ellauri024.html on line 391: G.H. von Wright (1916), punaposkinen tuttavamme, torpedoi Arskan ekan psykologisoivan väitöskirjateelmän suoralta kädeltä. Se oli Arskan elämän suuri katastrofi. Säveltäjä Skrjabin, joka 46-vuotiaana sai verenmyrkytyxen ja kuoli siihen, sanoi: Mutta minähän kuolen. Mutta tämähän on katastrofi. Arska toipui ja väitteli sitten Aleksis Kivestä. Puursi sitkeästi läpi harmaan kiven. Munkin eka PhD MS meni kiville ja sain siitä masixen, tai kääntäen.
ellauri040.html on line 227: Aleksis Kivi (oik. Alexis Stenvall (10. lokakuuta 1834 Nurmijärvi – 31. joulukuuta 1872 Tuusula) oli suomalainen kirjailija. Kivi kirjoitti kansallisromaanin aseman saavuttaneen romaanin Seitsemän veljestä (1870), näytelmiä kuten Nummisuutarit (1864) ja runoja.
ellauri040.html on line 242: Aleksis Kivellä ei ollut lainkaan säännöllisiä tuloja. Wilhelm Busch luokan tenukeppi. Varattomilla ja toimettomilla on aika ajatella ja piirrellä. Näitä piisaa maailmanluokan taiteilijoissa.
ellauri051.html on line 305: Sinnemäen ryöppyävä esitys isätrauman työstäjistä on omalla tavallaan vakuuttava. Kotimaisista kirjailijoista mukana ovat muun muassa J. L. Runeberg, Aleksis Kivi, Gunnar Björling, Mika Waltari, Katri Vala, Väinö Linna, Kalle Päätalo, Pentti Saarikoski, Jörn Donner, Hannu Mäkelä ja Ulla-Leena Lundberg. Todisteaineiston vyörytykseen keskittyvä esittely jää harmi kyllä luettelomaiseksi ja monin tavoin keskeneräiseksi.
ellauri060.html on line 189: Haistapaska-kappalainen veetee kirkkoherra Sauli Rekelä on hämmentynyt elämänsä edessä: vaimo Noora, jonka kanssa hänellä on ollut lämmin ja läheinen avioliitto, etääntyy hänestä. Seitsentoistavuotias tytär ei ymmärrä isäänsä. Saulille jää vain poika Aleksi, johon hänellä kehittyy erityisen herkkä suhde.
ellauri060.html on line 195: Kirja kertoo papista, joka on menettänyt hammaslääkäri-vaimonsa jota vielä rakastaa ja uskonsa jota julistaa muille. Itsensä hän olisi varmasti tappanut, jollei hänellä olisi poikaa, 11-vuotiasta Aleksia, jonka kanssa hän viettää paljon aikaansa miesten kesken metsissä ja järvien rannoilla. Tyttärestä 17-vuotiaasta Matleenasta ei kerrota paljon. Hän on USA:ssa vaihto-oppilaana ja isä toivoo, ettei tyttö ainakaan saisi AIDS:ia ja alkaisi käyttää huumeita.
ellauri060.html on line 304: Elämän oljenkorret ovat vähissä. Yksi niistä on hänen poikansa Aleksi, toinen inttikaveri Eljas Hokkala, joka perustaa metsästysseuran johon Sauli liittyy sekä kolmas on viehättävä hongankolistaja Maisa Patén, johon hän tutustui tämän isän hautajaisissa. Ja sit on ne kaikki onnellisissa avioliitoissa elävät "ihanat ihmiset" jotka marssitetaann esille ihan lopussa. Ravihevoskouluttajat, feikkitaiteilija, kyläkauppias, mitä niitä olikaan.
ellauri066.html on line 63: Vuorelan runoudelle oli tyypillistä kansanlaulunomaisuus. Hänen runoissaan palvotaan jylhiä korpimaisemia ja niissä on voimallinen luontoyhteys. Hän sai Valtion kirjallisuuspalkinnon kolmesti vuosina 1921, 1934 ja 1937 sekä kerran Aleksis Kiven palkinnon ja Eino Leinon palkinnon. Suomalaisuuden Liiton Johannes Linnankosken palkinto Vuorelalle myönnettiin 1944. Keuruulla on jaettu vuodesta 1997 lähtien Einari Vuorela -runopalkintoa. Myös Vuorelan runoilijakoti sijaitsee Keuruulla.
ellauri066.html on line 198: Sukelsi Aleksis Kiven tuotantoon eroksen kautta, Mustapään Lindblandiin (sic) etu- ja Kailakseen takakautta? No ei vaitiskaan, Väiski oli Aaron lanko, Haavio ja Kailas sen frendejä. Yhdessä setämiehet dissas nenäkkäitä tuijunkantajia. Ne oli liian vasemmistolaisia, Kati Vala ainakin. Avioliitosta Lempi "Alinna" Aaltosen kanssa syntyi kaksi lasta, Katri ja Eero Antti (1929–2019), josta tuli hermo- ja mielitauteihin erikoistunut lääkäri. No wonder.
ellauri096.html on line 629: Karppinen, Aleksi Muu tekijä: Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta, Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos Julkaisija: Helsingin yliopisto Päiväys: 2019 URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201902261302 http://hdl.handle.net/10138/299605
ellauri111.html on line 874: "Ei, ei, aivan päinvastoin. Isä Paissij kyllä puhui minulle vähän siihen suuntaan kun sinä sanot, vaikka tietysti ei samaa. Jotakin aivan toista puuhattiin", lisäsi Aleksis punastuen.
ellauri147.html on line 59: Veltto Virtasen kirjan "Itsetuntoon" indeksistä ilmenee hänen tärkeimmät esikuvansa. Jung mainitaan 11 kertaa, Freud 7 kertaa, Nietzsche viisi ja Väinämöinen myös viisi kertaa. Kolme mainintaa saavat Buddha, Martti Hyypiö, Aleksis Kivi, Lemminkäinen, Jeesus, Reich ja Zen. Marxia ei mainita eikä Engelsiä.
ellauri162.html on line 76: Vuonna 2020 Suomessa jo 51 prosenttia kirjamyynnistä oli audiomuotoista. Isoimmalla lavalla satapäinen yleisö kuuntelee, kun historioitsija Teemu Keskisarja haastattelee kirjailija Juha Höyhensarjaa, joka on juuri kääntänyt Aleksis Kiven Seitsemän veljestä nykysuomeksi. Hänen edellinen käännöstyönsä oli Anders Andin savonmurrennos. Höyhensarjan vuonna 2017 ilmestynyt Niemi voitti kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Kustantaja innostui ottamaan siitä suuren painoksen. Nyt on 25 000 ylimääräistä nidettä jauhettuina jyvix, niistä tehdään rakennusainetta. Puhallettavaa ekopurua.
ellauri172.html on line 808: Alexis kivi kuoli perheettä ja hulluna. August Ahlqvist tunnetaan vaikutusvaltaisena kirjallisuuskriitikkona, joka nilkin humanisti-hall of famen mukaan "uskalsi" lytätä Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -teoksen. Olipa rohkea. Taistelevaa humanismia. Lyön vetoa että nilkki on ollut tässä ize astialla. Nilkillä on paljon lastenlapsia. Akun perheestä ei löydy tietoa.
ellauri190.html on line 134: Vuonna 1048 läntiset petsenegit asettuivat Tonavan alajuoksulle Moesiaan. Vuonna 1071 petsenegit olivat jossain B-roolissa Manzikertin taistelussa. Bysantin armeija tuhosi heidät lopullisesti Aleksios I Komnenoksen johdolla 1091 Konstantinopolin luona. Jäljelle jääneet petsenegit sulautuivat vähitellen alueen muihin kansoihin. Niinkuin me kaikki katoamme kerran. Ilman että päistämme edes tehdään juomakulhoja.
ellauri191.html on line 1990: Aleksijevit%C5%A1" title="Svetlana Aleksijevitš">Svetlana Aleksijevitš
ellauri216.html on line 360: Venäjän ortodoksisen kirkon kädellisen, Hänen pyhyytensä Moskovan ja koko Venäjän patriarkan Aleksius II:n siunauksella vuosina 2001-2004 Moskovassa ja Pietarissa, Jekaterinburgissa uskovat toivat Feodorovskaja-kuvakkeen kaikkein pyhimmäksi jumalanpalvelukseen. ja Arkangeli, Solovetskin saaret, Nižni Novgorod ja Kazan, Tver. Kostroman alueen pääpyhäkkö osallistui syksyllä 2004 Hänen pyhyytensä Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Aleksius II:n siunauksella ja Ukrainan ortodoksisen kirkon primaatin, Kiovan ja koko Ukrainan metropoliitin Vladimir Putinin kutsusta. Koko Ukrainan läpi puski isovenäläinen uskonnollisessa kulkueessa, joka kulki 40 suuren ja pienen Ukrainan kaupungin läpi ja lakosi useita miljoonia ihmisiä.
ellauri216.html on line 362: 29. elokuuta 2002 Venäjän ortodoksisen kirkon kädellinen, Hänen pyhyytensä Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Aleksi II.
ellauri216.html on line 461: Hänen pyhyytensä patriarkka Aleksius II:n siunauksella 12. toukokuuta 2001, ensimmäistä kertaa vuoden 1928 jälkeen, "Fedorovskajan" Jumalanäidin ihmeellinen kuva toimitettiin Moskovaan Vapahtajan Kristuksen katedraaliin lokakuussa samana vuonna uskovien palvontaa varten ikoni siirrettiin Jekaterinburgiin. Vuonna 2002 "Fedorovskaya"-kuvake tavattiin Arkangelin ja Pietarin hiippakunnissa. Hänen pyhyytensä patriarkka Aleksius II:n siunauksella vuonna 2003 ihmekuva toimitettiin jälleen Moskovaan, missä sitä säilytettiin Pyhän Danilovin luostarin Kolminaisuuden katedraalissa.
ellauri216.html on line 462: Vuonna 2003 Kostroman hiippakunta aloitti lahjoitusten keräämisen arvokkaan kultaisen temppelin entisöimiseksi. Hänen pyhyytensä patriarkka Aleksius II antoi 23. kesäkuuta 2003 siunauksensa hankkeen kehittämiselle ja kadonneen kotelon (1891) tarkan kopion valmistamiselle.
ellauri216.html on line 636: Vaiherikkaiden vuosien jälkeen Aleksanterin terveys murtui ja hän tunsi kuolemansa lähestyvän. Volgan varrella Gorodetsissa hän asettui kuolinvuoteelleen, luopui maallisesta asemastaan ja otti vastaan vihkimyksen suuren skeeman munkiksi ja hän sai nimen Aleksi. Ennen loppuaan hän pyysi anteeksi kaikilta mukanaan olevilta ruhtinailta, pajareilta ja kansanmiehiltä ja antoi itse heille anteeksi. Marraskuun 14. päivänä vuonna 1263 osallistuttuaan pyhään ehtoolliseen Aleksanteri antoi sielunsa Jumalan käsiin 43 vuoden ikäisenä.
ellauri216.html on line 1127: 18. tammikuuta 1993 patriarkka Aleksius II :n asetuksella arkkimandriitti Pankraty (Zherdev). 2. kesäkuuta 2005 lähtien - Troitskin piispa nimitettiin luostarin apottiksi. Hänen valvonnassaan on Hegumen Methodius (Petrov). joka on myös ortodoksisen kulttuuri- ja koulutuskeskuksen "Valaamin valo" johtaja.
ellauri216.html on line 1132: Tämä lausunto, joka on julkaistu myös otsikolla "Jumala on antautunut hiljaisuuteen", vastakohtana Venäjän ortodoksisen kirkon ja sen pään, patriarkka Aleksius II:n viralliselle politiikalle suhteessa ekumeniaan ja WCC:hen. Valaamin luostaruuden tinkimättömästä asemasta huolestuneena Venäjän ortodoksisen kirkon piispaneuvosto hyväksyi vuonna 2000 "heterodoksisuuteen kohdistuvan asenteen perusperiaatteet". Asiakirjassa selitetään yksityiskohtaisesti Venäjän ortodoksisen kirkon kanta heterodoksisuuteen, erityisesti se, että ortodoksinen kirkko ei voi tunnustaa "uskontojen tasa-arvoa", mutta korostaa teologisen vuoropuhelun tärkeysjärjestystä muiden tunnustuskuntien kanssa ja sen työhön osallistumisen hyödyllisyyttä. useat kansainväliset järjestöt maailman palvelemisen alalla, mutta ilman dogmaattisia myönnytyksiä ja kompromisseja uskossa.
ellauri216.html on line 1135: 14. - 17. syyskuuta 2007 luostarissa vieraili luostarin apotti, patriarkka Aleksius II, 16. syyskuuta Smolensk Sketessa hän vihki temppelin Smolenskin Jumalanäidin ikonin kunniaksi ; temppelin vihkimisen jälkeen hän palveli siinä ensimmäisen jumalallisen liturgian. Jumalanpalveluksen jälkeen patriarkka luovutti Valaamin luostarin apottille piispa Pankratiukselle Moskovan Oikeususkoisen Prinssi Danielin ritarikunnan (II asteen) - arkkipastoraalityön huomioimiseksi ja hänen palveluksensa 20-vuotisjuhlan yhteydessä pyhässä arvossa.
ellauri216.html on line 1137: Syyskuun 21. päivänä 2008, kaikkein pyhimmän Jumalan syntymän juhlana. patriarkka Aleksius II suoritti suuren pyhitysriitin Pyhän Vladimir Sketen (arkkitehti Andrei Anisimov ) temppelikompleksille Valaamin saarella ja ensimmäiselle Jumalallinen liturgia äskettäin vihitty kirkossa.
ellauri216.html on line 1138: 10. heinäkuuta 2009 patriarkka Kirill ja Karjalan tasavallan päämies Sergei Katanandov avasivat patriarkka Aleksius II:n mukaan nimetyn museon Pyhän Vladimirin Sketen temppelikompleksin kellariin; avajaiset ajoitettiin Valaaman luostarielämän elpymisen 20-vuotisjuhlaan.
ellauri216.html on line 1143: Valaam-luostari on stauropegiaalinen, eli se on Moskovan ja koko Venäjän patriarkan suorassa valvonnassa ja kanonisessa hallinnossa. Ristiinnaulittu, käännettynä sanatarkasti. Patriarkka Aleksius II :n asetuksella luostari entisöitiin Valamon luostariin, josta on säädetty Valamon luostarin vanhassa peruskirjassa, joka on hyväksytty käyttöön myös patriarkan asetuksella. Pyhän Bileamin peruskirja laadittiin Athoksen luostarien tyypin ja vakavuuden mukaan; käskee "ei tehdä apottille mitään ilman veljien neuvoa". Siksi vanhempien veljien hengellinen neuvosto kokoontuu säännöllisesti, johon kuuluvat apotit, rippiri, dekaani, hotellinpitäjä, sakristi, hegumenin apulainen pyhiinvaeltajien vastaanottamiseksi, sketopäät, rahastonhoitaja, taloudenhoitaja ym ym.
ellauri242.html on line 76: "Neiti Ista, minä ohjaan nyt Kansallisteatteriin Aleksis Kiven Seitsemän veljestä. Otan siihen mukaan kalvean immen tarinan. Voisitteko te olla kalvea impi? Kyllä kiitos, sanoin." Näytelmä esitettiin suurella näyttämöllä. Siinä Aapo kertoo jouluaattona Impivaarassa tarinaa kalveasta immestä, vuoreen suljetusta ritarista ja rakastavasta parista.
ellauri244.html on line 103: Anja Kyllikki Kauranen - kirjailija-terapeuttinimi Anja Snellman - s. 23. toukokuuta 1954 Helsinki) on suomalainen kirjailija, toimittaja ja yleis- sekä seksuaaliterapeutti. Anja Kauranen syntyi ja kasvoi Helsingin Kalliossa. Hän kävi koulua Aleksis Kiven koulussa ja Alppilan Yhteislyseossa. Vuosina 1973–1981 Anja Kauranen opiskeli Helsingin yliopistossa muun muassa englantilaista filologiaa, soveltavaa psykologiaa ja kotimaista kirjallisuutta ja valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi 1977 ja filosofian maisteriksi 2017 44 vuoden tiukan opiskelun päätteexi.
ellauri247.html on line 238: Suomen kirjallisuudessa lajin piiriin ovat luettavissa muun muassa Maiju Lassilan Kuolleista herännyt (1916), Pentti Haanpään Taivalvaaran näyttelijä (1938), Veikko Huovisen Rauhanpiippu (1956) ja Lampaansyöjät (1970), Martti Larnin Neljäs nikama eli veijari vastoin tahtoaan (1957), Heikki Turusen Simpauttaja (1973), Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi (1975) ja Onnellinen mies (1976), Juhani Peltosen Elmo (1978) ja Rosa Liksomin Kreisland (1996). Tunnettuja veijarihahmoja ovat esimerkiksi Mikko Vilkastus Aleksis Kiven komediassa Nummisuutarit (1864), Hoppulainen Minna Canthin näytelmässä Murtovarkaus (1883), pastori Nyman Maria Jotunin romaanissa Arkielämää (1909) ja sotamies Honkajoki Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa (1954).
ellauri315.html on line 166: Kokous alkoi noin kello 15. Ensin oli Nikolaisen tervehdyspuhe, jonka jälkeen puhui piispa Aleksi Lehtonen. Olen merkinnyt hämäläisten piispan puheesta hämäläisdivisioonan papeille muistiin mm. seuraavaa.
ellauri325.html on line 764: Sihvo toimi vuodesta 1972 Joensuun korkeakoulun (myöh. Joensuun yliopisto) kirjallisuuden apulaisprofessorina ja vuodesta 1981 kirjallisuuden professorina. Hän oli myös Joensuun yliopiston vararehtorina kymmenen vuoden ajan. Sihvo jäi eläkkeelle vuonna 2001. Aleksis Kiven Seuran puheenjohtajana hän toimi vuosina 1997–2002.
ellauri325.html on line 766: Sihvo kirjoitti useita teoksia Karjalan ja Inkerin historiasta sekä yksin että yhteistyössä muiden kanssa. Hän julkaisi myös Aleksis Kiven elämään liittyviä tutkimuksia sekä tutkimukset Paavo Haavikon metodista ja maailmankuvasta ja yhdessä Keijo Turusen kanssa Lennart Meren elämää ja tuotantoa käsitelleen tutkimuksen.
ellauri330.html on line 289: Muut Koskimiehen teokset kuuluvat kulttuurihistoriaan, kuten Runebergin Suomi, tai napostelevat yksittäisten kirjailijoiden elämäntöitä, kuten Aleksis Kiveä. Koskimies myös jatkoi loppuun Gunnar Suolahden aloittaman Yrjö Sakari Yrjö-Koskisesta kertovan unettavan kirjan ja tuli täten sivunneeksi oman sukunsa historiaa.
ellauri332.html on line 93: Raja 1918 on Suomen sisällissodan jälkeiseen aikaan sijoittuva suomalainen elokuva, joka sai ensi-iltansa 30. marraskuuta 2007. Sen ohjasi Lauri Törhönen ja käsikirjoituksen teki Aleksi Bardy. Elokuva kertoo kapteeni Carl von Munckista, joka lähetetään keväällä 1918 Rajajoen kylään. Siellä hänen tehtävänsä on valvoa Suomen ja Neuvosto-Venäjän välistä rajaa.Elokuva perustuu Jörn Donnerin isän Kain kokemuksiin sisällissodan jälkeisessä valkoisessa Suomessa. Kapteeni Carl von Munckin esikuva on Kai Donner. No jo on vittua. Elokuva on samalla kuvaus fasistisen Suomen synnystä. Se kuvaa raakaa sodankäyntiä, vaikka varsinaiset vihollisuudet ovat loppuneet.
ellauri340.html on line 549: Hedelmävaras on sadun linssin läpi katsotun henkilökohtaisen kokemuksen tulos, ja tuloksena on utelias yhdistelmä autofiktiota ja unelmatyötä. Ajoittain kävelynsä aikana kertoja kertoo meille tarinan nimellisvarkaasta, naisesta nimeltä Alexia (pyhän Aleksiukselle, kerjäläisten ja pyhiinvaeltajien suojeluspyhimyksestä), joka on hänelle kuin tytär. Vietettyään ulkomailla Siperiassa Alexia vaeltelee ranskalaisen "sisätilojen" pikkukaupungeissa ja metsissä, etsii äitiään ja kohtaa niin juoksevia hahmoja, että ne sulavat silmiemme edessä: pizzanjakelijapojan, joka pitää puheen tarkoittaa itsemurhaa, nimetön mies baarissa, joka pitää laajennetun luennon villin hasselpähkinän kasvitiikasta, ja mies, joka vaeltelee metsässä etsimässä kadonnutta kotikissaansa mm. Se on taatusti laissez-faire lähestymistapa tarinankerrontaan, jossa päättäväisesti "vältetään ruttoa ja koleraa kaltaisia vanhojen tarinoiden aiheuttamia tartuntoja, joiden sanotaan olevan "vielä ajankohtainen". Mutta pyrkimällä olemaan kertomatta mitään ilmeisen "olennaista" tarinaa, The Fruit Thief ehdottaa jotain alkuperäisempää: romaanin kirjoittamista ikään kuin se olisi iltasatu.
ellauri348.html on line 83: Rakenna siis kalliolle toivos linna, jota myrskyt eivät kaada. Älä sannalle äläkä rannalle. Aleksis Kivi
ellauri355.html on line 32: Svetlana Aleksijevits
ellauri355.html on line 43: Svetlana Aleksijevizin haastattelukirja kierrätysryssistä jäi kesken albumissa 329. Tässä albumissa olisi tarkoitus vihdoinkin pakertaa se loppuun. Mutta ensin vähän taustoitusta.
ellauri355.html on line 63: Viikon ajan Hasbulatovin ja Rutskoin johtama parlamentti jatkoi neuvotteluja, järjestelivät vartiointia ja säätivät lakeja. Alussa saartorenkaan läpi pääsi suuntaan ja toiseen, mutta pian se kuitenkin suljettiin. Linnoittautuneet kulkivat renkaan läpi salakäytävien ja viemärien kautta. Tuhansia kommunisteja jäi piiritysrenkaan ulkopuolelle odottaen turhaan parlamenttitaloon pääsyä. Alussa lyhytkestoiseksi aiottuun etäällä Valkoisesta talosta alkaneeseen kommunistien mielenosoitukseen liittyi noin 1000 voimakasta nuorta miestä, jotka marssivat yliopiston sijasta kohti valkoista taloa. Hyvin koulutetut mellakoijat tuhosivat busseja ja autoja sekä hakkasivat miliisejä verille. Mielenosoittajat mursivat Valkoisen talon piiritysrenkaan ajamalla kuorma-autolla piikkilangan läpi. Oppositiota kutsuttiin "punaruskeiksi", koska heissä oli kommunistien lisäksi kansallissosialisteja. Välittäjänä toiminut ortodoksisen kirkon patriarkka Aleksi II järkyttyi niin pahoin alkaneista murhista että sai sydänkohtauksen, minkä takia joutui pitkäksi aikaa sairaalahoitoon. Valkoisen talon lähellä taisteltiin vuorokauden verran.
ellauri381.html on line 678: Yleisö puhkesi suunnattoman pitkiin aplodeihin, kun säveltäjä Kaija Saariahon, kirjailija Sofi Oksasen ja dramaturgi-kääntäjä Aleksi Barrièren uutuusooppera Innocence sai viimein Suomen ensi-iltansa Kansallisoopperassa perjantaina 21.10.2022. Ooppera käsittelee väkivallan virkistävää vaikutusta yhteiskuntaan, perheisiin ja ihmisten elämään kaiken kaikkiaan.
ellauri406.html on line 47: Svetlana Aleksijevitsistä ei Vlastj lehdessä ollut yhtään uutta tietoa. Paizi se että Charlottenburgissa asuu niin paljon hyvinvoivia venäläisiä että sitä sanotaan Charlottengradixi. Här är inget omöjligt, här är allt till salu - men priset kan bli högt - alltför högt.
xxx/ellauri056.html on line 119: Kuolema Ylioppilastalolla päättyy repliikkiin: ”Aleksis Stenvall on kuollut Tuusulassa! Kuulin sen juuri Ylioppilastalolla!” Johannes herää krapulaisena juhlasalin taffelipianon alta irrallista irrallista tuolinjalkaa puristaen. Vieressä makaa Westman mustalla silkkisukalla kuristettuna. Valitettavasti moni ihminen on illalla todistanut Westmanin ja Johanneksen riitelyä. Mutta kuka heistä on ilotyttöjen pelkäämä Pukki? Tällä kertaa Matilda kirjaimellisesti pelastaa Johanneksen hengen ja paljastuu, kuinka surkeassa kunnossa onkaan yliopiston komea kirjasto.
xxx/ellauri057.html on line 1371: Suomen sanomalehtipakinoizijat 20. vuosisadan alussa oli melkisten tyyten Aleksis Kiven henkilöitä. Oli Timo, Eero, ja Mikko Vilkastus. Kuuluuko Teemu joukkoon?
xxx/ellauri129.html on line 304: Romaanin juonesta ei voi kertoa enempää, se olis spoileri. Vaik arvaahan jo tostakin et Lari vetää jollekulle henxelit. Se on ookoo, jos on vakuutuxet kunnossa. Matti toimi lähes kymmenen vuotta kotkalaisen Pekkas-akatemian rehtorina. Väitöskirja on julkaistu myös esseekokoelmana ”Tämä ei ole taidetta”. Vuonna 2013 hänet palkittiin Aleksis Kiven Seuran Eskon puumerkki –palkinnolla. Nyt on puumerkki paikallaan Matin hauvalla. Tatu Vaaskivelläkin oli vain vaatimaton puinen risti.
xxx/ellauri208.html on line 983: Ilse Annika Idström S 12.11.1947 Helsinki, K 20.9.2011 Helsinki. V myyntiedustaja Klaus Verner Idström ja radiotoimittaja Karin Naima Linnéa (Cay) Boström. P 1968 - 1975 (ero) ohjaaja Jotaarkka Aleksis Vissarion Pennanen S 1946, PV kirjailija Jarno Elisar Pennanen ja kirjailija Anja Leila Hemmikki Vammelvuo. Lapset: Tyyne Natalia (Pennanen) S 1972, toimittaja, editori.
xxx/ellauri295.html on line 497: Risto Aleksi Santala (18. toukokuuta 1929 Helsinki – 26. syyskuuta 2012) oli suomalainen rovasti, teologian kunniatohtori ja kirjailija. Santala opiskeli teologiaa Helsingin yliopistossa ja hänet vihittiin papiksi vuonna 1953. Hän työskenteli aluksi nuorisopastorina Helsingissä ja merimiespappina Haifassa ja toimi sitten pastorina ja opettajana Suomen Lähetysseuran ylläpitämässä hepreankielisessä Shalhevetjah-työkeskuksessa ja koulussa Jerusalemissa 1957–1968. Santala oli sen jälkeen Helsingin Raamattukoulun rehtorina 1968–1975, teki kirjallisia töitä Israelissa 1976–1986 ja toimi viimeksi 1988–1992 Joutjärven seurakunnan kirkkoherrana Lahdessa.
xxx/ellauri329.html on line 323: Marikan kirjajuttuja: Svetlana Aleksijevitš – tuleva nobelisti?
xxx/ellauri329.html on line 327: ”En ole kiinnostunut tapahtumista sinänsä; en Venäjän hyökkäyssodasta sinänsä; en Tsernobylin onnettomuudesta sinänsä. Olen kiinnostunut siitä, mitä ihmisille niissä tapahtuu; miten ihminen toimii ja reagoi; mitä hän tuntee.” Svetlana Aleksijevits
xxx/ellauri329.html on line 329: Ukrainalaissyntyinen Svetlana Aleksijevitš sai kuin saikin Nobel-palkinnon hävityn Krimin sodan ansioista 2015. Aleksijevitš on kuvannut Turoman mukaan dystooppista maailmaa, Seppo Puttonen puhuu karusta maailmasta. Vittu se kuvaa juuri tätä maailmaa, ei jotain muuta.
xxx/ellauri329.html on line 331: Akatemiatutkija Sanna Turoman mukaan on jokaisen itse ajateltavissa, oliko valinnan taustalla poliittisia motiiveja. – Svetlana Aleksijevitšin voittoon on vaikea uskoa, koska hän on juuri tällä hetkellä ehkä liian poliittisesti tulenarka valinta, Seppo Puttonen ja Nadja Novak kirjoittivat artikkelissaan aiemmin tällä viikolla. Aleksijevitšille palkinto kuitenkikn meni, ja Kultakuumeen haastattelussa akatemiatutkija Sanna Turoma kehottaa jokaista itse miettimään, oliko taustalla poliittisia motiiveja. Hän on erikoistunut venäjänkieliseen kirjallisuuteen. – Aiemmin on puhuttu venäläisestä kirjallisuudesta, nyt ehkä pitäisi käyttää termiä venäjänkielinen kirjallisuus, Turoma sanoo.
xxx/ellauri329.html on line 335: Valkovenäläinen Svetlana Aleksijevitš on noussut parin viime vuoden aikana vedonlyöntitilastojen kärkikahinoihin ja mainitsipa jopa Yleisradion pitkäaikainen kirjallisuustoimittaja Seppo Puttonenkin viime vuonna juuri Aleksijevitsin suosikikseen. Onko aika nyt otollinen Aleksijevitšille? Nostaako Ruotsin akatemia lokakuussa tämän pasifistin ja ihmisoikeuksien puolestapuhujan palkintokorokkeelle ja ottaa samalla vaivihkaa kantaa maailman kiristyvään poliittiseen tilanteeseen? Svetlana ei varmaan älähtäisi jos Putin demilitarisoisi Itä-Ukrainan?
xxx/ellauri329.html on line 337: Näin saattaa hyvinkin olla. Kaksi edellistä palkittua, Patrick Modiano ja Alice Munro, ovat molemmat tuotannoissaan tarkastelleet hienovireisesti rauhanomaisissa oloissa elävien ihmisten pieniä mielenliikahduksia, joten tänä vuonna voi olla täysin toisentyyppisen kirjailijan vuoro. Svetlana Aleksijevitš vyöryttää teoksissaan lukijan eteen sodat ja katastrofit ja kirjoittaa sellaisesta tosielämän inhimillisestä kärsimyksestä, joista monella ei ole mitään käsitystä.
xxx/ellauri329.html on line 339: Aleksijevitš on Suomessa melko tuntematon kirjailija. Käännöskirjallisuus painottuu maassamme vahvasti angloamerikkalaiseen kirjallisuuteen ja siksi Aleksijevitšinkin teoksista on suomennettu vain kaksi: Sodalla ei ole naisen kasvoja (1985, suomennettu 1988) ja Tsernobylista nousee rukous (1997, suomennettu 2000). Tosin Aleksijevitšin tuotantokaan ei ole niin laaja kuin esimerkiksi veikkauslistojen kärkimiehillä, angloamerikkalaisilla Philip Rothilla tai Haruki Murakamilla ja osasyynä kirjojen vähäisempään määrään on kirjailijan perin erikoinen tyylilaji.
xxx/ellauri329.html on line 341: Aleksijevitš pohjaa romaaninsa valtavaan määrään haastatteluja. Hän kiertelee kaupunkeja ja maaseutua ja etsii ihmisiä, jotka ovat omakohtaisesti kokeneet tai todistaneet omin silmin jotain sellaista, mistä Aleksijevitš haluaa kirjoittaa. Hän ei haastattele virallisia tahoja tai valtaapitäviä, vaan etsii aivan tavallisia ihmisiä: työmiehiä, naisia, lapsia. Hän antaa kirjoissaan äänen niille, joita ei historiakirjoista yleensä löydy. Näiden satojen haastatteluiden jälkeen Aleksijevitš alkaa työstää kirjaa ja jokainen prosessi kestää useita vuosia. Ei siis mikään ihme, ettei häneltä tärähdä markkinoille vuosittain uutta teosta. Sittenpä ne ovat sitä paxumpia!
xxx/ellauri329.html on line 343: Kotisivuillaan Aleksijevitš kertoo etsineensä kauan kirjallisuudenlajia, joka sopisi hänen tapaansa ajatella ja katsoa maailmaa. Kaikenlaisten kirjallisten kokeilujen jälkeen hän löysi dokumenttiromaanin, joka tuntui heti omalta. Hänen missionaan on sanoittaa historiaa yksilöiden kautta ja tuoda historiakirjoitukseen erityisesti mukaan tunteet: sen miltä ihmisistä tapahtumahetkellä tuntui ja miltä heistä tuntuu nyt, kun tapahtumista on kulunut vuosikymmeniä. Harva kauheita kokenut pystyy vuosienkaan jälkeen puhumaan näkemästään ja kokemastaan ilman liikutusta. Historia on täynnä tunnetta, jonka perinteinen historiakirjoitus on häivyttänyt olemattomiin.
xxx/ellauri329.html on line 345: Molemmat Aleksijevitšin suomennetut teokset ovat valtavan hienoja lukuelämyksiä. Ne järkyttävät ja koskettavat, vaikkei niissä kauheuksilla mässäilläkään. Tarinallinen tietokirjallisuus, jota Aleksijevitškin osittain edustaa, on kovassa nosteessa nykyään, eikä mikään ihme, sillä yksilöiden kertomuksiin kiedotut historian tapahtumat tulevat lähemmäs lukijaa: ne tuovat historian samalla kertaa ymmärrettävämmiksi ja kauhistuttavammiksi.
xxx/ellauri329.html on line 347: Esikoiskirjaansa Sodalla ei ole naisen kasvoja Aleksijevitš työsti yli neljä vuotta. Hän kiinnostui naisista, jotka taistelivat toisessa maailmansodassa miesten kanssa rintamalla. Mistään pienestä joukosta ei ollut kyse, sillä sotaan osallistui yhteensä noin miljoona neuvostonaista ja -tyttöä, eikä heidän tehtävänään suinkaan ollut huolehtia haavoittuneista, vaan ampua, räjäyttää ja väijyä vihollista.
xxx/ellauri329.html on line 349: Aleksijevitš kertoo kiinnostuneensa aiheesta omakohtaisten kokemustensa kautta. Sotaa tämä vuonna 1948 syntynyt kirjailija ei ole itse ollut todistamassa, mutta vei se hänen omasta suvustaankin 11 jäsentä. Sen vuoksi hän kertoo aina tunteneensa sodan kylmän hengityksen huurut kannoillaan. Naisista hän taas halusi kirjoittaa siksi, että sodasta on pääsääntöisesti aina kerrottu miesten äänellä. (Kaippa siihen vähän vaikutti myös ryppy Svetlanan haarovälissä.) Idea kirjasta muhi hänen päässään pitkään ja 1980-luvun alussa hän lähti haastattelukierrokselle, joka ulottui yli sadalle paikkakunnalle.
xxx/ellauri329.html on line 351: Naiset puhuivat Aleksijevitšille niistä sodan aspekteista, joita miehet eivät juuri koskaan mainitse, esim mitä käyttää kuukautissuojina kuin ei ole Libresseä? Käykö jäkälä vai onko naava parempi? Kun miehet puhuvat aselajeista, naiset kertovat siitä, kuinka pelottavaa oli pidellä kivääriä ja tähdätä sillä toista ihmistä; kuinka kauheaa oli kävellä ruumisröykkiöiden ohi tai miten hirvittävää sitoa oma sylivauvansa tiiviisti kapalolla itseensä kiinni ja kantaa samalla kädessään miinaa.
xxx/ellauri329.html on line 353: Aleksijevitšin kirjaa lukiessa tajuaa järkyttävällä tavalla sen, kuinka nuoria osa tytöistä oli lähtiessään rintamalle: jotkut vasta hädin tuskin 15 vuotta täyttäneitä. Halu isänmaan puolustamiseen oli kuitenkin kaikilla niin kova, että he valehtelivat ikänsä, jotta pääsisivät mukaan. Jotkut pienikokoiset käännytettiin takaisin, mutta osa onnistui huijaamaan rekrytoijia. Mukaan päästyään he rukoilivat ja anelivat, että pääsisivät etulinjaan. Kaikki muut tehtävät tuntuivat vähäpätöisiltä. Mitäpä kukaan teini-ikäinen voi sodasta ymmärtää.
xxx/ellauri329.html on line 357: Naisten kuvaukset rintamalta antavat sodasta kauhistuttavan ja totuudenmukaisen kuvan. Aleksijevitšin kirjan luettuaan ymmärtää, ettei sota koskaan ole ulkokohtaista, videopelimäistä räiskintää, vaan jokainen siihen osallistuva joutuu sen nielemäksi, kokemaan ja tuntemaan kaiken. Eikä kukaan palaa kotiin ennallaan. Eivät naiset, eivätkä miehet, eivätkä varsinkaan ruumissäkit.
xxx/ellauri329.html on line 359: Sodalla ei ole naisen kasvoja -teoksensa jälkeen Aleksijevitš antoi äänen vieläkin nuoremmille ja kirjoitti toisesta maailmansodasta lasten näkökulmasta. Tätä Aleksijevitšin tuotannon kenties koskettavinta teosta ei ole suomennettu, eikä myöskään seuraavaa, jossa kirjailija käänsi katseensa uudempaan konfliktiin: Neuvostoliiton ja Afganistanin väliseen sotaan 1980-luvulla. Vuonna 1993 valmistui teos ihmisistä, jotka tekivät itsemurhan sosialismin romahdettua. Sitäkään ei ole saatavilla suomeksi.
xxx/ellauri329.html on line 361: Sitten sodat saivat väistyä uuden aiheen tieltä. 1990-luvun puolessa välissä Aleksijevitš tarttui aiheeseen, josta hänellä itselläänkin oli valkovenäläisenä omakohtaista kokemusta. Huhtikuun 26. päivänä, puoli kahden maissa yöllä Tsernobylin ydinvoimalan neljäs reaktori räjähti. Taivas värjäytyi ensin punaiseksi, sitten siniseksi ja sen jälkeen voimalan ylle muodostui sienen muotoinen pilvi. Ihmiset ryntäsivät ikkunoihin ja kaduille katselemaan ihmeellisen kaunista näkyä, eivätkä ymmärtäneet todistavansa yhtä maailmanhistorian vakavinta katastrofia.
xxx/ellauri329.html on line 363: Aleksijevitš yritti kirjoittaa Tsernobylista jo paljon aikaisemmin. Hän vieraili alueella useasti ja jutteli asiantuntijoiden sekä onnettomuuden kokeneiden kanssa, mutta tajusi pian, ettei kirjan aika ollut vielä. Katastrofi oli ihmisten mielessä vielä vereslihalla, eikä kukaan ymmärtänyt, mitä oikeastaan oli tapahtunut. Ihmisen ajatus ei kulje kärsiessä ja niinpä Aleksijevitsin piti vielä odottaa. Tsernobylista nousee sienipilvi ilmestyi lopulta vuonna 1997.
xxx/ellauri329.html on line 365: Alkusysäyksen kirjalleen Aleksijevitš sai, kun hän tapasi Ljudmila Ignatenkon, paikallisen palomiehen vaimon. Mies oli hälytetty yöllä sammuttamaan voimalassa syttynyttä tulipaloa ja sinne tämä työtovereineen riensi ilman minkäänlaisia suojavarusteita. Seuraavana päivänä alkoivat rajut oireet ja neljän päivän kuluttua miehet siirrettiin Moskovaan sairaalan eristysosastolle. Kahden viikon päästä he kaikki olivat kuolleet. Ilman näitä miehiä voimakas säteily olisi voinut tuhota koko Euroopan elinkelvottomaksi.
xxx/ellauri329.html on line 367: Aleksijevitš ei keskity kirjassaan itse onnettomuuteen, vaan siihen, miten ihmiset sopeutuivat elämään onnettomuuden jälkeen menetettyään lähes kaiken. Hän tapasi kirjaansa varten paljon paikallisia, jotka kertoivat hänelle oudoista oireistaan, joita jotkut eivät tunnu edelleenkään ottavan todesta; viranomaisista, jotka käskivät lakata syömästä perunaa, muttei muutakaan syötävää ollut; epämuodostuneina syntyneistä vauvoistaan, joiden vammoihin ei saa korvauksia, koska todisteita siitä, että juuri radioaktiivinen säteily olisi ne aiheuttanut, ei kuulemma ole tarpeeksi. Ja niin edelleen.
xxx/ellauri329.html on line 369: Aleksijevitšin kirja on pysäyttävä lukuelämys. Se avaa lukijan silmät katastrofille, jonka kaltaista ei ollut koskaan ennen tapahtunut ja johon kukaan ei osannut mitenkään valmistautua. Inhimillinen kärsimys, jonka onnettomuus aiheutti sadoille ihmisille, koskettaa syvästi. Toisaalta myös Valko-Venäjän kohtalo järkyttää. Iso osa pientä maata tuhoutui asuinkelvottomaksi ja silti viidesosa väestöstä asuu edelleen saastuneilla alueilla.
xxx/ellauri329.html on line 373: Aleksijevitš on joutunut teostensa kanssa myös valtaapitävien hampaisiin. Sodalla ei ole naisen kasvoja -kirjaa syytettiin epäisänmaalliseksi, kun siinä nostettiin esiin sodan pelottavuus ja kauheus. Rintamalla taistelleiden neuvostonaisten kiillotetun sankarimyytin mureneminen oli joillekin tahoille liikaa. Neuvostoliiton ja Afganistanin sodasta kertovasta kirjasta Aleksijevitš haastettiin oikeuteen saakka, mutta juttu raukesi lopulta. Tsernobyl-kirja taas ei ole ollut mieluista luettavaa niille, jotka pyrkivät (edelleen) peittelemään ja vähättelemään onnettomuuden seurauksia.
xxx/ellauri329.html on line 375: Svetlana Aleksijevitš nostaa läpi koko tuotantonsa esiin yksittäisen ihmisen kokemuksen ja kärsimyksen, joista jokainen sota, onnettomuus ja katastrofi koostuu. Ammuskelu ei koskaan ole pelkkää ammuskelua. Mukana on aina ihminen molemmissa päissä. Se toinen, joka kohottaa aseensa toista ihmistä kohtaan ja laukaisee; sekä se toinen, joka haavoittuu tai kaatuu; sekä näiden kahden läheiset ja läheisten läheiset, joihin jokainen yksittäinen tapahtuma jollain tavalla ennen pitkää kietoutuu ja siirtyy myös syntymättömille sukupolville.
xxx/ellauri329.html on line 377: Aleksijevitš kertoo kirjoittavansa siksi, ettei uusia sotia syttyisi ja että menneisyyden virheet voitaisiin välttää. Hän haluaisi, että kaikki lapset saisivat pitää lapsuutensa, sillä sen he ovat viattomina ansainneet. Toive on naiivi, hän myöntää sen itsekin, mutta jos kukaan ei pyri vilpittömästi parempaan maailmaan, ei mikään koskaan muutu. Ei kyllä muutu vaikka pyrkivätkin.
xxx/ellauri329.html on line 379: Tutustuttuani Aleksijevitšin kirjailijauraan ja kahteen suomennettuun teokseen, taidan yhtyä mielipiteisiin siitä, että palkinto joutaisi tänä vuonna mielellään mennä Aleksijevitsille. Nobel-tunnustuksen myötä hänen tuotantonsa leviäisi entistäkin laajemmalle ja yhä useampi lukija tarttuisi hänen tärkeisiin teoksiinsa. Maailmamme tarvitsee lisää inhimillisyyttä ja Svetlana Aleksijevitšin kaltaisia vompatin näköisiä kirjoittajia.
xxx/ellauri329.html on line 393: Svetlana Aleksijevits syntyi Ukrainassa 1948 ja asui pääsääntöisesti Belarusissa, vaikka kirjoittikin venäjäxi. Loikkasi 2003 Lukashenkaa pakoon Valko-venäjältä länteen jossa viihtyi 10v, palasi Krimin selkkauxen aattona Belarusiin. Noobel päsähti vuonna 2015 Krimin ansiosta. Uusi lähtö Belarusista tuli 2020, mistä lähtien se on ajanut länkkärien asiaa Berliinistä käsin. Vanhahan sekin alkaa olla, Kristina tätiäkin vanhempi.
xxx/ellauri376.html on line 352: Petsenegit olivat Keski-Aasian aroilta lähtöisin ollut turkinsukuinen puolipaimentolaiskansa. Vuonna 860 Petsenegit lähtivät vaeltamaan länttä kohti, nykyisen Ukrainan alueelle, samalla pakottaen siellä aiemmin asuneet unkarilaiset siirtymään Karpaattien yli Tonavan altaan puolelle. Uusilla asuinsijoillaan Donin ja Dnestrin välimaastossa petsenegit joutuivat jatkuviin taisteluihin naapurikansojensa, etenkin slaavilaisten, kanssa. Kärsittyään tappion Kiovan ruhtinas Jaroslav I:lle petsengit vetäytyivät kohti lounasta, mutta Bysantin armeija tuhosi heidät lopullisesti Aleksios I Komnenoksen johdolla 1091. Jäljelle jääneet petsenegit sulautuivat vähitellen alueen muihin kansoihin.
74 |