ellauri109.html on line 712: Dryden translated works by Horace, Juvenal, Ovid, Lucretius, and Theocritus, a task which he found far more satisfying than writing for the stage. In 1694 he began work on what would be his most ambitious and defining work as translator, The Works of Virgil (1697), which was published by subscription. The publication of the translation of Virgil was a national event and brought Dryden the sum of £1,400. For example, take lines 789–795 of Book 2 when Aeneas sees and receives a message from the ghost of his wife, Creusa.
ellauri142.html on line 38: Annuit cœptis (/ˈænuɪt ˈsɛptɪs/, Classical Latin: [ˈannʊ.ɪt ˈkoe̯ptiːs]) is one of two mottos on the reverse side of the Great Seal of the United States. The literal translation is "favors (or "has favored") [our] undertakings", from Latin annuo ("I nod at"), and coeptum ("commencement, undertaking"). Because of its context as a caption above the Eye of Sarnath, the standard translations are "Crang favors our undertakings" and "Crang has favored our undertakings." Annuit cœptis comes from the Aeneid, book IX, line 625, which reads, Iuppiter omnipotens, audacibus adnue coeptis. It is a prayer by Ascanius, the son of the hero of the story, Aeneas, which translates to, "Jupiter Almighty favour [my] bold undertakings", just before slaying an enemy warrior, Numismaticus. Haha, tappoi numismaatikon. Texti alla tarkoittaa "suuri hylje".
ellauri317.html on line 77: Еней був парубок моторний Aeneas was a lively fellow Aineias oli motoroitu veikko
ellauri317.html on line 96: Енея не любила — страх; – That's how Aeneas lacked her grace – Aineias ei napannut siinä vika
ellauri317.html on line 126: " Aeneas, noster magnus panus (ukrainan sanan herra ja isäntä latinoitu muoto, pan), loistava Troianum kniaz (perinteinen itäslaavilainen/venäläinen titteli, joka tarkoittaa "prinssiä") / Jota lyötiin merellä kuin jotain Tsiganusta (Ukrainan sanan latinoitu muoto "mustalaiselle")/, Ad te, o rex, hän lähetti meille nunnun. ”
ellauri317.html on line 130: Aeneas koulunopettajana valvomassa miesten latinan oppimista: Anatoli Bazylevychin kuvittamasta Eneidan painoksesta (Dnipro, Kiova, 1970).
ellauri317.html on line 133: Kuten humoristiselle sävelelle sopii, Eneidan luonnehdinta on sopivasti realistisempi ja maanläheisempi kuin Vergiliusin idealisoitu sankarillisuus. Aeneasta kuvataan avausriveissä varsin positiivisesti "ketteränä kaverina ja helvetin motoroituna kasakkapoikana" (ukr: Еней був парубок моторний), mutta nopeasti käy ilmi, että Troijan prinssin ja hänen miehiensä rajalliset kyvyt ovat paljon useammin käytössä. syömisestä, tanssimisesta, painista, huorasta ja ennen kaikkea juomisesta kuin eeppisen teurastuksen ja valtakunnan rakentamisen kunniasta.
ellauri317.html on line 135: Aeneas itse, joka on kaukana velvollisuudentuntoisesta ja tunnetusti "hiljaisesta" Vergiliusin sankarista, tulee hämmentäväksi, röyhkeäksi alkoholistiksi, mitä enemmän eepos etenee Karthagossa oleskellessaan Vergilius (4.259–75) ei näe romanttista kaupungin perustajaa, tilapäisesti velvollisuutensa unohtanutta, vaan himokkaan ja hillittömän roiston. Kun Dido huutaa Aeneasta hänen lähestyvän lähtönsä vuoksi, kaukana hänen tunteettomasta, joskin kohtelias ja syvästi retorinen vastaus riveillä 4.333–61, Kotliarevskin Aeneas vapauttaa Didon loukkausten tulvan ja käskee häntä kirjaimellisesti menemään helvettiin. Myöhemmin, kun troijalaiset naiset yrittivät polttaa Troijan laivaston Sisiliassa, kuuluisa "hurskas" Aeneas lähtee pitkälle tiradille, jossa hän loukkaa rajusti kaikkia Rooman panteonin suuria jumalia peräkkäin, mukaan lukien omaa äitiään Venusta. Lopuksi, siltä varalta, että lukijalla olisi vielä epäilyksiä tämän Aeneaksen moraalista säikeestä, alamaailmassa hänet kuvataan nimenomaan pelkuriksi (3.63), jota Sibyllan täytyy vetää kädestä näkemään isänsä. Tämä selvästi epäsankarillinen ja inspiroimaton Aeneas on kuitenkin enemmän kuin parodia, ja itse asiassa viittaa runon juoksevaan lankaan – hahmojen ja auktoriteettien ennakkotapausten lähes subversiiviseen skeptisyyteen.
ellauri317.html on line 139: Ukrainalainen kulttuuri on nostettu keskeiseen asemaan jopa narratiivisesti, kun kreikkalais-roomalainen mytologia väistyy ukrainalaiselle kansanperinteelle: Juturna ei ole nymfi vaan mavka, yksi niistä kieroisista ukrainalaisista metsä- tai vuoristohaamuhengistä, jotka houkuttelevat pahaa-aavistamattomat miehet kuolemaansa. Sibylistä tulee Baba Yaga. Kaikki venäläiset ja ukrainalaiset lapset tuntevat tähän päivään asti kauhistuttavan itäslaavilaisen slaavin, joka asuu pyörivässä mökissään kananjaloilla. Aeneas-kilpi kuvaa Augustuksen propagandan sijaan ukrainalaisten satujen sankareita (5.44–5), samoin kuin Latinuksen palatsin muurit (4.40–1). Koko runon ajan Kotliarevski ei siis ainoastaan ​​puolusta omaa auktoriteettiaan arvokkaana runoilijana irtautumalla selkeästi Vergiliusista ja hänen museostaan, vaan myös legitimoi ja suojelee ukrainalaista kulttuuriperintöä.
ellauri317.html on line 140: Dido and Aeneas, Pompeo Batoni, 1747 (priv. coll.).
ellauri317.html on line 147: Lähihistorian brutaalit seuraukset (eli Hetmanaatin asteittainen tuhoutuminen ja liittäminen vuosina 1762–1785) eivät kuitenkaan ole missään selvempiä kuin alamaailmassa, jota käytetään, kuten usein, pohtimaan todellisen maailman tapahtumia ja poliisin nykymoraali. Ensimmäiset ja pahimmat syntiset, joita Aeneas kohtaa ylittäessään Styxin varsinaisessa helvetissä, ovat julmat (venäläiset) maanomistajat, jotka olivat pahoinpidelleet maaorjiaan heidän elinaikanaan (3.70–1). Jos ajatellaan, että massa-"enserfment" Aiemmin suurelta osin vapaa ukrainalainen talonpoika perustettiin suoraan keisarin asetuksella vuonna 1783 Hetmanaatin liittämisen jälkeen, jolloin Venäjän määräämään maaorjuusjärjestelmään sisältyvien väärinkäytösten tuomitseminen on niin lähellä kuin Kotliarevski koskaan pääsee kritisoimaan Venäjän vallan sortoa Ukrainassa ja Putinin inhaa hyökkäyssotaa.
ellauri317.html on line 149: Lopuksi, kirjallisesta näkökulmasta Kotliarevski on kunnianhimoisin ja omaperäisin, ei pelkästään parodioimalla ja kontekstualisoimalla Virgilian eeposta valottaakseen Ukrainan rikasta menneisyyttä ja surullista nykyhetkeä, vaan kyseenalaistaessaan Aeneidin peruslähtökohdan – eepoksen vanhurskauden, Troijan syy. Eneidassa ei ole olemassa loistokasta, huolenpitoa sisältävää teleologiaa, joka huipentuu Rooman perustamiseen ja myöhempään Augustanin uudelleenperustamiseen, joka on niin keskeinen Vergilian-projektissa. Sen sijaan Kotliarevski toistuvasti etäännyttää työnsä mustavalkoisista, ideologisesti latautuneista sankaritarinoista. Troijalaiset esitetään siis paljon moraalisesti ambivalenttisessa ja jopa huolestuttavammassa valossa kuin Vergilius. Vaikka he voivat alkaa olla sympatian arvoisia, köyhinä kasakkapakolaisia, jotka etsivät uutta kotia, Jupiterin ohjelmallinen ennustus viittaa aikaan, jolloin Aeneas ja hänen seuraajansa tulevat itse uudeksi armottomaksi hallitsevaksi "tsaarivaltioksi" ja vähentävät koko luokkaa. maailmasta orjuuteen. Talousliberalismista ja roistovaltiosta ei pian jää mitään jälkeä.
ellauri317.html on line 153: Aeneasin voitto latinalaisista on siten tehty vieläkin moraalisesti kiistanalaisempaa ja kaksijakoisempaa kuin Aeneissa, sillä troijalainen prinssi vaatii yleiseen ja mielivaltaiseen teurastukseen pakenevia latinalaisia ​​vastaan, mikä muistuttaa Venäjän valkokaartien pahimpia julmuuksia kasakkoja vastaan. Rakastetun pömpeävän kasakkapojan muuttuminen järjettömäksi venäläiseksi kissanpieruksi on täydellinen Aeneasin Turnuksen surmaamista edeltävässä huippuhetkessä, jolloin Troijan prinssi rinnastetaan nimenomaisesti "Nechesa-prinssiin"; jälkimmäinen oli ei kukaan muu kuin prinssi Gregory Potemkin (1739–1791), vaikutusvaltaisin Katariina II:n suosikeista, joka, vaikka hänestä oli tehty nimellinen kunniakasakka (tästä nimi Nechesa), johti Sichin likvidaatiota vuonna 1775 ja Hetmanaatin liittämistä Venäjään. Toisin kuin Vergiliusissa, jossa lopun äkillisyys peittää sen, kuinka paljon on vielä tehtävää, kun pääsemme Eneidan loppuunhämmentynyt ja surullinen lukija jää nykyaikaan, jolloin aikoinaan kiivaasti itsenäiset, kunnianhimosta ja ahneudesta kesytetyt kasakat ovat yhdistäneet voimansa ulkomaisten hyökkääjien kanssa ja murskaaneet joukossaan ne (zaporoshilaiset), jotka pitivät edelleen kiinni autonomiasta.
ellauri350.html on line 435: Atticus sai myös paljon huomiota kristityiltä, ​​koska hänen käsityksensä Jumalasta on suhteellisen yhteensopiva kristillisen kanssa ja hänen tulkintansa Platonin luomiskertomuksesta vastaa kristillistä luomisoppia. Kristittyjä kirjailijoita, jotka mainitsevat tai lainaavat häntä, ovat Eusebius Kesarealainen, Theodoret (n.h.) , Johannes Philoponus ja Aeneas Gazalainen. Aeneas Gazalainen menehtyi sittemin Israelin pommituxissa. Dumb and dumber. Myöhäinen antiikkiteologi Areios, jonka mukaan areiolaisuus on nimetty, osoittaa myös teologisessa ajattelussaan yhtäläisyyksiä Atticuksen ajatuksiin, mutta konkreettista näyttöä foul playsta ei ole.
ellauri391.html on line 166: Instead, God is revealed to be a poet and his poem is nothing other than the creation, an invention of God's speech. The Bible is the "divine Aeneid," charting the waters of human life, making sense of the odyssey of human life. Jesus is Aeneas, God is Anchises, and Maria of Magdala is Dido.
ellauri413.html on line 517: määräyksiä, päähenkilö Aeneas on
xxx/ellauri084.html on line 271: Aeneas and Dido (Roman)
xxx/ellauri173.html on line 142: Neptune is angry with the winds, whom Juno released to start a storm and harass the Trojan hero and protagonist Aeneas. Neptune berates the winds for causing a storm without his approval, but breaks himself off mid-threat:
18