ellauri110.html on line 1110: . .. Eine allerliebste Geschichte! Ah millainen humoristi hän on, Zina! huudahtaa Maria Alexandrovna, Miten viehättävästi hän kertoo!
ellauri110.html on line 1121: Uncle was Prince K, a doddering and decrepit old fop who has come into money and who is paying a visit to the provinces. Maria Alexandrovna decides to try to marry off her beautiful young daughter Zenaida to him, but the whole town has had a snootful of her and tries to buck her plans at every turn. Still, she manages to come out in the end after a series of reverses. Not for nothing does Dosto compare her (too)xo to Napoleon Bonaparte. Dosto bore a grudge to the French and English because they had laughed at his accent. Napoleon and Shakespeare, damn the lot.
ellauri135.html on line 884: Ulkonäkö Varvara Alexandrovna Lopukhinalla oli erilainen kuin tavallinen: se oli vaalea, se ei varmasti ole harvinaisuus, mutta liikkuvilla ja täysin mustilla silmillä, kulmakarjoilla ja silmäripuilla se on. Tämä antoi hiänelle erityisen viehättävyyden - kaikki mielialan muutokset heijastuivat hiänen kasvoilleen heti ja selvästi. Varvara Lopukhinan muotokuvaa ei voitu kääntää kokonaan edes tällä google (tai ehkä yandex) kääntäjällä, joten ihmiset näkevät sen eri tavoin muuttuvissa olosuhteissa.
ellauri135.html on line 885:

Ulkonäöltä Barbara Alexandrovna Lopukhina oli erilainen poikkeuksellinen: se oli vaalea, mikä tietenkään ei ole harvinaista, mutta liikuttaessa ja täysin mustissa silmissä, kulmakarvojen ja silmäripsien kaa. Tämä antoi hiänelle erityisen viehättävyyden - kaikki mielialan muutokset heijastuivat kasvoilleen heti ja selvästi. Barbara Lopukhinan muotokuva oli mahdotonta tehdä kerta toisensa jälkeen, kun ihmiset näkivät hiänet muuttuvissa olosuhteissa niin monin tavoin.
ellauri135.html on line 888:

Joskus yksinkertaiset ilmeet tekivät hiänet melkein tavallisen ja joskus hiän oli melkein kaunis. Tämän huomasi myös rakastunut Mikhail Lermontov, ja Barbara Lopukhina ilmestyi ennen lukijaa Faithin muodossa romaanin "Aikakauden sankari" - aivan yhtä yhtenäisenä, syvänä, viehättävänä ja yksinkertaisena, lempeällä ja kirkkaalla hymyllä ja jopa samalla moolilla kasvoilla. Nykyajat kutsuvat tytön "täynnä ihanaa", nuorta, makeaa ja älykäs. Monet mainitsevat, että läheiset ystävät ja ystävät tekivät hauskaa tästä moolista ja Varvara Alexandrovna Lopukhina nauroi heidän kanssaan. Naura sinäkin.
ellauri135.html on line 900:

Kolme vuotta myöhemmin Varvara Lopukhinan elämäkerta, joka liittyy läheisesti suuren venäläisen runoilijan elämään ja työhön vanhempiensa paineessa, hiän meni naimisiin Tambovin provinssin Nikolai Fyodorovich Bakhmetevin maanomistajan kanssa, jota Lermontov heti vihasi, ja tämä tunne ei koskaan kadonnut. Se oli kuitenkin täysin keskinäistä, muuten aviomies ei olisi pakottanut Barbaraa tuhoamaan kaikkia runoilijan kirjeitä ja yleisesti kaikkea, mitä heille on annettu ja omistettu hiänelle. Bakhmetev oli merkittävästi vanhempi kuin Varvara Alexandrovna ja Mihail Juryevitš, jotka eivät koskaan tunnistaneet rakastamansa naisen uutta nimeä, ja tämä oli erityisen loukkaavaa. Varvara Lermontov nimitti kaikissa initiaatiomenoissa tyttönimensä nimikirjaimilla.
ellauri135.html on line 908: Viimeksi kun he näkivät toisiaan 1838 - Varvara Lopukhina ja Lermontov näyttivät olevan ikuisesti unohtuneet toisiltaan. Varvara Alexandrovna meni miehensä kanssa ulkomaille ja ajoi Pietarin matkalla. Silloin runoilija palveli Tsarskoe Selossa. "He rakastivat toisiaan niin kauan ja hellästi ..." - tämä runo, kuten tunnepeili, näytti mitä koki Lermontov ja Varvara Lopukhina. Viimeiseen kokoukseen rakkaustarina ei päättynyt.
ellauri135.html on line 909:

He tapasivat viimeksi vuonna 1838 -Varvara Lopukhinan ja Lermontovin olisi pitänyt unohtaa toistensa hyväksi. Varvara Alexandrovna miehensä kanssa meni ulkomaille ja ajoi Pietariin matkalla. Tuolloin runoilija palveli Tsarskoye Selossa. "He rakastivat toisiaan niin kauan ja varovasti ..." - tämä runo on kuin peilin kazomista tunteista, joita Lermontov ja Varvara Lopukhin kokivat. Viimeisen kokouksen rakkaustarina ei voinut päättyä.
ellauri135.html on line 928: Valokuvia ei ole vielä kehitetty, mutta runoilija kuvasi värikkäästi hänen rakkaansa, että jopa lukija näkee syntymämerkin kulmakarvan yläpuolella ikään kuin omin silmin. Varvara Alexandrovna jäi tuskin selviytymään Lermontovin kuolemasta, ja minun täytyy sanoa, että se ei ole pitkä. Saatuaan tämän traagisen uutisen hiän sairastui, ja useiden viikkojen aikana hiän kieltäytyi sekä lääkkeistä että lääkäreistä. Barbara ei halunnut nähdä ketään eikä halunnut mitään, vain kuolla. Sen sukupuutto kesti kymmenen vaikeaa vuotta.
xxx/ellauri104.html on line 1357: Jos halu on suurempi kuin kyky ei ole vapaa. Pikkukaupunkilainen on luonnostaan psykologi ja sydämen tuntija (1859), ja sixi olen hämmästynyt tavatessani niissä hyvin paljon aaseja. Onko Kuopio pikkukaupunki? Onko Varkaus? Onko Helena Lindgren yhtä ovela kuin Maria Alexandrovna? Onko se yhtä nousukas? Kannattiko karkottaa Pössin Mimosa? Entä Riitta Pylkkänen? Kannattiko karkottaa Niken pienikorvalehtinen Elisa? Nyt on liian myöhäistä. Sysmä ainakin on tuppukylä. Haavikoilla hirnuu ja aivastelee aaseja. Vastapäätä asuu sydämentuntijoita ja psykologeja.
xxx/ellauri114.html on line 154: Zinan kauneus on lähes verraton sanoo varaosista koottu ruhtinas nieleskellen sylkeään. Se on varma että Maria Alexandrovnakin on ollut une charmante personne omana aikanaan. Ruhtinas on vanha mutta kaunis tavallaan koska se on niin sanoaxemme aristokratian sirpale.
xxx/ellauri114.html on line 156: Dostojevski on yhtä kaunopuheinen lipevän Maria Alexandrovnan housuissa kuin Karamazovin ryppyozaisempien poikien. Sekin todistaa jotakin, mitä? lähinnä sen että kaunopuheisuus on aivan halpahintaista. Sen lankaan ei pidä lainkaan mennä. Kaikki kysymykset on ratkaistava tiukasti faktapohjalta, tai jos ne ei ole faktoja vaan kannanottoja, niin sittenkin asialinjalla. Jos joku lähtee vetoomaan ylevämpiin tunteisiin niin se on takuulla mamuhuijari.
xxx/ellauri231.html on line 375: Stateless domicile: France. Onko Ivan emigrantti vaiko loikkari? Ivan Bunin syntyi maanomistajien perheeseen Vorónezhissa Länsi-Venäjällä ja vietti lapsuutensa maassa perheen kartanoilla (huomaa monikko). Hänen äitinsä Lyudmila Alexandrovna esitteli hänet venäläiseen kansanperinteeseen, ja hän alkoi kirjoittaa runoutta ja proosaa varhaisessa iässä. Hän matkusti ympäri Venäjää, Etelä-Eurooppaa, Pohjois-Afrikkaa, Lähi-itää ja Balkania. Vuonna 1909 hänet valittiin zaari-Venäjän tiedeakatemian jäseneksi. Bolshevikkihallinnon takia hän lähti Venäjältä vuonna 1920 ja asui loppuelämänsä Ranskassa. Kyllä se sitten oli loikkari, sillä lokakuun vallankumous (25.10. vanhaa laskua) oli tapahtunut jo 3 vuotta aiemmin.
13