy, jossa märät kiilteet leikkivät kauniilla hampailla! Ja tuo punainen suu? Ja nuo kauniit kullanruskeat kulmakarvat, niin hyvin kaarevat? Ne sieraimet niin terävät, tärisevät kuin perhosen siivet? Tämä tiukan täyteläinen liivi, josta vihjasi nariseva satiini! Nuo jalat niin kevyet, niin veistokselliset? Nuo henkisesti kaarevat pienet jalat? ―Ah!… Edison päätti syvään huokaisten, luonto on kaunis kaikesta huolimatta! Ja tässä on pala kuningasta, kuten runoilijat sanovat!
xxx/ellauri174.html on line 377: "Ecce puella!" hän itki. Tässä on säteilevä Evelyn Habal toimitettu, riisuttu hänen muista nähtävyyksistä. Eikö olekin kuolla haluun! Ah! povera innamorata! "Kuinka kimalteleva hän on! Herkullinen unelma! Millaisia intohimoja ja jaloa rakkautta se voi sytyttää tai inspiroida! Eikö yksinkertainen luonto olekin kaunis? Voimmeko koskaan kilpailla tämän kanssa? Minun täytyy olla epätoivoinen. Lasken pääni. - Eh? mitä mieltä olet?… ― Olen vain Fixed-Suggestionin sinnikkyyden vuoksi velkaa tämän asennon. – Pilkkaaminen! Uskotko, että jos Anderson olisi nähnyt hänet sellaisena ensimmäistä kertaa, hän ei edelleenkään istuisi kotona vaimonsa ja lastensa välissä, mikä oli loppujen lopuksi lepäämisen arvoista? ― Mikä "wc" kuitenkin on? Naisilla on ketterät sormet! Ja kun ensivaikutelma on syntynyt, kerron teille, että Illuusio on sitkeä ja ruokkii kaikkein vastenmielisimpiä virheitä: - kunnes se tarttuu dementoituneilla kimeerikynsillä rumuuteen, vaikka se olisikin vastenmielinen kaikkien välillä.
xxx/ellauri174.html on line 385: - Vai niin! sinulla on ihanne todella uppoutunut sydämeesi! hän huusi viimein. No, koska näin on, vakuutan sinut tällä kertaa! Koska itse asiassa näen olevani pakotettu tekemään niin. Katsokaa, herrani: tässä todellisuudessa köyhä Edward Anderson tuhosi ihmisarvonsa, ruumiinsa, kunniansa, onnensa ja elämänsä.
xxx/ellauri175.html on line 37: Edisonin meedioystävän nimi on Sowana (ent. Mrs. Anderson). Onkohan sekin myyntiartikkeli netissä? Ei ne on vaan jotain saxalaisia siivousvälineitä, mutta haulla Pasowana tulee aika isotissisiä tyttöjä kalsareissa. Sovella on taiteilijanimi Mistress Andersonille. Alfhildr Enginsdottir. Se on myös rämisevä teräslankahyllysarja jota me ei suin surminkaan haluttu vaatehuoneeseen vaikka mantelisilmäinen Markku tarjosi. No se teki hyllyt puusta, kusi tuli suusta.
xxx/ellauri175.html on line 735: Muistatko, eikö niin, tarinan, jonka kerroin sinulle alakerrassa tietystä Edward Andersonista? Kysyt minulta ei muuta kuin tämän tarinan loppua: ― tässä se on.
xxx/ellauri175.html on line 737: – Surullisen kuoleman ja miehensä tuhon iskun alla rouva Anderson näki itsensä yhtäkkiä karkotetuksi talostaan – jopa ilman leipää ja tuomittu kahden 10–12-vuotiaan lapsensa kanssa. Muutaman banaalin kaupallisen tiedon ongelmallista hyväntekeväisyyttä hyökkäsi ensinnäkin sairaus, joka vei hänet täydelliseen toimimattomuuteen - yhdestä niistä suurista parantumattomiksi tunnustetuista neurooseista, unen neurooseista.
xxx/ellauri175.html on line 741: Usein aivan liian harvoin tämän potilaan luona käydessäni minulla oli tilaisuus tarkkailla niitä outoja – ja jatkuvia, jatkuvia unikohtauksia – joiden aikana hän puhui ja vastasi minulle silmiään avaamatta. On olemassa useita nykyään luokiteltuja esimerkkejä näistä letargisista uneliauksista, joissa useat aiheet ovat pysyneet kokonaisina raskauskolmanneksina ilman ruokaa. Pitkällä aikavälillä - (luottamuskseni minulla on melko intensiivinen huomiokyky) - päädyin hoitamaan, jos mahdollista, parantamaan rouva Any Andersonin yksittäistä sairautta.
xxx/ellauri175.html on line 749: Sitten Mrs. Any Andersonista tuli salaisuuteni. Potilaamme joutuneen värähtelevän, hyperakuutin kivun tilan ansiosta tämä minulle lisäksi luonnollinen kyky esittää tahtoani kehittyi nopeasti, mitä äärimmäisissä määrin. Ehkä intensiivistä, ― koska tunnen nykyään kykyni lähettää kaukaa hermoimpulssien summa, joka riittää kohdistamaan lähes rajattoman dominoinnin tiettyihin luontoihin, ja tämä hyvin vähässä, ei päivissä, vaan tunneissa. - Niinpä tulin luomaan niin hienovaraisen virran tämän harvinaisen nukkujan ja itseni välille, että olen tunkeutunut magneettisen nesteen kertymänä kahdesta rautarenkaasta samankaltaiseen ja minun sulattamaani metalliin - (eikö tämä ole puhtaan taikuuden kohta ?), - riittää rouva Andersonille, - Sowanalle mieluummin, - laittaa yksi niistä sormeen (jos minulla on myös toinen sormus, sormessani) , ei vain suoritettavaksi, sama hetki, lähetys, todella okkultistinen! tahtostani, mutta löytää itsensä henkisesti, sujuvasti ja aidosti lähelläni, kuulemaan minua ja tottelemaan minua - hänen nukkuva ruumiinsa oli kahdenkymmenen liigan päässä. Hänen kätensä pitäen puhelimen suukappaletta, hän vastaa minulle täällä sähköllä, jonka lausun pehmeästi. "Kuinka monta kertaa olemme puhuneet tällä tavalla, halveksien avaruutta, tätä näin henkistettyä olentoa ja minua!
xxx/ellauri175.html on line 751: Sanoin Sowana aiemmin. Älä epäilemättä unohda, että useimmat suuret magnetoituneet päätyvät nimeämään itsensä kolmannessa persoonassa, kuten pieniä lapsia. He näkevät itsensä lopulta kaukana kehostaan, koko aistijärjestelmästään. Vapautuakseen entisestään lisäämällä fyysisen persoonallisuutensa, ― sosiaalisen, jos niin haluat, ― unohdusta lisäämällä, useilla heistä, jotka ovat saavuttaneet selvänäköisyyden tilan, on ainutlaatuinen tapa kastaa itsensä, voin sanoa, että unesta peräisin oleva nimi tulee heille kenestäkään ei tiedä mistä ja keneksi he haluavat tulla nimekseen, valoisassa unessaan, siihen pisteeseen, että he eivät enää vastaa muuta kuin tähän salanimeen muualta maailmasta. Näin tapahtui, että eräänä päivänä – yhtäkkiä – keskeytellen itsensä aloittamaansa lauseeseen, rouva Anderson sanoi minulle yksinkertaisella intonaatiolla, joka kykeni hämmentämään vähemmän taikauskoisia, nämä ainoat unohtumattomat sanat:
xxx/ellauri175.html on line 753: "- Ystävä, muistan Annie Andersonin, joka nukkuu siellä, missä sinä olet: mutta tässä minä muistan minut, jota kutsutaan pitkään, - Sowana. »
xxx/ellauri175.html on line 757: ― Kyllä: olisi uskoa, että olemme elämyskentän rajalla... todella rajoilla "Fantastic! jatkoi Edison. "Lyhyesti sanottuna, oikeutettu tai kevytmielinen, tämä outo toive näytti minusta ansaitsevan tyydytyksen", joten etäisissä keskusteluissamme en enää puhu rouva Andersoniin muuten kuin sillä oudolla nimellä, josta hän ilmoitti minulle.
xxx/ellauri175.html on line 759: Ja tämä sitäkin mielellään, koska moraalinen olento, joka ilmestyy minulle rouva Andersonissa, valvetilassa, ja se, joka näkyy minulle magneettisessa syvyydessä, näyttävät täysin erilaisilta. Hyvin yksinkertaisen naisen, niin arvokkaan, niin älykkään, jopa – mutta loppujen lopuksi hyvin rajallisten näkemysten –, jonka hänessä tunnen, sijasta, katso, tämän unen hengityksessä paljastuu nainen, täysin erilainen, moninkertainen ja tuntematon. ! Katso, tämän Sowana-nimisen nukkuvan naisen - joka fyysisesti on sama nainen - valtava tieto, outo kaunopuheisuus, läpitunkeva ideaalisuus ovat loogisesti selittämättömiä asioita! Eikö tämä kaksinaisuus ole hämmästyttävä ilmiö? Kuitenkin – vaikka intensiteetti on vähäisempää – tämä ilmiö on todistettu, havaittu, tunnistettu kaikissa kohteissa, jotka on altistettu vakaville magnetisoijille, ja Sowana on ainoa poikkeus erityislaatuisen neuroosinsa ansiosta vain esimerkkinä epänormaalista täydellisyydestä. tämä fysiologinen tapaus.
xxx/ellauri175.html on line 768: Siitä lähtien kaikki toimenpiteeni oli laskettu ja toteutettu huolellisesti löytääkseni itseni jonain päivänä sellaiseen asemaan, että jollekin pelottomalle sydämelle yritän saavuttaa sitä, mitä olemme saavuttaneet. Koska, - tämä on huomioitava! - kaikki ei ole kimeeristä tässä olennossa! Ja se on todellakin tuntematon olento, se on todellakin ihanne, todellakin Hadaly, ― sähkön verhojen alla, ― tässä naisellista ihmisyyttä jäljittelevässä hopeahaarniskassa, ― ilmestyi sinulle: koska, jos tiedän rouva Andersonin, Vakuutan teille, etten tunne Sowanaa!
xxx/ellauri175.html on line 792: Lopuksi, siitä hetkestä, jolloin Sowanan okkulttinen herkkyys ei kestä sähkönesteen salaista toimintaa - esimerkiksi niin pieneen shokkiin, joka on annettu tässä alla rouva Andersonille - kun taas kataleptisessa tilassa ei ole muuta ulkopuolista vaikutusta saavuttaa sen ja että toinen voitaisiin polttaa elävältä herättämättä ensimmäistä, ― Minusta on osoitettu, että hermoston neste ei ole täysin välinpitämättömässä tilassa sähkönesteen suhteen ja että siksi sellaisessa ja sellaisessa asteella, osa niiden ominaisuuksista voi sulautua tuntemattoman luonteen ja voiman synteesiksi. Kuka tahansa tämän uuden nesteen löydettyään pystyisi hävittämään sen kuten kaksi muuta, pystyisi tekemään ihmeitä hämmentämään Intian joogit, tiibetiläiset munkit, Coromandelin fakiirit, Sankt Olafin verisuisen vulvan, raitapyllyiset paviaanit.
xxx/ellauri175.html on line 796: "Vaikka on älyllisesti sopivaa, etten koskaan näe rouva Andersonia, Sowana näyttää minusta ansaitsevan olla ystävä - ja jos hän kaikessa tässä ympäröivässä taikuudessa kuulee minut - saapukoon tämä toive, missä hän onkaan. !... Mutta viimeinen kysymys: olivatko ne sanat, jotka Hadaly lausui juuri nyt puistossanne, sanoi ja "kielsi" neiti Alicia Clary?
xxx/ellauri179.html on line 386: “Prosecco and peach. It's new here. It will catch on. The people will drink it.” Papa was in Italy to see his friend Ole Anderson, an old heavyweight prizefighter who lived in Fossalta di Piave now. He was always getting into trouble with bad people. Papa wrote a story about him once. A couple of men wanted to kill him in the story. Papa was in Venice to see his friend Juice, the owner of this bar Harry's, first. A man named Cole Anderson was shot outside Harry's two days ago so Papa told Juice to ask around and a man told him he'd be at Harry's today. The likeness of Ole and Cole's names drew Papa in.
xxx/ellauri179.html on line 480: “Leaving for Fossalta di Piave in the morning.” Nick felt guilty about the people he'd killed and he looked for a reason not to go through with Ole Anderson.
xxx/ellauri179.html on line 506: “Papa, my old friend, I am glad you are in town. When I heard of a fight at Harry's I thought of you. Ole Anderson is here as well?”
xxx/ellauri179.html on line 556: “Me too.” Nick Adams winked. It wasn't that he winked or what he said, but he looked bad. The shadows on his face looked bad and he smelled bad from all the smoke. Words sounded bad when they fell from his mouth. The band got louder. “An old prizefighter. Ole Anderson. I have to go to Fossalta di Piave tomorrow. He lives there.”
xxx/ellauri179.html on line 574: “They kill them for less nowadays,” Papa said. There they were, less than three hours after meeting, and Papa's motive had completely changed. He wanted to warn Ole Anderson but didn't think he'd do anything about it anyway. He thought there was no reasoning with Nick Adams either.
xxx/ellauri193.html on line 312: Carlson's paternal grandparents were Richard Gere and Pamela Anderson, teenagers who placed "Dick" at The Home of The Worriers orphanage where he was wet nursed first by Carl Bellman's tjänare Mollberg, then a maiden, near Boston, and finally by a tannery worker with Swedish accent named Florence Nightingale, and as a result adopted at the age of two-years-old the reactionary views of upper-middle-class Finland immigrants, the Carlsons, and the oldest tanner in America and his wife.
xxx/ellauri193.html on line 589: BOOKS READ: Martinson, Views from a Tuft of Grass (translated by Lars Nordström and Erland Anderson); Johnson, The Days of His Grace (translated by Elspeth Harley Schubert)
xxx/ellauri225.html on line 410: Crane´s critical effort, like those of Keats and Rilke, is mostly to be found in his letters: he corresponded regularly with Allen Tate, Yvor Winters, and Gorham Munson, and shared critical dialogues with Eugene O´Neill, William Carlos Williams, E. E. Cummings, Sherwood Anderson, Kenneth Burke, Waldo Frank, Harriet Monroe, Marianne Moore, and Gertrude Stein. He was also an acquaintance of H. P. Lovecraft, who eventually would voice concern over Crane´s premature aging due to alcohol abuse. Most serious work on Crane begins with his letters, selections of which are available in many editions of his poetry; his letters to Munson, Tate, Winters, and his patron, Otto Hermann Kahn, are particularly insightful. His two most famous stylistic defenses emerged from correspondences: his "General Aims and Theories" (1925) was written to urge Eugene O´Neill´s critical foreword to White Buildings, then passed around among friends, yet unpublished during Crane´s life; and the famous "Letter to Harriet Monroe" (1926) was part of an exchange for the publication of "At Melville´s Tomb" in Poetry. The literary critic Adam Kirsch has argued that "Crane has been a special case in the canon of American modernism, because his reputation was never quite as secure as that of Eliot or Stevens. In fact he FAILED."
xxx/ellauri235.html on line 481: Roald Dahl's children's books are full of barely submerged misogyny, lust and violence. Roald Dahl was an unpleasant man who wrote macabre books – and yet children around the world adore them. Perhaps this shouldn’t surprise us, writes Hephzibah (Hetty) Anderson. Kids can be so cruel. Oh can we? Thanx mom! .... Oow! Oow!
xxx/ellauri261.html on line 556: Stein emännöi Pariisissa taiteellista salonkia, jossa muun muassa kuvataiteilijat Pablo Picasso ja Henri Matisse sekä kirjailijat Ernest Hemingway ja Sherwood Anderson kokoontuivat. Sherwoodin mezän iloiset miehet, sankarit sukkahousuissa. Steinilla oli suuri merkitys nuorten amerikkalaisten kirjailijoiden muodostaman niin sanotun "kadotetun sukupolven" varhaisvaiheissa: Stein toimi heidän mesenaattinaan, keksi ryhmälle nimen ja kertoi heidän tarinansa omissa teoksissaan. Vanhempiensa varhaisen kuoleman jälkeen Stein muutti sukulaistensa luo Baltimoreenlähde? ja opiskeli Radcliffe Collegessa psykologiaa William Jamesin oppilaana ja Johns Hopkinsin yliopistossa lääketiedettä. Hän ei kuitenkaan suorittanut tutkintoaan loppuun, sillä hän kyllästyi aivan täydellisesti opiskeluun. Ei kyllä napannut enää yhtään.
xxx/ellauri261.html on line 559: Sherwood Anderson (13. syyskuuta 1876 Camden, Ohio – 8. maaliskuuta 1941 Colón, Panama) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Hän vaikutti novelleillaan erityisesti ensimmäisen ja toisen maailmansodan välisen ajan kirjallisuuteen. Ohiossa syntyneen Andersonin isä oli etelävaltiolaista sukua, äiti puolestaan italialaista syntyperää. Perhe vaihtoi asuinpaikkaa usein. Andersonin äiti kuoli hänen ollessaan 14-vuotias. Kolmen vuoden kuluttua Anderson muutti Chicagoon, missä hän työskenteli eri ammateissa neljä vuotta.
xxx/ellauri261.html on line 561: Espanjan–Yhdysvaltain sodassa Anderson otti osaa Kuuban taisteluihin. Sodan jälkeen hän palasi Ohioon, meni naimisiin ja ryhtyi maalausliikkeen hoitajaksi, mutta lähti jälleen Chicagoon ja päätyi lopulta kirjoittamaan ensimmäistä romaaniaan Windy McPherson’s Son, joka ilmestyi vuonna 1916. Anderson matkusteli muun muassa Euroopassa ja asui myös New Yorkissa ja New Orleansissa. Ensimmäisen vaimonsa kuoltua Anderson avioitui kuvanveistäjä Tennessee Mitchellin kanssa.
xxx/ellauri261.html on line 563: Kirjailijan uransa alkuvaiheessa Andersonin tukijoihin kuuluivat muiden muassa Chicagon kirjallisuusliikkeen johtohahmot Theodore Dreiser, Carl Sandburg ja Ben Hecht, jotka kannustivat häntä julkaisemaan tekstejään eri lehdissä ja auttoivat myös kahden ensimmäisen teoksen julkaisussa.
xxx/ellauri261.html on line 564: Anderson tunnetaan etenkin novelleistaan, mutta hän julkaisi myös romaaneja ja runoja. Anderson vaikutti aikansa kertomakirjallisuuteen ja muun muassa Ernest Hemingwayn, William Faulknerin ja John Steinbeckin tuotantoon. Hänen tunnetuin teoksensa lienee novellikokoelman ja romaanin rajamailla liikkuva Winesburg, Ohio (1919), joka on ilmestynyt suomeksi nimellä Pikkukaupunki (1955). Andersonin kirjallinen tyyli pohjautui arkikieleen ja sai vaikutteita Gertrude Steinilta.
xxx/ellauri289.html on line 236: Entinen päämajan henkilökunnan jäsen Barbara Anderson sanoo, että politiikka vaatii tehokkaasti, että ahdistelulle on toinen todistaja, "mikä on mahdotonta". Anderson sanoo, että politiikka "suojelee pedofiilejä ennemmin kuin suojelee lapsia". [virret 339 ja 492] Jehovan todistajat väittävät, että heillä on vahva politiikka lasten suojelemiseksi ja lisäävät, että paras tapa suojella lapsia on nuhdella kylänvanhimpia; he myös ilmoittavat, etteivät he sponsoroi toimintaa, joka erottaa lapset vanhemmista. Haha, entäs insestuaaliset pedofiilivanhemmat? Niitäkin näet on, usko tai älä.
80