ellauri006.html on line 1386: 41. Herra puhuu jobille laweammalta krokodiilista. Tää krokodiili on alkutextissä nimeltään Lewiathan. Vähän kuin Moby Dickin valkoinen valas, albiino kaskelotti, hammasvalas. Se oli ilkeä. Vastusti pidätystä. Söi Ahabilta keskijalan, dick suussa hammasteli sille. Kapu jahtas sitä purjelaivalla kuin porsasta. Nyt ei Dickillä olis enää mitään mahkuja japsulaisen valaskonttilaivan kyljessä. GPS paljastas hetkessä sen sijainnin. Mun tutkit herra tarkasti. Varustat parasta ennen leimalla kuin Wagner wanhemman, Viivin sian isävainajan.
ellauri011.html on line 1013: Joku pesuainekylän paikallinen pyhä Savva uskoi että päältä ilkeä arabi Ahab on kiltti sisäpuolelta, ja niin se sitten olikin, koska tää on satu. Eli siitä tuli kiltti kun se ymmärsi hirttää tuhmia ja nuolla rikkaita. Typerä satu, ihan kuin arabin ilkeys olisi joku kyttyrä tai mutti, jonka kiltti länsimaalainen voi leikata vaan sanomalla ole hyvä. Jos edes sanois olkaa hyvät, pitäkää hiekkanne ja öljypumppunne, muttei sano. Vaan astuu peremmälle.
ellauri011.html on line 1015: Ilkeä Ahab hylkäsi ilkeän elämänsä ja alkoi kehittää Viskoosin seutua kuin Inkeri Vehmas-Lehto Kouvolaa. Ahab on kyllä jutkunimi eikä arabi. Tää ilkeä Ahab oli kiskuri eli todennäköisemmin jutku. Koronotto on kiellettyä koraanissa, mutta se on jutkujen ja kristittyjen peruskauraa. Se myös soveltaa anteexiantopäivää, mikä on juutalainen kexintö. Siinä annetaan anteexi jahvelle vuoden ilkeilyt. Aloitetaan uusi vuosi molemmin puolin puhtaalta pöydältä, unohdetaan kaunat.
ellauri094.html on line 186: Juudan kuningaskunta, joka oli Israelia pienempi, vastusti Israelia pitempään valloittajia ja jopa laajeni vuosina 930–730 eaa. Raamatussa kerrotaan isien jumalalle kuuliaista kuninkaista profeetoista sekä huonoista hallitsijoista kuten Israelin kuninkaan Ahabin tyttärestä Ataljasta, joka hallitsi Juudaa 850-luvun eaa. jälkeen ja Baal-uskonsa takia surmattiin. Juudan kuningaskunta joutui Egyptin vasalliksi ennen kuin Babylonian kuningas Nebukadnessar II vuonna 587 eaa. hävitti Jerusalemin temppelin ja vei suuren osan kansasta vankeuteen Babyloniaan.
ellauri118.html on line 889: Isebel tai Iisebel oli Israelin kuningatar, jonka tarina kerrotaan Raamatun Ensimmäisessä ja Toisessa kuninkaitten kirjassa. Sen mies oli Ahab eli se jalkapuoli munaton mies joka jahtasi kaunaisesti valaita. Leviatanilla oli puunjuuren kokonen kikkeli. Ehkä se halus siitä proteesin.
ellauri118.html on line 891: Isebelin aikakauteen sanotaan liittyneen Baal-jumalan palvonnan voimistuminen kuningas Ahabin aikana. Hän myös pyrki muuttamaan oikeuskäsitystä ajanmukaiseksi siten, että kuningas ei olisi ollut enää yhdenvertainen Mooseksen lain edessä muiden juutalaisten kanssa, vaan hänellä olisi ollut asemansa vuoksi erioikeuksia, mikä näkyy Nabotin tuomitsemisena kuolemaan siksi, että hän kieltäytyi myymästä maataan kuningas Ahabille. Isebelin näkemyksen mukaan olisi riittänyt se, että kuningas olisi takavarikoinut maan korvauksetta asemaansa perustuen.
ellauri118.html on line 893: Isebel oli foinikialainen prinsessa, Tyyroksen kuningas Ithobaal I:n tytär, joka nai kuningas Ahabin. Vanhassa Testamentissa tätä syytetään Ahabin kääntämisestä pois oikeasta Jumalasta ja hänen ohjaamisestaan palvomaan omaa jumalaansa, Baalia.
ellauri118.html on line 897: Kuningatarta syytetään myös tyrannimaisen hallitusmuodon tuomisesta Israeliin. Uskotaan myös, että hän ja Ahab yrittivät aloittaa Israelissa vallankumousta. Häntä syytettiin Herran profeettojen tappamisesta, ja profeetta Elia syytti häntä hirmuteoista.
ellauri118.html on line 903: »Sinä olet myynyt itsesi tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä. Sen tähden Herra sanoo näin: ”Minä saatan sinut onnettomuuteen. Minä lakaisen sinut pois ja hävitän Israelista miespuoliset jälkeläisesi, niin suuret kuin pienetkin. Minä teen sinun suvullesi niin kuin tein Jerobeamin, Nebatin pojan, suvulle ja Baesan, Ahian pojan, suvulle. Tämän teen siksi, että olet herättänyt minun vihani ja johdattanut Israelin tekemään syntiä. Missä koirat nuoleksivat Nabotin verta, siellä ne nuoleksivat sinunkin vertasi ja portot peseytyvät siinä! Ja koirat ovat syövä Isebelin Jisreelin vainioilla! Sen Ahabin jälkeläisen, joka kuolee kaupungissa, syövät koirat, ja sen, joka kuolee muurien ulkopuolella, syövät taivaan linnut.”»
ellauri118.html on line 907: Ahab kauhistui ennustusta todella pahasti:
ellauri118.html on line 909: »Mutta kun Ahab kuuli Elian sanat, hän repäisi vaatteensa ja pani säkkikankaan paljaalle iholleen. Hän paastosi, nukkui pelkkä säkkikangas yllään ja kulki pää painuksissa»
ellauri118.html on line 913: »Oletko huomannut, miten Ahab on nöyrtynyt minun edessäni? Koska hän on noin nöyrtynyt, minä en tuo onnettomuutta vielä hänen päivinään. Vasta hänen poikansa aikana minä saatan hänen sukunsa onnettomuuteen».
ellauri118.html on line 915: Vaikuttaa vahvasti jälkieditoidulta. Tosin päätöstä Ahabin verestä ei muutettu: Ahab vuoti kuiviin sotavaunuihinsa haavoituttuaan nuolesta, ja kun vaunut pestiin Jisreelin lammikolla, kulkukoirat nuoleksivat Ahabin verta ja portot peseytyivät siinä.
ellauri118.html on line 917: Sodan Ahabin suvulle julistanut, Elian Israelin kuninkaaksi rasvaama sotapäällikkö Jeehu, aika jehu, Nimsin poika, surmasi kuninkaan pojan Jooramin jousellaan ja käski vaunusoturinsa Nickin heittää surmatun ruumis (objektivirhe) Nabotin maalle – johon se tiettävästi jäi haaskansyöjien revittäväksi, koska kukaan ei uskaltanut kajota kirotulle maalle heitettyyn ruumiiseen – jolta (vaikka sitä ei suoraan sanotakaan) jo vakiintuneen juutalaisen tavan mukaan ennen hylkäämistä oli riistetty kaikki arvovaatteet ja varusteet:
ellauri118.html on line 919: »Ota hänet vaunuista ja heitä jisreeliläisen Nabotin pellolle. Muistathan sen Herran ennustuksen? Kun me ajoimme valjakoillamme hänen isänsä Ahabin perässä, kuninkaalle lausuttiin tämä Herran sana: ”Totisesti, minä näin eilen Nabotin ja hänen poikiensa veren, ja sillä samalla paikalla minä vielä kostan sinulle.” Tee nyt Herran sanan mukaisesti, ota hänet vaunuista ja nakkaa pellolle!» Näin ne ennustuxet toteutuvat.
ellauri118.html on line 921: Ahabin kuoleman jälkeen Isebel jatkoi vallassa poikansa Joramin ja pojanpoikansa Ahasjan kanssa. Hänen tyttärensä Atalja puolestaan oli naimisissa Juudan kuninkaan Joramin kanssa. Raamattu kuvaa Ataljan hyvin samanlaiseksi kuin äitinsä – vallanhimoiseksi, kovatahtoiseksi ja läpeensä pakanaksi.
ellauri132.html on line 695: Loppu. Stoorin loppu vastaa dramaattiseen kymysyxeen, jossa on jo piilossa sun lopetus. Esim jos sun kymysys on: Saax Ahab pyydystettyä sen valaan loppupeleissä? Sillon sun stoorin lopetus on se hetki kun se nappaa sen. Usein jännitys lässähtää kesken novellia. Se on kuin tulis ejaculatio ante portas. Six kannatta kirjotta loppu ensin, se on kuin vetäs käteen ennen panoa. Se ei ehkä ole perfekti, ja on ok muuttaa mieltä myöhemmin, mutta on hyvä tietää kliimaxi jota kohti sun hahmojen pyllyt heiluvat. Kun sulla on päätepysäkki, sä pysyt fokusoituneena siihen kesken "keskustalaista arkiryskettä."
ellauri171.html on line 214: Iisebel "neuvoo" James Tissotin Ahabia. Pane merkille puolipaljaat tissit ja lantio. Ahab on "ottamassa neuvot vastaan" silmä kovana.
ellauri171.html on line 220: Isebel ansaitsi niin maineen jumalattomuudesta, että hänen nimeään käytetään vielä nykyäänkin kuvaamaan petollista naista. Kuningas Ahabin vaimona hän vainosi Jumalan profeettoja, erityisesti Eliaa. Hänen Baalin palvontansa ja murhasuunnitelmansa saivat hänen päälleen jumalallisen vihan.
ellauri171.html on line 467: Jezebel was the powerful queen of Israel during the reign of King Ahab. When her husband was killed in battle, the throne passed to Ahab’s son Ahaziah.
ellauri171.html on line 821: Ahabin dynastia omridit eli kuningas Omrin porukat oli jotain kananiittejä. Israel Finkelstein's The Bible Unearthed presents a very different picture of the Omrides than the circumcision handbook, making them responsible for the great empire, magnificent palaces, wealth, and peace in Israel and Judah that the Bible credits to the much earlier kings David and Solomon. According to Finkelstein, the reason for this discrepancy is the religious bias of the Biblical authors against the Omrides for their polytheism, and in particular their support for elements of the Canaanite religion.
ellauri171.html on line 823: Finkelstein maintains that the writers of the Book of Kings may have omitted possible widespread public construction that both Omri and his son Ahab commissioned during their reigns. Finkelstein and his student Norma Franklin have identified monumental construction at Samaria, Jezreel, Megiddo, and Hazor that is similar in design and build.
ellauri171.html on line 986: Jezebel (circa 910–841 BCE) was the wife of Ahab—king of Israel, daughter of Etbaal— king of Tyros (Phoenician empire), and mother of Ahazia and Jehoram—Ahab’s sons and successors. Ethbaal served as a priest of Astarte, the primary Phoenician goddess.
ellauri171.html on line 987: At a time when political alliances were cemented through matrimony, King Ahab sought to create a pact with the neighboring Tyrian kingdom and married the king’s daughter.
ellauri171.html on line 989: Jezebel’s marriage to Ahab was a political alliance. The union provided both peoples with military protection from powerful enemies as well as valuable trade routes: Israel gained access to the Phoenician ports; Phoenicia gained passage through Israel’s central hill country to Transjordan and especially to the King’s Highway, the heavily traveled inland route connecting the Gulf of Aqaba in the south with Damascus in the north. But although the marriage is sound foreign policy, it is intolerable to the Deuteronomist because of Jezebel’s competing gods.
ellauri171.html on line 992: What the fuck so she stuck to her own people's gods, that was her biggest sin. Besides being smarter than her rather goofy hubby Ahab.
ellauri171.html on line 993: Jezebel does not accept Ahab’s God, Yahweh. Rather, she leads Ahab to tolerate Baal. This is why she is vilified by the Deuteronomist, whose goal is to stamp out polytheism.
ellauri171.html on line 1003: But the appearance of Jezebel in the bible includes no mention of her sexuality. In the Hebrew Bible, Jezebel appears in the books of first and second Kings as the wife of King Ahab— the marriage being a political alliance between Israel and Sidon (a coastal city to the north) where Jezebel was the princess. Jezebel brings her religion to Israel with her, and the worship of Baal is blasphemy in the eyes of the biblical writers. According to the text, Jezebel begins killing Israel’s prophets. Because of this, Elijah challenges the prophets of Baal to a showdown with Israel’s deity. The Baal worshipers fail to summon their deity, so Elijah calls upon Yahweh and fire descends from heaven and consumes the altar. Having won, Elijah then slaughters all of the prophets of Baal. Jezebel threatens to kill Elijah by the same time the next day, and, ironically, Elijah retreats.
ellauri171.html on line 1005: The next time we hear of Jezebel is during the ploy to obtain Naboth’s vineyard for her husband, who is unable to secure the transaction. She sends letters, with the stamp of the king, to the elders in Naboth’s town, commanding them to lie against Naboth, and then stone him. The elders do so, and after Naboth’s death, the vineyard is claimed for Ahab. Few bible commentators acknowledge the bizarre betrayal of Naboth by his neighbors. If, as is suggested, Naboth’s neighbors had known him since birth and patronized him, how could they turn so quickly? Some scholars argue that this incident highlights Jezebel’s keen understanding of Israelite men. It is perhaps, also, one of the impetus for her modern connotation as manipulator-supreme.
ellauri171.html on line 1013: Jezebel is portrayed by the Rabbis as a wicked woman who represents the negative influence of Gentile women who turned Israel’s heart to idolatry. She is a corrupting influence on her husband Ahab, who is drawn to idolatry and away from God because of her.
ellauri171.html on line 1025: The medieval commentators differ on whether Jezebel converted to Judaism in a halachically acceptable manner. R. Levi ben Gershom (Ralbag, 1288-1344) is of the view that Jezebel did not fully embrace Judaism and was not a halachic Jewess. This would mean that her two sons, Ahazia and Jehoram, also lacked Jewish credentials. But his assumption is challenged by the fact that there are indications throughout rabbinic works that Ahazia and Jehoram were regarded as bona-fide halachic Jews. Indeed, this is the position taken by a number of halachic authorities. Some contemporary authors argue instead that Jehoram was the son of another of Ahab’s 100% Jewish wives.
ellauri171.html on line 1031: Clearly, Jezebel acted as queen even though the Bible itself refuses her the title and its attendant respect, not to mention approval. In the biblical text, Jezebel is contrasted with and juxtaposed to the prophet Elijah, to the extent that they both form the two panels of a mirrored dyptich. She is a Baal supporter, he is a God supporter; she is a woman, he is a man; she is a foreigner, he is a native; she has monarchic power, he has prophetic power; she threatens, he flees; finally he wins, she is liquidated. The real conflict is not between Ahab (the king) and Elijah, but between Jezebel (the queen in actuality, if not in title) and Elijah. Ultimately the forces of God win; Jezebel loses. It remains to be understood why she gets such bad press.
ellauri171.html on line 1034: It is not incomprehensible that, whereas Ahab devoted himself to military and foreign affairs, Jezebel acted as his deputy for internal affairs: the Naboth report comes back to her, as if the king’s seal was hers; she has her own “table,” that is her own economic establishment and budget; she has her own “prophets,” probably a religious establishment that she controls. All these point toward an official or semiofficial position that Jezebel held by virtue of her character, her royal origin and connections, her husband’s and later her children’s esteem, and her religious affiliation to the Baal (possibly also Asherah) cult.
ellauri171.html on line 1037: Israel’s most accursed queen carefully fixes a pink rose in her red locks in John Byam Liston Shaw’s “Jezebel” from 1896. Jezebel’s reputation as the most dangerous seductress in the Bible stems from her final appearance: her husband King Ahab is dead; her son has been murdered by Jehu. As Jehu’s chariot races toward the palace to kill Jezebel, she “painted her eyes with kohl and dressed her hair, and she looked out of the window” (2 Kings 9:30).
ellauri171.html on line 1049: The name Jezebel is a girl's name of Hebrew origin meaning "not exalted". Jezebel, the wife of King Ahab in the Hebrew Book of Kings, has long had a bad girl reputation. But in the modern secular world, this is somewhat mitigated by the feminist perspective of her as a strong woman, the power behind the throne. Previously avoided as a baby name, Jezebel is now, along with the also previously avoided Delilah and Desiree, coming into use, helped by its relation to other 'bel' names such as Isabel and Bella. The popular feminist celebrity blog Jezebel upped the name's cool factor. Jezebel is the title of one of Bette Davis's best known early films.
ellauri257.html on line 478: 1. Men när Ahab berättade för Isebel allt vad Elia hade gjort, och
ellauri300.html on line 841: Näissä jakeissa kuvattu tapahtuma saattaa tuntua monista vastenmieliseltä ja täysin epäluonteenmukaiselta Elisan persoonallisuuden kannalta, miehen, joka oli Eliaa rauhallisempi ja personaabelimpi. Eliasta muistetaan se Baalin profeettojen tapaus, missä Elia järjesti uhrauskilpailun Ahabin ja Iisebelin sponsoroimana Karamellivuorella.
ellauri338.html on line 99: Tel Danin säilönnyt kirjoitus kertoo, että eräs henkilö ('Ankka') tappoi Israelin Jooramin, Ahabin pojan ja Daavidin suvun kuninkaan. Nämä kirjoitukset tukevat kohtia heprealaisesta Raamatusta, sillä Toisessa Kuninkaiden kirjassa mainitaan, että Joram on israelilaisen kuninkaan Ahabin poika, jonka on kirjoittanut hänen foinikialainen vaimonsa Isebel. Stele on tällä hetkellä esillä Israelin museossa, ja se tunnetaan nimellä JOO KAI 310. Sen merkitys Israelin menneisyyden raamatulliselle versiolle on erityisesti riveillä 8 ja 9, joissa mainitaan "Israelin kuningas" ja mahdollisesti "Daavidin huone". Suurin osa tutkijoista hyväksyy jälkimmäisen lukeman, mutta eivät kaikki.
ellauri411.html on line 242: Unter Ahab scheinen die Konflikte zwischen den Anhängern des Baal- und des JHWH-Kults zugenommen zu haben, was sich in der Überlieferung zum Propheten Elija niederschlägt.
ellauri413.html on line 85: Isebelin aikakauteen sanotaan liittyneen Jahwen sääukkokolleegan Baal-jumalan palvonnan voimistuminen kuningas Ahabin aikana. Isebel oli pappi-kuningas Etbaalin tytär, foinikialaisten Tyyron ja Sidonin kaupunkien hallitsija . Kun Isebel meni naimisiin Israelin kuninkaan Ahabin (hallinnassa noin 874–853 eaa.) kanssa, hän suostutteli tämän ottamaan käyttöön tyroslaisen jumalan Baal-Melkartin, luonnonjumalan, palvonnan. Suurin osa Jehovan profeetoista tapettiin hänen käskystään. Hyvin toimittu iiskotti!
ellauri413.html on line 88: 
Ahab_-_c.1863.jpg/800px-Leighton%2C_Frederic_-_Jezabel_and_Ahab_-_c.1863.jpg" />
ellauri413.html on line 89: Ahab anastaa Nabobilta pellon. Ahabista tulee rikas kuin el Zorro. Iisebel on eri mieltä keinoista.
ellauri458.html on line 383: Kuka on koskaan tyytynyt ensimmäiseen toiveeseensa? Kun hän saavuttaa haluamansa, hän haluaa aina suurempaa omaisuutta eikä koskaan aseta loppua sille, mitä hänellä on. Putin ei tyydy Ukrainaan, hän haluaa koko Euroopan. Bileam nuhteli aasia joka murskasi ratsastajan jalat, koska tämä lupausten ahneuden lumoamana oli suunnitellut kiroavansa I$raelin. Tiedättekö kuka minä olen? Olen kiro--- en minä jaxa. Portilla 14 on joku joka ei tiedä kuka hän on. FUCK YOU! You have to stand in line for that as well. Kansa kivitti Akorin, koska hän otti kultaa ja hopeaa Jerikon kirkosta. Nabot tapettiin, jotta Ahab saisi viinitarhan. Geehasi sairastui spitaaliin, koska hän teki syntiä ja sai hopeaa ja vaatteita suurialaiselta Naamanilta Elisan nimellä. Juudas hirtti itsensä, koska hän myi ja kavalsi Kristuksen. Ananias ja Safiira kuolivat äkkikuolemaan, koska he pimittivät apostolilta pellon hinnan. Karhu söi koululaiset jotka pilkkasivat profeetan kaljua. No ehkä tää ei kuulunut nyt tähän.
ellauri459.html on line 333: Kerinthos, kerettiläinen, tullessaan kylpyyn, jossa Pyhä Johannes peseytyi, εξηλατο του βαλανειου, hyppäsi kylvystä, sanoo Eusebius (lib. iv. 14); ikään kuin peläten, että hänet löydettäisiin hänen seurastaan. Ambrose päättäessään tarinan Ahabin ja Isebelin pelottavasta lopusta sanoo osuvasti näin: Fuge ergo , sukellus , huiusmodi exitum , sed fugies huiusmodi exitum , si fugeris huiusmodi flagitium : Pakene siis, oi rikas mies, ettei tule sellainen loppu kuin Ahabshunningilla ja Iiskotilla. Sillä hänen syntinsä ovat ulostuneet taivaaseen, ja Jumala on juuri muistanut hänen pahat tekonsa. Ne ovat seuranneet toisiaan paksusti tai niitä on lyöty toinen toisensa päälle, paksusti ja kolminkertaisesti, kuten sanotaan: niitä on ollut ketjutus eli jatkuva sarja. Ne ovat liimautuneet ja juotettu yhteen; tai ne tarttuvat ja ovat liimautuneet taivaaseen. Hänen saastaisuutensa on nostanut pahan löyhkän taivaan pilviin asti, niin kuin Sodoman.
ellauri459.html on line 463: The poet could say, "Nηπιος ος πατερα κτεινας, παιδας υπολειπει." — Arist., Rhet., lib. i cap. 15. i.e., He is a fool who killeth the father, and yet suffereth his children to survive. And it came to pass, when Jehu's letter to that effect came to them, that they took Ahab the king's sons, and slew them seventy persons, and put their heads in baskets, and sent them to Jezreel. This was suitable to Ahab's sin. He had sent for baskets of grapes out of Naboth's vineyard at Jezreel; and now the heads of his sons are brought thither in baskets. God loveth to revenge. A basket full of tits for tat, that is my middle name.
ellauri498.html on line 119: | Atalja | 842-836 | Ahab | 875-854 |
ellauri498.html on line 284: Joram of Israel (The Northern Kingdom) was the son of the infamous King Ahab and Queen Jezebel. He ruled Israel for about 12 years. He was assassinated by his own military commander, Jehu, who staged a bloody coup to wipe out Ahab’s entire dynasty [2 Kings 9:24].
ellauri498.html on line 286: Jehoram of Judah (The Southern Kingdom) was the son of the godly King Jehoshaphat. In an attempt to seal a peace treaty between the two rival kingdoms, Jehoram of Judah married Athaliah, who was the daughter of Ahab and Jezebel (and the sister of Joram of Israel). Influenced by his wife, he introduced the pagan worship of Baal into Judah. The Bible states he died unlamented from a horrific intestinal disease [2 Chronicles 21:18-20].
ellauri498.html on line 290: Atalja (engl. Athaliah) oli koko Raamatun historian ainoa nainen, joka kaappasi Juudan valtaistuimen ja hallitsi sitä yksinvaltiaana [2. Kun. 11]. Hän oli Israelin kuninkaan Ahabin ja herjatun kuningatar Isebelin tytär, ja hän toi äitinsä säälimättömät toimintatavat mukanaan Jerusalemiin. Heti kuultuaan poikansa kuolemasta Atalja määräsi kaikki Juudan kuninkaallisen perheen jäsenet tapettaviksi [2. Kun. 11:1]. Hän murhautti omat lapsenlapsensa ja muut Daavidin suvun perilliset eliminoidakseen kaikki mahdolliset kilpailijat valtaistuimelle.
ellauri499.html on line 138: The notion that the Omrides promoted the worship of YHWH as the “god of Israel” stands in stark contrast to the Hebrew Bible’s claim that Omri’s son Ahab, under the infuence of his Phoenician wife Jezebel, introduced and officially sponsored a Phoenician cult of Baal in Samaria and tried to eliminate the worship of YHWH in Israel (1 Kgs 16:30–32).
ellauri499.html on line 141: However, the Hebrew Bible’s partisan portrayal of Ahab— judged the worst king in Israel’s history by the Judean editors of the books of Kings (1 Kgs 16:30; cf. 1 Kgs 21:25–26)—and his son Ahaziah as unrepentant Baal worshipers cannot be taken at face value, serving as it does late Judahite political and religious interests.
While some scholars argue that the Baal polemics in the Elijah cycle contain traces of early Israelite tradition, the writers who composed and edited the biblical material in the books of Kings about the Omrides’ worship of Baal clearly were Judean scribes active in the post-monarchic period, hundreds of years af- ter the events portrayed.
ellauri499.html on line 159: 2 Kings 8:26 (cf. 2 Chr 22:2) states that Omri’s granddaughter Athaliah married the Judahite King J(eh)oram, and their son Ahaziah—named after his Israelite royal uncle Ahaziah?—is said to have ruled in Jerusalem for one year before his death, after which his widow, Ahab’s daughter, "Conspiracy! Conspiracy!" Athaliah, claimed the monarchic prerogative of ruling Judah for the next seven years (so 2 Kings 11).
ellauri499.html on line 206:
You are still hanging on Bible text which is tainted. Surely guys lika Aaron, Ahab or Omri thought otherwise, actually most likely all of the northern state of Israel.
ellauri499.html on line 212: Religious competition was real, and different groups backed different cults Ahab and Omri (and earlier Jeroboam-era traditions) are portrayed in Kings as promoting worship associated with the northern court and its contacts. If you strip away the Bible’s moral framing, the most defensible inference is: there were pro-Baal/anti-Yahweh (or at least pro–other-deity) factions or households in at least parts of Israel/Judah at different times.
ellauri499.html on line 222: If you want to pin this down concretely, tell me which episode you have in mind for “Aaron, Ahab, Omri” (e.g., Aaron and the golden calf; Ahab/Elijah and Carmel; the Omri dynasty and Baal). Then I can show how those texts are arguing—and what a “non-polemical reconstruction” usually tries to preserve (and what it tries to discard).
ellauri499.html on line 232: If the sources are polemical, then they tell us less about “who deserved moral praise” and more about who won the right to define the moral narrative. In that framework, it becomes very plausible that figures like Ahab/Omri (as later memory portrays them) and “most of the state” could have experienced their worship choices as completely normal, even virtuous—while the Yahweh-reform faction experienced the rival cult as illegitimate or dangerous. So when the texts call one side “bad,” that might reflect moral disagreement, not objective evaluation.
ellauri499.html on line 237: If you want to go one level deeper: when you say “Baal,” are you thinking specifically of the Elijah-on-Carmel rivalry frame, or are you thinking more generally of the Omri/Ahab era and how the northern court used Baal-associated legitimacy?
ellauri499.html on line 322: Jokaisella paikkakunnalla oli oma baalinsa, joka erosi toisista nimeen lisätyn paikannimen tai paikallisen jumalan erityisten ominaisuuksien perusteella. Sikemissä palvottiin "Liiton Baalia" eli Baal-Beritiä. Filistealaiset taas palvoivat "Kärpästen herraa", Belzebubia. Melkart oli Tyyroksen kaupungin baal, Kemoš mooabilaisten. "Taivaan Baal" antoi sadetta, Baal-Hamman oli Auringon jumala. Kanaanin maalla israelilaisten Jahven palvelu otti haltuunsa Baalin palvonnan pyhät paikat, kulttitavat ja jumaluuskäsitteet. Raamatun mukaan Baal on kanaanilainen sademyrskyn ja hedelmällisyyden jumala, epäjumala juutalaisten heimojen alkuaikoina Israelissa. Tuomarien kirjassa israelilaisia syytetään Baalin palvonnasta ja Jahven hylkäämisestä. Ahab, ollessaan kuninkaana Israelin valtakunnassa, ja Ahabin puoliso Isebel tukivat Baalin palvontaa, mitä profeetta Elia Tisbeläinen vastusti. Juudasta tämän palvontamuodon puzasi kuningas Joosea.
ellauri499.html on line 343: The Northern Kingdom was wealthier, more cosmopolitan, and deeply connected to Phoenician trade routes. This made it a major hub for Baal and Asherah worship, famously promoted by rulers like King Ahab and Queen Jezebel. However, Yahweh was still worshipped there; many northern kings had Yahwistic names (like Jehu or Joram), but they practiced syncretism (blending Yahweh worship with Baal worship). The Southern Kingdom was more isolated and rugged, which helped the Yahweh-alone movement gain stronger political traction. Yet, archaeological evidence—like the Kuntillet Ajrud inscriptions—shows that many everyday southerners also worshipped Asherah alongside Yahweh. Pure monotheism was not yet the norm for the average citizen.
ellauri499.html on line 384: Libanonin Baal oli pahempi kuin paapa, melkein kuin paska! 1 Kings 16:33 says that “Ahab did more to provoke the anger of the Lord, the God of Israel, than had all the kings of Israel who were before him.” The frequent polemic in the Hebrew Bible against Israelites marrying non-Israelites is highlighted in this story: it’s because Ahab sinned by marrying a Phoenician that the worship of the false god Baal was brought to Israel.
xxx/ellauri304.html on line 537: “Ahab, the obsessed, revenge-seeking captain of a whaling ship, sails his vessel and its crew to destruction, in a final confrontation with the great white whale that had crippled him years earlier.”
xxx/ellauri440.html on line 322: Raamattu ei kerro meille paljoakaan tästä naisesta. Elia viipyy hänen luonaan jonkin aikaa, mutta lopulta Jumala kutsuu hänet takaisin puhumaan Ahabin kanssa uudelleen (1. Kun. 18), kun maa vihdoin sataa uudelleen. "Leski" saa jäädä omin nokkineen.
xxx/ellauri440.html on line 332: Kun Elia pakeni Ahabin luota, olisi ollut järkevämpää, että tällainen Jumalan mies olisi jäänyt varakkaan perheen luokse, jolla oli ruokavarastoja, valmiina nälänhädän vuosiin.
xxx/ellauri446.html on line 249: Esimerkkejä profeetoista ja heidän poliittisista rooleistaan: Aamos: Profeetta, joka puhui sosiaalista epätasa-arvoa ja Israelin pohjoisen kuningaskunnan korruptiota vastaan. Miika: Profeetta, joka tuomitsi eteläisen Juudan valtakunnan epävanhurskauden ja ennusti sen tuhon. Elia: Profeetta, joka kyseenalaisti kuningatar Iisebelin ja kuningas Ahabin peukuttaman Dagonin, Ishtarin ja niiden pojan Baalin perheyxikön ja korosti Jehovan inseliyden tärkeyttä. Nathan: Profeetta, joka nalkutti kuningas Daavidille ja vaikutti Daavidin hiusmuotoiluun.
xxx/ellauri446.html on line 286: Kuinka monta profeettaa Raamatussa kätkettiin? sata profeettaa. 1. Kuninkaiden kirjan 18:4 mukaan Obadja kätki sata Jumalan profeettaa kahteen luolaan, viisikymmentä kumpaankin, suojellakseen heitä Isebeliltä, Ahabin vaimolta.
xxx/ellauri446.html on line 349: Obadja eli Gottschalk, mie on teidän palavelii. Obadja oli Ahabin hovimestari. Exuding a noble charm, Obadiah is a Hebrew masculine name with far humbler roots. A man who hid a hundred prophets and received the gift of prophecy in return. Bible scholars give Obadiah mixed reviews. Some see him as a believer who was “doing the best he could in a bad situation.” After all, they say, he did risk his life to save the prophets of the Lord from Queen Jezebel. Mutta Obadja väpelöi kuin Ilja käski mennä kertomaan Ahabille Iljan whereabouts.
xxx/ellauri446.html on line 353: No commitment: Ahab.
xxx/ellauri446.html on line 374: Joel puhuu heinäsirkoista ja haukkuu tottuneesti pahixet. Suuri heinäsirkkaonnettomuus on kaikesta kauheudestaan huolimatta Kaikkivaltiaan lähettämä (Joel 1:15). Eivät vain onni ja menestys tule häneltä vaan myös hävitys. Loordi antoi sataa 3 vuoden kuivuuden päästä vaikkei Ahab ollut katunut. Ihan kiltteyttään antoi anteexi, olkoon menneexi.
xxx/ellauri446.html on line 392: Profeetta Miika on kirjoittanut Raamattuun omaa nimeään kantavan Vanhan testamentin Miikan kirjan. Kirja voidaan jakaa kolmeen osaan. Luvut 1-3 koostuvat pääosin tuomiota koskevista ennustuksista. Luvut 4-5 koostuvat toivoa koskevista ennustuksista. Luvut 6-7 alkavat tuomiolla ja siirtyvät sitten käsittelemään toivoa. Nalkuttavan Miikan tyrkkäsi alas jyrkänteeltä Ahabin poika.
xxx/ellauri467.html on line 126: 20:13 Ja katso, eräs profeetta astui Ahabin, Israelin kuninkaan, eteen ja määkäisi:
xxx/ellauri467.html on line 410: 9:7 Ja sinä olet surmaava herrasi Ahabin suvun; sillä minä kostan Iisebelille palvelijaini, profeettain, veren ja kaikkien Herran palvelijain veren.
71