ellauri145.html on line 743: Les Amours Jaunesissa epäilemättä sanallinen automatismi juurtuu osaxi ranskalaista runoutta. Corbièren täytyy olla ensimmäinen, joka antaa itsensä ajelehtia sanojen aallokossa, joka tietoisen ohjauxen ulkopuolella hiipuu joka sekunti korvissamme ja jossa arkiryske hyökyy vasten välittömän merkityksen aallonmurtajaa.
ellauri145.html on line 747: Bibliografia: Les Amours Jaunes, 1873.
ellauri408.html on line 628: Epätoivoinen rakastaja puhuu kuolemasta, kun Reason palaa lohduttamaan häntä. Hän hylkää hänet toisen kerran ja palaa löytääkseen Amin, joka lisää hänen rohkeuttaan ja näyttää hänelle tien linnaan. Mutta tätä polkua kutsutaan Too-Giving, ja rikkaus vartioi sitä, joka jahtasi Köyhyyttä ja jahtaa sitä vuorotellen. Dieu-d'Amours havaitsi hänet melko koetelluksi ja tulee sitten hänen avukseen. Hän kysyy ensin häneltä, eikö hän ole unohtanut käskyjään. Rakastaja lausuu ne hänelle. Tyytyväinen Dieu d'Amours kutsuu välittömästi koko paronikuntansa. Se on tietämystä: pyhyys, sydämen jalo, rikkaus, franchising, sääli, suuruus, rohkeus, kunnia, kohteliaisuus, iloisuus, kauneus, nuoruus, hyvyys, yksinkertaisuus, toveruus, turvallisuus, halu, vähennys, ilo, ystävällisyys, kärsivällisyys, hyvä - Telexin tekomuna, rajoitus-raittius ja teeskentely.
ellauri408.html on line 630: Nämä kaksi viimeistä tulivat, emme tiedä miksi, ja Dieu d´Amours on yllättynyt. Mutta False Pretense ja Constraint-Abstinenence tarjoavat hänelle selityksiä, jotka pakottavat hänet käyttämään näitä kahta apuvälinettä. Faux-Semblantia kutsutaan armeijan johtajaksi, ja paronit harkitsevat, kuinka hyökätä linnaan. False Pretense and Constraint-Abstinenence, pyhiinvaeltajiksi naamioituneet, menevät tervehtimään Malebouchea, ja kun hän polvistuu tunnustaakseen, he hyppäävät hänen kurkkuun. Malebouche ojentaa kielensä, jonka Faux-Semblant leikkaa partaveitsellä, ja sitten he heittävät hänen ruumiinsa ojaan. Sitten he tulevat linnaan Malebouchen vartioiman portin kautta, näkevät humalassa normannisotilaita vartiotalossa, kuristavat heidät ja tuovat sisään Largessen ja Courtoisien, tuli vaatimaan hänen oikeuksiaan. Anteeksi, hän juoksee pappinsa Geniuksen luo, valittaa tälle, että hänelle on tehty tällainen raivo ja lähettää hänet auttamaan Rakastajaa. Génius saapuu, lisää hyökkääjien rohkeutta ja katoaa. Hyökkäys alkaa uudelleen, ja Venus sytyttää tornin tulisella merkkillään. Yleinen paniikki; koko varuskunta pakeni ja jätti paikan. Franchise ja Pity johtavat sitten rakastajan Bel -Accueiliin, ja hän voi lopulta poimia ruusun.
xxx/ellauri123.html on line 1154: Remu was born in Nogent-le-Rotrou. A nobleman (under the tutelage of the Lorraine family), he did his studies under Marc Antoine Muret and George Buchanan. As a student, he became friends with the young poets Jean de La Péruse, Étienne Jodelle, Jean de La Taille and Pierre de Ronsard and the latter incorporated Remy into the "La Pléiade", a group of revolutionary young poets. Belleau´s first published poems were odes, les Petites Inventions (1556), inspired by the ancient lyric Greek collection attributed to Anacreon and featuring poems of praise for such things as butterflies, oysters, cherries, coral, shadows, turtles, and twats. His last work, les Amours et nouveaux Eschanges des Pierres precieuses (1576), is a poetic description of gems and their properties inspired by medieval and renaissance lapidary catalogues. He died impotent in Paris on 6 March 1577, and was buried in Grands Augustins. Remy Belleau was greatly admired by impotent poets in the twentieth century, such as Francis Ponge. Francis Ponge (1899 Montpellier, Ranska – 1988 Le Bar-sur-Loup, Ranska) oli ranskalainen runoilija. Ponge työskenteli kirjailijanuransa ohella toimittajana, kustannustoimittajana ja ranskan kielen opettajana. Hän osallistui toisen maailmansodan aikana vastarintaliikkeeseen ja kuului vuosina 1937–1947 kommunistipuolueeseen. Hän sai vaikutteita eksistentialismista, ja esinerunoissaan hän paljastaa kielen avulla objektin itsenäisenä, omanlakisena maailmana. Francis Ponge was born in Montpellier, France in 1899. He has been called “the poet of things” because simple objects like a plant, a shell, a cigarette, a pebble, or a piece of soap are the subjects of his prose poems. To transmute commonplace objects by a process of replacing inattention with contemplation was Ponge’s way of heeding Ezra Pound’s edict: ‘Make it new.’ Ponge spent the last 30 years of his life as a recluse at his country home, Mas des Vergers. He suffered from frequent bouts with nervous exhaustion and numerous psychosomatic illnesses. He continued to write up until his death on August 6, 1988.
5