ellauri043.html on line 168: Yöllä mua repi kynnet, puri nokat, läpsi siivet pehmyet; ja hirmu demonit hirnui mun korvissa ja kaatoivat mut maahan. Kunnes kerran yhden karavaanin porukat jotka meni ohi siitä Alexandriaan tuli apuun, ja otti messiin mut.
ellauri043.html on line 175:

Mutta muualla rippipappeja kidutettiin, ja mäkin tahoin päästä osille, siis lähdin Alexandriaan. Ikäväxeni vainoaminen oli jo loppunut kolme päivää sitten. Myöhästyin!


ellauri151.html on line 520: Höh, olis luullut et pahan ongelma olis at bottom se et eräistä olosuhteista on apinoille aivan vitusti harmia, eli ongelma on miten päästä eroon näistä pahoista asioista ja ennen kaikkea niitä ajavista pahoista häiskistä. Mutta ei, nää teologit on valmiit nielemään koko skenen nahkoineen karvoineen ja koittavat vaan kexiä selityxiä mix tää käsillä oleva maailma on paras mahdollisista maailmoista. Helpoin selitys on tietysti toi Leibnizin ja Spinozan determinismi, eli tää on paras koska tää on ainoa. Tähän mäkin kyllä oon valmis uskomaan. Mut tälläset peliteoreettisemmat heppulit haluu nähdä maailman pelilautana, jossa nimenomaan niiden jumalalla on voittava strategia, siis sellanen joka on ainaskin sen kannalta optimaalinen (entäs little us? Kuka se sanoi että laiva joka purjehtii Alexandriaan eiole välttämättä huolissaan laivarottien mukavuudesta?). Sen strategian outcomena on tää kuunalainen meisinki, tai mixei kuunpäällinenkin, come to that, jos siellä nyt on ketään joka kiinnostaa.
3