ellauri005.html on line 577: Alma materin raunioita oma tekemiä katella.
ellauri008.html on line 49: Conrad asettui 36-vuotiaana vuonna 1894 asumaan Englantiin. Hän meni naimisiin, sai kaksi lasta ja matkusteli edelleen satunnaisesti. Enimmän aikaa hän kuitenkin kirjoitti, ja 1895 ilmestyi ensimmäinen teos, Almayer’s Folly. Conrad jatkoi kirjoittamista elämänsä loppuun asti, ja hänen viimeinen romaaninsa, The Nature of Crime, ilmestyi 1924. Joseph Conrad kuoli vuonna 1924 sydänkohtaukseen.
ellauri009.html on line 1817: Joku satunnainen arvaus on niillä napannut, 1x2, heti seuraava on mennyt väärin. Ja usein moni muu murkku on ollut myös ihan huulilla, mut tää yks siittiö vie sattumalta palkinnon. Voittajat valizee aina jälkikäteen suurmiehensä. Kun tulee uudet voittajat ne vaihtuu. Kuka oli Almansor? Vanhan tädin koira Anni Swanilla.
ellauri023.html on line 25: Orpo Olavin koettelemuxet eli K.O. Syvännön lapsuus (Ristin Voitto 1957). Kirjoittanut Unto Kunnas. Orpo Olavi on uusi tuttavuus, jonka mulle esitteli Anssi Wanha-Yli-Jyrä. Orpo Olavi on kirjan kansikuvassa jotenkin isin näköinen poikaikäisenä, esim siinä fotossa joka on otettu Tallinnassa, jossa se seisoo mamma Margitin ja Alma Potralin välissä. Orpo Olavista tulee mieleen myös Anni Swanin Pauli on koditon, ehkä vähän Wilho Pylkkäsenkin odysseia. On siinä jotain Kullervoakin alkumetreillä. Äitipuoli antoi kiven evääxi. Axel Gallenin Kullervon kirous sopisi tähän kuvituxexi, tai sen ankka/hiiriversio.
ellauri034.html on line 541: Conrad asettui 36-vuotiaana vuonna 1894 asumaan Englantiin. Hän meni naimisiin, sai kaksi lasta ja matkusteli edelleen satunnaisesti. Enimmän aikaa hän kuitenkin kirjoitti, ja 1895 ilmestyi ensimmäinen teos, Almayer’s Folly. Conrad jatkoi kirjoittamista elämänsä loppuun asti, ja hänen viimeinen romaaninsa, The Nature of Crime, ilmestyi 1924. Joseph Conrad kuoli vuonna 1924 onnistuneeseen sydänkohtaukseen.
ellauri035.html on line 79:

Höntti Alma
ellauri045.html on line 526: Ville Ropposen Suuren idän essee on villisti kieppuva nojatuolimatka ajassa ja tilassa halki entisen Neuvostoliiton. Liikkeessä Tallinnasta Almatyyn ja Siperiasta Kaukasiaan Ropponen ruotii kirjallisuutta ja aatehistoriaa, elokuvaa ja nykyhetken ideologioita. Kirjassa selviävät suomalaisten suhde itänaapuriin, Aral-järven kohtalo, se kuka on Kazakstanin isoin ihminen ja tuhannet muut asiat. Teosta lukemalla selviävät myös nyky-Venäjän aatekiemurat. Nonfiktio-teoksen kokeellinen rakenne heijastelee suuren ja mahtavan monihaaraisuutta. Ropponen sekoittaa teoksessa faktaa ja fiktiota, tunnustuksellisuutta ja houreita, kirjallisuusanalyysia, matkakertomusta ja haastattelua. Reportaasi yhtyy runouteen ja dialogi faktapohjaiseen epiikkaan. Ropposen nonfiktioteoksen jälkeen suomalainen esseistiikka ei enää ole ennallaan.
ellauri050.html on line 385: Alma mater University of Calcutta (B.A.)
ellauri054.html on line 446:

Alma Mater Oyj
ellauri054.html on line 448: Alma materista on tullut yritys, ja professorit on sen duunareita. Jotain vanhoja kääpiä kuten HK Riikosta ja Jan von Platoa tää saattaa näpästä, mutta mitäs hampaattoman vihoista. Nyt sähinä alkoi siitä että johto alkaa seurata duunareiden tekemiä ulkopuolisen rahan hakemuxia SAP-kyyläysjärjestelmällä. Tuli vihapuhetta, paizi Roman Yangarber lähetti tykkäyxiä.
ellauri055.html on line 576: Setämiehen tien Almakin on paxuna. Puovo on käynyt Alman pukilla lukemattomia kertoja huomaamatta mitään. Paavo ei mitenkään tehnyt huomioita Alman suhteen, sellainen oli hänelle vierasta muutenkin. Paavo oli normaali mies, hän ei osannut lemmensuhteissaan ajatella sellaisia asioita, ja jos hänet niitä ajattelemaan pakotettiin, ne vaikuttivat vieroittavasti. Pahinta oli että hän omilla silmillään vihdoin oli pakoitettu näkemään tämän asian: Alma oli silminnähden punkeroitunut. Alma oli kyllä jotenkin niinkuin entistä nöyrempi, sitä enemmän mitä pitemmälle raskaus edistyi (siitä plussaa). Mutta samalla hän tuli kasvoiltaan huonomman näköisexi (pitkä miinus). Ja kun Puovo viimeisen kerran sinä suvena oli häntä tapaamassa, niin tapaaminen ei enää päättynyt samoin kuin lukemattomat edelliset tapaamiset eli melaa mekkoon ja kamat pussiin. Paavo palasi kotiin laimeana ja ikäänkuin nolattuna. Reput tukalasti pullollaan.
ellauri055.html on line 823: Jaskarin Annin kiverä nenänpää on tuskin kylmennyt. Vormiston Alman paluuta kynnöxelle valmistellaan jo. Ompa Taatan juoni simppeli. Tää on maalaiselämää. Saa siementä kämmentää. Terveellä leskimiehellä käy aika pitkäxi ilman panopuuta. Polkupyörää pitää sen vaan polkea. Luiseva karjakko ei kelpaa kärvään lypsäjäxi. Alma on lujakazeinen ja kookas, komia ulkoa ja viihtyisä sisältä.
ellauri055.html on line 829: Alma tulee pelikentälle. Onkos vainiolla joutilasta hankoa? huutaa kuumana Paavo-isäntä. - Jaskan hanko on joutilas, se on enemmänkin tottunut läpitöihin. Alma osaa kyllä heiluttaa herkkuhaarukkaa. Vähän myöhäänhän se tulee, mutta eihän tarte niin kohdallensa osuakaan, onhan reikiä useampia. Ja voihan ehtoopuolella sit jatkaa huhkintaa. Vinoilevat muut.
ellauri055.html on line 831: Vormiston Alman ruumiillinen muhkeus saa muut ämmät kateixi. Isäntä ajaa haravaa takki teltallaan. Piankos päästään panokohtauxeen?
ellauri055.html on line 938: Rafu Koskimies vois sit olla joku Taatan pikkuserkku. Mix taata ryysti niin paljon viinaa? Mixen kirjoissa on paljon lehtolapsia? Setämiehen tie johti Alman vanhan suolapaikan luo. Paavon äpäreestä tuli kunniallinen.
ellauri055.html on line 1378: No nyt on Olga vielä loppuun bylsimättä. Olga on kookas mustatukkainen ja mustakulmainen, Toopen venakko-Olgaa muistuttava leveävyötäröinen lyllerö. Tää taisi jäädä kouluajoilta Toopen mielivartalotyypixi. Miehen tiellä rojottava Almakin on persjalkainen, reisi jatkuu suoraan kenkään. Kookas hämäläinen talonpoika taisi olla Toope izekin. Ponu Rojola sanoo (asiantuntijana) että herras-Olgan bylsintä ilmaisee Toopen luokkakateutta. Maajussi ehkä mutta hauis on iso ja kullinvarsi hoikka. Ei tollainen piipunrassi kuin Brunius, joka ei kestä edes saunanlöylyjä. (Pirre Mannisen jussinaintiversiossa on tää sama klishee.)
ellauri070.html on line 384: "A penny saved is a penny earned" is a quote often attributed to Benjamin Franklin, however, he didn’t coin it. In his 1737 Poor Richard’s Almanac, Franklin delivered the line: “A penny saved is two pence clear.” And later, in the 1758 almanac, he wrote a version closer to the saying we know: "A penny saved is a penny got." He never used the word "earned."
ellauri101.html on line 261: Sairasvyö on tehnyt tunnetuksi käsitteen ”sisäinen sankari”, joka liittyy hänen valmennusfilosofiaansa. "Jjarri!"n kexasema käsite ”huomiotalous” viittaa näkymiseen mediassa näyttävien tempausten avulla. Oppi varmaan huomio-sanan Haminassa ollessa. Sen Alma mater on muka "Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu",
ellauri118.html on line 803: Yhtä paljon huomiota eivät herättäneet hänen kaksi viimeistä romaaniaan Almahide, ou l´esclave reine (8 osaa, 1660) ja Mathilde d’Aguilar, histoire espagnole (1667). Kaikki kertomukset ovat avainromaaneja, jotka historian puettuna kuvaavat Ranskan hovin elämää ja tapoja ja joista vieraiden nimien alta löytyy useita ajankohdan tunnetuimpia henkilöitä, kuten Condé (Cyrus), Longuevillen herttuatar (Mandane), Ruotsin kuningatar Kristina (Cleobuline) ja kirjailijatar itse (Sapho).
ellauri131.html on line 368: In the Teenage Hole IV, Huge Pole in a Teenage Hole w/out "French Letters", the Teenage Hole Personal Organizer, Get Teenage Hole on Love & Friendship, Get Teenage Hole on Tough Stuff, the Teenage Hole: The Real Deal Challenges, Jack Canafield, the Teenage Hole: The Real Deal Friends, the Teenage Hole: The Real Deal School, Teenage Hole: Think Positive, Thanks Mom, Thanks to My Mom. Think Positive. Think Possible. Think Positive about Kids. Think Possible about Kids. Time to Jive. Teenage Hole Touched By a Business Angel, Tough Times Tough People, Traveling salesmen, A Tribute to Home Moms, True Love on The Doormat, Unlocking the Secrets to Living In Your Dreams, Snake Oil for the Unsinkable Soul, for the Veterans, for the Volunteers Foul, Volunteering and Giving Paw, that's what I Learned From The Dog, for the Writer's Block, for the Woman's Hole, to Inspire a Woman's Hole #1, New York Times Bestseller, A Second Round at the Woman's Hole, Woman into Woman, the Woman Golfer's Hole, the Hole at Work, Working at The Woman's Hole, Wife Lessons For MILF Women, Culo de Pollo para el Alma de los Padres, – in Spanish.
ellauri140.html on line 136: Jotkut kirjalliset tekeleet uhraa historiallisen totuuden arrkkityyppisille myyteille, ja tekee runoudesta raamatullisia kvestejä, kuntaas Dispenser vahvistaa tarinansa ajankohtaisuutta arrrkkityyppisillä hahmoilla. Pitkin matkaa Homohaukassa Dosetti ei keskity ajattomaan kaavineeseen, vaan käyttää sellaista kaavinetta siirtääxeen menneisyyden merkityxen nykyaikaan. Menneitä jauhamalla Dosetti löytää keinoja paisuttaa Elisabetin hovin tärkeyttä. Se ei tee tapahtumista myyttiä, vaan pikemminkin meemeistä päivän uutista. Transukirjassa Dosetti kumittaa erotuxen arrkkityyppisen ja historiallisen välistä ihan tahalteen. Esimerkixi Dosetti ei varmaan usko joka tavua Brittikronikassa, mitä Arttu lukee Alma Mediasta. Tässä tapauxessa Aamulehti palvelee historian runollista vastinetta (niin aina). Siltikään tämmöinen runollinen historia ei ole myyttiä; pikemminkin, se 'koostuu uniikeista, vaikka osaxi fiktiivisistä tapahtumista kronologisessa järjestyxessä.' Sama erottelu toistuu kirjojen I ja V poliittisessa viestissä. Toki niiden ajankohtaisuus oli selvempää runon kirjoituxen aikana kuin nyt. (Äläs nyt! You don't say!) No täähän on just sama tematiikka kuin Danten komiikassa. Ja miljoonassa muussa kirjassa. Kynäilijät pompittaa fiktiivisiä avataarejaan ilmastaxeen omia ennakkoluulojaan. Tää menis tonne ja tapais ton ja size sanois että näin. En seiso kirjani takana vaan ajatusteni. Kuvitteleminen on ammattini, enhän mä enää muuta tee, enkä senpuoleen osaakaan.
ellauri146.html on line 220: ...Da lernte Grabbe Ludwig Robert kennen, den Bruder der schönen, von Heine gefeierten Schwester, einen der geistvollsten Epigonen der Romantik; aber auch Heinrich Heine selbst, der seine Tragödien Almansor und Ratcliff gerade damals erscheinen ließ und von dem einer der ironischen Freunde berichtet, mit welchem Selbstgefallen seine ungefällige Gestalt damals unter den Linden vor Dümmlers Buchladen »vorbei peripatetisierte,« mit Armensünderwänglein, über welche plötzliche Glut sich ergoß, sobald er sein Werk zum Fenster herausgucken sah. Heines Eigentümlichkeit als Mensch und Dichter hatte für Grabbe viel Sympathisches; er berührte eine verwandte Ader in ihm und blieb gewiß auf die Ausbildung eines, dem idealen Schwung nachspottenden Cynismus, der überall bei Grabbe hervortritt, nicht ohne Einfluß. Damals konnte Heine nicht ahnen, als er den Meister eines phantastischen Humors, den Serapionsbruder Amadeus Hoffmann, zu Grabe tragen sah, daß dasselbe schmerzliche Leiden, welches diese gnomenartige Persönlichkeit hinweggerafft hatte, auch ihn einst an ein langjähriges Krankenlager fesseln werde.
ellauri210.html on line 143: Le premier calendrier publié par Jarry dans L'Almanach du Père Ubu, illustré (Fasquelle, 1899) s'intitulait alors « calendrier du Père Ubu », mais il montrait déjà une volonté de marquer pataphysiquement chaque jour de l'année. Jarry en fit une deuxième version pour L'Almanach illustré du Père Ubu (Fasquelle, 1901), mais ce n'est que bien après sa mort, survenue en 1907, que le calendrier pataphysique entra en vigueur. Ce fut en 1948 au sein du Collège de ’Pataphysique lequel, dans ses statuts, en fait cette présentation :
ellauri213.html on line 141: Vaikka Abuela Almalla on hyvät aikomukset, elokuvassa tehdään selväksi, että hänen tapansa hallita perhettä aiheuttaa monia heidän kohtaamiaan ongelmia. Hän arvioi perheyritystä erityisesti heidän erityiskykynsä eli sen perusteella, kuinka he voivat käyttää niitä tuottaaxeen palveluita paikalliselle yhteisölle.
ellauri220.html on line 669: Esmeraldan väkisinmakaaja on vaan joku "Ankka", ilman nimeä, joka on jostain vihainen koko naissukukunnalle ja kostaa sille miellyttävimmällä keximällään tavalla, ruiskimalla koko kassillisen 12-vuotiaan tussun perälle, mätkimällä lasta vielä nyrkillä ja flengaamalla sen lopuxi pihalle. Ei mitään henkilökohtaista, sori siitä. Painallus 1. Misogyyni siis painoi nappulaa talossa ilman hissiä. Tästä nyt sitten jotkut kehittävät jotain toivoa. Niinpä tietysti, eihän muuten oltaisikaan jenkeissä. Köyhät tarvizevat unelmia, eikö niin? No ei, tää onkin sisar Edgarin 8 sekuntia valokeilassa, nuoret ihmiset tinttijulisteineen syleilevät sitä. Laminoituja Esmeraldan kuvia myydään painettuina rukouskortteihin. Ihme on palaamassa kulutusyhteiskunnan normikäytäntöön. Mainostilaa vuokrataan. Neuvostoliiton paras puoli oli ettei mainostilaa vuokrattu. Alma Edgar vetää henxelit. Painallus 2. Kuollut kassi-Alma seikkailee bittiavaruudessa.
ellauri238.html on line 681:

Alma Materin 70-vuotispäivälahja
ellauri238.html on line 687: Nyt olen vihdoin vapaa Alma Materin isokainalon tunkkaisesta syleilystä, vapaa varsinkin sen onnettomista IT-ratkaisuista, jotka nekin olivat vain huonontuneet siitä lähin kuin nilkki ja sen turvelot johtoporukat oli myyneet koko roskan Aku Ankan tehtaaseen. Mutta enpä valita, niinkauan kun ne ei huomaa maxavansa vielä mun toisen puhelimen laskuja.
ellauri254.html on line 663: Leninin kuoltua 1924 Trotskia pidettiin aluksi hänen vahvimpana seuraajaehdokkaanaan Neuvostoliiton johtoon. Stalinin ja keskuskomitean enemmistön onnistui kuitenkin vaivihkaa syrjäyttää Trotski puoluejohdosta, ja ennen pitkää hän menetti puoluekoneistossa viran toisensa jälkeen. Trotskin ja Stalinin välillä oli merkittäviä ideologisia erimielisyyksiä. Trotski kannatti Leninin jatkuvan maailmanvallankumouksen teoriaa, jonka mukaan kommunistista vallankumousta oli pyrittävä levittämään Venäjän rajojen ulkopuolelle, erityisesti Eurooppaan, mutta Stalin ja hänen kannattajansa ajoivat ”sosialismi yhdessä maassa” -periaatetta, jonka mukaan oli keskityttävä kommunismin rakentamiseen Neuvostoliitossa. Trotski erotettiin lopuistakin tehtävistään NKP:ssä ja Kominternissa 1927 ja määrättiin ensin sisäiseen karkotukseen Alma-Ataan Kazakstaniin 11. tammikuuta 1928. Helmikuussa 1929 hänet karkotettiin lopullisesti neuvostovaltiosta. Trotski kannattajineen toimi Stalinin vastaisena ryhmänä Kominternissa ja siihen kuuluvien puolueiden sisällä, mutta Kominternin erotettua trotskilaiset nämä perustivat lopulta oman Neljännen internationaalinsa 1938.
ellauri256.html on line 166: Tarinan "In the Desert" lopussa on merkitty sen kirjoituspäivämäärä: maaliskuu 1921. Vuonna 1922 tarina julkaistiin kokoelmassa "Serapion Brothers" (Almanakka First, Pietari, "Alkonost". Samana vuonna almanakka julkaistiin uudelleen Berliinissä). Kirjoittaja N. Berberova kirjoittaa muistelmissaan: "Lauantaisin Serapionit kokoontuivat Slonimskyn huoneeseen... Kävin siellä usein. ", ensimmäinen kirja, 1953, New York, s. 165). Suurelta osin lukemisen vaikutelmana "Aavikossa", M. Gorki puhui kahdesti kirjeissään V. Kaverinille L. Luntsista; 10. lokakuuta 1922: "Salli minun neuvoa tässä: pitäkää tiukasti kiinni ystävistänne: Lunts, Zoshchenko, Slonimsky ja kaikki muut, jotka eivät ole järkyttyneitä, joita "maallisen turhuuden basaari" ei sokaise. 25. marraskuuta 1923: "Valitettavasti en nähnyt Luntsia. Hän on vakava ja suuri kirjailija" ("Literary Heritage", osa 70, 1963, M., Publishing House of the Sciences Academy of the USSR, ss. 172, 177 ) Ja Sorrentosta 8. toukokuuta 1925 M. Slonimskylle osoitetussa kirjeessä M. Gorky kertoi, että viimeisessä kirjassa "Venäjä" on annettu Lo Gatton käännöksessä "Aavikko..." ( Ibid., s. 389).
ellauri257.html on line 497: Vuonna 1940 hän solmi avioliiton Alma Haimannin kanssa, joka oli saksanjuutalainen emigrantti. Singer sai Amerikan kansalaisuuden vuonna 1943. Koko uransa ajan hän pysyi uskollisena Forverts-lehdelle, jossa hän vieläkin ilmestyy, tosin vain viikoittain. Singer oli 35 viimeistä elinvuottaan kasvissyöjä, etupäässä säälistä muita eläimiä kohtaan. Varjoja Hudsonin yllä suomensi Liisa Ryömä 1999.
ellauri257.html on line 503: Alma and Isaac: The famed writer always returned to his wife, Alma, despite his well-documented betrayals.
ellauri257.html on line 508: In the United States, Singer went through a period of depression in which he published little fiction, until in 1938, he met Alma Wasserman and the two married in 1940. For Singer as homo domesticus, I needed the views of his wife, Alma Haimann, whom I’ll refer to by her first name hereafter. I had read in a 1970s article from The Jewish Exponent that Alma had been at work on an autobiography. “I’m about as far as the first 100 pages,” she told the Philadelphia newspaper. I was also aware, from Paul Kresh’s 1979 biography, “The Magician of West 86th Street,” that Singer didn’t think his wife would ever finish the manuscript. But was there such a manuscript?
ellauri257.html on line 510: Happily, when I last visited Singer’s archives at the Ransom Center, in Austin, Texas, I located the manuscript. Unhappily, it is far less than Alma had promised — not only in length (I came across 13 pages, a number of them only a few lines long,) but also in content. The first page has a title penciled in capital letters: “What Life Is Like With a Writer.”
ellauri257.html on line 512: The material is unformed, the style is clumsy; the scenes are poorly narrated. Of course, it is unfair to depict Alma as a failed writer, for she never aspired to be a writer. Neither is this manuscript a finished product. Yet Alma on occasion did present herself as an author. She wrote at least one short story, which she sent out to magazines. An editor gave her an encouraging response, but asked her to change the ending. Alma never followed up, and dropped the endeavor altogether.
ellauri257.html on line 514: She and Singer met in the Catskills, at a farm village named Mountaindale. Although in the manuscript, Alma is elusive about dates, it is known that the encounter took place in 1937. The two were refugees of what Singer’s older brother, Israel Joshua, by then already the successful novelist I.J. Singer, would soon describe as “a world that is no more.” And the two were married to other spouses. Alma and her husband, Walter Wasserman, along with their two children, Klaus and Inga, had escaped from Germany the previous year and come to America, settling in the Inwood section of Manhattan. As for Isaac — as Alma always called him — he arrived in 1935. She portrays their encounters as romantic, although she appears to have been perfectly aware of his reputation.
ellauri257.html on line 516: Alma doesn’t explore the cultural differences that separated them. She was an upper-class German Jew born in Munich, whereas Singer was from Leoncin, a small Polish village northeast of Warsaw. In 1904, when Singer was born, Leoncin was part of the Russian Empire. In Alma’s milieu, Yiddish was a symbol of low caste. Her father had been a textile businessman and her grandfather had been a Handlerichter (LOL), a judge specializing in commercial cases. Although Wasserman, her first husband, was nowhere near as rich in America as he had been in Germany, he was certainly far wealthier than Singer, who was known as an impecunious journalist.
ellauri257.html on line 518: After her divorce from Wasserman and subsequent marriage to Singer, Alma worked as a seamstress. She then became a buyer for a Brooklyn clothing firm. From 1955 until the store closed, in 1963
ellauri257.html on line 519: , she worked at Saks 34th Street, and then, until retirement, at Lord & Taylor. On occasion she would accompany Singer to his lectures. They also traveled together to Europe, especially England and France. The purpose of one of those trips was for Alma to show Singer the places in Switzerland where she and her parents had stayed before the war. When she returned to America, she felt ecstatic. In the manuscript, she recollects standing on Broadway, looking in wonder at a fruit store and grocery, admiring their abundance.
ellauri257.html on line 521: Alma writes about Israel Joshua Singer admiringly.
ellauri257.html on line 522: What kind of inner, private life did Alma have? Did she tire of years of cooking, cleaning, ironing and sewing for Singer? Was it difficult to be the wife of a public person? How did she cope with his escapades? About these the manuscript remains silent. After all, Alma belonged to a social class where women weren’t encouraged to explore such details. In an interview, she does represent the younger Singer as easy-going and says how much he changed over time. But she ascribes those changes to how much people wanted from him and not the other way around.
ellauri257.html on line 524: Sadly, nothing in Alma’s narrative hints at the emotional turmoil Singer left in his wake, although in the 1970s she told Kresh that abandoning the Wasserman family left such a sour taste in her mouth that she convinced herself it was better to stay forever with Singer despite his infidelities than to cause another emotional uproar. By most accounts, the lingering effects of her divorce made for bad blood toward Singer among Alma’s children and their extended family.
ellauri257.html on line 526: Alma recounts her relationship with Singer as one of endurance. Her first two lines are: “When I told my friends and relatives that I intended to marry Isaac Singer, they all protested violently that it would not last more than a few weeks, and that the whole thing was a mistake. So far it has lasted for almost forty years, and although it was sometimes stormy, it nevertheless is a record.” Yes, she says it’s a record. The word “love” is nowhere to be found.
ellauri257.html on line 530: Singer continued to write and translate his stories and novels throughout the 1980s, until the onset of dementia in 1987. In the end, as Singer suffered from dementia, his relationships with Goran, Menashe and perhaps even Alma soured. The effects lingered unpleasantly even after his death, and as a consequence it’s hard to track the sirvienta. We don’t even know her name or nationality for certain. The idea of a Spanish-speaking maid as an integral part of Singer’s household is ripe not only for biographical scrutiny, but also for fictional development: !Ah! !Ah! !Si! !Si! !Si señor! !!Mas rapido! !Mas profundo!
ellauri257.html on line 532: All this to say that the Yiddish writer’s other women — not the sexy but the stolid, those who accompanied him at home for better or worse, for richer or poorer, in sickness and in health — are crucial to the understanding of how he looked at the world. Alma was his anchor. Despite his betrayals, he always returned to her. Her silence, her resignation, might be disheartening to modern sensibilities. Yet she grounded him, and not only as an artist.
ellauri264.html on line 484: Ei ois kannattanut Annan eli Alma Naumannin mennä mimmoisiin tommosen nyhverön kynäilijän kanssa joka ei edes kehtaa tulla Alman kanssa Floridassa biitsille. Söpön näköinenhän se oli pienenä korvakiharoissa, mutta näytti vanhempana pieneltä kiilloitetulta ovennupilta, etten pahemmin sano.
ellauri264.html on line 501: Naisiin menevä Iisakki epäilee ettei se välttämättä pysty seuraamaan joka ikistä Sulkhan Arukhin pykälää. Ja miettii mahtaakohan Jehovakaan niistä kaikista yhtä paljon perustaa. In transferring her loyalty to Isaac, Alma also bore his infidelities, which included a regular mistress and a number of casual ones. But as Hertz pointed out, the patriarchs did just the same, and were none the worse for it in Jehova´s estimate.
ellauri283.html on line 73: Tove Janssonista tuttu Alma Pöysti esittää kirjan Hamsunista nimettyä muka suomenruozalaista humppua Ylja Happoltatia (sic, 1973). Joku toinen näyttelee samaa pulzaria virttyneempänä 18v myöh. (1991). Kiehtovaa.
ellauri283.html on line 95: Löllömaha Kielikoneen (tai Lingsoftin tai jonkun kolmannen kieliteollisuuden pikkuputiikin) toimitusjohtajan näköinen poliisi on ellottava. Come to think of it kaikki tyypit viemärivesisarjassa on ällöjä. Koko sarja on epämiellyttävä, mukana ei ole yhtäkään sympaattista hahmoa. Kaikii on kuin Yrpä ja Illu Pulttiboisissa, vitun lammasmaisia sössöttäjiä. Mia ja Anniekin ovat ällö yhdistelmä kuviteltua 70-lukua ja todellista 2020-lukua. Vikaa on kyllä Ekmanissakin, en pidä koko ämmästä. Halpa Timo K. Mukka jäljittelijä. Birger on vetelys, Johan liukas laiha ankerias ja Alma Pöysti näyttää tanakalta pillusillaan. Ei sentään ollut ajeltu, eikä siinä ollut tazkoja. Count your blessings. Ällöttäviä leveitä nahkavöitä availlaan koruttomalla 2020-luvun tyylillä. On se oikeasti niin että nykyporukoilla ei ole enää mitään häpyä, ja se näkyy anakronismeina näissä viime vuosituhannelle sijoitetuissa sarjoissa.
ellauri294.html on line 377: Alma_Tadema.jpg" />
ellauri294.html on line 378:
Sir Alma Tademan puhdasnaamaisia viktoriaanisia kreikkalaisia puhtaissa ja silitetyissä vaatteissa. Sittemmin on kaikenkarvainen balkanilainen veri vetelöittänyt rotua. Kreikkalaisempia profiileja läytää nykyään Oxbridgen soutujoukkueista. Morton tietää, se on ezinyt.

ellauri294.html on line 380:
Sir Lauri Alma-Tadema

ellauri294.html on line 381: HV Mortonin airbnb:ssä Izmirissä oli seinällä printti Lauri Alma-Tademan taulusta "Kymysys" (ei kuvassa). Lauri
ellauri294.html on line 384: Hollywoodin ohjaajat käyttivät hänen maalauksiaan lähdemateriaalina näkemyksensä muinaisesta maailmasta elokuvissa, kuten DW Griffithin Suvaitsemattomuus (1916), Ben Hur (1926), Cleopatra (1934), ja ennen kaikkea Cecil B. DeMillen eeppinen remake Kymmenestä käskystä (1956). Todellakin, Jesse Lasky Jr. , The Ten Commandmentsin toinen käsikirjoittaja, kuvaili, kuinka ohjaaja tavallisesti levitti Alma-Tadema-maalausten vedoksia ilmaistakseen lavastussuunnittelijoilleen haluamansa ilmeen. Oscar-palkitun roomalaisen eepos Gladiator suunnittelijat käyttivät Alma-Tademan maalauksia keskeisenä inspiraation lähteenä. Alma-Tademan maalaukset olivat myös inspiraationa Cair Paravelin linnan sisustukseen vuoden 2005 elokuvassa The Chronicles of Narnian: The Lion, the Witch and the Wardrobe . Ei siis mikään turha jäbä!
ellauri297.html on line 574: Pressen i Cannes fick vänta ungefär en kvart på att Aki Kaurismäki skulle anlända till pressrummet. Glad lufsar han sedan in med sina skådespelare Alma Pöysti och Jussi Vatanen i följe, just så slapstick-rolig som han har rykte om sig att vara. Och väldigt anspråkslös.
ellauri331.html on line 46: Uuden kaluston sertifiointi ydinaseita varten lähestyy, kertoo Alma Oyj:n Tekniikka ja Talous. Tämä on maksuton näyte T&T:n sisällöstä. Tämä on paskamaisen Alma Oyj:n ehkä hirvein, ainakin sotahulluin läpyskä.
ellauri351.html on line 282: Alma mater: Pariisin yliopisto (BS, MS)
ellauri362.html on line 268:
At Almack's

ellauri362.html on line 270: Almack%27s_Longitude_and_Latitude.jpg/800px-Almack%27s_Longitude_and_Latitude.jpg" />
ellauri362.html on line 272: Duke Ellingtonin porttikiellon Almack'siin todellinen syy on selvinnyt: Ticknor’s version indicates that it was the lateness of his arrival and not the trousers that kept him out. Karen Field on January 15, 2011 at 01:03
ellauri362.html on line 285:
Highest Life in London - Tom & Jerry 'sporting a toe' among the Corinthians at Almacks in the West by IR & G Cruikshank in Tom and Jerry: Life in London by P Egan (1869 first pub 1821). Enpä tiennytkään että Tom & Jerry sarjakuvan nimi tulee 19. vuosisadan Lontoosta!

ellauri367.html on line 208: Palattuaan Neuvostoliittoon hän yritti kuukauden ajan järjestää Trotskin johtaman vasemmisto-opposition toimintaa Ukrainassa. Hänet erotettiin muun trotskilaisen opposition mukana NKP:n keskuskomiteasta marraskuussa 1927 ja koko puolueesta joulukuun 1927 puoluekokouksessa. Hänet määrättiin sisäiseen karkotukseen Astrahaniin ja myöhemmin Barnauliin. Rakovski jatkoi yhteydenpitoa Alma-Ataan karkotettuun Trotskiin. Rakovskia alettiin pitää vasemmisto-opposition johtajana Neuvostoliitossa, kun Trotski vuonna 1929 karkotettiin kokonaan maasta. Neuvostoliittoon jääneistä Trotskin vanhoista liittolaisista Rakovski pysyi tälle pisimpään uskollisena. Helmikuussa 1934 hän lopulta taipui tuomitsemaan Trotskin ja sai luvan palata Moskovaan. Seuraavana vuonna hän sai takaisin NKP:n jäsenyyden.
ellauri393.html on line 658: Tarina johdetaan rukouksella Neitsyt Marialle, minkä jälkeen se sijoittuu Aasiaan, jossa juutalaisten yhteisö asuu kristillisessä kaupungissa. Seitsemänvuotias koulupoika, lesken poika, kasvatetaan kunnioittamaan Mariaa. Hän opettelee laulamaan ensimmäisen säkeen suositusta keskiaikaisesta hymnistä Alma Redemptoris Mater ("Lunastajan omaishoitaja"); vaikka hän ei ymmärrä sanoja, vanhempi luokkatoveri kertoo hänelle, että se koskee Mariaa, Jeesuksen äitiä . Hän alkaa laulaa sitä joka päivä kävellessään paikallisen juutalaisen geton läpi kouluun.
ellauri393.html on line 660: Saatana, "joka on (rakentanut) juutalaisten sydämeen ampiaispesänsä", yllyttää joitakin juutalaisia ​​murhaamaan lapsen ja heittämään hänen ruumiinsa julkiseen jäteastiaan. Hänen äitinsä etsii häntä ja löytää lopulta hänen ruumiinsa, joka alkaa ihmeellisesti laulaa Alma Redemptorista . Kristityt kutsuvat paikalle kaupungin tuomarin, joka neljännestää juutalaiset villihevosilla ja hirttää. Poika jatkaa laulamista koko oman Requiem-messunsa ajan , kunnes paikallinen apotti kysyy häneltä, kuinka hän pystyy siihen. Hän vastaa, että vaikka hänen kurkkunsa on leikattu, Maria ilmestyi hänelle ja laittoi jyvän hänen kielensä päälle ja sanoi, että hän voisi jatkaa laulamista, kunnes se poistetaan ja hiän tulisi hakemaan häntä. Apotti poistaa siemenen ja poika lopulta vaikenee ja kuolee. Tarina päättyy viittaukseen Little Saint Hughiin Lincolnista , toiseen marttyyrilapsista, jonka kuolemasta syytettiin juutalaisia.
ellauri393.html on line 669: Saan kuitenkin soittaa oi Almaa äänekkäästi ja selkeästi.
ellauri401.html on line 344: Vanhan seuran kunniapuheenjohtaja kreivitär Constance Wachtmeister (1838–1910) ja kreivitär Märtha Gyldenstolpe sekä rouva Alma Edström olivat päättäneet asettua Ervastin henkisiksi holhoojiksi ja valmistaa hänelle tilaisuutta kehittyä teosofiseksi työntekijäksi. Myös eri seuraiset Emil ja hänen isänsä Gustav Zander lukeutuivat Ervastin ymmärtäjiin. Paizi H. P. Blavatskyn monivuotinen työtoveri Wachtmeister oli myös yksi Blavatskyn sisäisen iskuryhmän kahdestatoista opetuslapsesta. Hiän ei pitänyt enää meetvuastista. Näin kutsuttuna Ervast työskenteli kaksi kuukautta Zanderin ja T. S:n Skandinavian Osaston hallinnon sihteerinä. Hän nautti elämästään täysin rinnoin: yhtä mittaa oltiin oopperassa, konsertissa, teattereissa, puhumattakaan vilkkaasta teosofisesta seurustelusta, looshi- ym. kokouksista rouvasväen hypisteltävänä. Presidentti Olcott piti Pekkaa kädestä ja päänsärky katosi. Kultaseni minulla on pänsärky. Ei se mitään, pidä kädellä ja se lähtee kyllä. Niin lähtikin, eikä tullut takaisin.
ellauri402.html on line 482: Martti Pihkala syntyi pappis- ja sivistyssukuna tunnettuun Gummerus-sukuun. Hänen vanhempansa olivat valtiopäiväedustajana toiminut Pihtiputaan rovasti Aleksanteri Gummerus ja Alma Maria Nordlund. Martti Pihkalan veljiä olivat Tampereen piispa Jaakko Gummerus sekä professorit Lauri ”Tahko” Pihkala ja Rurik Pihkala.
ellauri402.html on line 529:
Raffon Alma Mater oli L,I,V,E,R,P, double-O,L, FC Liverpool.

ellauri426.html on line 54: Jahka vallankumous tulee ja Suomen neuvostotasavalta on tosiasia, tuomitaan Sanoma Oy:n ja Alma Median toimituxet näytösoikeudenkäynnissä ja arkebuseerataan in corpore. Herlinit ja Reenpäät nostetaan raa'annokkaan muille varoituxexi. Oligarkkien kähminnästä tulee loppu.
ellauri431.html on line 123: Juutalainen lennätinvirasto. New Yorkin juutalainen viikko. Nosher. Kveller. Hei Alma. Juutalaisen oppini. Tietosuojakäytäntö.
ellauri456.html on line 107: Doris Mary Anne Kappelhoff (1922-2019) war das dritte Kind des Musiklehrers William Kappelhoff (1892–1967) und seiner Frau Alma Sophia Welz (1895–1976). Beide Eltern waren Kinder deutscher Einwanderer aus Cincinnati. Avioliitot posaunistin ja saxofonistin kaa oli lyhkäset mutta väkivaltaiset. Komedioita siivoojana, musikaaleja. Hän oli ikoninen amerikkalainen naapurintyttö. Hän oli tervehenkinen, vaaleahiuksinen, pirteä, Keskilännen – kupliva cheerleader, joka piti komeista miehistä. Hän oli kuin vaaleaa leipää majoneesilla, ehkä ripauksella leikkisää sinappia pikkuhousuissa.
ellauri456.html on line 109: Laulaja ja näyttelijä Doris Day – joka kuoli 13. toukokuuta 97-vuotiaana – merkitsi paljon asioita monille ihmisille. Yksi asia, mitä hän ei todellakaan ollut, oli juutalainen. Mutta hänen elämässään oli paljon juutalaisia tarinoita kerrottavanaan, alkaen hänen nimestään. Barney Rapp pyysi Doris Kappelhofia vaihtamaan nimensä Doris Dayksi kertoen tälle, että Kappelhof kuulosti liian juutalaiselta. Rapp itse oli vaihtanut nimensä Rappaportista Rappiksi, oletettavasti samasta syystä. Dorixen kolmosmies Marty Melcher oli aloittanut elämänsä mukavana juutalaispoikana pienestä North Adamsin kaupungista Massachusettsista. Entinen roomalaiskatolinen Day oli tutustuttanut Christian Scienceen toisen aviomiehensä, saksofonisti George Weidlerin, kautta. Pian Dayn kanssa seurustelun jälkeen Melcheristä tuli sen vakava kannattaja. Tämä ei kuitenkaan lannistanut Alma Kappelhoffia – Dayn äitiä – levittämästä kaikkia arkkityyppisiä ennakkoluuloja juutalaisten kiinnostuksesta vain rahasta ja huijauksesta. Dayn isä oli myös antisemiitti, kutsui juutalaisia ​​'kikeiksi' tai 'scheenieiksi'.
ellauri456.html on line 149: vanhemmat William, musiikinopettaja, ja Alma
ellauri483.html on line 475:
  • Käännösvirhe (Almah vs. Parthenos): Juutalaiset oppineet ovat vuosisatoja huomauttaneet Jesajan kirjan (7:14) käännösvirheestä. Hepreankielinen sana almah tarkoittaa "nuorta naista", ei välttämättä neitsyttä. Kun teksti käännettiin kreikaksi muotoon parthenos (neitsyt), syntyi kielitieteellinen perusta koko neitseellisen syntymän opille. Juutalaisille kyseessä on siis puhdas Error Translationis.
    xxx/ellauri057.html on line 48: Kyl tää Miehen tie on sika klischeemäinen "se tavallinen tarina". Siteexi on tota taatamaista luonnonmaalailua, mutta juonessa ei juuri tule yllätyxiä. Tollasta Siltalan pehtooritasoa. Paavo vaikuttaa enenevästi paskiaiselta ja Alma sille sopivalta pirttikarhulta, jonka näpein paikka löytyy sormikopelolta pimeässäkin.


    xxx/ellauri057.html on line 49: Luisevanlaiha karjakko Hulda Tiirikka kadehtii Alma Vormiston täyteläisiä kannuja. Kun en isännälle kelvanne menen sitten rengille. Tattiaisen emännäxi. Kiperässä polkassa ei ollut Viktorilla voittajaa.
    xxx/ellauri057.html on line 55: Vaan aina Paavoa vaan panettaa. Kanzis vähentää lämmitystä pirtissä. Alma pusersi niin lujaa että hartiatkin hytkähtivät. Timmit lantionpohjalihaxet.
    xxx/ellauri057.html on line 165: (Jatkuu...) Puovo veti Almaa ennenkuulumattoman rajusti heinäsuovassa. (Miten niin ota minut rajusti, narttuhan siinä on saamapuolella. Wiikseen weto on voittopuolisesti työntöä. Vetovaiheessa lähinnä pumpataan pois kilpailijan siementä. Eikä penistä "viedä" vaginaan kert Tero menee ensin.) Noniin,
    xxx/ellauri057.html on line 167: Almasta tulisi äiti, kuinka äitelää. Melan Puovo sai vedetyxi kuiville, mut kamat pussista jäi Almalle auttamatta peräpainoxi.
    xxx/ellauri057.html on line 185: Säälittävää rupusakkia nää hämeenkyröläiset maalaiset. Pablo Ährölä ährää Tampereella umpitunnelissa filmi poikki. Kotona Ährölässä Uuno Turhapuron muisti palaa pätkittäin. 2 miekkosta ilosteli Alman kaa. Paavo hoiperteli paikalle ja vonkas lisää viinaa sekä hilloviivaa. Hoipparoi pitkin nurkkia. Nimitteli Almaa huoraxi. Osaakin olla läpimätä setä. Kaikkein traagisinta on että Almassa on Paavon vakka kantensa löytänyt. Ne on kuin Toope ja sen Sikri. Alma siivoo pillittävän Paavon lattialta ja ronttaa vuokra-autoon. Vienhän mie, mut herkee jo vikisemästä. Samanlaisen juoppolallin kuin nobelkirjailija izekin. Alma oli sille äiti. Olikohan Sikrikin. Sikri on anagrammi Kirsi Riskistä.
    xxx/ellauri057.html on line 191:

    Almaa pitelee Paavoa lempeästi mut kohtuulujasti

    xxx/ellauri057.html on line 200: On tammikuu. Eräät jänixet söivät Alman omenapuut. Alma on Toopen dream girl, väkevä kuin äiskä mutta vielä antavampi.
    xxx/ellauri057.html on line 203: Alma lähtee yönselkään paarustamaan hangessa Puovon pakeille. Pablon kamarista näkyy valo ja kuuluu paukkuja. Kyllä se on vielä hereillä. Senkin vekkuli.
    xxx/ellauri057.html on line 206: Alma oli yleensä puheissaan tuollainen vienon veikeilevä, mutta mutta kun hän suuttui saattoi hän paukauttaa pari kauheata sanaa, tulla helvettiä ja perkelettä, vedä käteen mulkero ym. ym.
    xxx/ellauri057.html on line 208: Pablo yritti hyväillä sitä muttei pysynyt jäykkänä, ja alkoi sen sijaan huutaa myös. Minkä hemmetin takia Alman kunnia olis siitä kiinni ettei se bylsi muita kun tylsää Pabloa? Vitun setämies, tää Pransu.
    xxx/ellauri057.html on line 210: Väärässä järjestyksessä kerrotaan miten Puovo ja Alma tyhjentää koko pajazon. Jakarit jää tyhjin leuoin ja vetää henxelit.
    xxx/ellauri068.html on line 87: Jambyl Jabayev died on 22 June 1945, eight months before his 100th birthday. He was buried in Alma-Ata in a garden which he cultivated with his own hands.
    xxx/ellauri087.html on line 705: Mix indieenifilmi Sonorassa Pancho Villan kannattaja oli vielä roistompi kuin rasistinen nazi? Oliko tää joku oikeistoveto amer. kazojien mielixi? Mixi wiixekkästä äärimiehestä oli tehty vielä izekkäämpi kuin partajehusta? Ei sunkaan Pancho Villa ollut kommari? No ei varsinaisesti, mutta se oli Robin Hood, joka otti maata rikkailta ja jakoi köyhille. Se on tarpeexi paha synti jo. Sonoran sankareista Alma ja sen pulska mies on rikkaita kauppiaita, talousliberaaleja. Eitää mikään kommarifilmi ole vaikka rasisminvastainen. Mutta niin on talousliberaalitkin. Selän väristä ei väliä, wetback tervetuloa, greenback on vihreä.
    xxx/ellauri114.html on line 393: Kaarle Viktor (Kalle Vihtori) Väänänen (22. maaliskuuta 1888 Kuopio – 12. elokuuta 1960 Lahti) oli suomalainen kirjailija ja oppikoulun opettaja. Väänäsen vanhemmat olivat poliisikonstaapelit Kaarlo Vilho Väänänen ja Maria Niskanen. Hän pääsi ylioppilaaksi 1907 ja valmistui filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1915. Väänänen toimi luonnoonhistorian ja maantieteen opettajana Viipurin uudessa yhteiskoulussa 1922–1929, Viipurin tyttölyseossa 1929–1945 ja Lappeenrannan lyseossa 1945–1952. Talvi- ja jatkosodan aikana Väänänen oli viihdytysjoukoissa. Vuosina 1945−1947 Väänänen oli komennettuna opettajaksi Valtion sisäoppilaitokseen (”Internaatti”) Niinisalon varuskuntaan. Väänänen oli naimisissa Alma Maria Vanamon (ent. Vilander) kanssa vuosina 1912–1945. Avioeron jälkeen hän meni uusiin naimisiin 1948 Kerttu Vainion (ent. Grönlund) kanssa. Väänänen kirjoitti myös nimimerkeillä K. V., Korsukolportööri ja Laulajapoika. Osassa teoksiaan hän käytti savveettee murreettee. Hän laati myös luonnon- ja maantieteellisten kirjojen arvosteluja ja pakinoita sekä suomennoksia, mm. Wilhelm Buschin teoksista. Pojat joit ei saatu hyvix ym. on Kallen kynästä. Minnee puhee savvee murrreettee.
    xxx/ellauri121.html on line 144: Toivo Kuulaa ammuttiin vappuyönä 1918, mutta hän kuoli vasta 18. toukokuuta. Vaimo Alma sairaalavuoteen vierellä Viipurissa.
    xxx/ellauri121.html on line 166: VAPPUPÄIVÄNÄ Viipurissa pidettiin isot voitonjuhlat. Toivo ja hänen vaimonsa Alma Kuula osallistuivat paraatiin, jossa puhui valkoisen armeijan kenraali Mannerheim. Iltaa istuttiin ravintola Seurahuoneella.
    xxx/ellauri121.html on line 184: Luoti osui maahan kaatunutta Toivo Kuulaa päähän, ja säveltäjä loukkaantui vakavasti. Hänen sydämensä pysähtyi, mutta se käynnistettiin kamferiruiskeella. Sairaalassa Kuula tuli tajuihinsa, keskusteli vaimonsa Alman kanssa, eli useita päiviä vaihtelevassa tilassa ja kuoli vasta 18. toukokuuta 1918.
    xxx/ellauri121.html on line 233: MARKKU Marttisen suvussa Toivo Kuulan kohtalosta on puhuttu paljon. Marttinen on lukenut histo­riaa ahkerasti ja tuntee sisällissodan vaiheet ja isoisän tarinan. Isoäiti, Toivo Kuulan vaimo Alma, murtui tapauksen jälkeen täysin.
    xxx/ellauri121.html on line 234: ”Hän ei koskaan toipunut siitä. Isoisä oli juuri pitänyt juhlapuheita valkoisille, säveltänyt heille marssin, ja sitten valkoiset ampuivat hänet. Se oli valtava järkytys, eikä kukaan vaivautunut edes selittämään Almalle, mitä oli tapahtunut. Isoäidin päiväkirjamerkinnät tuolta ajalta ovat traagista luettavaa. Hän oli aivan pihalla.”
    xxx/ellauri121.html on line 236: Rikostutkintakaan ei edennyt mihinkään. Lopulta Alma Kuula vetosi oikeuskansleriin, joka kävi Mannerheimin puheilla. Vasta sitten alkoivat laajat kuulustelut, joissa lähes sata ihmistä kertoi vappuyön tapahtumista.
    xxx/ellauri121.html on line 237: Alma Kuula oli laulajatar, joka omistautui edesmenneen miehensä musiikille loppuelämäkseen. Hän konsertoi Suomessa ja ulkomailla. Samoin teki myöhemmin Markku Marttisen pianistiäiti Sinikka, joka oli Toivo Kuulan kuoleman aikaan vasta yksivuotias.
    xxx/ellauri174.html on line 121: "Mutta", jatkoi sähköasentaja (Bartholon epäilyttävällä äänellä, joka näkee osastonsa keskustelevan kreivi Almavivan kanssa), "olette varmaan jo ollut laajoissa ellette suorastaan rikollisissa keskusteluissa?" - Vai niin ! älä kiinnitä minuun huomiota! jatkaa! Jatka!
    xxx/ellauri174.html on line 153: Malibran was born in Paris as María Felicitas García Sitches into a famous Spanish musical family. Her mother was Joaquina Sitches, an actress and operatic singer. Her father Manuel García was a celebrated tenor much admired by Rossini, having created the role of Count Almaviva in his The Barber of Seville. García was also a composer and an influential vocal instructor, and he was her first voice teacher. He was described as inflexible and tyrannical; the lessons he gave his daughter became constant quarrels between two powerful egos.
    xxx/ellauri186.html on line 301: Maggio is sentenced to the stockade after walking off guard duty and getting drunk, subjecting him to Judson's unqualified (and unauthorized) wrath. Prewitt discovers Lorene's name is really Alma and her goal is to make enough money at the club to go back to the mainland. Prewitt tells her his career is in the military, and the two wonder whether they have a future together.
    xxx/ellauri237.html on line 129: One tradition claims that Sappho committed suicide by jumping off the Leucadian cliff. No ei nyt ainakaan jonkun äijän tähden! Sappho´s sexuality has long been the subject of debate. Sir Lawrence Alma-Tadema´s Sappho and Alcaeus (above) portrays her staring rapturously at her contemporary chum Alcaeus; images of a lesbian Sappho, such as Simeon Solomon´s painting of Sappho with Erinna (below), were much less common in the nineteenth century.
    xxx/ellauri261.html on line 194: Alma mater
    xxx/ellauri280.html on line 339: Tammikuun 26. päivän illalla, yleisen nälkälakon kolmantena päivänä, 9. kasarmi ei huomannut että muut jo lopettelivat, he näkivät nälkää päivän pidempään. Tämä oli ilmeisesti viimeinen joukkonälkälakko stalinistisessa Gulagissa. 27. tammikuuta sunnuntaina vangit eivät työskennelleet, Karagandan, Alma-Atan ja Moskovan komiteat lupaavat "selvittää asian". Tiistaina 29. tammikuuta pidettiin tapaaminen esimiesten kanssa. Siihen kuului myös mekaanisen työpajan työnjohtaja Solzhenitsyn. Helmikuun 19. päivänä Ekibastuzista lähetettiin suuri joukko lakon yllyttäjiä lapparoimaan potaskaa. Siihen kuului myös mekaanisen työpajan työnjohtaja Solzhenitsyn.
    xxx/ellauri354.html on line 263: Frederic Henry and Catherine Barkley show familiarity with well-known painters (Mantegna, Rubens, Titian) and with canonic authors (Shakespeare, Marvell), but their current reading is sparse, practical, and not literary: Catherine reads the Almanac and Frederic reads magazines and newspapers (mostly out of date).
    xxx/ellauri416.html on line 545: Palaamme nyt mariologiseen avainkysymyxeen kuka oli Jeesuxen biologinen isä (mm. albumi 165). Käytettiinkö siinä luonnonmenetelmää vsiko keinosiemennystä? Heprean sana Jesajan 7:14:ssä on ”almah”, ja sen luontainen merkitys on ”nuori nainen”. "Almah" voi tarkoittaa "neitsyttä", koska nuorten naimattomien naisten muinaisessa heprealaisessa kulttuurissa oletettiin olevan neitsyitä. Korkeassa veisussa kunkulla oli Kuusikymmentä kuningatarta ja kahdeksankymmentä sivuvaimoa ja lisäxi neiti-ihmisiä (kassi-almoja) ilman määrää. 18 Kolme minulle ovat ihmeelliset, ja neljää en minä tiedä: 19 Kotkan tiet taivaan alla, käärmeen retket kalliolla, haahden jäljet meren keskellä, ja miehen jäljet piian sisällä. 16 Tyttö oli hyvin kaunis, neitsyt, johon mies ei ollut koskenut.
    xxx/ellauri416.html on line 547: Tanakin Septuaginta käännöxen rahoitti Aleksandriassa asunut juutalainen väestö, joka puhui äidinkielenään kreikkaa. Heprean kieltä ei enää osattu. Sieltä Masa nappasi tän "parthenos" käännöxen. Marian vahingosta tuli hyvä ihme sentään. Kai nää almat oli tollaisia hiehoja: poikimattomia muttei välttämättä astumattomia naaraita. Kukas siitä kohdasta selvän ottaa. Immenkalvo ei aina kestä teini-ikään ehjänä.Sana ei kuitenkaan välttämättä tarkoita neitsyyttä. "Alma" esiintyy heprealaisissa kirjoituksissa seitsemän kertaa (1. Moos. 24:43; 2. Moos. 2:8; Psalmi 68:25; Sananlaskut 30:19; Salomon laulu 1:3; 6:8; Jesaja 7:14). Mikään näistä tapauksista ei vaadi merkitystä "neitsyt", mutta ne eivät myöskään kiellä sanan "neitsyt" mahdollista merkitystä. 
    xxx/ellauri440.html on line 113: Ei mutta nyt tulikin oikein dickensiläisiä käänteitä! Jannen vahinkolaukaus Alma on joutunut mieron tielle, vallan Sörnäisiin sakilaisten keskelle. Kookas mies lakki vinossa ja takki reuhottaen haisee viinalta! Maiju piiasta on tullut madame ja sen tyttärestä huarra! Niin käy kun ollaan irtolaisia, talottomia stadilaisia. Kotiin tultua Mathildan pitää käydä saunassa, niin likaiselta tuntuu sisältä. Vaikkei se kookas penis edes käynyt Tildun siellä, vaan Almassa ja Maijussa. Osaapas olla keskustaporvarillista. No paskiaisporvarit tietysti voittavat kissanhännänvedon Almasta, Madildalle tulee keventynyt olo.
    xxx/ellauri440.html on line 151: Ihmeellisiä pääsiäistapoja on Sälinkäällä, ne on kuin juutalaisia. Madilda veisaa taas luonnossa, Janne käy kuumana. Madildan piipussa on jotaa tukkoo, voihhaa Janne tulla nuohoomaa? Ehkä oli tarkotettu et Alman asian piti vielä orottaa? Laskelmien mukaan eletään 20-luvun vaihdetta, Matilla on siis 55 ja Janne viisikymppinen. Hävyxissä vielä piilexivä Ismail on siis yli 70, pushing eighty. Ne tapasivat Madildan ollessa noin 25. Siihen väliin mahtuvat Eero Sala lapsineen. Kyllä nää on Jöns ja Tiina ilmiselvästi. Tyhmä Tilta, ei Roope sille pahaa tahtonut, vaan hyvää izelleen. Tiltun jääminen perinnöttömäxi oli vain collateral damage. Niinkuin palestiinalaisten lähtö Libyaan.
    xxx/ellauri440.html on line 535: Aleksanteri Suuri näki historiankirjojen mukaan banaanin valloitusretkellä Intiassa. Esimerkiksi raaka banaani, mustikka, pasta, musta tee ja juusto saattavat aiheuttaa ummetusoireita joillakin henkilöillä. Pahimpia pierujen aiheuttajia ovat banaani, viikunat, päärynä, viinirypäleet, rusinat ja kuivatut luumut. Koska ulostamme yleensä kylpyhuoneessa, meidän on käytettävä kakkauksessa enemmän voimaa kuin Alexanteri tai Pietari Suurten, ketkä paskansivat kyykyssä pihan perällä. Jos haluut tietää lisää pieruista, tarviit Alma-tunnuxen. Tuhkimovessassa paskannetaan pieniin kahvisuodatinpusseihin, jotka maxavat 80 egeä riisiltä.
    xxx/ellauri484.html on line 328:
    Alma Itzhaky: Judensau

    108