Tässä Aarne menee mezään niin että kuuluu arkiryskettä. Sen tekemä vastakohtaisuus on keinotekoinen. Moraali on elukoiden silmässä just yhtä paljon kuin komiikka, ihan samassa perssilmässä vieläpä, yhtä paljon/vähän mielivaltaista on molemmissa. Huvittavaa myös, et noi Aarnen katkismuxen lauseet puuttuu Lutherilta. Jeesuxen kärsimys oli mainio asia, tappaminen on joskus ihan paikallaan. Joosua esinahkakasoineen noudatti Jumalan lupausta ja käskyä. Armo, laupeus eli ilmaisexi saanti on tietty hieno juttu kermaperse Aarnen mielestä, mut parempi vielä on ilmaisexi ottaminen, sanois Marx, Robin Hood tai Harald Hirmuinen.
ellauri024.html on line 535: Arska sanoo että hassussa kävelyssä pitää olla 2 tekijää kuin sen rakastamalla Zalilla. Se on kyllä näköharha, pääasia on joku ristiriita odotuxen ja toteutuxen, normin ja siitä poikkeavan käytöxen välillä. Vallatonta ja vakavaa. Professori Irma Rantavaara iskee silmää professori Aarne Kinnuselle professori Ilmari Kohtamäen puhuessa professori Vilho Suomen kansalaispäivällisillä. Makunsa kullillakin, huumorinsa hiirelläkin.
ellauri024.html on line 537: Tärkeämpi havainto on Aarnen pointti että huumori on älytehtävä. Mitä vaikeampi tehtävä, sitä äänekkäämpi nauru kun se ratkeaa. Ekan kerran kerrottaessa, toisen selitettäessä, ja kolmas kun kaskun kärjen vihdoin ymmärtää. Vieraskielisenä vizi naurattaa enemmän kuin omalla. On niin keventynyt olo kun hämmennys on selvinnyt, selvisimpä siitäkin, pääsin mukaan jengiin nauramaan. Siitähän selittyy myös mixi vähäeleinen vizi on parempi kuin hirmu osoitteleva. Puskafarssit on maalaistolvanoita varten.
ellauri024.html on line 555: Lapset Aarnen mukaan alkaa tajuu komiikkaa kun ne alkaa arvostella toisia. 90-luvulla sopi estetiikan proffan lausua vielä tällästä ex cathedra ilman mitään evidenssiä.
ellauri024.html on line 557: Onx Aarnen "arvoarvostelma" (yäk) on sama kun mun "normi" (yäk myös). Ei ihan. Arvostella voi ihan omaltakin kannalta, ei tartte noudattaa normia eli toisten tahtoa.
ellauri024.html on line 562: Hyvä ja huono vizi on kaunista ja rumaa esteettisessä mielessä, hyvä suoritus tai huono, sanoo Aarne lihavalla. Mautonkin vizi voi olla hyvä siis, ja huono hyveellinen. Hyveelliset vizit onkin enimmäxeen huonoja. Tää ero on hiuxenhieno, monet ei sitä tee, ne samat joiden mielestä pahuutta ei voi ymmärtää.
ellauri024.html on line 566: Pahempi vielä on että nykyiset koomikot eivät yxinkertaisesti osaa. Osaavat vaan matkia, vääntää naamaa, sokeltaa teennäisen huonosti, hohottaa. Kerta kaikkiaan huonoa huumoria, aivan kelvotonta. Puuttuu taito, osaaminen, taju, maku ennen kaikkea. Aaro Hellaakosken komiikkakin on lapsekasta. Aarne ei tohdi antaa esimerkkejä huonoista vizeistä, ettei joku suutu.
ellauri024.html on line 568: Typerä yleisö nauraa kaikelle. Aarnen happamat Archie Bunkermaiset arvostelut tv-ohjelmista on kai tahatonta komiikkaa. Sehän on kuin Hannes Häyrinen nimikko-ohjelmassaan Hanskissa. Hanneskin oli yhtä kiukkuinen siviilissä kuin telkassa, Liisa Veijalainen oli sen kanssa pulassa. Riiteli taloyhtiön ja naapureiden kanssa, kulki Eiran kaduilla naama norsunvitulla.
ellauri024.html on line 578: Paha myös on kun joku wannabe koomikko pilkkaa upseeria eikä sotamiestä. Komiikka on kazojan silmässä, ja aika malka voi se ollakin sellaisella pölkkypäällä kuin Aarne Kinnunen. Sivistynyt ihminen kuten tämän kirjoittaja ei näe mitään koomista Estherin kirjan 2.12. meikkauskohdassa. Pitä olla Jeremias tai Cato sen nähdäxeen. Näyttää Aarne tykkäävän myös Mark Twainin jumalaa sättivistä pissajutuista, se varman hihityttää sitä äitivainaan jäljiltä.
ellauri024.html on line 580: Olli Alhoa ei voinut Aarne liioin sietää, mut luultavammin kilpailijana: Olli oli 13v nuorempi jolppi mukahumoristi meediapersoona, viransijainen joka pääsi ilman ansioita televisioon ja Suomen Akatemiaan ja josta tuli Suomalaisen klubin johtaja ja vielä ostoprofessori. Harrastaa raviurheilua ja sikaareita. Er.epm. ja ärsyttävää. Huumorikortilla pelaava arbiter elegantiarum on kaikkein sietämättömin. Noh noh, leikki sijansa saakoon, nyt on kyllin naurettu, pylly pois leijonavaakunatyynyltä. Vallatonta vallattomille, vallanpitäjille vakavaa. Koita päättää! Koominen ei tunne pyhää, niinkuin kemia ei likaa.
ellauri024.html on line 584: Kuollutta komiikkaa ovat Adolf Hitlerin herjat Rooseveltista, Mussolinin virnuilut (loppuihan se vittuilu kun roikkui pää alaspäin Esson katosta), NKP:n kapitalismin herjaus ("etenkin nyt kun kapitalismi maxaa kommunismin velkoja" - juu kyllä on Aarne kapitaalin kaveri!), Matti Rossin valheellinen satiiri. Tästä taas näkee että kun normit nousee eteen kuin Juntingin äkkijyrkkä karstiseeinä, kaatuu nauru veneestä. Maailmantilanne on muuttunut, suolasta menee maku. Uudemmistakin pyhäinhäväistyxistä, kuten Make Eskelisen henkilökohtaisuudet Punaposkesta (joita ei voi edes siteerata, häpeilee Archie.). Miten surkea on epäonnistunut klovni, miten säälittävä epäonnistunut satiirikko! ei ole viheliäisempää olentoa! Siinä hän seisoo kaikkien edessä aatteen piiskaamana! No nyt on kyllä sattunut Aarnea pahasti nilkkaan, kalikka kalahtanut kipeästi, kun sylikoira näin kovaa älähtää. "Kaikkien edessä", sepä häpeällistä. Linssiluteen kadotus. Pahempi kuin äidin viza paljaalle pepulle.
ellauri024.html on line 595: Archie näkee hämärästi, että koomisuudella ja draamallisella ironialla on yhteys. No tietysti, etulyöntiasemassa oleva voi kampata tietämättömän, tai muuten vedättää, ja nauraa päälle, kun toinen on niin tumpelo. Musta näyttää, että Aarne on niin exyxisssä komiikan kanssa, koska se ei ota apuun käsitteitä normi tai tabu. Vessa-asiat naurattaa, koska ne on tabuja. Ensin pelästytään kun potta kaatuu ja sitten tulee helpotus, ei tää ollutkaan vakavaa nähtävästi, kun äiti ja isäkin vaan hymyilee. Hihii, kaadetaanpa uudestaan. Sillä kertaa tuhmuushymy voi jo hyytyä.
ellauri024.html on line 597: Lopulta Aarne löpsähtää siihen, et se on koomista, mikä aiheuttaa hilpeyttä, mille nauretaan. Huoh. Täysi ympyrä. Tie eeku paranoo. Kannattiko lähteä. Mitäs läxit.
ellauri024.html on line 726: Juutas on Arnulf pahan mielisankari, siinä on samaa pahanilkisyyttä kuin pikku Aarnessa äidin hameissa, lällällää anaalihuumoria. Hauskin kohta Arskasta on se kun Juutas pieraisee Rosinan leipomaan korvapuustiin ja nauraa vielä päälle hyvillään. Ruokasotaa kuin jenkkiteinileffassa. Jumalan viljaan paskantaa. Ansaizis korvapuustin, luunapin tai nenäpiuvin. Äiti suuttuu, se on syntiä. Aarnen isä potkas pottukattilan pihalle. Se jäi Aarnen mieleen miehen mallina. Hyvä roolimalli on Juutaskin, siltä oppii miten nähdään herkästi milloin on menty oman yhteisönkin hyvän maun ylize ja kuinka tullaan takaisin ja voitetaan tilanne. Arskakin on juuttaan nopea käänteissään, armoitettu takinkääntäjä, ujo mies mutta esiintyy mielellään omassa yhteisössä.
ellauri024.html on line 750: Missä minä olen koominen, kysyy izeltään Aarne Kinnunen, ja vastaus on monipolvinen, et arvaakaan. Peilissä, kateederissa, tässä kirjasa, epähuomiossa. Miksi olet koominen on toinen kimurantti kysymys. Äidin kasvattama poika. Äidin poikia on taiteessa ja kirjalluxessa monia, alkaen Adolf Hitleristä Aarne Kinnuseen. Tästä pitää vielä tehdä eri paasaus.
ellauri024.html on line 752: Aika myöhään Arska herää huomaamaan komiikkaan liityviä tunteita. Eikös ne ole melkein pääasia? Tunteitahan huumorilla koitetan herättää ja hillitä. Humoristi nauraa sille jota rakastaa, ja rakastaa sitä jolle nauraa. Lämpimästi rakastaa ja nauraa. Siitähän se kaikki alkoi: pelästys, ahdistus ja helpotus, en se niin pahaa olekaan, soromnoo. Aarnekin saattaa nauraa kolmekin kertaa samalle vizille.
ellauri024.html on line 754: Kylse pointti on et humoristi nauraa izexeen ja izelleen, se eio ensi sijassa esiintymässä muille. Se ei ole rooli vaan asenne. (Roolit on ällöjä.) Mikä on luonnollista kert se rakasta ja nauraa samaa asiaa, izeään ja elämää. Se nauraa kaiken suhteellisuuta, ei suhteettomuutta. Sen normimaisema on loiva. Onkohan Aarnessa ainesta humoristix vikaa, vai onko se pelkkä koomikko kuten Frangenin Simo? Siis klovni, harlekiini, pelle, narri, pilkkakirves, irvihammas, koiranleuka, ilveilijä. No on se ainakin tollainen sekulihumoristi, eli hessu joka pitää vizeistä ja kaskuista, kertoilee ja kuuntelee niitä mielellään.
ellauri024.html on line 756: Sit vielä tää nudge nudge wink wink, millä tiedotetaan yleisölle, johon uhri voi kuulua tai sitten ei, et nyt on tulosa vaan leikkiä. Jos leikki on tosista, merkkiä ei anneta tai se on huijausta. Tätä tekee Arskakin rangastaxeen jotain mautonta jolppia leikin varjolla. Julkkixia on on knngattaren lupa tappaa. Eskin arkiryske on Aarnella arkihyörinää. Eski on rankempi.
ellauri024.html on line 760: Koska Aarne ei puhu normeista, sen tarvii erixeen mainita et riitit ja seremoniat ei siedä pelleilyä. Se tulee mulla helppona korollaarina. Niinkuin se et leikinlasku on loukkaavampaa kuin totinen tosi. Siinä ei pelaa mukana, loukkaa sääntöjä, jotka ovat pyhempiä kuin pelitavat. Jos haluaa pilkat pilkkakirvestä kuten Arnulfia, on löydettävä minkä se ottaa tosissaan, kuten esim et se on fixu ja filmaattinen, ryssävihainen, ja tosikko, ja veisteltävä sitä. Amuttava nuolilla ize kunkin totisia kohtia. (Mitenkään nyt väittämättä et just nää on sen arat kantapäät. Joiistain älähdyxistä on ollut näkyvinään välähdyxiä.)
ellauri024.html on line 768: Fixut ihmiset (hammaslääkäreitä ja pankinjohtajia, sanoi Mirjam Pylkkänen), hienot premissit (sanoi P.C.), hyvä tarjoilu, parhaat tavat ja käytös, voima ja rohkeus, hauska ja äänekäs seura, iloinen mieli - täähän on kuin Paska-Nalle tai Aarne Suomalaisella Klubilla. Näissä sfääreisä Arskan mielestä paras huumori muka kukoistaa. Mix hemmetisä Aarne kuumuu niin kovasti tosta Zapen knallista ja sen kohotuxesta? Kai se nauroi niille pienenä. On mustakin Monty Python yhä hyvä.
ellauri024.html on line 770: No nyt yhtälö on muuttunutkin muotoon huumori=komiikka+opetus. Mitähän tässä pitäisi uskoa? Koska kirja on käyt kaz loppu, ehkä tätä, tuntuuhan se jo lopettelevan. Laiturin pää häviää usvaan, niin sanoaxeni. Aarnen pylly vilahtaa hetken ja kuuluu etäinen molskahdus. Pitiköhän se kiinni nenästä. Kivenkin lopetus on harras. Kiveen jos lyö varpaansa laiturilta mennessä voi kiroilla hartaasti.
ellauri024.html on line 772: Järjestään pessimistejä löytyy Aarnen valizemista humoristeista. Saattaahan Aarnen valinta olla sen oman melankolian vinouttama. Mut kuuluisiahan nuo ovat. Pari on sentään iloisia tyyliin "ilo pintaan vaik syän märkänis", tai toi mun suosikki "tilanne on toivoton muttei vakava" (toisto tyylikeinona). Optimistit ei tarvize humoristeja, niillä on ilo pinnassa ihan ilmankin. Ne voi olla tosikkoja kuten kristityt: kohta on kivaa, sillä parempaa on luvassa.
ellauri024.html on line 776: Aarne Kinnusen loppupäätelmä: loppujen lopuxi huumorissa rulaa hyvä maku. Chaplinia monet pitävät julmana. Ja Aarne Kinnusta. Se vaikuttaa joskus vähän hemmolta, jonka elämässä äkkipikaisuus ja julmuus ryöpsähtivät arvaamattomasti.
ellauri024.html on line 787: Aarnen määritelmä teorialle on myös outo: ongelma ja sen ratkaisu. Höh. Muualla teoria selittää enemmän kuin yhden asian. Ei niitä kexitä joka kerta uusia. Arska seuraa tässä Goethea, toista toopea: alles faktische ist schon Theorie. Taas näitä mitääntekemättömiä yhtälöitä muotoa x=y. Paavi on katolinen. Kaikki on kaikkea.
ellauri024.html on line 1378: Tämän irrationaalisen ja kärttyisän vihanpurkauxen kohteina ovat mm. anarkistit, terroristit, hipit ja vuoden 1968 pariisilaisopiskelijat. Mikä tahansa järjestys on von Wrightille parempi kuin ei mitään järjestystä. Hän kammoxuu "kaikkea järjestystä vastustavia voimia" (lue, vallizevaa järjestystä), jotka "uhkaavat ihmisyhteisöä (lue: kapitalistista maailmanjärjestystä) hajoamisella ja kaaoksella" (lue: pörssiromahduxella). von Wrightin muka kulttuurikirjoittelun pelkuruus, jälkeenjääneisyys ja harrastelijamaisuus kätkee juuri tämmöisiä julkilausuttuja ja julkilausumattomia patakonservatiivin käsityxiä. (Ja just TÄSTÄ luultavasti Aarne Kinnunenkin pillastui. Hemmetin huligaanit! Krunikan huoneisto ja kesämökki Hämeessä on nyt vaarassa!)
ellauri025.html on line 340: Hesiodos oli riitaisa, epäluuloinen, ironinen, pihi, harrasti sananparsia, vieroi naisia. Sehän oli ihan kuin Roope Ankka. Tai Aarne Kinnunen! Hesiodos oli yhtä misogyyni kuin Semonides ja yhtä kaunainen kuin Solon jumalille, jotka antaa hyville käydä yhtä kehnosti kuin huonoille, ellei vielä kehnommin. Taas sitä teodikeaa, Kimmo Koskenniemen koripallosääntöjä.
ellauri025.html on line 342: Hesiodos ei pitänyt matkustelusta, meni vaan kerran eläissään laivalla Auliista Khalkiiseen pokkaamaan Homeroxelta jonkun runoilijapokaalin. Senkertainen yleisö piti enemmän maatalousaiheista kuin sotajutuista. Aarne Kinnunenkin matkusti aika vähän, eikä koskaan konferensseihin. Mitä nyt perheen kanssa lomalle. Niin Kimmo Koskenniemikin.
ellauri025.html on line 699: Jostain syystä tuli tuli Sagasta mieleen Liisa Mäntymies, toinen pelastunut, Aarnelta löytynein Haanpään sanoin "hienosittain, eikä aina niin ohueltakaan, hurskas".
ellauri026.html on line 599: Sensijaan esim. Aarne Kinnusen äiti oli kurinpitäjä,
ellauri026.html on line 600: vihmo Aarnea ohuella vizalla. Aarnessa on selvästi
ellauri026.html on line 606: Tämmöinen vizi vaikka, joka on peräisin Aarnen äidin
ellauri026.html on line 607: suvusta, kaskun kohteena on Aarnen äidin vanhemmat.
ellauri026.html on line 612: (Aarnen mummi) sekä heidän renkinsä, melko yxinkertainen
ellauri026.html on line 618: Aarne kertoo tämän jutun hauskana huumorikirjassa
ellauri026.html on line 621: Aarnea ja sen porukoita. Mixi tää on vizikästä?
ellauri028.html on line 594: Hei nyt Aarne Kinnusen keltainen kirja kehiin!
ellauri028.html on line 595: Vaikka tärkeintä seikkaa Aarne ei sano. Nimittäin,
ellauri028.html on line 666: Ääh. Ei huonosta tule kalua. Sama juttu kuin musiikissa, kuuntelen sujuvasti mutta laulussa on kuutonen. Pienin mahdollinen siirto tuottaa mahtavasti huvia, sanoi Aarne Kinnunen. Aarne kyllä takuulla vinoilee tässä Paavolle, vaaralliselle vainajalle selän takana.
ellauri029.html on line 841: Aarne Kinnunen kertoi pienessä keltaisessa kirjassa, mitä eroa on komiikalla ja huumorilla. Se että joku toinen kompastuu banaaninkuoreen on komiikkaa, se että ize lentää perseelleen on otettava huumorilla (jos kykenee). Röhönaurua vs. ymmärtävää mujetta. Suhteettomuuden vs. suhteellisuuden tajua.
ellauri030.html on line 353: Täähän liittyy hauskasti Aarne Kinnusen keltaiseen kirjaan! Leikinlasku kuuluu jokaiseen hyvään näytelmään! Jumalallakin on huumorintaju kohillaan, vaikka raamatusta kazoen ei ehkä siltä näytä. Mun vastaushan on et kysymys on väärin asetettu, ei maailma ole sen paremmin hyvä kuin pahakaan, se riippuu siitä kenen kannalta sitä kulloinkin kazoo.
ellauri030.html on line 461: Nyt alkaa tulla tälläsiä pikkuvinkkejä, aika samanlaisia kuin se systeemifilosofien tietolaatikko. Nää vaikuttaa ohjeilta sellaiselle soveltavalle filosofille, joka haluaa vaikuttaa ylimieliseltä ja ihan jumalan asettamalta seurassa. Noi on tuttuja juttuja monista muista harmaaselän ohjeista: älä liikaa innostu, pidä suu pienenä kuin sanoessa muikkua, ettei voi vaan sula kitalaessa. Mystikkokin tekee parhaan vaikutuxen kun pitää suunsa kiinni riitissä. Hauskoja on noi ohjeet soveltavan filosofin käymisestä herroissa. Se on kuin Eskin käynnit Nokialla, tai Juutas Käkriäisen sahan hovissa. Pykälät 14-16 pitäisi Aarne Kinnusenkin ottaa onkeensa.
ellauri031.html on line 624: Koska kyse ei ole tiedosta vaan tahdosta. Tän homman pitää mennä herran mielestä nimenomaan näin, tää farssi on kazomoita varten, ei sitä izeään. Se tietää kaiken, mutta pokat eivät. Jännitys on kokonaan niiden puolella. Tää on dramaattista ironiaa, sanois Aarne Kinnunen. Herra seuraa pokia kuin aussi poliisisarjan räjäytetty ukkeli märklinjunia: toi tulee tuolta pakkia, törmäis tohon junaan mut tää vaihde vaihtuu ajoissa, tää pikku muoviukko näyttää sille lippua ja vislaa.
ellauri032.html on line 340: Jännä toi metafora just neuvonnan ja opetuxen yhteydessä. Mixi niin? Viittaax tää taas esim uskonnolisiin metaforiin ja pikku apinoiden koijaamiseen niillä? No tiedekin ois uskonto ilman epäilystä, kritiikkiä ja kokeilua. Apinat ajattelee vertauxilla, hakee mallia, se on hyvää tiedettä, mutta johtaa vääriin analogiapäätelmiin jos malleja ei koeponnisteta. Kohta 4 on Aarne Kinnusen valtakuntaa.
ellauri032.html on line 413: Aarne Kinnunen diggaa mustaa huumoria. Lainaan kirjastosta Balzacin Contes drolatiques, leikkisiä tarinoita ja Kleistin der zerbrochene Krug. Ne on Aarnen lemppareja. Lehtosen, Kiven ja Zapen lisäxi.
ellauri032.html on line 418: Yx Aarne Kinnusen mieli vizikirjoista näytti olleen Kleistin huvinäytelmä Rikottu ruukku 1811. Lainasin sen kirjastosta. Kääntänyt Juhani Siljo. Ihankun mä olisin Siljostakin joskus jotain lukenut. Oliko se Ain-Elisabet Pennasen poikaystävä? Sillä oli tylsiä runoja. Joo niin se oli:
ellauri032.html on line 424: Siljo oli jonkin sortin fasisti. Haistanko tässä taas salaliittoteorian? Aarne tykkää Kleistista, Kleistin on kääntänyt Siljo, joka oli oikeistopaskiainen. Onko Kleist myös, ja Aarne? hmm. Liian skizofreenista. Kai. Mut parempi pitää niitä nyt silmällä. Jarno Pennanen, Ain´Elisabethin ja Orjatsalon poika, oli taas vasisti. Serkku Eila ei nuorena osannut päättää. Vanhana se oli Aarnen tyylinen "temokraatti".
ellauri032.html on line 435: Tommonen pitkästyttävän arvattava puolihauska oli tää Kleistin turahdus, tietystikin sixi, että siinä tölvittiin varsin vähän mitään pyhempiä normeja. Hyvixet oli hyvixiä ja konna konna, vaikka maalaisten käytöstavoissa oli huomautettavaa. Siitä ei kovin hersyviä nauruja vielä saa. Paljon ulkonäköön kohdistuvaa pilkkaa, se näyttää kutkuttavan Aarnea. Turhamainen mies. Mut ehkä just tollanen harmiton Charlie Chaplin huumori on Aarnen tapaista. Tai sit tää vaan sattu löytymään suomexi, kiitos puisevan J. Siljon. Saxassa tää on koululukemistona. Niinku Nummisuutarit, hohhoijakkaa. Mustavalkoista harmitonta pilaa kuin Speden skezit tesvisiossa. Sekin oli aika oikealla.
ellauri032.html on line 626: Beckettin Sammeliin kulkeuduin Aarne Kinnusen suosituxesta, se siteeraili monisanaisesti Beckettin vihkosta, johon on käännetty sen absurdit näytelmät voi miten ihana päivä ja viimeinen ääninauha. (Vihkon kannessa juuri näin, pienellä alkukirjaimella. Sisäsivuilla käytetään kyllä isoja.
ellauri032.html on line 644: Samuel Beckett on vähän Aarne Kinnusen näköinen vanhana. No vanhat äijät on aika samannäköisiä yleensä, joko parrakkaita tai parrattomia, lihavia tai laihoja. Nää 2 on parrattomia laihoja luunaamoja. Tai oli, Sam jo aikapäiviä, Arska ihan kohta. Entistäkin enemmän irvileukoja. Mustaa huumoria mullan alta.
ellauri033.html on line 456: Aikasemmat Paulin kirjat oli ollu pessimistisiä laskukkuuden runoelmia. Ei mitään törkeitä rupusakin kuvauxia naturalistityyliin niinkuin Zolalla. Zola on Wn mielestä ihan pasee, niin lääst siisön kun olla voi. Bourget on ylemmän keskiluokan eli herrasväen laulaja, jatkaa ihailemansa yrittäjähenkisen Balzacin kengänjäljissä. Se kuvaa raffinoidumpia fixumpia ihmisiä joilla on makua, pankinjohtajia ja hammaslääkäreitä, ja niiden sisäisiä mielenliikkeitä, just niinkun Mirkku, Aarne ja Sariolan Esa.
ellauri033.html on line 688: Influenssaa siltä on ottanu valistus ja (miinusta) Schopenhauer, Fichte, Hegel, Rousseau, Schelling, Novalis, Goethe, Nietzsche, Einstein, Unamuno, Althusser, Santayana, Coleridge, Lessing, Næss (Aarne on päässy seuroihin) sekä
ellauri034.html on line 182: > > > "Aarne">Aarne Kinnunen, kun soitin hänelle vointia kysyäkseni, sanoi että hän käy
ellauri034.html on line 190: Se oli Aarne Kinnunen, lyön vetoa.
ellauri034.html on line 517: sanoisi Aarne Kinnunenkin. Pentti Linkolakaan ei ole kunnon fasisti,
ellauri035.html on line 994: > Onko Aarne Kinnunenkin snobi? Kaise vähän on. Lisäsin sen suomalaisten snobien hall of fameen. Merikadun Carlsonit on ainakin, vaikkei tunnettuja. Kateet serkut Clasun lapset kyllä tiesi sen.
ellauri037.html on line 120: Chaplin kelpas jenkkilän kielivammaisille mamuille ja Aarne">Aarne Kinnuselle.
ellauri041.html on line 1867: Vesa Rantaman arvostelu Hesarissa on yllättäen aika hyvä. Mutta se on kyllä puppua et huhtikuu on julma koska se herättää meissä toivon. Paskanmarjat, mitä julmaa se nyt on. Se herättää epätoivon, kun huomaa et kaikki muut herää, mut ize on vaan se tylsä juuri, joka pysyy kevätsateesta huolimatta kuolleena. Mä kyllä tiedän, mulla on kokemusta kevätdepressioista, kuten Kinnusen Aarnella, ja Paul-pojalla.
ellauri042.html on line 632: Se että kaikki on yhdentekevää on vizisairaus, saxalaisten Witzelsucht. Mikään ei ole tosista. Elämä on toivotonta muttei vakavaa. Kaikesta tehdään vaan räävitöntä pilaa. Tästä aiheesta puhuu myös Aarne Kinnunen. Kyllä koomikonkin tulee tietää missä on mauttomuuden raja.
ellauri042.html on line 853: Nuuh nuuh. Haistan että jollakulla täällä on marjapäivät. Aarne Koskimies-ressukalle tuli päinvastoin anosmia. Se kuoli kauan aikaa sitten. Sen hauvalla ei luettu Kaddishia (se vaati 10 jutkuäijää eli minyan) mutta ehkä psalmi 103.
ellauri043.html on line 59: Tää saattaa kertoa huumorin olemuxesta enemmän kuin Aarne Kinnusen koko tuotanto.
ellauri043.html on line 6432:
Mun dramaattinen ironia ylittää kaikki muut, jopa Aarne Kinnusen! Jengi kiemurtelee mielihyvästä kninkaiden hautajaisissa, kansanmurhasta; — ja sotaan lähdetään pillit soiden, töyhdöissä ja liput ojossa, kultahaarniskoissa, ei voisi toivoa enempää kunnianosoituxia ja seremoniaa.
ellauri046.html on line 327: Söörenin toive jumalilta on et se saa aina naurajat puolelleen. Tulee mieleen Aarne Kinnunen. Silläkin oli tää sama narsistinen toive. Ettei ole naurettava luuseri, saa voittajana hymyillä muiden edessä.
ellauri047.html on line 111: Goethen sihteeri Eckermann yritti hoitaa Goethen peeärrää väittämällä, et se muka tykkäs tosi paljon Lutherista. Privaatisti sanoi, että se ei ole antikristitty eikä epäkristillinen, mutta selkeesti ei-kristitty, ja et risti on 1 neljästä sen mielestä ällöttävimmästä jutusta. Spinozasta se sitävastoin diggas kovasti, niinkuin Lessing ja Herderkin. Oli se vähän panteistikin, kuten Flaubert ja Einstein. Hihhuleille se oli "suuri pakana". Poliittisesti se oli Aarne Kinnus-tyyppinen 'temokraatti', leikki sijansa saakoon, kunhan ei mene överix. von Goethe kuulosti se korvissa oikein hyvältä. Se oli vapaamuurari. Ranskan vallankumous oli sen mielestä kauheeta, se kirjoitti paljon huvinäytelmiä, jossa se teki pilkkaa siitä. Hermann ja Dorothea on sen kyhäyxistä ehkä kaikkein puisevin. Se oli sen suurin menestys saxalaisten mielestä.
ellauri052.html on line 462: A number of foreign and medieval analogues exist that exhibit the motif ("Whittington's cat" motif, N411.2), where the hero obtains wealth by selling a cat, typically in a rodent-infested place direly in need of one. The tale is catalogued Aarne–Thompson (AT) tale type 1651, "Whittington's Cat".
ellauri053.html on line 147: Aarne Kinnunen on snobi kert se on nousukas. Snobit oli esteettejä. Se oli paha epiteetti Tenttenille. Oliko Entten snobi vaiko dandy? Vähän etuajassa oli snobixi. Dandyn piirteitä löytyy sensijaan kovasti. Entä Puovo Huovikko? Nousukashan sekin on, siis snobi. Huom humanismi kuuluu mukaan tähän kuvioon. Dekadenssi ja symbolismi ja modernismi. Kaikki vitun ärsyttäviä.
ellauri053.html on line 179: E.Saarinen kehu kukoistussyöttiplokissa Aarnen tutkielman Puovon lyriikasta ihan kuplixi. Säntäs kirjakauppaan ostamaan samat Puovon paxut kootut runot kuin oli Aarnella, kun se vanhuxena väsäs nää arvostelut. Olix Puovo edes enää elossa? 2018, ei kai. Puovo veti paukuttamansa henxelit 2008, 77 vuotiaana. AK syntyi vuotta aikasemmin ja kuolee myöhemmin, se vietti 90-vuotispäivää äskettäin. Ketkäs muut teki niin? Ainiin runoilija Metastaasi ja sitä ihaillen siteeraillut Jean-Jacques. Paizi osat ovat vaihtuneet! Ihailija eli lyhyemmin kuin ihailtu, söikin paremmin. Josmä jostain syystä jäisin henkiin Eskin jälkeen mä olisin sen Aarne Kinnunen, en sen Metastaasi, vanha etäpesäke. Eski olisi Jeesus, puukonhaava mahassa, mä sen veli Peeveli, ex-telttailija.
ellauri053.html on line 181: Sevverra kiinnosti et lainasin Viikin kirjastosta Puovon paxut ja Aarnen laihemman tulkintapokkarin. Se on olevinaan Puovon runollusten ensyklopedia. Anssi Yli-Jyrä sano 50v-päivänään, et pipliakonkordanssit on paxumpia kuin ize piplia. No tää ei kyllä oo. Aarne on keskittynyt nähtävästi vain tähdellisimpään sisältöön. Jättänyt mielestään paskemmat pukerruxet vaille mainintaa. Raamatun kanssa sellainen peli ei vetele, kun koko kirja on samaa inspiroitua jumalan sanaa. (Italo Calvino kertoo tapauxen, jossa Muhammed torkahtaa kesken sanelun ja lause jää puolitiehen. Kirjuri jatkoi lausetta omasta päästä. Se meni Muhammediin täydestä. Kirjuri menetti uskonsa kirjaimelliseen ilmoituxeen.)
ellauri053.html on line 183: Mut nytku kaupunkilaiskissa on ollut kankeena jo 10v, voi 2v vaja 90 vanha Aarne maalaishiiri rentoutua, ottaa lepoa ja sanoo jotain asioita halki, mistä töröhammas viiniruukku oisi voimissaan varsin vimmastunut, törkännyt Arskan uima-altaaseen. (Tän kaskun Arska ehti kertoa jo mustelmissa 2011.) Puovo oli yxinkertaisesti korskea, hybrixestä ja halvasta punaviinistä ihan piukkana. Luuli olevansa latvusta pitempi muuta laahusta ja fixumpi, puupää, izeoppinut paperikaupan apupoika, koulupudokas. Rahanahne kuin vaarinsa, punikkien leipuri.
ellauri053.html on line 185: Jos saan nyt heti alkuun sanoa kokemuxen rintaäänellä nimerkillä olinhan siellä minäkin, niin tässon meitä nyt yxin tein 4 narsistia, Puovo suuri suurimpana, mut Aarne Eski ja mä myös sen kirkkoveneen meloina ja peräpainona.
ellauri053.html on line 187: Aarne oli maalaishiiri Savonlinnasta, Puovo kaupunkilaisrotta Linjoilta, Bulevardilta ja Kulosaaresta, Puovo varmaan aina vähän naureskeli kömpelölle Aarnelle.
ellauri053.html on line 188: Aarne seuras kateena vierestä kun Puovon minä paisui kuin teekkaripallo. Ne oli hirmuisoja, punasia ja kumisia ja niissä oli ratasmainen teekkarinkuva. Mä en koskaan saanut sellasta. Joka vuosi pyysin ja anelin. No way. Elämä on traagista. Life is hard and then you die. Hyvä kysymys: oliko nuori Puovo enemmän vai vähemmän suuruudenhullu kuin vanha? Paisuiko sen teekkaripallo vai rupistuiko se lopulta, kuten kumiset ilmapallot tekevät, tulevat ryppyisixi ja puoliveteisixi. Lopuxi niistä voi imaista retiisejä ja paukutella niitä.
ellauri053.html on line 190: Aarnesta ei tullut kirjailijaa, tuli vaan professori. Sen palloista ei koskaan tullut isoja, lommoposki ei jaxa puhaltaa. Teki sitten retiisejä. Uarne on Caesarin murhaajan Brutuksen näköinen, synkkäkulmainen, kuin Frankensteinin hirviö.
ellauri053.html on line 194: Runoja ennen laulettiin, nyt kuiskitaan vuoteen vieressä tai luetaan sisältä. Horatiusta ei enää laulettu. Niiskuneiti luki Vilijonkan tädille ääneen runoja. Täti halus mieluummin Tex Willeriä. Sit on vielä tää mun ja Aarnen tapa, hyräillään mukana vähän nuotin vierestä, kun suuremmat tekijät hoilottavat.
ellauri053.html on line 196: Tai hei! Jos tää koko kirja onkin vaan yx hemmetin iso läppä! Aarne heittää vanhan pöyhkimyxen naamalle kokonaisen pokkarillisen salavittuilua! Buahhahhahhhaa! Aarne nauraa nyt Krunikassa, siitäs sait Puovo! Its payback time! Revi siitä huumoria! Se nauraa parhaiten joka nauraa viimexi!
ellauri053.html on line 207: Mä luin Puovosta (ja vähän Puovoakin) elämä ja teoxet tyyliin joku vuosi sitten, luin mm. Heikki Haavikon isän apoteoosin, ja Puovon korppikotkien kirjoittaman muisteluxen vanhan juopon viimeisistä vuosista. Siltä meni litra viiniä latkimalla päivässä vielä vuoteenomana. Mutta ei siitäkään pitänyt mun kertoa, vaan tästä: meillä tuli kirjailijasiskon kanssa melkein käsirysyä ja nokkapokkaa Puovosta, kun mä kerroin sille Puovon pulzarimpia puolia, ja se ei halunnut millään kuunnella. Siinä yhtyi K.C:n Aarnelta ym. saama uuskriittinen koulutus, ettei pidä yhtään välittää kirjailijasta, teoxet on oma maailmansa, plus se, että Paavon varhaisrunous, etenkin Puut, kaikki heidän vihreytensä (jonka Puovo rykäisi vaimon kuoltua) oli tehnyt siihen teini-ikäisenä syvän vaikutuxen. Mä, joka olen ihan toista sukupolvea kuten Riitta Pylkkänen, vaikken sentään ihan niin hiljattaista, en osaa samalla lailla nostaa Paavoa sille pedestaalille, jolla se olisi mielellään seisonut Virosta tuottamansa Stalinin pazaan rinnalla tai sijalla omistamansa mezän reunassa.
ellauri053.html on line 213: Kai sillä piti olla hyviäkin runoja, kerta ne oli tehneet kirjailija K. Carlsoniin niin syvän vaikutuxen. Kazotaampas siis, onko ensinnäkin Aarne Kinnusen valikoimissa näytteissä jotain mainizemisen arvoista. Tekniikka on tämä: otan jonkun Puovon runon, ja panen rinnalle jonkun toisen, joka siitä tuli mieleen.
ellauri053.html on line 310: Atomaarinen vs. totalitäärinen ihmiskuva taistelevat keskenään Aarne-sedän päässä. Atomaarinen on perkeleestä, totalitäärinen vinkkaa ylöspäin. Tää on jotain Goethen aikaista luonnotiedettä. Sitä opetettiin koulun zykologiassa vielä silloinkin kun mä olin lukiossa, hahmozygologiaa, kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Siihen superadditiiviseen osaan kätkeytyy sitten porsaanreikä (tai madon), jota pitkin Arska-porsas (tai mato) livahtaa (tai luikertaa) taivaaseen. Jos hyvin käy. Varmahan ei voi olla. Mutta voi toivoa, optimistisesti. Pessimisti ei halua sitä mihin uskoo, optimisti uskoo mitä haluaa, sanoo Piet Hein eräässä grukissa. Sillä on Will to Believe.
ellauri053.html on line 328: Runon selittelyssä on sama ongelma kuin vizien: ne menee pilalle. Olis ihan parempi olla sormeilematta ollenkaan, tai sit käpälöidä oikein kunnolla, elämä ja teos meiningillä. Älä huoli Aarne, kyllä kielessä riittää sanoja. Sullakin on vielä paljon. Oli. Koko premissi on väärä: "lyyrikon meille välittämä runon tunnelma". Pötyä, ketkä me? runo on vaan sanoja, runoilija ajatteli yhtä, selittäjä muuta. Ja selittäjän selittäjä kolmatta. No pääasia et kaikilla on ajanvietettä.
ellauri053.html on line 330: Hautuumaaruno on Aarnesta taiturimainen ja lyyrinen. Toi hiekkatie-meemi on kyllä Paul Valérylta kopsittu. Hinoa John, hyvin mietitty, mutta mikä on se tuulen isä jota Puovo muistelee? Puovonko isä? Jos on ikävä ihminen tai elää liian vanhaxi, saa olla haikea kun ei kukaan enää kaipaa. Yxinäisyyden syvyys kerrotaan "kaipaamatta ketään". Pah, se on autismin syvyyttä, jos ei kaipaa ketään. Yxin vaan ei yxinäinen, kuin Espoon syvin reikä. Sieltä kajahtaa. Yxinäinen nimenomaan kaipaa muita. Kaipaa edes rakkaita vainajia. Se on sitä taivastoivoa, kun kaipaa kuolleita, esi-isiensä luoxe.
ellauri053.html on line 408: Tää on Uarnesta arkiraaka pila. Se vähän säikähtää. Ettei vaan jumala nyt suutu. "Näin on runoilija arvioinut mystiikan, jumalan hengen kaikkiallisen läsnäolon." Täh? Mistäs nää mystikat nyt tähän ilmestyi? Frankensteinin tornipäästä. Siellä lepattelee vielä Kinnuska. Hyi Aarne pyydä anteexi.
ellauri053.html on line 453: Kai se meinaa, että on yhen, tässä tapauksessa Aarnen, käsitys runosta, mutta ei väitä, että se olis ainoo oikee ja mahollinen... Selitys kuulostaisi siltä, että se on lopullinen ja tyhjentävä.
ellauri054.html on line 348: Swiftin hevosen nimi oli Houyhnhnm. Heppahullussa hepat hirnuu Hirn. Yrjö Hirn oli estetiikan ja nykyiskansain kirjallisuuden professori. Sittemmin virat erotettiin. Aarne hoiti estetiikan ja Hannu nykyiskansain kirjallisuuden pallia. Hannun palli ainakin on uhanalainen. Hirn oli armoitettu esseisti. Punaposken kamu Göran Schildt (hönö purjehtija) vähän kritisoikin Hirniä. Hirn oli oman aikansa punaposki. Mulla taitaa olla myös jotain läpysköitä Emil ja Henrik Zilliacuxilta Callen peruja. Niitä ei ole suomennettu valittaa HK:n sininen.
ellauri055.html on line 607: Ja tie eeku paranoo kun bailut lämpenevät. Pirre eläytyy hyvin myös väpelön Handen arvomaailmaan. No Jaakon ja Pirren mökki lienee joku tönö Anni Swanin huvilan huussimezässä. Vähän samanlainen kuin Aarne Rannalla ja sen perheellä Nilkin kesäsiirtolassa. Sevverran kokematon on Pirre sauna-asioissa ezen ukot luulee saunan lämpötilan nousevan löylynheitosta. Hassunhauskahko on bailuemäntä joka säntää järveen ja hukkaa silmälasit jorpakkoon, lainaa sattuvasti Mao Tse Tungin runoja ja on hyvin hyvin onneton. Täähän on vähän kuin Theofrastosta tai Jean de la Bruyereä, hullunkurisia luonteita.
ellauri055.html on line 888: ystävän Eero Koskimiehen isännöimään Laitilan virkataloon. (Kyrön Forsmaneja sekin varmaan. Taatan syntymäsukunimi oli Koskinen, luki Genissä. Sen isä oli joskus Kauppila, joskus Koskinen. Mistäs se Sillinpää nimi sitten tuli? Talonpaikasta. Oliko Sillinpää kenties Forsmanien äpäre? Entäs Rafael Koskimies, Taatan aseenkantaja? Joo sekin on 18.vuosisadan Kyrön papin Zachris Forsmanin jälkeläisiä, kuin myös Aarne Vindician Koskimies, mun setä.)
ellauri055.html on line 932: Sodan jälkeen Sillinpää teki uuden tulemisen harmaapartaisena, kalottipäisenä Taatana. Hän alkoi esiintyä säännöllisesti radiossa lukemassa tekstejään, ja Taatan joulusaarnoista tuli vuodesta 1945 alkaen jokavuotinen rituaali aina hänen kuolemaansa saakka. Näissä radiopakinoissaan Taata keskittyi paljolti muistelemaan nostalgisesti lapsuusvuosiaan Hämeenkyrössä. Jo kesällä 1945 lähetetyssä radioreportaasissa Sillinpää kierteli kotiseudullaan toimittaja Unto Miettisen kanssa, ja sen aikana haastateltiin kirjailijan hämeenkyröläisiä tuttavia. Joulusaarnat sopivat Yleisradion uuden pääjohtajan Hella Wuolijoen ohjelmapoliittiseen linjaukseen, jonka mukaan kulttuuria oli tarjottava kaikille radionkuuntelijoille ja sen oli oltava korkeatasoista. Niiden ideoija oli radion teatteriosaston päällikkö Matti Kurjensaari. Joulusaarnojen valmistelu alkoi jo varhain syksyllä, jolloin Saara Kuitunen valikoi isänsä teoksista sopivia teemoja ja Taata muokkasi tekstit esityskuntoon yhdessä Heikki A. Reenpään ja Aarne Laurilan kanssa. Taata itse valmistautui esityksiin huolellisesti opetellen tauot, rytmitykset ja painotukset. Osaltaan Taatan muistelmat mäkitupalaisperheen vaatimattomasta joulunvietosta rohkaisivat raskaista sotavuosista toipuvia suomalaisia, ja monelle radionkuuntelijalle ne olivat ensimmäinen kosketus hänen kertomataiteeseensa. Taatan saapuminen Fabianinkadun radiotaloon oli elämys hänelle itselleen ja mieliinjäävä tapaus radion henkilökunnalle. Vuosien mittaan joulusaarnoihin tuli toistoa, minkä Taata itsekin myönsi, mutta hän katsoi, ettei joulun sanoma toistoista kulu.
ellauri055.html on line 938: Aarne Laurila julkaisi vuonna 1960 teoksen Ajatelmia ja luonnehdintoja, johon hän oli poiminut mietelauseita Taatan tuotannosta.
ellauri055.html on line 1008: Aarne Laurila pilkkii samalla avannolla
ellauri061.html on line 123: Mix tää puskafarssi on sit niin suosittu setämiesten piirissä? Onxe just toi millimolli-aspekti, kaikki menee just niinku manipuloiva setämies on suunnitellut, omat joukot tottelee ja vastaan niskuroijat saadaan ruotuun. Koko näytelmä on sitäpaizi melkein tyystin all-male panel. Prosperon ja Arielin suhe vaikuttaa pederastiselta. Kun Ariel ottaa hatkat Prosperolle ei jää muita kun se Caliban. Puolixi sammakko puolixi kala, Oliver Sacksin tapainen amfibi. (Lähde) Aarne Kinnunen oli Puovon Caliban.
ellauri061.html on line 970: Nytpä uhraudun yhteisexi hyväxi ja luen kaupunginkirjastosta lainaamani Jari Pervon sukuelimen tarinaa nimeltä Minun sukuelimeni tarina. Ensimmäisillä kymmenillä sivuilla on sukuelimestä esitelty vasta sen kuuluisa ripustin, julkkumulkku Juri Pervo. Kustantaja Aarne Puupään näreän tapaamisen jälkeen se kaipaa lipomista. Ehkä bussissa joku kansalainen tunnistaa sen ja kuiskaa vaimolleen, että tossa menee se, nose, mikäsenniminyt on, joku turha julkero.
ellauri066.html on line 322: Outoa. Mua ei ole naurattanut vielä kertaakaan. Vizin selittäminen ei paljon auta, se ei ole enää hauska sitten, kuten Maui sanoi rintalihaxelleen eräässä tiukassa paikassa elokuvassa Vaiana. Kts. myös Aarne Kinnusen tutkielma huumorista.
ellauri067.html on line 226: Sateenkaaressa on dramaattista ironiaa, kts. Aarne Kinnunen. Siinä on paljon teinimäistä kapinaa ja pelleilyä. Ja paranoiaa ihan pyykkikorikaupalla. Samaa "Ne" "Firma" "liskohallitus" ym mafiahuuhaata kuin Juotikkaalla.
ellauri067.html on line 229: Tuli tässä mieleen muuten että monilla legendoilla on ollut tollasia pyllynnuolijoita ja aseenkantajia, kuten Pynchonilla Weisburger ja Bloom, ja Haavikolla Mauno Saari ja Aarne Kinnunen. Jotka kiipee julkun siivelle ja pääsee sillä ize esille. Ehkä niiden maine onkin noiden ansiota ja kääntäen. Goethe ja Vaakku Koskenniemi. Sillinpää ja Tatu. Näitä on vaikka kuinka.
ellauri072.html on line 132: Kleist (1777-1811) oli preussilainen aatelinen, sukuperinteisen isän pakottama upseerixi, mutta tunsi voimakasta mieltymystä filosofiaan, matematiikkaan sekä luonnontieteisiin, joita hän alkoi opiskella erottuaan armeijasta vastoin kunkun tahtoa 1799. Kleist oli mieleltään helposti synkkyyteen vajoava. Hänen mieliajatuksensa oli Immanuel Kantin filosofiasta ”tieto on turhaa ja toiveet turhia”. Ranskassa hän yritti pestautua Napoleonin armeijaan, mutta hänen palautettiin takaisin Saksaan liian sekavana. Saksassa Kleist avusti äärikonservatiivista lehdistöä, mutta ei löytänyt politiikasta kutsumusta. Pettyneenä hän vetäytyi yhä enemmän omiin oloihinsa. Vaikka ruma heppuli, se oli eloisa, ja sille oli kyllä monta naista tarjolla, mutta se saattoi olla vähän kallellaan miehiin päin, ainakin sen mielinaiset oli miesmäinen siskopuoli Ulrike ja pullantuoxuinen sister-in-law Marie ja ehkä jotain muita milfejä. On epäselvää vetikö se koskaan paizi kätöseen. Viimetteexi 34v Kleist tutustui parantumattomasti sairaaseen rva Henriette "Jette" Vogeliin. Vogelilla taisi olla kohtusyöpä. Kumppanuxet teki Wannenseellä izemurhapaktin. Kleist ampui ensin naista rintaan ja sitten itseänsä päähän 21. marraskuuta 1811. Kleistinkin ruukku meni halki. Crackpot kuten bändärinsä Aarne Kinnunen. Sitä 6v vanhempi Rahel Varnhagen piti sille kauniin muistopuheen.
ellauri088.html on line 575: Aargh vasta puolivälissä. Eihän tätä jaxa edes Aarne Kinnunen. Hypättävä suoraan ananaspurkki-insidenttiin, joka oli naurattanut Heinleinin isäukkoa.
ellauri096.html on line 559: Jaska näyttää olevan niin tyhmä ettei se erota rekursiota yxinkertaisesta luupista. (No mäkin kyllä mokasin kerran tossa kohdassa, vieläkin vähän nolottaa, kun Aarne "GF" Ranta ja Kimmo "Välilyönti" Koskenniemi pääsi ojentamaan siitä.) Luuppi on jo Oli kerran onnimannissa, tai tarinassa Oli synkkä ja myrskyinen yö,
ellauri109.html on line 239: Auerin homoseksuaalisuutta vieroksuivat esimerkiksi Aarne Sihvo ja Jyrki Hukkataival.
ellauri145.html on line 152: Christian Dietrich Grabbe Den här grabben nämndes även i Aarne Kinnunens gula humorbok. På tal om det, det är något likadant mellan Aarnes och Anteros humorstil. Schwarze Parzen sind sie beide, doch Aarne ist zuweilen echt witzig, André nicht.
ellauri145.html on line 154: Christian Dietrich Grabbe (1801–1836) oli saksalainen näytelmäkirjailija. Hän kirjoitti useita näytelmiä, joiden vahvin puoli ei ole esitettävyys mutta joissa ilmenevä luonteenerittely on usein nerokas, joskin toisinaan erikoinen ja keinotekoinen. Hänen draamansa Herzog Theodor von Gothland on osaksi mauton, mutta osaxi suurisuuntainen ja syväajatuksinen. Hänen muista draamateoksistaan ovat huomattavia Don Juan und Faust (1829), Kaiser Friedrich Barbarossa (1829), Kaiser Heinrich VI (1830), Napoleon oder die hundert Tage (1831), Hannibal (1835) ja Die Hermansschlacht (julk. 1838). Monet arvostelijat pitivät aikoinaan Grabbea Heinrich von Kleistin rinnalla Friedrich Schillerin jälkeen Saksan suurimpana draamaerona. Minnes unohtui Scherz, Satire, Ironie und tiefere Bedeutung. Lustspiel, geschrieben 1822, Änderungen bis 1827. Uraufführung München 1907, jota suizuttavat Aarne sekä Antero? Vähän tuntuu siltä että Anterolle ja sen mielirunoilijoille olis kaikille pitänyt jakaa kirja "Be Your Own Best Friend". Grabbessa lisää ensi numerossa, jossa Grabbe ja Klopstock razastavat Vormärzin kuuman taivaan alla, te mukana!
ellauri146.html on line 218: Keskinkertainen Gottschall on keskinkertaisemman Aarne Kinnusen kanssa samoilla sovinnaisilla herrasväen linjoilla: Ueberhaupt bedarf das komische Lied eines geschmackvollen Haltes, in seiner ausgelassenen Stimmung einer sittlichen Hemmung, wenn es nicht in eine plebeje Zotenpoesie ausarten oder jenen dilettantischen Reimschmieden und Versmachern anheimfallen soll, welche in die Saiten greifen, wie des Silen's Maulesel in die Saiten Apoll's. Schmack schmack, sehr smackhaft.
ellauri152.html on line 565: Esterin kirjan meikkauskohta 2.12 oli Kinnus-Aarnen mielestä hauskaa huumoria.
ellauri155.html on line 733: Tähän Hume vetää sitten takataskusta tän senttimenttihäsläyxen. Eli vaikkei noi maailmassa tapahtuvat jutut oliskaan pahoja noin niinkuin loppupeleissä (kert ne on hyvän jumalasedän nimtuten tarkoitus), ne tuntuu meistä pahalta, eli ne on apinamittakaavassa hyviä tai pahoja. Moral sentiments, who was it who thought we have those? Aw yes, the third earl of Shaftesbury. They are comparable to taste in arts. Mautonta! se tuhahti kuin Aarne Kinnunen.
ellauri159.html on line 1256: You may excel at satire, and humor can liven up your work. Make sure your tone is appropriate for the piece and for the audience. Aarne Kinnunen´s works on good taste in humor are very helpful. You may find it helpful to include a personal story or two, rather than relying on cold logic alone to make your point. (You are so close to ESFP - Esiintyjä that it is hard to see the diff - maybe you two are like Dumb and Dumber.)
ellauri204.html on line 120: Aarne–Thompson luokitus:
ellauri204.html on line 364: Der Eisenhans ist ein Märchen (Aarne-Thompson-Uther-Index 314). Es steht in den Kinder- und Hausmärchen der Brüder Grimm ab der 6. Auflage von 1850 an Stelle 136 (KHM 136) und basiert teilweise auf Der eiserne Hans in Friedmund von Arnims Sammlung Hundert neue Mährchen im Gebirge gesammelt (Erstausgabe 1844).
ellauri207.html on line 365: oli Aarne. Arne Alligator, han
ellauri210.html on line 1458: Aanyway, se (Perraultin siis) julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1695 pienenä volyymina ja julkaistiin uudelleen vuonna 1697 Perraultin teoksessa Histoires ou contes du temps passé. Andrew Lang sisällytti sen, hieman eufemisoituna, johkin vitun Harmaakeijukirjaan. Se on luokiteltu Aarne-Thompsonin tyypin 510B kansantarinoiden joukkoon, luonnotonta rakkautta.
ellauri269.html on line 48: The Aarne–Thompson–Uther Index (ATU Index) is a catalogue of folktale types used in folklore studies. The ATU Index is the product of a series of revisions and expansions by an international group of scholars: originally composed in German by Finnish folklorist Antti Aarne (1910), the index was translated into English, revised, and expanded by American folklorist Stith Thompson (1928, 1961), and later further revised and expanded by German folklorist Hans-Jörg Uther (2004). The ATU Index, along with Thompson's Motif-Index of Folk-Literature (1932) - with which it is used in tandem, is an essential tool for folklorists.
ellauri299.html on line 470: Patti oli sukupuolielämän Honkajoki. Aarne Honkajoki on hahmo Väinö Linnan kirjassa Tuntematon sotilas. Hän on sotamies, joka on ottanut itselleen humoristin roolin ja laukoo satiirisia kommentteja näennäisesti vakavaa ja totista esittäen. Honkajoki pilkkaa Suomen armeijaa ja sodankäyntiä, mutta on silti tunnollinen sotilas. Hahmo muistetaan parhaiten jousipyssyn mukana kantamisesta sodan keskellä.
ellauri308.html on line 203: Tuominen oppi höyrypääpuusepän ammatin, mutta häntä vaivasi valtava kirjallisen sivistyksen nälkä. Hänestä tuli Tampereen työväenopiston innokas opiskelija. Kaiken kaikkiaan hän kuunteli eri alojen luentoja melkein kuusi vuotta. Niiden joukossa oli 40-tuntinen luentosarja Kalevalasta, mikä innosti häntä eepoksen huolelliseen tutkimiseen. Yhteiskunnalliset aineet ja kysymykset herättivät hänessä erityistä mielenkiintoa. Hän jäi usein keskustelemaan ja väittelemään politiikasta oppituntien jälkeenkin työläisjoukkoon, josta muodostui niin sanottu ”Lauantaiseura”. Seuraa veti itseoppinut filosofi Masse Lehtonen, joka suorasukaisen ärsyttävillä kommenteillaan sai muut väittelemään. Seuraan kuului myös muita työväenliikkeen merkkimiehiä, kuten järjestöaktiivi Manu Lammi, radikalismin tuntija ja ammattiyhdistysaktiivi Edvin Linkomies, Tampereen Työväen teatterin historioitsija Nikolai Ahonen ja myöhempi leipomoyrittäjä Aarne Lemberg (Lvïv, myöh. Linkosuo). Tämä joukko kasvatti Arvo Tuomisesta kovan väittelijän ja keskustelijan. Nuoren keskustelijan pikkuvanhuus herätti huvittuneisuutta, ja hänen lyhyytensä jäykkänä toi hänelle lempinimen ”Poika”, joka katkeruuden lisäxi seurasi häntä läpi elämän.
ellauri308.html on line 205: Myös teatteri kiinnosti nuorta Tuomista. Aarne Orjatsalon oli Arvo Tuominen nuorena nähnyt nakupellenä Hämeenkyrössä.
ellauri325.html on line 409: Aarne Oskar Aake Jermo, vuoteen 1935 asti Johansson, (8. toukokuuta 1920 Kalanti – 22. lokakuuta 1980 Ristiina) oli suomalainen toimittaja ja kirjailija.
ellauri325.html on line 583: Kemppi erosi sotien jälkeen vakinaisesta palveluksesta ja siirtyi valtion asiamieheksi Sysmän verotuslautakuntaan, missä hän palveli kuolemaansa saakka. Hänet haudattiin Kouvolaan. Miten noloa. Kuudennen Armeijakunnan komentaja Aarne Blick esitti 28. elokuuta 1942 Armas Kempille Mannerheim-ristiä, jonka Tannerheim torppasi.
ellauri325.html on line 634: Mikin tuulettama isoisoisä Aarne Juhana Kuusi (vuoteen 1905 Granfelt; 24. kesäkuuta 1881 Helsinki – 27. huhtikuuta 1968 Helsinki) oli suomalainen vakuutusmatemaatikko ja raittiusmies, Suomen ensimmäinen vakuutusneuvos.
ellauri325.html on line 640: Granfelt meni kesällä 1878 naimisiin kansakoulunopettaja Mandi Cantellin kanssa, joka tuli myös tunnetuksi kansanvalistajana ja kirjailijana. Heillä oli seitsemän lasta, joista viisi aikuisiksi elänyttä poikaa suomensivat kaikki sukunimensä Kuuseksi. Heihin kuuluivat professori Eino Kuusi, vakuutusneuvos Aarne Kuusi (Matin ja Pekan isäpappa), rovasti ja kirjailija Ilmari Kuusi sekä professori Sakari Kuusi.
ellauri325.html on line 652: Aarne Kuusi tuli ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta normaalilyseosta vuonna 1899 ja opiskeli matematiikkaa Helsingin yliopistossa. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1907 ja sai maisterin arvon samana vuonna. Hän suomensi Lindelöfien oppikirjoja.
ellauri325.html on line 656: Kuusi oli myös merkittävä raittiusliikkeen vaikuttaja. Hän toimi useiden raittiusseurojen ja raittiusjärjestöjen puheenjohtajana. Aarne Kuusen veli oli Eino Kuusi. Aarne Kuusi avioitui vuonna 1913 Alli Zidbäckin kanssa. Perheeseen syntyi kuusi lasta, näiden joukossa professori Matti Kuusi, arkkitehti Olli Kuusi ja pääjohtaja Pekka Kuusi.
ellauri325.html on line 687: Kansanrunousarkiston rappukuiluun kuollut Lönnrotin elämäkerturi Aarne Anttila on oikeutetusti luonnehtinut piippua Lönnrotin ”ainaiseksi ystäväksi” – niin kiinteä osa se oli hänen jokapäiväistä elämäänsä. Kirjoitustyötä tehdessä Lönnrotilla oli jopa apuna omatekoinen ja omintakeinen teline, josta piipun sai huulille poltettavaksi niin, että molemmat kädet olivat vapaita työskentelemään, kirjoittamaan paperiliuskoja lehteilemään ja vaikka tumputtamaan.
ellauri325.html on line 742: Todella lahjakas matemaatikko Pekka Myberg ei kanslerins sietänyt rehtori Edwin Linkomiestä joka olikin täydellinen ääliö. Helsingin yliopiston yleisen etnologian ylimääräinen professori Aarne Koskinen (1915 - 1982) oli kansainvälisesti tunnettu Polynesian tutkija. Tyynenmeren asukkaat kunnioittivat hänen elämäntyötään antamalla hänelle samoalaisen päällikön arvonimen Tui Finilani. Saara Lilja (19. heinäkuuta 1923 Helsinki – 6. huhtikuuta 2003) oli suomalainen klassillisen filologian ja antiikin kirjallisuuden tutkija ja Edwin Linkomiehen ehdokas. Siitä ei tullut kuin dosentti, no loppusuoralla se pääsi apulaisexi. Masa vanha juonittelija halusi istua tuleen Aarnen housuilla, vaikka Saara Liljan peppu oli sievempi. Ujo Matti 6 oli yhtä yxin yxinäinen kuin toinen henxelien paukuttelija, Paavo Haavikko.
ellauri325.html on line 761: Masalla kuten Kansanvalistusseuran puheenjohtajalla Wuorenrinteellä oli tapana virkistää yhteistä kahvinjuontia muistelmilla merkittävistä tuttavuuxistaan, ei vähiten valtaistuintason kosketuxista. Yhteistä oli horjumaton usko omaan etevyyteen. 60-luvulle tultaessa kansalliset sivistysjärjestöt notkuivat geriatrisia hopeaselkiä. Aarne Laurila ei kelvannut noskena. Norssin rehtori Niilo Visapää oli vielä visapäisempi. Kansanvalistusseuran pestiä ei muuten mainita Wuorenrinteen ansioissa. Saatuaan yli-ikäisenä lemput seurasta T.I. meni Lopelle. No Lopelle Lopelle.
ellauri330.html on line 278: Rafael Koskimies on mainittu siellä täällä paasauxissa. Se on samoja Kyrön Forsmanneja kuin lyhyenläntä Aarne-setä, tai nimensä Sillinpääxi muuttanut Taata os. Koskinen. Rafu piti sille etukäteen tilatun nekrologin. Rafun oppilas Aarne Kinnumen ei pitänyt Rafua paljon minään, ei liioin pikku Make Eskelinen. Nytkun Pasilan sivukirjaston Kirjavan keskiviikon kierrätyskirjoista löytyi Rafun muistelmateos ,"Helsinki ja härjänvaza", on ehkä aika tutustua Rafun elämään ja teoxiin.
ellauri330.html on line 356: Mutta Sombart, hänhän on sekä henkinen että ruumiillinen snobbi! mylvi pitkä ja blondi Ernst Nevanlinna Aarne-sedän oloiselle Akulle Lönnrotinkadulla. Nyze vihainen herra huutaa taas, apulainen säikähti. Sombart oli aivan loistava kirjailija Rafun mielestä. Aku ei sunkaan ollut punikki ja Rafu vielä vähemmän.
ellauri343.html on line 314: Lähettini Kämäräinen arveli että pojilla olisi känsät kämmenissä ennenkuin soutaisivat Ankkalinnasta Hanhivaaraan. Minä tiesin että niillä oli känsät käsissä jo ennen lähtöä. Sitä yxinäiset yöt Kurjalassa teettävät. Karjalaisten lähtökiireestä näkyy selvästi kuka oli tämän sodan aggressori. Kiurukkaat eivät olleet 1. kertaa salakalassa. Onnexi tällä kertaa hävikistä eivät kärsineet omat lahtarit.Tää "minä" kaveri on kuin joku TK-mies. Sellainen olis Tuuristakin tehty, jos olis mukaan ehtinyt. Miehet, miehet, selvää homostelua. Vittu nää zuhnat on sitten hölmöjä. Oltuaan 2 päivää ylivarovaisia ne 3. päivänä ajaa rysäyttävät yhdessä kasassa suoraan slobojen väijytyxeen. Kun Kata Kärkkäinen lensi vanjojen luotisateesta sillankaiteen yli jorpakkoon, ruumista hakemaan ilmoittautui mm. Vihtori Help. Haha. Hölmöt lähtivät valloittamaan Suur-Suomea ottamatta edes mukaan eväitä. Eri hooboa lähettää jotain 50 miestä yxin ilman radiota jonnekin umpimezään stadilaisen TK-miehen joholla karttana hiekkapaperi. Kata Kärkkäinen muuten köntysteli jalantyngillään Kiuruvedellä aseveli-illoissa vielä 60-luvulla. Se selvisi koska se oli uskossa eikä kiroillut veneessä vaikka sattui niinmaan perkeleesti. Ei sanonut "joko ne pirut on Korolissa" kuten eversti Tähtinen. Sotilaan normaali olotila on makoilla ja antaa ajan kulua. Ajanvietteenä vain tumputus ilman raiskattavia Karjalan neitoja. 23-vuotias Aarne Korvapuustinen tunaroi Rukajärven tiellä ja kaatui ennenkuin pääsi edes ojan ylize. Äl'yli päästä perhanaa kehottivat slobot toisiaan ja ampui Aarnen täyteen reikiä. Naurettavia polkupyöräjoukkioita, helvatti. Rauhantunnustelijoiden jännitys on koko ajan kova. Suomalaisilla on putket tanassa. Kun olisi mihin työntää ammusta. Oman tykistön tulipeitto tuntui lämmittävältä. Kivakiva, nyt kuolee paljon sloboja! Mölyapinat on sytyttäneet koko mezän palamaan. Tyly venäläistaustainen majuri ei edes kiittänyt, sanoi "Hyve on". No eihän armeijassa sanota kiitos anteexi ole hyvä. Paizi rukouxissa. Vähän se TK-miestä näpäsi, se oli toivonut jotain kunzaria tai ehkä mitalin.
xxx/ellauri027.html on line 242: Aarne Kinnunen: Korskea monisielu.
xxx/ellauri027.html on line 321: Linkomiehen tyttärenpoika Eero Karhuvaara oli meidän luokalla. Se ampui muiden päähän kuminauhoja viivottimella. Siitä tuli merivoimiin kapteeni ja puolustusvoimain tiedottaja, sen isoveli Lauri on jotain tv:stä tuttua. Edwin ize oli kovan linjan sodanliezoja, oikeistofalangin sinkomies, joka sai rauhan tullen kommareilta linnatuomion, josta heideggermäisesti kohosi vielä yliopiston rexixi 50-luvulla. 70-luvulla sitä vielä vähän häpeiltiin, ei ollut Eski vielä rehabilitoinut Edwin Johan Hildegardia. Aarne Kinnunen siteeraa keltaisessa kirjassa jotain vääräleukaa joka kommentoi Edwinin mahtipontista saapumista yokunnan vuojuun: puuttuu van Te Deum. Aarne mainizee ohimennen Edwinin vänrikki Stoolin aikaisen sotilasnimen Flink - vikkelä. Sotamies Viki. Hidassoutuinen omena oli linkoutunut puusta ainaskin viiden metrin päähän. Sotaministeri rannalla.
xxx/ellauri027.html on line 532: Kunnianhimoiset johtajat on hakeutuneet Eskin seuraan. Ja kääntäen. Manus manum lavat. Vaikeaa on mennä johtamistilanteeseen kysymys edellä. Vaikea on mennä sellaiseen mikään pää edellä. Poistun mieluummin vaikka päätä pahkaa. Aarne Kinnusen ois tullut poistua yliopiston rexin huoneesta perse edellä. Se unohti. Pokkas sitten vaan kömpelösti ovelta. Sentään oikein päin.
xxx/ellauri027.html on line 591: Saarisen pitkiin seminaareihin osallistuneet ovat nähneet, miten hyvin tämä menetelmä toimii, mutta harva osaa selittää miksi. Opiskelijat tuntevat oppineensa paljon luennolla, mutta harva osaa selittää mitä. Tää on jeesusmainen ihme, näkyleipä, sana muuttuu lihaxi. Tai size on vaan kimppakivaa kivassa seurassa. Valize ize, mäkään en halua tuputtaa ajatuxiani sen enempää kuin Eski edes silloin kun koen olevani oikeassa. Kokekaa tekin mitä lystäätte, kokeminen on hienoa, aina hienompaa kuin soutaminen. Kokija huutaa AINA soutajalle, vaikkei haluiskaan. Sen on moni soutaja (mm. Aarne Kinnunen ja mä) saanut kokea. Hyvä soutaja on se joka ei suutu vaan tottelee. ”Meissä on enemmän hyvää kuin päälle näkyy”. Se ei ole paljon sanottu. Näkymätöntä hyvää hän rohkaisee ihmisiä ja ihmisistä etsimään. Läpi näkyy, lämpimän pitää kuin se Lean mainizema "yx paikka". Ezivä sen löytää, ja pyytävälle annetaan.
xxx/ellauri044.html on line 47: Puovo Huovikko ja sen huovi Aarne Kinnunen lie selviä tapauxia silti.
xxx/ellauri044.html on line 48: Puovo oli menestynyt narsisti, Aarne niinkuin minä vähän epäonnistunut,
xxx/ellauri057.html on line 106: Heimut mullahan on hyllyssä Ontu Kapiaisen Lyhyt runousoppi kouluille. Luetaanpa se. ... Sehän on oikee helmi. Ohut läpyskä määrittelee kurjallisuuden estetiikan peruskäsitteet napakasti. Aarnen kiemurat on tähän verrattuna huulenheitäntää. Esim huumori on Untolla hyvin vedetty, ja ylevä: Ylevyydexi sanotaan esteettistä tunnetta, kun sen sävyjä ovat voimakas ihailu, harras kunnioitus yms. Mä olen niin haluton sellaiseen et mieluummin olen ize yhtä matala kuin muut. On sekin keino päästä tasoihin, vaikkei joholle.
xxx/ellauri057.html on line 1139: Wang Wei: Irma oli pitkä, laiha, ohuttukkainen nainen, ei mikään kaunotar, vaikka henkilönä kaikesta puisevuudestaan huolimatta viehättävä. Mun mielestäni. Mutta ei koreillut vaatteilla, vaan pukeutui just sovinnaisesti ja "vanhapiikamaisesti" kunnes äiti kuoli. Muutenkin olemukseen tuli paljon enemmän energiaa, säteilyä! Mä en usko, että Aarne olis puhunut Irmasta. EN jaxa tsekata kirjaa. Ehkä ei niin tärkeetä.
xxx/ellauri057.html on line 1404: Tatu Mara ja minä ollaan kaikki 3 samanlaisia piipunrasseja. Tunnistan sen armottomuuden, jolla Tatu ruoski ja kuritti. Vastenmielinen sai senkin ivaan ja raivoon. Se edusti enemmänkin Wang Wein estetisoivaa art pour l'art koulukuntaa kuin mun elämä ja teos-approachia, mutta silläkin on se Kinnu-Aarnen pirullinen koukku, toi eettisyys.
xxx/ellauri081.html on line 428: Arne Alligaattorista tuli mieleen Aarne Ranta. Han har ingen dator han bor ju i djungeln, dvs Göteborg. Aarne Ranta ei pitänyt Aarne Alligaattorista. Huonosilmäinen ja kiltinoloinen mutta ikävä kyllä jotenkin uskovainen. Mikä pahinta, se tykkäsi thai-ruuasta. Aina piti laapustaa siihen samaan thai-ravintolaan syömään pahaa thai-ruokaa. Sen pojatkin on jostain vanhan testamentin kirjasta. Niillä oli yhden huoneen koirankoppi Nilkin kesäsiirtolassa. No tän kaiken mä oon kai jo kertonut, juolahti vaan mieleen taas. Vai olinko? Aarnen vaimo Pihla paistoi pannulla kampasimpukoita niiden keltaisen Göteborgin professoritalon kaakeloidussa teräskeittiössä. Kasarit koon mukaan seinälle ripustettuina. Pihla oli pätevämpi Aarnea, ja ehkä hyvätuloisempi myös. Aarne oli syystä siitä mustasukkainen. Nilkin keskittymisleirin virkanaiset kehui kukin izeään saunan lauteilla aika kuplixi. Siellä vallizi hiljainen mutta tiukan verinen statuskilpailu. Seija istui kylmällä alimmalla lauteella yhteiskunnan tuilla. Hänet sanottiin irti! Pihlan sisaruxet kuiskivat saunan lavoilla, tarkoittaen rouva nilkkiä, joka ei tehnyt enää muuta kuin poimi hehtolitroittain mustikoita kesällä. "Kaikki minun sisaruxeni ovat kyllä hyvissä naimisissa ja töissä, kukaan ei ole työtön," Pihla vielä teroitti. Tampereen talousalueelta terkkuja. Nilkin johdolla pelattiin Toiskan seurakunnan aidatuilla kentillä koripalloa ja lentistä. (Ne pelasivat, ei toki me.) "Rahnaa" sanoo nilkki tukka silmillä ja silmät viirussa manselaisittain luihunlaihan nenän kautta haiveniset posket viinan ahavoittamina.
xxx/ellauri170.html on line 524: Pressiklubi käsitteli 6. lokakuuta 2017 ns. kulttuurista omimista, joka on monitahoisena ja sensitiivisenä, väärinymmärryksiin ja ylireagointiin alttiina aiheena omiaan Ukkolan keulimistyyliin. Aihe oli peräisin juuri siitä somen katuojasta, josta Ukkola asiajournalisminsa aiheet onkii: jossain missikisassa oli käytetty intiaanityylisiä sulkapäähineitä, ja siitä oli tullut jotain sanomista. Alkuperäiskansojen näkökulmaa olivat edustamassa Kauppalehden fossiilihenkien voodoo-pappi Matti Virtanen ja espoolainen kuntapoliitikko Tere Sammallahti, ja arvokkaana opintomateriaalina esitettiin ote elokuvasta Pekka ja Pätkä neekereinä (Aarne Tarkas 1960). Erittäin tärkeää oli muistaa mainita Ne Ennen Neekerinpusuina Tunnetut Suklaamakeiset, ja varmaan siellä muistettiin Laku-Pekkaakin. Ihme kyllä ajatus 30 minuutin viettämisestä tässä ajatusten mustassa aukossa ei saanut aivan kaikkia yleisön jäseniä suorittamaan välitöntä itsemurhaa, vaan jotkut rohkenivat katsoa tämänkin paskakavalkadin, jonka Sanna Ukkola avasi rekvisiittavaraston sulkapäähine otsallaan, koska sananvapaus niin vaati. Tämä oli hauskaa ja oivaltavaa karnevalisaatiota ja viesti siitä, ettei kaikkea tarvitse ottaa ihan niin tiukkapipoisesti.
xxx/ellauri186.html on line 389: Jaakko eiku siis Mika Salon mielestä prof. Kepesh muistuttaa enstex eniten Aarne Kinnusta. Totta Mooses: "Rinnan" kaltainen texti ei Mikan esipuheesta kostu, tai jos kostuukin, ei parane. Jaakko Salo orkestereineen oli takavuosien musikantti ja kuuluisampi Mika Salo loisti rallikuskina.
xxx/ellauri239.html on line 367: Luin vähän lisää taaxepäin. Nähtävästi toi Vetelys kosti Aarnen katkenneen lasikuitusuxen sille ökyrikkaalle luistelupipojäbälle vielä kymmenien vuosien kuluttua. Toivottavasti saatiin se Jan Moring edes hengiltä. Mutta kun Anne Holtista on kysymys niin varmaan ei. En ole varma jaxanko lukea väliintulevia sivuja, kyllä tää on niin ummehtunutta norskisälää. Feikki filmikässäri textin keskellä on tupla yököttävää.
xxx/ellauri281.html on line 807: SKP:n edustajakokous valitsi puheenjohtaja Aarne Saarisen ja varapuheenjohtaja Taisto Sinisalon uudelleen tehtäviinsä.
xxx/ellauri295.html on line 244: Patti laittaa Aarne Kinnusta uuskritiikistä. Se olikin modernia, eikä post. Mihkä oikislaiset tarvii sananvapautta? Saadaxeen yrittäjän vapautta. Yrittämisestä ei tule mitään ilman mainostamista.
xxx/ellauri298.html on line 102: Yrjö Alasimen kirjasta Doston hyvä ja paha Patti ei perustanut. Ei Stavro ollut paha, se oli onneton, silmät kyynelissä työnsi syylämunaa pikku Marjan paljaaseen. Tämä artikkeli kertoo psykiatrista. Yrjö Alanen (1860–1944) oli pappi ja kirjailija. Yrjö J. E. Alanen (1890–1960) oli teologian professori. Yrjö Alanen, ent. Näykki, (21. helmikuuta 1860 Kauhava – 20. toukokuuta 1944 Kurikka) oli suomalainen kirkkoherra, kirjailija ja historiantutkija. Alasen vanhemmat olivat talollinen Jaakko Alanäykki (Sippola) ja Valpuri Amalia Kustaantytär Ylänäykki. Yrjö Alanen oli naimisissa vuodesta 1888 Helmi Maria Karstenin kanssa, jonka veli oli uskontotieteilijä ja filosofi, tutkimusmatkailija Rafael Karsten. Koleerinen Rafuko oli vanhojen herrojen setä? Ei vaan Roope-eno, oikaisi Jönsy asiantuntijana. Yrjö Alasen ja Helmi Maria Karstenin lapsia olivat lääkintöneuvos ja Kurikan kunnanlääkäri Aarne Alanen, teologian professori Yrjö J. E. Alanen, sairaanhoitaja ja kielten maisteri Aili Alanen, oikeustieteen professori ja evankelinen maallikkopuhuja Aatos Alanen, sairaanhoitaja Aune Alanen, pankkivirkailija ja juristi Sylvi Alanen sekä professori ja historioitsija Aulis J. Alanen. Yrjö Olavi Alanen (30. tammikuuta 1927 Kurikka – 26. joulukuuta 2022) oli suomalainen psykoterapiaan erikoistunut psykiatri, neurologi ja tutkija. Hän oli Turun yliopiston psykiatrian professori. Yrjö O. Alanen on oman alansa kirjallisuuden lisäksi kirjoittanut kaksi muistelmateosta sekä teoxen Yrjö O. Alanen: Dostojevskin hyvä ja paha, 1981. Hänen väitöskirjansa aiheena oli The Mothers of Schizophrenic Patients.
xxx/ellauri354.html on line 190: Annamari Sarajaksen "tapaturmaisen" kuoleman jälkeen Laitinen valittiin Sarajaksen seuraajaksi vuonna 1986, mutta virkaa hän ehti hoitaa vain muutaman vuoden ennen siirtymistään eläkkeelle vuonna 1989. Vakiinnuttuaan professorinvirkaansa Sarajas näyttää vähitellen työlääntyneen tehtäväänsä eikä hän tutkijanakaan oikein pystynyt uudistumaan, motkottaa Juhani Niemi, tuo hampaaton lammas. Kevätlukukaudella 1969 laitoksella alkoivat vt. assistentteina pitää praktikumeja Kai Laitinen ja Pekka Tarkka, onnenpekka. Praktikumeista tuli niin suosittuja, että opiskelijat ryhtyivät vaatimaan niitä pakollisiksi. Siihen Sarajas jonkin verran pitkin hampain suostui, kun opintovaatimuksia käsiteltiin professorin kotona kokouksessa, johon minutkin opiskelijoiden edustajana kutsuttiin mukaan. Itse pidin Sarajaksen seminaarissa esitelmän Arvo Salon tuotannosta, mutta siirryin sittemmin kioskikirjallisuuteen. (Kiinnos.) Sarajas jätti joskus työt ja luennot kesken, palasi kotiinsa juomaan keskiolutta ja syömään rauhoittavia lääkkeitä. Yleisen kirjallisuustieteen kollega, narsistinen Aarne Kinnunen on kertonut, miten tiukasti Sarajas piti kiinni oppiaineensa reviiristä.
177