ellauri024.html on line 421: Ei saa siis enää aprikoida, mitähän taiteilija on tässä mahtanut tarkoittaa. Ei mitään elämä ja teoxet suollosta, luetaan vaan kirjaa suurennuslasilla. Höpsöä. Sillä laillahan taideteoxet just toimivat: merkitys tulee taiteilijan päästä vähintäänkin puolixi, ja menee kokijoiden päähän enintään puolixi, yhteistä ainesta hyvä jos on ees neljännes. Sitä neljännestäkö nyt pitäisi loputtomiin pöyhiä unohtaen kaiken muun? Mitä kivaa se nyt on? Ainahan taiteessa on kolme osapuolta, tekijä, teos ja kokija, ei kai mikään niistä ole mitätön.
ellauri082.html on line 675: Ainahan voi toivoa, että adventistisairaala pitäisi adventisteista huolta. Totuus lienee se, ettei jäsenkirja Loma Lindassakaan auta vaan tarvitaan hyvä vakuutus tai paksu lompakko.
ellauri097.html on line 806: Maailmansodan jälkeen Roope Pakkanen koitti tulla toimeen miehekkäillä runoilla. Wilfred Owenin runoista näkee että maailmansota oli suuri homostelun näyttämö. Maskuliini pullistelu oli hienoa ja feminismi perseestä (kuinka sattuvaa). Sota saattoi kyllä viedä sankarilta jäsenen, se oli noloa. Ei sentään Pakkaselta, mutta reikäsuositus saattoi vaihtua. Sillä oli avioliiton vastaisia runoja (Palkkamiehen kuolema, Palvelija palvelijoille, Kotipesälle, Kotipeijaiset) mutta myös homostelumyönteisiä: Kukkatupsut ja. E.T:lle. Fin de siècle oli miehuuden kriisi viimexi ja silloinkin. Ainahan ne kriisiytyvät ressukat. Naiset on niille tuhmia.
ellauri288.html on line 401: Henkilötaustat avautuvat romaanissa näytelmää syvemmin. Aliiden ja Zaran suhde saa lisävalaistusta, ja Oksanen hyödyntää myös keksaistuja henkilöhahmoja. Neuvostoarjen kuvauksessa näkyy virolaisen ja venäläisen kulttuurin klisheiden tuntemus. Dramaturgia nappaa lukijan pihteihin kuin Sofin sääret lesbopartnerin. Tekstiä ahmii pidäkkeettä, eikä ahneus kaduta. Ainahan voi loppuun päästyä sitten oxentaa. Puhdistus on Oksasen tähänastisista romaaneista paras. Toisin kuin näytelmässä romaanin Aliide ikään kuin lunastaa pahat tekonsa ampumalla ryssät kotiovelle.
xxx/ellauri057.html on line 1367: Ainahan niin on, että siellä missä materiaa hartaimmin palvotaan, siellä ahkerimmin helskytellään idealismin kannelta, kai sixi, ettei rahankilinä kuuluisi.

xxx/ellauri201.html on line 66: Siinä se Isokukko-Uljas rupesi saunaanlähtöä tekemään ja vaati minua selänpesijäksi. Sanoi, ettei miehistä siihen hommaan ole, nainen tarvittiin, niin kuin toiseenkin hommaan. Minä siinä hymysuin kieltelin, mutta läksin lopulta kuitenkin, kun ei ukonkurttanakaan ollut kiroamassa ja kieltämässä. Itsensä se Uljas tahtoi minulle esitellä, että tietäisin, mitä yöllä saisin. Minä vielä saunan porstuassa emmin pesemään mennä, saisin sitten pestä kaikkien äijien selät. Vaan mikäpäs siinä. Ainahan minä alastomia miehenpuolia olen mielelläni katsellut, heiluvia vehkeitä. Isokukko-Uljas riisuutui rempseään tyyliinsä. Näin kun se heitti paidan pois, miten karvainen oli sillä rinta. Ai ai ai, kyllä semmoinenkin jo pistää naisen kastumaan alapäästä! Niin oli karvaa kuin karhulla, tummaa ja tuuheaa karvaa rinnan täydeltä, vähän selkäpuolellakin. Rupesi jo housujaan riisumaan. Minä käänsin pään pois. Se naurahti, että näkeehän emäntä kohta kuitenkin, ja painui saunanovesta sisään. Kuului ilmoittavan muille miehille, että saivatkin nyt itsensä talon emännän selänpesijäksi. Kävi siellä naurunrähäkkä. Minä vielä hetken emmin mennä, mutta kun ne jo huutelivat tulemaan, niin menin.
xxx/ellauri250.html on line 776: Kysytäänpä Riikka Suomiselta, se on halpa. Puhe kultaisen peniksen syndroomasta kertoo Suomisen mielestä yhteiskunnan normeista. ”Miksi ihminen ei saisi elää kultamunana, jos se on mahdollista? Ei kenelläkään ole velvollisuutta pariutua, perustaa perhettä ja hankkia kahta ja puolta lasta. Ainahan me voidaan ottaa maahan lisää sinkku immigrantteja korjaamaan huoltosuhdetta."
7