ellauri030.html on line 720: Kirkkoisät oli samoilla linjoilla, eipäs naureskella rivissä, sanoivat Ambrosius, Hieronymos, Basileios, Efraim ja Johannes Kultasuu yhdestä suusta. Basileios sanoi että "röhönauru niin että maha hyllyy ei sovi hyvin temperoidulle kirkkoisälle, se ei ole arvokasta." Tyhjän naurajat ovat vastuuttomia tyhjäntoimittajia tai pahansuopia. Kultasuu varoitti että naurusta seuraa rumia sanoja, rumista sanoista rumia tekoja, mätkintää ja haavoja, haavoista murhia. Paras siis lopettaa virnuilu ennenkuin kirkkoisät suuttuvat ja päitä alkaa putoilla.
ellauri063.html on line 550: Pyhä Optatus oli Milevin (Milevum, Milevis) piispa Numidiassa, nykyisen Algerian alueella. Hän oli kääntynyt pakanuudesta kristinuskoon. Optatuksesta tuli yksi johtavista kirkon puolustajista 300-luvulla. Häntä verrattiin pyhiin Ambrosius Milanolaiseen ja Hippon piispaan Augustinukseen, vaikka onkin sittemmin jäänyt näiden varjoon.
ellauri161.html on line 795: Jorin mielestä Ambrosius oli tylsimys, kristittyjen kikhernekauppias. Mutta sen virsistä se piti. Vilkaistaanpa sitten niitäkin. Tässon 1 aika lyhykäinen.
xxx/ellauri013.html on line 218: valitan kuin Petsamossa Ambrosius Apina.
xxx/ellauri013.html on line 463: P.S. Russell kertoo, että Milton runoillessaan kehitti itsessään kykyä, jonka kätkeminen oli kuolema. Voisinkohan vedota tähän, kun rouva kritisoi mun runovimmaa? Se ei kestä yhtään enää paasausta, varsinkaan apinoita. Olen klisheiden runoilja. Klisheinen budoilija, valkoisella vyöllä. Ambrosius Apina.
xxx/ellauri013.html on line 541: Ambrosius Apinan sukua
xxx/ellauri013.html on line 571: Multa tulee runo, sanoi Ambrosius Apina.
xxx/ellauri013.html on line 589: Ambrosius apina on saanut tarpeekseen.
xxx/ellauri013.html on line 592: Ambrosius kaipaa pilven reunalle.
xxx/ellauri087.html on line 41: Viime vuonna piispa Ambrosius soitti vielä aattona ja kuzui ihan impromptu ikonostaaseihin. Ja sitä edellisenä oli Carita Mattilan kotona pikku laulahdus. Pidän aina Esan leopardileotardit pestyinä ja silitettyinä, koskaan ei tiedä mitä tapahtuu.
xxx/ellauri261.html on line 93: Isä Ambrosius
xxx/ellauri261.html on line 95: Jossain vaiheessa seurueeseemme liittyy myös Isä Ambrosius, ortodoksisen kirkon väsymätön etsijä, joka viimeistelyä vailla olevasta romaanistani kuultuaan ehdottaa, että pitäisin romaanin teemojen pohjalta eteerisen luentosarjan Valamon kesävieraille, jotka ovat matkanneet luonnon helmaan etsimään toisenlaista tietoisuutta ja sitä kautta henkisen elämän eväitä. Lupaan harkita asiaa, mutta painotan etten mielelläni tee sitovia päätöksiä koomamaisen ryyppäyksen keskellä. Isä ymmärtää ja ehdottaa maljaa romaneille, joille kaikki pöydässä istujat ennustavat suurta menestystä.
xxx/ellauri261.html on line 97: Isä Ambrosius (siviilinimeltään Risto Tapani Jääskeläinen, s. 10. elokuuta 1945 Tohmajärvi) on eläkkeellä oleva Helsingin ortodoksisen hiippakunnan metropoliitta. Hän toimi hiippakunnan piispana vuosina 2002-2017. Luterilaisessa kodissa Ambrosius kasvoi valoisaan kristillisyyteen, joka kunnioitti toisuskoisia ja ateisteja. Ristimänimen Risto hän oli saanut - ei jäätyneeltä kissankakalta - vaan kun keskustaoikeistolaiset vanhemmat (Eetu ja Henni Jääskeläinen) osoittivat myötätuntoa Risto Rytiä kohtaan. Äiti ihaili ortodoksisuutta. Naapurikauppiaan ikonit koskettivat pikkupoikaa pysyvästi. Uskonpuhdistaja Martin Luther käski syystä kalkita pirunkuvat piiloon kirkoista!
xxx/ellauri261.html on line 99: Ambrosius suoritti teologiassa ja valtiotieteessä maisterin tutkinnot Helsingin yliopistossa. Tämän jälkeen hän opiskeli vuoden Budabestissä. Kolme vuotta hän tutki kirkon ja valtion suhteita Cambridgessa. Ne selviteltyään hän hoiti 1973–1976 lehtorin ja apulaisprofessorin tehtäviä Joensuun yliopistossa. Toimittuaan lähes vuoden luterilaisena pappina Ambrosius kuitenkin paljastui luopioxi ja liittyi ortodoksiseen kirkkoon 1975. Hän on ollut kiitollinen luterilaisesta kasvatuksesta, mutta pitkäaikainen opiskelu ulkomailla ja rakkaus mystiikkaan ja liturgiseen kauneuteen sekä hyväntuoxuisten lampukoiden heiluttelu veivät mukanaan.
xxx/ellauri261.html on line 101: Valamon luostarista tuli Ambrosiukselle korkeakoulu julkisuuteen. Nimellä Ambrosius arkkipiispa Paavali vihki hänet luostarikutsumukseen ja papiksi 1979. Suunnitelmat hillomunkin elämästä eivät kuitenkaan toteutuneet. Hänestä tuli 1977 luostarin taloudenhoitaja. Silloin hän rohkeasti aloitti Uuden Valamon jälleenrakentamisen. Veljestön asuntolan, hotellin, kulttuurikeskuksen ja kansanopiston valmistuttua hänet valittiin 1988 piispaksi.
xxx/ellauri261.html on line 103: Ambrosius toimi apulaispiispana (Joensuun piispa) 1988–1996, Oulun metropoliittana 1996-2002, Helsingin metropoliittana 2002-2017. Samalla hän osallistui aktiivisesti Suomen julkkiselämään. Hän lisäsi ortodoksisen kirkon tunnettuutta, ymmärrystä ja hyväksyvyyttä Suomessa, antoi modernit kasvot ortodoksisuudelle.
xxx/ellauri261.html on line 107: Ambrosius tunnetaan suvaitsevana ja lämminhenkisenä kirkonpaimenena. Hän ei saarnaa vaan poseeraa kuvissa, hänen sanomansa on samalla kertaa lempeää ja vahvaa. Suorapuheisella tyylillään hän ruotii yhteiskunnan epäkohtia samalla kun hän avaa ajallisen elämän peruskysymyksiä ja muistuttaa kuulijaansa jokaisen mahdollisuudesta hengelliseen ja taloudelliseenkin kasvuun. Ambrosius on toiminut myös Tulikivi Oyj:n hallituksessa (1992–2011) sekä Vakuutus- ja rahoitusneuvonta Finen ja sen edeltäjien hallituksen puheenjohtajana (1998–2017).
xxx/ellauri261.html on line 109: Ambrosius on saanut lukuisia huomionosoituksia, esimerkkeinä Valtion tiedonjulkistamispalkinto 1980, arkkimandriitan arvo 1986, Kuopion kaupungin kulttuuripalkinto 1996, teologian kunniatohtorin arvo 2011 (Helsingin yliopisto), Suomen Valkoisen ruusun ritarikunnan komentajamerkki 1998 sekä lukuisia ulkomaisia kunniamerkkejä, mm. Virosta ja Kreikasta.
xxx/ellauri261.html on line 111: Istun Oulun hiippakunnan metropoliitta Ambrosiusta vastapäätä hänen virka-asuntonsa aamiaispöydässä. Taustalta kuuluu mieltä rauhoittavaa, transkendentaalista, liturgista musiikkia, mausteinen tee höyryää lasista, kuivakakku murenee sormissa.
xxx/ellauri261.html on line 113: Ambrosius kertoo olevansa jossain määrin pessimistinen vanhojen kirkkojen, myös ortodoksisen kirkon, valmiuteen kohdata tämän päivän ihmisten kysymyksiä. Vanhojen uskontojen edustajalla, ortodoksisella kirkolla, voisi olla paljonkin tarjottavaa myös uusista uskonnosta vastauksia etsiville nuorille kuten Kari Hotakaiselle, Anja Kauraselle ja Esa Saariselle. Idän kirkossahan korostetaan henkisen ja näkymättömän maailman merkitystä, torjutaan aineen hallitseva asema, rajoitetaan lihan syöntiä paastoperinteessä, rukoillaan ja mietiskellään. Kirkot ovat huonosti markkinoineet omia hyviä päästöperinteitään. Sama koskee hiljentymisperinnettä. Kyllä monet lähtevät merta edemmäs kalaan etsiessään esimerkiksi Aasian uskontojen meditaatio- ja hiljentymisperinteitä. Kristillisessä traditiossa on useita upeita meditaatioperinteitä kuten aivan timanttinen filokalia ja räjähdysvoimaiset jouhipaidat.
xxx/ellauri261.html on line 121: Vaikkakaan ei tarkkaa tietoa, niin useilla ortodoksisilla hengellisillä opettajilla on omakohtaista kokemusta siitä mitä kuoleman tuolla puolen on. - Koska ihmisen sielu on kuolematon, ihmisen tietoinen elämä jatkuu ajan rajan toisella puolen siinä suunnassa minkä on valinnut. Suunta on tulevaisuudelle avoin, sillä Kristuksen työ koskee myös näkymätöntä maailmaa. Emme siis allekirjoita protestanttisuudessa usein esitettyä ajatusta, että ihminen "kuorsaa" Kristuksen toiseen tulemiseen asti jonkinlaisessa enemmän tai vähemmän tietoisessa tilassa, isä Ambrosius kuvailee.
xxx/ellauri261.html on line 131: Vaikka isä Ambrosius selvästi innostuu näkymättömästä todellisuudesta, hänestä on silti vaikeaa puristaa irti kovin konkreettista, edes henkilökohtaista näkökulmaa näkymättömään maailmaan. Mutta keneltä sitä voisi vaatiakaan. Ja täytyy muistaa, että hän vaalii myös kirkon oikeaa opetusta.
xxx/ellauri261.html on line 139: - Kun ikoni on siunattu, niin kyllä ihminen kohtaa ikonin ääressä rukouksessa sen pyhän henkilön, jota se kuvaa. Ambrosius naurahtaa ja myöntää, että ikonia voisi kutsua "näyttöpäätteeksikin" kirkon "virtuaaliseen verkkoon", mutta vain lainausmerkeissä.
xxx/ellauri261.html on line 169: Metropoliitta Ambrosius ei tunne Teletapeista kertovaa lastenohjelmaa, joka on alkanut elää omaa verkkoelämäänsä muodostaen uusia kulttuurillisia kerrostumia. Ehkä tietämättömyys ei niinkään johdu vanhojen instituutioiden hitaudesta kuin siitä, että selibaatissa elävällä kirkonmiehellä ei ole omaa jälkikasvua, joiden kanssa lauantaiaamuisin kello 8.00 kokoontua katsomaan teletappeja. Isä Ambrosius kazelee vaan haikeasti omaa tappia, vääntäen nupista kuvaa terävämmäxi.
24