ellauri040.html on line 46: Buschissa on vähän 7 veljexen Simeonia. Simeonissa oli enemmän kuin vähän Alexis">Alexis Kiveä, Lapinlahden lintua. Pitkä ja luiseva kuin se, ja synkkämielinen. Niinkuin monet humoristit. Ilo pintaan kun syän märkänee. No ei kai Wilho ollut anders, siis schwul, sillä oli kyllä yritystä naisiin muttei rahaa. Ei ollut kiltti ja ahkera kuin Woku, vaan äreä ja tyly doku. Tylsäxi ei voi sentään sanoa, sitä sano Calle musta hääpuheessa. Laiha lohdutus. Paremmat witzit kuin Schopenhauerilla ainakin, vaikka yhtä happamet. Siis Wilho Puskalla.
ellauri040.html on line 48: Yhellä koronakaranteeniretkellä käytiin Nurmijärven Palojoella Alexis Kiven stomping groundeilla. Pikku Alexilla oli kivistä koottu leikkikirkko mezässä jossa se harjotteli saarnoja. Pitikö siitä tulla pappi? Joo äiti toivoi niin. Kazoi hyvällä pojan leikkiä. Aina ne vanhemmat toivovat. Pieleen meni siinäkin suhteessa. Sen kotitalo oli kiva, satulakattoinen. Kiinni toistaisexi. Kansanherättäjä tuli siitä kuitenkin. Piti hereillä retorisilla keinoilla. Pikku-Make antaa sille paljon tyylipisteitä.
ellauri040.html on line 227: Alexis">Aleksis Kivi (oik. Alexis Stenvall (10. lokakuuta 1834 Nurmijärvi – 31. joulukuuta 1872 Tuusula) oli suomalainen kirjailija. Kivi kirjoitti kansallisromaanin aseman saavuttaneen romaanin Seitsemän veljestä (1870), näytelmiä kuten Nummisuutarit (1864) ja runoja.
ellauri040.html on line 269: | märrrsyrrri | Diderot, Epikuros, Russell, Stendhal | | Erasmus, pikku-Make, Fontane, Marx, Proust, Spinoza | Busch, Alexis">Stenvall |
ellauri062.html on line 212: Jaakobin poikien isän pojat Ruben Simeon Leevi Juuda Gaad Asser Daan Naftali Isaskar Sebulon Joosef ja Benjamin tietävät että "'better' never means better for everyone, it's always worse for some". Joosef ei saanut omaa lääniä kun se asui Egyptissä, mutta sen pojat Manasse ja Efraim saivat omat tontit osituxessa. Ei mene onnen lahjat tasan eikä edes win-win kuten Alexis Kanto koitti uskotella, vaan tää on nollasummapeliä, kuten sai tuta Alexis Kivi Lapinlahdessa ja kuolinmökissä. Lupaan kautta kiven ja kannon. Ei pitäs luvata niin paljon, se ei ole uskottavaa.
ellauri090.html on line 391: Vizi hei mä vedin ton ihan hatusta! Mut JUST SIITÄ siinä onkin kysymys! Arvasin ihan oikein! Lusmuista pohatoista tosiaan tulee tosi yritteliäitä ja eipä aikaakaan kun ne on taas vaurastumispolulla. Alexis (joka on kyllä homo, mutta sekin on nyt jo ookoo prime time teeveessä) oppii rehellisen (tai no, tuottoisan) työn arvon jne. jne. Tää kaikki selvisi vaan treilereitä kazomalla. Tää sarja on sellasta riches to rags and back to riches tarinaa jota jauhettiin jo 1900-luvun lopulla kun pikku Wallu kazoi televisiota puristellen tennispalloa. Se kyllä tykkäisi. Pilkkanauru pois, kääritäänpä hihat ja ansaizemaan ensimmäistä miljoonaa kengänkiillottajana kuten nuori Roope, tai sooda jerkkinä kuten Bob Heinleinin Kip.
ellauri096.html on line 723: 2 esimerkin nojalla "Anusta" alkaa näyttää että kirjallisuus on sairasta. Onko kirjailijat sairaita vai tekeekö kirjat niistä niistä kipeitä? No mulla on kohta satoja esimerkkejä siitä että ne tuppaa olemaan aivan sairaan julkisuudenkipeitä ja yllättävän monet luonnevikaisia narsisteja. Niille on yleisö hirmu tärkeä ja ne janoaa läpyjä ja kiitosta. Ne haluis elää ikuisesti ellei muuten niin kirjoissa ja näköispazaina. Oma katukin ois kiva, niinkuin Alexis Kivellä Loimaalla ja Frantz Fanonilla Algerissa. Että siinä toivelistaa joulupukille.
ellauri096.html on line 734: Tuulensuun palvelukeskuxen henkilökunta tulee häntä iloisesti heiluen asiakkaita ovelle vastaan. Potkii ovensuusta syrjään oluttölkkejä. Jalankulkija törmäsi autoilijaan Alexis Kiven kadulla. Uhri oli 70-luvulla syntynyt loimaalainen mies.
ellauri110.html on line 1035: Näistä suotuisammista tunnelmista mätkähdetään takaisin tuttuun Mäkelään kun se sanoo saxalaisia Grabsprucheja mukaillen: ihminen ei kuole heti kuoltuaan vaan elää vielä niinkauan kuin se muistetaan. Höh, kuolihan se, vainajaa sitten muistellaan. Ei se hyppää jostain puskasta ja sanoo kuin Alexis Kivi mä elän! Alexis ei olis voinut olla enemmän väärässä.
ellauri141.html on line 755: Alexis Leger (pronounced [ləʒe]; 31 May 1887 – 20 September 1975), better known by his pseudonym Saint-John Perse (French: [pɛʁs]; also Saint-Leger Leger),[1] was a French poet-diplomat, awarded the Nobel Prize in Literature in 1960 "for the soaring flight and evocative imagery of his poetry." He was a major French diplomat from 1914 to 1940, after which he lived primarily in the United States until 1967.
ellauri141.html on line 757: Alexis Leger was born in Pointe-à-Pitre, Guadeloupe. His great-grandfather, a solicitor, had settled in Guadeloupe in 1815. His grandfather and father were also solicitors; his father was also a member of the city council. The Leger family owned two plantations, one of coffee (La Joséphine) and the other of sugar (Bois-Debout).
ellauri141.html on line 759: In 1897, Hégésippe Légitimus, the first native Guadeloupan elected president of the Guadeloupe General Council, took office with a vindictive agenda towards colonists. The Leger family returned to metropolitan France in 1899 and settled in Pau. The young Alexis felt like an expatriate and spent much of his time hiking, fencing, riding horses and sailing in the Atlantic. He passed the baccalauréat with honours and began studying law at the University of Bordeaux. When his father died in 1907, the resulting strain on his family's finances led Leger to temporarily interrupt his studies, but he eventually completed his degree in 1910.
ellauri150.html on line 426: Edmond Eugène Alexis Rostand (1. huhtikuuta 1868 Marseille – 2. joulukuuta 1918 Pariisi) oli ranskalainen näytelmäkirjailija ja runoilija. Silläkin oli pitkät wiixet niin kuin lähes kaikilla fin de siecle tyypeillä (paizi Baudelairella, joka olikin vähän varhaisempaa ikäpolvea). Se kirjotti myös L'homme que j'ai tué, josta tehdystä filmistä Franz me tykättiin, Kristina ei.
ellauri152.html on line 260: Corydon öljykangasteltassa ja keppi kädessä kazoo kiinteästi Alexista, joka haistelee sormenpäitä.
ellauri152.html on line 342: Virgilin Corydon ja Alexis
ellauri152.html on line 344: Alexis kivexineen tulee nähtävästi kuvaan vasta Virgilillä, josta Voltaire ei perustanut. En minäkään. Se lie käynyt selväxi. Jungin asteikolla Virgil on INFP, eli Idiosyncratic dreamer with strong imagination. Androidi digas Virgiliä, varmaan just tää sämple on se 1 paikka joka sitä innosti.
ellauri152.html on line 352: O crudelis Alexi, nihil mea carmina curas? Hoi julma Alexis, etkö perusta mun lauluista?
ellauri152.html on line 365: Despectus tibi sum, nec qui sim quaeris, Alexi, Halvexizä mua, etkä kysy kuka olen, Alexis,
ellauri152.html on line 402: Rusticus es, Corydon: nec munera curat Alexis, Sä olet maajussi, Corydon, sun lahjoista ei Alex huoli,
ellauri158.html on line 93: Moodilla tarkoitan substanssin affektioita, eli sitä mikä on muissa, jonka läpi jotain käsitetään. (Jospa käsittäisimme sen roiston! kuten sanotaan Alexis Kivessä.) Oisko attribuutti vs. moodi sama kuin terminologiassa määritelmät vs. selitteet. Homous ja viisaus vs. höyhenettömyys ja kaxijalkaisuus. Tää on tosi keinotekoinen erottelu, siinä meni jo muinaiset kreikkalaiset pahan kerran mezään, Sokrates ja Plato etulittanenässä. Vittu että se ideaoppi oli monen pahan alkupää. Jotenkin noi kreikkalaiset oli vielä aika primitiivisiä, ne siirsi pään sisällyxet taivaalle ja kääntäen. Siitä tuli aivan loputtomasti sotkua. Varmaan koska ne oli narsisteja.
ellauri159.html on line 1425: Samoilla linjoilla liikkuu nyttemmin Leena Krohn, kuten albumissa 103 on jo kerrottu. Entisessä Nuori, nyttemmin vaan Voima-lehdessä sen uusinta tiedotetta aiheesta Mitä en koskaan oppinut (tästä teemasta riittää kerrottavaa) pasuttaa joku Jaana Kivi, ei tosin yhtä unohtumattomasti kuin kaima Alexis. Leena kertoo et joku oli kirjoittanut vessan seinään filosofian: aika on luonnon keino estää kaikkea tapahtumasta heti. Ammattifilosofi Simo Knuuttila oli lukenut vessan seinästä opiskelijana Kielissä: Warum scheissen die Deutschen soviel? Weil sie soviel Kartoffel essen. Kaikki ovat lopulta uhanalaisia. Ihmisen luoma on katoavaista, kuten totesi jo saarnaaja. Krohnin mielestä ylivertaisuutemme perustuu asioille kuten ajattelu ja izetietoisuus. Enemmän ajattelua ja vähemmän izetietoisuutta olisi kylä parempi. Hupenevat luonnonvarat eivät tunnista luokkarajoja. Vizi kyllä tunnistavat, loppupeleissä rikkaat eeku rikastuvat lisää ja köyhät kurjistuvat. Ihmiskunnan Usherin talo, hei sehän on Edgar Allan Poe-alluusio. Hörhökirjailija sekin. Krohnin varsinainen vihan kohde on virzanhajuinen makkaratalo. Aika betonibrutaali se onkin. Sitä paikkaa ei ole helppo rakastaa. Muurahaiset pitävät meitä tavattoman yxinkertaisina olioina. Emme osaa edes omaxua ei-kuluttavaa elämää. Aika kuluttavaa tää mustakin on ollut.
ellauri163.html on line 195: Benjamin on saalistava susi, aamuisin hänellä on aina syötävää, ja iltaisin hän jakaa saalista. Nämä ovat Israelin heimot ja niiden kantaisät, kaikkiaan kaksitoista, ja näin puhui heille heidän isänsä Jaakob, kun hän siunasi heidät. Kullekin heistä hän lausui siunauksen. Tää on just kuin Alexis kiven pilkkaviisussa, joka varmaan on tästä ottanutkin mallia. Lauri poika mezäs häärii.
ellauri172.html on line 808: Alexis kivi kuoli perheettä ja hulluna. August Ahlqvist tunnetaan vaikutusvaltaisena kirjallisuuskriitikkona, joka nilkin humanisti-hall of famen mukaan "uskalsi" lytätä Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -teoksen. Olipa rohkea. Taistelevaa humanismia. Lyön vetoa että nilkki on ollut tässä ize astialla. Nilkillä on paljon lastenlapsia. Akun perheestä ei löydy tietoa.
ellauri192.html on line 676: Quite different was a stance of his first cousin, Prince Wigund-Jeronym Troubetzkoy. He supported the Poles and followed them to Polish–Lithuanian Commonwealth after the Time of Troubles. Here his descendants were given enviable positions at the court and married into other princely families of Poland. By the 1660s, however, the only Troubetzkoy left, Prince Yuriy Troubetzkoy, returned to Moscow and was given a boyar title by Tsar Alexis of Russia. All the branches of the family descend from his marriage to Princess Irina Galitzina.
ellauri192.html on line 683: In 1239, after the Mongol invasion of Rus, the Principality of Trubetsk passed to the Princes of Bryansk, and then to the Princes of Trubetsk. In 1566 Ivan IV the Terrible took the principality during the Livonian War. In 1609 Vasili IV of Russia relinquished it to the Polish–Lithuanian Commonwealth during the Polish–Muscovite War (1605–1618). In 1654 Prince Aleksey Trubetskoy on the side of Alexis I of Russia led the southern flank of the Muscovian army from Bryansk to Ukraine. The territory between the Dniepr and Berezyna was overrun, with Aleksey Trubetskoy taking Mstsislaw (Mstislavl) and Roslavl. In 1654 The Principality of Trubetsk was finally conquered by Aleksey Trubetskoy, Prince of Trubetsk himself, as a result of the Russo-Polish War (1654-1667).
ellauri210.html on line 1150: Au cours de la guerre et jusqu'à la fin des années 1950, elle cesse de publier. Elle travaille dans des crèches, et co-traduit avec son mari Pierre Fridas plusieurs livres de Níkos Kazantzákis comme Alexis Zorba ou La Liberté ou la mort. Elle se remet ensuite à écrire, des poèmes et des romans, en opposition avec l'orthodoxie surréaliste. Ces textes sont toutefois inclassables. Brelin le frou, ou le portrait de famille (1975) décrit des personnages vivant selon des règles fantaisistes. Sur les dessins de l'auteur, ils ont la particularité de porter une coiffe à l'image de leur sexe. Les nouvelles de Mon cœur les écoute (1982) font montre d'un humour poétique proche de celui d'Henri Michaux ou de Joyce Mansour. Elle est également connue pour ses dessins et ses « tentures », des œuvres plastiques réalisées à l'aide de morceaux de tissu de couleur découpés.
ellauri219.html on line 180: The next day Jacot-Guillarmod and De Righi attempted to depose Crowley from expedition leadership. The argument could not be settled, and Jacot-Guillarmod, De Righi, and Pache decided to retreat from Camp V to Camp III. At 5 pm they left with four porters on a single rope, but a fall precipitated an avalanche that killed three porters as well as Alexis Pache. People in Camp V heard "frantic cries" and Reymond immediately descended to help, but Crowley stayed in his tent. That evening he wrote a letter to a Darjeeling newspaper stating that he had advised against the descent and that "a mountain 'accident' of this sort is one of the things for which I have no sympathy whatever". The next day Crowley passed the site of the accident without pausing nor speaking to the survivors and left on his own to Darjeeling, where he took the expedition funds, which mostly had been paid by Jacot-Guillarmod. The latter would get at least some of his money back after threatening to make public some of Crowley's pornographic poetry.
ellauri238.html on line 77: Pena Saarikoski on kiven alla Uudessa Valamossa, sitä se yxikin obskyyri kynäilijäbändäri kävi öisin pussaamassa. Hizi kun en muista nimeä. Tero Liukkonen. On se kumma minkäläinen idoli tehtiin tästäkin juoppolallista. Mutta juoppolallejahan on monissa maissa olleet parhaat runoilijat: Li Bai, Du Fu, Anakreon, Omar Khaijam, Baudelaire, Hart Crane, Eikka Leikka, Ismo Alanko, vaikka kuinka monta muuta. Joutilaisuus tekee mestarin myös pullonkallistelussa. Pullot kalisevat, kallot pulisevat. Kaarlo Kramsu ei ollut ainoastaan juoppo, vaan myös kuppanen ja hullu. Non solum sed etiam. Hullujakin runoilijoita ym. kynäilijöitä lienee kokonainen leegio, viinahuuruisia tai muuten vaan hourulaisia. Alexis Kivi, siinä kanssa 1. Hänen loppunsa oli hyvin surkea, kuten varotteli Simo Saarikoski Pentille.
ellauri242.html on line 72: Jorma Ojaharju kertoo, että Alexis Kivi varasti Kalvean immen tarinan Oehlenschlägeriltä. Siis minkä tarinan ja keltä?
ellauri260.html on line 431: Sit sosialismi unohtaa nää reviirit. Ne motivoivat apinoita suuresti. Goethe oli oikeassa sanoessaan (runomuodossa): "Jokainen elävä olento tekee oman pikku territorion." "Ole izellesi kaikki tai et ole paljon paskaakaan", sanoi Fichtekin. Tuo kyvykäs ihmisluonnon opiskelija, Alexis de">Tocqueville, sanoi aivan oikein, että intohimot yleensä lisääntyvät niiden yksilöiden lukumäärän myötä, jotka jakavat ne. Eli joukossa tyhmyys tiivistyy, se on lyhyempi lause. Bolshevikit ovat väärässä vaikka ovat vähemmistönä. Proletariaatin diktatuuri on syvältä, mutta niin on myös demokratia, sanokaa mun sanoneen. Hegel oli oikeassa sanoessaan että kaikki mitä opimme historiasta on että kukaan ei ole siitä mitään oppinut. (No tää meemi kyllä lähti viraalixi.)
ellauri330.html on line 533: Mutta sekin on vaan leimi toisinto Alexis Stenvallin Laurin kännisaarnasta härkien piirittämällä siirtokivellä:
ellauri334.html on line 272: Alexis Leskinen. I have read the New Testament:
ellauri352.html on line 636: Alexis de Tocquevillen Demokratia Amerikassa on yllättävän paxu nide. Puolikas aanelosta olis riittänyt. Ajankohta 1835-40 oli Ranskan restauraatio. Rapparit ja maalarit korjasivat Versaillesissa palautetun kunkun kesäpaikkaa.
ellauri352.html on line 638: Alexis de">Alexis-Charles-Henri Clérel, Tocquevillen kreivi, kavereille vaan Sir Alexis, synt.29. kesäkuuta 1805 Pariisissa ja kuol. 16. huhtikuuta 1859 Cannesissa, oli maistraatti, kirjailija, historioitsija, akateemikko, matkustaja, filosofi, politologi, sosiologian edeltäjä ja mikä pahinta, ranskalainen poliitikko.
ellauri352.html on line 640: Vuonna 1831 hän sai ministeriöltä passituxen tutustumaan Yhdysvaltain rangaistuslaitoxeen kalterien sisäpuolelta, mikä muodosti hänen passinsa Yhdysvaltoihin ja kypsytti päätöxen, mitä pitää parhaana saatavilla olevana esimerkkinä demokratiasta. Tästä lähes kymmenen kuukautta kestäneestä oleskelusta hän veti kirjan From Democracy in America, analyysin demokraattisesta järjestelmästä yleensä (sen hyveistä, riskeistä ja dynamiikasta) ja sen erityisen amerikkalaisen kuvauksen, joka oli valtava menestys, kun se julkaistiin vuonna 1835. ja 1840. Tämä johti siihen, että hänet valittiin moraali- ja valtiotieteiden akatemiaan vain 33-vuotiaana ja sitten Ranskan akatemiaan 36 -vuotiaana. Hän asettui ehdolle vuoden 1839 parlamenttivaaleissa ja valittiin Valognesin varajäseneksi Manchessa, jossa Tocquevillen perheen linna sijaitsi ja jossa hänet valittiin uudelleen Louis-Napoléon Bonaparten vallankaappaukseen asti joulukuussa 1851. Napsuista Alexis ei perustanut.
ellauri353.html on line 305: Shut up Rose, I thought I would use my few remaining 50 minutes here. You forward publishing people would ask me what's it going to be like. And I said well it's a book which is starting out as a love story. And which will end up as a treatise on social and that's largely what happened though it's throughout from beginning to end it really is a love story because Rose and I have really lived a love story we first met. Just exist. Just sixty sixty six years ago. In September. Nineteen thirty two. And from that time to this we have been close. And I trust shall continue to be said though she gives me no guarantees for the future. To talk about one area of social policy. Which we have engaged for many years. And recently made a major move. And that area is schooling elementary and - this is the main thing! educational vouchers. Parental choice of schools. Not to put a too fine point to it, better folks should have freedom to put their kids in better schools. Hooray democracy, fuck equality, like Alexis Tocqueville said, etc. etc. ad nauseam.
ellauri365.html on line 244: présence de Gustave Flaubert, toujours, d'Edmond de Goncourt, Zola, Paul Alexis, Léon Hennique, Henry Céard,
ellauri370.html on line 504: Vuonna 1894 Gobineau työskenteli hyvin lyhyen aikaa Alexis de Tocquevillen sihteerinä tämän toimiessa ulkoministerinä. Tocquevillestä on lyhyt paasahdus albumissa 352. Lyhyesti, kaveri ihmetteli lyhyesti mixi Yhdysvaltain tupaten täydet vankilat toimi ylipäänsä ollenkaan (ne on privatisoitu), ja mixi brittiläinen siirtomaavalta toimi ranskalaista paremmin (se oli segregoitu). Gobineau varoitti Tocquevilleä suuresta halusta "avata Kiina", sillä ranskalaisten olisi hänen mukaansa pitänyt "pohtia huolellisemmin" sellaisen veljeilyn seurauksia.
ellauri374.html on line 505: Erikoista on, että tshuvassin kielen kenttätutkimuksen uranuurtajiin kuului jo 1850-luvulla fennougristi August Ahlqvist, joka koitti parhaansa mukasn lytätä suomen kansalliskirjailijaa Alexis Stenvallia. Nimekästä suomalaisjoukkoa voi luetella muutenkin M. A. Castrénista G. J. Ramstedtiin ja Heikki Paasoseen, kaikki olivat sekä fennougristeja että turkologeja.
ellauri376.html on line 304: Polinka Alexista: Ja hän on niin hyvännäköinen! Hän on sata kertaa parempi kuin ennen. Kuinka tämä marmorinen kalpeus sopii hänelle! Hänen rintansa vajosi ja vyötäröstä tuli vieläkin jalompi, vieläkin ohuempi... ja hänen silmänsä... Jumalani, anna anteeksi... Saanko minä tämän?..
xxx/ellauri104.html on line 814: Matti Hermanni Pulkkinen (1. toukokuuta 1944 Nurmes - 17. toukokuuta 2011 Lapinlahti), ei se sama Lapinlahti jossa viihtyi Alexis Kivi vaan se toinen. Aika pitkään Pulkku vielä kituutti aivohalvauxen jälkeen (23 v). Kuoli vuotta mua nuorempana (siis vuotta nuorempana kuin minä nyt).
xxx/ellauri127.html on line 140: This chapter gives a brief history of the émigré travelogue in and about America from Alexis de Tocqueville to Simone de Beauvoir, by way of introducing the four authors studied in this book: Vladimir Nabokov, Robert Frank, Alfred Hitchcock and Wim Wenders. Elsa Court argues that the outsider’s perspective has shaped representations of modern America through restless mobility, drawing a portrait of the modern highway shaped by the needs and cravings of the motorist. In the context of mobilities studies’ recent embrace of the humanities, Court makes an important case for the re-examination of the fixed places designed to facilitate motion—motel, gasoline station, roadside restaurant, as well as signage and memorials—and the roadside’s redesignation from so-called non-place to modern American topos.
xxx/ellauri128.html on line 576: Jean Rostand, né le 30 octobre 1894 à Paris (17e arrondissement) et mort le 4 septembre 1977 à Ville-d´Avray (Hauts-de-Seine), était un écrivain, moraliste, biologiste, historien des sciences et académicien français. Très intéressé par les origines de la vie, il étudie la biologie des batraciens (grenouilles, crapauds, tritons et autres), la parthénogenèse, l´action du froid sur les œufs, et promeut de multiples recherches sur l´hérédité. Avec conviction et enthousiasme, il s´efforce de vulgariser la biologie auprès d´un large public (il reçoit en 1959 le prix Kalinga de vulgarisation scientifique) et d´alerter l´opinion sur la gravité et des problèmes humains qu´elle pose. Considérant la biologie comme devant être porteuse d´une morale, il met en garde contre les dangers qui menacent les humains lorsqu´ils jouent aux apprentis sorciers, comme les tenants de l´eugénisme. Toutefois, Rostand soutient une forme d´« eugénisme 'positif' », approuvant certains écrits d´Alexis Carrel et la stérilisation des personnes atteintes de certaines formes graves de maladies mentales, ce qui fut rapproché, après la guerre, de la loi nazie de 1933, et lui fut reproché dans un contexte où l´eugénisme est une idéologie encore répandue avec des auteurs comme Julian Huxley, premier directeur de l´UNESCO (1946-1948).
xxx/ellauri130.html on line 569: Pope & Swift: Koomikko Vilpitön Nahkuri ja rikoskirjailija Dionyysijä Miina ovat aloittaneet viimeisen matkansa Taivastaiteiden suurten kirjailijoiden jalanjäljissä, tutkien satiirien Alexis Paavin ja Jonathan Vikkelän elämää ja teoksia, Brittiläinen komediaopas voi paljastaa yksinomaan.
xxx/ellauri130.html on line 685: | Minä elän! | Alexis Kivi, v.s. | M | KILL! |
xxx/ellauri233.html on line 39: Kosk tuliit kureerit jaa laitoit korteerit ja kysyit onks talossa olutta viel. Wenn wüssten die Prüssen dass sie morgen sterben müssen. Medchen, vein und sang. Sanat: Alexis Kives. Teksti: Professori Anto Leikola.
xxx/ellauri252.html on line 203: Venäläiset valtasivat Hersonin takaisin 3. maaliskuuta 2022. Ukraina valtasi kaupungin takaisin 11. marraskuuta. Roskixesta esiinkaivettu Alex Stubb kertoo Hoblassa että Putin on jo ize asiassa hävinnyt. Niinhän me jo luultiin Alexistakin, mutta kato nyt. Se putkahtaa esiin viemäristä kuin pieruinen pökäle.
xxx/ellauri280.html on line 188: Ivan Denisovizin normipäivä ei selvästikään kerro Alexista izestään, ei Solzhenizyn ollut mikään köyhä musikka, eikä varmaan edes hyvä muurari. Ivanin sankareita työleirillä ovat johtoasemiin kivunneet, kotoa paljon paketteja saavat kulakinpojat, porvarit ja oikeistolaiset vähemmistökansallisuuxien edustajat (virolaiset, baltit). Yhtään konnamaista virolaista leirillä ei ole näkynyt, paizi mitä nyt Konsta Päz. Suurimmixi koettuja vääryyxiä näyttää olleen pakkanen ja nälkä. Niistä kai saivat nauttia kaikki Sovjetin valtavan vankileirin jäsenet, kiitos nälistäjä-länkkärien rautaesirippujen, konzaritornien ja piikkilanka-aitojen.
xxx/ellauri280.html on line 365: Alexis on olevinaan Iivanana duunari mutta kyllä lukeneistoon lukeutuva herra sen rytkyistä väliin pilkistää. Vangit eivät ole mitää urhoja eikä uhreja, aivan tavixia varkaita ja konnia. Kaikenlainen kilpailu, kyynärpäily, petkutus ja sikailu on niillä ihan verissä, ei ne suotta ole joutuneet työleirille.
49