ellauri014.html on line 456: Juuliasta tää on vaan liikuttavaa. Isien ei kuulu pyytää anteeksi, vaan antaa. Eihän jumalakaan koskaan pyydä anteeksi. Siksi Douglas Adamsin jumalan viimeiset sanat ihmisille naurattaa: We apologize for the inconvenience.
ellauri016.html on line 276: Toisessa valintatilanteessa Mersu on menettää lapsensa, tai sit Fernando menettää Mersun. Ilkeät ukot: rupinenäinen Donald Trump sekä jalkapuoli Adams-perheen lookalike Hugo, laskeskelee, että pankki jää perheelle jos Mersu pannaan myyntiin. Kuzuu luihun nappisilmän jesuiitan paikalle todistamaan tämän pointin Raamatusta.
ellauri020.html on line 462: Takaisiin Nykkiin siis ja Reaganin nousukaudelle. Sattuu surullinen tapaus: lehtimagnaatin koko perhe palaa kotipesälle. Karinka itkeskelee sitä koko aamun. Sitten lounaalle ravintola Sammakkoon. Sielläkin on surullinen tunnelma. Rupert Murdoch keskustelee suu viivana italiaanopukuisten pöydässä. Cindy Adams tuskin kuuntelee tähtöstä. Baronessa di Portanova ja Houstonista lennähtänyt Joan Schnitzel työntelevät ruokaa haluttomasti haarukalla pitkin lautasta. Barbara Walters ja joku ämmä Voguesta saa tuskin sanaa suusta. Saattaahan se olla säänkin syy, ei ainakaan pörssikurssien, mutta Katrinka epäilee sitä. Kaikki ovat huolissaan kun näkevät, ettei paxuinkaan rahatukku eristä huonolta onnelta. Kuolema vaanii viikatteineen myös ökyrikasta. Tähän epäkohtaan suunnitellaan nyt kuumeisesti parannusta. Kuolemattomuus on rikkaimman ppämmän seuraava projekti.
ellauri022.html on line 474: Fielding kirjoitti Richardsonin Pamelasta parodisen miesversion Joseph Adams.

ellauri024.html on line 357: Arska kuzui mongoloidi lastaan pienenä Sattuman Villexi, koska se käveli samalla lailla hassusti. Kuin Zape mutta eri lailla. Joku sanoo että oikea Sattuman Ville olisi Speden näköinen. Mä muistan Vittuman Sallen lapsuudesta, sanoisin siis pikemmin että Spede oli Villen näköinen. Ville vuorostaan oli kopsittu ruozalaisesta sarjakuvasta nimeltä Adamson. Oheisessa sarjakuvassa Ville näkee käärmeet naimassa ja tekee niille summittaista väkivaltaa. Samoin teki Arska lapsena.
ellauri024.html on line 362:
Adamson ja Salle

ellauri036.html on line 2134: Kotitonttuja ja värivammasia saa olla avustavissa rooleissa, jotta paska myy myös siirtomaissa, mut pääosan esittäjät on sentään arjalaisia tai vähintään punatukka kelttiläisiä. Voldemort joku itäblokin mamu. Venäläinen joka tuikkaa perusbrittejä myrkkysateenvarjolla. Malfoyt on Adamsin perheen doppelgängeri normanniaatelinen porukka, yhdistelmä ranskixia ja pre-nazi sakuja. Hannoverin sukua. Potterin Buckett-henkinen sukulaisperhekin on reilumpi, syövät munuaispiirakkaa ja juovat pinttikaupalla alea telkan ääressä ja kazoo futismazia. Vaik huispauxesta ne ei tajuu mitään, on ne niin jästejä.
ellauri094.html on line 362: Jewish Rabbis never cited, quoted, or use the book (Sean Adams, Baruch and the Epistle of Jeremiah, 18).
ellauri094.html on line 363: Nor was this quoted anywhere in the New Testament (Sean Adams, Baruch and the Epistle of Jeremiah, 18).
ellauri098.html on line 467:
John Adams, Isaac Asimov, keisari Augustus, Jane Austen, Dan Aykroyd, L.van Beethoven, Anders Breivik, Emily Bronté, Cassius (Shakespeare) Hillary Clinton, Elvis Costello, Charles Darwin, Mr. Darcy, Ike Eisenhower, Colin Firth, Bobby Fischer, von Frankenstein, Gandalf, Richard Gere, Al Gore (taas), Hannibal (taas), Steven Hawking, G.W.F.Hegel, Herakleitos, Sherlock Holmes, Horatio Hornblower, Thomas Jefferson, Ted Kaczynski (Unabomber), John F.Kennedy, J.M. Keynes, Stanley Kubrik, Meyer Lansky, Ivan Lendl, V.I.Lenin, C.S. Lewis, Martin Luther, Elon Musk, Michelle Obama, John Nash, Martina Navratilova, Isaac Newton, Friedrich Nietsche, Sylvia Plath, Ayn Rand, Rosenkrantz&Guildenstern (Hamlet), Jean-Paul Sartre, Arnold Schwarzenegger (taas), Nikola Tesla, Sun Tzu, Bruce Wayne (Batman), Norbert Wiener, Woodrow Wilson, Mark Zuckerberg

ellauri106.html on line 336: In 1860, he visited Boston and met with writers James T. Fields, James Russell Lowell, Oliver Wendell Holmes, Sr., Nathaniel Hawthorne, Henry David Thoreau, and Ralph Waldo Emerson. He became a personal friend to many of them, including Henry Adams, William James, Henry James, and Oliver Wendell Holmes, Jr.
ellauri133.html on line 567: Tabithakin kirjottaa kauhua vaik vähemmän juhlittuna, ja niin myös niiden poika joka muistuttaa Syrkkyä. Ne on kuin Adamsin perhe uima-altaalla.
ellauri146.html on line 329: Achtzehnter Gesang: Adams Vision vom letzteren Gericht
ellauri161.html on line 303: Hän siteeraa Carol J. Adamsia. Toimittaja teki eläinaktivistille kysymyksen: Olen lihansyöjä, siis ”estynyt vegetaristi”, kuten te sanotte. Joudunko helvettiin?
ellauri184.html on line 255: These passages also make it clear the land of East Manasseh was further divided into two sub-sections, or, regions. These are known as Bashan and Gilead. Bashan, as Adams pointed out, "included all of the tableland south of Mount Hermon to the river Yarmuk". The western border of Bashan was the Jordan River and Sea of Galilee. Hypercritical scholars [who?] argue that the two sections had different origins, noting that in the First Book of Chronicles separate tribal rulers were named for the western half tribe and the eastern half tribe.
ellauri194.html on line 487: Dr. Ernest Adams is a consultant and a senior lecturer at the Department of Game Design, Uppsala University. He holds a bachelor's degree in philosophy from Stanford University, and a Ph.D. in interactive storytelling. He has served in the game industry since 1989 as a programmer, producer, writer, and game designer, and is the author of six books. Dr. Adams has developed online, computer, and console games for machines from the IBM 360 mainframe to the present day. He is also the founder and first chairman of the International Game Developers' Association.
ellauri198.html on line 144: Not all reviewers agree that Warren’s work deserves such unqualified praise. Though Warren tackles unquestionably important themes, his treatment of those themes borders on the bombastic. Warren becomes ridiculous on occasion, whenever we lapse from total conviction. His philosophical musings are “sometimes truly awkward and sometimes pseudo-profound.” Warren thus joins a central American tradition of speakers—Emerson, Thoreau, Henry Adams, Norman Mailer—who are not only the salesmen but the advertisers of their own snake oil.”
ellauri213.html on line 354: The Achille Lauro hijacking has inspired a number of dramatic retellings, including The Death of Klinghoffer (1991), an opera by John Adams and Alice Goodman after a concept of theatre director Peter Sellars. Its depiction of the hijacking has proved controversial. Controversy surrounded the American premiere and other productions in the years which followed. Some critics and audience members condemned the production as antisemitic and appearing to be sympathetic to the hijackers. Adams, Goodman, and Sellars repeatedly claimed that they were trying to give equal voice to both Israelis and Palestinians with respect to the political background. That kind of unpatriotic talk was effectively silenced with the Iraqi wars and the 9/11 incident. It is unpatriotic to be impartial.
ellauri262.html on line 74: Hänen kirjoituksiaan on mainittu merkittävänä kirjallisena vaikutuksena moniin merkittäviin kirjailijoihin, mukaan lukien Lewis Carroll, W. H. Auden, David Lindsay, JM Barrie, Lord Dunsany, Elizabeth Yates, Oswald Chambers, Mark Twain, Hope Mirrlees, Robert E. Howard, [ lainaus tarvitaan ] L. Frank Baum, TH White, Richard Adams, Lloyd Alexander, Hilaire Belloc, GK Chesterton, Robert Hugh Benson, Dorothy Day, Thomas Merton, Fulton Sheen, Flannery O'Connor, Louis Pasteur, Simone Weil, Charles Maurras, Jacques Maritain, George Orwell, Aldous Huxley, Ray Bradbury, C. H. Douglas, C. S. R. Lewis, Walter de la Mare, E. Nesbit, Peter S. Beagle, Elizabeth Goudge, Brian Jacques, MI McAllister, Neil Gaiman ja Madeleine L'Engle . [ tarvitaan lainaus varmistaakseni ]
ellauri270.html on line 351: A hush falls over the crowd as Mr. Summers states that he’ll read the names aloud and the heads of families should come forward and draw a slip of paper from the box. Everyone should hold his paper without opening it until all the slips have been drawn. The crowd is familiar with the ritual, and only half-listens to these directions. Mr. Summers first calls “Adams,” and Steve Adams approaches, draws his slip of paper, and returns to his family, standing a little apart and not looking down at the paper.
ellauri270.html on line 363: In the crowd, Mr. Adams turns to Old Man Warner and says that apparently the north village is considering giving up the lottery. Old Man Warner snorts and dismisses this as foolish. He says that next the young folks will want everyone to live in caves or nobody to work. He references the old saying, “lottery in June, corn be heavy soon.” He reminds Mr. Adams that there has always been a lottery, and that it’s bad enough to see Mr. Summers leading the proceedings while joking with everybody. Mrs. Adams intercedes with the information that some places have already stopped the lotteries. Old Man Warner feels there’s “nothing but trouble in that.”
ellauri270.html on line 365: The conversation between Mr. Adams and Old Man Warner establishes why the lottery is continued in this village, while it has been ended in others: the power of tradition. As the oldest man in the village, Old Man Warner links the lottery to traditional civilization, equating its removal to a breakdown of society and a return to a primitive state. For the villagers, the lottery demonstrates the organization and power of society—that is, a group of people submitting to shared rules in exchange for protection and support. But we see that the lottery also shows the arbitrariness and corruption of many of these social rules.
ellauri270.html on line 401: The children pick up stones, and Davy Hutchinson is handed a few sharp pebbles in a paper cone. Tessie Hutchinson holds out her arms desperately, saying, “it isn’t fair,” as the crowd advances toward her. A flying stone hits her on the side of her head. Old Man Warner urges everyone forward, and Steve Adams and Mrs. Graves are at the front of the crowd. “It isn’t fair, it isn’t right,” Tessie screams, and then the villagers overwhelm her.
ellauri340.html on line 402: Lee ja Marvel saivat kritiikkiä DC:n johtajalta Carmine Infantinolta "koodin uhmaamisesta" ja totesivat, että DC ei "tehdä huumetarinoita, ellei koodia muuteta". Terveys-, koulutus- ja hyvinvointiministeriön sanktioiden tarinalle levinneen julkisuuden seurauksena CCA kuitenkin tarkisti säännöstöä salliakseen "huume- tai huumeriippuvuuden" kuvaamisen, jos se esitetään "ilkeänä tapana". DC itse käsitteli aihetta sitten Code-hyväksytyssä Green Lantern / Green Arrow #85:ssä (syyskuu 1971), jossa kirjailija Denny O´Neil ja taiteilija Neal Adams aloittivat tarinan, jossa Green Arrown teini-apulainen Speedy oli heroiiniaddikti. Kansirivillä luki: "DC hyökkää nuorten suurin ongelma... Huumeet!"
ellauri371.html on line 636: 4. heinäkuuta 1776 Pena Franklin, Juha Adams ja Tomi Jefferson nimettiin komiteaksi ehdottamaan hyljettä. Jokainen mies ehdotti malleja, Jeffersonin muistutti suuresti Franklinin mallia. Lisäksi konsultiksi kutsuttu taidemaalari Pierre Du Simitière teki oman versionsa. Juha Adamsin kirje 14. elokuuta kuvaili erilaisia ehdotuksia, joten Franklinin oli toimitettu siihen mennessä. Valiokunta esitti mietintönsä 20. päivänä; sinetin toinen puoli, jonka tunnuslause oli E Pluribus Unum,  oli pääosin sitä, mitä Du Simitière oli ehdottanut, ja toinen puoli, sitä josta Franklin ja Jefferson olivat sopineet. Kongressi esitti raportin, ja vasta vuonna 1782 nykyinen sinetti hyväksyttiin. Ensimmäisen komitean käsityöstä se säilytti vain latinalaisen moton. (Juhan ehdotus oli mennyt rodeen muitta mutkitta; siinä oli munapäinen mursu ja vähäpukeisia naisia.)
ellauri371.html on line 640: 3 ekaa presidenttiä olivat Jyri Washington, Juha Adams ja Tomi Jefferson. Kenenkä päätä Aku Ankka jynssäsi Mount Rushmoressa niin että nenä irtosi? Se ei selviä, mutta lopputulos näkyy seuraavasta kuvasta:
ellauri371.html on line 664: Washington oli yksi uuden perustuslain säätäjiä ja vuonna 1787 Philadelphiassa kokoontuneessa perustuslaillisessa konventissa hän toimi puheenjohtajana. Hän tuki Alex Hamiltonin ja Juha Adamsin federalisteja. Hänen tärkeimmät tehtävänsä olivat seremoniallisia, sillä presidentin toimi oli nuoralla tanssimista. Hamilton kannatti vahvaa ja yhtenäistä liittovaltiota, kun taas Jefferson olisi halunnut antaa osavaltioille laajat itsemääräämisoikeudet. What else is new.
ellauri371.html on line 680: Kun terävänenäinen rahaministeri Alex Hamilton vuonna 1789 perusti federalistisen puolueen, Tom päätti vastata haasteeseen luomalla pari vuotta myöhemmin oman demokraattis-republikaanisen puolueensa, eli nykyisen demokraattisen puolueen. Täh? Osat ovat vaihtuneet. (Kukaan jenkeissä ei uskaltaudu enää ilmoittautumaan federalistixi.) Jefferson asettui vuoden 1800 presidentinvaaleissa jälleen Adamsia vastaan. Vaalit ajautuivat kahden pääpuolueen, Jeffersonin demokraatti-republikaanien ja Adamsin federalistien taisteluksi. Jefferson voitti vaalit ja nousi näin Yhdysvaltain kolmanneksi presidentiksi.
xxx/ellauri113.html on line 175: Tulee mieleen Douglas Adamsin hyvin sotaisa avaruusarmada, joka osoittautui hämmästyxexeen toisella planeetalla pelkäxi hyttysparvexi, jonka joku supersammakko tai lehmä nielaisi. Aku Ankassa oli samantapainen Carl Barxin sarjakuva kun oltiin pieniä. Valtamerilaivan kokoisia heinäsirkkoja. Se teki syvän vaikutuxen. Carl Barx hämmästyi kun suomalaiset palvoi sitä nerona.
xxx/ellauri128.html on line 402: Han var son till Hans Gahlin och Selma Andersdotter. Han bodde en lång tid i en villa i Långedrag och var känd för att spritsa fram sina tuschfigurer under nattens mörka timmar. Gahlin debuterade som tidningstecknare 1933 och blev fast anställd vid Dagens nyheter 1937. Som tecknare medverkade han även i Söndagsnisse-Strix, Morgontidningen i Göteborg 1933-19490, Vårt Hem 1935-1940. Gahlin medverkade i 43 år (1932-1975) dagligen med sina karaktäristiska skämteckningar i Dagens Nyheter under vinjetten Salon Gahlin på sidan Namn och Nytt. Han tecknade också serierna Klotjohan (1934-1970) och Fredrik (1934-1973); den senare i Göteborgs Handels- och Sjöfartstidning. Han fick Adamsonstatyetten 1970.
xxx/ellauri170.html on line 652: I watched a television interview with Douglas Adams – the author of the ‘Hitchhikers Guide to the Galaxy’. I pricked up my ears when he said that the major issue that human beings are presently facing was the ‘battle between instincts and intelligence’. But within a few sentences he was proclaiming the popularist belief that ‘our survival is threatened by our instinctual behaviour in that we are wiping out endangered species and that only intelligent action will save us’. Not a word about our instinctual behaviour towards each other, such as war, rape, torture, genocide, murder ... let alone despair, depression, loneliness, suicide ...
xxx/ellauri179.html on line 222: He thought of himself, like many of his egoes (Nick Adams, Jake Barns, Robert Jordan, Francis McComber and Santiago), as a man struggling to live with grace and die a good death in a violent, unforgiving world where all of you others must suffer.
xxx/ellauri179.html on line 356: A short man half the size of Papa in blue seersuckers stepped towards him. As he walked, his left hand swung wide. The other grasped a blackthorn walking stick. “Christ you're big,” he said and his hand stuck out. He leaned his stick on the table and took off his porkpie hat. “Nick Adams,” he said and it sounded familiar. The light above the table flickered.
xxx/ellauri179.html on line 368: Nick Adams hesitated.
xxx/ellauri179.html on line 382: Papa looked at the clock. He had waited half an hour for Nick Adams to arrive and the clock read two.
xxx/ellauri179.html on line 388: Juice brought the drinks and Nick Adams sipped his.
xxx/ellauri179.html on line 410: “He crossed the street,” Nick Adams said. “He was dead and that was all.” Papa looked at him and he looked at his drink. “I killed the wrong man.”
xxx/ellauri179.html on line 476: “I must go,” Nick Adams said as he leaned towards Papa and whispered, “Not wise to be near the scene of a crime. Under any circumstances.”
xxx/ellauri179.html on line 524: “What did you think about Nick Adams?” the other asked.
xxx/ellauri179.html on line 536: The Americans stepped into a dark music hall. Four men onstage played the blues. Low and slow. A few people sat at tables smoking. The band got louder and Papa saw Nick Adams at one of the tables.
xxx/ellauri179.html on line 544: “Ask away,” Nick Adams said.
xxx/ellauri179.html on line 546: Papa could barely see him in the dark. Nick Adams wanted an excuse not to go to Fossalta di Piave. “Who did you mean to kill?” The band got into a fast groove.
xxx/ellauri179.html on line 556: “Me too.” Nick Adams winked. It wasn't that he winked or what he said, but he looked bad. The shadows on his face looked bad and he smelled bad from all the smoke. Words sounded bad when they fell from his mouth. The band got louder. “An old prizefighter. Ole Anderson. I have to go to Fossalta di Piave tomorrow. He lives there.”
xxx/ellauri179.html on line 558: Nick Adams hoped Papa knew him or knew boxing or anything. He wanted to hear a reason not to kill the man. The band played fast and loud and the lights played off the horn man's saxophone. It was dark so the ever-changing light on the saxophone illuminated everyone's eyes.
xxx/ellauri179.html on line 574: “They kill them for less nowadays,” Papa said. There they were, less than three hours after meeting, and Papa's motive had completely changed. He wanted to warn Ole Anderson but didn't think he'd do anything about it anyway. He thought there was no reasoning with Nick Adams either.
xxx/ellauri179.html on line 576: The horn man played from his heart. He played to their hearts. He raised a question and an answer and he gave a portrait of a man. The lights flickered off his horn and illuminated everyone's eyes except Nick Adams' looked black in the dark room.
xxx/ellauri179.html on line 589: Juice is a man that owns a bar in Venice that Hemingway frequented in the late 40s. I used him as a sort of master of ceremonies. When he comes in, that means a new reference is coming in generally. Overall, the dialogue between Papa and the now antihero Nick Adams tells the story, taking the format of "Hills Like White Elephants."
xxx/ellauri231.html on line 115: Douglas Adams: Age & Birthday 49

xxx/ellauri233.html on line 249: William Adams (24. syyskuuta 1564 Gillingham, Englanti – 16. toukokuuta 1620 Hirado, Japani) oli englantilainen merenkävijä. Hän astui ensimmäisenä englantilaisena Japaniin (lukuunottamatta jollaa soutaneita matruuseja), kun hänen tumpelosti luotsaamansa laiva "Hyväntekeväisyys" haaksirikkoutui Kyūshūun huhtikuussa 1600. Japanissa hän päätyi shōgun Tokugawa Ieyasun neuvonantajaksi, ja avusti tätä valmistamaan länsimaalaisia purjealuksia. Myöhemmin hän oli merkittävä tekijä kauppayhteyksien kehittämisessä Japanin ja Englannin sekä Alankomaiden välille. Adams myös toimi useiden alusten luotsina ja kapteenina Kaakkois-Aasiassa.
xxx/ellauri233.html on line 251: Japanissa Adamsille annettiin nimet Anjin-sama, joka tarkoittaa hra luotsia, sekä Miura Anjin (jap. 三浦按針, Miuran luotsi). Adamsin elämä on toiminut innoittajana James Clavellin romaanille Shōgun. William Adams ( japani :ウヰリアム・アダムス, Hepburn : Wiriamu Adamusu ) ( 24. syyskuuta 1564 – 16. toukokuuta 1620 ) , joka tunnetaan japaniksi paremmin nimellä Miura Anjin ( japanilainen :三浦ura ,按锟 锟 斤 拷 锟 斤 拷 锟 斤 拷 锟 斤拇锟? , vuonna 1600, oli ensimmäinen englantilainen, joka saavutti Japanin "Hyväntekeväisyys" -nimisellä aluksella Jacob Quaeckernaeckin johdolla. Alus oli ainoa elossa oleva alus Rotterdamin itä-intialaisen yrityksen käynnistämästä viiden laivan tutkimusmatkasta (joka myöhemmin yhdistettiin United East India Companyyn, FUCK).
xxx/ellauri233.html on line 253: Adams ja sen entinen toinen laivapuoliso Joosten asettuivat sitten Japaniin, ja heistä tuli ensimmäisiä (harvoista) länsimaisista matuista Japanissa. Adams johti shōgunin ensimmäisten länsimaisten alusten rakentamista. Hän oli myöhemmin hommaamassa Japanin hyväksyntää Alankomaiden kauppatehtaiden perustamiseen. Hän oli myös vahvasti mukana Japanin Punainen Hylje Aasian kaupassa, rahtausten ja neljän Kaakkois-Aasiaan suuntautuvan tutkimusmatkan kapteenina. Hän kuoli Japanissa 55-vuotiaana. Hänet on tunnustettu yhdeksi Japanin vaikutusvaltaisimmista ulkomaalaisista tänä aikana.
xxx/ellauri233.html on line 255: Adams syntyi Gillinghamissa, Kentissä, Englannissa. Kun Adams oli 12-vuotias, hänen isänsä kuoli, ja hänet otettiin telakan omistajan mestari Nicholas Digginsin oppipojaxi Limehousessa merenkulkuelämää varten. Hän opiskeli seuraavat 12 vuotta laivanrakennusta, tähtitiedettä ja navigointia ennen kuin hän astui kuninkaalliseen laivastoon.
xxx/ellauri233.html on line 257: Adamsin kirjattiin menneen naimisiin yhden Mary Hynin kanssa St Dunstanin seurakunnan kirkossa Stepneyssä 20. elokuuta 1589 ja heillä oli kaksi lasta: poika John ja tytär nimeltä Deliverance. Pian sen jälkeen Adamsista tuli Barbary Companyn lentäjä.
xxx/ellauri233.html on line 259: Erään jumalanpalveluksen aikana jesuiittalähteet väittivät hänen osallistuneen arktiselle tutkimusmatkalle, joka kesti noin kaksi vuotta etsiessään Koillisväylää Siperian rannikkoa pitkin Kaukoitään. Tämän väitteen todenperäisyys on hieman epäilyttävää, koska hän ei koskaan viitannut sellaiseen tutkimusmatkaan Japanista kirjoittamassaan omaelämäkerrallisessa kirjeessään; sen sanamuoto viittaa siihen, että vuoden 1598 matka oli hänen ensimmäinen seikkailunsa hollantilaisten kanssa. Jesuiittalähde saattoi liittää Adamsin väärin yhden Mahun miehistön hollantilaisen jäsenen väitteen, joka oli ollut Rijpin aluksella Huippuvuoret löytäneen matkan aikana. Sitäpaizi jesuiitat ovat pajunköyttä syöttäviä heittiöitä, joihin ei kannata luottaa pitemmälle kun ne jaxaa heittää.
xxx/ellauri233.html on line 269: Kun lopulta Tyynellemerelle saavutettiin 3. syyskuuta 1599, alukset joutuivat myrskyyn ja menettivät toisensa näkyvistä. Yli vuoden kuluttua jokainen laiva meni pohjaan tai pääsi kotiin omalla tavallaan, paizi Adamsin.
xxx/ellauri233.html on line 271: Adams kirjoitti Chilestä: "he toivat meille lampaita ja perunoita".
xxx/ellauri233.html on line 274: Onnexi Adams oli ajoissa vaihtanut "Toivosta" "Voitto-Sanomaan", ex-Erasmuxeen. Siinä ollut Erasmuxen keulakuva on Tokion Kansallismuseossa vieläkin. Myöhemmin matkan aikana taifuuni näet vei "Toivon" kaikkine käsineen helmikuun lopulla 1600.
xxx/ellauri233.html on line 276: Adams-with-Ship-Liefde-first-encounter-in-Kyushu-Japan-1600.png" width="80%" />
xxx/ellauri233.html on line 277:
Laiva "Hyväntekeväisyys" saapui Kyushun rannikolle. William Adamsilla on sininen hattu ja vaatteet ja Jan Joostenilla punaiset vaatteet. Se oli heidän ensimmäinen kohtaaminen japanilaisten kanssa vuonna 1600.
xxx/ellauri233.html on line 282: Kun yhdeksän elossa olevaa miehistön jäsentä oli tarpeeksi vahvoja seisomaan, he saapuivat 19. huhtikuuta Bungon edustalle (nykyinen Usuki , Ōitan prefektuuri ). He tapasivat japanilaiset paikalliset ja portugalilaiset jesuiitta -lähetyssaarnaajien papit väittivät, että Adamsin laiva oli merirosvoalus ja että miehistö pitäisi teloittaa pahantekijöinä. Mikä olisikin ollut oikein ja fixua. Mutta ei.
xxx/ellauri233.html on line 291: Väitin että maamme oli pitkään etsinyt Itä-Intiaa, ja halusi ystävyyttä kaikkien kuninkaiden ja potentaattien kanssa kauppatavarana, koska meillä oli maassamme erilaisia ​​hyödykkeitä, joita näillä mailla ei ollut (ja kääntäen, mutta siitä en sanonut pihaustakaan) … Sitten hän kysyi, onko maassamme sotia? Vastasin hänelle kyllä, espanjalaisten ja portugalilaisten kanssa ollessani rauhassa kaikkien muiden kansojen kanssa (paizi esim niiden Afrikan neekerien ja araukaanien). Lisäksi hän kysyi minulta, mihin minä uskoin? Sanoin: erääseen Jumalaan joka loi taivaan ja maan. Hän kysyi minulta monia muita kysymyksiä uskonnollisista asioista ja monista muista asioista: Mitä tietä tulimme maahan. Minulla oli kartta koko maailmasta, ja näytin hänelle että Magellanin salmen läpi. Mitä hän ihmetteli ja luuli minun valehtelevan. Siten yhdestä asiasta toiseen asuin hänen luonaan puoleen yöhön asti. Toinen laivapuolisoni oli mustasukkainen. (William Adamsin kirjeestä ex-vaimolleen)
xxx/ellauri233.html on line 293: Ieyasu käski miehistön purjehtimaan Liefdellä Bungosta Edoon , missä hän upposi mätänä ja korjauskelvottomana. Vuonna 1604 Tokugawa määräsi Adamsin ja hänen seuralaisensa auttamaan Mukai Shōgenia , joka oli Uraga -laivaston ylipäällikkö , rakentamaan Japanin ensimmäisen länsimaisen laivan.
xxx/ellauri233.html on line 295: Vaikka Adams sai luvan lähteä Japanista vasta vuonna 1613, Melchior van Santvoort ja Jan Joosten van Lodensteijn kävivät kauppaa Japanin ja Kaakkois-Aasian välillä ja tiettävästi ansaitsivat omaisuuden. Hollantilaiset kauppiaat ilmoittivat heistä molempien Ayutthayassa vuoden 1613 alussa purjehtimassa runsaasti lastia sisältävillä romuilla.
xxx/ellauri233.html on line 301: Shogun piti Adamsista ja nimitti hänet diplomaatti- ja kauppaneuvonantajaksi ja antoi hänelle suuria etuoikeuksia. Lopulta Adamsista tuli hänen henkilökohtainen neuvonantajansa kaikissa länsimaihin ja sivilisaatioon liittyvissä asioissa. Muutaman vuoden kuluttua Adams korvasi jesuiitta Padre João Rodriguesin Shogunin virallisena tulkkina. Kyllä isä Joaota vitutti.
xxx/ellauri233.html on line 303: Adamsilla oli Englannissa vaimo Mary Hyn ja kaksi lasta, [2] mutta Ieyasu kielsi englantilaista lähtemästä Japanista. Hänelle annettiin kaksi samurain auktoriteettia edustavaa miekkaa . Shogun määräsi, että lentäjä William Adams oli kuollut ja että Miura Anjin (三浦按針), samurai syntyi. Shogunin mukaan tämä toiminta "vapautti" Adamsin palvelemaan Shogunaattia pysyvästi, mikä teki Adamsin vaimosta Englannissa lesken. (Adams onnistui lähettämään hänelle leskeneläkettä vuoden 1613 jälkeen englantilaisten ja hollantilaisten yhtiöiden kautta.)
xxx/ellauri233.html on line 305: Adamsille annettiin anteliaasti tuloja: "Palveluista, joita olen tehnyt ja teen päivittäin, keisarin palveluksessa ollessani keisari on antanut minulle elantoni" ( Kirjeet ). Hänelle myönnettiin lääni Hemissä (Jpn: 逸見) nykyisen Yokosukan kaupungin rajojen sisällä "kahdeksankymmenen tai yhdeksänkymmenen peltomiehen kanssa, jotka ovat minun orjiani tai palvelijoitani" ( Kirjeet ). Hänen omaisuuden arvo oli 250 kokua (riisin maan vuositulon mitta, jossa yksi koku määriteltiin riisimääräksi, joka riittää yhden ihmisen ruokkimiseen vuodeksi). Lopulta hän kirjoitti "Jumala on huolehtinut minusta ihan kivasti suuren kurjuudeni jälkeen" ( Kirjeet ), millä hän tarkoitti katastrofien aiheuttamaa matkaa, joka oli alun perin tuonut hänet Japaniin.
xxx/ellauri233.html on line 307: Adamsin asema antoi hänelle keinot mennä naimisiin Oyukin (お雪), Madame Kageyun adoptoidun tyttären kanssa. Oyukilla ei ollut syntyperäinen jalo eikä korkea yhteiskunnallinen asema. Adams saattoi mennä naimisiin ihan kiintymyksestä eikä sosiaalisista syistä. Huhutaan, että Williamille syntyi Hiradossa kakara myös toisen japsulaisen naisen kanssa.
xxx/ellauri233.html on line 309: Adamsin tila sijaitsi Uraga -sataman vieressä, joka on perinteinen Edo Bayn sisäänkäyntikohta . Siellä hänen kirjattiin käsittelevän ulkomaisten alusten lastia. John Saris kertoi, että kun hän vieraili Edossa vuonna 1613, Adamsilla oli jälleenmyyntioikeudet espanjalaisen laivan lastiin ankkurissa Uraga Bayssä.
xxx/ellauri233.html on line 310: Adams arvosti suuresti Japania, sen kansaa ja sivilisaatiota. Bill, ole hyvä!
xxx/ellauri233.html on line 313: Adams neuvotteli Hollannin lähettiläiden puolesta. Hollantilaiset saivat vapaat kauppaoikeudet koko Japaniin ja perustivat sinne kauppatehtaan. (Sitä vastoin portugalilaiset saivat myydä tavaroitaan vain Nagasakissa kiinteillä, neuvoteltavilla hinnoilla.)
xxx/ellauri233.html on line 319: Vuonna 1613 Aatamin ex-kolleega englantilainen kapteeni John Saris saapui Hiradoon Clove - laivalla aikoen perustaa kauppatehtaan British East India Companylle . Dutch East India Companylla (VOC) oli jo tärkeä tehtävä Hiradossa. Saris pani merkille Adamsin ylistyksen Japanista ja vittuili sille japanilaisten tapojen omaksumisesta:
xxx/ellauri233.html on line 320: Hiradossa Adams kieltäytyi jäämästä englantilaisiin asuntoihin ja asui sen sijaan paikallisen japanilaisen tuomarin luona. Englantilaiset huomauttivat, että hänellä oli japanilainen mekko ja hän puhui sujuvasti japania. Adams arvioi, että Cloven lasti oli vähäarvoinen, pääasiassa kangas, tina ja neilikka (hankittu Spice Islandsilta ), ja sanoi, että "hänen tuomat tavarat eivät olleet kovin myytäviä".
xxx/ellauri233.html on line 326: Tässä kokouksessa Adams pyysi ja sai Tokugawan luvan palata kotimaahansa, mutta lopulta hän kieltäytyi Sariksen tarjouksesta viedä hänet takaisin Englantiin:
xxx/ellauri233.html on line 328: "Vastasin hänelle, että olin viettänyt tässä maassa monta vuotta, jonka aikana olin köyhä. .. [ja] haluan saada jotain kokoon ennen paluutani." Hänen todelliset syynsä näyttävät liittyvän pikemminkin hänen syvään antipatiaan Sarista kohtaan: "Syy, miksi en lähtenyt hänen kanssaan, johtui erilaisista minua vastaan ​​tehdyistä henkisistä vammoista, jotka olivat minulle hyvin outoja ja odottamattomia." (William Adamsin kirjeet)
xxx/ellauri233.html on line 331: Adams hyväksyi työsuhteen äskettäin perustettuun Hirado-kauppatehtaan ja allekirjoitti sopimuksen East India Companyn kanssa 24. marraskuuta 1613 100 Englannin punnan vuosipalkasta. Tämä oli yli kaksinkertainen säännölliseen 40 punnan palkkaan verrattuna, jonka Hiradon muut tekijät ansaitsevat.
xxx/ellauri233.html on line 332: Adams oli neuvonut Sarisia olemaan valitsematta Hiradoa, joka oli pieni ja kaukana Osakan ja Edon suurimmista markkinoista; hän oli suositellut Uraga -alueen valintaa Edon lähellä, mutta tomppelimainen Saris halusi pitää silmällä hollantilaista toimintaa.
xxx/ellauri233.html on line 334: East India Companyn kymmenen vuoden toiminnan aikana (1613-1623) vain kolme englantilaista laivaa Cloven jälkeen toi rahtia suoraan Lontoosta Japaniin. Niitä kuvattiin poikkeuksetta halpa-arvoiseksi säläxi Japanin markkinoilla. Ainoa kauppa, joka auttoi tukemaan tehdasta, oli Japanin ja Kaakkois-Aasian välinen kauppa; tämä oli pääasiassa sitä, että Adams myi kiinalaisia ​​tuotteita japanilaisesta hopeasta.
xxx/ellauri233.html on line 338: Portugalilaiset ja muut Japanin katoliset uskonnolliset järjestöt pitivät Adamsia kilpailijana englantilaisena protestanttina. Kun Adamsin valta oli kasvanut, jesuiitat yrittivät käännyttää hänet ja tarjoutuivat sitten kantamaan hänet salaa pois Japanista portugalilaisella aluksella. Jesuiittojen halukkuus olla tottelematta Ieyasun käskyä, joka kielsi Adamsia lähtemästä Japanista, osoitti, että he pelkäsivät hänen kasvavaa vaikutusvaltaansa. Katoliset papit väittivät, että hän yritti horjuttaa heitä. Vuonna 1614 Carvalho valitti Adamsista ja muista kauppiaista vuosittaisessa kirjeessään paaville, sanoen, että "väärällä syytöksellä [Adams ja muut] ovat tehneet saarnaajistamme sellaisia ​​epäilyksiä, joita hän [Ieyasu] pelkää ja uskoo helposti, että he ovat pikemminkin vakoojia kuin pyhän uskon kylväjät hänen valtakunnassaan."
xxx/ellauri233.html on line 340: Adamsin neuvojen vaikutuksesta ja lukuisten katolisten käännynnäisten aiheuttamista levottomuuksista häirinnyt Ieyasu karkotti portugalilaiset jesuiitat Japanista vuonna 1614. Hän vaati, että japanilaiset katolilaiset hylkäävät uskonsa. Adams ilmeisesti varoitti Ieyasua myös espanjalaisista lähestymistavoista.
xxx/ellauri233.html on line 342: Hopealla lastattu romu Meriseikkailu joutui palaamaan lähtösatamaan taifuunin takia. Ei saatu Kiinasta merirauskun nahkoja. Adams lähti Hiradosta uudestaan marraskuussa 1615 Ayutthayaan Siamiin kunnostetussa Merenhuiskeessa, tarkoituksenaan hankkia sappapuuta jälleenmyyntiä varten Japanissa. Hänen lastinsa oli pääosin hopeaa (600 puntaa) ja edelliseltä matkalta myymättä jääneet japanilaiset ja intialaiset tavarat.
xxx/ellauri233.html on line 343: Hän osti suuria määriä korkean tuoton tuotteita. Hänen kumppaninsa saivat kaksi laivaa Siamista kuljettaakseen kaiken takaisin Japaniin. Adams purjehti Sea Adventurella Japaniin 143 tonnilla sappapuuta ja 3 700 peurannahkaa ja palasi Hiradoon 47 päivässä. (Paluumatka kesti 5. kesäkuuta ja 22. heinäkuuta 1616). Sayers
xxx/ellauri233.html on line 345: Viidentoista Japanissa vietetyn vuoden jälkeen Adamsin oli vaikea luoda suhteita röyhkeisiin englantilaisiin tulokkaisiin. Aluksi hän vältti vuonna 1613 saapuneiden englantilaisten merimiesten seuraa eikä päässyt hyviin väliin Sarisin paskiaisen kanssa, mutta Richard Cocks, Hirado-tehtaan johtaja, alkoi arvostaa Adamsin luonnetta ja sitä, mitä hän oli hankkinut japanilaisesta itsehallinnasta.
xxx/ellauri233.html on line 350: Ottaen huomioon ne muutamat alukset, jotka yritys lähetti Englannista ja niiden lastien huono kauppaarvo (kangas, veitset, silmälasit, intialainen puuvilla jne.), Adamsilla oli vaikutusvaltaa saamaan kauppatodistukset shōgunilta, jotta yritys voisi osallistua Punainen Hylje järjestelmään. Se teki yhteensä seitsemän roskamatkaa Kaakkois-Aasiaan vaihtelevin tuloksin. Neljää johti William Adams kapteenina. Adams nimesi vuonna 1617 hankkimansa aluksen uudelleen "Jumalan ilmaisexi lahjaksi". Sen Kiinan matka meni aivan perseelleen. Retkikunnan tarkoituksena oli ostaa raakasilkkiä, kiinalaisia ​​tavaroita, sappapuuta, hirvennahoja ja rauskunnahoja (jälkimmäisiä käytettiin japanilaisten miekkojen kahvoihin). Aluksella oli 1 250 puntaa hopeaa ja 175 puntaa tavaraa (intialaista puuvillaa, japanilaisia ​​aseita ja lakkatuotteita). Seurue kohtasi taifuunin lähellä Ryukyu-saaria (nykyinen Okinawa ) ja joutui pysähtymään siellä korjaamaan 27. joulukuuta 1614 toukokuuhun 1615 asti. Se palasi Japaniin kesäkuussa 1615 ilman, että se oli suorittanut kauppaa.
xxx/ellauri233.html on line 352: Seuraava matka Siamiin sensijaan meni Aatamilta aivan putkeen. Hän osti suuria määriä korkean tuoton tuotteita. Hänen kumppaninsa saivat kaksi laivaa Siamista kuljettaakseen kaiken takaisin Japaniin. Adams purjehti Merenhuiskeella Japaniin 143 tonnilla sappapuuta ja 3 700 peurannahkaa ja palasi Hiradoon 47 päivässä. (Paluumatka kesti 5. kesäkuuta ja 22. heinäkuuta 1616). Sayers saapui Hiradoon lokakuussa 1616 palkatulla kiinalaisella romulla 44 tonnilla sappaa, puuta. Kolmas alus, japanilainen romu, toi 4 560 peuran nahkaa Nagasakiin ja saapui kesäkuussa 1617 monsuunin jälkeen.
xxx/ellauri233.html on line 354: Mutta ei aikaakaan niin voi kauhistus: Alle viikko ennen Adamsin paluuta Ieyasu oli kuollut. Adams haastoi Cocksin ja Eatonin oikeuteen tarjotakseen yrityslahjoja uudelle hallitsijalle, Hidetadalle. Vaikka Ieyasun kuolema näyttää heikentäneen Adamsin poliittista vaikutusvaltaa, Hidetada suostui säilyttämään englantilaiset kaupankäyntioikeudet. Hän myönsi myös uuden Punainen hylje -luvan (Shuinjō) Adamsille, mikä antoi hänelle mahdollisuuden jatkaa kauppaa ulkomailla shōgunin suojeluksessa. Hänen asemansa japsuarmeijan vänrikkinä myös uusittiin.
xxx/ellauri233.html on line 356: Tässä yhteydessä Adams and Cocks vieraili myös japanilaisen amiraali Mukai Shōgen Tadakatsun luona, joka asui Adamsin kartanon lähellä. He keskustelivat mahdollisesta hyökkäyksestä katolisille Filippiineille. Siitä ei tullut lasta eikä paskaakaan.
xxx/ellauri233.html on line 358: Maaliskuussa 1617 Adams lähti Cochinchinaan ostamalla Sayersin Siamista tuoman roskat ja nimettyään sen vielä uudelleen Jumalan lähes ilmaisexi lahjaksi . Hän aikoi löytää kaksi englantilaista tekijää, Tempest Peacock ja Walter Carwarden, jotka olivat lähteneet Hiradosta kaksi vuotta aikaisemmin tutkiakseen kaupallisia mahdollisuuksia Hirado English Factoryn ensimmäisellä Kaakkois-Aasiaan suuntautuvalla matkalla. Adams sai tietää Cochinchinassa, että Peacock oli juotettu juomalla ja tapettu hopeansa vuoksi. Carwarden, joka odotti veneessä alavirtaan, tajusi, että Peacock oli tapettu, ja yritti kiireesti päästä alukseensa. Hänen veneensä kaatui ja hän hukkui.
xxx/ellauri233.html on line 360: Adams myi pienen lastin kangaskankaita, intialaisia ​​kappaletavaroita ja norsunluuta Cochinchinassa vaatimattomalla hinnalla 351 puntaa.
xxx/ellauri233.html on line 363: Adams kuoli Hiradossa, Nagasakin pohjoispuolella, 16. toukokuuta 1620 55-vuotiaana. Hänet haudattiin Nagasakiin, missä hänen hautamerkkinsä saattaa edelleen näkyä. Hänen hautapaikkansa on Saint Francis Xavierin muistomerkin vieressä . Testamentissaan hän jätti kaupunkitalonsa Edoon, lääninsä Hemiin ja 500 Englannin puntaa jaettavaksi tasaisesti hänen Englannissa ja Japanissa asuvan perheensä kesken. Cocks kirjoitti: "En voi muuta kuin olla surullinen kapteeni William Adamsin kaltaisen miehen menetyksestä, sillä hän on ollut kahden Japanin keisarin (höh? shoguninpas!) kanssa niin suosiossa kuin kukaan kristitty näissä osissa maailmaa." (Kukon päiväkirja)
xxx/ellauri233.html on line 365: Vuonna 1623 East India Company hajotti kannattamattoman Englannin kauppatehtaan Hiradossa ja Cocks lähti Englantiin, ja hollantilaiset kävivät kauppaa Adamsin lasten puolesta Red Seal -alusten kautta. Joseph Adams peri Miura Anjinin tittelin, hänestä tuli kauppias ja hän teki viisi matkaa Cochinchinaan ja Siamiin vuosina 1624-1635.
xxx/ellauri233.html on line 366: Vuoteen 1629 mennessä vain kaksi Adamsin vuoden 1600 laivatoveria selvisi Japanista. Melchior van Santvoort ja Vincent Romeyn asuivat hiljaa Nagasakissa.
xxx/ellauri233.html on line 370: Australialais-amerikkalainen James Clavell perusti bestseller-romaaninsa Shōgun (1975) Adamsin elämään ja muutti päähenkilönsä nimeksi " John Blackthorne ". Mixi vitussa? Että sai valehdella mielin määrin ja puleerata henkilöstä jonkun länkkärisankarin. Tämä muokattiin suosituksi TV-minisarjaksi, Shōgun (1980). Se muokattiin myös Broadway-tuotannoksi Shōgun: The Musical (1990) ja videopeliksi James Clavell's Shōgun (1989).
xxx/ellauri233.html on line 372: Michel Foucault kertoi uudelleen Adamsin tarinan The Discourse on Language -kirjassa. ​​Foucault'n mukaan tarina ilmentää yhtä "eurooppalaisen kulttuurin suurista myyteistä", nimittäin ajatus siitä, että pelkkä merimies voisi opettaa matematiikkaa japanilaiselle shogunille, osoittaa eron avoimen tiedonvaihdon välillä Euroopassa ja sen vastakohtana tiedon salainen valvonta "itämaisen tyrannian" alla. Itse asiassa Adams ei kuitenkaan ollut pelkkä merimies, vaan laivaston päänavigaattori, ja hänen arvonsa Shogunille oli laivanrakennuksen käytännön linjoilla. Vittu mikä lännyrkäinen tääkin Foucaultin heiluri. Siitä on mainintoja siellä täällä mm. albumeissa 96 (kooma-malli) ja 194 (feminismin trendejä), mutta se ei ole ollut luupin alla kunnolla. Lukemattakin voi olla suhteellisen varma että se on totaalinen ääliö.
xxx/ellauri233.html on line 377: Missä kohen Jamesin Blackthornen seikkailut poikkeavat esikuvastansa Adamsista? No mietitään - tää on romaani, eikä pelkkä rags to riches tositarina. Ei siis riitä pelkkä (E), pitää olla paxulti myös (K) ja (F). Näyttää siinä olevan kaikenlaista nujakointia, ja aika pian on jonkin verran myös japsunaisten nussintaa (sitähän oli Aatamilla kyllä izellään). "As they spend more time together, Blackthorne comes to deeply admire both Toranaga and (specifically) Mariko, and all three secretly become lovers." Samainen Mariko (joka on sentään vaan japsulainen nainen) silputaan smithereeneixi. "However, she and Blackthorne and the other ladies of Toranaga's "court", escape into a locked room. As the ninja prepare to blow the door open Mariko stands against the door and is killed by the explosion." No jäähän Toranagalle vielä "Lady Anjin". Entäs moraali? "Blackthorne is torn between his growing affection for Mariko (who is married to a powerful, abusive, and dangerous samurai, Buntaro), his increasing loyalty to Toranaga, his household and consort, a "Willow world" courtesan named Kikuli, and his desire to return to the open seas aboard Erasmus so he can intercept the Black Ship fleet before it reaches Japan." Onpa hienoa: (E,F,K) konfliktoituvat! "There are other recurring themes of Eastern values, as opposed to Western values, masculine (patriarchal) values as opposed to human values, etc."
xxx/ellauri233.html on line 379: In Christopher Nicole's Lord of the Golden Fan, published just two years before Shōgun, in 1973, Adams is portrayed as sexually frustrated by the morals of his time and seeks freedom in the East, where he has numerous sexual encounters. The work is considered light pornography. Kuulostaa huomattavasti kiinnostavammalta, (K) puoli näyttää olevan kunnossa.
xxx/ellauri289.html on line 121: Adams_200907.png/440px-DonAdams_200907.png" height="200px" />
xxx/ellauri289.html on line 122:
Patriarkat värikuvissa: Franz, Henskeli ja Don Adams.

xxx/ellauri306.html on line 128: Miten Amerikka voikaan olla näin perseestä? Se on aivan hirveä mielisairaala, juuri sellainen The Asylum kuin Douglas Adamsin kodin ulkopuolella. Tarvizet ize rahasi "tulevaisuutesi valmisteluun" ja "säilyttämään turvallisuudentunteesi", onhan sulla "ymmärrettävä halu kilpailla". Tasa-arvo on vihamielistä, pelkkää kateutta. Että tällästä.
xxx/ellauri354.html on line 273: Notari’s novel sold 80,000 copies in six months and sales only increased when it was accused of offending public morality; it and its author were acquitted, with Marinetti serving as witness for the defense. “It was Notari’s good fortune,” one scholar writes, “to be accused of obscenity by a court in Parma.... Marinetti, who attended and clearly relished the trial, wrote a detailed account of it for Parisian readers... and then translated his account into Italian, appending a brief, self-congratulatory introduction” (Adamson 97). Marinetti bragged that the trial “gave an extraordinary boost to the book’s sales such that, today, one finds it in all the elegant parlors, in all the bedrooms, under the virginal bedlinens of all the convent-school girls and inside the prayer benches of all the new brides” (qtd. in Adamson 97–98). Notari quickly produced a sequel, Femmina: Scene di una grande capitale (1906), which became a best seller before it too was seized and banned. Notari proudly listed these three books’ sales figures and legal histories in the front matter of his next book, The Black Pig (1907).
99