xxx/ellauri113.html on line 175: Tulee mieleen Douglas Adamsin hyvin sotaisa avaruusarmada, joka osoittautui hämmästyxexeen toisella planeetalla pelkäxi hyttysparvexi, jonka joku supersammakko tai lehmä nielaisi. Aku Ankassa oli samantapainen Carl Barxin sarjakuva kun oltiin pieniä. Valtamerilaivan kokoisia heinäsirkkoja. Se teki syvän vaikutuxen. Carl Barx hämmästyi kun suomalaiset palvoi sitä nerona.
xxx/ellauri128.html on line 406: Han var son till Hans Gahlin och Selma Andersdotter. Han bodde en lång tid i en villa i Långedrag och var känd för att spritsa fram sina tuschfigurer under nattens mörka timmar. Gahlin debuterade som tidningstecknare 1933 och blev fast anställd vid Dagens nyheter 1937. Som tecknare medverkade han även i Söndagsnisse-Strix, Morgontidningen i Göteborg 1933-19490, Vårt Hem 1935-1940. Gahlin medverkade i 43 år (1932-1975) dagligen med sina karaktäristiska skämteckningar i Dagens Nyheter under vinjetten Salon Gahlin på sidan Namn och Nytt. Han tecknade också serierna Klotjohan (1934-1970) och Fredrik (1934-1973); den senare i Göteborgs Handels- och Sjöfartstidning. Han fick Adamsonstatyetten 1970.
xxx/ellauri170.html on line 416: I watched a television interview with Douglas Adams – the author of the ‘Hitchhikers Guide to the Galaxy’. I pricked up my ears when he said that the major issue that human beings are presently facing was the ‘battle between instincts and intelligence’. But within a few sentences he was proclaiming the popularist belief that ‘our survival is threatened by our instinctual behaviour in that we are wiping out endangered species and that only intelligent action will save us’. Not a word about our instinctual behaviour towards each other, such as war, rape, torture, genocide, murder ... let alone despair, depression, loneliness, suicide ...
xxx/ellauri179.html on line 222: He thought of himself, like many of his egoes (Nick Adams, Jake Barns, Robert Jordan, Francis McComber and Santiago), as a man struggling to live with grace and die a good death in a violent, unforgiving world where all of you others must suffer.
xxx/ellauri179.html on line 356: A short man half the size of Papa in blue seersuckers stepped towards him. As he walked, his left hand swung wide. The other grasped a blackthorn walking stick. “Christ you're big,” he said and his hand stuck out. He leaned his stick on the table and took off his porkpie hat. “Nick Adams,” he said and it sounded familiar. The light above the table flickered.
xxx/ellauri179.html on line 368: Nick Adams hesitated.
xxx/ellauri179.html on line 382: Papa looked at the clock. He had waited half an hour for Nick Adams to arrive and the clock read two.
xxx/ellauri179.html on line 388: Juice brought the drinks and Nick Adams sipped his.
xxx/ellauri179.html on line 410: “He crossed the street,” Nick Adams said. “He was dead and that was all.” Papa looked at him and he looked at his drink. “I killed the wrong man.”
xxx/ellauri179.html on line 476: “I must go,” Nick Adams said as he leaned towards Papa and whispered, “Not wise to be near the scene of a crime. Under any circumstances.”
xxx/ellauri179.html on line 524: “What did you think about Nick Adams?” the other asked.
xxx/ellauri179.html on line 536: The Americans stepped into a dark music hall. Four men onstage played the blues. Low and slow. A few people sat at tables smoking. The band got louder and Papa saw Nick Adams at one of the tables.
xxx/ellauri179.html on line 544: “Ask away,” Nick Adams said.
xxx/ellauri179.html on line 546: Papa could barely see him in the dark. Nick Adams wanted an excuse not to go to Fossalta di Piave. “Who did you mean to kill?” The band got into a fast groove.
xxx/ellauri179.html on line 556: “Me too.” Nick Adams winked. It wasn't that he winked or what he said, but he looked bad. The shadows on his face looked bad and he smelled bad from all the smoke. Words sounded bad when they fell from his mouth. The band got louder. “An old prizefighter. Ole Anderson. I have to go to Fossalta di Piave tomorrow. He lives there.”
xxx/ellauri179.html on line 558: Nick Adams hoped Papa knew him or knew boxing or anything. He wanted to hear a reason not to kill the man. The band played fast and loud and the lights played off the horn man's saxophone. It was dark so the ever-changing light on the saxophone illuminated everyone's eyes.
xxx/ellauri179.html on line 574: “They kill them for less nowadays,” Papa said. There they were, less than three hours after meeting, and Papa's motive had completely changed. He wanted to warn Ole Anderson but didn't think he'd do anything about it anyway. He thought there was no reasoning with Nick Adams either.
xxx/ellauri179.html on line 576: The horn man played from his heart. He played to their hearts. He raised a question and an answer and he gave a portrait of a man. The lights flickered off his horn and illuminated everyone's eyes except Nick Adams' looked black in the dark room.
xxx/ellauri179.html on line 589: Juice is a man that owns a bar in Venice that Hemingway frequented in the late 40s. I used him as a sort of master of ceremonies. When he comes in, that means a new reference is coming in generally. Overall, the dialogue between Papa and the now antihero Nick Adams tells the story, taking the format of "Hills Like White Elephants."
xxx/ellauri231.html on line 116: Douglas Adams: Age & Birthday 49
xxx/ellauri233.html on line 249: William Adams (24. syyskuuta 1564 Gillingham, Englanti – 16. toukokuuta 1620 Hirado, Japani) oli englantilainen merenkävijä. Hän astui ensimmäisenä englantilaisena Japaniin (lukuunottamatta jollaa soutaneita matruuseja), kun hänen tumpelosti luotsaamansa laiva "Hyväntekeväisyys" haaksirikkoutui Kyūshūun huhtikuussa 1600. Japanissa hän päätyi shōgun Tokugawa Ieyasun neuvonantajaksi, ja avusti tätä valmistamaan länsimaalaisia purjealuksia. Myöhemmin hän oli merkittävä tekijä kauppayhteyksien kehittämisessä Japanin ja Englannin sekä Alankomaiden välille. Adams myös toimi useiden alusten luotsina ja kapteenina Kaakkois-Aasiassa.
xxx/ellauri233.html on line 251: Japanissa Adamsille annettiin nimet Anjin-sama, joka tarkoittaa hra luotsia, sekä Miura Anjin (jap. 三浦按針, Miuran luotsi). Adamsin elämä on toiminut innoittajana James Clavellin romaanille Shōgun. William Adams ( japani :ウヰリアム・アダムス, Hepburn : Wiriamu Adamusu ) ( 24. syyskuuta 1564 – 16. toukokuuta 1620 ) , joka tunnetaan japaniksi paremmin nimellä Miura Anjin ( japanilainen :三浦ura ,按锟 锟 斤 拷 锟 斤 拷 锟 斤 拷 锟 斤拇锟? , vuonna 1600, oli ensimmäinen englantilainen, joka saavutti Japanin "Hyväntekeväisyys" -nimisellä aluksella Jacob Quaeckernaeckin johdolla. Alus oli ainoa elossa oleva alus Rotterdamin itä-intialaisen yrityksen käynnistämästä viiden laivan tutkimusmatkasta (joka myöhemmin yhdistettiin United East India Companyyn, FUCK).
xxx/ellauri233.html on line 253: Adams ja sen entinen toinen laivapuoliso Joosten asettuivat sitten Japaniin, ja heistä tuli ensimmäisiä (harvoista) länsimaisista matuista Japanissa. Adams johti shōgunin ensimmäisten länsimaisten alusten rakentamista. Hän oli myöhemmin hommaamassa Japanin hyväksyntää Alankomaiden kauppatehtaiden perustamiseen. Hän oli myös vahvasti mukana Japanin Punainen Hylje Aasian kaupassa, rahtausten ja neljän Kaakkois-Aasiaan suuntautuvan tutkimusmatkan kapteenina. Hän kuoli Japanissa 55-vuotiaana. Hänet on tunnustettu yhdeksi Japanin vaikutusvaltaisimmista ulkomaalaisista tänä aikana.
xxx/ellauri233.html on line 255: Adams syntyi Gillinghamissa, Kentissä, Englannissa. Kun Adams oli 12-vuotias, hänen isänsä kuoli, ja hänet otettiin telakan omistajan mestari Nicholas Digginsin oppipojaxi Limehousessa merenkulkuelämää varten. Hän opiskeli seuraavat 12 vuotta laivanrakennusta, tähtitiedettä ja navigointia ennen kuin hän astui kuninkaalliseen laivastoon.
xxx/ellauri233.html on line 257: Adamsin kirjattiin menneen naimisiin yhden Mary Hynin kanssa St Dunstanin seurakunnan kirkossa Stepneyssä 20. elokuuta 1589 ja heillä oli kaksi lasta: poika John ja tytär nimeltä Deliverance. Pian sen jälkeen Adamsista tuli Barbary Companyn lentäjä.
xxx/ellauri233.html on line 259: Erään jumalanpalveluksen aikana jesuiittalähteet väittivät hänen osallistuneen arktiselle tutkimusmatkalle, joka kesti noin kaksi vuotta etsiessään Koillisväylää Siperian rannikkoa pitkin Kaukoitään. Tämän väitteen todenperäisyys on hieman epäilyttävää, koska hän ei koskaan viitannut sellaiseen tutkimusmatkaan Japanista kirjoittamassaan omaelämäkerrallisessa kirjeessään; sen sanamuoto viittaa siihen, että vuoden 1598 matka oli hänen ensimmäinen seikkailunsa hollantilaisten kanssa. Jesuiittalähde saattoi liittää Adamsin väärin yhden Mahun miehistön hollantilaisen jäsenen väitteen, joka oli ollut Rijpin aluksella Huippuvuoret löytäneen matkan aikana. Sitäpaizi jesuiitat ovat pajunköyttä syöttäviä heittiöitä, joihin ei kannata luottaa pitemmälle kun ne jaxaa heittää.
xxx/ellauri233.html on line 269: Kun lopulta Tyynellemerelle saavutettiin 3. syyskuuta 1599, alukset joutuivat myrskyyn ja menettivät toisensa näkyvistä. Yli vuoden kuluttua jokainen laiva meni pohjaan tai pääsi kotiin omalla tavallaan, paizi Adamsin.
xxx/ellauri233.html on line 271: Adams kirjoitti Chilestä: "he toivat meille lampaita ja perunoita".
xxx/ellauri233.html on line 274: Onnexi Adams oli ajoissa vaihtanut "Toivosta" "Voitto-Sanomaan", ex-Erasmuxeen. Siinä ollut Erasmuxen keulakuva on Tokion Kansallismuseossa vieläkin. Myöhemmin matkan aikana taifuuni näet vei "Toivon" kaikkine käsineen helmikuun lopulla 1600.
xxx/ellauri233.html on line 276:
xxx/ellauri233.html on line 277:
xxx/ellauri233.html on line 282: Kun yhdeksän elossa olevaa miehistön jäsentä oli tarpeeksi vahvoja seisomaan, he saapuivat 19. huhtikuuta Bungon edustalle (nykyinen Usuki , Ōitan prefektuuri ). He tapasivat japanilaiset paikalliset ja portugalilaiset jesuiitta -lähetyssaarnaajien papit väittivät, että Adamsin laiva oli merirosvoalus ja että miehistö pitäisi teloittaa pahantekijöinä. Mikä olisikin ollut oikein ja fixua. Mutta ei.
xxx/ellauri233.html on line 291: Väitin että maamme oli pitkään etsinyt Itä-Intiaa, ja halusi ystävyyttä kaikkien kuninkaiden ja potentaattien kanssa kauppatavarana, koska meillä oli maassamme erilaisia hyödykkeitä, joita näillä mailla ei ollut (ja kääntäen, mutta siitä en sanonut pihaustakaan) … Sitten hän kysyi, onko maassamme sotia? Vastasin hänelle kyllä, espanjalaisten ja portugalilaisten kanssa ollessani rauhassa kaikkien muiden kansojen kanssa (paizi esim niiden Afrikan neekerien ja araukaanien). Lisäksi hän kysyi minulta, mihin minä uskoin? Sanoin: erääseen Jumalaan joka loi taivaan ja maan. Hän kysyi minulta monia muita kysymyksiä uskonnollisista asioista ja monista muista asioista: Mitä tietä tulimme maahan. Minulla oli kartta koko maailmasta, ja näytin hänelle että Magellanin salmen läpi. Mitä hän ihmetteli ja luuli minun valehtelevan. Siten yhdestä asiasta toiseen asuin hänen luonaan puoleen yöhön asti. Toinen laivapuolisoni oli mustasukkainen. (William Adamsin kirjeestä ex-vaimolleen)
xxx/ellauri233.html on line 293: Ieyasu käski miehistön purjehtimaan Liefdellä Bungosta Edoon , missä hän upposi mätänä ja korjauskelvottomana. Vuonna 1604 Tokugawa määräsi Adamsin ja hänen seuralaisensa auttamaan Mukai Shōgenia , joka oli Uraga -laivaston ylipäällikkö , rakentamaan Japanin ensimmäisen länsimaisen laivan.
xxx/ellauri233.html on line 295: Vaikka Adams sai luvan lähteä Japanista vasta vuonna 1613, Melchior van Santvoort ja Jan Joosten van Lodensteijn kävivät kauppaa Japanin ja Kaakkois-Aasian välillä ja tiettävästi ansaitsivat omaisuuden. Hollantilaiset kauppiaat ilmoittivat heistä molempien Ayutthayassa vuoden 1613 alussa purjehtimassa runsaasti lastia sisältävillä romuilla.
xxx/ellauri233.html on line 301: Shogun piti Adamsista ja nimitti hänet diplomaatti- ja kauppaneuvonantajaksi ja antoi hänelle suuria etuoikeuksia. Lopulta Adamsista tuli hänen henkilökohtainen neuvonantajansa kaikissa länsimaihin ja sivilisaatioon liittyvissä asioissa. Muutaman vuoden kuluttua Adams korvasi jesuiitta Padre João Rodriguesin Shogunin virallisena tulkkina. Kyllä isä Joaota vitutti.
xxx/ellauri233.html on line 303: Adamsilla oli Englannissa vaimo Mary Hyn ja kaksi lasta, [2] mutta Ieyasu kielsi englantilaista lähtemästä Japanista. Hänelle annettiin kaksi samurain auktoriteettia edustavaa miekkaa . Shogun määräsi, että lentäjä William Adams oli kuollut ja että Miura Anjin (三浦按針), samurai syntyi. Shogunin mukaan tämä toiminta "vapautti" Adamsin palvelemaan Shogunaattia pysyvästi, mikä teki Adamsin vaimosta Englannissa lesken. (Adams onnistui lähettämään hänelle leskeneläkettä vuoden 1613 jälkeen englantilaisten ja hollantilaisten yhtiöiden kautta.)
xxx/ellauri233.html on line 305: Adamsille annettiin anteliaasti tuloja: "Palveluista, joita olen tehnyt ja teen päivittäin, keisarin palveluksessa ollessani keisari on antanut minulle elantoni" ( Kirjeet ). Hänelle myönnettiin lääni Hemissä (Jpn: 逸見) nykyisen Yokosukan kaupungin rajojen sisällä "kahdeksankymmenen tai yhdeksänkymmenen peltomiehen kanssa, jotka ovat minun orjiani tai palvelijoitani" ( Kirjeet ). Hänen omaisuuden arvo oli 250 kokua (riisin maan vuositulon mitta, jossa yksi koku määriteltiin riisimääräksi, joka riittää yhden ihmisen ruokkimiseen vuodeksi). Lopulta hän kirjoitti "Jumala on huolehtinut minusta ihan kivasti suuren kurjuudeni jälkeen" ( Kirjeet ), millä hän tarkoitti katastrofien aiheuttamaa matkaa, joka oli alun perin tuonut hänet Japaniin.
xxx/ellauri233.html on line 307: Adamsin asema antoi hänelle keinot mennä naimisiin Oyukin (お雪), Madame Kageyun adoptoidun tyttären kanssa. Oyukilla ei ollut syntyperäinen jalo eikä korkea yhteiskunnallinen asema. Adams saattoi mennä naimisiin ihan kiintymyksestä eikä sosiaalisista syistä. Huhutaan, että Williamille syntyi Hiradossa kakara myös toisen japsulaisen naisen kanssa.
xxx/ellauri233.html on line 309: Adamsin tila sijaitsi Uraga -sataman vieressä, joka on perinteinen Edo Bayn sisäänkäyntikohta . Siellä hänen kirjattiin käsittelevän ulkomaisten alusten lastia. John Saris kertoi, että kun hän vieraili Edossa vuonna 1613, Adamsilla oli jälleenmyyntioikeudet espanjalaisen laivan lastiin ankkurissa Uraga Bayssä.
xxx/ellauri233.html on line 310: Adams arvosti suuresti Japania, sen kansaa ja sivilisaatiota. Bill, ole hyvä!
xxx/ellauri233.html on line 313: Adams neuvotteli Hollannin lähettiläiden puolesta. Hollantilaiset saivat vapaat kauppaoikeudet koko Japaniin ja perustivat sinne kauppatehtaan. (Sitä vastoin portugalilaiset saivat myydä tavaroitaan vain Nagasakissa kiinteillä, neuvoteltavilla hinnoilla.)
xxx/ellauri233.html on line 319: Vuonna 1613 Aatamin ex-kolleega englantilainen kapteeni John Saris saapui Hiradoon Clove - laivalla aikoen perustaa kauppatehtaan British East India Companylle . Dutch East India Companylla (VOC) oli jo tärkeä tehtävä Hiradossa. Saris pani merkille Adamsin ylistyksen Japanista ja vittuili sille japanilaisten tapojen omaksumisesta:
xxx/ellauri233.html on line 320: Hiradossa Adams kieltäytyi jäämästä englantilaisiin asuntoihin ja asui sen sijaan paikallisen japanilaisen tuomarin luona. Englantilaiset huomauttivat, että hänellä oli japanilainen mekko ja hän puhui sujuvasti japania. Adams arvioi, että Cloven lasti oli vähäarvoinen, pääasiassa kangas, tina ja neilikka (hankittu Spice Islandsilta ), ja sanoi, että "hänen tuomat tavarat eivät olleet kovin myytäviä".
xxx/ellauri233.html on line 326: Tässä kokouksessa Adams pyysi ja sai Tokugawan luvan palata kotimaahansa, mutta lopulta hän kieltäytyi Sariksen tarjouksesta viedä hänet takaisin Englantiin:
xxx/ellauri233.html on line 328: "Vastasin hänelle, että olin viettänyt tässä maassa monta vuotta, jonka aikana olin köyhä. .. [ja] haluan saada jotain kokoon ennen paluutani." Hänen todelliset syynsä näyttävät liittyvän pikemminkin hänen syvään antipatiaan Sarista kohtaan: "Syy, miksi en lähtenyt hänen kanssaan, johtui erilaisista minua vastaan tehdyistä henkisistä vammoista, jotka olivat minulle hyvin outoja ja odottamattomia." (William Adamsin kirjeet)
xxx/ellauri233.html on line 331: Adams hyväksyi työsuhteen äskettäin perustettuun Hirado-kauppatehtaan ja allekirjoitti sopimuksen East India Companyn kanssa 24. marraskuuta 1613 100 Englannin punnan vuosipalkasta. Tämä oli yli kaksinkertainen säännölliseen 40 punnan palkkaan verrattuna, jonka Hiradon muut tekijät ansaitsevat.
xxx/ellauri233.html on line 332: Adams oli neuvonut Sarisia olemaan valitsematta Hiradoa, joka oli pieni ja kaukana Osakan ja Edon suurimmista markkinoista; hän oli suositellut Uraga -alueen valintaa Edon lähellä, mutta tomppelimainen Saris halusi pitää silmällä hollantilaista toimintaa.
xxx/ellauri233.html on line 334: East India Companyn kymmenen vuoden toiminnan aikana (1613-1623) vain kolme englantilaista laivaa Cloven jälkeen toi rahtia suoraan Lontoosta Japaniin. Niitä kuvattiin poikkeuksetta halpa-arvoiseksi säläxi Japanin markkinoilla. Ainoa kauppa, joka auttoi tukemaan tehdasta, oli Japanin ja Kaakkois-Aasian välinen kauppa; tämä oli pääasiassa sitä, että Adams myi kiinalaisia tuotteita japanilaisesta hopeasta.
xxx/ellauri233.html on line 338: Portugalilaiset ja muut Japanin katoliset uskonnolliset järjestöt pitivät Adamsia kilpailijana englantilaisena protestanttina. Kun Adamsin valta oli kasvanut, jesuiitat yrittivät käännyttää hänet ja tarjoutuivat sitten kantamaan hänet salaa pois Japanista portugalilaisella aluksella. Jesuiittojen halukkuus olla tottelematta Ieyasun käskyä, joka kielsi Adamsia lähtemästä Japanista, osoitti, että he pelkäsivät hänen kasvavaa vaikutusvaltaansa. Katoliset papit väittivät, että hän yritti horjuttaa heitä. Vuonna 1614 Carvalho valitti Adamsista ja muista kauppiaista vuosittaisessa kirjeessään paaville, sanoen, että "väärällä syytöksellä [Adams ja muut] ovat tehneet saarnaajistamme sellaisia epäilyksiä, joita hän [Ieyasu] pelkää ja uskoo helposti, että he ovat pikemminkin vakoojia kuin pyhän uskon kylväjät hänen valtakunnassaan."
xxx/ellauri233.html on line 340: Adamsin neuvojen vaikutuksesta ja lukuisten katolisten käännynnäisten aiheuttamista levottomuuksista häirinnyt Ieyasu karkotti portugalilaiset jesuiitat Japanista vuonna 1614. Hän vaati, että japanilaiset katolilaiset hylkäävät uskonsa. Adams ilmeisesti varoitti Ieyasua myös espanjalaisista lähestymistavoista.
xxx/ellauri233.html on line 342: Hopealla lastattu romu Meriseikkailu joutui palaamaan lähtösatamaan taifuunin takia. Ei saatu Kiinasta merirauskun nahkoja. Adams lähti Hiradosta uudestaan marraskuussa 1615 Ayutthayaan Siamiin kunnostetussa Merenhuiskeessa, tarkoituksenaan hankkia sappapuuta jälleenmyyntiä varten Japanissa. Hänen lastinsa oli pääosin hopeaa (600 puntaa) ja edelliseltä matkalta myymättä jääneet japanilaiset ja intialaiset tavarat.
xxx/ellauri233.html on line 343: Hän osti suuria määriä korkean tuoton tuotteita. Hänen kumppaninsa saivat kaksi laivaa Siamista kuljettaakseen kaiken takaisin Japaniin. Adams purjehti Sea Adventurella Japaniin 143 tonnilla sappapuuta ja 3 700 peurannahkaa ja palasi Hiradoon 47 päivässä. (Paluumatka kesti 5. kesäkuuta ja 22. heinäkuuta 1616). Sayers
xxx/ellauri233.html on line 345: Viidentoista Japanissa vietetyn vuoden jälkeen Adamsin oli vaikea luoda suhteita röyhkeisiin englantilaisiin tulokkaisiin. Aluksi hän vältti vuonna 1613 saapuneiden englantilaisten merimiesten seuraa eikä päässyt hyviin väliin Sarisin paskiaisen kanssa, mutta Richard Cocks, Hirado-tehtaan johtaja, alkoi arvostaa Adamsin luonnetta ja sitä, mitä hän oli hankkinut japanilaisesta itsehallinnasta.
xxx/ellauri233.html on line 350: Ottaen huomioon ne muutamat alukset, jotka yritys lähetti Englannista ja niiden lastien huono kauppaarvo (kangas, veitset, silmälasit, intialainen puuvilla jne.), Adamsilla oli vaikutusvaltaa saamaan kauppatodistukset shōgunilta, jotta yritys voisi osallistua Punainen Hylje järjestelmään. Se teki yhteensä seitsemän roskamatkaa Kaakkois-Aasiaan vaihtelevin tuloksin. Neljää johti William Adams kapteenina. Adams nimesi vuonna 1617 hankkimansa aluksen uudelleen "Jumalan ilmaisexi lahjaksi". Sen Kiinan matka meni aivan perseelleen. Retkikunnan tarkoituksena oli ostaa raakasilkkiä, kiinalaisia tavaroita, sappapuuta, hirvennahoja ja rauskunnahoja (jälkimmäisiä käytettiin japanilaisten miekkojen kahvoihin). Aluksella oli 1 250 puntaa hopeaa ja 175 puntaa tavaraa (intialaista puuvillaa, japanilaisia aseita ja lakkatuotteita). Seurue kohtasi taifuunin lähellä Ryukyu-saaria (nykyinen Okinawa ) ja joutui pysähtymään siellä korjaamaan 27. joulukuuta 1614 toukokuuhun 1615 asti. Se palasi Japaniin kesäkuussa 1615 ilman, että se oli suorittanut kauppaa.
xxx/ellauri233.html on line 352: Seuraava matka Siamiin sensijaan meni Aatamilta aivan putkeen. Hän osti suuria määriä korkean tuoton tuotteita. Hänen kumppaninsa saivat kaksi laivaa Siamista kuljettaakseen kaiken takaisin Japaniin. Adams purjehti Merenhuiskeella Japaniin 143 tonnilla sappapuuta ja 3 700 peurannahkaa ja palasi Hiradoon 47 päivässä. (Paluumatka kesti 5. kesäkuuta ja 22. heinäkuuta 1616). Sayers saapui Hiradoon lokakuussa 1616 palkatulla kiinalaisella romulla 44 tonnilla sappaa, puuta. Kolmas alus, japanilainen romu, toi 4 560 peuran nahkaa Nagasakiin ja saapui kesäkuussa 1617 monsuunin jälkeen.
xxx/ellauri233.html on line 354: Mutta ei aikaakaan niin voi kauhistus: Alle viikko ennen Adamsin paluuta Ieyasu oli kuollut. Adams haastoi Cocksin ja Eatonin oikeuteen tarjotakseen yrityslahjoja uudelle hallitsijalle, Hidetadalle. Vaikka Ieyasun kuolema näyttää heikentäneen Adamsin poliittista vaikutusvaltaa, Hidetada suostui säilyttämään englantilaiset kaupankäyntioikeudet. Hän myönsi myös uuden Punainen hylje -luvan (Shuinjō) Adamsille, mikä antoi hänelle mahdollisuuden jatkaa kauppaa ulkomailla shōgunin suojeluksessa. Hänen asemansa japsuarmeijan vänrikkinä myös uusittiin.
xxx/ellauri233.html on line 356: Tässä yhteydessä Adams and Cocks vieraili myös japanilaisen amiraali Mukai Shōgen Tadakatsun luona, joka asui Adamsin kartanon lähellä. He keskustelivat mahdollisesta hyökkäyksestä katolisille Filippiineille. Siitä ei tullut lasta eikä paskaakaan.
xxx/ellauri233.html on line 358: Maaliskuussa 1617 Adams lähti Cochinchinaan ostamalla Sayersin Siamista tuoman roskat ja nimettyään sen vielä uudelleen Jumalan lähes ilmaisexi lahjaksi . Hän aikoi löytää kaksi englantilaista tekijää, Tempest Peacock ja Walter Carwarden, jotka olivat lähteneet Hiradosta kaksi vuotta aikaisemmin tutkiakseen kaupallisia mahdollisuuksia Hirado English Factoryn ensimmäisellä Kaakkois-Aasiaan suuntautuvalla matkalla. Adams sai tietää Cochinchinassa, että Peacock oli juotettu juomalla ja tapettu hopeansa vuoksi. Carwarden, joka odotti veneessä alavirtaan, tajusi, että Peacock oli tapettu, ja yritti kiireesti päästä alukseensa. Hänen veneensä kaatui ja hän hukkui.
xxx/ellauri233.html on line 360: Adams myi pienen lastin kangaskankaita, intialaisia kappaletavaroita ja norsunluuta Cochinchinassa vaatimattomalla hinnalla 351 puntaa.
xxx/ellauri233.html on line 363: Adams kuoli Hiradossa, Nagasakin pohjoispuolella, 16. toukokuuta 1620 55-vuotiaana. Hänet haudattiin Nagasakiin, missä hänen hautamerkkinsä saattaa edelleen näkyä. Hänen hautapaikkansa on Saint Francis Xavierin muistomerkin vieressä . Testamentissaan hän jätti kaupunkitalonsa Edoon, lääninsä Hemiin ja 500 Englannin puntaa jaettavaksi tasaisesti hänen Englannissa ja Japanissa asuvan perheensä kesken. Cocks kirjoitti: "En voi muuta kuin olla surullinen kapteeni William Adamsin kaltaisen miehen menetyksestä, sillä hän on ollut kahden Japanin keisarin (höh? shoguninpas!) kanssa niin suosiossa kuin kukaan kristitty näissä osissa maailmaa." (Kukon päiväkirja)
xxx/ellauri233.html on line 365: Vuonna 1623 East India Company hajotti kannattamattoman Englannin kauppatehtaan Hiradossa ja Cocks lähti Englantiin, ja hollantilaiset kävivät kauppaa Adamsin lasten puolesta Red Seal -alusten kautta. Joseph Adams peri Miura Anjinin tittelin, hänestä tuli kauppias ja hän teki viisi matkaa Cochinchinaan ja Siamiin vuosina 1624-1635.
xxx/ellauri233.html on line 366: Vuoteen 1629 mennessä vain kaksi Adamsin vuoden 1600 laivatoveria selvisi Japanista. Melchior van Santvoort ja Vincent Romeyn asuivat hiljaa Nagasakissa.
xxx/ellauri233.html on line 370: Australialais-amerikkalainen James Clavell perusti bestseller-romaaninsa Shōgun (1975) Adamsin elämään ja muutti päähenkilönsä nimeksi " John Blackthorne ". Mixi vitussa? Että sai valehdella mielin määrin ja puleerata henkilöstä jonkun länkkärisankarin. Tämä muokattiin suosituksi TV-minisarjaksi, Shōgun (1980). Se muokattiin myös Broadway-tuotannoksi Shōgun: The Musical (1990) ja videopeliksi James Clavell's Shōgun (1989).
xxx/ellauri233.html on line 372: Michel Foucault kertoi uudelleen Adamsin tarinan The Discourse on Language -kirjassa. Foucault'n mukaan tarina ilmentää yhtä "eurooppalaisen kulttuurin suurista myyteistä", nimittäin ajatus siitä, että pelkkä merimies voisi opettaa matematiikkaa japanilaiselle shogunille, osoittaa eron avoimen tiedonvaihdon välillä Euroopassa ja sen vastakohtana tiedon salainen valvonta "itämaisen tyrannian" alla. Itse asiassa Adams ei kuitenkaan ollut pelkkä merimies, vaan laivaston päänavigaattori, ja hänen arvonsa Shogunille oli laivanrakennuksen käytännön linjoilla. Vittu mikä lännyrkäinen tääkin Foucaultin heiluri. Siitä on mainintoja siellä täällä mm. albumeissa 96 (kooma-malli) ja 194 (feminismin trendejä), mutta se ei ole ollut luupin alla kunnolla. Lukemattakin voi olla suhteellisen varma että se on totaalinen ääliö.
xxx/ellauri233.html on line 377: Missä kohen Jamesin Blackthornen seikkailut poikkeavat esikuvastansa Adamsista? No mietitään - tää on romaani, eikä pelkkä rags to riches tositarina. Ei siis riitä pelkkä (E), pitää olla paxulti myös (K) ja (F). Näyttää siinä olevan kaikenlaista nujakointia, ja aika pian on jonkin verran myös japsunaisten nussintaa (sitähän oli Aatamilla kyllä izellään). "As they spend more time together, Blackthorne comes to deeply admire both Toranaga and (specifically) Mariko, and all three secretly become lovers." Samainen Mariko (joka on sentään vaan japsulainen nainen) silputaan smithereeneixi. "However, she and Blackthorne and the other ladies of Toranaga's "court", escape into a locked room. As the ninja prepare to blow the door open Mariko stands against the door and is killed by the explosion." No jäähän Toranagalle vielä "Lady Anjin". Entäs moraali? "Blackthorne is torn between his growing affection for Mariko (who is married to a powerful, abusive, and dangerous samurai, Buntaro), his increasing loyalty to Toranaga, his household and consort, a "Willow world" courtesan named Kikuli, and his desire to return to the open seas aboard Erasmus so he can intercept the Black Ship fleet before it reaches Japan." Onpa hienoa: (E,F,K) konfliktoituvat! "There are other recurring themes of Eastern values, as opposed to Western values, masculine (patriarchal) values as opposed to human values, etc."
xxx/ellauri233.html on line 379: In Christopher Nicole's Lord of the Golden Fan, published just two years before Shōgun, in 1973, Adams is portrayed as sexually frustrated by the morals of his time and seeks freedom in the East, where he has numerous sexual encounters. The work is considered light pornography. Kuulostaa huomattavasti kiinnostavammalta, (K) puoli näyttää olevan kunnossa.
xxx/ellauri289.html on line 121:
Adams_200907.png/440px-DonAdams_200907.png" height="200px" />
xxx/ellauri289.html on line 122:
xxx/ellauri306.html on line 128: Miten Amerikka voikaan olla näin perseestä? Se on aivan hirveä mielisairaala, juuri sellainen The Asylum kuin Douglas Adamsin kodin ulkopuolella. Tarvizet ize rahasi "tulevaisuutesi valmisteluun" ja "säilyttämään turvallisuudentunteesi", onhan sulla "ymmärrettävä halu kilpailla". Tasa-arvo on vihamielistä, pelkkää kateutta. Että tällästä.
xxx/ellauri354.html on line 273: Notari’s novel sold 80,000 copies in six months and sales only increased when it was accused of offending public morality; it and its author were acquitted, with Marinetti serving as witness for the defense. “It was Notari’s good fortune,” one scholar writes, “to be accused of obscenity by a court in Parma.... Marinetti, who attended and clearly relished the trial, wrote a detailed account of it for Parisian readers... and then translated his account into Italian, appending a brief, self-congratulatory introduction” (Adamson 97). Marinetti bragged that the trial “gave an extraordinary boost to the book’s sales such that, today, one finds it in all the elegant parlors, in all the bedrooms, under the virginal bedlinens of all the convent-school girls and inside the prayer benches of all the new brides” (qtd. in Adamson 97–98). Notari quickly produced a sequel, Femmina: Scene di una grande capitale (1906), which became a best seller before it too was seized and banned. Notari proudly listed these three books’ sales figures and legal histories in the front matter of his next book, The Black Pig (1907).
xxx/ellauri379.html on line 74: He then opened a restaurant called "Les Trois Continents" in the Washington, D.C. suburb of Burke, Virginia at Rolling Valley Mall. The restaurant served hamburgers, Vietnamese cuisine, and pizza, but was described as more of a pizzeria. Adams later apologized in person to Loan and his family for the damage his photograph did to his reputation.
xxx/ellauri394.html on line 156: Kalākaua arrived in California aboard the USS Charleston on November 25, 1890. There was uncertainty as to the purpose of the king's trip. Minister of Foreign Affairs John Adams Cummins reported that the trip was solely for the king's health and would not extend beyond California, while local newspapers and the British commissioner James Hay Wodehouse speculated that the king might go further east to Washington, D.C., to negotiate a treaty to extend the existing exclusive US access rights to Pearl Harbor, or the annexation of the kingdom. The McKinley Tariff Act had crippled the Hawaiian sugar industry by removing the duties on sugar imports from other countries into the US, eliminating the previous Hawaiian duty-free advantage under the Reciprocity Treaty of 1875. After failing to persuade the king to stay, Liliʻuokalani wrote that he and Hawaiian ambassador to the United States Henry A. P. Carter planned to discuss the tariff situation in Washington. In his absence, Liliʻuokalani was left in charge as regent for the second time. In her memoir, she wrote that "Nothing worthy of record transpired during the closing days of 1890, and the opening weeks of 1891."
xxx/ellauri410.html on line 119: English speakers owe the word Laodicean to Chapter 3, verses 15 and 16 of the Book of Revelation, in which the church of Laodicea is admonished for being "neither cold nor hot, . . . neither one nor the other, but just lukewarm" in its devotion. By 1633, the name of that tepid biblical church had become a general term for any half-hearted or irresolute follower of a religious faith. Since then, the word’s use has broadened to cover flimsy political devotion as well. For example, in comparing U.S. presidents, journalist Samuel Hopkins Adams compared "the fiery and aggressive [Theodore] Roosevelt" to "the timorous Laodicean [Warren] Harding." My penis sure does not look Laodicean in the snapshot (above), but in actual fact it had to be supported by hand (left). Comme un pneu de vélo où il y a un trou.
xxx/ellauri417.html on line 90: Voimaballadi on rockmusiikin alalaji, jolle on tyypillistä balladeiksi kutsuttujen hitaiden kappaleiden esiintyminen. Mahtipontiset "power balladit" olivat yleisiä 1980-luvun glam metal -yhtyeiden tuotannossa. Sellaisten yhtyeiden kuin Bon Jovin, Def Leppardin, Poisonin, Scorpionsin ja Whitesnaken tuotannossa oli paljon voimaballadeja. Myös eräiden muiden tyylilajien edustajat ovat tunnettuja voimaballadeista, kuten esimerkiksi Bryan Adams, Cher, Celine Dion, Foreigner ja Styx. Näistä ei mulla ole juuri mitään havaintoa. Njoo nyt tiedän ainakin. Vittu mikä nössö nyhverö toi Juniori, ei edes koita kädellä. Tolla tyylillä ei päästä hilloviivalle. Lisa oli varmasti aika pettynyt.
xxx/ellauri452.html on line 250: After some controversy involving the experiments with psychic phenomena, Stubblebine took "early retirement" from the Army in 1984. In addition to alleged security violations from uncleared civilian psychics working in Sensitive Compartmented Information Facilities (SCIFs), Stubblebine offended then-U.S. Army Chief of Staff General John Adams Wickham, Jr. by offering to perform a spoon-bending feat at a formal gala; Wickham, a devout Presbyterian, associated such phenomena with Satanism. In 1994 his wife Geraldine was granted a divorce on grounds of adultery.
xxx/ellauri455.html on line 209:
121