ellauri042.html on line 435: Samana yönä tuli taas mieleen vanha ajatus siitä, miten historia toistaa izeään aivan hirvittävän tarkasti. Otetaan vaikka antiikki ja keskiaika, ja nykyaika. Kreikka nousi Välimeren kauppamahdixi Foinikian rinnalla, kunnes laivapuut loppui Hellaan niemeltä, Kreikka köyhtyi ja kauppa siirtyi lännemmäxi, Sisiliaan, ja Aleksanterin aikaan etelämmäxi Egyptiin ja idemmäxi Persiaan. Saapasmaan ettoneelta heräilevät maajussit piristyivät maahanmuutosta, rökittivät etruskit ja
ellauri049.html on line 1046: Runoilija oli turhaan yrittänyt saada virkaa Keisarillisesta Aleksanterin yliopistosta. Lopulta hän haki Rooman kirjallisuuden ja kaunopuheisuuden lehtorin virkaa Porvoon kymnaasissa.
ellauri216.html on line 625: Lisänimen Nevski eli Nevalainen Aleksanteri on myöhemmin saanut hänen Nevajoen rannoilla ruotsalaisista, norjalaisista, suomalaisista ja hämäläisistä vuonna 1240 saavuttamastaan Nevan taistelun voitosta. Nimeä ei käytetty vielä Aleksanterin elinaikana. Kahta vuotta myöhemmin 1242 Aleksanteri löi saksalaisen kalparitarien hyökkäysarmeijan Peipsijärven jäällä. Jää petti nazipanssareiden alla.
ellauri216.html on line 634: Venäläisen sankarimyytin mukaan Novgorodin ruhtinas Aleksanteri joukkoineen löi sumun turvin ruotsalaiset, norjalaiset ja suomalaiset sotajoukot Nevan taistelussa 15.7.1240, tästä voitokkaasta taistelusta hän sai lisänimen Nevski eli neva(joke)lainen. Nimeä ei käytetty vielä Aleksanterin elinaikana. Kahta vuotta myöhemmin 1242 Aleksanteri löi saksalaisen kalparitarien hyökkäysarmeijan Peipsijärven jäällä.
ellauri216.html on line 636: Vaiherikkaiden vuosien jälkeen Aleksanterin terveys murtui ja hän tunsi kuolemansa lähestyvän. Volgan varrella Gorodetsissa hän asettui kuolinvuoteelleen, luopui maallisesta asemastaan ja otti vastaan vihkimyksen suuren skeeman munkiksi ja hän sai nimen Aleksi. Ennen loppuaan hän pyysi anteeksi kaikilta mukanaan olevilta ruhtinailta, pajareilta ja kansanmiehiltä ja antoi itse heille anteeksi. Marraskuun 14. päivänä vuonna 1263 osallistuttuaan pyhään ehtoolliseen Aleksanteri antoi sielunsa Jumalan käsiin 43 vuoden ikäisenä.
ellauri308.html on line 86: Aleksanterin yliopistoon syksyllä 1900 pääaineenaan filosofia ja tärkeinä
ellauri310.html on line 186: kidutettiin ankarasti ja hänet karkotettiin, kun taas Aleksanterin sukuelimet
ellauri317.html on line 629: Kaplan viittasi bolshevikkien kasvavaan autoritaarisuuteen vedoten heidän perustavan kokouksensa väkivaltaiseen sulkemiseen tammikuussa 1918, vaaleihin, joille he olivat hävinneet. Kun kävi selväksi, että Kaplan ei ottaisi rikoskumppaneita, hänet teloitettiin Aleksanterin puutarhassa. Käskyn toteuttivat Kremlin komentaja, entinen Baltian merimies PD Malkov ja joukko latvialaisia bolshevikkeja 3. syyskuuta 1918 luoti selänpäähän. Hänen ruumiinsa niputettiin tynnyriin ja sytytettiin palamaan. Tilaus tuli Yakov Sverdlovilta, joka vain kuusi viikkoa aiemmin oli tilannut tsaarin ja hänen perheensä murhan.
ellauri317.html on line 776: Näissä olosuhteissa duuma otti roolin tsaarin hallinnon politiikan kritisoijana ja vaati vielä lisäuudistusta. Marraskuussa 1916 Vladimir Purishkevich, taantumuksellinen kansanedustaja, joka tunnettiin militantisesta bolshevismistaan, piti duumassa puheen, jossa hän tuomitsi "ministerihyppelyksi" kutsumansa, jossa Nikolai Aleksanterin vaikutuksesta, johon vuorostaan vaikutti Rasputin, erotti toimivaltaiset ministerit virastaan ja korvasi heidät Rasputinin hyväksymillä pätemättömillä numeroilla. Purishkevich päätti puheensa sanoilla: "Kun Rasputin on elossa, emme voi voittaa." Prinssi Felix Jusupov, Venäjän rikkain mies ja Nikolauksen veljentytär Irinan aviomies, vaikuttui puheesta ja alkoi suunnitella Rasputinin murhaa.
ellauri317.html on line 780: Nikolai ja hänen vaimonsa keisarinna Alexandra, jotka jäivät Aleksanterin palatsiin aivan Pietarin ulkopuolella viiden lapsensa kanssa, aliarvioivat edelleen tyytymättömyyden vakavuutta. Alexandra suhtautui hylkäävästi mielenosoittajiin ja kirjoitti Nicholasille armeijan päämajaan: "Kaupungissa olevat rivit ja lakot ovat enemmän kuin provosoivia... Se on huligaaniliike, nuoret pojat ja tytöt juoksevat ympäriinsä ja huutavat, ettei heillä ole leipää, vain kiihottaakseen - sitten työmiehet estävät muita tekemästä työtä – jos olisi hyvin kylmä, he luultavasti pysyisivät sisällä. Mutta tämä kaikki menee ohi ja hiljenee – jos duuma vain käyttäytyisi itse – pahimpia puheita ei paineta."
ellauri326.html on line 253: Kun puhumme yhteiskunnasta, tarvitsemme määritelmiä - millaista venäläistä yhteiskuntaa tarkoitamme? Minusta näyttää siltä, ​​​​että kaikki, mitä siellä tapahtuu, on vahvistus ajatukselle uluxesta - orjuudesta, orjien pyramidista. Saksalaiset, jotka tulivat Venäjälle 1700-luvulla, eivät jostain syystä hallinneet sitä, kuten Pietari Toinen, Katariinan epäonnistunut aviomies, joka antoi vapauden aatelisille. Aateliston vapaudet julistettiin, ja tuloksena oli tämä venäläinen absurdi - osa ihmisistä on edelleen orjia alhaalla, ja huipulla on ihmisiä, jotka eivät näytä olevan orjia, mutta eivät jostain syystä hallitse maa. Mielestäni Venäjällä oli alusta asti orjakoulu, ja niin se on edelleen. Heti kun ihmiset halusivat muuttaa jotain tässä rakenteessa, heidät, kuten Aleksanterin isä, tapettiin kirveellä.
ellauri327.html on line 480: Kianto opiskeli Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa venäjän ja suomen kieliä. Opiskeluaikanaan hän aloitti kirjailijanuransa. Esikoisteoksessaan Väärällä uralla (1896), jonka Kianto julkaisi 22-vuotiaana, hän kertoi armeijakokemuksistaan. Omimmaksi alakseen hän tunsi kuitenkin luonnonlyriikan ja julkaisi runokirjat Soutajan lauluja (1896), Hiljaisina hetkinä (1897) ja Lauluja ja runoelmia (1900).
ellauri328.html on line 152: Samaan aikaan toisaalla Venäjästä tuli kuudennen Napoleonin vastaisen liittouman perustaja, johon pian kuului myös Preussi , jota johti William First. Tappelut siirtyvät Sleesian alueelle. Tappio Lützenissä ja Bautzenissa lannisti Aleksanterin ja Wilhelmin, ja he tekivät rauhan Napoleonin kanssa. Myöhemmin Napoleon kutsui tätä Plopovin izemurhasiirroxi kampanjassa 1813-1814. Aselevon aikana liittoutumaan liittyivät Napoleonin ex-marsalkka pelle Bernadotten johtama Ruotsi ja Ransu II :n johtama Itävallan keisarikunta. Liittoutuneet yhdistyivät kolmeksi suureksi armeijaksi, pohjoisessa marsalkka Bernadotten johdolla pohjoisessa, idässä Preussin kenttämarsalkka Gebhard Blücherin johtamassa sleesialaisarmeijassa ja etelässä itävaltalaisen Schwarzenbergin herttuan Karlin johtamassa boheemipumpussa. Poliittisista syistä Aleksanteri ei vaatinut venäläisten kenraalien nimittämistä minkään armeijan komentajaksi. Aselepo päättyy ja armeijat siirtyvät kohti Dresdeniä, joka on tärkein tukikohta Napoleonin armeijan tarvikkeiden ja aseiden täydentämiselle. Liittoutuneet kehittävät taistelusuunnitelmaa. Böömin armeija lähestyy Dresdeniä.
ellauri328.html on line 154: 26.-27. elokuuta käydään Dresdenin taistelu. Taistelun toisena päivänä Moro, huomattuaan ranskalaisten alkavan ampua kukkulalla sijaitsevaan Ruåzin kuninkaan seurakuntaan, sanoo, että heidän on lähdettävä, he lähtevät naapuripatterille lehdon läpi, mutta eivät saavuta sitä, Moreau's hevoseen osuu tykinkuula, joka menee suoraan läpi ja osuu kenraalin molempiin jalkoihin. Moro viedään Kainzin kylään. Moron leikatun jalan tuo Napoleonin leiriin hänen koiransa Fifi. Napoleon ja marsalkat katsovat, että kappas korkea-arvoinen upseeri on tapettu, ja katsovat koiran kaulapantaa, johon on kirjoitettu "Kuluu kansalaiselle J. Y. Moro." Napoleon iloitsee: "Oikeus on vihdoin tehty! Suum kuikve!" Joukoiden keskuudessa oli pitkään legenda, että Napoleon näki Moron kaukoputken läpi, kohdisti itse tykin ja ampui. Moreaun toinenkin jalka amputoitiin, mutta tämä ei auttanut. Moro kuoli kaksi viikkoa myöhemmin Nötnitzin linnassa. Hänet haudattiin Nevski Prospektille, jonka vastakkaiselle puolelle Generalissimo Suvorov, hänen tärkein vastustajansa Italian kampanjassa, haudattiin. Moro vitun loikkari sai Venäjällä marsalkka-arvon, ja Ranskassa Louis kahdeksastoista myönsi hänelle marsipaaniporsaan. Moreaun vaimolle tarjottiin lähtöä Venäjälle 30 000 ruplan elinikäisellä eläkkeellä ja Aleksanterin lahjalla 100 000 ruplaa; hänen tyttärestään voisi tulla keisarinnan hovissa kunnianeito. Pariisin vangitsemisen jälkeen Aleksanteri kuitenkin esitteli Alexandrinan Ludvig 18:lle, ja hän jäi asumaan Ranskaan 12 000 frangin eläkkeellä. Pian Leipzigin taistelussa (Kansakuntien taistelu) Napoleon voitti ja vetäytyi Ranskaan.
ellauri332.html on line 594: fiktiota eikä todellinen kuvaus Aleksanterin elämästä".
ellauri333.html on line 100: Eli Seleukos kävi monia sotia idässä Aleksanterin valtakunnan jakamisen jälkeen kenraaliensa kesken. Hän otti ensin Babylonian, ja sitten hänen voimansa, joita voitto lisäsi, alisti baktrialaiset. Sitten hän siirtyi Intiaan, joka Aleksanterin kuoleman jälkeen, ikään kuin orjuuden ike olisi ravistettu pois kaulastaan, oli surmannut hänen prefektinsä.
ellauri333.html on line 105: Juuri tämä ihmelapsi innoitti häntä ensin toivomaan voittavansa valtaistuimen, ja niinpä, kun hän oli kerännyt rosvojoukon, hän kehotti intiaaneja kaatamaan nykyisen hallituksen. Kun hän sen jälkeen valmistautui hyökkäämään Aleksanterin prefektien kimppuun, hirviömäisen kokoinen villi norsu lähestyi häntä, ja polvistuneena alistuvasti kuin kesy norsu otti hänet selälleen ja taisteli voimakkaasti armeijan edessä. Sandrocottus, joka oli näin voittanut valtaistuimen, hallitsi Intiaa, kun Seleukos laski tulevan suuruutensa perustuksia. Seleukos, joka oli tehnyt sopimuksen hänen kanssaan (ja nainut jonkun Chandraguptan tyttären) ja muuten ratkaissut asiansa idässä, palasi kotiin jatkamaan sotaa Antigonoksen kanssa.
xxx/ellauri057.html on line 221: Tämä esittely tulee nilkiltä. Hilja on 1 nilkin 375 humanistista vaikkei edes valmistunut. Päivän humanisti Patun syntymäpäivänä. Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa Lehtinen opiskeli hetken lääketiedettä, mutta opinnot painottuivat estetiikkaan ja ranskan kieleen. Hän ei kuitenkaan valmistunut yliopistosta, vaan kirjoittaminen vei mennessään. Nilkin mieleinen, tuotti tuhottomasti vasemman jalan saappaita joita nilkkimäiset hallintoihmiset voivat helposti ynnätä ja tilastoida.
xxx/ellauri091.html on line 177: Tämä tarkoitti sitä, että Krohnin piti etsiä säännöllinen tulonlähde, josta saisi RÃHÃÃ. Perhe muutti Tampereelle, jonne Ilmari Krohnille tehtiin paikka Aleksanterin kirkon urkurina. Urkurin työn ohessa hän myös "teki opetustyötä" Helsingissä, mikä varmasti kävi "pidemmän päälle" raskaaksi (nilkki tietää). Emilie von Dittman kuoli sentään vuonna 1905. Avioliitosta oli syntynyt kahdeksan (8) lasta ja moni heistäkin menehtyi omilla urillaan tieteen ja taiteen parissa.
xxx/ellauri259.html on line 174: Käytyään Kajaanin alkeiskoulua ja Oulun suomalaista lyseota (1889–1890) Leino siirtyi veljensä, toimittaja Oskar Lönnbohmin luokse Hämeenlinnaan. Tähän pakotti perheen taloudellisen tilanteen heikkeneminen isän kuoleman jälkeen 1890. Hämeenlinnan lyseosta hän valmistui 16-vuotiaana ylioppilaaksi 1895. Leino aloitti opinnot myös Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa Helsingissä, mutta ne jäivät pian "taka-alalle" kurjaliston harrastusten vuoksi. Antiikin kirjailijat kuten Cornelius Nepos tulivat tutuiksi latinan tunneilla. Koti- ja kouluympäristönsä tapahtumia Leino kuvaili kaitafilmille ja julaisi elämänsä lopulla muistelmateokseensa Elämäni kuvakirja (1925).
xxx/ellauri281.html on line 272: Tätä eivät aprillipäivänä ovella norkoilleet Jehovan todistajatkaan osanneet sanoa. Se oli Pyhä Simon Kyreneläinen tai El Cirineo, Markuksen, Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien mukaan henkilö, joka auttaa joka pääsiäinen kantamaan Jeesuksen ristin Golgataan, kun Jeesuxella ei haba ihan riittänyt. Jeesuxella ei ollut rinta kuin ryövärillä, Hän oli pikemminkin hintelä ruipelo. Missä hänet myöhemmin ristiinnaulittiin? Ai Simonko? Ei vaan Jeesus, hömelö. No Golgatalla Golgatalla. Sanotaan, että hän ”tuli puskista”, Kyrenen poika siis, Kyrene oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio Kyrenaikassa Libyassa. Sen arkeologinen alue sijaitsee lähellä nykyistä Shahhatin kaupunkia. Mitä libyalaishäiskä teki juutalaisten pellolla? Markuksen evankeliumissa häntä kutsutaan ”Aleksanterin ja Rufuksen isäksi” Eli kenenkä?
xxx/ellauri292.html on line 81: Antiokiassa yksi kaupungin ylimyksistä nimeltään Aleksanteri Suuri mieltyi heti Teklan kauneuteen. Hän alkoi liehitellä Teklaa, osti hänelle lahjoja, kosi häntä ja lopulta tarttui häneen kiinni keskellä katua kuin pulumainen kaveri K-junan pysäkillä eilen kiinalaiseen matuun. Tekla repi Aleksanterin viitan ja nakkasi hänen päässään olleen seppeleen maahan. Jouduttuaan näin naurunalaiseksi Aleksanteri kosti luovuttamalla Teklan kuvernöörille, joka tuomitsi tämän heitettäväksi pedofiileille.
22