ellauri030.html on line 573: S. ähräsi myös riittävän syyn periaatteen kaa, siis sen Leibnizin nimiin pannun periaatteen et kaikella on syy. Determinismin yx formulaatio. Mikään ei ole sattumaa. Tästä tulee se Perza Rovamonkin laki ettei tyhjästä mitään nyhjästä. Samaa tuumi Anaximandros, Parmenides, Archimedes, Platon, Aristoteles, Cicero, Avicenna, Akvinolaisen Tomi ja Spinoza. Siis aika moni muukin tomppeli. Hmm, voi olla, ellei sit höpsismilläkin ole sormensa pelissä.
ellauri077.html on line 768: Yleensä on katsottu, että rukous on peräisin Niebuhrilta, mutta sen alkuperästä on esitetty erilaisia arveluja. Niebuhr itse piti itseään rukouksen ensimmäisenä esittäjänä, ja se esiintyy muun muassa hänen teoksessaan The Essential Reinhold Niebuhr: Selected Essays and Addresses (1987) sekä hänen tyttärensä Elisabeth Siftonin teoksessa The Serenity Prayer: Faith and Politics in Times of Peace and War (2003). Siftonin mukaan hänen isänsä oli käyttänyt rukousta vuonna 1943. Hän on kuitenkin ilmeisesti käyttänyt sitä saarnassaan jo vuonna 1932 tai aikaisemmin. Rukous on pantu virheellisesti muun muassa Augustinuksen, Tuomas Akvinolaisen, Franciscus Assisilaisen, Paul Tillichin, Friedrich Christoph Oetingerin ja Udo Kuckucksuhrin nimiin. Kaikki kieltäytyivät.
ellauri096.html on line 419: Obeesilla Akvinolaisen Tompalla oli ylösnoussut hevonen. Suomenhevosia on menossa teuraalle Suezin kanavalla. Nyt ne kuolevat kun kiinalainen konttilaiva tukkii kanavan. - Enminä niistä ole huolestunut sanoo MTKn mies vaan maataloustuottajien koneiden varaosista. Ne ovat nyt siellä jumissa. Wall-E:n näköinen kaivinkone, 1 yxinäinen karvakäsi hytissä, yrittää työntää 400m kokoista laivaa irti mudasta. Kohta sinne höyryää jenkkien sotalaivoja. No ei sentään, Wall-E sai sen irti lopulta. Ehkä Moosexen taikasauvasta lähti säteitä. Naku teinipoika tafsaa naista tissistä. Taiteilija Schopinin unelma. Mun corona-ajan kampaus on suht sama kuin Schopinin Moosexella. Schopen on saxaa ja tarkoittaa kolpakko. Olikohan Chopinit viinamäen miehiä.
ellauri151.html on line 181: Sensualismin tunnuslauseena voi pitää Tuomas Akvinolaisen peripateettista aksioomaa Nihil est in intellectu quod non prius in sensu ("mielessä ei ole mitään mikä ei ensin olisi ollut aisteissa"), joka näkyy muun muassa Locken ajatuksessa tabula rasasta. Jyrkän sensualismin kannatus väheni ratkaisevasti 1700-luvun loppupuolella Immanuel Kantin filosofian vaikutuksesta.
ellauri348.html on line 1016: Aquino´s Summa Theologica – Tuomas Akvinolaisen teologinen tutkielma
ellauri377.html on line 380: Jos enkeli on ruumiiton, ovatko ihmisten enkelihavainnot, joista Raamatussakin on useampia kertomuksia, unta tai pelkkää mielikuvitusta? Tuomas Akvinolaisen mukaan eivät ole. Enkeli nimittäin voi halutessaan ottaa itselleen ruumiin. Tuo ruumis saattaa näyttää ihmisen kaltaiselta ja toimiakin kuin ihminen, kuten Vanhan testamentin Lootin luona Sodomassa vierailleet miehet, joiden kerrotaan aterioineen Lootin kotona. Silti se ei ole biologinen organismi, sillä se ei voi käydä paskalla, koska siltä puuttuu takapuoli. Pikemminkin se muistuttaa Blade Runner -elokuvan replikantteja, ihmisen kaltaisia biologisia robotteja. Etupuoli oli kunnossa vain Gabrielilla, joka siitti Jeesuxen.
ellauri430.html on line 420: Selvempi on muistikuva Simon puolison, Marja-Liisa Kakkuri-Knuuttilan lisensiaattijuhlista Vantaalta, joissa käyn piippua polttavan Hannu Siveniuksen kanssa sadunkerrontakilpailua parvekkeella. Esa Saarinen toimii sokkona lapsille. Esimerkiksi Janne ja Taina Saarikiven (ent. Riikonen) haastattelussa vuonna 2017 hän kuvaa viimein Tuomas Akvinolaisen ratkaisua ehtoollisleivän transsubstantiaation ongelmaan (eli siihen, kuinka leipä muuttuu Kristuksen ruumiiksi) ”tyylikkääksi”.
xxx/ellauri177.html on line 101: Myöhemmin teologiassa hän seurasi vain Rorbacherin kirkonhistorian kurssia altistumatta; hän meni Goussetin väitteisiin asti, Bouvierin teologiseen ohjeeseen asti, uskaltamatta koskea Bellarmineen, Liguoriin, Suareziin tai tökkiä Akvinolaisen Pyhää Tuomasta. Vain Pyhä Raamattu kiehtoi häntä. Hän löysi siitä kaiken tarvittavan tiedon, tarinan äärettömästä rakkaudesta, joka riitti opetukseksi hyväntahtoisille hölmöille. Hän vain hyväksyi mestariensa väitteet, vapautti heidät kaikesta tutkimisen huolesta, ei tarvinnut tätä sekamelskaa rakastaakseen, syyttäen kirjoja rukousajan varastamisesta. Hän oli jopa onnistunut unohtamaan yliopistovuodet. Hän ei enää tiennyt, hän oli vain suorapuheinen lapsus, joka palasi katekismuksen änkytykseen.
xxx/ellauri337.html on line 196: Stein jätti kääntymyksensä jälkeen Husserlin kuin nallin kalliolle ja ryhtyi opettajaksi dominikaanien ylläpitämässä speyeriläisessä tyttökoulussa. Hän opetti siellä vuoteen 1932 asti ja tutustui siellä myös katoliseen filosofiaan. Hän muun muassa käänsi Tuomas Akvinolaisen teoksen De alternativa veritate.
xxx/ellauri337.html on line 198: Stein aloitti vuonna 1932 Münsterissä pedagogisen instituutin opettajana, mutta hän menetti seuraavana vuonna opetusoikeutensa Saksan antisemitististen lakien takia. Vuonna 1934 Stein liittyi karmeliittain sääntökuntaan ja otti uudeksi nimekseen Teresa Benedicta a Cruce (Ristin siunaama Teresa) Ávilan Teresan mukaan. Kölniläisessä luostarissa Stein kirjoitti metafyysisen teoksensa Endliches und ewiges Sein, jossa hän pyrki yhdistämään Tuomas Akvinolaisen ja Husserlin filosofiat. Kansallissosialistien aiheuttaman uhan takia hänet siirrettiin vuonna 1938 Echtin luostariin Alankomaihin, missä hän kirjoitti merkittävän fenomenologisen tutkimuksen Ristin siunaamasta Johanneksesta.
xxx/ellauri440.html on line 420: Summa Theologiae tai Summa Theologica (suom. 'Teologian yhteenveto'), jota usein kutsutaan yksinkertaisesti Summaksi, on skolastisen teologin ja kirkonopettajan Tuomas Akvinolaisen (1225–1274) tunnetuin teos. Se on kokoelma kaikista katolisen kirkon tärkeimmistä teologisista opetuksista, ja sen on tarkoitus toimia opetusoppaana teologian opiskelijoille, mukaan lukien seminaarilaiset ja lukutaitoiset maallikot. Summan aiheet seuraavat seuraavaa sykliä: Jumala; luominen, ihminen; ihmisen tarkoitus; Kristus; sakramentit; ja takaisin Jumalaan.
xxx/ellauri440.html on line 422: Vaikka se on keskeneräinen, se on yksi filosofian historian klassikoista ja yksi länsimaisen kirjallisuuden vaikutusvaltaisimmista teoksista. Se on edelleen Tuomas Akvinolaisen "täydellisin teos, hänen kypsän ikänsä hedelmä, johon on tiivistetty koko hänen elämänsä ajatukset". Parempaan ei Tomi pystynyt.
xxx/ellauri440.html on line 424: Summa on jäsenneltympi ja laajennettu versio Tuomas Akvinolaisen aiemmasta välisummasta Summa contra Gentiles mutta ne kirjoitettiin eri tarkoituksiin. Summa Theologiae -teoksen tarkoituksena oli selittää kristinuskoa teologian perusopiskelijoille, kun taas Summa contra Gentiles selitti kristinuskoa ja puolustaa sitä vihamielisissä tilanteissa käyttäen argumentteja, jotka on mukautettu käyttöolosuhteisiin, ja jokainen artikkeli kumoaa tietyn uskomuksen tai tietyn harhaopin. Onkohan nikolatinkikin mainittu?
xxx/ellauri440.html on line 430: Akvinolainen alkoi säveltää Summaa opettaessaan Santa Sabina studium provincialessa – Santa Maria sopra Minerva studium generalen ja Saint Thomasin collegen edeltäjässä, josta 1900-luvulla tuli Saint Thomas Akvinolaisen paavillinen yliopisto, Angelicum. Hän sai Prima Parsin ('ensimmäisen osan') valmiiksi kokonaisuudessaan ja levitti sitä Italiassa ennen lähtöään toiseen holhousvirkaansa professorina Pariisin yliopistoon (1269–1272).
xxx/ellauri442.html on line 475: Sitä vastoin MacIntyre yrittää vaatia takaisin vaatimattomampia moraalisen argumentoinnin muotoja, jotka eivät vaadi lopullisuutta tai loogista varmuutta, mutta jotka voivat kestää kulutusta arkiryskeessä. Hän elvyttää aristotelilaisen etiikan perinteen sen teleologisella selostuksella hyvästä ja moraalisista toimista, kuten Tuomas Akvinolaisen keskiaikaisissa kirjoituksissa. Tämä aristotelilainen - tomistinen perinne, hän ehdottaa, esittelee "toistaiseksi parhaan teorian", sekä siitä, miten asiat ovat intuitiivisesti ja kuinka meidän pitäisi toimia. Eikä jumalaakaan tarvita. Saa olla kapitalistikin, sillä there is no a priori conflict here. On the contrary, as the Nobel laureate Edmund S Phelps has argued, in his vision for ‘good economy’, ‘the humanist conception of the good life takes us a long way toward a justification for society’s support of an entrepreneurial, innovative economy. Not all influence is good influence, and yet we must try. Inspire the manager lady to develop her life as a work of art as well as the fostering of her care of herself. The managerial challenges of Hitler’s empire were tremendous. Phelps wants to argue that the Aristotelian ethic - Aristotle on happiness, the pragmatists on problem-solving and capabilities, and the vitalists on adventure and exploration - played an essential part in a huge development in our economic history.’
15