ellauri035.html on line 1109: Myrrha, joka on sama kuin se Smyrna, oli Adonixen äiti kreikan mytölögiässä. Adonixen muistamme myös Marinolampaasta, homosta barokkirunoilijasta, joka kirjoitti runoelman siitä. Milton ymmärrettävistä syistä piti sitä arvossa. No tää Smyrna eli myrrha muuttui mirhamipuuxi bylsittyään isäänsä (aina näitä insestijuttuja myyteissä, ajatus on aina askartanut siinä). Myrrha synnytti Adonixen ollessaan jo puu. Tarina on semiittinen. Siltä se kuulostaakin, vaikkei tiedetä mistäpäin se putkahti, siis se taru, ehkä Kyproxelta. (Sitäkään ei tiedetä mistä oxanreijästä Adonis sitten putkahti.)
ellauri140.html on line 107: Chrysostome F+-, mother of Belphoebe and her twin Amoretta. She hides in the forest and, becoming tired, falls asleep on a bank, where she is impregnated by sunbeams (sure) and gives birth to twins. The goddesses Venus and Diana find the newborn twins and take them: Venus takes Amoretta and raises her in the Garden of Adonis, and Diana takes Belphoebe and does what she wants with her.
ellauri192.html on line 377: Adonis 8/1
ellauri241.html on line 1186: LOL! it is Adonis, safe in the privacy of this mancave.

ellauri241.html on line 1643: Endymion shows penile growth in Book 4 in the sense that he understands that there is value and beauty in mortal love but he has not truly learned how to live a blissful existence without the love of a beautiful (wo)man. Endymion, Adonis, Alpheus, and Glaucus are subject to a life of isolation and impotence without the presence of their beloved. Never mind, much worse is impotence in their presence!
ellauri350.html on line 427: Etiikassa Atticuksen aristotelismin hylkääminen on erityisen akuuttia. Hän puolustaa platonista oppia, jonka mukaan hyve yksin riittää saavuttamaan eudaimonian, aristotelilaisten näkemystä vastaan. Aristotelilainen oppi väittää, että eudaimoniaan tarvitaan myös fyysisiä ja ulkoisia hyödykkeitä. Siksi on välttämätöntä, että eudaimoniaa tavoittelevaa hyveellistä ihmistä suosivat lisäksi suotuisat ulkoiset olosuhteet, muuten eudaimonia on hänen ulottumattomissaan. Atticus vastustaa väitettä, jonka mukaan ihmisen onnellisuus riippuu myös jalosta alkuperästä, fyysisestä kauneudesta ja hyvinvoinnista, mitä hän pitää matalana ja harhaanjohtavana ajatteluna. Ilmeisssti Atticus oli ize aika hämäristä oloista eikä suinkaan mikään Adonis.
ellauri434.html on line 507: Ovidiuksen mukaan Kinyraksen tytär Myrrha, jota ajaa luonnoton himo omaa isäänsä kohtaan (kostona äitinsä Kenkreisin ylimielisyydestä), makasi tämän kanssa, tuli raskaaksi ja pyysi jumalia muuttamaan hänet joksikin muuksi kuin ihmiseksi; hänestä tuli puu, jonka kuoresta tippuu mirhaa. Tästä insestistä liitosta syntyi lapsi Adonis. Kinyraksen sanotaan tehneen itsemurhan asian johdosta.
ellauri434.html on line 530: Dumuzid yhdistettiin hedelmällisyyteen ja kasvillisuuteen, ja Mesopotamian kuumien ja kuivien kesien uskottiin johtuneen Dumuzidin vuosittaisesta kuolemasta. Hänen nimeään kantavan keskikesän kuukauden aikana ihmiset kaikkialla Mesopotamiassa osallistuivat julkisiin, rituaalisiin suruhetkiin hänen muistokseen. Dumuzidin kultti levisi myöhemmin Levanttiin ja Kreikkaan, missä hänet tunnettiin länsiseemiläisellä nimellä Adonis.
ellauri434.html on line 574: Jeesus oli Jairuxesta aika komistus, oikea Adonis. Korpin näköinen nasiiri on nälkäkiukkuinen. Ei torstaisin sovi syödä kyyhkyspaistia, nuuh, lurps. »Hän löyhkää kuin tunkio! Adonai Elohim ei ole rangaissut häntä ainoastaan halvauksella vaan myöskin syöpäläisillä…» Mutta hänen syntinsä on annettu anteexi, onhan sekin jotakin. Hei kaveri! Matto jäi! Jeesus palasi paikalleen paulakengät naristen. Paraniko Leakaan, vai oliko se vaan kuvittelua?
ellauri479.html on line 143: Adonia (’Jehova on herra’) oli Daavidin neljäs poika, jonka Hagit Borer synnytti Hebronissa (2Sa 3:4, 5). Vaikka Adonixella oli eri äiti kuin Absalomilla, hän muistutti tätä suuresti siinä, että hän oli ”hyvin kaunisvartaloinen” eli "sieväpeppuinen" ja myös kunnianhimoinen (1Ku 1:5, 6; vrt. 2Sa 14:25; 15:1). Hän saa huomattavan sijan Raamatun kertomuksessa Daavidin loppuvuosina. Huolimatta Jehovan julistuksesta, jonka mukaan kuninkuus siirtyisi Schlomolle (1Ai 22:9, 10), Adonis alkoi kerskua, että hänestä tulisi Israelin seuraava kuningas. Koska Amnon ja Absalom ja todennäköisesti myös Kilab olivat kuolleet, Adonia epäilemättä perusteli oikeuttaan valtaistuimeen sillä, että hän oli vanhin elossa ollut poika. Absalomin tavoin hän ilmaisi räikeästi kunnianhimoisen pyrkimyksensä, eikä hänen isänsä oikaissut häntäkään. Hän hankki itselleen tukijoita hakeutumalla armeijan päällikön Joabin sekä ylimmäisen papin Abjatarin suosioon (1Ku 1:5–8). Sitten hän piti uhrijuhlan lähellä En-Rogelia, lyhyen matkan päässä Jerusalemin kaupungista, ja kutsui sinne lähes kaikki kuninkaallisen huonekunnan jäsenet lukuun ottamatta pääkusipäitä Salomoa, profeetta Natania ja Benajaa. Hänen ilmeisenä tarkoituksenaan oli julistuttaa itsensä kuninkaaksi. (1Ku 1:9, 10, 25.)
ellauri479.html on line 147: Daavidin kuoleman jälkeen Adonis kuitenkin kääntyi leväperäisen Batseban puoleen ja suostutteli tämän toimimaan edustajanaan Salomon edessä ja pyytämään Daavidin nuorta lohkolämmitintä ja munakeitintä Abisagia hänen vaimokseen. Adonian lausunto: ”Kuninkuuden oli määrä tulla minulle ja minua kohti koko Israel oli kääntänyt kasvonsa, jotta minusta olisi tullut kuningas”, ilmaisee hänen ajatelleen, että häneltä oli riistetty hänen oikeutensa, vaikka hän näennäisesti tunnustikin Jumalan toimineen asiassa takapiruna. (1Ku 2:13–21.) Adonian pyyntö saattoi tosin johtua pelkästään halusta saada hyvitystä menetetystä valtakunnasta, mutta se viittaa voimakkaasti siihen, että kunnianhimo kyti hänessä edelleen, sillä muinaisen itämaisen tavan mukaan kuninkaan vaimot ja sivuvaimot saattoivat joutua ainoastaan hänen lailliselle seuraajalleen (vrt. 2Sa 3:7; 16: 21). Salomo näki tämän äitinsä kautta esitetyn pyynnön tässä valossa ja määräsi Adonialle röyhkeydestä kuolemantuomion, jonka Berija pani viipymättä täytäntöön (1Ku 2:22–25).
xxx/ellauri084.html on line 344: Venus and Adonis (Greek - Roman)
xxx/ellauri127.html on line 721: Book I gives Endymion's account of his dreams and experiences, as related to Peona, which provides the background for the rest of the poem. In Book II, Endymion ventures into the underworld in search of his love. He encounters Adonis and Venus—a pairing of mortal and immortal—apparently foreshadowing a similar destiny for the mortal Endymion and his immortal paramour. Book III reveals Endymion's enduring love, and he begs the Moon not to torment him any longer as he journeys through a watery void on the sea floor. There he meets Glaucus, freeing the god from a thousand years of imprisonment by the witch Circe. Book IV, "And so he groan'd, as one by beauty slain."
13