ellauri109.html on line 571: In his fury and his hunger for retribution, Roth produced “Notes for My Biographer,” an obsessive, almost page-by-page rebuttal of Bloom’s memoir: “Adultery makes numerous bad marriages bearable and holds them together and in some cases can make the adulterer a far more decent husband or wife than . . . the domestic situation warrants. (See Madame Bovary for a pitiless critique of this phenomenon.)” Only at the last minute was Roth persuaded by friends and advisers not to publish the diatribe, but he could never put either of his marriages behind him for good. He was similarly incapable of setting aside much smaller grievances. As Benjamin Taylor, one of his closest late-in-life friends, put it in “Here We Are,” a loving, yet knowing, memoir, “The appetite for vengeance was insatiable. Philip could not get enough of getting even.”
ellauri118.html on line 410: 1Aviorikos kirjallisena topoksena on ollut useankin tutkimuksen aiheena, mutta ei yhdenkään narratologisen tutkimuksen. Edelleen painavin kirjallisuustieteellinen esitys aiheesta on Tony Tannerin ambivalentin psykoanalyyttis-strukturalistinen Adultery in the Novel (1979), joka lähestyy aviorikosta sekä yhteiskunnallisena että kirjallis-kielellisenä transgressiona. Viittaan Tannerin tutkimukseen Rouva Bovarya käsittelevässä luvussa. Muut laajemmat esitykset kirjallisesta aviorikoksesta ovat tekstianalyyttisesti merkityksettömämpiä: Bill Overtonin Fictions of Female Adultery (2002) keskittyy aviorikoskirjallisuuden historiallisiin ja kulttuurisiin reunaehtoihin sekä soimaa aiempaa tutkimusta (lähinnä Tanneria) liiasta kieli- ja kerrontakeskeisyydestä; Patricia Mainardin Husbands, Wives, and Lovers (2003) on kulttuurihistoriallinen esitys aviorikoksesta taiteessa ja Overtonin tutkimusta rikkaampi esitys esimerkiksi aviorikoksen lainsäädännöllisistä ja kulttuurisista kytköksistä; niin ikään Judith Armstrongin The Novel of Adultery (1976), Naomi Segalin The Adulteress’s Child (1992) ja Maria R. Ripponin Judgement and Justification in the Nineteenth-Century Novel of Adultery (2002) sivuuttavat kerronnan kysymykset ja keskittyvät kulttuuris-poliittiseen kontekstiin ja pelkästään referentiaalisen tason temaattiseen toistoon (kuten siihen että aviorikoksesta syntyvä lapsi on mitä todennäköisimmin tyttö). Oma lukunsa ovat vielä tiettyihin aikakausiin ja kielialueisiin (esimerkiksi ranskalaiseen hoviromantiikkaan) keskittyvät tutkimukset. Näistä maininnan arvoinen on ainakin Donald J. Greinerin Adultery in the American Novel (1985), vertaileva tutkimus Updiken, Hawthornen ja Jamesin avionrikkojista. Kulttuuri- ja myyttihistoriallinen klassikko, Denis de Rougemontin L’Amour et l’Occident (1939) on myös tutkimus uskottomuusfiktioista (Tristanin ja Isolden perillisistä), sillä Rougemontilla juuri aviorikos on länsimaisen ”rakkauden rakastamisen” huipentuma, transgressiivinen olotila joka katoaa, jos siitä tehdään instituutio. Käsitys uskottomuudesta kulttuurisena rajailmiönä ja juuri siitä syystä kertomustaiteen pulppuavana lähteenä yhdistää siis Rougemontia ja Tanneria, mutta jostain syystä Tanner ei viittaa Rougemontin teokseen. Mixihän? [Heitän tähän heti sen edellä mainitun oivalluxen, että romantiikka on sitä kun panettaa muttei pääse pukille.]
ellauri377.html on line 288: Jump to Previous: Acts Adultery Clear Deeds Desire Doings Evident Evil Flesh Fornication Full Idol-Worship Immorality Impurity Licentiousness Lustfulness Manifest Natures Obvious Plain Senses Sensuality Sexual Sinful Sorcery Unclean Uncleanness Use Whoredom Works Wrong
ellauri377.html on line 295: Adultery.--This word is omitted in the best MSS. Uncleanness, lasciviousness.--The first of these words signifies any kind of impurity, secret (JERKING OFF!) or open; the second flagrant breaches of public decency.
ellauri377.html on line 302: "Works of the flesh" means works in which the prompting of the erectile flesh is recognizable. The phrase is equivalent to "the deeds or doings of the body," which we are called to "mortify, put to death, by the Spirit" (Romans 8:13). In Romans 13:12 and Ephesians 5:13 they are styled "works of darkness," that is, works belonging properly to a state in which the moral sense has not been quickened by the Spirit, or in which the light of Christ's presence has not shone. Which are these (ἅτινά ἐτι); of which sort are. Adultery, fornication, uncleanness, lasciviousness (πορνεία [Receptus, μοιχεία πορνεία], ἀκαθαρσία ἀσέλγεια). This is the first group, consisting of offences against chastity - sins against which the Church has to contend in all ages and in all countries; but which idolatry, especially such idolatry as that of Cybele in Galatia, has generally much fostered, viz. fornication and other joys of the flesh.
xxx/ellauri086.html on line 690: A niinkuin Adultery, todennäkösest. Parasta A-ryhmää oli Hesteri. Kova luu. Hän on valintansa tehnyt. Hemmetti miten toi Pihlajalinnakin on naisvihainen setämies. Inhottavia pillureviiriä vartioivia koiria nää jenkkikirjailijat.
6