ellauri001.html on line 1153: taas 95804358388">Repe Sorsan säveleitä:
ellauri001.html on line 1238: kolonialvaaruäfääristä. Kuten 95575742251">Seraste
ellauri001.html on line 1944: Arkaa pikku 95">Nyyti Nyytiäistä!
ellauri001.html on line 2045: nuoren 95699737">Holman Tapion.
ellauri001.html on line 2079: Oi, oisipa ollut notkee myös sääri 95558">Oksasen.
ellauri002.html on line 533: 952">
Siveys
ellauri002.html on line 958: 951689609388" data-nimi="Procol Harum">Procol Harum: Whiter shade of pale 1967
ellauri002.html on line 966: 95773226" data-nimi="Steppenwolf">Steppenwolf: Born to be wild 1969
ellauri002.html on line 1154: (9518" data-nimi="Nietzsche Friedrich">Friedrich Nietzsche)
ellauri002.html on line 1296: Siinä oli 9526237234674" data-nimi="Wittgenstein Ludwig">Ludwig Wittgenstein
ellauri002.html on line 1297: yhdessä nurkassa, 9592907881" data-nimi="von Wright G.H.">von Wright
ellauri002.html on line 1342: (9528151327" data-nimi="James Elmore">Elmore James)
ellauri002.html on line 1350: (95976161845" data-nimi="Memphis Slim">Memphis Slim)
ellauri002.html on line 1497: Mutta palataanpa don Jaimeen, ja vähän dona Caritaankin. Dona Caritakin oli noihin häihin kutsuttu, morsiamen luokkatoverina. (Me kaikki kolme oltiin rinnakkaisluokkalaisia Tehtaankadun kansakoulussa vuonna 1959, josta kertoo tämän sarjan eka tuotantokausi.) Dona Carita katsoo arvostelevasti kirkkokansaa, ja kuiskaa kaverilleen (josta tulee ihan kohta puhe): ton mä ehkä otan. Tarkoittaen yllättäen El Lauria, joka pyhäpukuun pyntättynä kenties näyttää epätavallisen siideltä, tai kiltiltä, mistäs sen tietää mikä vetoaa. Dona Carita pyytää don Jaimelta tulta tupakkaan. Epäkohtelias El Lauri antaa tikut, ei ymmärrä yskää, ei tartu onkeen, ajattelee vain ensimmäistä esitelmämatkaansa, jonne olis lähdettävä häiden jälkeen, ja puhuu pöpisee koko illan typeriä jonkun teologitytön kanssa, jolla nyt ei ole mitään jakamista.
ellauri002.html on line 1505: Seuraava tapaaminen oli sovittu leffaillaksi, mentiin katsomaan 95091291" data-nimi="Kubrik Stanley">Kubrikin Barry Lyndonia, pääosassa Peyton Placen Ryan O'Neil. Tämän kaiken jouduin katsomaan Wikipediasta. Pitkästyttävästä filmistä en muista tuon taivaallista, oli muita asioita mielessä. Leffan jälkeen mentiin Fazerille, tai Kluuvin pubiin, kumpaan, siitä on pientä erimielisyyttä. Parhaiten on jäänyt mieleen, että innoissani puhuessani mitä sylki suuhun tuo onnistuin sylkemään jonkun kakunmurun pienelle kädelle. Hirmu noloa, vaikka kelpaa sitä näin jälkeenpäin nyt naureskella.
ellauri002.html on line 1697: Kesän kynnyksellä lensin takaisin Suomeen. Kylä muistan kun toavattiin ekan kerran yhdessäoloa pitemmän tauon jälkeen. Dona Carita tuli vastaan kadulla, varovaisen näköisenä: jatkuuko tää vai ei. Jatkui se. Dona Caritan kamarissa vietettiin kesäöitä ihania. Helppo nakki, kun Sysmän Suopellosta oli (pitkähkö) kävelymatka Talasniemen 955028659455337" data-nimi="Maja">majalle. Juhannuksena "nukuttiin" Rauhiksen saunan rintelillä.
ellauri002.html on line 1757: nai mun professorin, 95137658153" data-nimi="Karttunen Lauri">Lauri Karttusen.
ellauri002.html on line 2146: Matka jatkui länsirannikolle Greyhound-busseilla. 959683010462" data-nimi="Arizona">Arizona ja New Mexico oli ihan parhaat paikat, kivoimmat ihmiset ja maisemat. Grand Canyon oli valtava. Sitä meidän vieressä silmäili 2 maaoravaa. Tiku, Taku, Laku, Seku. Albuquerquen dinerissa antoivat ilmaisen aamiaisen harvinaisille vieraille. Hopit ja navajot möi meille kivet, josta tehtiin itse kaulanauha, sen vei varas kauan sitten Suomessa. Ei arvannut kuinka arvokas se oli. Kiva loungesta tuli iloinen intiaaninainen viittilöiden, tännepäin: täällä on tappelu! Ihan kuin Suomessa. Las Vegasista ei jäänyt mieleen kuin kädettömät vanhukset yksikätisten merirosvojen kanssa vääntämässä kättä.
ellauri002.html on line 2148: Etelä-Kalifornia oli upea ja helteinen, Tyyni meri vaikuttavan hyrskyinen. Carpinteriassa nukuttiin pressukankaisessa armeijan teltassamme palmujen keskellä ja surffailtiin Snoopylla, pienellä puhallettavalla surffilaudan tapaisella rantalelulla. Ostettiin ekat rullalaudat, nekin lasten kokoa. San Franciscossa oli pula hotelleista, meille tarjottiin huonetta, joka oli juuri palanut, oltais oltu kuin savukalat uunissa. San Franciscon 9539015932692" data-nimi="Union Square">Union Square vilisi ylivuotisia hippejä. Sitten sisämaahan Utahiin. Sillä matkalla tuli kova ukkonen, valtava sade ja taivas täynnä salamoita, etupenkin musta nainen kirkui ja rukoili armoa. Salt Lake Cityssä ei saanut viinaa kuin lääkepullossa.
ellauri002.html on line 2150: 950563" data-nimi="Chicago">Chicagosta oli dona Caritalla lippu Suomeen. Matkakassassa oli jäljellä taksimaksu plus yksi dollari. Dona Carita lähti kentälle pahasti myöhässä. Onneksi lentoliikennekin oli ruuhkautunut, muuten ei tiedä miten oisi käynyt dona Caritan rahattomana yksin Chicagossa. Don Jaimen greyhound-bussi vei ilmaiseksi Bostoniin.
ellauri002.html on line 2206: Ei se sotahomma kyllä sopinut hipiään. Kuten 956896" data-nimi="Nietzsche Friedrich">Nietzsche, inhoan komentamista. Ei tullut mun komentamisesta mitään armeijassa, kumminkaan päin. Kapun kanssa tuli kerran varsinainen High Noon, kieltäydyin jostain typerästä käskystä (mun historia) ja tuijotettiin toisiamme varmaan minuutteja, mä yläkerran portaissa, se alhaalla. Minä annoin periksi, olin kiltisti (mun historia taas). Tahtooko Miisu pihalle.
ellauri003.html on line 24:
ellauri004.html on line 162: 95">
Linnut
ellauri004.html on line 425: 954">
Hartaus
ellauri004.html on line 614: 954">
Debet on ikkunan puolella
ellauri006.html on line 1766: "The Little Drummer Boy" (originally known as "Carol of the Drum") is a popular Christmas song written by the American classical music composer and teacher Katherine Kennicott Davis in 1941 based upon a traditional Czech song, Tluče bubeníček. First recorded in 1951 by the Trapp Family Singers, the song was further popularized by a 1958 recording by the Harry Simeone Chorale; the Simeone version was re-released successfully for several years and the song has been recorded many times since.
ellauri007.html on line 22:
ellauri007.html on line 699: (Lauri Pohjanpää. Metsän satuja. WSOY 1953)
ellauri007.html on line 856:
95134729507.jpg?itok=P-jtq5gO" />
ellauri008.html on line 49: Conrad asettui 36-vuotiaana vuonna 1894 asumaan Englantiin. Hän meni naimisiin, sai kaksi lasta ja matkusteli edelleen satunnaisesti. Enimmän aikaa hän kuitenkin kirjoitti, ja 1895 ilmestyi ensimmäinen teos, Almayer’s Folly. Conrad jatkoi kirjoittamista elämänsä loppuun asti, ja hänen viimeinen romaaninsa, The Nature of Crime, ilmestyi 1924. Joseph Conrad kuoli vuonna 1924 sydänkohtaukseen.
ellauri008.html on line 1244: 959">
HS Uutisguru
ellauri009.html on line 1853: 950">
Mörkö ei lähde piiriin
ellauri011.html on line 207: esim 95">tyykeri ja tää:
ellauri011.html on line 723: 9597">
En färgmättad bakdelsfanfar
ellauri012.html on line 535: 952">
Setä Fénelonin tupa
ellauri015.html on line 23:
ellauri015.html on line 443: 9581">
Säätytietoisuutta
ellauri015.html on line 462: Olympiavuoden 1952 huhtikuun Sovjetskij Sojuz-lehdessä istuu SNTL:n korkein neuvosto maaliskuussa mustavalkoisessa kuvassa (kuvassa). Takarivissä istuvat generalissimus Josef Stalin ja Nikita Krutsev. Stalinilla, jota Ljudmila Ulitskajan juutalainen perhe kutsui peitenimellä Samek ס (Lenin oli Lamed ל), oli vajaa vuosi jäljellä elinpäiviä. Ulitskajan kirjassa Vihreä teltta Tamara kuulee, kuinka Stalinin kuolemasta uutisoidaan radiossa. Pysähtyi soittorasia. Kaikki näytti sen ajan valokuvissa vielä kauniilta ja optimistiselta. Hinaajan musta savuvanakin on askel eteenpäin.
ellauri015.html on line 473:
ellauri015.html on line 504: v 1952 olympiakevään Suomen Kuvalehdessä,
ellauri015.html on line 1135: Kalle Kukkonen (14. tammikuuta 1889 Karttula – 23. marraskuuta 1954) oli suomalainen toimittaja ja kirjailija, joka käytti nimimerkkejä Eetu Ollikainen, Eljas Saarelainen ja Urpo. Kukkosen vanhemmat olivat mäkitupalainen Taavetti Kukkonen ja Eeva Kustaava Jäntti. Hän kävi Kuopion tietopuolisen meijerikoulun. Teoksia:
ellauri015.html on line 1154: Lampilan perhe meni Neuvostoliittoon työnhakuun vuonna 1931 hänen ollessaan 7-vuotias. Hänen isänsä Sulo kuoli yrittäessään paeta, äiti Helmi joutui vankileirille ja Lea sijoitettiin lastenkotiin. Koulusta päästyään hän onnistui löytämään vankileiriltä päässeen äitinsä mutta kesällä 1947 Lea Lampila sai itse 10 vuoden leirituomion päästen vapaaksi kuuden vuoden jälkeen 1953. Hän loikkasi Neuvostoliitosta Ruotsiin vuonna 1967 ja sai poliittisen turvapaikan ja Ruotsin kansalaisuuden. Hän kirjoitti 1990-luvulla kaksi omaelämäkerrallista kirjaa Toivon tähti ja Stalinin lapset.
ellauri015.html on line 1160: 10 ja 1/2 gurua. Tieni irti riippuvuuksista. Helsinki: Otava, 2005. ISBN 951-1-19963
ellauri015.html on line 1164: Lea Lyytikäinen oli suomalainen kirjailija joka kirjoitti lähinnä lukemistolehtiin. Hän käytti kirjailijanimeä Lea Leksi ja myös nimimerkkiä Anita Nora. Lyytikäinen kirjoitti jännistysnovelleja suomalaisiin lukemistolehtiin jo 1930-luvulla ja hänen kirjallinen uransa jatkui aina 1950-luvulle saakka. Hän kirjoitti myös paljon romanttisia tarinoita.
ellauri015.html on line 1170: Sodan jälkeen Leskinen oli opettajana Närpiössä, Pyhäjärvellä ja Kiuruveden Luupuvedellä. Kiuruvedellä ollessaan hän kirjoitti myös ensimmäisen romaaninsa Ehtoona sitten raukee turhaan… sekä kaksi seuraavaa teosta. Leskinen oli mukana myös nuorisoseura- ja seuranäyttämötoiminnassa. Vuonna 1955 Leskinen perheineen muutti Kuopioon, jossa hän toimi opettajana Puijon ja Haapaniemen kouluissa. Leskisellä oli kuitenkin edelleen Tuulentupa-niminen kesäpaikka Luupuvedellä. Siellä oli sitten mukavaa, tietäisittepä. Kuopiossa Leskinen jatkoi kirjoittamistaan, mihinkäs se leopardi pääsee täplistään, ja hänen esikoisnäytelmänsä Läpikäymälä kantaesitys oli Kuopion yhteiskoulussa lokakuussa 1962. Muutamaa vuotta myöhemmin Leskinen voitti näytelmällä Kumikakkuja Kuopion näytelmäkilpailun.
ellauri015.html on line 1176: Lauri Levola (s. 1981 Pori) on turkulainen kirjailija ja toimittaja. Hän on kirjailija Kari Levolan poika. Kari Levola (s. 1957 Pori) voitti pari nuorisopalkintoa ja on sittemmin ollut mm Kirjailijaliiton puheenjohtaja ja Turun ja Porin läänin kirjallisuuden läänintaiteilija. Mutta riittäköön tämä Karista, sehän on asian vierestä. Lauri Levola aloitti säännöllisen kirjoittamisen jo ala-asteella voitettuaan kuudennen luokan runokilpailun. Nuori runotyttö. Yläasteella panopiste siirtyi novelleihin. Lukioikäisenä hän kävi kaksi kesää Kokemäen kirjoittajalukiota, jossa hänen isänsä oli rehtorina. Ei vähän nepotismia. Levola opiskelee viestintää, ja on tukenut myös sanataidetta Turun avoimessa yliopistossa ja draamakäsikirjoitusta Taideakatemiassa.
ellauri016.html on line 48: El Coyoten ensiesiintyminen tapahtui 1943 José Mallorquín kirjailijanimellä Carter Mulfordin kirjoittamassa saman nimisessä romaanissa "El Coyote". Vuosien 1944–1953 aikana espanjalainen Clíper-kustantantamo julkaisi 192 pulp-tyylistä vihkosta. El Coyote oli hyvin suosittu myös Suomessa, jossa sitä ilmestyi 78 numeron verran. Lehden alaotsikkona oli "Seikkailuromaani viime vuosisadan Kaliforniasta". Kustantaja oli Kustannusliike Sarjakirja.
ellauri016.html on line 317:
953b6dbfba3a65c11ed.jpg.webp" />
ellauri017.html on line 61: Puovo Lipponen liittäessään Suomi-neidon Euroopan Liittoon '95 toteutti suomalaisten haaveen, mikä siihen asti oli jäänyt sen nimikaiman varaan: suomalainen paksulainen seikkailee maailmalla, sotii maalla, merellä ja ilmassa kuin Battler Britton korkkareissa, panee päihin Euroopan herroille, keekoilee vielä köyhemmissä maissa siirtomaaporhona. Me ei ollakkaan enää pahnanpohjimmaisia, nyt on maailman merillä paljon vielä meitäkin syvemmällä soutavia kirkkoveneitä, ja niissä jopa meitä alempana olevia värivammaisia apinoita. (Siis meidän mielestä. Noi apinat ajattelee just samaa meistä, vähintäänkin yhtä hyvästä syystä.)
ellauri017.html on line 98: Vuonne '95 lähdettiin Viroon rengasmatkalle vanhalla vihreällä mannepirssillä. Joo me ollaan tosiaan viherpiipertäjiä, puunhalaajia. Myös vihreitä rikkaammille naapureille, kuten Takkahuipaleille, joille äitimamma tuo muovisäkeittäin käteistä pirssiämme paljon uudemmalla mersulla (tai toi, viime aikoina siellä on ollut aika hiljaista), ja toisella puolella asuville Haavikoille, joiden mutrusuinen kuuluisa kirjailijapappa oli käärinyt kokoon niin paljon pätäkkää, että koko perhe lapsukaisineen on sillä pärjäillyt kivasti. Mettää lienee muutamia neliökilometrejä, sitä taloon jääneet hyvinvoivat agronomilapset varmaan hoitelevat. Heikki möi jonkun turvetehtaan ja osti sillä miljoonakämpän Kalasatamasta. Tuskin on täysin tyytyväinen sijaintiin, se on justiinsa ruman Redin tornitalon takana. Mutta sieltä näkee Kulosaareen, Heikki voi kaihoten kiikaroida lapsuutensa kontuja.
ellauri017.html on line 436: Suomessa on toiminut vuodesta 1995 yksi maailman suurimmista enneagrammiyhdistyksistä, joka on IEA:n (International Enneagram Association) sisaryhdistys.
ellauri017.html on line 458: Leonid, född 1872-04-26 i Moskva. Student därst. Examina för inträde vid universitetets i Moskva medicinska fakultet 1894 och 1895. Legitimerad läkare 1898-11-12 med diplom av 1899-01-28. Tjänsteman över stat vid medicinska departementet av ryska inrikesministeriet 1902-03-12. Titulärråds grad 1906-03-23 med tur från 1902-01-14. Kollegieassessor 1906-12-29 med tur från 1905-01-14. Avsked 1907-01-31. Läkare över stat vid Föreningen S:t Troitska barmhärtighetssystrars ambulatoriska sjukhus i S:t Petersburg. RRS:tStO3kl 1914-05-28. Direktör för elektro-vattenkuranstalten i nämnda stad. Gift 1905-09-03 i Luga med Elisabet Feodosjev, född 1885-01-17 i S:t Petersburg, dotter av bergsingenjören, generalmajoren Grigori Petrovitj Feodosjev och Catharina Nikolajevna Sibin. Boken vaikenee Leonidin myöhemmistä huuhaatoimista Gurdijeffin tilalla.
ellauri017.html on line 1190: 9560">
Teedikeaa
ellauri017.html on line 1313: Te voitte saada Paavo Lipposen seikkailuja vuonna 1957 ilmestyvät 12 kirjaa kuukausittain suoraan kotiinne postize lähettämällä 1.000 vanhaa markkaa osoitteella Kustannus Oy Ajanviete, Bulevardi 30 Helsinki.
ellauri017.html on line 1314: Paikkakuntanne lehtimyyjiltä voi Paavo Lipposen seikkailut tulla lopeasti loppuunmyydyksi. Tilaamalla etukäteen kaikki vuonna 1957 ilmestyvät numerot, ei Teidän tarvize pelätä sitä, että joku maamme kuuluisimman revolverisankarin jännittävä ja ihmeellinen seikkailutarina jää Teiltä lukematta.
ellauri018.html on line 263: 95">
Vaatemyttyjä
ellauri018.html on line 466: Kun on markan tulot niin on 95p mänöt (Pekka-setä)
ellauri018.html on line 805: 955">
Rätten, ett rättsteoretiskt försök
ellauri018.html on line 828: 95">
Lähteen pilarit
ellauri018.html on line 1029: Egyptin fatwa-komitean kokoelmissa on kolme naisten ympärileikkausta koskevaa fatwaa. Ensimmäinen (28.5.1949) toteaa, että naisten ympärileikkaus ei ole pakollista. Toinen fatwa (23.6.1951) ei hyväksy siitä luopumista, ja kolmas (29.1.1981) pitää sitä pakollisena. Pakollisuutta korostavan fatwan antoi sunni-islamin arvostetuimman uskonnollisen korkeakoulun eli Al-Azharin yliopiston suurimaami ja Egyptin suurmufti Muhammad Sayyid Tantawy. Suurimaamia pidetään epävirallisesti ylimpänä uskonnon tulkkina sunni-islamin piirissä. Kokonaisuudessaan fatwat ilmaisevat, että naisten ympärileikkaus on suositeltavaa tai pakollista.
ellauri019.html on line 26: Korkeajännitys (”Korkkari”) (engl. Commando) on Egmontin kustantama ja julkaisema sarjakuvalehti, jossa aiheena on useimmiten sota. Korkeajännitys aloitti ilmestymisensä Suomessa vuonna 1953 nimellä Korkeajännityssarja. 1960-luvun alussa Korkeajännityksessä alettiin julkaista vain sotasarjakuvia, jotka useimmiten käsittelivät toista maailmansotaa brittiläisestä ja fiktiivisestä näkökulmasta. Suomessa Korkeajännityksen ”kulta-aikaa” oli määrällisesti 1970-luku.
ellauri020.html on line 204: 9568">
Ankat 1953-1971
ellauri021.html on line 390: Brittihovissa on väpelö neandertaali Harry nainut röyhkeän Cro magnonin. Saattaapa nyt jo vähän katuakin kauppojaan. Charles maxaa omasta taskustaan niiden ökymenoista 95%. Vaivaisen 5% tähden ei Meghan enää jaxa kumarrella hovin rasisteja. Se haluaa mieluummin yxinvaltiattarexi omalla tontilla. Kanadan julkkisten kunigattarexi. Charlesin on paras jatkaa pulittamista, sillä muuten Meghanilla on siitä ja sen äidistä PAAALJON kerrottavaa keltaisille lehdille.
ellauri022.html on line 919: Kirjoitti Todesfugen heti Seijan synnyttyä 1952 mut hävis runokilpailun tyttöystävälle. Suuttui sille siitä kuten mä, kun hävisin tikanheiton Seijalle. Paulkin vähän plagioi muilta runoja, Todesfugekaan ei ois mennyt läpi Urkundista. Sääti ranskalaisen aatelisen tytön kaa, jonka sukulaiset eivät tykänneet. Vähän kuin Julie ja Pröö. Kirjoittivat melkein yhtä monta kirjettä kuin ne, tai Seija ja mä pienenä. Hukuttautui Seineen sinä vuonna kun Petsku oli Lapissa. Ja mä Konstanzissa. Ois täyttänyt sinä vuonna 50, se on vaikea paikka monille. Mä kävin yxin Australiassa 50-vuotiskesänä, ja syxyllä tarjosin vanhemmille kiinalaista sapuskaa. Ne söivät epähuomiossa chilikastiketta raakana ja kävivät kuumana. Seijalla ja Helmillä oli söpöt kiinalaiset putkimekot.
ellauri023.html on line 25: Orpo Olavin koettelemuxet eli K.O. Syvännön lapsuus (Ristin Voitto 1957). Kirjoittanut Unto Kunnas. Orpo Olavi on uusi tuttavuus, jonka mulle esitteli Anssi Wanha-Yli-Jyrä. Orpo Olavi on kirjan kansikuvassa jotenkin isin näköinen poikaikäisenä, esim siinä fotossa joka on otettu Tallinnassa, jossa se seisoo mamma Margitin ja Alma Potralin välissä. Orpo Olavista tulee mieleen myös Anni Swanin Pauli on koditon, ehkä vähän Wilho Pylkkäsenkin odysseia. On siinä jotain Kullervoakin alkumetreillä. Äitipuoli antoi kiven evääxi. Axel Gallenin Kullervon kirous sopisi tähän kuvituxexi, tai sen ankka/hiiriversio.
ellauri023.html on line 45: Kuinka tämä kirja syntyi? Unto Kunnas istui Kaarlo Syvännön kodissa Israelin kuuman auringon alla 1957. Olin silloin viisivuotias, osasin jo lukea. En muista lukeneeni Ollin kurjuus -nimistä nidettä, sitä ei varmaan ollut pääkirjaston lastenosastolla.
ellauri023.html on line 229: Siellä jaxoi Pappa Syväntö pukertaa kymmenet herran vuodet, ja vielä jaxoi paxusti 1957.
ellauri023.html on line 290: Linnan herra laajensi 50-luvulla. Kivitalon seinässä on vuosiluku 1952.
ellauri023.html on line 504: oli paikallaan perustamisen aikaan 1953, mutta nyt se kieltämättä ottaa Rikua vähän pannuun.
ellauri024.html on line 379: Jyrki Nummi (1953), raateleva lammas, oli huolissaan Arska Kinnusen aforistisuudesta. Aika lyhytsanainen se koittaa ollakin, se on sillä ihan maneeri. Se on epäsosiaalista ja salamielistä. Anaalista suorastan. Ei tahdo näyttää kortteja. Vähän kuin kakka, jota pidättää liian kauan, tulee lopulta vaivoin kovina pikku tsevaptsitseinä. Se kuulemma johtuu latinasta. Entäs sitten mä, jolla oli pitkä latina. Siihen nähden tää on kyllä jo pitkä lätinä.
ellauri024.html on line 387: Vihdoinkin päästiin yliopistoon saakka. Arska on ytimiään myöden yliopistomies, 31 vuotta alman rullissa. Räimii yliopistopudokkaita Pekka Tarkkaa (1934) ja Eski Saarista (1953), jotka on arvostelleet koko laitosta. Jos se olis ollut tyhjäntoimittaja kuten Pekka, sekin sanoisi "rökäletappio", "jumittui", "takkuaa", "pönöttää" ja "pörssikurssit tippuivat". Ja "kukoistaa" kuten Eski.
ellauri024.html on line 405: Irma Rantavaara (1908) ja Annamari Sarajas (1923) oli mulle tuntemattomia suureita. Irma oli Arskan ohjaaja, esitarkastaja ja vastaväittäjä. Onnexi niillä synkkasi. Näyttää kuvissa jyreältä tädiltä, oliskohan ollut isokokoinenkin, ja naimaton. Naimaton oli Sarajaskin, ei kai sitä muuten uraa voinut nainen tehdä noihin aikoihin. Vähän ilkeen näköinen. Kaunainen, ainakin Irmalle, joka vei Rafun viran sen nenän edestä. Irman työt oli sitä Virginia Woolfia. Entäs Sarajaxen? Suomalaista tuhnua. Se oli ihan hullu, tappoi izensä työnteolla. (Taino, tabuilla ja keskikaljalla, kz. albumia 354.).Juha Seppälä (1956), porilainen kirjailija, oli paarmana Arskan kimpussa. Siitäkään ei mulla ole minkään maan havaintoa.
ellauri024.html on line 721:
955a6fea4c93b686b2fce388a5d0.jpg.webp" />
ellauri025.html on line 467: Tää toinen Larry Page (1973) on maanpäällinen pilvijumala, tai pilven päällä asustava maajumala, whatever. Mun salasana Googleen oli
KILL_Larry_Page!!! silloin kun mulla vielä oli Google-tili. Ei yllätä, että Larry (ja varsinkin Sergei) on juutalaisia. Larry tahtoo jehovaxi jehovansa paikalle. Gogiksi Magogin tilalle, eli Microsoftin Bill Gatesin. Gates (1955) on maailman 2. rikkain apina, Amazonin Jeff Bezosin (1964) jälkeen. Sen nettoarvo taaloisssa on yli 100G. Bezosin on yli 120G. Arvokkaita ihmishenkiä. Jos jokainen apina on laulun arvoinen, näiden arvo on noin luokkaa Spotify. Larryn laulu kuuluu tietysti juutuubista.
ellauri025.html on line 682: Tää on lainaus Ingeborg Bachmannin (1926) prujauxesta Das dreissigste Jahr (1961). Varmaan kirjoitettu 1956 kolmenkympin kriisissä. Ingeborg on Itävallan tyttöjä, Klagenfurtista, väitteli (uskokaa tai älkää) Heideggerin existentialismista. Voihan se siitä huolimatta olla ihan ok. Vaikka vähän epätodennäköistä se on. Sen byhlainin saxankielinen synopsis on aika hämärä, joku Moll siinä on joka on ilkeä, kun taas tää "er" tai "ich" joka siis on Ingeborg ize, on hyvis, ei luikuri niinkuin Moll. Jotain sekoilua Italiassa ja lopussa joku autokolari. Siinä se. Tää on siis vaan novelli. Olikohan Monikan äidillä tää kirja ruozix kotona? Kirjoittaa vähän samalla lailla kuin Monika, katkonaisilla lauseilla ja runokuvilla. Ottaa Ingeborgilta vähän mallia toi Monika. Se varmaan muistelee omaa kolmenkympin kriisiä.
ellauri025.html on line 786: Nyt kilistellään taas avaimia, onkohan tää avainromaani? Vaikea sanoa kun ei ole seuraillut ankkalammikon räpistelyjä. Poikia jelppivä traumaterapeutti kuitenkin on kuuluisa kirjasta Kirahvi verannalla. No se on tietysti Virtahepo olohuoneessa. Sen kirjoittaja Tommy Hellsten lie jostain syystä jäänyt näpäsemään Monikaa. No onhan ne melkein aikalaisia, 10v erolla. Tommy Mauritz Hellsten Syntyi: 23. syyskuuta 1951 (ikä 68 vuotta), Loviisa .
ellauri025.html on line 882: Monika Fagerholm asui lapsuutensa Helsingin Puotilassa. Mäkin kävin siellä Hannu-Pekan kotona. Aika keskiluokkasta. Olihan siinä hienommat Marjaniemi ja Kallvik lähellä, niitä lienee kirjan muisteluissa mukana. Hänen isänsä oli koneenrakennuxen professori Nils-Erik Fagerholm (1928)ja äitinsä kirjastoamanuenssi Kristina Herrgård (1933). Nisseä 5v nuorempi, Botby gårdin kaunis Kristiina. Monika oli perheen kuopus ja kiltti tyttö. Isosisko Pia Annika (1959) on stashattu. Isän professorimatrikkelissa Monika on psykolog, isosiskosta ei ole mitään. Hän kirjoitti päiväkirjoja ja myöhemmin nuortenkirjoja. Muuna aikana hän juoksi lähimetsissä ja tapasi kavereitaan ympäri Itä-Helsinkiä.
ellauri025.html on line 928: Samaan aikaan, kun Monika paistatteli julkisuudessa kirjailijana ja ravasi Ruotsissa kertomassa ensimmäisestä romaanistaan, hänen isänsä sairastui aivoverenvuotoon. Monika palasi saman tien kotiin, liian myöhään. Isä oli vaipunut koomaan ja kuoli pian 1995. Ehti olla prof 7v, sai viran vanhana. Siis kuoli 67-vuotiaana, mun ikäsenä.
ellauri028.html on line 920: Word – 195
ellauri030.html on line 875:
ellauri030.html on line 888: Man is a rational animal — so at least I have been told. Throughout a long life, I have looked diligently for evidence in favor of this statement, but so far I have not had the good fortune to come across it, though I have searched in many countries spread over three continents” (1950, 71).
ellauri031.html on line 32: Hennes bøker for voksne ble derimot ikke tatt godt i mot av datidens anmeldere. Disse var samfunnskritiske og tok blant annet for seg ugifte kvinners kår i samfunnet. Novellesamlingen Som kvinder er (1895) er gjenutgitt flere ganger, og har i ettertid blitt anerkjent som en viktig del av norsk litteraturhistorie.
ellauri031.html on line 50: Boken är tryckt i Helsingfors 1953, men man kan märka att tiden som beskrivs är mycket tidigare, tydligen Dikkes egen barndom (hon var född 1853). De här barnen är små klassmedvetna bättrefolkare, känslolösa mot mindre bemedlade, som det var gängse på 1800-talet. Dvs också då.
ellauri031.html on line 630: Suezin kanavansuulla Port Saidissa oli levotonta, rosvot ryöstävät matkustajat jo satamassa. Samanlaista muistan Karl von Schoultzin Punainen Sulka-sarjan poikakirjasta Seikkailu Suezilla (1958) ja sen jatko-osasta Seikkailu Siinailla (1960), joidenka tapahtumat sijoittuvat vuosiin 1956-7, sekä Puovo Lipposen vihkosesta Suezin sulttaani. Palaamme tähän aiheeseen albumissa 290.
ellauri031.html on line 663: Siinain sota syttyi 1956, siis just se selkkaus joka toi Kalle-Anttonin ja Puovo Lipposen Suezille. Kaarlolle oli tulossa Ruozista 55K raamattulähetys. Kaarlo koitti saada muita kristillisiä lähetyxiä jakamaan hellutaihörhöjen raamatuita. Brittipiispa kazoi impressumin ja sanoi kuin Jakkoh-Hintikka: aika heikko. Me myymme vaan oman kirkon hyväxymää painosta. Tämmöstä emme huoli ilmaisexikaan. Kokouxesta jäi paha maku suuhun. Happamiapa ovat lähetit, ja kateita. Samalla apajalla ovat, reviiritietoisia.
ellauri031.html on line 754: Olavi oli sivarina Suomessa 1958. Unto Kunnas oli oikein perheystävä. Olavi oli kibbutzissa pari vuotta. Vuodesta 59 se on ollut 38 vuoden ajan Pershepan raamattukaupan hoitajana, siitä tulee annas olla 46 vuotta nyt. Siis on vuosi 2005, Olavi on 71. Se kuulostaakin vanhemmalta kuin me. QED.
ellauri031.html on line 791: Minos studerte arkeologi og teologi i Oxford (Regents Park College) fra 1958. Han fikk teologisk doktorgrad ved Clarksville School of Theology i Tennessee i USA.
ellauri031.html on line 811: Höpsismi (engl. flipism) on kuvitteellinen elämänfilosofia, jonka sarjakuvataiteilija Carl Barks esitteli vuonna 1953 ilmestyneessä Aku Ankka -sarjakuvassaan ”Kruuna vai klaava” (alunperin ”Flip Decision”). Höpsismissä kaikki päätökset tehdään heittämällä kolikkoa.
ellauri032.html on line 432: Kazotaas sit ize näytelmää. Tapahtumat on sijotettu Hollantiin ettei sakemannit loukkaannu. Hollannissa oli hankikeli, pikku jääkausi menossa. Senhän ansiosta esi-isä Tanskaan razasti 1658. Suomessa pidettiin 1700-luvulla vihoja ryssän kanssa. 1795 Hollannin laivat jääty kiinni ja britit marssi Hollannin jokijäillä. 1865 oli nälänhätiä.
ellauri032.html on line 641: Käydessään 1945 kotona äidin huoneessa se tajusi ettei se koskaan voita James Joycea. Tai no, ei kai Joyce saanut Nobelia, for what it´s worth.Tästä ajasta kerrotaan niissä Krappin keloissa, jotka se julkasi 1958. Siis kun se oli 49. Paha ikä, muistan sen.
ellauri033.html on line 55: Muotikirjailija julkkis pääsee akatemiaan 43-vuotiaana 1895. Vähän myöhemmin kuin mä Kovvolaan. Kirjailijana se on yhtä kausituote kuin Esa Sariola. Ilmeisesti ihaile triesteläistä jesuiittasukuista kaunista ja fixua Minnie David vaimoa joka osaa italiaa ja on hyvä kääntäjä. Senköhän käskystä se tekee täyskäännöxen aktiiviuskovaisexi 1901. Pettää sitä kyllä, se on normaalia. Asuvat koko ikänsä bulevardilla kuin Esa Saarinen ja Pipsa. Ne on lapsettomia. Paul on pessimisti eikä piittaa laahuxesta enempää kuin Pentti Linkola. Se ei ole ritarillinen vaan pelkkä porvari, valittaa aatelinen tuttava. Sillä ei ole syntyperää. Se on vähän maalta, Ardèchen kultahattu, moukka. Aatelisrouvien eunukki, mut bylsiihän se Marie Kannia. Matkustelee tosi paljon itexeen. Minnie jää kai kotiin kastelemaan kukkia kuin Mme Maigret. Jenkkituomisina tuo ranskankieleen sanan building. Ois saanu jättää tuomatta. Minnie kääntää jonkun Paulin ihaileman jenkkiromaanin, kääntäjättären nimeä ei "tietystikään" panna esille.
ellauri033.html on line 474: Nick Carter on kuvitteellinen etsivä, joka esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1886. Hahmon loivat alun perin yhdysvaltalaiset Ormond G. Smith ja John R. Coryell. Vuosina 1943–1955 Carter seikkaili radiokuunnelmissa. James Bondin tultua suosituksi Nick Carterista tehtiin kovaotteinen salainen agentti, josta useat kirjoittajat tekivät suosituksi tulleita kioskikirjoja. Suomeksi Nick Carter -sarjassa on ilmestynyt 229 kirjaa vuosina 1966–1992.
ellauri033.html on line 751: 9571">
Teuvo Hakkarainen naimisiin
ellauri033.html on line 828: Lomasen jälkeen muhina jatkuu Pariisissa. Kesällä 1817 Julie on kipee eikä pääse tulemaan järvelle. Lamartinella on aikaa kirjoittaa Le Lac. Alf käyttää Juliesta runoissa peitenimeä Elviira, joka nähtävästi oli tohon aikaan tosi romanttinen nimi. Ei kyllä 1950-luvulla.
ellauri033.html on line 1075: Eleonora d´Este is best known as the beloved of Italian poet 95" data-nimi="Tasso Torquato">Torquato Tasso (1544-1595). In 1565, Tasso was 21 when he first met the beautiful 28-year-old Eleonora at the court of Alfonso, and he was quickly infatuated. An indiscreet remark made by one of the courtiers regarding the poet´s veneration of the princess caused Tasso to challenge the offender. The courtier, along with his three brothers, attacked Tasso, but others put an end to the duel. Alphonso, incensed by this outburst, sent Tasso away from the court, where he remained subject to the duke´s call.
ellauri034.html on line 99: Viisi naista hoitaa asiat kymmenen kertaa paremmin kuin kolme latexinaamaista punkeroa SS-miestä, jotka vaan ajoi kaiken huonommaxi. Talousliperaalien setämiesten omistajaohjastama 95" data-nimi="Herlinin Sanomat">HS on siitä pahoillaan, ja tekee parhaansa mustataxeen vasemmistonaisten mainetta ja puffataxeen kokoomuxen omaa kääpiökokoista presidenttiä (nyze kelpaa taas, SS-miesten aikana se oli liika vasemmalla, kaik on suhteellista). Presidentti oli "hoitanut tehokkaasti poikkeustilanteen toteamisen", joka "vauhditti valmiuslakia". Helevetti mitä törkimyxiä, tahallisen pahansuopaa kusetusta. Koronaepidemiasta ne kasaa arvotonta julkkisviihdettä. Hajurako IS:ään on tyystin hävinnyt. Koko sontarievun sais vetää vessanpöntöstä.
ellauri034.html on line 110: Kun coronapeli alkaa sujua ja nappulat kolahtelee laatikkoon, Sauronin silmä kääntyy hetkexi toisaalle ilmastotuhosta. 9549" data-nimi="Airisto Lenita">Lenita Airisto sättii vanhuxia jotka ei pysy karanteenissa, ettekö te häpeä! Tennissukat jalassa. Häpeämättömät ajattelette vaan omaa napaanne. Teille on jo tarjoiltu, menkää palauttamaan likaantuneet astiat. THL sanoo ettei intubointijärjestystä ole fixattu, mut jos pitää valita vanhuxesta ja lapsesta, valinta on helppo, vanhus Moolokin kitaan vaan koiranjätetynnöriin. Suitsait Mordorin tulikattilaan kaljumpi pää edellä kuin klonkku. Se on ihan oikein ja kohtuullista. Darwinin normin mukaista vaikka vastoin ateenalaisten laulua.
ellauri034.html on line 219: Ei nää ihan 1-1 mene esim Paavali on homo kovis. Ei tiettävästi urpo mutta turpo kerta hylkäs perheen lähteäxeen Jessen kelkkaan. Sen perheestä ei kerrota paizi et ne teki telttoja, oli fariseuxia ja Herodexen sukulaisia. Hra Piikikäs (ja ehkä myös Coelho) on nähtävästi turpo. On erittäin epäneandertaalia hylätä geenit kokonaan ja lähteä väärään meemitiimiin. Siihen pystyy vaan kova cromi-magneesiumikärki. On kovixia mamixiakin, surkeita piipunrasseja kuten 95107" data-nimi="Hitler Adolf">Hitler, Schopenhauer, Melville ja Knasu. Schopenhauer oli puoliurpo ja vihas äitiä kun isä teki izarin. Surku Yniäisiä. Marxista on vaikee sanoa, sen isä kovisteli sitä vetelysmäisyydestä, sillä oli paljon siskoja, 4v vanhempi aatelinen vaimo Jenny oli sille vähän äitinä, niinkuin Maman Rousseaulle. Aika monet naisvihaajat on ylivoimaisen äidin tai tädin lyttäämiä. Minä en Axan hännän alla istu. Arttu Schopenhauer on muuten kovis mutta liian ihmisvihainen kunnon cromimagnumix. Six se on lievennetty puolikuivurixi vaikka onkin läpeensä ällökäs. Oliko Jeesus isätön kun se huusi laama laama sabakhthani? Äiti sillä kyllä oli, mut isä oli karussa. Tuloxena oli puolikuivuri. Sen taivaalliset far och pappa oli täyskuivureita, kiivaita karvakäsiä.
ellauri034.html on line 227:
ellauri034.html on line 228:
ellauri034.html on line 229:
ellauri034.html on line 294: August von Kotzebue tapettiin keppijumppanujakassa 1819. Alaskassa on Kotzebuen salmi ja kaupunki, Otto von Kotzebuen mukaan nimetty. Räävelissä 1787 syntynyt Otto, Akun poika, kartoitti Alaskaa ryssille. Ryssä möi sen sitten jenkeille 1867. 100v myöhemmin meidän perhe kazoi Suomi 50 ilotulitusta tähtitorninmäeltä. Sitä 50v uudempi on kuva missä Saarinen ja kuningatar hymyilevät linnan juhlissa Suomi 100-kyltin kyljessä.. Alexander Kotzebue maalasi hulluna vuotena 1948 taulun 7-vuotisen sodan Kunersdorfin taistelusta kaxi vuosisataa ennen kuin mä aloitin Tehtaankadun kansakoulun 1959. Oli varmaan samaa huonetta ja sukua. Kunersdorfissa ryssä ja itävalta löivät Friedrich der Grossen armeijan, suuret preussilaiset pienixi muruixi. Saxan suurvaltatoiveet tyssäsivät taas. Verdammt! Retu jäi kotiin hoitamaan kihtiä kaalinlehtikääryleillä Emanuel Bachin säestäessä cembalolla. Kuten kertoilee mamuprofessori Crister Pursiainen populäärishistoriallisessa pläjäyxessä hovitsempalisti ja hänen kuninkaansa 2017, kirjan lainasi Riku Seijalle joka ei myöskään jaxa sitä lukea. Rikuilla oli Somervillessä pörhöhäntäinen kissanpoika nimeltä Klobürste. Se oxenteli karvapalloja. Zum kotzen.
ellauri034.html on line 429: 95" data-nimi="Brentano Clemens">Brentano Breuer Charcot 95583" data-nimi="Darwin Charles">Darwin Dostoyevsky Empedocles Fechner Fliess Goethe von Hartmann Herbart Kierkegaard Nietzsche Plato Schopenhauer Shakespeare Sophocles.
ellauri034.html on line 439: Martha ja Sigge tapas Hampurissa kun Martha oli 21 ja Sigge 26. Neljän vuoden etäkihlauxen aikana Sigge kirjotti Marthalle 900 kirjettä, välillä palvovia välillä vihaisen mustankipeitä. Menivät sittenkin mimmoisiin. Jönsin syntymän aikaan 1951 Englannissa 90v kuollut Martha muisteli Lontoossa 1939: 53v avioliiton aikana ei sanottu yhtään pahaa sanaa. Kultasia muistoja, val oisko Sigge terapoinut suhteen jo niillä 900 kirjeellä.
ellauri034.html on line 451: Siggen lakimiespojasta Martinista tuli Lontoissa tupakkakauppias. Aiheesta lisää sen mustelmissa Glory Reflected 1952. Menestynein oli arkkitehtipoika Ernst, jonka luo Sigge Martta Minna ja Anna pelastautui Anschlussista kuin Sound of Musicin von Trappit. Siggen siskot jäi trappiin ja päätyi Treblinkaan et co. Freudin tavis kuopusveli Alexander selvis Schweizin kautta Kanadaan, josta sen poik Harry ehti koviseleman Freudien omaisuutta varjellutta nazikomisaaria. No panic Harry sanoi Anna-täti, hold your horses, tää häiskä oli meidän puolella.
ellauri034.html on line 541: Conrad asettui 36-vuotiaana vuonna 1894 asumaan Englantiin. Hän meni naimisiin, sai kaksi lasta ja matkusteli edelleen satunnaisesti. Enimmän aikaa hän kuitenkin kirjoitti, ja 1895 ilmestyi ensimmäinen teos, Almayer’s Folly. Conrad jatkoi kirjoittamista elämänsä loppuun asti, ja hänen viimeinen romaaninsa, The Nature of Crime, ilmestyi 1924. Joseph Conrad kuoli vuonna 1924 onnistuneeseen sydänkohtaukseen.
ellauri035.html on line 1024: Toinen Jöpiä ärsyttänyt filosofi on Judith Butler (*1956), meidän päiviemme Pamela. Champion of third-wave feminism, queer theory, and literary theory. Tästäkään en ole tätä ennen kuullut halaistua sanaa. Jönsin mielestä se on tullut mieheltänäyttämiskilpailussa hopealle aivan Asko Sarkolan kannoilla, saatuaan viisi sakkominuuttia feminismistä. Se ei olekaan huono tulos.
ellauri035.html on line 1049:
956.-www.imageamplified.com-Image-Amplified2.png" height="200px" />
ellauri036.html on line 39: 9556">
Sand im Mund
ellauri036.html on line 43: Amantine-Lucile-Aurore Dupin, myöhemmin paronitar Dudevant, kirjailijanimeltään 95" data-nimi="Sand George">George Sand (1. heinäkuuta 1804 – 8. kesäkuuta 1876) oli ranskalainen feministinen kirjailija. Sand nai paroni Casimir Dudevantin vuonna 1822. Pari sai kaksi lasta. Vuonna 1835 Sand jätti miehensä ja otti lapsensa mukaansa Pariisiin.
ellauri036.html on line 47: Amantine kuumui julkkixista, izekin kun oli sellainen. Se kuoli siis 71-vuotiaana 1876. Sen isoisoäiti Mme Dupin oli naisasianainen jo 1700-luvulla. Jori pukeutui maskuliinisesti kuin Elna-mummi 30-luvun potretissa. Nuorempana se bylsi kirjailijajulkkiksia, vanhempana jelppi niitä muutenkin, kuten Balzacia ja Flaubertia. 95141677" data-nimi="Hugo Victor">Hugo oli vaan pen pal. No Viki joutui matkustelee paljon maanpakolaisena. Joria haukku setämiehet kuin kissaa koiratarhassa, etenkin Baudelairen taholta:
ellauri036.html on line 113: Sitten lesken luoxe kotikäynnille. Piersonska onkin iloisempi leski kuin Musse osas kuvitella. selvillä muodista ja seuraa aikaansa. Ei sellanen ummehtunut haaska kuin Musse oli arvellut. Naivi, syvä ja rikas, noin metaforisesti siis. Risaisen mekon alla sykki lämmin sydän, kuten sanoi Hortto Könkkölä. Iloinen leski, vaikka kolhiintunut käytössä. Musse alkaa vähän jo lämmetä, kun paikalle ryntää joku Mister Collinsin kaxoisolento, läski ja kalpea papinretale, joka taitaa myöskin riijailla leskeä. Musse ei ole voinut koskaan sietää läskeja ja kalpeita pappeja, ja ikävä kyllä tämä on juuri sellainen. (957" data-nimi="Vergnaud">Vergnaud, josta Musselle ja papinretaleelle tulee sanaharkkaa, oli vallankumouxen aikainen girondisti eli mensevikki, jollaiset jyrkkä siipi puzas tieltä kun päästiin vauhtiin.)
ellauri036.html on line 119: Musse on kyllä etevämpi maalailemaan romanttista rakkautta kuin Rusoo (vaikka ei sekään ihan huono ole siinä ainoassa kohdassa jossa Pröö 9596" data-nimi="Julie">Jullen makuukammarissa). Mut Mussen vuodatusta osan III lopussa kelpaa lukea. Sekin kohta missä vihdoinkin viivalle päässyt mies haistelee jälkikäteen kämmeniään on hyvin tehty. No ei tätä onnea kestänyt kuin 2vrk, miksikä? Se kai kohta selviää. Leski täytti just 30, ja Musse on vaan 20. Se tietää huonoa.
ellauri036.html on line 1916: Mites olis se 95769" data-nimi="Kosola Vihtori">Kosola? Ai se on vainaja? Sääli, hyvä mies.
ellauri036.html on line 1922: 954687861050054" data-nimi="Marin Sanna">Sanna Marin ei ole kiinnostunut. Toisin kuin lakimies Sale,
ellauri036.html on line 2184:
ellauri037.html on line 26: Kay Bojesen var især kendt for design og legetøj i træ, f.eks. hans livgarder fra 1942, aben fra 1951 og elefanten og papegøjen fra 1950´erne. Herudover designede han børnemøbler og gyngeheste. Mange af disse figurer er ikke længere i produktion og indhenter derfor høje priser på auktion.
ellauri037.html on line 36: Mun tän kaleidoskooppisilpun tarkoitus ei oo postmodernisti huijata, se ei ole apinan koijausta kuten Italo Calvinon peilailijaliikemiehen, 955926" data-nimi="Eskelinen Markku">pikku-Maken, Paul Austerin tai Salman Rushdien vastaava, vaik onkin yhtä narsistista. Kun olen autisti mä huvitan vaan izeäni. Vedän modernisti käteen, en postmodernisti nenästä.
ellauri037.html on line 49: Helmillä oli briteistä 1999 ostettu koulupuku kun se aloitti koulun. Entisen naapurimme, Helmin opettajan tyttö on menossa naimisiin toisen tytön kaa. Sen taiteellinen isosisko on Paulin kavereita. Opettaja dumppas lasten iskän ja seukkas pitkään niiden koulukaverin (pojan) kaa. Nyt nekin on eronneet, kun poika halus lasta. Niiden isoisoäiti Toini Havu oli sekin naisiin päin. Toini Havu kehui 1954 maasta taivaisiin 957866714637" data-nimi="Talvi Jussi">Jussi Talven flopin Ystäviä ja vihollisia ja kirjoitti kriittisen, teilaavan arvostelun samana vuonna Väinö Linnan bestselleristä Tuntematon sotilas. Ois antanut höpsismin ratkaista.
ellauri037.html on line 58: Om din dator är 3 år gammal eller äldre, ge den några kåldolmar och rulla iväg den på Cliff Richards-konsert. Min 9559996615" data-nimi="Linux">Linux dator och min Jolla-telefon är båda från 2013. Jag tror dom inte längre klarar av att tugga sega kåldolmar. Dom sku se och höra ganska dåligt på Cliff Richards konserten.
ellauri037.html on line 120: Chaplin kelpas jenkkilän kielivammaisille mamuille ja 9570179467706" data-nimi="Kinnunen Aarne">Aarne Kinnuselle.
ellauri037.html on line 136: Jos koulunpihaa ennen hauskutti 95" data-nimi="Petelius Pirkka-Pekka">Pirkka-Pekka Peteliuxen hassut ilmeet,
ellauri037.html on line 157: Charles Spencer Chaplin (1889-1977), der König der Stummfilmkomödien, ein rührend-komischer kleiner, verwegener Tramp in Klassikern wie (ei jaxa), wurde für seinen Diensten im II. Weltkrieg zum Ritter geschlagen. Seine Mutter Hannah lehrte ihn zu tanzen. Sein Vater war Alkoholiker und verliess die Familie nach Charlies Geburt. Mutti war geisteskrank und Charlie verbrachte seine Kindheit in Anstalten. Er war ein launischer Perfektionist. 1952 verliess Charlie die U.S.A, weil er da als einen Kommunisten gehalten wurde. Er wurde Weltburger in der Schweiz mit seinen Millionen.
ellauri037.html on line 249: 9534091539259" data-nimi="Szymborska Wislava">Wislava Szymborska oli Callen ikäinen. Syntyi 5kk myöhemmin ja eli 2v kauemmin. Vuoden 1966 nobelisti. Puolan Mozartixi sanottiin. Se otti outoja näkökulmia, esim. kissan äsken kuolleen omistajan asunnossa. Siltä jäi alle 350 runoa. Kysyttynä mix niin vähän se sanoi: mulla on rode kotona. LOL. Mieti sitä, el Lauri, revi siitä.
ellauri037.html on line 569: Arttu oli lääpällään kauniiseen 9515637" data-nimi="Jagemann Karoline">Karoline Jagemanniin, herttua Karl Augustin kanaseen, ja kirjotti sille ainoan tunnetun rakkausrunonsa. (Atmalle kirjotetut on hävinneet, koira kai söi läxyvihon.) Vaikka Sope myöhemmin vähexyi sänkypainia, sillä oli kaikenlaista panoa alempiarvosten naisten seurassa, kuten palvelijoiden, näyttelijättärien ja joskus maxettujen naisten (näitä se vältteli, liian kallista). Nää hommat jatku vanhempanakin, ja sillä oli 2 aviotonta tytrtä (1819, 1836), jotka onnex onnex kuoli vauvana. Arthur jopa kehuskeli tällä, kai se tiesi ettei naiset pitäneet sitä minään löytönä, sehän oli ruma kuin perse, eikä se useinkaan päässyt viivalle.
ellauri037.html on line 579: Tässä vaiheessa Sope tutustui myös Herderin oppilaaseen Majeriin, joka opetti sille Upanishadia. Sopen mielestä Buddha oli lähes yhtä kova jäbä kuin Plato ja Kant. Se luki vielä Bhagavad Gitan ja jotain värikuvapainoxia hinduismista, plus takusti 95607635223686" data-nimi="Kama Sutra">Kama Sutran, vaikkei sitä mainita. Semmielestä buddhismi oli ihan ykkösuskonto, koska se selittää myös peräkkäisten mutta silti niin samanlaisten villakoirien ytimen, se on sielunvaellus. Myöhemmin Sope väitti et se oli kexinyt intialaisen filosofian ize, yhdennäköisyys vedoihin on pelkkää sattumaa.
ellauri037.html on line 592: Siellä oli mukavaa, sai seurustella aatelisten kaa. Sieltä palattuaan se hoiteli hyppykuppaa Münchenissä vuosikausia. Berliinissä se opetteli epsanjaa ja luki Pedro Calderón de la Barcaa, 95238744911" data-nimi="Vega Lope">Lope de Vegaa, Miguel de Cervantesia ja erityisesti 9598969" data-nimi="Gracián Baltasar">Baltasar Graciánia. Viimeximainittu oli joku barokkijesuiitta josta tykkäs sekä Sope että mursuwiiksi Nietsche. Täytyypä tutustua, saa varmaan suuttua.. Sit se koitti taas luennoida Hegelin päälle omia pöperryxiä, mut taaskin opiskelijat äänesti jaloillaan. Koitti saada kännöstöitä huonolla menestyxellä. Ei ihan mennyt putkeen hommat Sopella.
ellauri037.html on line 717: Luki 951" data-nimi="Klopstock F.G.">Klopstockin Sturm und Drang tuubaa opiskeluaikana. Sit Plutarkosta, Shakespearea, Voltairea, Rousseauta und Goethea. 10v vanhempi Goethe piti jolppia eka kilpailijana, niillä oli riitaakin. Mut kyl niistä sitten 1794 tuli kavereita vuosikymmenexi. Schiller kuoli 45-vuotiaana tubiin 1805. Goethe suri kovasti, kuoli puolixi. Jatkoi paskanjauhantaa puoliteholla, runokone kävi enää yhdellä pytyllä. Pitkään kyllä vielä prutkutti, vuoteen 1832.
ellauri038.html on line 74: Im Fotoatelier von Jules Bonnet kümmert sich Nietzsche "in übermütiger Stimmung" (9533669218" data-nimi="Andreas-Salomé Lou">Lou Andreas-Salomé) um jedes Detail und schmückt zum Beispiel die Peitsche mit einem (auf dem Foto nicht erkennbaren) Fliederzweig.
ellauri038.html on line 115: Perhe muutti Röckenistä Naumburgiin, jonka lähellä sijaitsevassa Pfortan oppikoulussa Nietzsche oppi kreikkaa ja latinaa. Hän menestyi koulussa niin, että hän pääsi Bonnin yliopistoon vuonna 1864 opiskelemaan yleistä kielitiedettä ja filosofiaa (no ei, teologiaa). Myöhemmin hän kuitenkin jätti teologian ja keskittyi kielitieteeseen. Niinkuin 955318823" data-nimi="Saarinen Esa">E.Saarinen.
ellauri038.html on line 117: Vuoden päästä hän vaihtoi, opettajaansa ja tukijaansa Friedrich Ritschliä seuraten, Leipzigin yliopistoon. Siellä hän kiinnostui Arthur Schopenhauerin filosofiasta ja metafysiikasta. Vuonna 1868 hän tapasi säveltäjä 9517296757291" data-nimi="Wagner Richard">Richard Wagnerin. Nietzsche saavutti opinnoissaan jo varhaisella iällä sellaisen tason, että pääsi kielitieteen professoriksi Baselin yliopistoon 24-vuotiaana. Ihan eteni E.Saarisen vauhtia. Wagner asu Luzernissa lähinurkilla. Myöhemmin tuli riitaa kun Wagnerista tuli liian kuuluisa. Nietzscheltäkään ei syntynyt kunnon tutkimusta vaan polemiikkeja, punkakatemioita ja epäapinan perä-ääniä.
ellauri038.html on line 202: During the first few years of their marriage, Max taught in Berlin, then, in 1894, at the University of Heidelberg. During this time, Marianne pursued her own studies. After moving to Freiburg in 1894, she studied with a leading neo-Kantian philosopher, Heinrich Rickert. She also began to engage herself in the women´s movement after hearing prominent feminist speakers at a political congress in 1895. In 1896, in Heidelberg, she co-founded a society for the circulation of feminist thought. She also worked with Max to raise the level of women students attending the university. Max found them deplorably charmless.
ellauri038.html on line 296: Toi ozikko, jonka sain Wikipedian Nietzschen osastosta, kuulostaa vähän JK Rowlingin seuraavan kirjan nimeltä. Harry Potter ja lisää paalua. Koskenniemestäkin (VA, ei Kimmo) ikuisen paalun ajatus oli fantastinen 1951.
ellauri039.html on line 296: Effi Briest on Theodor Fontanen sankaritar. Riku luki Fontanea graduunsa, joka koski Gründerzeitin kuuluisinta naistenlehteä, Garten-Laubea. Siinä julkaisivat runoja ja juttuja monet tämän paasaelman julkkixet. Effi Briest-romsku ilmestyi följetongina Deutsche Rundschaussa kuutena episodina 1895-5 ja yxissä kansissa 1896. Runollis-asialinjaisen saxalaisen kirjallisuuden merkkiteos, jonka malliin Mann kirjoitti menestyneemmät Buddenbrookit; senniminen heppu esiintyy jo Effi Briestissä. Merikadulla oli faffalta peritty biedermeier-tuoli kirjoituspöydän edessä. Kirjoituspöytä on airbnbssä, tuoli Eurajoella.
ellauri039.html on line 432: Eli lopultakin asiaan: mites tällä voi nyt rikastua? Mitä uusia bisnesmahixia nyt kun ei ole muuri esteenä ja historia on lopussa, kuten huomauttaa Jokohama Fukuyama (1952, siis mun ikäinen), saxen kanssa riehunutta sievää leidiä 19 vuotta vanhempi Yodan näköinen Stanfordin neropatti?
ellauri039.html on line 726: Camus´n tunnetuimpia teoksia ovat Sivullinen (1942), Rutto (1948) ja Kapinoiva ihminen (1953). Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1957. Hän oli Rudyard Kiplingin jälkeen nuorin palkinnon vastaanottaja. Right on!
ellauri040.html on line 30: 95" data-nimi="Hesiodos">Hesiodoksen mukaan moirat olivat joko Zeuksen ja Themiksen tai Nyksin tyttäriä. Heidän nimensä ovat Klotho ('Kehrääjä'), Lakhesis ('Osan Suova') ja Atropos ('Torjumaton'). Klotho pitelee värttinää ja kehrää elämänlangan, Lakhesis määrää elämänlangan tapahtumista, ja saksia pitelevä Atropos päättää milloin ja miten elämänlanka katkeaa.
ellauri040.html on line 129: 9534" data-nimi="Aristoteles">Aristoteles ja Kylli-tätikin painottavat kultaista keskitietä, paino sanalla kultainen. Wilhelm Occamilaisen partaveizi on Jyrkin (ja ehkä Eskin, mulla ei nyt ole käytössäni alkuteosta), mukaan Aristoteleelta förbitty. Ei sitä tosiaankaan ole paljon käytetty, parrat rehottaa. Vois tehdä kuvagallerian parrallisista filosofeista ja parrattomista ja koittaa päätellä jotain siitäkin. Luultavasti parrakkaat on parempia (en kerro mixi ajattelen näin), mut saas nähdä. Plotinoxen jätän omaan arvoonsa, se oli täysin paska.
ellauri040.html on line 131: 956" data-nimi="Bacon Francis">Francis Pekoni oli esiniiniluodollinen järkijaakko, induktiokoneen rakentaja ja monopoliisi. Aikansa vallanpitäjiä mielisteltyään (toistuva teema tässä seuraannossa) Pekoni sai nuhan ja kuoli yritettyään täyttää kananpoikaa lumella.
ellauri040.html on line 145: Loput onkin sitten jo Vuosisatamme filosofiaa eikä kuulu enää tähän. Jyrkiä surettaa, että Marx, Nietzsche, 95" data-nimi="Husserl Edmund">Husserl ym kontinenttikonnat jäävät vähäiselle maininnalle. Puhumattakaan vielä modernimmista postmodernisteista, Jyrkin oman puolen poppoosta.
ellauri040.html on line 163: "Platon ja Aristoteles ovat keskenään kilpailuasemassa, jota ei voi ratkaista kummankaan hyväxi. Länsimainen filosofia on rikkaampi koska sillä on molemmat." Meillä on nää Niini ja Eski. Ja Jyrki (1963) hyvänä kolmantena, onnexi. Teit isäin astumaan lähti Jyrki. Isä Erkka (1937) oli Aamulehden kyldyyritoimittaja. Jyrki senttari. Hankkii leipänsä kolumneita väsäämällä kuin Fontane. Jyrki parka jäi täysorvoxi auto-onnettomuudessa 1995. Nyt 2020 Jyrkikin on jo vanha setämies, melkein kuusikymppinen eikä enää yhtä vihainen.
ellauri040.html on line 211: Paitsi että Eskelisen teos on memento, se on myös monessa suhteessa anateema, syytöspuhe akateemista tutkimusta vastaan. Erityisesti kritiikin kohteena ovat kotimaisen kirjallisuuden professorit Maria-Liisa Nevala, 955676481" data-nimi="Niemi Juhani">Juhani Niemi ja Pirjo Lyytikäinen. Osansa saavat myös 'teoriarajoitteinen' Laitinen Kai sekä vanhemmat estetiikan ja yleisen kirjallisuuden edustajat 95" data-nimi="Koskenniemi V.A.">V.A. Koskenniemi, K.S. Laurila, Eino Railo ja Rafael Koskimies. Yliopistollisen tutkimuksen ulkopuolisista kirjallisuuden alan vaikuttajista Eskelinen kohdistaa kritiikkinsä etenkin Tuomas Anhavaan, kun taas Alex Matson saa arvostusta. Kyse ei Eskelisen esimerkkien valossa ole ainoastaan tavalla tai toisella puutteellisesta tutkimuksesta vaan Eino Kauppisen tapauksessa suorastaan epäeettisestä tavasta julkaista Pentti Haanpään tekstejä. Kritiikkiä saavat osakseen myös eräät ulkomaiset tutkijat, kuten Mihail Bahtin ja 'nojatuolimarxilaiset kulttuurintutkijat' Fredric Jameson ja Terry Eagleton.
ellauri040.html on line 267:
ellauri040.html on line 269:
ellauri040.html on line 324: - Precise date range: 1995-2009
ellauri040.html on line 348: Gilles Deleuze (18. tammikuuta 1925 Pariisi – 4. marraskuuta 1995 Pariisi) oli ranskalainen filosofi, joka tuli tunnetuksi filosofian historian reunahahmojen (Nietzsche, Spinoza) luovista uudelleenluennoista sekä uuden ajattelun ja käsitteiden kehittämisestä. Deleuze kirjoitti filosofian lisäksi kirjallisuudesta, maalaustaiteesta, musiikista ja sosiologiasta. Hän kehitteli olemisen yksiäänisyyden, eron ja moneuden ontologiaa sekä tapahtuman filosofiaa ja pyrki kertomansa mukaan etsimään suurta Baruch Spinozan ja Friedrich Nietzschen ajattelun ykseyttä. Ei löytynyt. Deleuze poistui pettyneenä ikkunasta vinon kiven alle työntämään koiranputkea.
ellauri040.html on line 357: Ketjutupakoitsija Deleuze sairastui keuhkosyöpään. Vaikka häneltä poistettiin toinen keuhko, sairaus levisi muihin hengityselimiin. Deleuzelle tehtiin trakeostomia, hän menetti puhekykynsä ja tunsi olevansa kahlittu hengityslaitteeseen ”kuin koira”. Viimeisinä vuosina kirjoittaminenkin oli hänelle hyvin työlästä. Vuonna 1995 Deleuze teki eutanasian hyppäämällä asuntonsa ikkunasta. Loppui keuhkoaminen aiheesta "Mitä filosofia on?". Que-sais je?
ellauri040.html on line 540: 1794 besuchte er die Universität Jena, um dort Vorlesungen von Johann Gottlieb Fichte zu hören. Er lernte während dieses Aufenthaltes Johann Wolfgang von Goethe und den von ihm besonders verehrten Friedrich Schiller kennen. Auch machte er die Bekanntschaft Friedrich von Hardenbergs (Novalis) und, im Mai 1794, Isaac von Sinclairs, mit dem er ab April 1795 ein Gartenhäuschen in Jena bewohnte. Im Mai 1795 verließ Hölderlin die Universitätsstadt fluchtartig, weil er glaubte, sein großes Vorbild Schiller enttäuscht zu haben, und sich neben ihm nichtig wie ein kleiner Schüler fühlte. Verwirrt und mit Zeichen der Verwahrlosung tauchte er wieder in Nürtingen auf.
ellauri041.html on line 38: Vuosina 1912–1917 Tšukovski asui Terijoen Kuokkalassa, jossa hän seurusteli monien venäläisten kirjailijoiden ja taiteilijoiden kanssa. Myöhemmin hän kirjoitti tapaamisistaan useita muistelmateoksia. Tuon ajan dokumentti, käsinkirjoitettu almanakka Tšukokkala ilmestyi vuonna 1979. Kirjallisuustieteilijänä Tšukovski erikoistui Nikolai Nekrasovin tuotantoon. Hän julkaisi Nekrasovista useita artikkelikokoelmia ja tämän kommentoidut kootut runot vuonna 1927. Tšukovskin monivuotisen työn tärkein tulos on kirja Masterstvo Nekrasova (1952), josta hän sai Lenin-palkinnon vuonna 1962. Tšukovski on tutkinut myös muun muassa Anton Tšehovin ja Walt Whitmanin tuotantoa.
ellauri041.html on line 42: Vuonna 1918 Tšukovskista tuli Gorkin aloitteesta perustetun Vsemirnaja literatura -kustantamon englanninkielisen osaston johtaja. Hän venäjänsi paljon amerikkalaisten ja englantilaisten kirjailijoiden teoksia ja laati sovituksia lastenkirjallisuuden klassikoista. Käännöstieteellisten tutkimustensa tulokset Tšukovski julkaisi kirjassaan Printsipy hudožestvennogo perevoda (1919), jota hän myöhemmin laajensi nimillä Iskusstvo perevoda (1930, 1936) ja Vysokoje iskusstvo (1941, 1964, 1968). Tšukovski osallistui aktiivisesti kielenkäytöstä 1950-luvulla käytyyn keskusteluun ja puolusti venäjän kielen puhtautta teoksessaan Živoi kak žizn (1962).
ellauri041.html on line 44: Tšukovski sai filologian tohtorin oppiarvon vuonna 1957 ja Oxfordin yliopiston kirjallisuuden kunniatohtorin arvonimen vuonna 1962. Hänen teoksiaan on julkaistu miljoonien kappaleiden painoksina ja käännetty monille vieraille kielille. Tšukovskin lapsia olivat kirjailijat Lidija Tšukovskaja ja Nikolai Tšukovski.
ellauri041.html on line 354: Joo Jukka Petäjä (1956) on kääkkä, melkein meidän sukupolvea. Sen kirjoittamassa dekkarissa
ellauri041.html on line 1862: Tompan rykäystä hyllattiin briteissä uraa uurtavana, ja hyssytettiin sivummalle mm. Apollinairea Vyöhykkeineen (Apollinaire kuoli espanjantautiin, ei päässyt teholle), ja naisrunoilijaa Hope Mirrleesiä runoineen Paris. A poem. Suomessa Lauri Viljaseen ja Kai Laitiseen Tomppa teki hurjan säväyxen yhtä maailmansotaa myöhemmin 1949. Upposi hedelmälliseen maaperään kuin veizi voihin, tai kevätsade pikapakkasen tuhoamaan kukkapenkkiin. Suomen porukat veivas modernismia vielä yöpakkasilla 1958, kun muut oli jo muutaman ismin edellä.
ellauri041.html on line 1966: 956">
Is Finland a country?
ellauri042.html on line 545: Kun hänen isänsä kuoli 1995, hän peri tämän yrityksen ja toimi sen johdossa kunnes myi sen 1997 François Pinault'lle 750 miljoonasta frangista. Varmaan viime tingassa ennenkuin tunaroi koko firman kumoon.ellauri043.html on line 1358: Ja se työntää A:ta kohti kultaista valtaistuinta, jolle vie 5 porrasta, missä 95 opetuslapsen ympäröimänä, kaikki öljyttyjä, laihoja ja kalpeita, istuu profeetta Manes, kaunis kuin arkkienkeli, liikkumaton kuin pazas, päällä intialainen rätti, jalokiviä hiusverkossa, vasemmassa kädessään maalattu kuvakirja, ja oikeassa pallo.
ellauri045.html on line 467: Joulukuussa 1925 runoilija Sergei Jesenin (1895-1925) menehtyi Leningradissa romantiikan sääntöjen mukaan. Hotelli Angleterressa Jesenin viilsi ranteensa, kirjoitti jäähyväisrunonsa omalla verellään kuin japanilainen samurai ja hirttäytyi. Vähän aiemmin hän oli päässyt mielisairaalasta, jossa oli viettänyt kuukauden masennuksen takia.
ellauri045.html on line 780: Deirdre McCloskey, an acclaimed professor and former University of Chicago protégé of Milton Friedman, stunned the academic world with a sex change in 1995. But that's just one interesting part of a woman now focused on a less macho, more 'human' approach to capitalist economics.
ellauri045.html on line 784: Married for 30 happy years as Donald, with two grown children (who alas have not spoken to me since 1995), I live on Printer's Row in Chicago with my Norwich terrier named Will Shakespeare and my Episcopal church across the street — which is why I'm always late for church!
ellauri045.html on line 852: Tonin mukaan karisma on 95-prosenttisesti opittavissa. Se on kuin autokoulussa: karismasta tulee kovasti harjoitellen ihan vaistonvaraista. Sitä on vaikea uskoa kun kazoo Tonin omaa lavasäteilyä. Hizi mies on alan kouluttaja ja puiseva kuin toteemi. Mut jos karisma on opittavissa, ja karisma on narsistista, onko sitten narsismikin opittavissa Hinkan koulussa? Juu on, mutta varotuxen sana: se ei sitten lähde pois kuin kirveellä. Kun kerran opit ajaa pyörällä, et koskaan unohda. Vai?
ellauri046.html on line 277: PDF 94,95 € (Now THAT'S a laugh)
ellauri046.html on line 587: Balles Lærebog er en populære betegnelse for en udgave af Luthers Lille Katekismus med forklaringer, som biskop Nicolai Edinger Balle (1744-1816) udgav i 1791 med titlen Lærebog i den evangelisk christelige Religion til brug for alle skoler i Danmark til afløsning for Pontoppidans Forklaring af Erik Pontoppidan den yngre. I 1849 blev den delvist afløst af biskop Balslevs (1805-1895) Luthers Katekismus med en kort Forklaring; men de to var indtil 1856 de eneste autoriserede til anvendelse i skolen.
ellauri047.html on line 33: 95">
Jos jyrsisin nyt Jööttiä
ellauri047.html on line 39: 955510203372" data-nimi="Goethe J.W.">Johann Wolfgang von Goethe Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys? (28. elokuuta 1749 Frankfurt am Main – 22. maaliskuuta 1832 Weimar) oli saksalainen yleisnero: runoilija, romaanikirjailija, näytelmäkirjailija, humanisti, tutkija, taidemaalari ja kymmenen vuoden ajan myös Weimarin valtion pääministeri. Goethea pidetään yleisesti saksankielisen kaunokirjallisuuden vaikutusvaltaisimpana hahmona. Mein Kristinaa 200v vanhempi. Kristiinalla ois vielä 12 vuotta jälellä.
ellauri047.html on line 76: Samoihin aikoihin hän alkoi saada mainetta kirjailijana. Vuonna 1774 ilmestyi kirjeromaani Nuoren Wertherin kärsimykset, josta tuli nopeasti suurmenestys joka puolella Eurooppaa. Romaanin päähenkilö Werther ajautuu onnettoman rakkauden vuoksi itsemurhaan, ja tämä tarina teki lukijoihin niin vahvan vaikutuksen, että nuorison keskuuteen levisi suoranainen itsemurhaepidemia. Tätä Goethen romaania on pidetty hyvin leimallisena teoksena saksankielisen kirjallisuudenhistorian vuosina 1767–1785 vallinneelle Sturm und Drang -kaudelle. Eli Goethe apinoi siinä 95793" data-nimi="Klopstock F.G.">Klopstockia. Riku lainas meille kirjaa, jossa oli Klopstockin vaimon kirjeitä. Tuntui silloin tylsältä. Nyt voiskin jo kiinnostaa.
ellauri047.html on line 1020: Sorainen toimi ruotsin kielen opettajana. Hän väitteli 1927 tohtoriksi filosofi Søren Kierkegaardin personallisuusaatteesta ja julkaisi useita artikkeleita Kierkegaardista ja toisesta tanskalaisesta filosofista Harald Høffdingista. Sorainen haki 1953 Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian professorin virkaa, mutta Eino Kaila ja Oiva Ketonen katsoivat hänet virkaan epäpäteväksi.
ellauri048.html on line 125: Koskenniemi aloitti välittömästi Revon savustamisen Uudesta Suomesta. Hän kirjoitti 19.7.1950 Aholle, "että hra Repo ei ole sovelias henkilö U.S:n kulttuuritoimittajaksi … Jos hra Repo saa edelleen jatkaa toimintaansa U.S:ssa, on Sinun kyllä pakko jättää minut pois laskuista U.S:n arvostelijana ja avustajana." Aho ilmoittikin 16.8.1950 Revolle, ettei tämä voinut jatkaa Uudessa Suomessa määräaikaisen sopimuksensa päättyessä lokakuun alussa.* Koskenniemi kirjoitti myös ohjelmajohtaja Jussi Koskiluomalle 14.10.1950. Hän "asetti harkittavaksi" oliko Yleisradion syytä käyttää "yleisön kirjallisena valistajana niin suuressa määrässä yleistä arvostelukykyä vailla olevaa henkilöä kuin hra E. S. Repo".*
ellauri048.html on line 127: Varmemmaksi vakuudeksi Koskenniemi ehdotti Heikki Reenpäälle ja Hannes Reenpäälle Ajan Kirjan ja Näköalan yhdistämistä. Otavan ja WSOY:n yhteisesti omistama Yhtyneet Kuvalehdet kustansi niiden tilalle perustettua Parnassoa, joka aloitti ilmestymisensä vuoden 1951 alussa. Repo sai lohdutukseksi kustannustoimittajan paikan Otavasta.* Valmiutta lehtien yhdistämiseen oli ollut jo jonkin aikaa WSOY:n puolella, sillä niihin katsottiin uppoavan turhan paljon rahaa.*
ellauri048.html on line 129: Tuomas Anhava arvosteli ankarasti Koskenniemen Runousoppia ja runoilijoita -teosta Suomalaisessa Suomessa. Koskenniemi loukkaantui Anhavan kirjoituksesta siinä määrin, että valitti 18.2.1952 asiasta Suomalaisen Suomen päätoimittajalle Esko Aaltoselle. Koskenniemi lähetti eronpyynnön kunniajäsenyydestään lehteä julkaisevalle Suomalaisuuden Liitolle. Hän oli kuulunut liiton perustaviin voimiin.*
ellauri048.html on line 131: Koskenniemi jatkoi kirjeessään Lauri Aholle vuonna 1953 Eino S. Revon säälimätöntä arvostelua ja halusi tämän erotettavaksi myös Uuden Suomen radiotoimittajan tehtävästä. *
ellauri048.html on line 133: Kustannusvirkailija Annamari Sarajas joutui lähtemään WSOY:stä, koska hän ryhtyi Parnasson toimittajaksi. Koskenniemi arvosteli 11.2.1957 Sarajaksen ottamista Uuteen Suomeen, koska hän ei halunnut lehteä "jonkinlaiseksi modernistien äänitorveksi". Hänestä huonoja esimerkkejä olivat Tuomas Anhavan ja Kirsi Kunnaksen nostaminen ja Lassi Nummen "kategoorinen tuomitseminen".*
ellauri048.html on line 281: Vuosina 1946–1952 Paloheimo asui perheineen Vesilahden pappilan piharakennuksessa. Harri Hentinen oli tehnyt siitä museon. Rakennus tuhoutui tulipalossa 29. marraskuuta 2018. Oivalla ei enää ole museota.
ellauri048.html on line 282: Vuodesta 1953 Paloheimo asui Helsingissä Oulunkylässä ensin Larin-Kyöstin Suomen Kirjailijaliitolle testamenttaamassa puutalossa Veräjämäessä ja myöhemmin Mäkitorpantie 40:ssä.
ellauri048.html on line 409: Antero joutui naurunalaisexi 1951 jämittäessään loppusoinnullisen riimittelyn puolesta. Nuoret modernistit hahattivat ja katkaisivat lauseita mistä tahtoivat. Loppusoinnuista ei mitään havaintoa. "Meillä tulee aina olla lukiessa tunne siitä, ettei se säännönomaisuus, se pakollisus, mihin runomitta runoilijan velvoittaa, milloinkaan ylitä sitä, mitä voisi ehkä kuzua helläxi väkivallaxi." Riimin kotiväkivaltaa. Sexiin pakottamista. Hyvä riimiseppo venyttää mittaa kuin B.B. King tai Jimi Hendrix vinkukitaraa, soittaa sitä vaikka hampaillaan, hakkaa säleixi, sytyttää sen tuleen. VAn miälestä Goethe veteli sillä lailla ottave rimellä. "Myös loppusointu, runouden toimelias paashipoika, tehostaa rytmin tarkoituxia, jäsentelemällä säkeitä ja syventämällä äännetoistollaan runon vaikutelmaa akustisesti sidottuna, kaikessa liikunnasaankin lainomaisesti säännösteltynä yhteytenä." LOL. Kolmantena pyöränä paashipoika ottaa osaa sidontaan mehukkaasti takaapäin. Sama kaiku on askelten, marssin tahdissa vaimolaisen partoja napsitaan keskijalkamiehinä. Paashipoika mukaan, kolme, neljä! Mannerheimin linjalla survastaan Jurvan tahdissa! Taatusti loppusointuista.
ellauri048.html on line 463: (© Elmar Schenkel (*1953), Anglist, Autor, Übersetzer, Maler
ellauri048.html on line 465: Geboren 1953 bei Soest/NRW. Studium in Marburg und Freiburg (Anglistik, Romanistik u.a.), Promotion über John Cowper Powys, Habilitation über moderne britische Lyrik. Lebte in Großbritannien, Frankreich, USA, längere Aufenthalte auch in Japan, Indien, Russland und Italien. Lehrte englische und amerikanische Literatur in Amherst/Massachusetts sowie in Freiburg, Konstanz und Tübingen und an russischen Universitäten. Seit 1993 Professor für Englische Literatur an der Universität Leipzig, wo er auch das studium universale leitet.
ellauri048.html on line 820:
Tämän runon ja muita pitkän häiskän runoja käänsi espanjaksi kolombialainen poeetta Rafael Pombo. Useissa haastatteluissa baseballinpelaaja ja manageri Billy Southworth on maininnut että sen isä luki tätä runoa sille niin usein pienenä, niin että Billy oppi sen ulkoa, ja se on usein inspiroinut sitä aikuisena. Useita lainauxia runosta esiintyy väliruuduissa Buster Keatonin 1922 mykkäelokuvassa The Blacksmith (1922). Vuonna 1938 Tommie Connor, Jimmy Kennedy, and Hamilton Kennedy tekivät siitä koomisen laulu-ja tanssinumeron, jota Glenn Miller lauloi 1990 filmissä Memphis Belle. Repe Sorsa siteeraa siitä pätkän 1953 piirretyssä Duck Amuck. Notta ei se ihan hukkiin mennyt.
ellauri049.html on line 152: Ensisijaisena biografisena lähteenä käytän Maunu Niinistön Uuno Kailas, hänen elämänsä ja runoutensa -teosta vuodelta 1956. Biografia on laajin teos Uuno Kailaan elämästä. Runoilija Uuno Kailas syntyi Frans Uno Salosena (kutsumanimeltään Uuno) 29.3.1901 Eevert Salosen ja Olga Honkapään neljäntenä lapsena Heinolan maalaiskunnassa Kailasen ratsutilalla. Hänen kaikki kolme veljeään olivat kuolleet ennen Uunon syntymää. Kaksi vuotta Uunon syntymän jälkeen hänen äitinsä menehtyi lapsivuoteeseen synnytettyään kaksostytöt. Nuoret sisaret menehtyivät vuoden sisällä.
ellauri049.html on line 154: Uuno oli vanhempiensa avioliiton ainoa eloonjäänyt lapsi. Uunon varhaiset vuodet olivat kuoleman, sairauden ja perheriitojen varjostamat. Hänellä todettiin pahanlaatuinen riisitauti, joka näkyi lopun ikää hänen väärissä jaloissaan. Uunon vanhempien suhde oli rakoileva heidän luonteidensa vastakkaisuuden ja keskinäisen ymmärtämättömyyden vuoksi. Raskain isku Uunon kehitykselle oli äidin varhainen kuolema. Se merkitsi perheen lopullista rikkoutumista ja ihmissuhteen menetystä, jota Kailas ei koskaan kokenut saaneensa takaisin. Äidin olemus jäi kauniiksi mielikuvaksi, joka ilmenee hänen runoudessaankin. Lapsuudestaan lähtien Uuno koki orpoutta ja yksinäisyyttä, jonka Juhani Ihanus (s. 1954, Suomen ainoa kulttuuripsykologian dosentti) uskoo
ellauri049.html on line 543: Total Eclipse (vuoden 2010 televisioesityksessä Total Eclipse – kielletyt tunteet) on vuonna 1995 ensi-iltansa saanut draamaelokuva ranskalaisten runoilijoiden Arthur Rimbaud’n ja Paul Verlainen homoseksuaalisesta suhteesta. Elokuvan on ohjannut Agnieszka Holland ja pääosia näyttelevät Leonardo DiCaprio ja David Thewlis. Tässäkin kuten tosielämässä Rimpautus on söpömpänä tähti osassa.
ellauri049.html on line 635: Mallarmé suunnitteli pitkään suurta teosta, Kirjaa isolla K:lla, josta hän kertoi kirjeenvaihdossaan ystävilleen. Tätä suurteosta hän ei kuitenkaan koskaan julkaissut. Siitä on jäljellä vain katkelmia, joista Jacques Scherer on toimittanut kokoelman Le ’Livre’ de Mallarmé (1957/1977). ”Kirjan” piti olla kaikkien kirjojen hyperbola ja sen tarkoitus oli kattaa koko kaikkeus. Mallarmén kuningasajatus on, että ”Maailma on olemassa päätyäkseen Kirjaan.” (Le monde existe pour aboutir à un Livre). Selvä narsisti.
ellauri049.html on line 637: Paul Valéry välitti luennoissaan Mallarmén ajatuksia Kirjasta, josta Maurice Blanchot sai ajatuksia teoksiinsa Kirjallinen avaruus (1955) ja Le livre à venir (1959, Tulevaisuuden kirja). Mallarmén ja Lautréamont’n runokielen uudistus on aiheena myös Julia Kristevan väitöskirjassa La révolution du language poétique (Runokielen vallankumous, 1969). Jean-Paul Sartren postuumisti ilmestyneessä teoksessa Mallarmé. La lucidité et sa face d’ombre (Mallarmé. Älyn kirkkaus ja sen varjopuoli, 1986) Sartre korottaa Mallarmén runoilijaksi ylitse muiden. Mallarmé on suuresti vaikuttanut myös muihin ranskalaisiin ajattelijoihin, kuten Roland Barthesiin, Jacques Derridaan, Michel Foucault'hon ja Jacques Lacaniin.
ellauri049.html on line 794: Suomalainen modernismi jakautuu kahtia: toisaalta 1920-luvulla esiin nousivat suomenruotsalainen runous ja tulenkantajat, toisaalta 1950-luvun modernismi, joka hylkäsi kansallisen perinteen. Ensimmäistä kautta edustavat muun muassa Elmer Diktonius, Edith Södergran, Olavi Paavolainen ja Mika Waltari, Uuno Kailas, jälkimmäistä Tuomas Anhava ja hänen ympärillään esimerkiksi Otavan piiriin kuuluneet Paavo Haavikko, Marja-Liisa Vartio ja Veijo Meri.
ellauri050.html on line 380: Died March 7, 1952 (aged 59) Biltmore Hotel,
ellauri050.html on line 407: Paramahansa Yogananda (born Mukunda Lal Ghosh; January 5, 1893 – March 7, 1952) was an Indian monk, yogi and guru who lived his last 32 years in America. He introduced millions to the teachings of meditation and Kriya Yoga through his organization Self-Realization Fellowship (SRF) / Yogoda Satsanga Society (YSS) of India. A chief disciple of the Bengali yoga guru Swami Sri Yukteswar Giri, he was sent by his lineage to spread the teachings of yoga to the West, to prove the unity between Eastern and Western religions and to preach a balance between Western material growth and Indian spirituality. His long-standing influence in the American yoga movement, and especially the yoga culture of Los Angeles, led him to be considered by yoga experts as the "Father of Yoga in the West." Jooga on lännessä suosittu naisten jumppamuoto, kun siinä ei hypitä niin että tissit hölskyy. Venytellään vaan kissamaisesti lattialla, ei tarvi hikoilla eikä välttämättä käydä jumpan päälle edes suihkussa, jos on kiire.
ellauri050.html on line 409: Yogananda was the first major Indian teacher to settle in America, and the first prominent Indian to be hosted in the White House (by President Calvin Coolidge in 1927); his early acclaim led to him being dubbed "the 20th century's first superstar guru," by the Los Angeles Times. Arriving in Boston in 1920, he embarked on a successful transcontinental speaking tour before settling in Los Angeles in 1925. For the next two and a half decades, he gained local fame as well as expanded his influence worldwide: he created a monastic order and trained disciples, went on teaching-tours, bought properties for his organization in various California locales, and initiated thousands into Kriya Yoga. By 1952, SRF had over 100 centers in both India and the US; today, they have groups in nearly every major American city. His "plain living and high thinking" principles attracted people from all backgrounds among his followers.Valtaosa amerikkalaisista pitää enemmän high living and plain thinking - vaihtoehdosta.
ellauri050.html on line 460: 9
0.44%
954">187
ellauri050.html on line 495: Rilke oli isänsä tahdosta vuosina 1886–1891 sotilasakatemiassa. Vuosina 1895–96 hän opiskeli kirjallisuutta, taidetta, historiaa ja filosofiaa Prahassa ja Münchenissä. Rilke tutustui vuonna 1897 Lou Andreas-Saloméhen, jonka kanssa hänelle muodostui läheinen suhde. Keväällä 1901 Rilke nai kuvanveistäjä Clara Westhoffin, jonka hän oli tavannut edellisenä syksyn Worpswedessää. Parille syntyi joulukuussa 1901 tytär Ruth. Kesällä 1902 Rilke lähti Pariisiin. Siellä julkaistiin vuonna 1910 hänen ainoa romaaninsa Malte Laurids Briggen muistiinpanot. Pariisin-vuosinaan hän julkaisi myös useita runoja. Ille faciet-vanhemmat on saaneet aikaan hurjasti runoilijoita.
ellauri050.html on line 1192: 95
ellauri051.html on line 490: Whatman kirjoitti työnsä lomassa runoja. Hän julkaisi 12 runon kokoelman Ruohoa (Leaves of Grass) vuonna 1855 ja painoi siitä 795 kopiota. Teos oli irtiotto senaikaisen runouden jäykistä normeista ja perinteistä. Runot syntyivät osittain Whatmanin rajaseuduille suuntautuneiden matkojensa sekä runoilija Ralph Waldo Emersonin ihailun inspiroimina. Whatman muokkasi ja laajensi runoteostaan vuosien varrella useasti ja julkaisi siitä yhteensä kahdeksan painosta. Kokoelma ei herättänyt aluksi paljon huomiota, mutta Ralph Waldo Emerson ylisti sitä. Seuraavana vuonna Whatman laajensi kokoelman 32 runon mittaiseksi. Julkaisuyhtiö kuitenkin kaatui sisällissodan alettua muiden kaatuneiden etunenässä. Walt jatkoi puuhailua veteraanien perässä.
ellauri051.html on line 652: 95 And that a kelson of the creation is love, ja et luomakunnan kölipuu on -hm- rakkaus,
ellauri051.html on line 770: 195 And remember perfectly well his revolving eyes and his awkwardness, 195 Ja muista täysin hänen pyörivät silmänsä ja kömpelyytensä,
ellauri051.html on line 877: 295 The clean-hair'd Yankee girl works with her sewing-machine or in the factory or mill, 295 Puhtaatukkainen jenkkityttö työskentelee ompelukoneensa kanssa tai tehtaalla tai tehtaalla,
ellauri051.html on line 982: 395 That months are vacuums and the ground but wallow and filth. 395 Ne kuukaudet ovat tyhjiöitä ja maata, mutta ryöstöä ja saastaa.
ellauri051.html on line 1085: 495 And make short account of neuters and geldings, and favor men and women fully equipt, 495 Ja tee lyhyt selostus kastraattisista ja ruunista ja suosi täysin varusteltuja miehiä ja naisia,
ellauri051.html on line 1188: 595 (They go to guard some corpse, the flag-tops are draped with black muslin.) 595 (He menevät vartioimaan ruumista, lipunpäät ovat päällystetty mustalla musliinilla.)
ellauri051.html on line 1294: 695 Did I pass that way huge times ago and negligently drop them? 695 Kuljinko tuolla tavalla valtavia aikoja sitten ja pudotin ne huolimattomasti?
ellauri051.html on line 1395: 795 Storming, enjoying, planning, loving, cautioning, 795 Myrskyä, nauttia, suunnitella, rakastaa, varoittaa,
ellauri051.html on line 1496: 895 At eleven o'clock began the burning of the bodies; 895 Kello 11 alkoi ruumiiden polttaminen;
ellauri051.html on line 1554: 950 For me the keepers of convicts shoulder their carbines and keep watch, 950 Minulle vankien vartijat kantavat karabiininsa ja valvovat,
ellauri051.html on line 1555: 951 It is I let out in the morning and barr'd at night. 951 Päästin ulos aamulla ja pysähdyin yöllä.
ellauri051.html on line 1556: 952 Not a mutineer walks handcuff'd to jail but I am handcuff'd to him and walk by his side, 952 Ei kapinaaja kävele käsiraudoissa vankilaan, mutta minä olen käsiraudoissa häneen ja kävelen hänen vierellään,
ellauri051.html on line 1557: 953 (I am less the jolly one there, and more the silent one with sweat on my twitching lips.) 953 (Minä olen vähemmän se iloinen, kuin enemmän hiljainen, jolla on hiki nykivällä huulillani.)
ellauri051.html on line 1558: 954 Not a youngster is taken for larceny but I go up too, and am tried and sentenced. 954 Yhtään nuorta ei pidätetä varkaudesta, mutta minäkin nousen ylös, ja minut tuomitaan.
ellauri051.html on line 1559: 955 Not a cholera patient lies at the last gasp but I also lie at the last gasp, 955 Kolerapotilas ei makaa viimeisellä hengenhaualla, mutta minäkin makaan viimeisellä haukkomalla,
ellauri051.html on line 1560: 956 My face is ash-color'd, my sinews gnarl, away from me people retreat. 956 Kasvoni ovat tuhkanväriset, jänteeni kiemurtelevat, ihmiset vetäytyvät pois minusta.
ellauri051.html on line 1561: 957 Askers embody themselves in me and I am embodied in them, 957 Askers ruumiillistuu minussa ja minä ruumiillistun heissä,
ellauri051.html on line 1562: 958 I project my hat, sit shame-faced, and beg. 958 Heitän hattuani, istun häpeänä ja kerjään.
ellauri051.html on line 1564: 959 Enough! enough! enough! 959 Riittää! tarpeeksi! tarpeeksi!
ellauri051.html on line 1602: 995 When I give I give myself. 995 Kun annan, annan itseni.
ellauri051.html on line 1704: 1095 And what is reason? and what is love? and what is life? 1095 Ja mikä on syy? ja mitä on rakkaus? ja mitä elämä on?
ellauri051.html on line 1807: 1195 They are but parts, any thing is but a part. 1195 Ne ovat vain osia, mikä tahansa asia on vain osa.
ellauri051.html on line 1911: 1295 I smell the white roses sweet-scented and growing, 1295 Haistan valkoiset ruusut makealta tuoksuvilta ja kasvavilta,
ellauri052.html on line 24:
SINUN VUOTESI 1952
ellauri052.html on line 25:
ellauri052.html on line 58: Henderson the Rain King is a 1959 novel by Saul Bellow. The book's blend of philosophical discourse and comic adventure has helped make it one of his more popular works. It is said to be Bellow's favorite among his books. It was ranked number 21 on Modern Library's list of the 100 Best Novels in the English language.
ellauri052.html on line 153: 95">
Dokulamppu uudisoi Salen vikasta
ellauri052.html on line 284: 9540">
Nuijapää
ellauri052.html on line 289: 95">
Suvixet järvellä
ellauri052.html on line 299: Vuonna 1795 Wordsworth tutustui runoilija Samuel Coleridgeen. Tämä tuttavuus johti hedelmälliseen yhteistyöhön, jonka tuloksena oli vuonna 1798 julkaistu runokokoelma Lyrical Ballads. Wordsworthin ja Coleridgen katsotaan aloittaneen tällä runokokoelmalla englantilaisen runouden romanttisen tyylisuuntauksen.
ellauri052.html on line 307: Wordsworthin sisar Dorothy (1771–1855) asui vuodesta 1795 yhdessä veljensä kanssa. Sisarukset olivat erittäin läheisiä toisilleen, ja William sai moniin runoihinsa aiheet Dorothyn tekemistä havainnoista luonnossa. Dorothyn päiväkirjat kertovat elämästä runoilijan lähipiirissä.
ellauri052.html on line 323: 9501">
Pärstäkerroin ei petä
ellauri052.html on line 621: Jiddu Krishnamurti (11. toukokuuta 1895 Madanapalle, Intia – 17. helmikuuta 1986 Kalifornia, Yhdysvallat) oli Intiassa syntynyt filosofi ja elämäntaidon opettaja.
ellauri052.html on line 623: Jiddu Krishnamurti syntyi 11. toukokuuta 1895 Madanapallessa, eteläisessä Intiassa keskiluokkaiseen, vähävaraiseen bramiiniperheeseen. Isä Jiddu Narianah oli pikkuvirkamies brittien hallinnossa ja Teosofisen seuran jäsen, ja äiti Jiddu Sanjeevamma oli Krishna-jumalan palvelija, raotti ovea. Perheen yhdestätoista lapsesta aikuisiksi selviytyi kuusi. Krishnamurti oli sairaalloinen lapsi ja edistyi koulussa hitaasti. Äiti kuoli 1905 ja perhe köyhtyi isän jäätyä eläkkeelle 1907. Kaksi vuotta myöhemmin isä pääsi kuitenkin teosofeille töihin.
ellauri052.html on line 627: Teosofisen uskomuksen mukaan Krishnamurti sai tammikuussa 1910 näyn, jonka pohjalta julkaistiin kirja Mestarin jalkojen juuressa. Näyssään Krishnamurti kertoi nähneensä useitakin mestareita kuten Jeesuksen ja Buddhan, Saxan 1990 jalkapallojoukkueen Franz Beckenbauer valkkuna ja Leijonat 1995 "den glider in". Teosofit sopivat Krishnamurtin isän kanssa pojan huoltajuuden itselleen, vaikka isä tulikin myöhemmin katumapäälle ja yritti turhaan kumota sopimusta.
ellauri052.html on line 637: Krishnamurti tutustui Kaliforniassa kirjailija Aldous Huxleyyn, josta tuli hänen hyvä ystävänsä. Huxleyn vaikutuksesta Krishnamurtin puheet pelkistyivät ja selkiytyivät, ja hän alkoi myös kirjoittaa. Kolmiosainen kirjasarja Commentaries on Living julkaistiin 1950-luvulla. Krishnamurti asui Intiassa vuosina 1947–1949 ja otti vasta itsenäistyneen maan kansalaisuuden.
ellauri052.html on line 929: Kun Salen halvexima sen vanhin poika psykiatri sanoo suorat sanat paskamaisesta isästään, pörähtään sen kimppuun äkäinen lauma Salen kirjallisia häntäkärpäsiä.
The difficulty Greg Bellow has in grasping his father’s work is almost immediately apparent. His literary interpretations range from calling Humboldt’s Gift (1975) “a novel permeated by death consciousness” to writing that the protagonist of Henderson the Rain King (1959) “chooses a life path that brings him into contact with suffering and death.” (The very phrase “life path” would undoubtedly have made his father cringe.) Ehkäpä, just six että se on osuvaa.
ellauri052.html on line 969: The rap against Bellow is that he maligned four of his five wives, especially in his fiction. This is true, and Leader is savvy enough not to take Bellow’s word about them. Wife No. 1, Anita, is shown as the underappreciated mainstay she obviously was. As for wife No. 2, Sondra Tschacbasov Bellow (Bellow called her Sasha), the model for the evil Madeleine, Leader has a scoop: an unpublished memoir shared with him after Bellow’s death. By her own account, Sasha was a vulnerable child-woman lacking basic life skills. From childhood and into her teens, she says, she was the victim of incest committed by her father. When Bellow took up with her, he was 37 and she was 21, a Bennington graduate and a secretary at the Partisan Review. His friends treated her with a sniggering sexism unfortunately unremarkable in the 1950s. At a party Bellow took her to, the critic R. W. B. Lewis, her former professor, drunkenly demanded to
ellauri053.html on line 31: 953">Vuosi 1 jälkeen Laurin syntymän
ellauri053.html on line 37: 20. tammikuuta – Yhdysvaltain presidentti Dwight D. Eisenhowerin (1953–1961) virkakausi alkoi.
ellauri053.html on line 46: 4. toukokuuta – Vuoden 1952 Miss Universumiksi valitun Armi Kuuselan ilmoitettiin solmineen avioliiton filippiiniläisen liikemiehen Virgilio Hilarion kanssa.
ellauri053.html on line 68: 9531">EU-nukkia naurattaa
ellauri053.html on line 112: Robert de Montesquiou, deo duce et ferro comite, cascognelainen bon vivant ja dandy, oli Proustin paroni Charlusin mallina. Sen joka pystypani persuuxiin jotain roturieria jossain takapihalla. Roopen suosijan kreivitär Greffoulhen kynttilä sammui vasta 1952.
ellauri053.html on line 809: Kun se rehtorina puuhaili 20 vuotta nuoremman professorinvaimon Mirun kaa, Nehru pyysi sitä lopettamaan. Se erosikin 1953 rehtorinta Visvan verstaalta. Sit olikin paljon kivempaa kuin kunkku Daavid kelletellä Batseeban kaa.
ellauri053.html on line 1265: 955">Leda på en svan
ellauri054.html on line 32: Rolf Kaukan sarjakuva Fix und Foxi alkoi 1953 ja päättyi 1994. Vitali Razumov lainasi multa poikasena tilaamani vuosikerrat 1967-68. 50-luvulla ketut oli oikeannäköisiä ja laihoja, kuten muutkin sarjishahmot ennenkuin niihin iskee paljon piirtämisen aiheuttama neotenia.
ellauri054.html on line 39: 952">Komenskýn kuva
ellauri054.html on line 344: Anthony Hecht was born in New York City in 1923. His books of poetry include The Darkness and the Light (Alfred A. Knopf, 2001); Flight Among the Tombs (1996); The Transparent Man (1990); Collected Earlier Poems (1990); The Venetian Vespers (1979); Millions of Strange Shadows (1977); The Hard Hours (1967), which won the Pulitzer Prize; and A Summoning of Stones (1954).
ellauri055.html on line 117: Voici un exemple de quelques lois et préceptes religieux tirés du Kitāb-i Aqdas. Elles ont été codifiées par Shoghi Effendi, interprète désigné des écrits baha’is de 1921 à 1957 :
ellauri055.html on line 154: Shoghi Effendi Rabbānī (شوقي أفندي رباني) est né le 1er mars 1897 à Saint-Jean-d'Acre et mort à Londres le 4 novembre 1957. Il était le plus âgé des petits-fils de ʿAbd-al-Bahāʾ (1844-1921), qui était lui-même l’aîné des fils de Bahāʾ-Allāh (1817-1892), le prophète-fondateur de la Foi baha’ie.
ellauri055.html on line 221: 9532">Arouetin Candid Camera
ellauri055.html on line 315: Aineistossani on 326 mietelmää. Niistä eniten on lällyjä 95, sitten lupsakoita 66. Kuivakoita on 59, nurzinazeja 53, tekosyvällisiä 37. Ekofasistisia on vaivaiset 12.
ellauri055.html on line 343: Christine Allison, 1995
ellauri055.html on line 657: Antti Hyry 1931-2016 oli syvällinen paskiainen. Valmistui insinöörixi 1958 muttei yhtään normipäivää nähnyt. Alkoi heti kirjoitella näitä autistisia prujauxia.
ellauri055.html on line 694: Pär Lagerkvist (23. toukokuuta 1891 – 11. heinäkuuta 1974) oli ruotsalainen kirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1951.
ellauri055.html on line 695: Lagerkvistin tuottoisa ura kesti yli 50 vuotta, ja hän kirjoitti runoja, näytelmiä, esseitä ja romaaneita. Tunnetuin teos on romaani Barabbas (1950).
ellauri055.html on line 718: Antti valmistui ylioppilaaksi vuonna 1952 Rovaniemellä ja lähti Helsinkiin pyrkimään polille. Lestadiolaisten ylioppilaskodilla hän kohtasi Maijan, joka oli keittämässä kahta kananmunaa. ”Kuka niitä syö? Anna toinen minulle, kun niin tekisi mieli”, sanoi Antti. ”Saatanpa antaa”, vastasi Maija. Antti antoi sittemmin munaa Maijalle ainakin 6x.
ellauri055.html on line 720: Antti ja Maija avioituivat Oulussa 28.5.1955. Perheeseen syntyi kuusi lasta. Antti valmistui diplomi-insinööriksi vuonna 1958. Samana vuonna julkaistiin Antin ensimmäiset kirjat: novellikokoelma Maantieltä hän lähti ja romaani Kevättä ja syksyä.
ellauri055.html on line 860: Perheeseen syntyi ennen Frans Emiliä kaksi muutakin lasta, mutta nämä kuolivat jo pieninä. Isosisko oli liika kiltti ja isoveli vammanen. Sillinpää kävi aluksi vuosina 1895–1898 Jumesniemen kirkko-koulua, ja sitten Haukijärven kansakoulua, jossa opettajana oli hänen pikkuserkkunsa Hilja Tättälä. Hän menestyi opinnoissaan niin hyvin, että vanhemmat päättivät lähettää hänet oppikouluun Tampereelle. Tämän mahdollisti se, että Sillinpään isä oli joitakin vuosia aiemmin perustanut pienen sekatavarakaupan, jonka tuotolla perheen taloudellinen asema oli kohentunut.
ellauri055.html on line 915: 1950-luvulta lähtien Sillinpää asui Helsingin Herttoniemessä tyttärensä omakotitalossa, mutta kesät hän vietti kotiseudullaan Hämeenkyrössä.
ellauri055.html on line 921: Sillinpää julkaisi 1950-luvulla vielä kolme muistelmateosta: Poika eli elämäänsä 1953, Kerron ja kuvailen 1955 ja Päivä korkeimmillaan 1956.
ellauri055.html on line 925: Suomen kielen tutkija Pertti Virtaranta nauhoitti Sillinpään puhetta kolmesti, ensin Hämeenkyrössä vuonna 1948, toisen kerran Harjavallassa kotiseutuyhdistys Harjulan Killan järjestämän kirjallisuusmatinean yhteydessä vuonna 1955 ja vielä kirjailijan kotona Helsingin Herttoniemessä vuonna 1960.
ellauri055.html on line 1096: Arvo August Sotavalta, vuoteen 1900 Richter, (7. tammikuuta 1889 Lempäälä – 21. helmikuuta 1950 Helsinki) oli suomalainen kielitieteilijä. Noin 1 Richterin asteikolla.
ellauri055.html on line 1104: Sotavalta toimi Helsingin yliopiston lainopillisen tiedekunnan suomen kielen opettajana 1924–1950, foneettisen laitoksen amanuenssina 1928–1950 sekä fonetiikan dosenttina 1940–1950. Hän oli myös Suomalaisen kirjallisuuden edistämirahaston sihteerinä 1922–1933, Helsingin suomalaisen lyseon tunti- ja sijaisopettajana 1924–1929 ja kauppakorkeakoulun opettajana 1929–1931.
ellauri055.html on line 1106: Kekä sitten oli Arto Sotavalta? 1950 syntynyt 60-70-luvun iskelmälaulaja joka kuoli unohdettuna1990 sairauteen. Sen isoisällä Arvo Richterillä oli Lempäälässä kartano. Kunse kerran myöhästyi keikalta Oravaisissa nyttemmin myöskin kuollut Eeki Mantere 1949-2007 vizikkäästi paikkas sitä Eric Warpowerina.
ellauri055.html on line 1130: En 1895, il rencontre la cantatrice Georgette Leblanc, sœur de Maurice Leblanc, avec laquelle il tient, vers 1897, un salon parisien fort couru dans la villa Dupont : on y croise, entre autres, Oscar Wilde, Paul Fort, Stéphane Mallarmé, Camille Saint-Saëns, Anatole France, Auguste Rodin.
ellauri055.html on line 1175: Aurora-seuran malleina toimivat Toope, Heikki ja Kailan Eikka (1890-1958), 2v nuorempi kuin Toope.
ellauri055.html on line 1234: Kirjasta tehtiin elokuva nimeltä Poika eli elämäänsä 1955. Pääosissa mm ristisanoista tuttu Tea Ista. F. E. Sillinpäätä esitti F. E. Sillinpää.
ellauri055.html on line 1262: Sillinpää oli Maurisen fäni, olikohan syvähenkinen Eno Kala? Tokkopa, Maurise kuulostaa kommunistilta. Tokko ainakaan enää ainakaan ruvettuaan saxalaismielisexi posetivistixi. Kala syntyi 1890 kuten poju ja kuoli mun ikäisenä 1958. Se oli punaposken mielestä särmikäs.
ellauri055.html on line 1278: Elämänsä viimeisinä vuosina Kala ponnisteli saadakseen valmiiksi teoksensa Hahmottuva maailma, jonka oli tarkoitus olla yleistajuinen kokonaisesitys hänen todellisuuskäsityksestään. Teos ei kuitenkaan valmistunut. Kala kuoli Kirkkonummen huvilallaan heinäkuussa 1958. Jäi maailma täpärästi hahmottamatta. (Hahmohöpötys oli pappispimityxen viimeinen asyyli.) Mä olin onnellinen kuusivuotias Tyrvännössä. Pikossa sain ongella kiisken: Kala! kala! 5v myöhemmin olin Kirkkonummen huvilalla norssinlakissa.
ellauri055.html on line 1285: Viimeisinä vuosinaan Kala yritti muodostaa fysiikan kokonaisselityksen teoksessaan Terminalkausalität Als Die Grundlage Eines Unitarischen Naturbegriffs (1956). Tämä teos, jonka oli tarkoitus olla esiaskel laajempia tutkimuksia kohti, ei kuitenkaan saavuttanut suurtakaan kiinnostusta Suomen ulkopuolella. Se oli pelkkää tunarointia. 2v myöhemmin Kala oli kuollut. Menin kauppaan. Minä myös. Ostin kalan. Minä myös. Kala haisi. Minä myös.
ellauri058.html on line 77: Ozikko on Astrid Lindgreniltä. Astridin Kati käy Amerikassa 1950, mutta siinä on vilahduxia Katin musterin Astridin omista nuoruusajoista 20-30-luvulla, esim Myrna Loy ja Billy Mayerl. Astrid eli 1907-2002. 50-luvun alussa Katin jenkkiheila Bobin isä valitti et parin sukupolven perästä eivät amerikkalaiset enää osaa sisälukua. He istuvat liimautuneina radio-ja televisiokoneisiinsa ja selailevat Comic bookia, jonka vähäisen textin he hädin tuskin kykenevät tavaamaan. Oikeassa oli. Aar juu reisi? Resitent is Ruuman. Oli siis 50-luvulla. Nau resitent is
ellauri058.html on line 166: 9536">Väpi
ellauri058.html on line 199: Pekkanen halvaantui vaikeasti 1949 ja joutui opettelemaan uudelleen kaiken aina puhumista ja kävelemistä myöten. Toipumisen aikana syntyi kuitenkin hänen lapsuudestaan kertova Lapsuuteni-teos, joka sai erittäin alentuvan myönteisen vastaanoton. Vuonna 1955 Pekkanen valittiin yllättäen akateemikoksi V. A. Koskenniemeltä vapautuneelle paikalle. Vaakku varmaan pyörähteli haudassa kuin Iita Kärpänen. Akateemikkona hän ehti olla vain kaksi vuotta, sillä hän kuoli aivoverenvuotoon 30. toukokuuta 1957 ollessaan Kööpenhaminassa luontaishoitolassa toipumassa.
ellauri058.html on line 205: Inkerin romaani ei yllä Pekkasen tunnetuimpien teosten Tehtaan varjossa tai Lapsuuteni (1953) veroiseksi. Se ei myöskään ole ihan sellaista propagandistista tekstiä, jota Pekkanen kirjoitti sodan aikana valtion leivissä.
ellauri058.html on line 218: Pystyynnostettu sika Jari Pervo (1959- toistaisexi), author of Ploiri, suoritti siviilipalveluksen vankeinhoidon koulutuskeskuksessa. Hän opiskeli kirjallisuutta Helsingin yliopistossa ja valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi vuonna 1983. Tervo työskenteli Ilta-Sanomien toimittajana vuoteen 1995, jolloin hän ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi. Toimittamaan omia Ilta-Puluja. Kirjojensa lisäksi Tervo on kirjoittanut kolumneja muun muassa Ilta-Sanomiin ja Ylen sivuille. Vuodesta 1998 hän on toiminut Uutisvuoto-viihdeohjelman vakiojäsenenä.
ellauri058.html on line 261: Kari Hotapulveri, author of Tuntematon Kimi Räikkönen, alias Kari Matti Hotakainen (s. 9. tammikuuta 1957 Pori) on suomalainen setämieskirjailija ja naisten hotaisija. Hän on kirjoittanut romaanien lisäksi muun muassa runoja, lasten- ja nuortenkirjoja, kuunnelmia, käsikirjoituksia ja parodisen henkilökuvan Kimi Räikkösestä.
ellauri058.html on line 267: Hotakainen kirjoitti ylioppilaaksi Rautalammin yhteislukiosta vuonna 1976. Hän opiskeli kotimaista kirjallisuutta Helsingin yliopistossa ja on humanististen tieteiden kandidaatti. Kirjoittamisen Hotakainen aloitti toimittajana Porissa. Hän oli STT:n toimittaja vuosina 1981–1985, Mainonnantekijäin copywriter 1985–1986 ja WSOY:n mainostoimittaja vuosina 1986–1995. Hän on ollut myös Helsingin Sanomien kolumnisti sekä työskennellyt toimittajana Savon Sanomissa. Vuodesta 1995 Hotakainen on ollut vapaa kirjailija.
ellauri058.html on line 274: Useimmissa Hotakaisen romaaneissa ollaan arjessa, tavallisessa Suomessa. Hän kuvaa kirjoissaan maaseutua tai lähiöelämää sekä ruumiillista työtä tekeviä ihmisiä. Syntisäkki (1995), Klassikko (1997) ja Iisakin kirkko (2004) ovat kaikki kuvauksia suomalaisista miehistä. Hotakaisen varsinainen läpimurtoteos oli osin omaelämäkerrallinen Klassikko, joka oli vuonna 1997 Finlandia-palkintoehdokas. Siitä tehtiin myös elokuva vuonna 2001. Vuonna 1997 Hotakaisen lastenkirja Ritva oli Finlandia Junior -palkintoehdokas. Vuonna 2000 ilmestyi nuortenkirja Näytän hyvältä ilman paitaa, joka on tarinakokonaisuus helsinkiläisistä nuorista ja heidän elämästään. Kirja sai ilmestymisvuonnaan Topelius-palkinnon.
ellauri058.html on line 512: 95">Perza ja kimulit
ellauri058.html on line 525: Kalle Päätalo, tuo pölhökustaa Iijoen törmässä, pullistui aika lailla kirjatuotantonsa mukana. Siitä tuli arvonimiprofessori ja Oulun yliopiston kunniatohtori. Rakennusmestarina se ehti olla 5v 1958-1963 ennenkö ryhtyi päätoimisexi muistelmien kirjoittajaxi Treen Kirvestiellä. Mä ehdin käydä kansakoulun ja päästä pikkunorssixi.
ellauri058.html on line 532: 
95.jpg/300px-Marcel_Proust_1895.jpg" height="200px" />
ellauri058.html on line 533: 
958.JPG" height="200px" />
ellauri058.html on line 641: Kalle kotiutettiin jatkosodasta marraskuussa 1944. Hän ja Helvi saivat pian asunnon Kustaa Lehtosen talon yläkerrassa Messukylässä. Se oli puolitoistakerroksinen puutalo. 1948 Helvi vaihtoi työpaikkaa Uudenkylän Voiman myymälään. Kesällä 1951 Helvi ja Kalle muuttivat Taivalkoskelle, josta Kalle oli ottanut työn kunnan rakennusmestarina. Sieltä Helvi palasi seuraavan vuoden syyskesällä. Hän työskenteli sen jälkeen linja-auton rahastajana.
ellauri058.html on line 643: Avioliitto oli vaikeuksissa Kallen naisseikkailujen takia. Se oli sota-ajan avioliitto, joka oli solmittu nopeasti montakaan kertaa tapaamatta ennen kihlausta. Kalle ei ollut vielä kypsä avioliittoon, häneltä oli jäänyt nuoruus kesken isän sairauden ja sodan vuoksi. 1953 Kalle valvoi Vesilahdella keskuskoulun rakentamista. Tällöin hän tutustui nuoreen Annaan, jonka saattoi raskaaksi. Tämä lopulta sai Helvin hakemaan eroa.
ellauri058.html on line 650: 9589">Setämiesvainaa
ellauri058.html on line 658: Sellainen taitaa olla esimerkiksi kohta, jossa teoksen Kaksi vaimoa (1995) tähden sovinistisen panomiehen maineessa ollut mies arvioi niitä häpeän kertoja, kun satunnaisesta sänkytouhusta siellä jossakin ei tullutkaan mitään. Kotonakin hävetti.
ellauri058.html on line 662: Muistelija kirjoittaa tulevansa 1950-luvun maailmasta, joka oli ihan toinen kuin nyt. Vittu jätkä tuli pystymezästä.
ellauri058.html on line 722: Hirschmann presented his research at the Clinical Pathologic Conference in Baltimore, US. Since 1995, the annual conference has examined the cause of death of famous figures, including Alexander the Great (typhoid fever from a contaminated pork chop) and Edgar Allen Poe (rabies).
ellauri060.html on line 57: Tänään on isänpäivä. Sain lasteni synnyttäjältä lahjaxi seuraavat omavalintaiset kirjat divareista: Slimenonin Maigret à l'ecole, lui-même chez les flamands; Tatu Vaasikiven F.E.Sillanpää ja Yxinvaltias, Timon Airaxinen Vanhuudesta. Timonin kirja on samalta vuodelta kuin Juoxuhaudantie, sinä vuonna mä täytin 50 ja Timon 5 vuotta enemmän. Alkoi vanhuus molemmille häämöttää. Kotivalo on mua 5 vuotta nuorempi, eli oli 45. 95609676081478" data-nimi="Hotakainen Kari">Hotakainen siis.
ellauri060.html on line 126: 1.4.1987 9513937" data-nimi="Airisto Lenita">Melitta Naiviston suunnittelema ja johtama Suomen vientiä tukeva show ”Success Story Finland” esitettiin Singaporessa. Pääsin seuraamaan business boosterin valmistelua ja toteutusta niin Euroopassa kuin Aasiassa Kauppalehden toimittajana. Vientishow’n esiintyjät olivat varsin mukavaa joukkoa, joten useaan otteeseen jäin rupattelemaan töiden jälkeen heidän seuraansa. Erityisesti huomio kiinnittyi pitkänhuiskeaan, hyvin nuoreen, mutta asenteeltaan aurinkoiseen ja älykkään tuntuiseen mieheen. Etunimenkin kuulin: Macro.
ellauri060.html on line 227: Lisäksi kirjailija kertoo pitävänsä aina mukanaan kahta kirjaa Franz Kafkan "Linnaa" ja 959977" data-nimi="Borges Jorge Luis">Jorge Luis Borgesin "Haarautuvien polkujen puutarhaa". Kirjoja hän nauttii niin kuin toiset mielialalääkkeitä tai päästäkseen paniikkihäiriöistään. Lisäxi se polttaa koko ajan (hyi) Champs Elysees röökiä. Aika vastenmielinen koko ilmiö. Ei ihme että Tuula lähti lätkimään.
ellauri060.html on line 229: Autiolle saarelle kirjailija Murtokivi ottaisi tukun kirjoja. Ensimmäisenä se ottaisi Daniel Defoen "Robinson Crusoen elämä ja kummalliset seikkailut" teoxen (josta lisää alempana). Hänellä on tanakka usko, että se olisi kuitenkin perehtynyt guide siiden, mitä tulisi pakkopaikassa elämisen ja olemisen opiskelemiseen. Mitähän muuta minä ilmoitin sille toimittajalle (miettii Murtokivi)? Oli siinä ainakin Fedor Dostojevskin "Karamazovin veljekset", Federico Lorcan ja Pablo Nerudan runoja, 9513311" data-nimi="Melville Herman">Herman Melvillen "Moby Dickyn eli Valkoisen valaan", 953249759743475" data-nimi="Beckett Samuel">Samuel Beckettin "Hän tulee huomenna", Anton Tsehovin novelleja sekä Thomas Mannin "Kuolema Venetsiassa", Pentti Haanpään kertomuksia valikoiman sekä omista kirjoistani lohdukseni vielä "Mäkimökin tyttö ja tahdikas juomari", se on todella priimaa, lähes ylittämätöntä lyyristä proosaa! Ja kolme hyvin säilynyttä raamattua. Aika sekalaista skeidaa siis.
ellauri060.html on line 245: Following his release from debtors’ prison, he probably travelled in Europe and Scotland, and it may have been at this time that he traded wine to Cadiz, Porto and Lisbon. By 1695, he was back in England, now formally using the name "Defoe" and serving as a "commissioner of the glass duty", responsible for collecting taxes on bottles. In 1696, he ran a tile and brick factory in what is now Tilbury in Essex and lived in the parish of Chadwell St Mary. He was a serial entrepreneur.
ellauri060.html on line 433: Timo Airaxinen ei ole 375 humoristin joukossa. 95494" data-nimi="Hämeen-Anttila Jaakko ja Virpi">Jaakko ja Virpi Hämeen-Anttila ovat. Omat lehmät purivat.
ellauri060.html on line 446: Yllättävän vähän esim. vanhempia klassikkoja. No onhan siellä sentään nuoremmasta polvesta 9526" data-nimi="Arjava Antti">Antti Arjava, riskittömän leivän perään lehahtanut rahanhoitaja, ”antiikin hailea varjo”. Oliko klassillista antiikkia oikeasti olemassa, ja jos oli, onko sillä meidän kannaltamme enää mitään väliä? Tätä pohti Antti Arjava, joka vieläkin kehtaa razastaa ukillaan Antero Mannisella.
ellauri060.html on line 985: Ja nyt selviää sen Mättään kuvan kanssa runkkauxenkin motiivi: kyseessä on sexuaalinen salakosto Tuulalle, joka bylsii kaikki arkipäivät ällöttävää Ristoa. Hassuttelu kuuluu aikuistenkin elämään, jopa vanhusten, kuten tiesi kotkan jalkapohjaa kutittava "helpful Henry" K.J.J.Hintikka, sekä Michelin-mahainen Timon Airaxinen 95645904" data-nimi="Häyry Heta">Heta Häyryn kanssa telmiessään Tokiossa kun kaxoistornit kaatuivat. Sexuaaliset kostotoimet on apinalle luontaista, kz. esim tätä:
ellauri060.html on line 1021: Aleksandr Herzen: Menneitä ja mietteitä. (Byloe i dumy, 1868.) Suomentanut Esa Adrian. Jyväskylä: Gummerus, 1981. ISBN 951-20-2249-4.
ellauri060.html on line 1102: Poistohyllystä sain tämännimisen Agapetuxen bestsellerin 4. painoxen v:lta 1953. Vähän matkaa luettua kävi ilmeisexi että 1. painos lie ilmestynyt nk. ennen sotia. Mennään hevosella ja rillutellaan saxalaista foxtrottia Mein herz ist eine Jazzband, vuodelta 1926. Saxalaista käkätystä naarmuiselta levyltä, vain kukonaskelen päässä holokaustista. Joo niin olikin, vuonna 1931. Varmaan muistellaan Soinin omia nuoruusikiä.
ellauri060.html on line 1126: Šolohov liittyi kommunistiseen puolueeseen 1922 ja pysyi sille uskollisena koko uransa. Ei vienyt Miihkalilta päätä isä aurinkoinenkaan. Pää oli tarpeexi kumarassa vielä 50-luvulla. Josip ja Miihkali oli oikein kamuja. Hän oli Neuvostoliiton kirjailijaliiton toimielimissä vuodesta 1934 ja vuodesta 1936 maan korkeimman neuvoston jäsen. Hän seurasi Nikita Hruštšovia tämän ulkomaanmatkalle 1959 ja valittiin keskuskomiteaan 1961. Hän oli kaksinkertaisen sosialistisen työn sankari ja palkittiin sekä Leninin että Stalinin palkinnolla Nobelin lisäksi. Jeesmiehiä jos kukaan,
ellauri060.html on line 1130: Ihmiskohtalo (Судьба человека, 1956–1957)
ellauri060.html on line 1162: The phrase is also used as the first line of one of the extra cod Latin verses added in 1953 to an unofficial school song at Harvard University, "Ten Thousand Men of Harvard". This most frequently played fight song of the Harvard University Band is, to some extent, a parody of more solemn school songs like "Fair Harvard thy Sons to your Jubilee Throng". (voi helvetti, tää oli tosi paha.) The first verse is a nonsense sequence of Latin clichés:
ellauri060.html on line 1174: 1958, the novel Saturday Night and Sunday Morning, and film of the same name, as the motto of the main character, Arthur Seaton.
ellauri061.html on line 189: A Midsummer Night's Dream is a comedy written by William Shakespeare in 1595/96. The play is set in Athens and consists of several subplots that revolve around the marriage of Theseus and Hippolyta. One subplot involves a conflict between four Athenian lovers. Another follows a group of six amateur actors rehearsing the play which they are to perform before the wedding. Both groups find themselves in a forest inhabited by fairies who manipulate the humans and are engaged in their own domestic intrigue. The play is one of Shakespeare's most popular and is widely performed. Populääri lue vulgääri. Niin aina.
ellauri061.html on line 205: 95">Samuel Taylor Coleridge felt that Helena is guilty of "ungrateful treachery" to Hermia. He thought that this was a reflection of the lack of principles in women, who are more likely to follow their own passions and inclinations than men. Women, in his view, feel less abhorrence for moral evil, though they are concerned with its outward consequences. Coleridge was probably the earliest critic to introduce gender issues to the analysis of this play. Kehler dismisses his views on Helena as indications of Coleridge's own misogyny, rather than genuine reflections of Helena's morality.
ellauri061.html on line 223: "Peter Quince at the Clavier" is a poem from Wallace Stevens's first book of poetry, Harmonium. The poem was first published in 1915 in the "little magazine" Others: A Magazine of the New Verse (New York), edited by Alfred Kreymborg. Tää on aika höyryinen runo apokryfisestä Susannasta jota setämiehet kuolaavat. Wallace Stevens (October 2, 1879 – August 2, 1955) was an American modernist poet.
ellauri061.html on line 1197: 95">Ameeba
ellauri062.html on line 71: Esipuheessa korostetaan tälläsen kirjallisuuden tarvetta. Lääkäritkin voivat tällä ansaita eivätkä vaan pornoilijat. Tietämättömyys ei enää toimi pidäkkeenä, kun on pilsuja. Typerät kirjoittajat luulevat, että tämä elämämme puoli ei ole aivan elintärkeä. Höpsistä, sukupuolielin on eläimen elimistä elintärkein. Sen takiahan yökahvilat on pidettävä avoinna koronan aikana, vaikka lisääntymiskyvyttömiä kuolisi kuin kärpäsiä. Kinsey ja hänen työkaverinsa tilastoivat jenkkien sexuaalisia elkeitä vuosina 1938-1952. Silloin oli kaikki tabut vielä voimissaan. Kinsey onnistui uskomattomin ponnistuxin työntämään keskijalkansa sexitutkimuxen sulkinaiseen rakoon. Kai se sit oli pitkän sodan ansiosta jo alkanut raottua.
ellauri062.html on line 482: Sisiliassa syntyneen Salvatore Quasimodon (1901-1968) runot sattuivat käsiini, kun etsin kirjastosta italialaista runokirjaa. Pian minulle selvisi, että runoilija on saanut kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1959, ja silti käsissäni oleva kokoelma on ainoa suomeksi julkaistu teos hänen säkeitään. Joitain yksittäisiä runoja on ilmeisesti julkaistu jossain antologiassa, ehkä useammassakin, sekä Parnassossa ainakin 1960-luvulla pian Nobelin myöntämisen jälkeen.
ellauri062.html on line 536: Salvatore Quasimodo (Modica, 20 agosto 1901 – Napoli, 14 giugno 1968) è stato un poeta e traduttore italiano, esponente di rilievo dell'ermetismo. Ha contribuito alla traduzione di vari componimenti dell'età classica, soprattutto liriche greche, ma anche di opere teatrali di Molière e William Shakespeare. È stato vincitore del premio Nobel per la letteratura nel 1959 «per la sua poetica lirica, che con ardente classicità esprime le tragiche esperienze della vita dei nostri tempi».
ellauri062.html on line 736: Orgonienergia on Wilhelm Reichin kehittämä teoria, jonka mukaan libido on kaikenkattava elämänvoima. Wilhelm Reich (24. maaliskuuta 1897 Dobzau, Galitsia, Itävalta-Unkari – 3. marraskuuta 1957 Lewisburg, Pennsylvania, Yhdysvallat) oli itävaltalainen psykiatri. Hän tutki suurten ihmisjoukkojen psykologiaa ja kuului psykopolitiikan edelläkävijöihin.
ellauri062.html on line 740: Marxilainen Reich eli 1930-luvulta lähtien maanpakolaisena Tanskassa, Ruotsissa ja Norjassa ja lopulta Yhdysvalloissa. Hän alkoi myydä kehittämiään orgonikammioita syöpäpotilaille ja tuomittiin puoskaroinnista. Hän kuoli vankeudessa vuonna 1957.
ellauri062.html on line 778: Fue hija del diplomático Héctor Aldunate Cordovés y de la soprano Sofía del Campo de la Fuente. Entre 1947 y 1963, estuvo casada con el millonario judío sefardí Jean Aghion, radicado en Egipto desde 1952. Residió en diferentes países de Asia y Europa hasta cuando falleció su esposo. Posteriormente, se casó con el artista alemán Will Williams.
ellauri062.html on line 960: Suurnan Poikien kasvatti Simola voitti pelaajana Suomen mestaruuden vuosina 1944, 1945, 1948 ja 1949. Valmentajana hän toimi Suomen miesten maajoukkueen päävalmentajana Helsingin kesäolympialaisissa 1952. Tämä artikkeli kertoo reippaasta koripallovalmentajasta. Häntä ei pidä sekoittaa samannimiseen pipopäiseen nazifilosofihörhöön.
ellauri062.html on line 1034: Jörg Lanz von Liebenfels, eigentlich Adolf Joseph Lanz (* 19. Juli 1874 in Penzing, heute Wien; † 22. April 1954 in Wien), war ein österreichischer Geistlicher, Ariosoph und Hochstapler. Er prägte den Begriff Ariosophie und gründete den Neutempler-Orden. Einige Jahre galt er als „der Mann, der Hitler die Ideen gab“. Diese Einschätzung, die auf einer Selbststilisierung beruht und in einer Biografie von 1958 verbreitet wurde, wird in neueren wissenschaftlichen Untersuchungen als unzutreffend angesehen.
ellauri063.html on line 39: Eric Arthur Blair (25. kesäkuuta 1903 Motihari, Bengali, Brittiläinen Intia – 21. tammikuuta 1950 Lontoo, Britannia), kirjailijanimeltään George Orwell, oli brittiläinen kirjailija ja toimittaja. Hänen kirjoistaan tunnetuimpia ovat Espanjan sisällissotaa kuvaava reportaasi Katalonia, Katalonia, neuvostokommunismia vertauskuvallisesti kritisoiva Eläinten vallankumous ja antitotalitaristinen dystopiakuvaus Vuonna 1984. Liekö sattuma että Britanniaa 2000-luvun taitteessa hallizi toinen "vasemmistolainen" Tony Blair.
ellauri063.html on line 63: Rose Lichtenstein was born on March 26, 1887. She was an actress, known for Der Würger der Welt (1920), Freitag, der 13. - Das unheimliche Haus, 2. Teil (1916) and Die Japanerin (1919). She died on December 22, 1955 in Tel Aviv, Israel. Rosa Lichtenstein seems to be a leftist "influencer" on the web. Another "influencer" is not convinced:
ellauri063.html on line 112: Hence, (except for a few years in China after 1949, and Cuba after 1959) these regimes were never popular. Fuck it, NO regimes are popular except for those that hold the reins.
ellauri063.html on line 290: In 1695, Henry Purcell wrote incidental music for the Abdelazer revival at the new theater in Lincoln's Inn Fields where the play would not gain much success which would become evident by the meager second-day attendance.
ellauri063.html on line 322: Nimim. Tiukkaa penalii oli turkulaisen uuden aallon rockyhtye Pasi & Mysiinin debyyttialbumi vuodelta 1980. Pasi & Mysiini oli turkulainen uuden aallon rockyhtye. Eksentrisen solistinsa Pasi Raappanan (24. tammikuuta 1953 Utajärvi – 29. heinäkuuta 2000 Turku) kappaleita esittänyt yhtye levytti 1980-luvun alussa kaksi albumia.
ellauri063.html on line 398: Ainakin yrittää heittää hyvää läppää pitkässä juoksuhaudassaan. Sofistikoitunut viitasaarelainen kansanedustaja puhuu ranskaa. Pekkarinen-nimisen poliitikon etunimi sekoittuu Länsi-Afrikan maureihin. Toinen maailmansota oli Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian syytä, minkä Mannerheimin ja Stalinin kirjeenvaihto todistaa. Suomen presidenttinä toimii vuonna 1950 virkaan ensimmäistä kertaa valittu Eeli Sinistö.
ellauri063.html on line 400: Jatkosodan kansalliseksi kertomukseksi vakiintunutta romaani ampuu räkäpäällä. Antero Rokka syyllistyi 1950-luvulla ”hyvin raakoihin seksuaalirikoksiin”, joista hän selvisi ”supliikkimiehenä” rangaistuksetta.
ellauri064.html on line 63: Dale Breckenridge Carnegie (24. marraskuuta 1888 – 1. marraskuuta 1955) oli yhdysvaltalainen kirjailija ja ihmissuhde- ja esiintymistaitojen kouluttaja. Carnegie kirjoitti lukuisia elämäntaito- ja itseopiskelukirjoja, joista tunnetuin lienee vuonna 1937 julkaistu Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa. How to stop worrying and start living. San Francisco taisi olla Home of the Golden Gate Worriers. Onx Dale joku ympyräsuun setä? Piippaskohan se? Jill Aldenin Uncle Chip oli sitten Tiku. Chippendalet oli muskelimasamiesyhtye joka sai nimensä samannäkösistä huonekaluista.
ellauri064.html on line 102: Arthur Koestler (unk. Kösztler Artúr; 5. syyskuuta 1905 Budapest – 3. maaliskuuta 1983 Lontoo) oli unkarilaissyntyinen toimittaja, kirjailija, historioitsija ja tutkija, joka sai myöhemmin Britannian kansalaisuuden. Kösztler liittyi Saksan kommunistiseen puolueeseen 1931, mutta puhdistettiin syystä puolueesta 1938. Hän asui pääasiassa Lontoossa ja työskenteli kirjailijana ja luennoitsijana. Kesäkuussa 1950 hän piti puheen antikommunististen intellektuellien tilaisuudessa Berliinissä, mikä johti Congress for Cultural Freedomin perustamiseen. Myöhemmin hän kiinnostui paranormaaleista ilmiöistä ja tutki muun muassa levitaatiota ja telepatiaa. Vuonna 1983 hän teki itsemurhan kolmannen vaimonsa Cynthian kanssa sairastettuaan parkinsonin tautia ja leukemiaa. Testamentissaan hän määräsi varansa käytettäväksi parapsykologian professuurin (engl. Koestler Chair of Parapsychology) perustamiseen Edinburghin yliopistoon. Täys pelle siis.
ellauri064.html on line 130: David Vaughan Icke (s. 29. huhtikuuta 1952 Leicester, Englanti) on brittiläinen kirjailija ja salaliittoteoreetikko, joka on vuodesta 1990 lähtien omistautunut selvittämään ”kuka ja mikä todella kontrolloi maailmaa”. Icke on entinen Englannin liigan jalkapallomaalivahti, toimittaja, urheiluselostaja ja vihreän liikkeen kannattaja. Hän on kirjoittanut näkemyksistään yli 20 kirjaa.
ellauri064.html on line 195: Syntyi: 10. lokakuuta 1952 (ikä 68 vuotta), 11p mua vanhempi ja 11111 kertaa rikkaampi.
ellauri064.html on line 221: Keep Calm and Carry On (suom. Pysykää rauhallisina ja jatkakaa) oli Ison-Britannian hallituksen toisen maailmansodan alkuvaiheessa vuonna 1939 tilaama propagandajuliste, josta on 2000-luvulla tullut suosittu käyttökuva erilaisissa tuotteissa. Hollantilaisen neo-Hararin (Rutger Bregman albumissa 954">204) miälestä tää osoitti et apinat on perimmältään hyviä.
ellauri064.html on line 262: Robert James Zdarsky (June 3, 1950 – March 30, 2015), better known by his stage name Robert Z´Dar, was an American character actor and film producer, best known for his role as officer Matt Cordell in the cult horror film Maniac Cop and its two sequels. Never heard. Kärsi kerubismista (leukavuudesta). Rokonarpiset ihmiset on nykyään yleensä kärsineet pahasta aknesta.
ellauri064.html on line 280: Unabomber Theodore John Kaczynski (/kəˈzɪnski/; born May 22, 1942), also known as the Unabomber (/ˈjuːnəbɒmər/), is an American domestic terrorist, anarchist, and former mathematics professor. He was a mathematics prodigy, but he abandoned his academic career in 1969 to pursue a more primitive lifestyle. Between 1978 and 1995, he killed three people and injured 23 others in an attempt to start a revolution by conducting a nationwide bombing campaign targeting people involved with modern technology. In conjunction with this effort, he issued a social critique opposing industrialization while advocating a nature-centered form of anarchism.
ellauri064.html on line 282: In 1971, Kaczynski moved to a remote cabin without electricity or running water near Lincoln, Montana, where he lived as a recluse while learning survival skills in an attempt to become self-sufficient. He witnessed the destruction of the wilderness surrounding his cabin and concluded that living in nature was untenable; he began his bombing campaign in 1978. In 1995, he sent a letter to The New York Times and promised to "desist from terrorism" if the Times or The Washington Post published his essay Industrial Society and Its Future, in which he argued that his bombings were extreme, but necessary to attract attention to the erosion of human freedom and dignity by modern technologies that require large-scale organization.
ellauri064.html on line 411: Unto Johannes Vartiovaara (24. kesäkuuta 1904 Salla – 4. tammikuuta 1999 Helsinki) oli Kerttu Huttusen mies, suomalainen mikrobiologi. Niillä oli mökki mantereella Kehvolla Pikkoa vastapäätä. Alle saan tuhannen ei myyvä. Hän oli Helsingin yliopiston ylimääräinen professori 1940–1948, professori vuodesta 1948 sekä maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan dekaani 1957–1963. Hän oli Suomen ensimmäisen ei-lääketieteellisen mikrobiologian oppituolin haltija, mikrobiologian laitoksen ja opetuksen perustaja. Hän työskenteli Viikin kampuksen syntymisen puolesta ja toimi sen rakennustoimikunnan puheenjohtajana.
ellauri064.html on line 446: Bilderberg-ryhmä on vuosittain järjestettävä ulkopuolisilta suljettu epävirallinen kokous, johon kutsutaan eri aloilta osittain vaihtuvia vaikutusvaltaisia vieraita. Kokouksista ei raportoida julkisuuteen, mikä on herättänyt epäilyksiä demokraattisen päätöksenteon toteutumisesta ja syytöksiä politiikan läpinäkyvyyden puutteesta. Ryhmän nimi juontuu alankomaalaisesta Hotel de Bilderberg -nimisestä hotellista, jossa keväällä 1954 järjestettiin ensimmäinen kokous.
ellauri064.html on line 448: Bilderbergin alkuunpanija oli puolalaissyntyinen Joseph Retinger, joka oli toisessa maailmansodassa Britannian SOE:n agentti ja kiertävä diplomaatti. Sodassa Retinger toimi linjojen takana Puolassa. Sodan jälkeen hän paneutui kamppailuun yhtenäisen Euroopan puolesta CIA:n tuella. Hänen toimintansa seurauksena 29. toukokuuta 1954 Alankomaiden Oosterbeekin Hotel de Bilderbergissä järjestettiin kolmipäiväinen huippusalainen kokous, jossa 75 eri alojen merkittävää henkilöä 14 maasta pyrki keskustelemalla yksimielisyyteen maailmanpoliittisista aiheista. Tunnetuin osallistujista oli liikemies David Rockefeller. Osallistujajoukon toivottivat tervetulleiksi Retinger itse ja toinen Bilderbergin perustajahahmoista Alankomaiden prinssi Bernhard.
ellauri065.html on line 120: Gartenzwerg LISPEL Gustav 16.03.1895 17.04.1917
ellauri065.html on line 179: ... että Claudette Colbert, joka voitti vain Parhaan naispääosan Oscar-palkinto varten Tapahtui eräänä yönä (juliste kuvassa), yksityisesti nimeltään elokuva "pahin kuvan maailmassa"? ... että vuoden 1958 Libanonin presidentinvaalit pidettiin aseellisen kapinan aikana, kun kansakuntaan oli sijoitettu 10000 Yhdysvaltain sotilasta ? ... että kiinalainen cosplayer Liyuu on myös anime- muusikko? ... että urospuolinen merihämähäkki Propallene longiceps kuljettaa hedelmöitettyjä munia rannekkeen kaltaisissa massoissa käärittyinä jalkojensa ympärille? ... että MLS Cup 2020 -pelissä on Seattle Sounders FC neljännen kerran viiden vuoden aikana? ... että Elsa-Brita Nordlund, Ruotsin ensimmäinen lastenpsykiatri, kannatti hoidon inhimillistämistä lastensairaaloissa? ... että kirjojen ja televisiosarjojen otsikkona lainataan vuoden 1840 kappaleen " Kein schöner Land in dieser Zeit " rivi, jossa väitetään, ettei kukaan maa ole kauniimpi ja jonka tekijä esittelee Volksliedinä ? ... kun hänet nimitettiin Georgetownin yliopiston presidentiksi, Gerard J. Campbellia kuvattiin " Ivy League Catholic" "uudeksi roduksi "? Arkistoi Aloita uusi artikkeli Nimeä artikkeli Uutisissa COVID-19- pandemia Tauti Virus Sijainnin mukaan Vaikutus Rokotteet Portaali Nana Akufo-Addo vuonna 2020 Nana Akufo-Addo Nana Akufo-Addo (kuvassa) valitaan uudelleen toiseksi toimikaudeksi Ghanan presidentiksi . Moottoriurheilussa Sébastien Ogier ja Julien Ingrassia voittavat MM-rallin, kun taas Hyundai voittaa valmistajien tittelin. Hayabusa2 palauttaa asteroidista162173 Ryugukerätyt näytteet onnistuneestimaahan. Zdravko Krivokapić aloitti tehtävänsä Montenegron pääministerinä ja tuli ensimmäiseksi itsenäiseksi tehtäväksi. Käynnissä : Intian maanviljelijöiden mielenosoitus Tigray-konflikti Viimeaikaiset kuolemat : UA Khader Iman Budhi Santosa Astad Deboo Raymond Hunter Stanley Smith Manglesh Dabral Nimeä artikkeli Tänä päivänä 13. joulukuuta : Haile Selassie Haile Selassie 1862 - Yhdysvaltojen sisällissota : unionin joukkojen alle Ambrose Burnside kärsi vakavia tappioita vakiintuneiden Konfederaation puolustajiin klo fredericksburgin taistelu Virginiassa. 1928 - Amerikkalainen Pariisissa, George Gershwinin jazziin vaikuttava orkesteriteos, kantaesitettiin Carnegie Hallissa New Yorkissa. 1960 - With Haile Selassie (kuvassa), keisari Etiopiassa, pois maasta, neljä salaliittolaiset järjesti vallankaappauksen yritys asentaa kruununprinssi Asfaw Wossen uudeksi keisari. 1982 - Pohjois-Jemenissä iski 6,2 M w: n rekisteröity maanjäristys, jossa kuoli noin 2800 ihmistä. Paul Speratus ( s. 1484) Mary Todd Lincoln ( s. 1818) Dora Marsden ( s. 1960) Lisää vuosipäiviä: 12. joulukuuta 13. joulukuuta 14. joulukuuta Arkistoi Sähkopostilla Luettelo päivistä vuodessa
ellauri065.html on line 442: Juha Seppälä (s. 9. tammikuuta 1956 Karvia) on Porissa asuva suomalainen kirjailija.
ellauri065.html on line 532: 4chan: englanninkielinen, länsimaissa kenties tunnetuin chan-tyyppinen kuvafoorumi. 4chanin perusti Something Awful -foorumin käyttäjä Christopher Poole, joka tunnetaan nimimerkillä ”moot”. Sivusto on kerännyt animeharrastajien huomiota maailmanlaajuisesti ja se on kasvanut merkittävästi perustamisestaan. Tammikuussa 2015 4chanin sijoitus liikennemääriä mittaavan Alexa Internetin listalla oli 695.Moot ilmoitti jättävänsä 4chanin johtajan tehtävät 21. tammikuuta 2015. Sivusto myytiin syyskuussa 2015 ja sen osti Hiroyuki Nishimura, 4chanin esikuvana toimineen 2channel-foorumin perustaja.
ellauri065.html on line 555: - Tuuha sieki vaa peremmäl! Mie paan siul teeveen lämpiimää. Ensin hän oletti sotilaspalvelijan lähtevän hakemaan vanhaa hitaasti käynnistyvää Salora-televisiota. Kun sotilaspalvelija sitten palasi saliin kantaen tarjottimella samovaaria, kermanekkaa ja kuppeja, Lampião oivalsi palvelijan tarkoittaneen teevettä. Kielimuuri oli taas tukkinut keskusteluyhteyden. Tästähän beatlestukkainen nilkki oli juuri varoittanut. Erimielisyydet johtuvat kielitaidon puutteesta. Lukekaa kapustaa! Lahtarisika Hannu tajusi että sotilaspalvelija oli kuin nuorennettu uusintapainos Antero Rokasta, rammasta kulkurista joka 1940-luvun alussa kylvi kauhua itärajalla. Rintamalla oli tapahtunut 2 hyvin raakaa sexuaalirikosta. Miesten antamat tuntomerkit sopivat täydellisesti Rokkaan. Ylen sankea priha. Juanikas virtaheponen ei pidä Väpistä, se on huomattu jo ennenkin. No aika paskahan se olikin miehexeen. Sekin oli.
25.10.2015 Viljam Pylkäs (28. helmikuuta 1912 Valkjärvi – 6. helmikuuta 1999 Lempäälä) oli suomalainen maanviljelijä, joka oli Väinö Linnan romaanissa Tuntematon sotilas esiintyvän sotilassankari Antero Rokan esikuva. Tämä käy ilmi Väinö Linnan Pylkkäälle lähettämästä kirjeestä. (Ote Väinö Linnan kirjeestä Viljam Pylkkäälle, päivätty Tampereella 23. toukokuuta 1955)
Viljam Pylkäs sai elää pitkän elämän. Hänet siunattiin haudan lepoon helmikuussa 1999 kunnioitettuna sotaveteraanina. Siitä tilanteesta ei Valkjärveltä kotoisin oleva suppliikkimies enää osannut luistella ulos. Juanikas virtaheponen ei pidä itäsuomalaisista. Väpi oli kyllä hämäläinen, Urjalan poikia, sankarien syntysijoilta. Jostain syystä Pylkästä ei mainita Quoran suurten suomalaisten badassien listalla. Siellä on Lauri Törni, se yx leukapuoli tarkkampuja, Mannerheim ja Lalli. Lälli kooros puuttuu myös. Er. epm.
ellauri065.html on line 568: 29.10.2009 deus vult: (Latin: 'God wills it') is a Latin Catholic motto associated with the Crusades. It was first chanted during the First Crusade in 1096 as a rallying cry, most likely under the form Deus le volt or Deus lo vult, as reported by the Gesta Francorum (ca. 1100) and the Historia Belli Sacri (ca. 1130).. In modern times, the motto has different meanings depending on the context. The First Crusade was initiated in 1095 when Pope Urban II called on warriors to help the Byzantine Empire retake Anatolia form the Seljuq Turks.
ellauri066.html on line 32: Antti Juhani Lindholm (s. 16. maaliskuuta 1951 Helsinki) on suomalainen kirjallisuuden kääntäjä. Hän on kääntänyt sekä tieto- että kaunokirjallisuutta. Erityisen arvostettu on hänen Vänrikki Stålin tarinoista tekemänsä uusi suomennos, josta hän sai kirjallisuuden valtionpalkinnon vuonna 2009. Lindholm valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi vuonna 1981 Helsingin yliopistosta. Vuodesta 2008 hän on ollut Eino Leinon Seuran puheenjohtaja. Hemmetti, eikö Paavo Cajanderin suomennos muka kelpaa enää! Vereni tunnen kuumemmax! Jotekin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin.
ellauri066.html on line 65: Lauluja Vuorelan teksteihin ovat säveltäneet muiden muassa Joonas Kokkonen, isäni Toni Erdmann ja muumiääni Samuli Edelmann. Vuorela on tehnyt tekstin Multian kotiseutulauluun, Multian lauluun, jonka on säveltänyt Juhani Pohjanmies. Juhani Pohjanmiehen (1893 -1952) vuonna 1921 säveltämä "Multian laulu", jonka sanat ovat Einarin Vuorelan käsialaa, löytyy nuottijulkaisuna Lahden ja Jyväskylän kaupunginkirjastojen musiikkiosastoilta. Voit tiedustella omasta lähikirjastostasi mahdollisuutta tilata nuotti kaukolainaan. Muualta laulun sanoja ei valitettavasti näytä löytyvän. Sic transit multiaisen kunnia.
ellauri066.html on line 192: Hellaakosken työtehtävät olivat monipuoliset ja hänen työskentelynsä tahti huikea. Hänet tunnetaan niin runoilijana kuin terävähavaintoisena kriitikkona ja taitavana esseistinä. Lisäksi hän toimi tiedemiehenä, luennoitsijana, opettajana ja suorasanaisen kaunokirjallisuuden kirjoittajana. Kaiken muun toimintansa ohella Hellaakoski työskenteli Suomen kirjallisuuden vuosikirjan päätoimittajana vuosina 1946-1948 sekä aikakauskirja Näköalan päätoimittajiana vuodesta 1949 vuoteen 1950. Ei mikään näköalaton mies, vaikka lyhytnäköinen.
ellauri066.html on line 211: Unto Kupiainen hääräili taas 1953 ja sanoi et Aaro oli Suomen runouden kubisti. Vajaa 70 sivua ja vajaa 40 runoa, se tekee vajaa 2s/runo. Pertti Lassila kävi myös haaskalla ja huomauttaa, että jääpeili meinaa asiakasrajapintaa ylevän ja syvällisen välillä. Vaakku ja kumpp. kiittelivät runoja mutta pahexuivat typografista asua. Yrmf. Keekoilua.
ellauri066.html on line 213: Jääpeili syntyi perheen kanssa kesämökillä Sääxmäen Kalalahdessa 1928. Se oli kesien kesä. Varmaan 6v Pirkollekin Pikossa. Missä vain on tarpeen apu sinne rientää pikku Papu. Kuolema painuu taustalle, tuo peräpäästä päässyt demoni. Eroottinen hurmio on framilla. Aaro 1893-1952 oli elonsa vaelluxen puolitiessä kuuron Väiskin siskon jalkovälissä. Mä olin 1kk ikäinen Aaron kuollessa, se 59. Eipä kovin vanhaxi elänyt.
ellauri066.html on line 224: 955031/sp/195503100/playManifest/entryId/1_rase4nsh/protocol/https/format/url/flavorIds/0_kfb6h1h4/a.mp3?uiConfId=46801143&playSessionId=cea1b9be-b2cd-e6b1-9bf0-156490c54ce7:9629eb74-85be-b53c-9ac7-a94bdce681bc&referrer=aHR0cHM6Ly95bGUuZmkvYWloZS9hcnRpa2tlbGkvMjAwOC8xMi8xMS9hYXJvLWhlbGxhYWtvc2tpLWhhdWVuLWxhdWx1&clientTag=html5:v1.2.0" >Hauki paasaa
ellauri066.html on line 366: To shorten a long story of searching for sources: the essay ‘The Control System of the V-2’ by Otto Müller includes an ‘equation for control in yaw’ (Müller, 1957: 90), and in exactly the same notation as Gravity’s Rainbow’s equation ‘describ[ing] motion under the aspect of yaw control’ (GR 284). We can conclude that this is the searched-for template for Pynchon’s Second Equation (see appendix, Figure 8). Müller’s paper is part of History of German Guided Missiles Development by Theodor Benecke and August W. Quick, published in 1957, which is based on the First Guided Missiles Seminar in Munich that took place a year earlier. The seminar was organised by the American Advisory Group for Aeronautical Research and Development (AGARD) to collect information about the V-2 from German scientists and engineers to use in American research on guided missiles. Pynchon might have had access to this book and further material on rocketry in the Boeing Company for which he worked as a technical writer in the early 1960s.
ellauri066.html on line 368: Moore’s intuition that Pynchon’s Second Equation is real proved to be correct, and he and his colleague correctly assign the angle ϕ to the orientational range of the rocket. But since they did not know that this formula is only one in a set of equations that describe the flight path, the orientation, and the steering of the V-2, the research team was misled in their interpretation of the other parameters and terms. With Müller’s paper, we can finally determine the meaning of each term and compare these with Pynchon’s reading. The first three terms refer, respectively, to the moments of inertia, of air resistance, and of lateral air impact when the rocket yaws, and the term on the right side of the equal sign represents the steering moment of the rudders (Müller, 1957: 90, 91; Kirschstein, 1951: 73, 74). In other words, the left-hand terms describe the orientation of the rocket during flight, which is influenced by external forces such as wind currents and air resistance.
ellauri066.html on line 378: Ivan Petrovitš Pavlov (ven. Иван Петрович Павлов, 26. syyskuuta (J: 14. syyskuuta) 1849 Rjazan – 27. helmikuuta 1936 Leningrad) oli venäläinen fysiologian tutkija, joka tunnetaan erityisesti koirakokeista. Pavlov lähetettiin maata kiertävälle radalle ahtaassa kapselissa 1953. Tähtäys epäonnistui ja Pavlov kiertää tiettävästi tällä haavaa Plutoa. Pluto haukkuu sille raivokkaasti. Mikki huutaa kimakalla äänellä: Pluto! Olet oikea pelle! Pattitilanne.
ellauri066.html on line 492: The German word was first mentioned in English texts in 1852 and 1867, and first used in English running text in 1895. In German, it was first attested in the 1740s. Sakemannit oli vahingoniloisia paremmin kolonialisoiville naapureille.
ellauri067.html on line 72: Euroa 29.95
ellauri067.html on line 75: Jos pidit tästä voisit pitää myös näistä: Tommi Kinnunen ei kertonut katuvansa, Hyvän historia kovakantinen, Mauri Kunnas Joulupukin joululoma, äänikirja kovakantinen. Suomalainen.com. Helposti sulavaa? Se selviää vain sulattamalla. Euroa 29.95. Heti saatavana sähköpostissa elektronisena tuotteena.
ellauri067.html on line 147: Wernher von Braun syntyi Wirsitzissä (nyk. Wyrzysk, Puola) Posenin provinssissa, joka oli tuolloin osa Saksan keisarikuntaa. Hän oli keskimmäinen perheen kolmesta pojasta. Braun kuului vähäiseen vapaaherralliseen aatelissukuun, jonka paronin arvon (saks. Freiherr)) hän myös peri. Braunin isä oli konservatiivinen virkamies Magnus Freiherr von Braun (1878–1972), joka toimi maatalousministerinä liittohallituksessa Weimarin tasavallan aikana. Hänen äitinsä Emmy von Quistorp (1886–1959) oli keskiajan Euroopan kuningashuoneiden jälkeläinen. Wernher von Braun sai äidiltään luterilaisen synnytyxen jälkeen lahjaksi metroskoopin, jonka myötä hänessä heräsi kiinnostus rakettitieteeseen.
ellauri067.html on line 161: Walt Disney ja von Braun vuonna 1954. Disney diggas hitlerwiixiä. Taustalla V2-raketin pienoismalli. Braun suunnitteli kuuhun ja Marsiin menoa viime vuosisadan lopulla. Braun kuoli haimasyöpään vuonna 1977. Ei tällä enää kuuhun mennä, sanoi lääkäri sen haimasta. Haima sanoi pox.
ellauri067.html on line 169: Thomas Pynchon on (ei oli, se elää vielä!) uuden maailman aatelia. Syntyi May 8, 1937, Glen Cove, Long Island, New York, poliitikkoinsinööri Thomas Ruggles Pynchon Srin (1907–1995) and Katherine Frances Bennettin (1909–1996, a nurse) poikana. Esi-iskä William Pynchon matuili Massachusetts Bay Colonyyn Winthrop Fleetissä 1630, ja perusti Springfield Massachusettsin in 1636. Siellä me vietettiin 2007 juhannusta amerikansuomalaisten kerhotalossa. Ne paistoivat makkaraa kokossa 5m pitkillä makkarakepeillä ja lauloivat pehmeällä ärrällä "hotellin hämärässä". Noloa sanoi Helmi ja nolostui kun joku ymmärsi. Pynchonit o(li)vat varakkaita ja kuuluisia. Tom lie ollut aluxi nolo tapaus, kunnes hankki mainetta. Oli se sitä sen jälkeenkin. Pakoilee julkisuutta tosi rumasti.
ellauri067.html on line 176: 1953-59 Cornell U engineering major, took? a class w/Nabokov, met R. Fariña
ellauri067.html on line 177: 1955-57 Two year stint in Navy provides background for V, etc.
ellauri067.html on line 178: 1959-60 Greenwich Village bohemianism, pot smoking, idolizes Monk, begins V.
ellauri067.html on line 199: 
953_%28with_caption%29.jpg/220px-Thomas_Pynchon%2C_high_school_senior_portrait%2C_1953_%28with_caption%29.jpg" height="300px" />
ellauri067.html on line 239: Allan oli se Belovin Salen homokolleega paasauxessa 52, josta Sale tekas pahasuisen avainromaanin 95">Ravelstein. Allan eli 1930-1992.
ellauri067.html on line 241: Harold Bloom was an American literary critic and the Sterling Professor of Humanities at Yale University. Since the publication of his first book in 1959, Bloom has written more than forty books of literary criticism, several books discussing religion, and one novel. He edited hundreds of anthologies.
ellauri067.html on line 252: :format(jpeg):mode_rgb():quality(40)/discogs-images/A-879893-1519473<span style=)
954-1980.jpeg.jpg" height="200px" />
ellauri067.html on line 339: Allen's health worsened further during his time on What´s My Line? and on March 17, 1956 while strolling down the streets of New York City, he suffered a heart attack and died at the age of 61.
Fred Allenia löytyy valmiixinaurettuna sinäputkilosta. Sietämätöntä kaakatusta, puujalkapuisevaa. Fred ei koskaan päässyt televisioon. Tompan maalmansota meni radiota kuunnellessa. Tätä bullshittiä ei takuulla tullut BBC:stä 40-luvulla.
ellauri067.html on line 356: Rózsavölgyi: István (30 March 1929 – 27 January 2012) was a Hungarian athlete who competed mainly in the 1500 metres. Rózsavölgyi was born in Budapest. One of the star pupils of Mihály Iglói, he entered the 1956 Summer Olympics held in Melbourne, Australia as the world record holder over 1000 metres, 1500 metres and 2000 metres and was expected to be a leading contender for the 1500 metres Olympic gold. However, outside circumstances shook the spirit of team Hungary. Sándor Iharos, another superstar, was absent. Back home, the Hungarian Revolution of 1956 had just been quashed by the Soviet army. Rózsavölgyi failed to even make the final. On saatavana myös sennimistä suklaata, Rózsavölgyi Csokoládé. Our website offers cookies.
ellauri067.html on line 566: "his batman, a Corporal Wayne" [Batman's "real-world" identity was Bruce Wayne], 11; comicbook fangs, 21; Sir Denis Nayland Smith, 83, 277-78, 592, 631, 751; Hop Harrigan, Tank Tinker, 117; "old-fashioned comical room" 122; Dumbo, 135; Donald Duck, 146; Hansel and Gretel, 174; "comic-book colors" 186; "paint FUCK YOU in a balloon coming out the mouth of one of those little pink shepherdesses" 203; Plasticman, 206, 314, 331, 752; "he passes into a bickering of canary-yellow Borsalini, corksoled comicbook shoes with enormous round toes" 254; "this cartoon here" 263; "a Sunday-funnies dawn" 295; Rocketman, 366, 376, 379, 436, 512, 596; Captain Midnight Show, 375; Green Hornet, 376; "the only beings who can violate their space are safely caught and paralyzed in comic books" 379; Mickey Mouse, 392; Sundial, 472; Wilhelm Busch (cartoonist), 501; Porky Pig, 545; "comic technocracy" 579; "comic-book cats dogs and mice" 586; Bugs Bunny, 592; "comicbook-orange chunks of island" 634; Porky Pig tattoo, 638 (on Osbie Feel's stomach), 711 (on André Omnopon´s stomach); Robin Hood, 664; Mary Marvel, Wonder Woman, 676; comic-book Kamikazes, 680; "down comes a comic-book guillotine on one black & white politician" 687; Crime Does Not Pay, 709; Superman, 751; The Lone Ranger & Tonto, 752; Philip Marlowe, 752; Submariner, 752; Jimmy Olson, 752; See also Byron the Bulb; Floundering Four; Komical Kamikazes; Plasticman; film/cinema references.
ellauri069.html on line 78: What was he doing? Daugherty is right to claim that Barthelme conceived of himself as an heir of the modernist tradition—in particular, of Beckett. He encountered Beckett’s work for the first time in 1956, when he picked up a copy of Theatre Arts at Guy’s Newsstand, in Houston, and read the text of “Waiting for Godot.” “It seemed that from the day he discovered ‘Godot,’ Don believed he could write the fiction he imagined,” the woman who was his wife at the time, Helen Moore Barthelme, says in her memoir, “Donald Barthelme: The Genesis of a Cool Sound” (2001).
ellauri069.html on line 127: Sidney Joseph "S.J." Perelman (February 1, 1904 – October 17, 1979) was an American humorist and screenwriter. He is best known for his humorous short pieces written over many years for The New Yorker. He also wrote for several other magazines, including Jude, as well as books, scripts, and screenplays. Perelman received an Academy Award for screenwriting in 1956.
ellauri069.html on line 176: SKF: Smith Kline & French oli am. lääkefirma joka sai patentin 1932 keximälleen metamfetamiinille. Siis piriä, jota Nipsukin lie napsinut dosettikaupalla. Sitäkö iso-Pauli sai sodassa vai efedriiniä? Joo sitä se oli, pervitiiniä. Mun syntymävuonna 1952 SKF osti oikat klorpromatsiiniin, ekaan tehoavaan psykoosilääkkeeseen. Kauppanimellä Thorazine® PS:n Samuli Edelman säilyttää sitä ilvespurkissa (p.753, ei kai olla vielä niin pitkällä). Tämä lääke tyhjensi pöpilät yhtä tehokkaasti kuin penisilliini keuhkoparantolat. Olen kai jo sanonut että inhoon huumeita ja vihaan muitakin lääkkeitä, voiteita ja truuttoja.
ellauri069.html on line 197: Pierre Teilhard de Chardin (1881–1955) oli ranskalainen jesuiittapappi, filosofi ja amatööripaleontologi. Teilhard de Chardinin harhaoppisia kirjoituksia on julkaistu postuumisti. Niissä hän pyrki yhdistämään antropologisen evoluutioajattelun ja kristillisen luomisajatuksen aika huonolla ratamenestyxellä. Chardin esitti ensimmäisenä ajatukset sekä noosfääristä (noosphère), ihmiskunnan yhteisestä tietoisuudesta että omegapisteestä. Mikä se nyt on? Onxe joku tollanen G-piste vai? Outo tapaus ihminen tää jesuiitta. Terveisiä rajan takaa täältä perseestä.
ellauri069.html on line 199: Omegapiste on ranskalaisen filosofin ja jesuiittapapin Pierre Teilhard de Chardinin (1881–1955) kehittämä käsite, joka kuvaa kompleksisuuden ja tietoisuuden äärimmäistä tasoa, jota kohti maailmankaikkeus hänen teoriansa mukaan kehittyy. Teilhard kutsui evoluutioteoriaansa kompleksisuuden ja tietoisuuden laiksi; Teilhardin mukaan maailmankaikkeus voi kehittyä lisääntyvän kompleksisuuden ja tietoisuuden suuntaan vain, mikäli sitä vedetään kohti äärimmäisen kompleksisuuden ja tietoisuuden pistettä. Höh, tää on vaan vanhaa taivastoivoa tekotieteellisillä sanoilla. Vähän sellasta transhumanismia. Pierrestä lisää albumissa 219.
ellauri069.html on line 201: Béla Ferenc Dezső Blaskó (Hungarian: [ˈbeːlɒ ˈfɛrɛnt͡s ˈdɛʒøː ˈblɒʃkoː]; 20 October 1882 – 16 August 1956), known professionally as Bela Lugosi (/ləˈɡoʊsi/; Hungarian: [ˈluɡoʃi]), was a Hungarian-American actor best remembered for portraying Count Dracula in the 1931 film and for his roles in other horror films. Belasta tuli morfiiniaddikti ja se vajosi B-filmeistä Ö-mappiin. 5x naimisissa, tulos 1 poika.
ellauri069.html on line 203: Gerard Swope (December 1, 1872 – November 20, 1957) was a U.S. electronics businessman. He served as the president of General Electric Company between 1922 and 1940, and again from 1942 until 1945. During this time Swope expanded GE's product offerings, reorienting GE toward consumer home appliances, and offering consumer credit services. Swope was born in St. Louis, Missouri, to Ida and Isaac Swope, Jewish immigrants from Germany. He graduated from the Massachusetts Institute of Technology in 1895.
ellauri069.html on line 212: Arthur Henry Sarsfield Ward (15. helmikuuta 1883 Birmingham, Englanti – 1. kesäkuuta 1959 White Plains, New York, Yhdysvallat), oli nimellä Sax Rohmer tunnettu brittiläinen kirjailija. Hänet muistetaan parhaiten romaaneistaan, joissa esiintyi kiinalainen mestaririkollinen Fu Manchu.
ellauri069.html on line 425: 95">
Mitäs naislukijat tuumaa Nipsusta?
ellauri069.html on line 538: W 1824 miasto stało się kurortem, a w 1895, po odkryciu źródeł solanki i borowiny – uzdrowiskiem. W końcu XIX wieku w szybkim tempie powstała dzielnica uzdrowiskowa, oddzielona od centrum miasta parkiem. W drugiej połowie XIX wieku uzyskało połączenie kolejowe z Berlinem (zniszczone w 1945 stacje Świnoujście Główne, Świnoujście Nieradków i Świnoujście Port).
ellauri069.html on line 746: Baum, L. Frank: Ihmemaa Oz. (The wonderful wizard of Oz, 1900.) Ihmemaa Oz 1. Suomentanut Tuomas Nevanlinna. Kuvittanut Petri Hiltunen. Helsinki: Art House, 2001. ISBN 951-884-299-X.
ellauri070.html on line 86: Audrey Hepburn is not related to Katherine Hepburn. It has been a persistent misconception since Audrey came to prominence in the 1950s. Katharine was the daughter of two wealthy Connecticut Americans; Audrey the daughter of Dutch nobility.
ellauri070.html on line 332:
95/400/916670/Musta_Pekka_Hellas_1953.jpg" />
ellauri070.html on line 361: Maria do Carmo Miranda da Cunha (9 February 1909 - 5 August 1955), jonka lukija tuntee paremmin toisella nimellä, Carmen Mirandan nimellä, oli portugalilaissyntyinen brasilialainen laulaja ja näyttelijä. Häntä pidetään viihteen ikonina, Amerikan idolina ja Brasilian kansainvälisenä kultaisena vasikkana.
ellauri070.html on line 366: Miranda teki vuosin 1940–1953 yhteensä 14 Hollywood-elokuvaa. Helsingin olympialaisten tietämillä hän vieraili Suomessakin. Taiteilija Kari Suomalainen ikuisti vierailun piirroksellaan Helsingin Sanomien sivulle. Todellinen maailmanluokan tähti siis.
ellauri070.html on line 386: Pekka-setä sanoi: kun on markan tulot niin on 95 pennin mänöt. Sillä siitä tuli rikas mies. Lokki-laivan omistaja. Jönsy peri Tutu tädiltä maalauxen joka esittää Lokki-laivaa Kallavedellä. Mulla on siitä valokuva. Nyt se on konkassa, ja Pekka setä haudassa.
ellauri070.html on line 422: Nipsun isiviha leimahtaa s. 869. "Broderikista" puhutaan nyt varsin kaunaisesti. Isi on siis insinööri and poliitikko Thomas Ruggles Pynchon Sr. (1907–1995) and äiti Katherine Frances Bennett (1909–1996), sairaanhoitaja nimellä Nalline.
ellauri071.html on line 97: Coward was born in 1899 in Teddington, Middlesex, a south-western suburb of London. His parents were Arthur Sabin Coward (1856–1937), a piano salesman, and Violet Agnes Coward (1863–1954), daughter of Henry Gordon Veitch, a captain and surveyor in the Royal Navy. Noël Coward was the second of their three sons, the eldest of whom had died in 1898 at the age of six. Coward's father lacked ambition and industry, and family finances were often poor. He had little formal schooling but was a voracious reader.
ellauri071.html on line 196: Richtig erlebt man die lyrische Prosa des Werkes erst gesprochen. Darum empfiehlt sich: Der Cornet als Hörbuch, vorgetragen von Ulrich Mühe. Kosten: DM 29,95.
ellauri071.html on line 254:
951b8c8bd6c8d8416533d20" class="mwe-math-fallback-image-inline" aria-hidden="true" style="vertical-align: -0.338ex; width:0.802ex; height:2.176ex;" alt="i"> sijaan on käytössä kolme ei-reaalista akselia 951b8c8bd6c8d8416533d20" class="mwe-math-fallback-image-inline" aria-hidden="true" style="vertical-align: -0.338ex; width:0.802ex; height:2.176ex;" alt="i"> 951b8c8bd6c8d8416533d20" class="mwe-math-fallback-image-inline" aria-hidden="true" style="vertical-align: -0.338ex; width:0.802ex; height:2.176ex;" alt="i">, 7">Lesehiutaleiden taistelu, osa 2
ellauri073.html on line 566: Todennäköisimmin koronaviruspandemia on ”eliitin” salajuoni, jonka perimmäisenä tarkoituksena on luoda maapallolle elintilaa karsimalla pois 95 prosenttia ihmiskunnasta.
ellauri074.html on line 126: Dove soap was launched in the United States in 1957 as a non-irritating skin cleaner for treatment use on burn and wounds during World War II under, the one of the largest consumer products companies in the world, Unilever. The basic Dove bar was reformulated as a beauty soap bar with one-fourth cleansing cream. It was the first beauty soap to use mild plus moisturizing cream to avoid the drying skin.
ellauri074.html on line 128: Tucks lääketyynyjen valmistus alkoi 1948. The Whopper was created in 1957 by Burger King co-founder James McLamore. InterLacen koti- toimisto- ja mobiilikäyttöön tarkoitetun tk-järjestelmän tarkkaresoluutioisen Yushityu 2007 moduulinkazelulaitteen emolevyn helposti asennettavan päivityxen vuotta 3v aiemmin olis James-isä muka tehnyt seppukun. Wallu-poika pani töpinäxi 2008.
ellauri074.html on line 163: The Perdue Farms company was founded in 1920 by Arthur Perdue and his wife, Pearl Perdue, who had been keeping a small flock of chickens. The company started out selling eggs, then in 1925, Perdue built the company's first hatchery, and began selling layer chicks to farmers instead of only eggs for human consumption. His son Frank Perdue joined the company in 1939 at age 19 after dropping out of college. The company was incorporated as A.W. Perdue & Son and Frank Perdue assumed leadership in the 1950s. The company also began contracting with local farmers to raise its birds and supplying chickens for processing as well as opening a second hatchery in North Carolina during this period. Perdue entered the grain and oilseed business by building grain receiving and storage facilities and Maryland's first soybean processing plant. In 1968, the company began operating its first poultry processing plant in Salisbury. This move had two effects: it gave Perdue Farms full vertical integration and quality control over every step from egg and feed to market, as well as increasing profits which were being squeezed by processors. This move enabled the company to differentiate its product, rather than selling a commodity. In 2013, Perdue was reportedly the third-largest American producer of broilers (chickens for eating) and was estimated as having 7% of the US chicken production market, behind Pilgrim's Pride and Tyson Foods. Perdue antoi kanalle nimen tuotteistamalla sen. Poules Perdues.
ellauri074.html on line 269: Emil Michel Cioran [tšoran] (8. huhtikuuta 1911 Rǎșinari, Itävalta-Unkari – 20. kesäkuuta 1995 Pariisi) oli romanialainen filosofi ja esseisti. Hän muutti Ranskaan vuonna 1937 saatuaan Ranskan Bukaresthin-instituutin apurahan.
ellauri074.html on line 284: Eugène Ionescon tietoiset ja tiedottomat muistot Romaniasta 1930-luvulta ja 1940-luvun alkupuolelta seurasivat häntä koko hänen elämänsä ja inspiroivat suoraan yhtä hänen vuonna 1958 kirjoitettua päänäytelmäänsä, Sarri Kua. Äärioikeistolaisen rautakaartin eli legionaariliikkeen nousu Romaniassa. ja Ionescon tuskallinen kokemus kasvavasta fanaattisuudesta romanialaisten älymystöjen keskuudessa ja jopa lähimpien kirjallisten ystäviensä Cioranin ja Eliaden märinästä, minkä hän tunnusti yhdeksi näytelmän lähteistä. Toinen oli Denis de Rougemontin päiväkirja, joka oli kauhuissaan nähnyt valtavan natsien joukkomielenosoituksen, joka tervehtii führeriään uskonnollisessa kiihkossa; kolmas kirjallinen Kafkan kuuluisa tarina "Metamorfoosi", jonka päähenkilö Gregor Samsa herää eräänä aamuna selittämättömästi muuttuneena colportixi. Denis de Rougemont oleskeli Saksassa Nürnbergissä natsien mielenosoituksen aikana. Denis de Rougemont kertoo meille, kuinka hänen hiuksensa nousivat pystyyn, hän sanoo kirjaimellisesti, kun hän ymmärsi, mitä pyhällä terrorilla tarkoitetaan. Eivätkö juurikin intellektuellit ole nazismin keksijät? Komeljanttarit ja standup koomikot? Entä antibolshevismin? Samat pellehermannit. "Nykyään, jos joku lausuu sanan 'porvari'... kaikki syyttävät yhtä typerästi, yhtä sokeasti tappamaan porvarit tai kapitalistit tietämättä pienintäkään käsitystä, mikä loukkauksen takana on tai miksi sitä on käytetty, tietämättä edes mitä porvarismi on. Sellainen ihminen yrittää yllyttää muita tekemään omaa likaista työtä tai mitkä yksityiset motiivit aiheuttavat tällaista hirvittävää väkivaltaa." Setelit ja vastasetelit, 210.
ellauri074.html on line 289: Viimeisinä vuosinaan Cioran vetäytyi lähes täydellisesti sosiaalisesta elämästä. Aikaansa hän vietti enimmäkseen puistoissa ja hautausmailla. Viimeinen teos ilmestyi vuonna 1987. Ranskan akatemia myönsi Cioranille vuonna 1988 korkean kunnianosoituksen Grand Prix Morandin, jota kirjailija ei kuitenkaan ottanut vastaan. Cioran kuoli Alzheimerin tautiin 1995, Simone Boué kuoli 1997. Molemmat on haudattu Pariisiin Montparnassen hautausmaalle.
ellauri074.html on line 300: Gallimard julkaisi Cioranin ensimmäisen ranskankielisen teoksen Hajoamisen käsikirjan (Précis de décomposition) vuonna 1949, ja teos herätti huomiota sekä sisältönsä että lyyrisen, hiotun kielensä ansiosta. Gallimard julkaisi myös suurimman osan Cioranin myöhemmistä teoksista. Cioran sai 1950 Hajoamisen käsikirjasta Ranskan valtion myöntämän arvostetun Rivarol-palkinnon, jonka hän sanoi ottaneensa vastaan, koska tarvitsi rahaa. Myöhemmin hän kieltäytyi kaikista hänelle myönnetyistä kirjallisuuspalkinnoista. Vuonna 1952 julkaistu Katkeruuden syllogismeja (Syllogismes de l'amertume) on Cioranin luetuimpia teoksia, ja sen ansiosta hänestä tuli tunnettu Ranskassa ja koko maailmassa etenkin sen jälkeen, kun se oli julkaistu pehmeäkantisena taskupainoksena. Cioranin kenties merkittävin teos on vuonna 1973 ilmestynyt De l'inconvénient d'être né ('Syntymisen harmillisuudesta'). Vuonna 1987 ilmestyi hänen viimeinen teoksensa Aveux et anathèmes ('Kirouksia ja tunnustuksia'). Suomeksi Cioranin teoksista ovat ilmestyneet Hajoamisen käsikirja ja Katkeruuden syllogismeja. Ne ovat suomentaja Peltosen mielestä ihan paskoja.
ellauri074.html on line 429: Saku arveli aivan oikein, että nazismin menekkiin osasyyllisiä oli fasistikirjailijat kuten Pound, Heidegger, Hamsun, Céline yms. Hiukka epäilyttävä Faulkner halusi vapauttaa 1954 Poundin hourulasta, mutta Saku vastusti. Tää oli pahinta McCarthyn aikaa, nykyisen kaltaista oikeistoaaltoa. Sillon se muuten johtui vähän vastaavasta syystä kuin nyt, ryssät sai rakennetuksi oman atomipommin ja USA:n maailmanherruus näytti romahtavan. MAGAsta oli kymysys silloinkin. Nyt rinnalle ja ohi on keulimassa Kiina.
ellauri074.html on line 447: Vasili Belov syntyi talonpoikaisperheeseen ja työskenteli kolhoosissa kirvesmiehenä. Hän alkoi kirjoittaa 1950-luvun lopulla ja opiskeli 1959–1964 Maksim Gorkille nimetyssä kirjallisuusinstituutissa Moskovassa vuosina 1959–1964. Vuonna 1963 hänet hyväksyttiin Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäseneksi.
ellauri074.html on line 482: Sidney Gottlieb (August 3, 1918 – March 7, 1999) was an American chemist and spymaster best known for his involvement with the Central Intelligence Agency's 1950s and 1960s assassination attempts and mind-control program, known as Project MKUltra. The CIA MKUltra project was a continuation of the work begun in WWII-era Japanese facilities and Nazi concentration camps on subduing and controlling human minds.
ellauri077.html on line 94: Karaistuneet pojat ovat kehittyneet muttei vanhentuneet debyytistä 1927. Vuodesta 1959 lähtien kirjoja on paranneltu kovasti. Kirjoja on alettu kirjoittaa yxinkertaisemmalla tyylillä jotta ne pärjäisivät televisiolle. Kriitikoilla on monia seliltyxiä hahmojen pitkäikäisyydelle, esim että Karaistuneet pojat ovat yxinkertaisen toiveiden täyttymisen, amer. poikaihanteiden ja miehekkyyden ruumillistuma, että niiden arvostettu isä osoittauttuu myöhemmissä teoxissa tunarixi, ja että hyvä visi muka voittaa pahan. (Ahaa! Wallun mysteeri alkaa selvitä!)
ellauri077.html on line 133: ‘Loputon läppä’ julaistiin helmik. 1. pnä 1996. Siitä on siis neljännesvuosisata nyt. Sitä ennen kolme palaa romskusta oli julkaistu Harperin lehessä ja New Yorkerissa: 'Kuinka kiinnostuxeni peräreikäjärjestelmiin heräsi' 1993, 'Useita lintuja' 1994 ja 'Väli' 1995.
ellauri077.html on line 664: Bill (s. 1895) koki hengellisen herätyksen ja raitistui vuonna 1934. Tupakointia Bill W. jatkoi, ja hän kuoli Miamissa 1971 keuhkosyöpään keuhkokuumeen ja emfyseeman seurauksena.
ellauri077.html on line 666: Bob vaati uusia anonyymejä alkoholisteja omistamaan elämänsä Kristukselle, kuten hän ja Wilson olivat tehneet. Bob pysyi raittiina kunnes kuoli peräsuolen syöpään vuonna 1950.
ellauri077.html on line 724: Voici les douze promesses des alcooliques anonymes (source : « Gros livre », pages 94-95) :
ellauri077.html on line 754: Karl Paul Reinhold Niebuhr (21. kesäkuuta 1892 – 1. kesäkuuta 1971) oli amerikkalainen reformoitu teologi, eettikko, politiikan ja julkisten asioiden kommentaattori ja professori Unionin teologisessa seminaarissa yli 30 vuoden ajan. Niebuhr oli yksi Amerikan johtavista julkisista intellektuelleista useiden vuosikymmenien ajan 1900-luvulla, ja hän sai Presidential Medal of Freedom -mitalin vuonna 1964. Julkinen teologi, hän kirjoitti ja puhui usein uskonnon, politiikan ja julkisen politiikan risteyksestä vaikutusvaltaisimpiensa kanssa. Kirjat, mukaan lukien Moral Man and Immoral Society ja The Nature and Destiny of Man olivat hipi hienoja. Niebuhr nimesi vuosien 1938–40 Gifford Lectures (maailman maineikkain teologian luentosarja) "Ihmisen luonto ja kohtalo". Julkaistun osan 1 sivulla 1 hän kirjoitti: "Ihminen on aina ollut hänen oma vaikein ongelmansa. Mixi hän ajattelee aina vain izeään?" Sivulle 2 mennessä hän pohti "ihmishistorian tunnustettuja pahoja", "kysymystä ihmiselämän arvosta" ja "onko elämä elämisen arvoista". Positiivisesti Niebuhrin työn suuri mittakaava tarkoitti, että hän saattoi temmata mukaan melkein kenetkä tahansa. Kukapa ei olisi ihmetellyt pahuuden ongelmaa tai ihmiselämän arvoa? (Scribner's oli riittävän vakuuttunut The Nature and Destiny of Manin vetoomuksesta julkaista kaksiosainen, massamarkkinoille tarkoitettu pokkaripainos vuonna 1963. Modern Library luokitteli sen 1900-luvun 20 parhaan tietokirjan joukkoon.) Niebuhrin realismi syveni vuoden 1945 jälkeen ja sai hänet tukemaan amerikkalaisia pyrkimyksiä kohdata neuvostokommunismi kaikkialla maailmassa. Voimakas puhuja, hän oli yksi 1940- ja 1950-lukujen vaikutusvaltaisimmista ajattelijoista julkisissa asioissa. Akateemikoiden lisäksi aktivistit, kuten Myles Horton ja Martin Luther King Jr, sekä lukuisat poliitikot ovat myös maininneet hänen vaikutuksensa heidän ajatteluunsa, mukaan lukien Hillary Clinton, Hubert Humphrey ja Dean Acheson. sekä presidentit Barack Obama ja Jimmy Carter. Niebuhr on vaikuttanut myös kristilliseen oikeistoon Yhdysvalloissa. Institute on Religion and Democracy, konservatiivinen ajatushautomo, joka perustettiin vuonna 1981, on omaksunut Niebuhrin kristillisen realismin käsitteen sosiaalisissa ja poliittisissa lähestymistavoissaan.
ellauri077.html on line 756: Hän oli myös toisen huomattavan teologin, H. Richard Niebuhrin veli. Helmut Richard Niebuhria (3. syyskuuta 1894 – 5. heinäkuuta 1962) pidetään yhtenä 1900-luvun Amerikan tärkeimmistä kristillisistä teologisista etitikoista, joka tunnetaan parhaiten vuoden 1951 kirjastaan Christ and Culture ja hänen postuumisti kirjoitetusta kirjastaan The Responsible Self. Teologi Reinhold Niebuhrin nuorempi veli Richard Niebuhr opetti useita vuosikymmeniä Yale Divinity Schoolissa.
ellauri077.html on line 760: Niebuhr ei aina ollut samaa mieltä veljensä kanssa. Amerikan interventiosta Japanin imperialismia vastaan ja laajemmin kristittyjen osallistumisesta politiikkaan. H. Richard väitti "Emme jaxa tehdä mitään", mutta Reinhold vastasi: "Eikö meidän tarvitse tehdä mitään?" Reinholdista tuli varhainen, äänekäs Yhdysvaltain osallistumisen puolestapuhuja toiseen maailmansotaan. Molemmat veljet olivat aikanaan tärkeitä hahmoja amerikkalaisen protestantismin uusortodoksisessa teologisessa koulukunnassa. Hänen teologiansa (yhdessä hänen Yalen kollegansa Hans Wilhelm Frein teologian kanssa) on ollut yksi postliberaalisen teologian päälähteistä, jota joskus kutsutaan "Yalen koulukunnaksi". Hän vaikutti sellaisiin mitättömämpiin hahmoihin kuin James Gustafson, Stanley Hauerwas ja Gordon Kaufman. Pojat toivat synnin takas teologian keskiöön. Niebuhrin veli H. Richard Niebuhr karikatuuristi tunnetusti lauseessa: "Jumala ilman vihaa toi ihmiset ilman syntiä valtakuntaan ilman tuomiota Kristuksen ilman ristiä palvelemalla. ” Reinhold yhtyi veljensä kanssa halveksimaan tätä löyhkeää evankeliumia, erityisesti ensimmäisen ja toisen maailmansodan kauhujen valossa. Pääasia oli kuitenkin hänen rikas ironian tajunsa, joka selvisi erityisesti teoksessa The Irony of American History (1952). Juuri kun Yhdysvallat siveli itseään vanhurskaudessa eeppiseen taisteluun jumalatonta kommunismia vastaan, Niebuhr varoitti, kuinka helposti Amerikan hyveistä voi tulla paheita, kuinka usein kansakunta julisti rikan toisen silmissä jättäen huomioimatta lankun omassaan. Parhaat suunnitelmat tosiaankin johtivat katastrofiin.
ellauri077.html on line 859: 9501">
Bigger than myself
ellauri079.html on line 152: 9577">
Wallu kusee kirjan huippukohdassa
ellauri079.html on line 214: Virtues and Vices and Other Essays in Moral Philosophy. Philippa Foot, James D. Wallace & Arthur Flemming - 1980 - Ethics 90 (4):587-595.
ellauri080.html on line 146:
ellauri080.html on line 185:
ellauri080.html on line 193: Extraversion (or extroversion) is characterized by excitability, sociability, talkativeness, assertiveness, and high amounts of emotional expressiveness. People who are 95426" data-component="link" data-source="inlineLink" data-type="internalLink" data-ordinal="1">high in extraversion are outgoing and tend to gain energy in social situations. Being around other people helps them feel energized and excited.
ellauri080.html on line 197: People who are 95427" data-component="link" data-source="inlineLink" data-type="internalLink" data-ordinal="1">low in extraversion (or introverted) tend to be more reserved and have less energy to expend in social settings. Social events can feel draining and introverts often require a period of solitude and quiet in order to "recharge."
ellauri080.html on line 228: href="https://www.verywellmind.com/what-is-extroversion-2795994"
ellauri080.html on line 238: This personality dimension includes attributes such as trust, altruism, kindness, affection, and other 95479" data-component="link" data-source="inlineLink" data-type="internalLink" data-ordinal="2">prosocial behaviors. People who are high in agreeableness tend to be more cooperative while those low in this trait tend to be more competitive and sometimes even manipulative.
ellauri080.html on line 247:
ellauri080.html on line 266: Positivity is a trait characterized by gladness, happiness, and emotional stability. Those hig in this trait tend to be more stable and emotionally 95059" data-component="link" data-source="inlineLink" data-type="internalLink" data-ordinal="1">resilient. Individuals who are low in this trait tend to experience mood swings, anxiety, irritability, and sadness.
ellauri080.html on line 304: Research suggests that both biological and environmental influences play a role in shaping our personalities. Twin studies suggest that both 95392" data-component="link" data-source="inlineLink" data-type="internalLink" data-ordinal="1">nature and nurture play a role in the development of each of the five personality factors.
ellauri080.html on line 706:
954x3000/1200x800/filters:focal(1186x907:1658x1379)/cdn.vox-cdn.com/uploads/chorus_image/image/60505993/GettyImages_51093429.0.jpg" height="200px" />
ellauri080.html on line 1068: Tämä kuuluisa johtaja järjesti Montgomeryn Bussi Boikotin 1955
ellauri082.html on line 220: Vuonna 1890 Frost alkoi opiskella Lawrencen high schoolissa, jossa hän innostui latinan ja kreikan kielistä. Siellä hän myös kirjoitti ensimmäisen julkaistun runonsa La Noche Triste ja tapasi tulevan vaimonsa Elinor Miriam Whiten (k. 1938). Naimisiin pariskunta meni 1895. Monenlaista työtä tehtyään Frost toimi maanviljelijänä, kunnes muutti perheineen Englantiin 1912 ja julkaisi siellä esikoiskokoelmansa A Boy's Will seuraavana vuonna. Yhdysvaltoihin Frost palasi 1915 ja toimi siellä opettajana useissa eri korkeakouluissa.
ellauri082.html on line 359: ALGOL on ohjelmointikieli, joka kehitettiin 1950-luvulla. Kielen kehitystä johti Carnegie Mellon -yliopiston Alan J. Perlis. Se oli jutku tietysti. ALGOL oli aikoinaan ensimmäinen niin sanottu toisen sukupolven ohjelmointikieli. Paskat Alan siinä mitään teki muuta kun komenteli, likasen työn tekijät oli sakuja. Algolista tuli sit Pascal jolla ohjelmoizi Kimmo Koskenniemi oza rypyssä. Pascal-kirjan kannessa on tölkki Campbellin tomaattikeittoa.
ellauri082.html on line 438: g) Helpful Henry was an American gag-a-day comic strip, created by cartoonist J. P. Arnot (Paul Arnot – Born: 16 September 1887 – Died: 2 December 1951). The series ran from July 17, 1922 until 1927 and was syndicated by International Feature Service. Jaakko Hintikka kutitti Kotkan varpaita Helpful Henrynä kun Kotka laittoi pussilakanaa.
ellauri082.html on line 565:
959475964a2cb4b384.jpg" />
ellauri082.html on line 791: 9500" data-poet="Cossidy">
Freedom trail
ellauri083.html on line 122: Solmu Mäkelä teki taikatemppuja. "Solmu" oli Helmin ja sen pikku ystävien peitenimi siittimelle. 95712" data-nimi="Hamsun Knut">"Solmu" Hamsun kirjoitti aika samanlaisen rags to riches and back farmipläjäyxen kuin Helmi $ Taala.
ellauri083.html on line 155: The novel is considered among the foremost examples of social realism in Icelandic fiction in the 1930s. It is an indictment of materialism, the cost of the self-reliant spirit to relationships, and capitalism itself. This book, along with several other major novels, helped Laxness win the Nobel Prize in Literature in 1955.
ellauri083.html on line 190: Vuonna 1929 joku Houteff kirjoitti kirjan nimeltä "Paimenen sauva" ja perusti samannimisen radikaaliryhmän, joka vaati taas välitöntä valmistautumista Jeesuksen paluuseen maan päälle. Houteff kuoli 1955 matkalaukku kädessä talon katolle.
ellauri083.html on line 217: 957877639352173" data-nimi="Defarge Marie Thérése">Madame Thérèse Defarge is a fictional character in the 1859 novel A Tale of Two Cities by Charles Dickens. She is a ringleader of the tricoteuses, a tireless worker for the French Revolution, and the wife of Ernest Defarge.
ellauri083.html on line 219: Madame Thérèse Defarge is perhaps the principal revolutionary villain in Charles Dickens's 1959 novel A Tale of Two Cities; she knits into her needlework the names of the royalists and aristocrats who must be condemned to the guillotine to make way for the new republic. Sen virkasisar Lohtu kutoi silkkiä vastapuolella barrikaadia ja sai porttikiellon kommunistikiinasta.
ellauri083.html on line 344: It follows a team of doctors and support staff stationed at the "4077th Mobile Army Surgical Hospital" in Uijeongbu, South Korea, during the Korean War (1950–53). The show's title sequence features an instrumental-only version of "Suicide Is Painless," the original film's theme song.
ellauri088.html on line 236: 95">
Apinat koijaavat
ellauri088.html on line 320: Tunkelon mukaan on nimetty vuonna 1959 perustettu Tunkelon säätiö. Pappi ja lastensuojelun kehittäjä Juho Heikki Tunkelo oli E. A. Tunkelon veli. Huoh, ketä kiinnostaa. Ikävystyttävyys on suomen kielen ihmisillä ilmeisesti verissä.
ellauri088.html on line 533: Heinlein 1958: Have space suit - will travel.
ellauri088.html on line 538: 95">
Kolme invalidia
ellauri089.html on line 93: Heinlein's fiction of the 1940s and 1950s, however, began to espouse conservative views.
ellauri089.html on line 94: The Heinleins formed the Patrick Henry League in 1958, and they worked in the 1964 Barry Goldwater Presidential campaign.
ellauri089.html on line 96: When Robert A. Heinlein opened his Colorado Springs newspaper on April 5, 1958, he read a full-page ad demanding that the Eisenhower Administration stop testing nuclear weapons. The science fiction author was flabbergasted. He called for the formation of the Patrick Henry League and spent the next several weeks writing and publishing his own polemic that lambasted "Communist-line goals concealed in idealistic-sounding nonsense" and urged Americans not to become "soft-headed".
ellauri089.html on line 101: That made him the first science fiction writer to break out of the "pulp ghetto". He also wrote for Boys' Life in 1952.
ellauri089.html on line 114: From Rocket Ship Galileo (1947) to Have Space Suit—Will Travel (1958), Robert A. Heinlein wrote twelve novels, all published by Scribners, that were aimed at what we now call the juvenile market. In Dr. Johnson’s sense of the word, they are classics in their field, they have stood the test of time. They appeared first in hardback—unusual in a field in which, until the 1950s or 1960s, almost all major works were published in magazines or in paperback; and during the 1950s, hardback copies of these novels could be found in school and public libraries all across the country. These novels later appeared in paperback and have remained available in that form to the present. Heinlein’s juvenile novels have been largely ignored by both science fiction critics and critics of children’s literature; but even a half century after they were written, these novels are still “contemporary” and are still among the best science fiction in the range.
ellauri089.html on line 153: Most of what Heinlein wrote after 1958 explores ideas that are more interesting, more profound, in certain senses, than any of his early work, like quirky sex. But at some point, even his most fervent fans want to return to books where the hero doesn't use time travel and advanced technology to have sex with his mother, his granddaughter, and his own clone. Or his computer made flesh.
ellauri089.html on line 170: No wonder that Heinlein’s juveniles still enthrall the juvenile readers discovering them for the first time and enchant the older readers, like myself, who discovered them first in the 1950s. (C. W. Sullivan III is Distinguished Research Professor of English at East Carolina University.)
ellauri089.html on line 294: 9548">
Anteexi kiitos ole hyvä: vanhan kertausta
ellauri089.html on line 347: "It is easy to see why Robert Heinlein ranks at the top among science fiction writers ... he adds a delightful sense of humor and a deft sense of timing and suspense." (Chicago Sunday Tribune 1958)
ellauri089.html on line 605: § 95. But (c) most of the actions, most universally approved by Common Sense, may perhaps be shewn to be generally better as means than any probable alternative, on the following principles. (1) With regard to some rules it may be shewn that their general observation would be useful in any state of society, where the instincts to preserve and propagate life and to possess property were as strong as they seem always to be; and this utility may be shewn, independently of a right view as to what is good in itself, since the observance is a means to things which are a necessary condition for the attainment of any great goods in considerable quantities. …
ellauri090.html on line 152: Roope vittuilee vähän kirkkoisä Augustinuxelle, mikä pudottaa katoliset ainakin sen ihailijakunnasta. Muistattehan, Augustinus oli Leibnizin koulukunnan perustajajäseniä, minkä mukaan tässä elellään parhaassa mahdollisessa maailmassa, koska pirukin on luojanluoma, ja siis paras mahdollinen piru sekin. Jos joku herran tempaus näyttää väärältä, vääryys on vaan tillittäjän silmässä. God works in mysterious ways. Ei tässä olla mitään manilaisia (9532">Arouet siellä takarivissä, pyyhi virnu poies naamalta tai tulee jälkkäriä, eikä ruuan päälle tule sulle jälkkäriä.) Eli näin:
ellauri090.html on line 353: 95">
À Carolina
ellauri092.html on line 63: In engineering, the Moody chart or Moody diagram is a graph in non-dimensional form that relates the Darcy-Weisbach friction factor fD, Reynolds number Re, and surface roughness for fully developed flow in a circular pipe. It can be used to predict pressure drop or flow rate down such a pipe. Lewis Ferry Moody (5 January 1880 – 21 February 1953) was an American engineer and professor, best known for the Moody chart. He has 23 patents for his inventions. He was the first Professor of Hydraulics in the School of Engineering at Princeton. Tästä Moodysta ei löytynyt sen enempää, tuli umpiperä. Not the way out - exit through tunnel in rear, luki MIT:n vessan ovessa. Mutta tämä sensijaan on motherlode:
ellauri092.html on line 155: The break occurred in 1844, when the Home Mission Society announced that a person could not be simultaneously both a missionary and a slaveowner.[citation needed] Faced with this challenge, the Baptists in the South assembled in May 1845 in Augusta, Georgia, and organized the Southern Baptist Convention, which was pro-slavery. Throughout the remainder of the 19th century and throughout most of the 20th the Southern Baptist Convention continued to protect systemic racism and opposed civil rights for African-Americans, only officially and definitively renouncing slavery and "racial" discrimination with a resolution in 1995.
ellauri092.html on line 351: 95">
Asteroidi
ellauri092.html on line 379: Ben Walter Heikel (1879–1954) oli valtionpomologi, kotimaisten hedelmäviinien valmistuksen uranuurtaja.
ellauri092.html on line 384: Ivar August Heikel (1861–1952) oli O. I. Heikelin veli joka teki sen latinan sanakirjan. Se kuoli 2vk ennenkuin mä synnyin. Tutustuttiin vaan kirjallisesti. Ivar oli Helsingin yliopiston klassisen kreikan kielen ja kirjallisuuden professori, joka toimi myös Helsingin yliopiston rehtorina. Ivar kirjoitti kirjan sosialismista 1906. Huu! Ivarin tiedot on Kuka Kukin On-kirjasta, jonka toimitti L.A.P. Poijärvi. Tämmösiä hyväveliseuroja: Otavan tietosanakirjan täydennysosien toimittajissa on mun sukulainen Hjalmar, Rafu Koskimies, Poizu, Heikki Waris (jonka pikkuserkku Klaus Waris hommas Callelle ensin professuurin ja sizen sinekyyrin Sitrasta), Kimmo Koskenniemen isä-Matti, ja Hellan langonpoika Jaakko. Ilmari ja Toini oli serkuxet.
ellauri092.html on line 387:
958.jpg/375px-Iso-tietosanakirja-1958.jpg" />
ellauri092.html on line 461: Erkki Kurki-Suonio toimi Helsingin Johanneksen seurakunnan kirkkoherrana 1952–70, jolloin hän jäi eläkkeelle. Sekin oli ääreist väpelön näköinen mutta silti aika tiukkis hihhuli. Se avioitui 1925 kansakoulunopettaja Sylvi Rankin kanssa. Perheeseen syntyivät lapset Jaakko, Kerttu, Ilmari, Pirkko, Annikki ja Sirkka.
ellauri092.html on line 463: Kurki-Suonion harrastukset suuntautuivat musiikkiin, hymnologiaan (hän tutki virsitekstejä ja sävelmiä), historiaan, raittius- ja heimoasiaan. Ja kai naisasiaan, kerze oli naispappeuskomitean jäsen? No ei: Tunnustuksellisen ja raamatullisen näkökannan puheenvuoroja sisältävät prof. Heikki Koskenniemen kirjanen ”Vedenjakajalla naispappeuskysymyksessä”, v:n 1958 kirkolliskokouksen asettaman komitean mietinnön 2. eriävä mielipide, jonka on esittänyt teol. tri Erkki Kurki-Suonio.
ellauri092.html on line 514: She haes a maister's degree frae the Theatre Academy o Finland. Krohn wis marriet 18 years tae the movie director Wille Mäkelä. Krohn is the niece o the Finnish author an journalist Kaarina Goldberg. Kaarina Goldberg (born 28 Januar 1956) is a Finnish author an jurnalist who lives in Vienna. She is best kent for her childer's beuks Petokylän Ilona Ilves, Rämäpäinen robotti an her comic strip Senni ja Safira in the Finnish newspaper Eläkeläiset.
ellauri093.html on line 148: "Watchman" Nee (kiin. 倪柝聲, 4. marraskuuta 1903 Shantou, Kiina – 30. toukokuuta 1972 Anhuin provinssi, Kiinan kansantasavalta) oli kiinalainen kristitty julistaja ja kirjailija. Hänet pidätettiin vuonna 1952, ja hän eli loppuelämänsä vankilassa. Se oli köyhä ritari joka sanoi Nii.
ellauri093.html on line 163: Kommunistinen hallinto pidätti ja vangitsi Watchman Neen maaliskuussa 1952, ja hänet tuomittiin viideksitoista tai kahdeksikymmeneksi vuodeksi vankeuteen 1956 vakoilusta syytettynä. Nee menehtyi vankilassa 30. toukokuuta 1972. (Ilmeisesti 20v kakku siis. ) Hänen vankeusaikanaan vain hänen vaimonsa sallittiin vierailla hänen luonaan. Vankilan sensuuri ei sallinut hänen lähestyä Jumalaa kirjeissä ja hän kuoli inhimillisesti katsoen kurjuudessa ja nöyryytettynä, syöden Maon pyllynreikiä. Taivaassa tilipussi kasvoi sitä paremmin. Hänen kuolemastaan ei tiedotettu heti omaisille ja hänelle ei pidetty kristillisiä hautajaisia, vaan hänen ruumiinsa poltettiin krematoriossa 1. kesäkuuta 1972 ihan kuin minkä tahansa tavallisen vinkuintiaanipakanan.
ellauri093.html on line 219:
ellauri093.html on line 224: 9529">
Help with eider abuse: Eider Abuse Tool Kit
ellauri093.html on line 392: Epäilyt helluntaiystävien toiminnan hiipumisesta tyystin 90-luvulla vaikuttavat vahvasti ennenaikaisilta. Vuonna 1958 merkittävän kokoisia ryhmiä oli vielä Helsingin lisäksi ainakin Lahdessa, Turussa, Tampereella, Multialla ja Pusulassa. Mm. nämä paikkakunnat muistivat kollektiivisesti Wilho Pylkkästä tämän siunaustilaisuudessa.
ellauri093.html on line 400: Multialla kokoustoiminta jatkuu edelleen. Nykyinen rukoushuone on entisen Multian Matkahuollon tiloissa kirkonkylällä. Kokouksia pidettiin ennen usein kodeissa. Perinteiset juhannusjuhlat tarvitsivat isommat tilat ja ne pidettiinkin Multian maamiesseurantalossa, toisinaan teltassa (vuodesta 1956 alkaen). Ilmeisesti vuodesta 1971 alkaen 1980-luvulle asti juhannusjuhlat järjestettiin Multian keskuskoulun juhlasalissa. Vielä 1970-luvulla väkeä oli niin paljon eri puolilta Suomea, että iso sali olikin tarpeen. Puhujia oli vielä paljon sekä kitarakuoro. Juhlat olivat kolmipäiväiset ja alkoivat jo aattoiltana.
ellauri093.html on line 406: Helluntaiystävien teltta kiersi kesäaikaan vuodesta 1956 alkaen aina vuoteen 2000 asti, ts. telttarahastosta vastanneen Elmer Korjuksen kuolemaan 2001. Useita vuosikymmeniä teltan kanssa ympäri Suomea kiersi Paimiosta kotoisin ollut isokenkäinen Alli Vikman, joka sittemmin asui Helsingissä.
ellauri093.html on line 414: Helluntaiystävien lehti Voitto-Sanoma ilmestyi pitkälle 80-luvulle asti. Sen päätoimittaja oli Vilho Pylkkäsen kuoleman jälkeen vuodesta 1958 alkaen hänen poikansa Olavi Pylkkänen. Kuvaavaa on, että lehdessä ei erityisemmin määritellä julkaisutahoa. Aikaisemmissa lehdissä tulee selitteenä nimen alla HENGELLINEN KUUKAUSIJULKAISU, myöhemmissä HENGELLINEN AIKAKAUSLEHTI. Lehti ilmestyikin alkuvuosikymmeninä kerran kuussa.
ellauri094.html on line 24: 95.html">eteenpäin
ellauri094.html on line 181: Babylonin vankeus (vanhassa raamatunkäännöksessä Baabelin vankeus) oli juutalaisten maanpakolaisuus Babyloniassa Kaksoisvirranmaassa Mesopotamiassa. Se alkoi vuonna 597 eaa., jolloin 957828" data-nimi="Nebukadnesar">Nebukadressar II ensimmäisen kerran valloitti Jerusalemin, ja päättyi Kyyroksen valloitettua Babylonin vuonna 539 eaa.
ellauri094.html on line 203: Olen pitänyt esitelmiä yli tuhannen hengen kuulijakunnille Louvressa, Bagdadissa ja Helsingissä, ja Heurekassa vuonna 1995 järjestämäni näyttely “Ninive 612 eKr.” oli yksi tiedekeskuksen menestyksekkäimmistä ja keräsi yli 80000 katsojaa. Helsingin yliopistossa vuonna 1997 pidetty “Studia exotica – Kadonneet kulttuurit” -esitelmäsarja oli myös suuri yleisömenestys. YLEn Elävässä arkistossa julkaistua haastatteluihini perustuvaa 10-osaista “Muinaisen Assyrian suurvallan vaiheita” -sarjaa suosittelee 197 Facebook-fania. Helsingissä kesällä 2001 pidettyyn assyriologikongressiin osallistui lähes 300 tutkijaa ympäri maailmaa. Siellä julkistettu, sumerilaisen reseptin mukaan valmistettu Enkidu-olut toi minulle Sauli Niinistön jälkeen seuraavana Vuoden Vaahtopää -arvonimen, ja sumeriksi kääntämäni Blue suede shoes herätti Doctor Ammondtin tulkitsemana huomiota ympäri maailmaa.
ellauri094.html on line 486: 95" data-poet="Swinburne">
Super Flumina Babylonis
ellauri094.html on line 816: 95.html">eteenpäin
ellauri095.html on line 21: 95
ellauri095.html on line 86: 9502" data-nimi="Manley Hopkins Gerard">Gerard Manley Hopkins SJ (28 July 1844 – 8 June 1889) was an English poet and Jesuit priest, whose posthumous fame established him among the leading Victorian poets. His manipulation of prosody – particularly his concept of sprung rhythm – established him as an innovative writer of verse, as did his technique of praising God through vivid use of imagery and nature. Only after his death did Robert Bridges begin to publish a few of Hopkins's mature poems in anthologies, hoping to prepare the way for wider acceptance of his style. By 1930 his work was recognised as one of the most original literary accomplishments of his century. It had a marked influence on such leading 20th-century poets as T. S. Eliot, Dylan Thomas, W. H. Auden, Stephen Spender and Cecil Day-Lewis.
ellauri095.html on line 105: Uranian is a 19th-century term that referred to homosexual men. The term was first published by activist Karl Heinrich Ulrichs (1825–95) in a series of five booklets (1864–65) collected under the title Forschungen über das Räthsel der mannmännlichen Liebe (Research into the Riddle of Man–Male Love). Ulrichs derived Uranian (Urning in German) from the Greek goddess Aphrodite Urania, who was created out of the god Uranus' testicles. Therefore, it represents the homosexual gender, while Dionian (Dioning), derived from Aphrodite Dionea, represents the heterosexual gender. Ulrichs developed his terminology before the first public use of the term homosexual, which appeared in 1869 in a pamphlet published anonymously by Karl-Maria Kertbeny (1824–82)
ellauri095.html on line 123: Hopkins became a skilled draughtsman. He found his early training in visual art supported his later work as a poet. His siblings were much inspired by language, religion and the creative arts. Milicent (1849–1946) joined an Anglican sisterhood in 1878. Kate (1856–1933) would help Hopkins publish the first edition of his poetry. Hopkins's youngest sister Grace (1857–1945) set many of his poems to music. Lionel (1854–1952) became a world-famous expert on archaic and colloquial Chinese. Arthur (1848–1930) and Everard (1860–1928) were highly successful artists. Cyril (1846–1932) would join his father's insurance firm.
ellauri095.html on line 312: 9523" data-poet="Rumi">When I die Rumin loppukaneetti
ellauri096.html on line 23: 95.html">taaxepäin
ellauri096.html on line 75: The teacher has free will. Therefore, predictions about what he will do are not true (prior to the examination). Accordingly, Paul Weiss (1952) concludes that the student’s argument falsely assumes he knows that the announcement is true. The student can know that the announcement is true after it becomes true – but not before. What a wimpy argument.
ellauri096.html on line 90: W. V. Quine (1953) agrees with Weiss’ conclusion that the teacher’s announcement of a surprise test fails to give the student knowledge that there will be a surprise test. Yet Quine abominates Weiss’ reasoning. Weiss breeches the law of bivalence (which states that every proposition has a truth-value, true or false). Quine believes that the riddle of the surprise test should not be answered by surrendering classical logic. Me too. Right on Willard van Orman Quine! Thumbs up!
ellauri096.html on line 98: Quine is alluding to Rudolf Carnap’s (1950) generalization that scientists replace qualitative terms (tall) with comparatives (taller than) and then replace the comparatives with quantitative terms (being n millimeters in height).
ellauri096.html on line 142: If you know that your beliefs are jointly inconsistent, then you should reject R. M. Sainsbury’s definition of a paradox as “an apparently unacceptable conclusion derived by apparently acceptable reasoning from apparently acceptable premises” (1995, 1). Take the negation of any of your beliefs as a conclusion and your remaining beliefs as the premises. You should judge this jumble argument as valid, and as having premises that you accept, and yet as having a conclusion you reject (Sorensen 2003b, 104–110). If the conclusion of this argument counts as a paradox, then the negation of any of your beliefs counts as a paradox.
ellauri096.html on line 247: There is no problem with third person counterparts of (M). Anyone else can say about Moore, with no paradox, ‘G. E. Moore went to the pictures last Tuesday but he does not believe it’. (M) can also be embedded unparadoxically in conditionals: ‘If I went to the pictures last Tuesday but I do not believe it, then I am suffering from a worrisome lapse of memory ’. The past tense is fine: ‘I went to the picture shows last Tuesday but I did not believe it’. The future tense, ‘I went to the picture shows last Tuesday but I will not believe it’, is a bit more of a stretch (Bovens 1995). We tend to picture our future selves as better informed. Later selves are, as it were, experts to whom earlier selves should defer. When an earlier self foresees that his later self believes p
ellauri096.html on line 430:
95px" /> ellauri096.html on line 621: Uuskeynesiläinen taloustiede on makrotaloudellisen ajattelun koulu, joka kehitettiin sodanjälkeisenä aikana John Maynard Keynesin kirjoituksista . Ryhmä taloustieteilijöitä (erityisesti John Hicks , Amedeo Modigliani ja Paul Samuelson ) yritti tulkita ja virallistaa Keynesin kirjoituksia ja syntetisoida neoklassisten taloustieteen mallien kanssa . Heidän työstään on tullut tunnetuksi uusklassinen synteesi ja luotu mallit, jotka muodostivat uuskeynesiläisen taloustieteen perusajatukset. Nämä ideat hallitsivat valtavirran taloutta sodanjälkeisenä aikana ja muodostivat makrotaloudellisen ajattelun valtavirran 1950-, 1960- ja 1970-luvuilla. Tapahtui joukko tapahtumia, jotka ravistelivat uuskeynesiläistä teoriaa 1970-luvulla, kun stagflaatio ja Milton Friedmanin kaltaisten monetaristien työ kyseenalaistivat uuskeynesiläisiä teorioita. Tuloksena olisi joukko uusia ideoita tuomaan keynesiläiseen analyysiin työkaluja, jotka kykenevät selittämään 1970-luvun taloudelliset tapahtumat. Seuraava suuri keynesiläisen ajattelun aalto alkoi yrittämällä antaa keynesiläiselle makrotaloudelliselle päättelylle mikrotaloudellinen perusta. (Objektivirhe) Nämä uudet keynesiläiset auttoivat luomaan " uuden uusklassisen synteesin ", joka muodostaa tällä hetkellä makrotaloudellisen teorian valtavirran. Uuden keynesiläisen koulun syntymisen jälkeen uuskeynesiläisiä on joskus kutsuttu "vanhoihin keynesiläisiin". Uuskeynesiläinen taloustiede - https://fi.qaz.wiki/wiki/Neo-Keynesian_economics
ellauri096.html on line 625: Keynesiläisen päättäjän teoreettisen laitteen toinen pääosa oli Phillips-käyrä . Tämä käyrä, joka oli pikemminkin empiirinen havainto kuin teoria, osoitti, että työttömyyden lisääntynyt työllisyys merkitsi inflaation nousua. Keynes oli vain ennustanut, että työllisyyden kasvu aiheuttaisi korkeamman hinnan, ei korkeamman inflaation . Tällöin ekonomisti voisi käyttää IS–LM-mallia ennustamaan esimerkiksi, että rahan tarjonnan kasvu nostaisi tuotantoa ja työllisyyttä - ja sitten Phillips-käyrän avulla ennustaa inflaation kasvua. Keynesianismin vaikutuksen vahvuuden voi nähdä ekonomistien aalto, joka alkoi 1940-luvun lopulla Milton Friedmanin kanssa . Sen sijaan, että he hylkäsivät makrotalouden mittaukset ja makrotalouden mallit, he omaksuivat tekniikat, joissa koko taloutta pidetään kysynnän ja tarjonnan tasapainossa, mutta toisin kuin keynesiläiset - he väittivät, että "syrjäyttämisen" vaikutukset saisivat aikaan tai riistäisivät finanssipolitiikan sen positiivisesta vaikutuksesta. Sen sijaan on keskityttävä rahapolitiikkaan, jonka varhaiset keynesiläiset jättivät suurelta osin huomiotta. Monetaristinen kritiikki työnsi keynesiläisiä kohti tasapainoisempaa näkemystä rahapolitiikasta ja innoitti Keynesian teorian tarkistusaallon. 1950-luvulla julkisen vallan kohtalainen kysyntä johti teollisuuden kehitystä ja finanssi- ja rahapolitiikan suhdannepolitiikan käyttöä ja saavutti huippunsa 1960-luvulla, jolloin monille keynesiläisille tuntui, että vauraus oli nyt pysyvää. Vuoden 1973 öljyshokin ja 1970-luvun taloudellisten ongelmien myötä moderni liberaali taloustiede alkoi kuitenkin suosiota. Tänä aikana monet taloudet kokivat "stagflaatiota ": korkea ja kasvava työttömyys yhdistettynä korkeaan ja nousevaan inflaatioon, mikä on ristiriidassa Phillips-käyrän ennusteen kanssa. Stagflaatio tarkoitti, että sekä ekspansiivista (taantuman vastaista) että supistavaa (inflaation vastaista) politiikkaa oli sovellettava samanaikaisesti, mikä oli selvää mahdotonta. Tämä ongelma johti klassisempaan analyysiin perustuvien ideoiden nousuun, mukaan lukien monetarismi, tarjontapuolen taloustiede ja uusi klassinen taloustiede. Tämä tuotti "poliittisen sidoksen" ja keynesiläisen talouden konsensuksen romahtamisen, mikä johti uuden klassisen makrotalouden ja uuden keynesianismin kehitykseen. Seuraavien vuosikymmenien aikana nämä kaksi koulua kokoontuisivat luomaan uuden uusklassisen synteesin, joka muodostaa nykypäivän valtavirran perustan. Uuskeynesiläinen taloustiede - https://fi.qaz.wiki/wiki/Neo-Keynesian_economics
ellauri096.html on line 674: This meant that, because the parameters of the models were not structural, i.e. not indifferent to policy, they would necessarily change whenever policy was changed. The so-called Lucas critique followed similar criticism undertaken earlier by Ragnar Frisch, in his critique of Jan Tinbergen's 1939 book Statistical Testing of Business-Cycle Theories, where Frisch accused Tinbergen of not having discovered autonomous relations, but "coflux" relations,[10] and by Jacob Marschak, in his 1953 contribution to the Cowles Commission Monograph, where he submitted that
ellauri096.html on line 812: "Whether we deal with historical or natural phenomena, the individual observation of phenomena assumes the character of a 'fact' only when it can be related to other, analogous observations in such a way that the whole series 'makes sense.' This 'sense' is, therefore, fully capable of being applied, as a control, to the interpretation of a new individual observation within the same range of phenomena. If, however, this new individual observation definitely refuses to be interpreted according to the 'sense' of the series, and if an error proves to be impossible, the 'sense' of the series will have to be reformulated to include the new individual observation (1955, p. 35)" (1990, pp. 230–231).
ellauri096.html on line 831: Pulla kävi viisi luokkaa Viipurin suomalaista lyseota. Hän suoritti asepalveluksen Pioneeripataljoonassa Korialla vuonna 1922. Hän oli toimittajana eri lehdissä. Hän oli Suomen Kirjailijaliiton johtokunnassa vuosina 1950–1957. Pulla teki pitkän uran mainosalalla. Hän toimi Kustannusosakeyhtiö Kirjan mainospäällikkönä 1925–1933 sekä tekstisuunnittelijana ja sittemmin apulaisjohtajana mainostoimisto Erva-Latvalassa 1933–1964. Viimeisenä työnään Pulla toimi Tukon asiakaslehden Kauppa ja Koti päätoimittajana 1964–69. Wilhon porukat piti saarnailtoja Kirjalla Pohjoisrannassa.
ellauri096.html on line 876: Moni historian maalimies harrasti nuorena mensuurimeikkailua. Heidän joukossaan oli muun muassa kommunismin isä Karl Marx. Yhteiskuntafilosofi Karl Marxilla (1818–1883) oli vasemman silmänsä yläpuolella mensuurimeikkailuottelussa Bonnin yliopistossa saatu arpi. Sekin oli muuten juutalaisia. Kainin merkkiä kantoivat Heikin kaa. Saksalainen säveltäjä Richard Wagner (1813–1883) saattoi sekin olla jutku tuntemattomaxi jääneen isän puolelta. Se oli innokas miekkailija opiskeluaikoinaan Leipzigissä, missä hän kuului yliopiston Saksikäsi-osakuntaan. Natsijohtaja Ernst Kaltenbrunner (1903–1946) tunnettiin julmuudestaan. Hänellä oli kasvoissaan useita mensuuriotteluista saatuja arpia ja useampia Victorinox-linkkuveizistä saatuja peräpuolella. Hullu filosofi Friedrich Nietzsche (1844–1900) opiskeli Bonnin yliopistossa teologiaa ja kuului Francofobia-osakuntaan. Hän keskeytti opintonsa vuoden jälkeen ja vaihtoi kielitieteeseen. Tanskalainen tähtitieteilijä Tyko Brahe (1546–1601) menetti nenänsä miekkataistelussa Rostockin yliopistossa. Syynä oli aivan mahdoton tunarointi. Silitysrautakansleri Otto von Bismarck (1815–1898) oli innokas miekkailija Göttingenin yliopistossa, missä sillä meni paremmin meikkailusalilla kuin luennoilla. Autotehtailija Ferdinand Porsche (1875–1951) opiskeli Wienissä ja miekkaili osakuntansa Bruna Bröder edustajana.
ellauri096.html on line 943: 95.html">taaxepäin
ellauri097.html on line 63: Henry Louis Mencken (September 12, 1880 – January 29, 1956) oli jenkki lehtineekeri vaikka matu sakemanni kuten Donald Trump. Kova sakubändäri. Kirjoitti yritelmiä, etenkin satiirisia. Satyriasisko sitä vaivasi. Saxaa puhui pienenä mutta näytti kieltä jenkeille. Amerikansk kulturprofil, tyypillinen sikäli että luuli enemmän kuin tiesi. Sikäli epätyypillinen ettei uskonut enempää kuin luuli. Kommentoi laajasti paikallista skeneä. Pilkkasi Daytonin apinajuttua (sen perusteella teki laulun Antti Syrjäniemi ja Dumari coverin, joka on tullut mainituxi paasauxissa aiemmin.) Oli ateisti ja vastusti Amerikan menoa molempiin maailmansotiin. Ei voinut siis olla läpeensä paha kaiketi. Muttei hyväkään sillä piti mursuwiixisestä maanmiehestään Nietschestä.
ellauri097.html on line 245: Greenin teosten keskeisiä aiheita ovat itsetuho, uskonto ja seksuaalisuus, ja niiden tapahtumaympäristö on ranskalainen maaseutukaupunki, jossa asuvan neuroottisen hahmon elämää hän kuvaa. Hän kirjoitti myös näytelmiä, joista useimmat hän kirjoitti 1950-luvun ensi puoliskolla. Ne käsittelivät itsensä löytämistä.
ellauri097.html on line 292: Patrick White (1912–1990) was raised in Sydney’s well-to-do Rushcutter’s Bay, and was sent to England at 13. He attended boarding school, then Cambridge, and during the war was stationed in North Africa. It was there, in 1941, that White met Manoly Lascaris, the Greek officer who he would love for the rest of his life. By the time White and Lascaris returned to Australia. in 1947 White had written three tepidly received novels, and a play. It took coming home to Sydney to transform his writing and elevate it to the level of genius. White produced The Tree of Man, in 1955, his first novel to be written in Sydney. He went on to write a string of masterpieces in quick succession: Voss, Riders in the Chariot, The Vivisector. He received the Nobel Prize for Literature in 1973. The Nobel committee credited White “for an epic and psychological narrative art which has introduced a new continent into literature.”
ellauri097.html on line 324: Seuraavaan taulukkoon on kirjattu kirjailijoiden mieltymyxiä luokiteltuna uraniaaniaktivisti Karl Heinrich Ulrichin (1825-95) viiden kirjasen Forschungen über das Räthsel der mannmännlichen Liebe (1864-65) mukaisesti. HUOM nää ryhmät ei ole toisiansa poissulkevia eikä varmaan tyhjentäviäkään. Esim. on vaikee sanoa onko joku Männling vai Weibling, ei ne välttämättä ole kiveenhakattuja rooleja. Vaikka kyllähän usein homoliitoissa näkee kuka käskee ja kuka keittää perunat. Vaan niinpä näkee heteronormatiivisissakin.
ellauri097.html on line 681: Nieminen oli suorittanut alemman oikeustutkinnon ja oli oppiarvoltaan varanotaari. Hän keksi vuoden 1957 kevättalvella eetteripyörreteorian. Hän piirsi tuolloin paperille neljän ympyrän muodostaman kuvion ja katsoi, että kuviolla voi selittää sähkön. Myöhemmin hän oppi mielestään selittämään teoriallaan myös painovoiman, kvantti-ilmiöt, pallosalaman ja maailman synnyn.[2]
ellauri099.html on line 116:
95/lari-the-laiskiainen-2-728.jpg" height="100px" />
ellauri099.html on line 133:
953e75-27a3-4f98-b482-009a41343cba-ioweyouone2.jpg" height="100px" />
ellauri099.html on line 141:
95/0864/products/2356528_1024x1024.jpeg?v=1563184161" height="100px" />
ellauri099.html on line 159: 9507">
Suomen Akatemia ja vähän Kreikankin
ellauri100.html on line 91: Ernst Kretschmer (8. lokakuuta 1888 Wüstenrot, Saksa – 8. helmikuuta 1964 Tübingen, Länsi-Saksa) oli saksalainen psykiatri. Kretschmer tuli tunnetuksi erityisesti ruumiin ja sielun rakenteen vastaavuutta koskevista töistään. Hänen tuotannostaan on suomennettu muun muassa teos Nerous ja ihminen (1950).
ellauri100.html on line 93: Kretschmer opiskeli teologiaa, lääketiedettä ja filosofiaa Tübingenin, Münchenin sekä Hampurin yliopistoissa vuosina 1906–1912. Hän työskenteli vuodesta 1913 lähtien Robert Gauppin assistenttia Tübingenissa, missä hän suoritti habilitaatiotutkinnon 1918. Hän jatkoi Tübingenissa yliopiston lääketieteen yksikön apulaisjohtajana vuoteen 1926 saakka, jolloin hän siirtyi Marburgin yliopiston psykiatrisen klinikan johtajaksi. Vuosina 1946–1959 Kretschmer työskenteli Tübingenin yliopiston psykiatrian klinikan johtajaprofessorina. Uransa loppuajan Kretschmer työskenteli yksityisenä tutkijana omien konstituutiopsykologiaan ja työpsykologiaan keskittyvien töidensä parissa.
ellauri100.html on line 141: 1955 behauptete er als Gutachter in einem Wiedergutmachungsverfahren eines an Depressionen leidenden Naziverfolgten, dass es keine verfolgungsbedingten Neurosen gebe.
ellauri100.html on line 1351: Sodan jälkeen se palasi yliopistolle ja lähti maakuntakierroxelle mm Romaniaan ja Ebyktiin. (Sielläkös se tapas Greimaxen?) Tänä aikana se ryhtyi vassarixi ja kirjoitti jonkun kirjankin 1953. Mun syntymävuodesta koulun alkuun asti Barthes kykki CNRS:issä ja opiskeli lexikologia ja sosiologiaa (vrt liettualainen kollega). Kirjoitteli Mythologies-kokoelman yritelmiä, joissa analysoitiin pöpyläärikulttuurin ilmiöitä korkeakyldyyrisesti, mm. painia ja mainoxia. Se ei osannut kovin hyvin enkkua.
ellauri100.html on line 1366: Barthesin vastaus oli koittaa selvittää mikä tekee kirjoista uniikkeja ja originelleja. Kirjassa Le degré zéro de l´écriture (1953), se väittää että konventiot vaivaa sekä kieltä että tyyliä, eikä ne ole sixi luovia. Sen sijaan "kirjoitus", se miten kirjailija vääntelee tyylikonventioita) on se ainut uniikki ja luova akti. Mut heti kun toi uusi vääntely tulee tunnetuxi, se muuttuu klisheexi. Sixipä (kuten huomautti Jussi Jurkka selvänäkevästi radiossa) taiteessa tarvitaan koko ajan uusia muotoja, uusia muotoja tarvitaan, muuten ei ole koko taidetta.
ellauri101.html on line 82: Joku John Hollanti jakaa apinat 6 tyyppiin: realistit tutkivat taiteelliset seuralliset yritteliäät sovinnaiset. Nää nimityxet on kyllä aika luppoovan ällöjä. Mut ize testi on typerä ammatinvalintatesti, haluisitko tehdä sitä vaiko tätä duunia. Tää on kyllä erittäinkin tylsä, jopa niin ikävystyttävä ettei se edes ole kaupallinen. The theory was developed by John L. Holland over the course of his career, starting in the 1950s. Tässä mä olin yllätyxettömästi tyyppiä Investigative.
ellauri101.html on line 103:
953-4LSP990ZFWMYBGHFY74U/ke17ZwdGBToddI8pDm48kJj4Kr-VxF8wQRoF207jOk4UqsxRUqqbr1mOJYKfIPR7LoDQ9mXPOjoJoqy81S2I8PaoYXhp6HxIwZIk7-Mi3Tsic-L2IOPH3Dwrhl-Ne3Z2ovGmRt241rYKlpluUCO10vNyYyWjOfzBo2cnzJ6B8jYKMshLAGzx4R3EDFOm1kBS/Myer+Briggs.png?format=500w" />
ellauri101.html on line 167:
9545d" width="40%" />
ellauri101.html on line 590: Y-sukupolvi on syntynyt vuosien 1980–1995 välillä. Y-sukupolvi ei kasvaessaan kokenut sotia niin Suomessa kuin Yhdysvalloissakaan, mutta Suomessa he kokivat nuorina 1990-luvun alun laman. Siinä joidenkin heistä vanhemmat syrjäytyivät, mikä saattoi periytyä lapsillekin. Y-sukupolvi on kasvanut tietoteknisen kehityksen kanssa, ja heille internet on tärkeä osa viestintää.
ellauri101.html on line 628: For comparison, the United Nations estimated that the human population was about 7.8 billion in 2020, up from 2.5 billion in 1950. Roughly three-quarters of all people reside in Africa and Asia in 2020. In fact, most human population growth comes from these two continents, as nations in Europe and the Americas tend to have too few children to replace themselves.
ellauri102.html on line 54: Daniel Yankelovich (December 29, 1924 – September 22, 2017) was a public opinion analyst and social scientist. After attending Boston Latin School, Yankelovich graduated from Harvard University in 1946 and 1950 before completing postgraduate studies at the Sorbonne in France. As a psychology professor he has taught at New York University and The New School for Social Research. In 1996 he served as Senior Fellow at the John F. Kennedy School of Government at Harvard. In 2015, Yankelovich received the Warren J. Mitofsky Award for Excellence in Public Opinion Research.
ellauri102.html on line 56: In 1958 he founded the marketing and research firm Daniel Yankelovich, Inc., which was later renamed as Yankelovich, Skelly, & White, Inc., remaining chair till 1986. In 2008, Yankelovich merged with Henley HeadlightVision to create The Futures Company, a planning consultancy that exists under the WPP communications holding company. He also founded The New York Times/Yankelovich Poll, now The New York Times/CBS Poll. In 1976, together with Cyrus Vance, he founded Public Agenda, a nonpartisan group devoted to public opinion and citizen education. Educating the public and forming their public opinion is the key to democracy, viz. κρατεĩν τòν δῆμον, containing the rubble. In 1995 he was awarded the Helen Dinerman Award by the World Association for Public Opinion Research. Fuck these guys are Jews to a man!
ellauri102.html on line 108: After almost a century of moving upward, David has eventually gone down. Yankelovich is survived by his daughter, Nicole Mordecai, and her husband David; granddaughter Rachel Mordecai; sister Libby Schenkman and her children Fay and Max. In 1959, he married Hassmieg Kaboolian; that marriage ended in divorce. She was Armenian. He later married Mary Komarnicki, now deceased, and then Barbara Lee. More recently, he lived in La Jolla with his companion, Laura Nathanson. Laura got nothing, being just a companion. Neither did Kaboolian nor Komarnicki, nor Barbara Lee, for being utter failures, having wrong opinions, or wrong religion.
ellauri102.html on line 147: Metsästyksen harrastajana tunnettu Nugent on vuodesta 1995 lähtien ollut National Rifle Associationin johtokunnan jäsen. Hän on kirjoittanut useisiin vetoomuksiin ja ollut myös poliittisesti aktiivinen. Hän on kertonut julkisuudessa harkinneensa asettumista ehdolle Michiganin kuvernööriksi. Hänet tunnetaan paleokonservatistisista mielipiteistään, ja hän on myös ilmoittanut ottaneensa alkoholia ja huumausaineita.
ellauri102.html on line 211:
ellauri102.html on line 418: Before World War II, her paternal grandparents were communists, but they began to turn against the Soviet Union after the Molotov–Ribbentrop Pact in 1939. In 1942, her grandfather, an animator at Disney, was fired after the 1941 strike, and had to switch to working in a shipyard instead. By 1956, they had abandoned communism. Vitun takinkääntäjät, juutalaisiin ei ole luottamista, niinkuin se Trotskykin. Klein's father grew up surrounded by silly ideas of social justice and racial equality, but found it "difficult and frightening to be the child of Communists", a so-called red diaper baby.
ellauri105.html on line 37: Seija ihmettelee mixi näissä paasauxissa on niin paljon kerrassaan naurettavia juttuja. Sitä pelottaa, eikai tuo ole jo hullun naurua. They're going to take me away, hahaa, hiihii, hahaa. No Koska se on koko poinzi. Sanon kuin 95" data-nimi="Bennet Elizabeth">Elizabeth Bennetin isä: mitä varten me apinat olemme täällä murheen laaxossa ellemme nauramassa toisille ja joskus (tosin harvemmin) jopa vähän izelle. Naura sinäkin.
ellauri105.html on line 93: 95" data-nimi="Biden Joe">President Biden speaks at a podium with Vice President Kamala Harris and House Speaker Nancy Pelosi behind him. Letter from Biden’s Washington.
ellauri105.html on line 104: Susanin lehti Politico on antisemitistinen ja oikeistohenkinen. Tiesittekö muuten että 95240" data-nimi="Sanders Bernie">Bernie Sanderskin on jutku? 😃 Tuppikulli tai esinahkapoolo, vitun väliä, se mikä ratkaisee on paljonko on perstaskussa. Vieläko taipuu bideelle vai ei.
ellauri105.html on line 147: 9554">
Kotimaan uutisia
ellauri105.html on line 518: Hannu "Happy" Pyykkönen (s. 1950) on suomalainen opettaja ja ortodoksivaikuttaja. Hän toimi mikkeliläisen Päämajakoulun rehtorina vuosina 1990–2010 ja sitä ennen saman koulun opettajana ja vararehtorina. Terveisiä Mikkelistä käskivät vetää kikkelistä.
ellauri106.html on line 67: In October 1956, Philip Roth met the secretary Margaret Martinson Williams in Chicago, whom he married in February 1959. The divorced mother of two children of completely different social origins, who was four years older than him, initially gave Roth the feeling of both a challenge and a liberation. Later, however, the problems and arguments in their relationship increased, which the writer dealt with in retrospect in works such as When She Was Good ( Lucy Nelson or Die Moral, 1967) or My Life As a Man (Mein Leben als Mann, 1974). In his autobiography The Facts (The Facts, 1988) Margaret even advanced as Josie Jensen to the “counter-self”, to the “arch enemy and nemesis ” of the author. The couple separated in 1963, but Margaret Roth refused to consent to a divorce. Five years later she died in a car accident.
ellauri106.html on line 69: From 1958 onwards, the couple lived in New York on the Lower East Side of Manhattan, and in 1959 they spent seven months in Italy on a Guggenheim grant. Upon their return, they both settled in Iowa City, where Roth led the Writers' Workshop at the University of Iowa. The experiences in small-town Iowa far away from the American metropolises flowed into Roth's second novel Letting Go (Other People's Worries), which was published in 1962, but in contrast to Roth's previously published volume of short stories Goodbye, Columbus caused mixed reactions from critics. Stanley Edgar Hyman, for example, criticized weaknesses in the narrative structure of the novel, the two narrative parts of which are only superficially connected, but praised what he saw as "the keenest eye for the details of American life since Sinclair Lewis". Letting Go is also the first novel in which Roth, as in numerous later works, made the writings of his literary predecessors an integral part of the narrative, and is therefore often referred to as Roth's first "Henry James novel".
ellauri106.html on line 104: He enjoyed a robust childhood and was poplar in high school where he was a bright student but not quite diligent enough in his studies to win a prized full scholarship to Rutgers where he wanted to study law. Roth attended Rutgers University in Newark for a year, then transferred to Bucknell University in Pennsylvania, where he earned a B.A. magna cum laude in English and was elected to Phi Beta Kappa. He received a scholarship to attend the University of Chicago, where he earned an M.A. in English literature in 1955 and briefly worked as an instructor in the university´s writing program. Less prestigious Bucknell University in Pennsylvania was Roth’s fallback school. There he abandoned his vague dreams of becoming a lawyer for the underdog and turned his attention to writing.
ellauri106.html on line 106: That same year, rather than wait to be drafted, Roth enlisted in the army. Roth enlisted in the Army that year to avoid being drafted and assigned to unpleasant duty like the infantry. Fortunately he suffered a back injury during basic training and was given a medical discharge. Who knows. He returned to Chicago in 1956 to study for a PhD in literature but dropped out after one term. It was a yeasty environment for a young writer. Saul Bellow was a contemporary and with some what similar backgrounds and interests they could not avoid being rivals. During that year he met a lovely shiksa waitress Margaret Martinson, a single woman with a small child. He was smitten. An intense, but often troubled relationship ensued. At the end of the year he dropped out of the U of C and headed to the University of Iowa to teach in its creative writing program. None the less, whatever he may have said, Roth was not happy there, perhaps because the semi-rural Midwesterness of Ames was alien to him. After a while with Martinson in tow he moved on to a similar position at Princeton, another WASP bastion but one with even more prestige. Everyone who knew him recognized Roth as an early comer. He later continued his academic career at the University of Pennsylvania, where he taught comparative literature before retiring from teaching in 1991. Roth started teaching literature in the late 1960s at the University of Pennsylvania. The 1969 feature film adaptation of Goodbye, Columbus coincided with the publication of Portnoy’s Complaint, which soon became a best-seller amid controversy for its prurient content. (Those who've read it will likely not forget Portnoy's "love affair" with mom´s slab of liver in the fridge.)
ellauri106.html on line 124: He graduated from Newark´s Weequahic High School in or around 1950. In 1969 Arnold H. Lubasch wrote in The New York Times, "It has provided the focus for the fiction of Philip Roth, the novelist who evokes his era at Weequahic High School in the highly acclaimed Portnoy´s Complaint. Besides identifying Weequahic High School by name, the novel specifies such sites as the Empire Burlesque, the Weequahic Diner, the Newark Museum and Irvington Park, all local landmarks that helped shape the youth of the real Roth and the fictional Portnoy, both graduates of Weequahic class of ´50." The 1950 Weequahic Yearbook calls Roth a "boy of real intelligence, combined with wit and common sense." He was known as a clown during high school.
ellauri106.html on line 154: Born in Newark, N.J., Mr. Roth enlisted in the Navy in 1945 and served for about two years. He went on to study at the Pratt Institute in the late 1940s and later at the Art Students League of New York, a school established by artists for artists, in 1952.
ellauri106.html on line 158: Mr. Roth was first married in 1954 and shortly thereafter adopted two boys, Seth and Jonathan. He struggled with raising both young children after his wife died in 1970. Not Dorene, but an ex, not named.
ellauri106.html on line 255: Who are Philip Roth´s ex-wives Claire Bloom and Margaret Martinson? Have they got anything in common? I bet they were spitting images of Phil´s mother, one way or another. Roth was married twice – to Margaret Martinson from 1959 to 1963. He met Martinson in 1956 and married her three years later. Roth claims she used someone else’s urine sample to persuade him she was pregnant and trick him into marriage.
ellauri106.html on line 263: He was wedded to long-time partner Claire Bloom from 1990 to 1995. Roth and Bloom’s five-year marriage ended in divorce in 1995.
ellauri106.html on line 311: Ike Eisenhover oli Amerikan Mannerheim. Se tuli sodasta juhlittuna kenraalina ja sitä kosiskeli pressaehdokkaaxi 1952 sekä norsut että aasit. Se valizi norsut kun sillä oli paljon norsukavereita.
ellauri106.html on line 317: Vuoden 1952 vaaleihin Eisenhowerin varapresidentiksi valittiin Richard M. Nixon, joka oli ammattipoliitikko ja miltei McCarthyn veroinen antikommunisti. Eisenhower valittiin toiselle kaudelle vuoden 1956 vaaleissa.
ellauri106.html on line 322: Eisenhower lähetti 1958 Vietnamiin ensimmäiset yhdysvaltalaiset sotilaat neuvonantajan nimikkeellä. Hänen hallintonsa oli jatkanut Trumanin politiikkaa, jossa Ranskan sotatoimia tuettiin Vietnamissa toimittamalla Ranskan tarvitsemia aseita. Eisenhower loi myös uuden ulkopoliittisen opin, dominoteorian (katso myös Eisenhowerin oppi). Teorian tarkoituksena oli estää Kaakkois-Aasian maiden kaatumista kommunismiin. Teorian mukaan tämä piti tehdä viimeistään Vietnamissa.
ellauri106.html on line 379: Marcusen pääteokset ilmestyivät hänen Yhdysvalloissa viettämänään aikana. Teoksessaan Eros and Civilization (1955) hän pyrki yhdistämään Karl Marxin ja Sigmund Freudin ajattelun. Marcusen Yksiulotteinen ihminen puolestaan sai kaikupohjaa 1960-luvun lopun opiskelijaliikkeestä. Marcuse puhui usein opiskelijoiden mielenosoituksissa ja siten häntä – vastoin omaa näkemystään – alettiin pitää "uusvasemmiston isänä". Ich bin nicht der Vater! Marcusen tärkeimpiä oppilaita on Jürgen Habermas.
ellauri106.html on line 671: Andrew ”Andy” Hardy on Mickey Rooneyn esittämä nuori mieshahmo Metro-Goldwyn-Mayerin vuosina 1937–1946 tuottamissa perhekomedioissa sekä vielä yhdessä elokuvasarjan elvytysyrityksessä vuodelta 1958. Andy Hardy -sarjan elokuvia tehtiin kaikkiaan kuusitoista.
ellauri107.html on line 39: 953" data-nimi="Fragonard Jean-Honoré">Jean-Honoré Fragonard (4. huhtikuuta 1732 Grasse – 22. elokuuta 1806 Pariisi) oli ranskalainen rokokookauden taidemaalari.
ellauri107.html on line 315: Mieheksi kasvaminen on jatkuva prosessi. Se mikä ei tapa, vahvistaa. Minusta. Ei ehkä sinusta. Olen viisikymppinen ho- bibliofiili Tampereelta. Olen valmistunut Tampereen yliopistosta filosofian maisteriksi 1995. Opetan historiaa, filosofiaa ja yhteiskuntaoppia Tampereen yhteiskoulun lukiossa. Kaikki mielipiteet ovat omiani, tai no, mun ize lainaamia mm. Philip Rothilta.
ellauri107.html on line 340: Näin kirjoittaa walesilainen runoilija Dylan Thomas (1914-1953) runossaan Älä sovinnolla lähde siihen hyvään yöhön (suomennos Marja-Leena Mikkola). No sehän ei elänytkään kovin vanhaxi. Runosta tulee mieleen Rothin don quijotemainen kamppailu kaiken katoavaisuutta vastaan. Mixi olemme ylipäänsä täällä? Hölmö kysymys. Johan sen ateisti kertoi nigerialaishölmölle: koska vanhempani harrastivat sexiä. Merry kuittasi: mixi muut apinat ovat täällä? Mixi kengurut ovat täällä? Mitä on elämä? Välitunti kahden unettavan oppitunnin välissä.
ellauri107.html on line 395: The antihero of Roth’s 1995 novel Sabbath’s Theatre blinds us with his astonishing misogyny, his exponential misanthropy, his audacious nihilism - and yet he makes us care shit. The depraved Mickey Sabbath, the hero, anti-hero and villain of Philip Roth’s 1995 tour d'Eiffel, Sabbath’s Theatre. Just what he does to deserve this affection over the course of 450 bile-filled pages is hard to fathom. He virtually copies that bête noire of creative writing courses, the unsympathetic character. To discover such a monstrous creation on the page is a shock.
ellauri107.html on line 400: Where does Roth pull it out of (the expression is apt)? Sabbath had decided to defy his own imminent demise by attempting to have as much sex as possible. As the book begins, Sabbath finds himself “six short years from seventy”, with “the game just about over”. What, 64? That is young! Phil was 62 in 1995. Is that when his pecker started to sag?
ellauri108.html on line 137: Rasta women usually wear clothing that covers their head and hides their body contours. Trousers are usually avoided, in favour of long skirts. Women are expected to cover their head while praying, and in some Rasta groups this is expected of them whenever in public. Rasta discourse insists this female dress code is necessary to prevent women attracting men and presents it as an antidote to the sexual objectification of women in Babylon. Rasta men are permitted to wear whatever they choose. Although men and women took part alongside each other in early Rasta rituals, from the late 1940s and 1950s the Rasta community increasingly encouraged gender segregation for ceremonies. This was legitimised with the explanation that women were impure through menstruation and that their presence at the ceremonies would distract male participants.
ellauri108.html on line 150: The largest groundings were known as "groundations" or "grounations" in the 1950s, although they were subsequently re-termed "Nyabinghi Issemblies". The term "Nyabinghi" is adopted from the name of a mythical African queen. Nyabinghi Issemblies are often held on dates associated with Ethiopia and Haile Selassie. These include Ethiopian Christmas (7 January), the day on which Haile Selassie visited Jamaica (21 April), Selassie's birthday (23 July), Ethiopian New Year (11 September), and Selassie's coronation day (2 November). Some Rastas also organise Nyabinghi Issemblies to mark Jamaica's Emancipation Day (1 August) and Marcus Garvey's birthday (17 August). A group of Rastas in Liberia celebrate Marcus Garvey's birthday.
ellauri108.html on line 205: Howell has been described as the "leading figure" in the early Rastafari movement. He preached that black Africans were superior to white Europeans and that Afro-Jamaicans should owe their allegiance to Haile Selassie rather than to George V, King of Great Britain and Ireland. The island's British authorities arrested him and charged him with sedition in 1934, resulting in his two-year imprisonment. Following his release, Howell established the Ethiopian Salvation Society and in 1939 established a Rasta community, known as Pinnacle, in Saint Catherine Parish. Police feared that Howell was training his followers for an armed rebellion and were angered that it was producing cannabis for sale. They raided the community on several occasions and Howell was imprisoned for a further two years. Upon his release he returned to Pinnacle, but the police continued with their raids and shut down the community in 1954; Howell himself was committed to a mental hospital.
ellauri108.html on line 214: Rastafari's main appeal was among the lower classes of Jamaican society. For its first thirty years, Rastafari was in a conflictual relationship with the Jamaican authorities. Jamaica's Rastas expressed contempt for many aspects of the island's society, viewing the government, police, bureaucracy, professional classes, and established churches as instruments of Babylon. Relations between practitioners and the police were strained, with Rastas often being arrested for cannabis possession. During the 1950s the movement grew rapidly in Jamaica itself and also spread to other Caribbean islands, the United States, and the United Kingdom.
ellauri108.html on line 216: In the 1940s and 1950s, a more militant brand of Rastafari emerged. The vanguard of this was the House of Youth Black Faith, a group whose members were largely based in West Kingston. Backlash against the Rastas grew after a practitioner of the religion allegedly killed a woman in 1957. In March 1958, the first Rastafarian Universal Convention was held in the settlement of Back-o-Wall, Kingston. Following the event, militant Rastas unsuccessfully tried to capture the city in the name of Haile Selassie. Later that year they tried again in Spanish Town. The increasing militancy of some Rastas resulted in growing alarm about the religion in Jamaica. According to Cashmore, the Rastas became "folk devils" in Jamaican society. In 1959, the self-declared prophet and founder of the African Reform Church, Claudius Henry, sold thousands of tickets to Afro-Jamaicans, including many Rastas, for passage on a ship that he claimed would take them to Africa. The ship never arrived and Henry was charged with fraud. In 1960 he was sentenced to six years imprisonment for conspiring to overthrow the government. Henry's son was accused of being part of a paramilitary cell and executed, confirming public fears about Rasta violence. One of the most prominent clashes between Rastas and law enforcement was the Coral Gardens incident of 1963, in which an initial skirmish between police and Rastas resulted in several deaths and led to a larger roundup of practitioners. Clamping down on the Rasta movement, in 1964 the island's government implemented tougher laws surrounding cannabis use.
ellauri108.html on line 231: The mid-1990s saw a revival of Rastafari-focused reggae associated with musicians like Anthony B, Buju Banton, Luciano, Sizzla, and Capleton. From the 1990s, Jamaica also witnessed the growth of organised political activity within the Rasta community, seen for instance through campaigns for the legalisation of cannabis and the creation of political parties like the Jamaican Alliance Movement and the Imperial Ethiopian World Federation Incorporated Political Party, none of which attained more than minimal electoral support. In 1995, the Rastafari Centralization Organization was established in Jamaica as an attempt to organise the Rastafari community.
ellauri108.html on line 239: The Bobo Ashanti sect was founded in Jamaica by Emanuel Charles Edwards through the establishment of his Ethiopia Africa Black International Congress (EABIC) in 1958. The group established a commune in Bull Bay, where they were led by Edwards until his 1994 death. The group hold to a highly rigid ethos. Edwards advocated the idea of a new trinity, with Haile Selassie as the living God, himself as the Christ, and Garvey as the prophet. Male members are divided into two categories: the "priests" who conduct religious services and the "prophets" who take part in reasoning sessions. It places greater restrictions on women than most other forms of Rastafari; women are regarded as impure because of menstruation and childbirth and so are not permitted to cook for men. The group teaches that black Africans are God's chosen people and are superior to white Europeans, with members often refusing to associate with white people. Bobo Ashanti Rastas are recognisable by their long, flowing robes and turbans.
ellauri108.html on line 277: During the 1950s and 1960s, Rastas were among the thousands of Caribbean migrants who settled in the United Kingdom, leading to small groups appearing in areas of London such as Brixton and Notting Hill in the 1950s. By the late 1960s, Rastafari had attracted converts from the second generation of British Caribbean people, spreading beyond London to cities like Birmingham, Leicester, Liverpool, Manchester, and Bristol. Its spread was aided by the gang structures that had been cultivated among black British youth by the rudeboy subculture, and gained increasing attention in the 1970s through reggae's popularity. According to the 2001 United Kingdom Census there are about 5000 Rastafari living in England and Wales. Clarke described Rastafari as a small but "extremely influential" component of black British life.
ellauri109.html on line 228: Aragon oli mukana dada-liikkeessä vuosina 1919–1924, ja hänestä tuli yksi kirjallisuuden surrealismin perustajia yhdessä André Bretonin ja Philippe Soupaultin kanssa. Monien muiden surrealistien tavoin Aragonkin liittyi kommunistiseen puolueeseen ja kirjoitti poliittissävyisiä runoja koko uransa ajan. Hän kuitenkin myös arvosteli Neuvostoliittoa, varsinkin 1950-luvulla. Mulla on sen kirja kauniista kortteleista.
ellauri109.html on line 268: John Rogers Searle (/sɜːrl/; born July 31, 1932) is an American philosopher. He was Willis S. and Marion Slusser Professor Emeritus of the Philosophy of Mind and Language and Professor of the Graduate School at the University of California, Berkeley until June 2019, when his emeritus status was revoked for having violated the university’s sexual harassment policies. Widely noted for his contributions to the philosophy of language, philosophy of mind, and social philosophy, he began teaching at UC Berkeley in 1959.
ellauri109.html on line 541: In March, 1959, The New Yorker published Roth’s story “Defender of the Faith,” in which a Jewish enlisted man tries to manipulate a Jewish sergeant into giving him special treatment out of ethnic kinship. Various rabbis and Jewish community leaders accused Roth of cultural treason. “What is being done to silence this man?” Emanuel Rackman, the president of the Rabbinical Council of America, wrote. “Medieval Jews would have known what to do with him.”
ellauri109.html on line 565: “Sabbath’s Theater” (1995). is probably the most profane of Roth’s novels; it was also his favorite, the book in which he felt himself to be utterly free and at his best. “Céline is my Proust,” he used to say.
ellauri109.html on line 567: Roth and Bloom divorced, miserably, in 1995. A year later, Bloom published a memoir, “Leaving a Doll’s House,” in which Roth was depicted as brilliant and initially attentive to the demands of her career, but also as unpredictable, unfaithful, remote, and, at times, horribly unkind, not least about Bloom’s devotion to her grown daughter. The book quoted incensed faxes that Roth sent Bloom at the end of their union, demanding that she pay sixty-two billion dollars for failing to honor their prenuptial agreement, and another bill for the “five or six hundred hours” that he had spent going over her lines with her.
ellauri109.html on line 712: Dryden translated works by Horace, Juvenal, Ovid, Lucretius, and Theocritus, a task which he found far more satisfying than writing for the stage. In 1694 he began work on what would be his most ambitious and defining work as translator, The Works of Virgil (1697), which was published by subscription. The publication of the translation of Virgil was a national event and brought Dryden the sum of £1,400. For example, take lines 789–795 of Book 2 when Aeneas sees and receives a message from the ghost of his wife, Creusa.
ellauri109.html on line 891: Roth vaati takaisin myös koruja jotka se oli antanut Clairelle lahjaxi suhteen aikana. Pääasia näytti kuitenkin olleen raha. "Lähetä vaan shekki", se kirjoitti. Roth lopetti tarjoamalla Bloomille 104 taalaa viikossa kuten siivojalle joka niillä oli ollut New Yorkissa, sanoen että se oli ollut Bloomin ainoa anti elinkustannuxiin jotka oli olleet 80-100 tuhatta taalaa vuodessa. Lopulta Roth palautti nihkeästi jotain, muttei kaikkia, niitä Bloomin tavaroita jotka oli vielä Rothin hallussa. Ero tuli voimaan kesäkuussa 1995.
ellauri110.html on line 113: Tekniikan tohtori Matti Keijola kuoli 11. kesäkuuta 2009 Nurmijärvellä vaikeaan sairauteen. Hän oli 69-vuotias, syntynyt 5. joulukuuta 1939 Mynämäellä. Matti Keijola kirjoitti ylioppilaaksi Apollon yhteiskoulusta 1958. Hän alkoi opiskella heikkovirtatekniikkaa Teknillisen korkeakoulun sähköteknillisellä osastolla.
ellauri110.html on line 302: The first mention of the story dates back to 26 November 1895 when Chekhov, writing from Melikhovo, informed his correspondent Elena Shavrova: "I am writing now a small story called 'My Bride'." [Моя невеста, Moya nevesta]." He went on: "Once I had a bride... That is what they'd called her: Missyuss. My love for her was strong. That is what I am writing about." Whom did he mean exactly, remained unclear.
ellauri110.html on line 308: Sofia Prorokova, the author of Isaak Levitan's biography, suggested that the house with a terrace and a mezzanine in question might have been the one belonging to Anna N. Turchaninova, whose Gorka estate in the Tver Governorate Chekhov visited in the summer of 1895.According to Prorokova, the story might have been based upon the difficult relationship Levitan had with the Turchaninova sisters (hence the similarity in surnames), of whom the younger one, Varvara, the possible prototype for Zhenya (Missyuss), had a bizarre diminutive nickname, Lyulyu. This view was shared by the literary historian Leonid Grossman.
ellauri110.html on line 662: Se on niin handekeskinen ette edes muista mainita Eskin ja 5M muun samaan aikaan pasuttamaa Suomen lätkämestaruutta Ruozista, samana vuonna 1995 kun se sai Eikka Leikan muistelmilla ajankohtaisella nimellä Mestari kauan kaivatun Finlandiapalkintonsa. Mikähän sen ruozalaisen koutsin nimi olil jota Eski hehkutti? Ei ole Ruozi ihan yhtä kunniassa enää: euroviisuissakin tuli "Svede: nyl poääng". Briteillä meni yhtä penkin alle, mutta eihän niitä enää mannermaiden mielipiteet kiinnosta.
ellauri110.html on line 951: En 1959, regresó a Cuba. Fue subdirector de Lunes de Revolución (1959-1961) y secretario de redacción de la Casa de las Américas (1961-1962). Fue consejero cultural de la embajada de Cuba en Gran Bretaña (1962-1965).
ellauri110.html on line 1022: Arto Sakari Salminen (22. lokakuuta 1959 Helsinki – 15. marraskuuta 2005 Hausjärvi[1]) oli suomalainen kirjailija. Salmisen tuotannon aiheita ovat esimerkiksi viihdeteollisuus, tositelevisio, pätkätyöt ja köyhyys.
ellauri110.html on line 1085: George Pattison (1950-) is an English theologian and Anglican priest. Since 2013, he has been Professor of Divinity at the University of Glasgow. He was previously Lady Margaret Professor of Divinity at the University of Oxford.
ellauri111.html on line 128: The Apocrypha includes doctrines in variance with the Bible, such as prayers for the dead and sinless perfection. The following verses are taken from the Apocrypha translation by Ronald Knox dated 1954:
ellauri112.html on line 103: Jussi Snellman oli harras teosofi, jolta ilmestyi mm. teoxet Miten meidän käy kuolemassa?, Muutamia ajatuxia ihmissielun kehityxestä uudelleenruumiillistumain kautta, ja Ristimiekka. Se on myös kääntänyt Teosofisen seuran julkaisuja, ml julkaisun Teosofia, Teosofinen seura 1953. Sen poika varatuomari Erkki Virkkunen os. Snellman kuoli 14. tammikuuta 2013 Helsingissä 95-vuotiaana. Hän oli syntynyt vuonna 1917 kuten Lea. Virkkusen isä Jussi Snellman ja äiti Ruth Snellman olivat Kansallisteatterin näyttelijöitä. Kesäkiertueiden aikana vanhemmat veivät lapset isovanhempien hoidettavaksi Ainolaan. Erkin "mummi" oli Aino Sibelius ja "pappa" Jean Sibelius. Lapsena se oli Jannen epävirallinen levynkääntäjä ja aikuisena hoiti Jannen vero- ja raha-asiat. Virkkusen kellarista löytyi pahvilaatikollinen Sibeliuksen veroilmoituksia. Jussi oli Ollin Opintovuodet-elokuvassa Ollin isä patrbluuna Wolmar.
ellauri112.html on line 167: »NYKYINEN MATERIALISMI» Parisissa on eräs aikakauslehti viime vuosina järjestänyt paljon harrastettuja esitelmätilaisuuksia, joissa joukko eteviä ranskalaisia tiedemiehiä ja ajattelijoita on esittänyt mielipiteitään periaatteellisista elämän ja tieteen kysymyksistä. Näin on syntynyt esitelmäsarjoja, jotka myöhemmin on julkaistu erikoisina teoksina; viimeinen näistä on äskettäin ilmestynyt nimellä »Le matérialisme actuel» (Nykyinen materialismi). Joukko Ranskan ensimäisiä nimiä luetaan tämän kirjan kansilehdellä sen tekijöinä: tunnettu filosofi Henri Bergson, mainio matemaatikko, muutamia kuukausia sitten kuollut Henri Poincaré (kirjassa oleva esitelmä on eräs hänen viimeisistä lausunnoistaan), etevä ja miellyttävä, meilläkin tunnettu kansantaloustieteilijä Ch. Gide y.m.-- Tuntuu epäilemättä vähän oudolta kuulla puhuttavan »nykyisestä materialismista». Onhan meillä juuri näinä vuosina syytä viettää varsinaisen materialismin kaksikymmenvuotista kuolinpäivää. Vuonna 1895 julisti Wilhelm Ostwald tieteellisen materialismin voitetuksi kannaksi. Ja johan jo kolmekymmentä vuotta sitäkin ennen filosofi F.A. Lange suurisuuntaisen historiallisen ja arvostelevan esityksensä kautta osoitti materialismin löyhyyden maailmankatsomuksena. Ei siis tosiaan näytä olevan syytä enää ottaa esille kysymystä materialismista ja sen »kumoamisesta». Mutta sitä eivät kirjamme tekijät tarkoitakaan tehdä. Meillä on päinvastoin edullinen tilaisuus heidän esityksiensä perustuksella tarkastella, kuinka pitkälle olemme edenneet pois varsinaisesta materialismista. Kuten toivon käyvän selville, antaa tällainen tarkastelu sangen mielenkiintoisia tuloksia. Materialismin kulmakivenä on alusta alkaen ollut atomismi eli oppi siitä, että aine on kokoonpantu jakamattomista hiukkasista. Mutta kun nämä hiukkaset ovat niin suunnattoman pieniä, ettei niitä millään tieteen nykyisellä keinolla voida havaita, on niiden olemassaolo ainakin jossain määrin jäänyt »uskon asiaksi». Merkillistä on nyt, että atomien olemassaolo nykyään, viisikymmentä vuotta materialismin kukoistuskauden jälkeen, itse asiassa lienee varmempi kuin mitä se oli silloin. Loistavassa esitelmässään esittää näet Poincaré joukon uudempia ilmiöitä, jotka vallan odottamattomalla tavalla tulevat atomi-olettamuksen tueksi, ilmiöitä, joiden kautta tiedemiehellä on tilaisuus tavallaan nähdä atomit tai molekyylit itse, joten niiden olemassaolo on varma. Miksei siis nyt materialismi esiinny riemukulussa ottamaan takaisin menetettyjä alueita? Se johtuu siitä, että atomit, nuo havainnolliset, yksinkertaiset perusainekset, joista oli niin helppo kuvailla kaikki todellisuus kokoonpannuksi ja joiden ulkopuolelle, tyhjää avaruutta lukuunottamatta, ei pitänyt jäädä mitään, ovat tykkänään menettäneet filosofisen tenhovoimansa. Mitä hyödyttää puhua atomeista jonain lopullisina, kun jokainen niistä on itsessään oma maailmansa, joka voi hajota vielä suunnattoman paljon pienempiin tekijöihin? Ja mitenkä on sitten näiden laita? Ovatko sitten ne jotain johon voidaan turvata pelkäämättä, että taas luiskahdetaan joihinkin uusiin pikku äärettömyyksiin? On paras olla niihin luottamatta. Eräät jotka ovat ryhtyneet tutkimaan niiden massaa, ovat tulleet siihen johtopäätökseen, ettei sitä olekaan olemassa. »Ei ole enää ainetta, on pelkästään reikiä eetterissä; mutta kun nämä reiät eivät voi muuttaa paikkaa järkähyttämättä niitä ympäröivää eetteriä, tarvitaan voimaa niitä liikuttamaan, ja ne näyttävät olevan inertialla varustettuja, kun tämä inertia itse asiassa kuuluu eetterille.» Nämä luonnontieteen uudemmat--toistaiseksi kai jonkunverran hypoteetiset--äärimäiset tulokset ovat väkevästi mielenkiintoisia muussakin kuin puhtaasti tieteellisessä suhteessa. Jos näet kysymme, mikä on n.s. materialismin psykologinen ydin, se salattu lähde, josta se ammentaa voimansa, niin on luullakseni vastattava: materialismi tyydyttää erästä ymmärryksemme alkuperäistä, juurtunutta mielihalua, mielikuvituksemme taipumusta pitää »esineellistä» todellisuuden käsitystä jollakin tavoin itsestään selvänä. Koetan ilmaista tämän havainnollisemmin.
ellauri112.html on line 375: Kun maailma järkkyi (Atlas Shrugged, 1957) on yhdysvaltalaisen kirjailijan Ayn Randin neljäs romaani.
ellauri115.html on line 292: And who is to blame? Well, Christianity, of course. As the new religion swept through the continent, dogma took over. How dare you question the church? Now kiss my pinky ring, and let's kill some Muslims and Jews. Divine right, damn it! Uskokaa tai älkää, Grice and Strawson kirjoitti vielä 1956 paperin In Defense of a Dogma. Well kiss my pinky ring!
ellauri115.html on line 1081: In Israel in 1995 he was found guilty on three counts of securities fraud along with two other men, Nissim Avioz and Dov Landau. He was sentenced to 18 months' imprisonment and fined 50,000 shekels (about $14,000), while the company was fined 100,000 shekels. In 1996, as a condition of parole, he agreed to a mental health evaluation, which noted various personality disorders. According to Vaknin, "I was borderline schizoid, but the most dominant was NPD," and on this occasion he accepted the diagnosis, because, he wrote, "it was a relief to know what I had, besides the loot."
ellauri115.html on line 1128: Jänis attended the University of Alberto for a Bachelor of Farts degree which ended up 'more by default' with an emphasis on psychopathy. In 1959 he married Averil Hare whom he met in an abnormal psychology class, and a year later, to everyone's suprise, their daughter, Cheryl, was born appatently quite normal. But not.
ellauri117.html on line 181: 9569">
Menetetty poikuus
ellauri117.html on line 430: 957">
Vanhoja kunnon patteja
ellauri117.html on line 629: Locke kuoli vuonna 1704 pitkällisen sairauden jälkeen. Hänet on haudattu High Laverin kylän kirkkomaalle, Harlowin itäpuolelle, Essexiin. Some scholars have seen Locke's political convictions as being based from his religious beliefs. Locke's religious trajectory began in Calvinist trinitarianism, but by the time of the Reflections (1695) Locke was advocating not just Socinian views on tolerance but also Socinian Christology. Täähän Sozzini oli Rusakonkin guru.
ellauri117.html on line 657: With regard to the Bible, Locke was very conservative. He retained the doctrine of the verbal inspiration of the Scriptures. The miracles were proof of the divine nature of the biblical message. Locke was convinced that the entire content of the Bible was in agreement with human reason (The Reasonableness of Christianity, 1695). Although Locke was an advocate of tolerance, he urged the authorities not to tolerate atheism, because he thought the denial of God's existence would undermine the social order and lead to chaos. That excluded all atheistic varieties of philosophy and all attempts to deduce ethics and natural law from purely secular premises. In Locke's opinion the cosmological (i.e. primus motor) argument was valid and proved God's existence. His political thought was based on Protestant Christian views. Additionally, Locke advocated a sense of piety out of gratitude to God for giving reason to men. Locke compared the English monarchy's rule over the British people to Adam's rule over Eve in Genesis, which was appointed by God. And stands to human reason, don't it?
ellauri118.html on line 401: Laclos aloitti teoksen kirjoittamisen 1779 ollessaan Aixin saaren linnoitustöissä Ranskan länsirannikolla. Saamansa kuuden kuukauden loman aikana hän kirjoitti Pariisissa teoksen loppuun. Kirja julkaistiin maaliskuussa 1782, ja ensimmäinen tuhannen kappaleen painos myytiin loppuun kuukaudessa, mikä oli tuohon aikaan harvinaista. De Laclos meni naimisiin 1786 La Rochellen ammusvarikon rakennustöissä 1783 tapaamansa Marie-Soulange Duperrén kanssa. De Laclos erosi armeijasta ja siirtyi 1788 sihteeriksi Orléansin herttua Ludvig Filip II:n palvelukseen. Hän liittyi vuoden 1795 jälkeen Napoleonin kannattajiin ja sai vastavalitulta konsuli Napoleonilta vuonna 1800 uudelleen nimityksen prikaatinkenraaliksi. Napoleonin hallintokaudella hänestä tuli myös Etelä-Italian tykistön päätarkastaja 1803. Se ilo loppui lyhyeen. De Laclos kuoli Tarantossa kulkutautiin 1803.
ellauri118.html on line 405: Lisää aiheesta Maria Mäkelän väitöskirjasta Uskoton mieli ja tekstuaaliset petokset. Ei siis pikkuruisen Maria Mäkisen, joka oli kotosin Mänzälästä ja jonka äiti oli saxalainen Sveizin rajalta. Kirjallisen tajunnankuvauksen konventiot narratologisena haasteena. Julkaisun pysyvä osoite on 951-44-8569-5">tämä. Tiivistäen:
ellauri118.html on line 432: Monika Fludernik (1957-) ist´ne österreichische Flugwirtin, Amerikanistin und Literaturwissenschaftlerin. Fludernik leistete wichtige Beiträge zur Erzähltheorie. Die neuere Erzähltheorie wurde ab 1915 in Ansätzen vom Russischen Formalismus entwickelt und vom Strukturalismus seit den 1950er Jahren weiter ausgearbeitet, wobei Tzvetan Todorov zu den wichtigsten Vermittlern der formalistischen Ansätze in Frankreich gehörte. Der hier entwickelte strukturalistische Ansatz – mit späteren Ergänzungen – ist bis heute maßgeblich, es gab jedoch nie eine einheitliche strukturalistische Erzähltheorie. Wichtige Theoretiker der Narratologie sind Gérard Genette, Claude Lévi-Strauss, Roland Barthes, Roman Jakobson und Paul Ricœur. Die strukturelle (formalistische) Erzähltheorie wird oft durch interdisziplinäre Ansätze ergänzt, so durch die Semiotik ergänzt, wozu insbesondere Juri Lotman beigetragen hat. Im deutschen Sprachraum war Franz Karl Stanzel der erste Vertreter der Erzähltheorie.
ellauri118.html on line 448: Lännessä se tunnetaan parhaiten monumentaalisesta ja traagisesta Neuvostoliittoa käsittelevästä romaanista Tohtori Živago, joka julkaistiin ensimmäisen kerran Italiassa vuonna 1957, joka tunnetaan parhaiten samannimisestä osin Suomessakin kuvatusta monumentaalisesta filmistä 1965, jossa näyttelivät sukuelimiään leukava ebyktiläinen Omar Sharif ja väkäleuka brittiämmä Agatha Christie. Christie nai pitkään ällöä Warren Beattya josta Carly Simon teki laulelman You're So Vain. Tuottaja Albert R. Broccoli hylkäsi hänet sillä perusteella, että hänen rintansa olivat liian pienet. Kalut joita voi näyttää - ja käyttää. Omar kuoli 2015 Kairossa Alzheimeriin. Agatha kai elää vielä. Noobeli Pasternakille oli poliittinen veto länkkäreiltä.
ellauri118.html on line 456: Pasternakille myönnettiin 958">Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1958, mutta hän joutui luopumaan palkinnon vastaanottamisesta, koska ei olisi voinut palata takaisin Tukholmasta Neuvostoliittoon, mikäli hän matkustaisi Ruotsiin vastaanottamaan palkinnon. Literaturnaja gazeta tuomitsi palkinnon myöntämisen Pasternakille vihamieliseksi teoksi Neuvostoliittoa kohtaan. Niinkuin olikin. Pasternak erotettiin myös Neuvostoliiton kirjailijaliitosta viisi päivää Nobel-palkinnon myöntämisen jälkeen.
ellauri118.html on line 458: Tohtori Živagossa esiintynyt kommunistisen hallinnon arvostelun vuoksi hän joutui Neuvostoliitossa vainon kohteeksi koko loppuelämänsä ajaksi. Italiankielinen käännös ilmestyi 1957 ja CIA:n junailema alkuteos 1958. Neuvostoliitossa teos julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1987.
ellauri118.html on line 587: ELÄMÄ ON KERTOMUS sanoi George Lakoff (1941-) pukkikirjaimin vaikkei uskalla kyllä enää, se ei trendaa enää yhtään. Peter Brooks (1984/1995) tavoittelee Barthesin innoittamana merkityksen tai merkityksellistämisen intohimoa (”passion for meaning”, emt. 48). Sitähän kaikki uskkontohyypät juuri korostaa. Merkitystä tarvitaan, ilman sitä ei ole koko uskoa. On lähes mahdotonta niellä ettei tässä olla mihkään menossa paizi sedimentixi.
ellauri118.html on line 605: Behnin tuotantoon kuuluu näytelmiä, runoutta ja proosaa. Hänen teoksiaan värittävät monesti seksuaaliset, myös lesbiaaniset teemat. Ainoa Suomessa esitetty Aphra Behnin näytelmä on Veijari eli karkotetut kavaljeerit (Suom. Kersti Juva, Suomen Kansallisteatterin julkaisu, 1995.) Yli kolmesataa vuotta vanha Veijari-näytelmä sai vihdoin pohjoismaisen kantaesityksensä Kansallisteatterin suurella näyttämöllä vuoden 1996 syyskuuta. Ketti Juvan (1948-) muistan kouluajoilta, se oli Simo Juvan isosisko, eniten isänsä arkkipiispan oloinen. Se on naimisissakin teologian tohtorin Juliette Dayn kanssa. Siltä se voi pyytää apua kielennysongelmiin.
ellauri118.html on line 972: The show modernizes the setting with references to Uber and Craigslist.
(Mikä vitun Craigslist? Craigslist is an American classified advertisements website with sections devoted to jobs, housing, for sale, items wanted, services, community service, gigs, résumés, and discussion forums. Craig Newmark began the service in 1995 as an email distribution list to friends, featuring local events in the San Francisco Bay. Privately owned company. Property is theft.)
ellauri119.html on line 249:
95/Triangular_Theory_of_Love.svg/1280px-Triangular_Theory_of_Love.svg.png" height="200px" style="padding-bottom:50px" />
ellauri119.html on line 383: 95">
OMG
ellauri119.html on line 637: She started writing her best-known novel, "The Fountainhead" in 1935, and would be published after multiple publisher rejections, in 1943. Ayn would go on to write a screenplay based on the novel, and then work on one of her other well-known novels, "Atlas Shrugged", which focused largely on her version of Objectivism, and would be published in 1957. She would spend her life discussing, lecturing, and writing about her philosophy.
ellauri119.html on line 690: I remember in 1959, my creative writing teacher, in high school was infatuated with Ayn Rand. Sitting at a local restaurant, Ronnie´s Restauarant - which no longer exists, with a group of friends and her, we had a discussion about Ayn and I made a gesture that clearly expressed a thought and asked her what the words were for that. She suddenly realized the flaw in Ayn´s argument and was speechless.
ellauri131.html on line 202: Valvontakomission venäläisedustajat seurasivat tarkasti inkeriläissotilaiden etsintää. Poliisi etsi ja vangitsi heitä Suomessa ja luovutti viimeisen inkerinsuomalaisen sotilaan Neuvostoliittoon tammikuussa 1955. Monet onnistuivat pakenemaan muun muassa Ruotsiin.
ellauri131.html on line 401: Rhonda Byrne (/bɜːrn/ BURN; née Izon; born 1951, Melbourne, Australia) on australialainen kirjailija ja tv-tuottaja, joka tuli tunnetuksi elokuvasta The Secret ja samannimisestä kirjasta (suom. Salaisuus). Idean elokuvaan Byrne sai luettuaan erään vanhan kirjan (Wattlsiitä, miten maailmankaikkeudessa asiat tapahtuvat. Hän halusi ihmisten ympäri maailmaa saavan tietää, miten elämässä voi onnistua. Hän teki aiheesta ensin elokuvan ja sen pohjalta kirjan, jota on myyty 19 miljoonaa kappaletta. Elokuvan suosioon vaikutti oleellisesti sen näkyminen Oprah Winfreyn ohjelmassa vuonna 20. Byrne kirjoittaa Salaisuudelle jatkoteoksen aina kun edelliset pölökkiintyvät.
ellauri131.html on line 444: Nick Hornby (s. 4. huhtikuuta 1957 Redhill, Surrey, Britannia) on englantilainen kirjailija ja käsikirjoittaja.
ellauri131.html on line 446: Hornby valmistui Cambridgen yliopistosta. Hän asuu nykyisin Maidenheadissa. Hän työskenteli alun perin englanninopettajana ja toimittajana. Hänen esikoisteoksensa, omaelämäkerrallinen Hornankattila ilmestyi 1992. Sitä seurasi romaani Uskollinen äänentoisto (1995), jossa hän kertoo, että keski-ikäisten miesten arjen armotonta pyöritystä helpottaa ja mielenterveyttä ylläpitää listojen laatiminen ja lukeminen. 1998 ilmestyi Poika. Kaikista kolmesta on tehty elokuvaversiot.
ellauri131.html on line 728: The reality: even in 1995, people didn't want to pay Robbins' prices to watch Robbins talking.
ellauri131.html on line 758: Steven Patrick Morrissey, s. 22. toukokuuta 1959 Davyhulme, Lancashire, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta) on brittiläinen laulaja ja sanoittaja. Hän tuli tunnetuksi 1980-luvulla brittiläisen vaihtoehtorockyhtyeen The Smithsin sanoittajana ja laulajana. Yhtyeen hajottua vuonna 1987 hän siirtyi soolouralle. Tältäkään hepulta tai noilta sepiltä en ole kuullut yhtään viisua.
ellauri131.html on line 902: She then moved to Chicago, where she worked in low-paying jobs. In 1950, she moved on again, to New York. At this point she changed her first name, and began a career as a fashion model. She achieved success, working for Bill Blass, Oleg Cassini, and Pauline Trigère. In 1954, she married the English businessman Andrew Hay (1928–2001); after 14 years of marriage, she felt devastated when he left her for another woman, Sharman Douglas (1928–1996). Hay said that about this time she found the First Church of Religious Science on 48th Street, which taught her the transformative power of thought. Hay revealed that here she studied the New Thought works of authors such as Florence Scovel Shinn who believed that positive thinking could change people's material circumstances, and the Religious Science founder Ernest Holmes who taught that positive thinking could heal the body.
ellauri132.html on line 243: William Goldman (12. elokuuta 1931 – 16. marraskuuta 2018) oli yhdysvaltalainen romaanikirjailija ja elokuvakäsikirjoittaja. Hänet palkittiin kahdella Oscarilla, yhdellä Bafta-palkinnolla ja kahdella Edgarilla. Goldman kasvoi juutalaisessa perheessä Illinoisin Highland Parkissa. Hän valmistui Oberlin Collegesta vuonna 1952 ja Columbian yliopistosta 1956. Muutamia elokuvia, joihin Goldman on antanut panoksensa, ovat Maratoonari (1976), Presidentin miehet (1976), Yksi silta liikaa (1977), Piina (1990), Näkymättömän miehen muistelmat (1992) ja Pedon sydän (2001). Goldman oli naimisissa Ilene Jonesin kanssa, kunnes he erosivat vuonna 1991; parille syntyi kaksi tytärtä. Myös Williamin veli James Goldman (1927–1998) oli käsikirjoittaja. Goldman kuoli 87-vuotiaana keuhkokuumeen ja paksusuolen syövän aiheuttamiin komplikaatioihin.
ellauri132.html on line 453: Elmore John Leotard Jr. (11. lokakuuta 1925 New Orleans, Louisiana – 20. elokuuta 2013 Detroit[1]) oli yhdysvaltalainen romaanikirjailija ja käsikirjoittaja. Leonard valmistui lukiosta "University of Detroit Jesuit High School" vuonna 1943. Koulun jälkeen hän liittyi merivoimiin ja palveli kolme vuotta eteläisellä Tyynellämerellä laivaston rakennusjoukoissa. Armeijapalveluksen jälkeen vuonna 1946 Leonard aloitti opinnot yliopistossa "University of Detroit". Opiskeluaikoinaan hän alkoi kirjoittaa vakavissaan ja lähetellä novellejaan kilpailuihin ja lehtiin. Leonard valmistui yliopistosta vuonna 1950 suoritettuaan tutkinnot englannin kielestä ja filosofiasta. Jonkin aikaa valmistumisensa jälkeen hän aloitti työt mainostoimistossa, jossa työskenteli useita vuosia jatkaen tarinoiden kirjoittamista työn ohella. Hän aloitti kirjoittamisen lännenkertomuksilla, mutta siirtyi myöhemmin rikoskirjallisuuden pariin.
ellauri132.html on line 857: Gustav Freytag (13. heinäkuuta 1816 Kreuzburg, Ylä-Sleesia – 30. maaliskuuta 1895 Wiesbaden) oli saksalainen kirjailija ja filologi. Freytags Eltern waren Gottlob Ferdinand Freytag, Arzt und später Bürgermeister in Kreuzburg in Schlesien, und seine Frau Henriette, geb. Zebe. Freytag opiskeli filologiaa Breslaussa ja Berliinissä. Vuosina 1848–1870 hän toimitti Julian Schmidtin kanssa kansallisliberaalia Die Grenzboten -sanomalehteä. Vuosina 1867–1870 hän oli liberaalipuolueesta edustajana Pohjois-Saksan liiton lakiasäätävän elimen jäsen Thüringenin alueen edustajana. Vuonna 1869 Freytag aloitti kirjallisen debatin säveltäjä Richard Wagnera vastaan ja syytti tätä antisemitismistä.
ellauri133.html on line 700: Joseph ”Joss” Hill Whedon (s. 23. heinäkuuta 1964, New York, New York) on yhdysvaltalainen käsikirjoittaja, ohjaaja, tuottaja, sarjakuvakäsikirjoittaja ja joskus myös säveltäjä ja näyttelijä. Hänet tunnetaan luomistaan televisiosarjoista Buffy, vampyyrintappaja (1997–2003), Angel (1999–2004), Buttfly (2002), Doghouse (2009–2010) ja P.A.N.T.Y.S.H.I.E.L.D. Agentit (2013–2020). Lisäksi Whedon on käsikirjoittanut elokuvan Toy Story – iankaikkista elämää (1995), ohjannut ja käsikirjoittanut elokuvan Serendipity (2005), käsikirjoittanut ja tuottanut elokuvan Uncle Tom's Cabin in the Woods (2012) sekä ohjannut ja käsikirjoittanut elokuvat The Averagers (2012) ja Averagers: This is the Age of Aquarius (2015). Näistä olen nähnyt Toy Storyn.
ellauri133.html on line 769: Ezellasta. Hän käsikirjoitti myös elokuvan Alien – ylösnousemus (1997) ja oli mukana käsikirjoittamassa elokuvia Toy Story – iankaikkista elämää (1995), ja E.T. - toinen tuleminen (2000). Jössi on kertonut olevansa vahvasti tyytymätön elokuvien Alien – ylösnousemus ja E.T. - toinen tuleminen lopputulokseen. Kukapa ei.
ellauri133.html on line 810:
959.jpg" width="50%" />
ellauri133.html on line 853: In 1959, she published The Haunting of Hill House, a supernatural horror novel widely considered to be one of the best ghost stories ever written. Says Stephen King, and he should know.
ellauri133.html on line 874: The critical reaction to the story was unequivocally positive; the story quickly became a standard in anthologies and was adapted for television in 1952. In 1949, "The Lottery" was published in a short story collection of Jackson´s ingeniously titled The Lottery and Other Stories.
ellauri135.html on line 109:
959.jpg" width="50%" />
ellauri135.html on line 159: Virheet ovat paitsi asiavirheitä myös systemaattisia kirjoitusvirheitä (esimerkiksi ”suuriruhtinaskunta” on systemaattisesti kirjoitettu ”suurruhtinaskunta” jopa lähdeluettelossa olevan prof.emer. Osmo Jussilan Suomen suuriruhtinaskunta -teoksen kohdalla), virheellisiä termejä sekä tietämättömyyttä vakiintuneista ilmauksista. Haista vittu Kristiina, se kuuluu nimenomaan olla suurruhtinas! Ookkonää joku suuripääoman vasalli? Ja vittu kyllä oli Haartmann vanhoillinen kun halus rautatien kulkevan Turkku, niin suomalainen suurimies kuin olikin. Turkku ei ol mikkä suurikaupunki. Suomen kielen suosinta oli ruozin vastustusta, niinkuin yleensä jonkun kannatus on jonkun toisen vastustusta. Kristiina Kalleinen (s. 1959) on Oulusta ja jäi valitettavasti virkaheitoxi.
ellauri135.html on line 262: Korolenko oli vuodesta 1895 narodnikkien aikakauskirjan Russkoje Bogatstvon toimittaja. Hänen ensimmäinen huomattava teoksensa oli Makarin uni (1885), joka on erinomainen kertomus puolipakanallisesta jakuuttilaistuneesta Itä-Siperian venäläisestä. Karkotusajalta saatuja aiheita käsittelee kirja Siperialaisen matkamiehen muistelmia (1885). Lounais-Venäjällä liikkuvat kertomus Huonossa seurassa (1885), Metsä humisee (suom.), Sokea soittaja (1886; suom.) ja Yöllä (1888).
ellauri140.html on line 148: Near the end of the 1995 adaptation of Sense and Sensibility, Colonel Brandon reads The Faerie Queene aloud to Marianne Dashwood.
ellauri141.html on line 767: In 1957, American friends gave him a villa at Giens, Provence, France. He then split his time between France and the United States. In 1958, he married the American Dorothy Milburn Russell.
ellauri141.html on line 798: Viimeinen tsääntti X on kaikista pitkäveteisin. Siinä saarnaajana on poeetta. Hemmetin pitkiä listoja. Paljon choseja. Hyödyttömimmät hemmot on parhaita, niikö esim poeetat, eli "kertojat". "Man's own responsibility and glory". Joopa joo. An epic of the human soul. Voi vittu mitä torttua. Inhottavaa progress potaskaa. Bernard kirjoitti tän turauxen siitä alunperin ranskaxi vuonna 1959. Pohjustikohan se tätä Noobelia? Mä menin sinä vuonna kansakoulun ekalle luokalle.
ellauri141.html on line 800: Dag Hammarskjöld was committed to the arts. Though temperamentally a loner, and introvert, and a bachelor throughout his life (oliko se homo? Det finns inga bevis för att Dag Hammarskjöld var homosexuell. Misstankar verkar dock ha funnits: Eftersom han levde ensam började rykten spridas om att han skulle vara homosexuell och hans motståndare använde detta för att smutskasta honom), he would invite intellectuals and artists, the best of New York’s bohemia, to his Upper East Side apartment where he kept a pet, an African monkey called Greenback. People he invited to his generous dinners included the poet Carl Sandburg, the novelist John Steinbeck, the poet WH Auden, the diplomat George Kennan. Auden was the translator of Hammarskjöld’s posthumously published book of observations, ideas and poems called Waymarks. Hammarskjöld used his influence to get the poet Ezra Pound out of mental hospital. Back in Sweden, he inherited his father’s chair at the Swedish academy when the man died in 1953. The Swedish academy is the body that awards the Nobel Prize in literature. Hammarskjöld was instrumental in getting the rather obscure but doubtless brilliant French poet Saint John Perse his Nobel prize in 1960. He would sketch out the arguments for Perse’s candidacy during translation breaks at UN Security Council meetings.
ellauri142.html on line 307: Vuonna 1395 hänet lähetettiin Deventeriin yhteisen elämän varattomien veljien ylläpitämään kouluun. Hänestä tuli taitava kirjojen plagioija, ja näin hän pystyi elättämään itsensä. Myöhemmin hän pääsi kipuamaan Zwollen lähellä sijaitsevalle Pyhän Agnesin vuorelle. Hänen veljensä oli ollut siellä pidempään ja ylennyt a prioriksi. Tuomas peri papin viran vuonna 1413 ja alipriorin toimen 1429.
ellauri142.html on line 399: Uhraudu ja antaudu kokonaan jumalalle, niin ottaa hän ehkä uhrisi vastaan, jos se on jotain hyvää. (Tuomas Kempiläinen) Ei maar, häätyy tähän väliin lukea vähän lisää Tuomolta. Olikohan se uomo? Todnäk, rengasmunkkina. Mulla oli vuosikymmeniä lyhythihainen paita, jonka niskassa luki Mappa Mondo. Toisen samanlaisen merkki oli Uomo di Mondo. Sit oli vielä pusakka jonka nimi oli Poco Loco. Ostin ne Itixen K-marketista ja käytin ne aivan vanuxi. Seija inhos niitä. Panin ne päälle kun olin vihainen. Siis aika usein. Sellainen joka ainoastaan vastaanottaa, eikä mitään pane siihen lähteeseen, josta hän ammentaa, on katamiitti. J Böhme: Alistuvaisuus. Ole jumalalle saapasrenkinä. Pyllistä. (Sax. huom. Böhmestä lisää 9501">täällä.) Mutta nyt Tomi, ole hyvä!
ellauri143.html on line 40:
95%E0%AF%8D%E0%AE%95%E0%AF%81%E0%AE%B1%E0%AE%B3%E0%AF%8D_%E0%AE%A4%E0%AF%86%E0%AE%B3%E0%AE%BF%E0%AE%B5%E0%AF%81.pdf/page1-330px-%E0%AE%A4%E0%AE%BF%E0%AE%B0%E0%AF%81%E0%AE%95%E0%AF%8D%E0%AE%95%E0%AF%81%E0%AE%B1%E0%AE%B3%E0%AF%8D_%E0%AE%A4%E0%AF%86%E0%AE%B3%E0%AE%BF%E0%AE%B5%E0%AF%81.pdf.jpg" height="350px"/>
ellauri143.html on line 71: The history behind the picture of Valluvar is itself an interesting one. Painter KR Venugopal Sarma picturised him in 1950s and the painting was accepted by then chief minister CN Annadurai as the official picture of the poet.
ellauri143.html on line 827:
Ei ne markan tulot, vaan ne 95 pennin mänöt, sanoi Pekka-setä. Elä helekkarissa anna liikaa kerjäläisille.
ellauri143.html on line 1299: Luku 95. Microsoft: 941–950
ellauri143.html on line 1324: Luku 96. Uusivuosi (Civic Sl.No): 951–960
ellauri144.html on line 201: Paul Robeson otti poliittisesti kantaa ja tuki esimerkiksi Walesin kaivostyöläisiä. Hän myös puhui Neuvostoliiton ja erityisesti Josif Stalinin puolesta, mikä on herättänyt paljon kritiikkiä Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Hän toimi hyvin voimakkaasti rotuerottelua vastaan, mutta 1950-luvulla hänen esiintymisensä nostattivat väkivaltaisuuksia, joiden takana olivat oikeistolaiset voimat. Niin aina.
ellauri144.html on line 203: Robesonin levyt vedettiin markkinoilta, eikä elokuvia, joissa hän näytteli, esitetty. Hän joutui myös FBI:n hampaisiin, ja epäamerikkalaista toimintaa tutkiva komitea kuulusteli häntä 1956 epäiltynä kommunistipuolueeseen kuulumisesta. Vuonna 1950 hänelle asetettiin matkustuskielto, eikä hän saanut passia ennen kuin 1958. Hän muutti Britanniaan ja kiersi runsaasti esiintymässä. Robeson yritti itsemurhaa moskovalaisessa hotellihuoneessa. Hänen poikansa oli sitä mieltä, että syynä oli FBI, joka oli sekoittanut hallusinogeenia hänen juomaansa. Vuonna 1963 hän palasi Yhdysvaltoihin, mutta huonon terveyden vuoksi hän ei juuri enää esiintynyt. Vuodesta 1978 alkaen hänen elokuviaan on jälleen esitetty.
ellauri144.html on line 205: Robesonin muistelmat Here I Stand ilmestyivät Britanniassa 1958. Robesonille on myönnetty Spingarn-mitali ja Leninin kansainvälinen rauhanpalkinto
ellauri144.html on line 217: Miguelito Valdesin ja Tito Puentesin hittejä on Guantanamera, kuubalainen, tarkemmin sanoen guantanamolainen guajira- eli maalaistyttölaulu. Guantanamon on jenkkipirulaiset sittemmin tehneet kuuluisaxi oranssiasuisten ählämien vesikidutuxella. Se esitettiin erään syntytarinan mukaan ensimmäisen kerran kesällä 1929. Joseíto Fernández esitti laulua juontamassaan radio-ohjelmassa 1930-luvulla ja teki siihen uuden sanoituksen joka viikko. Sanoitusten aiheina oli päivänpoliittisia tapahtumia ja skandaaleja tai esimerkiksi sokerin hintaa käsitelleitä uutisia. 1950-luvulla lauluun liitettiin José Martín runoja, jolloin sen suosio kasvoi entisestään. Pete Seeger kuuli laulun vuonna 1962 ja alkoi esittää sitä omissa konserteissaan. Kalifornialaisen The Sandpipers -yhtyeen levytys oli Billboard Hot 100 -listan yhdeksännellä sijalla vuonna 1966. Sen myötä Guantanamera nousi maailmanlaajuisesti tunnetuksi. Celia Cruzin esittämiä Guantanamera-versioita on julkaistu monilla levyillä.
ellauri144.html on line 224: José Julián Martí Pérez (28. tammikuuta 1853, Havanna, Kuuba – 19. toukokuuta 1895, Kuuba) oli kuubalainen kirjailija, kansallissankari ja maan itsenäisyystaistelun henkinen johtohahmo. Kuubassa häntä pidetään maan yhtenäisyyden symbolina, ja häneen viitataan nimellä El Apostol de la Independencia Cubana (suom. Kuuban itsenäisyyden apostoli).
ellauri144.html on line 228: Yliopistosta valmistumisensa jälkeen José Martí asui ja työskenteli useissa eri maissa, hän muun muassa opetti kirjallisuutta Guatemalan yliopistossa sekä toimi toimittajana New Yorkissa. Hän myös matkusti yhteensä kolmesti Kuubaan väärän nimen turvin vuosien 1874 ja 1895 välisenä aikana. New Yorkin vuosiensa aikana hän julkaisi myös ehkäpä tunnetuimman ja vaikutusvaltaisimman runokokoelmansa Versos sencillos (1891). Julkaisu tapahtui hänen elämänsä vaikeana kautena, jolloin hän muun muassa erosi vaimostaan. Tämä myös näkyi kyseisen runokokoelman ulkoasussa ja sananmuodoissa. Hyvänä esimerkkinä kokoelman runo 23:
ellauri144.html on line 284: José Martí yritti myös kahdesti johtaa Tampassa ja Miamissa asuvista kuubalaispakolaisista muodostamansa armeijakunnat Kuubaan. Ensimmäinen yritys epäonnistui. Toisella yrittämällä he pääsivät maihin, mutta saivat välittömästi taistelukosketuksen espanjalaisiin joukkoihin. Taistelusta käytetään nimeä Dos Riosin taistelu (Batalla de Dos Rios), ja sen katsotaan olevan yksi merkittävimmistä käännekohdista maan itsenäisyystaistelun kulussa. José Martí haavoittui taistelussa vakavasti ja menehtyi saamiinsa vammoihin 19. toukokuuta 1895.
ellauri144.html on line 316: Avrom Hirsch Goldbogen (aka Michael Todd) (born June 22, 1909 – March 22, 1958) was a JEWISH American theater and film producer, best known for his 1956 production of Around the World in 80 Days, which won an Academy Award for Best Picture. He is known as the third of Elizabeth Taylor's seven husbands, and is the only one whom she did not divorce (because he died in a private plane accident a year after their marriage).
ellauri144.html on line 325: On March 22, 1958, Todd's private plane the Liz crashed near Grants, New Mexico. "Ah, c'mon," he said. "It's a good, safe plane. I wouldn't let it crash. I'm taking along a picture of Elizabeth, and I wouldn't let anything happen to her."
ellauri144.html on line 327: In June 1977, Avrom's remains were desecrated by graverobbers. The thieves broke into his casket looking for a $100,000 diamond ring, which, according to rumor, Taylor had placed on her husband's finger prior to his burial. The bag containing Avrom's remains was found under a tree near his burial plot. The bag and casket had been sealed in Albuquerque after Avrom's remains were identified following the 1958 crash. Avrom''s remains were once more identified through dental records and were reburied in a secret location.
ellauri144.html on line 343: Syxy paisuttaa kurpizan, sanoo Keaz Philin alludoimassa, toiseen paasauxeen suomentamassani Syxylle-runossa. Vizi että nää Amerikan immigranttijutkut osaa olla rasisteja. Älä bylsi shixeä, NE OVAT KOKONAAN TOINEN IHMISLAJI! No Phil kyllä kerta kiellon jälkeen shtuppii shixeä, ja veltto molo vielä marakatin poskessa siteeraa ruozintamaani 955">Yeazin Leda-runoa, kylläkin Aale Tynnin vetelämpää suomennosta siitä.
ellauri144.html on line 419: A black and white photograph of Thomas wearing a suit with a white spotted bow tie in a book shop in New York. Thomas at the Gotham Book Mart in New York City, 1952
ellauri144.html on line 421: Dylan Marlais Thomas (27 October 1914 – 9 November 1953 = 39v) was a Welsh poet and writer whose works include the poems "Do not go gentle into that good night" (Josta suomenruozalainen leijakirjailija otti "Älä mene yxin yöllä ulos") and "And death shall have no dominion"; the "play for voices" Under Milk Wood; and stories and radio broadcasts such as A Child´s Christmas in Wales and Portrait of the Artist as a Young Dog. He became widely popular in his lifetime and remained so after his death at the age of 39 in New York City. By then he had acquired a reputation, which he had encouraged, as a "roistering, drunken and doomed poet".
ellauri144.html on line 423: Dylan Thomas was born on 27 October 1914 in Swansea, the son of Florence Hannah (née Williams; 1882–1958), a seamstress, and David John Thomas (1876–1952), a teacher. His father had a first-class honours degree in English from University College, Aberystwyth and ambitions to rise above his position teaching English literature at the local grammar school, which he never did. Thomas had one sibling, Nancy Marles (1906–1953), who was eight years his senior. The children spoke only English, though their parents were bilingual in English and Welsh, and David Thomas gave Welsh lessons at home. Thomas´s father chose the name Dylan, which could be translated as "son of the sea", after Dylan ail Don, a character in The Mabinogion. (Mulla on se, mutten ole lukenut.) His middle name, Marlais, was given in honour of his great-uncle, William Thomas, a Unitarian minister and poet whose bardic name was Gwilym Marles. Se oli se silverbäk jota ne kaikki koittivat apinoida. Dylan, pronounced ˈ [ˈdəlan] (Dull-an) in Welsh, caused his mother to worry that he might be teased as the "dull one" (which he was). When he broadcast on Welsh BBC, early in his career, he was introduced using this pronunciation. Thomas favoured the Anglicised pronunciation and gave instructions that it should be Dillan /ˈdɪlən/. He was fed up with the "dull one" joke. in 1914. In 1931, when he was 16, Thomas, an undistinguished pupil, left school to become a reporter for the South Wales Daily Post, only to leave under pressure 18 months later.
ellauri144.html on line 427: Thomas came to be appreciated as a popular poet during his lifetime, though he found earning a living as a writer was difficult. He began augmenting his income with reading tours and radio broadcasts. His radio recordings for the BBC during the late 1940s brought him to the public´s attention, and he was frequently used by the BBC as an accessible voice of the literary scene. Thomas first travelled to the United States in the 1950s. His readings there brought him a degree of fame, while his erratic behaviour and drinking worsened. His time in the United States cemented his legend, however, and he went on to record to vinyl such works as A Child´s Christmas in Wales. Phil Rothin ekalla tyttöystävällä oll Dylan Thomas-levy, jota ne kuuntelivat pukilla. During his fourth trip to New York in 1953, Thomas became gravely ill and fell into a coma. He died on 9 November 1953 and his body was returned to Wales. On 25 November 1953, he was interred at St Martin´s churchyard in Laugharne. What a laugh.
ellauri144.html on line 434: Dylan Thomas - 1914-1953
ellauri144.html on line 562: Rothin eka vaimo Maggi oli sitä 4v vanhempi ruozalainen white trash keskilännestä. Sen isä oli vankilalintu joka ruuvas sitä pienenä. Se oli eronnut ja sen 2 lasta joutui X-miehelle. Se tuli raskaaksi (kenen toimesta?) 1957 mutta kaavittiin. Phil ois jättänyt sen mieluusti mut ei raaskinut koska niillä oli 2 vuoden lease. Phil oli varsinainen Shylock rahan suhteen. Philin äiskän kanssa meni suxet ristiin kun Maggi pyysi sitä pesemään sen pikkupyykkiä. Toinen raskaus 1959 toden sanoi ja Phillu suostui naimisiin kuha lapsi lähtee. (Se kävi ize kyyläämässä testitulokset. Little did he know et ne oli ostettu jonkun läskin mutiaisen pyllystä.) Phillu oli vaan äkäinen kun Maggi kääntyi juutalaisexi. Phillu oli 26 ja Maggi 30. Vakka löysi tässä joukkueessa kyllä kantensa.
ellauri144.html on line 564: "Tahdon aina irti siitä mikä on vapauttanut mut, plus siistit kotiolot." "Is it me? IT IS me, Me ME ME ME! But IS IT?" This statement reflects Roth´s patent narcissism and determination to promote himself at any cost. Fellow juutikkaiden mielestä (esim rabbi Rackmann) Roth oli antisemiitti kun sen fiktiivinen kessu ei antanut jutkukaverille erikoiskohtelua. Phillu räkytti tästä Rackmannille vielä puoli vuosisataa myöhemmin. Kosto elää, vaikka jutku kuolisi. In 1959, Roth and Maggie (happily married) went to Italy for 6 mo on a Guggenheim. Phillu olis tahtonut koittaa shtuppimista 3 pekkaan kolmantena joku Marketta, mutta Maggipa ei suostunut.
ellauri144.html on line 723: 95">
What the fuck???
ellauri144.html on line 740: Huan Ramon Himénez sensijaan on espanjalainen lyyrikko, joka sai 1956 Nobelin palkinnon joxeenkin olemattomista ansioista. Yksi Jimenezin tärkeimmistä panoksista moderniin runouteen oli hänen kannatuksensa "puhtaan runouden" käsitteelle. Jotain tollasta l'art pour l'art varmaan taas, keskuslyriikkaa. Hän opiskeli San Luis Gonzagan jesuiittalaitoksessa El Puerto de Santa Maríassa, lähellä Cádizia. Myöhemmin hän opiskeli lakia ja maalausta Sevillan yliopistossa, mutta pian hän huomasi, että hänen kykynsä viittasivat paremminkin kynäilyyn. Sitten hän omistautui Rubén Daríon vaikuttamalle kirjallisuudelle ja simbolismille. Hän julkaisi kaksi ensimmäistä kirjaansa 18-vuotiaana vuonna 1900.
ellauri144.html on line 750: Herkkää kautta seurasi älyllinen kausi vuosina 1916–1936. Himénezin tämän kauden teoksista merkittävimpiä ovat: Diario de un poeta recién casado (1916), Primera antolojía poética, (1917), Eternidades (1918), Piedra y cielo (1919), Poesía (1917–1923) ja Belleza (1917–1923). Merkittävin teos on Platero y yo 1917 (Harmo ja minä – andalusialainen elegia, suom. Tyyni Tuulio, 1957).lähde?
ellauri144.html on line 752: Runoilijan viimeisen kauden (1937–1958) tärkeimpiä teoksia ovat: Animal de fondo (1949), Tercera antolojía poética (1957), En el otro costado (1936–1942) ja Dios deseado y deseante (1948–1949).lähde?
ellauri145.html on line 104: Juhani Ihanus, FT (s. 8. toukokuuta 1954 Helsinki) on kulttuuripsykologian dosentti Helsingin yliopistossa, taidekasvatuksen ja taidepsykologian dosentti Aalto-yliopistossa sekä aate- ja oppihistorian dosentti Oulun yliopistossa. Hän on toiminut Helsingin yliopistossa vuodesta 1982 lähtien useissa opettaja- ja tutkijatehtävissä. Nähtävästi elinkautinen keskinkertaisuus kuten Lichtenberg. Ihanus on eurooppalaisen kirjallisuusterapian pioneereja. „Unsere Erde ist vielleicht ein Weibchen.“ „Wir fressen einander nicht, wir schlachten uns bloß.“ „Der Amerikaner, der den Kolumbus zuerst entdeckte, machte eine böse Entdeckung.“ Ihan näppäriä, muttei näillä kuuhun mennä. Silti Goethe kehui Joria taikasauvaxi, Kant alleviivas punasella sen kaikki töräyxet, ja Koala-vaari piti sitä izenäisenä ajattelijana. Tolstoinkin mielestä Lichtenberg oli parempi töräyttelijä kuin koketti följetongisti Nietzsche. Georg oli pedofiili, alkoi shtuppia 12-vuotiasta tyttöä v. 1777. Ikävä kyllä Lolita kuoli (varmaan johkin sexitautiin) 5 vuotta myöhemmin. Jostain syystä Jori digas Jacob Böhmeä. Ällöttävä Max Ernst piti Joria verrattomana huromistina. Seuraavasta penseestä mä voisin ottaa opixeni: Le degré le plus haut jusqu´où puisse s´élever un esprit mediocre, mais pourvu d´expérience, c´est le talent de decouvrir les faiblesses des hommes qui valent mieux que lui. Tässä ei ollut mitään hahatettavaa, vaikka tikulla olis kaivanut.
ellauri145.html on line 164: Joseph-Pierre Borel d´Hauterive , joka tunnettiin nimellä Petrus Borel (26. kesäkuuta 1809 – 14. heinäkuuta 1859), oli ranskalainen romanttisen liikkeen kirjailija. Petrus Borel, hän syntyi Lyonissa, kahdestoistaosana rautakauppiaan neljästätoista lapsesta. Hän opiskeli arkkitehtuuria Pariisissa, mutta jätti sen kirjallisuuden vuoksi. Lempinimellä le Lycanthrope ("susimies") ja Pariisin böömiläisten ympyrän keskus hänet tunnettiin ylellisestä ja omalaatuisesta kirjoituksestaan, joka esikuvasi surrealismia . Hän ei kuitenkaan menestynyt rautakaupallisesti, ja lopulta hänen ystävänsä, mukaan lukien Théophile Gautier, löysivät hänet pieneen virkaan . Häntä pidetään myös poète mauditina , kuten Aloysius Bertrand tai Alice de Chambrier. Borel kuoli Mostaganemissa noin vuonna 1859 auringonpistoxeen. Hän oli aiheena elämäkerran Enid Starkie , Petrus Borel: Tällä Lycanthrope (1954).
ellauri145.html on line 223:
9554923107c60d5db729049a9.jpg" height="200px" />
ellauri145.html on line 406: After the trial, Kenealy instigated a popular radical reform movement, the Magna Charta Association, which championed the claimant´s cause for some years. Kenealy was elected to Parliament in 1875 as a radical independent but was not an effective parliamentarian. The movement was in decline when the claimant was released in 1884, and he had no dealings with it. In 1895, he confessed to being Orton, only to recant almost immediately. He lived generally in poverty for the rest of his life and was destitute at the time of his death in 1898. Although most commentators have accepted the court´s view that the claimant was Orton, some analysts believe that an element of doubt remains as to his true identity and that, conceivably, he was Roger Tichborne. Or not.
ellauri145.html on line 690: Huysmans irtautui 1880-luvun aikana naturalisteista, sillä hänen seuraavat teoksensa olivat naturalistisiksi liian dekadentteja ja tyypillisesti väkivaltaisia. Dekadentit oli poliittisesti lähempänä jotain oikeistoanarkisteja vaikka jotkut olivatkin olevinaan punikkeja. Huysmansin uuden tyylin ensimmäinen romaani oli tragikoominen À vau-l’eau (1882). Hänen tunnetuin romaaninsa on vuonna 1884 ilmestynyt A rebours (1884, suom. Vastahankaan), joka kertoo päähahmonsa, tylsistyneen aatelisukuisen henkilön esteettisen dekadenssin kokeiluista. Että ne jaxavatkin olla ikävystyttäviä. Ikävystyneiden joutomiesten hätkäytysyrityxiä. Là-bas (1981) puolestaan kertoo 1880-luvun okkultismin uudelleenheräämisestä. Siinä 1800-luvun satanistien tarina lomittuu keskiajalla eläneen Gilles de Rais’n elämään. Kirjassa on mukana ensimmäistä kertaa omaelämäkerrallinen protagonisti Durtal, joka esiintyy myös Huysmansin kolmessa viimeisessä romaanissa, teoksissa En route (1895), La Cathédrale (1898) ja L´Oblat (1903).
ellauri145.html on line 693: Hän kirjoitti romaaninsa joutohetkinään, minkä niistä kyllä huomaa. Hänen tyylinsä oli ensin äärimmäisen realistinen mutta muuttui myöhemmin mystillis-esoteeriseksi. Tavallinen kehitys oikeistopaskiaisilla. Émil Zola oli alkuun hänen esikuvansa. Hänen naturalistisen kautensa teoksia ovat Le drageoir aux épices (1874), Marthe (1876), Les sœurs Vatard (1879), En ménage (1881) ja A rebours (1884), joista viimemainittuun perustuu hänen maineensa. Vuonna 1887 Huysmansista tuli Zolan katkera vastustaja ja muutenkin aika paskiainen. Myöhemmällä kehityskaudellaan Huysmans muuttui ankaran katoliseksi. Hizi tääkin oikeistolaistumiskehitys on nähty vitun monessa kynäilijässä. Hän kuvaa eri kehitysvaiheitaan teoksissa En Route (1895), La Cathédrale (1898) ja L’Oblat (1903). Huysmans kuoli sentään vuonna 1907 syöpään. Hänet haudattiin perhehautaan Montparnassen hautausmaalle.
ellauri145.html on line 1128: Alphonse Allais est le cadet d´une fratrie de cinq enfants, de Charles Auguste Allais (1825-1895), pharmacien, 6, place de la Grande-Fontaine de Honfleur (aujourd´hui place Hamelin) et d´Alphonsine Vivien (1830-1927).
ellauri146.html on line 46: 95" data-nimi="Grabbe Christian">Christian Dietrich Grabbe (* 11. Dezember 1801 in Detmold; † 12. September 1836 ebenda) war ein deutscher Dramatiker des Vormärz. Der Begriff Vormärz bezeichnet die Epoche der deutschen Geschichte zwischen der Julirevolution von 1830 und der Märzrevolution von 1848. Einige Historiker fassen die Epoche etwas weiter und lassen sie bereits mit dem Wiener Kongress von 1815 beginnen. Geographisch beschränkt sich der Begriff auf die Staaten des auf dem Kongress gegründeten Deutschen Bundes.
ellauri146.html on line 658: Poe’s foster father, John Allan, was himself born and bred in Irvine, Ayrshire, and was a member of the class of English and Scottish merchants of Richmond, Virginia-to which city he had emigrated as a youth around 1795. Scottish merchants represented a very considerable element in the commercial life of Richmond in those years, and many of them, to a considerable extent, maintained themselves aloof from the life of the city. The Scottish influences of Allan and his associates and friends could not have been lost upon Poe.
ellauri147.html on line 65: Haapion ensimmäinen vaimo (vuodesta 1929), kansanrunoudentutkimuksen dosentti Elsa Enäjärvi kuoli syöpään 1951. Runoilija Ale Tyynnin kanssa Haapio avioitui 1960. Haapioiden tytär Elina Haapio-Mannila on sosiologian lopppuunpalanut professori. Toinen tytär Katarina Eskola on kulttuurintutkija. Ne ovat hurmion tyttäriä. Se kirja oli vitun kauan mulla lainassa mutten jaxanut lukea. Martti Haapion veli oli vielä fasistisempi pappi ja runoilija Jaakko Haapio.
ellauri147.html on line 77: Tuhat laulujen vuotta (‘A thousand years of song’, 1957) contained 225 poems by western poets. Meillä on toi Tyynnin 1000 laulujen vuotta, mää oon sen lukenutkin. Aika kehnojakin runoja on Aake sinne kelpuuttanut. Ei niitä sentään ole tuhatta. Hahaa, mulla on paasauxia jo yli 2000. Enemmän kuin jopa Immi Hellénillä. Pääsimpäs edelle vaikka konehella veisattiin, sano eukko kirkossa. Nojoo, toisto tyylikeinona, mulla on tää Erkki Tantun läppä jo monta kertaa jossakin.
ellauri147.html on line 94: As luck would have it, Martti Haavio’s wife Elsa Enäjärvi-Haavio died in 1951 following a serious illness. Ale Tyynni went through a difficult divorce from her first husband, and finally in 1960 both Tyynni and Haavio were in a position to remarry. He was 61 and she 47. No codons were necessary anymore, just vaseline.
ellauri147.html on line 369: Phil Collins told The Sunday Times that he’s had some bust-ups with fellow celebrities – most notably, 95" data-nimi="McCartney Paul">Paul McCartney. Apparently, in 2002, the Beatles legend made fun of Collins, asking him to SIGN something during a party at Buckingham Palace.
ellauri147.html on line 485:
ellauri147.html on line 560: Kexittyäni ton nokkelan Descartes-ozikon olin vissinvarma että se on kexitty ennestään noin 1 zilj. kertaa. Ja olihan se! Seuraava heppu oli löytänyt sen jo 1995 joltain Winnicottilta, D.W.
ellauri147.html on line 602: Donald Woods Winnicott FRCP (7 April 1896 – 25 January 1971) was an English paediatrician and psychoanalyst who was especially influential in the field of object relations theory and developmental psychology. He was a leading member of the British Independent Group of the British Psychoanalytical Society, President of the British Psychoanalytical Society twice (1956–1959 and 1965–1968), and a close associate of Marion Milner.
ellauri147.html on line 630:
ellauri147.html on line 839: On olemassa jonkin verran näyttöä siitä, että tarvitsemme sukupolvien välisen paradigman "Narsismin aikakauden" (Lasch 1995) vallitsevien identiteettihäiriöiden tutkimiseen ja hoitoon, joka julistettiin viime vuosisadan viimeisessä vaiheessa. Zeitgeist pakottaa meidät jo tähän. Sisäänpäin kääntyneen itsevarmuuden "cogito, ergo sum", karteesinen itsetutkiskelumalli, korvataan mediamaailmassa yleisön identiteettiä luovalla näkemyksellä, joka esitetään meille keskusteluohjelmissa ja politiikan teatraalisilla lavastoissa: "videor, ergo summa". Big Brother on postmodernin identiteetin tuotantolaboratorio. Heijastuksen kaipuu kaikkialla läsnä olevassa kamerassa näyttää meille jotain conditio humanan intersubjektiivisuudesta. Selvitämme, keitä olemme ympäristöpalautteessa.
ellauri147.html on line 842: Es spricht einiges dafür, dass wir für die Erforschung und Behandlung der vorherrschenden Identitätsstörungen im „Zeitalters des Narzissmus“ (Lasch 1995), das in der Endphase des letzten Jahrhunderts ausgerufen worden ist, ein intersubjektives Paradigma brauchen. Dazu nötigt uns schon der Zeitgeist. Die nach innen gerichtete Selbstvergewisserung des 'cogito, ergo sum', cartesianisches Vorbild der Introspektion, wird in einer medialen Welt durch den identitätsstiftenden Blick auf das Publikum abgelöst, der uns in den Talk-shows und den theatralen Inszenierungen von Politik vorgeführt wird: 'videor, ergo sum'. Big Brother ist ein Labor zur Herstellung postmoderner Identität. Die Sehnsucht nach der Spiegelung in der allgegenwärtigen Kamera zeigt uns etwas vom intersubjektiven Charakter der conditio humana. Wer wir sind, erfahren wir in den Rückmeldungen der Umwelt.
ellauri150.html on line 105: Yhdysvalloissa ajattelutavan juuret juonnetaan 1950–60-luvuille, kansalaisoikeusliikkeeseen ja kansainväliseen rasisminvastaiseen liikkeeseen sekä valkoiselta puolen laissez faire-kapitalismin hallintomalliin eli meritokratiaan. Sen perimmäinen ajatus nojaa siihen, että yksilöt tulisi nähdä ensisijaisesti saavutustensa ja lahjakkuutensa avulla.
ellauri150.html on line 201: Valtaoja syntyi Kemissä vuonna 1951. Hän valmistui ylioppilaaksi Sodankylän lukiosta vuonna 1969. Korkeakouluopintonsa Valtaoja suoritti Turun yliopistossa, josta hän valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1975 ja tohtoriksi vuonna 1985.
ellauri150.html on line 358: Kesällä 1895 tiedustelutoimiston johtoon nimitettiin everstiluutnantti Marie-Georges Picquart. Sotilasviranomaiset olivat tajunneet, että Dreyfus oli tuomittu varsin heikoin perustein, ja Picquart lupasi käydä läpi kaiken Dreyfusilta lähteneen ja tälle tulleen kirjeenvaihdon. Hän kävi läpi myös Saksan lähetystön siivoojan toimittamia papereita. Maaliskuussa 1896 Picquart sai siivoojalta pikakirjeen kappaleita. Kirjepaperista saattoi päätellä sen tehdyn Pariisissa, sillä siinä käytettyä ohutta sinistä paperia ei saanut muualta. Kirje oli osoitettu majuri Marie Charles Ferdinand Walsin-Esterházylle, mutta sitä ei oltu koskaan toimitettu perille. Kirjeessä pyydettiin Walsin-Esterházyltä ”tarkempaa selitystä kuin se, jonka annoitte ratkaisemattomasta asiasta tässä eräänä päivänä”. Picquartin aloitteesta Esterházyä alettiin varjostaa ja hänen nähtiin menevän kahdesti Saksan suurlähetystöön. Lisäksi Picquart sai elokuussa käsiinsä kaksi Esterházyn kirjettä, ja niiden käsiala oli samankaltainen kuin Henryn listassa. Henry alkoi puolestaan väärentää todisteita Dreyfusia vastaan saatuaan kuulla Picquartin yrittävän todistaa tämän syyttömäksi.
ellauri150.html on line 373:
955027ad.jpg" height="200px" />
ellauri150.html on line 459: The Polish writer Henryk Sienkiewicz wrote the novel Quo Vadis: A Narrative of the Time of Nero (1895–96, a tremendous hit in fin de siecle Paris) which in turn has been made into motion pictures several times, including a 1951 version that was nominated for eight Academy Awards. Vittu vaan 8, Ben veti mahtavammat 11, samoinkuin vielä järisyttävämmät suurteoxet Titanic ja Bored of the Rings. For this and other
ellauri150.html on line 471: Karl Tunberg (March 11, 1907 − April 3, 1992) was an American screenwriter and occasional film producer. His screenplays for Tall, Dark and Handsome (1941) and Ben-Hur (1959) were nominated for the Academy Award for Best Original Screenplay and Best Adapted Screenplay, respectively. more…
ellauri150.html on line 476: The film's final onscreen writing credits created controversy when, in October 1959, the Writers Guild of America (WGA) awarded Tunberg sole screenplay credit, despite the objections of the film's director, William Wyler, who, in the film's commemorative booklet and elsewhere, claimed that Christopher Fry was more responsible than any other writer for the final screenplay. In response to Wyler's public outcries against their ruling, the WGA took out trade paper ads on November 20, 1959 in which they issued a statement reading, in part, "the unanimous decision of the three judges was that the sole screenplay credit was awarded to Karl Tunberg...The record shows the following: 1. Karl Tunberg is the only writer who has ever written a complete screenplay on Ben-Hur; 2. Karl Tunberg continued to contribute materials throughout the actual filming, and this material is incorporated in the final picture; and 3. Karl Tunberg alone did the necessary rewriting during the four months of retakes and added scenes. Mr. Christopher Fry himself was fully informed of the proceedings of the Guild. He has made it absolutely clear that he did not want to protest the decision of the Guild."
ellauri150.html on line 478: Arthur Hammond Harris aka Christopher Fry (18 December 1907 – 30 June 2005) was an English poet and playwright. He is best known for his verse dramas, especially The Lady's Not for Burning, which made him a major force in theatre in the 1940s and 1950s. Fry was born as Arthur Hammond Harris in Bristol, the son of Charles John Harris, a master builder who retired early to work full-time as a licensed Lay Reader in the Church of England, and his wife Emma Marguerite Fry Hammond Harris. While still young, he took his mother's maiden name because, on very tenuous grounds, he believed her to be related to the 19th-century Quaker prison reformer Elizabeth Fry. He adopted Elizabeth Fry's faith, and became a Quaker and a gay. In the 1920s, he met the writer Robert Gittings, who became a lifelong friend. Maybe William Wyler was another yet longer friend. Gore Vidal most certainly another.
ellauri150.html on line 490: Ben-Hur: A Tale of the Christ is a novel by Lew Wallace, published by Harper and Brothers on November 12, 1880, and considered "the most influential Christian book of the nineteenth century". It became a best-selling American novel, surpassing Harriet Beecher Stowe's Uncle Tom's Cabin (1852) in sales. The book also inspired other novels with biblical settings and was adapted for the stage and motion picture productions. Ben-Hur remained at the top of the US all-time bestseller list until the 1936 publication of Margaret Mitchell's Gone with the Wind. The 1959 MGM film adaptation of Ben-Hur is considered one of the greatest films ever made and was seen by tens of millions, going on to win a record 11 Academy Awards in 1960, after which the book's sales increased and it surpassed Gone with the Wind. It was blessed by Pope Leo XIII, the first novel ever to receive such an honour. The success of the novel and its stage and film adaptations also helped it to become a popular cultural icon that was used to promote catholicism plus numerous commercial products.
ellauri150.html on line 497: 95">
Hur många ben kvar?
ellauri150.html on line 600: Plot summary for the 1959 film Ben Hur directed by William Wyler and starring Charlton Heston as Judah Ben-Hur and Stephen Boyd as Messala.
ellauri150.html on line 734: I was just reading about 958" data-nimi="Hawking Stephen">Stephen Hawking this morning and thinking that I should write an article about that. I was thinking of calling it "Also sprach Stephen Hawking". I've never been a fan of his. I always thought his "a brief history of time" to be an exercise in extreme egotism and pure conjecture. I actually never bothered reading it because I didn't want my mind polluted with those thoughts.
ellauri151.html on line 49: André Gide (1869-1951) came from a family of Huguenots and recent converts to Catholicism. Senpä tautta se vittuileekin erityisesti protestanteille. Tollanen apostata.
ellauri151.html on line 55: André Gide died on February 19, 1951.
ellauri151.html on line 110: 951" data-nimi="Gide André">André Paul Guillaume Gide (French: [ɑ̃dʁe pɔl ɡijom ʒid]; 22 November 1869 – 19 February 1951) was a French author and winner of the Nobel Prize in Literature (in 1947). André was born in Paris on 22 November 1869, into a middle-class Protestant family. His father was a Paris University professor of law who died in 1880, Jean Paul Guillaume Gide, and his mother was Juliette Maria Rondeaux. His uncle was the political economist Charles Gide. His paternal family traced its roots back to Italy, with his ancestors, the Guidos, moving to France and other western and northern European countries after converting to Protestantism during the 16th century, due to persecution.
ellauri151.html on line 116: He befriended Oscar Wilde in Paris, and in 1895 Gide and Wilde met in Algiers. Wilde had the impression that he had introduced Gide to homosexuality, but, in fact, Gide had already discovered this on his own.
ellauri151.html on line 158:
ellauri151.html on line 274: 95">
Afganistaniin talibaanixi
ellauri151.html on line 327: DISTINGUISHED 20TH-CENTURY BEARERS OF THE JEWISH SURNAME PASTERNAK INCLUDE THE RUSSIAN POET AND NOVELIST BORIS LEONIDOVICH PASTERNAK (1890- 1960), WINNER OF THE NOBEL PRIZE IN 1958. Copyright © Beth Hatefutsoth
ellauri151.html on line 379: and its receiver (cf. ZH 5: 272; Dickson 1995: 338).
ellauri151.html on line 544: Drury’s memoirs show that Wittgenstein discussed Hamann’s authorship in the early 1930s and 1950s. Wittgenstein’s diary notes and the
ellauri151.html on line 557: Johann Georg Hamann (1730–1788) is a Christian thinker who started the first linguistic turn in philosophy and the German linguistic tradition with his Metakritik of Kant’s philosophy (see Bayer 2002; Dickson 1995; Betz 2009). John
ellauri151.html on line 564: authorship in 1930–31 and 1951.
ellauri151.html on line 632: collected works (N II) to Wittgenstein in 1950 as a Christmas
ellauri151.html on line 711: 95">
Jesse vs. Patu taulukko - doctrine.org
ellauri151.html on line 761: 95">
Hinoa John
ellauri151.html on line 1047: 953">
Jyrkkää paskaa HSstä izenäisyyspäivänä
ellauri151.html on line 1059: Ensimmäisissä Tuntematon-elokuvissa on hyvätkin puolensa, mutta Louhimiehen työryhmän versio teki Veli-Pekkaan suurimman vaikutuksen. Kaltaiselleni videosukupolven edustajalle se hyödynsi laajimmin elokuvan kielioppia, ääntä ja kuvaa. Vuoden 1955 versiota pidetään ”kansalliselokuvana”, mutta nykysilmin se on toki teatraalinen.
ellauri152.html on line 90: In 1955 the Daughters of Bilitis was founded in San Francisco as the first lesbian civil and political rights organization in the United States. In regard to its name, Del Martin and Phyllis Lyon, two of the group's founders, said "If anyone asked us, we could always say we belong to a poetry club." Mehän voidaan sanoa. Had they only known that it was all about fornicating boys.
ellauri152.html on line 191: 95 — VIIMEINEN YRITYS
ellauri153.html on line 55: Sontimaton tutilas, Väinö Linnan romaani vuodelta 1954; useita sovituksia:
ellauri153.html on line 56: Sontimaton tutilas, Edvin Laineen ohjaama elokuva vuodelta 1955
ellauri153.html on line 61: 953">Sontimaton tutilas, Aku louhimiehen ohjaama elokuva vuodelta 2017.
ellauri153.html on line 308: Latinalaisen tappion ja vävynsä kuoleman jälkeen Tarquin meni Aristodemuksen tuomioistuimeen Cumaessa, jossa hän kuoli vuonna 495.
ellauri153.html on line 857:
958caw" height="200px" />
ellauri155.html on line 450: Shavit Elimelech, född 7 september 1971, är en israelisk före detta professionell fotbollsmålvakt aktiv mellan 1988 och 2008. Mellan 1999 och 2004 spelade han 14 matcher för det israeliska landslaget. Elimelech spelade 395 ligamatcher för Hapoel Tel Aviv mellan 1996 och 2007.
ellauri155.html on line 837: Sarvepalli Radhakrishnan (1952)
ellauri155.html on line 838: Karl Jaspers (1957)
ellauri155.html on line 839: C. D. Broad (1959)
ellauri155.html on line 851: Paul Ricoeur (1995)
ellauri155.html on line 852: Paul Weiss (1995)
ellauri155.html on line 882: Jorge Agustín Nicolás Ruiz de Santayana y Borrás, known in English as George Santayana (/ˌsæntiˈænə, -ˈɑːnə/;[2] December 16, 1863 – September 26, 1952), was a philosopher, essayist, poet, and novelist. Originally from Spain, Santayana was raised and educated in the US from the age of eight and identified himself as an American, although he always retained a valid Spanish passport. At the age of 48, Santayana left his position at Harvard and returned to Europe permanently. He got enough of the U.S. of A.
ellauri156.html on line 131: Gideon syntyi Venäjällä, ja hänen perheensä muutti Suomeen vuonna 1921. Hänet tunnetaan erityisesti steel- eli havaijinkitaran soittajana. Hänen muita soittimiaan olivat kontrabasso ja viulu. Hänen ensimmäinen havaijimusiikkia soittanut yhtyeensä oli vuonna 1941 perustettu Oahu Trio. Myöhemmin yhtye levytti ja esiintyi nimellä Aloha Hawaiji. Onni Gideonin alkuvuonna 1957 julkaistu ”Hawaiian rock” lienee ensimmäinen täysin suomalainen rock-levytys (äänitetty 1956). Hänen tunnetuin kappaleensa on ”Tiikerihai” (alun perin Peter Hodkinsonin ”Tiger Shark”).
ellauri156.html on line 133: 1950-luvulla Onni Gideonin yhtye säesti levyillä muun muassa Olavi Virtaa ja Annikki Tähteä. ”Kuningaskobra”, alun perin Teddy Powellin sävellys ”Snake Charmer”, levytettiin Onni Gideonin yhtyeen kanssa.
ellauri156.html on line 415: David and Bathsheba is a 1951 historical Technicolor epic film about King David made by 20th Century Fox. It was directed by King Saul, produced by Dog, a.k.a. Zanuck, from a screenplay by Philip Dunno. The cinematography was by Leon Shameonyou. Gregory Peck stars as King David and the film follows King David's life as he adjusts to ruling as a King, and about his relationship with Uriah's wife Bathsheba, played by Susan Wayward. Goliath of Gath was portrayed by 203 cm-tall (6'8") Lithuanian wrestler Walter Talun. These days Walter would no longer get a bench seat in a high-school basketball team.
ellauri156.html on line 445: Zanuck opted to use stars already under contract to 20th Century-Fox. The production of the film started on November 24, 1950 and was completed in January 1951 (with some additional material shot in February 1951). The film premiered in New York City August 14, and opened in Los Angeles August 30, before opening widely in September 1951. It was shot entirely in Nogales, Arizona, which has a lot of the looks of the promised land, including the indians, who were made up to look like Palestinians.
ellauri156.html on line 449: David and Bathsheba was 20th Century Fox's most successful release of 1951 and the third-highest-grossing film of that year, earning $4.72 million in rentals.
ellauri159.html on line 1395: Rationality means fluent thinking, 63. Simplification, 65. Clearness, 66. Their antagonism, 66. Inadequacy of the abstract, 68. The thought of nonentity, 71. Mysticism, 74. Pure theory cannot banish wonder, 75. The passage to practice may restore the feeling of rationality, 75. Familiarity and expectancy, 76. 'Substance,' 80. A rational world must appear {xvi} congruous with our powers, 82. But these differ from man to man, 88. Faith is one of them, 90. Inseparable from doubt, 95. May verify itself, 96. Its rôle in ethics, 98. Optimism and pessimism, 101. Is this a moral universe?—what does the problem mean? 103. Anaesthesia versus energy, 107. Active assumption necessary, 107. Conclusion, 110.
ellauri160.html on line 35:
ellauri160.html on line 196: Robert Graves wrote in 1955: "Pound knew little Latin, yet he translated Propertius; and less Greek, but he translated Alcaeus; and still less Anglo-Saxon, yet he translated The Seafarer. I once asked Arthur Waley how much Chinese Pound knew; Waley shook his head despondently."
ellauri160.html on line 224: While in custody in Italy, Pound began work on sections of The Cantos that were published as The Pisan Cantos (1948), for which he was awarded the Bollingen Prize for Poetry in 1949 by the Library of Congress, causing enormous controversy. After a campaign by his fellow writers, he was released from St. Elizabeths in 1958 and lived in Italy until his death in 1972. His economic and political views have ensured that his life and work remain controversial. He is popular with the alt-right but his opinions about usury forever condemn him in the circles of New York money liberals.
ellauri160.html on line 313: Fukuyama is known for his book The End of History and the Last Man (1992), which argues that the worldwide spread of liberal democracies and free-market capitalism of the West and its lifestyle may signal the end point of humanity´s sociocultural evolution and become the final form of human government. However, his subsequent book Trust: Social Virtues and Creation of Prosperity (1995) modified his earlier position to acknowledge that culture cannot be cleanly separated from economics. Fukuyama is also associated with the rise of the neoconservative movement, from which he has since distanced himself.
ellauri160.html on line 780:
953ea0c0b2fa7851083d4ed4793/gz/1391742.jpg" />
ellauri160.html on line 792:
95a2adaee57d0.jpg" width="50%" />
ellauri160.html on line 799: Born into a theater family and cutting his teeth on stage in the 1890s, Lauri Wylie (1880-1951) penned Dinner for One, also known as The 90th Birthday, during the 1920s. It opened in London’s West End in 1948, and made it to Broadway in 1953. Prior to his success with Dinner, he co-wrote revues and operettas, some with his brother. These include a parody of Gilbert and Sullivan, the reigning kings of popular operettas.
ellauri161.html on line 397:
954" height="100px" />
ellauri161.html on line 731: This a movie that is over 2h, I had to skip forward so much that it ended up being a 60m movie, this is a boring movie, 95% of jokes are not jokes but cringe moments. This had everything to be a great movie, great cast, good plot, good cgi, but nope lets make this cringe movie. (You are so right!)
ellauri161.html on line 1024: Eräänä aamuna herätessä vasta-argumentit olivat vaan kumoutuneet. Heräsin venäläisenä: Ax, nyet nyet! Kehitys 1891-1895 (la-bas/en route) oli ymmärrettävä, mutta 1884-1991 (a rebours/la-bas)?
ellauri161.html on line 1125: Tämmönen kuva oli Bernanoxen kirjan filmatisaatiossa 1951. Maalaispappi näyttää aika vanhalta ja se tuijottaa ahnaanlaisesti neidon tissejä. Tosson pappi ja tässon miäs, se varmaan sanoo kohta kuin pohjalainen pappi Erkki Tantun piirroxessa ja heittää liperinsä mäkeen. Maxasyöpäsen papin dieetti oli viiniä ja ranskista.
ellauri162.html on line 130: Bernanosin tunnetuin teos on Maalaispapin päiväkirja (alkuteos Journal d´un curé de campagne, 1936), jonka pohjalta Robert Bresson on ohjannut elokuvan Papin päiväkirja (1950). Suomeksi on ilmestynyt lisäksi Mouchette (alkuteos Nouvelle histoire de Mouchette), josta Bresson myös on ohjannut elokuvan, jota Suomessa on esitetty nimellä Mouchette – raiskattu.
ellauri162.html on line 350: Pierre Nicole (1625-1695) oli ranskalainen moralisti Port-Royalin luostarikoulussa joka oli lähempänä jansenisteja kuin terveellistä. Pääteos Essais de morale 1671-1678.
ellauri162.html on line 666: 950">
Vastarannan kiiskiä
ellauri162.html on line 762: Number 1 David Silverman is President of American Atheists, the organization founded in 1963 by the grande dame of American atheism, Madalyn Murray O’Hair (1919–1995). He is a Jew. You know it´s a myth. Religion is my bitch. Bitches, I don´t trust ´em But they give me what I want for the night.
ellauri162.html on line 831: 951" data-nimi="Williams Robin">Robin McLaurin Williams (July 21, 1951 – August 11, 2014) was an American actor and comedian. Williams was raised and sometimes identified himself as an Episcopalian. He described his denomination in a comedy routine as "I have that idea of Chicago protestant, Episcopal—Catholic light: half the religion, half the guilt." He also described himself as an "honorary Jew", and on Israel´s 60th Independence Day in 2008, he appeared in Times Square, along with several other celebrities to wish Israel a happy birthday.
ellauri163.html on line 46: Sholem Asch (Yiddish: שלום אַש, Polish: Szalom Asz; 1 November 1880 – 10 July 1957), also written Shalom Ash, was a Polish-Jewish novelist, dramatist, and essayist in the Yiddish language who settled in the United States.
ellauri163.html on line 53: 9579">
Iisakin 12 käskyä
ellauri163.html on line 86:
ellauri163.html on line 537: Jules Payot (1895) L´education de la Volonté. Agregé de philosophie, Docteur ès Lettres, Inspecteur d´Academie. Chapitre II: Qu´est´ce que méditer, et comment méditer.
ellauri163.html on line 877: Religion is an eminently collective thing (1954, p.47). It serves to bind a community together. A religion is a unified system of beliefs and practices relative to sacred things, that is to say, things set apart and forbidden--beliefs and practices which unite in one single community called a Church, all those who adhere to them. (1954, p. 47).
ellauri163.html on line 879: The believer who has communicated with his god is not merely a man who sees new truths of which the unbeliever is ignorant; he is a man who is stronger. He feels within him more force, wither to endure the trials of existence, or to conquer them (1954, p. 416).
ellauri163.html on line 887: What essential difference is there between an assembly of Christians celebrating the principal dates in the life of Christ, or of Jews remembering the exodus from Egypt or the promulgation of the Decalogue, and a reunion of citizens commemorating the promulgation of a new moral or legal system or some great event in the national life? (1954, p. 427). Two men say they´re Jesus, one of them must be wrong.
ellauri163.html on line 893: But now comes something rather suspect: There are no gospels which are immortal, but neither is there any reason for believing that humanity is incapable of inventing new ones (1954, pp. 475-476).
ellauri164.html on line 230: Ralph Barton Perry (July 3, 1876 in Poultney, Vermont – January 22, 1957 in Boston, Massachusetts) was an American philosopher. He was a strident moral idealist who stated in 1909 that, to him, idealism meant "to interpret life consistently with ethical, scientific, and metaphysical truth." (citation?) Perry's viewpoints on religion stressed the notion that religious thinking possessed legitimacy should it exist within a framework accepting of human reason and social progress.
ellauri164.html on line 234: Henry Babcock Veatch Jr. (September 26, 1911 – July 9, 1999) was an American philosopher. Veatch syntyi 26. syyskuuta 1911 Evansvillessä, Indianassa . Hän opiskeli Harvardin yliopistossa , jossa hän suoritti AB- ja MA-tutkinnon ja tohtorin tutkinnon vuonna 1937. Veatch tuli Indianan yliopiston filosofian laitokselle ohjaajaksi vuonna 1937. Hänet nimitettiin apulaisprofessoriksi vuonna 1941 ja täysprofessoriksi vuonna 1952. Indianassa ollessaan Veatchin yliopisto sai monia palkintoja ja kunnianosoituksia. Vuonna 1954 hänestä tuli ensimmäinen Frederick Bachman Lieber Award for Distinguished Teaching -palkinnon saaja. Hän oli suosittu opiskelijoidensa keskuudessa ja hänelle myönnettiin Sigma Delta Chi "Brown Derby" -palkinto suosituimmalle professorille. Vuonna 1961 Veatch nimettiin Distinguished Service Professoriksi.
ellauri164.html on line 244: Veatchin luetuin kirja oli Rational Man: A Modern Interpretation of Aristotelian Ethics (1962), joka tarjosi selkeästi rationalistisen vastakohdan William Barrettin tunnetulle eksistentiaalisen filosofian tutkimukselle Irrational Man (1958).
ellauri164.html on line 361: Peter Piskuila (Matohäntä) (engl. Peter Pettigrew) (1959/1960 – maaliskuu 1998) oli Harry Potterin isän, James Potter, koulutoveri. Hän ei tosin ollut hyvä ystävä, vaan lähinnä ”iilimato”, joka roikkui Jamesin, Sirius Mustan ja Remus Lupinin seurassa. Peter ihaili Jamesia, hänen rohkeuttaan, taitojaan ja tapaansa osoittaa pientä kapinaakin koulussa. Meillä asuu joku Peter Piskuila portaiden alla, käy öisin vanhassa kompostissa syömässä. Nyt on ostettu 3 rotanloukkua, jotka voivat koitua sille päänmenoxi.
ellauri171.html on line 213:
ellauri171.html on line 246:
ellauri172.html on line 225: 9599">
Kavioeläinmeemejä
ellauri172.html on line 242: — Aristotle, On the Heavens 295b, c. 350 BC
ellauri172.html on line 936:
De 1950 à 2p000
ellauri172.html on line 938: Le Cardinal, roman d'Henry Morton Robinson, 1950
ellauri172.html on line 940: Léon Morin, prêtre, roman de Béatrice Beck,1952[45]
ellauri172.html on line 942: Les Deux Étendards, roman de Lucien Rebatet, 1952
ellauri172.html on line 944: L'Avocat du diable, roman de Morris West, 1959
ellauri180.html on line 220: For instance in 1950, Sir James Spence of Newcastle upon Tyne responded to the request from a local GP as follows:
ellauri181.html on line 412: 1950- ja 1960-lukujen taiteessa tohtori Thomas Hendrickson kehitti psykologian tohtori William Moulton Marstonin tutkimusteorian ”Emotions of Normal People” pohjalta Henkilökohtaisen Profiilin Analyysin eli Thomas HPA:n (Thomas Personal Profile Analysis (PPA). Thomas HPA on ipsatiivinen eli pakkovalintatesti, joka kattavasti selvittää henkilön työkäyttäytymistä eri tilanteissa. Sen avulla voidaan nopeasti ja luotettavasti saada kattavaa tietoa esim. henkilön johtamisen, rekrytoinnin tai kehittämisen tueksi. Sitä kuzutaan Thomasixi koska Thomas on nasevampi kuin joku Hendrickson. Hendrickson ja Kitula souteli vanhalla vitulla. Kyrpä oli airona ja munat peräpainona. Tuomas työnsi epäilevän sormen Jee-suxen uuteen reikään.
ellauri181.html on line 517: Martti Puohiniemi (s. 1952) on suomalainen valtiotieteiden tohtori ja sosiaalipsykologi, joka tutkii suomalaista arvomaailmaa ja ajan ilmiöitä.
ellauri181.html on line 519: Puohiniemi on toiminut oman Limor Oy:nsä puitteissa yrittäjänä vuosina 1990–2013. Sitä ennen hän toimi muun muassa markkinointitutkijana ja tutki suomalaisten asenteita ja kulutuskäyttäytymistä. Arvotutkimuxeen hän erikoistui väitöskirjansa 1995 myötä ja on sen jälkeen tutkinut sekä väestön että yritysten toimintaa ohjaavia arvoja sekä konsultoinut niistä yrityxiä ja yhteisöjä.
ellauri182.html on line 151: Korkein totuus (jap. オウム真理教, Ōmu Shinrikyō, Aum Shinrikyo) on Shōkō Asaharan (teloitettu heinäkuussa 2018) vuonna 1984 perustama uskonnollinen kultti, joka perustuu buddhalaisuuteen ja hindulaisuuteen. Vuonna 1995 se teki Tokion metroon terrori-iskun käyttäen sariinia. Ryhmä toimii edelleen Japanissa, mutta Asaharan pidätys ja kuolemantuomio saivat kuinka ollakaan aikaan useita muutoksia. Ryhmä on muuttanut opinkappaleitaan: Buddhalaisiin Vajrayana-oppeihin liittyvät tekstit on poistettu – viranomaiset katsoivat näiden kirjoituksien ”oikeuttaneen murhateot”. Ryhmä on esittänyt kaasuhyökkäyksen uhreille anteeksipyynnön kumartelemalla kovasti ja perustanut avustusrahaston heitä varten. Yleisöä aiemmin huolestuttaneet provokatiiviset julkaisut ja toiminnat on lakkautettu.
ellauri182.html on line 332:
ellauri183.html on line 206: José Ortega y Gasset (Madrid, 9 de mayo de 1883-ibídem, 18 de octubre de 1955) fue un filósofo y ensayista español, exponente principal de la teoría del perspectivismo y de la razón vital e histórica, situado en el movimiento del novecentismo.
ellauri183.html on line 229: Etapa raciovitalista (1923-1955): se considera que Ortega entra en su etapa de madurez, con obras como El tema de nuestro tiempo, Historia como sistema, Ideas y creencias o La rebelión de las masas.
ellauri184.html on line 58: Mailer's first marriage was to Beatrice Silverman. They eloped in January 1944 because neither family would likely have approved. They had one child, Susan, and divorced in 1952 because of Mailer's infidelities with Adele Morales.
ellauri184.html on line 60: Morales moved in with Mailer during 1951 into an apartment on First Avenue near Second Street in the East Village, and they married in 1954. They had two daughters, Danielle and Elizabeth. After attending a party on Saturday, November 19, 1960, Mailer stabbed Adele twice with a two-and-a-half inch blade that he used to clean his nails, nearly killing her by puncturing her pericardium. He stabbed her once in the chest and once in the back. Adele required emergency surgery but made a quick recovery. Mailer claimed he had stabbed Adele "to relieve her of cancer". He was involuntarily committed to Bellevue Hospital for 17 days. While Adele did not press charges, saying she wanted to protect their daughters, Mailer later pleaded guilty to a reduced charge of assault saying, "I feel I did a lousy, dirty, cowardly thing", and received a suspended sentence of three years' probation. In 1962, the two divorced. In 1997, Adele published a memoir of their marriage entitled The Last Party, which recounted her husband stabbing her at a party and the aftermath. This incident has been a focal point for feminist critics of Mailer, who point to themes of sexual violence in his work.
ellauri184.html on line 76: Barbary Shore (1951) was not well received by the critics. It was a surreal parable of Cold War leftist politics set in a Brooklyn rooming-house, and Mailer's most autobiographical novel. His 1955 novel, The Deer Park drew on his experiences working as a screenwriter in Hollywood from 1949 to 1950. It was initially rejected by seven publishers due to its purportedly sexual content before being published by Putnam's. It was not a critical success, but it made the best-seller list, sold over 50,000 copies its first year, and is considered by some critics to be the best Hollywood novel since Nathanael West's The Day of the Locust.
ellauri184.html on line 97: Bea Silverman was Norman Mailer's college sweetheart and first wife. He met her during his junior year at Harvard while she was a student at Boston University. They divorced in 1952 when Nuchem was already philandering with Speedy Gonzales.
ellauri184.html on line 489: 1950-luvulla Roope Ankka investoi näkyvästi Latinalaisen Amerikan oikeistodiktatuureihin ja esiintyi kommunismin ankarana vastustajana. Ankka-yhtymät ja ammattiyhdistysliike olivat jatkuvasti poikkiteloin, ja Neuvostoliiton lehdistö teki Ankasta ”kapitalistisen imperialistin” arkkityypin. Itäblokkiin kuuluneen Brutopian salainen palvelu yritti murhata Ankan 1955, mutta hän selvisi murhayrityksestä pelkällä pintanaarmulla.
ellauri184.html on line 528: Classical, Hellenistic, and Roman culture found circumcision to be cruel and repulsive. In the Roman Empire, circumcision was regarded as a barbaric and disgusting custom. The consul Titus Flavius Clemens was condemned to death by the Roman Senate in 95 CE for, according to the Talmud, circumcising himself and converting to Judaism. The Emperor Hadrian (117–138) forbade circumcision. Overall, the rite of circumcision was especially execrable in Classical civilization, also because it was the custom to spend an hour a day or so exercising nude in the gymnasium and in Roman baths, therefore Jewish men did not want to be seen in public deprived of their foreskins.
ellauri184.html on line 713: 9576">
Passiohedelmiä
ellauri184.html on line 761: 9539">
Muita näkökohtia postipussista
ellauri185.html on line 86: Regular excavation activities only started again in 1995 under the supervision of Ali Khalil Badawi. Shortly afterwards, an Israeli bomb destroyed an apartment block in the city and evidence for an early church was revealed underneath the rubble. Thanks for help in digging brothers!
ellauri185.html on line 406: 954" data-nimi="Pinker Steven">Steven Arthur Pinker (born September 18, 1954) is a Canadian-American cognitive psychologist, psycholinguist, popular science author and public intellectual. He is an advocate of evolutionary psychology and the computational theory of mind. Enlightenment Now (2018) uses social science data to show a general improvement of the human condition over recent history brought by Western reason, science and humanism plus colonialism. Pinker on Hararin sielunveli, ne siteeraavat toisiaan. Pahuus on sitä mukaa vähentynyt kun jenkkihegemonia on vahvistunut. Vitun fariseuxet.
ellauri185.html on line 408: Pinker was born in Montreal, Quebec, in 1954, to a middle-class Jewish family. His grandparents emigrated to Canada from Poland and Romania in 1926, and owned a small necktie factory in Montreal. His father was a lawyer. His mother eventually became a high-school vice-principal. His brother is a policy analyst for the Canadian government, while his sister, Susan Pinker, is a psychologist and writer who authored The Sexual Paradox and The Village Effect.
ellauri185.html on line 410: Pinker married Nancy Etcoff in 1980 and they divorced in 1992; he married again in 1995 and again divorced. His third wife, whom he married in 2007, is the novelist and philosopher Rebecca Goldstein. He has two stepdaughters: the novelist Yael Goldstein Love and the poet Danielle Blau.
ellauri185.html on line 822: 950">
Romaanien jalostava vaikutus
ellauri188.html on line 201: Siitä huolimatta arvostelut ovat olleet pääosin myönteisiä: Arvioita kokoavalla Rotten Tomatoes -sivustolla positiivisia arvioita on 95 prosenttia, ja muutenkin elokuvaa on suitsutettu juuri rohkean aihevalintansa ansiosta.
ellauri188.html on line 379:
959f9450be.jpg" height="300px" />
ellauri189.html on line 57: Jukka Jari Korpela (s. 10. huhtikuuta 1957 Helsinki) jota ei pidä sekoittaa paasajan ikäiseen Esko Jukka "Yucca" Korpelaan, free-lance käpistelijään ja matematiikan kandidaattiin Espoosta, josta on ollut jo puhetta albumissa 139), on Itä-Suomen yliopiston yleisen historian professori ja historiantutkija. Hän on erikoistunut keskiaikaiseen vallanmuodostukseen ja siihen liittyviin pyhimyskultteihin.
ellauri189.html on line 61: Tämä Korpela on julkaissut useita monografioita, muun muassa Miesparin siunaaminen, viisi ortodoksista keskiaikaista rukousta (2011). Hän katsoo näiden siunausten olemassaolon perusteella, että vetoaminen ortodoksiseen perinteeseen kiellettäessä homoparien siunaaminen on perusteetonta, kyllä siihen on Moosexen ja Paavalin sana riittävä. Korpela kääntyi aikuisiällä ortodoksiksi ja on vihitty 1995 diakoniksi. (- Miten yhdestä professorista saa niin monta diakonia? - Ihmekö tuo! 5000 ihmistäkin ravittiin 5 leivällä ja 2 kalalla. Kumpi on kovempi käsi, 1995 diakonia vai homopari?)
ellauri189.html on line 250: Jadwiga Maria Kinga Bal (Balowa) of Zaleszczyki, née Brunicka (July 26, 1879 – January 1, 1955) was a Polish baroness and a lifelong muse of Jacek Malczewski, considered Poland's national painter. She served as the live model for a series of his symbolic portrayals of women, as well as nude studies and mythological beings. Most were completed before the interwar period when Poland had not yet achieved independence.
ellauri189.html on line 436: On the basis of these apprehensions it seems that this project would do little to help rectify the problem and might even add to it. An alternative way to save the Dead Sea would be to rehabilitate the Jordan River. As it stands today, only 50 mcm of water from the Jordan River reaches the Dead Sea as opposed to 1.3 billion cubic meters in 1950.
ellauri189.html on line 843: P.S. It might be useful to read the article in album 950">185 about inbreeding in this connection.
ellauri190.html on line 173: Sarai oli Kultaisen ordan pääkaupunki Volgan alajuoksulla. Se oli yksi suurimmista keskiajan kaupungeista ja sen väkiluvuksi on arvoitu 600 000. Turkkilaisvalloittaja Timur Lenk tuhosi kaupungin vuonna 1395, jolloin sen arvellaan siirtyneen toiseen paikkaan.
ellauri190.html on line 177: Joko toinen tai molemmat kaupungit tuhottiin useasti. Timur Lenk tuhosi Sarai Berken noin vuonna 1395, Krimin kaani Mengli Ghirai tuhosi sen vuonna 1502. Viimeinen tuho tapahtui vuoden 1556 jälkeen jolloin Venäjän Iivana Julma valloitti Astrahanin.
ellauri190.html on line 193: Timur Lenk (9. huhtikuuta 1336, Shahr-e-Sabz – 14. helmikuuta 1405) eli Tamerlan oli 1300-luvun merkittävä turkkilaismongolilainen valloittaja ja hallitsija Keski-Aasiassa, erityisesti eteläisellä Venäjällä ja Persiassa. Hänestä alkoi mongolien timuridien dynastia. Hän perusteli valtaannousuaan väittämillään sukujuurilla Tšingis-kaaniin. Väittämä perustui siihen, että Timurin isä oli päällikkö turkkilaisklaanissa, joka johti sukujuurensa mongolijohtaja Qarachar Barlasiin. Timur oli isänsä tapaan suufimuslimi. Timurin isä oli vetäytynyt luostariin sanoen "maailma on vain kaunis vaasi täynnä skorpioneja", mutta Timur ei seurannut isäänsä. Hän halusi olla sotilasjohtaja, kallo täynnä skorpiooneja. Timur merkitsee tšagatain kielessä rautaa. Lenk tarkoittaa rampaa, koska Timurin jalka rampautui taistelussa. Rauta lenkku. Valloitukset lännessä ja luoteessa veivät hänen valtakuntansa rajat Ural- ja Volga-jokien luokse, etelässä ja lounaassa ne sisälsivät lähes koko Persian, mukaan lukien Bagdadin, Karbalan ja Kurdistanin. Vienanlahdesta Laatokkaan, vedämme miekalla rajan. Timur auttoi Tokhtamyshia venäläisiä vastaan ja hän valtasi Moskovan 1385. Il-kaanien valtakunnan Abu Sa'idin kuoleman (1335) jälkeen Persiassa oli voimatyhjiö, jota Timur alkoi valloituksellaan täyttää. Samaan aikaan Tokhtamysh kääntyi Timuria vastaan ja valloitti Azerbaidžanin. Vasta pitkän sodan jälkeen Tokhtamysh oli lopullisesti lyöty 1395. Timur hävitti Ordan pääkaupungin Sarain ja raunioitti sen talouden.
ellauri190.html on line 224: The Zaporozhians gained a reputation for their raids against the Ottoman Empire and its vassals, although they also sometimes plundered other neighbors. Their actions increased tension along the southern border of the Polish–Lithuanian Commonwealth. Low-level warfare (aka cold war) took place in those territories for most of the period of the Commonwealth (1569–1795).
ellauri190.html on line 255: Vladimirin äidin ikoni liittyy läheisesti lukuisiin ihmeisiin, joita tapahtui Venäjällä muun muassa mongolivallan aikana. Ikonin ansioksi luetaan myös se, että Moskova säästyi mongolijoukkojen hävitykseltä mutta Kiova ei. The intercession of the Theotokos through the image has also been credited with saving Moscow from Tatar hordes in 1451 and 1480. The image was brought from Vladimir to Moscow in 1395, during Tamerlane's invasion.
ellauri190.html on line 455:
ellauri191.html on line 137:
955" data-file-height="1280" />
ellauri191.html on line 230:
ellauri191.html on line 568:
95/Thomas_Mann_1929.jpg/75px-Thomas_Mann_1929.jpg" decoding="async" width="75" height="106" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/9/95/Thomas_Mann_1929.jpg/113px-Thomas_Mann_1929.jpg 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/9/95/Thomas_Mann_1929.jpg/150px-Thomas_Mann_1929.jpg 2x" data-file-width="280" data-file-height="396" />
ellauri191.html on line 589:
959%29.svg/23px-Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg.png" decoding="async" width="23" height="12" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f5/Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg/35px-Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f5/Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg/46px-Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg.png 2x" data-file-width="1235" data-file-height="650" /> Yhdysvallat
ellauri191.html on line 680:
959%29.svg/23px-Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg.png" decoding="async" width="23" height="12" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f5/Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg/35px-Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f5/Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg/46px-Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg.png 2x" data-file-width="1235" data-file-height="650" /> Yhdysvallat
ellauri191.html on line 713:
959%29.svg/23px-Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg.png" decoding="async" width="23" height="12" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f5/Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg/35px-Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f5/Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg/46px-Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg.png 2x" data-file-width="1235" data-file-height="650" /> Yhdysvallat
ellauri191.html on line 865:
959%29.svg/23px-Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg.png" decoding="async" width="23" height="12" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f5/Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg/35px-Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f5/Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg/46px-Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg.png 2x" data-file-width="1235" data-file-height="650" /> Yhdysvallat
ellauri191.html on line 874:
ellauri191.html on line 890:
ellauri191.html on line 906:
ellauri191.html on line 908:
ellauri191.html on line 922:
ellauri191.html on line 938:
ellauri191.html on line 940:
ellauri191.html on line 945:
959%29.svg/23px-Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg.png" decoding="async" width="23" height="12" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f5/Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg/35px-Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f5/Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg/46px-Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg.png 2x" data-file-width="1235" data-file-height="650" /> Yhdysvallat
ellauri191.html on line 955:
ellauri191.html on line 957:
ellauri191.html on line 971:
ellauri191.html on line 973:
95" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/1/16/JRJimenez.JPG/113px-JRJimenez.JPG 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/1/16/JRJimenez.JPG/150px-JRJimenez.JPG 2x" data-file-width="1342" data-file-height="1701" />
ellauri191.html on line 987:
ellauri191.html on line 1005:
ellauri191.html on line 1021:
ellauri191.html on line 1023:
ellauri191.html on line 1077:
959%29.svg/23px-Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg.png" decoding="async" width="23" height="12" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f5/Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg/35px-Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f5/Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg/46px-Flag_of_the_United_States_%281912-1959%29.svg.png 2x" data-file-width="1235" data-file-height="650" /> Yhdysvallat
ellauri191.html on line 1139:
95%D7%A8%D7%98%D7%A8%D7%98_%D7%A9%22%D7%99_%D7%A2%D7%92%D7%A0%D7%95%D7%9F_%28cropped%29.jpg/75px-%D7%A4%D7%95%D7%A8%D7%98%D7%A8%D7%98_%D7%A9%22%D7%99_%D7%A2%D7%92%D7%A0%D7%95%D7%9F_%28cropped%29.jpg" decoding="async" width="75" height="113" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f9/%D7%A4%D7%95%D7%A8%D7%98%D7%A8%D7%98_%D7%A9%22%D7%99_%D7%A2%D7%92%D7%A0%D7%95%D7%9F_%28cropped%29.jpg/113px-%D7%A4%D7%95%D7%A8%D7%98%D7%A8%D7%98_%D7%A9%22%D7%99_%D7%A2%D7%92%D7%A0%D7%95%D7%9F_%28cropped%29.jpg 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f9/%D7%A4%D7%95%D7%A8%D7%98%D7%A8%D7%98_%D7%A9%22%D7%99_%D7%A2%D7%92%D7%A0%D7%95%D7%9F_%28cropped%29.jpg/150px-%D7%A4%D7%95%D7%A8%D7%98%D7%A8%D7%98_%D7%A9%22%D7%99_%D7%A2%D7%92%D7%A0%D7%95%D7%9F_%28cropped%29.jpg 2x" data-file-width="2013" data-file-height="3020" />
ellauri191.html on line 1658:
ellauri191.html on line 1841:
955" />
ellauri192.html on line 55: The Prague linguistic circle included the Russian émigrés Roman Jakobson, Nikolai Trubetzkoy, and Sergei Karcevskiy, as well as the famous Czech literary scholars René Wellek and Jan Mukařovský. The instigator of the circle, and its first president until his death in 1945, was the Czech linguist Vilém Mathesius. After the Czechoslovak coup d'état of 1948, the circle was disbanded in 1952 (another marked year), but the Prague School continued as a major force in linguistic functionalism.
ellauri192.html on line 81: His universalizing structuralist theory of phonology, based on a markedness hierarchy of distinctive features, achieved its canonical exposition in a book published in the United States in 1951, jointly authored by Roman Jakobson, C. Gunnar Fant and Morris Halle.
ellauri192.html on line 248:
951c0b9e1f/0_621_3264_4078/master/3264.jpg?width=380&quality=85&auto=format&fit=max&s=37a57f223da04cee79a7a82844ef5c58" />
ellauri192.html on line 267: Even the specialist in modern literary history will be hard put to recall, let alone have any serious awareness of, such luminaries as Rudolf Eucken, a philosopher crowned in 1908; as the Danish novelist Henrik Pontoppidan (1917); or as Grazia Deledda, the Sardinian novelist who, in 1926, became one of the very few women to be chosen. And look how bad she was! Even where the recipients are illustrious, their work has repeatedly fallen outside normal definitions of literature. Eucken, Bergson, Bertrand Russell are philosophers. Theodor Mommsen, honored in 1902, was a great historian and epigrapher of ancient Rome, but hardly one whose prose has made the German language live. Churchill (1953) . . . was Churchill. He had a toilet in his gum shoe, with letter W.C written on it and paper in the tip.
ellauri192.html on line 279: After this, explanation becomes speculative. Significant literature is inseparable from ideology and political feelings. There are more than hints that political considerations were implicit in the omission of Pound, Claudel, Malraux and Brecht. Too right, too right, too right, too left. The thoroughly embarrassing preference of Heinrich B"oll in 1972 over that far greater writer G"unter Grass was wholly typical of the Swedish Academy's bias towards the middle ground of urbane and liberal decencies. (Look! We tried to do the umlauts and almost did! But these are Germans, and Günther is an ex nazi too.) The great imaginings of terror and utopia, be they of the left or of the right, are not welcome. The 1957 choice of the young Camus haloed a literary persona and style of vision emblematic of the Stockholm ideal.
ellauri192.html on line 321: Since 1901 to 1971, there have been 787 writers coming from different parts of the world nominated for the Nobel Prize in Literature, 67 of which were awarded the prize and Albert Schweitzer was awarded by Nobel Peace Prize on 1953. 12 more writers from these nominees were awarded after 1971 and Elie Wiesel was awarded by Nobel Peace Prize on 1986. Only 72 women had been nominated for the prize starting with Malwida von Meysenburg who was nominated once for the year 1901 and 6 of them have been awarded after all. 10% of the nominees, 5% of the awards. Bra jobb, kulturprofilerna! Kom igen!
ellauri192.html on line 357: British warlord Winston Churchill missed out on the peace prize (LOL) despite two nominations, but his oratory and his works of historical scholarship earned him the literature prize in 1953 (double LOL).
ellauri192.html on line 639: In 1949 Seifert left journalism and began to devote himself exclusively to literature. His poetry was awarded important state prizes in 1936, 1955, and 1968, and in 1967 he was designated National Artist. He was the official Chairman of the Czechoslovak Writer's Union for several years (1968–70). In 1977 he was one of the signatories of Charter 77 in opposition to the government of the Czechoslovak Socialist Republic.
ellauri192.html on line 690: The Trubezh (Russian: Трубеж) is a river in Yaroslavl Oblast, Russia. It flows to the Lake Pleshcheyevo. Major city: Pereslavl-Zalessky. It is 36 kilometres (22 mi) long, and its drainage basin covers 245 square kilometres (95 sq mi).
ellauri192.html on line 692: The Trubizh is a river entirely located in Ukraine, a left tributary of Dnieper. It falls into the Dnieper's Kaniv Reservoir. It is 295 kilometres long, and has a drainage basin of 5,020 square kilometres. Major cities: Pereiaslav.
ellauri192.html on line 700: Due to its sizeable length, the Dnieper River has as many as 32,000 tributaries including the Sozh, Desna, Trubizh, Bilozerka, Drut, Berezina, and Prypiat Rivers. The mouth of this important waterway is located at the Dnieper Delta while the river basin in the Ukraine and Belarus measures some 194,595 square miles. The Dnieper River passes through numerous urban centers such as the Russian cities of Smolensk and Dorogobuzh as well as Mogilev in Belarus and Kiev, Cherkasy, Dnipro, and Zaporizhia in Ukraine.
ellauri192.html on line 706: Now, the invasive Chinese sleeper is widely distributed in the freshwaters of Eastern and Central European countries, such as Belarus, Bulgaria, Estonia, Hungary, Lithuania, Latvia, Moldova,Poland, Romania, Russia, Slovakia, Serbia and Ukraine, where it has high climatic suitability and may continue invasion in the future (Reshetnikov and Ficetola, 2011). In Ukraine, theChinese sleeper was first found in the upper Dniester River basin in 1980 where it was introduced in the 1970s (Reshetnikov, 2009). It first occurred in the Dnieper river basin near Kievin 2001, and in the Ros’ River (right tributary of the Dnieper River, downstream of Kiev) in2005 (Sabodash et al., 2002; Kutsokon and Negoda, 2006; Kutsokon, 2010). In the DanubeRiver basin the Chinese sleeper was first recorded in 1995–1996 in the Latorica River, westernUkraine (a part of the western Ukrainian population of the Chinese sleeper), but only in 2011in the Danube delta (Sivokhop, 1998; Kvach, 2012). This fish is currently found in differentparts of the upper streams of the Dniester basin, Transcarpathian waters (Danube basin), in the Dnieper River, and in the Danube River delta.
ellauri194.html on line 29: 95.html">eteenpäin
ellauri194.html on line 75:
ellauri194.html on line 106: 1950-luvulla Route 66:sta tuli Los Angelesiin suuntaavien lomailijoiden pääreitti. Reitti kulki Arizonan Painted Desertin läpi ja läheltä Painted Grand Canyonia. Matkailun nopea kasvu antoi sysäyksen tärkeille tienvarsinähtävyyksille kuten tiipiin-muotoisille motelleille, jäätelökojuille, intiaaninmyyntikojuille ja käärmefarmeille.
ellauri194.html on line 110: Route 66:n kuolinisku tuli vuonna 1956 kun presidentti Dwight Eisengaard allekirjoitti uuden Interstate Highway Act -lain. Euroopassa uusia tuulia haistellut Eisenhower oli ollut hyvin vaikuttunut Saksan Autobahneista. Eisengaard visioi vastaavanlaisen suuren ajonopeuden sallivan tieverkoston Yhdysvaltoihin.
ellauri194.html on line 162: 9573">
Aivan karmaiseva persulainen
ellauri194.html on line 674:
ellauri194.html on line 681: 95792" data-nimi="Louhija Nina">Nina Banerjee-Louhija (oik. Louhija, ent. Standertskjöld-Nordenstam, ent. Nylander; s. 27. elokuuta 1940 Kalkutta, Brittiläinen Intia) on suomalainen kirjailija. Hän asuu osan vuodesta Helsingissä, osan Tammisaaressa ja osan Antibesissä, Ranskassa.
ellauri194.html on line 704:
ellauri194.html on line 1001: 9504">
Jimi Terska ja kumpp.
ellauri194.html on line 1026: Integral Coach Factory (ICF) is a manufacturer of rail coaches located in Perambur, Chennai, Tamil Nadu, India. It was established in 1955 and is owned and ...
ellauri194.html on line 1062: href="xxx/ellauri195.html">eteenpäin
ellauri196.html on line 28: 95.html">taaxepäin
ellauri196.html on line 109: Eemelin elokuvassa esittämä laulu "Oho, sanoi Eemeli" oli aikanaan hyvin suosittu. Helismaan sanoittama kappale on vuonna 1959 julkaistun singlen A-puolella, B-puolella on "Taas Rovaniemen markkinoilla".
ellauri196.html on line 111: Esko Toivonen oli esiintynyt sivuosassa elokuvassa Yks' tavallinen Virtanen (1959), ja siitä tuottaja T. J. Särkän mielenkiinto heräsi niin paljon, että Toivonen sai pääosan ja suosion osoittauduttua suureksi, vielä kahdessa muussakin elokuvassa samana vuonna. Elokuvassa on mukana myös Huono Enne, joka vuonna 1960 oli mukana vielä kolmessa muussakin yhtiön elokuvassa ja levytti ensimmäisen singlensä.
ellauri196.html on line 183: Wystan Hugh Auden (21. helmikuuta 1907 York – 29. syyskuuta 1973 Wien) oli englantilais-yhdysvaltalainen runoilija. Auden avioitui Thomas Mannin tyttären Erika Mannin kanssa. Hän muutti vuonna 1939 Yhdysvaltoihin, jonka kansalaisuuden hän sai vuonna 1945. Myöhemmin hän vietti aikaa Itävallassa. Vuosina 1956–1961 hän toimi Oxfordin yliopiston professorina. Hän kuoli sydänkohtaukseen lähde? 66-vuotiaana.
ellauri196.html on line 322: Jotkut Gotthelfin teokset elokuvattiin. Sveitsissä olivat Uli renki (1954) ja jatko Uli vuokralainen (1955) erittäin onnistuneet. Kaikkiaan kuusi Gotthelfin kirjoihin liittyvää elokuvaa on ohjannut Sveitsin kansalliselokuvaohjaaja Franz Schnyder. Admiral Schneider? Jawol!
ellauri196.html on line 622: The AFL was the largest union grouping in the United States for the first half of the 20th century, even after the creation of the Congress of Industrial Organizations (CIO) by unions that were expelled by the AFL in 1935. The Federation was founded and dominated by craft unions throughout its first fifty years, after which many craft union affiliates turned to organizing on an industrial union basis to meet the challenge from the CIO in the 1940s. In 1955, the AFL merged with the CIO to create the AFL–CIO, which has comprised the longest lasting and most influential labor federation in the United States to this day.
ellauri196.html on line 651: Aivan paska amerikkalainen elokuva vlta 1954 jonka tarkoitus oli mustamaalata ay-liikettä. Elokuva oli ehdolla aikoinaan kahteentoista Oscar -palkintoon ja se sai niitä peräti kahdeksan. Elokuvaa pidetään nykyään yhtenä kaikkien aikojen suurimmista mestariteoksista.
ellauri196.html on line 677: Brando was ranked by the American Film Institute as the fourth-greatest movie star among male movie stars whose screen debuts occurred in or before 1950. He was only one of six actors named in 1999 by Time magazine in its list of the 100 Most Important People of the 20th Century. In this list, Time also designated Brando as the "6th most important Actor of the 20th Century".
ellauri196.html on line 696: Brando met actress Rita Moreno in 1954, and they began a love affair. Moreno later revealed in her memoir that when she became pregnant by Brando he arranged for an abortion. After the abortion was botched Brando fell in love with Tarita Teriipaia, and Moreno attempted suicide by overdosing on Brando´s sleeping pills. Welcome back, O great days of adventure before Roe and Wade!
ellauri196.html on line 738: Hermeettinen runoilija Montale tuli vastaan Hoblan tiistairistikossa. Kumpikaan ei meistä ollut siitä kuullutkaan! Piti taas kerran googlata. Tai hei, kyllä Montale oli mainittu noobelkolleegansa 959">Guasimodon riitaveikkona albumissa 62, en vaan muistanut. Se oli aika pulska kaveri joka pyrki oopperalaulajaxi huonolla menestyxellä. Mixi ääneni ei soi se huokasi kuin Hilja Haahti 7 vuoden lauluopintojen jälkeen maitojunassa.
ellauri196.html on line 908: Lapsena hän oli hoidettavana Hans Aspergerin klinikalla. ”En ollut Aspergerin autistinen, mutten myöskään kaukana siitä”, hän totesi haastattelussa vuonna 1995. ”Sen sijaan että äitini olisi lähettänyt minut leikkimään ikäisteni kanssa, hän lähetti minut vakavasti neuroottisten ja psykopaattien joukkoon.” Jelinek opiskeli pianonsoittoa Wienin konservatoriossa, kunnes kärsi hermoromahduksesta 17-vuotiaana. Hän aloitti kirjoittamisen edistääkseen toipumista. Opiskeltuaan Wienin yliopistossa hän julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa 1967 ja romaaninsa 1970.
ellauri196.html on line 955: href="xxx/ellauri195.html">taaxepäin
ellauri197.html on line 158: One of Yeats' most famous works, this poem was inspired in part by a carved piece of Lapis Lazuli that Harry Clifton gave Yeats for his 70th birthday (1935). Vizi siis mun ikäisenä! Saankohan mäkin tollasen arvokkaan lapispazaan lahjaxi? Kekä on tää Harry Clifton? Ei toki toi 1998 syntynyt jalkapallista eikä edes mun ikäinen, 1952 syntynyt runoilija? Entä se kello Lindroosin vitriinissä?
ellauri197.html on line 168: Clifton was a gambler and in 1957 the Evening Standard described his behaviour in the Monte Carlo casino: “Tall, bearded, always dressed in heavy tweeds with a heavy brown scarf wrapped around his neck....he is notable for heavy gambling carried out with the appearance of complete unconcern, and sudden outbursts of indiscriminate generosity.” He often fell prey to conmen and lost a great deal of money through ill advised business deals. When warned that one of his acquaintances was dangerous he replied “Oh, I know, but you see I like bad types!” Many of his projects were started with great enthusiasm but he quickly lost interest and dropped them, these included the construction of a zoo and plans for a new town on his Lancashire estate.
ellauri198.html on line 127: 1950-luvulta alkaen hän kirjoitti lähinnä lyriikkaa. Kaikki kuninkaan miehet on muokattu elokuvaksi kahteen otteeseen, vuonna 1949 ja vuonna 2006. Its title is drawn from the nursery rhyme "Humpty Dumpty". Se kertoo poliitikko Wille Rydmanin etenemisestä urallaan ja samanaikaisesta muuttumisesta entistä pahemmaxi ihmisenä. Willem esikuva Huey Pierce Long Jr. (30. elokuuta 1893 – 10. syyskuuta 1935), usein paremmin tunnettuna lempinimellä "Kingfish" oli yhdysvaltalainen demokraattisen puolueen poliitikko. Hän toimi Louisianan kuvernöörinä vuosina 1928–1932 ja Yhdysvaltain senaatin jäsenenä vuosina 1932–1935. Long tunnettiin radikaalina ja menestyksekkäänä vasemmistopopulistina, joka ajoi kuvernöörinä voimakkaita sosiaalisia reformeja ja perusti suuren laman aikana kunnianhimoisia julkiseen rahoitukseen perustuvia ohjelmia. Vastustajat arvostelivat häntä demagogiasta ja itsevaltaisesta vallankäytöstä. Longin lempinimi, "Kingfish" tuli hänen väittämästään "I'm a small fish here in Washington. But I am a kingfish to the folks down in Louisiana."
ellauri198.html on line 684: The scottish "narrative" or fairy tale about Childe Rowland comes from Danish ballads about Rosmer Halfmand from the 1695 work Kaempe Viser. There were three ballads about Rosmer, who was a giant or merman, stealing a girl whose brother later rescues her. In the first, the characters are the children of Lady Hillers of Denmark, and the sister is named Svanè. In the second, the main characters are Roland and Proud Eline lyle. In the third, the hero is Child Aller, son of the king of Iceland. Unlike the English Roland, the hero of the Danish ballads relies on trickery to rescue his sister, and in some versions they have a juicy incestuous relationship to boot.
ellauri203.html on line 294: Toisen maailmansodan jälkeen Miłosz toimi ensin Puolan kansantasavallan diplomaattina Yhdysvalloissa mutta ei viihtynyt siellä vaan palasi Eurooppaan ja siirtyi kulttuuriattaseaksi Pariisiin. Miłosz riitaantui hallituksen kanssa vuonna 1951 ja haki poliittista turvapaikkaa Ranskasta. Myöskään Ranskassa hän ei viihtynyt maan kulttuuriväen keskuudessa vallinneen poliittisen ilmanpiirin vuoksi. Älymystö ihaili kommunismia, ja Miłosz tunsi, että älymystön jäsenet käänsivät hänelle selkänsä. Siksi hän muutti uudestaan Yhdysvaltoihin. Siellä sentään ei ihailtu kommunismia! Päinvastoin vihailtiin!
ellauri203.html on line 300: Runojen lisäksi Miłosz on kirjoittanut suomennetun kirjan Vangittu mieli (1953), joka kertoo älymystön suhteesta kommunistiseen totalitarismiin. Tästä se palkinto takuulla paukahti eikä Miloszin mitättömistä mieleenjäämättömistä runoista. The Captive Mind was an immediate success (in the West) that brought Miłosz international renown.
ellauri203.html on line 348: Vangittu mieli ( puolaksi: Zniewolony umysł ) on puolalaisen kirjailijan, runoilijan, akateemisen ja Nobel-palkitun Czesław Miłoszin vuonna 1953 julkaisema tietokirjallinen propagandateos. Se julkaistiin ensimmäisen kerran englanniksi Jane Zielonkon käännöksenä vuonna 1953.
ellauri203.html on line 350: The Captive Mind kirjoitettiin pian sen jälkeen, kun kirjailija loikkasi stalinistisesta Puolasta vuonna 1951. Siinä Miłosz hyödynsi kokemuksiaan laittomana kirjailijana natsimiehityksen aikana ja kuulumisesta sodanjälkeisen Puolan kansantasavallan hallitsevaan luokkaan. Kirja yrittää selittää stalinismin houkuttelevuutta älymystölle, sen kannattajien ajatteluprosesseja sekä erimielisyyksien ja yhteistyön olemassaoloa sodanjälkeisen neuvostoblokin sisällä. Miłosz kuvaili kirjoittaneensa kirjan "suuren sisäisen konfliktin alla", mutta "toivo lihavasta palkkiosta rohkaisi."
ellauri203.html on line 393: Puolan kansantasavallassa hänestä tuli kirjailija, joka julkaisi monia kommunismin ihanteita tukevia teoksia, ja poliitikko. Hänestä tuli kahden kirjallisuuslehden toimittaja ( Miesięcznik Literacki 1966-1971 ja Literatura 1955-1968), ja sellaisena hänellä oli merkittävä vaikutus Puolan kulttuuripolitiikkaan. Hän oli suurlähettiläs Sveitsissä 1945-1947, suurlähettiläs Ranskassa 1947-1950, Puolan parlamentin varajäsen vuosina 1952-1961, ja lopulta Sveitsin jäsen.Puolan Yhdistyneen työväenpuolueen keskuskomitea vuosina 1964–1981.
ellauri203.html on line 395: Delta oli sit Konstanty Ildefons Gałczyński (23. tammikuuta 1905 – 6. joulukuuta 1953), alias Karakuliambro , puolalainen runoilija . Hänet tunnetaan Green Goose -teatterin "paradramaattisista" absurdeista humoristisista luonnoksista .
ellauri203.html on line 401: Monet hänen sodanjälkeisistä teoksistaan, mukaan lukien "Runo petturille" ("Poemat dla zdrajcy"), hyökkäys Czesław Miłoszia vastaan, "Chryzostom Bulwiećin matka Ciemnogródiin" ("Podróż Chryzostoma Bulwiecia do Ciemnogrodu") ja panegyri " Stalin" Dead" ("Umarł Stalin") (1953), kirjoitettiin sosialistisen realistin periaatteiden mukaisesti. Vuonna 1950 hänestä tuli ideologisen nokkimisen kohde, ja Adam Ważyk tuomitsi hänen taiteellisen työnsä puolalaisten kirjailijoiden liittokokouksessa pikkuporvarilliseksi. Parempi sekin kuin Miloszin ketkumainen poroporvarilisuus.
ellauri204.html on line 282: – Varmaan 95 prosenttia katsojista ei tiedä pesäpallon taktisuudesta oikeastaan mitään. He tulevat katsomaan juoksuja, lyöntejä ja kinniottoja, mutta hienon lajin taktisuus jää pimentoon, Järvinen suree.
ellauri204.html on line 625: He returned 1955 to America after a year in Europe to pursue a doctoral degree at Yale University, where he studied under Erich Auerbach. Auerbach would prove to be a lasting influence on Jameson's thought. This was already apparent in Jameson's doctoral dissertation, published in 1961 as Sartre: the Origins of a Style. Auerbach's concerns were rooted in the German philological tradition; his works on the history of style analyzed literary form within social history. Jameson would follow in these steps, examining the articulation of poetry, history, philology, and philosophy in the works of nauseating Jean-Paul Sartre.
ellauri204.html on line 680: 954">
Beelsebub
ellauri204.html on line 682: Lord of the Flies is a 1954 novel by Nobel Prize-winning English author William Golding. The book’s premise focuses on a group of British boys stranded on an uninhabited island and their attempt to govern themselves, with disastrous results. Golding wrote his book as a counterpoint to R.M. Ballantyne’s youth novel The Coral Island, and included specific references to it, such as the rescuing naval officer’s description of the children’s pursuit of Ralph as “a jolly good show, like the Coral Island”.
ellauri204.html on line 729: Sexton suffered from severe bipolar disorder for much of her life, her first manic episode taking place in 1954. After a second episode in 1955 she met Dr. Martin Orne, who became her long-term therapist at the Glenside Hospital. It was Orne who encouraged her to write poetry.
ellauri204.html on line 804: 9564" data-nimi="Houellebecq Michel">Michel Houellebecq [miʃɛl wɛlbɛk], oik. Michel Thomas (s. 26. helmikuuta 1958 Réunion), on ranskalainen kirjailija. Hän on Ranskan kiistellyimpiä ja tunnetuimpia kirjailijoita.
ellauri206.html on line 161: Svengijengi ’62 (engl. American Graffiti), vuonna 1973 ensi-iltansa saanut elokuva, joka on George Lucasin ohjaama ja käsin kirjoittama. Se kertoo tarinan yhdysvaltalaisista teineistä heidän kesälomansa viimeisenä iltana valmistuttuaan high schoolista. (p.o. kesälomansa viimeisenä iltana heidän valmistuttuaan, vittu kukaan ei enää osaa possesiivisuffixeja, lakkaisivat edes yrittämästä.) Tämäkin leffa on mulle n.h. Mikä olis voinut vähemmän kiinnostaa kuin amer. teinileffa vuonna 1973 jolloin viilasin oza hiessä stalinistisen pankinjohtajan tyttären hilloviivaa ja interreilasin Unkarista etelään pieni sininen pahvimatkalaukku kädessä. Eikös ne typerät Star Wars rainat olleet samaisen sentimentaalisen lukaasin käsialaa? Juu sama leuaton harmaa pikku mies on kyseessä. Ronny Howard s. 1954 esitti lukaasia s. 1944. Lukaasin firma on sittemmin myyty Disneyn Waltille. Ylläri. Tirkistely on obsessiivis-kompulsiivista toimintaa. Tästä luvusta tulee mieleen Heli Mätinki 3v aiemmin jossain Turussa, missä mullakin alkoi kalu seistä vastahakoisesti saunassa ja pakenin Petrin lailla uimareissulle vähän äkkiä. Olis pitänyt vaan Petrin lailla ottaa mela kauniiseen käteen ja työntyä käskyn mukaan kaikkeinpyhimpään. Vaikka tuskin oisin pystynyt edes 5 pistoon. Ois takuulla tullut ejaculatio ante portas. Toisaalta toisella kertaa olisi voinut mennä paremmin. Marjan mielestä sukuelimet on hirveä sana. Siinäkin on jotain outoa. Kaikki hahmot toistavat taas Korhosen omia ajatuxia. Marja ei ollut erityisen kaunis mutta auliin panohaluinen.
ellauri206.html on line 180: Michel Houellebecq [miʃɛl wɛlbɛk], oik. Michel Thomas (s. 26. helmikuuta 1958 Réunion), on ranskalainen kirjailija. Hän on Ranskan kiistellyimpiä ja tunnetuimpia kirjailijoita. Houellebecqin äiti oli lääkäri ja isä hiihdonopettaja ja vuoristo-opas. Hän syntyi Réunionin saarella, mutta hänet lähetettiin viisikuukautisena asumaan Algeriaan äidin äidin luokse. Houellebecq on todennut katkerahkosti että "Vanhempani menettivät kiinnostuksensa olemassaolooni hyvin varhain." Michel on selvä vahinkolaukaus. Hän asui Algeriassa vuoteen 1961 asti.
ellauri206.html on line 526: Tule pelaamaan MM-lätkävisaa! Kuinka monta lyöt sisään? Montako maalia Marko "Mörkö" Anttila painoi reppuun jääkiekon MM-finaalissa vuonna 2019? Mitkä olivat Ville Peltosen tehopisteet jääkiekon MM-finaalissa vuonna 1995? Pelejä odotellessa tule pelaamaan Testerin MM-lätkävisaa. Kuinka monta saat oikein? Klikkaa pelaamaan!
ellauri207.html on line 38:
95/c8/0b/5344483d95d734df/137_vpkn_jarkkarit_viljo_medium.jpg" />
ellauri207.html on line 55: Sven-Ingvars on ruotsalainen dansband. Se perustettiin vuonna 1956 Slottsbronissa nykyisessä Grumsin kunnassa Värmlannissa. Hittejä ovat olleet mm. "Fröken Fräken", "Kristina från Vilhelmina", "Vid din sida" ja "Önskebrunnen". Vuonna 2009 yhtyeen albumi Sven-Ingvars i Frödingland (1971) pääsi mukaan kirjaan Tusen svenska klassiker, johon koottiin tuhat Ruotsissa julkaistujen kirjojen, elokuvien, äänilevyjen ja tv-ohjelmien klassikkoa.
ellauri207.html on line 57: Gruppen bestod vid bildandet av Sven Svärd (trummor), Ingvar Karlsson (dragspel, bas och elgitarr) och Sven-Erik Magnusson (sång, gitarr, klarinett och saxofon). Så småningom utökades bandet med ytterligare två medlemmar, basisten Rune Bergman 1958 och saxofonisten Sven-Olof Petersson 1962. Sven-Erik Magnusson, som var med i bandet sedan starten 1956, var frontfigur i Sven-Ingvars fram till sin död i mars 2017. Under en kort period 1962 hade bandet också en kvinnlig vokalist - Marianne Nilsson, sedermera Marianne Kock.
ellauri207.html on line 67: Nicholas Edward "Nick" Cave (s. 22. syyskuuta 1957 Warracknabeal, Victoria, Australia) on australialainen rockmuusikko, lauluntekijä, runoilija, kirjailija ja näyttelijä. Hänet tunnetaan erityisesti yhtyeensä Nick Cave and the Bad Seedsin kanssa tehdystä musiikista.
ellauri207.html on line 102:
95353170f8bf46cccb.jpg" />
ellauri210.html on line 270: Francis-Marie Martinez de Picabia (22. tammikuuta 1879 Pariisi, Ranska – 30. marraskuuta 1953 Pariisi, Ranska) oli kuubalaistaustainen ranskalainen avantgardetaidemaalari. Hänet tunnetaan erityisesti yhtenä dadan keskeisenä taiteilijana.
ellauri210.html on line 293: Apollinaarinen nauru on monikkoa. Sitä taivutetaan genrejen (runous, tarinat, kronikat, kirjeenvaihto) ja muotojen (proosa/säe, mutta myös "lyyriset ideogrammit"), inspiraation lähteiden (gallialaisesta suonesta fumi-henkeen) ja rekisterien (huumorin, ironia, komedia) mukaan vaikka kankeasti. Se voidaan onnexi tunnistaa riimin erityisistä vaikutuksista, joita selventävät tietyt runoilijan osoittamat tai ehdottamat viittaukset. Runollisen diskurssin, fiktion ja kriittisen diskurssin väliset suhteet ilmentävät käsitetaiteena määritellyn taiteen voimakasta refleksiivistä kubistisen maalauksen mallia (PR ii, 16). Puisevaa, puisevaa. Vähemmän puisevaa lisäinfoa Coppéesta albumissa 95251">326.
ellauri210.html on line 312: Picasso liittyi kommunistiseen puolueeseen vuonna 1944 ja osallistui useisiin rauhankonferensseihin sodan jälkeen. Hänelle myönnettiin Leninin kansainvälinen rauhanpalkinto vuosina 1950 ja 1962. Nyt on Uljanovin rauha mitaleineen kuopattu, ja Pablokin. Vanhoilla päivillään se teki savikukkoja.
ellauri210.html on line 338:
ellauri210.html on line 379: At the height of his fame and success, while The Importance of Being Earnest (1895) was still being performed in London, Wilde prosecuted the Marquess of Queensberry for criminal libel. The Marquess was the father of Wilde's lover, Lord Alfred Douglas. The libel trial unearthed evidence that caused Wilde to drop his charges and led to his own arrest and trial for gross indecency with men. After two more trials he was convicted and sentenced to two years' hard labour, the maximum penalty, and was jailed from 1895 to 1897. During his last year in prison, he wrote De Profundis (published posthumously in 1905), a long letter which discusses his spiritual journey through his trials, forming a dark counterpoint to his earlier philosophy of pleasure. On his release, he left immediately for France, and never returned to Ireland or Britain. There he wrote his last work, The Ballad of Reading Gaol (1898), a long poem commemorating the harsh rhythms of prison life. What an opportunity for a man of his caliber, one would have thought.
ellauri210.html on line 505: Lotte Pritzel war weder geschäftstüchtig noch ehrgeizig. Auch zeigte sie keinerlei Ambitionen, das Wesen ihrer Puppen näher zu erläutern. Die „gern im Morphiumrausch schaffende Künstlerin“ erklärte allenfalls, ihre so graziös wie verzweifelt wirkenden Gestalten seien "Geschöpfe ihrer selbst" bzw. "Material gewordene innere Visionen". Zarte Wachs- und Stoffgebilde von raffinierter Eleganz, denen immer ein kindlich-verderbter Zug anhaftete, wie manchen Gestalten von Beardsley – fern vom Obszönen und dadurch umso reizvoller, sogar für solide Käufer. In den 1930er Jahren zog sich Lotte Pritzel, die vermutlich ein Elternteil jüdischen Glaubens hatte, aus der Öffentlichkeit zurück. Sie hatte einen Arzt geheiratet und die hatten eine Tochter Irmelin Rose. Sie starb 1952.
ellauri210.html on line 598: Als Hans Giese 1949 ein neues WhK gründen wollte und dann die Gesellschaft für Reform des Sexualstrafrechts e. V. gründete, arbeitete Hiller einige Monate mit.[11] 1955 kehrte Hiller nach Deutschland zurück, ließ sich in Hamburg nieder und versuchte dort 1962, das WhK neu zu gründen. Er blieb dabei aber isoliert und der Versuch scheiterte.[5] Des Weiteren gründete er – weitgehend ohne Echo – einen Neusozialistischen Bund und unabhängige Zeitschriften (vgl. lynx). Die Erklärung des Neusozialistischen Bundes gegen Angriffskrieg wurde u. a. von Ossip K. Flechtheim, Karlheinz Deschner und Martin Niemöller unterstützt. In der Schweizer Zeitschrift Der Kreis publizierte Hiller rund ein Dutzend Gedichte und ebenso viele Artikel, meist unter dem anagrammatischen Pseudonym Keith Llurr.
ellauri210.html on line 638: Arp teki ison reliefin Harvardiin ja suuren muraalin Pariisiin ja sai niistä 1954 Venetsian biennaalissa kuvanveiston suuren palkinnon.
ellauri210.html on line 640: Arpin ensimmäinen vaimo, taiteilija Sophie Taeuber-Arp, kuoli Zürichissä 13.1.1943. Vuonna 1959 hän avioitui taiteenkerääjä Marguerite Hagenbachin kanssa.
ellauri210.html on line 699: Alberto Savinio [alˈbɛrto saˈvinjo] , syntynyt Andrea Francesco Alberto de Chirico (25. elokuuta 1891 – 5. toukokuuta 1952) oli kreikkalais-italialainen kirjailija, taidemaalari, muusikko, toimittaja, esseisti, näytelmäkirjailija, lavastussuunnittelija ja säveltäjä. Hän oli väpelön "metafyysisen" taidemaalarin Giorgio de Chiricon nuorempi ja tumpelompi veli . Hänen työnsä käsitteli usein filosofisia ja psykologisia teemoja, ja hän oli myös vahvasti kiinnostunut taidefilosofiasta.
ellauri210.html on line 711:
95810989132-592YXMWXLWW7H602GTBN/1924%2C+Autoritratto+con+fratello.jpg?format=750w" width="30%" />
ellauri210.html on line 749: Jacques Pierre Vaché, né à L'Orient le 7 septembre 1895 et mort à 23 ans à Nantes le 6 janvier 1919, etait un wannabe écrivain et dessinateur français. Il n'a laissé pour toute œuvre qu'une série de lettres, quelques textes et quelques dessins. Le ton de son œuvre est volontairement provocateur, pacifiste voire anti-militariste, haine des bourgeois, des conventions et de l'armée. Quatre jeunes hommes faisaient paraître une revue ayant pour titre En route mauvaise troupe, en hommage à Paul Verlaine. Varmaan hinureita kaikki.
ellauri210.html on line 766: Benjamin Péret, né le 4 juillet 1899 à Rezé (Loire-Atlantique) et mort le 18 septembre 1959 à Paris, est un écrivain et poète surréaliste, usant également des pseudonymes de Satyremont, Peralda et Peralta.
ellauri210.html on line 769: En 1928, Benjamin Péret écrit un ouvrage au titre basé sur une contrepèterie : Les Rouilles encagées. Le livre est saisi et interdit jusqu'en 1954 où l'éditeur Éric Losfeld publie, à tirage limité à cent exemplaires, une édition illustrée par des dessins d’Yves Tanguy. Une nouvelle édition publiée en 1970 sera de nouveau interdite jusqu'en 1975.
ellauri210.html on line 771: Les Couilles Enragées (Eng: Mad Balls) is a book by Benjamin Péret written in 1928.. Eventually published under a pseudonym in 1954 by Eric Losfeld as Les Rouilles Encagees, Mad Balls is an explosion of Péret's virulent anti-religiousness and erotic delirium. It featured seven explicit illustrations by Yves Tanguy.
ellauri210.html on line 773: Raymond Georges Yves Tanguy, né le 5 janvier 1900 à Paris et mort le 15 janvier 1955 à Woodbury (Connecticut, États-Unis), est un peintre et dessinateur surréaliste français, naturalisé américain.
ellauri210.html on line 1060: Vuonna 1929 Dalí tutustui moniin surrealismin merkkihenkilöihin, joiden joukossa oli runoilija Paul Éluard vaimonsa Galan kanssa. Erottuaan miehestään vuonna 1932 Galasta tuli Dalín muusa ja manageri; naimisiin he menivät vasta 1958. Dalín menestyksen tärkeänä osana on pidetty Galan liikevainua ja hänen ideoimiaan mainostemppuja.
ellauri210.html on line 1078: Dalí kuvitti omia kirjoituksiaan ja muiden kirjailijoiden teoksia. Hänen kirjakuvituksensa olivat haluttuja etenkin 1950- ja 1960-luvuilla, sillä ne takasivat kirjoille suuret myyntiluvut. Dalí kuvitti esimerkiksi Danten, Cervantesin, Maon ja Goethen teoksia.
ellauri210.html on line 1088:
ellauri210.html on line 1150: Au cours de la guerre et jusqu'à la fin des années 1950, elle cesse de publier. Elle travaille dans des crèches, et co-traduit avec son mari Pierre Fridas plusieurs livres de Níkos Kazantzákis comme Alexis Zorba ou La Liberté ou la mort. Elle se remet ensuite à écrire, des poèmes et des romans, en opposition avec l'orthodoxie surréaliste. Ces textes sont toutefois inclassables. Brelin le frou, ou le portrait de famille (1975) décrit des personnages vivant selon des règles fantaisistes. Sur les dessins de l'auteur, ils ont la particularité de porter une coiffe à l'image de leur sexe. Les nouvelles de Mon cœur les écoute (1982) font montre d'un humour poétique proche de celui d'Henri Michaux ou de Joyce Mansour. Elle est également connue pour ses dessins et ses « tentures », des œuvres plastiques réalisées à l'aide de morceaux de tissu de couleur découpés.
ellauri210.html on line 1165:
Jean-Pierre Duprey (1 January 1930 in Rouen – 2 October 1959 in Paris) was a French poet and sculptor, one of the modern examples of a poète maudit (accursed poet).
ellauri210.html on line 1167: Dès l'âge de quinze ans, Jean-Pierre Duprey compose ses premiers poèmes. Il part pour Paris en 1948 sur l'invitation d'André Breton et participe au mouvement surréaliste. Au cours de l'été 1948, il rencontre, en Normandie, Jacqueline Sénart qui deviendra sa femme et partagera sa vie jusqu'à la fin. Il figure sur les photographies du groupe surréaliste prises par Man Ray en 1953 au café de la place Blanche[réf. nécessaire]. Näistä Brétonin loppupään kirotuista oppilaista tulee vähän mieleen Jaakko Hintikka ja sen sekundaoppilaiden sukupolvet: L. Carlson, E. Saarinen, Mike Hand, Gabriel Sandu.
ellauri210.html on line 1169: Personnalité tragique et indépendante, il abandonne la poésie au début des années 1950 pour se consacrer entièrement à la sculpture dans son atelier situé au 123, rue de Crimée à Paris, puis chez Hanesse à Pantin et, à partir de 1957, au 21, avenue du Maine, dans un atelier situé villa Marie Vassilieff (chemin du Montparnasse).
ellauri210.html on line 1171: Arrêté et passé à tabac après avoir uriné sur la tombe du Soldat inconnu en protestation contre la guerre d'Algérie (the anglo-saxon page does not mention his motivation), il est emprisonné, puis interné à l'hôpital Sainte-Anne en juillet 1959.
ellauri210.html on line 1173: Three days before his death, he said calmly to a friend: "I am allergic to this planet". He wrote his final book in 1959 and upon completion, he asked his wife to send the manuscript to Breton. When she returned from the post office, she found him dead; he had hanged himself on the main beam of his studio. Another exit in the style of David Foster Wallace. Did he give a damn to how his wife might have taken it? Well maybe she was relieved. Asta is allergic to Miryam's kitty Chico but bears it, taking antihistamines. When she has had a bad day, she curls up in her room with Kitty in her lap.
ellauri210.html on line 1175: Anteron lisätessä Jannea vizikirjansa 2. painoxeen v. 1950 sillä oli 9v. jäljellä, Anterolla 15v. Mutta hizi mixei Andrei huolinut keräilysarjaan Joycea? Eikö ne olleet väleissä?
ellauri210.html on line 1238: George Bernard Shaw (26. heinäkuuta 1856 Dublin, Irlanti – 2. marraskuuta 1950 Hertfordshire, Englanti) oli irlantilaissyntyinen, brittiläinen näytelmäkirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1925. Hänen tunnetuin näytelmänsä on Pygmalion (1912), jonka pohjalta on tehty elokuva Pygmalion (1938) ja yhdysvaltalainen musikaali My Fair Lady. Shaw sai Pygmalionin elokuvakäsikirjoituksesta parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscar-palkinnon, ja hän on ensimmäinen henkilö, joka on palkittu sekä kirjallisuuden Nobelilla että Oscarilla.
ellauri210.html on line 1374: Mansour first came in contact with Parisian surrealism while still living in Cairo. She moved to Paris in 1953 at the age of 20.[1] In 1947, her first marriage at the age of 19 ended after six months when her husband died. Her second marriage was to Samir Mansour in 1949 and they divided their time between Cairo and Paris. Mansour began to write in French.
ellauri210.html on line 1378: Mansour’s first published collection of poems, titled: Cris, was published in Paris in 1953 by Pierre Seghers. This collection of work references male and female anatomy in explicit language that was unusual for the time. Religious language can also be found. However, it is inverted, replacing what would be Christ with the lover. References of Egyptian mythology are also present in Cris. Mansour references the White Goddess as well as Hathor.
ellauri210.html on line 1380: In 1954, Joyce Mansour became involved with the surrealist movement after Jean-Louise Bédouin wrote a review praising Cris in Médium: Communication surréaliste that May. Joyce Mansour actively participated in the second wave of surrealism in Paris. Her apartment was a popular meeting place for members of the surrealist group. L'exécution du testament du Marquis de Sade, the performance piece by Jean Benoît took place in Mansour’s apartment, where she "collaborated" with obscure minor representatives such as Pierre Alechinsky, Enrico Baj, Hans Bellmer, Gerardo Chávez, Jorge Camacho, Ted Joans, Pierre Molinier, Reinhoud d'Haese and Max Walter Svanberg.
ellauri210.html on line 1458: Aanyway, se (Perraultin siis) julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1695 pienenä volyymina ja julkaistiin uudelleen vuonna 1697 Perraultin teoksessa Histoires ou contes du temps passé. Andrew Lang sisällytti sen, hieman eufemisoituna, johkin vitun Harmaakeijukirjaan. Se on luokiteltu Aarne-Thompsonin tyypin 510B kansantarinoiden joukkoon, luonnotonta rakkautta.
ellauri211.html on line 50: Lehden erikoisia mutta kestäviksi ja erottuviksi osoittautuneita piirteitä olivat etukannessa sijaitseva sisällysluettelo, pieni sivukoko, runsas tekstimäärä ja kuvien vähäisyys. Kuvallisiin etukansiin lehti siirtyi vasta vuonna 1998. Lehteä kustannettiin pelkästään tilaus- ja irtonumeromaksujen avulla vuoteen 1955, jolloin se vasta alkoi hyväksyä mainoksia sivuilleen. Tupakan ja alkoholin mainontaa ei kuitenkaan ole koskaan sallittu, ja lehden takakansi on aina pidetty toimituksellisessa käytössä.
ellauri211.html on line 135: Ilman agenttien väliintuloa pojat olisivat voineet päätyä putkaan tavallisten rikollisten joukkoon. Lakukeppikin vielä messissä. Onnexi niillä oli suhteita. Aika koettelevaa. Reistä on tulossa varsinainen moniosaaja. 2000v vanhasta uurnasta uhkuu historiallisuutta. Oops! Shag pistäytyi ilman lupaa Edinburghissa shäggimässä Fionaa. Se oli vain lyhyt kihlaus, Rei vähätteli. En ollut koskaan tapaillut Michael Hendricksin tapaista periamerikkalaista miestä jonka puvutkin on periamerikkalaista L.L. Beania. Hei, tää on varmaan nyze Massey. Juujuu, Annapoliisissa opiskellut mariini. Olixe tsunamikirjan crewcut äijä nimeltänsä Michael? No kyllä oli, kz. albumia 957">176. Mahtavaa kulttuurista appropriointia. Rei voisi seuraavaxi seikkailla meri-Lapissa amer. rykmentin ilolintuna.
ellauri211.html on line 243: Ei olekaan ihan halpa. V 1957 1st edition 170e-350e.
ellauri213.html on line 282: In addition, there are USA Girl Scouts Overseas in Moscow, serviced by way of USAGSO headquarters in New York City; as well as Cub Scout Pack 3950 and Boy Scout Troop 500, both of Moscow, linked to the Direct Service branch of the Boy Scouts of America, which supports units around the world. There are also British Girl Guides served by British Guides in Foreign Countries in Sakhalin.
ellauri213.html on line 359: Vizi 70-luvusta on kauan. Ystävyxet söivät exoottista pittaa ja humusta. Pilasivat vazansa mustalla turkkilaisella kahvilla jossa oli kardemummaa. Taneli on v 1954 vuosimallia. GT ja muilla sählämeillä on sama nuppikulli jumala. Sen voi hyvin uskoa. Andromeda oli mystinen mustanpuhuva kallio Jaffan edustalla.
ellauri213.html on line 434: Seuraavassa on listattuna pahoja naisia rikkomuxineen (kuvissa söpöset alleviivattu): Irma Grese (Naziwächterin), Myra Hindley (serial pedocide), Isabela of Castile (born in the year 1451 and died in 1504, Isabella the Catholic, was queen of Castile and León. She and her husband, Ferdinand II of Aragon, brought stability to the kingdoms that became the basis for the unification of Spain. Isabella and Ferdinand are known for completing the Reconquista, ordering conversion or exile of their Muslim and Jewish subjects and financing Christopher Columbus’ 1492 voyage that led to the opening of the “New World”. Isabella was granted the title Servant of God by the Catholic Church in 1974), Beverly Allitt (pedocide, Angel of Death), Queen Mary of England (catholic), Belle Gunness (norwegian-american serial killer), Mary Ann Cotton (serial killer), Ilse Koch (Lagerfrau), Katherine Knight (very bad Aussie), Elizabeth Bathory (hungarian noblewoman and serial killer), Sandra Avila Beltran (drugs), Patty Hearst (hänen isoisänsä oli lehtikeisari William Randolph Hearst. Hiän joutui kidnappauksen uhriksi, mutta pian tämän jälkeen hiän teki pankkiryöstön ja joutui vankilaan), Genene Jones (infanticide nurse), Karla Homolka (Canadian serial killer), Diane Downs (infanticide), Aileen Wuornos (serial killer), Griselda Blanco (drug lady), Lizzie Borden (kirvesmurhaaja), Bonnie Parker (bank robber), 9573471-5bcf9724c9e77c0051cf5840.jpg">Anne Bonny (pirate), Mary Bell (pedocide), Delphine LaLaurie (serial slavekiller), Patricia Krenwinkel (Manson family member), Leslie van Houten (Manson family member), Darlie Routier (infanticide), Susan Smith (infanticide), Susan Atkins (Manson family member), Ching Shih (pirate), Anna Sorokin Delvey (con woman), Amelia Dyer (serial killer), Assata Shakur (black terrorist), Belle Gunness (serial killer), Gypsy Rose Blanchard (matricide), Pamela Smart (mariticide), Ruth Ellis (nightclub hostess, last woman hanged in UK), Phoolan Devi (bandit), Ma Barker (matriarch), Jennifer Pan (parenticide), Virginia Hill (gangster), Karla Faye Tucker (burglar, first woman injected in US), Leonarda Cianciully (serial murderer, soapmaker), Mary Read, 9521558.jpg">Carill Ann Fugate (murder spree), Grace Marks (maid), Belle Starr (outlaw, friend of Lucky Luke), Zerelda Mimms (Mrs. Jesse James), Jane Toppan (serial killer), Sara Jane Moore (wannabe assassin of Gerald Ford), Martha Beck (serial killer), Doris Payne (jewel thief), Mary Brunner (Manson family member), Barbara Graham (executed by gas), Grace O'Malley (pirate), Sada Abe (jealous geisha. When they asked why she had killed Ishida, “Immediately she became excited and her eyes sparkled in a strange way: ‘I loved him so much, I wanted him all to myself. But since we were not husband and wife, as long as he lived he could be embraced by other women. I knew that if I killed him no other woman could ever touch him again, so I killed him…..’ ), Samantha Lewthwaite (white somali terrorist), Theresa Knorr (murderess), Lynette Fromme (Manson family, wannabe assassin of Gerald Ford), The Freeway Phantom (serial killer), Carol M. Bundy (serial killer), Fanny Kaplan (bolshevik revolutionary), Marguerite Alibert (Ed VII courtesan), Jean Harris (author), Linda Hazzard (physician, serial killer), Mary Jane Kelly (1st victim of Jack the Ripper), Kim Hyon-hui (North-Korean spy), Vera Renczi (serial killer), Clare Bronfman (filthy rich criminal), Kirsten Gilbert (serial killer nurse), Gerda Steinhoff (Lagerwächterin), Linda Carty (baby robber), Estella Marie Thompson (black prostitute, blowjobbed Hugh Grant), Elizabeth Becker (Lagerwächterin), Juana Barraza (asesina en serie), Olivera Circovic (baseball player, writer, jewel thief), Olga Hepnarova (mental serial killer), Sabina Eriksson (knäpp tvilling), Minnie Dean (serial killer), Madame de Brinvilliers (aristocrat parri- and fratricide), Martha Rendell (familicide, last woman hanged in Western Australia), Violet Gibson (wannabe assassin of Mussolini), Idoia López Riaño (terrorist), Styllou Christofi (murdered her daughter in law), Mary Eastley (convicted of witchcraft), Wanda Klaff (Lagerwächterin), Giulia Tofana (avvelenatrice), Tisiphone (1/3 raivottaresta), Jean Lee (murderer for money), Brigitte Mohnhaupt (RAF terrorist), Marcia (mistress of Commodus), Beate Zschäpe (far-right terrorist), Evelyn Frechette (singer, Dillingerin heila), Francoise Dior (naziaktivisti), Linda Mulhall (nirhasi äidin poikaystävän saxilla), Brigit Hogefeld (RAF terrorist), Martha Corey (Salem witchhunt victim), Marie Lafarge (arsenikkimurha), Debra Lafave (teacher, gave blow job to student), Enriqueta Marti (asasina en serie), Alse Young (witch hanging victim), Elizabeth Michael (actress, involuntary manslaughter: nasty boyfriend hit his head and died while beating her), Susannah Martin (witchcraft), Maria Mandl (Gefängnisoffizerin), Mary Frith (pickpocket and fence), Hanadi Jaradat (suicide bomber), Marie-Josephte Carrivau (mariticide), Gudrun Ensslin (RAF founder), 9536b5fcaf670e92e383074/tumblr_o1kzmkg8Tp1smte6ro1_1280.jpg">Anna Anderson (vale-Anastasia), Ans van Dijk (jutku nazikollaboraattori), Elizabeth Holmes (bisneshuijari), Ghislaine Maxwell (Epsteinin haahka), Julianna Farrait (drugs), Yolanda Saldivar (embezzler, killer), Jodi Arias (convicted killer Jodi Ann Arias was born on July 9, 1980, in Salinas, California. In the summer of 2008, Arias made national headlines when she was charged with murdering her ex-boyfriend Travis Alexander, a 30-year-old member of the Church of Jesus Christ of Latter Day Saints who was working as a motivational speaker and insurance salesman. Aargh. Justifiable homicide.) Alyssa Bustamante (kid murder), Mary Kay Letourneau (kid abuser), Mirtha Young (drugs), Catherine Nevin (mariticide), Pilar Prades (maid), Irmgard Möller (terrorist), Christine Schürrer (krimi), Reem Riyashi (suicide bomber), Amy Fisher (jealous), Wafa Idris (suicide bomber), Jeanne de Clisson (ex-noblewoman), Christine Papin (maid murderer), Sally McNeil (body builder), Mariette Bosch (murderer), Sandra Ávila Beltrán (drugs), Alice Schwarzer (journalist), Andrea Yates (litter murderer), Mimi Wong (bar hostess), Pauline Nyiramasuhuko (criminal politician), Josefa Segovia (murderer), Martha Needle (serial killer), Antonina Makarova (war criminal), Mary Surratt (criminal businessperson), Dorothea Binz (officer), Leona Helmsley (tax evasion), Angela Rayola (reality tv personality), Léa Papin (maid murderer), Ursula Erikssson (kriminell mördare), Maria Petrovna (spree killer), Aafia Siddiqui (criminal), Fatima Bernawi (palestinian militant), La Voisin (fortune teller), Deniz Seki (singer), Rasmea Odeh (Arab activist), Hildegard Lächert (nurse), Sajida al-Rishawi (suicide bomber), Hayat Boumeddiene (ISIS groupie, nähty viimexi Al Holissa), Herta Ehlert (Lagerwächterin), Elizabeth Stride (seriös mördare), Adelheid Schulz (krimi), Jenny-Wanda Barkman (Wächter), Shi Jianqiao (pardoned assassin. The assassination of Sun Chuanfang was ethically justified as an act of filial piety and turned into a political symbol of the legitimate vengeance against the Japanese invaders.), Rosemary West (serial killer), Juana Bormann (Lagerwächterin), Kathy Boudin (criminal), Kate Webster (assassin), Teresa Lewis (murderer), Hermine Braunsteiner (Lagerwächterin), Flor Contemplacion (assassina), Constance Kent (fratricide), Tamara Samsonova (serial killer), Herta Bothe (Lagerwächterin), Maria Gruber (Mörderin), Irene Leidolf (möderin), Waltraud Wagner (Mörderin), Elaine Campione (criminelle), Greta Bösel (Pflegerin), Marie Manning (Mörderin), Darya Nikolayevna Saltykova (sadist), Nora Parham (executed), Maria Barbella (assassina), Linda Wenzel (ISIS activist), Anna Marie Hahn (Mörderin), Suzane von Richthofen (parenticide), Charlotte Mulhall (murderer), Khioniya Guseva (kriminal), Daisy de Melker (serial killer nurse), Stephanija Meyer (Mörderin), Sinedu Tadesse (murderer), Ayat al-Akhras (suicide bomber), Akosita Lavulavu (minister of infrastructure and tourism), Sabrina de Sousa (criminal diplomat), Sally Basset (poisoner), Emma Zimmer (Aufseher), Mary Clement (serial killer), Irina Gaidamachuk (serial killer), Dagmar Overbye (serialmorder), Gesche Gottfried (Mörderin), Frances Knorr (serial killer), Beate Schmidt (Serienmörderin), Elizabeth Clarke (accused victim of witchcraft), Kim Sun-ja (serial killer), Olga Konstantinovana Briscorn (serial killer), Roxana Baldetti (politico), Rizana Nafeek (house maid), Margaret Scott (accused of witchcraft), Jacqueline Sauvage (meurtrier), Veronique Courjault (tueur en série), Barbara Erni (thief), Hilde Lesewitz (Schutzstaffel Wächterin), Thenmoli Rajaratnam (suicide bomber), etc. etc..
ellauri213.html on line 436: Sinedu Tadesse September 25, 1975 – May 28, 1995) was a junior at Harvard College who stabbed her roommate, Trang Phuong Ho, to death, then committed suicide. The incident may have resulted in a variety of changes to the administration of living conditions at Harvard. Tadesse is buried at the Ethiopian Orthodox Cemetery, Addis Ababa, Ethiopia. When Tadesse entered Harvard, she earned below-average grades, and was told that this would prevent her from attending top-ranked medical schools in the U.S. She made no friends, remaining distant even from relatives she had in the area. Tadesse sent a form letter to dozens of strangers that she picked from the phone book, describing her unhappiness and pleading with them to be her friend. One woman responded to the letter but became alarmed by the bizarre writings and recordings Tadesse sent her in return; she had no further contact with Tadesse. Another woman found the letter obnoxious and sent it to a friend who worked at Harvard to review.
ellauri213.html on line 438: After her freshman year, her roommate told her she was going to room with someone else. For her second and third years, Tadesse roomed with Trang Ho, a Vietnamese student who was well liked and doing well at Harvard, and Tadesse was obsessively fond of her. Tadesse was very needy in her demands for attention and became angry when Ho began to distance herself in their junior year. Tadesse apparently reacted with despair when Ho announced her decision to room with another group of girls their senior year, and the two women stopped speaking with each other after that. Tadesse purchased two knives and rope in advance. On May 28, 1995, Tadesse stabbed her roommate Ho 45 times with a hunting knife, killing her. Tadesse then hanged herself in the bathroom.
ellauri214.html on line 628: Seuraava luku on Lilin ja Paapan aika. Paljonko on euro kekkomarkoissa tänä päivänä? 3-4 mk. Stalin kuoli 1953. Penisilliinin made in USA hinta Puolassa 1953 oli päätä huimaava. Sillä saisi paljon nailonsukkia. Veri on vettä sakeampaa tuumi Pawel eikä riisunut sillä kertaa sutturalta nailonsukkia. Misia oli kiitollinen Pawelille ja antoi pillua vaikkei ollut edes samaa verta.
ellauri214.html on line 699: Siitä lähin Isidorin unissa häämötti valtava pelottava musta reikä. Pyhä Rochus, joka eli noin vuosina 1295—1327, on eräs monista ruttopyhimyksistä. Hän sairastui legendan mukaan Roomaan suuntautuneella pyhiinvaellusmatkalla ruttosairaita hoitaessaan itsekin ruttoon. Silloin enkeli hoiti häntä ja Laila-koira toi hänelle ruokaa.
ellauri216.html on line 455: Hänen pyhyytensä patriarkka Aleksei I vieraili Kostromassa Volgan kaupunkeihin tekemällään matkalla 7. elokuuta 1948. Kumartaen Jumalanäidin "Fedorov"-kuvaketta patriarkka ilmaisi toiveensa, että ihmeellinen kuva koristeltaisiin sen arvoisella viittalla. pyhäkön hengellisestä suuruudesta. Uuden viittauksen järjestämiseksi Pyhän Johanneksen Kristuksen katedraalin papit ja maallikot alkoivat kerätä lahjoituksia, mikä kesti useita vuosia. Kevääseen 1955 mennessä Moskovan käsityöläiset olivat valmistaneet uuden hopeakullatun rizan.
ellauri216.html on line 730: Sodan jälkeen hän olisi halunnut palata Suomeen, mutta kansalaisuudesta huolimatta häntä ei päästetty maahan; Serafim muuttikin Neuvostoliittoon ja kuoli moldavialaisessa Hîrbovățin luostarissa vuonna 1959.
ellauri216.html on line 917: Vanhentuva veljestö harveni, luostarin arkitöiden teko vaikeutui, kalusto ja kiinteistö rappeutui, taloudelliset vaikeudet alkoivat, kylmät ja ankarat sääolosuhteet huononsivat elinoloja. Monien muutosten ja vaikeuksien kautta luostarin toiminta päätettiin lopettaa vuonna 1956 ja jäljellä oleva veljestö siirtää Heinäveden Valamon luostariin, jolloin sinne oli muuttamassa enää vain yhdeksän veljestön jäsentä. Evakko-Konevitsan viimeinen johtaja oli igumeeni Pietari (Pauli Jouhki) joka sotilaspappina talvella 1940 yhdessä isä Paavalin, isä Iraklin, isä Simforianin ja insinööri Kudratsevin kanssa hoiteli Valamon luostarin omaisuuden "evakuointia."
ellauri216.html on line 1023: Viimeistä irtaimiston evakuointia eli syrjäisempien skiittojen omaisuuden pelastamista tekemään jäi viisi miestä: molemmat sotilaspastorit eli pappismunkit isä Pietari (Pauli Jouhki) ja isä Paavali, isä munkkidiakoni (1952 pappismunkki ja 1968 igumeni) Simforian, Laatokan Karhun nimellä tunnettu Sergei-matkustajalaivan munkkikapteeni, puolalaissyntyinen isä Irakli sekä yksi maallikko, insinööri Vladimir Kudrjatsev. Heidän tehtäväkseen jäi kerätä merkittävimmät ikonit, ehtoolliskalustot, muu irtain jumalanpalvelusvälineistö, antiminssit, pyhäinjäännökset, siirtokelpoiset kirkonkellot ja muu kysymykseen tuleva arvo-omaisuus talteen ja evakuointikuntoon kaikista kirkoista ja tsasounista.
ellauri216.html on line 1046: Valaam Spaso-Preobrazhensky -luostari on Venäjän ortodoksisen kirkon stauropegiaalinen luostari, joka sijaitsee Valaamin saariston saarilla Venäjällä Karjalan tasavallassa on alueellisesti merkittävä Venäjän federaation kansojen kulttuuriperinnön kohde (Karjala) Alueellisesti merkittävä Venäjän federaation kansojen kulttuuriperinnön kohde. Reg. nro 101620695160005 ( EGROKN ). Nimikenumero 1010054029 (Wigid-tietokanta).
ellauri216.html on line 1107: Suuren isänmaallisen sodan lopussa vuonna 1945 metropoliita Grigori (Tšukov) vieraili Uudessa Valamissa ja liitti luostarin Moskovan patriarkaattiin. Monet vanhat munkit ilmoittivat haluavansa palata kotimaahansa, vanhalle saarelle. 12 vuoden kuluttua, vuonna 1957, luostari siirtyi Suomen ortodoksisen kirkon lainkäyttövaltaan. Samana vuonna vain seitsemän munkkia lähti Neuvostoliittoon; nuorin silloin lähteneistä oli 59-vuotias ja vanhin 84-vuotias. Kirkkoslaavilaiset jumalanpalvelukset loppuivat vuonna 1977, ja viimeinen venäläinen munkki kuoli vuonna 1981. Nyt luostari jatkaa toimintaansa suomalaisena ortodoksisena luostarina ja vastaanottaa vuosittain yli 100 tuhatta kävijää - sekä pyhiinvaeltajia että turisteja. Tämä on syrjäinen, hyvin hoidettu luostari järvien ja metsien keskellä - museon, kulttuurikeskuksen ja kirjaston kera.
ellauri216.html on line 1120: Vuonna 1950 entisiin selleihin ja sketeihin perustettiin Sota- ja työvammaisten talo, johon muun muassa sijoitettiin mantereelta, Leningradin mukaan lukien, sotainvalaatteja. Siirretty mantereelle 1984.
ellauri217.html on line 218: 
ellauri217.html on line 392: Marina ei muka ollut ymmärtänyt mixi lemmenpesä piti puzata käytetyistä korzuista. Onxtää kaveri aivan vähälahjainen? Onhan se, taisiis oli. Spedelläkin oli enempi päässä älliä, olihan se diplomi-insinööri eikä humanistiretku kuten Jörnykkä. Donner itse valmistui vuonna 1958 Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi pääaineinaan yleinen valtio-oppi ja pohjoismainen kirjallisuus sekä sivuaineina psykologia ja filosofia. Hän ei kuitenkaan harkinnut tieteellistä uraa. Tais tulla sevverta heikot paperit.
ellauri219.html on line 198: Branded a "sick comic", Bruce was essentially blacklisted from television, and when he did appear, thanks to sympathetic fans like Hefner and Steve Allen, it was with great concessions to Broadcast Standards and Practices. Jokes that might offend, like an extremely boring routine on airplane-glue-sniffing teenagers that was done live for The Steve Allen Show in 1959, had to be typed out and pre-approved by network officials. On his debut on Allen's show, Bruce made an unscripted comment on the recent marriage of Elizabeth Taylor to Eddie Fisher, wondering, "Will Elizabeth Taylor become bat mitzvahed?"
ellauri219.html on line 243: 
ellauri219.html on line 280: Published in 1954, Aldous Huxley’s work, The Doors Of Perception, was required reading for the countercultural elite in the 60s. Detailing the author’s own experience of taking mescaline, it chimed with the consciousness-expanding ethos of the decade, and even gave The Doors their name. He was nominated for the Nobel Prize for Literature in seven different years and died on November 22, 1963, the same day that both With The Beatles was released and President John F Kennedy was assassinated. Aldousin veli oli Sir Julian Sorell Huxley (22. kesäkuuta 1887 - 14. helmikuuta 1975) oli brittiläinen biologi, joka kannusti pelagiolaista Teilhard de Chardinia. Huxleyt oli kaiken kaikkiaan hyvin suspekteja.
ellauri219.html on line 285: A beloved Welsh poet who died in 1953, The Beatles had all been fans of Dylan Thomas’ poetry by the time it came to creating the Sgt. Pepper’s artwork. “We all used to like Dylan Thomas,” Paul McCartney (No.64) later recalled. “I read him a lot. I think that John started writing because of him.” The late producer George Martin was also a fan, and even created a musical version of Thomas’ radio play, Under Milk Wood, in 1988.
ellauri219.html on line 300: Striking and versatile, Tony Curtis was a Hollywood idol who made a dizzying amount of movies (over 100) between 1949 and 2008. He will always be remembered for his role alongside Jack Lemmon and Marilyn Monroe (No.25) in the 1959 cross-dressing caper Some Like It Hot, but another stand-out remains his performance alongside Burt Lancaster as fast-talking press agent Sidney Falco in the 1957 film noir The Sweet Smell Of Success. Tässä jää nyt mainizematta Veijareita ja pyhimyksiä (The Persuaders!), ITC Entertainmentin 1970–1971 tuottama televisiosarja. Sen pääosissa esiintyivät Tony Curtis (Danny Wilde) ja Roger Moore (lordi Brett Sinclair; koko nimi Brett Rupert George Robert Andrew Sinclair, Marnockin 15. jaarli). Sitä tehtiin 24 jaksoa. Tony ja Roger eivät voineet sietää toisiaan. Läskiintynyt Tony kuoli kasarina sydämen pysähdyxeen. Rooger aateloitiin, vaikkei käynyt loppuun edes teatterikoulua. “But because of the war there were 16 girls in every class to four boys so while I didn’t learn that much about acting, I learned a hell of a lot about sex.”
ellauri219.html on line 334: Together, Stan Laurel and Oliver Hardy (No.30) appeared in 107 films, mostly from the late 20s to the mid-40s, including iconic outings Block-Heads and Way Out West. Both had passed away before Sgt. Pepper was released: Hardy on August 7, 1957, and Laurel on February 23, 1965.
ellauri219.html on line 384: Designed by George Petty, like the Vargas Girls (No.11), Petty Girls were pin-up paintings that appeared in Esquire, between 1933 and 1956, and also found a home on the front of World War II fighter planes – notably on the B-17 fighter jet nicknamed Memphis Belle.
ellauri219.html on line 389: In his iconic role of Johnny Strabler in the 1953 movie The Wild One, Marlon Brando captured the growing frustrations of the generation that gave birth rock’n’roll. Hailed as one of the greatest actors of all time, it’s also notable that Brando’s rivals in The Wild One, The Beetles, were almost-namesakes of The Beatles.
ellauri219.html on line 594: Rawls received his Ph.D. from Princeton in 1950 after completing a doct
ellauri219.html on line 676: Tällainen katsomus merkitsee tietysti hengellisen kastin eristymistä, joka tietysti tapahtuu luonnon pakosta, mutta kun se näin systematisoidaan, se merkitsee samaa kuin sybikaalisten harjoitusten puolella esmes koripalloilun tai poliisina toimimisen kieltäminen kaikilta alle 195 cm pituisilta. Tietysti lajin piiriin etsiytyy luonnostaan pitkiä, mutta ei sitä kieltää voida hukkapätkiltäkään! Kuten esim. Kimmo Koskenniemeltä, jonka sääntökirjan tuntemus hyvin korvaa mitä siltä uupuu korinalustyöskentelyssä.
ellauri219.html on line 768: 
ellauri219.html on line 769:
ellauri219.html on line 895: George Bernard Shaw, English playwright (1856-1950)
ellauri219.html on line 903: Joseph McCabe, English anti religion campaigner (1867-1955)
ellauri219.html on line 905: Frank Lloyd Wright, American architect (1869-1959)
ellauri219.html on line 911: Albert Einstein, German born American theoretical physicist (1879-1955)
ellauri219.html on line 915: Joseph Stalin, Russian politician (1879-1953)
ellauri219.html on line 917: M.N. Roy, Indian political thinker (1887-1954)
ellauri219.html on line 933: George Orwell (1903-1950)
ellauri219.html on line 971: The Rockettes are an American leg-kicking twat-flashing dance company. Founded in 1925 (97 years ago) in St. Louis, they have, since 1932 (90 years ago), performed at Radio City Music Hall in New York City. Until 2015, they also had a touring company. They are best known for starring in the Radio City Christmas Spectacular, an annual Christmas show, and for performing annually since 1957 at the Macy's Thanksgiving Day Parade in New York.
ellauri219.html on line 984: Charles Parker, Jr., tunnettu lempinimeltään Nosey Parker ei vaan Bird, (29. elokuuta 1920 Kansas City – 12. maaliskuuta 1955 New York) oli saksofonisti ja säveltäjä, jota pidetään yhtenä kaikkien aikojen merkittävimmistä jazzmuusikoista. Virtuoosimaisena soittajana ja nerokkaana improvisoijana tunnettu Parker oli ehkä vaikutusvaltaisin hahmo ”bebopiksi” kutsutun modernin jazzin synnyssä 1940-luvulla. Parker ei lapsena näyttänyt erityisiä musikaalisia kykyjä. Sil oli 2-väriset lastenkengät ja jamihousut. Soittamisen lisäksi hän teki myös muita töitä, mm. tiskijukkana.
ellauri219.html on line 995: Vuonna 1955 Parkerin henkinen ja fyysinen tila oli hyvin heikko. Hän oli yrittänyt itsemurhaa, oli erossa vaimostaan, ja hänen lapsensa oli kuollut sairauteen. Hän vietti öitä metroasemilla, kulki yksinään New Yorkin jazzklubeilla ja oli jatkuvasti huumausaineiden vaikutuksen alaisena.
ellauri220.html on line 125: 1950- ja 60-luvun suurimpia seksisymboleja olivat muun muassa elokuvatähti Marilyn Monroe sekä Brigitte Bardot, Jayne Mansfield ja Raquel Welch. Näähän mulla on jo muualla. Miespuolisista seksisymboleista tunnetuimpia olivat muun muassa laulaja, muusikko ja näyttelijä Elvis Presley ja näyttelijä James Dean. Näyttelijä Ursula Undress oli yksi 1960-luvun suurimmista seksisymboleista.
ellauri220.html on line 135: Jayne Mansfield (synt. Vera Jayne Palmer, 19. huhtikuuta 1933 Bryn Mawr, Pennsylvania – 29. kesäkuuta 1967 Slidell, Louisiana) oli yhdysvaltalainen näyttelijä, malli ja laulaja, joka työskenteli sekä Broadwaylla että Hollywoodissa. Hän oli myös yksi 1950- ja 1960-lukujen johtavista seksisymboleista ja julkisuuden henkilöistä. Pelkästään syyskuun 1956 ja toukokuun 1957 välisenä aikana Mansfield esiintyi noin 2 500 uutiskuvassa ja niillä runkattiin kuivixi noin 122 000 000 kullia ympäri maailmaa.
ellauri220.html on line 139: 951" data-video="Mansfield"/>
ellauri220.html on line 147: 
ellauri220.html on line 148: 
ellauri220.html on line 151: Helmikuussa 1955 Mansfield esiintyi Playboy-lehden kuukauden mallina (Playmate of the Month), ja loppuvuodesta hän alkoi esiintyä New Yorkn Broadwaylla menestysnäytelmässä Houkuttelevat alahuulet.
ellauri220.html on line 157: Erottuaan ensimmäisestä miehestään mr. Mansfieldistä mrs. Mansfield avioitui vuonna 1958 vuoden 1955 Mr Universumin, kehonrakentaja Miklós ”Mickey” Hargitayn kanssa.
ellauri220.html on line 208: Purkanjäystäjät ottaa lisää vapauxia tehdessään Lennylle sukupuolenvaihdoxen 2017 sarjassa Marvelous Mrs. Maisel. Marvelous Mrs. Maisel is an American period comedy-drama television series, created by Amy Sherman-Palladino, that premiered on March 17, 2017, on Amazon Prime Video. Set in the late 1950s and early 1960s, it stars Rachel Brosnahan as Miriam "Midge" Maisel, a New York housewife who discovers she has a knack for stand-up comedy and pursues a career in it. Suurin tenkkapoo kazojille on ehtiikö Midge panna Lennyä sarjan aikana.
ellauri220.html on line 250:
:quality(75)/cloudfront-us-east-1.images.arcpublishing.com/elcomercio/Z4JHQMAFJJHIDKHFIBQ3E7BR7E.jpg){kind=link}
ellauri220.html on line 351:
ellauri220.html on line 390:
ellauri220.html on line 542: 1955 ilmestynyt Bond-kirja Moonraker on Ian Flemingin viatonta kertomaa siitä miten paljon miehillä on mukavampaa kuin neitosilla. Tai oli ainakin 50-luvun miesten fantasiakirjassa. Bondin nätti tumma pitkä sihteeri oli vaarassa jäädä vanhaxipiiaxi. Senpä vuoxi James kolleegoineen olivat tehneet lukuisia yrityxiä murtaa neitoselta immenkalvon, huonolla menestyxellä. Se ei puhkeakaan 2 nollan kumikalulla. Neitosille miehet muodostivat turvallisuusriskin, miekkosille neitoset ovat vain kyrvällisyysriski. James oli vanhin niistä jonka numerossa oli 2 reikää ja lupa käyttää molempia erotuxetta.
ellauri221.html on line 51: 1955 ilmestynyt Bond-kirja Moonraker on Ian Flemingin viatonta kertomaa siitä miten paljon miehillä on mukavampaa kuin neitosilla. Tai oli ainakin 50-luvun miesten fantasiakirjassa. Bondin nätti tumma pitkä sihteeri oli vaarassa jäädä vanhaxipiiaxi. Senpä vuoxi James kolleegoineen olivat tehneet lukuisia yrityxiä murtaa neitoselta immenkalvon, huonolla menestyxellä. Se ei puhkeakaan 2 nollan kumikalulla. Neitosille miehet muodostivat turvallisuusriskin, miekkosille neitoset ovat vain kyrvällisyysriski. James oli vanhin niistä jonka numerossa oli 2 reikää ja lupa käyttää molempia erotuxetta.
ellauri221.html on line 75: Fleming used to visit the club for lunch, though it’s not known whether he enjoyed the club’s famous Agent Orange Fool, an indulgent traditional British dessert made with fruit and cream that became synonymous with Poodles. It’s said that Fleming based Blades, a fictional private members’ club in the James Bond series (mentioned in two Bond novels, 1955’s Moonraker and You Only Live Twice in 1964) largely on Poodles. Certainly, the architectural features and opulent décor of Blades described by Fleming in his novels both bear similarities to Poodles.
ellauri221.html on line 99: Le 9 avril 1946, le député Marcel Roclore présente le rapport de la Commission de la famille, de la population et de la santé publique, et conclut à la nécessité de la fermeture. Le député Pierre Dominjon dépose une proposition de loi dans ce sens qui est votée le 13 avril 1946 à la chambre des députés. La fermeture des maisons closes est appliquée à partir du 6 novembre 1946. Le fichier national de la prostitution est détruit et remplacé par un fichier sanitaire et social de la prostitution (loi du 24 avril 1946). Environ 1 400 établissements sont fermés, dont 195 à Paris (177 établissements officiels) : les plus connus comme le Chabanais, le Sphinx, La Rue des Moulins, le One-Two-Two mais aussi les sinistres maisons d’abattage comme le Fourcy et le Charbo… Beaucoup de tenanciers de maisons closes se reconvertirent en propriétaires d'hôtels de passe. La prostitution est alors une activité libre ; seules sont interdites son organisation et son exploitation — le proxénétisme — et ses manifestations visibles.
ellauri221.html on line 108: Amerikkalaisen marihuanan orjaxi tulee kerrasta, lukee James Bond muistiosta. Bond tekee Muskista väärän diagnoosin, koska narsismi (ja psykopatia) puuttuivat vielä 1955 DSM:stä. Ja kohta puuttuu taas! Ei, huh mutta läheltä piti.
ellauri221.html on line 153: En enää muista mistä sain vinkin lainata kirjastosta Nosovin kirjan Neznaikan seikkailut (1954). Englannixi se on Dunno. Muistaaxeni joku anglosaxi jotain siitä vittuili, mutten enää muista kuka. Nosov nyysi idean kanadalaiselta Palmer Coxilta, joka rikastui törkeästi Brownie-kirjoilla.
ellauri221.html on line 265: Kirjoittanut Nikolai Nosov 1957.
ellauri221.html on line 294: Doctor Jolly Goodhead is a fictional character from the James Bond franchise, portrayed by Lois Chiles. She does not appear in any of the Ian Fleming novels, only in the film version of Moonraker (1979), but her character is similar to that of Gala Brand, the female lead in the original novel Moonraker (1955), by way of being James´s major lay this time round. In 25 years, James has graduated from screwing a secretary to schtupping a doctor of science. Way to go, Bond girls! Right on!
ellauri221.html on line 314:
ellauri221.html on line 335: Bondin kasvoissa on kärpästen ja muiden itikoiden verta. Annas olla, kohta niissä on Hugo Draxin ja Krebsin pyllymehua! Wunderschön! Zum Kotzen! Ei nähtävästi affet olleet saaneet 1954 vielä sakemanneille takaisinvittuilusta tarpeexeen. Leffaan 1979 mennessä viholliskuva oli sentään ajankohtaistettu kommunisteihin.
ellauri222.html on line 169: At Bard, Bellow became close friends with a literature professor named Jack Ludwig. As Leader describes him, Ludwig was an oversized personality, a big man, extravagant, a shameless purveyor of bad Yiddish, and an operator. Ludwig idolized Bellow; people who knew them said that Ludwig wanted to be Bellow. He flattered Bellow, went for long walks with him, started up a literary journal with him, and generally insinuated himself into Bellow’s life. Bellow accepted the proffer of adulatory attentiveness. The couples (Ludwig was married) socialized together. This was the period when Bellow wrote “Seize the Day,” which Partisan Review published in a single issue, in 1956, after The New Yorker turned it down, and “Henderson the Rain King,” published in 1959, a novel whose hero was based on a neighbor of the Bellows in upstate New York.
ellauri222.html on line 171: Saul and Sasha got married in 1956, after Bellow had obtained a Nevada divorce. Sasha accepted the domestic role that Bellow insisted on without demur. She says that when they had a son, Adam, Bellow told her that the baby was her responsibility—he was too old to raise another kid. In 1958, Bellow was offered a one-year position at the University of Minnesota. He insisted that Ludwig receive an appointment as well; the university obliged, and the families moved to Minneapolis together.
ellauri222.html on line 173: Saul and Sasha fought. Some of the strains were apparently due to sexual dissatisfaction. Bellow began seeing a psychologist, a man named Paul Meehl; Meehl suggested that Sasha see him as well (a suggestion that Leader charitably calls “unorthodox”). Ludwig served as a sympathetic confidant to both parties. Then, one day in the fall of 1959, Sasha told Bellow that she was leaving him. There was no third party in the picture, she said. She just did not love him.
ellauri222.html on line 177: In November, Bellow learned from a possibly overly conscientious babysitter that Sasha and Ludwig were sleeping together. It turned out that the affair had been going on for two and a half years, since the summer of 1958. And although Ludwig was still married, it continued. Adam was living with Sasha while it was going on. Given Bellow’s vulnerabilities, the double betrayal was his worst nightmare come to life. According to Atlas, he talked about getting a gun.
ellauri222.html on line 224: (m. 1937; div. 1956)
ellauri222.html on line 226: (m. 1956; div. 1959)
ellauri222.html on line 255: Bellow was born Solomon Bellow in Lachine, Quebec, in 1915, two years after his parents had arrived there from St Petersburg. When he was nine, the family moved to the Humboldt Park neighbourhood of Chicago. His mother, Liza, died when Saul was 17, but not before she had passed on to him her love of the Jewish Bible (he learned Hebrew at four). His first serious critical success was The Adventures of Augie March (1953), but it was not until his 1964 novel, Herzog, became a bestseller that he earned any real money. His elder brothers, both businessmen, were by this time making serious cash, and regarded him, he once said, as "some schmuck with a pen". Mary Cheever, the wife of John Cheever, believed the two got on so well because "they were both women-haters". He has nothing good to say about feminism. Bellow has a go at Hannah Arendt and Mary McCarthy (the one is "rash", the other "stupid"). In 1994, however, he ate a poisonous fish in the Caribbean, and fell into a coma that lasted five weeks. He dreaded a loss of virility.
ellauri222.html on line 1031:
950177-large.jpeg" width="20%" />
ellauri223.html on line 48: Campanella, Tommaso: Aurinkokaupunki (La città del Sole, 1602), teoksessa Lahtinen, Mikko (toim.): Matkoja utopiaan. Suomentaneet Pia Mänttäri, Topi Makkonen, Petri Koikkalainen ja Tuukka Tomperi. Tampere: Vastapaino, 2002. ISBN 951-768-058-9.
ellauri226.html on line 91: Deleddalla oli britti kannustaja pornografisessa D.H.Lawrencessa, josta on jo paasaus albumissa 9569">117. Taavi oli ilmeisesti vielä niin kärmeissään saapasrengeille suuren sodan jäljiltä, ettei sen sielu sietänyt lukea Seraota eikä sitä toista mahtailevaa pikkumiestä, mikäs sen nimi taas olikaan oli, d'Annunzio. Lyön vaikka vetoa että Taavi suunnitteli vetää wiixeen Graziaa käydessään Sardiniassa 5v aikaisemmin, ja Nobel-palkinto oli sen tapa sanoa Deleddalle "Grazie".
ellauri226.html on line 156:
ellauri226.html on line 184: – Andrea blev till slut så rädd för honom att hon inte ville gå utanför dörren. Det var då, i maj, 1995, som Andrea snabbt kom under psykiatrisk vård, skriver hon i Dagens Nyheter.
ellauri226.html on line 192:
95ca97327d333dd6fb89e4ceb6f4/3452971096116a21-eb/s540x810/df74c3ae9dcd32e208e87af3b7c19cd908d2bcb9.jpg" width="80%"/>
ellauri226.html on line 209:
THE PUSH AND PULL DYNAMICS OF WHITE FLIGHT: BRONX BETWEEN 1950 AND 1980
ellauri226.html on line 213: While local demographics and neighborhoods are undeniably subject to change, it is rare for a location to experience a major transformation in racial demographics in less than 50 years. Yet this is exactly what has happened in The Bronx between 1950 and 1980. As indicated by the 1950 the ethnic makeupof The Bronx was predominantly white. The census for 2000 indicates that whites (that is, what the U.S. Census labels “white, non-Hispanic”) now compose a distinct minority in The Bronx. The explanations for this remarkable change are complex. LOL actually they aren't, as we shall see.
ellauri226.html on line 216: Of the roughly 1.45 million Bronx residents counted in the 1950 census,
ellauri226.html on line 219: were white as snow in 1950.
ellauri226.html on line 221: Even as early as 1960, just ten years and one census removed from 1950, approximately 164,000 of the 1.42 million Bronx residents were sooty black.
ellauri226.html on line 223: increasing from roughly 7% of the total population of The Bronx in 1950 to approximately 12% of the total population in 1960, that is no less than 357,000 black residents!
ellauri226.html on line 232: the white ethnic stronghold it had been in 1950, nor yet a black one either anymore. The 1980 census
ellauri226.html on line 251: it was celebrated by its inhabitants. When asked to describe The Bronx of the 1950s and 1960s, every whitey lauded the safety of their neighborhood.
ellauri226.html on line 267: in the 1950s and 1960s. Mrs. Roby described growing up in “a very, very safe neighborhood." Like Derrick, she goes on and on to speak about playing outside and unlocked doors as evidence of the apparent safety and tranquility of the neighborhood. It was like Moomindale! Ei muumitaloa lukita yöxi hei Muu-u-mi!
ellauri226.html on line 278: safety of The Bronx in the 1950s and 1960s.
ellauri226.html on line 281: safety of The Bronx of the 1950s and 1960s began to fade away in the late
ellauri226.html on line 326: The rise in crime in the South Bronx began in the early 1950s, but by
ellauri226.html on line 378: that had been considered “safe” in the 1950s and 1960s began to experience rising crime and drug rates. While the fires that plagued the South
ellauri226.html on line 433: It was a downward spiral that many of the white ethnic residents who had called The Bronx home in the 1950s and watched it change for the worse in the 1960s and 70s were quick to blame on the Hispanics and blacks.
ellauri226.html on line 448: influx of poor minority families in the 1950s and 1960s was thus cleverly met with a deteriorating and poor job market and limited employment opportunities. The declining job market continued into the 1970s when approximately 300 companies employing 10,000 workers went out of business or moved out of The Bronx between 1970 and 1977. Many of these businesses used low income and unskilled workers. By 1976 the long-term economic problems had taken their toll and the mayor's office estimated that between 25-30% of the city’s eligible work force was unemployed.
ellauri226.html on line 509: Metropolitan region, New York City lost approximately1.4% of its population between 1950 and 1960. Yet while the City’s population declined,
ellauri226.html on line 527: Jacque Smith Bonneau moved to the South Bronx in the mid-1940s as part of the first major migration of African Americans to the borough and, like many of the white residents interviewed, commented on the safety of The Bronx in the 1950s and spoke of leaving the apartment door open on warm days, which created fine opportunities for petty crime for the sootyfaced poorer folks.
ellauri236.html on line 141: Chase left home in 1924 at the age of 18. In 1932, at the age of 26, Chase married Sylvia Ray, and they had a son. In 1956, when the son was 24 (and Rene 50), they moved to France. In 1969 (Rene was 63), they moved to Switzerland, living a secluded life in Corseaux-sur-Vevey, on Lake Geneva. Chase died there on 6 February 1985, at 79. Sylvia was broken hearted and desolate.
ellauri236.html on line 145:
953_-_the_sucker_punch.jpg" />
ellauri238.html on line 46:
95xeH-599x340@LaStampa-NAZIONALE.jpg?w=1280" width="40%" />
ellauri238.html on line 197:
9521.png" height="200px" />
ellauri238.html on line 201: 95" data-nimi="Saarikoski Pentti">Pentti Ilmari Saarikoski (2. syyskuuta 1937 Impilahti – 24. elokuuta 1983 Joensuu) oli suomalainen runoilija, kirjailija, pirttiviljelijä ja Tuula I:n suolistaja. Saarikosken puolisot:
ellauri238.html on line 203: Tuula Saarikoski (o.s. Unkari) 1958–1964, lapset Helena s. 1958, Juri Saarikoski s. 1961. Oli elänyt Penan kanssa yhteisen nuoruuden samoissa seurakuntanuorissa Helsingissä. Olikohan se Johis? Tuula oli intelligentti ja erikoinen ja Pena oli ihaillut ja rakastanut häntä lapsesta asti. Juossut perässä peläten, ettei kelpaa. Juoxijoiden suunta ja järjestys vaihtui jatkossa.
ellauri238.html on line 229: Sarah, alun perin 95768" data-nimi="Kirsch Sarah">Ingrid Hella Irmelinde Kirsch, o.s. Bernstein (16. huhtikuuta 1935 Limlinggrode, Harz, Saksa – 5. toukokuuta 2013 Schleswig-Holstein, Saksa) oli harppisaksalainen kirjailija. Hänet tunnetaan lähinnä tuotteliaana runoilijana, mutta hän julkaisi myös proosaa ja käännöskirjallisuutta. Teosten joukossa oli lastenkirjallisuuttakin. Kirsch loikkasi länteen 1977. Hän muutti nimensa muotoon Sarah vastalauseena juutalaisvastaisuudelle, eli siis se oli jutku, ja sillä oli selässä ainakin 40 mustaa luomea (Pentti oli laskenut ja raportoi niistä kotona Tulla-Liinalle. WTF.)
ellauri238.html on line 231: Kirsch opiskeli aluksi vuosina 1954–1958 biologiaa Hallessa. Vuosina 1963–1965 hän suoritti kirjallisuusopintoja Leipzigissa Johannes R. Becherin mukaan nimetyssä kirjallisuusinstituutissa (nyk. Deutsches Literaturinstitut Leipzig). Hän oli vuosina 1960–1968 naimisissa runoilijakollegansa Rainer Kirschin kanss.a Kirschit tekivätkin yhteistyönä muun muassa runokokoelman Gespräch mit dem Saurier (1965). Hän kirjoitti luontoon liittyvistä aiheista mutta painokkaasti myös politiikan kysymyksistä, kuten demokratiasta ja ihmisoikeuksista, ja joutui lähtemään länteen osallistuttuaan protesteihin Wolf Biermannin karkotuksesta. Kirsch oli DDR:n runouden merkittäviä nimiä. Hän sai lännessä lukuisia palkintoja, kuten Peter-Huchel-palkinnon 1993 ja Georg-Büchner-palkinnon 1996. Saarikosken Penasta ei ole mitään mainintaa. Ingrid oli Ilmaria 2v vanhempi, Tuula-Liina 4v nuorempi.
ellauri238.html on line 312: Tuula2 ja Pena kikattivat Johnny Walkerin pakinoille Ylioppilaslehdessä niin että Leila-sisko soitti poliisit. Pekka Jaakko Juhani Haukinen, kirjoittajanimi Johnny Walker, (14. syyskuuta 1940 Ylivieska – 1. lokakuuta 1966 Huittinen) oli suomalainen kustannusvirkailija, kriitikko ja kirjailija. Pekka Haukisen vanhemmat olivat Johannes Konstantin Haukinen ja Elma Eliina Ihalainen. Hän pääsi ylioppilaaksi Norssista 1959 ja opiskeli sitten vähän aikaa Helsingin yliopistossa. Haukinen oli naimisissa 1959–1964 Päivi Astrid Rannan kanssa ja vuodesta 1966 näyttelijä Eeva-Maija Haukisen kanssa. Haukinen kuoli syksyllä 1966 liikenneonnettomuudessa. Yhtään Pekan pakinaa ei ole säilynyt nettipolville. Antikvaarista niitä voisi löytyä. Hauskojahan ne ovatkin, myönsi poliisi.
ellauri238.html on line 389: Anneli Helena Sauli (vuodesta 1965 oik. Pakkasvirta, o.s. Savolainen, vuosina 1956–1965 Lindman, Saksassa taiteilijanimenä Ann Savo; 6. elokuuta 1932 Pyhäjoki – 15. maaliskuuta 2022 Helsinki) oli savolainen näyttelijä. Eipäskuin pohojalaanen, vaikka mustalaanen ja punikki. Hän oli usein miesten vallankäytön kohteena, mutta paljon myös yxinäisessä käsikäytössä. Hän kirjoitti yhdessä Tuula-Liina Variksen kanssa muistelmakirjan Elämäni on minun, nakukuvat yhteisen.
ellauri238.html on line 391:
950/hiljamaitotytto18still.jpg" width="80%" />
ellauri238.html on line 435:
95a46a842b8a/image/i9c6de44f15ec63b8/version/1660301953/image.jpg" />
ellauri238.html on line 441:
95a46a842b8a/image/ief1c34abb0236626/version/1667383691/image.jpg" />
ellauri238.html on line 528: 9589">
Genret vittuun
ellauri238.html on line 765: During the nazi occupation, he worked as a feeder of lice in the Rudolf Weigl Institute. From January until July 1952, he was a salaried blood donor. The loss of Lviw to the reds was an important theme in his later works. Herbert was attached to his new homeland tynkä-Poland, but at the same time was deeply disgusted by all effects (political, economical, cultural etc.) of the commies.
ellauri238.html on line 865: Alter stressed it was important to remember that Amichai is not simply an Auden or a William Carlos Williams writing from right to left. Far from it! Yehuda Amichai was an Israeli poet and author, one of the first to write in colloquial Hebrew in modern times. Amichai was awarded the 1957 Shlonsky Prize, the 1969 Brenner Prize, 1976 Bialik Prize, and 1982 Israel Prize. He also won international poetry prizes, and was nominated several times for the Nobel Prize in Literature.
ellauri238.html on line 868: Autobiography in the Year 1952 Vuoden 1952 omaelämäkerta
ellauri240.html on line 59: Joyce Diane Brothers (1927-2013) oli amerikkalainen psykologi, televisiopersoona, neuvoja, kolumnisti ja kirjailija. Hän tuli tunnetuksi ensimmäisen kerran vuonna 1955 voittamalla pääpalkinnon amerikkalaisessa peliohjelmassa The $64,000 Question. Pikku-Aune oli aivan ilmiselvä juutalainen, os. Bauer, siskokin nai jonkun Goldsmithin. In 1949, she married Milton Brothers, who later went on to become an internist. 40 years later in 1989, Brothers lost her husband to bladder cancer. Following the death of her husband, Brothers fell into a state of depression for a year and contemplated suicide (at 62); however, she used her own self-help work to achieve inner peace and happiness. Brothers and her husband had a daughter, four grandchildren and two great-grandchildren.
ellauri240.html on line 134: Fred was the president and chairman of Andersen Corp., America's largest manufacturer of windows and patio doors, from 1914 until he retired in 1972. He served the company for more than 75 years. Katherine also devoted much of her time to the company, serving on the board of directors for 50 years. In 1959, the couple created the Andersen Foundation, now called the Fred C. and Katherine B. Andersen Foundation.
ellauri240.html on line 190: Metalious valmistui Manchester Central High Schoolista 1942 ja avioitui seuraavana vuonna George Metaliousin kanssa. Sodan jälkeen George Metalious opiskeli sodassa palvelleille tarkoitetun tuen turvin, ja valmistuttuaan New Hampshiren yliopistosta hän vastaanotti rehtorin viran Gilmantonin kylässä New Hampshiressa. Gilmantonin on sanottu olevan sen kaupungin esikuva, johon Metalious sijoitti vuonna 1956 julkaistun romaaninsa Kaupunki nimeltä Peyton Place tapahtumat. Kirja oli myyntimenestys, ja se oli yli vuoden The New York Timesin myydyimpien kirjojen listalla. Vuonna 1957 kirjasta tehtiin elokuvaversio Peyton Place – vihan tyyssija ja myöhemmin televisiosarja Peyton Place. Metalious kirjoitti kirjalle myös jatko-osan Paluu Peyton Placeen. Metalious kuoli 39-vuotiaana alkoholin aiheuttamaan maksakirroosiin.
ellauri240.html on line 199: Metaliousin muut romaanit myivät hyvin, mutta eivät yhtä hyvin kuin hänen ensimmäinen. Return to Peyton Place (1959) seurasi Tiukka valkoinen kaulus (1961) ja Eden Aatamitta (1963).
ellauri240.html on line 207: After graduation George was offered a position as a principal at a school in Gilmanton, New Hampshire. By now the family had three children, all dependent upon his meager salary. It was while she was living in Gilmanton that Julian Messner, a New York publisher, agreed to publish Peyton Place. The book was a best seller by the fall of 1956, and Metalious became a wealthy woman overnight. Eventually, 20 million copies were sold in hardcover, along with another 12 million Dell paperbacks. Metalious became famous as the housewife who wrote a bestseller; she was referred to as "Pandora in Blue Jeans," the simple small-town woman who opened the box of sins.
ellauri240.html on line 215: Grace went on to write three other novels: Return to Peyton Place (1959), The Tight White Collar (1960), and No Adam in Eden (1963). None of them achieved the same kind success as Peyton Place, though there are critics who feel that No Adam in Eden, a gritty book about the lives of mill workers in Manchester, is her best. By 1960 Grace and George had reconciled and remarried, only to separate again in 1963. She died in 1964 of cirrhosis of the liver and is buried in Gilmanton.
ellauri240.html on line 219: Peyton Place was made into a movie starring Lana Turner and Hope Lange in 1957. The town of Gilmanton opposed having the movie filmed there, and eventually it was filmed in Camden, Maine, a location totally unlike any rural mill town. A television series, starring Mia Farrow and Dorothy Malone, was produced that lasted from 1964-1969. Both the film and the television show were cleaned up and did not contain the language or sexual specificity of the novel.
ellauri240.html on line 256: 956330" data-nimi="Farrow Mia">Maria de Lourdes Villiers Farrow eli Mia Farrow (s. 9. helmikuuta 1945 Los Angeles, Kalifornia) on yhdysvaltalainen näyttelijä. Hänen vanhempansa ovat aussi ohjaaja John Farrow ja irkku näyttelijä Maureen O’Sullivan. Hän on kolmas Farrowin ja O’Sullivanin seitsemästä lapsesta. Farrow sairasti yhdeksänvuotiaana polion ja joutui vuodeksi hengityslaitteeseen, mutta toipui elolle.
ellauri240.html on line 540:
ellauri241.html on line 940: Oviraha 5 euroa, johon sisältyy kahvi tai tee. On harmi, että runouden monitoimimieheltä Leevi Lehdolta (1951–2019) jäi elämänmittainen Keats-projekti kesken. Onneksi Erkka Filander toimitti osittain yhteistyössä Lehdon kanssa vankan teoksen Syksy Räsäselle (Poesia 2020), joka tarjoaa sekä kirjeinä että runoina suomenkieliselle lukijalle hyvää tuntumaa Keatsin monipuoliseen tuotantoon.
ellauri242.html on line 74: Kalvea impi oli Tea Istan ensimmäinen rooli. Tea Ista on ristikoista kohta hävinnyt. Uransa Kansallisteatterissa Tea Ista aloitti jo ensimmäisenä opiskeluvuotenaan, kevätpuolella 1954, kun Wilho Ilmari kysyi häntä avustajaksi.
ellauri242.html on line 111: Oehlenschläger fandt materialet til stykket i Peder Syvs 200 Viser om Konger, Kæmper og andre fra 1695. Axel og Valborg kan opfattes som nordiske sidestykker til Romeo og Julie. Stykket blev sat op på Det Kongelige Teater i 1810 og blev straks en stor succes. Det blev snart oversat til tysk og spillet på teatre i Tyskland og Østrig.
ellauri242.html on line 164: Arkadi Perventsev syntyi opettajan perheeseen ja opiskeli Baumanille nimetyssä Moskovan teknillisessä korkeakoulussa. Hänen ensimmäiset kertomuksensa sekä Venäjän kansalaissodasta kertova romaani Kotšubei ilmestyivät vuonna 1937. Toisen maailmansodan aikana Perventsev työskenteli Izvestijan sotakirjeenvaihtajana. Vuonna 1950 hän liittyi NKP:hen. Vuodesta 1958 lähtien hän toimi Venäjän SFNT:n ja vuodesta 1971 Neuvostoliiton kirjailijaliiton hallituksien jäsenenä.
ellauri242.html on line 174: Ulkomaiset tutkijat arvioivat jyrkästi Perventsevin työn ideologista suuntausta (esimerkiksi vuoden 1951 näytelmää Nuorempi kumppani kutsuttiin "sylkiseksi panokseksi taistelussa kosmopoliittisuutta vastaan"). Neuvostoliiton kritiikki on 1960-luvulta lähtien toistuvasti korostanut "persoonallisuuskultin jälkiä", erityisesti Perventsevin näytelmissä ja käsikirjoituksissa ("Eteläsolmu", "Kolmas vaikutus" jne.).
ellauri242.html on line 184: Toukokuussa 1942 tappion jälkeen "Hunting for Bustards" (sax. Trappenjagd) -operaatiossa Kerchiä puolustavat Krimin rintaman yksiköt oli pakko evakuoida Tamanin niemimaalle. Evakuoinnin käsiteltyä 51. armeijan ryhmää johti Krimin rintaman päämajan sotilaskoulutusosaston päällikkö eversti Pavlo Yagunov . 14. toukokuutahänet nimitetään tähän tehtävään ja hän alkaa samana päivänä muodostaa erillisiä pataljooneja ja iskuryhmiä reservin henkilöstöstä. Näihin yksiköihin kuuluivat reservin komentajat ja sotilashenkilöstö, 1. rintaman reservirykmentin henkilökunta, useita satoja sotakoulujen kadetteja, NKVD:n 276. kiväärirykmentin taistelijat ja komentajat, 95. rajarykmentti - ensimmäinen ja toinen pataljoona ottivat vastaan asemat pohjoiseen. Myös peitto-osastoissa oli sotilaita eri yksiköistä ja rintaman yksiköistä, joita 13.5. alkoi esiintyä louhoksissa. Iltapäivällä 14. toukokuuta peitto-osastolla oli yli 4 000 henkilöä, yksityiset yritykset olivat puhtaasti komentajien. Nuori luutnantti S.S. Shaidurov kirjoitti muistelmissaan, että reservin komentohenkilökunta oli lähes täysin aseeton. Kaupungista lähteneiden sotilaiden ja Kerchin asukkaiden kustannuksella peittoryhmä kasvoi useisiin tuhansiin, Suuriin katakombeihin piiloutui vainottuja kristittyjä yli 10 000 ja pienissä kyykki noin 3 000. Katakombivaruskuntia johtivat Jagunov ja M. G. Povazhny.
ellauri242.html on line 245: Aleksandra Mihailovna Kollontai (ven. Алекса́ндра Миха́йловна Коллонта́й, o.s. Domontovitš, ven. Домонто́вич; 31. maaliskuuta (J: 19. maaliskuuta) 1872 Pietari – 9. maaliskuuta 1952 Moskova) oli venäläinen marxilainen kirjailija, feministi ja diplomaatti. Hänestä tuli maailman ensimmäinen naispuolinen diplomaattiedustaja vuonna 1923, kun hänet nimitettiin Neuvostoliiton edustajaksi Osloon. Kollontai oli Neuvostoliiton täysivaltainen edustaja (vuodesta 1943 suurlähettiläs) Tukholmassa vuosina 1930–1945, missä asemassa hän toimi välittäjänä Suomen ja Neuvostoliiton rauhantunnusteluissa vuosina 1940 ja 1944.
ellauri242.html on line 256: Stalinin saatua vallan hän (kuka? Leninkö?) nimitti Kollontain ulkomaille diplomaatiksi – Kollontai oli uranuurtaja: ensimmäinen nainen suurlähettiläänä koko maailmassa. Hänet nimitettiin ensin kauppa- ja diplomaattiedustajaksi Norjaan (1923–1926), sitten Meksikoon (1926–1927), josta palasi Norjaan 1927–1930). Vuonna 1930 hän sai siirron Tukholmaan, jossa toimi vuoteen 1945 asti. Hän oli myös mukana Neuvostoliiton lähettämässä edustajistossa YK:n perustamisessa. Ulkomailla hänellä ei ollut vaikutusvaltaa Neuvostoliiton sisäisiin asioihin. Hän toimi diplomaattisena välittäjänä maissa, joiden kautta Neuvostoliitto pystyi hankkimaan tarvitsemiaan kriittisiä tuotteita, esimerkiksi toisen maailmansodan aikana ruozalaisia SKF:n kuulalaakereita, joiden päävientikohde oli Saksa. Ulkomaantyönsä ansiosta hän säilyi yhtenä harvoista vanhoista bolševikkijohtajista sivussa Stalinin puhdistuksista ja teloituksista. Vuonna 1945 Kollontai sairastui ja palasi Neuvostoliittoon. Hän kuoli vuonna 1952. Silloin isä aurinkoinenkin oli jo kalkkiviivoilla.
ellauri242.html on line 273: Leivo-Larsson oli ensimmäinen suurlähettilääksi nimitetty suomalainen nainen. Hän oli myös Pohjoismaiden ensimmäinen hallitusta johtanut nainen toimiessaan pääministeri Reino Kuuskosken sijaisena vuonna 1958.
ellauri243.html on line 171: 1. Anaconda 2. Baloney pony 3. Birdie 4. Bobby 5. Boonga 6. Cack 7. Choad 8. Choda 9. Chode 10. Chopper 11. Cock 12. Crank 13. Custard launcher 14. Dick 15. Dicklet 16. Diddly 17. Dingaling 18. Ding-a-ling 19. Ding-dong 20. Dinger 21. Dingle 22. Dingus 23. Dingy 24. Dink 25. Dinkle 26. Dipstick 27. Dirk 28. Disco stick 29. Dog bone 30. Dong 31. Donger 32. Donkey Kong 33. Doodle 34. Dork 35. Down 36. Fire hose 37. Fuckpole 38. Gherkin 39. Hairy canary 40. Hammer 41. Hot rod 42. Hooter 43. Jade stalk 44. Jamoke 45. Jigger 46. Jimmy 47. Jock 48. Johnson 49. John Thomas 50. Joystick 51. Kielbasa 52. Knob 53. Lad 54. Langer 55. Lingam 56. Love muscle 57. Love stick 58. Love truncheon 59. Machine 60. Master John Goodfellow 61. Male member 62. Manhood 63. Maypole 64. Meat 65. Meat puppet 66. Meat rod 67. Meatstick 68. Meat stick 69. Member 70. Membrum virile 71. Nature’s scythe 72. Old chap 73. One-eyed trouser snake 74. Organ 75. Package 76. Pecker 77. Peen 78. Pee-pee 79. Pee-wee 80. Pego 81. Penis 82. Peter 83. Phallus 84. Pickle 85. Piece 86. Pike 87. Pingas 88. Pink cigar 89. Pintle 90. Pipe 91. Pisser 92. Pizzle 93. Plonker 94. Pork sword 95. Prick 96. Pud 97. Putz 98. P-word 99. Python 100. Ramrod 101. Rape tool 102. Rod 103. Root 104. Rutter 105. Salami 106. Sausage 107. Schlong 108. Schmuck 109. Sex tool 110. Shaft 111. Shlong 112. Shmekl 113. Skin flute 114. Snake 115. Snausage 116. Spitstick 117. Stretcher 118. Swipe 119. Tadger 120. Tagger 121. Tail 122. Tallywacker 123. Tarse 124. Thing 125. Thingy 126. Third leg 127. Todger 128. Tool 129. Trouser monkey 130. Trouser snake 131. Truncheon 132. Tube steak 133. Unit 134. Virile member 135. Wang 136. Weapon 137. Wee-wee 138. Weenie 139. Weeny 140. Whang 141. Wick 142. Widgie 143. Widdler 144. Wiener 145. Willie 146. Willy 147. Wingwang 148. Winkle 149. Winky 150. Yard 151. Ying-yang 152. January Nelson.
ellauri243.html on line 177: 1. Addressing the court 2. BJ 3. Bagpiping 4. Basket lunch 5. Beej 6. Blowie 7. Blowing the love whistle 8. Bobbing for apples 9. Bone-lipping 10. Buccal onanism 11. Brentwood hello 12. Charming the snake 13. Climbing the corporate ladder 14. Cock-gobbling 15. Copping a doodle 16. Courting the gay vote 17. Drinking a slurpee 18. Dropping on it 19. Earning your keep 20. Essin’ the dee 21. Face-frosting 22. Fellatio 23. Fluting 24. French abortion 25. Gator mouth 26. Getting a facial 27. Getting a lewinsky 28. Getting a throat culture 29. Getting to the cream filling 30. Giving cone 31. Giving face 32. Giving head 33. Gobbling pork 34. Going down 35. Gumming the root 36. Punching 37. Giving Big Jim and the twins a bath 38. Giving brain 39. Giving head 40. Gum-rooting 41. Gumming the green bean 42. Head job 43. Honkin’ bobo 44. Huffing bone 45. Hummer 46. Interrogating the prisoner 47. Kneeling at the altar 48. Knob job 49. Larking 50. Laying some lip 51. Licking the lollipop 52. Making mouth music 53. Making the blind see 54. Meeting with Mr. One-Eye 55. Mouth-fucking 56. Mouth-holstering the nightstick 57. Mouth-milking 58. Mouth-to-junk resuscitation 59. Opening wide for Dr. Chunky 60. Oral sodomy 61. Peeling the banana 62. Penilingus 63. Piston job 64. Playing pan’s pipes 65. Playing the pink oboe 66. Playing the skin flute 67. Pole-smoking 68. Polishing the trailer hitch 69. Pricknicking 70. Protein milkshake 71. Receiving holy communion 72. Respecting your superiors 73. Sampling the sausage 74. Scooby-snacking 75. Secretarial duties 76. Singing to the choir 77. Skull-buggery 78. Skull-fucking 79. Slobbin’ the knob 80. Smiling at Mr. Winky 81. Smoking the pink pipe 82. Smoking pole 83. Southern France 84. Speaking into the bonophone 85. Speaking low genitals 86. Spit-shining a baseball bat 87. Spraying the tonsils 88. Sucking off 89. Sucky-ducky 90. Suck-starting the Harley 91. Swallowing the baloney pony 92. Sword-wwallowing 93. Taking one’s temp with a meat thermometer 94. Talking into the mic 95. Telling it to the judge 96. Waxing the carrot 97. Worshiping at the altar 98. Wringing it dry 99. Yaffling the yogurt cannon 100. Zipper dinner
ellauri243.html on line 188: 1. Barking at the ape 2. Box lunch at the ‘Y’ 3. Breakfast in bed 4. Brushing one’s teeth 5. Carpet-munching 6. Chewing the she-Fat 7. Clam-jousting 8. Clam-lapping 9. Cleaning the fish tank 10. Connie lingus 11. Contacting the aliens 12. Conversing with moses 13. Devil’s kiss 14. Dinner beneath the bridge 15. Doing it the French way 16. Donning the Beard 17. Drinking from the furry cup 18. Eating at the ‘Y’ 19. Eating fur pie 20. Eating out 21. Eating the peach 22. Eating squirrel 23. Eating sushi from the barbershop floor 24. Eating tinned mussels 25. Egg mcmuff 26. Face-fucking 27. Facing the nation 28. Fanny-noshing 29. Fence-painting 30. French-kissing Mr. Lincoln 31. Fuzz sandwich 32. Giving face 33. Gnawing on roast beef 34. Going downstairs for breakfast 35. Going south 36. Gomorrahry 37. Gorilla in the washing machine 38. Growling at the badger 39. Gumming the monster 40. Husband’s supper 41. Kissing between the hips 42. Kissing the wookie 43. Lady braille 44. Lady Semaphore 45. Larking 46. Lapping the gap 47. Lapping the lint trap 48. Lick-a-chick 49. Lickety-slit 50. Licking anchovy 51. Lip service 52. Lip-synching to the fish-fueled jukebox 53. Low-calorie snacking 54. Making mouth music 55. Medicating the hairy paper cut 56. Mopping the vulva 57. Mustache-riding 58. Muff-diving 59. Mumbling in the moss 60. Munching the bearded clam 61. One-man band 62. Oyster-gargling 63. Parting the fuzz 64. Pastrami sandwich 65. Pearl-diving 66. Placating the beaver 67. Playing in the sandbox 68. Playing the hair harmonica 69. Prawn breath 70. Pruning the orchid 71. Pug-noshing 72. Pussy-nibbling 73. Seafood dinner 74. Sipping at the fizzy cup 75. Sitting on a face 76. Slurping at the furry coconut 77. Smoking the fur 78. Sneezing in the basket 79. Spa time For Lady Boner 80. Speaking in tongues 81. Spraying the crops 82. Tackling the Brazilian 83. Talking to the canoe driver 84. Talking to lassie 85. Telephoning the stomach 86. Testing the echo in the love cave 87. Testing the waters 88. Tipping the velvet 89. Tongue-fucking 90. Tonguing the bean 91. Trimming the hedges 92. Velvet buzzsaw 93. Wearing the feed bag 94. Wearing the Sticky Beard 95. Whispering into the wet ear 96. Whispering to Venus 97. Whistling in the dark 98. Worshiping at the altar 99. Yaffling 100. Yodeling in the canyon 101. January Nelson
ellauri243.html on line 219: In the 1995 The Simpsons episode "Bart vs. Australia", Bart reveals in an act of "patriotism" the phrase "Don't Tread On Me" written across his buttocks when he is supposed to be kicked by the Australian Prime Minister as a punishment.
ellauri243.html on line 443: wall499541923_53243 Vuodelle 2021 salaiset sponsorit siirsivät 218,2
ellauri243.html on line 477: Dale Brown (born 2 November 1956) is an American writer and aviator known for aviation techno-thriller novels. At least thirteen of his novels have been New York Times Best Sellers.
ellauri243.html on line 548: But is he among the world´s top 50 most motivational speakers? See album 95">272!
ellauri243.html on line 550: Bob Stearns, CEO of Powerful Potential. BOB STEARNS is one of only 95 people in history to lead an organization to win the prestigious Malcolm Baldrige Award. He was the Leader and Architect of Pittsburgh based Medrad’s 2003 journey to win the prestigious award. Medrad won the Baldrige award again in 2010. The Baldrige Award is presented annually by the President of the United States to organizations that excel in seven categories, including results. As Chief Human Resources Officer of CoManage, Bob led that company to be named the Best Place to Work in Pa.” He has also received the American Society for Training and Development Award for Excellence. Bob has served as a Director on the Boards of National Church Solutions, The Orchards at Foxcrest, the Pa. Society of Association Executives, the Pa. Association of Non Profit Organizations and a Woman owned business through Powerlink and Seton Hill University. Bob has owned and been the CEO of PowerfulPotential since 1985.
ellauri243.html on line 613: In 1951 he went into business forming an advertising agency, David J. Mahoney, Inc. The company managed advertising for eight companies, including Exzema, White Rock and Good Humor. Mahoney sold his agency in 1956 and became President of Good Humor, and became President of Canada Dry in 1966.
ellauri243.html on line 651:
95%29.jpg/1280px-Welcome_to_Pahrump%2C_Nevada_%289365852795%29.jpg" width="100%"/>
ellauri243.html on line 762: 2. The other James Thomson, in full James Alexander Thomson, (born Dec. 20, 1958, Chicago, Ill., U.S.), is an American biologist who was among the first to isolate human embryonic stem cells. Thomson extracted stem cells from human embryos. However, this confronted him with a moral dilemma, as such an extraction is fatal to the embryo. After consulting with several bioethicists at the university, Thomson decided that continued research was ethical as long as the embryos, "created" by couples who "no longer wanted them" in order to "have children", would otherwise be "destroyed anyway." I just love medicinal ethics! Kunnon personismia. Montako neekeriä saa keilata pelastaaxeen yhden valkoisen joka työntää lastenvaunuja.
ellauri244.html on line 73: Harri Erkki William Sirola (28. toukokuuta 1958 Helsinki – 16. elokuuta 2001 Helsinki) oli suomalainen kirjailija.
ellauri244.html on line 103: Anja Kyllikki Kauranen - kirjailija-terapeuttinimi Anja Snellman - s. 23. toukokuuta 1954 Helsinki) on suomalainen kirjailija, toimittaja ja yleis- sekä seksuaaliterapeutti. Anja Kauranen syntyi ja kasvoi Helsingin Kalliossa. Hän kävi koulua Aleksis Kiven koulussa ja Alppilan Yhteislyseossa. Vuosina 1973–1981 Anja Kauranen opiskeli Helsingin yliopistossa muun muassa englantilaista filologiaa, soveltavaa psykologiaa ja kotimaista kirjallisuutta ja valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi 1977 ja filosofian maisteriksi 2017 44 vuoden tiukan opiskelun päätteexi.
ellauri244.html on line 275: Syntymä 1958, Abiturientti 1980, Anna palaa 1984, pehmustettuun koppiin 1993, Syysprinssi 1996, suikki 2001, äiti jonka sydän särkyi 2002, leffa 2016. Miltäs äidistä tuntui kun poika kuoli oman käden kautta, kysyy Maarit Tastula punaisessa langassa ohutnenäiseltä kirjailijalääkäriltä, utelee kuin Jaakko Hintikka ja Kirsi Riski yxissä kansissa. Puhukaa banaaniin. Sydämeni särkyi, raakkuu kalansilmäinen vanhustenlääkäri. Äkkiäpä se lähti keräämään Harrilla massia. Ei sentään niin äkkiä kuin syysprinsessa Anja Kauranen!
ellauri244.html on line 306: Cailloisin Descriptions du marxisme 1950 oli takuulla joku kommunisminvastainen tilaustyö.
ellauri244.html on line 431: Dentist turned writer, Faye Kellerman is one of the new York time bestselling author. She is well known for the Peter Decker and Rina Lazarus series of mystery novels. Faye Kellerman was born in St. Louis, Missouri on July 31, 1952 in Jewish community. Faye grew up in Sherman Oaks, California.
ellauri244.html on line 613: In 1944, Miller met and married his third wife, Janina Martha Lepska, a philosophy student who was 30 years his junior. They had two children: a son, Tony, and a daughter, Valentine. They divorced in 1952.
ellauri245.html on line 59: Ylva Anna Maria Lindh (19. kesäkuuta 1957 Tukholma – 11. syyskuuta 2003 Solna) oli ruotsalainen poliitikko, joka toimi Ruotsin ympäristöministerinä vuosina 1994–1998 ja ulkoministerinä vuodesta 1998 kuolemaansa saakka. Anna Lindh joutui puukotuksen uhriksi NK:n tavaratalossa ollessaan ystävättären kanssa ostelemassa vaatteita Tukholmassa 10. syyskuuta 2003. Hän kuoli saamiinsa kraftiga skador Karolinskan leikkauspöydällä seuraavana aamuna, toisin kuin E.Saarinen, jota tuikannut tärähtänyt puukkomies oli pelkkä amatööri. Eskillä oli sitäpaizi suojanaan maahan ulottuva nahkatakki.
ellauri245.html on line 99: Mijailovic föddes i Stockholm 1978. Hans föräldrar kommer ursprungligen från staden Mladenovac, några mil söder om Belgrad i dåvarande Jugoslavien (nuvarande Serbien). Föräldrarna flyttade i slutet av 1960-talet till Sverige under vågen av arbetskraftsinvandring. No vittu se on just tää! Olisivat svedut maxaneet kunnon palkkaa omille työläisilleen niin tätäkään ei olis sattunut! I 6-årsåldern skickades sonen tillbaka till föräldrarnas hemstad för att bo hos farföräldrarna och börja i skolan där. När han var i 13-årsåldern utbröt de jugoslaviska krigen och han återvände till Sverige. Då hade han nästan glömt bort det svenska språket och fick gå i en förberedelseklass innan han började i årskurs 7. Han slutade grundskolan i juni 1995 med i genomsnitt 3,4 i betyg. Uruselt!! Sedan började han gymnasieskolan men slutade i slutet av årskurs 2.
ellauri245.html on line 172: Eli tää oli joskus 10v nine-elevenin jälkeen, bin Ladenin murhan aikoihin. "Fränk" on 1957 vintagea, siis aika iäkäs. Jo Nesbö siteeraa jotain sen lepakkoläppää esikoiskirjansa Flaggermusmannen mottona.
ellauri245.html on line 326: Bury Me Standing: The Gypsies and Their Journey is a non-fiction book on the lives of the Romani people by the American-Uruguayan writer Isabel Fonseca published in 1995. The book is organized in eight chapters and contains black and white photographs and maps.
ellauri245.html on line 501: Som generalsekretær støtta Lie grunnlegginga av Indonesia og Israel. Han arbeidde for at sovjetiske troppar skulle trekkjast ut or Iran, og for våpenkvile i Kashmir. Sovjetunionen uttrykte misnøye med Lie då han hjelpte til med å skaffe støtte til Sør-Korea då dei vart invaderte i 1950. Lie arbeidde òg for at Sovjetunionen skulle avbryte boikottinga si av SN, sjølv om han truleg hadde lite å gjere med at boikotten vart avslutta. Han motsette seg spansk medlemskap i SN grunna personleg motstand mot Francoregimet. Han arbeidde òg for at Folkerepublikken Kina skulle anerkjennast som medlem av SN etter at nasjonalistregjeringa gjekk i eksil på Taiwan. Han meinte at Folkerepublikken Kina var dei einaste som kunne oppfylle Kina sine obligasjonar fullt ut.
ellauri245.html on line 505: Trass i protestar frå Sovjetunionen, vart Lie sin periode forlenga i 1950, då USA nedla veto mot alle andre moglege kandidatar, og Sovjetunionen nekta å godta at Lie fekk ein periode til, grunna i Lie si rolle i Koreakrigen. Sovjetunionen nekta å erkjenne han som generalsekretær i den andre perioden hans, og etter skuldingar frå Joseph McCarthy for å ha hyra «illojale» amerikanarar, trekte Lie seg som generalsekretær 10. november 1952.
ellauri245.html on line 544:
951615bc53ce091c5a86df3752.jpg.webp" width="40%" />
ellauri245.html on line 553: ELSA KAISA MÄKINIEMI syntyi Kemissä vuonna 1922 jääkärieversti August Mäkiniemen ja Aino Maria Mäkiniemen (o.s. Kemppainen) esikoiseksi. Myöhemmin perheeseen syntyi vielä kaksi tytärtä, Inkeri ja Sisko. August Mäkiniemi toimi suojeluskuntajärjestön Pohjolan piirin piiripäällikkönä. Everstiä kutsuttiin Aukuksi, Elsaa Ekiksi ja Inkeriä Inkiksi. Eki ei ollut koskaan pahalla tuulella. Ekan vaimon Marsion syöpäännyttyä Alvar istui peräkonttorissa juomassa. Onnexi tuli palkatuxi Eki. Säynätsalon kunnantalon rakennuxen aikana he rakastuivat toisiinsa. Se oli myös ensimmäinen rakennushanke, jossa Elissa toimi johtavana arkkitehtinä. Kunnantalo vihittiin käyttöön kesällä 1952. Saman vuoden syksyllä Elsa ja Alvar menivät naimisiin. Elsan perhe ei ollut suhteesta innoissaan. Pariskunnalla oli 24 vuotta ikäeroa.
ellauri245.html on line 557: Helsinki huhtikuussa 1957. Englantilaisen Star-lehden reportteri on tullut haastattelemaan maailmankuulua arkkitehtia. Arkkitehtipariskunta Alvar ja Elissa Aalto on lopettelemassa äyriäislounastaan ravintola Savoyssa. Toimittaja kysyy Aallolta: ”Vaimonnekin on arkkitehti?”. Johon tämä vastaa: ”Kyllä, meillä Suomessa laki määrää, että arkkitehdit saavat naida vain arkkitehteja. Aina kun tarvitsen uuden rouvan, vilkaisen vain avustajia ja katson kenellä on näteimmät muodot – piirustuspöydällä tarkoitan.”
ellauri245.html on line 652: Maumau was an earlier, similar guerrilla movement in Kenya 1952-1960. Author Wangari Maathai writes that many of the organizers were ex-soldiers who fought for the British in Ceylon, Somalia, and Burma during the Second World War. When they returned to Kenya, they were never paid and did not receive recognition for their service, whereas their British counterparts were awarded medals and received land, sometimes from the Kenyan veterans.
ellauri245.html on line 738:
959.avif?r=1670694791935" height=" 200px" />
ellauri245.html on line 756: Palattuaan siviiliin toisesta maailmansodasta Altman työskenteli radiossa ja lehdissä, sekä vuosina 1957–1964 televisiossa ohjaajana. Hän ohjasi jaksoja muun muassa tv-sarjoihin Maverick, Peter Gunn, Bonanza ja Valtatie 66. Altman pääsi kokeilemaan taitojaan elokuvaohjaajana 1950-luvulla elokuvalla The Delinquents (1957), ja sai 1960-luvun loppupuolella hieman huomiota kahdella muulla ohjaustyöllään. Altman teki läpimurtonsa elokuvalla M.A.S.H. – armeijan liikkuva kenttäsairaala (1970).
ellauri245.html on line 762: 1970-luvun loppupuolella alkoi kuitenkin Altmanin alamäki: vaikka Altman ohjasikin vuonna 1979 peräti kolme elokuvaa, niiden taso oli kaukana hänen aiemmista töistään. Tämä kulminoitui vuonna 1980 Disney/Paramount-tuotantoon Kippari-Kalle: Lyttäpäisen vinosuisen suikkikoomikon 951">Robin Williamsin (1951-2014) tähdittämä elokuva teki tuottoa teattereissa, mutta oli aikanaan ja myös nykyään kriitikoiden mielestä Altmanin uran pohjanoteeraus. Variety-lehden mielestä se oli Williamsin paras. Lyttäpäinen Robin Williams oli kyllä erehdyttävästi Popeyen näköinen. Robin ei ihan selvinnyt Solonin 10:nnestä hebdomadista. Kuolinsyy oli "asphyxia through hanging". Tää ei enää ole kivaa, menen hirteen lepäämään.
ellauri246.html on line 65: Uudessa kotimaassaan Nelly Sachs opetteli ruotsin kielen ja elätti itsensä ja äitinsä kääntämällä saksaksi talousliberaaleja ruotsinkielisiä runoilijoita, kuten Gunnar Ekelöfiä, Erik Lindegreniä ja Johannes Edfeltiä. Hän sai Ruotsin kansalaisuuden vuonna 1952. Sachsin äiti kuoli vuonna 1950, mikä aiheutti hänelle ankaran henkisen kriisin, siis Nellylle. 1960-luvun alussa häntä hoidettiin mielisairaalassa harhojen ja unettomuuden takia.
ellauri246.html on line 67: Sodanjälkeisinä vuosina Sachs luki juutalaista kirjallisuutta ja Tooraa. Hän opiskeli myös juutalaista mystiikkaa ja kabbalaa ja julkaisi runoja "mykkänä huutona" holokaustia vastaan. Vuonna 1954 hän aloitti kirjeenvaihdon Paul Celanin kanssa. Celan oli keskitysleireiltä pelastunut romanianjuutalainen runoilija, joka oli muuttanut sodan jälkeen Pariisiin. Sachs ja Celan olivat sukulaissieluja, ja huolimatta suuresta ikäerosta heidän lämmin ja henkevä ystävyytensä jatkui Celanin itsemurhaan, vuoteen 1970 asti. Nelly Sachs itse kuoli vain pari kuukautta myöhemmin. Kelaa sitä!
ellauri246.html on line 75: Bengt Gunnar Ekelöf, född 15 september 1907 i Stockholm, död 16 mars 1968 i Sigtuna i Stockholms län, var en svensk författare, poet och översättare. Han var från 1958 ledamot av Svenska Akademien. A-ha!
ellauri246.html on line 84: I Non Serviam (1945) häcklar han det självgoda svenska välfärdssamhället i Till de folkhemske och uttrycker i titeldikten främlingskap och vantrivsel. Absurdism och groteskerier når en höjdpunkt i Strountes (1955), men genomsyrar hela författarskapet. Med den märkliga En Mölna-elegi (1960) tänjs genre- och språkgränserna. Joo selvä persutyyppihän se oli.
ellauri246.html on line 87: Lindegren oli Ruotsin akatemian jäsen 1962–1968. A-ha! Hänet valittiin Ruotsin akatemiaan Dag Hammarskjöldin seuraajaksi tämän kuoleman jälkeen. Hän oli Bonniers Litterära Magasinin, Stockholms-Tidningenin ja Dagens Nyheterin kirjallisuuskriitikko. Vuosina 1948–1950 hän oli aikakauskirja Prisman ja Alepan päätoimittaja. Hänen isoisänsä oli säveltäjä Johan Lindegren. Muikean näköinen Lindegren teki oopperalibrettoja, muun muassa Karl-Birger Blomdahlin oopperaan Aniara, joka perustuu 1/2nobelisti Harry Martinsonin runoelmaan Aniara (a-ha!).
ellauri246.html on line 191: Brodsky syntyi Leningradissa juutalaisperheeseen. Hänen isänsä oli sota- ja lehtikuvaaja ja äiti kirjanpitäjä. 15-vuotiaana Brodsky lopetti koulunkäynnin ja työskenteli vuosina 1956–1962 yli kymmenessä työpaikassa. 16-vuotiaana hän luki Saadin Gulistanin (n.h.), mikä oli koulukirjojen jälkeen hänen ensikosketuksensa runouteen. Joutomiehenä Brodsky opetteli itsekseen englantia ja puolaa. Hän kiinnostui klassisesta filosofiasta, uskonnosta, mytologiasta, ja (tietysti) englantilaisesta ja amerikkalaisesta runoudesta. 18-vuotiaana hän alkoi kirjoittaa runoja. Vuonna 1961 21vee Brodsky ihastui 72vee taantumuxelliseen Anna Ahmatovaan. Se ei kai ollut homo, aika asexuaali misogyyni kyllä.
ellauri246.html on line 328: 1958
ellauri246.html on line 362: Pasternakille myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1958, mutta hän joutui luopumaan palkinnon vastaanottamisesta, koska ei olisi voinut palata takaisin Tukholmasta Neuvostoliittoon, mikäli hän matkustaisi Ruotsiin vastaanottamaan palkinnon. Literaturnaja gazeta tuomitsi palkinnon myöntämisen Pasternakille vihamieliseksi teoksi Neuvostoliittoa kohtaan. Pasternak erotettiin myös Neuvostoliiton kirjailijaliitosta viisi päivää Nobel-palkinnon myöntämisen jälkeen.
ellauri246.html on line 364: Tohtori Živagossa esiintynyt kommunistisen hallinnon arvostelun vuoksi hän joutui Neuvostoliitossa vainon kohteeksi koko loppuelämänsä ajaksi. Italiankielinen käännös ilmestyi 1957 ja CIA:n junailema alkuteos 1958. Neuvostoliitossa teos julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1987.
ellauri246.html on line 398: Brodsky viittaa itseään 1956 sukupolven pennuxi, mutta ei ole "mikään XX-kongressin lapsista", vaan kuuluu niihin nuoriin, joille murtuman tietoisuuteen vaikutti "Budapest syksy" tukahduttamalla ATS: n. Monet ajattelevat että ihmiset lopettivat uskomasta Neuvostoliiton propagandaan. Se oli ensimmäinen sysäys toisin sanoen, toisin sanoen. Jotkut menivät oikeistolaiseen oppositioon, toiset, kuten Brodsky, kiistattomasti kieltäytyi voimakkaammin nykyisistä asioista.
ellauri246.html on line 400: Brodskin teksteissä maailmanlaajuiset kategoriat ovat tällä kertaa keskeisellä paikalla. Se alkaa kirjoittaa 16-vuotiaana ja muodostuu runojen runoilijana, jotka aloittavat toimintansa "Syntaksi" -lehdessä (1958). Brodsky lukee runoja ystävien ympyrässä. Runaattorin lahjoista arvostetuin oli Ahmatova, jonka nuorelle runoilijalle avasi hänen vanhempi ystävä Evgeny Rain.
ellauri246.html on line 402: Epävirallisesta tunnustamisesta huolimatta virallista julkaisua USSR:ssa Brodsky ei odottanut. 16-vuotiaana hän oli KGB: n valvonnassa. Hänet pidätetään neljä kertaa ja vuonna 1964 kiistanalaisista maksuista hänet altistetaan psykiatriselle tutkimukselle ja siten Tunlestryin maksut saavat 5 vuoden viitekoron. Yhteisön protestin (Akhmatova, Shostakovich) vuoksi kakku väheni puolexitoista vuodexi. Pytyssä hän oli vuonna 1964-1965 kylässä Nurnyn Arkhangelskin alueella, jossa hän joutui osallistumaan pakkotyöhön. Hallitus laski hänet, koska hänelle myönnettiin MardSky Halo Martyristä, ja koska hän oli pakkotöissäkin aivan toivoton, henkiseen vapauteen. Tästä lähtien kaikki, joka tuli hänen kynästä, houkutteli laajaa yleistä etua. Vuonna 1965 yxin Yhdysvalloissa julkaistiin kokoelma "runoja ja runoja", ja 1970 sekunnin kokoelma "pysähtyy autiomaassa". Kirjallisen Brodskin kokonaismäärä vuosina 1956 - 1972 oli 4 tilavuutta koneita.
ellauri246.html on line 846: 1965-luvun lopulla tai vuoden 1966 alussa BrodSky lähti julkaisupyynnön Leningradin sivuliikkeeseen "Neuvostoliiton kirjoittaja" runojen kirjoista. Kirja, jonka hän oli kutsunut "Winter Mail" ja se koostuu runoista 1962-1965. Käsikirjoitus keskusteltiin, mutta ... for "mutta" Listautuminen ei voida hyväksyä Brodskin jakeissa - Raamatun teemoja ("Isaac ja Abraham"), Jumalan, Angelsin, Serafimovin mainitseminen. Kokouksen osanottajat selittävät, miksi kaikki sama kirja olisi julkaistava: pysäyttää "kaikenlaisia \u200b\u200bkeskusteluja", "tuhota legendoja, jotka ovat syntyneet hänen nimensä ympärille." Arvioijan arvostelut, runoilija V.A. Joulu ja kriitikko V.N. Alfonsov, päivätty lokakuu ja marraskuu. Molemmat arvostelukäyttäjät tukevat päättäväisesti kirjan julkaisemista. Jos tämä voitaisiin odottaa V.N. Alfonsov ja sitten ruokkivat joulun VSEVOLODin runoilijaa (1895-1977), joka jopa "Isaac ja Abraham" kirjoittavat, että tämä on runo "mielenkiintoinen suunnitelmassa, mielekästä ja kirkas väri", odottamaton. Mutta käsikirjoitus, vaikka se oli melko myönteisestä suhtaudesta, annettiin BrodSky takaisin. Pari vuotta myöhemmin hänet kutsuttiin KGB: n Leningradin hallintaan ja tarjosi sopimuksen: hän ilmoitti heille ulkomaalaisista, ja he syövät heidän vaikutusvaltaansa siihen, että runoja Brodsky julkaistiin. Tämän jälkeen Brodsky lopulta heilutti kätensä ajatukselle kirjan painos kotimaassaan.
ellauri247.html on line 57: Karilaan vanhemmat olivat Piippolan kirkkoherra, rovasti Niilo Köriläs (1852–1911) ja Ida Maria Anstén. Hän valmistui ylioppilaaksi 1921, filosofian kandidaatiksi 1924 ja filosofian maisteriksi 1927. Köriläs oli Seuran päätoimittajana 1929, WSOY:n virkailijana ja Ylioppilasteatterin johtajana 1929–1930, Suojeluskuntajärjestön Hakkapeliitta-lehden toimitussihteerinä 1930–1944, tämän jälkeen hän oli Valojuovaluoti-lehdessä toimitussihteerinä 1945–1946 ja päätoimittajana 1949–1950 sekä Noidannuoli-lehden toimittajana. Köriläs toimi myös Kustannusosakeyhtiö Valituksen osastonhoitajana vuodesta 1958, Nuorten Kirja ry:n johtokunnassa vuodesta 1946 ja sen puheenjohtajana vuodesta 1954. Kirjailijana Köriläs julkaisi nuorisoromaaneja, tietokirjoja ja kokoomateoksia. Useissa hänen 1950-luvulla kirjoittamissaan poikien seikkailukirjoissa oli voimakkaan isänmaallinen henki. Körilään kirjat olivat sixi suosittuja nazi-Suomessa, niinpä Köriläs sai laajaa tunnustusta työstään, etenkin Rymy-Eetusta.
ellauri247.html on line 236: Veijariromaanit olivat tavallista suositumpia ensimmäisen ja toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina. Nykyajan veijariromaaneissa on perinteiselle veijarihahmolle tuntemattomia moralistin ja anarkistin piirteitä. He ikään kuin edustavat viattomuutta ja kriittistä ajattelua turmeltuneen ja vieraannuttavan maailman keskellä. Moderneja veijariromaaneja ovat esimerkiksi tšekki Jaroslav Hasekin Osudy dobrého vojaka Svejka za svétové valky (1920–1923, Kunnon sotamies Svejkin seikkailut maailmansodassa), yhdysvaltalaisten John Steinbeckin Tortilla Flat (1935, Ystävyyden talo) ja Saul Bellow'n The Adventures of Augie March (1953, Augie Marchin kiemurat) sekä saksalaisten Thomas Mannin Bekenntnisse des Hochstaplers Felix Krull (1954, Huijari Felix Krull), Günter Grassin Die Blechtrommel (1959, Peltirumpu) ja Heinrich Böllin Ansichten eines Clowns (1963). Mannin teoksessa – kuten veijariromaaneissa usein – korostetaan huijariuden ja taiteilijuuden yhteyttä. Peltirummun rumpali Oskar Matzerath on varsin perinteinen veijarityyppi: hän lopettaa kasvamisensa kolmivuotiaana ja tarkkailee yhteiskuntaa kääpiöperspektiivistä saattaen naurettaviksi kaikki ideologiat.
ellauri247.html on line 238: Suomen kirjallisuudessa lajin piiriin ovat luettavissa muun muassa Maiju Lassilan Kuolleista herännyt (1916), Pentti Haanpään Taivalvaaran näyttelijä (1938), Veikko Huovisen Rauhanpiippu (1956) ja Lampaansyöjät (1970), Martti Larnin Neljäs nikama eli veijari vastoin tahtoaan (1957), Heikki Turusen Simpauttaja (1973), Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi (1975) ja Onnellinen mies (1976), Juhani Peltosen Elmo (1978) ja Rosa Liksomin Kreisland (1996). Tunnettuja veijarihahmoja ovat esimerkiksi Mikko Vilkastus Aleksis Kiven komediassa Nummisuutarit (1864), Hoppulainen Minna Canthin näytelmässä Murtovarkaus (1883), pastori Nyman Maria Jotunin romaanissa Arkielämää (1909) ja sotamies Honkajoki Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa (1954).
ellauri249.html on line 106: 95">
Latin poetry
ellauri249.html on line 190: Nikita Sergejevitš Hruštšov (ven. Никита Сергеевич Хрущёв, Ru-Nikita Sergeyevich Khrushchev.oga kuuntele ääntämys (ohje); vanhentunut translitteraatio Hruštšev) (15. huhtikuuta (J: 3. huhtikuuta) 1894 Kalinovka, Kurskin kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 11. syyskuuta 1971 Moskova, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto) oli neuvostoliittolainen poliitikko, kenraali ja kommunistisen puolueen pääsihteeri eli Neuvostoliiton tosiasiallinen johtaja 1953–1964. Hän saavutti Neuvostoliiton johtajuuden Josif Stalinin kuoleman jälkeisessä valtakamppailussa puolueen sisällä. Hän oli myös ministerineuvoston puheenjohtaja 1958–1964. Hruštšov oli syntyperältään venäläinen, mutta hänellä oli lämmin suhde Ukrainan sosialistiseen neuvostotasavaltaan.
ellauri249.html on line 265: Ukrainassa, erityisesti sen länsiosissa, oli vuonna 1944 kansallismielisiä partisaanijoukkoja, jotka taistelivat maan itsenäisyyden puolesta. Ukrainan kommunistisen puolueen politbyroo sähkötti maaliskuussa 1945, että joukkojen toiminta oli lopetettu. Todellisuudessa sota niitä vastaan jatkui 1950-luvulle saakka. Sota oli raaka, ja kumpikin osapuoli syyllistyi hirvittäviin julmuuksiin. Vuosina 1945–1952 puna-armeija sai vangiksi 600 000 ”valkobandiittia” joista kolmasosa surmattiin ja loput vietiin vankileireille tai ajettiin maanpakoon. Partisaanit taas surmasivat vangeiksi saamansa vastustajat hitaasti kiduttamalla. Hruštšovin tehtävänä oli johtaa kommunistien salaista poliisia ja hänelle ominainen suorasukaisuus vei hänet keskelle tapahtumia. Hän kehotti kirjeessään Stalinille, että ”valkobandiitteja” ei laitettaisi oikeuteen, vaan heidät surmattaisiin heti tavattaessa. Ongelmia aiheuttivat myös aseistetut kirkonmiehet, jotka äänekkäästi puolustivat kansaa viranomaisten mielivaltaa vastaan.
ellauri249.html on line 270: Stalinin viimeiset vuodet 1949–1953 olivat ankeaa aikaa. Kommunismi oli muuttunut Amerikan hegemoniaa uhmaavaxi venäläiseksi imperialismiksi ja Stalinin hovi kävi veristä ja vodkaista valtataistelua. Stalin kärsi sydänkohtauksista vuosina 1945 ja 1947. Hän korvasi puolueen kokoukset irvokkailla aamuyöhön kestäneillä juomingeilla, joissa käsiteltiin valtion juoksevia asioita. Stalinin alaisille ne olivat puhdasta nöyryyttämistä. Stalinista oli huvittavaa kun ihmiset nolasivat itsensä ja kokivat nöyryytyksiä: tuolille laitettiin tomaatteja ja joku pakotettiin istumaan niiden päälle, viiniin laitettiin suolaa ja se joka oli raitis, pakotettiin juomaan votkaa niin kauan, että menetti tajuntansa.
ellauri249.html on line 276: Asuntotuotanto sai uutta vauhtia, kun Hruštšovin määräyksestä otettiin käyttöön elementtirakentaminen. Maatalouden tuotanto oli vuonna 1950 edelleen alle vuoden 1913 tason. Maatalouden resursseja oli vähennetty, ja työvoimaa oli muuttanut kaupunkeihin. Viljelijät elivät todellisuudessa neuvostomallisessa maaorjuudessa. Hruštšovin uudistuksiin kuuluivat pienten peltotilkkujen yhdistäminen, karjatilojen laajennus ja uudet viljelymenetelmät. Kritiikkiä hän ei agronomeilta ja viljelijöiltä suvainnut vaan raivosi sen esittäjille ja meni henkilökohtaisuuksiin. Arbuusin viljelyssä ei saavutettu juuri minkäänlaisia tuloksia.
ellauri249.html on line 278: Stalinin kuollessa 5. maaliskuuta 1953 alkoi Neuvostoliitossa vallan uusjako.
ellauri249.html on line 281: Berija vangittiin 26. kesäkuuta 1953. Tätä ennen oli käyty monimutkaisia juonitteluja, joista kaikkien väheksymä Hruštšov selvisi voittajana. Nyt myös Molotov oli saatu tukemaan Berijan syrjäyttämistä, samoin Mikojan. Hruštšov kutsui Berijan ministerineuvoston kokoukseen ja operaation turvallisuudesta vastasivat marsalkka Žukov ja Leonid Breznev. Malenkov avasi puheen ja totesi, että Berija oli ”laillistanut mielivallan ja heikentänyt sosialismia”. Berija ei ymmärtänyt tilanteen vakavuutta ja onkin epäilty että hänen agenttinsa eivät olleet informoineet häntä tai kyseessä oli merkillinen Hruštšovin ja Berijan kaksoissalaliitto, jossa Berija luuli aluksi olevansa mukana kaappaamassa valtaa Hruštšovin kanssa. Berija saatiin ansaan, vietiin maanalaiseen bunkkeriin ja myöhemmin hänet surmasi kenraali Batiski. Myöhemmin Hruštšov piti ihmishirviönä pitämänsä Berijan syrjäyttämistä ja surmaamista elämänsä voitokkaimpana hetkenä.
ellauri249.html on line 283: Pian vangittiin muitakin tiedustelupalvelun johtajia. Valtiollisen poliisin valtaa vähennettiin ja se alennettiin ministeriöstä komiteaksi (KGB). Seuraavaksi käynnistyi Hruštšovin ja Malenkovin välinen valtataistelu. Miehet olivat jo pitkään tunteneet toisiaan kohtaan syvää antipatiaa. Malenkovin syrjäyttämisessä Hruštšovia tukivat Mikojan, Molotov, Kliment Vorošilov ja Leningradin ja Ukrainan puoluejohtajat. Malenkov erosi virastaan helmikuussa 1955 syytettynä virheistä. Hän joutui sähkölaitosministeriksi. Noloa.
ellauri249.html on line 285: Stalin oli pitänyt Neuvostoliiton kommunistisen puolueen kokouksen viimeksi vuonna 1939. Uuden, helmikuussa 1956 pidetyn XX puoluekokouksen oli tarkoitus sopia puolueen Stalin ajan jälkeisestä linjasta. Kokousedustajia ihmetytti heti kokouksen aluksi, että kokoustilassa ei ollut ainuttakaan Stalinin kuvaa. Lisää ihmetyksen ja lopulta järkytyksen aiheita oli luvassa.
ellauri249.html on line 297: Sekä Puolassa että Unkarissa tunnettiin syvää vastenmielisyyttä Venäjän ylivaltaa ja stalinismia kohtaan. Puolassa oli torjuttu maatalouden kollektivointi, mutta muuten kommunistit noudattivat Stalinin määräyksiä. Nyt Stalinin kuoltua oikeistopuolalaiset katsoivat tilaisuutensa tulleen. Kesäkuussa 1956 sosiaalista nousua kaipaavat työläiset nousivat Poznanissa kapinaan. Puolueen johtajaksi valittiin Władysław Gomułka ja Hruštšov oli jo varma, että Puola irtautuu kansandemokratioiden leiristä. Hän kiiruhti Puolaan ja oli jo antanut neuvostoarmeijalle käskyn tulla perässä maahan. Neuvotteluilla, jotka eivät olleet kummallekaan osapuolelle kunniaksi, tilanne saatiin rauhoitettua eivätkä neuvostojoukot ehtineet Puolaan asti.
ellauri249.html on line 299: Unkarissa asiat etenivät kohti tragediaa. Hruštšovin olisi pitänyt ymmärtää, että uudessa tilanteessa Imre Nagy olisi ollut sopivin johtamaan maata. (Mixi?) Aamulla 24. lokakuuta 1956 neuvostopanssarit vyöryivät Budapestiin tukahduttamaan kansannousua. Kapinointi jatkui ja 30. lokakuuta satoja unkarilaisia ja neuvostosotilaita oli surmattu. Žukov oli valmis vetämään joukot pois koko Unkarista ja Mikojan totesi, että suurempi puuttuminen asioihin pilaisi Neuvostoliiton maineen. Julkilausumassaan neuvostohallitus totesi tehneensä virheitä ja arvostavansa sosialistimaiden itsemääräämisoikeutta. Muutamaa päivää aikaisemmin lausunto olisi rauhoittanut tilanteen. Marraskuun alkupäivinä Hruštšov oli määrännyt neuvostoarmeijan tukahduttamaan kansannousun konsultoituaan ensin Romaniaa, Bulgariaa ja Jugoslaviaa. Kansannousun tukahduttamisessa kuoli 1 500 neuvostosotilasta ja 20 000 unkarilaista. Kyllä piisas noita nazeja.
ellauri249.html on line 301: Kun Hruštšov vieraili Kiinassa vuonna 1958 kävi ilmi, että Mao ja Hruštšov tulivat erittäin huonosti toimeen keskenään. Kiinassa lentokentällä ei ollut vastassa kunniakomppaniaa eikä punaista mattoa ja vastaanotolla Mao esiintyi Hruštšoville kuin Kiinan keisari, joka tapaa barbaaripäällikön. Lopullisesti välirikko sinetöitiin, kun Hruštšov vertasi kiinalaisten kuullen vierastalossa Maoa kondomiin. Ei olisi pitänyt!
ellauri249.html on line 303: Paitsi kansandemokratioiden ja Kiinan kanssa, oli ongelmia myös kotimaassa. Moskovassa opiskelijat osoittivat kunnioitustaan Unkarille ja toivoivat ”Venäjän uutta vallankumousta”. Leningradissa kierteli hallituksen vastaisia lehtisiä ja Serpuhovissa työläiset tuhosivat Hruštšovin kuvan. Hruštšov päätti ryhtyä vastaoffensiiviin. Hän päätti tehdä pitkän kiertueen Neuvostoliitossa ja antaa itsestään kuvan tarmokkaana johtajana. Hän ryhtyi voimakkaasti propagoimaan ajatusta, että Neuvostoliiton maatalous saavuttaa nopeasti Yhdysvallat. Hruštšov piti Leningradissa puheen, että Yhdysvallat saavutetaan kahdessa vuodessa ja tämä tarkoittaisi vuoden 1956 tuotannon kasvattamista 3,2-kertaiseksi. Hän toisti väitteensä myös yhdysvaltalaiselle CBS-televisiokanavalle antamassaan haastattelussa. Kun Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991, se oli vielä erittäin kaukana Hruštšovin kaavailuista. Kampanjan lopputulos oli lopulta päinvastainen, se heikensi hänen asemaansa niin tavallisen kansan kuin puolueen johdon mielissä.
ellauri249.html on line 310: Hruštšovin ja Bulganinin palattua Suomesta kesäkuussa 1957 heidät yritettiin syrjäyttää. Presidium vaati ensimmäisen puoluesihteerin, Hruštšovin, vaihtamista. Esille otettiin syytöksenä se, että Hruštšov oli ollut nuorena trotskilainen ja se, että hän käyttäytyi tehtävänsä arvolle sopimattomalla tavalla. Hän kutsui nopeasti koolle koko keskuskomitean ja teki yrityksen tyhjäksi. Malenkov, Kaganovitš ja Šepilov menettivät ministerin paikkansa. Heidän tilalleen keskuskomiteaan nousivat Leonid Brežnev ja ehdokasjäsen Aleksei Kosygin. Hankkeessa mukana ollut Molotov siirrettiin suurlähettilääksi Mongoliaan, missä hänellä ei ollut käytännössä muuta tekemistä kuin lähestyä Hruštšovia kirjeillä, joissa arvosteli ankarasti tämän tekemiä ratkaisuja. Malenkov lähettiin Kazkstanin syrjäseudulle Ekobastuzin kaupunkiin, jossa viranomaiset valvoivat hänen kaikkia liikkeitään. Kaganovitš pelkäsi henkensä puolesta ja anoi Hruštšovilta armoa. Hänet lähetettiin Solikamskiin johtamaan kaliumkarbonaattitehdasta. Šepilov lähetettiin Kirgisiaan johtamaan talousinstituuttia. Noloa.
ellauri249.html on line 312: Vuodet 1957–1960 olivat Hruštšovin parhaat vuodet Neuvostoliiton johtajana. Vuoden 1958 viljasadosta tuli 30 % suurempi kuin vuoden 1957 sadosta, talous kasvoi ja monet ulkomaalaisetkin tarkkailijat uskoivat maan ohittavan Yhdysvallat. Jenkit pureskelivat kynsiä. Sputnik lensi ensimmäisenä ihmisen valmistamana varmuusesineenä avaruuteen ja neuvostoliittolainen raketti saavutti kuun pinnan vuonna 1959. Tuolloin hän vieraili Yhdysvalloissa ja odotettu neljän vallan kokous olisi vuonna 1960.
ellauri249.html on line 316: 1957 hän määräsi armeijaa supistettavaksi kahdella miljoonalla miehellä. Tammikuussa 1958 tehtiin vielä uusi 300 000 miehen vähennys ja vielä vuonna 1960 uusi 1 200 000 miehen vähennys. Hätiköiden tehdyn päätöksen seurauksena ei siviilielämään siirtyvien upseerien työllistymisen eteen tehty mitään. Moni joutui kadulle ja katkeroitui. Hruštšov perusteli armeijan pienentämistä sillä, että liian suuri armeija ja asevarustelu syövät maan resursseja ja heikentävät elintasoa. Sotilaspiirien mielestä maan päämies oli tietämätön ja lyhytnäköinen ja paljasti maan heikkouden sen vihollisille. Kun talouden päätösvaltaa siirrettiin yrityksiin, sai Hruštšov vastustajikseen alueellisen tason puoluesihteerit, sillä uudistus kavensi heidän valtaansa.
ellauri249.html on line 346: Hruštšovin vuoden 1956 puoluekokouksessa pitämää puhetta seurasi niin sanottu suojasää. Kulttuuripolitiikkaa on luonnehdittu: ”kaksi askelta taaxepäin ja yksi eteenpäin.” Aleksandr Solženitsynin Ivan Denisovitšin päivä sai julkaisuluvan ja Dostojevski tuli jälleen sallituksi. Ivan Denisovitšin päivää seurasi vyöry samankaltaisia leirikuvauksia, jotka kuitenkin jätettiin julkaisematta. Doston
ellauri249.html on line 349: Kesällä 1955 Bulganin ja Hruštšov tapasivat Yhdysvaltain presidentin Dwight D. Eisenhowerin Genevessä liennytyksen hengessä. Liittoutuneet olivat vain pari kuukautta aikaisemmin päättäneet Itävallan miehityksen. Vuonna 1955 Neuvostoliitto sopi myös välinsä Josip Broz Titon Jugoslavian kanssa. Neuvostoliitto esitti ulkomaalaisista sotilastukikohdista luopumista ja luopui hyvän tahdon eleenä Porkkalasta Suomessa. Syksyllä 1958 Suomen ja Neuvostoliiton suhteita kuitenkin häiritsi Hruštšovin yöpakkasiksi nimeämä kriisi, jossa Neuvostoliitto ei antanut hyväksyntäänsä Honka-liitolle.
ellauri249.html on line 351: Vuonna 1959 Hruštšov vieraili ensimmäisenä neuvostojohtajana Yhdysvalloissa. Liennytyksen kuitenkin päätti Gary Powersin ohjaaman U-2-vakoilukoneen alasampuminen 1. toukokuuta 1960 Neuvostoliiton yllä. Pariisin kokouksen aikana 16. toukokuuta 1960 Hruštšov vaati Eisenhowerilta anteeksipyyntöä U-2-vakoilulennoista Neuvostoliiton yllä. Anteexipyyntöä ei kuulunut. Tapaus päätti konferenssin.
ellauri249.html on line 356: Yhdysvaltain ensimmäisessä vientinäyttelyssä Moskovan Sokolnikissa 1959 Hruštšov kehuskeli Richard Nixonille, että Neuvostoliitto saavuttaa ja ohittaa Yhdysvallat. Viestin perillemenoa hän ryyditti lopettamalla: ”näytämme teille närhen munat!” "Покажем мы вам кузькину мать!" Niin näytti. Ylen surulliselta näytti.
ellauri254.html on line 51: Fedinin ensimmäiset teokset ilmestyivät vuosina 1913–1914. Vuonna 1921 hän liittyi pietarilaiseen Serapion-veljien kirjailijaryhmään. Fedinin varhaiset kertomukset ja ensimmäinen romaani, sivistyneistön kohtaloita vallankumouksen ja kansalaissodan aikana kuvaava Goroda i gody (”Kaupunkeja ja vuosia”, 1924) ovat tyyliltään kokeilevia. Myöhemmät teokset noudattavat sosialistisen realismin kaanoneita. Romaanit Ensimmäiset ilot (Pervyje radosti, 1945) ja Neobyknovennoje leto (”Epätavallinen kesä”, 1947–1948) saivat Stalin-palkinnon. Kirjailijan viimeinen romaani Nuotio (Kostjor, 1961–1965) jäi keskeneräiseksi. Hän on laatinut myös sarjan kirjailijakuvauksia Pisatel, iskusstvo, vremja (”Kirjailija, taide, aika”, 1957, 1961) sekä muistelmateoksen Gorki ja me (Gorki sredi nas, 1941–1968).
ellauri254.html on line 53: Neuvostoliiton kirjailijaliittoa muodostettaessa Fedin valittiin sen hallituksen jäseneksi. Vuodesta 1959 lähtien hän toimi sen ensimmäisenä sihteerinä ja vuodesta 1971 puheenjohtajana. Fedin oli myös Venäjän kirjailijaliiton hallituksen ja Neuvostoliiton tiedeakatemian jäsen sekä Venäjän SFNT:n ja Neuvostoliiton korkeimpien neuvostojen kansanedustaja. Kirjallisuusvaikuttajana hänet muistetaan Aleksandr Solženitsynin Syöpäosaston julkaisun kieltämisestä vuonna 1968. Kirjailija palkittiin muun muassa neljällä Leninin, kahdella työn punaisen lipun sekä lokakuun vallankumouksen kunniamerkillä. Vuonna 1967 hän sai sosialistisen työn sankarin arvonimen. Ei siis mikään turha influensseri.
ellauri254.html on line 115: Aleksei Remizov (1877 Moskova, Venäjä – 1957 Pariisi, Ranska) oli venäläinen kirjailija. Mielenosoituksiin osallistunut Remizov karkotettiin Pohjois-Venäjälle. Hän pääsi palaamaan Pietariin 1905 mutta pötki pakoon Venäjältä 1921. Remizovin kertomuksia alettiin julkaista vuonna 1897 lehdissä. Hän hyödynsi niissä kansantarinoita, unia ja legendoja. Hän on vaikuttanut myöhempiin kirjailijoihin, esimerkiksi Isaak Babeliin, Jevgeni Zamjatiniin ja Boris Pilnjakiin. Hänen tuotantoaan julkaistiin Neuvostoliitossa uudelleen vuodesta 1978. Il s'est établi en France en 1923. Il est enterré au cimetière russe de Sainte-Geneviève-des-Bois, près de Paris. Sillä oli mukanaan pikku suite sute pussukka isänmaan multaa.
ellauri254.html on line 126: Vsevolod Vjatšeslavovitš Ivanov (ven. Всеволод Вячеславович Иванов, 24. helmikuuta 1895 Semipalatinskin läänin Pavlodarin kihlakunnan Lebjažje – 15. elokuuta 1963 Moskova) oli venäläinen neuvostokirjailija.
ellauri254.html on line 142: Kaverin kertomus Odinnadtsataja aksioma (”Yhdestoista aksiooma”, 1920) herätti Maksim Gorkin huomion. Suuri merkitys kirjailijan kehitykselle oli vuonna 1921 syntyneellä Serapion-veljien kirjallisuusryhmällä, jossa hän tutustui Lev Luntsiin. Kaverinin ensimmäinen julkaisu Hronika goroda Leiptsig (”Leipzigin kaupungin kronikka”) ilmestyi Serapion-veljeksien almanakassa vuonna 1922. Samana vuonna hän meni naimisiin ystävänsä Juri Tynjanovin sisaren kanssa. Kaverin tunnetuin teos on seikkailuromaani ”Kaksi kapteenia” (Dva kapitana, 1936–1944), joka sai Stalin-palkinnon vuonna 1946. Stalinin kuoltua kaveri tuli tunnetuksi Neuvostoliiton kulttuurielämän vapauttamista vaatineena liberaalina. Hän oli yksi Literaturnaja Moskva -almanakan (1956) perustajista, teki tunnetuksi Serapionin veljeksien perintöä sekä puolusti Aleksandr Solženitsynia ja muita vainottuja kirjailijoita. Siinä kiitos! murisee Stalin Kremlin muurilta.
ellauri254.html on line 306:
95._%D0%97%D0%B8%D0%BD%D0%BE%D0%B2%D1%8C%D0%B5%D0%B2._%D0%A1%D0%B5%D1%80%D0%B5%D0%B4%D0%B8%D0%BD%D0%B0_1920-%D1%85_%D0%B3%D0%BE%D0%B4%D0%BE%D0%B2.jpg/330px-%D0%9B._%D0%94._%D0%A2%D1%80%D0%BE%D1%86%D0%BA%D0%B8%D0%B9%2C_%D0%9B._%D0%91._%D0%9A%D0%B0%D0%BC%D0%B5%D0%BD%D0%B5%D0%B2_%D0%B8_%D0%93._%D0%95._%D0%97%D0%B8%D0%BD%D0%BE%D0%B2%D1%8C%D0%B5%D0%B2._%D0%A1%D0%B5%D1%80%D0%B5%D0%B4%D0%B8%D0%BD%D0%B0_1920-%D1%85_%D0%B3%D0%BE%D0%B4%D0%BE%D0%B2.jpg" />
ellauri254.html on line 417: Von Hoffmanstahlin näytelmän suomensi Huugo Jalkanen vuonna 1916, ja musiikin siihen teki Jean Sibelius. Sitä esitettiin paljon suomalaisissa teattereissa erityisesti 1940–1960-luvuilla. Pelkästään 1950-luvun aikana sitä esitettiin seitsemässä suomalaisessa ammattiteatterissa.
ellauri254.html on line 506: When Klages (at 23) moved into a new Schwabing flat in 1895, he entered into an intense sexual relationship with his landlady's daughter, with the mother's approval; the daughter, whom Klages called 'Putti', was eleven years younger than him (12 yrs), and their relationship continued for almost two decades though remained only sexual in nature, and squeaky clean. During his years in Schwabing, Klages also became romantically involved with novelist Franziska zu Reventlow, which was further alluded to in her 1913 roman à clef Herrn Dames Aufzeichnungen. Both Stefan George and Alfred Schuler, with whom Klages closely associated, were openly homosexual men. Whilst some of Klages' outward statements on homosexuality may be seen as harsh, he maintained an intimate personal and not just academic admiration for Schuler all throughout his life. Kaikki käy, kuhan paikat pysyy kemiallisen puhtaana. Kemia ei tunne likaa.
ellauri254.html on line 509: In 1914 at the outbreak of war Klages moved to Switzerland and supported himself with his writing and income from lectures. He returned to Germany in the 1920s and in 1932 was awarded the Goethe medal for Art and Science. However, by 1936 he was under attack from Nazi authorities for lack of support and on his 70th birthday in 1942 was denounced by many newspapers in Germany. After the war he was honoured by the new government for his lack of support to the Nazis, particularly on his 80th birthday in 1952.
ellauri254.html on line 588: (Troki, Lith. Trakai; Ger. Traken), city in S.E. Lithuania; annexed to Russia after the third partition of Poland (1795), under Polish rule from 1922 to 1939. It was the most ancient and important of the Karaite communities in the kingdom of *Poland - Lithuania , having apparently been founded by Karaites brought from the Crimea by the Grand Duke of Lithuania, Witold (Vitovt).
ellauri254.html on line 764: Bernes sai monia palkintoja, muun muassa Stalin-palkinnon 1951 ja Neuvostoliiton kansantaiteilijan arvon 1965. Bernes on mainio propagandavoitto meidän Darjalle.
ellauri254.html on line 838: Mihail Mihailovitš Zoštšenko (ven. Михаил Михайлович Зощенко, 10. elokuuta 1895 Pultava – 22. heinäkuuta 1958 Leningrad) oli venäläinen neuvostokirjailija.
ellauri254.html on line 846: Vuonna 1946 Zoštšenkosta tehtiin Anna Ahmatovan ohella kylmän sodan aiheuttaman kulttuurielämän kurinpalautuksen syntipukki. NKP:n keskuskomitean päätöksellä pannaan julistettu kirjailija erotettiin Neuvostoliiton kirjailijaliitosta ja vailla työmahdollisuuksia hänen henkinen sairautensa paheni entisestään. Tänä aikana Zoštšenko laati muun muassa Maiju Lassilan Tulitikkuja lainaamassa -romaanin venäjännöksen. Hänet otettiin takaisin kirjailijaliittoon vuonna 1953 ja ensimmäinen uusi teosvalikoima ilmestyi vuonna 1956. All was well. Vsjo harasho.
ellauri254.html on line 848: Suomennettuja teoksia: Kireähermoista väkeä (Rasskazy). Suom. Katja Losowitch. Helsinki: SN-kirjat, 1990 ISBN 951-615-702-5 novellikokoelma.
ellauri254.html on line 863: Tihonovin varhaiset teokset ovat romanttista vallankumousrunoutta sekä Keski-Aasiaan ja Kaukasiaan sijoittuvaa eksoottista lyriikkaa. Myöhemmin hän keskittyi ajankohtaisiin propagandistisiin ja kansainvälisiin aiheisiin. Leningradin puolustuksesta kertova runoelma Kirov s nami (”Kirov on kanssamme”, 1941) sai Stalin-palkinnon vuonna 1942. Myöhemmin Tihonov sai Stalin-palkinnon runosikermistä Gruzinskaja vesna (”Georgian kevät”, 1948) ja Dva potoka (”Kaksi virtaa”, 1951). Vuonna 1970 hänelle myönnettiin Leninin palkinto novellikokoelmasta Šest kolonn (”Kuusi pylvästä”, 1968). Trozkin palkinto (jäähakku) jäi saamatta. Vuonna 1966 hänelle myönnettiin Sosialistisen työn sankarin arvonimi.
ellauri254.html on line 900: Nikolai Nikolajevitš Nikitin (ven. Никола́й Никола́евич Ники́тин; 8. elokuuta (J: 27. heinäkuuta) 1895 Pietari – 26. maaliskuuta 1963 Leningrad) oli venäläinen neuvostokirjailija, suht mitätön.
ellauri254.html on line 904: Nikittimen varhaiset 1920-luvun kertomukset kuvaavat Venäjän vallankumouksen aikaisia tapahtumia epäpoliittisesti ja muodoltaan kokeilevasti. Muiden Serapion-veljeksien tavoin hänen teoksensa joutuivat ankaran kritiikin kohteeksi. Ajan mittaan kirjailija sopeutui sosialistisen realismin vaatimuksiin. Romaani Eto bylo v Kokande (”Tapahtui Kokandissa”, 1939) kuvaa neuvostovallan pystyttämistä Uzbekistaniin, ”Pohjolan Auroran” (Severnaja Avrora, 1950) aiheena ei ole revontulet (kuten voisi luulla) vaan brittien Pohjois-Venäjän interventio vuosina 1918–1919. Jälkimmäinen teos sai Stalin-palkinnon vuonna 1951.
ellauri256.html on line 166: Tarinan "In the Desert" lopussa on merkitty sen kirjoituspäivämäärä: maaliskuu 1921. Vuonna 1922 tarina julkaistiin kokoelmassa "Serapion Brothers" (Almanakka First, Pietari, "Alkonost". Samana vuonna almanakka julkaistiin uudelleen Berliinissä). Kirjoittaja N. Berberova kirjoittaa muistelmissaan: "Lauantaisin Serapionit kokoontuivat Slonimskyn huoneeseen... Kävin siellä usein. ", ensimmäinen kirja, 1953, New York, s. 165). Suurelta osin lukemisen vaikutelmana "Aavikossa", M. Gorki puhui kahdesti kirjeissään V. Kaverinille L. Luntsista; 10. lokakuuta 1922: "Salli minun neuvoa tässä: pitäkää tiukasti kiinni ystävistänne: Lunts, Zoshchenko, Slonimsky ja kaikki muut, jotka eivät ole järkyttyneitä, joita "maallisen turhuuden basaari" ei sokaise. 25. marraskuuta 1923: "Valitettavasti en nähnyt Luntsia. Hän on vakava ja suuri kirjailija" ("Literary Heritage", osa 70, 1963, M., Publishing House of the Sciences Academy of the USSR, ss. 172, 177 ) Ja Sorrentosta 8. toukokuuta 1925 M. Slonimskylle osoitetussa kirjeessä M. Gorky kertoi, että viimeisessä kirjassa "Venäjä" on annettu Lo Gatton käännöksessä "Aavikko..." ( Ibid., s. 389).
ellauri256.html on line 334: 954" data-nimi="Majakovski Vladimir">Vladimir Vladimirovitš Majakovski (ven. Влади́мир Влади́мирович Маяко́вский; 19. heinäkuuta (J: 7. heinäkuuta) 1893 Baghdati – 14. huhtikuuta 1930 Moskova) oli venäläinen ja neuvostoliittolainen runoilija sekä futurismin runouden merkkihenkilö. Majakovski oli tulisieluinen vallankumousrunoilija, taidemaalari, graafikko ja kuvittaja, joka nousi bolševikkien valtaannousun symboliksi. Myös maailmanlyriikassa hän on huomattava nimi poliittisen ja kantaa ottavan runouden saralla. Majakovskin tunnetuimpia teoksia on runoelma Pilvi housuissa. Hänen teoksiaan on suomentanut sössöttävä Arvo Turtiainen Kuopiosta, josta Hansan porukoiden kronikoissa oli paljon vittuiluja eri salanimillä.
ellauri257.html on line 63: Taras Bulba on Nikolai Gogolin kirjoittama romaani. Se on kuvaus kasakoiden elämästä Ukrainan laajoilla tasangoilla 1600-luvulla. Se kertoo kasakoiden halusta taistella pyhän oikean venäläisen uskon puolesta. Teoksesta on ilmestynyt lukuisia suomennoksia: Samuli S., J. A. Halonen, Juhani Konkka, Gunvor ja Kaarlo Salo, Ulla-Liisa Heino sekä Neuvosto-Karjalassa kaksi suomennosta, 1940 ja 1952. Siitä on tehty kaksi elokuvaa, Yhdysvalloissa 1962 ja Venäjällä 2009. Näitä leffoja olis hauska verrata. Onko Tony Curtis yhtä vizikäs kuin veijareita ja pyhimyxiä TV sarjassa? Onko yhteisslaavilainen leffa yhtä hahatuttava kuin esim Kuolleet sielut? Puolalainen, kasakka ja turkkilainen kilpailivat siitä kuka oli vähävenäläisin ja mätki eniten juutalaisia. Tony oli unkarin juutalainen nimeltä Bernard Schwartz. Sen isä oli New Yorkin räätäli ja äiti skizo, veli myös. Se ehti ottaa 6 vaimoa ja puikottaa yhtä monta lasta.
ellauri257.html on line 120: Vuosien 1830–1831 marraskuun kansannousun jälkeen Venäjän keisarillista hallintoa vastaan Puolan ydinalueella – jaettu vuodesta 1795 – Puolan kansa joutui tsaarin viranomaisten virallisen syrjintäkampanjan kohteeksi. "Käytännössä koko Venäjän hallitus, byrokratia ja yhteiskunta yhdistyivät yhdeksi purskahdeksi puolalaisia vastaan. Yhteiskuntaan tarttunut fobia antoi uuden voimakkaan sysäyksen Venäjän kansalliselle solidaarisuusliikkeelle" - kirjoitti historioitsija Liudmila Gatagova . Juuri tässä nimenomaisessa kontekstissa monet Venäjän kirjallisista teoksista ja sen ajan suosituista tiedotusvälineistä tulivat vihamielisiksi puolalaisia kohtaan valtion politiikan mukaisesti, varsinkin panslavistisen ideologian ilmaantumisen jälkeensyyttäen heitä "slaavilaisen perheen" pettämisestä. Sosiologin ja historioitsijan prof Vilho Harlen mukaan Taras Bulba , joka julkaistiin vain neljä vuotta kapinan jälkeen, oli osa tätä Puolan vastaista propagandatyötä. Epähuomiossa Gogolin saavutuksesta tuli "Puolan vastainen romaani, jolla on korkeat kirjalliset ansiot, puhumattakaan vähäisemmistä kirjailijoista".
ellauri257.html on line 486: Shadows on the Hudson (original title Shotns baym Hodson ) is a novel by Isaac Bashevis Singer. First serialized in The Forward, a Yiddish newspaper, it was published in book form in 1957. It was translated into English by Joseph Sherman in 1998. The book follows a group of prosperous Jewish refugees in New York City following World War II, just prior to the founding of the state of Israel.
ellauri257.html on line 504: Still, Singer was a married man, but not to Runia (Rachel) Pontsch, who in 1929 gave birth to a son, Israel Zamir, Singer's only child. In Warsaw, before immigrating to the United States, he had a child out of wedlock with one of his mistresses, Runia Shapira, a rabbi’s daughter. She was a Communist expelled from the Soviet Union for her Zionist sympathies. In his 1995 memoir, “A Journey to My Father, Isaac Bashevis Singer,” Zamir recounts how he and his mother ended up in Palestine. But since Singer and Runia separated when Zamir (born in 1929) was little, the report is almost totally deprived of a domestic portrait.
ellauri257.html on line 516: After her divorce from Wasserman and subsequent marriage to Singer, Alma worked as a seamstress. She then became a buyer for a Brooklyn clothing firm. From 1955 until the store closed, in 1963
ellauri257.html on line 550: Hinde Ester Singer Kreytman (31. maaliskuuta 1891 – 13. kesäkuuta 1954), englanniksi Esther Kreitman, oli jiddishinkielinen romaani- ja novellikirjailija. Hän syntyi Biłgorajissa, Veikselin osavaltiossa rabbiiniseen juutalaisperheeseen. Hänen nuoremmat veljensä Israel Joshua Singer ja Isaac Bashevis Singer tulivat myöhemmin kirjailijoiksi.
ellauri258.html on line 529: Venäläinen noita-akka esiintyy paitsi venäläisissä kansantarinoissa, myös niiden innoittamissa kirjoissa, elokuvissa, kuvataiteessa, musiikkiteoksissa ja sarjakuvissa. Modest Musorgski sävelsi osan teoksestaan Näyttelykuvia Viktor Hartmannin piirrokseen Baba Jaga. Eduard Uspenskin lastenkirja Alas taikavirtaa (Vniz po volšebnoi reke 1971, suom. Martti Anhava 1980) perustuu venäläisiin eroottisiin kansantarinoihin ja siinä seikkailee Baba Jagan hahmo, vaikkakin eri nimellä, el Zorron nimellä, plus 17-kesäisiä neitokaisia. Guido Crepax piirsi Baba Yaga -teemaisia Valentina-sarjakuvia, joiden pohjalta Corrado Farina ohjasi vuonna 1973 Baba Yaga -nimisen elokuvan, joka oli täysi floppi. Myös Neil Gaifman on saanut noidasta innoitusta sarjakuviinsa. Baba Jaga esiintyy ainakin Gaifmanin käsikirjoittaman Books of Magic -sarjan kolmannessa osassa, joka on suomeksi julkaistu Magic Fantasy -lehden toisessa numerossa (Egmont-kustannus 2002, ISBN 951-876-928-1). Lisäksi noita esittää sivuosaa Mike Mignolan Hellboy-sarjakuvissa. Baba Jagaan perustuva hahmo esiintyy myös Patricia A. McKillipin romaanissa Serren metsissä. Fantasiakirjailija Naomi Novik on maininnut erääksi innoituksen lähteekseen isoäitinsä kertomat Baba Jaga -tarinat, ja Novikin romaani Uprooted (2015) kirjoittaa Baba Jagan hahmoa uudelleen tuoreesta näkökulmasta. The Witcher -pelisarjassa on Baba Jagaan perustava hahmo. Lumikin ja noin 7 knääpiön noita on ilmetty Baba Jaga.
ellauri260.html on line 80: Albert C. Knudsonin (n.h.) mukaan personalismi on "yli kahden vuosituhannen älyllisen työn kypsä hedelmä, pyramidin huippu, jonka pohjan Platon ja Aristoteles asettivat". Personalistit oli tarkkana etteivät maininineet JHVHn nimeä ääneen näissä sepustuxissa, koko kusetus olisi mennyt siitä pilalle. Albert Cornelius Knudson (1873–1953) was a Christian theologian in the Methodist tradition, associated with Boston University and the school of liberal theology known as Boston personalism.
ellauri260.html on line 121: Ensimmäisen ja toisen maailmansodan välillä ranskalainen personalistinen liike pyöri kuukausittaisen Esprit d'escalier -lehden ympärillä, jonka perustivat Emmanuel Mounier (1905–1950) ja ystäväryhmä vuonna 1932.
ellauri260.html on line 183: 95" data-nimi="Eucken Rudolf">Rudolf Eucken (5. tammikuuta 1846 – 15. syyskuuta 1926) oli saksalainen filosofi. Hän toimi professorina Jenassa 1874–1919. Teoksissaan Eucken esitteli idealistista filosofiaa. Hän sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1908 ja pääsi Hoblan tiistairistikkoon 31/01/2023 never heard-passilla. Sen kuolemasta tulee 3 vuoden päästä 100 vuotta.
ellauri260.html on line 215: Ordoliberalismi on saksalainen muunnelma taloudellisesta liberalismista, joka korostaa hallituksen tarvetta varmistaa, että vapaat markkinat tuottavat tuloksia, jotka ovat lähellä sen teoreettista potentiaalia, mutta eivät puolusta hyvinvointivaltiota. Ordoliberaalisista ihanteista tuli perusta toisen maailmansodan jälkeisen Saksan sosiaalisen markkinatalouden ja sitä seuranneen Wirtschaftswunderin luomiselle. Sanan "ordoliberalismi" (saksa : Ordoliberalismus) loi vuonna 1950 Super Hero Moeller, ja se viittaa akateemiseen aikakauslehteen ORDO.
ellauri260.html on line 223: Joseph Martin McCabe (12 November 1867 – 10 January 1955) was an English writer and speaker on freethought (vapaa-ajattelija), after having been a Roman Catholic priest earlier in his life. He was "one of the great mouthpieces of freethought in England". Becoming a critic of the Catholic Church, McCabe joined groups such as the Rationalist Association and the National Secular Society. He criticised Christianity from a rationalist perspective, but also was involved in the South Place Ethical Society which grew out of dissenting Protestantism and was a precursor of modern secular humanism. William Ferguson wrote of him: "He was bitterly anti-Catholic but also actively undermined religious faith in general." McCabe was also an advocate of women's rights and worked with Mrs. Pankhurst and Mrs. Wolstenholme-Elmy on speeches favoring giving British women the right to vote. McCabe is also known for his inclusion in, and irritation at, G. K. Chesterton's funny book Heretics. Funny is the opposite of not funny, nothing else, defended Chesterton. He should know. In 1920 McCabe publicly debated the Spiritualist Arthur Conan Doyle on the claims of Spiritualism at Queen's Hall in London. Various scientists such as William Crookes and Cesare Lombroso had been duped into believing Spiritualism by mediumship tricks.
ellauri260.html on line 245: Engelsin kuoltua 1895 Karl Kautskysta tuli sosialistisen liikkeen tärkeimpiä teoreetikkoja, hän muovasi etenkin marxilaista puolueoppia August Bebelin kanssa. Hän jäi puolueeseen, kun sen vasemmisto Rosa Luxemburg mukanaan erosi SPD:stä sen annettua tukensa ensimmäiseen maailmansotaan liittymiselle. Vuonna 1917 Kautsky kuitenkin erosi SPD:stä liittyäkseen Saksan itsenäiseen sosiaalidemokraattiseen puolueeseen (USPD), jonka jäsenenä hän oli vuoteen 1919. SPD:hen hän palasi 1922.
ellauri260.html on line 388: 95" data-nimi="Frazer James">Sir James George Frazer OMG FRS FRSE FBA WTF (/ˈfreɪzər/; 1 January 1854 – 7 May 1941) was a Scottish social anthropologist and folklorist influential in the early stages of the modern studies of mythology and comparative religion. His lousy reputation improved after his new wife in 1896, Lilly Frazer, decided that he was undervalued because of atheism and that she could improve his impact by leaving out some of it. His dissertation was published years later as The Growth of Plato's Ideal Theory. He remained a classical fellow all his life, not unlike Kari Hotakainen.
ellauri262.html on line 45: Teoksen nimi Uusi usko / Homon sanelun mukaan kirjoittanut Opetuslapsi Julkaisutiedot Helsinki : Suomen spiritualistinen seura, 1952 (Helmi Krohn 1871-1967)
ellauri262.html on line 51:
9545d" />
ellauri262.html on line 53:
9545d" />
ellauri262.html on line 55:
9545d" />
ellauri262.html on line 78: MacDonald is often regarded as the founding father of modern fantasy writing. His best-known works are Phantastes (1858), The Princess and the Goblin (1872), At the Back of the North Wind (1868–1871), and Lilith (1895), all fantasy novels, and fairy tales such as "The Light Princess", "The Golden Key", and "The Wise Woman". MacDonald claimed that "I write, not for children, but for the child-like, whether they be of five, or fifty, or seventy-five." MacDonald also published some volumes of sermons, the pulpit not having proved an unreservedly successful venue.
ellauri262.html on line 97: 1950-luvulla tohtori Clyde S. Kilby, englannin professori Wheaton Collegesta, aloitti kirjeenvaihdon Lewisin kanssa. Lopulta he tapasivat ja ystävystyivät, ja Lewisin kuoleman jälkeen Kilby aloitti ”CS Lewis Collectionin” kunnioittaakseen suuren kirjailijan perintöä.
ellauri262.html on line 140: Clive Staples Lewis, FBA (29 November 1898 – 22 November 1963) was a British writer and Anglican lay theologian. He held academic positions in English literature at both Oxford University (Magdalen College, 1925–1954) and Cambridge University (Magdalene College, 1954–1963). He is best known as the author of The Chronicles of Narnia, but he is also noted for his other works of fiction, such as The Screwtape Letters and The Space Trilogy, and for his non-fiction Christian apologetics, including Mere Christianity, Miracles, and The Problem of Pain.
ellauri262.html on line 142: Lewis was a close friend of J. R. R. Tolkien, author of The Lord of the Rings. Both men served on the English faculty at Oxford University and were active in the informal Oxford literary group known as the Inklings. According to Lewis's 1955 memoir Surprised by Joy, he was baptized in the Church of Ireland but fell away from his faith during adolescence. Lewis returned to Anglicanism at the age of 32, owing to the influence of Tolkien and other friends, and he became an "ordinary layman of the Church of England". Lewis's faith profoundly affected his work, and his wartime radio broadcasts on the subject of Christianity brought him wide acclaim.
ellauri262.html on line 162: Lewis' mere Christianity masked the political prejudices of an old-fashioned Ulster Protestant, a native of middle-class Belfast for whom British withdrawal from Northern Ireland even in the 1950s and 1960s was unthinkable.
ellauri262.html on line 166: In 1924 he became a Philosophy tutor at University College and, in 1925, was elected a Fellow and Tutor in English Literature at Magdalen College, where he served for 29 years until 1954.
ellauri262.html on line 221: The Chronicles of Narnia, considered a classic of children's literature, is a series of seven fantasy novels. Written between 1949 and 1954 and illustrated by Pauline Baynes, the series is Lewis's most popular work, having sold over 100 million copies in 41 languages (Kelly 2006) (Guthmann 2005). It has been adapted several times, complete or in part, for radio, television, stage and cinema.
ellauri262.html on line 224: Lewis's last novel, Till We Have Faeces, a retelling of the myth of Cupid and Psyche, was published in 1956. Although Lewis called it "far and away my best book," it was not as well-reviewed as his previous work. It is a retelling of the myth of Cupid and Psyche from the unusual perspective of Psyche's sister Peg. Mere Christianity was voted best book of the 20th century by Christianity Today in 2000.
ellauri262.html on line 253: 95396" data-nimi="John Ronald Reuel Tolkien">John Ronald Reuel Tolkien ([ˈtɒlkiːn], 3. tammikuuta 1892 Bloemfontein, Oranjen vapaavaltio – 2. syyskuuta 1973 Bournemouth, Englanti), yleisimmin tunnettu nimellä J. R. R. Tolkien, oli englantilainen kirjailija ja filologi, joka työskenteli englannin kielen professorina Oxfordin yliopistossa. Hänen tunnetuimpia töitään ovat kuvitteelliseen Keski-Maahan sijoittuvat fantasiaromaanit, kuten Hobitti eli sinne ja takaisin, Taru sormusten herrasta ja Silmarillion. Suurimman osa hänen töistään on suomentanut LBTQ-kääntäjä Kersti Juva, joka on myös kexinyt Tolkienin pikku ötököille herttaiset suomalaiset nimet. Shelob on Lukitar. "Hämppis väärinpäin" olisi ollut ehkä sattuvampi. Sellainen puri Ronaldia Etelä-Afrikassa.
ellauri262.html on line 277: Päästyään sairaalasta Tolkien sai entisen islannin opettajansa William Craigien kautta työpaikan avustajana Oxford English Dictionaryn toimituskunnassa. Hän aloitti työssä 1919 tehtävänään käsitellä muutamia W-kirjaimella alkavia, etymologialtaan germaanisperäisiä sanoja. Noihin aikoihin hän esitteli luomansa maailman ensimmäistä kertaa julkisemmin lukemalla The Fall of Gondolinin Exeter Collegen esseekerhossa. Vuonna 1920 Tolkien sai englannin kielen apulaisprofessorin viran Leedsin yliopistosta, ja perhe muutti viideksi vuodeksi Pohjois-Englantiin. Vuonna 1924 hänet nimitettiin yliopiston englannin kielen professoriksi. Seuraavana vuonna Tolkien kuitenkin palasi Oxfordiin saatuaan muinaisenglannin professorin viran. Hän opetti Oxfordin yliopistossa 1925–1959 muinais- ja keskiajan englannin professorina.lähde?
ellauri262.html on line 287: Hobitin menestyksen johdosta kustantaja alkoi vaatia Tolkienilta jatko-osaa tarinalle.lähde? Tolkien oli oikeastaan aloittanut jatko-osan, Taru sormusten herrasta (The Lord of the Rings 1954–1955), kirjoittamisen vuonna 1936, jo ennen kuin Hobitti oli julkaistu. Hän päätti kuitenkin tarjota ensin kustantajalle muutamia kirjoitettuja osia Silmarillionista, jotka kustannusyhtiö kuitenkin hylkäsi. Vaikka kirjan kieltä ylistettiin, sen katsottiin olevan liian pitkäveteinen julkaistavaksi. Käsikirjoitus palautettiin pettyneelle Tolkienille, minkä jälkeen kustantaja tiedusteli uudelleen, olisiko hän vieläkin valmis kirjoittamaan ”uuden Hobitin”; Nookei, Tolkien suostui.
ellauri262.html on line 291: Allen & Unwin oli arvioinut kirjan julkaisun tuottavan kustantamolle noin tuhannen punnan tappiot. Tolkien halusi julkaista yli tuhatsivuisen romaanin yhtenä niteenä, mutta kustantaja ei suostunut.[29] Teos jaettiin kolmeen osaan nimiltään Sormuksen ritarit, Kaksi tornia ja Kuninkaan paluu, jotka julkaistiin vuosina 1954–1955.
ellauri262.html on line 387: Dorothy Leigh Sayers (13. kesäkuuta 1893 Oxford – 17. joulukuuta 1957 Witham) oli englantilainen rikoskirjailija, kääntäjä ja kristitty humanisti. Parhaiten hänet tunnetaan Peter Wimsey -dekkareistaan, joissa englantilainen aristokraatti toimii harrastelijasalapoliisina. Niitä pidetään niin sanottujen arvoitusdekkareiden (esimerkiksi Agatha Christie, Ruth Rendell) parhaimmistona.
ellauri262.html on line 429: On 3 January 1924, at the age of 30, Sayers secretly gave birth to an illegitimate son, John Anthony (later surnamed Fleming). John Anthony, "Tony", was given into care with her aunt and cousin, Amy and Ivy Amy Shrimpton, and passed off as her nephew to family and friends. Details of these circumstances were revealed in a letter from Mrs White to her daughter Valerie, Tony's half-sister, in 1958 after Sayers's death. Tony was raised by the Shrimptons and was sent to a good boarding school. In 1935 he was legally adopted by Sayers and her then husband "Mac" Fleming.
ellauri262.html on line 435: Fleming died on 9 June 1950, at Sunnyside Cottage (now 24 Newland Street), Witham, Essex, after a decade of severe illnesses. Sayers died suddenly of a coronary thrombosis on 17 December 1957 at the same little flat, aged 64. Sayers was a friend of C. S. Lewis and several of the other Inklings. On some occasions Sayers joined Lewis at meetings of the Socratic Club. Lewis said he read The Man Born to Be King every Easter, but he said he was unable to appreciate detective stories. J. R. R. Tolkien read some of the Wimsey novels but scorned the later ones, such as Gaudy Night. Se oli varmaan liian nenäkäs.
ellauri262.html on line 442:
955412-Dorothy-L-Sayers-Quote-I-always-have-a-quotation-for-everything-it.jpg" width="100%" />
ellauri262.html on line 532: Ruuvinauha (Screwtape) esiintyy kuvitteellisena (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Character_(arts)) demonina (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Demon) kirjassa Teippikirjaimet (The Screwtape Letters) (https://en.m.wikipedia.org/wiki/The_Screwtape_Letters) (1942) ja sen jatko- novellissa Ruuvinauha ehdottaa paahtoleipää (Screwtape Proposes a Toast 1959), jotka molemmat on kirjoittanut kristitty (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Christianity) kirjailija CS Lewis (https://en.m.wikipedia.org/wiki/C._S._Lewis) . Ruuvinauha (Screwtape) on myös James Forsythin Kirjeiden (alunperin Rakas Matomezä (Dear Wormwood), 1961) lavasovituksen nimi. (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Theatrical_adaptation)
ellauri262.html on line 551: Lewis kirjoitti jatko-osan "Ruuvinauha ehdottaa paahtista" (Screwtape Proposes a Toast) vuonna 1959. Satiirinen essee kritisoi brittiläisen yhteiskunnan, koulutuksen ja julkisten asenteiden suuntauksia. Vaikka Iso-Britannia kutsuu suurimpia yksityiskoulujaan "julkisiksi kouluiksi" vastakohtana kotikoululle, jota Lewis kävi, Lewis viittaa oikeasti valtion kouluihin kritisoidessaan "julkista koulutusta".) Essee sisällytettiin Lewisin uudella esipuheella Blesin vuonna julkaisemiin Teippikirjaimet (The Screwtape Letters) -julkaisuihin. 1961 ja Macmillan vuonna 1962.
ellauri262.html on line 598: U2 : n musiikkivideossa kappaleelle " Hold Me, Thrill Me, Kiss Me, Kill Me " (1995) animoitu Bono nähdään kävelemässä kadulla pitelemässä kirjaa The Screwtape Letters . Kun Bono oli lavalla Zoo TV Tourin aikana, hän pukeutui herra MacPhistoksi, hänen alter egokseen. Bono pukeutui kultaiseen pukuun ja paholaisen sarviin ja soitti yleensä pilapuheluita poliitikoille.
ellauri264.html on line 201: Jacob‟s example of valuing his possessions presents a particular challenge to us living in a modern, “disposable” age. Recognizing this trend, in 1955, the retailing analyst Victor Lebow highlighted a trend in consumer society, away from greater mindfulness regarding possessions and toward a more short-term view.
ellauri264.html on line 203: Victor Lebow (26. joulukuuta 1902 – 26. elokuuta 1980, alunperin nähtävästi Liebowitz, takuulla ashkenazijuutalainen jostain beyond the pale) oli yhdysvaltalainen yritysjohtaja, esseisti ja aktivisti. Vizikästä kyllä sille ei ole anglosaxisivua Wikipediassa, vain italialaiset kommunistit muistavat. Hänet tunnetaan parhaiten amerikkalaisen kulutuskapitalismin dynamiikan muotoilustaan, joka ilmaistiin vuonna 1955 Journal of Retailing -lehdessä julkaistulla artikkelilla nimeltä Hintakilpailu vuonna 1955. Artikkeli sai jonkin verran huomiota pian ilmestymisensä jälkeen, ja sosiologi Vance Packard mainitsi sen vuoden 1960 teoksessaan The Waste Makers. 955.html">Lähde
ellauri264.html on line 211: Lebov war ein Visionär! Hier das Konsumleitbild von Victor Lebov, ein amerikanischen Marketingexpert aus den 1950er Jahren: „Unsere ungeheuer produktive Wirtschaft verlangt, dass wir den Konsum zu unserem Lebensstil und den Kauf und die Nutzung von Gütern zu einem Ritual machen, dass wir unsere spirituelle Befriedigung und die Erfüllung unseres Selbst im Konsum suchen.“ Er war ein Visionär. Und heute ist seine Vision Wirklichkeit geworden. Einkaufen ist sogar ein tägliches Ritual. Es gibt viele Tempel, in jeder Stadt mehrere davon. Und obwohl es schon so viele gibt, bauen die Menschen immer wieder neue Konsumtempel.
ellauri264.html on line 219: Hier der Originalauszug aus dem „Price Competition in 1955“ (Journal of Retailing, Spring 1955):
ellauri264.html on line 373: The song was popularized by the Stanley Brothers, who recorded the song in the 1950s; many other singers recorded versions in the 1960s, most notably by Bob Dylan. Variations of the song have also been recorded under the titles of "Girl of Constant Sorrow" by Joan Baez and by Barbara Dane, "Maid of Constant Sorrow" by Judy Collins, and "Sorrow" by Peter, Paul and Mary. It was released as a single by Ginger Baker´s Air Force with vocals by Denny Laine.
ellauri264.html on line 426: Nenästä ja ammatista huolimatta Pattis ei välttämättä ole jutku, nimestä päätellen se voisi olla myös paki tai mafioso. No ei se onkin ... Hungarian! Ei vaitiskaan vaan Esko Kreetalta. Pattis was born in Chicago in 1955 to a mother of French-Canadian descent and a father who had immigrated from the Greek island of Crete. One day when Pattis was 6 or 7, his father left the house and never came back. Pattis says that the abandonment haunts him to this day.
ellauri264.html on line 472:
95c060&520" />
ellauri264.html on line 611: Sir Richard Charles Nicholas Branson (s. 18. heinäkuuta 1950 Surrey, Englanti) on brittiläinen liikemies, miljardööri ja seikkailija, joka tunnetaan Virgin-brändistään. Branson ilmoitti maaliskuussa 2006 ostaneensa saaren Dubaissa sijaitsevasta keinotekoisesta The World -saaristosta. Vuonna 2007 hän osti Moskito-saaren Brittiläisiltä Neitsytsaarilta. Sir Richard ei siellä kauan viihtynyt kun siellä on niin perkeleesti hyttysiä. Siitä tulee lepolasse varakkaille turisteille pohjois-Ruåzista. The island is currently home to a population of ring-tailed lemurs that Branson imported from Sweden.
ellauri266.html on line 39:
95-99ff-a9920099790f/4df69caa-e20a-4b42-8774-a9a1010e8b8b/original.jpg" width="100%" />
ellauri266.html on line 81:
ellauri266.html on line 85: Heinäkuussa 1952 Morris meni naimisiin Ramona Baulchin kanssa; nelikymppisenä tuli yksi poika, Jason. Morris pitää jalkapallosta. Vaimonsa kuoleman jälkeen vuonna 2018 hän on asunut poikansa ja 70v nuoremman pojantyttärensä kanssa Irlannissa.
ellauri266.html on line 92:
957-1230x850.jpg" width="50%"/>
ellauri266.html on line 95: Vuoden 2017 euroviisukilpailu teki piikin nakuapinan myyntilukuihin. Kilpailut pidettiin Kyivissä (Kiev, Kiova) all male juontajapanelilla 1. kerran sitten 1956. Venäjän parapleegikkoa ei laskettu laulamaan kappaltaan "Tuli palaa". EBU:n pääjohtaja Ingrid Deltenre tuomitsi Ukrainan toimet ja kuvaili niitä "kilpailun väärinkäytöksi poliittisista syistä" ja "täysin mahdottomaksi hyväksyä".
ellauri266.html on line 200: Virpi Hämeen-Anttila (s. 15.10.1958 Espoossa) valmistui Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi vuonna 1996. Hän teki väitöskirjan vanhan intialaisen kertomakirjallisuuden teoriasta. Hämeen-Anttila on toiminut opettajana Helsingin yliopistossa vuodesta 1987 opetusaloinaan sanskritin kieli sekä Intian kirjallisuus, historia, filosofia ja kulttuurihistoria.
ellauri266.html on line 325: General semantics, a philosophy of language-meaning that was developed by Alfred Korzybski (1879–1950), a Polish-American scholar, and furthered by S.I. Hayakawa, Wendell Johnson, and others; it is the study of language as a representation of reality. Korzybski’s theory was intended to improve the habits of glib upper-class response to hostile low-class environment. Drawing upon such varied disciplines as relativity theory, quantum mechanics, and mathematical logic, Korzybski and his followers sought a scientific, non-Aristotelian basis for clear understanding of the differences between symbol (word) and reality (referent) and the ways in which they themselves can influence (or manipulate) and limit other humans´ ability to think.
ellauri266.html on line 362: NATO continued its air operations over Bosnia in the first half of 1995. During this period, heroic American pilot Scott O´Grady was shot down over Bosnia by a surface-to-air missile fired by Bosnian Serb soldiers. He was eventually rescued safely, but his downing caused concern in the United States and other NATO countries about NATO air superiority in Bosnia and prompted some calls for more aggressive NATO action to eliminate Serb anti-air capabilities.
ellauri266.html on line 364: On August 28, 1995, Serb forces launched a mortar shell at the Sarajevo marketplace killing 37 people. Admiral Leighton Smith, the NATO commander recommended that NATO launch retaliatory air strikes under Operation Deliberate Massacre. On August 30, 1995, NATO officially launched Operation Deliberate Massacre with large-scale bombing of Serb targets. The airstrikes lasted until September 20, 1995 and involved attacks on 338 individual targets.
ellauri266.html on line 378: Sodan päätyttyä Boulle palasi Pariisiin ja alkoi kirjoittaa, julkaisi William Conradin vuonna 1950 ja Le sacrilège malaisin vuonna 1951. Se oli kuitenkin hänen kolmas kirjansa, Le Pont de la rivière Kwaï , joka toi hänet maailman huomioon 1952. Kuten vuonna 1963 julkaistu kirja Apinoiden planeetta se perustui vahvasti hänen kokemuksiinsa toisen maailmansodan aikana. Romaani käännettiin myöhemmin nimellä Kwai-joen silta josta tehtiin elokuva vuonna 1956, jossa soittaa Alec Guinness. Elokuva voitti Oscarin parhaasta elokuvasta, ja 6 muuta parhaasta siitä sun tästä. Oikeasti se oli aivan paska (kz. albumia 270).
ellauri266.html on line 421: James Dean teki kirjasta elokuvan, joka voitti seitsemän vuoden 1957 Oscaria, mukaan lukien paras elokuva ja paras miespääosa Guinness Alelle. Boulle itse voitti parhaan sovitetun käsikirjoituksen palkinnon, vaikka hän ei ollut kirjoittanut käsikirjoitusta, eikä hän oman tunnustuksensa mukaan edes puhu englantia vaikka kirjoittaa. Boullea oli hyvitetty käsikirjoituksesta, koska elokuvan varsinaiset käsikirjoittajat, Carl Foreman ja Michael Wilson, oli merkitty McCarthyn mustalle listalle kommunistien kannattajina. Boulle ei ollut sosialisti eikä kommunisti. Amerikan Elokuva-Akatemia kumitti Boullen nimen ja lisäsi Foremanin ja Wilsonin nimet palkintoon vuonna 1984. Sentään Kim Novak otti Oscarin vastaan Pierre Boullen puolesta.
ellauri266.html on line 440: Vuonna 1962 Spike Milligan ja Peter Sellers julkaisivat yhdessä Peter Cookin ja Jonathan Millerin kanssa levyn The Bridge on the River Wye, huijauksen Kwain elokuvaversiosta, joka perustuu vuoden 1957 Goon Show´n "An African Incident" ympärille. Sillä oli tarkoitus olla sama nimi kuin elokuvalla, mutta vähän ennen sen julkaisua elokuvayhtiö uhkasi oikeustoimilla, jos nimeä käytetään. Tuottaja George Martin muokkasi "K":n pois joka kerta, kun sana "Kwai" puhuttiin. BUAAHHAHHAH hassua, kyllä toi Peter Selleri on sit hulvaton! Sellersiä on kuvattu äkkipikaiseksi, lapselliseksi ja vaikeaksi henkilöksi, jonka oma persoonallisuus hukkui lukuisten roolihahmojen alle, jos sitä edes oli. Eikös se ollut muuten juutalainen? Oli se puolisefardi! Sellers syntyi vuonna 1925 protestanttiselle isälle ja juutalaiselle äidille. Hänen äidinpuolinen isoisänsä isä oli sefardijuutalainen nyrkkeilijä Daniel Mendoza. Sellers varttui Lontoossa ja kävi roomalaiskatolista koulua. Sinuna en pyllistäisi noille sefardeille, ne näyttävät nopeilta.
ellauri266.html on line 486: Pierre Boulle considère son roman comme n´étant pas de la science-fiction. Pour lui, ses « singes ne sont pas des monstres, ils ressemblent aux hommes comme des frères ». La science-fiction n´est qu´un prétexte pour aborder d´autres thématiques comme les relations entre les hommes et les singes. La sophistication, qui est pourtant inhérente au genre, est en effet peu présente dans le récit. Rod Serling créateur de la série télévisée de science-fiction La Quatrième dimension (1959-1964) et premier adaptateur du roman pour le cinéma confirme en 1972 que Boulle « n´a pas la dextérité d´un écrivain de science-fiction ». Serling écrit que le livre de Boulle est « une longue allégorie sur la morale plus qu’un monument de science-fiction. Cependant, il contient dans sa structure une phénoménale idée de science-fiction ».
ellauri267.html on line 1377: 1956: Marokon itsenäistyessä Alcazarquivir siirtyy Espanjan hallinnasta ja nimettiin uudelleen Ksar el-Kebiriksi.
ellauri269.html on line 51: Author Pete Jordi Wood claims that topics related to homosexuality have been excluded intentionally from the type index. Similarly, folklorist Joseph P. Goodwin states that Thompson omitted "much of the extensive body of sexual and 'obscene' material", and that - as of 1995 - "topics like homosexuality are still largely excluded from the type and motif indexes." That is a huge lacuna indeed.
ellauri269.html on line 144:
955.jpg?maxWidth=1200" height="200px" />
ellauri269.html on line 150:
95c3RpcS5jb20vbWVkaWEvMjAxMi8wMy9wYW5kYXJlbi5qcGc=" height="200px"/>
ellauri269.html on line 794: Universumien tomu (engl. His Dark Materials) on englantilaisen Philip Pullmanin kirjoittama kolmiosainen fantasiakirjasarja. Kirjat kertovat kahden nuoren, Lyra Belacquan ja Will Parryn, seikkailuista rinnakkaisissa maailmankaikkeuksissa. Trilogiaan kuuluvat kirjat Kultainen kompassi (1995), Salaperäinen veitsi (1997) ja Maaginen kaukoputki (2000).
ellauri270.html on line 39:
958_US_poster_-_Style_A%29.jpg/387px-The_Bridge_on_the_River_Kwai_%281958_US_poster_-_Style_A%29.jpg" width="100%" />
ellauri270.html on line 88: Sillan teki kuuluisaksi Léon ja Hanna Montanan (Jean Reno) klassikkoelokuva Kwai-joen silta, joka keräsi vuonna 1957 seitsemän Oscaria. Elokuva perustuu Pierre Bouillen saman nimiseen kirjaan, joka kertoo toisen maailmansodan sotavangeista sillanrakennuspuuhissa. Bouillen kuuluisin teos on Apinoiden planeetta. Elokuvaa ei kuitenkaan kuvattu Thaimaassa vaan Sri Lankassa, eikä kirjailija Pierre Bouille vieraillut Kanchanaburissa vaan Lontoossa. Hän oli kyllä sotavankina, mutta Mekongin varrella aivan toisella puolen Thaimaata.
ellauri270.html on line 105:
95b54c1bfae251f3d87a41a2d4b&w=900&h=603" />
ellauri270.html on line 108: Kwai-joen silta. 1957 | Ikäraja: 13+ | 2 t 41 min | Draamat. Eeppinen tarina sijoittuu 2. maailmansodan aikaiseen japanilaiseen vankileiriin, jossa brittivankien pitää rakentaa silta leirin mielialan vahvistamiseksi. Pääosissa: William Holden, Alec Guinness, Jack Nicholson, Hannu Salama. Julkaisupäivämäärä 13.09.2015 19.15
ellauri270.html on line 110: Thaimaassa sijaitseva Kwai-joen 350-metrinen silta poikkeaa Ceylonilla kuvatun elokuvan kulissisillasta. Elokuva ei ole Kwai-joen siltaa nähnytkään. Teattereihin tullessaan elokuva oli todellinen suurmenestys. Sen tekijät kävivät pokkaamassa 1957 peräti seitsemän Oscaria, ja ympäri maailmaa vihellettiin elokuvan mukaansa tempaavaa tunnussävelmää Kwai–joen siltaa. Maailma tuskin tietää mistään muusta siltatyömaasta yhtä paljon. Ja kuitenkin todellisuus peittyy sepitteisiin, joita on niin monta kerrosta, että syntyy myytti.
ellauri270.html on line 112: Tarinan ensimmäiset käänteet ovat kirjallisia. Elokuvan ensimmäinen esikuva on sotavankina viruneen John Coastin vankileirin elämää ja pakkotyötä kuvannut kirja Kuoleman rautatie, joka ilmestyi vuonna 1946. Sen pohjalta ranskalainen Pierre Boulle kirjoitti vuonna 1952 ilmestyneen, fiktiivisen romaanin. Viisi vuotta myöhemmin David Lean ohjasi Boullen romaaniin perustuvan menestyselokuvan, joka jäi maailman kollektiiviseen muistiin. Elokuva ei kuitenkaan ole Kwai–jokea nähnytkään. Itse asiassa sen nimistä jokea ei ole olemassakaan.
ellauri270.html on line 125: Alkuperäisestä radasta on enää jäljellä 130 kilometriä Thaimaan puolella. Rauhan tultua vuonna 1945 englantilaiset purkivat neljä kilometriä radan kiskotuksesta Burman rajalta. Rata suljettiin jo 1947, koska se ei kestänyt säännöllistä liikennettä. Nong Pla Dukin ja pääteseisake Nam Tokin välinen osuus avattiin kuitenkin uudestaan vuonna 1957. Nam Tokista Burman rajalle kulkenut rataosuus purettiin vuonna 1976, koska sen puiset siltarakenteet alkoivat käydä vaarallisiksi.
ellauri270.html on line 166: Kwai-joen silta on David Leanin ohjaama vuoden 1957 eeppinen sotaelokuva, joka perustuu Pierre Boullen vuoden 1952 romaaniin. Vaikka elokuva käyttää (paizi ei käytä) Burman rautatien rakentamisen historiallista ympäristöä vuosina 1942–1943, Boullen romaanin juoni ja henkilöt sekä käsikirjoitus ovat lähes kokonaan fiktiivisiä. Näyttelijöitä ovat William Holden, Alec Guinness, Cole Porter, Ginger Ale, Jack Hawkins, Sessue Hayakawa ja Jack Nicholson, joka ei kyllä ollut tässä filmissä. Tää raina on tehty Korean sodan aikana, kyseessä on myöhäiskolonialistinen propagandaelokuva.
ellauri270.html on line 177: Kwai-joen silta on nykyään laajalti tunnustettu yhdeksi kaikkien aikojen suurimmista elokuvista, vaikka se on aivan säälittävä. Se oli vuoden 1957 tuottoisin elokuva, ja se sai ylivoimaisesti myönteisiä arvosteluja kriitikoilta. Elokuva voitti seitsemän Oscar-palkintoa (mukaan lukien kaikkien aikojen paras elokuva) 30 eri Oscar-gaalassa. Vuonna 1997 elokuvaa pidettiin "kulttuurillisesti, historiallisesti tai esteettisesti merkittävänä", ja Yhdysvaltain kongressin kirjasto vei sen kansalliseen elokuvarekisteriin säilytettäväksi . Se on sisällytetty American Film Instituten kaikkien aikojen parhaiden amerikkalaisten elokuvien luetteloon. Vuonna 1999 British Film Institute äänesti Kwai-joen sillan 11. vuosisadan suurimmaksi brittiläiseksi elokuvaksi. Tämän kaiken voi voi hyvin uskoa.
ellauri270.html on line 208:
ellauri270.html on line 209:
ellauri270.html on line 553:
ellauri270.html on line 557: At Fort Campbell, Kentucky, 1957, he found chronic problems in military leadership, amid what historians have called a larger doctrinal crisis. They were all commies to a man!
ellauri271.html on line 70: Ranskan kommunistisissa piireissä levinneen tarinan mukaan kansainvälinen naistenpäivä olisi perustunut vuonna 1857 New Yorkissa tapahtuneeseen naisten tekstiilitehtaassa toteuttamaan lakkoon. Liliana Kandelin ja Françoise Picqin mukaan lakon liittyminen naistenpäivään olisi kuitenkin keksitty 1955, jotta päivän yhteys maailman kommunistiseen liikkeeseen ja Neuvostoliittoon voitiin irrottaa ja näin parantaa naisten tasa-arvoa Länsi-Euroopassa ilman siihen siellä liittyviä aatteellisia ennakkoluuloja.
ellauri271.html on line 134: Joku Sari Leukkunen (n.h.) louskutti leukoja Zhivagosta Kiiltomadossa 2005, USAn Irakin ryöstöretken aikana, ennen 2008 pörssiromahdusta. Kirja oli ilmestynyt Tammen keltaisessa kirjastossa uudestaan 2005. Kääntäjä(t): Juhani Konkka Kesäklassikko: Tohtori Živago ja venäläisen älymystön tie. Sari Leukkunen | 31.8.2005
Boris Pasternak (1890–1960), eräs suurimmista venäläisistä runoilijoista, tunnetaan lännessä ennen muuta Tohtori Živagon kirjoittajana. Tämä eeppinen rakkaus- ja aateromaani salakuljetettiin Neuvostoliitosta Italiaan, julkaistiin siellä vuonna 1957 ja käännettiin pian lukuisille kielille. Romaanista tuli lännessä menestys: siinä oli selkeä juoni, joka taipui myös elokuvaksi; se oli helppo tulkita romanttiseksi rakkaustarinaksi, jossa oli surullinen loppu. Elokuvassa hehkutettiin (Suomessa Kolilla kuvattuja) Siperian lumikinoksia ja ulvovia susia, karvahattuisia runoilijoita, kynttilöitä ja kauniita naisia. Pasternakista tuli lännessä tunnettu toisinajattelija ja romanttisen slaavilaisuuden inkarnaatio.
ellauri271.html on line 138: Pasternak tunsi aiheensa, hän oli itse syntyperältään ja ammatiltaan osa älymystöä, ja monilla kirjan henkilöillä oli todellisuuspohjainen esikuva. Hän kirjoitti kirjaansa vuosina 1945–1954 ja valoi siihen koko elämänkokemuksensa ja taitonsa. Paljon ei jäänyt ylize. Vuosi 1917 oli älymystölle suuri pettymys.
ellauri271.html on line 168: Näin tapahtui lopulta myös Boris Pasternakille. Häntä pyrittiin kontrolloimaan vangitsemalla puoliso Olga Ivinskaja, ja vuonna 1958 hänet pakotettiin luopumaan Nobelin kirjallisuuspalkinnosta. Pasternak häväistiin parjauskampanjassa, jossa Tohtori Živago esitettiin roskateoksena. Mitä se saattaa ollakin, ainakin leffasta päätellen. Tietäisin jos jaxaisin lukea. Samalla Pasternakilta evättiin kirjailijaliiton jäsenyys, mikä rangaistus saattoi johtaa jopa vankileirituomioon, kuten Josif Brodskille kävi muutamaa vuotta myöhemmin. Asiallista selvitystä siitä, missä Pasternak tarkkaan ottaen oli väärässä, ei missään vaiheessa tehty. Ehkä maan kaivaminen äiti Venäjän pepun alta ja sillä tämän hirveän yxinapaisen kapitalistimaailman kätilöinti oli se.
ellauri271.html on line 172: Suomessa Pasternakin romaanista on otettu lukuisia painoksia aina vuodesta 1958 lähtien. Juhani Konkan suomennos on edelleen loistava. Romaanina Tohtori Živago on yhä ajankohtainen: monet sen kuvaamista teemoista eivät ole Venäjällä vieläkään muuttuneet. Mikään ei muutu ryssissä vaikka zaarit vaihtuvat. Ryssä on ryssä vaikka sen voissa paistaisi.
ellauri272.html on line 380: 
ellauri272.html on line 745: 955">Ihminen joka kärkkyi penistä
ellauri275.html on line 527: Toukokuussa 1965 Saksan häviön 20-vuotisjuhlassa pitämässään puheessa Brežnev uudelleenarvioi ja mainitsi Stalinin myönteisesti ensimmäisen kerran. Toisinajattelevien kirjailijoiden Juli Danielin ja Andrei Sinjavskin oikeudenkäynti 14. helmikuuta 1966 oli ensimmäinen sitten Stalinin päivien, ja se merkitsi rajoituksia kulttuuripolitiikkaan. Huhtikuussa 1966 Brežnev sai pääsihteerin viran, joka oli ollut Stalinin virkana vuoteen 1952 asti. Juri Andropovin hallitsema KGB sai enemmän valtaa kuin Stalinin aikana, vaikka maassa ei ollutkaan paluuta 1930- ja 40-luvun vainoihin.
ellauri275.html on line 536: Tamminiemen pesänjakajat-kirjasta (kirj. "Loka" Laitinen) on jo maininta paasauxessa 954243">259. Se löytyi resuisena Emmauxen kirjastosta 0.50 sentin hinnalla. Kiinnosti että ketä olivat ne pesänlikaajat. Ko aikana 1982 ei voinut vähempää kiinnostaa. Silti vittu, Tamminiemen pesänjakajat olivat "Loka" Laitisen perusteella seuraavat:
ellauri275.html on line 604: 1950 oli tavalliset vaalit, jotka voitti Juho Kusti toinen käsi selän takana. Pälvikaljuuntunut Urho ei siitä masentunut, vaan jäi odottamaan vuoroa.
ellauri275.html on line 606: 1956 oli hemmetisti halukkaita Juho Kustin paikalle, ekalla kierroxella 6 ehdokasta sai ääniä. Kommarit taktikoivat Paasikiven ulos pelistä ja loppuotteluun jäi maalaisliiton Kekkonen ja noskejen Fagerholm. Kekkonen voitti 1 äänellä.
ellauri275.html on line 692: Allilujeva rakastui 16-vuotiaana juutalaissyntyiseen elokuvaohjaajaan Aleksei Kapleriin. Stalin ei hyväksynyt heidän romanssiaan, joten Kapler lähetettiin pakkotyöhön Siperiaan ja sen jälkeen Vorkutan teollisuuskaupunkiin nykyiseen Komin tasavaltaan lähelle napapiiriä. 17-vuotiaana Allilujeva rakastui Grigori Morozoviin, joka opiskeli Moskovan yliopistossa. He menivät naimisiin 1945 Stalinin vastahakoisuudesta huolimatta, eikä tämä halunnut tavata Morozovia. Allilujeva synnytti pojan Josifin, ja pariskunta erosi vuonna 1947. Allilujevan seuraava puoliso oli Juri Ždanov, jonka isä oli tunnettu neuvostoliittolainen poliitikko ja Stalinin oikea käsi Andrei Ždanov, joka oli Suomessa rauhanteon jälkeen valvontakomission johtaja. He menivät naimisiin vuonna 1949 ja saivat vuonna 1950 tyttären Jekaterinan. Tämäkin liitto purkautui myöhemmin. Ollessaan sairaalassa 1963 Allilujeva tapasi intialaisen kommunistin Brajesh Singhin, joka oli käymässä Moskovassa. Singh oli hyväkäytöksinen idealisti, mutta kärsi vakavista sairauksista, kuten keuhkoputken tulehduksesta ja keuhkolaajentumasta. Brajeshin ja Allilujevan romanssi syttyi, kun pariskunta lomaili Mustanmeren rannalla Sotšissa. Singh palasi Moskovaan vuonna 1965 ja toimi tulkkina. Heidän ei sallittu avioitua. Singh kuoli vuonna 1966, ja Allilujeva sai luvan lähteä viemään Singhin tuhkaa Gangesjokeen. Ollessaan Intiassa kaksi kuukautta hän kiintyi maan tapoihin. Allilujeva piti Singhiä puolisonaan, vaikka he eivät menneet naimisiin.
ellauri275.html on line 792:
ellauri276.html on line 486: Vuonna 1952 Kavanagh julkaisi oman aikakauslehtensä, Kavanagh´s Weekly: A Journal of Literature and Politics, yhdessä veljensä Peterin kanssa ja hänen rahoittamana. Se ilmestyi noin 13 numeroa 12. huhtikuuta 5. heinäkuuta 1952. Vuonna 1954 kaksi suurta tapahtumaa muutti Kavanaghin elämän. Ensin hän aloitti kunnianloukkausoikeudenkäynnin The Leader -nimistä lehteä vastaan, koska se julkaisi nimettömästi kirjoitetun profiilin hänestä alkoholisienenä. Kavanagh oli tehnyt lukuisia vihollisia elokuva- ja kirjallisuuskritiikissaan ja kirjoittanut puheita virkamieskuntaa, taideneuvostoa ja irlantilaista kielen liikettä vastaan, joten teoksen mahdollisia tekijöitä oli monia. Aiemman kunnianloukkauskokemuksensa perusteella hän uskoi saavansa tuomioistuimen ulkopuolisen sovinnon. Lehti palkkasi kuitenkin entisen (ja tulevan) taoiseachin ja oikeusministerin (1926–1932)John A. Costello heidän asianajajakseen, joka voitti tapauksen, kun se tuli oikeudenkäyntiin.
ellauri276.html on line 490: Vuonna 1955 Macmillan hylkäsi Kavanaghin runojen konekirjoituksen, mikä sai runoilijan hyvin masentuneeksi. Patrick Swift vieraili Dublinissa vuonna 1956, ja Kavanagh kutsui hänet katsomaan konekirjoitusta. Sitten Swift järjesti runojen julkaisemisen englantilaisessa kirjallisuuslehdessä Nimbus (19 runoa julkaistiin). Tämä osoittautui käännekohtaksi ja Kavanagh alkoi saada suosiota, jonka hän oli aina tuntenut ansaitsevansa. Hänen seuraava kokoelmansa, Come Dance with Kitty Stobling, liittyi suoraan Nimbuksen minikokoelmaan.
ellauri276.html on line 492: Vuosina 1959–1962 Kavanagh vietti enemmän aikaa Lontoossa, missä hän osallistui Swiftin X- lehteen. Tänä aikana Kavanagh asui silloin tällöin viinahöyryisenä ja muutenkin pahanhajuisena Swiftsien luona Westbourne Terracessa. Hän piti luentoja University Collegessa Dublinissa ja Yhdysvalloissa, edusti Irlantia kirjallisissa symposiumeissa ja hänestä tuli Guinness Poetry Awards -palkinnon tuomari.
ellauri276.html on line 595:
English Folk Songs [1959] / track 49 Historical Folk. Henry Burstow sang The Ploughman in 1909 to Ralph Vaughan Williams [ VWML RVW2/2/194 ]. This version was printed in 1959 in Vaughan Williams' and Lloyd's The Penguin Book of English Folk Songs, which commented: This song started out, as some songs will, with intent to end otherwise. Mr Burstow's first verse was originally:
ellauri276.html on line 673: 95">Burned sugar on the stove
ellauri276.html on line 824: Toisen sairauskohtauksen jälkeen vuonna 1892 Bottomley jätti pankin ja muutti Cartmeliin, Lancashireen elääkseen intohimoista intensiivistä meditaatiota ja mietiskelyäkin ja aloitti runojen kirjoittamisen. Täällä vuonna 1895 hän tapasi Emily Burtonin. He menivät naimisiin vuonna 1905. Pariskunta asui vuodesta 1914 Silverdalessa, lähellä Carnforthia kuolemaansa asti. 1920 - luvulla hän oli Village Drama Societyn puheenjohtaja. Vuonna 1944 hänelle myönnettiin kirjallisuuden kunniatohtori Leedsin yliopistossa. Bottomley kuoli vuonna 1948 eläen vaimoaan alle vuodella. Heidän tuhkansa haudataan St. Fillanin kappeliin juurella Dundurn, Perthshire.
ellauri276.html on line 828: Hänen ensimmäinen kirjansa The Mickle Drede and Other Verses painettiin yksityisesti Kendalissa vuonna 1896, ja hän kirjoitti monia muita runoja ja näytelmiä, joita esittivät yleensä amatöörit tai kokeellisessa teatterissa. Bottomley toimitti myös Isaac Rosenbergin runoutta vuonna 1922, jota hän oli rohkaissut kirjeenvaihtajana vuodesta 1915 lähtien; kun taas hänen läheinen työtoverinsa säveltäjä Edgar Bainton (1880–1956) sävelsi The Crier by Night -musiikkiin.
ellauri276.html on line 938: May Bradley lauloi Kaikki iloiset kaverit nauhoitteella, jonka Fred Hamer teki Ludlowissa Shropshiressa vuosina 1959–1966. Se sisällytettiin vuonna 2010 hänen Musical Traditions -antologiaan Sweet Swansea. Rod Stradling huomautti:
ellauri276.html on line 997: Saaristolainen historioitsija Alan Phillips antoi meille vihjeen tästä laulusta, jota laulettiin vielä 1950-luvulla Brightstonessa – tässä tapauksessa Brookin Bob Cassell. Bob Cassell oli osa voimakasta West Wightin lauluperinnettä, jonka keskipisteenä olivat The New Inn at Brighstone ja The Sun Inn at Hulverstone. Tämän perinteen kaiut jatkuvat Graham Keepingin upeassa laulussa. Versiossamme käytetään Hampshiren sävelmää ja sanoja, jotka julkaistiin Lucy Broadwoodin Englanninkielisessä County Songsissa (1893).
ellauri277.html on line 111: Kahlil Gibran syntyi vuonna 1883 nykyisen Libanonin alueella Besharrin kylässä, Valkean vuoren juurella. Gibranin perhe oli vanhaa maroniittikristittyjen sukua, ja Libanon kuului tuohon aikaan Osmanien valtakunnan Syyrian maakuntaan. Vuonna 1895 Gibranin perhe hajosi: äiti muutti lapsineen Bostoniin ja isä jäi turkkilaiseen vankilaan. Yhdysvalloissa Kahlil Gibran näytti kuvataiteelliset ja kirjalliset lahjansa ja pääsi taiteellisiin piireihin jo 13-vuotiaana, ja häntä alettiin yleisesti kutsua Profeetaksi. Gibranin perhe lähetti hänet 15-vuotiaana libanonilaiseen yliopistoon, ja neljän vuoden opiskelun jälkeen Gibran palasi Yhdysvaltoihin.
ellauri277.html on line 123: Gibranin isä työskenteli alun perin apteekissa, mutta hänellä oli pelivelkoja, joita hän ei kyennyt maksamaan. Hän meni töihin paikallisen ottomaanien nimittämän järjestelmänvalvojan palvelukseen. Vuonna 1891, kun hän toimi veronkerääjänä, hänet erotettiin ja hänen henkilökuntansa tutkittiin. Khalil vangittiin kavalluksesta, ja viranomaiset takavarikoivat hänen perheensä omaisuuden. Kamila päätti seurata veljeään Yhdysvaltoihin. Vaikka Khalil vapautettiin vuonna 1894, Kamila pysyi päättäväisenä ja lähti New Yorkiin 25. kesäkuuta 1895 ja otti mukaansa Boutrosin, Gibranin, Mariannan ja Sultanan.
ellauri277.html on line 126: Gibran tuli Josiah Quincy -kouluun 30. syyskuuta 1895. Koulun virkailijat laittoivat hänet erityisluokkaan maahanmuuttajille oppimaan englantia. Hänen nimensä rekisteröitiin käyttämällä englantilaista kirjoitusasua "Kahlil Gibran". Hänen äitinsä alkoi työskennellä ompelijana kauppiaana, joka myi pitsiä ja liinavaatteita, joita hän kantoi ovelta ovelle kuin mustalaiset. Hänen puolivelinsä Boutros Boutros Ghali avasi liikkeen. Gibran ilmoittautui myös taidekouluun Denison Housessa, läheisessä asutustalossa. Siellä opettajiensa kautta hänet esiteltiin avantgardistiseelle bostonilaiselle taiteilijalle, valokuvaaja ja kustantaja F. Holland Daylle, joka "rohkaisi ja tuki" Gibrania hänen "luovissa pyrkimyksissään."
ellauri277.html on line 250: The Prophet received tepid reviews in Poetry and The Bookman, an enthusiastic review in the Chicago Evening Post, and little else. On the other hand, the public reception was intense. It began with a trickle of grateful letters; the first edition sold out in two months; 13,000 copies a year were sold during the Great Depression, 60,000 in 1944, and 1,000,000 by 1957. Many millions of copies were sold in the following decades, making Gibran the best-selling American poet of the twentieth century. It is clear that the book deeply moved many people. When critics finally noticed it, they were baffled by the public response; they dismissed the work as sentimental, overwritten, artificial, and affected.
ellauri277.html on line 293: Dumka, Kyiv, Ukraine. 10. Manilov, V.L. (1995), "National security: values,
ellauri277.html on line 301: 2, pp. 21—24. 13. Gorbulin, V.P. (1995), "In defense of national inte-
ellauri277.html on line 332: Baha’ullahin jälkeen uudeksi johtajaksi nousi Abdulbaha’, joka levitti bahai-uskoa Lähi-idän ulkopuolelle. Hänen seuraajansa Shoghi Effendi tulkitsi uskontoa niin, että se sai nykyisen muotonsa, ja perusti neuvostoja ohjaamaan bahai-uskoa. Effendi kuoli vuonna 1957. Alkuaikojen väljästi järjestäytynyt liike alkoi 1930-luvulta lähtien järjestäytyä muiden uskontojen tavoin teokraattisesti. Vuonna 1963 valittiin ensimmäinen Yleismaailmallinen oikeusneuvosto johtamaan uskontokuntaa Israelin Haifasta käsin. Mixi sieltä?
ellauri277.html on line 348: Effendin johdolla herätysliike muuttui järjestäytyneeksi uskonnoksi 1930-luvulta lähtien. Hänen toimikautenaan valmistuivat muun muassa Babin hautapyhäkkö ja Kansainvälinen arkistorakennus. Vuonna 1944 Effendi kirjoitti bahai-historian sata ensimmäistä vuotta käsittävän teoksen, God Passes By. God was here but he left early. Hänen toimiensa ansiosta bahai-usko saavutti vuonna 1948 ei-valtiollisiin järjestöihin kuuluvan aseman Yhdistyneissä kansakunnissa. Effendi kuoli vuonna 1957, minkä jälkeen johtajuus on ollut pikemminkin ryhmällä kuin yksittäisellä henkilöllä. Vuonna 1963 valittiin ensimmäinen Yleismaailmallinen oikeusneuvosto johtamaan uskontokuntaa Israelin Haifasta käsin.
ellauri277.html on line 350: Bahai-usko tuli Suomeen eri lähteiden mukaan 1920-luvulla uskonnonvapauslain siivellä tai size tuli 1930-luvun lopulla amerikansuomalaisten mukana. Säännöllinen toiminta aloitettiin vuonna 1938, mutta ensimmäinen järjestö, Helsingin Bahai Seura ry, perustettiin vuonna 1952. Vielä tässä vaiheessa useimmat jäsenet eivät ajatelleet järjestöä erillisenä uskontona. 1960-luvun alussa perustettiin paikallishallinnot Tampereelle, Lahteen ja Turkuun, ja valtakunnallinen seura rekisteröitiin uskonnolliseksi yhdyskunnaksi vuonna 1963 nimellä Suomen Bahai-yhdyskunta. 1970-luvulla yhdyskunta aloitti aktiivisen lähetystyön muun muassa lentolehtisin ja musiikkiryhmien esityksillä, ja yhdyskunnan jäsenmäärä kaksinkertaistui vuosien 1972 ja 1973 aikana. Nykyisin yhdyskunnalla on 568 jäsentä (2010) and growing (LOL). Tunnettuja suomalaisia bahaita ovat vaatturi ja juontaja Arman Alizad (oikeasti?), juontaja-toimittaja Aram Aflatuni, bahai-yhteisön tiedottaja, toimittaja Sohelia Mikkonen sekä Pirkko Zillesin utelias mökkinaapuri.
ellauri277.html on line 414: Universal House of Justice totesi vuonna 1995 ja on toistanut siitä lähtien, että seksuaalisuutta koskevat opetukset on esitetty uskon kirjoituksissa ja että "Oikeustalolla ei ole valtuuksia muuttaa tätä selkeää opetusta homoseksuaalisuudesta." Entinen baháʼí homo William Garlington sanoi, että baháʼí-asema Yhdysvalloissa "voidaan korkeintaan luonnehtia sympaattiseksi paheksumiseksi" homoseksuaalisuutta kohtaan. Kikkeliä ei vaadita enää irti väännettäväxi.
ellauri278.html on line 57: Huovinen kävi Kajaanin yhteislyseota. Koulun katkaisi sota, johon Huovinen osallistui vapaaehtoisena ilmatorjuntamiehenä jatkosodan loppuvaiheessa kesällä 1944. Hänen isänsä Juho Huovinen oli mielipiteiltään antifa, mikä jäi kaihertamaan pojan mieltä. Veikko Huovinen suoritti ylioppilastutkinnon sodan jälkeen 1946, oli metsätöissä ja lähti sitten opiskelemaan Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan, mistä hän valmistui metsänhoitajaksi 1952. Opiskeluaikanaan hän oli hiljainen ja eristäytynyt, ja sellaisena hän piti itseään myöhemminkin. Opiskeluvuosinaan Helsingissä Huovinen asui erään lääketieteen opiskelijan alivuokralaisena Töölössä. Kontaktit vuokraisännän ja alivuokralaisen välillä jäivät miltei olemattomiksi. Yli viidenkymmenen kirjailijavuotensa aikana hän esiintyi julkisuudessa harvoin. Hän suoritti asepalveluksensa Nurmeksen Jokikylässä 1947-48 konekiväärikomppaniassa (II/JR 3). Sotilasarvoltaan Huovinen oli korpraali koska ei saanut koskaan määräystä kertausharjoituksiin ja valvontakomissio oli kieltänyt reservinupseerien kouluttamisen. Seli seli, se ei kelvannut edes AUK:hon.
ellauri278.html on line 59: Huovinen työskenteli metsänhoitajana vuosina 1953–1956, ja näihin aikoihin hän tapasi tulevan puolisonsa, hammaslääkäri Hilkka Hemmingin. Pari avioitui vuonna 1958. Tämän jälkeen Huovinen jättäytyi vapaaksi kirjailijaksi ilman sarvia ja hampaita. Kirjoittamisen ohella hän toimi myös kirjojen toimittajana ja kuvateosten tekstittäjänä.
ellauri278.html on line 142: Kuuluisa georgialainen runoilija, kouluttaja ja julkisuuden henkilö Akaki Lounssseteli kirjoitti kansanlauluksi tyylitellyn runon "Suliko" vuonna 1895, ja se julkaistiin samana vuonna sosiaalidemokraattisessa viikkolehdessä "Kvali" (კვალი, gruzia: "Vako"), julkaistu Tiflisissä. Jonkin ajan kuluttua runoilija pyysi sukulaistaan Barbara (Varinka) Lounasseteliä (ennen avioliittoaan Machavariania), joka asui ja työskenteli lounasruokalassa Zestofiltin kaupungissa, säveltämään musiikkia kitaralla laulamista varten tähän runoon.
ellauri278.html on line 155: He is known as a state prosecutor of Joseph Stalin's Moscow Trials and in the Nuremberg trials. He was the Soviet Foreign Minister from 1949 to 1953, after having served as Deputy Foreign Minister under Vyacheslav Molotov since 1940.
ellauri278.html on line 185:
ellauri278.html on line 204: Maxim Maximovich Litvinov (Russian pronunciation: [mɐkˈsʲim mɐkˈsʲiməvʲɪtɕ lʲɪˈtvʲinəf]; born Meir Henoch Wallach; 17 July 1876–31 December 1951) was a Russian revolutionary, and prominent Soviet statesman and diplomat who served as People´s Commissar for Foreign Affairs from 1930 to 1939. Hizi sekin oli jutku!
ellauri278.html on line 262: Maxim Litvinov died on on 31 December 1951. After his death, rumours he was murdered on Stalin´s instructions to the Ministry of Internal Affairs circulated. According to Anastas Mikoyan, alorry deliberately collided with Litvinov´s car as it rounded a bend near the Litvinov dacha on 31 December 1951, and he later died of his injuries. British television journalist Tim Tzouliadis stated; "The assassination of Litvinov marked an intensification of Stalin´s anti-Semitic campaign". According to Litvinov´s wife and daughter, however, Stalin was still on good terms with Litvinov at the time of his death. They said he had serious heart problems and was given the best treatment available during the final weeks of his life, and that he died from a heart attack on 31 December 1951. After Litvinov´s death, his widow Ivy remained in the Soviet Union until she returned to live in Britain in 1972.
ellauri278.html on line 281: Molotov toimi toisen maailmansodan jälkeen ulkoministerinä vuoteen 1949, jolloin Andrei Vyšinski korvasi hänet. Hänen (juutalainen?) vaimonsa Polina Žemtšužina pidätettiin vuonna 1948 maanpetoksesta, jota on luonnehdittu osaksi juutalaisvastaista kampanjaa Israelin ajauduttua Neuvostoliittoa vastaan kylmässä sodassa. Molotov itse erotettiin politbyroosta vuonna 1952.
ellauri278.html on line 283: Stalinin kuoleman jälkeen vuonna 1953 Molotov pääsi takaisin politbyrooseen ja toimi jälleen ulkoministerinä vuoteen 1956. Nikita Hruštšovin paheksuttua Stalinin rikoksia XX puoluekokouksessa helmikuussa 1956, ja Molotovin puolueen muiden stalinistien kanssa hävittyä valtataistelun Hruštšoville, hän joutui erinäisiin merkityksettömiin asemiin, kuten Mongolian suurlähettilääksi vuosiksi 1957–1960 ja Neuvostoliiton pysyväksi edustajaksi kansainväliseen ydinenergiakomissioon (IAEA) Wienissä vuosiksi 1960–1961. Vuonna 1961 Stalinin vastainen linja jatkui XXII puoluekokouksessa, ja vuoteen 1964 mennessä Molotov erotettiin puolueesta kokonaan.
ellauri278.html on line 324: Rawhide is an American Western TV series starring Eric Fleming and Clint Eastwood. The show aired for eight seasons on the CBS network on Friday nights, from January 9, 1959, to September 3, 1965, before moving to Tuesday nights from September 14, 1965, until December 7, 1965, with a total of 217 black-and-white episodes. The series was produced and sometimes directed by Charles Marquis Warren, who also produced early episodes of Gunsmoke. The show is fondly remembered by many for its theme, "Rawhide".
ellauri278.html on line 352: Teloitukset kestivät huhtikuun alusta toukokuun puoliväliin 1940 osana leirien "purkamisoperaatiota". KGB: n puheenjohtajan A. N. Shelepinin muistiinpanossa (1959) ilmoitettujen tietojen mukaan ammuttiin yhteensä 21 857 ihmistä, joista 4 421 ihmistä ammuttiin Katynissa, 3 820 henkilöä Harkovassa, 6 311 henkilöä Kalininissa ja 7 305 henkilöä leireissä ja vankiloissa Länsi-Ukrainassa ja Länsi-Valko-Venäjällä.
ellauri278.html on line 439: Konstantin Päts pääsi Stalinin kuoleman jälkeen joulukuussa 1954 palaamaan Viron maaperälle, kun häntä pidettiin lyhyen aikaa Jämejalan mielisairaalassa Viljandin lähellä, sitten jonkun aikaa Jälän kentällä Kuopion lähellä. Hän kuoli psykiatrisessa sairaalassa Buraševossa, Tverin alueella 18. tammikuuta 1956. Hullu mikä hullu, hullu kuin pullosta tullu. Hänet haudattiin Kalininin kaupungin lähellä olevalle hautausmaalle. Pätsin maalliset jäännökset noudettiin takaisin Viroon "olojen muututtua" ja haudattiin uudelleen 21.10.1990 Tallinnan Metsakalmistuun, josta hän oli aikoinaan noussutkin esiin revenanttina.
ellauri278.html on line 530: Toisen maailmansodan jälkeen tätä konepistoolia valmistettiin mm. Kiinassa, Unkarissa, Puolassa kuin Pohjois-Koreassakin. Korean sodassa 1950-53 pohjoisen joukot käyttivät yleisesti PPSh-41:tä, ase oli käytössä Kuuban vallankumouksessa ja Viet Kong käytti asetta vielä 1970-luvulla Vietnamin sodassa. Satunnaisia kappaleita on vielä nykypäivänäkin käytössä konflikteissa siellä täällä erinäisillä pienillä ryhmillä.
ellauri279.html on line 225: Yhtäkkiä kaikki juutalaiset olivat mahdollisia pettureita, neuvostovaltion vihollisia, vakoojia Yhdysvaltain ja Britannian tiedustelupalvelun palveluksessa. Stalinin suorasta käskystä JAC:n johtaja Solomon Mikhoels murhattiin Minskissä tammikuussa 1948, ja 12. elokuuta 1952 mennessä käytännössä kaikki JAC:n jäsenet oli pidätetty ja ammuttu.
ellauri279.html on line 227: Tammikuussa 1949 Neuvostoliiton joukkotiedotusvälineet käynnistivät massiivisen propagandakampanjan "juurettomia kosmopoliitikkoja" vastaan, jotka oli selvästi suunnattu juutalaisille. Marx huomautti tuolloin: "Hitler halusi tuhota meidät fyysisesti, Stalin haluaa tehdä sen hengellisesti." 12. elokuuta 1952 teloitettiin ainakin kolmetoista merkittävää jiddišinkielistä kirjailijaa tapahtumassa, joka tunnetaan nimellä "Murhattujen runoilijoiden yö" ("Ночь казненных поэтов").
ellauri279.html on line 242: Abakumovin pidätyksen jälkeen Ryuminista tuli nopeasti MGB:n varaministeri ja tutkintayksikön päällikkö. Mutta Stalin ei ollut hölmö, ja tunnisti Ryuminin siitä, mikä hänellä todella oli, kutsumalla häntä "tyngäxi". Niinpä väitetty juutalaisten lääkäreiden juoni ( dyelo vrachey ) paljastettiin politbyroolle vasta marraskuussa 1952, paasaajan jo päästyä naistenklinikalta kotia, ja Venäjälle ja muulle maailmalle vasta tammikuussa 1953, jolloin se julkistettiin Pravdassa.
ellauri279.html on line 246: Lopulta vain Stalinin kuolema 5. maaliskuuta 1953 pelasti lääkärit, juutalaiset ja mahdollisesti koko maailman uhkaavalta holokaustilta – ja jopa kolmannelta maailmansodalta! Viimeisenä herkkupalana tämä asiakirja lisää rikosteknisiä todisteita jatkuvalle epäilylle siitä, että Stalinin myrkyttivät hänen oman lähipiirinsä jäsenet, jotka myös pelkäsivät oman henkensä puolesta.
ellauri279.html on line 263: Vuonna 2015 alkoi raivoisa keskustelu Farian ja Ezekiel Emanuelin välillä bioetiikkaa ja pitkäikäisyyttä koskevista kysymyksistä, kun jälkimmäinen julkaisi artikkelin, jossa todettiin, että elämä ei ole elämisen arvoista 75 vuoden iän jälkeen ja että pitkäikäisyys ei ollut kannattava tavoite terveydenhuoltopolitiikassa. Faria kiisti tämän väittäen, että elämä voisi olla hedelmällistä ja palkitsevaa tuon iän jälkeenkin, jos terveellisiä elämäntapoja ohjataan. Faria toteaa, että pitkäikäisyys on kannattava tavoite ja että James Friesin sairastuvuuden pakkaaminen tulisi päivittää hypoteesista teoriaksi. Tämä keskustelu asettaa myös perinteiset yksilöön perustuvat lääketieteen etikot vastakkain modernin bioetiikan liikkeen utilitaristiseen näkökulmaan. Kohtapa Faria pääseee testaamaan asiaa in pirsuna pirsunamente, se on näät syntynyt 1952 kuten tämä paasaaja, jääkärien juonen ja tapettujen runoilijoiden vuotena.
ellauri279.html on line 275: Heinä-elokuussa 1937 hän työskenteli jälleen Sverdlovskin alueen viestintäosaston pääkirjanpitäjänä. Ryuminia syytettiin varojen väärinkäytöstä ja siitä, että hän nautti alueellisen viestintäosaston johtajan holhouksesta, joka oli tuolloin pidätetty "kansan vihollisena". Tämän kuultuaan Ryumin lähti Moskovaan. Sodan aikana hän opiskeli Neuvostoliiton NKVD:n korkeakoulussa (22. heinäkuuta - syyskuuta 1941 ), minkä jälkeen hän oli tutkintatyössä Arkangelin sotilaspiirin kansalaisjärjestössä NKVD - ROC "Smersh". Hän oli Suomen Akatemian erityisen tärkeiden tapausten tutkintayksikön vanhempi tutkija ( 21. syyskuuta 1949 - 10. heinäkuuta 1951 ).
ellauri279.html on line 277: Vuonna 1951 hän sai nuhteen tutkintamateriaaleja sisältävän kansion kadottamisesta virallisessa bussissa. Hän myös piilotti johtajilta tosiasioita, jotka vaaransivat hänen sukulaisensa - Ryuminin isä oli Sauli Niinistön kokoluokan nyrkki, hänen veljeään ja sisartaan syytettiin varkaudesta, ja hänen appinsa palveli Kolchakin kanssa sisällissodan aikana.
ellauri279.html on line 281: 17. maaliskuuta 1953 Stalinin kuoleman jälkeen hänet pidätettiin ja pidettiin Lefortovon vankilassa. Kuulusteluissa hän kielsi syytökset vihollisen toiminnasta ja myönsi mielellään yksittäiset virheet. Hän ilmaisi haluavansa työskennellä missä tahansa virassa, jonne puolue lähettää hänet. Beria puhui kahdesti tyngän kanssa. Ensimmäistä kertaa hän rohkaisi Ryuminia, että hän voisi saada anteeksi, jos hän "paljastaa takapuolensa kokonaan". 28. maaliskuuta 1953 käytiin toinen keskustelu, joka päättyi 25 minuutin kuluttua lauseeseen: "Nähdään taas, paizi et sinä minua. Me eliminoimme sinut." Myöhemmin Ryumin alkoi väittää, että häntä vastaan nostivat kanteen "kansan viholliset Beria, Kobulov, Goglidze jaVlodzimirsky, joihin hän sekaantui."
ellauri279.html on line 283: Ryumin pakotti neuvostolain kiellettyjä tutkintamenetelmiä käyttäen pidätetyt panettelemaan itseään ja muita henkilöitä tehtyään vakavampia rikoksia - maanpetos, sabotaasi, vakoilu jne. Myöhempi tutkinta totesi, että näillä syytöksillä ei ollut perusteita, näihin rikoxiin syyllistyneet ovat täysin kuntoutuneet ("Pravda", 8. heinäkuuta 1954). Neuvostoliiton korkeimman oikeuden sotilaskollegio tuomitsi hänet 7. heinäkuuta 1954 kuolemantuomioon ja omaisuuden takavarikointiin.
ellauri279.html on line 285: 19. heinäkuuta 1954 Neuvostoliiton PVS vetosi Ryuminiin. M.D. kielsi antamasta anteeksi. Ammuttu 22. heinäkuuta 1954 klo 21.05. Hänen ruumiinsa tuhkattiin samana päivänä kello 10 illalla. Tuhkat haudattiin yhteiseen hautaan "luottamattomille tuhkille" Moskovan uudelle Donskoyn hautausmaalle. Ei talvikunnostettu.
ellauri279.html on line 318: Rangaistuksen aluksi Solženitsyn oli kahdessa vankilassa Moskovassa. Sitten hänet siirrettiin lähiseudulle ojennustyöleirille, jossa hän kuljetti puutavaraa, ja seuraavaksi toiselle, jota kutsuttiin ”Uudeksi Jerusalemiksi”, jossa hän kaivoi savea. Sieltä hänet vietiin Kazakhstaniin leirille, jota kutsuttiin ”Galogan portiksi”, jossa lapioitiin potaskaa. Eli siis vuonna 1950 Solzhenitsyn lähetettiin poliittisten vankien "erityisleiriin" Ekbatanin kaupunkiin Kazakstaniin. Siellä hän työskenteli kaivosmiehenä, muurarina ja valimon työnjohtajana. Hänen kokemuksensa Ekibastuzissa muodostivat perustan kirjalle Yksi päivä Ivan Denisovichin elämässä.Hän koki moraalisen ja henkisen murtumisen yrittäessään vältellä vartijan vaatimuksia raportoida vankitovereistaan. Hän ei antanut tietoja. Hän viittasi noihin yhdeksään kuukauteen Galogan portissa elämänsä alhaisimpina aikoina. Tulipahan sentään tehtyä rehellistä työtä edes sekin aika.
ellauri279.html on line 322: Aika vankileireissä päättyi helmikuussa 1953, mutta Solženitsyn jäi asumaan Kazakstaniin, jossa hän työskenteli muun muassa opettajana. Karkotuksessa hän sairastui syöpään, josta sai aineistoa teokseensa Syöpäosasto. Hänet kuntoutettiin taitavien juutalaisten lääkärien toimesta vuonna 1955, ja hän pääsi 1956 takaisin Venäjälle Rjazaniin.
ellauri279.html on line 388: Vuodesta 1976 lähtien länsisaksalainen kirjailija ja kriminologi Frank Arnau syytti Solženitsyniä leirin "kirjallisesta varkaudesta" viitaten kopioon niin sanotun "Vetrovin irtisanomisen" nimikirjoituksesta, joka on päivätty 20. tammikuuta 1952. Syytösten syynä oli itse Solženitsynin kuvaus Gulagin saariston toisen osan 12. luvussa prosessista, jolla NKVD-upseerit rekrytoivat hänet tiedottajiksi (salanimellä "Vetrov"). Solženitsyn korosti myös, että ollessaan virallisesti värvätty, hän ei kirjoittanut yhtäkään irtisanomista. Jopa tšekkoslovakialainen toimittaja Tomasz Rzezach, joka kirjoitti kirjan Solženitsynin maanpetokierre KGB:n 5. osaston määräyksestä, ei pitänyt mahdollisena käyttää tätä Arnaun hankkimaa "asiakirjaa". Solženitsyn toimitti lännen lehdistölle näytteitä käsikirjoituksestaan käsinkirjoituksen tutkimista varten, mutta Arnau kieltäytyi suorittamasta tutkimusta. Arnauta ja Rzezachia syytettiin puolestaan yhteyksistä Stasiin ja KGB:hen, joiden viides osasto osana Operation Spideriä yritti häpäistä Solženitsyniä.
ellauri279.html on line 398: 1957 - mitali "Voitosta Saksasta suuressa isänmaallisessa sodassa 1941-1945".
ellauri279.html on line 400: 1958 - mitali "Koenigsbergin valloituksesta"
ellauri279.html on line 416: Keväällä 1995 myönnettiin italialaisen satiiristin Vitaliano Brancatin mukaan nimetty kirjallisuuspalkinto, (italialainen) Rus.
ellauri279.html on line 447: Solzhenizyn teki näennäisen takinkäännön henkkoht enkan kääntämällä takkia nuipperin ja näipperin. Mielipiteeni olivat ennen radikaaleja nyt ne ovat konservatiiviset. Carlos Fuentes oli toinen takinkääntäjä. Isä Rafu oli sotinut Wilsonia vastaan Huertan jupakassa, ja sixi Carloskin rupesi eka kommunistixi. Mutta se kävi kouluja Yhdysvalloissa ja opiskeli isän käskystä lakia kynäilyn sijasta, ja sitä tietä Carloxesta tuli ensin hallituxen kätyri ja lopulta takinkääntäjä. Fuentes ja toinen meksikolainen kirjailija, Nobel-palkittu Octavio Paz ajautuivat 1990-luvulla riitoihin. He olivat ystävystyneet 1950 ja olivat tämän tehneet paljon yhteistyötä. Heidän välinsä alkoivat kuitenkin rakoilla 1980-luvulla, kun Fuentes kannatti sittemmin pahoixi takinkääntäjixi osoittautuneita Nicaraguan sandinisteja, jotka Paz tuomitsi. Paz oli oikeassa että Fuentesilta puuttui todellinen meksikolainen identiteetti. Sen se oli korvannut jenkki identiteetillä. Tämän se osoitti kynäilemällä useitakin amerikkalaishenkisiä NYT bestsellerejä.
ellauri279.html on line 460: Fuentesin ensimmäinen romaani Missä ilma on kirkasta ( La región más transparente ) oli välitön menestys ilmestyessään vuonna 1958. Romaani rakentuu Federico Roblesin tarinan ympärille – joka on hylännyt vallankumoukselliset ihanteensa tullakseen voimakkaaxi rahoittajaxi.
ellauri281.html on line 56: Huovinen kävi Kajaanin yhteislyseota. Koulun katkaisi sota, johon Huovinen osallistui vapaaehtoisena ilmatorjuntamiehenä jatkosodan loppuvaiheessa kesällä 1944. Hänen isänsä Juho Huovinen oli mielipiteiltään antifa, mikä jäi kaihertamaan pojan mieltä. Veikko Huovinen suoritti ylioppilastutkinnon sodan jälkeen 1946, oli metsätöissä ja lähti sitten opiskelemaan Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan, mistä hän valmistui metsänhoitajaksi 1952. Opiskeluaikanaan hän oli hiljainen ja eristäytynyt, ja sellaisena hän piti itseään myöhemminkin. Opiskeluvuosinaan Helsingissä Huovinen asui erään lääketieteen opiskelijan alivuokralaisena Töölössä. Kontaktit vuokraisännän ja alivuokralaisen välillä jäivät miltei olemattomiksi. Yli viidenkymmenen kirjailijavuotensa aikana hän esiintyi julkisuudessa harvoin. Hän suoritti asepalveluksensa Nurmeksen Jokikylässä 1947-48 konekiväärikomppaniassa (II/JR 3). Sotilasarvoltaan Huovinen oli korpraali koska ei saanut koskaan määräystä kertausharjoituksiin ja valvontakomissio oli kieltänyt reservinupseerien kouluttamisen. Seli seli, se ei kelvannut edes AUK:hon.
ellauri281.html on line 58: Huovinen työskenteli metsänhoitajana vuosina 1953–1956, ja näihin aikoihin hän tapasi tulevan puolisonsa, hammaslääkäri Hilkka Hemmingin. Pari avioitui vuonna 1958. Tämän jälkeen Huovinen jättäytyi vapaaksi kirjailijaksi ilman sarvia ja hampaita. Kirjoittamisen ohella hän toimi myös kirjojen toimittajana ja kuvateosten tekstittäjänä.
ellauri281.html on line 141: Kuuluisa georgialainen runoilija, kouluttaja ja julkisuuden henkilö Akaki Lounssseteli kirjoitti kansanlauluksi tyylitellyn runon "Suliko" vuonna 1895, ja se julkaistiin samana vuonna sosiaalidemokraattisessa viikkolehdessä "Kvali" (კვალი, gruzia: "Vako"), julkaistu Tiflisissä. Jonkin ajan kuluttua runoilija pyysi sukulaistaan Barbara (Varinka) Lounasseteliä (ennen avioliittoaan Machavariania), joka asui ja työskenteli lounasruokalassa Zestofiltin kaupungissa, säveltämään musiikkia kitaralla laulamista varten tähän runoon.
ellauri281.html on line 154: He is known as a state prosecutor of Joseph Stalin's Moscow Trials and in the Nuremberg trials. He was the Soviet Foreign Minister from 1949 to 1953, after having served as Deputy Foreign Minister under Vyacheslav Molotov since 1940.
ellauri281.html on line 184:
ellauri281.html on line 203: Maxim Maximovich Litvinov (Russian pronunciation: [mɐkˈsʲim mɐkˈsʲiməvʲɪtɕ lʲɪˈtvʲinəf]; born Meir Henoch Wallach; 17 July 1876–31 December 1951) was a Russian revolutionary, and prominent Soviet statesman and diplomat who served as People´s Commissar for Foreign Affairs from 1930 to 1939. Hizi sekin oli jutku!
ellauri281.html on line 261: Maxim Litvinov died on on 31 December 1951. After his death, rumours he was murdered on Stalin´s instructions to the Ministry of Internal Affairs circulated. According to Anastas Mikoyan, alorry deliberately collided with Litvinov´s car as it rounded a bend near the Litvinov dacha on 31 December 1951, and he later died of his injuries. British television journalist Tim Tzouliadis stated; "The assassination of Litvinov marked an intensification of Stalin´s anti-Semitic campaign". According to Litvinov´s wife and daughter, however, Stalin was still on good terms with Litvinov at the time of his death. They said he had serious heart problems and was given the best treatment available during the final weeks of his life, and that he died from a heart attack on 31 December 1951. After Litvinov´s death, his widow Ivy remained in the Soviet Union until she returned to live in Britain in 1972.
ellauri281.html on line 280: Molotov toimi toisen maailmansodan jälkeen ulkoministerinä vuoteen 1949, jolloin Andrei Vyšinski korvasi hänet. Hänen (juutalainen?) vaimonsa Polina Žemtšužina pidätettiin vuonna 1948 maanpetoksesta, jota on luonnehdittu osaksi juutalaisvastaista kampanjaa Israelin ajauduttua Neuvostoliittoa vastaan kylmässä sodassa. Molotov itse erotettiin politbyroosta vuonna 1952.
ellauri281.html on line 282: Stalinin kuoleman jälkeen vuonna 1953 Molotov pääsi takaisin politbyrooseen ja toimi jälleen ulkoministerinä vuoteen 1956. Nikita Hruštšovin paheksuttua Stalinin rikoksia XX puoluekokouksessa helmikuussa 1956, ja Molotovin puolueen muiden stalinistien kanssa hävittyä valtataistelun Hruštšoville, hän joutui erinäisiin merkityksettömiin asemiin, kuten Mongolian suurlähettilääksi vuosiksi 1957–1960 ja Neuvostoliiton pysyväksi edustajaksi kansainväliseen ydinenergiakomissioon (IAEA) Wienissä vuosiksi 1960–1961. Vuonna 1961 Stalinin vastainen linja jatkui XXII puoluekokouksessa, ja vuoteen 1964 mennessä Molotov erotettiin puolueesta kokonaan.
ellauri281.html on line 323: Rawhide is an American Western TV series starring Eric Fleming and Clint Eastwood. The show aired for eight seasons on the CBS network on Friday nights, from January 9, 1959, to September 3, 1965, before moving to Tuesday nights from September 14, 1965, until December 7, 1965, with a total of 217 black-and-white episodes. The series was produced and sometimes directed by Charles Marquis Warren, who also produced early episodes of Gunsmoke. The show is fondly remembered by many for its theme, "Rawhide".
ellauri281.html on line 351: Teloitukset kestivät huhtikuun alusta toukokuun puoliväliin 1940 osana leirien "purkamisoperaatiota". KGB: n puheenjohtajan A. N. Shelepinin muistiinpanossa (1959) ilmoitettujen tietojen mukaan ammuttiin yhteensä 21 857 ihmistä, joista 4 421 ihmistä ammuttiin Katynissa, 3 820 henkilöä Harkovassa, 6 311 henkilöä Kalininissa ja 7 305 henkilöä leireissä ja vankiloissa Länsi-Ukrainassa ja Länsi-Valko-Venäjällä.
ellauri281.html on line 438: Konstantin Päts pääsi Stalinin kuoleman jälkeen joulukuussa 1954 palaamaan Viron maaperälle, kun häntä pidettiin lyhyen aikaa Jämejalan mielisairaalassa Viljandin lähellä, sitten jonkun aikaa Jälän kentällä Kuopion lähellä. Hän kuoli psykiatrisessa sairaalassa Buraševossa, Tverin alueella 18. tammikuuta 1956. Hullu mikä hullu, hullu kuin pullosta tullu. Hänet haudattiin Kalininin kaupungin lähellä olevalle hautausmaalle. Pätsin maalliset jäännökset noudettiin takaisin Viroon "olojen muututtua" ja haudattiin uudelleen 21.10.1990 Tallinnan Metsakalmistuun, josta hän oli aikoinaan noussutkin esiin revenanttina.
ellauri281.html on line 529: Toisen maailmansodan jälkeen tätä konepistoolia valmistettiin mm. Kiinassa, Unkarissa, Puolassa kuin Pohjois-Koreassakin. Korean sodassa 1950-53 pohjoisen joukot käyttivät yleisesti PPSh-41:tä, ase oli käytössä Kuuban vallankumouksessa ja Viet Kong käytti asetta vielä 1970-luvulla Vietnamin sodassa. Satunnaisia kappaleita on vielä nykypäivänäkin käytössä konflikteissa siellä täällä erinäisillä pienillä ryhmillä.
ellauri282.html on line 144: Kirjaneliö • 1995
ellauri282.html on line 151: Kasvunvara • 1995.
ellauri282.html on line 317:
ellauri282.html on line 356: Ollessaan toipilaana uskonnollisessa hospitaalissa, Loyola syventyi tavanomaisen ritariromanssien puutteessa uskonnolliseen kirjallisuuteen. Loyola luki muun muassa Ludolph Saksikäden (noin 1295 – 1378) kristillistä mietiskelyä käsittelevää teosta Vita Christi (suom. "Kristuksen elämä") ja Jacobus Voraginelaisen (noin 1230–1298) tylsimysten elämää käsittelevään teokseen Legenda jo eläessään. Ludolph ehdottaa, että lukija asettuisi henkisesti evankeliumitarinaan, visualisoimaan pinnasängyn sikiämishetkellä jne. Tämäntyyppinen meditaatio, joka tunnetaan nimellä Simple Contemplation, oli menetelmän perusta. jonka Ignatius esitti henkisissä vällyharjoituksissaan.
ellauri282.html on line 449: 1960-luvulle mennessä hän oli päässyt laajalti inhimilliseen näkemykseen, joka oli syvästi huolissaan maailmasta ja sellaisista asioista kuin rauha, rodullinen suvaitsevaisuus ja sosiaalinen tasa-arvo. Hän oli kehittänyt persoonallisen radikalismin, jolla oli poliittisia vaikutuksia, mutta joka ei perustunut ideologiaan, ja jonka juuret olivat ennen kaikkea väkivallattomuudessa (ahimsa). Hän piti näkemyksensä perustuvana "yksinkertaisuuteen" ja ilmaisi sen kristillisenä tunteena. Hänen New Seeds of Contemplation -teoksensa julkaistiin vuonna 1961. Kirjeessä Nicaraguan katoliselle papille, vapautumisteologille ja poliitikolle Ernesto Cardenalille (joka tuli Getsemaniin mutta lähti vuonna 1959 opiskelemaan teologiaa Meksikoon), Merton kirjoitti: "Maailma on täynnä suuria rikollisia, joilla on valtava voima, ja he kamppailevat kuolemantaistelussa keskenään. Se on valtava jengitaistelu, jossa käytetään hyvin tarkoittaen asianajajia, poliiseja ja pappeja eturintamassaan, jotka hallitsevat papereita, viestintävälineitä ja rekisteröivät kaikki armeijaansa."
ellauri282.html on line 468: Vuonna 1959 Merton aloitti vuoropuhelun moottoripyörävalmistajan D. T. Suzukin kanssa, joka julkaistiin Mertonin Zen and the Birds of Appetitessa nimellä "Tyhjyyden viisaus". Tämä dialogi alkoi Mertonin The Wisdom of the Desert -teoksen valmistuttua. Merton lähetti kopion Suzukille toivoen, että tämä kommentoi Mertonin näkemystä, jonka mukaan aavikkoisillä ja varhaisilla Zen-mestareilla oli samanlaisia kokemuksia. Melkein kymmenen vuotta myöhemmin, kun Zen and the Birds of Appetite julkaistiin, Merton kirjoitti postitse, että "kaikki yritykset käsitellä zeniä teologisella kielellä menevät varmasti ohi pointin", häveten lapsellisia lausuntojaan "esimerkiksi siitä, kuinka ei pidä lähestyä Zeniä." Merton kamppaili sovittaakseen yhteen länsimaisen ja kristillisen impulssin luetteloida ja pukea sanoiksi jokainen kokemus kristillisen apofaattisen teologian ideoiden ja Zen-kokemuksen sanoinkuvaamattoman luonteen kanssa. Joopa joo älä ajattele aivokuorella käytä matelijanaivoja. Siellä tahto ja tunne majailevat.
ellauri282.html on line 511: Siitä huolimatta Keating kuoli St. Joseph's Abbeyssa, Spencerissä, Massachusettsissa 25. lokakuuta 2018 95-vuotiaana.
ellauri282.html on line 540: 2014 Hanhi sai ketjureaktion eikä sen jälkeen pystynyt enää puhumaan, mitä nyt nyökkimään kyllä eli ei. Haluatko kotiin Vietnamiin? Kyllä. Haluatko sanoa vielä jotakin? Ei. Myöhemmmissä ruumissaatoissa oli ihanan rauhallinen tunnelma. Kaikki nää mindfulness-hemmot elää tosi vanhoixi, tääkin retkahti vasta 95-vuotiaana 2022.
ellauri282.html on line 587: Vuonna 1895 Masefield palasi merelle tuulettimella, joka oli tarkoitettu New Yorkiin. Halu tulla kirjailijaksi ja merenkulkijan elämän toivottomuus kuitenkin valtasi hänet, ja New Yorkissa hän hyppäsi laivasta ja matkusti ympäri maaseutua. Hän asui useita kuukausia kulkurina ja ajelehti satunnaisten töiden välillä, ennen kuin palasi New Yorkiin ja löysi töitä baarimikon assistenttina.
ellauri282.html on line 589: Runoilemaan Johnu innostui kanadalaisen Duncan Campbell Scottin runosta. Vuodesta 1895 vuoteen 1897 Masefield työskenteli valtavassa Alexander Smithin mattotehtaassa Yonkersissa, New Yorkissa, missä odotettiin pitkiä työpäiviä ja olosuhteet olivat kaukana ihanteellisista. Hän osti jopa 20 kirjaa viikossa ja söi sekä modernia että klassista kirjallisuutta. Vuonna 1897 Masefield palasi kotiin Englantiin matkustajana höyrylaivalla.
ellauri282.html on line 601: Robert Seymour Bridges OM (23. lokakuuta 1844 – 21. huhtikuuta 1930) oli englantilainen runoilija, joka oli runoilijavoittaja vuosina 1913–1930. Koulutukseltaan lääkäri, hän saavutti kirjallisuuden mainetta vasta myöhään elämässään. Hänen runoissaan näkyy syvä kristillinen usko, ja hän on monien tunnettujen hymnien kirjoittaja. Bridgesin ponnisteluilla 95.html#0.589502">Gerard Manley Hopkins saavutti kuolemanjälkeisen maineen.
ellauri283.html on line 107:
ellauri283.html on line 205: 9568">
Piikkilankoja preerialla
ellauri283.html on line 269: Nykyaikainen Sudanin tasavalta perustettiin vuonna 1956, ja se peri rajansa vuonna 1899 perustetusta anglo-egyptiläisestä Sudanista. Vuotta 1899 edeltävinä aikoina "Sudan" koski pääasiassa Turkin Sudania ja Mahdivaltiota, ja laajemminkin vaihtelevaa aluetta pohjoisen Egyptin ja etelän nykyisen Ugandan, Kenian ja Etiopian naapurialueiden välillä.
ellauri283.html on line 275: Sudanin itsenäistymisestä vuonna 1956 lähtien Sudanin historiaa ovat vaivanneet aivan käsittämättömät ihan vaan sisäiset konfliktit, kuten ensimmäinen Sudanin sisällissota (1955–1972), toinen Sudanin sisällissota (1983–2005), Darfurin sota (2003–2010), huipentui Etelä-Sudanin irtautumiseen 9. heinäkuuta 2011, minkä jälkeen siellä käytiin toinen sisällissota (2013-2020). Kolmas on jo hyvällä alulla (2023).
ellauri283.html on line 351: Monet etelän asukkaat tunsivat olevansa brittien pettämiä kuten tavallista, koska he jäivät suurelta osin uudelta hallitukselta pois mielestä. Uuden hallituksen kieli oli arabia, mutta Etelä-Sudanin byrokraatit ja poliitikot olivat pääosin saaneet englanninkielisen koulutuksen. Brittien vuonna 1953 vapautuneista kahdeksasta uudesta hallituksen paikasta vain neljä annettiin eteläisille.
ellauri283.html on line 355: Helmikuussa 1953 Yhdistynyt kuningaskunta ja Egypti tekivät sopimuksen Sudanin itsehallinnosta ja itsemääräämisoikeudesta. Siirtymäkausi kohti itsenäisyyttä alkoi ensimmäisen parlamentin virkaanastumisesta vuonna 1954. 18. elokuuta 1955 Etelä-Sudanin Toritissa puhkesi armeijan kapina, joka vaikka tukahdutettiin nopeasti, johti entisen eteläisen sissikapinaan. kapinallisia ja merkitsi Sudanin ensimmäisen sisällissodan alkua. 15. joulukuuta 1955 Sudanin pääministeri Ismail al-Azhari ilmoitti, että Sudan julistaa yksipuolisesti itsenäisyyden neljän päivän kuluttua. Sudanin parlamentti julisti yksipuolisesti ja yksimielisesti 19. joulukuuta 1955 Sudanin itsenäisyyden. Ison-Britannian ja Egyptin hallitukset tunnustivat Sudanin itsenäisyyden 1. tammikuuta 1956. Yhdysvallat oli ensimmäisten ulkomaisten valtojen joukossa, jotka tunnustivat uuden valtion. Arabien johtama Khartumin hallitus kuitenkin petti eteläisille annetut lupaukset liittovaltiojärjestelmän luomisesta, mikä johti eteläisen armeijan upseerien kapinaan, joka aiheutti 17 vuotta kestäneen sisällissodan (1955–1972). Sodan alkuvaiheessa satoja etelässä palvelevia pohjoisen byrokraatteja, opettajia ja muita virkamiehiä murhattiin.
ellauri283.html on line 357: Pääministeri Ismail al-Azharin johtama National Unionist Party (NUP) hallitsi ensimmäistä hallitusta, joka pian korvattiin konservatiivisten poliittisten voimien koalitiolla. Vuonna 1958, taloudellisten vaikeuksien ja julkishallinnon lamaannuttaneiden poliittisten manipulaatioiden jälkeen, esikuntapäällikkö kenraalimajuri Ibrahim Abboud kaatoi parlamentaarisen hallinnon verettömällä vallankaappauksella.
ellauri284.html on line 393: Republikaanit (1951–2008)
ellauri284.html on line 410: Eastwood kertoi yrittäneensä ilmoittautua Seattlen yliopistoon vuonna 1951, mutta sen sijaan hänet kutsuttiin Yhdysvaltain armeijaan Korean sodan aikana. Hän pudotteli aina viittauksia Korean sotaan toivoen kaikkien päättelevän, että hän oli taistelussa ja saattaisi olla jonkinlainen sankari. Itse asiassa hän oli ollut hengenpelastaja biizillä Fort Ordissa Pohjois-Kaliforniassa koko työnsä ajan armeijassa.
ellauri284.html on line 412: The Rawhidevuodet (1959–1965) olivat Eastwoodin uran uuvuttavimpia. Hän puhui hampaiden välistä usein kuusi päivää viikossa keskimäärin 12 tuntia päivässä, mutta jotkut ohjaajat silti kritisoivat häntä siitä, ettei hän yrittänyt tarpeeksi kovasti. Vuoden 1963 lopulla Eastwoodin arvosanat alkoivat laskea ja käsikirjoituksista puuttui tuoreus; se peruttiin kauden 1965–1966 puolivälissä.
ellauri284.html on line 424: Hän palasi lännen tyylilajiin ohjatessaan ja näytelleessään elokuvassa Pale Rider (1985), joka perustuu klassiseen westerniin Shane (1953) ja seuraa Sierran sumuista laskeutuvaa saarnaajaa kaivostyöläisten puolelle. Kalifornian kultakuume 1850. Otsikko on viittaus The Four Horsemen of the Apocalypse, koska vaalean hevosen ratsastaja on Death, ja osoittaa yhtäläisyyksiä Eastwoodin läntisen High Plains Drifteriin (1973) moraalin ja oikeudenmukaisuuden teemoiltaan sekä yliluonnollisen tutkimisen osalta. Sitä ylistettiin yhdeksi vuoden 1985 parhaista elokuvista ja parhaaksi westerniksi, joka on nähty huomattavan pitkään. Tämä vuosi (1985) jää elokuvahistoriaan hetkenä, jolloin Clint Eastwood ansaitsi vihdoin kunnioituksen taiteilijana ja Matti Pulkkinen menetti sen teoxella Romaanihenkilön kuolema. Samana vuonna Ram Laor palasi kotiin Kaliforniasta ja uran alamäki alkoi Vuorikadun printterihuoneessa.
ellauri284.html on line 430: Eastwoodin 30. ohjaajareissu tuli Invictus (2009), elokuva, joka perustuu tarinaan Etelä-Afrikan joukkueesta vuoden 1995 rugbyn MM-kisoissa, Hizi Clintiltä Obama sai idean lukea Invictus runon Mandelan hautajaisissa 2013! Vaikkei Clint edes kannustanut Obamaa, teki sille mainospätkän vaaleihin vain rahasta.
ellauri284.html on line 448: Laurie (syntynyt 1954)
ellauri284.html on line 480: Esimerkiksi elokuussa 1959 ilmestyneessä TV Guide -julkaisussa Eastwood kuvattiin punnerruksissa. Hän antoi vinkkejä kuntoon ja ravitsemukseen, kehotti ihmisiä syömään runsaasti hedelmiä ja raakoja vihanneksia, ottamaan vitamiineja ja välttämään sokeripitoisia juomia, liiallista alkoholia ja hiilihydraattien ylikuormitusta. Syö Temen pihviravintolassa pilaantuneita kilon pihvejä! Clint Eastwood Sr:n kuoltua sydixeen jo 64-vuotiaana Clint Eastwood Jr. alkoi filmata entistä nopeammin.
ellauri284.html on line 491: Vuonna 1959 Maharishi aloitti ensimmäisen monista maailmankiertueistaan, jonka aikana hän vietti paljon aikaa Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Hän julkaisi pääteoksensa Olemisen tiede ja elämisen taito vuonna 1963.
ellauri284.html on line 530: Henkinen johtaja on toiminut Intiassa vuodesta 1959 lähtien epäonnistuneen Tiibetin kansannousun jälkeen Kiinan miehitystä vastaan. Myöhemmin hän perusti maanpakohallituksen Pohjois-Intian Dharamshalan kaupunkiin johtaen tuhansia häntä sinne seuranneita tiibetiläisiä.
ellauri284.html on line 688: Robertsin Kandaharissa ja Kabulissa saavuttamien voittojen ansiosta britit pystyivät vetäytymään nolosti päättyneestä Afganistanin valloitusyrityksestään neuvotteluteitse. Vuonna 1881 Roberts nimitettiin Natalin kuvernööriksi ja samalla uudeksi ylipäälliköksi ensimmäisessä buurisodassa, mutta sotatoimet ehtivät loppua brittien tappioon ennen kuin hän pääsi ottamaan komennon. Saatuaan vuonna 1883 ylennyksen kenraaliluutnantiksi hän toimi Intian joukkojen ylipäällikkönä 1885–1893. Tuona aikana käydyssä kolmannessa Burman sodassa Robertsin panos rajoittui lähinnä Intian brittiläisten joukkojen höykyttämiseen. Vuodesta 1895 hän oli Irlannin miehitysjoukkojen ylipäällikkönä.
ellauri284.html on line 696: Paroni kuoli sukupuuttoon lordi Robertsin kuoltua vuonna 1914. Häntä seurasi viscountin ja jaarlin virassa erityisjäännösten mukaan hänen vanhin tyttärensä, toinen kreivitär. Hän kuoli naimattomana, ja hänen seuraajakseen tuli hänen nuorempi sisarensa, kolmas kreivitär. Jälkimmäisen poika ja ainoa lapsi luutnantti Frederick Roberts Alexander Lewin kuoli taistelussa toisessa maailmansodassa, ja sen seurauksena viscountiteetti ja kreivitär kuolivat sukupuuttoon, kun kolmas kreivitär kuoli vuonna 1955. Kaikki vilustuivat.
ellauri285.html on line 55: Ensimmäinen käynti Sysmiössä vuoden 2023 keväällä. Seijan vanha valkoinen Pannonia-polkupyörä ja Patti Mulkkisen Suomi Sata paasausromaani lähtee mukana. Nyt mulla on tää plus Patti Mulkkisen jouzenlaulu, joista on hyvä paasata samalla kerralla. Paska jätkä ilman muuta, mutta sen paasauxissa on paljon tutunomaista. Patin 2 viimeistä tiiliskiveä ei pitäisi ollenkaan yrittää arvostella romaaneina, sillä ne ovat puhtaita paasauxia. Tämä albumi on jatkoa albumissa 282 alkaneeseen Patti Mulkkisen riivintään. Aihe jatkuu 10 albumia myöhemmin albumissa 95.html#17829">295.
ellauri285.html on line 215: Knut Possen posse käytti ruutia tai taistelukaasua ryssää vastaan jo vanhan vihan alussa 1495. Usan Blackhawk helikopteri on kuin Maserati verrattuna ryssän lentävään kuorma-autoon M17. Ukraina voisi käyttää niitä vaikka 250 jos Usa antaisi.
ellauri285.html on line 599: Mordechai Vanunu (hepr. מרדכי ואנונו; s. 13. lokakuuta 1954) on israelilainen ydinteknikko ja rauhanaktivisti, joka paljasti Israelin ydinaseohjelman brittilehdistölle vuonna 1986. Israelin tiedustelupalvelu Mossadin agentit kaappasivat hänet Roomasta ja kuljettivat Israeliin, jossa hänet tuomittiin maanpetoksesta vankeuteen. Hän vapautui keväällä 2004 kahdeksantoista vuoden vankeuden jälkeen, mutta hän ei saa poistua Israelista.
ellauri285.html on line 700: Maan sisäisessä politiikassa Mitterrandin toimia varjostivat sarja talouskriisejä ja konservatiiviset parlamentit (1986–1988 ja 1993–1995), niin kutsutut cohabitationin (suom. yhteiselo) ajat, jolloin pääministeri ja presidentti edustivat eri puolueita. Pääministerinä toimi ensimmäisen cohabitationin aikana Jacques Chirac . Mitterrand ja Chirac ratkaisivat mahdolliset ongelmat sopimalla työnjaosta, jonka mukaan presidentti keskittyi ulko- ja pääministeri sisäpolitiikkaan.
ellauri285.html on line 701: Mitterrand tuli toimeen Helmut Kohlin kanssa, mikä paransi huomattavasti ranskalais–saksalaisia suhteita. Yhdessä he auttoivat synnyttämään Maastrichtin sopimuksen, joka allekirjoitettiin 7. helmikuuta 1992. Mitterrandin viimeinen presidenttikausi päättyi toukokuussa 1995. Hänen seuraajakseen valittiin Jacques Chirac.
ellauri285.html on line 703: Mitterrand kuoli syöpään tammikuussa 1996. Eturauhassyövästä kärsinyt presidentti tiesi kuolemansa olevan lähellä ja järjesti elämänsä viimeisen juhla-aterian 31. joulukuuta 1995. Ateriaan kuului Ranskassa suurena herkkuna pidettyä, mutta ruuanvalmistuksessa laitonta peltosirkkua. Sirkku oli viimeinen ruokalaji, jonka hän söi ennen kuin kuoli viikkoa myöhemmin.
ellauri285.html on line 751: Alan David Sokal (/ˈsoʊkəl/; born January 24, 1955) is an American professor of mathematics at University College London and professor emeritus of physics at New York University. He works in statistical mechanics and combinatorics. He is a critic of postmodernism, and caused the Sokal affair in 1996 when his deliberately nonsensical paper was published by Duke University Press´s Social Text. He also co-authored a paper criticizing the critical positivity ratio concept in positive psychology.
ellauri288.html on line 64: Poliisiraporttien hyiset yksityiskohdat. Unni Drouggen karmaiseva tarina. (Unni Drougge on Sofin tapainen 1956 syntynyt ruozalainen kohuselleristi.) Sofi Oksanen kommentoi, miksi sallii Salomonsson Agencyn edustaa itseään - useat muut naiskirjailijat ovat jättäneet toimiston, koska he eivät halua että heitä "edustaa henkilö, jota ihmiset pelkäävät".
ellauri288.html on line 106: 9553">
Ikä tuo izevarmuutta
ellauri288.html on line 136: "Tila ei ollut suuri, mutta tila kuitenkin. Skafferikin oli. Ei oltu rotinkaisia." Viron metsäveljet armahdettiin Josif Stalinin kuoleman jälkeen 1952. Itsepäisestä maanviljelijästä tuli kolhoosilainen. ”Oli varmasti raskasta palata, kun omaisuus oli menetetty. Elämä alkoi ikään kuin nollasta.” "Virolaisen sukuni tragediaan kuuluu se, että isoisäni vanhempi veli värvättiin puna-armeijaan ja hänestä tuli neuvostosotilas, suuren isänmaallisen sodan sankari." Sofi Oksanen vierasti isosetäänsä lapsena.”Hän ei ollut mikään miellyttävä tyyppi. Hän oli juoppo. Ja punikki. Lapset vierastavat niitä."
ellauri288.html on line 230: Puhdistus on ollut myös varsinainen palkintorohmu. Vuonna 2008 Oksanen sai teoksestaan sekä 30 000 euron arvoisen Finlandia-palkinnon että 8 000 euron arvoisen Waltari-palkinnon. Vuonna 2009 hän sai romaanillaan 10 000 euron suuruisen Runeberg-palkinnon. 2010 Oksanen kartutti palkintopottiaan 47 000 euron suuruisella Pohjoismaisen neuvoston kirjallisuuspalkinnolla. Oksanen on siis rikastunut jo pelkästään palkintojen myötä 95 000 eurolla.
ellauri288.html on line 444: Alussa oli narsistiveli Lermontov. Siihen syksyyn asti olin melko tavallinen poika, jolla oli melko tavallisia etuja. Luen paljon, mutta enimmäkseen käsilläni olevaa kirjallisuutta, mukaan lukien Stalin-palkinnon saajien kirjojen käännökset. Näistä vain kahdesta kirjasta jäi minulle selkeämpiä muistoja - Aleksei Tolstoin "Pietari Suuresta" ja Viktor Nekrasovin "Stalingradin haudoissa", loput on paree unohtaa. Mutta sinä syksynä tapahtui jotain, joka muutti minua paljon. Nimittäin runous tunkeutui yhtäkkiä elämääni, siihen asti en ollut kiinnostunut siitä. Todennäköisesti tämä tapahtui vuonna 1954, kun olin
ellauri288.html on line 457: Kaplinski opiskeli hyödytöntä kielitiedettä Tarton yliopistossa ja työskenteli kielentutkijana, sosiologina, ekologina ja toimittajana. Hänellä oli merkittävä osa neuvostomiehityksen vastaisessa kansalaisliikkeessä 1980-luvulla. Neuvostoliiton romahduksen jälkeen eli Viron uudelleenitsenäistymisen alkuvuosina 1992–1995 Kaplinski oli Viron parlamentin Riigikogun jäsen.
ellauri288.html on line 575:
95cd5e108218a0ec957670f7.jpg.webp" />
ellauri290.html on line 106: Kalle Hagertin kamun Karl von Schoultzin tunnetuimmissa kirjoissa Seikkailu Suezilla ja Seikkailu Siinailla suomalaiset YK-miehet paljastavat salajuonet ja pelastavat ripeällä toiminnallaan rauhan Lähi-itään. Kirjojen hyvä paikallistuntemus johtuu siitä, että von Schoultz oli mukana Suomen ensimmäisessä rauhanturvaoperaatiossa Suezin alueella 1956–1957.
ellauri290.html on line 108: Suezin kriisi oli 29. lokakuuta – 7. marraskuuta 1956 käyty lyhyt sota Egyptin, sekä Ison-Britannian, Ranskan ja Israelin liittouman välillä. Egyptiin hyökänneet Britannia, Ranska ja Israel olivat alkaneet suunnitella sotaa Egyptin Gamal Abdel Nasserin ilmoitettua maan kansallistavan tuolloin brittiläis-ranskalaisen Suezin kanavan. Britannia ja Ranska päättivät palauttaa kanavan länsimaiseen hallintaan ja Israel osallistui sotaan miehittäen Siinain niemimaan. Kylmän sodan suurvallat Yhdysvallat ja Neuvostoliitto tuomitsivat hyökkäyksen pakottaen hyökkääjät vetäytymään alueelta. Britannialle ja Ranskalle kriisin päätös merkitsi niiden suurvalta-aseman loppua.
ellauri290.html on line 114: Mr. Sami Hadawi filistiinien puolelta on kvalifioitu kertomaan miten maa-ja tieasiat oikeasti olivat Palestiinassa juutalaisten tullessa uudemman kerran luvattuun maahan. Tämä pefletti julkaistiin Suezin kriisin jälkeen 1957. Se löytyi sentään Wayback Machinesta, minne se toki kuuluukin. Tästä Israelin 1956 invaasiosta ollaan enimmäxeen hiljaa ja melskataan enempi 7 päivän sodasta 1967 ja katumuspäivän sodasta 1973. Sitten oli vielä Libanonin sodat 1982 ja 2006. Hyökkäys on paras puolustus, sanoi Golda Meir. Ja sit viä Intifada ("poispudistus") ja Arafatin tuhnu Oslo-prosessi. Yassar ei edes ollut Palestiinasta. Mahmud Abbas al Fatahin pääpiruna taisi saada satikutia Taneli Kivipukin kirjassa. Viimisin käänne pahempaan rättipäille oli kun Trump näytti keskaria Oslo-prosessille, tunnusti Jerusalemin Israelin pääkaupungixi ja näytti vihreätä valoa Gazan ja länsirannan juutalaismiehityxelle.
ellauri290.html on line 266:
ellauri290.html on line 301:
ellauri290.html on line 357:
ellauri290.html on line 370:
ellauri290.html on line 411:
ellauri290.html on line 474: Yhdistyneiden kansakuntien Palestiinan avustus- ja työjärjestöön rekisteröityjen pakolaisten määrä 30. kesäkuuta 195b oli seuraava:
ellauri290.html on line 493: UNRWA:n tietojen mukaan vielä 200 000 henkilöä Jordaniassa ja Gazan sektorilla joutui köyhyyteen vuonna 1955, koska vuonna 1948 he olivat menettäneet maansa ja toimeentulonsa, mutta eivät kotiaan. Tämä pakolaisten luokka ei kuulu annokseen "pakolaisen" määritelmän mukaan, ja heidän kohtalonsa jätettiin ad hoc -poliittisen komitean päätöslauselmalla yksityisten avustusjärjestöjen hyväntekeväisyyteen. Raportissaan vuodelta 1956 UNRWA:n johtaja totesi, että tarve "on ollut tyydytetty ja on edelleen olemassa".
ellauri290.html on line 576: "Hylätty omaisuus oli yksi suurimmista panostuksista Israelin tekemisessä elinkelpoiseksi valtioksi. Sen pinta-alan laajuus ja se, että suurin osa rajan alueista oli poissaoloomaisuutta, teki siitä strategisesti merkittävän. Vuosien 1948 ja 1953 alun välisenä aikana perustetuista 370 uudesta juutalaisesta siirtokunnasta 350 oli poissaolon omaisuutta. Vuonna 1954 yli kolmasosa Israelin juutalaisista asui poissaolevien omaisuuksissa, ja lähes kolmannes uusista maahanmuuttajista (250 000 ihmistä) asettui arabien hylkäämille kaupunkialueille. He jättivät kokonaisia kaupunkeja, kuten Jaffa, Acre, Lydda, Ramleh, Beisan, Majdal; 388 kaupunkia ja kylää; ja suuri osa 94 muusta kaupungista ja kylästä, jotka sisältävät lähes neljänneksen kaikista Israelin rakennuksista. 10 000 kauppaa, yritystä ja kauppaa jätettiin juutalaisten käsiin. Toimikauden lopussa sitrushedelmien omistukset Israelin alueella olivat yhteensä noin 240 000 dunumia, joista puolet oli arabien omistuksessa. Suurimman osan arabimetsoista otti haltuunsa israelilainen poissaolevien omaisuuden säilyttäjä. Mutta vain 34 000 dunumia viljeltiin vuoden 1953 loppuun mennessä. Vuosina 1951-1952 entiset arabitarhat tuottivat puolitoista miljoonaa hedelmälaatikkoa, joista 400 000 vietiin vientiin. Ulkomaille lähetetyt arabihedelmät muodostivat lähes 10 prosenttia maan viennistä saaduista valuuttatuloista vuonna 1951. Vuonna 1949 hylättyjen arabilehtojen oliivit olivat Israelin kolmanneksi suurin vientituote sitrushedelmien ja timanttien jälkeen. Arapropertyn suhteellinen taloudellinen merkitys oli suurin vuodesta 1948 vuoteen 1963 suurimman maahanmuuton ja tarpeiden aikana. "Vuonna 1951 hylättyyn viljelymaan kuului lähes 95 prosenttia kaikista Israelin oliivitarhoista, 40 000 dunumia viinitarhoja, ja vähintään 10 000 dunumia muita hedelmätarhoja sitrushedelmiä lukuun ottamatta." "Säilytysyhteisö vuokrasi vuonna 1952 teollisiin tarkoituksiin 20 000 dunumia poissaolokiinteistöä. Kolmannes Israelin kivituotannosta toimitti 52 hänen lainkäyttövaltaan kuuluvaa arabilouhosta.
ellauri290.html on line 580: Israelin viranomaisten säätämät lait arabien omaisuuden pakkolunastuksesta ja luovuttamisesta Palestiinassa 15. toukokuuta 1948, jolloin Israelin valtio perustettiin, ja vuoden 1955 loppuun, oli:
ellauri290.html on line 588: Poissaolevien omaisuuslaki, 1950;
ellauri290.html on line 590: Kehitysviranomaisten (Omaisuuden siirto-) laki, 1950;
ellauri290.html on line 592: Maanhankinta (Aikaisempien toimien vahvistus ja korvaus-) laki, 1953.
ellauri290.html on line 609: Valtuutettuaan säilyttäjän ja maatalousministerin ottamaan haltuunsa "poissa olevien omaisuuden" ja "jätteen". maat" vastaavasti, edellä mainittujen hätätilamääräysten ja -määräysten nojalla Israelin hallitus eteni askeleen pidemmälle, vuonna 1950, "laillistamaan" arabien omaisuuden miehityksen ja luomaan sille "vahjemman perustuslaillisen perustan". Se teki sen hyväksymällä lain Knessetin kautta; korvaamaan erilaiset hätämääräykset.** Näin ollen "poissaolijoiden omaisuuslaki, 5710 - 1950", jonka Knesset hyväksyi 14. maaliskuuta 1950, sen lisäksi, että se vahvisti suurimman osan Säilyttäjälle aikaisempien määräysten nojalla myönnetyistä oikeuksista, valtuutti hänet myymään "poissaolematonta omaisuutta". Laissa tunnustettiin myös arabimaiden tosiasiallinen jakaminen, joka oli jo tapahtunut. Vaikka poissaolijoiden omaisuutta koskeva laki valtuutti säilytysyhteisön myymään poissaolevien omaisuutta Knessetin perustamalle kehitysviranomaiselle,
ellauri290.html on line 611: Viimeinen tärkeä lainsäädäntö arabien omaisuuden hallinnan "laillistamisessa" oli "Maanhankinnan (aikaisempien toimien ja korvausten vahvistaminen) laki 1953", jonka Knesset hyväksyi 10. maaliskuuta 1953.* Tämä laki vahvisti Kehitysviranomainen hankki jo hankkimiaan maa-alueita, valtuutti sen hankkimaan lisää omaisuutta ja antoi sille mahdollisuuden rekisteröidä tällaiset omaisuudet kiinteistörekisteriin omiin nimiinsä - väittäen, että "rekisteröinnin laiminlyönti ei... vahingoita kiinteistön pätevyyttä Kehitysviraston hankkima kiinteistön." Tämä laki menee siis pidemmälle kuin mikään aikaisempi asiaa koskeva lainsäädäntö ja on huipentuma koko lainsäädäntötrendille vuodesta 1948 lähtien, koska se lopulta siirtää kaiken omaisuuden, joka kuuluu 1 000 000 maanpaossa oleville arabipakolaisille.
ellauri290.html on line 615: Vastoin näitä lupauksia, ilmoituksia ja takuita Israelin viranomaiset olivat vuoden 1955 loppuun mennessä ottaneet haltuunsa ja siirtäneet omistukseensa nimiinsä edellisillä sivuilla käsiteltyjen lakien ja asetusten mukaisesti kaiken maaseutumaan, joka kuului miljoona arabipakolaista sekä yli 300 000 hehtaaria arabeille, jotka asuvat edelleen Israelin miehittämillä alueella.
ellauri290.html on line 628:
ellauri294.html on line 34: 95.html">eteenpäin
ellauri294.html on line 158: 9523">
Numerologian kansakunta
ellauri294.html on line 384: Hollywoodin ohjaajat käyttivät hänen maalauksiaan lähdemateriaalina näkemyksensä muinaisesta maailmasta elokuvissa, kuten DW Griffithin Suvaitsemattomuus (1916), Ben Hur (1926), Cleopatra (1934), ja ennen kaikkea Cecil B. DeMillen eeppinen remake Kymmenestä käskystä (1956). Todellakin, Jesse Lasky Jr. , The Ten Commandmentsin toinen käsikirjoittaja, kuvaili, kuinka ohjaaja tavallisesti levitti Alma-Tadema-maalausten vedoksia ilmaistakseen lavastussuunnittelijoilleen haluamansa ilmeen. Oscar-palkitun roomalaisen eepos Gladiator suunnittelijat käyttivät Alma-Tademan maalauksia keskeisenä inspiraation lähteenä. Alma-Tademan maalaukset olivat myös inspiraationa Cair Paravelin linnan sisustukseen vuoden 2005 elokuvassa The Chronicles of Narnian: The Lion, the Witch and the Wardrobe . Ei siis mikään turha jäbä!
ellauri294.html on line 491: Unessa löysin divarista vanhan Disney sarjakuvan v 1952 Aku Ankasta nimeltä Koira ja kettu. Sen niminen Disney elokuva taitaa ollakin? Koira tosin oli unessa erinäköinen, lyhytkarvainen pystykorva eikä ajokoira. Kettu vittuili siinä aina porukoille ja lojaali koira suuttui, kiihtyi nollasta sataan. Kehystarinassa 2 poikaa osti sarjakuvan vanhalta mieheltä, kehuivat hauskaxi mutta silti vaihtoivat sen heti Tex Willeriin. Näytin sarjan Seijalle koska se oli piirretty 1952, Seija huokaisi eikä jaxanut lukea. Tylsähän se olikin mutta silti vittu, 1952!
ellauri294.html on line 655:
95/g43785_u42820_Meade.jpg" height="300px" />
ellauri294.html on line 719: 95.html">eteenpäin
ellauri297.html on line 48: Founder, Ammi Ruhama Community Christian Union. Living History Interpretor. Baker. Milford Baby and Toddler Group Organizer. Bada Bing Pizza Chef. Sunnymead Residential Home Kitchen Assistant. Be Life Cafe and Marketplace Operations Personnel. Summit Christian Academy Steward. I vacuum the hallways, library, music room and preschool room. I clean the bathrooms and mop the gym/cafeteria floor. I also maintain the general premises. Dan the Handy Man. Do you need handy work done around your house, but don't want to have to call in the big guys with the big price? My name is Daniel Bacon and I am an experienced handy man living right here in Clarks Summit. If you need your lawn cut, bushes trimmed, garden weeded, fence painted / stained or just about any other job done, then call me at 570-585-9595 or email me at contactdanielbacon@gmail.com and we'll set up a time for me to come and see if I am the right man for the job. Wait! let me…Show more... (Ouch!) I emptied the front cash register as well as filling in as a sandwich maker. I created schedules and activities for the campers and staff to participate in. I also led worship during the evenings. Student janitor.
ellauri297.html on line 89: anguished lines in the 1954 movie “On the Waterfront”: “I
ellauri297.html on line 375: Imich spent his career as a chemist, ultimately trying to prove to other scientists that the neshama (soul) survives physical death. In 1995, at the age of 92, he edited and published a book called Incredible Tales of the Paranormal.
ellauri297.html on line 470: Eskin mielihokemia on kukoistus. Ällösana. Ammi Ruhaman Daniel L. Bacon määrittelee ihmisen kukoistuksen sielujen välisen viestinnän tuotteeksi. Eski varmaan olisi valmis tähän yhtymään, ainakin 95.jpg">Ruhamaan tilaisuuden jälkeen. Tämä paasaus on ARC GUIDE LEVEL 3: Ihanteellinen Ammi Ruhama Communityn ajatteluprosessimme hyvin tunteville..
ellauri297.html on line 510: Mauno Pekkala (27. tammikuuta 1890 Sysmä (!) – 30. kesäkuuta 1952 Helsinki) oli suomalainen Metsähallituksen pääjohtaja ja vasemmistolainen poliitikko. Hän oli ainoa Suomen Kansan Demokraattista Liittoa (SKDL) edustanut Suomen pääministeri. Hän vastusti voimakkaasti jatkosotaa edeltänyttä armeijan liikekannellepanoa. Pekkala varoitti Helsingissä Neuvostoliiton tiedustelupäällikkönä toiminutta Jelisei Jelisejeviä Saksan hyökkäyksestä ja Suomen osallistumisesta siihen. Pekkala luovutti Jelisejeville tiedot presidentti Risto Rytin hallitukselle 31. toukokuuta 1941 esittämästä tilannekatsauksesta. Josif Stalin ei kuitenkaan uskonut Jelisejevin hänelle välittämiä tietoja tai pitänyt saksalaisten aiheuttamaa uhkaa tarpeeksi vakavana eikä siksi ryhtynyt tarvittaviin toimiin hyökkäyksen varalta.
ellauri297.html on line 514: Vuosien 1946-48 pääministeri Mauno Pekkala (1890-1952), joka myös edusti SKDL:ää, pakeni paineita viinan juontiin. Kekkonen joi kuin sieni ja Paasikivi vielä enemmän. Se sujuvoitti ryssän kanssa kommunikointia. Kaikki eivät venäläisten kelkassa pysyneet, esimerkiksi sisäministeri Yrjö Leino, pääministeri Mauno Pekkala ja ulkoministeri Väinö Leskinen . Surullisin esimerkki oli Ahti Karjalainen , joka katoili, sulkeutui ulkomaanmatkoilla hotelliin juomaan ja esiintyi julkisesti usein tukevassa humalassa. Pekkalan epäsäännölliset juontitavat ja niin sanottu häilyväisyys herättivät kritiikkiä. Paheksuntaa on herättänyt erityisesti se, että Pariisin rauhanneuvotteluissa hän oli puoluetoveriensa neuvosta antanut Suomen valtuuskunnan puheen etukäteen Molotovin tarkastettavaksi, ja siitä jouduttiin poistamaan aluepalautustoiveisiin viitanneet kohdat. Hän vältteli muulloinkin Neuvostoliiton edustajien ärsyttämistä.
ellauri297.html on line 519: Pääministerikautensa jälkeen Pekkala oli SKDL:n ehdokas presidentinvaaleissa 1950, ja hän sai toiseksi eniten ääniä. Hyvä Sysmä!
ellauri297.html on line 567: Olli on julkaissut aimo läjän reportaasheja ja vizikirjoja. Hän harrastaa kirjallisuutta, elokuvia, raviurheilua ja sikareita. Olli on Helsingin Suomalaisen Klubin johtokunnan jäsen vuodesta 2005 ja varapuheenjohtaja vuodesta 2009. Ollilla on professorin arvonimi. Another Olli Alho (Valmari) was a Finnish hurdler. He completed the men's 110 metres hurdles at the 1952 Summer Olympics. Suomalaisten Onnela oli Dar Es Salaamissa. Siellä suomalaiset miehet nussi mustia jotka olivat kuin lapsinaisia. Laiskat lakukepit lahjottiin viinapulloilla. Koillis-Suomen luostarit oli Lönnrotin käydessä pikemminkin rosvopesiä, viinaa tinkasivat. Kylät täynnä porovarkaita. Pelkkää roskajoukkoa. Sanoivat kuin ritarit Monty Pythonissa: Ni ni, se on meillä tapana.
ellauri297.html on line 612:
95/slide-10-1024.jpg" width="40%" />
ellauri299.html on line 47:
ellauri299.html on line 81: John Grisham (s. 8. helmikuuta 1955, Jonesboro, Arkansas, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen rikoskirjailija. Se on Petskun ikätoveri. John Grisham syntyi vuonna 1955 toisena lapsena viisilapsiseen työväenluokkaiseen perheeseen Jonesborossa. Sen tautta varmaan Juskan teema on aiheellinen epäluulo länsijärjestelmää kohtaan, niin oikeus-, poliittista, taloudellista kuin ideologiaa ja yhteiskuntajärjestelmääkin.
ellauri299.html on line 166:
95319i/23694821._SY540_.jpg" />
ellauri299.html on line 280: Frank Lake (6. kesäkuuta 1914 – 10. toukokuuta 1982) oli brittiläinen psykiatri ja yksi pastoraalisen neuvonnan pioneereista Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Vuonna 1962 hän perusti Kliinisen teologian yhdistyksen, jonka ensisijaisena tavoitteena on tehdä papistosta tehokkaampia kuuntelijoina ymmärtämään ja hyväksymään seurakuntalaistensa henkilökohtaisten vaikeuksien psykologinen alkuperä (katso lyhennetty kliininen teologia, luku 1, Kuuntelemisen merkitys ja arvo dialogi'). Hänen vuonna 1958 aloittamansa pastoraalisen neuvonnan koulutukseen kuitenkin värvättiin lopulta eri alojen ammattilaisia ja maallikoita eri kirkkokunnista. Seminaareihin osallistui useita tuhansia ihmisiä plus Patti Mulkkinen.
ellauri299.html on line 288: Lake oli Stanislav Grofin (taas tää tuntematon Koiramäen kaveri, ruotiukko Hiski Piskinen) aikalainen ja molemmat nappailivat LSD:tä ihan simona. Laken LSD-tutkimusta suoritettiin vuosina 1954–1970. Myöhemmällä vuosikymmenellä hän kokeili monia muita tekniikoita, mukaan lukien transaktioanalyysi, primaattiterapia, gestaltterapia ja uudelleenkoulutus.
ellauri299.html on line 316: Se Patin tyhmä timantti putkahtaa esiin s. 195. Kun kuppari lähtee uudelleensyntymään Frank Laken opetusten mukaan se pyyhkii takapuolen huolella ja laittaa Merjan deodoranttia. Ällöä. Meden hajua paskan peittona. Mukana uudelleensynnyttämössä ovat "Sari" ja "Jouko". Niin ja "Heikki". Hiirikin huutaa "minä!" hiirenloukussa. Hannu hihittää Helkan haaroissa.
ellauri299.html on line 364: Luutnantti epäröi. Pitikö hänen antaa miesten polttaa tupakkansa loppuun vai aloittaa heti. Pitkittäminen tuntui kiduttavalta. Täältä oli mitä pikimmin päästävä. Hän oli kyllä ammuttanut useampia ihmisiä, mutta ne olivat olleet joko kommunisteja tai sitten vihollisen vakoilijoita, eikä heidän ampumisensa ollut mikään kysymys. Mutta ensi kertaa hän oli teloittamassa omia sotilaita, joskin rintamakarkureita. Väpi Linna, Sontimaton tutilas (1954).
ellauri299.html on line 540:
ellauri299.html on line 628: Suomen liityttyä 1995 Euroopan unioniin Lappi-Seppälä työskenteli kielialan päällikkövirkamiehenä Euroopan yhteisöjen eri elimissä, muun muassa EU-komission käännöstoimen pääosaston suomen kielen osastopäällikkönä ja kieliasioiden neuvonantajana EU:n Tallinnan-edustustossa.
ellauri300.html on line 54: Shadows on the Hudson (original title Shotns baym Hodson) is a novel by Isaac Bashevis Singer. First serialized in The Forward, a Yiddish newspaper, it was published in book form in 1957. It was translated into English by Joseph Sherman in 1998. The book follows a group of prosperous Jewish refugees in New York City following World War II, just prior to the founding of the state of Israel. This article about a 1950s novel is a stub. You can help Wikipedia by expanding it.
ellauri300.html on line 75: Kuitenkin vuosina 1957–1958 Singer sarjakirjoitti Forwardissa luvut, jotka lopulta käsittäisivät hänen postuumisti julkaistun romaaninsa Shadows on the Hudson, teoksen, joka nimenomaan vastustaa juutalaisuuden pätevyyttä holokaustin jälkeisessä maailmassa ja siten monimutkaistaa Singerin vakionäkemystä. Emme koskaan saa tietää täydellisellä varmuudella, miksi Singer päätti olla näyttämättä tätä teosta käännettynä ja esiteltynä kasvavalle ei-jiddishinkieliselle lukijakunnalleen. Yksi syy saattaa olla projektin esteettiset epäonnistumiset, sen selkeän rakenteen ja saippuaoopperamainen laadun puute, mutta ehdotan kuitenkin, että kiinnostavampi syy Singerin menettelyyn tässä teoksessa voisi olla tämä temaattinen kuilu, joka erottaa Shadows-teoksen hänen muista fiktioistaan.
ellauri300.html on line 325: In 1951, Rabbi Menachem Mendel Schneerson formally accepted the leadership as the seventh Chabad Rebbe. He transformed the movement into one of the most widespread Jewish movements in the world today. Under his leadership, Chabad established a large network of institutions that seek to satisfy religious, social and humanitarian needs across the world. Chabad institutions provide outreach to unaffiliated Jews and humanitarian aid, as well as religious, cultural and educational activities. Prior to his death in 1994, Schneerson was believed by some of his followers to be the Messiah, with his own position on the matter debated among scholars. Messianic ideology in Chabad sparked controversy in various Jewish communities and is still an unresolved matter. Following his death, no successor was appointed as a new central leader.
ellauri300.html on line 345:
ellauri300.html on line 852: And then (this is The Part I like) Elijah ordered, “Seize the prophets of Baal; don't let any of them get away!” The people seized them all, and Elijah led them down to Kishon Brook and killed them, all 950 of them.
ellauri301.html on line 290: 957458" data-nimi="Terrace Blanche Eugène">Eugène Ney Terrace Blanche ([ɪəˈʒɛn ˈnɛj tərˈblɑːʃ], 31 January 1941– 3 April 2010) was an Afrikaner nationalist and white supremacist who founded and led the Afrikaner Weerstandsbeweging (AWB; Afrikaner Resistance Movement in English). Prior to founding the AWB, Terrace Blanche served as a South African Police officer, was unsuccessful as a farmer, and an unsuccessful Herstigte Nasionale Party (Reconstituted National Party) candidate for local office in the Transvaal. He was a major figure in the right-wing backlash against the collapse of apartheid. His beliefs and philosophy have continued to be influential amongst White supremacists in South Africa and across the world.
ellauri301.html on line 294: Antti Veikko Ilmari ”Jammu” Siltavuori (29. lokakuuta 1926 Vaasa – 9. maaliskuuta 2012 Kuopio) oli suomalainen rikollinen, joka tuli tunnetuksi kahden kahdeksanvuotiaan tytön murhaamisesta ja ruumiiden polttamisesta maaliskuussa 1989. Sitä ennen hän oli viimeistään 1950-luvulta lähtien syyllistynyt useisiin alaikäisten tyttöjen raiskauksiin. Niiden lisäksi hänet oli tuomittu muista siveellisyysrikoksista, omaisuusrikoksista sekä murhayrityksestä, joista hän istui tuomiota jo 1960-luvulla. Siltavuori kuoli Niuvanniemessä maaliskuussa 2012. Ennen kuolemaansa hän oli vaikeasti dementoitunut.
ellauri301.html on line 348: September 24 was previously known in South Africa as Shaka Day, a day commemorating the Zulu King of Shaka. He was known for uniting the Zulu clan together and forming the Zulu nation. Every year, South Africans would gather at his grave to honor him. In 1995 a request for the day to be confirmed as an official braai holiday was rejected. After receiving some pushback from the Inkatha Freedom Party (IFP), a majority Zulu party, it was decided that the day was needed and would be known as ‘‘Heritage Day.’’
ellauri301.html on line 364: Lähde: Jacobsen, Kirsten: Mankell. Alkuteos: Mankell om Mankell, 2011. Suom. Päivi Kivelä. Otava 2012. ISBN 978-951-26474-3 (sid.) Ilm. 9/2012. Kansikuva.
ellauri302.html on line 556: Toisella oleskelullaan Yhdysvalloissa Asch asui ensin Stamfordissa Connecticutissa, minkä jälkeen hän muutti Miami Beachille, jossa hän asui 1950-luvun alkuun asti. Hän loukkasi juutalaisten herkkyyttä vuosien 1939–1949 trilogialla Nasaretilainen, Apostoli ja Maria, joka käsitteli Uuden testamentin aiheita. Huolimatta syytöksistä kääntymyksestä, Asch pysyi ylpeänä juutalaisena; hän ei ollut kirjoittanut trilogiaa kristinuskon edistämiseksi, vaan yritykseksi kaventaa juutalaisten ja kristittyjen välistä kuilua. Suuri osa hänen lukijakunnastaan ja juutalaisesta kirjallisesta yhteisöstä ei kuitenkaan nähnyt asiaa niin. Hänen pitkäaikainen työnantajansa, New Yorkin jiddishinkielinen sanomalehti Forverts, ei ainoastaan luopunut hänestä kirjailijana, vaan myös hyökkäsi hänen kimppuunsa avoimesti Kristinuskon promootion vuoksi. Myöhemmin hän aloitti kirjoittamisen kommunistiselle lehdelle Morgen frayhayt, mikä johti toistuviin kuulusteluihin edustajainhuoneen epäamerikkalaisen toiminnan komiteassa. Vuonna 1953 Chaim Lieberman julkaisi teoksen The Christianity of Sholem Asch, raa'an kritiikin Aschia ja hänen kristologista trilogiaansa kohtaan, joka inhotti jopa joitain Aschin vahvimmista kriitikoista. Liebermanin kirja ja McCarthy Hearings johtivat Aschin ja hänen vaimonsa lähtemään Yhdysvalloista vuonna 1953, minkä jälkeen he jakoivat aikansa Lontoon (jossa heidän tyttärensä asui), Manner-Euroopan ja Israelin välillä. Right on Shulem!
ellauri302.html on line 649: Vuonna 1950 Itzele oli 47. Silloin se päätti vetäytyä talviunille kuin muumi, työntää havunneulasia perseeseen. Eihän siitä mitään tullut, melskasi naisissa vielä 41 vuotta. Sen mielestä kaikkien uskontojen poinzi on ahimsa tosin apinaveljiin\ rajoitettuna, eli oma onni ei sais tulla toisten apinoiden epäonnesta. Sehän on kapitalismille aivan vieras ajatus. Sitäpaizi se ei ihan riitä tekemään uskonnosta vetävää. Vad skulle judendomen ha för dragningskraft om det inte längre fanns skägg, tinninglockar, lärohus, heliga böcker, bönesjalar och bönekapslar, sabbat och andra högtider? En sådan judendom skulle inte bara misslyckas med att tillfredsställa människors behov; den riskerade också att falla samman vilket ögonblick som helst av brist på levnadsregler och symbolisk struktur. Om människorna handlade individuellt snarare än gruppvis skulle deras förmåga att tjäna Gud vara lika liten som deras förmåga att försvara sitt land. Som individer kunde de inte bekämpa Satan, de kunde inte slå tillbaka Hitler eller Stalin på egen hand. Såna vackra ord betyder inte vackra handlingar. Efter att ha sagt det här till Luria for Grein iväg för att knulla hans hustru Anna.
ellauri308.html on line 98: Ensimmäinen vaimo Saima Dahlström (1873-1950) oli Kuusisen koulutoverin
ellauri308.html on line 193: Arvo ”Poika” Tuominen (alk. Arvid; 5. syyskuuta 1894 Hämeenkyrö – 27. toukokuuta 1981 Tampere) oli suomalainen tuuliviiri vasemmistopoliitikko, hälläpyörä oppimaton lehtimies. Hän kirjoitti useita muistelmakirjoja, joista varsinkin Kremlin kellot (1956), Sirpin ja vasaran tie (1956) ja Maan alla ja päällä (1958) saivat laajan lukijakunnan ja vaikuttivat monien suomalaisten nurjiin käsityksiin Neuvostoliitosta ja kommunistisesta liikkeestä.
ellauri308.html on line 237: Lähde: Rajala, Panu – Rautkallio, Hannu: Petturin testamentti: Arvo Poika Tuomisen todellinen elämä. WSOY 1994. ISBN 951-0-19806-4. Porvarillinen panomies Raju Panola panettelee tässä vielä yhtä kotipitäjänsä julkkista.
ellauri308.html on line 245: 95">
Holokaustiväsymystä
ellauri308.html on line 298: Kuusinen piti tiiviisti yhteyttä SKP:n johtohenkilöihin, etenkin Pelle Vissiin ja tyttäreensä Hertta Kuusiseen joka sotien jälkeen kohosi yhdeksi maan vaikutusvaltaisimmista poliitikoista. Kuusinen oli naimisissa useasti ja sai paljon lapsia. Kuusisen lapsenlapset vierailivat hänen luonaan Moskovassa 1950-luvulla. Heidän mukaansa Kuusisen asema poliitikkona vaikutti korkealta ja elintaso yltäkylläiseltä verrattuna tavallisen neuvostokansalaisen silloisiin oloihin. Hänellä oli kaupunkiasunto valtion virkamiehille tarkoitetussa kerrostalossa ja lisäksi vapaa-ajan talo, datša, jonka kerrotaan olleen suuri kaksikerroksinen kivitalo Moskovan lähellä. Kuusisella oli käytössään henkilökuntaa, kuten vartija portilla, taloudenhoitaja-keittäjä ja adjutantteja.
ellauri308.html on line 362:
95089776766_2200695093046804480_n1.jpg" width="10%" />
ellauri308.html on line 477: Radek palasi Neuvosto-Venäjälle 1920 ja hänestä tuli Kominternin sihteeri, mutta Leninin kuoleman jälkeen menetti asemansa NKP:n keskuskomiteassa ja hänet erotettiin puolueesta muun vasemmisto-opposition mukana 1927. Radek kuitenkin hyväksyttiin takaisin vuonna 1930 ja hän auttoi Neuvostoliiton vuoden 1936 perustuslain valmistelutyössä. Stalinin vainojen aikana hänet vangittiin ja tuomittiin vuoden 1937 näytösoikeudenkäynnissä kuudentoista muun johtajan kanssa vankeuteen. Hän kuoli vankeudessa ylä-Uralilla vuonna 1939, vaikka vielä 1950-luvulla hänen väitettiin olevan elossa.
ellauri308.html on line 489: Sienkiewiczille on omistettu kolme museota Puolassa. Ensimmäisenä Henryk Sienkiewicz -museo, hänen kotinsa, avattiin Oblęgorekissa 1958. Toisena hänen synnyinkotinsa vuonna 1966 ja kolmantena vuonna 1978 Poznańin Wola Okrzejskassa avattu Henryk Sienkiewicz -museo.
ellauri308.html on line 491: Roomassa on Domine Quo Vadisin pienessä kirkossa Henryk Sienkiewiczin pronssinen rintakuva. Sanotaan, että istuessaan tässä kirkossa Sienkiewicz sai inspiraation kirjoittaa teoksen Quo Vadis. Aika originellia. Quo Vadis on kuvattu useita kertoja, ja Hollywoodin vuoden 1951 versio on saanut eniten kansainvälistä tunnustusta.
ellauri308.html on line 495: 2. polven numismaatikko Hans Hildebrand oli vuosina 1895–1913 Ruotsin akatemian pääjohtaja. Han var son till Bror Emil Hildebrand samt bror till Bror Emils son Emil Hildebrand.
ellauri308.html on line 505:
953.jpg?imageId=8074953&width=1058&height=554" width="100%" />
ellauri308.html on line 565: Neuvostoliiton ulkoministeriö ilmoitti hänelle virallisesti, että hänen Neuvostoliiton passinsa, joka myönnettiin hänelle alun perin vuonna 1950, 16-vuotiaana, oli myönnetty erehdyksessä ja että hän ei itse asiassa ollut Neuvostoliiton kansalainen. Poznerin suureksi huviksi tämä mitätöi muun muassa hänen jäsenyytensä NKP:ssa, hänen avioliittonsa ja avioeronsa, oleskelulupansa (propiska), jänixen passinsa ja hänen arvonsa reservin luutnanttina.
ellauri308.html on line 573: Vladimir Alexandrovits Pozner Sr. oli ryssämamu jenkeissä.Toisen maailmansodan aikana hän vakoili Neuvostoliiton tiedustelupalveluja ollessaan Yhdysvaltain hallituksen palveluksessa. Pozner syntyi Pietarissa. Hänen perheensä pakeni Neuvosto-Venäjältä bolshevikkivallankumouksen jälkeen, ja Vladimir Poznerista tuli kommunistien kannattaja asuessaan Euroopassa. Vladimir Pozner perheineen muutti Itä-Berliiniin ja myöhemmin Moskovaan 1950 -luvun alussa. Siellä hän työskenteli vanhempana ääni-insinöörinä Neuvostoliiton elokuvateollisuudessa. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1968 ja sai sydänkohtauksen vuonna 1969. Pozner kuoli 31. heinäkuuta 1975 lennon aikana Pariisista Moskovaan.
ellauri308.html on line 799: Äikiä joutui konfliktiin Kiinan puheenjohtajan vajaahampaisen Arvo Turtiaisen ja monen muun vasemmistokirjailijan kanssa. Kiila päätyi Äikiän aatteellisten kannattajien haltuun. Äikiä julkaisi vuonna 1948 runokokoelman Henkipatto, jota Elvi Sinervo kritisoi rytmiltään kömpelöksi. Äikiä julkaisi Viljo Veijon nimellä satiiriset romaanit Lotta Hilpeläinen (1951) ja Sinisten silmien tähden (1952). Hän sanoitti poliittisia kisällilauluja ja agitaatiorunoutta sekä suomensi Aleksandr Puškinin, Mihail Lermontovin ja Vladimir Majakovskin runoja. Majakovski-suomennokset ovat saaneet kiitosta. Äikiä suomensi myös kirjailijanimellä Ami Aarto.
ellauri308.html on line 843:
9556f173.jpeg" height="200px" />
ellauri309.html on line 85:
ellauri309.html on line 94: 10. lokakuuta 1950) on yhdysvaltalainen kirjailija, joka on kirjoittanut
ellauri309.html on line 100: ykkössijalla. Roberts syntyi 10. lokakuuta 1950 Silver Springissä,
ellauri309.html on line 400: 1950-luvun Healing Revivalsin aikana
ellauri309.html on line 443:
ellauri309.html on line 507: Grahamia on pidetty nykyajan tunnetuimpana evankelistana ja maltillisen herätyskristillisyyden, evankelikalismin, johtohahmona. Toiminnallaan hänen luonnehdittiin pyrkineen ylittämään paizi säädyllisyyden myös kirkkokuntien rajoja. Graham vieraili Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1954 ja oli pääpuhujana vuonna 1987 Olympiastadionilla järjestetyssä Missio Helsingissä. Arviolta noin 9 000 ihmistä teki tilaisuuksissa Billyn kannalta myönteisen henkilökohtaisen uskonratkaisun, loput 250.000:sta kuulijasta kielteisen. Verrattuna 1970-luvun lopulla laajaa huomiota herättäneeseen helluntaisaarnaaja Niilo Yli-Vainioon, Grahamin kokouksissa ei juurikaan korostettu karsimaattisten uskonkokemusten merkitystä.
ellauri309.html on line 523: Valmistuessaan Wheatonista vuonna 1943 Graham oli kehittänyt kuuluisan sormea heristävän saarnatyylinsä. Graham viesti yksinkertaisesti ja suorasti synnistä ja pelastuksesta, jonka hän välitti tarmokkaasti ja ilman alentuvuutta tyhmille. Graham toimi lyhyen aikaa Western Springsin baptistikirkon pastorina, jonka jälkeen hän ryhtyi kiertäväksi evankelistaksi. Graham liittyi uuden Youth for Christ-järjestön henkilöstöön vuonna 1945 ja toimi vuodesta 1947 Northwestern Bible Collegen johtajana. Grahamin toiminnan keskiössä olivat suuret, kirkkokuntarajat ylittävät, kokoukset, joita kutsutaan nimellä missio tai ristiretki. Niistä saadut palkkiot oli selkeästi parhaimmat. Vuonna 1992 Graham kutsuttiin jopa maailman sulkeutuneimmaksi valtioksi arvioituun Pohjois-Koreaan. Vierailun aikana Billy luonnehti maan johtajaa Kim Il Sungia "Jumalaksi" ja nykyistä pulleaa johtajaa Kim Jong Unia "Jumalan pojaxi". Kim was "a different kind of communist." Graham's early crusades were segregated, but he began adjusting his approach in the 1950s.
ellauri309.html on line 593: amerikkalaisen taloudellisen optimismin takia 1950- ja 1990-luvuilla. Tony
ellauri309.html on line 973:
95b33beceff5c107648fa72/limit/720/405/zzzzzzz.jpg" width="90%" />
ellauri309.html on line 991: Bogie nimesi tyttärensä vuonna 1952 Leslie Howard Bogartiksi.
ellauri309.html on line 999: Avioliitto Bacallin kanssa kesti 13v tammikuuhun 1957, jolloin Bogart kuoli 57-vuotiaana syöpään. Ei olis pitänyt polttaa niin paljon syöpäkääryleitä. Laurenin kanssa Bogiella oli koira Harvey.
ellauri309.html on line 1051:
95/Mel_Gibson_Cannes_2016_2.jpg/440px-Mel_Gibson_Cannes_2016_2.jpg" />
ellauri309.html on line 1053: Hänet tunnetaan parhaiten toimintasankarirooleistaan, erityisesti hänen läpimurtoroolistaan Max Rockatanskyna post-apokalyptisen toimintasarjan Mad Max kolmessa ensimmäisessä elokuvassa ja Martin Riggsina kaveripoliisi toimintakomediasarjassa Tappava ase. Vuonna 1995 Gibson tuotti, ohjasi ja näytteli Braveheartissa, historiallisessa eeposessa. Myöhemmin hän ohjasi ja tuotti The Passion of the Christ -kirjan, raamatullisen draaman, joka oli sekä taloudellisesti menestynyt että erittäin kiistanalainen. Espanjalaisessa El País -sanomalehden haastattelussa hän esitti Jeesuxena halventavia kommentteja homoseksuaaleista. Vuonna 1999, kun häneltä kysyttiin kommenteista El Paísiin, Gibson sanoi: "Minun ei olisi pitänyt sanoa sitä, mutta kutittelin hieman vodkaa tuon haastattelun aikana, ja lainaus palasi kuin Riitta Purra puremaan minua perseeseen." Vanity Fair -lehden 2011 artikkelin mukaan Gibson kertoi ensin pidättäjälle: "Elämäni on ohi. Olen perseestä. Robyn jättää minut." Gibsonilla oli avoin alkoholisäiliö autossa. Gibson sanoi pidättävälle upseerille: "Vitun juutalaiset... juutalaiset ovat vastuussa kaikista maailman sodista plus Jeesuxen salamurhasta. Oletko juutalainen?" Heinäkuussa 2010 Gibson oli nauhoitettu puhelun aikana Grigorjevan kanssa, jossa hän ehdotti, että jos "neekerilauma raiskaa hiänet", hän olisi todennäköisesti syyllinen. Häntä estettiin tulemasta Grigorjevan tai heidän tyttärensä lähelle perheväkivaltaan liittyvän lähestymiskiellon vuoksi Aika paljon ehti Mel laittaa kenkää suuhun uran aikana. Se on Pezkua vuoden nuorempi. Hän sanoi, että kun hän juo, hän voi olla ilkeä humalassa ja "jutut tulevat ulos vääristyneellä tavalla..." Mikä oli Mel Gibsonin ympärillä oleva kiista, kun hän aloitti näyttelemisen? Kuinka suuri vaikutus sillä oli hänen uraansa tuolloin? Mel Gibsoniin liittyvät kohut ulottuvat aina vuoteen 1991 saakka. Häneltä kysyttiin haastattelussa, mitä mieltä hän on homoseksuaaleista. Hän vastasi: "He ottavat sen perseeseen," ja kun häntä pyydettiin tarkentamaan, hän osoitti takapuoltaan ja sanoi: "tämä on tarkoitettu vain paskantamiseen." Kyllä, hän todella sanoi niin. Kuinka väärässä hän olikaan.
ellauri310.html on line 35: May 1, 1952, seventy years ago. Now, Daniel Düsentrieb, a nazi engineer and
ellauri310.html on line 591: Liittovaltion hallitus lopetti Catawban heimona vuonna 1959. Catawba Indian Nation joutui
ellauri310.html on line 605: Richard Volney Chase (1914-1962) was a literary critic and a Professor of English at Columbia University. He is known for his work The American Novel and Its Tradition. Way famouser is Richard Trenton Chase (May 23, 1950 – December 26, 1980) an American serial killer, cannibal, and necrophile who killed six people in the span of a month in 1977 and 1978 in Sacramento, California. He was nicknamed The Vampire of Sacramento because he drank his victims' blood and cannibalized their remains.
ellauri310.html on line 631: Ryōichi Sasakawa (笹川 良一, Sasakawa Ryōichi, 4. toukokuuta 1899 Mini City, Osaka – 18. heinäkuuta 1995 Tokio) oli japanilainen rikollinen ja epäilyttävä liikemies, äärioikeistolainen poliitikko ja hyväntekijä. Hän syntyi Minohissa Osakassa. 1930-luvulla ja toisen maailmansodan aikana hän oli aktiivinen sekä rahoituksen että politiikan parissa ja tuki aktiivisesti Japanin sotaponnisteluja, mukaan lukien omien puolisotilaallisten yksikköjensä kunnon nostaminen. Hänet valittiin Japanin parlamenttiin sodan aikana. Japanin tappion jälkeen hänet vangittiin joksikin aikaa, häntä syytettiin vetelästi sotarikoksista, ja sitten hän saavutti taloudellista menestystä erilaisissa yrityshankkeissa, mukaan lukien moottorivene-ajopelit (Kyōtei) ja laivanrakennus. Hän tuki antikommunistista toimintaa, mukaan lukien Maailman antikommunistinen liitto.
ellauri310.html on line 645: Vuonna 2001 Moon joutui konfliktiin roomalaiskatolisen kirkon kanssa, kun 71-vuotias katolinen arkkipiispa Emmanuel Milingo (pesunkestävä neekeri, anteexi n-sana) ja Maria Sung, 43-vuotias korealainen akupunktiohoitaja, naida napsauttivat toisensa siunausseremoniassa, jota johti Moon ja hänen vaimonsa. Avioliittonsa jälkeen paavi Johannes Paavali II kutsui arkkipiispaan Vatikaaniin, jossa häntä pyydettiin olemaan näkemättä vaimoaan ja muuttamaan kapusiiniluostariin. Sung aloitti nälkälakon vastustaakseen heidän eroaan. Tämä herätti paljon mediahuomiota. Milingo kannattaa nykyään pappien selibaatin vaatimuksen poistamista katolisessa kirkossa. Hän on Married Priests Nowin perustaja. Emmanuel Milingo (s. 13. kesäkuuta 1930) on erotettu entinen roomalaiskatolinen arkkipiispa Sambiasta, no less. Hänet vihittiin vuonna 1958; Vuonna 1969 paavi Paavali VI vihki Milingon 39-vuotiaana Lusakan arkkihiippakunnan piispaksi. Vuonna 1983 hän erosi tehtävästään Lusakan arkkipiispana, kun hän oli saanut kritiikkiä manauksesta ja muista uskonhoitokäytännöistä, joita kirkon viranomaiset eivät hyväksyneet.
ellauri310.html on line 690: Der Panzer wurde am 9. Mai 1958 der Öffentlichkeit vorgestellt und offiziell in den Truppendienst aufgenommen. Die Serienproduktion begann im Juni 1958. Er wurde aus dem T-54 entwickelt und den Bedingungen des Gefechts beim Einsatz von Massenvernichtungswaffen in Europa angepasst.
ellauri310.html on line 702: Vietnamkrieg, 1957–1975
ellauri311.html on line 105: matkakertomus Matkalla (1957), josta muodostui ajan vastakulttuurin
ellauri311.html on line 157:
959a49f2428aa84dd4682df11ea5.jpg.webp" width="70%" />
ellauri311.html on line 528:
Bo Pettersson oli 1/375 nilkin humanistista. 1957 Turku. Anglolitterätyyrin
ellauri311.html on line 571: American writer Sylvia Wright coined the term in 1954, recalling a childhood
ellauri311.html on line 696: 951&ipo=images" width="90%" />
ellauri313.html on line 507:
ellauri315.html on line 37: Ritva "Kike" Elomaa (s. 1955 Lokalahti) on suomalainen kehonpullistelija, camp-laulaja ja camp-poliitikko. Hänen saavutuksiinsa kuuluvat voitto vuoden 1981 Ms. Olympia -kisassa, äärimmäisen nolo paskahumppailu Juha "Watt" Vainion kanssa ja kahden edellä mainitun muuntaminen pitkällisen pyrkyröinnin jälkeen kansanedustajanpaikkaan vuoden 2011 vaaleissa. Maskulainen bisneshodari toi Perussuomalaisten eduskuntaryhmään naiskauneutta. Olis jättänyt kaupungin rakentamatta mannerlaatalle toi Marokon kuningas niin ei olis kuollut niin paljon väkeä eikä tullut lisää Agadirin pakolaisia. Jäät sulaa navoilta, pingviinit hukkuvat, 2023 on kuumin tähän asti mitatuista vuosista. Lontoossa on nyt syyskuussa 30 astetta. Kloorikanat paistuvat.
ellauri315.html on line 326: Peter Kenez (syntynyt nimellä Péter Kenéz vuonna 1937) on Venäjän ja Itä-Euroopan historiaan ja politiikkaan erikoistunut historian väärentäjä. Peter Kenez syntyi ja kasvoi Pesterzsébetissä, Budapestissa, Unkarin kuningaskunnassa. Hänet pidätettiin maaliskuussa 1944 Margarethe-operaation jälkeen ja karkotettiin Auschwitzin keskitysleirille ja tapettiin. Ei sentään, hänen isänsä. Hänen äitinsä pakeni hänen kanssaan Budapestiin, missä he selvisivät Eichmann-Kommandon ja Nuoriristipuolueen juutalaisten vainosta. Vuoden 1956 Unkarin kansannousun jälkeen hän pakeni Yhdysvaltoihin. Hän valmistui tohtoriksi Harvardin yliopistosta neuvonantajana vanha tuttu Richard Pipes. Hän on opettanut Kalifornian yliopistossa Santa Cruzissa vuodesta 1966, missä hän on tällä hetkellä emeritusprofessori. Hän opettaa myös kursseja Neuvostoliiton elokuvasta ja monitieteistä hologrammikurssia kirjallisuuden professori Murray Baumgartenin kanssa.
ellauri315.html on line 472: Tämä Zuev on 1954 syntynyt äijänkäppyrä, jonka ala on "aluekehityksen strategiat, projektinhallinta, ja soveltava sosiokulttuuritutkimus." Vuonna 1998 hänestä tuli Moskovan yhteiskunta- ja taloustieteiden korkeakoulun (MSSES) kulttuurijohtamisen osaston dekaani. Vuosina 2000-2001 hän oli "Strategisen tutkimuskeskuksen" varapuheenjohtaja. Katja oli siis Zuevin alainen tai kolleega.
ellauri316.html on line 210:
952be548ff4be7bb1e90d3e8ff7d7b.jpg"
ellauri316.html on line 298:
958.jpg/500px-Oskari-Tokoi-1958.jpg" />
ellauri316.html on line 356: Synnyin seitsemäntenä päivänä kesäkuuta 1952, tarkalleen keskipäivällä, Moskovassa, äitiyssairaalassa, joka tuolloin kantoi nimeä Nadezhda Krupskaya. Niille, jotka ovat unohtaneet tai eivät tiedä, selitän: Nadezhda Krupskaya oli Vladimir Leninin vaimo. Minulle henkilökohtaisesti jää mysteeriksi, miksi tämän koko elämänsä vallankumouksen asialle omistaneen poikkeuksellisen naisen nimi annettiin synnytyssairaalalle? Nadezhda Konstantinovnalla ei koskaan ollut omia lapsia.
ellauri316.html on line 364: Vuonna 1959 menin kouluun.Olin hiljainen lapsi, jolla ei ollut paljon ystäviä.En nauttinut luokkatovereideni auktoriteettia tai rakkautta, opiskelin keskimääräistä enemmän.Vasiljevan oppilas sai kympit vain humanistisista aineista ja saksan kielestä.Matematiikka, fysiikka, kemia - kaikki tämä oli ymmärrykseni ulkopuolella. Matematiikassa olin yhtä tumpelo kuin Pirkko Zilles.
ellauri316.html on line 455: Saharov työskenteli opiskelijana fyysikko Igor Tammin kanssa ja hänet värvättiin 1948 Neuvostoliiton ydinpommia kehittävään ryhmään. Neuvostoliiton ensimmäinen ydinpommi räjäytettiin 29. elokuuta 1949. Saharovin osuus oli ratkaiseva seuraavassa vaiheessa, vetypommin kehittämisessä. Ensimmäinen vetypommi räjäytettiin 1953. Samana vuonna Saharoville myönnettiin maan korkein arvonimi "sosialistisen työn sankari". Saharov uskoi Neuvostoliiton ydinaseen olevan välttämätön voimatasapainon saavuttamiseksi ja rauhan säilyttämiseksi.
ellauri317.html on line 197: Vuonna 1886 hänet valittiin konservatiivien kansanedustajaksi. Hän ei juuri viihtynyt parlamentissa vaan matkusteli maailmalla ja kirjoitti kirjat Venäjän vaikutuksesta Keski-Aasiassa, Persian kysymyksestä ja Itä-Aasian ongelmista. Vuonna 1891 hänet nimitettiin Intian valtiosihteeriksi. Hän menetti aseman 1894, kun valta siirtyi liberaaleille. Konservatiivien noustua valtaan vuoden 1895 vaalien jälkeen Curzon nimitettiin ensin ulkoasiain alivaltiosihteeriksi ja sitten Intian varakuninkaaksi. Hänen uudistuksensa ärsyttivät sekä virkamiehiä että Intian armeijan komentajaa Herbert Kitcheneriä. Konservatiivien uusi johtaja Arthur Balfour erotti Curzonin virastaan vuonna 1905.
ellauri317.html on line 199: Curzon oli mennyt naimisiin vuonna 1895 yhdysvaltalaisen miljonäärin tyttären kanssa ja saanut kolme tytärtä. Vaimo menehtyi perheen palattua Englantiin 1905. Curzon suri vaimoaan syvästi mutta sijoitti perintörahojaan linnoihin ja taide-esineisiin. Vuonna 1916 hän meni naimisiin varakkaan argentiinalaisen tilanomistajan lesken kanssa. Englantiin palattuaan Curzon johti naisten äänioikeutta vastustavaa kampanjaa ylähuoneessa. Vuonna 1916 David Lloyd George kutsui hänet sodanajan hallitukseensa. Sen jälkeen Curzon oli maansa ulkoministeri 1919–1924.
ellauri317.html on line 333:
ellauri317.html on line 379:
9562066.jpg?resize=768,990" />
ellauri317.html on line 410: Aleksandr Stepanovitš Levada (ukrainalainen Oleksandr Stepanovitš Levadan oikea nimi - Kosak, ukrainalainen Kosak; 1909-1995) - sosiologin lyhytaikainen isäpuoli, oli neuvostoliiton ja ukrainalainen kirjailija, runoilija, esseisti, pamflettaja, näytelmäkirjailija ja käsikirjoittaja. Kasakat ottavat kaiken mikä ei ole kiinni naulattu.
ellauri317.html on line 412: Vuonna 1952 Kogan jr aka Levada valmistui Moskovan valtionyliopiston filosofian tiedekunnasta. Vuonna 1955 hän puolusti väitöskirjaansa filosofisten tieteiden kandidaatiksi aiheesta "Kansandemokratian erityispiirteistä Kiinassa". Vuonna 1966 hän puolusti Neuvostoliiton tiedeakatemian Filosofian instituutissa väitöskirjaansa filosofian tohtorin tutkintoa varten aiheesta "Uskontokritiikin sosiologiset ongelmat". Suojasäitä taisi olla molemmat.
ellauri317.html on line 580: Danylo Skoropadskyj (ukrainaksi: Данило Скоропадський; 13. helmikuuta 1904, Pietari, Venäjä – 23. helmikuuta 1957, Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) oli ukrainalainen poliitikko, Ukrainan monarkistiliikkeen johtaja ja Ukrainan kruununprinssi vuodesta 1919 lähtien.
ellauri317.html on line 582: Vuonna 1919 Skoropadskyj ja muut Skoropadskyjin talon jäsenet joutuivat pakenemaan Ukrainasta, koska hänen isänsä hallitus romahti juuri ennen Neuvostoliiton ja Puolan hallitusta. Skoropadskyj kihlautui 13. helmikuuta 1957 Heluna Melnyk-Kaluzhynskan kanssa, mutta hän kuoli puolitoista viikkoa sitten KGB:n agenttien myrkytettyä hänet operaatiossa Ukrainan itsenäisyysjohtajien eliminoimiseksi. Hänen väitetään saaneen avioliiton ulkopuolisen lapsen Olesya Tukhai-Bein kanssa, vaikka tätä ei ole koskaan todistettu. Ali-Karim Bei! Ach, back to the salt mines.
ellauri317.html on line 587: Borys Tukhai-bei ("Boris Skoropadsky") (s. 1956 Kanadassa) – naimattoman Danylo Skoropadskin väitetty luonnollinen poika, sellaisena väitetysti Pavlon pojanpoika ja Olena Skoropadska-Ottin veljenpoika. Väittää, että hänen äitinsä Oleksandra (Olesya) on rekisteröinyt hänet äitinsä sukunimellä Tukhai-bei ja että hän sai tietää oletetusta Skoropadsky-perinnöstään vasta 1999. Skoropadskyin perheen elävät jäsenet eivät tunnista Borys Tukhai-beitä ; Danylo Skoropadskyin luonnollista syntyperää ei ole vielä vahvistettu. Siitä huolimatta Borys Tukhai-bei on matkustanut Ukrainaan ja tunnistanut olevansa "Boris Skoropadskiy", viitaten Danyloon ja Pavlo Skoropasdkyihin isäkseen ja isoisänsä. Olena Skoropadska-Ott kuitenkin kiistää kaikki väitteet ja väittää, ettei hänen ja tuon miehen välillä ole suhdetta.
ellauri317.html on line 600:
95%D1%84%D0%B8%D0%BC%D0%BE%D0%B2%D0%BD%D0%B0_%D0%9A%D0%B0%D0%BF%D0%BB%D0%B0%D0%BD.jpg/440px-%D0%A4%D0%B0%D0%BD%D0%BD%D0%B8_%D0%95%D1%84%D0%B8%D0%BC%D0%BE%D0%B2%D0%BD%D0%B0_%D0%9A%D0%B0%D0%BF%D0%BB%D0%B0%D0%BD.jpg" />
ellauri317.html on line 633: N:ro 3 Dmitri Antonovitš Volkogonov (venäjäksi : Дми́трий Анто́нович Волкого́нов ; 22. maaliskuuta 1928 – 6. joulukuuta 1995) oli Neuvostoliiton ja Venäjän historioitsija ja prinssieversti, joka oli Neuvostoliiton armeijan psykologisen sodankäynnin osaston päällikkö. Huolimatta siitä, että hän oli pysähtyneisyyden aikana sitoutunut stalinisti ja marxilais-leninisti, hylkäsi kommunismin ja neuvostojärjestelmän viimeisen vuosikymmenen aikana ennen kuolemaansa syöpään vuonna 1995. Hälläpyörä! Tuuliviiri! Takinkääntäjä! Volkogonov julkaisi kirjoja, jotka kelpasivat liberaalin venäläisen ajattelun jännitysviihteexi, joka syntyi Glasnostin aikana 1980-luvun lopulla ja Neuvostoliiton jälkeisenä aikana 1990-luvun alussa. Stalin oli ampunut Dmitrin vanhemmat kun Bukharin oli löytänyt niiltä pamfletin. Katkeroittaahan se vähän. Lukiessaan arkistoista Brežnev- vuosina Volkogonov "löysi asiakirjoja, jotka hämmästyttivät häntä - papereita, jotka paljastivat huippukommunistit julmiksi, epärehellisiksi ja taitamattomiksi". Kolleegat kritisoivat Volkogonovin kirjoituksia sodasta, koska hän ei ollut koskaan ottanut kantaa, siis ollut jalka taistelukentällä. Hän oli, sanottiin, "nojatuolikenraali". Volkogonov selitti: "Kun näin yhä enemmän suljettuja Neuvostoliiton arkistoja, samoin kuin suuret länsimaiset kokoelmat Harvardin yliopistossa ja Hoover- instituutissa Kaliforniassa, Leninin profiili muuttui arvioni mukaan". Hän sanoi, että käännekohta oli, kun hän löysi yhden Leninin käskyistä, joissa vaadittiin kulak-talonpoikien julkista hirttämistä vuonna 1918:
ellauri317.html on line 753: Hänen sisäpolitiikkansa kuitenkin petti Nikolauksen hallitsevan periaatteen itsevaltaisen hallinnon ylläpitämisestä. Vuonna 1895 pitämässään puheessa aateliston edustajille ja kunnallisille virkamiehille tsaari julisti, että "on noussut ihmisten ääniä, joita ovat kantaneet mielettömät haaveet osallistua hallituksen toimintaan. Kerro kaikille, että aion säilyttää itsevaltiuden periaatteet yhtä lujasti ja taipumattomalla tavalla kuin unohtumaton edesmennyt isäni." Puhe särki vaaleilla valittujen kunnallisten virkamiesten toiveet, jotka toivoivat asteittaista siirtymistä järjestelmään, joka on lähempänä perustuslaillista monarkiaa.
ellauri318.html on line 176: 9590">
Krim ennen ja tänään
ellauri318.html on line 182: Krim kuului Venäjän neuvostotasavaltaan aina vuoteen 1954 saakka, jolloin se siirrettiin Ukrainan neuvostotasavaltaan. Krimin asukkaista suurin osa on venäläisiä.
ellauri318.html on line 200: Meškovin ura päättyi hänen valtakiistaansa parlamentin kanssa syksyllä 1994. Seuraavan vuoden maaliskuussa 1995 Ukraina julisti Krimin perustuslain mitättömäksi ja lakkautti aluepresidentin viran. Separatistiliike oli jo hiljentymässä, mutta Venäjän ulkoministeri Andrei Kozyrev uhkasi vielä puolustaa entisten neuvostotasavaltojen venäläisiä tarvittaessa asevoimin. Tätä retoriikkaa Venäjä on käyttänyt usein muuallakin kuin Krimillä, muun muassa sotiessaan Gruusiaa vastaan vuonna 2008 (linkki vie toiseen artikkeliin).
ellauri318.html on line 208:
952905627a53b03ef59" width="30%" />
ellauri318.html on line 328: Nicholas Pritzker (1871–1957), Jewish immigrant from Kyiv, founded Pritzker & Pritzker law firm in Chicago and was a cousin of the existentialist philosopher Lev Shestov (Schwartzman). Penny is the sister of J. B. Pritzker, the current governor of Illinois.
ellauri318.html on line 333: "Meillä on maailmanhallitus, halusitpa siitä tai et. Ainoa kysymys on, saavutetaanko tuo hallitus valloituksella vai suostumuksella." - Juutalainen pankkiiri Paul Warburg, todistus Yhdysvaltain senaatissa, 17. helmikuuta 1950
ellauri321.html on line 237: 9568">
Tröllit vs Röllit
ellauri321.html on line 420: Earl Wasserman jatkoi vuonna 1953 keskustelua viimeisistä riveistä ja väitti: Mitä kovempaa vedämme oodin viimeisiä rivejä, sitä enemmän niiden merkityksen silmukka kuristaa ymmärryksemme runosta ... Aforismi on sitä houkuttelevampi, koska se näkyy runon loppupuolella, sillä sen näennäisen huippukohta on yleensä johtanut olettamukseen, että se on runon abstrakti summaus... Mutta oodi ei ole abstrakti lausunto tai retki filosofiaan. Se on vaan runo "asioista".
ellauri321.html on line 497: Vuonna 1958 Mosfilm tuotti venäläisen kauppiaan Nikitinin (k. 1472) Intian matkasta kertovan elokuvan Hoždenije za tri morja, jonka pääosaa esitti Oleg Striženov. Akvarium - Афанасий Никитин Буги [Хождение За Три Моря 2] lauloi siitä näin: My girl is from Togliatti, I’m from Kostroma myself.
ellauri322.html on line 206: Vuonna 1795 radikaali filosofi Mary Wollstonecraft matkusti Skandinaviaan pienen tyttärensä kanssa etsimään kadonnutta aarretta.
ellauri322.html on line 262: The interest of this book which describes her travel is quickened by a knowledge of the heart-sorrow that underlies it all. Gilbert Imlay had promised to meet her upon her return, and go with her to Switzerland. But the letters she had from him in Sweden and Norway were cold, and she came back to find that she was wholly forsaken for an actress from a strolling company of players. Then she went up the river to drown herself. She paced the road at Putney on an October night, in 1795, in heavy rain, until her clothes were drenched, that she might sink more surely, and then threw herself from the top of Putney Bridge.
ellauri322.html on line 306:
ellauri324.html on line 99: El Salvadorille on historiallisesti ollut ominaista äärimmäinen sosioekonominen eriarvoisuus. 1800-luvun lopulla kahvista tuli tärkeä rahahlaari El Salvadorissa, ja se toi noin 95 prosenttia maan tuloista. Nämä tulot rajoittuivat vain kahteen prosenttiin väestöstä, mikä kuitenkin pahensi välilöitä pienen mutta voimakkaan maanomistajan eliitin ja köyhtyneen enemmistön välillä. Tämä kuilu kasvoi 1920-luvulla, ja sitä pahensi kahvin hintojen lasku vuoden 1929 pörssiromahtamisen jälkeen. Vuonna 1932 perustettiin Keski-Amerikan sosialistinen puolue, joka johti talonpoikien ja alkuperäiskansojen kansannousua hallitusta vastaan. FMLN on nimetty Farabundo Martín mukaan, joka oli yksi kapinan johtajista. Kapina tukahdutettiin julmasti La Matanzassa, jonka aikana asevoimat murhasivat noin 30 000 siviiliä. La Matanza – espanjaksi "teurastus", sellaisena kuin se tuli tunnetuksi - antoi sotilasdiktatuurien monopolisoida poliittisen vallan El Salvadorissa samalla kun suojeli maan eliitin taloudellista valta-asemaa. Keskiluokan, työväenluokan ja köyhien salvadorilaisten vastustus tätä järjestelyä kohtaan kasvoi koko 1900-luvun. Jne, jne.
ellauri324.html on line 373: Katolinen kirkko oli maan suurin maanomistaja, ja sen omistukset vapautettiin maareformista (eli omistamisesta). Maaseudulla katolilaiset olivat de facto vapautettuja corvée eli taxvärkkityöstä, ja joillakin maaseutualueilla katoliset papit johtivat yksityisiä armeijoita buddhalaisia kyliä vastaan. Vuoteen 1957 mennessä Diệm omisti koko kansan, kiitos Neitsyt Marialle.
ellauri324.html on line 438:
95a8227f1fc2fd6e3aa3a66.jpg.webp" />
ellauri325.html on line 66: Riskin keksi ranskalainen elokuvaohjaaja Albert Lamorisse, ja se julkaistiin alun perin vuonna 1957 nimellä La Conquête du Monde (Maailman valloitus) Ranskassa [epäluotettava lähde?]. Parker Brothers osti sen, ja se julkaistiin vuonna 1959 sääntöihin tehdyillä muutoksilla nimellä Risk: The Continental Game ja sitten nimellä Risk: The Game of Global Domination. Niinpä tietysti.
ellauri325.html on line 226: Herra ja ylhäisyys Sonoran uni on ilmiselvä narsisti. Hän ei yhtään tykkää jos naiset eivät tykkää hänestä. Hän ei ole ylpeä ja izerakas, taino ylpeä ehkä mutta izerakas en! Ja sitäpaizi, jos asian ytimeen mennään, onko izerakkaus oikeastaan vika? (Ylhäisyys razastaa yhä, s. 74, Otava 1952). Penttilä puhuu paljon naisista, enimmäxeen misogyynistä. Uuno oli kotoisin Raudulta, vaikka tekeytyikin länsisuomalaisexi koska ne ovat lahtarimpia. T.J.A.kin oli sattumoisin kotoisin Raudulta, selviää lukemastani rompskusta. Törni kärkeen listi sovjetteja siellä suuren isänmaallisen sodan aikana. Raudun taistelu oli Suomen sisällissodan aikainen taistelu, joka käytiin Karjalankannaksella sijainneessa Raudun pitäjässä 20. helmikuuta – 5. huhtikuuta 1918. Pietarin läheisyyden vuoksi enemmistö punaisten puolella taisteluun osallistuneista joukoista oli venäläisiä. Valkoisten voittoon päättynyt Raudun taistelu oli Tampereen ja Viipurin taistelujen ohella yksi sisällissodan verisimmistä. Sen kaksi viimeistä päivää olivat koko sodan ankarimpia yhteenottoja kaikki rintamat mukaan lukien. Uuden Suomen toimihenkilö oli Simokin, tietysti.
ellauri325.html on line 302: Eki Salonen väitteli Helsingin yliopistossa valtiotieteen tohtoriksi vuonna 1970 kulttuurisosiologian alalta ja toimi sittemmin 1970–1980-luvulla alan dosenttina Jyväskylän yliopistossa. Hän toimi Ylioppilaslehden päätoimittajana vuosina 1947–1949. Sen jälkeen hän oli perustamassa Mitä missä milloin -vuosikirjaa sen ensimmäisenä päätoimittajana 1949–1956 ja tämän jälkeen Suomen kulttuurirahaston yliasiamiehenä 1957–1980. Hän sai kunniaprofessorin arvon vuonna
ellauri325.html on line 316: Simo Tapio Puupponen (nimimerkki Aapeli; 23. lokakuuta 1915 Kuopio – 10. lokakuuta 1967 Helsinki), oli suomalainen kirjailija ja toimittaja. Puupponen toimi Kuopiossa ilmestyneissä Pohjois-Savo ja Savon Sanomat -lehdissä pitkäaikaisena toimittajana ja pakinoitsijana 1936–1953.
ellauri325.html on line 324: Unto Seppänen oli kajahtanut Karjalasta. Seppänen (15. toukokuuta 1904 Helsinki – 22. maaliskuuta 1955 Helsinki) oli suomalainen kirjailija ja toimittaja.
ellauri325.html on line 325: Seppänen aloitti tulenkantajanovellistina, mutta kehittyi ja oli karjalaisena omimmillaan kannakselaisen ympäristön usein humoristisenakin kuvaajana. Iloisten ukkojen kylä on tästä esimerkki, tai torpanukko Aatami Kurppa. Todella hulvatonta tekstiä! Varsinainen naurupommi on romaani Pyörivä seurakunta eli multaa taivaan alla. Siinä on kohta, jossa kasakkahevonen Latimiri ja vanha kylävaris ruotivat ihmisen olemusta. Tulevat loppupäätelmään, että ei ole yhtä mitättömiä olioita taivaan alla kuin ihminen ja hännänaluskärpänen. Ei kovin mairittelevaa osaltamme! Toivon kuitenkin, että joskus saamme palata omalle maalle Karjalaan. Karjalaan paluun toivetta kannattaa pitää yllä vaikka se ei meidän sukupolvellemme toteutuisikaan. Maailma saattaa muuttua nopeastikin, Suomesta voi taas tulla osa Venäjää. Ilman Karjalaa ei Unto Seppänenkään jaksanut elää. Iloisesta velikullasta tuli ennen aikojaan vanhus. Hän kuoli Helsingissä korvaklinikalla 22.maaliskuuta 1955 vain 50-vuotiaana. Kouvolan Teatterin edessä sijaitsee Viljo Nälkäkurjen suunnittelema Unto Seppäsen näköispatsas.
ellauri325.html on line 337: Hän voitti nuorten Kirja ry:n kunniamaininnan teoksesta Opossumi ja IV A, 1959, jonka olen poikasena lukenut. Siippainen kuoli sydänkohtaukseen 1963 Siilinjärvellä juuri päästessäni oppikouluun. Kirjailijan urasta en haaveillut missään vaiheessa.
ellauri325.html on line 418: 1930-luvulla Kivimies työskenteli jyväskyläläisessä Gummeruksen kustannusliikkeessä. Hän kokosi 1937 helsinkiläisen Hotelli Tornin kabinettiin joukon nuoremman polven suomalaisia älymystön edustajia keskustelemaan silloin ajankohtaisista aiheista, kuten suomalaisen kansanluonteen myytistä, naapuruussuhteista ja erilaisten kansojen yhteiselosta. Näiden keskustelujen pohjalta Kivimies julkaisi samana vuonna kirjan Pidot Tornissa, jossa keskustelijat esiintyivät salanimillä. Kivimies itse esiintyi kirjassa nimellä "konservatiivi". Muita keskustelijoita olivat Martti Haavio (dosentti), Tatu Vaaskivi (kirjailija), Lauri Viljanen (esteetikko), Niilo Mäki (filosofi), Helvi Hämäläinen (pikku rouva), Esko Aaltonen (lehtimies), Sakari Pälsi (suuri tuntematon), Kustaa Vilkuna (kansatieteilijä), Lauri Hakulinen (kielimies), Kaarlo Marjanen (kriitikko), Olavi Paavolainen (kulttuurimatkailija), Jussi Teljo (pessimisti), Matti Kurjensaari (radikaali) ja Urho Kekkonen (ministeri). Pitojen keskusteluissa tuotiin esille uusia ajatuksia, mutta keskusteluissa näkyi myös kansalliskiihko sekä epäluuloinen suhtautuminen vasemmistolaisiin ajatuksiin ja suuriin kansanjoukkoihin. Pidot Tornissa -kirjan perinteitä jatkoivat myöhemmin Eino S. Repo kirjallaan Toiset pidot Tornissa (1954) ja Erno Paasilinna kirjoillaan Pidot Aulangolla (1963) ja Pidot Suomessa (1972).
ellauri325.html on line 455: Sivistyneistön keskusteluja aiheesta oli julkaistu vuonna 1937 kirjassa Pidot Tornissa. Populaarikulttuurin leviämisen pelko hallitsi myös vuonna 1954 julkaistua kirjaa Toiset pidot Tornissa. Nimimerkeillä esiintyneiden keskustelijoiden henkilöllisyyden paljasti professori Matti Kuusi vuonna 1973. Matti oli AKSn johtohahmoja. KVSn historiikki pahoittelee että AKSn eliitti potkittiin pois seurasta ja sinne jäi vain tyhmä Voiski. Paljon valtaa ja pätäkkää jäi saamatta.
ellauri325.html on line 544: Vilho Veikko Päiviö Helanen (vuoteen 1905 Helander, 24. marraskuuta 1899 Oulu – 8. kesäkuuta 1952 Frankfurt, Länsi-Saksa) oli suomalainen kirjailija, tiedemies, poliitikko, AKS:n puheenjohtaja ja lehtimies. Helanen oli suomalaisen dekkarikirjallisuuden pioneereja. Hän toimi vanhasuomalaisen henkivakuutusyhtiö Salaman johtokunnan sihteerinä 1922–1941, sekä viipurilaisen Keskinäisen eläke-kassan johtajana vuosina 1942–1945.
ellauri325.html on line 554: Helanen sai syytteen vuonna 1948 ja 5.5.1950 Korkeimmalta oikeudelta kuuden vuoden kuritushuonetuomion maanpetoksellisesta toiminnasta avustettuaan Saksan hyväksi vakoillutta tanskalaista insinööriä Thoralf Kyrreä Moskovan välirauhan aikana lokakuussa 1944. Tasavallan presidentti JK Paasikivi armahti laupiaasti Helasen 3.3.1951. Sitä edelsi marraskuussa 1950 presidentille lähetetty Helasen armahdusanomusta puoltava kirjelmä, jossa oli allekirjoittajina "useita tunnettuja kansalaisia." Joukko huolestuneita perheenisiä. (Lähde: Pesonen, Niilo: Voi voitettuja, s. 124-140. Tammi, 1992. ISBN 951-31-0070-7.)
ellauri325.html on line 575: Vuosina 1958–1966 Airo istui eduskunnassa kokoomuksen kansanedustajana. Eduskunnan pöytäkirjojen mukaan Airo käytti erittäin vähän puheenvuoroja koko kahdeksanvuotisen kansanedustajakautensa aikana. Jostain syystä hän käytti enimmän ajan sarkapuseroa, pussihousuja ja haitarivartisia nahkasaappaita, ”jatsareita”.
ellauri325.html on line 653: Kotinsa ruotsinkielisestä taustasta huolimatta Granfelt maanikkona omaksui fennomanian aatteen ja suomen kielen. Hän kannatti fennomaanien kansansivistysihanteita ja omistautui rahvaalle suunnatun valistustyön kehittämiselle. Granfeltin tavoitteena oli suomalaisten kansallinen yhdentyminen, jota palvelemaan erilaiset sivistyslaitokset oli hierarkkisesti asetettava. Hän haki syksyllä 1878 neljä vuotta aiemmin perustetun Kansanvalistusseuran sihteerin tointa, joka oli vapautunut Jaakko Päivärinnan jouduttua eroamaan epäselvyyxien vuoxi. Jakob (Jaakko) Haniel Päivärinta (sukunimi vuoteen 1877 Swan; 23. lokakuuta 1847 Purmo – 6. heinäkuuta 1902 Lammi) oli suomalainen pappi, valtiopäivämies, opettaja ja kirjailija. Jaakko oli Anni Swanin setä. Tuleva kirjailija Anni Swan asui vuosina 1890–1892 setänsä Jaakko Päivärinnan perheen luona käydessään Mikkelin tyttökoulua. Hän oli vielä perheen kotiopettajana kesällä 1895 Lammilla. Matti Kuusi ohitti poikasena Anni Swanin joka mies oli Otto Manninen.
ellauri325.html on line 665: Elämäntyönsä tämä Kuusi teki Keskinäisen henkivakuutusyhtiö Salaman palveluksessa matemaatikkona 1910–1918, toisena johtajana 1918–1936 ja toimitusjohtajana 1936–1952. Salama ja Gummerus julkaisivat myös Vilho Helasen hengentuotteita. Suspect foul play.
ellauri325.html on line 707: Syssyllä 1955 Yrjö Soini eli Agapetus soitti ja kysyi, tulisinko Suomen Kirjailijaliiton johtokuntaan. Sinne tarvittin minun kaltaistani miestä joka ymmärsi raha-asioita, rakasti julkisuutta ja pystyi pitämään kommarit kurissa vaikka kätketyllä konepistoolilla. Kirjailija ei tarvinnut olla. Agapetuxenkin paras näyttö oli Hei Heipparallaa Helsinki - näytelmä. Humoristi kuoli sotavuosina, kivenkova patriootti oli jälellä.
ellauri325.html on line 717: Matti 6 oli koko kekkuli: kenkku juonittelija, ilkeämielinen ja pahansuopa henkilö. Aatelissyntyinen sinimustien laulukuoron taustalaulaja. 1959 Matti pääsi Haavioxi Haavion paikalle, josta oli tehty akateemikko. Tule niin kustaan Vilkunan alle sanoi Haavio.
ellauri325.html on line 720: Eino S. Repo osallistui talvi- ja jatkosotaan rintamalla ja kotiutui 1944 kapteenina. Hän valmistui 1948 filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta, pääaineenaan kirjallisuustiede. Valmistuttuaan hän toimi vapaana kirjallisuuskriitikkona ja kirjoitti arvosteluja muun muassa Uuteen Suomeen ja Parnassoon sekä radioon. Repo tunnettiin radikaalina kirjoittajana ja hänen oli lopetettava Uuden Suomen avustaminen, kun hän oli riitaantunut pääkriitikon, konservatiivisen V. A. Koskenniemen kanssa. Apu-lehden toimittajana Repo toimi 1958–1964, minkä jälkeen hänet valittiin Mainostelevision ohjelmajohtajaksi. Revon toimiessa vuosina 1965–1969 Yleisradion pääjohtajana hän toteutti yhtiössä useita uudistuksia. Niinpä Yleisradiolle, jossa oli aikaisemmin lähetetty vain STT:n sähkeuutisia, perustettiin Ralf Fribergin johdolla oma uutistoimitus. Samalla voimistunut vasemmistolainen opiskelijaradikalismi sai jalansijaa yhtiössä. Repo antoi runsaasti tilaa nuorille toimittajille ja heidän yhteiskuntakriittisille ohjelmilleen, mikä herätti syytöksiä Yleisradion politisoitumisesta ja toi sille pilkkanimen ”Reporadio”. Nyt on punatauti parantunut vaikka Kempeleeltä kazoen .se on viele vehen vasemmalle. Hehe.
ellauri325.html on line 748: Kaukozen tutkimustiemoinnu oldih Kalevalan kul’tuuruhistourii da Elias Lönnrot. Vuvvennu 1939 mies puolisti väitösruavon, sen tiemannu oli Vahnu Kalevala. Vuozinnu 1956-1962 Kaukonen ruadoi Helsinkin yliopiston oman muan literatuuran docentannu, vuozinnu 1962-1974 oli abulaisprofessorannu. Häi oli johtoruavos Nevvostoliittoinstituutas da Suomi-Nevvostoliitto-Seuras, vuozinnu 1967-1974 oli suomelas-vengrielazen kul’tuurukomitietan paginanvedäjänny.
ellauri325.html on line 751: Vuozinnu 1942-1943 Kaukonen kävyi Karjalah, kus kirjutti rahvahaspäi äijän karjalastu runuo da keräi muudugi fol’klourumaterjualua. Karjalazis kylis Kaukonen luadi äijän fotokuvua, niilöis voibi nähtä rahvahan pruazniekkoigi. Kaukonen yhtyi Nevvostoliiton da Suomen yhtehizen Sampo-fil’man käzikirjutuksen valmistamizeh. Fil’mua kuvattih vuvvennu 1959. Vuvvennu 1974 Väinö Kaukonen rodih Petroskoin valdivonyliopiston kunnivoitetukse tiedodouhturikse.
ellauri325.html on line 778: Kuvateoxeen "Ladun hiihtimet" sijoitin valokuvan Martti Haavion seminaarikokouxesta 1951, missä 19-vuotias Elli-Kaija Köngäs esitelmöi runosta "Minä jauhan Jaakolleni". Eikun Martille! oikaisi mustauskkainen Haavio. Elli-Kaija itki izensä tohtorixi, nuhtelee Matti 6. Hän piipahti saunamajassani, kolmantena majassa oli alkoholi. Olin leikkitoveri. Leikittiin äidinkielellä. Viina tappoi Ellin kuin jäi virka saamatta. On tämä kovien poikien leikkiä, ei tänne ripulia huolita.
ellauri326.html on line 78: Joskus esitetään vääriä argumentteja, että vuonna 1931 "Masaryk ampui työläiset". Santarmit ampuivat vaivaiset neljä lakkoilevaa työntekijää lähellä Duchcovaa. Paikka, jossa tragedia tapahtui, eli Ústí nad Labemin ja Chomutovin välisellä linjalla oleva teräsbetoninen rautatiesilta, joka rakennettiin alkuperäisen kivikaarisillan paikalle, julistettiin kulttuurimuistomerkiksi kommarien helmikuun voiton 1948 jälkeen, ja siitä tuli virallisen muistomerkin paikka. Lähelle pystytettiin vuonna 1954 pronssilevyillä ja veistoksellisilla koristeilla varustettu monumentti akateemisen kuvanveistäjä Karel Lerchin toimesta (Duchcovan alikulkutunnelin monumentti). Muistomerkki sijaitsi täällä vuoteen 1989 asti, kunnes "kivihiilen louhinnan laajentumisen vuoksi" se siirrettiin nykyiselle paikalle linnan puutarhaan hyyskän taaxe, noin 1 km onnettomuuspaikalta. Vuonna 1995 alikulkusillalta poistettiin kansallismonumentin asema. Näet vuoden 1990 jälkeen helmikuun tapahtumia pidetään siirtymänä ulkoisesta demokratiasta totalitarismiin, mikä johti Tšekkoslovakian liittämiseen Neuvostoliiton valtablokkiin, ennakoi huomattavan tšekkiläisen ja slovakilaisen yhteiskunnan myöhemmän sorron, ja siitä tuli syy maan talouden laskuun ja valtavaan talousliberaalin väestön muuttoaaltoon.
ellauri326.html on line 337:
955076c7a4462f13e594ccf1890a90ebe9cb924f9ca72cc06acdbd1c.jpg" height="300px" />
ellauri326.html on line 550: 95251" data-nimi="Coppée François">François Coppée (1842−1908) oli ranskalainen runoilija jota salamanterien suuri opettajatar Louise Zimmelmann luki niille ääneen (harvoin tosin, koska Francois oli vähän liian moderni). Kz. myös albumia 210 ja runonäytteitä albumien 325 ja 329 motoissa.
ellauri326.html on line 559: 9571">
Tshekkien huippuhetkiä
ellauri327.html on line 72:
954349092893b7a308caa00e618c" height="200px" />
ellauri327.html on line 287: Tatuering: handbok för nybörjare och inspiration för redan gaddade. Stockholm: Kalla kulor. 2009. Libris 11369578. ISBN 978-91-85535-55-2
ellauri327.html on line 358: Toimittaja Los Angeles B'nai B'rith Messengerissä 3. maaliskuuta 1950, sarake 2, sivu 5 kirjoitti:
ellauri327.html on line 518: Vuonna 1932 Kianto sai virallisen eron ensimmäisestä vaimostaan, ja hän meni 1933 uusiin naimisiin Elsa-Maria Karppisen (o.s. Kokko) (1896–1954) kanssa. Hänellä oli kuitenkin samaan aikaan suhde Raakel Nymanin kanssa ja vuodesta 1934 lähtien myös Turjanlinnan palvelustyttönä toimineen Aino Seppäsen (”Aino-Kaino”) kanssa. Vuonna 1934 Kianto onnistui myös kahdeksan vuoden ponnistelun jälkeen lunastamaan Turjanlinnan palstan itsenäiseksi tilaksi.
ellauri327.html on line 534: Vuodesta 1953 lähtien Kianto vietti talvet Helsingissä, Otavan omistamassa kirjailija-asunnossa Mariankatu 24:ssä. Kirjailija Kiannon loputon rahapula oli Heikki Reenpään jatkuvana huolena. Kesät hän asui Turjanlinnan vanhan ”Kohtalon Korsu” -nimisen jäkäläriihen kylkeen tehdyssä ”Ikin Tupa” -nimisessä asumuksessa. Vuonna 1957 Kianto vihittiin Helsingin yliopiston historiallis-kielitieteellisen tiedekunnan kunniatohtoriksi, ja samana vuonna ilmestyi myös hänen viimeinen kirjansa Esinahka on luotu liikkuvaksi. Ezellanen "Iki-Kianto".
ellauri327.html on line 536: Sodan jälkeen Kianto tuli tunnetuksi ”sihteeriseikkailuistaan”. Hän haki säännöllisesti lehti-ilmoituksillaan itselleen naispuolisia sihteereitä. Useimmilla näistä sihteereistä ei ollut edes konekirjoitustaitoa, mutta Kiannolle riitti, että he pystyivät soutamaan venettä kun Iki piti veneen laidoista. Kaikkiaan Kiannolla ehti sihteereitä olla neljä yhdeksän vuoden aikana, pisimpään Inkeri Jokinen 1944–1947 ja Anja Halonen 1948–1951. Kianto alkoi kirjoittaa 1952 romaania Elätin käärmettä povellani jonka aiheena oli hänen suhteensa Anja Haloseen. Romaani jäi keskeneräiseksi, sillä Halonen repi palasiksi Kiannon romaanin lähteenä käyttämän päiväkirjan Rakastajan tunnustuksia.
ellauri327.html on line 538: Toisen vaimonsa Elsa Karppisen kuoltua 1954 Kianto meni 1956 viimeisen kerran naimisiin, nyt Ella Mirjam (”Mirkku”) Lähteisen (1914–1961) kanssa; tämä avioliitto jatkui viisi vuotta, Lähteisen kuolemaan saakka. Ilmari kykki veneen perätuhdolla vielä 9 vuotta ilman soutajaa.
ellauri327.html on line 580: Vuonna 1999 Ukraina vaihtoi 8 Tu-160- konetta ja 3 Tu-95MS -konetta kaasuun Venäjän velkaa vastaan. Sitten 9 muuta Tu-160- ja 21 Tu-95MS-konetta tuhottiin, yksi määritellyn tyyppinen malli jäi Poltavan kaupungin pitkän matkan ilmailumuseoon. Tällaisia monimutkaisia ja kalliita operaatioita suoritettiin itse asiassa Ukrainassa vuoteen 2000 asti kaikilla 176 ilmapuolustusjärjestelmällä ja ICBM:llä. Yleisten arvioiden mukaan tämän kustannukset Yhdysvalloille olivat noin miljardi dollaria. Muut valtiot eivät kuitenkaan seuranneet Ukrainan toimia. Lisäksi maailmaan ilmestyi uusia ydinvaltioita.
ellauri328.html on line 48: CIA erkänner: den USA-stödda kuppen i Iran 1953 "odemokratisk", där den vänsterstödde premiärminister Mohammed Mossadeq avsattes och den väststödde shahen Mohamman Reza Pahlavi kom till makten. En asteroid tros innehålla metaller till ett astronomiskt värde. Joakim von Anka ska bogsera den till Calisota med hjälp av oppfinnar-Jocke.
ellauri328.html on line 192: Bultmann opiskeli teologiaa Tübingenin, Berliinin ja Marburgin yliopistoissa. Hänen opettajiaan olivat mm. Johannes Weiss ja Adolf Jülicher. Bultmann väitteli Paavalin kirjeistä vuonna 1910. Kaksi vuotta myöhemmin hän suoritti habilitaation ja hänestä tuli Marburgin Uuden testamentin eksegetiikan lehtori. Välillä hän opetti lyhyen aikaa Breslaussa ja Gießenissä. Vuonna 1921 hänestä tuli professori Marburgissa. Hän hoiti virkaa vuoteen 1951, eli paahtoi läpi naziajan ilman huolen häivää. Hakuna matata.
ellauri328.html on line 196: In der Zeit des Nationalsozialismus schloss Bultmann sich der Bekennenden Kirche und dem Pfarrernotbund an. Er wies in Predigten auf Widersprüche zwischen nationalsozialistischer Ideologie und christlichem Glauben hin, übte jedoch keinen offenen Widerstand und blieb daher bis zu seiner Emeritierung 1951 im Amt. Im Herbst 1944 nahm Bultmann bis zum Kriegsende die spätere Theologieprofessorin Uta Ranke-Heinemann in seinen Haushalt auf, eine Tochter Hilda Heinemanns, die 1926 bei ihm ihr theologisches Staatsexamen abgelegt hatte, und des späteren Bundespräsidenten Gustav Heinemann. Mitähän Helene siitä mahtoi tuumata? Rudolf Bultmann und seine Ehefrau Helene hatten drei Töchter. Olisko tää taas tollanen Andre Giden pastoraalisinfonia?
ellauri328.html on line 421: Kenneth W. Howard (s. 19. syyskuuta 1952) on amerikkalainen uskonjohtaja, kirjailija, uskontotieteilijä, konsultti ja voittoa tavoittelematon johtaja – tällä hetkellä The FaithX Projectin pääjohtaja. Muotokuva Ken Howardista, jolla on yllään alushame, jonka hän varasti Hobby Hallista ja jossa on sekä kristillisiä että juutalaisia symboleja (pöllitty 2012).
ellauri330.html on line 90: Paavo Pylkkänen (s. 1959) on suomalainen mielenfilosofi ja filosofian tohtori, joka toimii filosofian kandiohjelman johtajana, teoreettisen filosofian yliopistonlehtorina ja kognitiotieteen filosofian dosenttina Helsingin yliopistossa. Hän on myös teoreettisen filosofian yliopistonlehtori Skövden korkeakoulussa Ruotsissa. Paavon rouva Elina Pylkkänen on takuulla fixumpi kuin Paavo. Se ei varmastikaan saa Kelan johtopaikkaa kerze on opposiittiössä. Paikan saanee Thatcheria peukuttanut kokopaskiainen Arto Satonen. Arto Satonen homo.
ellauri330.html on line 132: 9531">
Kurjuuden kuningas
ellauri330.html on line 136:
95c65dbbe4f1f.jpg" width="30%"/>
ellauri330.html on line 245: Kognitiivista tutkija David Chalmers loi vuonna 1995 hyvästä syystä termin "kova ongelma" kuvaamaan kysymystä siitä, kuinka aivomme loihtivat tarkalleen subjektiivisen tietoisen kokemuksen. Jotkut filosofit väittävät edelleen, että mieli on luonnostaan erillinen aineesta. Edistyminen aivojen toiminnan ymmärtämisessä heikentää kuitenkin dualismin ajatuksia. Tutkijoiden on oltava sanoissaan varovaisia etteivät rahahanat tyrehdy.
ellauri330.html on line 335: Rafael Koskimies, ”Helsinki ja Härjänvatsa”. Otava: Helsinki 1953.
ellauri330.html on line 512: Ei, eri fasisti. Huugo Felix Jalkanen (24. lokakuuta 1888 Koski Hl. – 22. kesäkuuta 1969 Helsinki) oli suomalainen runoilija, kriitikko, kääntäjä ja toimittaja. Hän sai professorin arvonimen vuonna 1959.
ellauri330.html on line 520: Lempi syntyi päivä kuukausi 1895, paikassa syntymäpaikka.
ellauri330.html on line 523: Toivo kuoli päivä kuukausi 1952, 64 vuotiaana paikassa kuolinpaikka.
ellauri331.html on line 623: Isä Jack valmistui Harvardista vuonna 1950, hänestä tuli Associated Pressin toimittaja 40 vuodeksi kylmän sodan aikana ja hän oli Moskovassa neljä vuotta toimistopäällikkönä heinäkuusta 1968 alkaen käsitellen Richard Nixonin matkaa Moskovaan 22.–30. toukokuuta 1972 lieventämisen aikana. Hän (Charlie) on julkaisija ja Russia Insider, antisemitistinen verkkosivusto, joka esittää itsensä vaihtoehtona länsimaisille semitistisille uutiskertomuksille. Bausmanilla on yhteyksiä uusnatsiryhmään The Right Stuff, ja hän osallistui tammikuun 6. päivän hyökkäyksiin Yhdysvaltain Capitolille. Bausman muutti Venäjälle itsensä julistautuneena poliittisena pakolaisena tammikuun 6. päivän hyökkäyksen jälkeen. Hän esiintyy säännöllisesti Venäjän valtion tiedotusvälineissä.
ellauri332.html on line 91: Törhösen ohjaustöitä ovat muun muassa Palava enkeli (1984), Riisuminen (1986), Jään kääntöpiiri (1987), Insiders (1989), Ameriikan raitti (1990) , Requiem (1991), Kasvoton mies (1995), Hylätyt talot, autiot pihat (2000) ja Raja 1918 (2007).
ellauri332.html on line 395: Tämä raina poikkeaa liian kauas kaappihinuri Nathanial Hawthornen vuonna 1850 julkaistusta romaanista vuoden 1660 puritaanisesta siirtokunnasta. Vuoden 1995 elokuva näyttää tietämättömältä. Sitä tervehdittiin pelätyllä elokuvakritiikillä, "tahattomasti hauska". Tänä aikana Demi Mooren nimi teltassa oli kuin jinx. Lyhyesti sanottuna hänen esityksensä Hester Prynnestä osoittautui vahingossa humoristiseksi.
ellauri332.html on line 434: Täh? Buahaha! Gotcha! Ruodittavana onkin jonkun Joffen 1995 "romanttinen" Hollywood versio Hawthornen sepustuxesta! Eikä Wimin onneton 1973 pläjäys. Sitä ei varmaan jenkeissä edes näytetty. LOL!
ellauri332.html on line 438: In fact, there are min. eight other film and TV adaptations, including an Emmy award-sinning TV mini-series, and Roland Joffé's 1995 Hollywood feature starring Robert Duvall, Gary Oldman and Demi Moore.
ellauri332.html on line 634: Chinless George Lucas was born and raised in modest circumstances in Modesto, California, the son of Dorothy Ellinore Lucas (née Bomberger) and George Walton Lucas Sr., and is of German, Swiss-German, English, Scottish, and distant Dutch and French descent. His family attended Disneyland during its opening week in July 1955, and Lucas would remain enthusiastic about the park, Goofy in particular. Lucas's father owned a stationery store, and had wanted George to work for him when he turned 18. Sama lähtökohta siis kuin Paavo Havikolla.
ellauri333.html on line 372: Ambedkar published his book Annihilation of Caste on 15 May 1936. It strongly criticised Hindu orthodox religious leaders and the caste system in general, and included "a rebuke of Gandhi on the subject. Later, in a 1955 BBC interview, he accused Gandhi of writing in opposition of the caste system in English language papers while writing in support of it in Gujarati language papers. In his writings, Ambedkar also accused Jawaharlal Nehru of being "conscious of the fact that he is a Brahmin".
ellauri333.html on line 375: Vuonna 1947 Ambedkar toimi Intian oikeusministerinä ja oli mukana kirjoittamassa maan perustuslakia, joka kieltää kastittomien syrjinnän. Ambedkar erosi ministerin virastaan vuonna 1951 petyttyään siihen, kuinka vähän valtaa hänellä loppujen lopuksi oli koska hän oli paaria.
ellauri333.html on line 381: Protestina hindulaisuutta vastaan Ambedkar kääntyi buddhalaisuuteen 14. lokakuuta 1956 just weeks before his death.
ellauri333.html on line 389: In the 1950s, in an interview he gave to BBC, Ambedkar accepted that the current liberal democratic system will collapse and the alternative, as he thinks, "is some kind of communism".
ellauri333.html on line 475: Guru Hargobind (1595–1644)
ellauri334.html on line 120: 955">
Seon serveri, seon serveri, tuo mainio makkaramies
ellauri334.html on line 227:
ellauri335.html on line 367: Vareksella on ollut kissa nimeltään Jeesus. Vareksen pahin vihamies oli rikollinen Veikko Hopea (os. Heikki Lampi). Nyt tää Vares-buumi näyttää sentään jäähtyneen. Mäen kirjat täyttää vaihtorottahyllyjä. Onhan Reijo (s.1958) jo aika buumeri. Yhtä hasbeen kuin McDonald ja Doddin viime jaxon Thatcher-ajan ex-cool celeb-nelikko, joidenka kasarilta tutut namesdroppingit meni huimasti yli millenniaalin Arja Korisevan suoristuspermanentin.
ellauri335.html on line 423: Stalinin kuoleman jälkeen Žukov palasi Neuvostoliiton armeijan johtoon. Hän oli jopa Neuvostoliiton puolustusministeri ja NSKP:n keskuskomitean politbyroon jäsenehdokas. Mutta vuonna 1957 Pravda-sanomalehdessä ilmestyi marsalkka Konevin artikkeli, jossa todettiin, että Žukov "armeijana ja valtiomiehenä väärin, puolueettomalla tavalla johtai niin monimutkaista organismia kuin nykyaikaiset asevoimat ja loukkasi törkeästi Leninistiset asevoimien johtamisen periaatteet", "ansioitti ansaitsemattomasti itselleen erityisen roolin suunnitelman laatimisessa strategista hyökkäysoperaatiota varten natsijoukkojen kukistamiseksi Stalingradissa" ja juurrutti "persoonallisuutensa kultin" asevoimiin.
ellauri335.html on line 427: Moskovassa vuonna 1995 Manezhnaya-aukiolle pystytettiin ratsastusmuistomerkki Žukoville. Hänen nimeään kantaa 190 katua ja aukiota Venäjän eri kaupungeissa. Juutalainen runoilija ja takinkääntäjä Joseph Brodsky omisti hänelle runoja:
ellauri338.html on line 28:
9518-adb32be77984.s3.amazonaws.com%2Fpublic%2Fimages%2Fb9d3258b-ca1f-4cc2-96ad-54432f6486ab_1024x1024.png" width="100%" />
ellauri338.html on line 46: Schelling was a senior staff member of the RAND Corporation (1958–59), where his analysis of the nuclear arms race between the United States and the Soviet Union led to his publication of The Strategy of Conflict (1960).
ellauri338.html on line 78:
95.jpg" height="300px" />
ellauri338.html on line 206: William (William-August) Vasilievich Pokhlebkin (20. elokuuta 1923, Moskova - 22. maaliskuuta [tai 30. maaliskuuta tai noin 31. maaliskuuta 2000, riippuen milloin William alkoi haista asunnossa], Podolsk, Moskovan alue) syntyi vallankumouksellisen Vasili Mihailovitš Mihailovin (1888-1954) perheeseen. Gzhatskista kotoisin oleva kirjapainotyöläinen, vallankumouksellisen liikkeen osanottaja vuodesta 1906. Hänen maanalainen salanimensä Pokhlebkin, joka myöhemmin korvasi hänen sukunimensä, otettiin luultavasti hänen isoisänsä, maaorjan kunniaksi , joka toimi maanomistajan kokkina ja onnistui valmistamaan muhennoksia, joista hän sai vastaavan lempinimen: "Ei kellään muulla perheessää ollut intohimoa ruoanlaittoammattiin, ja se näyttää siirtyneen minulle, minulla on jotain sormenpäissäni."
ellauri338.html on line 219: Useiden vuosien ajan hän eli 38 kopeikalla päivässä. Vuosina 1964-1965 hän söi neljän kuukauden ajan vapaaehtoisesti vain mustaa leipää ja mustaa ja vihreää teetä. Hän tuli siihen tulokseen, että nauttimalla puolitoista kiloa päivässä mustaa leipää ja arteesisella vedellä haudutettua vahvaa mustaa ja vihreää teetä neljä kertaa päivässä, kahdesta kolmeen kupillista ilman sokeria, työkyky säilyy. samaan aikaan Pokhlebkin laihtui oman tunnustuksensa mukaan vain kilon painosta. Tänä aikana hän kirjoitti ensimmäisen teoksensa elintarviketuotteista, "Tsaikka", joka julkaistiin vuonna 1968. Työ perustui vankalle pohjalle, erityisesti hänen omaan teekokoelmaansa, joka kerättiin vuosina 1955-1968. Kiinalaiset teeasiantuntijat auttoivat kokoelman kokoamisessa, näytteitä lähetettiin myös Englannista, Itä-Saksasta , Saksasta , Kambodžasta, Thaimaasta, Indonesiasta, Vietnamista ja Laosista. Kirjasta "Tsaju" tuli erityisen suosittu neuvostotoisinajattelijoiden perinteisissä keittiötapaamisissa , ja siksi "Sosialistinen teollisuus" -lehti julkaisi artikkelin, jossa kirjaa kutsuttiin "keskinkertaiseksi" ja "tarpeettomaksi". Pokhlebkin itse sai tietää kirjansa suosiosta vasta vuonna 1993 Zinovy Zinikin haastattelusta Literaturnaya Gazetassa.
ellauri339.html on line 105: Stalinin kuoleman jälkeen Žukov palasi Neuvostoliiton armeijan johtoon. Hän oli jopa Neuvostoliiton puolustusministeri ja NSKP:n keskuskomitean politbyroon jäsenehdokas. Mutta vuonna 1957 Pravda-sanomalehdessä ilmestyi marsalkka Konevin artikkeli, jossa todettiin, että Žukov "armeijana ja valtiomiehenä väärin, puolueettomalla tavalla johtai niin monimutkaista organismia kuin nykyaikaiset asevoimat ja loukkasi törkeästi Leninistiset asevoimien johtamisen periaatteet", "ansioitti ansaitsemattomasti itselleen erityisen roolin suunnitelman laatimisessa strategista hyökkäysoperaatiota varten natsijoukkojen kukistamiseksi Stalingradissa" ja juurrutti "persoonallisuutensa kultin" asevoimiin.
ellauri339.html on line 109: Moskovassa vuonna 1995 Manezhnaya-aukiolle pystytettiin ratsastusmuistomerkki Žukoville. Hänen nimeään kantaa 190 katua ja aukiota Venäjän eri kaupungeissa. Säälittävä juutalainen runoilija ja takinkääntäjä Joseph Brodsky omisti hänelle runoja:
ellauri339.html on line 161: (Sunnyvale, CA: Chukelea Publications, 1995).
ellauri339.html on line 203: Neuvostojohtaja Josif Stalin mainittiin alkuperäisessä sanoituksessa. Stalinin kuoleman (1953) ja henkilöpalvonnan päätyttyä 1956 häneen viittaavia sanoja ei enää käytetty, joten vuoteen 1977 asti sanoja ei laulettu. Vuodesta 1977 sanoitusta käytettiin ilman Stalinin nimeä. Vuonna 1990 Venäjän SFNT otti käyttöön oman kansallislaulun, Mihail Glinkan sävellyksen Patrioottinen laulu, jonka hankaluutena oli se, ettei siihen ollut sanoja. VSFNT oli ollut ainoa neuvostotasavalta, jolla ei ollut omaa kansallislaulua. Patrioottinen laulu oli Venäjällä käytössä Neuvostoliiton hajottua ja Venäjän itsenäistyttyä aina vuoteen 2000.
ellauri339.html on line 482:
95085/rth6b0c2fba7f6676948d608734eaf751f8/max_g480_c12_r4x3_pd20" />
ellauri340.html on line 36: Supersankareita käsittelevien sarjakuvien suosio ja levikki oli laskenut toisen maailmansodan jälkeen, ja kauhua, rikollisuutta ja romantiikkaa käsittelevät sarjakuvat veivät suurempia osia markkinoista. Sarjakuvien ja nuorisorikollisuuden välisistä väitetyistä yhteyksistä syntyi kuitenkin kiistaa, joka keskittyi erityisesti rikollisuuteen, kauhuun ja tiettyihin supersankarien elementteihin. Vuonna 1954 julkaisijat ottivat käyttöön
ellauri340.html on line 141: Hänet ajettiin pois Puolan kansantasavallasta vuoden 1968 Puolan poliittisen kriisin aikana ja hänet pakotettiin luopumaan Puolan kansalaisuudestaan . Hän muutti Israeliin; kolme vuotta myöhemmin hän muutti Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Hän asui Englannissa vuodesta 1971, missä hän opiskeli London School of Economicsissa ja hänestä tuli sosiologian professori Leedsin yliopistossa, myöhemmin emeritus. Bauman oli yhteiskuntateoreetikko, joka kirjoitti niinkin monimuotoisista aiheista kuin moderniteetti ja holokausti, postmoderni kulutus ja nestemäinen nykyaika . Bauman oli vuosina 1945–1953 poliittinen upseeri sisäisessä turvallisuusjoukossa (KBW), sotilastiedusteluyksikössä, joka muodostettiin taistelemaan Ukrainan kapinallisarmeijaa ja Puolan kotiarmeijan jäänteitä vastaan. Täähän on nykytilanteessa vähän noloa. The Guardian -lehden haastattelussa Bauman vahvisti olleensa sitoutunut kommunisti toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen eikä ollut koskaan salannut sitä. Hän myönsi, että tiedustelupalveluun liittyminen 19-vuotiaana oli virhe, vaikka hänellä oli "tylsä" pöytätyö, jossa ei päässyt naganilla osoittelemaan kapinallista.
ellauri340.html on line 143: Palvellessaan sisäisessä turvajoukossa Bauman opiskeli ensin sosiologiaa Varsovan valtio- ja yhteiskuntatieteiden akatemiassa. Vuonna 1953 jo majorina toiminut Bauman erotettiin yhtäkkiä kunniattomasti, koska hänen isänsä oli lähestynyt Israelin Varsovan-suurlähetystöä muuttaakseen Israeliin . Koska Bauman ei jakanut isänsä sionistisia taipumuksia ja oli todellakin tässä vaiheessa vahvasti antisionistinen, hänen erottamisensa aiheutti vakavan, vaikkakin väliaikaisen vieraantumisen isästään.
ellauri340.html on line 159: 2016: ( Leonidas Donskisin kanssa ) Nesteytetty paha . Cambridge: Politiikka.ISBN 978-1-5095-0812-9
ellauri340.html on line 310:
- Takapuoli, Kari T.: ”Sodankäyntiä järjestävän kansainvälisen oikeuden muutos – onko mikään muuttunut?”, Muuttuva sota, s. 55–92. Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitos, 2005. 9529872372" class="internal mw-magiclink-isbn">ISBN 952-9872-37-2.
- Rosen, kreivi von ja J. Pelkuri: Sodan lait. Edita Prima 2004. 9513740013" class="internal mw-magiclink-isbn">ISBN 951-37-4001-3
ellauri340.html on line 311:
ellauri340.html on line 320:
ellauri340.html on line 339: Comics Code Authorityn (CCA) perusti vuonna 1954 Comics Magazine Association of America vaihtoehtona hallituksen asetuksille. CCA:n ansiosta sarjakuvakustantajat pystyivät itse säätelemään sarjakuvien sisältöä Yhdysvalloissa. Koodi oli vapaaehtoinen, koska sen käyttöä ei vaadittu laissa, vaikka jotkut mainostajat ja jälleenmyyjät halusivatkin turvautua siihen. Jotkut julkaisijat, kuten Dell, Western ja Classics Illustrated, eivät koskaan käyttäneet sitä. Sen koodi, jota yleisesti kutsutaan "sarjakuvakoodiksi", kesti 2000-luvun alkuun saakka. CC-muodostelma seurasi moraalista paniikkia, joka keskittyi sarjaan senaatin kuulemistilaisuuksia ja psykiatri Fredric Werthamin kirjan Seduction of the Innocent -julkaisua.
ellauri340.html on line 345: Comics Magazine Association of America (CMAA) perustettiin syyskuussa 1954 vastauksena laajalle levinneeseen yleiseen huoleen sarjakuvien graafisesta väkivallasta ja kauhukuvista. Se nimesi New Yorkin tuomarin Charles F. Murphyn (1920–1992), joka on nuorisorikollisuuden asiantuntija, johtamaan organisaatiota ja suunnittelemaan itseään valvovan "eettisen säännöstön ja standardit" alalle. Hän perusti Comics Code Authorityn (CCA) perustaen sen koodin enimmäkseen noudattamattomaan koodiin, jonka Association of Comics Magazine Publishers laati vuonna 1948 ja joka puolestaan oli mallinnettu löyhästi vuoden 1940 Hollywood Production Coden, joka tunnetaan myös nimellä "Hays Code".
ellauri340.html on line 353:
1954 Code kriteerit
ellauri340.html on line 355: Seuraavassa näkyy koko koodi sellaisena kuin se oli vuonna 1954. Netflixistä näkyy että tää koodi on täysin murtumaton. Tuskin edes Enid Blytonin koodinsärkijät pystyisivät sitä purkamaan, homo Turingista puhumattakaan. Pientä jälkijättöä on siinä että sopimaton kielenkäyttö antaa 16+ merkinnän, julkipanosta tulee vähemmän, huumekaupasta, tapoista ja verisestä mätkinnästä ei midiä. Se on kodeissa ihan normipäivää, uusperheen arkea.
ellauri340.html on line 539: Kun sota kiihtyi 90-luvun alussa, tällä arch-solipsistilla oli vähän mahdollisuuksia toimia välittäjänä. Mutta hän kuitenkin kirjoitti siitä. Vuonna 1995 hän matkusti Serbiaan matkalla, joka kerrottiin A Journey to the Rivers -kirjassa (alaotsikkona "Justice for Serbia"), kirjassa, joka alun perin kirjoitettiin artikkelisarjana Süddeutsche Zeitung -sanomalehteen. Matkakertomus ei poikennut niinkään Handken jo omaksumista menetelmistä, joten kirjailija matkustaa ympäri Serbiaa, näkee, mitä hän haluaa nähdä, eikä näkemättä mitä ei, antautuen "alkumaailman, joka ilmestyi tuntematon sivilisaatio." Reaktio kirjaan oli välitön ja intensiivinen – kriitikot ja kirjailijat arvostelivat sitä jyrkästi. Kirjaan sisältyi vastaus hänen kriitikoilleen, joka otti tehtäväkseen hänen mielestään länsimaisessa mediassa Serbian vastaisena ennakkoasenteena: "Mitä tietää, kun ylivoimainen verkkoverkosto tuottaa vain tietoa, ei sitä tietoa, jota voi tulla. olla vain oppimisen, havainnoinnin ja oppimisen kautta?"
ellauri340.html on line 573:
ellauri341.html on line 156: Rudolf Kasztner (Rezső Kasztner, auch: Kastner; * 1906 in Kolozsvár, Österreich-Ungarn; † 15. März 1957 in Tel Aviv) war ein ungarisch-israelischer Journalist und Jurist sowie eine zionistische Führungspersönlichkeit. Er leitete de facto das jüdische „Komitee für Hilfe und Rettung“ in Budapest von 1941 bis 1945. Sein Name ist mit dem so genannten Kasztner-Zug verbunden, mit dem durch seine Vermittlung 1670 freigekaufte Juden aus Konzentrationslagern in die sichere Schweiz gebracht wurden.
ellauri341.html on line 165: Rudolf Kasztner, der sich seit seiner Einwanderung in Israel Israel Kasztner nannte, wurde am 3. März 1957 vor seiner Wohnung in Tel Aviv angeschossen und erlag am 15. März 1957 seinen Verletzungen. Die drei Attentäter wurden zu einer lebenslangen Strafe verurteilt, jedoch nach drei Jahren auf persönliche Intervention von Premier David Ben-Gurion begnadigt.
ellauri341.html on line 167: Kurt Andreas Ernst Becher (* 12. September 1909 in Hamburg; † 8. August 1995 in Bremen) war ein deutscher Kaufmann und Standartenführer der SS.
ellauri341.html on line 185: In revisionistischen Kreisen wird Becher oft als Zeuge genannt, wenn es um die Relativierung von Opferzahlen in den Konzentrationslagern ging. Andererseits war er einer der wenigen, die von Himmlers Versuchen wussten, mit den Alliierten ins Gespräch zu kommen und so einen Sonderfrieden abzuschließen. Bis zum Ende seines Lebens war Becher daher auch immer Ziel diverser Spekulationen. Er wohnte zuletzt in Bremen in der Blumenthalstraße und starb 1995 im Alter von 86 Jahren als reicher Mann, ohne je für seine Taten vor Gericht gestanden zu haben.
ellauri341.html on line 257: Jogin ensimmäiset askeleet: Gregorian Bivolaru syntyi 12. maaliskuuta 1952 Tărtășeștissa, lähellä Bukarestia, Romaniassa. Hän oli sisäänpäinkääntynyt lapsi, taipuvainen mietiskelyyn ja valtava tiedonhalu. Hän luki innokkaasti mistä tahansa aiheesta. Koulutoverit muistavat hänet etevänä opiskelijana, joka teki opettajiinsa vaikutuksen laajalla tiedolla, joka ylitti paljon tavallisen koulupojan tason. Lapsuudesta lähtien hänellä oli ylivoimaisia henkisiä kokemuksia, kosmisen tietoisuuden tiloja, ja hän aisti, että hänellä oli poikkeuksellinen henkinen kohtalo. Jumala on paljastanut hänelle elävänä, suurenmoisena ja ikuisena todellisuutena, ja tietoisuus Hänen salaisesta läsnäolostaan on herättänyt hänessä horjumattoman pyrkimyksen täydellisyyteen ja voimakkaan halun auttaa muita löytämään Jumala. Hänellä oli myös aivan hillitön panohalu.
ellauri341.html on line 285: Uskoen vahvasti siihen, että hengellinen ihminen ei voi olla välinpitämätön sen suhteen, mitä ympärillään tapahtuu, Gregorian Bivolaru on kirjoittanut lukuisia artikkeleita ja pitänyt useita luentoja, joissa hän on rohkeasti paljastanut erilaisten eturyhmien hämäriä toimia, jotka saivat vaikuttaa ja jopa hallita poliittista toimintaaja jopa valvontaa: taloudelliset rakenteet, erityisesti okkulttinen, pirullinen maailman vapaamuurarius. Tämän seurauksena hän sai uhkauskirjeitä, joissa häntä pyydettiin "lopettamaan paljastukset", ja helmikuussa 1995 tuhoisa räjähdys tuhosi hänen asuntonsa Bukarestissa. "Rikollinen käsi" katkaisi kylpyhuoneen ikkunan metallisäleikön ja peukaloi kaasuasennuksen, mutta onneksi räjähdys tapahtui ennen kuin Gregorian Bivolaru pääsi kylpyammeeseen. Kaksi riippumatonta komissiota osoitti, että kyseessä oli tahallinen rikollinen teko, mutta kummallista kyllä, viranomaiset eivät tehneet lisätutkimuksia.
ellauri341.html on line 326: Haʿavara-Abkommen (hebräisch הֶסְכֵּם הַעֲבָרָה Heskem Haʿavarah, deutsch ‚Abkommen der Übertragung‘) bzw. Palästina-Transfer, auch Hoofien-Abkommen nach Eliezer Sigfried Hoofien (1881–1957), dem damaligen Direktor der Anglo-Palestine Bank, war der Name einer am 25. August 1933 geschlossenen Vereinbarung, die nach dreimonatigen Verhandlungen zwischen der Jewish Agency, der Zionistischen Vereinigung für Deutschland und dem deutschen Reichsministerium für Wirtschaft zustande kam. Sie sollte die Emigration deutscher Juden nach Palästina erleichtern und gleichzeitig den deutschen Export fördern. Sie war in der zionistischen Bewegung umstritten, da sie gleichzeitig mit dem Beschluss des Abkommens im Jahr 1933 betriebenen Boykottmaßnahmen gegen die Nationalsozialisten entgegenlief.
ellauri341.html on line 393: 95">
Miksi Netanyahu rakastaa niin paljon antisemiittiä, kuten Elon Musk
ellauri341.html on line 438: Haya Harareet ( hepreaksi : חיה הררית ) (20. syyskuuta 1931 – 3. helmikuuta 2021) oli israelilainen näyttelijä ja käsikirjoittaja. Yksi hänen tärkeimmistä elokuvarooleistaan oli Estherin, Ben Hurin rakkausinnostuksen esittäminen Hollywoodissa vuonna 1959 tehdyssä kristinuskonnollisessa elokuvassa Ben-Hur, jonka miespääosan esitti joxeenkin leuaton Charlton Heston.
ellauri341.html on line 440: Brittitaustainen Charlton oli 1950-luvulla ja 1960-luvun alussa yksi kourallisista Hollywood-näyttelijöistä, jotka tuomitsi avoimesti rasismin, ja hän oli myös aktiivinen kansalaisoikeusliikkeen kannattaja. Vuonna 1987 Heston erosi demokraattisesta puolueesta ja tuli republikaaniksi, perusti konservatiivisen poliittisen toimintakomitean ja tuki Ronald Reagania. Heston oli National Rifle Associationin (NRA) viiden kauden presidentti vuosina 1998–2003. Ilmoitettuaan sairastavansa Alzheimerin tautia vuonna 2002 hän jäi eläkkeelle näyttelemisestä ja NRA:n puheenjohtajuudesta. Vuoden 1995 omaelämäkerrassaan In the Arena sen jälkeen, kun hänestä tuli konservatiivinen republikaani, Heston kirjoitti, että ajaessaan takaisin The War Lord -elokuvan kuvauspaikalta hän näki Barry Goldwater for President -mainostaulun, jossa oli hänen kampanjansa iskulause "Sydämessäsi tiedät, että hän on oikeassa" ja ajatteli itsekseen: "Kirottua, hän on oikeassa." Heston sanoi myöhemmin, että hänen tukensa Goldwaterille oli tapahtuma, joka auttoi häntä kääntämään takkinsa asevalvontalakeja ja neekereiden hyysäystä vastaan.
ellauri341.html on line 446: Mutta vielä tärkeämpi osa oli miss Neuburgilla oli levarissa Esinahkakukkula 24 ei vastaa (1955), Hill 24 ne otvechaet, (Giv'a 24 Eina Ona), jossa hänn oli Miriam Miszrahi. Haya oli hirmu panettava pienenä.
ellauri341.html on line 448: Syntynyt Naumannina Haifassa, silloisessa pakollisessa Palestiinassa (nykyinen Israel), Harareet aloitti uransa israelilaisissa elokuvissa, mukaan lukien sotakuva Hill 24 Doesn't Answer, joka sai kansainvälistä huomiota sen jälkeen, kun se esitettiin kilpailussa vuoden 1955 Cannesin elokuvajuhlilla.
ellauri341.html on line 451: Harareet myös käsikirjoitti käsikirjoituksen vuoden 1967 brittiläiseen elokuvaan Our Mother's House , pääosassa Dirk Bogarde, ja hän meni naimisiin elokuvan ohjaajan Jack Claytonin kanssa. Pari oli yhdessä hänen kuolemaansa saakka vuonna 1995.
ellauri341.html on line 467: Heinäkuun puolivälissä 1950 Eichmann matkusti Argentiinaan Buenos Airesiin. Hänen vaimonsa ja heidän kolme lastaan muuttivat Argentiinaan 1953. Paikallisessa saksalaisyhteisössä karkurin henkilöllisyys oli melko laajalti tiedossa.
ellauri341.html on line 469: Saksan liittotasavallan tiedustelupalvelu sai asiasta vihiä, mutta maan hallitus empi Eichmannin paljastamista, sillä se pelkäsi Eichmannin kertovan korkeiden virkamiesten ja poliitikkojen entisistä natsiyhteyksistä. Saksa kertoi kuitenkin tietonsa vuonna 1958 Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:lle, mutta CIA ei reagoinut asiaan, eikä kumpikaan maa ilmoittanut asiasta Eichmannia etsiville israelilaisille. Uskottuaan vihdoin miten pieni talo Adolfilla oli Buenos Airesissa, Mossadin joukot kaappasivat Eichmannin Peter Malkinin johdolla Argentiinassa 11. toukokuuta 1960 maan lakien vastaisesti, ilman argentiinalaisten viranomaisten lupaa. Eichmann lennätettiin 21. toukokuuta 1960 salaa El Alin Bristol Britannia 4X-AGE -lentokoneella Israeliin. Argentiina katsoi tapauksen suvereniteettinsa loukkaamiseksi, kutsui Israelin-suurlähettiläänsä kotiin ja vaati YK:n turvallisuusneuvostoa koolle. Turvallisuusneuvosto päätti äänin 8–6, että Israelin oli ”sopivalla tavalla” hyvitettävä Argentiinalle sen kärsimä suvereniteetin loukkaus. (Mikähän se oli?)
ellauri342.html on line 311: Martti Johannes Larni (vuoteen 1942 Laine; 22. syyskuuta 1909 Pakila, Helsingin maalaiskunta – 7. maaliskuuta 1993 Helsinki) oli suomalainen kirjailija ja toimittaja. Larni oli elinaikanaan Suomen kansainvälisesti tunnetuimpia kirjailijoita Neuvostoliitossa ja muissa itäblokin maissa kirjansa Neljäs nikama ansiosta. Larni oli Suomen kirjailijaliiton puheenjohtaja vuosina 1964–1967. Presidentti Urho Kekkosen jälkeen Larni oli tunnetuin suomalainen Neuvostoliitossa. Martin 1957 ilmestyneessä nikamakirjassa on sen nuoruuden 20-30-luvun Amerikan piirteitä sekoittuneena vähän 40-50-luvun trendeihin, ihan kuin keski-ikäisten naisten kirjoittamissa 50-luvun tyttökirjoissa.
ellauri342.html on line 313: Martti Larni (Laine amerikaxi kirjoitettuna?) syntyi maalarimestari Johan Viktor Laineen ja Matilda Puntilan yhdeksänlapsiseen perheeseen neljäntenä lapsena. Kansakoulua käydessään hän oli kesäisin sielunpaimenena äitinsä kotona Hauholla. Näistä kokemuksista hän myöhemmin työsti Steinbeckiä apinoiden kirjan Hyvien ihmisten kylä. Larni alkoi kirjoittaa runoja ja novelleja 15-vuotiaana, ja hänen runojaan julkaistiin ensimmäisen kerran Juttutupa-nimisessä lehdessä vuonna 1926. Hän liittyi Nuoren Voiman Liiton jäseneksi vuonna 1928.
Kansakoulun jälkeen Larni toimi puutarha-apulaisena, liikemiehenä ja kävi myös osuuskauppakoulun. Vuosina 1937–1943 hän toimi helsinkiläisen osuusliike Elannon julkaiseman Elanto-lehden toimittajana ja sen jälkeen vuoteen 1951 saakka Elannon osastopäällikkönä ja Elanto-lehden päätoimittajana. Larni asui Yhdysvalloissa vuosina 1948–1949 ja 1951–1954 työskennellen amerikansuomalaisen Keskusosuuskunnan kustannusliikkeen palveluksessa toimittajana. Suomeen palattuaan Larni toimi vuosina 1955–1965 Me Kuluttajat -lehden toimittajana sekä vuosina 1956–1959 Kulutusosuuskuntien Keskusliiton osastopäällikkönä.
Vuonna 1937 Laineelta ilmestynyt seuraava kirja Kuilu (alk. Skorpioni) aiheutti sitten valtavan kohun, koska siinä käsiteltiin silloin hyvin arkoja aiheita, Suomen sisällissotaa punaisten näkökulmasta ja homoseksuaalisuutta.
ellauri342.html on line 317: Yhdysvaltain kokemustensa perusteella Larni kirjoitti vuonna 1957 kirjan Neljäs nikama eli veijari vastoin tahtoaan. Tämä kirja oli satiiri amerikkalaisesta yhteiskunnasta ja sen ilmiöistä kuten pika-avioliitoista, kaupallisuudesta ja amerikkalaisten tietämättömyydestä muun maailman asioista. Päähenkilö Jeremias Suomalainen muuttaa Yhdysvaltoihin, ja pian hänestä tulee siellä kiropraktikko Jerry Finn. Kirjan nimi tuli siitä, että eräs sen henkilöistä, kiropraktikko Iisakki Jokinen (Isaac Rivers) uskoi selkäkipuja aiheutuvan selkärangan neljännestä nikamasta. Naisviha on vankin säie Martin muuten harsuhkon turinoinnin kudelmassa. Veikkaan että Gurli oli päässyt kastroimaan Mapen pahasti.
ellauri342.html on line 319: Larnin tietämättä teos käännettiin Neuvostoliitossa vuonna 1959, ja kirjasta tuli siellä samoin kuin muissa Itä-Euroopan maissa heti valtaisa menestys. Larni jatkoi myöhemmin samantyyppisten satiiristen kirjojen parissa. mutta myöhemmät kirjat eivät enää saavuttaneet Neljännen nikaman suosiota. Kaikkiaan Larnin teoksia on käännetty 20 eri kielelle. Larnille myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna 1966. Hänet on haudattu Malmin hautausmaalle. Haudan osoite on 59-18-240b, siltä varalta että haluatte käydä kusaisemassa tämän noskelaisen misogyynin haudalle.
ellauri342.html on line 328: 
ellauri342.html on line 427: Maxwell "Bogey" Bodenheim (26. toukokuuta 1891 – 6. helmikuuta 1954) oli yhdysvaltalainen runoilija ja kirjailija. Chicagon kirjallisuuden hahmona hän meni myöhemmin New Yorkiin, jossa hänet tunnettiin Greenwich Village Bohemiansin kuninkaana. Hänen kirjoittamisensa toi hänelle kansainvälistä mainetta 1920-luvun jazz-ajan aikana.
ellauri342.html on line 429: 25-vuotias astianpesukone Harold "Charlie" Weinberg murhasi Bodenheimin ja 28v Bogeyta nuoremman Ruthin 6. helmikuuta 1954 floppitalossa osoitteessa 97 Third Avenue Manhattanilla. He olivat ystävystyneet hänen kanssaan Villagen kaduilla ja hän tarjoutui antamaan heidän viettää yön hänen huoneessaan muutaman korttelin päässä Bowerystä . Weinberg ja Ruth harrastavat seksiä lähellä pinnasänkyä, jossa 62-vuotias humalainen Bodenheim näyttää nukkuvan. Bodenheim nousee, haastaa Weinbergin ja he alkavat kaxintaistelun. Weinberg ampuu Bodenheimia kahdesti rintaan. Hän lyö Ruthia ja puukottaa häntä neljä kertaa selkään. Jälkeenpäin Weinberg tunnusti kaksoismurhan, mutta sanoi puolustuksekseen: "Minun pitäisi saada mitali. Tapoin kaksi kommunistia ." Weinberg tuomittiin hulluksi (sosiopaattiseksi) ja lähetettiin mielisairaalaan. Meidän päältäladattava AEG pyykinpesukone hajosi 13 vuotta uskollisesti palveltuaan. Nyt sen tilalle tulee uusi päältäladattava AEG pyykinpesukone jonka suunniteltu kestoikä on 6-8 vuotta. Edellinen Siemens-merkkinen kesti yli 20 vuotta. Näin se homma etenee. Kuljetusfirma lähetti yhden rimpulan narukaulan nokkakärryillä tuomaan 100kg konetta lumihangessa. Siihen se jäi siltä eteisen lattialle odottamaan kevättä.
ellauri342.html on line 568: Tähtisotien Prinsessa Leijakin oli 50% juutalainen, vaikka sen äiti Debbie Reynolds oli skotti. Isä Eddie Fisher, joka nai myös Lizzie Tayloria, sensijaan oli tuppikulli, Tischin perheestä jotka oli Venäjän immigrantteja. Fisher's good looks and strong, melodious tenor voice made him a teen idol and one of the most popular singers of the early 1950s. Hänellä oli elämänsä aikana viisi vaimoa, joista kolme ensimmäistä olivat tunnettuja näyttelijöitä: Debbie Reynolds, Elizabeth Taylor ja Connie Stevens. Fisher kuoli 22. syyskuuta 2010 lonkkaleikkauksen komplikaatioihin 82 vuoden iässä. Ei olis kannattanut.
ellauri342.html on line 570: Edwin Jack Fisher (August 10, 1928 – September 22, 2010) was an American singer and actor. He was one of the most popular artists during the 1950s, selling millions of records and hosting his own TV show, The Eddie Fisher Show. Actress Elizabeth Taylor was best friends with Fisher's first wife, actress Debbie Reynolds. After Taylor's third husband, Mike Todd, another entertainment Jew, was killed in a plane crash over Mexico 1958, Fisher divorced Reynolds and he and Taylor married that same year.
ellauri342.html on line 576:
ellauri342.html on line 578: Mamie Stoverin kapina on William Bradford Huien vuonna 1951 julkaisema romaani mississippiläisestä nuoresta naisesta, joka menee Hollywoodiin näyttelijäksi. Prostituutioon ajautuneena hän muuttaa Honoluluun, työskentelee bordellissa ja ottaa sen haltuunsa, haastaa prostituoituja koskevat rajoitukset sen jälkeen, kun USA:n asevoimat on kasattu saarelle, ostaa kiinteistöjä ja hänestä tulee varakas sodan voittaja (war profiteer).
ellauri342.html on line 582: Raoul Walshin ohjaama elokuvaversio julkaistiin vuonna 1956, jossa nimiroolissa oli Jane Russell. Käsikirjoitus droppasi kirjan Hollywood-kritiikin kuin kuuman perunan. Jane Russell tekee innokasta makuutyötä tarinassa, jossa on sekä karuja että realistisia näkökohtia. Lopuksi "Pari homolaulua elävöittävät epämiellyttävää toimintaa." The Revolt of Mamie Stover sisältää aikuisten teemoja (pornoa), naisten voimaantumista, sotaa ja romantiikkaa. EFK! Tää on hyvä ohjelma, täst mie piän!
ellauri343.html on line 67: Sodan jälkeen asukkaat palasivat Rukajärvelle. Kylän harvoja säilyneitä rakennuksia oli suomalaisten esikuntana toiminut Pronjajevien talo. Rukajärven metsäteollisuuspiiri aloitti toimintansa uudelleen vuonna 1946. Rukajärven ja Ontajärven kolhoosit yhdistettiin 1950-luvun alussa ja myöhemmin niistä muodostettiin metsäteollisuuspiirin aputalous. Vuonna 1969 sen pohjalta perustettiin Rukajärven turkissovhoosi.
ellauri343.html on line 233: Lapsuuteni (1953) on Pekkasen kenties tunnetuin teos. Se kertoo Pekkasen köyhästä ja karusta lapsuudesta hieman yksinkertaisella kielellä – olihan Pekkanen vielä toipumassa halvaantumisesta. Kirjassa Pekkanen kertoo lapsuutensa oloista, jotka köyhyydestä huolimatta olivat hänen mielestään hyvät. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Teos sai loistokritiikin kielellisistä puutteistaan huolimatta
ellauri344.html on line 259: Jews without Money was an immediate success and was reprinted 25 times by 1950. It was translated into 16 languages. It became a prototype for the American proletarian novel.
ellauri345.html on line 73: Humboldtin kriittiset lauseet Goethesta kuvaa hyvin tätä narsistia: ”Mutta sinä ezaa sanoa hänelle mitään sellaista. Hän ei suo vapauxia omiin juttuihinsa nähden, ja hän mykistyy, jos joku vähänkin arvostelee häntä." Näin Goethe kohtasi kaiken kritiikin vanhuudessaan: olympialaisena. Ei siinä mielessä, minkä modernit antavat sille tyhjänä epiteettinä tai kauniin ulkonäön takia. Tämä sana - se johtuu 95338">Jean Paulista - kuvaa synkkää, itsekeskeistä, myyttistä luonnetta, joka sanattomassa jäykkyydessä on luontaista Goethen taiteellisuudelle. Olympialaisena hän loi teoksen perustan ja sulki sitten mausoleumin ankarilla sanoilla.
ellauri345.html on line 436: Rudolf Borchardt wurde als zweites Kind des ursprünglich jüdischen, 1864 evangelisch getauften Kaufmanns Robert Borchardt (1848–1908) und seiner ebenfalls konvertierten Frau Rosalie, geb. Bernstein (1854–1943), geboren. Er verbrachte die ersten fünf Lebensjahre in Moskau und zog 1892 mit seiner Familie nach Berlin. Da er im Gymnasium diskriminiert wurde, gab die Familie ihn in die Obhut des Gymnasialprofessors Friedrich Wittu, der ihn den an den Königlichen Gymnasien zunächst in Marienburg und später in Wesel am Niederrhein in den Traditionen evangelischen Lebens und der „Treue gegen den König“ erzog. Schon in dieser Zeit prägte ihn die Lektüre der Schriften Herders. 1895 machte er am Königlichen Gymnasium zu Wesel sein Abitur und begann im selben Jahr in Berlin ein Studium in Theologie, später studierte er klassische Philologie und Archäologie. Diese Studien setzte er 1896 in Bonn und Göttingen fort und studierte daneben noch Germanistik und Ägyptologie.
ellauri346.html on line 123: Mykola Oleksandrovich Shchors (25. toukokuuta (6. kesäkuuta) 1895, Snovsk, Velikoschimelsk Volost, Horodnyan lääni, Tšernihivin lääni, Venäjän valtakunta - 30. elokuuta 1919, Biloshitsin kylä, Korostenskyn piiri, Oblastin provinssin piiri, nyt Volostenskin piiri, Volostenskin piiri, Korostensk Province Ukraina on ukrainalainen Neuvostoliiton sotilashahmo, yksi bolshevikkien sotilaskomentajista Neuvostoliiton ja Ukrainan välisen sodan aikana. Ukrainan punakaartin kapinallisten ryhmittymien jäsen. 1930-luvulla Neuvostoliiton propaganda alkoi aktiivisesti käyttää Shchorsin kuvaa ihmiskilpenä.
ellauri348.html on line 185: "La Paloma" esitetään näissä elokuvissa: "La Paloma" Screen Songs sarjakuva, 1930 Don Juanin yksityinen elämä, 1934 La Paloma, Ein Lied der Kameradschaft, 1934 (luettelossa myös nimellä La Paloma, 1938) Juarez, 1939 Große Freiheit Nr. 7, 1945, Hans Albers laulaa saksankielisen version. Elokuvaa ei annettu näyttää Saksassa vuonna 1944 natsien sensuurin vuoksi, ja liittolaiset julkaisivat sen vasta vuonna 1945 Kulkukoira, 1949 Vartaloryöstöjen hyökkäys, 1956 La Paloma, Saksa 1958 Habanera, Espanja 1958 Freddy, die Gitarre und das Meer, 1959 Freddy und der Millionär Adua e le compagne, 1960 Blue Hawaii, 1961, Elvis Presley laulaa "No More". Hänen nauhoitteensa esiintyi myös ääniraitaalbumilla ja uudelleen nauhoitetulla "live" versio Aloha from Hawaii amerikkalaiselle versiolle, jota ei käytetty lähetyksessä. Tämä vuoden 1973 versio julkaistiin alun perin budjettialbumilla Mahalo from Elvis, mutta on sittemmin sisällytetty useisiin. The Godfather Part II, 1974. Bändi soittaa "La Paloma" Havannan uudenvuodenjuhlien avauskohtauksessa. Bröderna Lejonhjärta, 1977. Karlin äidin kuullaan laulavan "La Paloman" ruotsinkielistä versiota. Peltyrumpu, 1979 Das Boot, 1981 (esittäjä: Rosita Serrano saksaksi). Mortelle Randonnée, 1983. Elokuvassa kuullaan Hans Albersin versio. a> Henkien talo, 1993 Sonnenallee, 1999 Hetki muistettavana, 2004 "La Paloma" on aiheena vuoden 2008 dokumentissa La Paloma. Sehnsucht. Weltweit (saksa La Paloma. Kaipuu. Maailmanlaajuinen), kirjoittaja Sigrid Faltin [de]. Soul Kitchen, 2009 Manila Kingpin: Asiong Salonga -tarina, 2011 Musiikkielokuvassa Down Argentine Way, Charlotte Greenwood laulaa pirteän, nopean kappaleen nimeltä "Sing To Your Senorita". Melodia perustuu löyhästi "La Paloman" melodiaan.
ellauri348.html on line 219: Françoise Sagan (syntynyt Françoise Delphine Quoirez; 21. kesäkuuta 1935 – 24. syyskuuta 2004) oli Ranskalainen näytelmäkirjailija, kirjailija ja käsikirjoittaja. Sagan tunnettiin teoksistaan, joissa oli voimakkaita romanttisia teemoja, joihin sisältyi varakkaita ja pettyneitä porvarillisia hahmoja. Hänen tunnetuin romaaninsa oli hänen ensimmäinen – Bonjour Tristesse (1954) – joka kirjoitettiin hänen ollessaan teini.
ellauri348.html on line 221: Sagan erotettiin ensimmäisestä koulustaan, luostarista, koska "syvän henkisyyden puute." Hänet erotettiin Louise-de-Bettignies -koulusta, koska hän oli "hirttänyt Molièren rintakuvan" syksyllä 1952. Hän oli välinpitämätön opiskelija, eikä valmistunut Sorbonneen, mutta hänet hyväksyttiin kurssille Hattemeriin. Hän suoritti ylioppilastutkinnon toisella yrityksellä "narunpalalla". Cours Hattemer on ranskalainen yksityinen, maallinen koulu. Se on valtiosta riippumaton, ja sillä on lupa noudattaa omaa opetustapaansa, joka on jäsennelty ja painottaa suuresti toistoa ajaakseen opitun kotiin. Koulussa on monia tunnettuja alumneja, kuten näyttelijä Brigitte Bardot ja Ranskan presidentti Jacques Chirac. Arvosanat: Lastentarha Baccalauréatille.
ellauri348.html on line 223: Salanimi "Sagan" otettiin hahmosta Princess de Sagan homo-Proustin kirjassa À la recherche du temps perdu, joka julkaistiin vuonna 1954, kun hän oli 18-vuotias. Se oli välitön kansainvälinen menestys. Romaani käsittelee nautinnonhaluisen 17-vuotiaan Cécilen elämää ja hänen suhdettaan poikaystäväänsä ja leskeksi jääneen playboy-isänsä kanssa.
ellauri348.html on line 225: Sagan oli naimisissa kahdesti. 13. maaliskuuta 1958 hän meni naimisiin ensimmäisen aviomiehensä Guy Schoellerin kanssa, joka oli Hachette -toimittaja, joka oli 20 vuotta Sagania vanhempi. Pariskunta eroi kesäkuussa 1960. Vuonna 1962 hän meni naimisiin Bob Westhoffin, nuoren amerikkalaisen playboyn ja tulevaisuuden keraamikko. Pariskunta erosi vuonna 1963; heidän poikansa Denis Westhoff syntyi kesäkuussa 1962. Hänellä oli sitten pitkäaikainen suhde muotistylistiin Peggy Roche. Hänellä oli myös miespuolinen rakastaja, Bernard Frank, naimisissa oleva esseisti, joka oli pakkomielle lukemiseen ja syömiseen. Hän lisäsi omaa tyyliään "perheeseensä" aloittamalla pitkän suhteen ranskalaisen Playboyn -toimittajan Annick Geillen kanssa, sen jälkeen kun Geille pyysi Saganilta artikkelia lehteensä.
ellauri348.html on line 226: Yhdysvalloissa matkustamisesta kiinnostuneena hänet nähtiin usein Truman Capoten ja Ava Gardnerin kanssa. Ajaessaan Aston Martin -urheiluautoaan 14. huhtikuuta 1957 hän joutui onnettomuuteen, joka jätti hänet koomaan joksikin aikaa. Hän rakasti myös ajamista Jaguar -autollaan Monte Carloon uhkapelisessioille.
ellauri348.html on line 232: Marilyn Monroe 1. kesäkuuta 1926 – 4. elokuuta 1962) oli yhdysvaltalainen näyttelijä ja malli. Kuudenneksi suurimmaksi naiskuvalegendaksi Hollywoodin kultakaudelta sijoitti hänet American Film Institute Vuonna 1999 . Pop-kulttuurin ikoni kiitos homo Andy Warholen. Pitkään 36-vuotiaana mömmöillä toteutetun izemurhan jälkeen vuonna 1962 Monroe on edelleen hänen kuolemaansa mennessä eniten laskutettu näyttelijä vuosikymmenen ajan, ja hänen elokuvansa tuottivat 200 miljoonaa dollaria (vastaa 2 miljardia dollaria vuonna 2022). Seksuaalinen vallankumous sekä aikakauden tunnus seksisymboleista hahmoista, hänestä tuli yksi 1950-luvun ja 1960-luvun alun eräs suosituimmista blondipommi.
ellauri348.html on line 236: Charles Franklin Kettering (29. elokuuta 1876 – 25. marraskuuta 1958), joka tunnetaan myös nimellä Charles Fredrick Kettering oli amerikkalainen keksijä, insinööri, liikemies ja 186 patentin haltija. Hän oli Telkon perustaja ja General Motorsin sähkökäynnistysmoottori ja lyijyllinen bensiini. Yhdessä DuPont Chemical Company, hän oli myös vastuussa freonin kylmäaineen keksimisestä (ozoniaukot, jäähdytys ja ilmastointi). DuPontilla hän vastasi myös Duco -lakkojen ja emalien, ensimmäisten käytännöllisten massa- tuotettujen autojen. Työskennellessään Dayton-Wright Companyn kanssa hän kehitti "virheen" ilmatorpedoon, jota pidetään maailman ensimmäisenä ilmaohjuksena. Hän johti käytännöllisen ja kevyen kaksitahtidieselmoottorit, jotka mullistavat veturin ja raskaita laitteita toimialoilla. Vuonna 1927 hän perusti Kettering Foundationin, "puolueettoman" tutkimussäätiön, ja hänet esitettiin kannessa Time -lehti tammikuussa 1933.
ellauri348.html on line 238: Barbara Kingsolver (s. 8. huhtikuuta 1955) on Pulitzer-palkittu amerikkalainen kirjailija, esseisti ja runoilija. Hänen laajalti tunnettuja teoksiaan ovat Myrkytyksen raamattu, tarina vinxahtaneen lähetyssaarnaajan perheestä Kongossa ja Eläimet, kasvis , Miracle, tietokirjallisuuskertomus hänen perheensä yrityksistä syödä isä paikallisesti. Vuonna 2023 hän sai Pulitzer-palkinnon kaunokirjallisuudesta romaanista Demon Copperhead. Hänen työnsä keskittyy usein aiheisiin, kuten sosiaalinen oikeudenmukaisuus, biologinen monimuotoisuus sekä ihmisten ja heidän yhteisöjensä ja ympäristönsä välinen vuorovaikutus.
ellauri348.html on line 367: No joo, tää lehva käyttää psykologisen draaman, science fictionin ja epälineaarisen kertomuksen elementtejä tutkiakseen muistin ja rakkauden luonnetta. Elokuvan pääosissa nähdään Jim "like a glove" Carrey ja Kate Winslet, joka on saanut paljon palkintoja itsepäisten ja monimutkaisten naisten esittämisestä. Time -lehti valitsi Winsletin maailman 100 vaikutusvaltaisimman ihmisen joukkoon vuosina 2009 ja 2021. Hänet nimitettiin Brittiläisen imperiumin komentajaksi vuonna 2012. Kate voitti BAFTA-palkinnon Marianne Dashwoodin roolista elokuvassa Sense and Sensibility (1995). Maailmanlaajuista tähteyttä seurasi hänen pääroolinsa James Cameronin eeppisessä romanssissa Titanic (1997), joka oli tuolloin tuottoisin elokuva. Hänellä on jokaisesta avioliitosta lapsi, mukaan lukien näyttelijä Mia Threapleton.
ellauri348.html on line 474: Steven Patrick Morrissey (/ ˈ m ɒr ɪ s i / MORR-iss-ee; born 22 May 1959), known mononymously as Morrissey, is an English singer and songwriter.
ellauri349.html on line 66: 9536">Punktohtorileikkejä vastaanotolla
ellauri349.html on line 68: Colin McGinn (1950) tunnetaan parhaiten mielenfilosofiatyöstään ja erityisesti uudeksi mysterialismiksi kutsutusta ajatuksesta, jonka mukaan ihmismieli ei ole valmis ratkaisemaan tietoisuusongelmaa. Hän on kirjoittanut yli 20 kirjaa tästä ja muista filosofian alueista, mukaan lukien Mielen luonne (1982), Tietoisuuden ongelma (1991), Tietoisuus ja sen kohteet (2004) ja Inhouksen merkitys (2011).
ellauri349.html on line 98: Pafos-seminaarit alkoivat laman aikana '95 ennenkuin Eski sai lähtöpassit yliopistolta ja Retuperän VPK levitti hyppymaton.
ellauri349.html on line 145:
ellauri349.html on line 230: Hiän syntyi Belgiassa 3. toukokuuta 1930 ja aloitti yliopistokoulutuksensa Louvainin katolisessa yliopistossa. Siellä hiän vuonna 1955 puolusti Paul Valérya stilistisen väitöskirjan avulla.
ellauri349.html on line 258: Erkki Samuli Pirtola (18. toukokuuta 1950 Rautalampi – 23. tammikuuta 2016 Helsinki) oli suomalainen kuvataiteilija. Pirtolan mielestä "Todellinen taiteen emämaa löytyykin lastentarhoista, Steiner-kouluista, undergroundista, hullujenhuoneilta, presidentin muistikirjasta, betonigraffiteista, oudoista yöllisistä performansseista, ufokuvista, viidakkoshamaanin houreista..." Paskanmarjat Erkki, graffitit on järjestään pyllyn rumia. Mitä vittua, jotain presidentin nuolua?
ellauri349.html on line 380: Roy Frederick Baumeister [1] ( / ˈ b aʊ m aɪ s t ər / ; syntynyt 16. toukokuuta 1953) on Eskin ikätoveri, yhdysvaltalainen sosiaalipsykologi, joka tunnetaan työstään, joka koskee minää, sosiaalista hylkäämistä, kuuluvuutta, seksuaalisuutta ja sukupuolieroja, itseä, hallintaa, itsetuntoa, itseään tuhoavaa käytöstä, motivaatiota, ml aggressio, tietoisuutta ja vapaata tahtoa. Eli taas tätä talousliberaalin postillaa.
ellauri349.html on line 427: Vuonna 1944 kapteeni Haddock vihittiin, mutta paavi Pius XII :n Humani generis (1950) kiertokirjeen jälkeen jätti pappeuden. Humani generis toteaa: "Tämän uskon talletuksen jumalallinen Lunastajamme ei ole antanut autenttista tulkintaa varten jokaiselle uskovalle, ei edes teologeille, vaan ainoastaan kirkon opetusviranomaisille."
ellauri349.html on line 501: Dénonçant pendant les années 1950 et les années 1960 le « conformisme marxisant » de l'intelligentsia française, il devient l'intellectuel de droite de l'époque face à Sartre, qui symbolise l'intellectuel de gauche. Sartre käänsi takkinsa vähän myöhemmin, surkutellen Vietnamista lähteneitä elintasovenepakolaisia. Loppumetreillä Aron ehtii peukuttaa ranupersuja, nekin ovat parempia kuin neljä kommaria hallituxessa. CIA rahoitti sen toimia.
ellauri349.html on line 519: Joseph Almog (s. 1958 Jerusalem, Israel) on israelilaissyntyinen filosofi, joka asuu nykyisin Suomessa. Hän on ollut vuodesta 2014 lähtien Turun yliopiston filosofian professori. Tätä ennen hän asui 30 vuotta Yhdysvalloissa. Joseph kuuluu luokkaan (n.h.).
ellauri349.html on line 521: Joseph Almog syntyi vuonna 1958 uskonnolliseen perheeseen Jerusalemissa, Israelissa. Hän sanoo uskovansa Jumalaan yhä, mutta ei harjoita uskontoa. Lapsuudessaan Almog asui eri puolilla maailmaa, muun muassa seitsemän vuotta Pariisissa. Israelin kolmivuotisen armeijan jälkeen hän aloitti matemaattisen logiikan opinnot Oxfordin yliopistossa.
ellauri349.html on line 523: Almog valmistui Oxfordista tohtoriksi vuonna 1983, minkä jälkeen hän muutti Yhdysvaltoihin filosofi David Kaplanin kutsumana. Almog oli vuosina 1983–1984 Stanfordin yliopiston ja vuodesta 1984 lähtien Kalifornian yliopiston filosofian professori opettaen matemaattista logiikkaa, metafysiikkaa, kielifilosofiaa ja filosofian historiaa. Hän kyllästyi Yhdysvaltoihin ja amerikkalaiseen filosofiaan. Almog päätyi vuonna 2014 Turun yliopiston filosofian professoriksi tavattuaan Olli Koistisen eräässä konferenssissa. Olli Ilmari Koistinen (s. 11. toukokuuta 1956 Oulu) on suomalainen filosofi ja teoreettisen filosofian emeritusprofessori. Hän toimi vuosina 2002–2022 Turun yliopiston teoreettisen filosofian professorina. Koistinen on tutkinut työssään muun muassa filosofian historiaa ja klassikoita. Hän johti Immanuel Kantin Puhtaan järjen kritiikin suomennostyötä, joka valmistui vuonna 2013. Olli kuuluu luokkaan (n.h.). Almogilla on 2 lasta muttei vaimoa.
ellauri349.html on line 563: 1953
ellauri349.html on line 564: Esa Jouni Olavi Saarinen (born 27 July 1953 in Hyvinkää, Finland) is a Finnish philosopher who is professor of applied philosophy at Aalto University and co-director of the Systems Intelligence Research Group.
ellauri349.html on line 710: Lokakuussa 1997 kiuruveteläinen Heikki Peltola (1952-) perusti valmennusyritys Nostetuotanto Oy:n yhdessä filosofi Esa Saarisen kanssa. Hän on toiminut myös Saarisen managerina. Tuhat tulimmaista! Heikismin helmiä. Kehittyvä kauppa. Kauppa se on joka kannattaa.
ellauri349.html on line 844: 95" data-poet="Liehu R.">Näyte (Raakel)
ellauri350.html on line 98: Kohutin äiti Else asui Chicagossa, lähellä Kohutin asuntoa. 1950- ja 1960-luvuilla hän vieraili Kohutin perheen luona säännöllisesti illallisilla ja suurilla lomilla. Hänen sanotaan olleen ainoa henkilö, joka (allergian lisäxi) todella pääsi Kohutin ihon alle. Ilmeisesti kukaan perheessä ei pitänyt hänestä. Hän oli töykeä ja aggressiivinen, puhui suoraan muiden ihmisten kasvoihin ja tökki ihmisiä sormellaan.
ellauri350.html on line 155: Johnista tuli kuulu pragmaatikko, vaikka köyhä. He is one of the successful Philosophers. He has ranked on the list of those famous people who were born on October 20, 1859. He is one of the Richest Philosophers who were born in VT. He also has a position among the list of Most popular Philosophers. But his net worth is estimated only at $1-5M, the lowest quote among celebrities. He died on Jun 1, 1952 (age 92). Birth sign Libra.
ellauri350.html on line 157: Thomas F. syntyi New Yorkissa ja varttui Albanyssa ja Pawlingissa. Hän valmistui Albany Academysta vuonna 1950 ja Princetonin yliopistosta 1954. Hän palveli yliluutnanttina Yhdysvaltain armeijassa kaksi vuotta Saksassa. Hän opiskeli Harvard Business Schoolissa ja valmistui vuonna 1958. Sitten hän liittyi Kuhn, Loeb & Co:n investointipankkiyritykseen. Hänestä tuli osakas ja hän toimi yrityksen johtokunnassa. Vuonna 1975 hän perusti oman rahoituspalveluyrityksen, Thomas E. Dewey, Jr. & Co., ja sen jälkeen oli mukana McFarland, Dewey & Co:n perustamisessa. Hän jatkoi liiketoimintaprojekteja ja työskenteli pitkälle 80-vuotiaaksi asti. Hän toimi useissa johtokunnissa, mukaan lukien The Apple Bank for Savings, Northwest Natural Gas ja The Scripps Research Institute. Hän toimi myös varapuheenjohtajana New York City Housing Development Corporationissa vuosina 1972–1989. Vuodesta 1959 lähtien hän toimi Lenox Hillin sairaalassa aktiivisena johtokunnan jäsenenä ja oli hallituksen puheenjohtaja vuosina 1982–1993, jonka jälkeen hän toimi emerituspuheenjohtajana. Hänen perheensä on ikuisesti kiitollinen (mutta ei rahallisesti velkaa) Lenox Hill -sairaalalle hänen viime vuosina saamansa hoidon laadusta. Menox, sanoi Annie Lenox.
ellauri350.html on line 442: Tohtori Howard Friedman.alias Howard S. Friedman on arvostettu psykologiprofessori Kalifornian yliopistossa, Riverside Riverside, CA 92521, Toimistopuhelin: (951) 827-3672. Säpö Howard.Friedman@ucr.edu
ellauri350.html on line 495: 95">Viestien kirjoittamisesta
ellauri350.html on line 595:
- ”Olla ilman joitain asioita, joita haluat, on välttämätön osa onnea.” - Bertrand Russell (joulukuu 1950)
ellauri350.html on line 596: - "Onnellisuus korvaa pituudella sen, mikä paxuudesta puuttuu." - Robert Frost (maaliskuu 1959)
ellauri350.html on line 827: Optimistiset nunnat elivät 10v kauemmin kuin pessimistiset, 85-vuotiaista 95-vuotiaixi. Pessimistiset pääsivät taivaan iloihin 10v ennemmin. Nauru pidentää ikää. Onnessa on 2 osatekijää, nautinto ja tarkoituxen tunne. On siis vältettävä kipua ja tarkoituxettomuutta. Tätä on kuzuttu nimellä pleasure-purpose-principle (ei kuitenkaan Epikuroxen taholta).
ellauri351.html on line 261: Festinger jatkoi opintojaan Kurt Lewinin johdolla Iowan yliopistossa, jossa Festinger sai MA-tutkinnon vuonna 1940 ja tohtorin vuonna 1942 lasten käyttäytymisen alalla. Molemmat vaihtoivat kerran vaimoa. Lewinin kuoltua Festinger muutti yhä lännemäxi MIT:stä, kunnes vuonna 1957 julkaisi kognitiivisen dissonanssin teoriansa, joka on todennäköisesti hänen kuuluisin ja vaikutusvaltaisin panoksensa sosiaalipsykologian alalla. Festinger pettyi sosiaalipsykologian ja alkoi huuhailla. Viimeinen yritys oli ymmärtää, miksi jokin kulttuuri hyväksyy tai hylkää idean, ja hän päätti, että tutkimalla, miksi uusi teknologia otettiin nopeasti käyttöön lännessä, mutta ei Itä-Bysantin valtakunnassa, valaisisi asiaa. Festingerillä kuitenkin diagnosoitiin syöpä ennen kuin hän pystyi julkaisemaan tämän materiaalin. Hän päätti olla jatkamatta hoitoa ja kuoli 11. helmikuuta 1989.
ellauri351.html on line 381: Halbwachs vaikutti myös tiedon sosiologiaan teoksellaan La Topographie Legendaire des Évangiles en Terre Sainte ; Uuden testamentin spatiaalisen infrastruktuurin tutkimus. (1951)
ellauri351.html on line 554: L. Ron Hubbard, uskomusjärjestelmien Dianetics ja Scientology perustaja , ehdotti olevansa "Metteya" (Maitreya) vuoden 1955 runossa Hymn of Asia . Lukuisat Hubbardin toimittajat ja seuraajat väittävät, että kirjan esipuheessa erityiset fyysiset ominaisuudet, joiden sanottiin olevan hahmoteltu – nimeämättömissä sanskritin lähteissä – tulevan Maitreyan ominaisuuksina, olivat ominaisuuksia, joiden kanssa Hubbardin monikätinen ulkonäkö oletettavasti yhtyi.
ellauri351.html on line 573: ISBN 978-952-68933-0-3
ellauri351.html on line 587: 1967 syntynyt Relander valmistui ylioppilaaksi vuonna 1986 ja opiskeli Helsingin yliopistossa Suomen historiaa ja sosiaalipsykologiaa sekä suoritti vuonna 1995 Sussexin yliopiston yksivuotisen Master of Arts -tutkinnon. Hän valmisteli vuosina 1995–2008 Helsingin yliopistolle toistaiseksi (heh) julkaisematonta väitöskirjaa taistolaisen opiskelijaliikkeen historiasta. Esikoisteos Ankkalinna ja lajien synty (2004).
ellauri351.html on line 598: Wilma Schlizewski (alun perin Hannele Laine, ennen vuotta 2001 Hantta Krause, s. 6. toukokuuta 1958 Kuusankoski) on suomalainen tatuointitaiteilija ja entinen televisiojuontaja. Schlizewski-nimi on peräisin puolalaissyntyiseltä isoäidiltä Martalta. Hän seurusteli 1980-luvulla lävistystaiteilija Yazkan kanssa. Schlizewski jäi kiinni törkeästä rattijuopumuksesta 28. joulukuuta 2021 ajettuaan autoa 1,7 promillen humalassa.
ellauri351.html on line 610: Creme on kertonut kiinnostuneensa okkultismista luettuaan 14-vuotiaana Alexanda David-Neelin kirjan With Mystics and Magicians in Tibet. Hän on kuulunut myös teosofispohjaiseen ufouskontokuntaan Aetherius Society sekä seurannut tiktokissa etenkin Alice Baileyä. Vuonna 1959 hän sai kertomansa mukaan ensimmäisen telepaattisen viestin Mestarilta, joka kehotti nauhoittamaan viestit kelanauhurilla. Creme alkoi julistaa ilmoitusta vuonna 1975.
ellauri351.html on line 634: "Näin viat vain vaimossani ja kuvittelin niiden olevan hänessä, vaikka ne olivat minussa", kirjoitti edesmennyt teoreettisen filosofian professori Oiva Ketonen vuonna 1995. "Ylensin itseni yhteisessä elämässä niin, etta näin omassa suvussanı enemmän moraalia ja kaikinpuolista lahjakkuutta. Mistä johtuu tuo itseni ylentäminen?" Kenties olit Oiska pohjalainen kusipää.
ellauri351.html on line 665:95/ch16-age-of-imperialism-64-728.jpg?cb=1263846857" height="250px" />
ellauri351.html on line 700: Hobsbawmin sanotaan sanoneen, että seksin lisäksi ei ole mitään niin fyysisesti intensiivistä kuin "osallistuminen joukkomielenosoitukseen suuren julkisen korotuksen aikana". Aika intensiivinen hörökorva olikin. Hänen ensimmäinen avioliittonsa oli Muriel Seamanin kanssa vuonna 1943. He erosivat vuonna 1951. Hänen toinen avioliittonsa oli Marlene Schwarzin (vuonna 1962), jonka kanssa hänellä oli kaksi lasta, Julia Hobsbawm ja Andy Hobsbawm. Hänellä oli väh. 1 avioton poika Joshua Bennathan, joka syntyi vuonna 1958 ja kuoli marraskuussa 2014. "Joss" kuoli syöpään viisikymppisenä. Born in Birmingham, Joss was the son of the historian Eric Hobsbawm and the educational psychologist Marion Bennathan. He was raised by his mother and her husband, the economist Esra Bennathan, and went to Newnham Croft primary school, Cambridge, and Bristol grammar school. At the age of 17, Joss married Jenny Corrick and had two children by the age of 20. The couple divorced but remained friends.
ellauri351.html on line 714: Charles-Marie Gustave Le Bon ( ranska: [ɡystav lə bɔ̃] ; 7. toukokuuta 1841 – 13. joulukuuta 1931) oli johtava ranskalainen pölymatti, jonka kiinnostusalueita olivat antropologia, psykologia, sosiologia, lääketiede, keksintö ja fysiikka. Bonesin kolleega! Hänet tunnetaan parhaiten vuoden 1895 teoksestaan Psychologie des Foules, jota pidetään yhtenä joukkopsykologien tärkeimmistä teoksista.
ellauri352.html on line 78: Pirmin Stekeler-Weithofer (born 21 December 1952 in Meßkirch) is a German philosopher and professor of theoretical philosophy at the university of Leipzig. He was the president of the international Ludwig Wittgenstein society (2006-2009) and is now a vice-president of this institution.
ellauri352.html on line 309: Marcel Mauss, né le 10 mai 1872 à Épinal et mort le 11 février 1950 (à 77 ans) à Paris, est généralement considéré comme le « père de l´anthropologie française. Bonesin kolleega. Bonesin asia antropologina oli kysyä minkä sortin kääpiö oli UM:n narrina, muttei se sentään ollut hiänen oikeutensa.
ellauri352.html on line 354: Vuonna 1895 Marcel Mauss sai filosofian aggregaatin, jonka hän käynnisti Bordeaux´ssa, missä hän vuonna 1890 liittyi Durkheimiin, joka opetti tätä tieteenalaa siellä.
ellauri352.html on line 380: Jones on työskennellyt viimeiset 30 vuotta muiden henkisesti vammaisten parissa ja kirjoittanut useita kirjoja. Jones varttui 46th Avenuella Sunset Districtissä 1940- ja 1950-luvuilla. Hän asuu Haight Ashburyssa San Franciscossa vaimonsa Deannan kanssa. [ lainaus tarvitaan ] Hän on juutalainen. Vuoden kristillinen kirja tammenterhokansalle.
ellauri352.html on line 474: Bruno Dössekker on koulutettu klarinetisti ja itseoppinut soittimentekijä, joka asuu saksankielisessä Sveitsissä. Hän tuli tunnetuksi nimellä Binjamin Wilkomirski vuodesta 1995, kun hän julkaisi muistelmia. Sen jälkeen kun hänen elämäntarina on paljastettu kusetuxexi, hänet tuomittu kirjalliseksi petokseksi ja tekaistujen muistojen " uhriksi". Termi Wilkomirskin oireyhtymä juontaa juurensa siitä seuranneeseen keskusteluun.
ellauri352.html on line 627:9594497%29.jpg/400px-Chakras_and_energy_channels_2_%283749594497%29.jpg" />
ellauri352.html on line 664: Hänen tukikohtansa komentajat luulivat Michenerin erehdyksessä amiraali Marc Mitscherin pojaksi, ja sen seurauksena häntä pyydettiin matkustamaan eri tehtävissä Tyynenmeren ympäri. Hänen ensimmäinen romaaninsa julkaistiin vuonna 1947. Hän jopa valitsi televisiokirjoittamisen urakseen tuona aikana, mutta ei nähnyt suurta menestystä. Hän teki televisiotyötä 1950-luvun lopulla.
ellauri352.html on line 670: Kevään tulet (1949) Aasian ääni (1951) Toko-rin sillat (1953) Sayonara (1953) Havaiji (1959) Kunnanjohtajan raportti (1961) Asuntovaunut (1963) Lähde (1965) Ajelehtijat (1971) Satavuotis (1974) Chesapeake (1978) Elämänlaatu (1980) Liitto (1980) Avaruus (1982) Puola (1983) Texas (1985) Legacy (1987) Alaska (1988) Matka (1988) James A. Michenerin USA: Ihmiset ja maa (Kassa: Peter Chaitin 1988) Karibian (1989) Kotka ja korppi (1990) Romaani (1991) Maailma on Kotini (1991) Meksiko (1992) Taantuma (1994) Ihme Sevillassa (1995) Tämä jalo maa: visioni Amerikasta (1996) Matecumbe (2007).
ellauri352.html on line 702:950s%2Bcenter%2Bmount%2Bp3%2Beyeglasses.jpg" height="250px" />
ellauri353.html on line 49: Papin puhe oli elävien koiranruokaa! Älä tee tästä liian isoa numeroa. Tapperin veljexet oli Tuulikille vihaisia Mäyhän haudalla. Jos ei olisi ollut Vuokko Tepporaimoa, olisi Tuulikilta jäänyt koulu kesken. Tuulikki oli 1958 19-vuotias ja Marko 34. Vitun estyneitä. Tapperien arvomaailma ja miehekkyys romahtivat Suur-Suomen rökäletappioon. Hän halusi suosia suomalaista, ei mitään tuikunkantajia. Mäyhä oli Kain Tapperin muotoilema Isse Immun näköinen huonon onnen riipus.
ellauri353.html on line 81: Marko Tapper oli aktiivinen kilpaurheilussakin. Hän voitti muun muassa Saarijärven juhannuskisojen 10 000 metrin juoksun vuonna 1956, ennätyksensä 10 000 metrillä 32,36.0 hän juoksi Äänekosken murskaradalla, lisäksi hän voitti piirinmestaruuksia juoksussa, hiihdossa ja yhdistetyssä. Erityisen makea oli Tappereille Keski-Suomen maakuntaviestin voitto vuonna 1955. Saarijärven Pullistuksen joukkueessa hiihti kolme Tapperin veljestä; Marko ankkurina voittaen Jämsänkosken Ilveksen, jonka riveissä hiihti muun muassa kolme olympiavoittajaa - Urpo Korhonen, Tapio Mäkelä ja Veikko Hakulinen. Marko Tapper toi 14.7.1952 olympiasoihdun pakulla Saarijärven urheilukentälle, jossa soihtua kuljetti isä Vihtori Tapper, joka seuraavaksi luovutti soihdun veli Yrjö Tapperille. Täähän on vähän kuin Vilho Saarinen ja sen pojat Esa, Vekke ja Wesselin vasen etulokasuoja.
ellauri353.html on line 202: Cannesin elokuvajuhlilla vuonna 1951 Paz mainosti elokuvaa ahkerasti jakamalla sitä tukevan manifestin ja kulkueen elokuvateatterin ulkopuolella julisteen kanssa. Yleisesti ottaen mielipide oli innostunut, ja surrealistit (Bretoni ja runoilija Jacques Pervert) ja muut taiteelliset intellektuellit (maalari Marc Chagall ja runoilija/näyttelijä/elokuvantekijä Jean Cocteau) olivat ylistäviä, mutta kommunistikriitikko Georges Sadoul vastusti sitä, mitä hän piti elokuvan "porvarillisena moraalina", koska siinä on positiivisia kuvauksia "porvarillisesta opettajasta" ja "porvarillisesta valtiosta" katulasten kuntouttamisessa, sekä kohtaus, jossa poliisi osoittaa hyödyllisyyttään estämällä pederastia hyökkäämästä lasta vastaan.
ellauri353.html on line 394: Joulukuun 23. päivänä 1954, Hruštšovin sulan aikaan Babel kuntoutettiin. Babelin teoksia julkaistiin jälleen laajasti ja niitä kehuttiin. Hänen julkinen kuntoutus kirjailijana aloitettiin hänen ystävänsä ja ihailijansa Konstantin Paustovskin (albumi 135) avulla, ja vuonna 1957 julkaistiin osa Baabelin valituista teoksista hänen suojattinsa ja rikostoverinsa Ilja Ehrenburgin ylistävällä esipuheella. Uusia kokoelmia valikoiduista Babelin teoksista julkaistiin vuosina 1966, 1989 ja 1990. Silti tiettyjä " tabuja " sisältäviä osia, kuten Trotskin maininnat, sensuroitiin glasnost- jaksoon asti vähän ennen Neuvostoliiton hajoamista.
ellauri353.html on line 403: 1935, Jevgenia Gronfein Babel ei tiennyt toisesta perheestään Antonina Pirozhkovan kanssa. Perustuu Ilja Ehrenburgin lausuntoihin Jevgenia uskoi edelleen, että hänen miehensä oli edelleen elossa ja asui maanpaossa. Vuonna 1956 Ehrenburg kuitenkin kertoi hänelle miehensä teloituksesta vieraillessaan Pariisissa. Ilmoitettuaan rouva Babelille myös miehensä tyttärestä Antonina Pirozhkovan kanssa, Ehrenburg pyysi Jevgeniaa allekirjoittamaan väärän lausunnon, joka todistaa sotaa edeltäneestä avioerosta hänen miehestään. Raivostuneena Jevgenia Babel sylki Ehrenburgin kasvoihin ja pyörtyi.
ellauri353.html on line 418: Pyhän Yrjön ristin ja Pyhän Yrjön mitalin täysi haltija, kolme kertaa Neuvostoliiton sankari (1958, 1963, 1968). Kahdeksan Leninin ritarikunnan saaja. Puna-armeijan ensimmäisen ratsuväen armeijan komentaja sisällissodan aikana, yksi punaisen ratsuväen avainjärjestäjistä, jonka ansiosta hänen ja hänen tovereidensa kuvat levisivät laajasti Neuvostoliitossa ja Neuvostoliiton vastaisessa propagandassa sekä lukuisissa kirjoissa, elokuvissa, maalauksissa ja musiikissa. Ensimmäisen ratsuväen armeijan taistelijat tunnetaan yhdessä nimellä "Budenovtsy". Suuren isänmaallisen sodan ensimmäisinä vuosina hän komensi strategisten suuntien ja rintamien hevosia.
ellauri353.html on line 462: Syyskuussa 1954 N. S. Hruštšoville eräässä juhlassa osoitettujen kriittisten lausuntojen vuoksi marsalkka Budjonnyn henkilökansiota käsiteltiin NSKP:n keskuskomitean puheenjohtajiston kokouksessa ja hänet päätettiin erottaa virastaan, erottaa ja määrätä puoluerangaistukseen. Marsalkan 26. lokakuuta 1954 päivätyn katuvan kirjeen NKP:n keskuskomitean puheenjohtajistolle jälkeen hänen kysymystään käsiteltiin toisen kerran ja päätös Budyonnyn erottamisesta armeijasta peruttiin.
ellauri353.html on line 484: Bohdan (Zynovii-Bohdan) Hmelnytskin vaakuna Abdank (27. joulukuuta 1595 (6. tammikuuta 1596) - 27. heinäkuuta (6. elokuuta 1657) – poliitikko, komentaja ja diplomaatti, kansallisen vapautussodan johtaja 1648-1657, Ukrainan kasakkavaltion luoja, Zaporozshin armeijan hetmani.
ellauri353.html on line 496: Den lilla staden Berestrejko ligger där och stinker I väntan på bättre tider. Berestetjko (ukrainska: Берестечко uttal (info); polska: Beresteczko) är en stad i Volyn oblast i Ukraina. Staden ligger vid floden Styr. 1651 ägde slaget vid Berestetjko rum nära staden, som då var en del av Polsk-litauiska samväldet. Från 1795 fram till ryska revolutionen 1917 var staden en del av Ryssland, men tillföll därefter Polen. 1939 tillföll den Ukrainska sovjetrepubliken för att senare bli en del av det självständiga Ukraina 1991. Under andra världskriget ockuperades staden av Nazityskland som avrättade stadens judiska befolkning.
ellauri353.html on line 537: Neljäs Internationaali koki suuren hajoamisen vuonna 1940 ja vieläkin merkittävämmän skisman vuonna 1953. Skismaattisten ryhmittymien osittainen yhdistyminen tapahtui vuonna 1963, mutta organisaatio ei koskaan toipunut riittävästi, eikä se onnistunut nousemaan uudelleen yhdeksi kansainväliseksi ryhmittymäksi. Trotskilaisten vastaus tällaiseen tilanteeseen on ollut useiden internationaalien muodostaminen eri puolilla maailmaa, ja jotkut ovat eri mieltä siitä, mikä organisaatio edustaa historiallisen neljännen internationaalin todellista perintöä ja poliittista jatkuvuutta.
ellauri355.html on line 107: Pavlov had been taken to a hospital during the coup with the diagnosis of hypertension, but on 29 August 1991, he was transferred to Matrosskaya Tishina. He accepted amnesty stating that he was not guilty, and later became the head of the Chasprombank. Pavlov resigned from the bank on 31 August 1995, and six months later the bank was left without license. Afterwards he was an adviser at Promstroibank, today known as Bank VTB. Pavlov died in 2003 after a series of heart attacks and was buried in Moscow.
ellauri355.html on line 186: Kharkovin polkupyörätehtaan polkupyörät vuonna 1950 osallistuivat kansainvälisiin kilpailuihin, jättämättä tekniset ja laadulliset ominaisuudet ulkomaisille analogeille. Vuonna 1948 aloitettiin tuotantotilojen laajentaminen ja yrityksen jälleenrakentaminen. Tämä toimi ylimääräisenä 10 340 tuotantoyksikön tarvittavien laitteiden julkaisuna.
ellauri355.html on line 230:
ellauri359.html on line 149: Riitta Rothin tonnistoinen GunvorKrogmanKronman (1963) joka asuu osa-aikaisesti 2 tyttärensä luona Israelissa, esitti Majblommanissa oman näkemyxensä Gazan selkkauxesta. Fakta om Finland på første hånd. De stikker med kniv, går i sauna og er en slags nordiske russere – er der ellers noget at vide om finnerne? Gunvor on fil. mag, verkställande direktör och Eisenhover fellow Hanaholmenissa. Eisenhower Fellowships (EF) is a private, non-profit organization created in 1953 by a group of American citizens to honor President Dwight D. Eisenhower for his contribution to humanity as a soldier, statesman, and world leader. The organization describes itself as an "independent, nonpartisan international leadership organization".
ellauri359.html on line 217: Siihen suuntaan kyllä viittaa se, että Blakella oli valtava vaikutus 1950-luvun beat-runoilijoihin ja 1960-luvun vastakulttuuriin, ja hänet mainitsevat usein sellaiset merkittävät hahmot kuin beat-runoilija Allen Ginsberg, lauluntekijät Bob Dylan, Jim Morrison, Van Morrison, ja englantilainen kirjailija Aldous Huxley. Myös suurin osa Philip Pullmanin fantasiatrilogian His Dark Materials keskeisistä ajatuksista juontaa juurensa Blaken The Marriage of Heaven and Hell -elokuvan maailmaan.
ellauri360.html on line 51: Alain Robbe-Grillet syntyi vuonna 1922 Saint-Pierre-Quilbignonissa, joka on nykyään osa Brestiä. Hänen isänsä oli insinööri, joka omisti pienen tehtaan. Hänen vanhempansa olivat ateisteja ja äärioikeiston kannattajia. Hän opiskeli Institut National d'Agronomie -koulussa, mutta hänen opinnot keskeytettiin, kun hänet värvättiin väkisin Saksan miehityksen alla sorviksi saksalaiselle tankkitehtaalle. Sodan jälkeen hän työskenteli agronomina, erikoisalana trooppisten hedelmien viljely (kuten Don Jaimella, jonka lukija tuntee toisellakin nimellä, eli Zorron nimellä), mukaan lukien loitsut ulkomailla. Hän kuitenkin sairastui eikä palannut ammattiinsa, vaan aloitti kokopäiväisen kirjoittamisen. Vuonna 1957 hän meni naimisiin Catherine Rastakianin kanssa , näyttelijän, joka on myös julkaissut romaaneja. Hän kirjoitti ensimmäisen romaaninsa vuonna 1948, mutta se julkaistiin vasta vuonna 1978. Vuonna 1951 hänen ensimmäinen julkaistu romaaninsa – Les Gommes (Pyyhekumit) – voitti palkinnon ja hän pystyi tekemään uran kirjailijana.
ellauri360.html on line 145: 9574">Don DeLillo: Falling Man
ellauri360.html on line 369: Puolue perustettiin vuonna 1870 nimellä Det Forenede Venstre (suom. Yhdistynyt vasemmisto). Vuosina 1895-1910 puolue tunnettiin nimellä Venstrereformpartiet (suom. Vasemmistoreformipuolue), vuodesta 1910 nimellä Venstre ja vuodesta 1963 nimellä Venstre, Danmarks Liberale Parti. Puolue on Tanskan vanhin, ja lukeutuu nimestään huolimatta oikeistolaiseksi.
ellauri362.html on line 80: Pamela Mogen (s. 18. lokakuuta 1953), joka tunnetaan paremmin kynänimellä Pamela Aidan, on yhdysvaltalainen kirjailija. Hänen romaaninsa ovat Jane Austenin fanifiktiota, joka perustuu Pride & Prejudiceen. Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo on ollut hänen suosikkiromaaninsa lukiosta lähtien. Pamela Piukkapepun kexeliään juonen yhteenvedot alla. Jännää miten erilaisilta tapahtumat näyttivät Mr. Darcyn silmäkuopista!
ellauri362.html on line 294: Veijo Meri oli suomalaisen prosaismin huomattavin modernisti ja yksi maailmalla parhaiten tunnetuista suomalaisista kirjailijoista. Kirjallisuuteen Meri tuli 25-vuotiaana, jolloin modernismi sai Otavassa jalansijan. Meri ryhtyi proosan kielen uudistajan työhön ohjenuoranaan hemingwayläinen selkeys. Niinpä 1950-luvun ilmapiiri ja Meren elämyksellinen kokemustausta ovat voimakkaasti läsnä hänen tuotannossaan. Sen sijaan 1960-luvun jälkeisistä elämänkokemuksistaan hän ei romaanin eikä novellin muodossa kirjoittanut.
ellauri362.html on line 299: Sota-aikainen koulunkäynti eri paikkakunnalla ja perheen isän alituinen poissaolo olivat varmaankin osasyitä siihen, että nuoren pojan maailma järkkyi. Ensimmäisen "eksistenssitilansa" Meri kertoo kokeneensa 1942 matkalla Outokumpuun äidin vanhempien luo. Tämmöinen kokemus minän häviämisestä ja maailman tyhjyydestä unenomaisena toistuu sitten useiden Meren teosten ihmisten tajunnassa. Vuonna 1949 koettu henkinen ahdistus ja traumaattinen vaihe toistui 1954, kuitenkin lievempänä.
ellauri362.html on line 301: Oulunkylässä asuessaan Veijo tutustui Orimattilasta kotoisin olevaan Veikko Kylänpäähän ja sitten hänen sisareensa Eeva Kylänpäähän, jonka Meri vei vihille 1959. Rouva, lehtori Eeva Kyllikki Meri elätti koko perhettä kunnes Veijo pääsi tuloille. Eevasta ei löydy muuta tietoa. 1959 Veijo koki ylirasituksesta johtuneen romahduksen – sen enteitä hän koki jo keväällä 1959 Kööpenhaminassa ja joutui Lapinlahden sairaalaan "lepäämään" kolmeksi viikoksi. Meret viettivät kesän 1964 Sysmän Suopellossa, mikä antoi miljöötä 1966 ilmestyneelle Everstin autonkuljettajalle.
ellauri362.html on line 374: 9548">Kekä oli Daniel Paul Streber?
ellauri362.html on line 402: 1950-luvulla William G. Niederland, psykiatri ja analyytikko, alkoi tutkia Schreberin taustaa. Hän keksi ensimmäisenä ajatuksen lukea joitain kirjoja, jotka isä Schreber oli kirjoittanut lasten kasvatuksesta.
ellauri364.html on line 67: Tutkija Elliot Slater julkaisi 1960-luvun alussa seurantatutkimuksen hysteria-diagnoosin 1950-luvun alkupuolella Britannian valtiollisessa keskussairaalassa saaneista potilaista. Yhdeksän vuoden kuluttua diagnoosin saamisesta 14 prosenttia työikäisistä potilaista oli kuollut ja kahdeksan prosenttia oli menettänyt normaalin arjen toimintakykynsä. Kolmannes kuolleista potilaista oli tehnyt itsemurhan. Luonnollisen kuoleman kokeneet olivat kuolleet sairauksiin keskimäärin vain kolme vuotta hysteria-diagnoosin antamisen jälkeen, mikä antaa aihetta olettaa, että suuri osa kuolleista oli sairastanut kuolemaan johtanutta sairauttaan jo siinä vaiheessa, kun heidän oireensa tulkittiin hysteriasta johtuviksi. Menehtyneet potilaat olivat sairastaneet sydän- ja verenkiertoelinten sairauksia, munuaissyöpää, aivovammaa, aivokasvaimia, epilepsiaa ja aivorappeumaa.
ellauri364.html on line 147:
95cb991fc5253fd0c25d1a22&ipo=images" />
ellauri364.html on line 155: Lisää voitte lukea Balzacin Bette serkusta. Vanhuudessa patologiat ovat melkein normaaleja. Unitautiset ja kuppaset voivat viettää koiranelämää. Hermostuneen äidin ja psykopaatti-isän lapsista tulee hermostuneita psykopaatteja. Erityisesti juutalaisissa on paljon hermovikoja. Eri degeneroituneita ovat. Mutta lue 95">Frazerin Golden Bough niin piristyt!
ellauri364.html on line 204: Nils Ragnar Eugene Antoni (1887-1968) oli ruotsalainen lääkäri, josta tuli lääketieteen tohtori ja neurologian apulaisprofessori Karolinska-instituutissa vuonna 1920 ollessaan vielä armeijassa pataljoonan lääkärinä. Hän toimi Morbyn sairaalan neuvonantajana vuodesta 1922 ja toimi Henrik Malmstenin hermostosairauksien professorina Tukholman Karolinska-instituutissa 1931-1954.
ellauri364.html on line 206: Nils Antonista, joka jäi eläkkeelle Karolinska-instituutin neurologian osastopäällikkönä vuonna 1954, ei ole saatavilla paljoa elämäkerrallista aineistoa, sillä hän oli varsin tylsä kaveri, ei läheskään niin mieltäkiinnittävä kuin ukulimainen kollegansa Verocay. Siitä ei löydy edes kuvaa netistä. Antoni kuului vanhaan neurologien koulukuntaan, joka piti neuroosilähtöisen neurologian tutkimuksesta ja hänen jäätyään eläkkeelle tämän ruotsalaisen neurologian aikakausi päättyi. Antoni kirjoitti myös kirjan Goethesta Många maskars man (monen madon mies).
ellauri364.html on line 422: Puunymfi ( ruotsi : Skogsrået ; tekstitetty ballade pour l'orchestre ), op. 15, on suomalaisen säveltäjän Jean Sibeliuksen vuosina 1894 ja 1895 säveltämä ohjelmallinen sävelruno orkesterille. Sibeliuksen johdolla Helsingissä 17. huhtikuuta 1895 ensi-iltansa saanut balladi seuraa ruotsalaisen kirjailijan Viktor Rydbergin samannimistä runoa vuodelta 1882, jossa nuori mies, Björn, vaeltelee metsään ja sen on vietellyt ja ajanut epätoivoon skogsrå eli puunymfi.ä Organisatorisesti sävelruno koostuu neljästä epävirallisesta osasta, joista jokainen vastaa yhtä runon neljästä säkeestä ja herättää tietyn jakson tunnelman: ensinnäkin sankarillinen voima; toiseksi kiihkeä toiminta; kolmanneksi aistillinen rakkaus; ja neljänneksi lohduton suru.
ellauri364.html on line 552: On June 23, 1988, United States federal judge James Lawrence King of the United States District Court for the Southern District of Florida dismissed the case stating: "The plaintiffs have made no showing of existence of genuine issues of material fact with respect to either the bombing at La Penca, the threats made to their news sources or threats made to themselves." According to The New York Times, the case was dismissed by King at least in part due to "the fact that the vast majority of the 79 witnesses Mr. Sheehan cites as authorities were either dead, unwilling to testify, fountains of contradictory information or at best one person removed from the facts they were describing." On February 3, 1989, King ordered the Christic Institute to pay $955,000 in attorney's fees and $79,500 in court costs. The United States Court of Appeals for the Eleventh Circuit affirmed the ruling, and the Supreme Court of the United States let the judgment stand by refusing to hear an additional appeal. The fine was levied in accordance with “Rule 11” of the Federal Rules of Civil Procedure, which says that lawyers can be penalized for frivolous lawsuits.
ellauri365.html on line 49: Maupassant [måpasa], Henry René Albert Guy de, fransk författare, f. 5 aug. 1850 på slottet Miromesnil i Normandie, d. 6 juli 1893 Auteuil, var ättling af en gammal lothringsk adels- familj; modern var sy- ster till skalden Alfred de Poittevin. Föräld- rarna skildes tidigt, och den intelligenta och litterärt intresse- rade modern, en barn- domsväninna till Gu- stave Flaubert, ledde sonens uppfostran. Hans barndom förflöt vid Normandies kust, där M. insöp sin kärlek till naturen och lärde kän- na dessa normandiska typer, som han sedan så gärna skildrade. Adertonårig inträdde han 1868 i Marinministeriet, men öfvergick 1878. till kultusministeriet. Han saknade emellertid intresse för ämbetsmannabanan. Redan tidigt vak- nade hans lust för litteraturen, som närdes af mo- derns ungdomsminnen. Flaubert omfattade honom med en faders kärlek, kritiserade strängt hans. första omogna försök, inpräntade i hans sinne sina egna konstnärliga principer, lärde honom att genom aldrig tröttnande observation söka uppfånga det förut icke iakttagna och därför nya och att återge. det så, att det skildrade fenomenet skiljer sig från alla andra och blir individuellt och enastående. Framför allt afhöll han honom från att debutera för tidigt. Från midten af 70-talet meddelade dock M. under hvarjehanda pseudonymer (oftast Guy de Valmont) smärre bitar åt tidningar och tidskrifter, och 1879 fick han uppförd en drama- tisk bagatell, Histoire du vieux temps. Hans verk- liga debut inföll dock först 1880 med diktsamlingen Des vers. Den har obestridligen ett originellt skaplynne och väckte uppseende kanske ej minst därför, att den hotades med ett åtal för osedlighet hufvudsakligen på grund af dikten Le mur), som deck afstyrdes genom inflytelserika vänner. M. insåg sedan själf, att hans talang låg mera för prosan, i all synnerhet sedan han samma år ut- gifvit novellen Boule de suif (i "Soirées de Mé- dan"). Med denna novell, som utmärktes genom skarp observationsförmåga och ypperlig prosa- stil, slog M. igenom och intog sin plats som en at den naturalistiska skolans förnämsta representanter och en af den franska litteraturens största novellister. Den efterföljdes af en lång rad novel ler, först publicerade i "Gil Blas" och "Echo de Paris" och sedan samlade i bokform under följande titlar: La maison Tellier (1881), M:lle Fifi (1882), Les contes de la Bécasse (1883), Clair de lune i (1884), Au soleil (resebilder, s. a.), Les soeurs Rondoli (s. a.), Miss Harriett (s. a.), Yvette (s. a.; sv. öfv. 1905), Monsieur Parent (s. a.), Contes du jour et de la nuit (1885), Contes et nouvelles (s. 4.), Contes choisis (1886), La petite Roque (s. a.), Toine (s. 1.), Le Horla (1887), Sur l'eau (rese- skildringar, 1888), Le rosier de Mime Husson (s. å.), L'héritage (s. a.), La main gauche (1889), Histoire d'une fille de ferme (s. a.), La vie errante (reseskildringar, s. å.) och L'inutile beauté (1890); efter hans död ha ytterligare publicerats Le père Milon (1899; "Gubben Milon", s. å.), Le colporteur (1900) och Dimanches d'un bourgeois de Paris (s. å.). Till dessa novellsamlingar ansluta sig sexromanerna Une vie (1883; "Ett lif", 1884), Bel-ami (1885; "Qvinnogunst", 1885 och 1901), Mont-Oriol (1887; sv. öfv. 1895), Pierre et Jean (1888; "Pierre och Jean", s. a.), Fort comme la vi mort (1889; "Stark som döden", 1894 och 1910) och Notre coeur (1890; "Vårt hjerta", 1894 och 1910). För scenen skref M. vidare treaktsskåde spelet Musotte (i samarbete med J. Normand, 1891) och La paix du ménage (uppf. på Théâtre fran- çais, 1893). M. skref äfven litterära studier, bl. a. öfver Emile Zola (1883) och Gustave Flaubert (1884). Denna oerhörda produktion fullbordades en på den korta tiden af omkr. tio år. Den gjorde honom hastigt världsberömd som en äkta represen tant för den franska conten, en ättling i rakt ned stigande led af de gammalfranske fabliåförfattarna, med ära upphärande Rabelais', La Fontaines och Voltaires traditioner.
ellauri365.html on line 54: 958">Le mur
ellauri365.html on line 522: På sommaren 1893 år hade Verner en affär med den då 19-åriga Olga Mathilda Wiberg (1874–1951), född i Göteborg. I oktober skilde sig Heidenstam från sin första hustru Emilia. I brev till sin gode vän Oscar Levertin gjorde han klart att ett nytt äktenskap inte kunde komma på fråga; därtill är hans ekonomi alltför ansträngd. Han påstod sig vara tvungen att gardera sig inför en framtida skilsmässa som skulle kunna kosta honom minst 20 000 kronor. Efter vigselceremonin klädde alla gäster om till togor och lagerkransar. Fröding utbringade en skål för Heidenstam som "Sveriges störste nu levande diktare" och Heidenstam en skål för Fröding som "Sveriges mest populäre nu levande diktare".
ellauri365.html on line 529: På våren 1902 levde Heidenstam ensam i sin villa. I april 1903 skildes de. Olga gifte senare om sig i Danmark och verkar aldrig ha haft någon kontakt med Heidenstam därefter. Hon dog 1951 vid 77 års ålder. I närheten av Heidenstams villa i Djursholm bodde bataljonsveterinär Otto Sjöberg med hustru och tre döttrar. Heidenstam blev förtjust i äldsta dottern Margareta ("Greta") och när de tre syskonen besökte hans villa på våren 1902 lyckades Heidenstam stjäla sig en knull från den 16-åriga Greta. Samma vår hände ytterligare en sak när Greta ensam besökte hans villa: "'Verner förförde henne på isbjörnsfällen'".
ellauri367.html on line 27:9500e34508935aa/md_657d409693bef2899a4e7e62.jpg" width="100%" />
ellauri367.html on line 35: Cambridgen Viisikko oli Yhdistyneen kuningaskunnan neuvostovakoojien ryhmä, joka välitti tietoja Neuvostoliitolle toisen maailmansodan ja kylmän sodan aikana ja toimi 1930-luvulta ainakin 1950-luvun alkuun. Nimimerkistä Cambridge Four kehittyi Cambridge Five sen jälkeen, kun Cairncross (virheellisesti) lisättiin (Tim ei ollut hän vaan Baron Rotschild).
ellauri367.html on line 45: Vuonna 2019 Venäjä kunnioitti Burgessiä ja Macleania seremoniassa sillä että rakennukseen, jossa he asuivat Moskovassa 1950-luvulla, heitettiin muistolaatta. Venäjän ulkomaantiedustelupalvelun (SVR) päällikkö ylisti kaksikkoa sosiaalisessa mediassa siitä, että se "on toimittanut Neuvostoliiton tiedustelupalveluille tärkeimmät tiedot yli 20 vuoden ajan, antaen merkittävän panoksen fasismin voittamiseen, strategisten tahojemme suojelemiseen, oligarkkien etujen ja maamme turvallisuuden takaamiseen." The Guardian lehti tuli tähän johtopäätökseen: "Se ei meitä juuri hämmästytä, että tällainen haiseva, röyhkeä, valehteleva, röyhkeä, huumorintajuinen, humalainen löysä saattoi tunkeutua brittien vakoilulaitoxen sydämeen ilman että kukaan ilmeisesti olisi huomannut, että hän oli myös Neuvostoliiton mestari." Pluspuolelle voi lisätä että aivan silmitön määrä Johnu Ruutu tyyppisiä hölmöjä britti vaklausjorinoita saatiin kynäillyxi ja videoiduxi näistä veikoista, melkein enemmän kuin Enid Blytonilla on Viisikko kirjoja.
ellauri367.html on line 64: Nathaniel Mayer Victor Rothschild, 3. Baron Rothschild (31. lokakuuta 1910 - 20. maaliskuuta 1990) - Rothschildien perheen edustaja, biologi ja kriketinpelaaja, MI5- agentti (1935-1938), brittiläisen vastatiedustelupalvelun MI-1:n apulaisjohtaja (159038). Englannin keskustapolitiikan pääsuunnittelija, Britannian kumikanapääministerin Margaret Thatcherin ensimmäinen neuvonantaja (1979-1990), Lontoon Royal Pain in The Arse Societyn varajärjestäjä (1953). Juutalaista alkuperää oleva Victor Rothschild piti itseään ateistina. Vittu super paskiainen se oli, Haju Pisilääkin rivompi oikeistopaska kusitolppa.
ellauri367.html on line 214: Vuonna 1950 Espanjassa julkaistiin kirja Sinfonia en Rojo Mayor, jonka väitettiin sisältävän Rakowskin kuulustelupöytäkirjat, jotka NKVD:n lääkärihoitaja tietenkin Josef Landowsky todisti oikeixi. Kirja kiertää nimellä Red Symphony Internetin esoteerisilla tai äärioikeistolaisilla sivustoilla. Sitä lainataan yleensä vapaamuurarien ja juutalaisten maailman salaliittokonseptin perustelemiseksi. Tämän mukaan Wartburg- ja Rothschild- pankkien sanotaan rahoittaneen sekä Leniniä että Hitleriä. Brittiläinen historioitsija Antony C. Sutton todisti myöhemmin saman asian.
ellauri367.html on line 263: Estherin isoisä oli rabbi, kuten hänen ensimmäinen aviomiehensä. Toisen avioliiton jälkeen hänet tunnettiin nimellä Esther Wichmann. Estherin isä, Meyer Yankev Lifshitz, oli hyvin koulutettu sekä maallisissa että klassisissa juutalaistutkimuksissa. Hän kirjoitti sekä runoutta että proosaa. Hänen äitinsä Basyalla oli perheyhteyksiä, joihin kuuluivat Vilnan Katzenellenbogenit ja Rommit. Molemmat olivat tärkeitä perheitä, jotka tunnettiin koulutuksestaan, asemastaan Vilnan virallisessa juutalaisyhteisössä ja menestyksekkäästä liiketoiminnastaan. Tsvi-Hirsh Katzenellenbogen (1795–1868) tuki muun muassa juutalaisten sosiaalista elämää ja taiteellista lahjakkuutta kodissaan pitämänsä salongin kautta. Yksi hänen tärkeimmistä vieraistaan oli Avrom Dov-Ber Lebensohn (1794–1878), jonka hepreaksi kirjoitetulla runoudella oli osansa sen elpymisessä nykykieleksi. Rommien kustantamo painoi kaikentyyppisiä kirjoja, sekä jiddišiksi että hepreaksi, tekemättä eroa aikansa eri uskonnollisten ryhmien välillä.
ellauri367.html on line 265: Esther Frumkin kannatti liittymistä kommunisteihin, mutta itsenäisesti. Kommunistinen Internationaali hylkäsi tämän ehdon. Minskin konferenssi (maaliskuu 1921) päätti kuitenkin liittyä Venäjän kommunistiseen puolueeseen. Vähemmistö irtautui ja perusti lyhytaikaisen sosiaalidemokraattisen Bundin. Ennemmin tai myöhemmin molempien ryhmittymien aktivisteista tuli kommunistisen hallituksen vainon uhreja. Frumkin oli poikkeuksellisen menestynyt puhuja, joka sai tuhansia ihmisiä liittymään Bundiin, uskomaan jiddishin arvoon ja hyväksymään ajatuksen sosialidemokratiasta sekä vähemmistöjen oikeuksista. Vuosien 1936–1938 puhdistusten uhrina hän kuoli pidätysleirillä Kazakstanissa, ja vaikka Neuvostoliitto "kunnosti" hänet vuonna 1956, Bund jätti mainitsematta häntä vuonna 1956 alkaneessa kolmiosaisessa kokoelmassaan aktivistien muistoja. ja päättyi vuonna 1968.
ellauri367.html on line 291: Hänet karkotettiin vuonna 1945, ja hän istui myöhemmin vankilassa sodanjälkeisessä Saksassa ennen kuolemaansa 55-vuotiaana vuonna 1951.
ellauri368.html on line 174: Herbertin kiinnostus aavikkoympäristöä ja sen haasteita kohtaan johtuu tutkimuksesta, jonka hän aloitti vuonna 1957, koska hän aloitti keskeneräisen artikkelin Yhdysvaltojen maatalousministeriön kokeesta, jossa käytettiin köyhyysruohoa vakauttamaan vahingoittavia hiekkadyynejä, jotka voisivat "niellä kokonaisia kaupunkeja ja järviä, ml joet ja moottoritiet." Herbert vietti seuraavat viisi vuotta tutkien, kirjoittaen ja tarkistaen romaania Tyyny, josta tuli alun perin sarjakuvalehti kahdeksi lyhyemmäksi teokseksi, Dune World (1963) ja The Prophet of Dune (1965). Sarjakuvaversiota laajennettiin ja muokattiin, kunnes yli 20 kustantajaa hylkäsi sen – ennen kuin Chilton Books, autokorjausoppaistaan tunnetuin painotalo, julkaisi sen vuonna 1965.
ellauri368.html on line 309: Paljon tärkeämpi kuin nämä ovat Neuvot varten velkoja ja velallinen, kirjoittanut Zachariah Pugliese vuonna 1791 tai 1795. Se parodioi Maimonides-koodia, a se ei ole satiiri. Se on pikemminkin opas panttilainaajille ja rahanlainaajille, antaa erittäin selkeällä ja viihdyttävällä tyylillä, täydellisen esittelyn säännöistä ja määräyksistä, jotka tämän kutsumuksen ihmisten tulisi seuraa. Kaikki mahdolliset hätätilanteet huomioidaan. Se myös antaa yksityiskohtainen kuvaus monimutkaisesta kirjanpitojärjestelmästä työllistää kaupassa, mikä kaikki todistaa koronkisk- lainanantajan tärkeydestä ja kunnioituksesta, jossa häntä pidettiin noiden aikojen juutalaisten keskuudessa.
ellauri369.html on line 28:9500e3450893551/md_633c4997499006a39635ff93.jpg" width="100%" />
ellauri369.html on line 53: Oulunkylän kirjaston rottahyllystä löytyi 1959 julkaistu ja 1977 painettu neuvosto-Vamireh. Se edustaa paleofiktiota useammassakin kuin yhdessä mielessä.
ellauri369.html on line 59: Tästä lajityypistä luin poikasena teoxen Charles G. D. Roberts:Tulen löytäjät (lyhennetty) 1959.
ellauri369.html on line 195:957e4276b3d22b40c86c7.jpg.webp" width="30%" />
ellauri369.html on line 201: Avohakkuut alkoivat edetä kovalla tahdilla. Noin 30 vuodessa Suomen metsistä kaadettiin puolet. Vuoteen 1950 mennessä ”kirveen koskemattomat metsät” olivat huvenneet neljännekseen. Ja kun sellu- ja paperiteollisuus alkoivat kasvaa, vauhti kiihtyi entisestään. Vuonna 1967 avohakkuut kirjattiin lakiin. 1970- ja 1980-luvulla käytiin näytösoikeudenkäyntejä, joissa avohakkuista kieltäytyneitä isäntiä syytettiin ja myös tuomittiin omien metsiensä hävittämisestä. Sitten tuli vesakkojen myrkytys ja soiden ojitus. "Valtavia munauxia, aivan hirveitä”, Lähde huokaisee. Plopovin izemurhasiirtoja ihan sarjana.
ellauri369.html on line 282: (Koraani 22:52, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)
ellauri369.html on line 295: 951881" data-nimi="Carlyle Thomas">Thomas Carlyle (4. joulukuuta 1795 – 5. helmikuuta 1881) oli skotlantilainen esseisti, historioitsija ja filosofi Skotlannin alamailta. Viktoriaanisen aikakauden johtava kynäilijä, hän vaikutti syvästi 1800-luvun taiteeseen, kirjallisuuteen ja filosofiaan. Erittäinkin syvältä.
ellauri369.html on line 297: Edinburghissa perusopiskelijana Carlyle kexi ympyrän. Howard Evesin (1911–2004) mukaan matemaatikko John Leslie (1766–1832) kuvasi neliöyhtälön juurten geometrista rakennetta ympyrällä kirjassaan Elements of Geometry ja huomautti, että tämän idean antoi hänen entinen hallijärjestäjänsä Thomas Carlyle (1795-1881). Eves kusettaa tässä aika rankasti. Vaikka Leslien kirjan kuvaus sisältää analogisen ympyrärakenteen, se esitettiin vain alkeisgeometrisin termein ilman mitään käsitystä karteesisesta koordinaattijärjestelmästä tai neliöfunktiosta ja sen juurista.
ellauri369.html on line 306: Postuumisesti hänen maineensa kärsi hänen ystävänsä ja opetuslapsensa James Anthony Frouden julkaisuista, mikä aiheutti kiistaa Carlylen henkilökohtaisesta elämästä, erityisesti hänen avioliitostaan Jane Welsh Carlylen kanssa. Hänen maineensa heikkeni edelleen 1900-luvulla, kun ensimmäisen ja toisen maailmansodan alkaminen toi esiin syytöksiä, että hän oli sekä preussilaisuuden että fasismin esi-isä. 1950-luvulta lähtien laajat stipendiaattijoukot Carlyle Studiesin alalla ovat parantaneet hänen asemaansa, ja nyt hänet tunnustetaan "yhdeksi kirjallisuutemme pysyvistä monumenteista, jota ei yksinkertaisesti voida kumittaa".
ellauri369.html on line 308: Tuomon isä James Carlyle oli kivenhakkaaja, myöhemmin maanviljelijä, joka rakensi Kaarevan talon , johon hänen poikansa syntyi. Hänen maksiiminsa oli, että "ihminen luotiin työskentelemään, ei spekuloimaan, tuntemaan tai haaveilemaan". Sekavan kasvatuksensa seurauksena James Carlylesta tuli nuoruudessaan syvästi uskonnollinen, ja hän luki monia saarnakirjoja ja opillisia väitteitä koko elämänsä. Hän meni naimisiin ensimmäisen vaimonsa vuonna 1791, kaukaisen serkkunsa Janetin kanssa, joka synnytti John Carlylen ja kuoli sitten. Hän meni naimisiin Margaret Aitkenin kanssa vuonna 1795, köyhän maanviljelijän tyttären, joka työskenteli silloin palvelijana. Heillä oli yhdeksän lasta, joista Thomas oli vanhin. Margaret oli hurskas ja harras ja toivoi, että Thomasista tulisi ministeri. Hän oli lähellä vanhinta poikaansa, koska hän oli "tupakointikumppani, neuvonantaja ja uskottu" Carlylen alkuaikoina. Hiän kärsi maanisjaksosta, kun Carlyle oli teini-ikäinen, ja hänestä tuli "innostunut, hillitty, ylipuhuva ja väkivaltainen". Hiän koki toisen romahduksen vuonna 1817, minkä vuoksi hänet oli siirrettävä kotoaan ja pidätettävä. Carlyle puhui aina suuresti vanhemmistaan, ja molemmat vaikuttivat syvästi hänen luonteeseensa, varsinkin äitykkä.
ellauri369.html on line 335: Nimittäin lokakuussa 1826 Thomas ja Jane Welsh menivät naimisiin Walesin perheen tilalla Templandissa. Pian avioliiton jälkeen Carlyles muutti vaatimattomaan kotiin Comely Bankissa Edinburghissa, jonka Janen äiti oli vuokrannut heille. He asuivat siellä lokakuusta 1826 toukokuuhun 1828. Siihen aikaan Carlyle julkaisi saksalaisen romanssin , aloitti Wotton Reinfredin , omaelämäkerrallisen romaanin, jonka myös hän jätti kesken, ja julkaisi ensimmäisen artikkelinsa Edinburgh Review -julkaisuun , "Jean Paul Friedrich Richter" (1827). Se ei juuri meulaa heilauttanut Richterin asteikolla. Johann Paul Friedrich Richter, kirjailijanimi: Jean Paul (21. maaliskuuta 1763 Wunsiedel − 14. marraskuuta 1825 Bayreuth) oli saksalainen kirjailija josta lienee jo paasattu (jep, albumisa 95338">128). Monet lukijat, etenkin Richterin naispuoliset ihailijat, uskoivat vilpittömästi, että Richter ja fiktiivinen Jean Paul olivat todella sama henkilö. Richteristä tuli hyvin kuuluisa, ja legendoja hänen epätoivoisten naisihailijoidensa tempauksista löytyy edelleen elämäkertakirjallisuudesta. Totta lienee ainakin se, että Richterillä oli useita kosijoita ja hän oli kihloissa useita kertoja ennen avioliittoaan Karoline Meyerin kanssa 1801. Kyllä pettyivät sillä oikea Richter oli aika pyllynaamainen.
ellauri369.html on line 398:95_-_1881%2C_lecturing_with_John_Gibson_Lockhart%2C_1794_-_1854%2C_in_the_audience.jpg/800px-Thomas_Carlyle%2C_1795_-_1881%2C_lecturing_with_John_Gibson_Lockhart%2C_1794_-_1854%2C_in_the_audience.jpg" />
ellauri369.html on line 448: Joseph Martin McCabe (12. marraskuuta 1867 – 10. tammikuuta 1955) oli englantilainen kirjailija ja vapaamielinen motivoiva puhuja oltuaan eräässä aiemmassa elämässään roomalaiskatolinen pappi. Vuonna 1890 hänet vihittiin papiksi nimellä isä Antony. Albin van Hoonacker opetti hänelle menestyksekkäästi hepreaa ja DJ Lamy vähemmän menestyksekkäästi syyriaa. Tästä suivaantuneena skatolisen kirkon kriitikoksi vääntynyt McCabe liittyi sellaisiin ryhmiin kuin Nationalist Association ja National Secular Society. Hän kritisoi kristinuskoa nationalistisesta näkökulmasta, mutta oli myös mukana South Parkin kyseenalaisessa seurassa ja oli modernin maallisen humanismin edeltäjä.
ellauri370.html on line 149: F) After WWII, Stalin orchestrated an intense wave of antisemitism. Historians conclude that he was planning to exile all the Russian Jews to Siberia. His death in 1953 was a blessing.
ellauri370.html on line 195:950s.jpg/440px-Elizabeth_Taylor%2C_late_1950s.jpg" />
ellauri370.html on line 435:954-1024x640.jpg" />
ellauri370.html on line 641: Ranskan ulkoministeriö pyysi vuonna 1944 häntä palaamaan Ranskaan. Vuonna 1945 hän kuitenkin palasi uudelleen Yhdysvaltoihin, koska hänet oli nimitetty kulttuurineuvokseksi siellä sijaitsevaan Ranskan suurlähetystöön. Tästä tehtävästä hän erosi vuonna 1948 omistautuakseen bricolagelle. Vuonna 1949 hänet nimitettiin Pariisissa sijaitsevan entografisen Musée de l’Hommen apulaisjohtajaksi. Tämän tehtävänsä jälkeen hän sai nimityksen tutkimusjohtajaksi École pratique des hautes études -korkeakouluun ja -tutkimuslaitokseen. Hänen oppituolinsa käsitti Kirjoitustaidottomien kansojen vertailevan uskontotieteen. Vuonna 1959 hänet nimitettiin Collège de Francen professoriksi, ja yksi hänen opetusalansa tässä instituutissa oli sosiaaliantropologia. Tätä tehtävää hän hoiti, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 1982.
ellauri370.html on line 754: Im österreichischen Teil Österreich-Ungarns wurde 1889 die Loge Austria gegründet, die Israelitischer Humanitätsverein genannt werden musste, da Logen (Freimaurerlogen) verboten waren. Es folgten ab 1892 Logengründungen in Pilsen, Krakau, Prag (zwei Logen), Karlsbad, Reichenberg, Brünn, Troppau, Lemberg, Budweis und Czernowitz. 1895 wurde die Loge Wien gegründet, deren Präsident jahrelang der Philosoph Wilhelm Jerusalem war. Sigmund Freud war Mitglied der Loge Wien.
ellauri371.html on line 630: 952">Ehdotus Yhdysvaltojen suureksi hylkeexi
ellauri372.html on line 201: Ihmeitä, joita käytettiin vahvistamaan hänen autuaaksi julistaminen, olivat heinäkuussa 1948 suoritettu parannus suolistotuberkuloosista Angela Testosteronissa ja elokuussa 1950 Francis Ranierin parannus valtimoiden kalkkeutumisesta/skleroosista; molemmat katsoivat Kolben esirukouksen syyksi ihmeparantumiseen. Hän on yksi kymmenestä 1900-luvun marttyyrista, jotka on kuvattu patsaissa Anglikaanisen Westminster Abbeyn Great West Doorin yläpuolella Lontoossa.
ellauri372.html on line 300: 954">Salomonin psalmit
ellauri372.html on line 329:9585117/adulescentulus-carnifex.jpg" width="50%" />
ellauri372.html on line 338:9585319/pompey-s-flight-to-egypt.jpg" width="50%" />
ellauri373.html on line 49: Ferdinand Emmanuel Edralin Marcos (11. syyskuuta 1917 – 28. syyskuuta 1989 Honolulu, Havaiji, Yhdysvallat) oli Filippiinien kymmenes presidentti ja diktaattori. Hän hallitsi Filippiinejä vuosina 1965–1986, kunnes hänet syrjäytettiin. Yhdysvaltojen loppuun asti tukema Marcos tuli tunnetuksi paitsi valtavasta korruptiostaan ja nepotismistaan, myös vaimonsa Imelda Marcosin tuhansia pareja käsittävästä kenkäkokoelmasta. Marcos piti hyvät suhteet Yhdysvaltoihin. Hänen tukijoitaan olivat muun muassa Lyndon B. Johnson, Richard Nixon ja Ronald Reagan. Marcos tuki Yhdysvaltain käymää Vietnamin sotaa (1959–1975) ja lähetti sotilaita Vietnamiin. Filippiineillä oli Marcosin aikana Yhdysvaltain asevoimien sotilastukikohtia ja joukkojen kokooma-alueita, kuten Clark Air Base ja Subic Bay Naval Base, mikä toi Filippiinien talouteen miljardeja dollareita. Marcosin visiona oli Bagong Lipunan, uusi yhteiskunta. Hänen mukaansa koko kansan oli työskenneltävä yhteisen päämäärän eteen. Hän takavarikoi business-oligarkian yritykset, jotka päätyivät Marcosin suvun ja ystävien haltuun.
ellauri373.html on line 250: Bolshevikkien aikana sama juttu, järjestelmä on täyttynyt kukoistavista vaimoihmisistä. Lahjaksi saadusta lehestä luimme (Vieshe Rhapse no 3, marraskuuta 1921) että hallituksesta SNTL of Russia 95% on juutalaisia. Juutalaisia pääasiallisesti, komissaareita on 447 ja venäläisiä vain 30.
ellauri373.html on line 499: ne julkaistiin vuonna 1895 otsikolla "On siellä risteys."
ellauri373.html on line 566:95%D7%93%D7%95%D7%A8_%D7%94%D7%A8%D7%A6%D7%9C_%D7%A2%D7%9D_%D7%97%D7%91%D7%A8%D7%99_%D7%90%D7%92%D7%95%D7%93%D7%AA_%D7%A6%D7%99%D7%95%D7%9F_%D7%91%D7%A7%D7%A4%D7%94_%D7%9C%D7%95%D7%91%D7%A8_%D7%91%D7%95%D7%95%D7%99%D7%A0%D7%94._1896.jpg/1280px-thumbnail.jpg" width="70%" />
ellauri374.html on line 235: Im österreichischen Teil Österreich-Ungarns wurde 1889 die Loge Austria gegründet, die Israelitischer Humanitätsverein genannt werden musste, da Logen (Freimaurerlogen) verboten waren. Es folgten ab 1892 Logengründungen in Pilsen, Krakau, Prag (zwei Logen), Karlsbad, Reichenberg, Brünn, Troppau, Lemberg, Budweis und Czernowitz. 1895 wurde die Loge Wien gegründet, deren Präsident jahrelang der Philosoph Wilhelm Jerusalem war. Sigmund Freud war Mitglied der Loge Wien.
ellauri374.html on line 263:95%D7%98%D7%99%D7%A0%D7%A1%D7%A7%D7%99-JNF010760.jpeg" width="20%" />
ellauri374.html on line 387: Synnyin ja kasvoin Ammanissa vuonna 1952. Lukiosta valmistuttuani jatkoin islamilaisia sharia-opintojani College of Islamic Studiesissa Ammanissa. Opintojeni aikana työskentelin Jordan Postilla eri lähetys- ja jakelutehtävissä vuoteen 1997 asti. Sen jälkeen omistauduin Jumalan kirjalle, olkoon Hän siunattu, (Koraani) ja laajensin tietoani islamilaisesta uskonnosta ja islamilaisen Umman elämästä.
ellauri374.html on line 424:Sheikh al-Adwan was born in 1952.
ellauri374.html on line 434:959_CPA_2294_stamp_%28Sergey_Aksakov_%28after_Ivan_Kramskoi%29_and_Scene_from_his_Works%29.jpg/440px-The_Soviet_Union_1959_CPA_2294_stamp_%28Sergey_Aksakov_%28after_Ivan_Kramskoi%29_and_Scene_from_his_Works%29.jpg" />
ellauri374.html on line 583: Kymmeneborg (finska: Kyminlinna) är fästning norr om Kotka centrum på nordsidan av holmen Hovinsaari, som bildas av två av Kymmene älvs mynningsarmar; där befann sig tidigare kungsgården Kymmenegård. Befästningsarbeten på platsen inleddes 1790 enligt den berömde ryske fästningsbyggaren Aleksandr Suvorovs planer och fortsattes i större skala 1803, då man hade 3 000 man i arbete. Fästningen utlämnades i likhet med övriga fästningar i området delvis åt förfallet efter 1816, men tjänstgjorde som garnison för ryska trupper fram till 1917. Den anfölls den 8 april 1918 av en omkring 300 man stark tysk truppavdelning, som efter hårda strider slogs tillbaka av den till omkring 2 000 man uppgående röda besättningen. Kymmeneborg härbärgerade 1922–1939 ryska flyktingar (som mest 700) – av vilka en stor del hade kommit till landet efter Kronstadtupproret 1921 – och togs vid vinterkrigets utbrott åter i bruk för militära ändamål. Fästningen hyste olika intendenturtrupper och förråd fram till 1950, då Kotka kustartillerisektion flyttade in. Försvarsmakten lämnade fästningen 2005 efter hårda strider.
ellauri375.html on line 47: Tämä ei ole H.G. Wellsin tieteisromaanin klassinen elokuvaversio, jossa marsilaiset aloittavat sotakoneineen maapallon valloituksen kalifornialaisen pikkukaupungin lähettyviltä. Ohjaus Byron Haskin. (The War of the Worlds, USA 1953). Vaan Steven Spielbergin Maailmojen sota 2005!
ellauri375.html on line 51: 1800- ja 1900-lukujen vaihteen fantasiakirjailija H. G. Wellsin maineikkain romaani on toiminut Steven Spielbergin ja Tom Cruisen tämänvuotisen megaelokuvan pohjana. Maailmojen sota (1898) on filmattu elokuvaksi kerran aiemminkin, osana 50-luvun kylmän sodan paranoia-aaltoa vuonna 1953. Uudessa filmatisoinnissa Spielberg osoittaa jälleen kerran olevansa paitsi tehostepitoisen kesähittielokuvan mestari, myös elokuvakerronnan taituri. Elokuvan loppupuolen pienet ongelmat pitävät kuitenkin viidennen tähden hänen räpylöidensä ulottumattomissa. Ei Putinin pitäisi voittaa lopussa, eikä Xi Jin Pingin. Se on tyylirikko.
ellauri375.html on line 660: The European Union (1951-present): The formation of the European Coal and Steel Community, which evolved into the European Union, has helped to promote peace and cooperation among European nations by fostering economic integration and diplomatic dialogue.
ellauri377.html on line 603: Kirjeen tyyli on taistelutahtoista, kiihkeää ja eteenpäin ryntäävää. Se esittää nopeaan tahtiin monia esimerkkejä pahantekijöistä ja heidän kohtaloistaan. Epäortodoksisista opettajista käytetyt nimitykset ovat Uuden testamentin vahvimpia ja myrkyllisimpiä: "He (pussiin pujahtaneet väärät makkarat) paskanokareina teidän rakkausaterioillanne julkeasti kemuilevat ja itseään kestitsevät. He ovat vedettömiä, tuulten ajeltavia pilviä, paljaita, syksyisiä puita, hedelmättömiä, kahdesti kuolleita, juurineen maasta reväistyjä, rajuja meren aaltoja, jotka vaahtoavat omia häpeitään kuin Gunnarstrandiin ajautunut muoviroju, harhailevia tähtiä, joille pimeyden synkeys ikuisiksi ajoiksi on varattu." No, siinä tältä erää kaikki täältä pääkonttorista, terveisiä tutuille. Toisella vuosisadalla esiintyi muun muassa doketismia (Jeesus oli vain olevinaan ihminen) sekä gnostilaisia liikkeitä kuten 95733">markiolaisuus, manikealaisuus (kz. myös Hippo) ja valentinolaisuus (kz. yllä).
ellauri378.html on line 158: Jokseenkin turvallinen välimatka pommista olisi aivan älytön: 1000 kilometrin luokkaa. Vasta näin kaukana ulkoilmassa seisova ihminen selviäisi vammoitta, vaikka siltikin pommin leimahdus kuumottaisi iholla kuin uuninluukun aukaisu. Kokemusta voitaneen verrata brittisotilaiden kertomuksiin 5000 kertaa pienemmistä pommeista 1950-luvulta.
ellauri378.html on line 163:95-vuotiaaxi jaxanut hullu tiedemies kättelee hölmöä filmitähteä.
ellauri378.html on line 226: Japanilaiselle saarelle rantautuneet 32 miestä rakastuivat yxissä miehin saaren ainoaan naiseen ja alkoivat tappaa toisiaan. Kun ei muuten saatu sopua, päätettiin lopulta yxissä miehin tappaa nainen. Nainen pääsi karkuun ja sen jälkeen miehet asustivat saarella 1951 saakka sulassa sovussa kunnes amerikkalaiset tulivat.
ellauri378.html on line 231: Dosto teininä oli Päivi Räsäsluokan ryppyoza kristitty, häpeämättömän taantumuxellinen porvari (punastuu). Ainoa syy olla solidaarinen toisille olisi että siitä saa kuonpuoleisessa jotain etua. Se ei halua kasarmeja, yhteisasumista eikä lapsettomia yhteisiä vaimoja. Se haluaa päättää ize mikä on mukavinta, se olisi ainakin mukavampaa. Leivänkannikasta ja ilmaisesta lämmityxestä vaaditte vastalahjaxi koko minun persoonallisuuteni, yxilöllisyyteni. Jos "vain" Pitkäkäden biologinen isä oli kääntynyt katolismiin, se olisi pahempi kuin pakana. Helkkari mikä ääliö toi Fedja setä oli. Voimakastahtoisilla ihmisillä on erityisen suuri alistumistarve. He valizevat Jumalan ettei tarvi alistua rupusakin tahtoon. Doston näyttää vaivanneen ennen kaikkea talousliberalismin hyöky Venäjällä 1800-luvun lopulla. Kuin lasaretissa maannut länsisotilas V-päivänä se koki sekä hyvää mieltä että hätää, kun ei saanut olla mukana riemuizemassa kaduilla. "Minun ideani on tämä: haluan tulla Rothschildixi." Tai oikeammin Roope Ankaxi, syödä pelkkää leipäkeittoa ja kerätä maailmanluokan kerän narunpätkistä. Tää on tää jälleen trendaava FIRE ajatus: financial independence, retire early. Säästämistä, pörssikeinottelua. Kun on markan tulot niin 95 pennin mänöt.
ellauri381.html on line 56: Banderovtsit eli Bandera oli "Ukrainan nationalistien järjestö" -ryhmän jäsenten nimi, jota vuosina 1940-1959 johti Stepan Bandera.
ellauri381.html on line 66: Vuonna 1941 Bandera vangittiin ja siirrettiin sitten Sachsenhausenin keskitysleirille. Syksyllä 1944 Saksan viranomaiset vapauttivat Banderan "ukrainalaisena vapaustaistelijana". Huolimatta siitä, että Banderan viemistä Ukrainaan pidettiin epätarkoituksenmukaisena, OUN * jatkoi taistelua Neuvostoliittoa vastaan etänä noin 1950-luvun puoliväliin saakka tehden yhteistyötä länsimaisten tiedustelupalvelujen kanssa kylmän sodan aikana. Vuonna 1959 KGB-agentti Bogdan Stashinsky lopulta sai murhatuksi Banderasin kotona Münchenissä.
ellauri381.html on line 80: Stepan Andriyovych Bandera (Ukraina: Bandera, lempinimi Baba, tunnetaan myös nimellä Stefan Popel, 1. tammikuuta 1909 – 15. lokakuuta 1959) oli ukrainalainen äärioikeistolainen Ukrainan kansallismielisten järjestön (OUN-B) radikaalin militanttisiiven johtaja. Kun Stepan kuoli Münchenissä aloin käydä Tehtaankadun kansakoulua.
ellauri381.html on line 85: 22. kesäkuuta 1941, päivänä, jolloin Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoa vastaan, hän perusti Ukrainan kansalliskomitean. Komitean johtaja Jaroslav Stetsko ilmoitti Ukrainan valtion perustamisesta 30. kesäkuuta 1941 Saksan vangitsemassa Lvivissä. Julistus lupasi tehdä yhteistyötä natsi-Saksan kanssa. Saksalaiset eivät hyväksyneet julistusta, ja Gestapo pidätti Banderan, koska hän kieltäytyi kumoamasta asetusta. Saksalaiset vapauttivat hänet syyskuussa 1944 siinä toivossa, että hän voisi taistella Neuvostoliiton etenemistä vastaan. Sodan jälkeen Bandera asettui perheensä kanssa Länsi-Saksaan. Vuonna 1959 KGB- agentti murhasi Banderan Münchenissä.
ellauri381.html on line 98: Syyskuussa 2022 Otto Schmidtin mukaan nimetty katu Dniprossa nimettiin uudelleen Banderan kunniaksi; Tämä katu oli alun perin ollut Gymnasium Street, kunnes neuvostoviranomaiset nimesivät sen uudelleen Otto Schmidt Streetiksi erinomaisen venäläisen tiedemiehen ja maantieteilijän, arktisen alueen tutkijan Otto Julievich Schmidtin (1891-1956) kunniaksi vuonna 1934. Joulukuussa 2022 äskettäin vapautettu Iziumin kaupunki päätti nimetä Pushkin Streetin uudelleen Stepana Bandera Streetiksi. 22 muuta katua nimettiin uudelleen. Deutsche Welle, reporting in 2014, said that most of the people in Izium were ethnic Ukrainians, but the Russian language was the most common language of communication on the streets. On April 17, 2023, Izium formed a Sister City partnership with Greenwich, Connecticut, USA.
ellauri381.html on line 158: However, by the mid-1950s, sabotage activity petered out, and many agreed to return to a peaceful life. Bandera himself lived in Munich after the war under the protection of MI6, the British intelligence service, with which he was collaborating, until 1959, when he was killed by KGB agent Bohdan Stashynsky with a special gun that fired a syringe loaded with potassium cyanide.
ellauri381.html on line 404: Romaani oli laajalti mainostettu ja sille myönnettiin 1. asteen Stalin - palkinto vuodelta 1949 . Vuonna 1950 ohjaaja A. Stölperö teki sen pohjalta pitkästyttävän elokuvan, joka sekin palkittiin 1. asteen Stalin-palkinnolla vuodelta 1951.
ellauri381.html on line 499: 14. toukokuuta 1950 hän kirjoitti vaimolleen: "Olen edelleen elossa, terve, iloinen, elämässäni ei ole vielä muutoksia", ja 19. päivänä hänet siirrettiin Butyrkan vankilaan ja lähetettiin sitten leiriin.
ellauri381.html on line 507: Karagandan alueen syyttäjänviraston tietokeskuksesta löydetty vangin kortti A.I. Solženitsyn todistaa, että 18. elokuuta 1950 Aleksanteri Isajevitš vietiin Karagandaan ja määrättiin samana päivänä Neuvostoliiton sisäasiainministeriön Steplagin 9. leiriosastolle, joka oli osa Irtyshuglestroy-säätiötä Ekibastuz Pavlodarin kaupungin alueella, ja siksi sillä oli toinen nimi: Ekibastuzin leiri. Ekibastuz sijaitsee laajan Pavlodarin hiilikentän alueella Kazakhstanissa. Kazakhstanissa on paljon potaskaa.
ellauri381.html on line 513: Kesällä 1951 leiriin saapui noin kaksituhatta banderölliä, vankien kokonaismäärä oli viisi tuhatta. A.I.Solzhenitsynin mukaan heti tämän jälkeen alkoi tiedonantajien metsästys ja murha-aalto pyyhkäisi läpi leirin... (Mistä hän tiesi informanttien metsästyksestä? banderöllitkö vasikoivat?).
ellauri381.html on line 519: "Pöllö" salaisuus. Raportti: S/o “Vetrov”, päivätty 20.1.1952.
ellauri381.html on line 531: Kuten selviytyneiden "salaliittolaisten" oikeudenkäynnissä kävi ilmi, itse asiassa Karagandan lähellä sijaitsevan Peschanyn leirin vangit aikoivat 22. tammikuuta 1952 vedota leirin johtoon vaatimalla pidätysjärjestelmän parantamista. Mutta Solženitsynin "Vetrovin" vasikoimisen vuoksi he kohtasivat konekivääritulen. Monet heistä tapettiin, eloonjääneet saivat 25 vuoden vankeusrangaistuksen.
ellauri381.html on line 539: Aleksanteri Isaevich ei kirjoita, mikä tämä kasvain oli, mutta hänen vuonna 1955 antamastaan armahdushakemuksesta käy selvästi ilmi, että hänellä oli seminooma, ts. kivesten kasvain. Niinpä tietysti.
ellauri381.html on line 545: Toinen tosiasia. Osoittautuu, että ennen vuoden 1952 tapahtumia Aleksanteri Isaevich meni yhden leirinumeron alle ja sairaalasta poistumisen poistumisen jälkeen toisen alle. "Kävin läpi koko Ekibastuzin numerolla Shch-232, mutta viime kuukausina he käskivät minut vaihtamaan Shch-262:een. Otin nämä numerot salaa pois Ekibastuzista ja pidän ne nyt." Kuuluiko uusi numero B.A Kornfeldille?
ellauri381.html on line 547: Kolmas fakta. Jos Aleksandr Isaevich olisi leirin mellakan aikana todella joutunut mustalle listalle, niin sairaalasta palattuaan häntä olisi odottanut yleinen työ. Kuitenkin, kuten kirjoittaa N.A. Reshetovskaja: "Sanya alkoi oppia puusepäntyötä, mutta hänellä ei ollut aikaa hallita sitä unelmansa mukaan: hänet siirrettiin valimoon." Vielä tärkeämpää on se, että vuosina 1952-1953. hän oli yksi harvoista vangeista, jotka saivat palkan: osa tuloista meni leirille, "mutta loput 30-10% kirjattiin edelleen vangin henkilökohtaiselle tilille, ja vaikka ei kaikki näistä rahoista, mutta osa siitä (jos et ollut hyvä missään, et ollut syyllinen, ei ollut myöhässä, et ollut töykeä, et pettänyt esimiehiä) kuukausittaisten lausuntojen mukaan oli mahdollista siirtää uuteen leirivaluuttaan - joukkovelkakirjoihin, ja nämä joukkovelkakirjat saatettiin kuluttaa."
ellauri381.html on line 555: Neuvostoliiton valtion turvallisuusministeriön 9. osasto allekirjoitti 27. joulukuuta 1952 "käskyn nro 9. /2 - 41731" , jonka perusteella vankeusajan päätyttyä A.I. Solženitsyn lähetettiin maanpakoon. Kuten hän väittää, häntä "pidettiin leirillä vain muutaman päivän", sitten hänet "otettiin jälleen vankileirille". Ja hän kirjoittaa: "Pavlodarin, Omskin, Novosibirskin siirrot välähtivät jälleen... Omskin siirrossa hyväluonteinen vartija, joka soitti toisilleen työasioissa, kysyi meiltä viideltä Ekibastuzista: 'Mikä jumala rukoilee puolestanne ?' - 'Ja mitä? Ja minne?' – piristyimme heti, kun huomasimme, että paikka oli hyvä. 'Kyllä, etelään', vartija ihmetteli. Ja todellakin, Novosibirskistä meidät käännettiin etelään... Dzhambulin asemalla meidät poistettiin vaunuista... Siinä se linkki!... Helmikuun loppu on, täällä Irtyshillä on nyt kovaa - mutta täällä on lempeä kevättuuli."
ellauri381.html on line 557: Aleksanteri Isajevitš toimitettiin Dzhambuliin yöllä 27.–28. helmikuuta 1953, 2. maaliskuuta hänet lähetettiin Kok-Terekin aluekeskukseen, jonne hän saapui 3. maaliskuuta, ja seuraavana päivänä hän oli jo ilman saattajaa.
ellauri381.html on line 563: A.I:n mukaan Solženitsyn, melkein heti, kun hän joutui maanpakoon, sai sairauden. Lisäksi, jos hän "Saaristossa" korostaa: "Ja koko vuoteen ei Kok-Terekissä kukaan pystynyt edes määrittämään, millainen sairaus", niin "Vasikassa" hän kirjoittaa, että "välittömästi maanpaon alkaessa syöpä heitti etäpesäkkeitä." Todennäköisimmin "Vasikassa" tauti diagnosoitiin takautuvasti. Loppujen lopuksi ihminen, tietäen olevansa kuolemanvaarassa, ei voinut tehdä mitään pelastukselleen melkein koko vuoden ajan. Jos myönnetään, että lähes ”kokonaiseen vuoteen” kukaan Kok-Terekin lääkäreistä ei edes epäillyt syöpää, niin tästä seuraa, että sairaalasta vuonna 1952 poistuttuaan A.I. Solženitsyn ei vain ollut rekisteröitymättä onkologiapotilaaxi, mutta hän ei edes ajatellut, että häneltä oli poistettu syöpäkasvain. Tämä voi tapahtua jossakin seuraavista tapauksista: a) jos kyseinen kasvain ei ollut syöpä ja Aleksanteri Isaevich tiesi tämän, b) jos kasvaimen onkologisen tutkimuksen tulokset eivät olleet hänen tiedossa, c) jos leikkaus tehtiin leirillä ei ollut mitään yhteyttä kasvaimen poistoon, d) jos hänellä ei ollut leirillä ollenkaan leikkausta, ja kaikki oli pelkkää kusetusta.
ellauri381.html on line 565: Mutta palataanpa "Vasikan" "päätekstiin": "Syksyllä 1953", kirjoittaa Aleksanteri Isajevitš, "näytti hyvin paljon siltä, että eläisin viimeisiä kuukausiani... Kaikki leirin ulkoasuni uhkasi mennä kesken. ulos pääni kanssa. Se oli kauhea hetki elämässäni: kuolema vapautumisen kynnyksellä ja kaiken kirjoitetun kuolema, kaikki siihen asti elämisen merkitys... En voinut välttää työskentelyä koulussa näinä lääkäreiden lupaamana viimeisinä viikkona. , mutta iltaisin ja öin kivusta unettomina kiiruhdin kirjoittamaan pieniä ja pieniä muistiinpanoja ja rullasin useita paperiarkkeja putkiksi ja työnsin putket leveäkaulaiseen samppanjapulloon. Hautasin pullon puutarhaani - ja uudenvuodenaattona 1954 menin Taškentiin kuolemaan." Samanlaisen kuvan A.I. Solženitsyn maalaa myös Saaristossa.
ellauri381.html on line 571: Aivan vuoden 1953 lopulla Solženitsyn meni syöpäsairaalaan Taškentiin, koska... löysi hänen sanojensa mukaan suuren kasvaimen vatsasta ("nyrkin kokoinen"). Hänelle ei tehty leikkausta siellä, mutta he käyttivät, kuten hän kirjoittaa, sädehoitoa. (Ei ole selvää, oliko hänellä syöpäkasvain vai ns. hyvänlaatuinen kasvain (ei syöpä). Hänen oleskelunsa Taškentissa A.I. Solženitsyn kuvaili sitä myöhemmin tarinassaan "Cancer Ward".
ellauri381.html on line 575: Huhti-toukokuuhun 1956 saakka Solženitsyn opetti koulussa ja oli kiireinen kirjallisten teosten parissa: hän kirjoitti näytelmän, runoja, valmistautui "Saaristoon" jne. 30. tammikuuta 1956 hän lähetti kirjeen Neuvostoliiton ministerille. Puolustus G.K. Zhukov, jossa hän pyysi hänen apuaan "pakotuksen poistamiseen", "rikosrekisterin poistamiseen" ja "määräysten palauttamiseen". 24. helmikuuta 1956 uusi vetoomus lähetettiin. N.S. Hruštšov pyysi tällä kertaa "täydellistä kuntoutusta". "Täysin odottamatta huhtikuussa 1956", kirjoitti N.A. Reshetovskaya ensimmäisissä muistoissaan - sain kirjeen Sanyalta. Hän kertoi minulle, että hänet vapautettiin maanpaosta ja hänen rikosrekisterinsä oli selvitetty. 20. kesäkuuta Solženitsyn lähti Kok-Terekistä, jossa hän palveli maanpaossa, ja lähti Moskovaan. Siellä hän tapasi monia tuntemiaan ihmisiä ja rehvasteli niille.
ellauri381.html on line 579: 6. helmikuuta 1957 Neuvostoliiton korkeimman oikeuden sotilaskollegio ... antoi päätöksen, joka kunnostaa täysin A.I. Solženitsyn, josta hänelle ilmoitettiin 2. maaliskuuta. Jatkuu...
ellauri381.html on line 613: Bulgarian itsenäistä talouspolitiikkaa kannattanut Kostov oli mielipiteissään liian lähellä Jugoslavian johtaja Josip Broz Titoa, jonka Neuvostoliitto tuomitsi sooloilusta vuonna 1948. Kostov syrjäytettiin ”titolaisiin” kohdistuneen puhdistuksen alkaessa tammikuussa 1949. Näytösoikeudenkäynti häntä vastaan käynnistyi 7. joulukuuta 1949. Kostovia syytettiin osallisuudesta Jugoslaviasta käsin johdettuun ”operaatio Kostoviin”, johon sisältyi vakoilua länsivaltojen hyväksi ja jonka tavoitteena oli kansandemokratian kumoaminen. Hankkeen väitettiin kytkeytyneen ministeri Laszlo Rajkin Unkarissa johtamaan vastaavaan operaatioon. Kostov oli taipunut itsekritiikkiin puoluekokouksessa, mutta julistautui oikeudenkäynnissä syyttömäksi. Hänet kannettiin ulos oikeussalista, tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin hirttämällä joulukuussa 1949. Oikeudenkäynnin kymmenen muuta syytettyä tuomittiin pelkästään vankeuteen. Kostov rehabilitoitiin postuumisti osittain vuonna 1956 ja kokonaan joulukuussa 1989.
ellauri381.html on line 623: Yhdysvaltain täysivaltaisen ministerin nimen osallisuus Kostovia vastaan esitettyyn syytteeseen johti diplomaattiseen skandaaliin, jonka seurauksena 20. helmikuuta 1950 Yhdysvaltojen ja Bulgarian diplomaattisuhteet katkesivat lähes vuosikymmeneksi.
ellauri381.html on line 626: 19. tammikuuta 1950 Bulgaria julisti Heathin persona non grataksi ja katkaisi diplomaattisuhteet Yhdysvaltoihin 20. helmikuuta. Yhdysvallat ilmoitti diplomaattisuhteiden keskeyttämisestä Bulgarian kanssa seuraavana päivänä, ja Heath lähti maasta 24. helmikuuta. Heath ja 43 Yhdysvaltain lähetystön jäsentä nousivat Orient Expressiin 23. helmikuuta ja lähtivät Turkkiin. Bulgarian hallitus tuomitsi suhteiden katkeamisen uudeksi vaiheeksi "amerikkalaisten imperialistien taistelussa rauhan ja demokratian eturintamaa vastaan". Vuosikymmen myöhemmin Haastatteluissaan amerikkalaisten toimittajien kanssa diktaattori Zhivkov kiisti, että Bulgaria olisi Neuvostoliiton nukkevaltio . "Nukke? Ei totta!" Zhivkov sanoi Edwin Gritzille Washington Postista "Suuri panettelu. Neuvostoliitto auttaa meitä rakentamaan itsenäistä taloutta."
ellauri381.html on line 632: Following his expulsion from Bulgaria, Heath was posted as the first U.S. Ambassador to the newly independent countries in Indochina including Laos (1950–1954), Cambodia (1950–1954), and South Vietnam (1950–1954). During these concurrent postings he was resident in Saigon. Heath supported the Domino Theory and wrote that if the French pulled out "Only a blind hen could doubt the immediate Communist engulfment of Southeast Asia."
ellauri381.html on line 641: 95">Pervoympyrä
ellauri381.html on line 698:95db1b10942ee97486f59e126f04050d78de47e89c879e2d00d3d.jpg" />
ellauri382.html on line 313: koska sille ei ole mitään perustetta. Kuten ei ole 95
ellauri382.html on line 754: Serhi Ploh’i (ukr. Сергій Плохій; s. 1957) on ukrainalainen historioitsija, professori ja tietokirjailija. Hänen kirjojensa pääaiheita ovat Ukrainan historia ja kylmä sota. Plokhy kirjoittaa englannixi. Serhii Plokhy is the Mykhailo Hrushevsky Professor of Ukrainian History at Harvard University.
ellauri382.html on line 771: Kasakkamyytti liittyy siihen, kuinka Ukrainasta tuli Venäjän osa. Kun Ukrainan kansallisuusliike syntyi 1800-luvun alussa, se otti innolla kasakkaperinnön omakseen ja mytologisoi sen kansakunnan rakennuspalikaksi. Ukrainan kansallinen herääminen tapahtui 1800-luvulla, jolloin älymystö alkoi rakentaa modernia kansakuntaa. Ukrainalaisten alue oli jaettu Venäjän ja Itävalta-Unkarin kesken, mutta ajatus oli että köigi maade ukrainalaiset yhinege. Puolalaiset olivat menettäneet oman valtionsa 1795. Heillä oli kansallislauluna Sortunut ei Puola vielä, jonka innoittamana syntyi Ukrainan hymni Vielä ei kuollut Ukraina.
ellauri382.html on line 773:95ef273ab9594296616fd638e.jpg.webp" width="40%" />
ellauri383.html on line 53:950e458daa2812778c" />
ellauri383.html on line 77: Szürkület perustuu "Friedrich Dürrenmattin teemoihin". Mitä tuo tarkoittaa? Dürrenmattin romaani The Pledge: Requiem for the Detective Novel (Das Versprechen: Requiem auf den Kriminalroman) julkaistiin vuonna 1958, ja sitä on sovitettu televisioon ja elokuviin useita kertoja, tunnetuimmin Sean Pennin elokuvassa The Pledge (2001) Jack Nicholsonin kanssa. Fehérin sopeutus eroaa muista monessa suhteessa. Se ei teknisesti perustu romaaniin, vaan kirjailijan aikaisempaan versioon, It Happened in Broad Daylight ( Es geschah am hellichten Tag), joka oli tarkoitettu elokuvakäsikirjoitukseksi. Se ei kuitenkaan ole ratkaiseva ero tämän mukautuksen ja aiempien välillä.
ellauri383.html on line 247: The annexation of Crimea by the Russian Federation took place in the aftermath of the 2014 Ukrainian revolution. On 22–23 February, Russian President Vladimir Putin convened an all-night meeting with security services chiefs to discuss pullout of deposed President, Viktor Yanukovych, and at the end of that meeting Putin remarked that "we must start working on returning Crimea to Russia.". Russia sent in soldiers on February 27, 2014. Crimea held a referendum. According to official Russian and Crimean sources 95% voted to reunite with Russia. The legitimacy of the referendum has been questioned by thewest---international community.
ellauri384.html on line 385: After five seasons, 20 Emmy awards and plenty of Jewish jokes, the hit series “The Marvelous Mrs. Maisel” will air its final episode on Friday. Lebanese Christian Adrian Monk played Midge's complaining dad in the first season. The acclaimed Amazon Prime show by creator Amy Sherman-Palladino has enveloped viewers in a shimmering, candy-colored version of New York during the late 1950s and early 1960s — a world in which "money" meant Jewish money, “humor” meant Jewish humor and “culture” meant Jewish culture.
ellauri384.html on line 391: Weissmans were well-to-do professionals from Upper East side, Meisels filthy rich garment industrialists from Lower West. The 2010's Mrs. Maisel battles misogyny but takes little interest in other societal evils — including still-rampant antisemitism. Some critics have noted that she is oblivious to segregated facilities when she tours with Black singer Shy Baldwin, then nearly outs him as gay during her set. 'Mrs. Maisel’ takes place in a supersaturated fantasy 1958 New York, one where antisemitism, racism, homophobia and even sexism are daily bread,” writer Rokhl Kafrissen said in 2018.
ellauri384.html on line 453: Brevard Springs Childs (2. syyskuuta 1923 – 23. kesäkuuta 2007) oli amerikkalainen Vanhan testamentin tutkija ja Vanhan testamentin professori Yalen yliopistossa vuosina 1958–1999 (ja Sterling-professori vuoden 1992 jälkeen), jota pidetään yhtenä vaikutusvaltaisimmista raamatullisista 1900-luvulla.
ellauri386.html on line 95: Tolpon sukuhauta, Johan Tolpo, porvari, haudattu 8.12.1681, 1. puoliso Katariina Eskilintytär Ruskiapää haudattu 25.1.1669 sekä Simon Tolpo, teologian professori, Naantalin kirkkoherra, haudattu 30.11.1711 ja tämän puoliso. Katariina Eerikintytär Helsing haudattu 23.9.1697. Johan Tolpon nimeltä mainitsematon lapsi 25.10.1674. Michael Coreliuksen nimeltä mainitsemattomat lapset haudattu 12.7.1676, 15.4.1692 ja poika 10.9.1697. Henrik Tolpon nimeltä mainitsemattomat lapset k. 1689 ja 1694 sekä Simon Tolpon nimeltä mainitsematon lapsi k. 1695.1, 3
ellauri386.html on line 106: Tålpo oli Turun akatemian toisena filosofian apulaisena vuodesta 1675, logiikan ja metafysiikan professorina vuodesta 1679, kolmantena teologian professorina vuodesta 1700 ja toisena teologian professorina vuodesta 1706. Hän oli samalla palkkapitäjänsä Piikkiön kirkkoherrana vuodesta 1690, Naantalin ja Raision kirkkoherrana vuodesta 1700 sekä Turun tuomiokapitulin jäsenenä vuodesta 1695. Tålpo toimi Turun akatemian rehtorina kahteen otteeseen 1688–1689 ja 1706–1707.
ellauri386.html on line 126: Enkku Wikipedia vaikenee Annan äidin suomalaisuudesta mutta paukuttaa isän ukrainalaisuutta. Suomen Windows 95 mään tuli tokavikaxi eurovirsukisassa, "muu" voitti, Israel pääsi pronssille ja Ukraina viidennexi. Ryssäkortti on jo vähän käpristynyt reunoista. Harmi ettei ryssä ole hyökännyt jo kannakselle, oltais päästy ainakin Jarkon ja Lauran sijaluvuille. Suomelta tuli esinahattomille eniten yleisöääniä.
ellauri386.html on line 158:954d.jpg" width="30%" />
ellauri386.html on line 245: Hund. Dessutom tips om Sofi Oksanens Hundparken. Windows95man hoppas att Eurovision blir en gladare fest i framtiden.
ellauri386.html on line 262: Vuonna 1595 Raleigh ja Laurence Kemys lähtivät etsimään El Doradoa ja saavuttivat Guyanaan asti, mikä tarjosi heille kohtuullisen määrän kultaa kotiin vietäväksi. Seuraavan vuoden aikana hän julkaisi Discovery of Guayanan. Vuoteen 1600 mennessä hän oli Jerseyn kuvernööri, mutta vain kolme vuotta myöhemmin Raleigh todettiin syylliseksi Espanjan kanssa Englannin vastaiseen juoniin, joka liittyi kuninkaan salamurhaan. Hänet pidettiin Lontoon Towerissa, jossa hän aloitti keskeneräisen The History of the World -teoksensa vuonna 1614. Hänet vapautettiin kaksi vuotta myöhemmin. Muutaman epäonnistuneen espanjalaisen tehtävän jälkeen Raleigh palasi kotiin Englantiin, missä hänet teloitettiin aiemman syytteen perusteella maanpetoksesta. Historiallisen panoksensa lisäksi hänen tunnetuimpia kirjallisia teoksiaan ovat Sir Philip Sidneyn epitafi, Even sellainen aika ja Sir Walter Raleigh pojalle. A. Latham tuotti runonsa vakiopainoksen vuonna 1951. Info toimittaa tiedot, kiitos.com ja Poetry for the People. Lue vähemmän, luulet enemmän.
ellauri386.html on line 573: Euroopassa 1900-luvulla käytyjen kahden suursodan jälkeisen historian valossa Dostojevskin ja Solovjovin pahimmat pelot näyttäisivät toteutuneen, sillä ei ole nähty ortodoksisen maailmankirkon syntyvän ja laajenevan Venäjältä Eurooppaan, vaan jotakin aivan muuta. Eurooppa on puolessa vuosisadassa yhdistynyt Euroopan unioniksi, jättänyt Venäjän ulkopuolelleen ja asteittain laajentunut painaen Venäjää kohti Aasiaa, minne niin monet eurooppalaiset kautta vuosisatojen ovat katsoneet Venäjän kuuluvankin. Kuva Dostojevskin ja Solovjovin painajaisesta täydentyy, kun muistetaan, miten Euroopan yhdentyminen on käynnistynyt. Yksi tärkeä aatteellis-poliittinen sysäys yhdentymiseen lähti roomalaiskatolisesta valtiomieskolmikosta Rober Schuman (Ranskan pääministeri ja ulkoministeri vuosina 1947-1952), Alcide de Gasperi (Italian pääministeri vuosina 1945-1953) ja Konrad Adenauer (Länsi-Saksan liittokansleri vuosina 1949-1963). Näiden kolmen paskakasan yhteistyön perustana oli heille yhteinen kristillisdemokraattinen puoluetausta ja saksan kieli. Sen lisäksi tähän Euroopan yhdentymiskehitykseen ovat merkittävästi vaikuttaneet sodanjälkeiset aatteet ja politiikka Venäjällä. Sosialistisesta Neuvostoliitosta Eurooppa sai yhteisen vihollisen, jonka luoma uhka oli omiaan lähentämään eurooppalaisia valtioita toisiinsa ja tasoittamaan niiden kansallisia tunteita ja eturistiriitoja. EEC:n syntymiseen johtaneen Rooman sopimuksen (1957) luonnostelija belgialainen Paul-Henri Spaak on muistelmissaan The Continuing Battle: Memoirs of a European, 1936-1966 työntänyt monet "Euroopan yhdentymisen isät" korokkeelta väittämällä, että tuo titteli ei kuulu kenellekään muulle kuin Josef Stalinille. Näin todetessaan Spaak tulee ilmaisseeksi myös eurooppalaisten pohjimmaisen tunteen Venäjää kohtaan: pelon ja torjunnan.
ellauri389.html on line 250: Positiivinen ja negatiivinen vapaus ovat Isaiah Berlinin esseessään Vapauden kaksi käsitettä (Two Concepts of Liberty, 1958) erittelemät yleiset vapauden määritelmät, joskin termit esiintyvät jo John Stuart Millillä. Klassinen yksinkertaistus positiivisen ja negatiivisen vapauden erosta on, että positiivisella vapaudella tarkoitetaan vapautta johonkin ja negatiivisella vapaudella vapautta jostakin.
ellauri389.html on line 278:95452187e8cb8b25205e.jpg" width="70%" />
ellauri389.html on line 283: Wordsworth (kz. albumi 95">52) kexi runoilleen saxalaistyyppisiä virzan mittaisia nimiä. Sellainen on Tintern Abbey runolla. Mistä muusta se on mainittava?
ellauri389.html on line 379: As early as 1795 he published a volume of poems at Carlisle, which display a thoughtfulness unusual at his age. In 1796 he made the acquaintance of Coleridge on the latter's visit to Birmingham to enlist subscribers to his Watchman. Fascinated with Coleridge's conversation, Lloyd "proposed even to domesticate with him, and made him such a pecuniary offer that Coleridge immediately acceded to the proposal." This was £80 a year, in return for which Coleridge was to devote 3 hours every morning to his instruction; and although the undertaking (apart from the "domestication") may not have been very strictly performed, Lloyd, much later in life, speaks with enthusiasm of the benefit he had derived from Coleridge's society.
ellauri390.html on line 128: Jalmari Verneri Sauli (vuoteen 1908 Saxelin) (17. elokuuta 1889 Hämeenlinna – 22. huhtikuuta 1957 Tampere) oli suomalainen kirjailija, toimittaja ja olympiaurheilija.
ellauri390.html on line 140: Sauli oli naimisissa vuosina 1909–1929 Lyyli Allaksen kanssa ja vuodesta 1931 Kaarina Pirjolan kanssa. Hänen poikansa Jaakko Sauli (1911–1940) voitti kaksi Suomen-mestaruutta pussijuoksussa mutta kaatui silti Säkkijärvellä talvisodan viime hetkillä. Jalmari Saulin veli Jonni Sauli (1881–1957) toimi Helsingin yliopiston maanviljelysopin dosenttina ja professorina.
ellauri390.html on line 189: Vsevolod Vladimirovitš Krestovski (ven. Все́волод Влади́мирович Кресто́вский; 23. helmikuuta (J: 11. helmikuuta) 1840 Kiovan läänin Taraštšan kihlakunnan Malaja Berezjankan kylä – 30. tammikuuta (J: 18. tammikuuta) 1895 Varsova) oli ulaaniupseerin poika, puolalaisen aatelissuvun jälkeläinen ja venäläinen kirjailija.
ellauri390.html on line 273: Krestovskyn romaanissa, toisin kuin sarjassa "Pietarin mysteerit" (1995), joka on luotu työn perusteella, positiivisia hahmoja ei juuri ole. Mutta he ovat myös kaikki sosiaalijärjestelmän uhreja. Ja toistensa uhrauksia. Anna on prostituoitu, Annan veli on varas, hänen ystävänsä Sergei Kovrov on murhaaja, prinssi Shadursky on tekopyhä viettelijä, prinsessa Shadurskaya on yliluonnollinen petturi.
ellauri390.html on line 307: Vilboa-kokoelman tekstien toimittaja oli A.A. Grigorjev. Hän lisäsi kappaleen päätekstiin kaksi lisäriviä, jotka Jakushkin kopioi balladin toisesta versiosta, korjasi joidenkin sanojen oikeinkirjoituksen murteesta kirjalliseen muotoon ja palautti puuttuvan kirosanan (Хочу запихнуть свой хуй в вашу пизду) sensuuriin hyväksyttävässä versiossa (У меня хуй уже не пашет). Ja hyväxi lopuxi vielä Vsevolod Vladimirovich Krestovskyn (1840-1895) versio:
ellauri390.html on line 341: Peeter Volkonski (s. 1954), virolainen muusikko
ellauri390.html on line 355: Blogosfääri on sontaa väärällään, tupaten täynnä torttua. Venäläiset ovat toisen luokan kulttuurin tuotteita. Ortodoxia, izevaltius js orjuus on tehnyt niistä orjaluonteita ja uurtaneet ne vieraslajixi, sanoo Rauha Rentola, keskivartalolihava muka toisinnäkijä (s. 1953). Toisinnäkijä ei näytä olevan toisinajattelija.
ellauri390.html on line 402:95h3sl6ff51._SY450_CR0%2C0%2C450%2C450_.jpg" height="400" />
ellauri390.html on line 403:95HIXERN76QYE5F/RO4_1263.jpg" height="400" />
ellauri390.html on line 551: Ranusotaa kesti vuoteen 1954 saakka, jolloin YK jakoi Vietnamin Geneven konferenssissa, kaksi kuukautta sen jälkeen, kun ranskalaiset vetäytyivät Vietnamista Dien Bien Phussa.
ellauri390.html on line 553: Maan jakaminen oli tarkoitettu väliaikaiseksi, mutta vuodelle 1956 suunniteltuja vapaita vaaleja ei koskaan järjestetty. Sen sijaan pääministeri Diem syrjäytti Yhdysvaltojen tuella Bao Dain ja tuli presidentiksi, mikä esti demokraattiset vaalit. Diem oli katolinen ja sen veli piispa. Diem jatkoi buddhalaisten vainoa.
ellauri391.html on line 81: Paderewski teki kolme konserttikiertuetta Yhdysvalloissa 1890-luvulla. Vain vuoden 1896 kiertue vei hänet Mississippi-joesta länteen. Hoover valmistui Stanfordista vuonna 1895, mutta työskenteli San Franciscossa. Kun Lou opiskeli Stanfordissa vuonna 1896, on mahdollista, että hän vieraili kampuksella nähdäkseen hänet.
ellauri391.html on line 106: Se oli Harcourtin korjattu versio, joka ilmestyi joissakin sanomalehdissä seuraavana huhtikuussa 1939, kun Paderewski vieraili Hooverin luona hänen Palo Alto -kodissaan. Mutta jos tämä korjattu versio on totta, miksi Hoover ei käyttänyt sitä muistelmiensa ensimmäisessä osassa, jotka ilmestyivät vuonna 1951? Hooverin ensimmäinen pitkä kuvaus tapahtumasta kirjoitettiin vasta vuosina 1961–1963, jolloin hän aloitti Magnum Opuksensa Puola-osion parissa. George H. Nash ei koskaan julkaissut Hooverin elinaikana, mutta editoi huolellisesti erilaisia luonnoksia ja julkaisi sen vuonna 2011 nimellä Freedom Betrayed: Herbert Hooverin toisen maailmansodan salainen historia ja sen jälkimainingit . Laajennetussa alaviitteessä Hoover muistelee 1 500 dollarin suorituspalkkiota, mutta hänellä ja hänen ystävillään oli tarjota Paderewskille vain 150 dollaria. Hooverin mukaan: "Paderewski nauroi ja ehdotti, että keskeytämme kihlauksen johonkin tulevaan tilaisuuteen, kun hän oli lännessä. Eräs jäsenistämme ehdotti, että emme ehkä pystyisi tekemään sitä, koska olisimme saattaneet hajota, ja tarjosi jälleen 150 dollaria. Paderewski nauroi taas ja sanoi, että lykkäämme sitäkin. Muistin tämän jakson hänelle, kun tapasin hänet pääministerinä rauhankonferenssissa. Hän naurahti taas."
ellauri391.html on line 129:Karl Barth pitämässä puhetta Evangelische Jahrestagungissa Wuppertalissa 1956. Oik. Go-Cart Junior.
ellauri391.html on line 135: Ab 1950 bekämpfte er die deutsche Wiederbewaffnung. Im Kalten Krieg widersprach er kontinuierlich dem prinzipiellen Antikommunismus. His pastoral career began in the rural Swiss town of Safenwil, where he was known as the "Red Pastor from Safenwil".
ellauri391.html on line 215: The American company was founded by William Henry Hoover (1849–1932) and his son Herbert William Hoover, Sr. (1877–1954). The surname Hoover is an Anglicized version of the German Huber, originally designating a landowner or a prosperous small-scale farmer.
ellauri391.html on line 250: Deformoidut kähmivät. Left to right at a 1956 Evangelical Lutheran Church annual meeting in Wuppertal are Upper Church Councillor (Oberkirchenrat) Joachim Beckmann (1901–1987), Hans Iwand, German theologian Wilhelm Schneemelcher (1914–2003), and Swiss theologian Karl Barth (1886–1968).
ellauri391.html on line 254: 955">Luonnollista teologiaa
ellauri391.html on line 455:
ellauri391.html on line 564: Now, at long last, with the publication in July of THINKING AND BEING (Harvard University, $39.95), the world can find out.
ellauri392.html on line 184: Vuonna 1949 Sutzkever perusti jiddishinkielisen kirjallisuuden neljännesvuosittain Di goldene keyt (Kultainen ketju), Israelin ainoan jiddish-kirjallisuuden lehdykän neljännesvuosittain, jota hän toimitti sen lopettamiseen vuonna 1995 saakka. Sutzkever elvytti jiddishinkielisten kirjailijoiden uraa Euroopassa, Amerikassa, Neuvostoliitossa ja Israelissa. Monet sionistisessa liikkeessä kuitenkin hylkäsivät jiddishin tappiomielisenä diasporan argotina. "He eivät revi minun kieltäni juurineen", hän vastasi. "Minä herätän kaikki sukupolvet myrskylläni." Eipä herättänyt. Ylen surulliselta näytti. 1930-luvulla hänen teoksensa käänsi venäjäksi Boris Pasternak.
ellauri392.html on line 606:
959791945f1a6b6" />
ellauri392.html on line 712: Isaac Leib Peretz (born May 18th, 1852. in Zamosc, died April 3rd, 1915. in Warsaw) Shalom Asch (November 1st, 1880, Kutno – July 10th, 1957, London) Isaac Bashevis Singer (Yiddish) (November 21st, 1902-July 24th, 1991) Ephraim Kishon (Hebrew) August 23rd, 1924-January 29th, 2005)
ellauri392.html on line 732: Solitude and alienation represent not only a staple topic for the Jewish novel but for the whole period of 1950’s. It is the period of advanced postmodernization in America. Seen in such a perspective, the Jewish adversarial culture is or was quite rightly alienated from middle America. The country is always rising from the period of depression or going into one.
ellauri392.html on line 840: Wilhelm Waiblinger, Die Tagebücher: 1821–1826 , toim. Erwin Breitinger ja Herbert Meyer, "Veröffentlichungen der deutschen Schillergesellschaft", XXII (Stuttgart, 1956), VII, 22. Viittaukset tässä ja läpi tämän artikkelin ovat Waiblingerin päiväkirjan alkuperäisiä osia ja sivuja, jotka on annettu op. cit. marginaaleissa.
ellauri392.html on line 844: Martin Heidegger, Erläuterungen zu Hölderlins Dichtung Frankfurt a. M., 1951), s. 31 ja eteenpäin.
ellauri392.html on line 846: FW Waiblinger, Phaëthon , Zwey Theile (Stuttgart, 1823), jäljempänä Ph . Olen käyttänyt kopiosta mikrofilmiä Yalen kirjastossa. "In lieblicher Bläue" - kuten tekstiä yleensä kutsutaan - esiintyy II, 153 ja sen jälkeen. Romaani julkaistiin kerran (Dresden, 1920) Arthur Schurigin toimituksella, mutta teksti ei ole luotettava. "In lieblicher Bläue" löytyy julkaisusta Hölderlin, Sämtliche Werke , toim. Friedrich Beissner, Voi. II (Stuttgart, 1951), osa 1, s. 372 ja sen jälkeen, ja julkaisussa Hölderlin, Sämtliche Werke , toim. Norbert von Hellingrath, Friedrich Seebass ja Ludwig von Pigenot, VI (Berliini, 1923), 24 ff. Jälkimmäisessä paikassa pyritään jakamaan jakeisiin. Molemmissa paikoissa (vaikka Beissner sijoittaa sen kohtaan "Zweifelhaftes") kirjoitusasu on muutettu vastaamaan Hölderlinin ortografiaa.
ellauri393.html on line 170: Totuus: 1950-luvun alussa tutkimus osoitti kiistattoman tilastollisen yhteyden tupakoinnin ja keuhkosyövän välillä, mutta vasta 1990-luvulla maan suurin savukevalmistaja Philip Morris edes myönsi tupakoinnin voivan aiheuttavan syöpää.
ellauri393.html on line 276: The Vietnam War was a conflict in Vietnam, Laos, and Cambodia from 1 November 1955 to the fall of Saigon on 30 April 1975. It was the second of the Indochina Wars and a major conflict of the Cold War. While the war was officially fought between North Vietnam and South Vietnam, the north was supported by the Soviet Union, China, and other communist states, while the south was supported by the US and anti-communist allies. This made it a proxy war between the US and Soviet Union, just like the current 3rd Crimean war. It lasted almost 20 years, with direct US military involvement ending in 1973. The conflict spilled into the Laotian and Cambodian civil wars, which ended with all three countries becoming communist in 1975. So much for the domino theory.
ellauri393.html on line 367: Lund syntyi vuonna 1941 turkulaisen Irja Lehdon ja venäläissyntyisen Alexander Lundin perheeseen. Isä oli paennut lapsena perheineen vallankumousta Suomeen. Isoisä Hugo Lund toimi Turussa konditoriamestarina, ja Tamaran vanhemmatkin avasivat oman leipomokonditoriansa vuonna 1950. Hassua, melkoinen sattuma: Lehto on ruåzixi Lund. Talasniementiellä on (tai oli) Luntin mökki.
ellauri393.html on line 405:9582935c3e03e62babebcf696c3fbe20cc3ac051d7.jpg" width="70%" />
ellauri393.html on line 409:9583970f131df5db59e8f34c534ebd3062426d847.jpg" width="70%" />
ellauri393.html on line 416:9594b1ae6c871d.jpg" width="70%" />
ellauri393.html on line 417:
ellauri393.html on line 479: Hojo hojo hoki Viljo Kojo. Titityy visersi Toivo Lyy. Tässä muutamia mitättömiä itäsuomalaisia. Otto Toivo Lyy (vuoteen 1930 osuvammin Mähönen; 20. huhtikuuta 1898 Joensuu – 27. heinäkuuta 1976 Naantali) oli suomalainen runoilija ja kääntäjä. Pikku Myy, sarvikyy. Sanoitti 1952 olympiahymnin ja suomensi DDR:n kansallishymnin plus liudan paxuja runoelmia. Toivo oli pohjoiskarjalaisen näköinen pikkumies vaikka vanha norssi olikin. Toivo Lyy sanoitti myös Norssin marssin 1950-luvun lopulla. Sävelmän marssiin laati tunnettu säveltäjä, pianisti, urkuri ja kuoronjohtaja Taneli Kuusisto vuonna 1978 urheiluseura Turnareiden 100-vuotisjuhlaa varten.
ellauri395.html on line 31: 395
ellauri395.html on line 83: Jukka syntyi persuluterilaiseen kotiin 1950-luvulla, jossa perussluterilainen äiti opetti perusluterilaisen iltarukouksen. Jukalle uskonasiat eivät kuitenkaan merkinneet mitään, eikä hän uskonut Jumalan olemassaoloon. Tärkeää hänelle oli saada jännittävä ja mielenkiintoinen elämä. Urheilu oli yksi hänen kunnianhimoisia lempiharrastuksiansa.
ellauri395.html on line 388:95947.png/264x264/center" />
ellauri395.html on line 553: Aika monet kuuluisista karismaattisista ketkuista on meidän ikäpolvea. Michael Leroy Bickle (s. 17. heinäkuuta 1955) on amerikkalainen evankelinen johtaja, joka oli Kansainvälisen rukoustalon (IHOPKC) perustaja. Hän nussi 14-vuotiasta Jane Doeta 70-luvulla.
ellauri395.html on line 555: Toufik Benedictus ”Benny” Hinn (s. 3. joulukuuta 1952 Jaffa, Israel) on Yhdysvalloissa asuva luopio, saarnaaja ja televisioevankelista, jonka kokouksissa väittää parantaneensa ihmisiä rukouksen kautta. Hinn on syntynyt Israelissa. Hänen äitinsä oli armenialainen ja isänsä kreikkalainen. Hinn kasvoi ortodoksiperheessä mutta vaikuttaa nykyisin karismaattisessa liikkeessä. Hän on jäänyt kiinni kyseenalaisista parantamismenetelmistä, vääristä profetioista ja väärästä opetuksesta, nim. menestysteologiasta.
ellauri395.html on line 559: Houston (s. 17. helmikuuta 1954 Auckland, Uusi-Seelanti) on australialainen ex-pastori ja evankelista. Houston tunnetaan erityisesti Hillsong Churchin perustajana ja johtavana pastorina. Houston toimi vuosina 1997–2009 Australian Christian Churches -järjestön puheenjohtajana.
ellauri395.html on line 624: The Parantava herätys on termi, jota monet amerikkalaiset karismaatikot käyttävät viitaten kristilliseen herätysliikkeeseen , joka alkoi kesäkuussa 1946 ja jatkui 1950-luvulle asti. Healing Revival sai aikaan Latter Rain -liikkeen vuonna 1948, ja nämä kaksi liikettä olivat yhteydessä toisiinsa. Herätyksen aika vaikutti merkittävästi nykyajan karismaattiseen liikkeeseen .
ellauri395.html on line 635: Vuonna 1956 parantava herätys saavutti huippunsa, kun 49 erillistä evankelistaa piti suuria kokouksia. Vuoteen 1960 mennessä kansallisia kampanjoita pitävien evankelistojen määrä putosi 11:een. On tarjottu useita näkökulmia parantavan herätyksen laskuun. Harrell katsoi laskun johtuneen siitä, että evankelistat tunkeutuivat kentälle kuin jalkapallohuligaanit ja rasittivat helluntailaiskirkon taloudellisia resursseja.
ellauri395.html on line 636: Assemblies of God oli ensimmäinen, joka veti avoimesti tukensa parantavalta herätykseltä vuonna 1953. Weaver uskoi myös, että herätysevankelistien "petoksilla ja sikailulla" oli myös merkittävä rooli laskussa.
ellauri395.html on line 658: Hill, Edward (2019). Äveriäs kristitty: Jumalallisen hyvinvoinnin 10 käskyä . Pensacola. ISBN 978-1-949535-38-9.
ellauri395.html on line 1267: Kenneth Copeland (s. 6. joulukuuta 1936, Lubbock Texas) on jäyhäleukaisesti virnistävä 86-vuotias kristitty televisioevankelista ja uskonnollisen Kenneth Copeland Ministries (KCM) -organisaation perustaja. Copeland lukeutuu karismaattiseen liikkeeseen. Hän on tunnettu kiistanalaisesta opetuksestaan, jota on myös sanottu menestysteologiaksi. Silver and gold we have plenty, unlike nelisormi Pete. Copeland kääntyi kristinuskoon marraskuussa 1962 ja toimi aluksi Oral Robertsin lentäjänä. Sillä on ollut 3 narttua, (Ivy Bodisock dm. 1955; div. 1958), Cynthia Davis (m. 1958; div. 1961) ja Gloria Neece (m. 1963).
ellauri395.html on line 1313: Sillä välillä Haginista tuli ökyrikas ministeriönsä presidenttinä. Hagin aloitti kiertävän palvelutyön Raamatun opettajana ja evankelistana vuonna 1949 Jeesuksen yllättävän 2. ilmestymisen jälkeen Oklahomassa. Hän liittyi Voice of Healing Revival -järjestöön Yhdysvalloissa Oral Robertsin , Gordon Lindsayn ja Ozzy Osbornin kanssa vuosina 1947-1958. 23. tammikuuta 1963 hän perusti Kenneth E. Hagin Evangelistic Associationin (nykyisin Kenneth Hagin Ministries) Garlandissa, Texasissa. Syyskuussa 1966 ministeriön toimistot siirrettiin Tulsaan, Oklahomaan, tiloihin, joita aiemmin käytti Ozzy Osborn. Hän aloitti saarnojensa myynnin kelalta kelalle nauhalla vuonna 1966. Saman vuoden marraskuussa hän opetti ensimmäistä kertaa radiossa KSKY: ssä Dallasissa. Siitä lähtien se oli pelkkää myötämäkeä.
ellauri395.html on line 1326: Ulf Ekman (s. 8. joulukuuta 1950 Göteborg, Ruotsi) on karismaattisen uskonnollisen Livets Ord -liikkeen perustaja. Koulutukseltaan hän on sekä teologian että filosofian kandidaatti. Ekman on perustanut myös Livets Ord University -opiston ja Word of Life -raamattukoulun. Uppsalassa toimivan ensimmäisen Livets Ord -seurakunnan myötä Uskon Sana -liike rantautui Ruotsiin vuonna 1983. Ekman toimi seurakunnan johtajana vuoteen 2002 asti, kunnes luovutti toimen Robert Ekhille voidakseen keskittyä kansainväliseen työhönsä. 9. maaliskuuta 2014 kirjoittamassaan kirjeessä ja saarnassaan hän ilmoitti kääntyvänsä katoliseksi. Jätti lammasseurakunnan kuin nallin kalliolle: "I'm pretty tired. I think I' m goin' home now."
ellauri396.html on line 33: 95.html">taaksepäin
ellauri396.html on line 267:
956795d089933790eb39327528e3" height="200px" />
ellauri396.html on line 374: A study was conducted in 1995 that surveyed 1,000 people who visited TAV and approximately half of them reported that they felt spiritually refreshed after the meetings, close to 90% said they were "more in love with Jesus" than they had been in any other point in their lives, and 88% of married respondents stated that they were also more in love with their spouse. 300 patients reported new gold fillings. A follow-up study conducted in 1997 also yielded similar figures from the original survey respondents.
ellauri396.html on line 391: 95.html">taaksepäin
ellauri398.html on line 237: ERIKOISPAKKUNEEN HINTA 39,95 dollaria Normaalihintamme
ellauri398.html on line 243: live-tallennukseen - erikoishintaan 39,95 $. (*14,95
ellauri398.html on line 326: raamattu pysyi perheen salaisuutena aina vuoteen 1895
ellauri398.html on line 515:950_%22Avicenna%22_stamp_of_Iran.jpg/440px-1950_%22Avicenna%22_stamp_of_Iran.jpg" />
ellauri399.html on line 38:957350463/il_1080xN.2957350463_tqjm.jpg" width="100%" />
ellauri399.html on line 69: Born in 1955 to Abdulfattah "John" Jandali and Joanne Schieble, [Steve] Jobs faced a life-altering moment early on. His mother decided to give him up for adoption because of strong opposition from her father to her relationship with Jandali, a Syrian national. Jandali said, “I was very much in love with Joanne. ... But sadly, her father was a tyrant, and forbade her to marry me, as I was from Syria.” Jobs was adopted by Paul Jobs and Clara Hagopian and grew up unaware of his biological roots. His biological parents reunited and had another child, novelist Mona Simpson, but eventually separated, with Joanne returning to the U.S. with Mona. See also albums 27, 44, 50, 123, 264, 301, 314.
ellauri399.html on line 200: Since Yogananda's passing the buck in 1952, many teachers have followed his trailblazing path to bring yoga to our world, helping make it a fixture in popular culture as it continues to take hold with young and old, the elite and the ordinary, the spiritualists and the atheists. What distinguishes Yogananda from these subsequent emissaries is not simply that he paved the way for the modern yoga movement, but that from the outset he focused far beyond physical exercises and shone a powerful and practical torchlight on the path to yoga's true purpose: actualizing the infinite potentials within us all. Perhaps that is why his Autobiography of a Yogi was the only book Jobs downloaded on his iPad--and, after first encountering the book as a teenager, went back and reread once every year.
ellauri399.html on line 224: Seuraavina vuosina hiän oppi häneltä tien sydämen elinikäisen kaipauksen täydelliseen täyttymykseen: täydelliseen rakkauteen, jumalalliseen rakkauteen – kaiken kuluttavaan rakkauteen, joka koetaan yhdessä sielumme ikuisen rakkaan kanssa. Käytännön tasolla hän auttoi Yoganandaa käyttämällä pikakirjoitusta hänen nauhamaisen puheensa nauhoittamiseen. Yoganandan ja hänen seuraajansa Rajarsi Janakkalan anakondan kuoleman jälkeen SRF:n hallitus valitsi Daya Matan SRF/YSS:n kolmanneksi presidentiksi ja henkiseksi johtajaksi vuonna 1955. Daya Mata tapasi Elvis Presleyn 1960-luvulla, ja hän ajoittain antoi hiänelle henkisiä neuvoja. 5. toukokuuta 1892 syntynyt James Jesse Lynn oli Paramahansa Yoganandan johtava oppilas ja merkittävä liikemies Kansas Cityssä, Missourin alueella. Kun hän tapasi Yoganandan vuonna 1932, hän oli itsetehty vakuutusmiljonääri, ja hän jätti myöhemmin yhteensä noin kuuden miljoonan dollarin suuruisen lahjoituksen Yoganandan järjestölle Self-Realization Fellowship (SRF). Kaikexi onnexi hän kuoli 3v myöhemmin annettuaan liikkeelle kaikkensa. Kaikki Anakondan opetuslapset olivat joko miljonäärejä tai naisia, tai molempia. En saarnaa minkään periaatteen tähden, vaan ainoastaan ansaitaxeni (ja päästäxeni hilloviivalle: tytön joka kaupungista ezin) - ja se riittää asiaxeni!
ellauri401.html on line 87: Heindel lähti kotoa kuusitoistavuotiaana opiskelemaan insinöörityötä Glasgow'n telakoilla Skotlannissa. Kauppahöyrylaivan pääinsinöörinä hän matkusti paljon ja huomasi lopulta työskentelevänsä yhdessä Amerikan ja Euroopan välillä liikennöivän Cunard Linen suurista matkustajahöyrylaivoista. Vuodesta 1895 vuoteen 1901 hän oli konsultti-insinööri New Yorkissa. Tänä aikana hän meni naimisiin ja sai pojan ja kaksi tytärtä. Hänen vaimonsa kuoli vuonna 1905.
ellauri401.html on line 158: Vuonna 2025 Pekka Ervastin syntymästä tulee kuluneeksi 150 vuotta. Tuolloin olisi tilaisuus saada julki paremmin suurelle yleisölle suunnattu, aiempia (Mela, 1954 ja Gullman, 2020) kaunokirjallisempi elämäkerta. Jo julkaistut elämäkerrat ovat tavoittaneet lähinnä teosofisen kuplan sisällä olevia. Jonkin ’oikean’ ja tunnetun kirjailijan kirjoittama opus saisi huomiota laajemmin. Onpa ehdoteltu mahdollisia varteenotettavia nimiäkin: Matti Salminen ja Antti Tuuri – heillä voi olla ymmärrystä sellaisia hengenmiehiä kohtaa kuin Pekka Ervast. Löytyisikö tahtotilaa käynnistää prosessi riittävän varhaisessa vaiheessa? Pekka Ervastin uusin elämäkerta on ilmestynyt myös e-painoksena. Paperipainoksessa esiintyneitä painovirheitä on korjattu tähän toiseen painokseen. Teos on jaossa myös Ruusu-Ristin ja pekkaervast.net-sivustoilla.
ellauri401.html on line 243: Kevätlukukaudella 1895 hän opiskeli moraalifilosofian historiaa ja psykologiaa sekä Intian uskontojen kehitystä.
ellauri401.html on line 249: Pekka ei ollut yksin teosofiansa kanssa, sillä Suomessa oli 1895 nelisenkymmentä Teosofisen Seuran (T. S.) hörhöä. Samana vuonna ilmestyi myös Carl Robert Sederholmin teos Teosofia eli sorsan uskonto (Teosofi eller andens religion) – ehkä ensimmäinen Suomessa julkaistu teosofiaa käsittelevä teos, sillä varauksella tosin, että jo hänen aiemmatkin teoksensa olivat samanlaisia hengentuotteita.
ellauri401.html on line 254: Syksyllä 1895 Pekka opiskeli sanskulottia ja filosofiaa. Isänsä suostumuksella Pekka liittyi Teosofiseen Seuraan, ja hänet on merkitty 17.10.1895 Skandinaviska Teosofiska Samfundetin jäseneksi.
ellauri401.html on line 395: Katkaistuaan iljanteella koipensa sai Pekka tervetullutta taas saikkua. "Näin mielestäni, että tulee jokin opettaja, mestariolento, joka jatkaa Jeesuksen Kristuksen opetuksia siitä mihin ne siltä jäivät, kertoen lisää niistä asioista, jotka jäivät Jeesuxelta detaljoimatta tai apostoleilta kirjoittamatta muistiin. Näin tunsin hengessäni ja tulin erinomaisen iloiseksi. Minulle oli onnen ja nautinnon aikaa saadessani mietiskellä yksin vuoteellani, sillä aavistin, että silloin, kun tuo opettaja tulee, saan olla mukana, s.o. syntyä jälleen maailmaan. Aikaa en määritellyt tarkemmin, sillä kysyin itseltäni: olisiko mahdollista, että jo tällä vuosisadalla valmistuisimme vastaanottamaan niin suurta sysäystä? Ja sentähden ajattelin mahdolliseksi, että uusi aika alkaisi vasta 2075 tai myöhemmin, siihen mennessä on sammakkopata varmasti jo kiehahtanut." Annie Besantin desantit löydivät tehtävään soveltuvan sievän bramiinipojan, Jiddu Krishnamurtin (1895–1986).. Vahinko että Jiddu sittemmin otti tehtävästä jänixen passin.
ellauri401.html on line 461: Eino Leino liittyi Suomen Teosofisen Seuran jäseneksi 24.10.1916 Pekka Ervastin allekirjoittamalla jäsenkirjalla. Kun kasvissyöjät vastustivat keskusvaltoja, Ervasti ryhtyi lihansyöjäxi. Ervast ei ollut yksin. Fredrika Riipinen ja Hanna Ruuskanen hoitivat emännyyttä, ja myös Hilda Pihlajamäki (1866–1951) ja kansakoulunopettaja Mandi Paadenhovi asuivat samassa yhteisössä.
ellauri401.html on line 646: Sunnuntaina 27.5. oli Kulmakoulun Temppelissä Ervastin jäähyväisjuhla. Tilaisuuteen saapui noin 500 henkeä, saman verran kuin Wilho Pylkkäselle 1958.
ellauri402.html on line 59:9505005,c_fill,g_faces,h_431,w_767/dpr_2.0/q_auto:eco/f_auto/fl_lossy/13-3-5432428" width="100%" />
ellauri402.html on line 172: (16. helmikuuta 1878 – 18. syyskuuta 1951),
ellauri402.html on line 244: kymmenen vuoden ajan hänen kuolemaansa asti vuonna 1954.
ellauri402.html on line 398: 951">Pamela piukkapeppu
ellauri402.html on line 400:
95d8586933c4a45&ipo=images" />
ellauri402.html on line 402: Pamela Colman Smith oli lahjakas taiteilija, joka rakasti okkultismia. Hän kuvitti maailman tunnetuimmat tarot-kortit sekä Bram Stokerin, WB Yeatsin kirjoja JA hän lahjoitti taideteoksia naisten äänioikeusliikkeelle! Ja silti hänen työnsä jäävät usein huomiotta; hänet jätetään jopa pois omasta tarotistaan. Pamela Colman Smith (16. helmikuuta 1878 – 18. syyskuuta 1951) syntyi Lontoossa, mutta hän vietti lapsuutensa Manchesterissa ja Jamaikalla vanhempiensa kanssa. Smith oli sekarotuinen; hänen äitinsä oli jamaikalainen ja hänen isänsä oli valkoinen amerikkalainen.
ellauri402.html on line 408: Stoker aloitti romaanien kirjoittamisen työskennellessään Irvingin managerina sekä Lontoon Lyceum Theatren sihteerinä ja johtajana, alkaen Käärmeen passista (The Snake's Pass) vuonna 1890 ja Draculasta vuonna 1897. Tänä aikana hän oli osa The Daily Telegraphin kirjallista henkilökuntaa vuonna 1997 Lontoossa, ja hän kirjoitti muuta fiktiota, mukaan lukien kauhuromaanit Kammoittava kreivi (Dracula), suom 1952, Käärinliinan leidi (The Lady of the Shroud 1909) ja Valkoisen madon luola (The Lair of the White Worm 1911).
ellauri402.html on line 414: Monet ovat kuitenkin kyseenalaistaneet tämän väitteen, mukaan lukien Elizabeth Miller, 2022 kuollut emeritaprofessori, jonka pääasiallisena tutkimus- ja kirjoittamisalana on vuodesta 1990 lähtien ollut Dracula ja sen kirjoittaja, lähteet ja vaikutteet. Hän on todennut: "Ainoa kommentti keskustelun aiheesta oli, että Vambery 'puhui äänekkäästi Venäjän aggressiota vastaan'." Mikähän kana Elisabetilla oli kynittävänä? No nyze kuitenkin on leidi käärinliinassa ja sen draculantutkimuslaitos on offline-tilassa. "Draculan talon paronitar" oli Transilvanian Dracula-seuran, Romania, Elizabeth Millerille myöntämä kunnianimi, 1995. Arefin kaupunki, Romania, nimesi hänet Arefin tyttärexi. Ahaa, romaanit ei halunneet madjaarien ja slovakkien tulevan kreivistä osille.
ellauri402.html on line 451: Kaksi vuotta ikonisten Tarot-kuvien luomisen jälkeen Smith kääntyi katolilaisuuteen, ja noin vuosikymmentä myöhemmin hän käytti perinnöstä saatuja varoja avatakseen kodin papeille Cornwallissa Englannissa. Vaikka hän jatkoi kuvien tuottamista, mukaan lukien useita sotaponnisteluja varten toisen maailmansodan aikana, Smith ei ansainnut paljon rahaa työstään eikä koskaan ansainnut rojalteja Tarot-kuvistaan. Vaikka hänen taideteoksensa oli suosittu, hän ei koskaan saavuttanut kaupallista massamenestystä, ja hän kuoli rahattomana Cornwallissa syyskuussa 1951. Myöhemmin hänen henkilökohtaiset tavaransa – mukaan lukien myymättömät taideteokset – huutokaupattiin maksamattomien velkojen maksamiseksi. Valkoinen veljeskunta oli hyljännyt Pamelan joka oli kääntynyt paavin palvojaxi. Karmaiseva seuraava elämä odotti Suomessa Miisun hahmossa 1952.
ellauri402.html on line 476:953f052.jpg.webp" />
ellauri402.html on line 664:955bc6b0/73977754b01955e200d.jpg" width="100%" />
ellauri402.html on line 716: 1950-luvun yhteiskunnalliset normit koostuivat ydinperheestä: kahdesta vanhemmasta ja kahdesta (tai useammasta) lapsesta. Tämä käsitys oli viehättävä siinä ajatuksessa, että isä oli elättäjä, äiti kotiäiti ja lapset käyttäytyivät hyvin. Georgen ja Marthan mahdollisuus täydelliseen perheeseen tuhosi hedelmättömyys ja Georgen epäonnistuminen nousta näkyväksi hahmoksi yliopistossa.
ellauri403.html on line 172: Reino Rauanheimo (sukunimi vuoteen 1906 Järnefelt) (14. syyskuuta 1901, Nurmes – 21. huhtikuuta 1953) oli kustannustoimittaja ja kirjailija. Kävi 8 luokkaa oppikoulua. Isä oli tilanomistaja ja äiti Aada Pennanen.
ellauri403.html on line 305: Kun hän ensimmäisen kerran haki viisumia Yhdysvaltoihin 1950-luvun puolivälissä, häneltä evättiin alun perin sillä perusteella, että hän oli ollut kommunistisen siirtokunnan jäsen eikä ollut koskaan julkisesti luopunut kibbutzista. Ainoastaan Walter Lippmannin myönteinen arvostelu Laqueurin ensimmäisestä englanniksi julkaistusta kirjasta käänsi asiat toisin päin. Lippmann oli vaikutusvaltainen hahmo ordoliberalismin syntyessä. Walter Lippmannin järjestämä talouslibelaaritapaaminen vuodelta 1938 katsotaan ratkaisevan tärkeäxi uusliberalismin kehitykselle. Lippmann olisaksalaista syntyperää olevien juutalaisten vanhempien ainoa lapsi, ja, kuten hänen elämäkerransa Ronald Steel kirjoittaa, kasvoi "kullatussa juutalaisessa ghetossa". Hänen isänsä Jacob Lippmann oli vuokranantaja, joka oli rikastunut isänsä tekstiiliyrityksen ja anoppinsa kiinteistöspekuloinnin kautta. Varakas ja vaikutusvaltainen perhe kuului yhteiskunnan ylempään luokkaan, piti yhteyksiä korkeimpiin piireihin ja vietti säännöllisesti kesälomansa Euroopassa hoitoa varten. Perhe oli reformijuutalainen ja kävi temppelissä Emanu-El. Lippmann oli emotionaalisesti etäällä molemmista vanhemmista, mutta hänellä oli läheisempiä siteitä äitinsä isoäitiin. Perheen poliittinen suuntautuminen oli republikaaninen.
ellauri403.html on line 310: 1950-luvulta lähtien Walter Laqueur asui pääasiassa Washington D.C.:ssä ja Lontoossa.
ellauri403.html on line 324: Putinismista teoksen kirjoittaneen ranskalaisen filosofin Michel Eltchaninoffin (2015, 2022) mukaan Putinilla poliittisena johtajana ei ole kiinnostusta vakiinnuttaa Venäjälle valtioideologiaa Neuvostoliiton marxilais -leninismin linjan mukaisesti. Hänen puheissaan ja teoissaan voi kuitenkin havaita erilaisia filosofisia vaikutteita. Putinin ideologiassa sekoittuvat hyvin erilaiset filosofiset linjat: Ivan Iljinin (1883–1954) valkokaartin perinteet, Nikolai Danilewskin ( 1822–1885) suurvenäläinen panslavismi, Saksan konservatiivisen vallankumouksen ajatukset Carl Schmittin ympärillä ( 1888–1985), Ernst Jünger (1895–1998) ja Ernst Niekisch (1889–1967), Lev Gumilewin (1912–1992) ja Alexander Duginin (* 1962) euraasialaiset teoriat sekä osia neuvostoajattelusta. Eltchaninoff näkee kaikkien näiden ideologisten lähestymistapojen yhteisen ytimen "imperiumiajatuksessa ja sodan anteeksipyynnössä". Eltchaninoff on iljettävän näköinen.
ellauri403.html on line 326: Ivan Alexandrowitsch Iljin ( venäläinen Иван Александрович Ильин ; syntynyt 28. maaliskuuta / 9. huhtikuuta 1883 Moskovassa ; † 21. joulukuuta 1954 Zollikonissa lähellä Zürichiä ) oli venäläinen filosofi, kirjailija ja julkisuudentutkija. Hän oli bolshevismin vastustaja, valkoisen armeijan kannattaja, konservatiivinen monarkisti, slavofiili ja fasismin kannattaja. Hänen näkemyksensä ja ajatuksensa Venäjän ja Neuvostoliiton yhteiskunnallisesta järjestäytymisestä vaikuttivat ja vaikuttavat edelleen suuresti muihin venäläisiin kirjailijoihin, älymystöihin ja poliitikkoihin, mukaan lukien Aleksanteri Solženitsyniin ja Vladimir Putiniin.
ellauri403.html on line 328: kieroutuneeseen näkemykseen, että yksilöllisyyden, seksuaalisuuden ja hedonismin tukahduttaminen oli hyvän yhteiskunnan hopealuodi. Kirjoituksissaan maanpaossa 1920- ja 1950-luvuilla Iljin vetosi pakkomielteisesti "isänmaan" "uudestisyntymiseen". Hänelle Venäjä oli "Jumala, isänmaa ja kansallinen вождь" (vozhd, voždʹ), mikä tarkoittaa jotain (kirjaimellisesti) johtajaa, (kuvaannollisesti) suvereenia, tsaaria; joka ei ole vain henkilö, vaan valtiovallan ruumiillistuma, "ainoa", joka myös seisoo valtion mätäneen koneiston yläpuolella. Hän hylkäsi demokratian ja päätökset vaaleilla tai äänestyksellä. Etenkin Venäjälle, koska "demokratia", "liberaalisuus" tai "vapaus" eivät sopineet Venäjälle ja sen "euraasialaiseen identiteettiin". Kansakunta kuvitellaan orgaaniseksi yhtenäisyydeksi. Venäjä on oma sivilisaationsa, sekoitus kristillis- bysanttilaista kulttuuria ja mongolialais -aasialaista elämäntapaa. 1920- ja 1930-luvuilla Iljin ihaili Hitleriä ja Mussolinia ja fasistista ajatusta "isänmaallisen mielivaltaisuuden pelastavana liialluksena". ”Imperialistinen länsi tulee käyttämään väärää vapauslupausta viedäkseen Venäjältä maita: Baltian, Kaukasuksen, Keski-Aasian ja ennen kaikkea Ukrainan.“ Iljinillä oli todellinen viha tätä kohtaan: Ukraina oli suurin maanpetoksen ja separatismin vaara, ja se oli olemassa itsenäisenä alueena vain juonittelun ja juonittelun vuoksi. Sveitsissä maanpaossa vuonna 1954 kuollut Iljin unohdettiin pitkäksi aikaa. Vladimir Putin löysi hänet etsiessään älyllisiä perusteluja uudelle kansalliselle ajatukselleen ja on sittemmin levittänyt Iljinin ajatuksia ja lainaa häntä pakkomielteisesti lähes kaikissa puheissaan. Iljinin jäännökset palautettiin Venäjälle ja Putin asetti kukkia hänen haudalleen. Vuonna 2005, Viktor Vekselbergin vexelien rahoittamana, hänen ruumiinsa kaivettiin ja haudattiin Donskoyn luostariin, jossa makaavat myös Pushkin ja Solženitsyn Putinin läsnäollessa.
ellauri403.html on line 376: Ukrainan juutalaisperheeseen syntynyt Zelenskyy varttui äidinkielenään venäjää puhuvana Krivoj Rogissa (Kiero sarvi), Dnipropetrovskin alueen suuressa kaupungissa Keski- (tai no, Itä-Ukrainassa, so. Dnjeprin itärannalla). Hän on suorittanut oikeustieteen tutkinnon Kryvyi Rih Institute of Economicsista . Sitten hän jatkoi komediauraa ja perusti tuotantoyhtiön Kvartal 95:n , joka tuotti elokuvia, sarjakuvia ja TV-ohjelmia, mukaan lukien TV-sarjan Kansan palvelija , jossa Zelenskyy näytteli kuvitteellista Ukrainan presidenttiä. Sarja esitettiin vuosina 2015–2019 ja oli erittäin suosittu. Kvartal 95:n työntekijät perustivat maaliskuussa 2018 TV-ohjelman kanssa samannimisen poliittisen puolueen.
ellauri403.html on line 388: Volodjan joukkue Kvartal 95 voitti komediakilpailun vuonna 1997. He viettivät paljon aikaa Moskovassa ja kiersivät jatkuvasti post-Neuvostoliiton maissa. Vuonna 2008 hän näytteli elokuvassa Love in the Big City ja sen jatko-osassa Rakkaus kolera-aikaan 2. Zelenskyy jatkoi elokuvauraansa elokuvalla Office Romance. Hän äänitti Paddington Bearin äänen Paddingtonin (2014) ja Paddington 2:n (2017) ukrainalaisissa jälkiäänityksissä.
ellauri403.html on line 391:95_Vadim_Chuprina.jpg/800px-KVARTAL_95_Vadim_Chuprina.jpg" />
ellauri403.html on line 393: Sen jälkeen kun Ukrainan tiedotusvälineet kertoivat, että Zelenskyyn Kvartal 95 oli Venäjän ja Ukrainan sodan aikana lahjoittanut miljoona hrivnaa Ukrainan armeijalle, jotkut venäläiset poliitikot ja taiteilijat vaativat hänen teostensa kieltämistä Venäjällä.
ellauri405.html on line 117:957a8c7311b725f0ca8c7b1bf479dd9d07b93b56ff8285adc8bb12a.jpg" />
ellauri405.html on line 156: Hafezin Divān ( persiaksi: دیوان حافظ) on iranilaisen runoilijan Hafezin kirjoittama runokokoelma. Suurin osa näistä runoista on persiaksi, mutta on myös makaroonisia runoja (persiaksi ja arabiaksi) ja täysin arabialaista ghazalia. Tämän Divānin tärkein osa on ghazalit. Myös muissa muodoissa olevia runoja, kuten qetʿe, qasida, mathnawi ja rubaʿi, sisältyy Divaaniin, mutta on litistynyt tyynyjen väliin. Ei ole todisteita siitä, että Hafezin kadonneet runot olisivat saaneet muodostaa suurimman osan hänen runoistaan, ja lisäksi Hafez oli erittäin kuuluisa elinaikanaan. Siksi hän ei voinut olla tuottelias runoilija. Yleisesti hyväksyttyjen ghazalien määrä on alle 500: 495 ghazalia Ghazvini- ja Ghani-painoksessa, 486 ghazalia Natel-Khanlarin toisessa painoksessa ja 484 ghazalia Sayeh -painoksessa.
ellauri405.html on line 168: Shiraz (persia): شیراز ; / ʃ ɪəˈr ɑː z / ⓘ ;[ʃiːˈɾɒːz] ) on Iranin viidenneksi väkirikkain kaupunki ja Farsin maakunnan pääkaupunki, joka on historiallisesti tunnettu nimellä Pars (پارس,Pārs) ja Persiis. Vuoden 2016 valtakunnallisessa väestönlaskennassa kaupungin väkiluku oli 1 565 572 asukasta, ja sen taajama-alueella Sadran asui lähes 1 800 000 asukasta. Vuoden 2021 väestönlaskenta osoitti kaupungin väkiluvun nousseen 1 995 500 ihmiseen. Shiraz sijaitsee Lounais-Iranissa Rudkhaneyekhoshk-joen varrella. Varhaisella islamilaisella kaudella perustetussa kaupungissa on kohtalainen ilmasto ja se on ollut alueellinen kauppakeskus yli tuhat vuotta. Kaksi kuuluisaa Iranin runoilijaa, Hafez ja Saadi, ovat kotoisin Shirazista, joiden haudat sijaitsevat nykyisten kaupungin rajojen pohjoispuolella. Siten Shiraz on saanut lempinimen "Iranin Ateena".
ellauri405.html on line 238: 959">Uutissähkeitä vapaasta maailmasta
ellauri405.html on line 321:959_photo.jpg/500px-Boris_Pasternak_1959_photo.jpg" />
ellauri405.html on line 324: Palsternakka sai Zhivagosta noopelin 1958 muttei mennyt vastaanottamaan Tukholmaan, kun ei olisi päässyt Neuvostoliittoon takaisin. Palkinnon myöntäminen oli Neuvostoliitolle vihamielinen teko. Tohtori Živagossa esiintyneen kommunistisen hallinnon arvostelun vuoksi hänet erotettiin kirjailijaliitosta ja hän joutui Neuvostoliitossa vainon kohteeksi koko loppuelämänsä ajaksi. Italiankielinen käännös ilmestyi vuonna 1957 ja CIA:n junailema alkuteos vuonna 1958. Neuvostoliitossa teos julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1987.
ellauri406.html on line 181:9541cf99-lq" />
ellauri406.html on line 214:957a6bd00ee42" />
ellauri406.html on line 278:95af4a.jpg.webp" />
ellauri406.html on line 292: 95">Hekku Haukka ja Kukko Koppava ennustavat sodan kulkua 2022
ellauri406.html on line 296: Frederick Benjamin "Ben" Hodges III (born 16 April 1958) is a tired United States Army officer who served as commanding general, United States Army Europe. He has been Senior Advisor to Human Rights First since June 2022 and also serves as NATO Senior Mentor for Logistics. He previously held the Perishing Chair in Strategic Studies at the Center for European Policy Analysis.
ellauri408.html on line 589: Bossuet joutui siten kamppailemaan hiljaismista syytetyn Madame Guyonin opetuslapsen Fénelonin kanssa. Tästä hepusta on 952">aiemmin jo paasattu. Bossuet käyttää kaikkia mahdollisia keinoja häpäistäkseen sekä Fénelonin että Madame Guyonin, jotka on vangittu Bastilleen viideksi vuodeksi. Quietismi oli tekosyy, jonka alkuperä oli pikemminkin vaikutustaistelut ja se, että Fénelon oli Burgundin herttuan opettaja.
ellauri409.html on line 410: Charles Marie Photius Maurras (20. huhtikuuta 1868 Martigues – 16. marraskuuta 1952 Tours) oli ranskalainen kirjailija, runoilija ja poliittinen ideologi. Hän oli taantumuksellisen ja monarkistisen Action française -liikkeen johtava ajattelija ja integraaliseksi nationalismiksi kutsutun suuntauksen merkittävä edustaja. Maurrasin ajattelussa on myöhemmin nähty joitakin yhtymäkohtia fasismiin. Maurras kannatti monarkiaa sekä valtionkirkkoa käytännöllisistä syistä, sillä ne olivat hänen mukaansa välttämättömiä Ranskan yhtenäisyydelle kansakuntana. Eliotistakin tuli nuori, nainen, ja mahdollisimman oikealta (Merja Holm), eli rojalistinen, katolinen klassikko.
ellauri409.html on line 550: 9574">Vesijättömaan taustoja
ellauri411.html on line 44: ‘Katherine Mansfield had an insatiable desire for sex’. Newly released divorce papers filed by her first husband, the hapless George Bowden, claim the reason their marriage broke down was because of her “insatiable desire for sex”. The hapless Bowden first told Anthony Alpers for his seminal 1954 book Katherine Mansfield: A Biography that she was “frigid”, and refused to have sex with him on their wedding night.
ellauri411.html on line 87: Tomin elämä oli Tomista kuin Middleton Murryn kirjoittama Dostojevskin romaani. Pojat älkää kirjoittako runoja, Tom sanoi koulunsa koulupojille. John Middleton Murry (6. elokuuta 1889 – 12. maaliskuuta 1957) oli englantilainen kirjailija. Hän oli tuottelias kirjailija, joka tuotti elämänsä aikana yli 60 kirjaa ja tuhansia esseitä ja arvosteluja kirjallisuudesta, sosiaalisista kysymyksistä, politiikasta ja uskonnosta. Merkittävä kriitikko Murry muistetaan parhaiten suhteestaan Katherine Mansfieldin kanssa, jonka kanssa hän meni naimisiin vuonna 1918 tämän toisena aviomiehenä, ystävyydestään DH Lawrencen ja TS Eliotin kanssa sekä ystävyydestään (ja lyhyestä suhteestaan) Frieda Lawrencen kanssa.
ellauri411.html on line 178: The ‘Golden Period’ of ancient Israel is the years between 1010 and 931 BCE. This was the era in which King David and King Solomon ruled. The former is believed to have built the city of Jerusalem at the center of ancient Israel. King Solomon is believed to have constructed the first great temple in 957 BCE. It is safe to say that the so-called golden age only lasted for a very short time before the Assyrian Empire conquered them.
ellauri412.html on line 273: Uri Ariel (s. 1952), israelilainen poliitikko, ministeri ja parlamentaarikko
ellauri413.html on line 67: 95">Kulttuuri ja arvot kenkälaatikossa
ellauri413.html on line 93: 1942 wurde Schloss Janowitz von deutschen Truppen beschlagnahmt und dem SS-Truppenübungsplatz Böhmen zugeordnet. Nach dem Krieg versuchte Nádherná vergeblich, den Familienbesitz zurückzuerhalten. Schloss Janowitz wurde von der Armee genutzt und 1948 von den tschechoslowakischen Kommunisten enteignet. Nádherná war kurzzeitig verhaftet und floh über Bayern nach Großbritannien. 1950 starb sie verarmt im englischen Exil.
ellauri413.html on line 142: Föräldrar kantor-organisten Teemu Kivimaa (född Kriivari, senare Rinne) och Lyyli Mytkäniemi. Gift med (1) filosofie magister Hilkka Ahti 1931, (2) biträdande professor Kirsti Arnold 1958. Hilkka (1) kuoli 1958 salamanlyömänä. Arvi otti saman tien tilalle Kirstin (2) ja alkoi eristäytyä.
ellauri413.html on line 146: Yhdysvaltojen vaikutusvaltaisin pankkiiri, JP Morgan Chase -pankin toimitusjohtaja Jamie Dimon (s. 1956) sanoo, että kolmas maailmansota on jo alkanut. Tältä lortilta suomalaiset kakkakökkareet otti mallia.
ellauri418.html on line 73: Putkinotkon historiallisena taustana on aika ennen sisällissotaa, jolloin omistavan yhteiskuntaluokan ja köyhien välit vähän kiristyivät. Onnexi näin ei ollut enää koska Neuvostoliitto oli juuri kaatunut. Putkinotkoa kuvattiin kesinä 1995, 1996 ja 1997. Sen tuotantokustannukset olivat kokonaista kahdeksan miljoonaa markkaa eli noin 1,9 miljoonaa euroa vuoden 2021 rahanarvon mukaan. Mittavasta materiaalista oli määrä tuottaa kaksi elokuvaa, mutta lopulta päädyttiin noin neljä tuntia kestävään tv-tuluskukkaroon.
ellauri418.html on line 79:958/39-82520060d44b1edbc9f.jpg" />
ellauri419.html on line 83: Motiivi hänen tappamiseen oli kosto viiden Otsjanepin asukkaan, Faratsjamin, Osomin, Akonin, Samutin ja Ipin, surmaamisesta hollantilaisten siirtomaa-sotilaiden toimesta hallinnoijan Max Laprén johdolla. Hän avasi tulen kyläläisiin tammikuussa 1958. Associated julkaisi ensimmäisen julkisen raportin 1962 siitä, että Rockefeller tapettiin ja paloiteltiin ja hänen pitkät luunsa muuttuivat aseiksi ja kalastusvälineiksi. Asmatin uskomusjärjestelmän mukaan tappajilla, nimeltään Fin, Ajim, Pep, Jane, Samut, olisi ollut "pyhä velvollisuus kostaa Lerén tappamien miesten kuolemat muille valkonaamoille".
ellauri419.html on line 158: Cioran [sjɔʁɑ], de son vrai nom 95" data-nimi="Cioran Emil">Emil Cioran (prononcé en roumain : [eˈmil tʃoˈran] Écouter), né le 8 avril 1911 à Resinár, alors en Autriche-Hongrie (actuelle Rășinari, en Roumanie), et mort le 20 juin 1995 dans le 13e arrondissement de Paris, était un philosophe et écrivain roumain, d'expression roumaine initialement, puis française à partir de 1949, date de la parution de son premier livre écrit directement en français : Précis de décomposition. Son œuvre en français est signée « E. M. Cioran » jusque vers 1987, puis en général « Cioran » uniquement. « E. M. » est un hommage à l'écrivain britannique E. M. Forster. Cioran trouvait que la francisation du roumain « Emil » était « un prénom de coiffeur».
ellauri419.html on line 382:95856ef5-30cf-40d3-b137-7f6d647fd12c_1dd78439.jpg?itok=l-Dq-GG5&v=1733741486" />
ellauri420.html on line 122: Mitä kirkossa ajatellaan nyt? Osmo Kontula kirjoittaa Seksiä yksin -kirjan esipuheessa, että vielä 1950-luvun Suomessa itsetyydytyksestä varoiteltiin koulujen terveysopin kirjoissa. Varoitteleva sävy ei ole vieläkään kadonnut. Itsetyydytyksen haitallisuudesta puhutaan ajoittain erityisesti silloin, kun se linkitetään pornoon.
ellauri420.html on line 219:959c95b14893e" width="100%" />
ellauri420.html on line 235: Georges André Malraux (/ m ælˈr oʊ / mal- ROH; ranska: [ʒɔʁʒ ɑdʁemalʁo ]; 3. marraskuuta 1901 – 23. marraskuuta 1976) oli ranskalainen kirjailija, taideteoreetikko ja kulttuuriministeri. Malraux'n romaani La Condition Humaine (Man's Fate) (1933) voitti Prix Goncourt. Presidentti Charles de Gaulle nimitti hänet tiedotusministeriksi (1945–1946) ja myöhemmin Ranskan ensimmäiseksi kulttuuriministeriksi de Gaullen presidenttikaudella (1959–1969).
ellauri420.html on line 541: Toi Jean Paul Richter, jonka Vision on tässä sotkettuna Nervalin oliivimunakokkeliin, on tullut mainituxi aiemmin monissa albumeissa, erit. 95338">128. Jean Paul was profoundly altered by a spiritual crisis he suffered on 15 November 1790, in which he had a vision of his own death. In Die unsichtbare Loge verwendete Jean Paul, der seine Arbeiten zuvor unter dem Pseudonym J. P. F. Hasus geschrieben hatte, aus Bewunderung für Jean-Jacques Rousseau erstmals den Namen Jean Paul. Besonders Leserinnen schätzten seine Romane. Allerdings finden sich auch nirgends sonst derart vergnüglich-misogyne Sticheleien wie bei Jean Paul.
ellauri421.html on line 68: 1955-1988 tapaamme jälleen monia kirjailijan ystäviä ja aikalaisia. Siellä tulevat vastaan esim. Toini Havu, Erkki Kilpinen, arkkipiispa Paavali, Essi Renvall, Hilja Riipinen, Elvi Sinervo, Aari Surakka, Antti Timonen, Ester Toivonen, Elli Tompuri, Tyyni Tuulio, Elina Vaara, Armas Äikiä ja muistoina Olavi Paavolainen ja muutkin kanankakan kantajat. "Valev Uibopuu on kaxoisolentoni", Helvi kirjoitti. Miss Eurooppa Ester Toivonen-Siirala oli Helvin serkku. Helvin pojanpojan Pekka Mordekai Haapmanin väkertämiä miniatyyriesineitä on Eero Hyvösen väsäämässä MuseoSuomi semanttisessa vepissä. Tuomas "persnettoa-tulee-mutta-tulkoon" Haapman on helsinkiläinen valokuvaaja, tapahtumaorganisaattori, liikemies ja supermies. Hän onnistuu kaikessa, mitä lähtee tekemään. Haapmanin neronleimauksia ovat olleet ainakin pyrkimys muuttaa oma syntymäpäivänsä liputuspäiväksi, silikonimissikisat, maksuttoman kuvapankin käyttö muotikerraston designpohjana ja tissin mainostilaksi myyminen. Tapsa ja Typy Tapiovaara oli Helvin naapurit Tapiolassa.
ellauri421.html on line 86:
952_1734034952_CNawjgYQrrs-GLDvnpahicD7SCABKAYwRTiSxghA04sQSMuG2ANQ____________AVgAYAFo4o3Dpo_8tI8CcACAAQA%22%2C%22responseId%22%3A%22__c85e0e0c06f09eae07efc0c30c0d95f1__52034d8c1331134bcac266f292217510__%7E%7EV1%7E%7E-6890994332151287258%7E%7EKWxCmAzPI5acMIs9ewjllNtPVizRSUmTpyH651YCaIznoZueAsnM0UTkqRiz-o8uuKa2_rupL9I0kvx1XVufuiUEapM41JCwn5v2panIlXnIc8Es3y1hwg6vYZx9qpDLJTiwnL_OCNN_rh5XJ4KYV9DL9zfU5aPfDX0nscSjjjo9wjlNAMp5EfQZuvX6txn8E4gjagZdb2sqnSJQ8Pldm_LzOvT4CR0PUHGyMijPLStovpq6D6m4pUGfikgQIeT2bclBqFe3gBLi-fskh51ncmi8ybFBAasV8C_8Z8b0MsLTdmOJuaz37rr7tVGDPmp9oWj4AkyScKQO9X69aEFNhQ__text%22%7D" />
ellauri421.html on line 115: One of Paz’s best-known works was El laberinto de la soledad, which appeared first in 1950 and in English translation as The Labyrinth of Solitude: Life and Thought in Mexico eleven years later. In it Paz argues that Mexicans are children a rapist Spanish father who abandoned his offspring and a treacherous Indian mother who turned against her own people. The volume is standard reading for students of Latin American history and literature.
ellauri421.html on line 121: Paz was not a supporter of Communist Cuban leader Fidel Castro. But he also criticized Nicaragua’s Sandinista guerrilla movement. Sekoittavaa, vielä sekoittavampaa kuin Fuentesin El Gringo. Paz oli intiaanin näköinen. Piedra de Sol ("Auringonkivi") on Octavio Pazin vuonna 1957 kirjoittama runo, joka auttoi luomaan hänen kansainvälisen maineensa. Sunstone on pyöreä runo, joka perustuu atsteekkien pyöreään kalenteriin ja koostuu yhdestä syklisestä lauseesta, joka heijastelee Venuksen synodista ajanjaksoa. Runossa on 584 hendekatavuista riviä, mikä vastaa tätä 584 päivän ajanjaksoa, ja sen jatkuvaa työntövoimaa korostaa se, että siinä ei ole pisteitä. Mahootointa. Runon kuusi ensimmäistä riviä toistavat itseään runon lopussa liikkeessä, joka "kaksinkertaistuu ja tulee täyden ympyrän, / ikuisesti saapuva". Se on siis vähän kuin Oli ennen Onnimanni. Sen alussa Octavio siteeraa hullua Nervalia, joka vuorostaan siteerasi porsasmaista Jean Paulia. Runoa ei löydy enää netistä. Ize asiassa yhtään Pazin runoa ei löytynyt jota välittäisi mainita. Huonon runoilijan tunnistaa siitä että se ei kexi muuta runoilemista kuin runoilua runoista ja kielestä. Tällästä pazkaa esimerkixi:
ellauri421.html on line 224: Сталинградские стихи (1952, цикл стихотворений);
ellauri421.html on line 225: Добровольцы (1956, роман в стихах);
ellauri421.html on line 241: Dolmatovski tuli tunnetuksi toisen maailmansodan aikana isänmaallisten säkeistöjen kokoelmista, kuten Pesnya o Dnepre ("Dneprin laulu", 1942). Länsivastainen Slovo o zavtrashnem dne ("Sana huomisesta", 1949) voitti vuoden 1950 Stalin-palkinnon. Dolmatovski allekirjoitti vuoden 1970 manifestin, joka vastusti juutalaisten siirtolaisuutta Neuvostoliitosta. Both families had come to Moscow from Rostov-on-Don, which lay just outside the Jewish "Pale of Settlement". The stormy Revolutionary period came as a major blow to the Dolmatovskys, and they decided to send their children back to live with relatives in Rostov-on-Don. They had become "byvschie ljudi", etnistä väkeä. Only in 1924 did Yevgeniy finally return to Moscow.
ellauri421.html on line 1061: Runoilija Yrjö Jylhä 1903–1956 oli talvisodan traaginen sankari, joka ei koskaan päässyt irti siitä, mitä tapahtui Taipaleenjoella joulukuussa 1939. Masentunut ja sairas runoilija päätti päivänsä Turussa 1956 ampumalla itseään päähän sotilaspistoolilla.
ellauri421.html on line 1080: Jylhä oli veljensä luona uudenvuoden aaton aattona 1956 Kiirastuli oli avattuna työpöydällä Näky-runon kohdalta ja joitakin säkeitä merkitty lyijykynän viivalla.
ellauri424.html on line 111: Sodan jälkeen Natalia oli vähän aikaa tarjoilijana. Useasti hänen työpaikkansa oli Esplanadin Kappeli, jossa hän käytti nimeä Natalia Vereschjagin. Siitä, mitä Natalia teki myöhemmin työkseen, ei ole täyttä varmuutta, mutta vuodesta 1951 lähtien hän matkusteli jonkin verran Neuvostoliitossa.
ellauri425.html on line 158: kuuluisassa runossaan vuodelta 1959, joka alkaa seuraavilla riveillä:
ellauri425.html on line 165: Kaluga on Stanislav Kunyajevin (s. 1932) kotikaupunki. Hänen runonsa hyvyyden tarpeesta moraalisena kategoriana puolustaa itsensä puolesta kirjoitettiin ns. "Hruštšovin sulan" aikana (1953-64). Leninin ja Stalinin jälkeen Hruštšovista tuli Neuvosto-Venäjän kolmas hallitsija. Nikita Ruzev oli kotoisin Kurskista.
ellauri425.html on line 168: Vuosina 1952-1957 hän opiskeli Moskovan valtionyliopiston filologisessa tiedekunnassa . Hän piti urheilusta, hänellä oli urheilurivejä ja hän oli yliopiston yleisurheilujoukkueiden jäsen. Henkilökohtainen ennätys pituushypyssä - 6 m 60 cm.
ellauri425.html on line 205: Andrey Dmitrievich Dementiev (16. heinäkuuta 1928, Tver - 26. kesäkuuta 2018, Moskova) - Neuvostoliiton ja venäläinen runoilija, radio- ja tv-juontaja, joka tunnetaan myös lauluntekijänä. Nuoriso -lehden päätoimittaja (1981-1992). Venäjän federaation kunniataiteilija (2004). Neuvostoliiton valtionpalkinnon saaja (1985). Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäsen. Venäjän taideakatemian kunniajäsen. NKP:n jäsen vuodesta 1950.
ellauri425.html on line 209: Vuonna 1949 hän tuli A. M. Gorkin kirjalliseen instituuttiin, josta hän valmistui vuonna 1952.
ellauri425.html on line 210: Vuonna 1950 hän liittyi CPSU(b):hen.
ellauri425.html on line 211: Vuonna 1959 hänet hyväksyttiin Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäseneksi.
ellauri425.html on line 232: Jakobson loikkasi Hitleriä pakoon pohjolaan ja sieltä jenkkilään 1941. Jakobson tunnetaan myös ensimmäisen binaarisen fonologisten (distinktiivisten) piirteiden teorian kehittäjänä yhdessä ruotsalaisen insinöörin ja foneetikon C. Gunnar M. Fantin sekä amerikkalaisen kielitieteilijän Morris Hallen kanssa kirjoittamastaan teoksesta Preliminaries to speech analysis: The distinctive features and their correlates (1952). Jakobson valittiin Suomen Tiedeseuran ulkomaiseksi jäseneksi vuonna 1976. Pullea Morris Halle oli kuihtunut ja parta ohentunut v 2007 käydessäni building 20:n raunioilla. Nythän se on jo vainaja. Ikivanha Chomsky on loikannut brasseihin.
ellauri425.html on line 234: Strada julkaisi kansainvälistä " Venäjä/Venäjä" -lehteä (1974-1993), ja hänen osallistumisensa myötä " Historia of Russian Literature" luotiin ja julkaistiin seitsemässä osassa (1986-1995, yhdessä kirjoittajien kanssa J. Niva, E. G. Etkind, I . Julkaistu sellaisissa Länsi-Euroopan venäjänkielisissä julkaisuissa kuin " Russian Thought " (oli sanomalehden toimituskunnan jäsen), " Country and World ", " Review", " Continent " (jälkimmäisessä lehdessä hän oli monta vuotta toimituskunnan jäsen "Continent" -lehden perustajan ja toimittajan Vladimir Maksimovin kutsusta ).
ellauri425.html on line 338: Mikään ei ole ihmiskunnan kannalta turhempaa kuin pojan synnyttäminen. Naisia tarvitaan monta että saadaan 100 ihmistä tehtyä. Ruokalusikallisella spermaa mies pystyy hedelmöittämään vaikka pari miljoonaa naista. 95% miespopulaatiosta on täysin turhia tilan viejiä eikä niitä tarvita lisää. Eivät edes lasta kykene kantamaan ja synnyttämään.
ellauri425.html on line 617: Pyhä Vladimir kääntyi kristityxi kannustettuaan sitä ennen Odinia. Vladi kääntyi kristinuskoon vuonna 988, ja kristillisti Kiovan Venäjän. Vuonna 958 syntynyt Vladimir oli Kiovan Svjatoslav I: n avioton ja nuorin poika hänen taloudenhoitajansa Malushan toimesta.
ellauri425.html on line 628: Annas olla, Annan kuoltua hän meni naimisiin uudelleen, todennäköisesti Otto Suuren tyttärentyttären kanssa. Se on kai meidän sukulaisia. Oton isä oli Henrik Linnustaja. Sen (ja mun) nimipäivä on sunnuntaina. Henrikin poika Otto seurasi isäänsä ja hänet kruunattiin ensimmäiseksi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariksi vuonna 962. Henrikin toisesta pojasta, Henrikistä, tuli Baijerin herttua ja kolmannesta, Brunosta, Kölnin arkkipiispa. Thankmar, esikoinen, kapinoi velipuoltaan Ottoa vastaan ja sai surmansa taistelussa 936. Henrikin tytär, Gerberga, meni vielä myöhemmin naimisiin Ranskan Ludvig IV:n kanssa. Nuorempi tytär, Saksin Hedvig nai frankkien herttuan Hugo Suuren ja synnytti myöhemmin pojan, josta tuli frankkien kuningas Hugo I. Hugo Suuri eli Hugo Valkoinen (ransk. Hugues le Grand, Hugues le Blanc; k. 16. kesäkuuta 956 Dourdan) oli frankkien herttua ja Pariisin kreivi sekä ensimmäisen kapetingisukuisen Ranskan kuninkaan Hugo Capet’n isä. Hugo käytti viittaa (capet). Kapetingit muodostivat kolmannen ranskalaisen dynastian merovingien ja karolingien jälkeen.
ellauri425.html on line 635: 9598">Google is garbage
ellauri426.html on line 94: Kaarlo Ilmari Turja (28. lokakuuta 1901 Isokyrö – 6. tammikuuta 1998 Helsinki) oli keskustaoikeistolainen kirjailija, toimittaja ja vuodesta 1970 lähtien professori. Turja toimi Suomen Kuvalehden päätoimittajana 1936–1951 ja perustamansa Uuden Kuvalehden päätoimittajana 1952–1963. Hän kuului tietysti myös AKS:ään.
ellauri426.html on line 115: Ahlstedt, sittemmin Aro, Kaarle Kustaa. s Pusula 12.4.1876, vanht talonomistaja Henrik Gustaf Ahlstedt ja Mariana Karolina Forsell. Yo Suom. norm.lys. TEt 1903. Vih. pap. 1917. Oppik.opettaja Helsingissä 1905-22. Sosiaaliministeriön raittiusos. os.pääll. 1922-35, opetusministeriön esittelijäneuvos 1935-42. Kirkon keskusrahaston johtaja. 1942-44. Rovasti 1936. Kirkkoneuvos. † Helsinki 17.1.1958. Pso 1930 FM Tyyne Maria Tyrni (Wink wink). Veljenpojanveljenpoika Lupu korjaan Kai Aro oli Jönsin luokkatoveri. Sen isä oli Sorri Uskali ja setä Uhmo Antamo.
ellauri426.html on line 277: Talven tullen sakarien kuviot alkoivat heittää pahan kerran sezuuria. Kädettömät bulgaarit päästi ryssät motittamaan Pauluxen Stalingradiin. Hitler kielsi taistelun lopettamisen; eturintamaa ei saanut siirtää metriäkään taaksepäin. Täähän kuulostaa ihan Zelenskyn touhulta. Paulus oli ensin liian väpelö uhmataxeen Aatua ja sitten liian mähä tehdäxeen Aatun toivottaman seppukun. Jäätyään sotavangixi Paulus piti monia puheita kansaansa vastaan. Ensimmäinen oli 8. elokuuta 1944 Free Germany Radiossa, jossa julisti: "Saksan kannalta sota on menetetty. Tämä on tilanne, johon maa on joutunut Aatun kusipäisen johdon seurauksena. Saksan on luovuttava ko. paskiaisesta." Sen lisäksi Friedrich Paulus tuomitsi saksalaisten upseeritovereidensa toimet toimimalla todistajana heitä vastaan Nürnbergin oikeudenkäynnissä. Pauluksen todistuksen ansiosta miehet teloitettiin. Nürnbergin oikeudenkäynnin päätyttyä Paulus palasi Neuvostoliittoon, jossa hän saattoi asua vapaasti, mutta ei poistua maasta. Paulus muutti Dresdeniin harppi-Sakuihin vuonna 1953, missä hän eli loppuelämänsä. Hän kuoli 1. helmikuuta 1957 66-vuotiaana.
ellauri426.html on line 279: 8. elokuuta 1944 hän allekirjoitti vetoomuksen Saksan kansalle ja kehotti heitä luopumaan Hitleristä. Muutos pahempaan tapahtui vuonna 1948, kun - toisin kuin Paulus itse adjutanttiupseerit erotettiin, jolloin hänelle jäi vain kaksi saksalaista sotavankia kokkeina ja siivoojana. Tämä ja uutiset hänen vaimonsa jatkuvasti huononevasta terveydestä johtivat Paulin masentumiseen. Vaimo raukka kuoli länkkäreissä 1949. Ennen kuin Paulus nousi junaan Frankfurtiin (Oder) kahden palvelijansa kanssa 24. lokakuuta 1953, hän kirjoitti täynnä kiitollisuutta lojaalisuuden osoituxen Neuvostoliitolle, jolla hän lopullisesti leimaili itsensä petturiksi ja "takinkääntäjäksi" Länsi-Saksan yleisölle.
ellauri426.html on line 281: Paulus sai harppisakuilta asunnokseen hulppean Dresdenin huvilan Weißen Hirschissä Oberloschwitzissa, ja hänelle annettiin etuoikeus omaan käsiaseeseen ja hienoon länsisaksalaiseen Opel Kapitan -autoon. Tunaroituaan turhaan aikansa DDR:n erilaisissa märkäkaartihommssa Paul vetäytyi julkisesta elämästä, koska hän kärsi amyotrofisesta lateraaliskleroosista vuodesta 1955/1956, joka johtaa lihasten halvaantumiseen, vaikka henkinen selkeys on täydellinen. Hänen nopeasti heikentyneen terveydentilansa vuoksi Stalingradin taistelua koskeva tutkimus, jota hän oli hiljattain työstänyt, jäi kesken. En se minä ollut vaan Aatu, hän ehti siinä vakuuttaa.
ellauri426.html on line 285: Toisen maailmansodan jälkeen Puna-armeija vei sakujen Turkista Berliiniin förbimän Pergamonin alttarin osat sotasaaliina Leningradiin. Se kuitenkin palautettiin hyvän tahdon eleenä Itä-Saksaan vuonna 1958.
ellauri426.html on line 480: Howard S. Jonas (born 2 June 1956) is a businessman and telecom entrepreneur and the founder of IDT Corporation and Genie Energy. Although not raised an Orthodox Jew, he funds a range of Orthodox as well as other Jewish causes across the ideological spectrum, and has made major investments in Israel as well. It is estimated that 25 to 40 percent of the 5,000 employees at IDT are Orthodox. He has a B.A. in shady business. Genie Energy mostly peddles oil and gas. In 2013, Genie Energy was granted exclusive oil and gas exploration rights in the southern part of the Golan Heights by the Netanyahu government. GRE companies purchase electricity and natural gas in the wholesale markets which it resells to residential and small business customers. Also known as REPtiles.
ellauri426.html on line 661: Vuonna 1995 Stinneyn seitsemännen luokan opettaja WL Hamilton - musta mies - puhui The Sumter Item -lehden haastattelussa Georgesta. Hamilton sanoi: "Muistan päivän, jolloin hän tappoi nuo lapset, kun hän tappeli koulussa tytön kanssa, joka oli hänen naapurinsa. Stinneyn sisar Aimé Ruffner kiisti syytökset ja otti Hamiltoniin yhteyttä sen julkaisemisen jälkeen. Aimé sanoi: "Kysyin häneltä, miksi hän sanoisi jotain sellaista", hän sanoi. "Hän kertoi minulle, että joku maksoi hänelle sanoakseen sen. En tiedä kuka maksoi hänelle, mutta hänen tarkat sanansa olivat "koska he maksoivat minulle." Hamilton kuoli pian hänen haastattelunsa julkaisun jälkeen.
ellauri426.html on line 724:953031/629e8407ddc9230620c5d0984959406e.jpg" />
ellauri428.html on line 80:
ellauri428.html on line 339: Klas går endast iklädd svarta kläder och har drag som nonbinära Krazy Kat som en heteronormal homofobisk mus kastade tegelstenar på. Han bor i staden Hell City i en lägenhet i ett miljonprogramsområde, och är vän (även om han stundtals verkar vara ganska trött på honom) med Olle Ångest. Annars är staden befolkad av hundar, grisar, igelkottar och andra djur, vilket gör serien till en fabeldjursserie. En av Hell Citys största arbetsgivare är AB Grisfett & Son, där bland andra Olles sambo och sedermera fru, Ulla Migrän, arbetar. I Hell City kan man spela på Tristess-lotter och köpa fuktskadade jordnötsringar till nedsatt pris. I det senaste albumet fördjupar och förnyar Lundkvist sitt uttryck ytterligare, inte minst genom att införa en strimma av hopp om försoning. Lundkvist (f. 1958) är en fet gammal typ numera. Typisk för de millenniala sverigedemokraterna att svartmåla miljonbygget till den privata byggverksamhetens förmån. Varför är världen full av idioter?
ellauri428.html on line 356: Kulttuurisorsa Janne Plumpstet esseilee ärvöistä suu vaahdossa. Kulttuurisorsat uhmailevat mieluusti porvarillisia perusärvöjä, kuten koti, uskonto ja isänmaa. Valitettavasti niiden peukuttamat korvikkeet ei useinkaan ole järin kummosia, kuten nainti, rikoxet ja narkkarointi. Jannen kaima 958">Jean Genet oli pikkurikollinen hinuri. Ostin Punaisesta Planeetasta siltä taskukirjan joka kertoo Tom of Finland tyyppisestä merimiehestä nimeltä Querelle. Siitä todnäk enemmän tuonnempana.
ellauri428.html on line 379: Hän tapasi myös tunnetun pohjoisamerikkalaisen sosiologin Dennis Wrongin. From then on everything went wrong. Vaimo 1 Angelica 1952 sairastui mielenterveysongelmiin ja kuoli itsemurhaan vuonna 1964. Akateemisen uransa lisäksi Goffman oli tunnettu kiinnostuksestaan ja suhteellisen kehnosta menestyksestään osakemarkkinoilla ja uhkapeleissä.
ellauri428.html on line 382: Luulin että olin jo paasannut Ervingin teoxesta Asylums, mutta nimeä ei löydy. Emmauxesta 3 egeen ostamaani Ervingin tutkimusta Arkielämän roolit ei olisi julkaistu 1959 ilman Angelican apua. Mustalaistutkijatar Helena Virtamo koitti vuosisadan vaihteessa vikitellä naivia professoria textiviesteillä. Kun kerroin että Seija oli nähnyt salaisixi tarkoitetut sanomat, Helena kuittasi: taidatkin olla pelimies. Tuohon aikaan en ollut kuullut koko sanaa ennen tätä.
ellauri428.html on line 389: Potter jatkoi Gamesmanshipin menestystä laajentaen perusidean moniin muihin elämän osa-alueisiin teoksessa Some Notes on Lifemanship (1950), joka oli toinen suuri myyjä. Teoksessa "Lifemanship" Potter laajensi pelimiestaidon periaatteet seurustelemiseen ("Woomanship"), kirjallisuuteen ("Writermanship") ja ajanviettoon ("Conversationship"). Gamesmanshipin toinen seuraaja julkaistiin nimellä One-Upmanship (1952). Potter oli tullut niin tunnetuksi ulkomailla, että hänet kutsuttiin pitämään kirjallinen luentomatka Amerikkaan. Hän kuvaili kokemuksiaan teoksessa Potter on America (1956), joka sai pitkän ja palkitsevan arvostelun The Times Literary Supplement -lehdessä: "Hra Potterin yksityinen Lifemen-armeija ei tarvitse mitään suositusta tähän viimeisimpään huvitteluun... On ilo löytää tai löytää uudelleen Yhdysvallat tässä seurassa, sillä kirjoittaja on mitä lukutaitoisin humoristi."
ellauri428.html on line 437: L'année 1915 l'Italie entre en guerre, ses fils Stefano et Fausto partent au front où Stefano est fait prisonnier, sa mère meurt et la folie de sa femme devient de plus en plus violente. Elle accuse notamment son mari d'inceste envers leur fille Lietta, qui a fait une tentative de suicide et devra être confiée à sa tante Lina, la sœur de Pirandello. Maria Antonietta sera internée en 1919 (elle mourra en 1959). Pirandello a alors cinquante-deux ans.
ellauri428.html on line 439: Hauska Pirandello oli uskollinen fasisti. Hän antoi jopa Noppelin kultamitalin il ducelle Etiopian hyökkäyssotaponnisteluihin. Heppu kuoli keuhkokuumeeseen 69-veenä 1936. Poika jäi pienikokoiseksi ja heiveröiseksi. Sa femme meurt en 1959, dans une clinique psychiatrique, à l'âge de 87 ans.
ellauri429.html on line 772:953-Pictured_Rushdie_s_first_wife_Clarissa_Luard_and_son_Zafar_The_t-a-177_1660444136571.jpg" height="300" />
ellauri429.html on line 774:953-Pictured_Rushdie_with_his_second_wife_Marianne_Wiggins_who_marri-a-182_1660444138824.jpg" height="300" />
ellauri430.html on line 309: Det är enligt honom ändå ännu oklart varifrån påtryckningarna kommer. Han säger att det kan handla om att det är så kallade vanliga tjänstemän som försöker se till att ord som har att göra med jämlikhet och klimatförändringen tas bort i förebyggande syfte, så att Musk och hans killar inte lägger märke till de här stipendierna då de går igenom alla amerikanska utgifter med AI. Fulbright-programmet är ett stipendieprogram som grundades i USA 1946. Pengarna till programmet kom från Finlands krigsersättningan som finnaran var dumma nog att faktiskt betala tillbaka. I dag finns programmet i 160 länder. Finland gick med i programmet 1952. Programmet administreras av det amerikanska utrikesministeriet tillsammans med regeringar, privata aktörer och universitet i andra länder. Programmet möjliggör samarbete och utbyten av bland annat studerande, forskare och professorer.
ellauri431.html on line 43:
95y+v6j/7TvOuc5cqLzN/j+G9fqE+8H8+fbz+z+I1kZ2xAAu51nQytOceeN/4/Mb+0b8/9y0bO4612Lq/o4jJmrjJuOjjddDxBae6pFVGy6D/suT5XbhYpSSxMcAKWWPlmEx3xvbtGbP1QYhwDeSg4hHTtkVdOMhVokEK0A8Nzf4BPuHT6oozxDDkiBQYX2AUv8FRhpR7HTYlqAPOwDNph4yFTVEzRX7Yzv+5ZwPTpRowYetyyay7dZy1RuMMeK5tpV/FI9HcO4KNAKFbQpj63Mtddlh3CGvqfxasjKFPOiD14xfmbtCAogv+Cvs31bkuZeqc93zLWniFHqYDPtRKDdcVUjH6xKV6u36AWS34S2zIn0PHAWc8R1M+3bN6LtszHkC7M2fP+y4aI4DiddsdR2M18H22K8iuV91XjauuwXO3LxlgoMHqr4BeRTq93HeLuusnoP8f/VCNalZVKA+fAgUEaKVYP+PGENgFa+GFcQgeL9MJMrren2dmL6BYZ3y4/uqmyKEjNlvJ7WQlaFDlTQODyDSs5/+2Wx2KubKFiQXCFlZbgYwIlRbW39Kc1YTRbzODdiqECYpoY6/8oUoxE9Z5SejnaaQ1OY3mD5iyPHsw+a+Ahfj377FvrWUgNcRAoctVVeOXBDBbpR0GsUjoKnqJu32RAnhTuRSAZjf/X1pY/ds32bclvcGT295xuywOAMx9tWlAxtiWOddmx5mnmRiwqBdWNBOf7n2q1QaOuAguRhlbG5naD7TlqgaA+qYIFghJssXOH71YclwGNjriFZmI/0jF6NUge5s1CWSoDNlEDoMxa42XIOjkIeq++nKYDeBRPQcCww1I3LosRUT84fmkOE9wVzv/vLnuL1UfZzi1fZss6/7jdyn2sS7zrdM9HjAu4CfY3YdP3Nz1NH6QM+7p4hdV1UvxdPxpzAbesSamF1nPAVDm1FMdA/FaJwZovkAgpMP93b/9VY+6d9XvA0hSLG1D5MKI8HyhvOEXaY3VDtODjMt2IfpDviiK6Lmk9/IRkj3Z0nzpd0ZQ5190T3t8G4QXrdX6CD+yJ1ah+DFKCl9hHT1Ywo69LXLCoRzC5aBVtCXVcdo6vOCU0e5mPlvg0ZW689uOD6tjVnmEK8vcwuTDKk4s4VXVn4EkGcNKiSj0tY1YVXJz4GPKly2qOpCZOQL5dGXvicJ9QLJ/vTrAgNA6XS2q30zhbe21Edp4UdrnOTQRTF01PwSUsOfCdqCCUK8v/fXf2ejW4jELtSqyziG+pY5iQvEXmg4qUvxjNASu+uBFzn1u7Ec7agqZywnxpjbXKXZIkvSAu8deYAwBuox31WJNTUKWVDsIAA/vx6J8OzD9zcWL8Z2v14cQZRaCfOhm1F2lRd2K3LwsCpPgtqxDlt3WwUsr2SmJneIAtHuqR8ss8ugJv9QcHYQfDf3Yavhzyx/zfhBcf54y7GciXBLgbWOeqG3C9/HBC+wdcEfEH03BxP7acftbja5yBft7Kq6OxIGTTut7RVfdUwfSa+tHJlME389SQ1c9rzIcnYpiV4chb2QWmzatHkZqMyQFbrn5ulDZf8kZ5r5jG4P5pV2Crqzb/TREVtg02wHTfZvpSPXV1IS3uka1uvq65mlw/twILitLtYAQFn50eUBA0YdZ7h9uEYJ1IXx83zJX7FkoQqHQVWVGwJtfG+sIrQDTEDu855gCAUQwL3zZrvN1hqIYP6wIf4gsUxvd5CaQKp99mNjqYbJPHWZ1GB6NSQcyq92RSrVxDLsl8OlJs33pWEnxMlE/K3LUpH7A9vs4hToMdmLuSBJ82aQXl3LQq5G8TlNJrayVBYR6+EWZwfvJ9jtGhIFLgAAg9JcaCTy0H4Vuqo2ifhTTojW3oodcpcYi8mgdlOZLoxeK+m02hMuABK4o0gs1ED6ds8IWbUUe7pLt5DPdpLXliCEafqwBDbDM0Lq0B1rHRKymDmyjEdaZ5monBzpmkK9Nu4ACHFu1inf/ujvyvg2nXpABXinTyuyvHU70Q1MMYdUKL+bgAB3lvRPfprWoxiTLO+wL4i+V71l0HGgT1gO0G0SStQ+IKarXjhW8/mJUQ1HWznvPa4xeC3sq7WnRpaFTVJaKFPGjNg5a/VD/FT7kW/BtUmFRJGCH5GZzQEPUs5YPuqvOaVXqEbOJQ4ykan6spe+FDvd8XHDEuzuMIiNscwdc+c1ybgMcMuNMT57DqaHZK6SN49VPOVIiaBALTBtW3+uXA5tRBXfqABp1ZMgkminCIwV/AhcEsxUI4s9p/3WzVTFSbN1UtNmYhV6fNKfKPJ/Zw546w7g11mTQTxX3aeDDZHzlQQvbYb/XdjdQed0s9yumXfZBF75NxUz5ge0Qj0nIkJzWkwltiCiaiiJrekr4eYh/TIcFEk5YlEywzrpsqGPztJ3rV/wzI2TxSkjfn723f8EoZeuPwFFZbAHgKxYhczr456MyCAjfY2cf+5yJCksWwNpdPUbA/P6sqgAu17FCJmJS+xs6mOXOYz5yjkg0/X7YXhRMQzcVOWrLbjbyjl7cwzyonrTEBhDna1gfgEhFxVtBoa3ojedmlOqE7KbRrJQKAYrghxUwuWPLffkE3heGT1ybUqARDNhhkNOpAlKZCV+9Ghp3qyGWh1EmUR3R3sEV4tP9BXj8r4+AQZy59m3kChJfxBmGV9VJx7P9sN82EtGcHtOyCF9NJl+1HicTTAe23NgiSUlcmJW1oyilClhTLUzsJN9cHXo7qJkmnbOf5UNb7z36h9C5FHEz7MVknEoBmeN+QOmeEXl9P2XxKuAAjZ6BLOlOojzrfTdi/mHVr+Iyq029uDuz0L4bUvg2EV10/89wr7tDukhsn53v27nneXfdnpyTJsxKK+OBqB/hClHd5tAIvpaVLU0R45wznrzK57H3XzfSoGSC+YdSHxY7XQptVs0w5YI/Kf2EuvHBnRJ3YuXQU96dlmqH19ARI5v4jJAoM2J2gnNOmZmc8UpgDNKVZTjTp3KfJVT+kKVAuCLzeb4iNOqq3XhzqtWfEy/tXciBXmTHoyKqHC2olNnG+kPFo7DRkxdqcD3FPrKP6uPL6o2L3vthEWoBlax3ahX/99rPwgS4j3Xx065jis3vmPBCRI2SDUX08dkih/gfsi2I7FABnFctIrfx5u5KUhCs427syYfst0egz8+4c0m5oW4T1uKXbsxCw6MFeBjxa+ituqlbKphCqhMQ3Qxy2ApVSvpK9MuH6XCi8FjRHIhFsgDzhA7GNwU27YnBLeABrQA1xeiPyoyjuI/9cWw8qY77Frh7K9e4bgDvnrQmGUX1YrcwJxz4r2/0iIm+bq+4tsPSw6SkUUC73cI0gLvCB8vt3PRJCgBjKB+JS2P5zslm5c59fzc6wQjvnWXeYrrVjr6RJFap5YhnhphbyPh8CwH93oYuQfSXKONlUKKmpP9TaB7DCbI2npV4Sc7PE2IELHw65HUj73d4z21vDCOJQ0tY5jKP1X78lOakMiwTu6w87OWWARpPVhkjfQg+mJ+Q76gfRNCcb3L48nuk6jz+46PV+gx43ShhwMJV78bymFlFIJx0F2Qbm4wClqFd0L/6o5q7x2zS8XQukodInFn6ba0JrHffyaLeiyhpyMlHNa9t2+HDqUqEeTyDScagX9Lo2XogO1g1iwbmYkf3xCKJ8hSczq/4U17z3u8dsHEyvjafrakXQFbT+x1xPAI0Xyrex7VvphkP5UdAst12E+Hdqx7Vq6nooPrzx2jzbfFvx7caiRVF2Sz4mQWs8qMZWySH9p8rOtzscpTSHOVyOop/7m3s+OosDLnW+YbeWOiqN4OlX6oHBohjgTpQISA2m399NTVnkuMz2z+COtmyWu3279SRWJxJkjI9sv1ggd5UiSp/6kRj5aNPaHFbsBOGuKLDekPMrHRk4Duz9KalmBaENJ4QPRwQZ2hgpd3AG9UqTPvALdk1AAutjKvsAHUxh8qAg0HeUUS8NeSWXsBN2Q+y7Bb2uineJKH+JZ2PMWJUmBDT4PB2tYshFi7TLxOV334lSFDp1wOiHpPdibzI3EXzB9xJkEu1Lgnh165vSvbnPfHhfU5k4wqKwaYF2teInSmm20eJcgRtDCYU2tXxdUm2p+NuZbGRVTzsAQjeEPeqReBHSSA6u9WpMYMKgO+jftPgmriap8YgQ2SFSDpSoiyMYortKHy2bqJSzsbaLb//gAjvvjxxImrkiSTFDokmlCjLHX0xqpjGiRU4YxWSrkHvU+xfAM3ror4CzDZ+mShXL5UmsA1xN+cnVa3O7JQ5jf02lxxXffT5BZTNZzUtqxBDpVf3JYYK5gRT1dji0l5akF3NWopNxx6QPseOzWMuwM5ptTi0mmh3jYWVbm2tdIWrbl5h9PStjk7/L1AKx20OBm/FxCOyPpfGqGhpbB97THhMrG2eXNxxl6IBKnPpgURoFZXRZCgpkD2w70ys7qPM4yp9+Wn4NJht/5KKykILXCA+G2Fhtcrx6BggPtXqUFKXfZsjIRRbQY0Sh7s2OkQGEssUsjTImBniPZRaV0rm1pY0HwfPZIIGAYE8BvfG/PvFXb4HJpa5z5DSdmdC41AK2WuHo3WNh7tC7Nkxi/luC7+DWMAhh3iRFW3qghoOXF/ftWpc2EQw+Ah9ioRWkflYqqFkG5iG3gEx+eAhP5/yB/C2bbuCqMRNBT81w5NGp3QAzVUi2sYVE0KysO3n2C3fVzzy6402tmHW+quxapT7lnLM5nplyoh/WfyXsMEaiHNVmkax5v5RvLvTagvUk6h0JepBjfUm6UvLPO29kbm2Ei78zneW0+4MxD6mTKrBvowkISuyHSbcGr0usP23VPI9MaxpvGxaXSXuAUyuahmpOGXfHG/ciBl0wstsmfdQw7DdPIRXdqXixgsHO7xwpdp+pjS/V0c1Wd9XXy3FIVb+YhcAXjYpc8vVTpTAlDFgyPqMaJzPoJL8yv1Upde5vnGPi5UOVnDPRYEjDk/0tfxvz4i82bolnm8UyqWezP+VNijoSRLvuqgOwcuV4kK2MAubaZRfO7xewcy4Or+B/bAmgmVJNY/7gr2M8ylAyzGAz8CtOxo+REHvUIYdxzc0Pazs3B/bKl3HnQR4vGyNDDTDBcR3g01mSx0W3W4s55pa8rbNflDtNu4AwRm1z0TJ0wFufdFJZcCJUyoYaYVfK6c30VC7kpkritZKb9ETdQ0wodqe7DaDmE1E9zRqmqUu98dESxSzxRrrecTk4B4UHYyAJjgHvkMbfgK/aqWi28IHnBVvplFwHaJoC+d5IVg+DjRd0nZ/i621JUD9bGBZ2IGD8TUV0AXTEEDuQQzijc/zRiiyJnKD1XDtw+1IfuIscC54m8q760A+eXZpzSsnW61AvzfyGpIhmcL0evgFP99wuwZVy8sl4QodVF/DzVNCMuX9qJhIGxJNiY/CI3/fjWr9RH/AASZbe692/crLl5RRQOJEXMuKk6XeVQPW00ZhxImMjtbo8SN6rNveoybW0su2CRoDBfyxDXHjcsI5+UjKQfAl2TPq522Lj5Uh3roH2hDUu1PmHEFTesMbKRYoOiRH6mLAvpkvJx4p845mVQUV8kEqpR/E8IyKm9FuyQGpQ9+T9TVgp1TFqztudjWLzBcvKTedRNQ+cpkGWsHNpliDLTG4uy0UeDZOpSDL908Pag42Y5BXawuRXFadwJryPqsq7rejNbFFXvihJsJ2u46bA+vNb2YyP1YkGVOtRgajfJMXwUWNRSBcirVnjyBaEEb90hrRzW49plyCUrc0ByKDiBOjK415eoMXGpm5004V1IqMnokUwY7S5TOlfofdPFgUy5qR0jqndosnfoDZs4jFnSOiBM8Cs+oAn1SaezhCzmSzqL3MaCr55gvvNHMz9+jleATV/uOoYHsINsXlfEGf+6YsikKS3esS7oao4mP/yTS1Er78Ob6aLuXmzBbETqYxO3EkkqHKmqvx+2ou1wTmgyLyLKbDq4mR84mN8gpCIx1Ui/UIvkNPPcekEG/QJYopUHQnD4CMkfjYy4C63i7Qj84lhObF67BU4xwim0ab/w/bZmggl8kNXGebdRHivGUY3nLB+XNyHC21cVn0KKw7wGProMvSjuE3yIbFuwQgd91oZwM6ptPjcg7HA7F1vCNbg7wwmgPNS0bxIomKltuKfdONq60tz8Bunk43NQQ1xWrLqeU6d/hFAp6eEfC4YimREE+TLOixdYsTfRF1MGMUPgWlsl1nBQxjKzFIjDF9+a0WyohoNCvW1d8hrlIWK+rPACZ917Z/+tP55RX8Pkbas3hfuwrnLMZD/acZc8aykTtT0rWjic/Nh1u+hwJSX0tlabxXv9Sb724G9OmyzDntWiHPzMmOjYPAvCpUfLpYhU10wdnD/Yk0qRHj4CcuOnMsiEJKAIbAbSpi7I1yvxVVvyznX4QQ03vryHY/YlTTHfcuCWrZcbgjyh0jV0JTF3obPDJQ0YQiTh7elDa8B1cicbGA/7jmaf/ol4VqF4uNZk3E22gSRFYvuVBSGxnsYxSdUSCkFuS4ik+NNKyXrz173HNqSjWbzUOoZaMqo+BN04CjiAHZta6dqDgf7EnnkkboNbuedG/mu6gt7NtfUixUgfTPtPh66G99isQioXq/vtdfEjtwnuKEDTi+hVpx3peBmGp2eTYx+XxnzPGqoHuj54SqdWi8BdyoJRAE0TgfAi5LMbjhiyTKowmBpqVpbPQ1f0LNTWEgIXc0zja20vjNfPUCNJlAV5wi2crKXU1UZt0BAZFQDJr+3a3oH90eosucNnyhF/tZzBjGMzq5v1x3jpAzpEyIzwipIAIjH43BwMpLK/sBoCTPQQ7EgjxRmNIPk5ImyrRcVYg/oxVLlbsJoGz9xkpU3ME6dNyVkD0tnuSw+lA0eQ4yTuq1tdzf4n5yoRd/07Nlr9pD2lrX+3YYFTZZDOeMUtIwhzc2P3hGzMi+HFZQJIP7C1eY9zgqz+NbVDWmfXIrIEmlrlgulaIzUWsWPdR628i7hUWE8J5O+jsPP/4mx5PQV20Ug6Y9DKJmBopmUTDTg4WY2spCxXOnBBd/p9ICsvMkgeRUsWr24yoglckqQN4lVNlwGKWuA9bHA4aw0Z4W9aIi3bVVzyyiKTJ/v2sFwOiJUxmTURVi3Qpd2Nf4lQjxVRxOjBmb5DMOksAuW8k73J5ZWeJ2wx1knQSUa2ow8lY5G849KpMQkAyIT1FM9nm9sgFquX4XIQuFq7VNf5xzuuShrG4z59witLi8lrQD0KlcqQN2wzKEwP3y8iGtUS/GQwjEkoCjspcHhXtxA3dr32+ZvXXyp/JHHnwudBob+zRxUU6bSiYzSbWfHsJ6bjUHK2u4rM3TKcHP2U7Wz/7wVihI8NNkvBrvh/cjzG14Q0BCLrdG1XiqyH94E2HgKzwJ3uTajTihqKWCx9sUG5jibyoNs4/5kmjlLgO5c5b7AUJZ3c8rYHBtNjvmB5arvj8bDLaL+DgmSRf0lkvFx0lVXAyDm9vsPJtrDprPDVuKZZnRw3R7qQ9cCw4VbfIAnuvWeGc24Gw4bEuyMuqzVJq5MGk7XaFf7T726PiNGNUxRLkm9FDFQh/WWIxzM8OG3fapPTB/FOujXrSVw0yBCB1UZJ2lrTaXsbHb5Y9OqHKZWDezDoIjNI085b/l8EimIrlE1wKbHjJbSIc843zCa29FrPuF4uileGPjZbFAqLvZvJWqEt5vy2XRVhrCJWTfT1WZTUxgaRb4ItTq2D3x76JI0JTMUEsJvzkxaJl1PD1vFnPlCTOT/MHDeYsmgUtDrgnmCRMZLF2xwB79YN5rO+2y++YQVdFJa7g5T82Zr5Go41+x7Wz/xdMsDemO7368CeeUJqWIC0QaVnujWCfZC19ktLnBE956ZUspTrgdQbDq7x359Hm0DfcUHsW4NaD/wgUYxGctxJBUcd/RhQV3AJ4NwftaZzfrzh50iEynSboEsQ3cTjnKtviOUSIsMFp7JPR4l5saFi28rNDITHbv5l+WGETupmlzxTCjLBZSwjEJaP42QvKXBtMjCqFUkX1zm3kIQtmkzrGO21kS4Vxck92dpacAI0MoY9w1VubjIFpfAGC1YNczUgZoIkRx71pIm/n/26Lus281ekW+15lsrED9SLUYtLnh448B1hdSVU1nEcMpuuFGko8cBNBwN8WXppQu1J+3NS7becGYKWsyRlRnbPmZk+nR8TsdTZ6vCtDPXms9YdUMCXQmbUDmTtYRTbYTzqwTP6Jida3rg9QMjQ2nq+mWZEtSNTf+JehAZC/yx2sSD5oCNqr8kBAJZY/rVciZd7qRH7vXd+PckBH5m5vnrWVI4kXVvmaLiJgEdF0lwweDqo3yawh6Set1ZhQxvSEK7CFVUzbPnEQXjvlznrRmYoTTgwqbRclD1Cv5PAEDeLakISSWhIYFJUX2RdQ3RkiC159Tttse2bXo4YcEouWqtKTjGAss81FZxcast/sJBLqkJdZZrYzs5LKMA3qW2rEHCxbBXe+sHwG+dZCaC0q+QI4vlErUuHw+7aUZUC0ya+wbiiklbLeNyCr+o0AOrMuyaolnPs8jJT7UYQjR9jdchooQ4R05rCbWZc8lYuqtYbtRuSz8AjnGRaYmjpKqBDw+eKMd26oZKN/ga6TLARL4CO/re+ESISO64e8snxu8qcb1jlQWmIpP0SkxfPXYXacr1vk/mJBt2nNObALxnD24zrBdrLs1ghMpFu8MklIDHZ11jNg/kyECzAO9ILvRm+Xtopu5FZlm/kF3ue62D9AOBRSIhEeEBDN5mQvGoDdczaMDhksUmtW1A4ee4oOUWqtWcqyZgZW6MFlaSGrXjDdUZBGIAkuiJbPhuw8Dr/wWX5C0Jn7UDc2Q8vGOxrP9W64iBAkEKooBvA7TVsTRyU+y9n00JhMQ3Mn+sX2vmA3lxsV9gVcuVdpQkoSa+LWopXPXyEgLeBrtaK8jfEPRbpljHNKlCYB7m3NJ9t1eb8+iNHiTiJGUh5NJrHfPZVQfC3W8eYQ9DJXUbwCFi7/8UWhVOJE3DSAeciX+wKsuHxCGb9ZCaSR6+7kJdZSXk+OnZYmZXjhsbX9NSicjQPfPYrw5SeXEWzK+VgUHBiZuyES9drTNMHjf1Yuu+AsVM7LqnS6DQJRKE9PDQVTElVKfleXor8X70sZO+UjFq2jyUKb2xTn8JqZiK+ks+YaB1a/o7Bp1sJmzYrFtMyhwGV3UOJKZJoaNufRk8jErE3VYgnlVM2xKUP7tr8sP+nmWpntiy2spA+fwJfZmceCwdrBMm+R1bvBiv49qkb9KusXtsiVCMVAzEUR06uS9iur70Zd+SpF+NQoA7a8xy5V8KC/bgTWszo7knGDWYq+bt61pgc0VfNvIERZG5E2K1LQhESly+jdN3lW5+ytz9vPMROrdrFIftN04qwLDTwRy5H2Dpctuv9XfrRX3HAkT8TH39wE8+0ghL8AyXKVD7DG7P3TRfKYEjb4uZ2khRplh7cmD77GnPBDht/sJhyCcenCKeoQn9BWD+UCIbzhmpjtT58e5DUfDwFIrVlBKeqCjtvia3vbitmQmxgnDQOai52gY31LpkKzosrHOeZ3RaEZF/U3T5WS3mzNVtZ4VHIFsY1Igj5LmeAAAA=" width="100%" />
ellauri432.html on line 79:
95797890822" />
ellauri432.html on line 103: Esa Adrian Anisimoff vaikuttaa antisovjetistiselta persepäältä. Onnexi se on jo vainaja. Sen 1995 suolistama Viktor Stepakovin talvisotamuistelo on todnäk Vikin rähmällään maaten kirjoittama takinkääntönäyte, kuten samaisen Adrianin 1974 tuottama Solzhenizynin Gulag Archipelago jonka on 21. vuosisadalla uudelleenlämmittänyt virolaisen lehmän Sofi Oxasen kustantamo Silberfisch.
ellauri432.html on line 115: Efter studentereksamen blev jeg ansat et år på Social Demokratens weekend-magasiner. Samtidig læste jeg filosofikum og sammenlignende litteratur. Senere studerede jeg psykologi, i 1958 blev jeg cand. phil. fra Københavns Universitet. Samme år giftede jeg mig med Tonny Lyngbirk.
ellauri432.html on line 450: Kirjassa Diplomaattien talvisota 1955 Max viilaili ajopuuteoriaa. Kirjasessa Finnland: Mythos und Wirklichkeit 1987 schreibt Max von der Bedeutung des Gipfels im Jalta. Ei tainnut olla Saxa neuvottelupöydässä. Kanadan PM jyrähti: ei neuvottelua Ukrainasta ilman Zelenskyä pöydän ääressä. Die Debatte über Jalta ist noch nicht beendet.
ellauri432.html on line 466: Spenglerin pääteos ilmestyy ensi kerran tosin puoleen lyhennettynä laitoksena nyt suomeksi. Aikaisemmin on Erik Ahlman suomentanut hänen huomattavimman poliittisen teoksensa »Ratkaisun vuosia» (1934) ja väitöskirjassani Kulttuurin ongelma Oswald Spenglerin historianfilosofiassa» (1954) olen esittänyt lyhennetyssä muodossa hänen kulttuuriteoriansa, mutta tähän mennessä ei suomalaisella lukijalla ole ollut mahdollisuuksia tutustua Spenglerin itsensä suomexi omalla äidinkielellään esittämänä tähän hänen mahtavaan kulttuurimorfologiaansa.
ellauri432.html on line 490: Herbert Faulkner Copeland (1902- 1968) proposed the four kingdom classification in 1956. The four kingdoms were Monera, Protista, Plantae, and Animalia. This form of kingdom classification includes five kingdoms Monera, Protista, Fungi, Plantae and Animalia.
ellauri437.html on line 68: Han (1931-2016) var son till kontraktsprost Samuel Palm och Valborg Ekman. Han var gift 1957–1977 med översättare Tora Cederberg (1934 -2015) och gifte om sig 1992 med bibliotekskonsulent Siv Hågård (1934-). Tillsammans med Tora Cederberg fick han dottern Mona Palm. Med Siv var det för sent att försöka någonting.
ellauri437.html on line 87: Mauri Ryömä (30. lokakuuta 1911 Helsinki – 28. marraskuuta 1958 Helsinki) oli suomalainen lääkäri ja poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana 1936–1937 ja SKDL:n kansanedustajana 1945–1958. Hän oli 1940–1950-lukujen merkittävimpiä suomalaisia kommunistipoliitikkoja, johon SKP:ssä vaaran vuosina esiintyneet vallankumoukselliset pyrkimykset henkilöityivät. Kommunisteja kutsuttiinkin julkisuudessa usein ”ryömäläisiksi”
ellauri437.html on line 274: Sedan kommunisterna vunnit makten i Kina, blev Korea deras nästa mål. Den 25 juni 1950 ryckte plötsligt starka nordkoreanska truppstyrkor över gränsen till Sydkorea. Anfallet kom fullständigt överraskande både för västmakterna och för regeringen i Sydkorea. President Truman handlade snabbt och beslutsamt.
ellauri437.html on line 333: Vuoden 1954 Geneven sopimukset jakavat Vietnamin pian kahteen osaan – etelään Vietnamin osavaltio hallinnoi, joka pian nimettiin uudelleen Vietnamin tasavallaksi tai Etelä-Vietnam, ja pohjoiseen Vietnamin osavaltio, joka tunnetaan nykyään nimellä Pohjois-Vietnam. 1950-luvun loppuun mennessä Viet Minhin ja kommunistisen puolueen jäsenet aloittivat kansannousun etelässä ja Pohjois-Vietnam päätti tukea ja johtaa tätä eteläistä kapinaa. Etelä-Vietnam presidentti Ngo Dinh Diemin johdolla tuomitsi nämä "Viet Cong" kapinalliset. Amerikkalaiset erikoisjoukot ja toimittajat saapuisivat pian Saigoniin ja ottaisivat saman viitekehyksen eteläisten kapinallisjoukkojen maaseudulla ja heidän pohjoisvietnamilaisille kannattajilleen.
ellauri437.html on line 424: Även efter krigsslutet skedde sporadiska sammankomster med Tisdagsklubbens medlemmar. Vissa av medlemmarna, däribland Vilhelm Moberg, hoppades på en ombildning av Tisdagsklubben riktad mot kommunismen. På våren 1950 tog Amelie Posse initiativ till en återuppståndelse av klubben, men dess verksamhet blev inte långvarig. 1960, tre år efter Posses död, bildades Nya Tisdagsklubben i den gamla klubbens lokaler. Den menade sig verka i den gamla klubbens anda men var inte hemlig.
ellauri439.html on line 162: Karl Landsteiner ForMemRS (German: [kaʁl ˈlantˌʃtaɪnɐ]; 14 June 1868 – 26 June 1943) was an Austrian-American biologist, physician, and immunologist. He emigrated with his family to New York in 1923 at the age of 55 for professional opportunities, working for the Rockefeller Institute. Good career move considering that he was born into a Jewish family. His father Leopold Landsteiner (1818–1875), a renowned Viennese journalist and editor-in-chief of Die Presse, died at age 56, when Karl was 6. The boy became very close to his mother Fanny (née Hess; 1837–1908). From 1908 to 1920 Landsteiner was prosector at the Wilhelminenspital in Vienna and in 1911 he was sworn in as an associate professor of pathological anatomy. During that time he discovered – in co-operation with Erwin Popper – the infectious character of poliomyelitis and isolated the polio virus. In recognition of this groundbreaking discovery, which proved to be the basis for the fight against polio, he was posthumously interred into the Polio Hall of Fame at Warm Springs, Georgia, which was dedicated in January 1958. Polio is again spreading in in the free world thanx to vaccination critics.
ellauri443.html on line 167:95d04c14b3c606c1055d6/master/w_727,c_limit/Beha-Henry-James.jpg" />
ellauri443.html on line 183: Skunkin peukuttama Raymond Carver syntyi köyhyydessä kärsivään perheeseen laman loppupäässä. Hän meni naimisiin 19-vuotiaana, aloitti sarjan turhia töitä ja aloitti oman uransa "täyspäiväisenä juomisena vakavana harrastuksena", uran, joka lopulta tappaisi hänet. Carver kamppaili jatkuvasti tukeakseen vaimoaan ja perhettään, ja hän ilmoittautui kirjailija John Gardnerin ohjaamaan kirjoitusohjelmaan vuonna 1958. Hän näki tämän mahdollisuuden käännekohtana. Hänestä tuli likainen realisti. Kysseessä lie ollut blondi takatukkainen John Gardner (amerikkalainen kirjailija) joka rysäytti 49-vuotiaana motarilla sillankaiteeseen ja kuoli. Ei siis puolikalju John Gardner (brittiläinen kirjailija) joka kirjoitti siikveleitä James Bondeihin. Juu ilmisrlvästi, Rsymond kirjpitti rsipuheen Johnin postuumiin On Becoming a Writer. Selvästikin my Stan.
ellauri443.html on line 326:958-Sacem.jpg/500px-Identite-Sagan-1958-Sacem.jpg" />
ellauri443.html on line 332: Françoise Sagan epäonnistui propageuttien tutkimisessa mutta hän sai kirjansa "Moi tylsyys" valmiiksi kesällä 1953 Pariisin perheen asunnossa. Noroiskirje ei lue sitä.
ellauri443.html on line 342: 13. huhtikuuta 1957 yhdessä Bernard Frankin, Voldemar Lestinen ja Véronique Campionin kanssa hän menetti Aston Martinin hallinnan, joka laukaistiin 160 km/h Route nationale 448: lla lähellä Milly-la-Forêtia (Essonne). Kun matkustajat sinkoutuvat autosta ja pääsevät pois pienillä vammoilla, Françoise Sagan pysyy jumissa ajoneuvossa. Helpotus kestää yli puoli tuntia vangita hänet ja viimeiset sakramentit annetaan hänelle. Se on edelleen elämän ja kuoleman välissä useita päiviä. Kärsittyään useista murtumista (kallista: rintakehä, lantio, ranteessa, soliskastikkeessa), hänelle annettiin 875 eri morfiinijohdannaista.
ellauri443.html on line 377: Kazuo Ishiguro (s. 8. marraskuuta 1954 Nagasaki) on japanilaissyntyinen brittikirjailija. Hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 2017. Tää kaveri on jotenkin epämääräisesti vituttava vaikken ehkä ole lukenut sen kirjoja. Taisin vähän selata yhtä joka kertoi jostain vanhasta butlerista. Japanilaisuuden ja brittiläisyyden sekoitus on vähän kuin sillijäätelö, sotku on pahempi kuin ainesosat (niissäkään ei ole juuri hurraamista). No ei näätäkään ole siitä vakuuttunut. Mitä vetoa että Skunk on kateellinen sillekin?
ellauri444.html on line 60: In 1952, he returned from Bern to England to study at Lincoln College, Oxford, where he worked covertly for the Security Service, MI5, spying on far-left groups for information about possible Soviet agents. He ran agents, conducted interrogations, tapped telephone lines and effected break-ins. In 1964, le Carré's career as an intelligence officer came to an end as the result of the betrayal of British agents' covers to the KGB by Kim Philby, the infamous British double agent, one of the Cambridge Five. Although le Carré had intended The Spy Who Came in from the Cold as an indictment of espionage as morally compromised, audiences widely viewed its protagonist, Alec Leamas, as a tragic hero. WTF, how dumb can readers be.
ellauri444.html on line 88:95794e675bd0abcbdf5e711c390/0_0_4582_4577/master/4582.jpg?width=480&dpr=2&s=none&crop=none" />
ellauri444.html on line 97: Wilbur Addison Smith (9. tammikuuta 1933 Broken Hill, Pohjois-Rhodesia – 13. marraskuuta 2021 Kapkaupunki, Etelä-Afrikka) oli rhodesialaissyntyinen eteläafrikkalainen kirjailija. Smith oli tunnettu Afrikka-aiheisista romaaneistaan. Hänen kirjojaan on käännetty yli 30 kielelle ja myyty noin 140 miljoonia kappaletta. Hän ampui 13-vuotiaana yksin kotona ollessaan kolme perheensä karjaa uhannutta leijonaa. Hänestä tuli kuitenkin kirjanpitäjä. Smith meni naimisiin 1958 Anne Rennien ja vuonna 1964 Jewell Sabbertin kanssa, mutta avioliitto ei ollut onnellinen. Niiden aiheuttama masennus sai Smithin pakenemaan todellisuutta kirjoittamiseen. 3. avioliitto päättyi eroon 1971, ja lasten ja isän välit jäivät etäisiksi. Daniellesta itsestäänkin tuli kirjailija, ja hän julkaisi ensimmäisen teoksensa vuonna 1990. Vuonna 1993 Daniellella todettiin aivokasvain, joka muutti hänen persoonallisuutensa täysin. Hän ja Smith etääntyivät toisistaan erityisesti Daniellen viimeisenä elinvuotena. Danielle kuoli 1999. Life is not fair, Wilbur kuittasi. Smith kohtasi uuden rakkauden joulukuussa 1999, kun hän tapasi kirjakaupassa 30-vuotiaan Mokhiniso Rakhimovan. Mokhiniso, lempinimeltään Niso, oli köyhä neuvostoliittolainen opiskelija, uskonnoltaan muslimi ja alun perin kotoisin Tadžikistanista. Vaikka Mokhinisolla ja Smithillä oli ikäeroa 38 vuotta ja Mokhinison englannintaito ei ollut kehuttava, he menivät naimisiin toukokuussa 2000 Kapkaupungissa. Mokhinisosta tuli Smithille Daniellen veroinen innoittaja. Smith omisti Niilin noidan nuorelle vaimolleen. Pariskunta asui Lontoossa ja matkusteli paljon.
ellauri444.html on line 117: His impact was immediate upon arrival in Algeria, where in 1953 he was appointed to a position in psychiatry at Bilda-Joinville Hospital.
ellauri444.html on line 119: Kesällä 1956 hän kirjoitti kuuluisan Erokirjeensä ja teki selvän pesäeron ranskalaisiin kasvatuksellisen ja koulutuksellisen sulautuspolitiikan kannattajiin. Hänet karkotettiin lopullisesti Algeriasta tammikuussa 1957, ja niin fellaghasien (kapinoitsijoiden) pesä Blinda-Joinvillen sairaalassa saatiin puhdistettua.
ellauri445.html on line 246:95-45a8-ae41-86575d87de1c.jpg" />
ellauri445.html on line 269: Pericles (l. 495–429 BCE) was never successfully ostracized. Pericles' name means "surrounded by glory" and he would live up to his name through his efforts to make Athens the greatest of the Greek city-states.
ellauri445.html on line 280: Pericles was born in Athens, in 495 BCE, to an aristocratic family. His father, Xanthippus (l. c. 525-475 BCE) was a respected politician and war hero and his mother, Agariste, a member of the powerful and influential Alcmaeonidae family who encouraged the early development of Athenian democracy.
ellauri445.html on line 372: Mitä yhteistä on Almpert Kamulla ja Platolla? Molemmat olivat lyttänenä filosofeja. Almpertin pienoisromaani Ptosis (sija l. roikkuluomi) löytyi kreikaxi Ateenan Venizelos kentän kirjakaupasta. Almpert voitti sillä 957">Nompelin kirjailijapalkinnon vuonna 1956. Putoaminen (alkuteos: La chute) on algerialaisen Albert Camus’n kolmas romaani vuodelta 1956. Suomeksi romaani ilmestyi vuonna 1957 Maijaliisa Auterisen kääntämänä. Salman Rushdiella oli ptosis silmässä, olikohan se sama silmä jonka fatwisti puhkaisi? Hulvattomia Putous-hahmoja.
ellauri445.html on line 381: Putoaminen on keskeinen teos Ranskan sodanjälkeisessä kirjallisuudessa sekä hyparxismin klassikko. Romaani julkaistiin vuotta ennen Camus'n palkitsemista Nompelin logotekniikkapalkinnolla. Tämä suomenkielinen artikkeli on tynkä. Täydennetäänpä sitä muilla kielillä! Syxy on kolmas - Stranger and the Plaguen jälkeen - romaani ja Albert Camuksen julkaisema viimeinen "kirjallinen" teos. Romaani oli alun perin tarkoitus sisällyttää vuonna 1957 julkaistuun The Exile and the Kingdom -kokoelmaan.
ellauri445.html on line 392: Lähes mikään ei ole muuttunut siitä lähtien. Ei edes Catherine, tuo pitkä, huomaamaton hahmo, joka odottaa sinua poissaolevana "rue Albert-Camus" -kyltin alla. Tämä surullinen ja suloinen naama piilossa silmälasien takana. Tämä luonnollinen kieli on täynnä kirosanoja, jotka eivät ole koskaan mauttomia ja joilla on tuskallinen huumorintaju. Tässä profiilissa näkyy yhtäläisyyksiä isään, joka on liian kuuluisa, liian läsnä, liian kaikkea. "Hän on aika tunkeileva, isä", hän myöntää. Albert Camus antoi kaksosille hellästi lempinimen "rutto ja kolera". Jean on lakimies, Catherine on juuri valmistunut sellaiseksi. "Kaikille oli selvää, että minun piti hoitaa työ. Kaikille, paitsi itselleni." Jo eronnut ja kahden lapsen äiti, hän hylkäsi kaiken ja pysyi oikeuksien haltijan ammatissa. Hän korjaa: "Meidän pitäisi mieluummin sanoa pakko." Miljoonia, ei sentään miljardeja, tytär toppuuttelee, vähän pettyneenä kuten Meghan Markle. Camus, joka kuoli surullisesti ja eristyksissä vasemmistolaisten älymystön hyökätessä Kapinallisen (1951) julkaisun jälkeen ja koska hän oli asettanut ihmiset historian edelle, koki myöhäistä rehabilitaatiota Berliinin muurin murtumisen jälkeen. Historia päättyi, tai no pääsi tauolle. Catherine Camus ei anna periksi. "Useimpien ihmisten näkemys etuoikeutetusta henkilöstä ei ole mukava", hän sanoo.
ellauri445.html on line 405: Romaani päättyy pahaenteiseen sävyyn, tietysti. Clamens oli Ranskan alempaan keskiluokkaan kuuluva mies. Almpertin mustajalkaisella perheellä oli viinakauppa Algeriassa. Camus kirjoitti tämän romaanin nopeasti vuoden 1955 lopulla, mutta idea tuli hänelle Kapinallisen julkaisemiseen vuonna 1951 liittyvien kiistojen jälkeen. Kyseessä oli essee, jossa tuomittiin kaikki väkivalta. Monien vasemmistolaisten älymystön jäsenten, erityisesti Sartren, mielestä kaikkia totalitaarisia järjestelmiä (fasismia ja stalinismia) ei voida yhdistää, joten Camus joutui kärsimään väkivaltaisista hyökkäyksistä entisiltä ystäviltään.
ellauri445.html on line 433: Lokakuun 16. päivänä 1957 huhut levisivät Pariisin kolmella kadulla. Pian uutinen iski kuin pommi. Albert Camus on lounastamassa Chez Mariuksen talon ensimmäisessä kerroksessa amerikkalaisen rakastajansa Patricia Blaken kanssa, kun nuori mies lähestyy. Gallimardin lähettämä sanansaattaja ilmoittaa hänelle, että hän voittaa Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Kirjoittaja on shokissa. Tukehtunut. Ei ilosta tai yllätyksestä, vaan tuskasta ja epätoivosta. ”Malraux’n olisi pitänyt saada se”, hän toistaa Patricialle. "17. lokakuuta. Nobel. Outo masennuksen ja melankolian tunne. Kaksikymmentävuotiaana, köyhänä ja alastomana, tunsin todellisen kunnian." "Äitini", toteaa Albert Camus Muistikirjoissaan. Suuri kaava. Niin aina.
ellauri445.html on line 437: ”Malraux’n (s. 1901) olisi pitänyt saada se”, huudahti nelikymppinen Albert Camus yllättyneenä, kun hänelle kerrottiin voittaneensa Nobelin kirjallisuuspalkinnon. 1940-luvun lopulta lähtien Muukalaisen kirjoittajan nimi on kiertänyt samaan aikaan Malraux'n kanssa. Mutta vuonna 1956 julkaistu Syksy teki vaikutuksen tuomaristoon. Malraux nyt olikin täys paska. Mitähän Francine tykkäsi Andrén toilailuista. Tuskin hirveästi.
xxx/ellauri010.html on line 428: 1 lapsi Harri Rikkonen s. 1959.
xxx/ellauri010.html on line 466: > 20 cm/95 g.
xxx/ellauri013.html on line 347: Toisin kuin runoileva lordikollega, enemmänkin kuin Bob Southey, ehti saavuttaa valtaapitävien suosion, kirjallisuuden Noopel paukahti 1950, ilman romskuja tai runoja. (Sen fiktioyritelmät aiheutti lähipiirissä vaan myötähäpeää.) Bertistä tuli laureaatti ihan niinkuin Bobista, ja vastaavista ansioista, vallan pyllyn nuolennasta. Kylmän sodan kirjoituspalkkio jenkkisympparille. Luvussa Ihmiskunnan tulevaisuus se ihan coolisti kannustaa kolmatta maailmansotaa ja sen voittajan, Amerikan hegemoniaa. Koska jenkeissä on kivempi olla julkkisfilosofi kuin neukuissa. Kannattaa kääntää nokka myötätuuleen loppumerinpeninkulmilla. Ei tarvi luovia kun antaa tuulla takaa, kyyti paranee. Bert tykkäs takatuuppareista.
xxx/ellauri013.html on line 445: ‘The old custom of beating a walnut-tree was carried out firstly to fetch down the fruit and secondly to break the long shoots and so encourage the production of short fruiting spurs’: M. Hadfield British Trees (1957)
xxx/ellauri013.html on line 859: Mitä missä milloin - kansalaisen vuosikirja (myös MMM) on Otavan vuosittain julkaisema tietokirja, jossa käsitellään kuluneen vuoden tapahtumia ja puheenaiheita. Ensimmäinen vuosikirja julkaistiin 1950, ja uusi on julkaistu sen jälkeen joka vuosi välivuositta.
xxx/ellauri013.html on line 971: 958">Grim truth
xxx/ellauri027.html on line 28: Smurffit (myös muffet tai strumffit, engl. The Smurfs, ransk. Les Schtroumpfs, saks. die Schlümpfe) on kuvitteellinen sinisten pikkuolentojen laji, joka elää metsässä jossain päin Eurooppaa, paikassa nimeltä Taivaanäärelä. Smurffit loi belgialainen sarjakuvapiirtäjä Peyo (Pierre Culliford) alun perin sivuhahmoiksi Johannes ja Pirkale -sarjakuvaan. Smurffien ensiesiintyminen Johannes ja Pirkale -sarjakuvassa tapahtui belgialaisessa Le Journal de Spirou -sarjakuvalehdessä 23. lokakuuta 1958. Peyo loi hahmoista 1960-luvulla oman sarjansa. Hän teki Smurffi-albumeita lähes 30 kappaletta.
xxx/ellauri027.html on line 319: Edwin Linkomies: Ihmishengen tie. Valikoima puheita, Otava 1954 Poimin tämän vuosikymmeniä sitten loppuunmyydyn kirjan mukaan kesän Pafos-seminaariini ja intuitiivinen valinta osoittautui oikeaksi. Helsingin yliopiston entisen professorin ja Suomen sodanaikaisen pääministerin puheiten kokoelmassa on ylevää ja juhlavaa jylinää. Sen sävymaailma soi ja henkisyys elää tavalla, joka saa mielen liikkeelle.
xxx/ellauri027.html on line 547:Nostemestari Heikki Peltola (1952, mun ikätoveri) on valmistunut Helsingin Kauppakorkeakoulusta kauppatieteiden maisteriksi 1976. Yhteistyö Esa Saarisen kanssa alkoi 1990 Peltolan toimiessa johtotehtävissä K-ryhmässä ja osallistuminen toiseen Pafos-seminaariin 1996 johti yhteisen yhtiön Nostetuotannon perustamiseen 19997. Peltola on kirjoittanut kuusi kirjaa itsensä ja ihmisten johtamisesta ja työskennellyt yli tuhannen työyhteisön kanssa etsien käytännön keinoja nostaa toiminta uudelle tasolle. Hän on ollut asiantuntijana monissa hankkeissa työelämän kehittämiseksi, mm. Veto, Kesto ja Palvelut 2020.Kirjailijanimi on väännös tyttönimestä. Tiesiköhän Maila et Rousseau keräsi talvioita?
xxx/ellauri027.html on line 784: (VI:2) Filosofia (Philosophy), a recording of reflective thoughts on philosophy, WSOY, 1995.
xxx/ellauri027.html on line 880: Petrus Lewi Pethrus, ursprungligen Petrus Lewi Johansson, född 11 mars 1884 i Vargön i Västra Tunhems församling, Älvsborgs län (i nuvarande Västra Götalands län), död 4 september 1974 i Stockholm, var en svensk förgrundsgestalt och ledare inom Pingströrelsen. Han var pastor och föreståndare för Filadelfiaförsamlingen i Stockholm (7:e baptistförsamlingen) från 9 januari 1911 till 7 september 1958. Han tog initiativ till bildandet av partiet Kristen Demokratisk Samling (KDS) och startandet av dagstidningen Dagen. Lewi Pethrus är begravd på Solna kyrkogård.
xxx/ellauri027.html on line 1095: Esa Jouni Olavi Saarinen (s. 27. heinäkuuta 1953 Hyvinkää) on suomalainen filosofi, yritysvalmentaja ja kirjailija. Saarinen on ollut vuodesta 2002 systeemitieteiden, soveltavan filosofian ja luovan ongelmanratkaisun professori Teknillisessä korkeakoulussa (Aalto-yliopisto). Saarinen on ollut tunnettu julkisena keskustelijana, suosittuna luennoitsijana ja filosofian oppikirjojen tekijänä.
xxx/ellauri027.html on line 1111: Syntynyt: 1953 Hyvinkäällä. Asuu Helsingissä. Perhe: Puoliso Pipsa Pallasvesa, pojat Jerome ja Oliver. Isästä ja muusta suvusta netti vaikenee kuin muuri. Tuli mieleen: olikohan Eskin miesväessä sotaveteraaneja? Nimeä ei löydy.
xxx/ellauri044.html on line 338: Maila Talvio (oikea nimi Maila Mikkola, o.s. Winter; 17. lokakuuta 1871 Hartola - 6. tammikuuta 1951 Helsinki) oli suomalainen kirjailija. Hän kirjoitti sekä romaaneja, novellikokoelmia, näytelmiä, puhekokoelmia että elämäkertoja. Hänen puolisonsa oli professori J. J. Mikkola.
xxx/ellauri044.html on line 351: Maila Talvio oli lisäksi yhdessä aviomiehensä ja V. A. Koskenniemen kanssa aktiivisesti mukana kulttuuriyhteistyössä natsi-Saksan ja fasistisen Italian kanssa. Hieman ennen kuolemaansa Talvio sai Helsingin yliopiston kunniatohtorin arvon Helsingin 400-vuotisjuhlien yhteydessä vuonna 1950. Tästä mulla on hauska lehtikuvakin. Pitopöytä maistuu nazeille. Maila tarjoilee. Ota anna oikealta tarjoo aina vasemmalta.
xxx/ellauri044.html on line 905: Mikkelistä Gripenbergin perhe muutti 1891 Helsinkiin ja Gripenberg jatkoi koulunkäyntiä Helsingin Suomalaisessa Normaalilyseossa. 1893 hän meni Haminan kadettikouluun mutta joutui lopettamaan sen kesken 1895 ja palaamaan kotiin. Gripenberg tunsi tällöin pettäneensä sukunsa upseeriperinteet, ja asia painoi häntä pitkään. Maitojunaan Mannerheimin tapaan. Sai sentään paukutella mezällä, punakapinassa ampua köyhälistöä kuin ryssäveli Mannergeim, ja mesoa suojeluskunnassa niinkuin farbror Oscar.
xxx/ellauri056.html on line 103: 9579">Tapahtui yliopistolla
xxx/ellauri056.html on line 279: Georgette Leblanc (8. helmikuuta 1875 Rouen – 27. lokakuuta 1941 Cannes) oli ranskalainen sopraano, näyttelijä ja kirjailija. Hän oli Nobel-palkitun kirjailijan Maurice Maeterlinckin pitkäaikainen kumppani ja puoliso (1895–1918), jolle Maeterlinck omisti kirjansa Le trésor des humbles (1896) (Köyhäin aarteet, suom. F. E. Sillanpää).
xxx/ellauri056.html on line 619: Friedrich Wilhelm Schelling syntyi Leonbergin koiratarhassa Stuttgartin lähellä 1775. Se kävi protestanttiseminaaria Tübingenissä 1790-1795 Ranskan vallankumouxen aikana, missä sen koulukavereita oli Hegel ja hörhö Hördelin. Size muutti harppisakuihin, Leipzig 1797, sit Jena, missä sen kavereita oli kaima Schlegel ja kermapeppu Novalis. Jöötti-setä hommas sille professuurin Jenasta 1798-1803. Varmaan päästäxeen paremmin bylsimään rva Schellingiä. Eron jälkeen 1803 Reeti läxi takas länsi-Saxaan, etenkin Müncheniin. 1841 se peri Hegelin tyhjentämän syöttötuolin Berliinissä. Alux sen luennoilla siellä kävi Kierkegaard, Engels, Bakunin, Ranke, Burkhardt, ja Alexander von Humboldt. Pian ne kyllästyi ja lähti muualle kuin Homer Simpsonin pääkoppaan pettyneet zombiet: "brainss... brainss... naah nothing here... brainss... brainss..." Se kuoli Sveizissä Bad Ragazissa. Mihkähän?
xxx/ellauri056.html on line 665: Osmo ja Eeva-Liisa Koivisto tietävät, mitä on maanpäällinen kärsimys. Sixi pinnallinen hengellisyys ei heitä kiinnosta. He haluavat syvällistä kamaa. Suonensisäinen elämä on parasta huumetta. Kun Osmo luettelee kohtaamian tragedioja, ihmetellä voi että mies kaiken jälkeen puhuu kyyneleitä silmissään jumalan armosta ja rakkaudesta. Lyhyesti: Osmon 4-lapsisen perheen esikoispoika kuoli 14-vuotiaana. Sitten Osmo menetti vaimonsa elävän leskenä. Eräänä päivänä Jarkko poika tuli kertomaan että hänen avioliittonsa on mennyttä. Jarkko ajautui huumemaailmaan ja menehtyikin sinne. Onnexi Osmon rinnalla vaikeuxissa on 10v ajan ollut "Eevu", jonka kanssa hän avioitui 1995. Tätä nykyä Osmo ja Eevu rukoilevat Osmon kuopuxen Janin puolesta kun tämä yrittää edesmenneen isoveljen tavoin irti huume- ja rikoskierteestä.
xxx/ellauri057.html on line 92:Unto Kupiainen syö elämänpuuroa vuonna 1959.
xxx/ellauri057.html on line 97: Kupiainen opetti kirjallisuutta Pohjois-Karjalan Opistossa Niittylahdessa 1947–49. Hän toimi vuodesta 1950 kotimaisen kirjallisuuden professorina Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa (nyk. Tampereen yliopisto?) sekä vuodesta 1955 korkeakoulun vararehtorina.
xxx/ellauri057.html on line 103: Kirjallisuustieteen peruskurssi. Karisto 1957, 2. tarkistettu painos 1960
xxx/ellauri057.html on line 104: Suomen kirjallisuuden vaiheet. WSOY 1958. Uusintapainokset 1961, 1971.
xxx/ellauri057.html on line 299: 959" data-poet="Onerva">Pastisseja
xxx/ellauri057.html on line 636: 95" data-poet="Onerva">JÄHMETYS.
xxx/ellauri057.html on line 826: Knut Hamsun (Born: Knud Pedersen, August 4, 1859, Lom, Gudbrandsdalen, United Kingdoms of Sweden and Norway, (present-day Lom, Norway) Died:February 19, 1952, Nørholm, Grimstad, Norway1859-1952) oli norjalainen kirjailija, joka lukeutuu tunnetuimpiin hahmoihin maansa kirjallisuuden historiassa. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1920. Hamsun oli köyhän perheen poika, eikä hän käynyt koulua kuin runsaat 250 päivää. Sen kyllä huomaa.
xxx/ellauri057.html on line 870: Vuonna 1919 ilmestyneellä Nälkä-romaanilla läpimurtonsa tehnyt Hamsun lukeutuu modernismin tärkeimpiin edelläkävijöihin. Ko. Svult-läpyskä on syvältä, pelkkää narsistista spedeilyä. Onnexi hän kuoli helmikuussa 1952, ei toikkaroinut sentään enää meidän aikaan hengissä.
xxx/ellauri057.html on line 923: C'est lors d'un séjour à New York en novembre 1945 qu'il engage en qualité de secrétaire bilingue Denise Ouimet, qu'il épousera le 22 juin 1950 à Reno dans le Nevada (ville réputée pour ses procédures de mariage et de divorce rapide), un jour après avoir obtenu le divorce avec Régine Renchon.
xxx/ellauri057.html on line 927: En 1946, il quitte le Canada pour les États-Unis et Hollywood qui lui faisait des appels d'offre pour l'adaptation de ses œuvres à l'écran depuis de nombreuses années. Il s'installe d'abord en Californie, puis en Floride et dans l'Arizona en 1947, à Carmel-by-the-Sea en Californie en 1949, avant de s'établir en juillet 1950 à Lakeville dans le Connecticut, dans une propriété nommée Shadow Rock Farm, dont la grande maison de dix-huit pièces comporte huit chambres à coucher et six salles de bains. Pendant dix années, il parcourt cet immense continent en voiture. Afin d’assouvir sa curiosité et son appétit de vivre, il visite intensément New York, la Floride, l’Arizona, la Californie et toute la côte est, des milliers de miles, de motels, de routes et de paysages grandioses.
xxx/ellauri057.html on line 939: En 1952, il est reçu à l’Académie royale de Belgique et il revient définitivement en Europe le 18 mars 1955. Après une période mouvementée sur la Côte d'Azur à côtoyer la jet set, il finit par s’installer en Suisse dans le château d'Echandens en 1957.
xxx/ellauri057.html on line 1045: Saarenheimo valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1949 ja lisensiaatiksi vuonna 1954 Turun yliopistosta sekä väitteli siellä tohtoriksi vuonna 1955 V. A. Koskenniemen ehdottamasta aiheesta, myytillisistä tarinoista suomalaisessa taidelyriikassa. Hän toimi Turun yliopistossa kotimaisen kirjallisuuden dosenttina vuosina 1961–1968, apulaisprofessorina 1968–1971 ja professorina 1971–1986 sekä Turun yliopiston kirjallisuuden ja musiikkitieteen laitoksen johtajana vuosina 1977–1978 ja 1981–1985. Lisäksi hän oli ylimääräisenä kirjallisuuden opettajana Åbo Akademissa vuosina 1960–1963. Hän teki pitkän uran kirjallisuudentutkijana, ja hän on kirjoittanut muun muassa Katri Valan ja Elina Vaaran elämäkerrat. Saarenheimon puoliso oli toimittaja Eero Saarenheimo. Tämä Kerttu kuoli samana vuonna kuin Yli-Juotikas julaisi Neuromaanin. Kerkisikö olla Kertun oppilas? Ei, oli 10vee kun Kerttu emeritoitui.
xxx/ellauri057.html on line 1376: Kiivaana antikommunistina tunnetulla Tuuralla oli myös luottamustehtäviä kokoomuspuolueen järjestöissä. Tuura jäi eläkkeelle Uudesta Suomesta elokuussa 1955 mutta hän avusti lehteä vielä satunnaisesti tämän jälkeenkin. Kuusi Suomijaa vajettui viidexi. Nythän niitä on enää vaan virtuaalisina. Toinen roistoplärä Hesari senkun porskuttaa.
xxx/ellauri057.html on line 1381: 957">Tatu vastaan Kati
xxx/ellauri057.html on line 1397: Haavion ensimmäinen vaimo (vuodesta 1929), kansanrunoudentutkimuksen dosentti Elsa Enäjärvi kuoli syöpään 1951. Runoilija Aale Tynnin kanssa Haavio avioitui 1960. Haavioiden tytär Elina Haavio-Mannila on täysinpalvellut sosiologian professori. Toinen tytär Katarina Eskola on loppuunkulutettu nykykulttuurin professori. Martti Haavion veli oli pappi ja runoilija Jaakko Haavio. Katarina Eskola on jo koonnut kulttuurivaikuttajavanhempiensa keskinäiset kirjeet yli 3000-sivuiseksi kirjasarjaksi, ja lisää on tulossa.
xxx/ellauri057.html on line 1399: Viimeisen osan nimi on Autius lehtipuissa. Siinä Martti Haavio rakastuu nuoreen runoilija Aale Tynniin ja Elsa Enäjärvi-Haavio kuolee syöpään 1951.
xxx/ellauri059.html on line 204: Vapaa-ajattelijat ovat ahdistuneen näköisiä kuvatuksia. Täytyy olla joku jumalikävä et viitsii jumalien olemattomuudesta ottaa paiseita. Eziä samanhenkisiä ja pitää kokouxia. Timon Airaxinen on hiljan saanut vaparien Hyypiö-palkinnon. Sen on saanut myös Enqvist ja 9539" data-nimi="Valtaoja Esko">Valtaoja, Pallomaaru sekä Suomen IBM:n lehtihylly.
xxx/ellauri059.html on line 264: Sari Konttinen, Alatalon lomamökit, puh 040-5956 040 tai Veijo Kärki Oy puh 040-067 6136. Kumpikaan ei voinut luvata yhden yön majoitusta ennakkoon, silti aina voi kysyä.
xxx/ellauri059.html on line 273: 95753386" data-nimi="Riikonen H.K.">HK Riikonen möyriii Tusculumissa Horatiuxen porsaana.
xxx/ellauri059.html on line 514: Tässä kohtaa oli vielä lyhyitä kritiikkejä Lauri Henrik P-pään pikkusaarnoista, jota oli pantu Savon Arolan särpimexi mukaan samaan niteeseen. Ikävä kyllä ne on kadonneet. Ne saarnat oli aivan perseestä, voi jälkeenpäin muistinvaraisesti todeta. Tiivistäen: Nimisaarnan Anna fon Tollo oli aatelinen ämmä joka oli haikaillut jonkun köyhän säveltäjän perään, vaik oli aikanaan ize preferoinut fon Tollon paxumpaa rahamassia. No size kuoli se säveltäjä, ja ämmä lupas izellensä tehdä parannuxen, eli olla vähän hövelimpi palvelusväelle ja muulle laahuxelle. Syy-yhteyttä on vaikee havaita. Siziellä oli se Olavi Mela, joka sai haimasyövän ja alkoi kantaa huolta taivastontista kuin 952987908" data-nimi="Pylkkänen Pauli">Pauli Pylkkänen. Se koitti Kaarlo Syvännön tapaan peukalovärssyä hyvästä kirjasta, ja löytyi lohduttavasti: iskä arlmahtaa, kuha vaan Olavi uskoo melan ylösnousemuxeen. Ja narshishtirovashti, joka jätti kaikki silleen ja ruustinnankin heitteille, kun sen poika narahti varmaan huumerikoxesta ulkomailla. Se oli SYYYYLLINEN, kuin Niklas kaadettuaan spagettikattilan. Vittu varmaan oli bylsinyt poikaa pienenä. Ja ämmä jonka poika oli kuolemassa johkin tartuntatautiin, josta tuntu turvalliselta kun se kexi kaataa koko huolen yljän sylkkyyn: nyze lapsi on turvan takana, vaikka ruumiina. Ja niin edespäin.
xxx/ellauri059.html on line 539: Ole toiste varovaisempi kehotteli lähtiessä 95518448" data-nimi="Jehova">Jehova. Ei näitä jaxa loputtomiin kyhätä.
xxx/ellauri068.html on line 62: Kirgiisit ja kasakat ymmärtävät toisiaan aika kivasti. By the way, kasakoita sanottiin kirgiiseixi ryssissä 1925 saakka. Kirgiiseillä ei tosiaan ollut kirjoitusta ennen neuvostojen tuloa 20-luvulla. Mladopismennyie yazyki..., 1959. Latinalaisella aakkostolla ajateltiin ajettavan köikkien maiden proletaarlasten yhinemisen asiaa, jonka piti olla ihan huulilla.
xxx/ellauri068.html on line 174: Ihan kohta on 50% läpitte. Ruojan kiitos... Sivu 495 - jee nyt ollaan voiton puolella! Ja hakemistossa on yli 1400 stykeä - nyt on lopultakin lyöty Immi Hellénin enkka Pynchonin synnyinvuodelta 1937.
xxx/ellauri068.html on line 193: Habiendo nacido en un suburbio de Buenos Aires, Borges se mudó a Suiza con su familia en 1914, donde estudió en el Collège de Genève. La familia viajaría extensamente por Europa, incluyendo España. Tras su regreso a Argentina en 1921, Borges empezó a publicar sus poemas y ensayos en revistas literarias surrealistas mientras trabajaba como bibliotecario, profesor y conferencista. En 1955 fue nombrado director de la Biblioteca Nacional de la República Argentina y profesor de literatura inglesa en la Universidad de Buenos Aires. A la edad de 55 años quedó completamente ciego; numerosos investigadores han sugerido que su ceguera progresiva lo motivó a crear símbolos literarios innovadores a través de la imaginación.
xxx/ellauri068.html on line 360: Im Jahre 1891 nahm er an der Universität Tübingen sowie am Evangelischen Stift das Studium der evangelischen Theologie auf. Nach seiner Ordination in der Stuttgarter Stiftskirche 1895 wurde er Vikar in Wimsheim und 1897 in Boll. Die dortige Begegnung mit Christoph Blumhardt (juu täähän oli se Herman Hessen kasvatuspappa!) , der sich in seinen späten Jahren aus der engen Bindung mit der evangelischen Kirche löste und zu sozialen Fragen und der Sozialdemokratie hingezogen fühlte, wurde für Wilhelm lebensbestimmend.
xxx/ellauri068.html on line 452: Eteenpäin, mieti Argentiinan Lasten tasavaltaa, lapsille mittakaavoitettua kaupunkia, joka luotiin Juan Peronin hallituxen aikana ja avattiin 1951. Oli hienoa että Pinochet 70-luvulla teki lopun siitä, ja niistä lapsista, joista oli kasvanut ilkeitä terroristeja.
xxx/ellauri075.html on line 106: Dès 1895, paraissent, non signés, ses premiers textes littéraires et philosophiques : « Le Problème de la conscience (à propos de Vladimir Soloviev) » et « Georg Brandes sur Hamlet ». C'est aussi l'année d'une crise morale et d'une dépression nerveuse. L'année suivante, il part en Suisse à Genève pour s'y soigner, travaillant à son premier livre, Shakespeare et son critique Brandès, qui paraît en 1898, à Saint-Pétersbourg chez A. Mendeleïevitch, à compte d'auteur et sous le pseudonyme de Lev Chestov. Le livre passe quasiment inaperçu.
xxx/ellauri075.html on line 188: "He was the philosopher of my generation, which didn't succeed in realizing itself spiritually, but remained nostalgic about such a realization. Shestov [...] has played an important role in my life. [...] He thought rightly that the true problems escape the philosophers. What else do they do but obscuring the real torments of life?" (Emil Cioran: Oeuvres, Gallimard, Paris 1995, p. 1740, my translation (kuka oon tää 'mä?')]
xxx/ellauri075.html on line 215: Klein was born in Libava, Russian Empire. He studied at Berlin and Marburg, where he received his Ph.D. in 1922. A student of Nicolai Hartmann, Martin Heidegger, and Edmund Husserl, he later taught at St. John's College in Annapolis, Maryland from 1937 until his death. He served as dean from 1949 to 1958.
xxx/ellauri075.html on line 303: Friedrich Konrad Eduard Wilhelm Ludwig Klages (10 December 1872 – 29 July 1956) was a German philosopher, psychologist, graphologist, poet, writer, and lecturer, who was a two-time nominee for the Nobel Prize in Literature. In the (rather odious) Germanosphere, he is considered one of the most important thinkers of the 20th century.
xxx/ellauri075.html on line 309: Unlike his Seelenbrüder Stefan George and Alfred Schwuler, he was not gay, but rather serious. When Klages moved into a new Schwabing flat in 1895, he entered into an intense sexual relationship with his landlady's daughter, with the mother's approval; the daughter, whom Klages called 'Putti', was eleven years younger than him, and their relationship continued for almost two decades though remained only sexual in nature. Klages, like Friedrich Nietzsche, was critical of Christianity as well as what they both saw as its roots in Judaism. His attacks on judaism were veiled criticism of christianity, rather like Seija's attacks on the rest of the Carlson family.
xxx/ellauri075.html on line 336: Waltulla oli siionistijuutalaisia kavereita mm Martin Buber (der Jude-lehden toimittaja). Se puuhasteli myös 95074" data-nimi="George Stefan">Stefan Georgen kanssa (miinuspisteitä). In ‘The Concept of Criticism in German Romanticism’ (1920), Benjamin presents interlinked concepts of language, sacred text, a projected reworking of Kant’s limited concept of experience, and a new approach to criticism and Romanticism as a tracing of the absolute in early Romantic writing (paljon miinuspisteitä). Benjamin argued for an ‘immanent criticism’ which would engage in some ways quite mystically with a text’s internal structures and divine traces (roppakaupalla miinusta).
xxx/ellauri075.html on line 356: Vieno Kekkonen (1956)
xxx/ellauri075.html on line 381: Kitt was also a member of the Women's International League for Peace and Freedom; her criticism of the Vietnam War and its connection to poverty and racial unrest in 1968 can be seen as part of a larger commitment to peace activism. Like many politically active public figures of her time, Kitt was under surveillance by the CIA, beginning in 1956. After The New York Times discovered the CIA file on Kitt in 1975, she granted the paper permission to print portions of the report, stating: "I have nothing to be afraid of and I have nothing to hide." Kitt later became a vocal advocate for LGBT rights and publicly supported same-sex marriage, which she considered a civil right. She had been quoted as saying: "I support it [gay marriage] because we're asking for the same thing. If I have a partner and something happens to me, I want that partner to enjoy the benefits of what we have reaped together. It's a civil-rights thing, isn't it?"
xxx/ellauri075.html on line 485: Englantilaissyntyinen Malcolm Lowry (1909-1957) on romaanikirjailija ja novellisti, kiistämätön lahjakkuus dokaamisen alalla, joka elinaikanaan jäi kutakuinkin tuntemattomaksi, mutta on sittemmin saavuttanut maineen yhtenä vuosisatamme englanninkielisen kirjallisuuden suurista nimistä.
xxx/ellauri075.html on line 489: Tulivuoren juurella (Under the Volcano, 1962, suom. 1968) on Malcolm Lowryn (1909-1957) tärkein työ. Juuri muuta merkittävää kirjailija ei juopottelultaan saanut aikaiseksi, mutta tämä romaani on yksi 1900-luvun merkittävimpiä kaunokirjallisia saavutuksia. Se on myös kenties hienoin koskaan tehty alkoholismista tehty romaanikuvaus.
xxx/ellauri075.html on line 502:James Baldwin: Huone Pariisissa, Kirjayhtymä 1964 (Giovanni’s Room, 1956)
xxx/ellauri075.html on line 510: James Baldwin (2. elokuuta 1924 – 1. joulukuuta 1987) oli yhdysvaltalainen kirjailija, sukulaku, jonka teokset käsittelevät mustien, homojen ja muiden vähemmistöjen asemaa 1950-luvun Yhdysvalloissa. Hänen tunnetuin teoksensa on Mene ja kerro se vuorilla. Esim Brokeback Mountains.
xxx/ellauri076.html on line 247: 1950's
xxx/ellauri076.html on line 249: The Coasters are an American rhythm and blues/rock and roll vocal group who had a string of hits in the late 1950s. Beginning with "Searchin'" and "Young Blood", their most memorable songs were written by the songwriting and producing team of Leiber and Stoller. Although the Coasters originated outside of mainstream doo-wop, their records were so frequently imitated that they became an important part of the doo-wop legacy through the 1960s.
xxx/ellauri076.html on line 294:95.jpg" height="200px" />
xxx/ellauri076.html on line 311:955.jpg" height="200px" />
xxx/ellauri076.html on line 393:
950s/&docid=NwMEyYIruAsI6M&tbnid=CaOlEJrtqBOfTM&vet=1&source=sh/x/im" height="200px" />
xxx/ellauri076.html on line 394:95-BBC.jpg?q=50&fit=crop&w=480&h=300&dpr=1.5" height="200px" />
xxx/ellauri076.html on line 684: Brigitte Bardot , 20. joulukuuta 1952 – 6. joulukuuta 1957 (eronnut)
xxx/ellauri076.html on line 685: Annette Stroyberg , 17. kesäkuuta 1958 – 14. maaliskuuta 1961 (eronnut);
xxx/ellauri076.html on line 686: 1 tytär ( Nathalie ) s. 7 päivänä joulukuuta 1957
xxx/ellauri081.html on line 72:95/filme-anjos-e-demnios-obra-santa-teresa-em-xtase-bernini-4-638.jpg?cb=1417964622" height="250px" />
xxx/ellauri081.html on line 116: 95">What is the theme of the poem The Tyger?
xxx/ellauri081.html on line 216: Onnen päivät sijoittuu 1950-luvulle, presidentti Eisenhowerin aikaan, ja sen tapahtumapaikka on Milwaukeen olutkaupunki Wisconsinissa. Ne oli onnen päiviä keskiluokalle, Hoover ja McCarthy piti kommunistin (Dashiel Hammett) kurissa. Sarjan keskuksena on keskiluokkainen Cuntinghamin perhe: rautakauppias-isä Howard, kotiäiti Marion sekä poika Richie ja tytär Joanie. Sarja keskittyi alun perin teini-ikäisen Richien ja tämän kahden ystävän, Potsie Weberin ja Ralph Malphin ympärille, ja kuvasi teinielämää 1950-luvun Yhdysvalloissa. Alun perin sivuhahmoksi tarkoitettu Arthur "Fonzie" Fonzarelli, koulunsa kesken jättänyt nahkatakkinen moottoripyöräilijä ja automekaanikko, kohosi kuitenkin yleisösuosion ansiosta yhdeksi keskeisimmistä hahmoista. Richien poistuttua sarjasta seitsemän tuotantokauden jälkeen Fonzie nousi sarjan pääosaan.
xxx/ellauri081.html on line 309: Maurice Le Noblet Duplessis QC (French pronunciation: [dyplɛsi]; 20 April 1890 – 7 September 1959) served as the 16th Premier of the Canadian province of Quebec from 1936 to 1939 and 1944 to 1959.
xxx/ellauri081.html on line 529: Benny also donated a Stradivarius violin (purchased in 1957) to the Los Angeles Philharmonic Orchestra. Benny had commented, "If it isn't a $30,000 Strad, I'm out $120."
xxx/ellauri084.html on line 36: Both Hitler's oratory and Wittgenstein's philosophy of language derive from the hermetic tradition, the key to which is Wittgenstein's "no-ownership" theory of mind, described by P. F. Strawson in his book Individuals (1958). The no-ownership theory is a metaphysical doctrine of the self, labelled by Strawson. It arises from cartesian mind-body dualism (see mind body problem) and maintains that conscious experiences with a subject cannot be said to ‘belong’ to that subject, because “Only those things whose ownership is logically transferable can be owned at all“. Kauppamiesmäistä mind-body kapitalismia. Taas yxi kiemurtelu sielun irrottamisexi ruumiista.
xxx/ellauri084.html on line 204: Syntymävuosi: 1952
xxx/ellauri084.html on line 594: Film critic André Bazin (1918-1958) is notable for arguing that realism is the most important function of cinema. His call for objective reality, deep focus, and lack of montage are linked to his belief that the interpretation of a film or scene should be left to the spectator. This placed him in opposition to film theory of the 1920s and 1930s, which emphasized how the cinema could manipulate reality.
xxx/ellauri084.html on line 661: Hysterian käsitettä on kritisoitu paljon. Monet ovat olleet sitä mieltä, etteivät esimerkiksi Freudin ja Breurerin esittelemän historian kuuluisimman "hysteriapotilaan", kirjailija ja ihmisoikeusaktivisti Bertha Pappenheimin yskä, säryt ja aisti- sekä halvausoireet johtuneet konversiohäiriöstä vaan esimerkiksi aivotulehduksesta tai ohimolohkoepilepsiasta. Tätä epäilyä tukee muun muassa se, että toisin kuin Freud ja Breurer väittivät vuonna 1895 julkaistussa kirjassaan Tutkielmia hysteriasta, Pappenheim ei parantunut psykoanalyysin avulla, vaan meni lopulta niin huonoon kuntoon, että joutui kuukausiksi sairaalahoitoon.
xxx/ellauri084.html on line 818: Edna St. Vincent Millay (February 22, 1892 – October 19, 1950) was an American lyrical poet and playwright.
xxx/ellauri085.html on line 90: Clinton Odell, the founder of the company, died in 1958. Allan Odell, who came up with the sign idea, passed away in 1994, and his brother Leonard, in 1991.
xxx/ellauri085.html on line 122: Between 1947 and 1950 the workshop produced five films under Peterson's guidance that were influential on the burgeoning American avant-garde cinema, and significant artifacts of the San Francisco Renaissance. In the years that followed, Peterson worked as a consultant for the Museum of Modern Art, made a series of documentary films, penned a novel (A Fly in the Pigment, 1961) and a memoir (The Dark of the Screen, 1980), and worked at Walt Disney Productions as a scriptwriter and storyboard artist on the never completed sequel to Fantasia.
xxx/ellauri085.html on line 158: Gilles Deleuze (1925-1995) was a French philosopher.
xxx/ellauri085.html on line 181: Phenelzine (Nardil), developed in the 1950s, is an nonselective monoamine oxidase inhibitor (MAOI). Wallace would take Nardil consistently for the next two decades.
xxx/ellauri085.html on line 532: From 1940 to 1980, the tax rate for the super-rich never dropped below 70%. For much of the 1950s, it was above 90% — although, like today, most rich people used a variety of techniques to lower their tax bills, such as tax shelters and offshore accounts.
xxx/ellauri086.html on line 684: 952751" data-nimi="Hawthorne Nathaniel">Nathaniel Hawthorne (July 4, 1804 – May 19, 1864) was an American novelist, dark romantic, and short story writer. His works often focus on history, morality, and religion.
xxx/ellauri087.html on line 59: Vuodesta 1995 järjestetyillä matkoilla on käynyt yli kolmetuhatta ihmistä kuopiolaisesta kaivinkonemiehestä Matti Alahuhtaan ja Kiira Korpeen. He ovat olleet oppimassa jotain, mitä kutsutaan “eläväksi innostukseksi ja ajattelun liikkeeksi”.
xxx/ellauri087.html on line 99: Helsingin Sanomissa kirjoitettiin vuonna 1995, että Saarisen ja hänen oppilaansa Pekka Himasen myötä “julkisuus syrjäytti tutkimuksen filosofiassa”. Laitokselta valmistui toinen toistaan nuorempia tohtoreita, joista kaikista kerrottiin lehdissä.
xxx/ellauri087.html on line 454: Many authors have borrowed the phrase "World enough and time" from the poem's opening line to use in their book title or inside. The most famous is Robert Penn Warren's 1950 novel World Enough and Time: A Romantic Novel, about murder in early-19th-century Kentucky. (WTF,? bet Ernest Heminway's booklet Farewell for Arms (p. 129) is famouser.) With variations, it has also been used for books on the philosophy of physics (World Enough and Space-Time: Absolute versus Relational Theories of Space and Time), geopolitics (World Enough and Time: Successful Strategies for Resource Management), a science-fiction collection (Worlds Enough & Time: Five Tales of Speculative Fiction), and a biography of the poet (World Enough and Time: The Life of Andrew Marvell). The phrase is used as a title chapter in Andreas Wagner's pop science book on the origin of variation in organisms, "Arrival of the Fittest". The verse serves as an epigraph to Mimesis, literary critic Erich Auerbach's most famous book. It is also the title of an episode of Big Finnish Productions's The Diary of River Song series 2, and of part 1 of Doctor Who's Series 10 finale. It is the title of a Star Trek New Voyages fan episode where George Takei reprises his role as Sulu after being lost in a rift in time. The title of Robert A. Heinlein's 1973 novel Time Enough for Love also echoes this line.
xxx/ellauri087.html on line 563: In 1986 he was arrested for soliciting an undercover policewoman for immoral purposes. In 1995 he was charged with battering his girlfriend Krystal Kennedy after leaving his wife of 35 years. Kennedy declined to testify against Knievel, however, and later married him.
xxx/ellauri087.html on line 688:95f2048ed8ab7aa50a50dd7d5.jpg.webp" height="150px" />
xxx/ellauri087.html on line 700:956ed7860f243512962d7e71c0cea46db457b169e4a72fbede3182c30b0b176.jpg" height="150px" />
xxx/ellauri087.html on line 701:9523005193.jpg?w=246&h=300" height="150px" />
xxx/ellauri091.html on line 141: Hilja Haahti kävi Lucina Hagmanin valmistavan koulun ja senjälkeen Hämeenlinnan 6-luokkaisen tyttökoulun. Opettajaksi Haahden teki mieli opiskella. Perhe muuttikin isän kuoleman jälkeen Helsinkiin. Haahti pääsi opiskelemaan Suomalaiseen jatko-opistoon. Opettajaksi hän valmistui 1895. Hän oli opettajan virassa muutaman vuoden. Sitten Haahden opintojen jatkamiselle avautuivat "edellytykset", eli RÃHÃÃ, kun äitinsä oli mennyt uuteen avioliittoon "Z" Yrjö-Koskisen kanssa. Ylioppilastutkinnon suoritettuaan 1898 Haahti opiskeli Helsingin yliopistossa. Vuonna 1902 hän valmistui filosofian kandidaatiksi.
xxx/ellauri091.html on line 164: Kirjoittaminen oli hänelle mieluista, hänen rakkain työnsä. Opiskeluaikana ilmestyi hänen esikoisrunokokoelmansa Oraita vuonna 1895. Haahti oli varsin tuottelias kirjailija: koko hänen tuotantonsa käsittää yhteensä 55 teosta, etupäässä runokokoelmia, romaaneja ja muistelmia. Laajan tuotantonsa vuoksi hän oli usean vuosikymmenen ajan 1900-luvun alkupuolella varsin luettu kirjailija. Mainittavimmat romaanit ovat vuonna 1947 ilmestynyt Sammatin sisarukset, joka kertoo Elias Lönnrotin tyttäristä sekä 2-osainen Kaurialan kartano: Kaunis Kauriala ilmestyi 1940 ja Kaurialan nuori emäntä 1941. Menestynein oli romaanisarja Kaurialan kartanon väestä; kokonaispainos on yltänyt yli 50 000:een.
xxx/ellauri091.html on line 172: Hilja Haahti sai Valtion kirjallisuuspalkinnon 1926. Haahden syntymäkodin paikalla (Kasarmikatu 1) olleen talon muistolaatta paljastettiin 1957. Iäkäs kirjailija oli itsekin paikalla vaikka puolisoineena. Myöhemmin hänet on tunnettu lisänimillä Haukotuttava Hymistelijä ja Suomen Kuivin Lehti.
xxx/ellauri091.html on line 181: Ilmari Krohn eli valitettavasti harvinaisen pitkään, 92-vuotiaaksi. Se oli mukana heittämässä Hiljan muistolaattaa seinään 1957 täysin soineena. Seuraavana vuonna julkaistiin Heinleinin teos Have Spacesuit Will Travel. Ehtivätkö Ilmari ja Hilja sitä lukea? Tai tohtivatko? Olisivat hyvin ehtineet. Ainiin mutta Ilmari osasi vaan suomea, ruozia, saxaa, ranskaa ja unkaria. Muthei saxaxi ois nipin napin ehtinyt:
xxx/ellauri091.html on line 197: Onxe joku hmhki tai kärpästen herra kun sillä on noin kosolti silmiä? Ja mitä Serubbaabel tekee sillä luotilangalla? Laittaako se tapettia? Kuka Serubbaabel edes on? Vastaus löytyy albumista
xxx/ellauri091.html on line 809: John Raleigh Mott (May 25, 1865 - January 31, 1955) was born in Livingston Manor, New York, Sullivan County, New York and his family moved to Postville, Iowa in September of the same year. He attended Upper Iowa University, where he studied history and was an award-winning student debater. He transferred to Cornell University, where he received his bachelor's degree in 1888. He was influenced by Arthur Tappan Pierson one of the forces behind the Student Volunteer Movement for Foreign Missions, which was founded in 1886. Mott married Leila Ada White (1866-1952) in 1891 and had two sons and two daughters.
xxx/ellauri091.html on line 815: John Raleigh Mott (May 25, 1865 – January 31, 1955) was an evangelist and long-serving leader of the Young Men's Christian Association (YMCA) and the World Student Christian Federation (WSCF). He received the Nobel Peace Prize in 1946 for his work in establishing and strengthening international Protestant Christian student organizations that worked to promote peace. He shared the prize with Emily Balch.
xxx/ellauri091.html on line 827: The World’s Student Christian Federation was founded in 1895 under his leadership at a meeting held in Vadstena Castle1. Following this happy event, Mott departed on his first missionary journey. He wanted to organize student associations all over the world. On this journey he visited twenty-four countries, founded seventy new associations, created national associations of Christian students in India, Ceylon, New Zealand, Australia, China, and Japan, and selected corresponding members of the world federation in Egypt, Hawaii, and in many European countries.
xxx/ellauri103.html on line 147: Lionel Drivel (born Margaret Ann Shriver; May 18, 1957) is an American author and journalist who lives in the United Kingdom. Her novel We Need to Talk About Kevin won the Orange Prize for Fiction in 2005.
xxx/ellauri103.html on line 151: Drivel was born Margaret Ann Shriver on May 18, 1957, in Gastonia, North Carolina, to a deeply religious family. Her father, Donald, is a Presbyterian minister, who became an academic and president of the Union Theological Seminary in New York; her mother, Peggy, was a homemaker who shook her moneymaker. She also has an older brother, Gregory, and a younger brother, Tim. At age 15, she changed her name from Margaret Ann to Lionel because she did not like the name she had been given, and as a tomboy (well, wannabe transsexual) felt a conventionally male name more appropriate.
xxx/ellauri103.html on line 396: Edinburghissa Rowling työsti kirjoituksiaan istuen usein kahviloissa, erityisesti sukulaistensa omistamassa kahvila Nicholson’sissa. Vuonna 1994 hän löysi hiukan sihteerintyötäkin. Paljon Rowling ei voinut kuitenkaan ansaita, ettei olisi menettänyt tukia, minkä vuoksi Rowlingin ja hänen lapsensa elämä ei ollut kovin ruusuista. (Senkö tautta Rowling on rautarouvan linjoilla? Elämä olisi ollut ruusuisempaa ilman tukia.) Rowling pääsi opiskelemaan opettajakoulutukseen, sai pienen stipendin ja pystyi elättämään itsensä ja lapsensa ilman tukia. Tukihan se on stipendikin vittu. Hän sai myös avioeron miehestään 26. kesäkuuta 1995.
xxx/ellauri103.html on line 522: Kathryn Lee Gifford (née Epstein; born August 16, 1953) is an American television presenter, singer, songwriter, occasional actress and author. She is best known for her 15-year run (1985–2000) on the talk show Live! with Regis and Kathie Lee, which she co-hosted with Regis Philbin. She is also known for her 11-year run with Hoda Kotb, on the fourth hour of NBC's Today show (2008–2019). She has received 11 Daytime Emmy nominations and won her first Daytime Emmy in 2010 as part of the Today team. Gifford's first television role had been as Tom Kennedy's singer/sidekick on the syndicated version of Name That Tune only in the 1977–1978 season. She also occasionally appeared on the first three hours of Today and was a contributing NBC News correspondent.
xxx/ellauri103.html on line 619: 19.95 taalan typerästä lippixestä märkäselkä saa 18 snt. Siinäkin on piikki liikaa. Kaikista inhokeinta on se takatukka joka sojottaa lakin reijästä.
xxx/ellauri104.html on line 75: The first edition of the DSM was published in 1952, listing 102 broad categories of disorders. Each of these included a short list of symptoms, along with some information about suspected causes.
xxx/ellauri113.html on line 93: The Principle of Reason, the text of an important and influential lecture course that Martin Heidegger gave in 1955-56, takes as its focal point Leibniz's principle: nothing is without reason. Heidegger shows here that the principle of reason is in fact a principle of being. Much of his discussion is aimed at bringing his readers to the "leap of thinking," which enables them to grasp the principle of reason as a principle of being. This text presents Heidegger's most extensive reflection on the notion of history and its essence, the Geschick of being, which is considered on of the most important developments in Heidegger's later thought. One of Heidegger's most artfully composed texts, it also contains important discussions of language, translation, reason, objectivity, and technology as well as remarkable readings of Leibniz, Kant, Aristotle, and Goethe, among others. And lots of black-and-white pictures of scantily dressed women.
xxx/ellauri113.html on line 216: V. Jane felt that the nurses and assistants of Prof. Hawking were intruding in their family life and Prof. Hawking felt that Jane had stopped loving him and loved Jonathan instead. After taking divorce from Jane in 1995, Hawking married Elaine Mason. Hawking took divorce from Elaine Mason in 2006 because she was physically abusing him. Prof. Hawking again started having a close friendship with Jane. Jane described her experiences with Prof. Hawking in her memoir Travelling to Infinity: My Life with Stephen which was published in 2007.
xxx/ellauri114.html on line 132: Buried penis (also known as hidden penis or retractile penis) is a congenital or acquired condition, in which the penis is partially or completely hidden below the surface of the skin. It was first described by Edward Lawrence Keyes in 1919 as the apparent absence of the penis and as being buried beneath the skin of the abdomen, thigh, or scrotum. Further research was done by Maurice Campbell in 1951 when he reported on the penis being buried beneath subcutaneous fat of the scrotum, perineum, hypogastrium, and thigh. A buried penis can lead to obstruction of urinary stream, poor hygiene, soft tissue infection, phimosis, and inhibition of normal sexual function.
xxx/ellauri114.html on line 393: Kaarle Viktor (Kalle Vihtori) Väänänen (22. maaliskuuta 1888 Kuopio – 12. elokuuta 1960 Lahti) oli suomalainen kirjailija ja oppikoulun opettaja. Väänäsen vanhemmat olivat poliisikonstaapelit Kaarlo Vilho Väänänen ja Maria Niskanen. Hän pääsi ylioppilaaksi 1907 ja valmistui filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1915. Väänänen toimi luonnoonhistorian ja maantieteen opettajana Viipurin uudessa yhteiskoulussa 1922–1929, Viipurin tyttölyseossa 1929–1945 ja Lappeenrannan lyseossa 1945–1952. Talvi- ja jatkosodan aikana Väänänen oli viihdytysjoukoissa. Vuosina 1945−1947 Väänänen oli komennettuna opettajaksi Valtion sisäoppilaitokseen (”Internaatti”) Niinisalon varuskuntaan. Väänänen oli naimisissa Alma Maria Vanamon (ent. Vilander) kanssa vuosina 1912–1945. Avioeron jälkeen hän meni uusiin naimisiin 1948 Kerttu Vainion (ent. Grönlund) kanssa. Väänänen kirjoitti myös nimimerkeillä K. V., Korsukolportööri ja Laulajapoika. Osassa teoksiaan hän käytti savveettee murreettee. Hän laati myös luonnon- ja maantieteellisten kirjojen arvosteluja ja pakinoita sekä suomennoksia, mm. Wilhelm Buschin teoksista. Pojat joit ei saatu hyvix ym. on Kallen kynästä. Minnee puhee savvee murrreettee.
xxx/ellauri114.html on line 484: Olikohan Wilholla vielä punakapina tuoreessa muistissa? Se oli 12v sinä vuonna. Wilhosta ei ole juuri muuta tietoa kuin Panun mitäänsanomaton pakina Kalevassa 1956 Wilhon 50v-päivänä. Urho Kalevasta tuli elinikäinen presidentti Kekkoslovakiaan samana vuonna.
xxx/ellauri114.html on line 593: After the 1995 finding of a Luwian biconvex seal at Troy VII, there has been a heated discussion over the language that was spoken in Homeric Troy. Frank Starke of the University of Tübingen demonstrated that the name of Priam, king of Troy at the time of the Trojan War, is connected to the Luwian compound Priimuua, which means "exceptionally courageous"."The certainty is growing that Wilusa/Troy belonged to the greater Luwian-speaking community," but it is not entirely clear whether Luwian was primarily the official language or it was in daily colloquial use.
xxx/ellauri116.html on line 299: In 1953, during the government of Manuel A. Odría, Vargas Llosa enrolled in Lima's National University of San Marcos, to study law and literature. He married Julia Urquidi, his maternal uncle's sister-in-law, in 1955 at the age of 19; she was 10 years older.
xxx/ellauri116.html on line 303: Vargas Llosa began his literary career in earnest in 1957 with the publication of his first short stories, "The Leaders" ("Los jefes") and "The Grandfather" ("El abuelo"), while working for two Peruvian newspapers. Upon his graduation from the National University of San Marcos in 1958, he received a scholarship to study at the Complutense University of Madrid in Spain. In 1960, after his scholarship in Madrid had expired, Vargas Llosa moved to France under the impression that he would receive a scholarship to study there; however, upon arriving in Paris, he learned that his scholarship request was denied. Despite Mario and Julia's unexpected financial status, the couple decided to remain in Paris where he began to write prolifically. Their marriage lasted only a few more years, ending in divorce in 1964. A year later, Vargas Llosa married his first cousin, Patricia Llosa, with whom he had three children: Álvaro (born 1966), a writer and editor; Gonzalo (born 1967), an international civil servant; and Fata Morgana (born 1974), a pornographer.
xxx/ellauri116.html on line 324: 957822" data-nimi="García Márquez Gabriel">Gabriel José de la Concordia García Márquez (6. maaliskuuta 1927 Aracataca, Kolumbia– 17. huhtikuuta 2014 México, Meksiko) oli kolumbialainen kirjailija, toimittaja ja poliittinen aktivisti. Hän asui pääasiassa Meksikossa ja Euroopassa. Latinalaisessa Amerikassa García Márquez tunnettiin lempinimellä ”Gabo”. García Márquez sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1982.
xxx/ellauri116.html on line 339: Cheferna är en novellbok av den peruanska författaren Mario Vargas Llosa, utgiven 1959. Det är en samling av sex noveller som leds av den som ger sitt namn till verket. Det var den första boken som publicerades av författaren, som då var 23 år gammal; Det är samtidigt hans enda novellbok. Han tilldelades Leopoldo Alas-priset (1958) i Spanien. Med detta arbete började berättelsen om Vargas Llosa formellt, som 2010 tilldelades Nobelpriset i litteratur.
xxx/ellauri116.html on line 483: Kuolema korjasi valitettavasti pian myös Georgen rakastajattaret ja lehtolapsen. Mielenterveysongelmista kärsinyt Preston heittäytyi newyorkilaisen hotellin ikkunasta vuonna 1946. Evans, oletetun lehtolapsen Michael Canfieldin oletettu biologinen äiti, ei koskaan päässyt ylitse lapsen antamisesta adoptoitavaksi. Hän tappoi itsensä vuonna 1951. Ei traagista mutta valitettavaa.
xxx/ellauri120.html on line 46: Lytton was on the route of the Fraser Canyon Gold Rush in 1858. The same year, Lytton was named after Edward Bulwer-Lytton, the British Colonial Secretary and a novelist. For many years Lytton was a stop on major transportation routes, namely, the River Trail from 1858, Cariboo Wagon Road in 1862, the Canadian Pacific Railway in the 1880s, the Cariboo Highway in the 1920s, and the Trans Canada Highway in the 1950s. However, it has become much less important since the construction of the Coquihalla Highway in 1987 which uses a more direct route to the BC Interior.
xxx/ellauri120.html on line 208: Tarkastusvaliokunnan toimittamaan aineistoon sisältyvien eräiden kulujen osalta (stailaus- ja kampaamohankinnat, lentolippuosto, pysäköintikulu, digilehtitilaus, pyörähuollon kulu) tarkastusvirasto on ryhtynyt toimenpiteisiin niiden takaisin perimiseksi tai verotuksen oikaisemiseksi. Takaisin perittäväksi sisältyy stailaus- ja kampaamohankintoja, jotka eivät esimerkiksi ole ajallisesti liittyneet VTV:n vuosikertomuksen kuvauksiin vuosilta 2018—2019, yhteensä 1 122 euroa. Verotuksen oikaisemiseksi pyörähuollon kulu 95 euroa vuodelta 2020 on lisätty pääjohtajan ja myös pyörähuoltoa kyseisenä vuonna käyttäneiden 55 viraston henkilön verotettavaksi tuloksi.
xxx/ellauri120.html on line 384: Modernistit valitsivat Viljo Kajavan 1956 perustamansa Eino Leinon palkinnon ensimmäiseksi saajaksi ja määrittelivät hänet kuvien käytön esikuvalliseksi mestariksi. Hangon tsasounan Isä Kalevi oli kanssa toinen past master kuvainpalvonnassa.
xxx/ellauri120.html on line 406: Nyrki Tapiovaara syntyi metsänhoitaja Kaarlo Juho Vihtori Tapiovaaran (1879–1959) ja Aino Aleksandra Grönroosin (1886–1929) perheeseen. Aino Aleksandra oli Pilppulan kartanon tytär ja äitinsä puolelta sukua Suomen ensimmäiselle naispuoliselle kuvanveistäjälle Eveliina Särkelälle. Hän oli taiteen ystävä ja kannusti lapsiaan näiden taiteellisissa harrastuksissa. (Selvää homoainesta.) Kaarlo Tapiovaara oli hämäläistä talonpoikaissukua, joka oli satoja vuosia asuttanut Myrrö- ja Märri-nimisiä maatiloja Vilppulassa. Kaarlo ja Aino Tapiovaaran yhteinen tie kulki Sortavalan ja Helsingin kautta Hämeenlinnaan, jonne perhe päätyi 1919. Tapiovaarojen kodissa elettiin kansallisromanttisessa hengessä. Sen mukaisesti perheen kaikille yhdelletoista lapselle annettiin kalevalaiset etunimet. Ennen Veikko Nyyrikkiä syntyivät poika ja tytär ja hänen jälkeensä kuusi poikaa sekä kaksi tytärtä. Kaarlo Tapiovaara oli Hämeenlinnan ainoa porvari, joka kävi perheineen säännöllisesti kaupungin työväenteatterissa.
xxx/ellauri121.html on line 120: Emmanuel Lévinas (myös Levinas; alk. Emmanuelis Levinas; 12. tammikuuta 1906 (J: 30. joulukuuta 1905) Kaunas, Venäjän keisarikunta – 25. joulukuuta 1995 Pariisi, Ranska) oli liettualaissyntyinen ranskalainen filosofi. Hän kehitti oman fenomenologisen näkemyksensä, joka jatkaa Edmund Husserlin ja Martin Heideggerin fenomenologiaa ja liittyy samalla juutalaiseen perinteeseen. Erityisen tunnettuja ovat Lévinasin kuvaus etiikasta ja siihen liittyvä toiseuden ja kasvojen käsitys.
xxx/ellauri121.html on line 358: Peg on muistavinaan että jonkun nazin morsian olisi ollut keskitysleirin pihalla bikineissä kissalasit päässä. Hmm. Although two-piece bathing suits were being used by women as early as the 1930s, the bikini is commonly dated to July 5, 1946 when, partly due to material rationing after World War II. Cat eye glasses first became popular in the 1950s with their feline inspired style. A huge contrast to the frames that had been in fashion previously, cat eye glasses marked a new era of chic style for women. The glasses were originally created to be worn only with optical lenses, but it was the hugely famous actress Audrey Hepburn that kicked off the trend for cat eye sunglasses after her starring role in 1961 hit film Breakfast at Tiffanys. Eli selkeästi joku anakronismi, sodanjälkeisiä muoteja. Platform shoes oli kyllä muotia 30-40-luvuilla. Mitä vittua on "sen ajan painokuvahatut?" Ei takuulla ollut 40-luvun muotia, mitä sitten ovatkaan. Ja sit toi älytön Nolite te bastardes carborundorum josta on ollut useaankin otteeseen syytä marista.
xxx/ellauri121.html on line 434: Tarmio kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen lyseosta vuonna 1951. Hän opiskeli biologiaa Helsingin yliopistossa vuosina 1952–56 ja valmistui filosofian maisteriksi. Tarmio aloitti uransa WSOY:ssä oikolukijana vuonna 1956, minkä jälkeen hän työskenteli kustannustoimittajana, oppikirjaosaston päällikkönä, oppi- ja tietokirjaosaston johtajana ja lopulta pääjohtajana vuodesta 1969. 1970-luvun alussa kustannustaloa kohtasi valtakriisi. Vuoden 1972 yhtiökokouksessa kiistan voitti niukasti ryhmä, joka tuki Tarmion jatkamista pääjohtajana. Tarmio jätti pääjohtajuuden vuonna 1987 aloittaakseen uran itsenäisenä viestintäalan yrittäjänä. Tää mietelmätiiliskivi ilmestyi WSOY:lta keväällä 1986. Selvä pyy, sano Manninen varista. Tarmio toimitti monia aforismikokoelmia, esimerkiksi Ajatuksia elämästä, onnesta ja vanhenemisesta (1979), ja kirjallisuusantologioita, kuten Sata tarinaa tulipunaisesta kukasta (1988, Sirkku Klemolan kanssa). Tarmio toimi myös tietokirjailijana 1950-luvulta asti erikoisaloinaan biologia ja maantieto. Hänen muistelmansa ja kustannusalaa suomiva pamflettinsa Hurmio tai turmio ilmestyi 1998 Otavan kustantamana. Otava on WSOY:n vanha vihollinen. Yrityksessään Viestintä Tarmio Oy Tarmio muun muassa perusti Kirjamaailma-kirjakerhon, joka myöhemmin liitettiin Uudet Kirjat -kerhoon. Yritys myös tuotti Yleisradiolle vuodesta 1989 lähtien Kirjailijakohtaloita-sarjaa, jossa Tarmio muisteli edesmenneitä kirjailijoita, kuten Irja Sallaa ja Lauri Viitaa. Viestintä Tarmio julkaisi Suomen Golflehteä 1987–2011 ja on kustantanut useita golf-aiheisia kirjoja.
xxx/ellauri121.html on line 439: 9526">Rukousriehoja
xxx/ellauri122.html on line 180:952e634929e24d4e82d61808571fd6cb87148.jpg" width="50%" />
xxx/ellauri122.html on line 752: Seit dem 3. Oktober 1990 ist die Oder-Neiße-Grenze die Ostgrenze des wiedervereinigten Deutschlands. Der Verlauf der Grenze wurde nach 1951 nicht mehr verändert.
xxx/ellauri122.html on line 856: 'In Cold Blood' details the 1959 murders of four members from the Clutter family in Holcomb, Kansas.
xxx/ellauri122.html on line 922: Tätä kirjaa en ole jaxanut lukea useista yrityxistä huolimatta, se on niin tympäisevä. Catch-22 is a satirical war novel by American author Joseph Heller. He began writing it in 1953; the novel was first published in 1961. Often cited as one of the most significant novels of the twentieth century, beats me why. Heller was born on May 1, 1923, in Coney Island in Brooklyn, son of poor Jewish parents, Lena and Isaac Donald Heller, from Russia. Heller said that the novel had been influenced by Svejk, Céline, Waugh and Nabokov. Hilariously funny, the novel’s insights are also deadly serious. It is a debris of sour jokes.
xxx/ellauri122.html on line 1082:9522504547-ci102l-w1024/fm-capote-BM-Berlin-New-York-jpg.jpg" />
xxx/ellauri122.html on line 1090: kirjoituksissa, kuten novellissa ”Joulumuisto” (1956). Truman oli hukkapätkä, lyhempi kuin Marilyn.
xxx/ellauri122.html on line 1109: Capoten seuraava romaani oli vuonna 1951 ilmestynyt
xxx/ellauri122.html on line 1113: draamasovitusta, joista viimeisin on elokuva vuodelta 1995.
xxx/ellauri122.html on line 1115: Tiffanylla (1958). Romaanin päähenkilö Holly Golightly on
xxx/ellauri122.html on line 1132: "tädillä". Audrey oli liikaa Barbin pikkusiskon näköinen. Vuonna 1959 Capote luki lehdestä
xxx/ellauri122.html on line 1215:95b21ddaca88.jpg" height="300px" />
xxx/ellauri123.html on line 374: In 1957 and 1968 Weinreb was convicted for posing as a medical doctor and for sexual offenses. To avoid imprisonment, Weinreb left the Netherlands in 1968, after which he emigrated to Switzerland.
xxx/ellauri123.html on line 379: 95">Copycat Kiteeltä
xxx/ellauri123.html on line 585: In 1995, Studio Ghibli, a Japanese anime company, released a movie called Whisper of the Heart. It’s about two high school students struggling with their artistic callings, their feelings for each other, and coming of age.
xxx/ellauri123.html on line 758: Lolita is a 1955 novel written by Russian-American novelist Vladimir Nabokov. The novel is notable for its controversial subject: the protagonist and unreliable narrator, a French middle-aged literature professor under the pseudonym Humbert Humbert, is obsessed with an American 12-year-old girl, Dolores Haze, whom he sexually molests (fucks) after he becomes her stepfather. "Lolita" is his private nickname for Dolores.
xxx/ellauri123.html on line 764: Läppä läppä. Deeply depressed, Humbert unexpectedly receives a letter from a 17-year-old Dolores (signing as "Dolly (Mrs. Richard F. Schiller)"), telling him that she is married, pregnant, and in desperate need of money. Humbert, armed with a pistol, tracks down Dolores' address and gives her the money, which was due as an inheritance from her mother. Humbert learns that Dolores' husband, a deaf mechanic, is not her abductor. Dolores reveals to Humbert that Quilty took her from the hospital and that she was in love with him, but she was rejected when she refused to star in one of his pornographic films. Dolores also rejects Humbert's request to leave with him. Humbert goes to the drug-addled Quilty's mansion and shoots him several times. Shortly afterward, Humbert is arrested, and in his closing thoughts, he reaffirms his love for Dolores and asks for his memoir to be withheld from public release until after her death. Dolores dies in childbirth on Christmas Day in 1952, disappointing Humbert´s prediction that "Dolly Schiller will probably survive me by many years."
xxx/ellauri123.html on line 771: "I would say that of all my books Lolita has left me with the most pleasurable afterglow—perhaps because it is the purest of all, the most abstract and carefully contrived. I am probably responsible for the odd fact that people don´t seem to name their daughters Lolita any more. I have heard of young female lapdogs being given that name since 1956, but of no human beings."
xxx/ellauri123.html on line 781: Kaarlo Sarkian suomentamat runot "Orapihlajalle" ja "Kassandralle" sisältyvät antologiaan Maailmankirjallisuuden kultainen kirja 4, Ranskan kirjallisuuden kultainen kirja (WSOY 1934). "Kassandralle" on myös molemmissa Sarkian kokoelmissa Runot (WSOY 1944 ja WSOY 2008, ISBN 978-951-0-17531-5). Runon "Kassandralle" on suomentanut myös Aale Tynni. Seuraavan runon "Pillulle" on suomentanut näiden rivien kirjoittaja ize.
xxx/ellauri123.html on line 1077:Tamora Pierce (born December 13, 1954,
xxx/ellauri123.html on line 1082: Fayette County, on December 13, 1954. Her
xxx/ellauri124.html on line 637: mukaan lukien Seuran Aurinkotyttö 1995-, Miss Hawaiian Tropic 1996-, Miss Viini
xxx/ellauri124.html on line 867: 4jp95M2S8Twq4LYpvgaolM/46F60438pjsH5D/hJjyqllXrisekvKcGBOLOM/0x+
xxx/ellauri124.html on line 882: YNfdXq8bmFuef17RvYEJWAD3UFWlxGIkl9k0EHVZhDPP/95xxbI80Vx9ce3qbJKU
xxx/ellauri125.html on line 132: “Sally era morena, praticamente da mesma idade de Lolita, e também filha de mãe viúva e chantageada com uma ameaça de internamento numa escola correcional. Seu sequestro seguiu o mesmo modus operandi que Nabokov desenvolve em seu romance. Weinman encontrou anotações e recortes de jornais sobre o caso nos arquivos do escritor, até mesmo um registro da morte de Sally, em agosto de 1952”, assinala Sérgio Augusto. “Há claras — e, às vezes, diretas — referências ao drama de Sally e a La Salle em ‘Lolita’. No capítulo final, atormentado pela culpa, Humbert-Humbert se compara a La Salle e confessa sua desconfiança de que também possa ser condenado a 35 anos por estupro.”
xxx/ellauri125.html on line 464: Henry Roth (February 8, 1906 – October 13, 1995) was an American novelist and short story
xxx/ellauri125.html on line 485: With Walton's support, he began Call It Sleep in about 1930, completed the novel in the spring of 1934, and it was published in December 1934, to mostly good reviews. Yet the New York Herald Tribune's book critic Lewis Gannett foresaw that the book would not prove popular with its bleak depiction of New York's Lower East Side, but wrote readers would "remember it and talk about it and watch excitedly" for Roth's next book. Call It Sleep sold slowly and poorly, and after it was out-of-print, critics writing in magazines such as Commentary and Partisan Review kept praising it, and asking for it to be reprinted. After being republished in hardback in 1960 and paperback in 1964, with more than 1,000,000 copies sold, and many weeks on the New York Times bestseller list, the novel was hailed as an overlooked Depression-era masterpiece and classic novel of immigration. Today, it is widely regarded as a masterpiece of Jewish American literature. With Walton's support, he began Call It Sleep in about 1930, completed the novel in the spring of 1934, and it was published in December 1934, to mostly good reviews. Yet the New York Herald Tribune's book critic Lewis Gannett foresaw that the book would not prove popular with its bleak depiction of New York's Lower East Side, but wrote readers would "remember it and talk about it and watch excitedly" for Roth's next book. Call It Sleep sold slowly and poorly, and after it was out-of-print, critics writing in magazines such as Commentary and Partisan Review kept praising it, and asking for it to be reprinted.[ After being republished in hardback in 1960 and paperback in 1964, with more than 1,000,000 copies sold, and many weeks on the New York Times bestseller list, the novel was hailed as an overlooked Depression-era masterpiece and classic novel of immigration. Today, it is widely regarded as a masterpiece of Jewish American literature. After Muriel's death in 1990, Roth moved into a ramshackle former funeral parlor and occupied himself with revising the final volumes of his monumental work, Mercy of a Rude Stream. It has been alleged that the incestuous relationships between the protagonist, a sister, and a cousin in Mercy of a Rude Stream are based on Roth's life. Roth's own sister denied that such events occurred. Roth attributed his massive writer's block to personal problems such as depression, and to political conflicts, including his disillusion with Communism. At other times he cited his early break with Judaism and his obsessive sexual preoccupations as probable causes. Roth died in Albuquerque, New Mexico, United States in 1995. The character E. I. Lonoff in Philip Roth's Zuckerman novels (The Ghost Writer and Exit Ghost in this case), is a composite of Roth, Bernard Malamud and fictional elements.
xxx/ellauri125.html on line 655: Con te partitrò (/kon ˈte partiˈtrɔ/; suom. Lähden kanssasi) on sokean italialaisen tenorin Andrea Botticellin esittämä vuonna 1995 ilmestynyt kappale, jonka ovat tehneet Francisco Sartori ja Lucio Quarantotto. Botticelli osallistui kappaleella vuoden 1995 Sanremon musiikkifestivaaleille ollen neljäs. Con te partitrò saavutti listan kärkisijan muun muassa Belgiassa ja Ranskassa ja Réunionin saarella. Kappaletta pidetään Bocellin nimikkokappaleena.
xxx/ellauri125.html on line 750: Courtney Michelle Harrison was born on July 9, 1964, at Saint Francis Memorial Hospital in San Francisco, California, the first child of psychotherapist Linda Carroll (née Risi) and Hank Harrison, a publisher and road manager for the Grateful Dead. Her parents met at a party held for Dizzy Gillespie in 1963. Her mother, who was adopted at birth and raised by an Italian-American family in San Francisco, was the biological daughter of novelist Paula Fox; Love's maternal great-grandmother was screenwriter Elsie Fox. Phil Lesh, the founding bassist of the Grateful Dead, is Love's godfather. According to Love, she was named after Courtney Farrell, the protagonist of Pamela Moore's 1956 novel Chocolates for Breakfast. Love is of Cuban, English, German, Irish, and Welsh descent.
xxx/ellauri125.html on line 763: She appeared in supporting roles in the Alex Cox films Sid and Nancy (1986) and Straight to Hell (1987) before forming the band Hole in Los Angeles with guitarist Eric Erlandson. The group received critical acclaim from underground rock press for their 1991 debut album, produced by Kim Gordon, while their second release, Live Through This (1994), was met with critical accolades and multi-platinum sales. In 1995, Love returned to acting, earning a Golden Globe Award nomination for her performance as Althea Leasure in Miloš Forman's The People vs. Larry Flynt (1996), which established her as a mainstream actress. The following year, Hole's third album, Celebrity Skin (1998), was nominated for three Grammy Awards.
xxx/ellauri125.html on line 790: The success of the record combined with Cobain's suicide resulted in a high level of publicity for Love, and she was featured on Barbara Walters' 10 Most Fascinating People in 1995.
xxx/ellauri125.html on line 793: In January 1995, Love was arrested in Melbourne for disrupting a Qantas flight after getting into an argument with a stewardess.[163] On July 4, 1995, at the Lollapalooza Festival in George, Washington, Love threw a lit cigarette at musician Kathleen Hanna before punching her in the face, alleging that Hanna had made a joke about her pleaded guilty to an assault charge and was sentenced to anger management classed. In November 1995, two male teenagers sued Love for allegedly punching them during a Hole concert in Orlando, Florida in March 1995. The judge dismissed the case on grounds that the teens "weren't exposed to any greater amount of violence than could reasonably be expected at an alternative rock concert". Love later said she had little memory of 1994–1995, as she had been using large quantities of heroin and Rohypnol at the time. Mullakin on noista vuosista hämärähköt muistot, paizi että muutettiin Ilmattarentielle.
xxx/ellauri126.html on line 174:95l.jpg" height="250px" />
xxx/ellauri126.html on line 708: Mata Amritanandamayi Devi (Devanagari: माता अमृतानन्दमयी, malajalamiksi മാതാ അമൃതാനന്ദമയി) eli Äiti Amma, aiemmalta nimeltään Sudhamani, (s. 27. syyskuuta 1953) on intialainen hyväntekijä ja kannattajiensa mielestä pyhimys ja guru. Useat hänen oppilaistaan pitävät Ammaa avatarina. Amma tarkoittaa äitiä telugun ja malajalamin kielissä, joten suomenkielinen vakiintunut nimitys on tautologinen. Se on kuin herne herne! Ämmä on Eskin ikäinen.
xxx/ellauri126.html on line 780: 9534">Pasa & Atpo
xxx/ellauri127.html on line 70:
xxx/ellauri127.html on line 72:
xxx/ellauri127.html on line 134: Nabokov’s attacks on his fellow Russian novelist Boris Pasternak were anything but amusing. The moment that Pasternak won the Nobel Prize for “Doctor Zhivago” in 1958, Nabokov waged a bitter, personal campaign against Pasternak, a nonstop stream of vitriol.
xxx/ellauri127.html on line 252: 1952 is a capital year in the novel and the number 52 is omnipresent and thus loaded with a mysterious meaning in the mind of Nabokov, in the context of this novel. It must be a central symbolic element in the Lolita’s riddle. Se oli hyvä vuosi muutenkin. « Pierre Point in Melville Sound » (p.33 TAL) was a reference to « Pierre or the Ambiguities » a Novel by Herman Melville (1819-1891; notice the 19/91) published in 1852. «brun adolescent (…) se tordre-oh Baudelaire! » (p.162 TAL): Charles Baudelaire (1821-1867 was one of the most famous French poet who translated Edgar A. Poe in French). A part of « Le Crépuscule du Matin » (1852). Se tordre tarkoittanee käteenvetoa. Humbert refering to the hunchbacked hoary black groom at the « Enchanted Hunters » Hotel: « Handed over to uncle Tom » (p.118 TAL): « Uncle Tom’s Cabin » by Harriet Beecher Stowe (1811-1896) is from 1852. Ehm… the list is non-negligible.
xxx/ellauri127.html on line 254: The mention (p.289 TAL) of the case abduction and rape of the 11 years old Florence Sally Horner by a 50 years old man. In 1948, the 11-year-old Horner stole a 5-cent notebook from a store in Camden, New Jersey. Frank La Salle, a 50-year-old mechanic, caught her stealing, told her that he was an FBI agent, and threatened to send her to « a place for girls like you« . Then he abducted the girl and spent 21 months traveling with her over different American states and raping her. Florence Horner died in a car accident (p.288 TAL, « a routine highway accident«) near Woodbine, New Jersey, in 1952. It seems clear that the case inspired partly « Lolita » (even though this theme existed long before in Nabokov’s works (see for instance his 1939 work « Volshebnik » (i.e. « The Enchanter« ))).
xxx/ellauri127.html on line 625: It has been suggested by Admiral Schneider (in Coleridge, Opium and "Kubla Khan", University of Chicago Press, 1953), among others, that this prologue, as well as the person from Porlock, was fictional and intended as a credible smokescreen of the poem's apparent lecherous intent when published. It was good old clubfooted Byron that convinced Coleridge to publish it in 1816. The poet Stevie Smith also suggested this view in one of her own poems, saying "the truth is I think, he had already stuck it in there".
xxx/ellauri127.html on line 784: John Keats - 1795-1821 John Keats - 1795-1821
xxx/ellauri127.html on line 846:1795 syntynyt John Keats oli enkku romanttinen poeetta ja kynäili 3 runoa jota pidetään parhaina enkun kielellä.
xxx/ellauri127.html on line 848: John Keats [kiːts] (31. lokakuuta 1795 Lontoo, Englanti – 23. helmikuuta 1821 Rooma, Kirkkovaltio) oli romantiikan viimeisiä suuria runoilijoita. Lordi Byronin ja Shelleyn ohella hän oli keskeisiä hahmoja suuntauksen toisessa sukupolvessa, vaikka hän julkaisi tuotantonsa neljän vuoden kuluessa. Keatsin lyhyen (26v) elämän aikana kriitikot eivät arvostaneet hänen tuotantoaan, mutta kuoleman jälkeen hänen vaikutuksensa sellaisiin runoilijoihin kuin Alfred Tennyson ja Wilfred Owen oli huomattava. Keatsin runoja luonnehtivat aistilliset kuvat, etenkin oodeja (eli ylistyslaulujä), jotka ovat englantilaisen kirjallisuuden suosituimpia runoja. Hänen kirjeensä ovat englantilaisten runoilijoiden kuuluisimpia kirjeitä.
xxx/ellauri128.html on line 32: 95400239" />
xxx/ellauri128.html on line 40: Sysmän Koskueen Salpakierron kierrätyskaupasta löytyi egellä V.A. Koskenniemen Vaeltava viisaus. Lopetetun Alkon edessä oli myytävänä luottokaupalla Hannu Tarmion Elämän viisauden kirja. Maxoinkohan edes sitä pyydettyä egeä. Teinhän palveluxen viemällä paskan pois. Molemmat WSOY:n julkaisuja. Turmiolan kirja ilmestyi 1990, Vaakun vuonna 1952. Vuosi 1952 oli tärkeä vuosi myös Vladi Nabokoville, kuten Witte totesi (kz. edellinen albumi). Kreikkalaisen sananjohtonsa mukaisesti merkizee aforismi rajoitusta, ja se voitaisiin vaihtaa myös sanaan "määritelmä" (kreikkalaiset eivät kyllä siitä pitäisi). Sitä käytetään usein synonoomisesti (sic) maksiimin kanssa. Kuten raamatussa, näissä kokoelmissa on keskenään ristiriitaisia päähänpistoja. Joku Ebner-Aschenbach nimitti aforismia puuttuvaxi renkaaxi ajatusketjussa. Ryhtyessään toimittamaan tätä antologiaa, jonka ajallinen raja on 2. maailmansota, Vaakku nojasi omaan kotikokoelmaansa. Vaakun töräyxet valmistuivat Hangossa elokuussa 1952.
xxx/ellauri128.html on line 121: Chamfort palveli ensin innokkaasti Ranskan vallankumousta, työskenteli Emmanuel-Joseph Sieyès’n ja Mirabeaun kanssa, joutui sittemmin vankeuteen ja kuoli itsemurhayrityksen seurauksista. Chamfort oli kuuluisa henkevästä ja sukkelasta puhetavastaan, hän oli muuten sairaalloisen tunteikas, ylpeä ja kyyninen ihmisvihaaja. Ylen eroottisella elämällään − hän rakasti samalla kertaa neljää ylhäistä naista − hän tärveli terveytensä ja oli jo 40-vuotiaana ruumiillisesti ja henkisesti elähtänyt. Vuonna 1781 hän tuli Ranskan akatemian jäseneksi. Chamfortin teoksista murhenäytelmä Mustapha et Zéangir (1777) on täynnä liikuttavia kohtia, mutta muuten keskinkertainen. Hänen muista teoksistaan on mainittava hänen kuolemansa jälkeen ilmestynyt Pensées, maximes, anecdotes, dialogues (1803). Hänen teoksensa julkaisi Pierre-Louis Ginguené (1795, 4 nidettä) ja Pierre René Auguis (1824−1825, 5 nidettä).
xxx/ellauri128.html on line 162: 95338" data-nimi="Richter Jean Paul">Johann Paul Friedrich Richter, kirjailijanimi: Jean Paul (21. maaliskuuta 1763 Wunsiedel − 14. marraskuuta 1825 Bayreuth) oli saksalainen kirjailija.
xxx/ellauri128.html on line 176: Malja nuoruudelle: runoja ja aforismeja huorille, toim. Ismo Loivamaa, WSOY 1991 ISBN 951-0-16975-7
xxx/ellauri128.html on line 192: Während ihre Brüder höhere Schulen besuchten (Ludwig Robert war Schüler des Französischen Gymnasiums) und eine kaufmännische Ausbildung absolvierten, wurde Rahel von Hauslehrern unterrichtet. Sie lernte Französisch, Englisch und Italienisch, erhielt Klavier- und Tanzunterricht und unternahm früh Reisen nach Breslau (1794), Teplitz (1796) und Paris (1800). Ihre Allgemeinbildung übertraf bei weitem die einer durchschnittlichen christlichen Mädchenerziehung. Im böhmischen Kurbad Karlsbad begegnete sie 1795 erstmals Goethe, den sie als Schriftsteller außerordentlich verehrte, und der von ihr urteilte, sie sei „ein Mädchen von außerordentlichem Verstand“, „stark in jeder ihrer Empfindungen und dabei leicht in ihren Äußerungen“, „kurz, was ich eine schöne Seele nennen möchte“.
xxx/ellauri128.html on line 401: Helen May Rowland (/ˈroʊlənd/; 1875–1950) was an American journalist and humorist. For many years she wrote a column in the New York World called "Reflections of a Bachelor Girl". Many of her pithy insights from these columns were published in book form, including Reflections of a Bachelor Girl (1909), The Rubáiyát of a Bachelor (1915), and A Guide to Men (1922).
xxx/ellauri128.html on line 422: Mikko Kustaa Kilpi (7. marraskuuta 1928 Sippola - 6. syyskuuta 1991 Heinola) oli suomalainen runoilija ja kustannustoimittaja.. Kilpi toimi muun muassa WSOY:n kustannustoimittajana vuosina 1952-1965 sekä Tekniikan Maailman kustannuspäällikkönä vuodet 1966-1969. Hän suomensi runsaasti muun muassa taidekirjallisuutta. Runoissa Lapin luonto oli hänelle tärkeä aihe.
xxx/ellauri128.html on line 426: Edgar Zodaig Friedenberg (March 18, 1921 – June 1, 2000) was an American scholar of education and gender studies best known for The Vanishing Adolescent (1959) and Coming of Age in America (1965). The latter was a finalist for the 1966 National Book Award for Nonfiction.
xxx/ellauri128.html on line 429: Voitto Viro vihittiin papiksi vuonna 1938, ja hän suoritti teologian kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa vuonna 1965. Hän työskenteli kirkkoherran apulaisena Hämeen läänin Koskella vuosina 1938–1943 ja Multialla vuosina 1943–1944, Helsingin Pikkukirkkoyhdistyksen pääsihteerinä vuosina 1945–1947, Keski-Helsingin seurakunnan virallisena apulaisena vuosina 1947–1957 ja Lauttasaaren kirkkoherrana vuosina 1957−1977. Papinviran ohella hän työskenteli myös radioselostajana Helsingin olympialaisissa vuonna 1952. Viron mukaan kristittynä ei voi olla oikeassa intellektuaalisesti vaan ainoastaan rakkauden tasolla, sillä Jumala on rakkaus ja kaikki se, mikä ei ole rakkautta, merkitsee Jumalan ulkopuolella olemista. Viro tahtoi olla jumalan sisäpuolella.
xxx/ellauri128.html on line 435: Vuonna 1952 Russell erosi kolmannesta vaimostaan. Avioliitto oli ollut hyvin onneton. Heidän poikansa Conrad ei nähnyt isäänsä eron ja vuoden 1968 välisenä aikana lainkaan. Russell nai neljännen vaimonsa Edith Finchin pian eron jälkeen joulukuussa 1952. He olivat tunteneet toisensa vuodesta 1926, ja Edith oli luennoinut englannin kielestä Bryn Mawr Collegessa ja asunut 20 vuotta Russellin vanhan ystävän Lucy Donnellyn kanssa. Pari oli naimisissa Russellin kuolemaan saakka, ja kaikkien tietojen mukaan avioliitto oli läheinen ja lämmin.
xxx/ellauri128.html on line 442: Jennie Lee (born Virginia Lee Hicks, October 23, 1928 – March 24, 1990) was an American stripper, burlesque entertainer, pin-up model, Union activist, and a minor role movie actress, who performed several striptease acts in nightclubs during the 1950s and 1960s. She was also known as "the Bazoom Girl", "the Burlesque Version of Jayne Mansfield", and "Miss 44 and Plenty More".
xxx/ellauri128.html on line 451: Christopher Morley (5 May 1890 – 28 March 1957) was an American journalist, novelist, essayist and poet. He also produced stage productions for a few years and gave college lectures.
xxx/ellauri128.html on line 453: Саша́ Гитри́ (фр. Sacha Guitry, настоящее имя Александр Жорж Пьер Гитри, фр. Alexandre Georges-Pierre Guitry, 21 февраля 1885, Санкт-Петербург — 24 июля 1957, Париж) — французский писатель, актёр, режиссёр и продюсер. Плодовитый драматург, написал более сотни пьес и снял по некоторым из них фильмы.
xxx/ellauri128.html on line 457: Hun flyttet til Sverige i 1958 og var gift med forfatteren Tore Zetterholm fra 1969 til 1985. I Sverige var hun manusforfatter på filmene Det är hos mig han har varit (1963), Vaxdockan (1962), Lita på mej, älskling! (1961), Får jag låna din fru? (1959) og Du är mitt äventyr (1958).
xxx/ellauri128.html on line 466: Lasse Matias Heikkilä, sukunimi vuoteen 1930 Levola (6. marraskuuta 1925 Kiikoinen – 26. maaliskuuta 1961 Sipoo) oli suomalainen runoilija, jota pidettiin yhtenä 1950-luvun modernismin keskeisistä vaikuttajista. Heikkilän esikoisteos Miekkalintu (1949) oli ensimmäisiä tietoisesti modernistisia runoteoksia Suomessa. Lasse Heikkilän äiskä menehtyi syntyessään, ja Heikkilän kasvattiäitikin kuoli vuonna 1940. Lasse Heikkilä oli jatkosodan aikana mukana Ihantalan taistelussa vain 18-vuotiaana panssarintorjuntamiehenä. Nämäkin kokemukset jättivät Heikkilään syvät jäljet. Sotavuosina Heikkilä alkoi myös käyttää alkoholin ohella unilääkkeitä ja piristäviä aineita, mikä johti myöhemmin hänen ennenaikaiseen kuolemaansa. Hän kuului nuorten intellektuellien homopettereiden Urania-piiriin, jossa tutkittiin kirjallisuutta ja filosofiaa, mutta myös matematiikkaa ja äärettömyyden teoriaa.
xxx/ellauri128.html on line 468: Käpylän kirjastossa kokoontui 1950-luvulla Urania-piiri, jossa keskusteltiin filosofiasta ja kirjallisuudesta. Kirjailija Lassi Nummi, sinäkin osallistuit siihen. Miten se kaikki sai alkunsa?
xxx/ellauri128.html on line 476: Saarnio väitteli filosofian tohtoriksi 1937, väitöskirja Untersuchungen zur symbolischen Logik I käsitteli merkkien ja merkityssuhteiden logiikkaa. Hän työskenteli Tampereen kaupunginkirjaston johtajana 1939–1940 ja sen jälkeen Helsingin kaupunginkirjaston johtajana 1940–1963. Saarnio toimi myös Helsingin yliopiston logiikan dosenttina 1945–1966 ja hän sai professorin arvonimen 1957. Eläkkeelle jäätyään Saarnio toimi vielä Bonnin yliopiston vierailevana filosofian professorina 1964–1966 ja Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan filosofian historian luennoitsijana 1967–1969.
xxx/ellauri128.html on line 492: Maurice Bedel, né le 30 décembre 1883 à Paris et mort le 15 octobre 1954 à La Genauraye à Thuré (Vienne)1, est un écrivain, essayiste et journaliste français. Aika lailla Urpo Harvan näköinen. Docteur en médecine, la thèse de Maurice Bedel est consacrée aux obsessions périodiques et se tourne vers la psychiatrie. Il publie ses premiers poèmes sous le pseudonyme de Gabriel Senilis : Le Cahier de Phane. Couronné par le prix Goncourt en 1927 pour son premier roman Jérôme 60° latitude nord, il est élu en 1948 président de la Société des gens de lettres.
xxx/ellauri128.html on line 497: In 1959, Ciardi published a book on how to read, write, and teach poetry, How Does a Poem Mean?, which has proven to be among the most-used books of its kind.
xxx/ellauri128.html on line 499: Alain Resnais [alɛ̃ ʁɛnɛ]n 1 est un réalisateur français, également scénariste et monteur, né le 3 juin 1922 à Vannes (Morbihan) et mort le 1er mars 2014 à Neuilly-sur-Seine (Hauts-de-Seine). Réalisateur d'Hiroshima mon amour (1959) et de L'Année dernière à Marienbad (1961), Alain Resnais est rapidement considéré comme l'un des grands représentants du Nouveau cinéma (Nouvelle Vague) et comme un des pères de la modernité cinématographique européenne à l'instar de Roberto Rossellini, Ingmar Bergman et Michelangelo Antonioni dans sa manière de remettre en cause la grammaire du cinéma classique et de déconstruire la narration linéaire.
xxx/ellauri128.html on line 501: Karl Murdock Bowman (November 4, 1888 – March 2, 1973) was a pioneer in the study of psychiatry. From 1944 to 1946 he was the president of the American Psychiatric Association. His work in alcoholism, schizophrenia, and homosexuality is particularly often cited. In 1953, in "The Problem of Homosexuality," co-authored with Bernice Engle, he argued for multiple causes, including genetics, but proposed that castration be studied as a cure. However, in 1961 he appeared in the television documentary The Rejected presenting the viewpoint that homosexuality is not a mental illness and should be legalized.
xxx/ellauri128.html on line 510: Charles Bukowski julkaisi ensimmäiset novellinsa 1940-luvulla ja varhaisimman runokirjansa vuonna 1959. Bukowskin tunnetuin romaani on vuonna 1971 julkaistu Postitoimisto. Hänen tuotantonsa on pitkälti omaelämänkerrallista, ja kuvaa usein alkoholisteja, huumeidenkäyttäjiä, rikollisia, prostituoituja ja muita yhteiskunnan syrjäytyneitä. Bukowskista tuli jo 1960-luvulla kaikkien ulkopuolisten sankari, jota useat kirjallisten piirien tunnetut hahmot, kuten Sartre ja Genet, ylistivät.
xxx/ellauri128.html on line 524: Robert von Ranke Graves (24 July 1895 – 7 December 1985) was a British poet, historical novelist, critic, and classicist. His father was Alfred Perceval Graves, a celebrated Irish poet and figure in the Gaelic revival; they were both Celticists and students of Irish mythology. Graves produced more than 140 works in his lifetime. His poems, his translations and innovative analysis of the Greek myths, his memoir of his early life—including his role in World War I—Good-Bye to All That, and his speculative study of poetic inspiration, The White Goddess, have never been out of print.
xxx/ellauri128.html on line 552: Après la guerre apparaissent les Pièces brillantes qui jouent sur la mise en abyme du théâtre au théâtre (La Répétition ou l´Amour puni en 1947, Colombe en 1951), puis les Pièces grinçantes, comédies satiriques comme Pauvre Bitos ou le Dîner de têtes (1956). Dans la même période, Jean Anouilh s´intéresse dans des Pièces costumées à des figures lumineuses qui se sacrifient au nom du devoir : envers la patrie comme Jeanne d´Arc dans L´Alouette (1953) ou envers Dieu comme Thomas Becket (Becket ou l´Honneur de Dieu en 1959). Le dramaturge a continué dans le même temps à servir le genre de la comédie dans de nombreuses pièces où il mêle farce et ironie (par exemple Les Poissons rouges ou Mon père ce héros en 1970) jusque dans les dernières années de sa vie.
xxx/ellauri128.html on line 574: Risto Olavi Rasa (s. 29. huhtikuuta 1954 Helsinki) on suomalainen runoilija, ammatiltaan kirjastonhoitaja. Hän kirjoittaa lyhyitä, naivistisen avoimia ja arkisen lämpimiä runoja luonnosta, kodin piiristä ja rakkaudesta. Rasa tunnetaan erityisesti luontolyyrikkona. Jo esikoisteoksellaan Metsän seinä on vain vihreä ovi (1971) Rasa saavutti suurta suosiota. Sen julkaistessaan hän oli vain 17-vuotias ja kävi koulua Vaasassa. Hänen runojaan alkoivat lukea sellaisetkin, jotka eivät ennen olleet välittäneet runoista. Wiffin vaimon nimi oli Rasa. Muttei Risto. Risto Alapuro on julkaissut jonkun neuvostovastaisen muistelman vaihtarivuodelta 1990-1991.
xxx/ellauri128.html on line 578: Hannu Salakka (6. tammikuuta 1955 Sääminki – 9. elokuuta 2003 Kangasniemi) oli suomalainen kirjailija. Hän tuli tunnetuksi ennen kaikkea runoilijana. Salakka tuli suomalaiseen kirjallisuuteen 1974 runokokoelmalla Muuttolintumaisemaa. Kuollessaan hän asui Kangasniemellä ja oli vapaa kirjailija. Simo Silakka on LinkedInissä Puollustusvoimien toimitusjohtaja. Raimo Vormisto (s. 1968 Hervannassa), on tunnettu suomalainen urheiluvalmentaja ja humpuukimestari. Hänen epäillään esimerkiksi sekaantuneen ratkaisevalla tavalla Lahden doping-skandaaliin vuonna 2001. Vormiston tunnetuin valmennettava on tamperelainen monitoimiatleetti Timo Silakka. Vormisto on isomahainen ja käyttää punaista tuulipukua. Vormiston lempiruoka on hernekeitto. Vormisto on antanut lukuisia katsojia ärsyttäneitä tv-lausuntoja, joista useimmat ovat alkaneet sanoilla: "Kattos ny poika", ja päättyneet siihen kun Vormisto loukannut itsensä, tullut esimerkiksi tyrmätyksi potkunyrkkeilyottelussa Oliver Panisia ja Pekka Siitointa vastaan. Vormisto on tunnettu huijari, hän väittää olevansa Suomen mestari pituushypyssä, mutta Espoon hovioikeudessa esitettyjen videonauhureiden perusteella Vormisto kaatui pyllylleen puolen metrin hypyn jälkeen. Lisäksi hänet hylättiin dopingin ja huumesekoilujen vuoksi. Vormiston todettin vetäneen valkoista jauhetta nenäänsä ennen useita urheilusuorituksia, kuten sadan metrin seiväshyppyä ja basehyppyä Hannu Jortikan katolta. Vormisto onkin todettu suurhuijariksi ja istuu tällä hetkellä Tyrvääläisessä kaljabaarissa.
xxx/ellauri128.html on line 580: Timo Tapani Pusa (9. lokakuuta 1951 Kotka – 9. syyskuuta 1996 Kotka) oli suomalainen kirjailija. Pusa kuvaa teoksissaan hyvin intensiivisesti ja realistisesti merimiesten ja muiden kotikaupunkinsa vähäosaisten ihmisten kuten prostituoitujen ja köyhien tehdastyöläisten elämää. Teoksille on ominaista syvä ymmärtämys vähäosaisia ihmisiä kohtaan. Vaikka hän aloitti kirjailijanuransa kahdella runokokoelmalla, hänen läpimurtoteoksekseen tuli romaani Tatuoitu sydän, joka kertoo nuoresta merimiehestä. Pusa lähti itse merille viisitoistavuotiaana ja seilasi noin viisi vuotta muun muassa tankkereissa. Hän asui Kotkassa. Hänen veljensä Juhani Pusa (1948–2009) pusasi muun muassa romaanin Vitun maku. Pian Timo Pusan kuoltua kotkalaiset kirjallisuudenystävät istuttivat ”Timo Pusan puun”, jonka varttuminen symboloi sitä, kuinka kauas menneisyyteen Pusan edustama kotkalaisuus häviää. Jope Ruonansuu vainaja (s. 1964) tais olla Kotkasta? Eipäs vaan Kemistä, perslävestä jonne johtaa tuliterä nelikaistainen moottoritie koko matkan Kempeleeltä. Terviisiä Kotkasta, käskivätten pyllyyn potkasta. Terviisiä Mikkelistä, käskivät vetää kikkelistä.
xxx/ellauri128.html on line 582: Jean Rostand, né le 30 octobre 1894 à Paris (17e arrondissement) et mort le 4 septembre 1977 à Ville-d´Avray (Hauts-de-Seine), était un écrivain, moraliste, biologiste, historien des sciences et académicien français. Très intéressé par les origines de la vie, il étudie la biologie des batraciens (grenouilles, crapauds, tritons et autres), la parthénogenèse, l´action du froid sur les œufs, et promeut de multiples recherches sur l´hérédité. Avec conviction et enthousiasme, il s´efforce de vulgariser la biologie auprès d´un large public (il reçoit en 1959 le prix Kalinga de vulgarisation scientifique) et d´alerter l´opinion sur la gravité et des problèmes humains qu´elle pose. Considérant la biologie comme devant être porteuse d´une morale, il met en garde contre les dangers qui menacent les humains lorsqu´ils jouent aux apprentis sorciers, comme les tenants de l´eugénisme. Toutefois, Rostand soutient une forme d´« eugénisme 'positif' », approuvant certains écrits d´Alexis Carrel et la stérilisation des personnes atteintes de certaines formes graves de maladies mentales, ce qui fut rapproché, après la guerre, de la loi nazie de 1933, et lui fut reproché dans un contexte où l´eugénisme est une idéologie encore répandue avec des auteurs comme Julian Huxley, premier directeur de l´UNESCO (1946-1948).
xxx/ellauri128.html on line 584: Sir Julian Sorell Huxley FRS (22 June 1887 – 14 February 1975) was an English evolutionary biologist, eugenicist, and internationalist. He was a proponent of natural as well as unnatural selection, and a leading figure in the mid-twentieth century modern synthesis. He was secretary of the Zoological Society of London (1935–1942), the first Director of UNESCO, a founding member of the World Wildlife Fund, the president of the British Eugenics Society (1959-1962), and the first President of the British Humanist Association. Huxley came from the Huxley family on his father´s side and the Arnold family on
xxx/ellauri128.html on line 596: Max Ernst (2 April 1891 – 1 April 1976) was a German (naturalised American in 1948 and French in 1958) painter, sculptor, graphic artist, and poet. A prolific artist, Ernst was a primary pioneer of the Dada movement and surrealism. He had no formal artistic training, but his experimental attitude toward the making of art resulted in his invention of frottage—a technique that uses pencil rubbings of objects as a source of images—and grattage, an analogous technique in which paint is scraped across canvas to reveal the imprints of the objects placed beneath. He is also noted for his novels consisting of collages. Vitun tuhertaja. Onko hölmömpää kuin noi Maxin älynväläyxet? Se on yhtä puupää kuin Wolfram Rothin isäpuoli Ernst Rüdiger. Turmiolan Hannu on kyllä raapinut aforismikasaansa ihan pahnanpohjatkin. Oscar Wilden turauxet puolestaan on tyypillistä homopetteröintiä.
xxx/ellauri128.html on line 603: The teachings of George Ivanovitch Gurdjieff played an important role in Anderson's life. Anderson met Gurdjieff in Paris and, together with Leblanc, began studies with him, focusing on his original teaching called The Fourth Way. Along with Katherine Mansfield and Jane Heap, she remains one of the most noted institutees of Gurdjieff´s, Institute for the Harmonious Development of Man, at Fontainebleau, near Paris, from October 1922 to 1924. Anderson studied with Gurdjieff in France until his death in October 1949, writing about him and his teachings in most of her books, most extensively in her memoir, The Unknowable Gurdjieff. By 1942 her relationship with Heap had cooled. Anderson sailed for the United States. Jane Heap had moved to London in 1935, where she led Gurdjieff study groups until her death in 1964. With her passage paid by Ernest Hemingway, Anderson met on the voyage Dorothy Caruso, widow of the singer and famous tenor Enrico Caruso. The two began a romantic relationship, and lived together until Dorothy´s death in 1955. Anderson returned to Le Cannet, and there she died of emphysema on October 19, 1973.
xxx/ellauri128.html on line 627: Ellen Niit (sünninimi Ellen Hiob, kodanikunimi 1949–1958 Ellen Niit, 1958. aastast Ellen Kross; 13. juuli 1928 – 30. mai 2016) oli eesti kirjanik ja tõlkija. Ellen Niit sündis Tallinnas. Ta õppis Tallinnas, Tapal 1938–1943, Tallinna 4. Keskkoolis 1943–1947, Tartu Ülikooli keeleteaduskonnas eesti keelt ja kirjandust 1947–1952 ja Tartu Ülikooli aspirantuuris eesti lastekirjanduse alal 1952–1956. Ta töötas Tallinna Kirjanike Liidu luulekonsultandina 1956–1961, Eesti Televisiooni mittekoosseisulise toimetajana 1961–1963. Alates aastast 1963 oli Ellen Niit vabakutseline kirjanik.
xxx/ellauri129.html on line 55: Jungin "peetee" Antonia Wolff (1888–1953, genannt «Toni») oli sen wichtigste Mitarbeiterin und Geliebte, Kallen Zweitfrau, joka roikkui Kallen sepaluxessa eikä hellittänyt (ei Emmakaan (1885-1955), jonka kanssa Kallella oli liuta lapsia ja joka kirjoitti puhtaaxi sen paasauxet). Ihre bekannteste Veröffentlichung war ein Essay über die vier «Typen» oder Aspekte der weiblichen Psyche: die Amazone, die Mutter, die Hetaira und die Mediale Frau. Jungista tuli AÄGP:n arkkiterapeutti Kretschmerin luovuttua leikistä. Jung ei ollut ize ilminazi mutta (varmaan Freudille vielä kiukkuisena) puhui Deutsche Geististä ja JudenArzteista. Wotanin arkkityyppi ei Jungin mukaan siedä koukkunokkia. Jungin keikkuminen naziaidalla ei onnistunut: "Ich bin ausgerutscht", se sanoi jälkeenpäin. Emma veti pitemmän korren kuin Nummer 2, joka ehti kuolla 3v ennemmin vaikka oli 3v nuorempi. Mutta Kalle ize eli vielä pitkään molempien kuoltua! Aika juurakko.
xxx/ellauri129.html on line 300: Riku Korhosen (s. 1972) romaanissa Emme enää usko paraan, uskomme rahaan on päähenkilöinä kaksi pariskuntaa: Eero ja Aino tyttärineen, Lari ja Eeva. Kirjan ensimmäiset pari sataa sivua kuvataan pariskuntien elämää Turun seudulla, Ispoisten omakotitaloalueella. Matti Samuel Mäkelä, suomalainen esseisti ja kirjailija arvosteli Rikun Finlandiaehdokkaan Hesariin. Kirjailija Matti Mäkelä kuoli 2019 – ”Hän painoi päänsä tyynyyn ja veti vii-mei-set hen-gen-ve-ton-sa”. – Hän oli sanonut, että pyörryttää, sisar kertoo Ilkalle ja Pohjalaiselle. Matti sairasti maxasyöpää. Mäkelä oli syntynyt vuonna 1951 Etelä-Pohjanmaalla. Mäkelä kasvoi lestadiolaisessa perheessä, jossa oli kova kuri mutta salliva ilmapiiri, kunhan tytöt tuli tehdyiksi. Para on suomalaisessa ja ruotsalaisessa kansanperinteessä tunnettu talon haltija, jonka tehtävä oli talon ja omistajansa auttaminen ja varallisuuden kasvattaminen.
xxx/ellauri129.html on line 320: Korhonen rakensi ensimmäiset kaukoputkensa lapsena 1950-luvulla, jolloin avaruuden tutkimus eli alkuaikaansa, babylonialaisten tihrustellessa taivaalle ilman silmälaseja. Pian hän oli jo hionut valmiiksi ensimmäisen oman peilikaukoputkensa. Hän aloitti avaruusalan opinnot ja meni myöhemmin tähtitieteilijäksi Tuorlan observatorioon, jossa hän keskittyi avaruusoptiikan tutkimusalaan. Korhosen ensimmäinen suuri toimeksianto oli 2,5-metrisen peilin valmistus yhteispohjoismaiseen NOT (Nordic Optical Telescope) -observatorioon, joka sijaitsee La Palmalla Kanariansaarilla. La Palmalla on lisäksi kaksi muuta hänen tekemäänsä peiliä ja maailman suurimmalla linssiobjektiivilla varustettu aurinkoteleskooppi. Yksi peili on myös Etelä-Amerikan Chilessä, ja myös kiertoradalla on yksi jo ennen Herschelin sinne saapumista
xxx/ellauri129.html on line 457: Jumalinen Olli Jalonen (1954) Hämeenlinnasta on ainoana saanut 2 Finlandiaa. Jalosen väitöskirjan aiheena 2006 oli Hitaasti kudotut nopeat hetket. Kirjoittamisen assosiaatiosta 1900-luvun suomalaisessa proosassa. Olli on hidas. Sen vaimo Riitta Jalonen Kuusjärveltä on melkisten yhtä etevä mutta ryöpsähtelevä.
xxx/ellauri129.html on line 459: Kurkista kirjailijaparin kotielämään: muminaa, mökötystä ja ryöpsähtelyä. Aamuyöllä Riitta Jalonen (1954) herää rapinaan. Ollihan se siinä, makuuhuoneen lattialla, pyllistyneenä arabialaiseen rukousasentoon. Olli lopettaa itämaisen hartaushetkensä ja kömpii puoliveteisenä peiton alle. Tämän keltaisen, hämeenlinnalaisen puutalon hetekaan hän on nuukahtanut lapsesta asti. Narisuta hetekata.
xxx/ellauri129.html on line 717: Meredith sai vuonna 1905 kuningas Edvard VII:n myöntämän Order of Merit -ansiomerkin. Vau! Meredithin tekstejä on antologiassa Maailmankirjallisuuden kultainen kirja. Englantilaisen kirjallisuuden kultainen kirja (WSOY 1933). Eikai ne vaan ole Vaakun kokoamia? Maailmankirjallisuuden kultainen kirja on 7-osainen suomalainen kirjallisuusantologia, joka julkaistiin vuosina 1930–1954. Teossarjaan koottiin näytteitä maailmankirjallisuudesta. Sarjan päätoimittajina olivat Rafael Koskimies ja Martti Haavio, ja teoksen kustansi WSOY. Nojaa, yhtä toxisia setämiehiä.
xxx/ellauri130.html on line 174: 95733" data-nimi="Marcion of Sinope">Marcion of Sinope (/ˈmɑːrʃən, -ʃiən, -siən/; Greek: Μαρκίων [note 1] Σινώπης; c. 85 – c. 160) was an early Christian theologian, an evangelist, and an important figure in early Christianity.Marcion preached that the benevolent God of the Gospel who sent Jesus Christ into the world as the savior was the true Supreme Being, different from and opposed to the malevolent demiurge or creator god, identified with the Hebrew God of the Old Testament. He considered himself a follower of Paul the Apostle, whom he believed to have been the only true apostle of Jesus Christ, a doctrine called Marcionism. Marcion published the earliest extant fixed collection of New Testament books, making him a vital figure in the development of Christian history.[citation needed] Early Church Fathers such as Justin Martyr, Irenaeus, and Tertullian denounced Marcion as a heretic, and he was excommunicated by the church of Rome around 144. He published the first known canon of Christian sacred scriptures, which contained ten Pauline epistles (the Pastoral epistles weren't included) and a shorter version of the Gospel of Luke (the Gospel of Marcion). This made him a catalyst in the process of the development of the New Testament canon by forcing the proto-orthodox Church to respond to his canon. Varmaan Marcion oli sitten yhtä persepää kuin Puovoli.
xxx/ellauri130.html on line 549: Alfred Austin P.L. (30 May 1835 – 2 June 1913) was an English poet who was appointed Poet Laureate in 1896, after an interval following the death of Tennyson, when the other candidates had either caused controversy or refused the honour. It was claimed that he was being rewarded for his support for the Conservative leader Lord Salisbury in the General Election of 1895. Austin´s poems are little-remembered today, his most popular work being prose idylls celebrating nature. Austin oli aika lailla Unlucky Alfin näköinen. Bugger it. With my luck, they nominate me as Poet Laureate. Austin was caricatured as "Sir Austed Alfrin" by L. Frank Baum in his 1906 novel John Dough and the Cherub. He was also the subject of a Vanity Fair cartoon by Spy published on 20 February 1896.
xxx/ellauri130.html on line 767: Paul Claudel, né le 6 août 1868 à Villeneuve-sur-Fère (Aisne), et mort le 23 février 1955 à Paris, est un dramaturge, poète, essayiste et diplomate français, membre de l´Académie française. Il est le frère de la sculptrice Camille Claudel. Paul est le frère cadet de Louise Claudel, pianiste, née en 1866, et de la sculptrice Camille Claudel, laquelle réalisera en 1884 son buste « en jeune Romain »
xxx/ellauri137.html on line 451: (New York: Pantheon Books, 1952)
xxx/ellauri137.html on line 492: (Fresno, CA: Academy Library Guild, 1954)
xxx/ellauri137.html on line 532: (Mt Vernon, NY: Peter Pauper Press, 1958)
xxx/ellauri137.html on line 697: Tartuin vaihtelunhaluisena Sujata Masseyn rikosromaaniin (tai dekkariin) nimeltä Rei Shimuran ensimmäinen tapaus. Jonkun Rein olen joskus lukenut, vaikka tämän, en muista. Tämä on, usko tai älä, Rein ensimmäinen tapaus. Viimeinen tapaus käsitellään albumissa 957">176.
xxx/ellauri137.html on line 702: Lord Shimura is possibly named after Japanese actor Takashi Shimura ( 志村 喬) who is noteworthy for his appearances in 21 of 30 films by Japanese director Akira Kurosawa (more than any other actor) including Rashomon (1950), Seven Samurai (1954) and Throne of Blood (1957).
xxx/ellauri138.html on line 74: Rohn became a college dropout after just one year and started his professional life by working as an evil human resource manager for department store Sears. Around this time, a friend invited him to a lecture given by famous entrepreneur John Earl Shoaff. In 1955, Rohn joined Shoaff's direct selling business AbundaVita as a distributor.
xxx/ellauri138.html on line 76: In 1957, Rohn resigned his distributorship with AbundaVita and joined Nutri-Bio, another direct selling company. It was at this point that the company's founders, including Shoaff, started to mentor him. After this mentorship, Rohn built one of the largest organizations in the company. In 1960 when Nutri-Bio expanded into Canada, Shoaff and the other founders selected Rohn as a vice president for the organization.
xxx/ellauri138.html on line 103: T. Harv Eker (born June 10, 1954) is an author, businessman and motivational speaker known for his theories on wealth and motivation. He is the author of the book Secrets of the Millionaire Mind published by HarperCollins.
xxx/ellauri138.html on line 206: Wylie applied engineering principles and the scientific method quite broadly in his work. His novel The Disappearance (1951) is about what happens when everyone suddenly finds that all members of the opposite sex are missing (all the men have to get along without women, and vice versa). The book delves into the double standards between men and women that existed prior the women's bowel movement of the 1970s, exploring the nature of the relationship between men and women and the issues of women's rights and homosexuality.
xxx/ellauri138.html on line 210: In 1941, Wylie became Vice-President of the International Game Fish Association, and for many years was responsible for writing IGFA rules and reviewing world record claims. Wylie's 1954 novel Tomorrow! dealt graphically with the civilian impact of thermonuclear war to make a case for a strong Civil Defense network in the United States, as he told the story of two neighboring cities (one prepared, one unprepared) before and after an attack by missile-armed Soviet bombers.
xxx/ellauri138.html on line 211: An article Wylie wrote in 1951 in The Saturday Evening Post entitled "Anyone Can Raise Orchids" led to the popularization of this hobby—not just the rich, but gardeners of every economic level began experimenting with orchids.
xxx/ellauri138.html on line 267: Roth also gave Bailey copies of two self-published manus, "Notes to my Biographer," a 295-page rebuttal of his ex-wife Memoirs of Claire Bloom in 1996, and "Notes on a Slander-Monger", a response to the notes and interviews Miller had compiled.
xxx/ellauri138.html on line 277:95c36dbf1345fcba2e62354f" width="50%" />
xxx/ellauri139.html on line 184:
954" width="50%" />
xxx/ellauri139.html on line 821: Dostoon liittyvien kliseiden viidakossa alkoi kiinnostaa mixi Ippolitin välttämätön selitys (s. 597/954) entitled “A Necessary Explanation” to Myshkin, Nastasya, and Rogozhin, and many others at a party at Lebedev’s dacha. oli jenkkioppaan mielestä 'rambling, self-absorbed, nihilistic speech'.
xxx/ellauri139.html on line 1092: Théophile Gautier consacre un poème 950" data-poet="Gautier">d’Émaux et Camées
xxx/ellauri148.html on line 207: R. Y’hoshu’a ben Levi once found Elijah standing at the entrance of the cave or R. Shim’on ben Yohai…He asked him: “When will the Messiah come?” He said to him: “Go, ask him himself” “And where does he sit? “At the entrance of the city [of Rome]” “And what are his marks?” “His marks are that he sits among the poor who suffer of diseases, and while all of them unwind and rewind[the bandages of all their wounds] at once, he unwinds and rewinds them one by one, for he says, ‘Should I be summoned, there must be no delay.’” R. Y’hoshu’a went to him and said to him; “Peace be unto you, my Master and Teacher!” He said to him: “Peace unto you, Son of Levi!” He said to him: when will the Master come?” He said to him: “Today.” R. Y’hoshu’a went to Elijah, who asked him; “What did he tell you?” R. Y’hoshu’s said “[He said to me:] Peace be unto you, Son of Levi!” Elijah said to him: “[By saying this] he assured the World to Come for you and your father.” R. Y’hoshu’a then said to Elijah: “The Messiah lied to me, for he said ‘today I shall come,’ and he did not come.” Elijah said: “This is what he told you: 'Today', If you but hearken to His voice’ (Ps. 95:7) (Babylonian Talmud Sanhedrin 98a)[12]
xxx/ellauri148.html on line 292: In 1952 and 1960–61 a number of Bar Kokhba´s letters to his lieutenants were discovered in the Judaean desert.
xxx/ellauri149.html on line 74: Hulppeat 95 prosenttia leluista ei olisi täyttänyt Euroopan asettamia vaatimuksia. 45 prosenttia leluista oli suoraan vaarallisia lapselle.
xxx/ellauri149.html on line 76: Myös elektroniikan osalta luvut olivat karuja: 95 prosenttia elektroniikkarojuista ei pääsisi Euroopassa ikinä kauppoihin, ja 90 prosenttia niistä oli tavalla tai toisella vaarallisia.
xxx/ellauri149.html on line 88: Esa Jouni Olavi Saarinen (s. 27. heinäkuuta 1953 Hyvinkää) on suomalainen filosofi, yritysvalmentaja ja kirjailija. Saarinen oli vuodesta 2002 systeemitieteiden, soveltavan filosofian ja luovan ongelmanratkaisun professorina Teknillisessä korkeakoulussa (Aalto-yliopisto), ja hän jäi eläkkeelle kesällä 2021. Saarinen on ollut tunnettu julkisena keskustelijana, suosittuna luennoitsijana ja filosofian oppikirjojen tekijänä.
xxx/ellauri149.html on line 94: Yritysmaailmassa Saarinen on toiminut muun muassa Nokian ja Marimekon valmentajana ja konsulttina. Saarinen on mukana myös Ensio Miettisen perustaman Enston hallituksessa. Yksi työmuoto on vuodesta 1995 lähtien ollut Pafos-seminaari, jossa eritaustaiset ihmiset pohtivat elämänkäsitystään Saarisen johdolla. Saarinen sijoittui yhdeksänneksi Suomen Thinkers 20 -listalla Nordic Business Report -lehden valitessa Suomen suurimpia bisnesajattelijoita elokuussa 2012.
xxx/ellauri149.html on line 141: Miettinen, Ensio & Saarinen, Esa: Muutostekijä. Helsinki: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16376-7.
xxx/ellauri149.html on line 142: Harisalo, Risto & Miettinen, Ensio: Luottamuspääoma (Trust Capital). Yrittäjyyden kolmas voima. Tampere: Tampere University Press, 1995. ISBN 951-44-3840-X.
xxx/ellauri149.html on line 143: Harisalo, Risto & Miettinen, Ensio: Vastuuyhteiskunnan peruslait. Tampere: Tampere University Press, 1995. ISBN 951-44-3771-3.
xxx/ellauri149.html on line 144: Harisalo, Risto & Miettinen, Ensio: Klassinen liberalismi. Tampere: Tampere University Press, 1997. ISBN 951-44-4119-2.
xxx/ellauri149.html on line 279: Iisa ja Valde teki tähän tarkoituxeen ison kiven päällä vaakaa 1951. Nykyinen emerituspölkkypää oli vasta pilke 50-luvun nuorten hyvinkääläisten perssilmässä. Pikkuruinen klapi. Vaaka myöhästyi 1,5 vuodella, tulikin leobarditäpläinen salonkileijona.
xxx/ellauri149.html on line 550: Kirsti ja Jorma Paakkanen avioituivat keväällä 1952. Kirstin vanhemmatkin olivat tyytyväisiä tyttärensä valintaan, sillä Jorma oli sivistynyt, eikä hän ryypännyt. Kirsti on ollut pakkasessa 6 viikkoa. Hän testamenttasi koko omaisuutensa säätiölle. Säätiön ensisijaisena tarkoituksena on ”taideteollisuuden ja taloustieteiden sekä suomalaisen muotoilun kehittäminen ja kansainvälistämisen edistäminen ja näiden alueiden opetuksen edistäminen ja tukeminen”.
xxx/ellauri154.html on line 73: Pyylevän ja pyllynruman Gonorrhén rivot lastut saivat 95">miesmäisen George Sandin kuohuxiin. Sandin kuoharia lipittivät Musset nuorena ja Flaubert vanhana. Andre Maurois toimi molempien elämäkerturina, pitäisikö lukea. Elsassin juutalainen Herzog ei tainnut kyllä olla mikään huumormies. Sen perhe oli seinäverkon kutojia. Herttuasta tuli maailmansodan jälkeen huono kuningas. Se oli vähän tollanen sakkolihan mezästäjä kuin Valesnesin herra. Munasäkillä on kyllä sana hallussa, sitä ei käy kieltäminen:
xxx/ellauri154.html on line 201: 9537">Godard´s toxicity
xxx/ellauri154.html on line 243:95/c78695333fb07110d84bcebe8d4b3933.jpg" width="100%" />
xxx/ellauri157.html on line 300: Minun äiti 95v ei laita palasokeria, vaan keittää lanttusiivuja vedessä, johon on lisännyt hieman sokeria. Silti se on eri pahaa.
xxx/ellauri157.html on line 386: 95" data-poet="Rodriquez">Sugar man
xxx/ellauri157.html on line 477: Martin Buberin Minä-Sinä-filosofia perustuu jaolle kahdenlaisiin maailmassa vallitseviin suhteisiin: Minä-Sinä ja Minä-Se. Näitä suhteita Buber kutsuu nimityksellä "perussanapari". Puhe perussanapareista viittaa suhteen kielelliseen perustaan: suhde syntyy kielessä ja elää siinä. Kieli on Buberille jotain subjektiivisuuden ylittävää, ja ”kieli ei ole ihmisessä, vaan ihminen kielessä”. (Buber, M., Die Schriften über das dialogische Prinzip, Heidelberg, 1954. 21:49). Perussanat määrittelevät ihmisen olemista, ja Buberin mukaan ihmisen maailma on kaksitahoinen tämän kommunikaation kaksitahoisuuden mukaisesti. Buberille ei myöskään ole minuutta irrallaan perussanojen määrittelemistä sosiaalisista suhteista: on vain perussanan Minä-Sinä Minä tai perussanan Minä-Se Minä.
xxx/ellauri165.html on line 163: Belief in the ascension of Mary into heaven became Catholic doctrine in 1950. Pope Pius XII then declared that Mary
xxx/ellauri165.html on line 404:954b5b63a4b6e38b9fc282f1ad489.jpg" height="200px" />
xxx/ellauri165.html on line 533: 9579" data-nimi="Assisilainen Fransiskus">Giovanni Francesco di Bernardone, "Jumalan pieni köyhä", ("Poverello", taiteilijanimeltään Franciscus Assisilainen) (1181 tai 1182 – 3. lokakuuta 1226) oli italialainen munkki, diakoni ja saarnaaja. Hän perusti fransiskaanisen veljeskunnan. Franciscusta kunnioitetaan katolisuudessa, vanhakatolisuudessa, anglikaanisuudessa ja luterilaisuudessa. Paavi Gregorius IX julisti hänet pyhimykseksi 16. heinäkuuta 1228. Franciscus Assisilaisen pyhimyskalenterin mukainen muistopäivä on 4. lokakuuta, joka on myöhemmin hänen vuokseen otettu myös kansainväliseksi eläinten päiväksi. Hän on eläinten, ympäristön, eläintarhojen, tulen, perheiden, yksin kuolemisen, kauppiaiden, rauhan, Italian, Assisin, New Mexicon ja Kansasin suojeluspyhimys. Pyhimyksen symboleita ovat muun muassa linnut ja eläimet, stigmata, piikkikruunu, kalat, pääkallo, susi ja tuli. Franciscusta pidetään yhtenä stigmaatikoista ja ennen hänen stigmataansa juhlistettiin erikseen 17. syyskuuta. Pyhimyksen mukaan on myös nimetty basilika tämän kotikaupungissa Assisissa eli Pyhän Fransiskuksen basilika (italiaksi Basilica di San Francesco d´Assisi). Pyhän Franciscuksen mukaan on perustettu useita katolisia sääntökuntia: Congregatio Fratrum Adunationis Tertii Regularis Ordinis Sancti Francisci (S.A), Congregatio Fratrum Franciscanorum Immaculatae (F.I.), Ordo Fratrum Minorum (O.F.M.), Ordo Fratrum Minorum Capuccinorum (O.F.M. Cap.) ja Ordo Fratrum Minorum Conventualium (O.F.M. Conv.). Hänen nimeään kantaa myös argentiinalainen 13. maaliskuuta 2013 valittu paavi Benedictus XVI:n vasemmistolainen seuraaja 266. paavi Franciscus.
xxx/ellauri165.html on line 668: Annihilationism is directly related to the doctrine of Christian conditionalism, the idea that a human soul is not immortal unless it is given eternal life. The belief in annihilationism has appeared throughout Christian history and was defended by several Church Fathers, but it has often been in the minority. The Church of England´s Doctrine Commission reported in 1995 that Hell may be a state of "total non-being", not eternal torment.
xxx/ellauri166.html on line 287: Im Herbst 1940 meldete sich Deutscher zur polnischen Exilarmee unter der Führung von Władysław Sikorski, die in Schottland Militärbasen unter eigener Souveränitat hatte. Er wurde dort als verdächtige Person in ein von der polnischen Exilregierung unterhaltenes Internierungslager geschickt, in dem überwiegend politisch Verdächtige, Homosexuelle und Juden interniert waren. Laut Deutschers Biographen Ludger Syré sei das Lager Ladybank bei Kircaldy „kein eigentliches Straflager“ gewesen, allerdings sei beabsichtigt gewesen, ihn als „gefährlichen roten Rebellen“ „ruhig zu halten“ und man ließ „ihn schwere Munitionskisten schleppen“. Deutscher nutzte den Lageraufenthalt zum Erlernen der englischen Sprache und richtete im Lager einen „Übersetzerdienst“ für die Organisation neuester Nachrichten ein. 1949 veröffentlichte er seine Stalin-Biographie, die in 12 Sprachen übersetzt wurde. 1954 bis 1963 erschien sein Hauptwerk, die dreibändige Biographie Trotzkis.
xxx/ellauri166.html on line 384: 95">Rashi and the tosaphists
xxx/ellauri166.html on line 499: Hall and his followers went to extreme lengths to keep any gossip or information that could tarnish his image from being publicized, and little is known about his first marriage, on 28 April 1930, to Fay B. deRavenne, then 28, who had been his secretary during the preceding five years. The marriage was not a happy one; his friends never discussed it, and Hall removed virtually all information about her from his papers following her suicide on 22 February 1941. Following a long friendship, on 5 December 1950, Hall married Marie Schweikert Bauer (following her divorce from George Bauer), and the marriage, though stormy, was happier than his first for Marie Schweikert Bauer Hall died April 21, 2005, 15 years after Manly.
xxx/ellauri166.html on line 502: Hänen ensimmäiset julkaisunsa koostuivat kahdesta pienestä kirjasesta, Korkean papin rintaliivit (1920) ja Skeboja ja käärmeitä. Vuosina 1921-1923 hän kirjoitti kolme kirjaa: Liekkialokkaat julkaistiin lokakuussa 1922, Yxinäisten käsitöitä julkaistiin vuonna 1922 ja Vapaamuurarien hukkuneet avaimet julkaistiin maaliskuussa 1923. Hallista tuli muuten vapaamuurari vasta vuonna 1954, yli kolmekymmentä vuotta tämän kirjan ensimmäisen julkaisemisen jälkeen, kun ne avaimet löytyivät. Senjälkeen Manlystä tuli ihan huippu vapaamuurari. Ettei vallan ollut illuminaati sekin! Lisää kamalia saarnaajia albumissa 169.
xxx/ellauri167.html on line 70:
xxx/ellauri167.html on line 71:
xxx/ellauri167.html on line 90: Gustav Davidson (Warsaw, Poland, 1895 – New York City, 6 February 1971) was an American poet, writer, and publisher. He was one time secretary of the Poetry Society of America. Gustav Davidson was born on December 25, 1895, in Warsaw, Poland. In the wake of anti-Jewish pogroms in Poland, his family fled to the United States, settling in New York City in 1907. Davidson received bachelor's and master's degrees at Columbia University in 1919 and 1920 respectively. He worked for the Library of Congress between 1938 and 1939 and became executive secretary of the Poetry Society of America from 1949 to 1965 (after which he was elected executive secretary emeritus).
xxx/ellauri167.html on line 201: Ei vittu näitä leffojakin on ainaskin 2, toinen aivan hirveä pukudraama vlta 1950, toinen modernisoitu mun ylioppilaaxitulovuodelta.
xxx/ellauri167.html on line 203: Eka, joka tunnetaan myös toisella nimellä, Legend of Loven nimellä, on vuoden 1950 italialainen historiallinen melodraamaelokuva, jonka on ohjannut Raffaello Matarazzo ja pääosissa Odile Versois ja Armando Francioli. Se perustuu löyhästi Paolo Malatestan ja Francesca da Polentan tosielämän tapahtumiin. Paha kyrvänpää vaivaa maissitaikinaa. Vatkaa sitä munaa horo! yllyttää karkea vehnäjauhopussi. Niin saatana! komppaa puolikarkea.
xxx/ellauri167.html on line 219: 955">Kolmas maailmansota
xxx/ellauri167.html on line 596: The notion that simply showing police violence was evidence of liberal bias didn’t begin with Chicago. It traces back rather directly to TV coverage of civil rights, when white Southerners complained that the networks ignored their perspective and were manipulated by publicity seekers within the movement. By the late 1950s, many of the same people who would later object to the network’s coverage in Chicago had already taken to calling CBS the “Communist” or “Coon” or “Colored Broadcasting Company.” The same bigoted wordplay made NBC the “Nigger Broadcasting Company.” Alabama’s Bull Connor summed up the situation with an aphorism that wouldn’t seem out of place in some conservative circles today: “The trouble with this country is communism, socialism and journalism.”
xxx/ellauri167.html on line 631: Diskordianismi (engl. Discordianism) on uskonto, joka perustettiin vuosien 1958–1959 aikana Yhdysvalloissa. Se mielletään usein virheellisesti parodiauskonnoksi, vaikka ne ovat hartaita pakanoita. Diskordianismi on uskonto, joka on vitsi, tai toisin päin, riippuen kuka nauraa millekin. Diskordianismille on tyypillistä absurdius. Diskordianismi on saanut vaikutteita zen-ajattelusta ja osin huumorista.
xxx/ellauri167.html on line 680: Leary suoritti psykologian maisterin tutkinnon Alabaman yliopistosta lopulta kirjekurssilla vuonna 1945. Tohtoriksi hän kouluttautui Kalifornian yliopistossa 1950, minkä jälkeen hän aloitti työt mielisairaalassa. Hän avasi myös oman psykologisen konsulttipalvelun ja oli aktiivinen psykologien järjestötoiminnassa.
xxx/ellauri167.html on line 681: Vuonna 1959 Learylle luvattiin yhden vuoden kiinnitys Harvardin yliopistoon luennoijaksi. Elokuussa 1960 hän tutustui lomallaan Meksikossa psilosybiinipitoisiin psykedeelisiin sieniin. Kokemus muutti Learyn elämän, ja myöhemmin hän kertoi oppineensa noiden muutaman tunnin aikana enemmän psykologiasta ja omasta psyykestään kuin aiempina 20 vuotena yhteensä.
xxx/ellauri167.html on line 694: Leary oli viisi kertaa naimisissa. Vuonna 1955 solmittu ensimmäinen avioliitto päättyi 10 vuoden jälkeen vaimon itsemurhaan, ja viimeinen liitto päättyi vuonna 1992. Learyn kummat lapset kärsivät aikuisina huumeongelmista ja istuivat vankilassa. Learyn tytär Susan teki itsemurhan 1990 vankilassa, jonne hän oli joutunut ammuttuaan miesystävänsä.
xxx/ellauri168.html on line 343: Vuonna 1946 Candy meni naimisiin Harry Conno nimisen kaverin kanssa, joka loi "kansityttö" -konseptin. Mutta avioliitto ei ollut onnellinen ja he erosivat onnettomia vuonna 1959. Eron jälkeen, joka jätti Karkki raskaat velat, hänellä oli oma mallikoulu. Juuri tähän aikaan hän tapasi eläkkeellä olevan armeijan kenraalin, jonka hän tunsi Etelä-Tyynenmeren alueelta, ja muutaman päivän kuluessa tästä lähestyi FBI-mies, joka lainasi häneltä hienostuneen mikrofonin. Kuukautta myöhemmin sama mies palasi kahden muun kanssa ja pyysi käyttämään hänen toimistoaan postina hallitukselle. Hän piti sitä isänmaallisena asiana, mutta hän suostui, mutta tuskin hän tiesi, että tämä oli alku jollekin paljon suuremmalle ja paljon synkemmälle kuin hän olisi koskaan voinut kuvitella. 60-luvulla Karkki työskenteli NBC-radiossa ja säilytti läheisen yhteyden show-liiketoiminnan, politiikan ja armeijan vaikutusvaltaisten ihmisten kanssa, joista monilta hän oli saanut sieniä kiertäessään USO:n kanssa 40-luvun puolivälissä.
xxx/ellauri168.html on line 363: 1950- 1960- ja 1970-luvuilla, ainakin 90% Illuminaatin traumaan perustuvan mielenhallinnan orjista joutui katsomaan Disneyn Fantasia-elokuvan. Lapsiuhrin silmät teipataan auki ja hän joutuu katsoon Disneyn Fantasiaa yhä uudelleen ja uudelleen. Siitä jää pysyviä traumoja.
xxx/ellauri168.html on line 364: Tätä filmiä esitettiin teattereissa vuosina 1940, 1946, 1956, 1963, 1969, 1977, 1982, 1985 ja 1990 jotta jokainen uusi sukupolvi näkisi sen. Videokasettina sitä alettiin myydä vuonna 1991.
xxx/ellauri169.html on line 41: Fritz Artz Springmeier (born Viktor E. Schoof, September 24, 1955) is an American author of conspiracy theory literature who has written a number of books claiming that a global elite who belong to Satanic bloodlines are conspiring to dominate the world. He has described his goal as "exposing the New World Order agenda." Springmeier's father, James E. Schoof, worked for the United States Agency for International Development as an international agriculturist, with a primary focus on developing the Balochistan area of Pakistan.
xxx/ellauri169.html on line 66: Robertson on antanut 700 Clubissa ja muissa yhteyksiä useita kiistaa herättäneitä lausuntoja, joista hänet lähinnä tunnetaan 700 Clubin varsinaisen yleisön ulkopuolella. Robertson on usein kritisoinut islamia 700 Clubin lähetyksissä; esimerkiksi vuonna 1995 hän nimitti islamia kristilliseksi harhaopiksi, ja 14. heinäkuuta 2005 hän väitti 700 Clubissa islamin "pohjimmillaan opettavan väkivaltaa". 13. maaliskuuta 2006 hän kommentoi profeetta Muhammadia esittävistä pilakuvista noussutta kohua väittämällä muslimien haluavan hallita koko maapalloa. Hän sanoi pilakuvakohun paljastavan "minkälaisten ihmisten kanssa olemme tekemisissä. Nämä ihmiset ovat seonneita fanaatikkoja, ja haluan sanoa nyt: uskon tämän olevan demonisen voiman motivoimaa. Tämä on Saatanasta ja meidän on aika tunnistaa minkä kanssa olemme tekemisissä."
xxx/ellauri169.html on line 68: Robertson on myös jo kauan hyökännyt hindulaisuutta vastaan. 23. maaliskuuta 1995 hän juonsi hindulaisuuden vastaisen TV-ohjelman, jossa hän kutsui hindulaisuutta demoniseksi ja epäjumalia palvovaksi, ja vaati hindujen pitämistä poissa Yhdysvalloista. Robertsonin kritiikki ei rajoitu ei-kristillisin uskontoihin; 14. tammikuuta 1991 hän hyökkäsi eri protestanttisten uskontokuntien kimppuun ja kritisoi vaatimuksia, joiden mukaan hänen pitäisi suhtautua kohteliaasti eri kristillisiin uskontokuntiin: "Roskaa. Ei minun tarvitse olla kohtelias Antikristuksen hengelle."
xxx/ellauri169.html on line 92: Hän tunnusti rukouksensa osuuden hurrikaani Glorian suunnan ohjaamiseen vuonna 1985. 23. maaliskuuta 1995 Pat Robertson johti televisio-ohjelmaa, jossa hän hyökkäsi hindulaisuutta vastaan kutsuen sitä " demoniksi". Hän on kutsunut islamia myös "saataniseksi". Robertson on tuominnut näkemykset feminismistä, homoseksuaalisuuteen liittyvästä aktivismista peräaukolla, abortista ja liberaaleista yliopistoprofessoreista. Robertsonia kritisoitiin maailmanlaajuisesti hänen kehotuksestaan Hugo Chávezin salamurhaan ja hänen huomautuksistaan, jotka koskivat Ariel Sharonin huonoa terveyttä Jumalan tekona.
xxx/ellauri169.html on line 112: Falwell koki uskonnollisen kääntymyksen vuonna 1952 ja opiskeltuaan Baptist Bible Collegessa Springfieldissä hän palasi Lynchburgiin ja perusti oman kirkkonsa: Thomas Road Baptist Churchin. Pian kirkon avaamisen jälkeen Falwell aloitti viikoittaisen puolen tunnin radio-ohjelman ja vain kuuden kuukauden kuluttua Old-Time Gospel Hour lähetettiin ensi kertaa televisiosta. Falwellin seurakunta kasvoi tasaisesti ja sen ympärille perustettiin pian alkoholistiasuntola, kristillinen kesäakatemia ja leirikeskus. Vuonna 1971 Old-Time Gospel Hour pääsi kansalliseen levitykseen. Falwell määritteli itsensä alun perin fundamentalistiksi ja perusti jopa julkaisun tämän nimityksen alla. Myöhemmin hän kannattajineen näki paremmaksi kutsua itseään moraaliseksi johtajaksi kuin fundamentalistiksi. Kaverit näät menivät oikealta ohi.
xxx/ellauri169.html on line 199: The Church Universal and Triumphant is an international New Age religious organization founded in 1975 by Elizabeth Clare Prophet. It is an outgrowth (and is now the corporate parent) of The Summit Lighthouse, founded in 1958 by Prophet's husband, Mark L. Prophet. Its beliefs reflect features of the traditions of Theosophy and New Thought. The church's headquarters is located near Gardiner, Montana, and the church has local congregations in more than 20 countries.
xxx/ellauri169.html on line 321: Journal of Nervous and Mental Disease -lehdessä (syyskuu 1995) oli tarina kahdesta miehestä, iältään 33 ja 53-vuotiaita joita pidettiin vainoharhaisina koska he väittivät että hammaslääkäri oli asentanut implantteja heidän hampaisiinsa paikatessaan niitä. Artikkelin mukaan, jostakin tuntemattomasta syystä, nämä kaksi miestä eivät reagoineet näihin antipsykoottisiin lääkkeisiin. Nämä psykiatrit eivät ymmärtäneet että syy miksi antipsykoottiset lääkkeet eivät tehonneet oli se että näiden miesten valitukset olivat oikeutettuja. Näiden kahden miehen nimet olivat E. Sherwood Brown ja Michael T. Lambert. On muitakin tapauksia jolloin implanteista valittaneet ihmiset on leimattu "harhaisiksi" psykiatrien toimesta. Verkosto on näet oppinut kuinka suorittaa halutun suuruinen aivovaurio ultra-äänellä ilman lobotomiaa. Ääniaaltoja voidaan käyttää kontrolloimaan ihmisten ajatuksia. Lukemalla tätä sepustusta äänikirjana voit ize kokeilla.
xxx/ellauri170.html on line 778: p. 295
xxx/ellauri173.html on line 207: Peregrinos Proteus (n. 95–165 jaa.) oli antiikin kreikkalainen kyyniseen koulukuntaan kuulunut filosofi. Hän oli kotoisin Parionista, Myysiasta. Hänet tunnetaan ennen kaikkea siitä, että hän piti oman hautajaispuheensa ja teki henkilökohtaisen roviohyppyennätyxen Olympian kisoissa vuonna 165.
xxx/ellauri173.html on line 211: Peregrinos syntyi Parionissa noin vuonna 95 jaa. Nuorella iällä häntä epäiltiin isänsä surmaamisesta, ja tämän vuoksi hän joutui jättämään kotikaupunkinsa. Hän päätyi Palestiinaan ja oli läheisessä yhteydessä kristilliseen yhteisöön, tullen jonkinlaiseksi auktoriteetiksi yhteisössä. Roomalaiset vangitsivat Peregrinoksen, ja kristityt auttoivat häntä paljon hänen ollessaan vankilassa. Hän on ehkä odottanut saavansa kuolemantuomion, mutta Syyrian maaherra vapautti hänet.
xxx/ellauri173.html on line 561: 195 exemplaires dont 20 sur japon
xxx/ellauri173.html on line 706: 195 kpl joista 20 japanilaiselle
xxx/ellauri174.html on line 543: Urpo Kangas (s. 1951 Sammatti) ketkunnäköinen taannoin 63-vuotias Helsingin yliopiston siviilioikeuden professori, joka tuhlaa mieluiten kirjoihin ja hyvään punaviiniin. Kahdelle tyttärelleen hän on vihjannut, että mammuttiperinnöstä on turha uneksia.
xxx/ellauri176.html on line 73: Other works of art inspired by the life of Phryne include Charles Baudelaire's poems Lesbos and La beauté and Rainer Maria Rilke's Die Flamingos; the opera Phryné by Camille Saint-Saëns; books by Dimitris Varos and Witold Jabłoński; and a 1953 film, Frine, cortigiana d'Oriente. Aku Salmisaari on unohtunut listasta.
xxx/ellauri176.html on line 154: The novel was translated into English by Vizetelly & Co. in the 1880s as Abbé Mouret's Transgression, but this text must be considered faulty due to its many omissions and bowdlerisations, as well as its rendering of Zola's language in one of his most technically complex novels into a prolix and flat style of Victorian English bearing little resemblance to the original text. Two more faithful translations emerged in the 1950s and 1960s under the titles The Sinful Priest and The Sin of Father Mouret.
xxx/ellauri176.html on line 577: 957">Kylmiä empanadoja ja inari susheja
xxx/ellauri176.html on line 579: Projektityöntekijäni Inari jolla oli jalassa viisivarpaiset mustat kumijalkaterät oli japsufani, kuten v. 64 syntynyt Sujata Massey ja 1957 syntynyt Kristiina "Kride" Jokinen. (Kriden ikä ei selviä sen nettisivuilta mutta se on Kari Peizamon luokkatoveri Nokialta. ) Tähän paasauxeen on kerätty Sujauta Massiin v. 2014 "Suunami menestyxen rannikolla"- kirjan kylmiä paloja. Rei Shimura oli Kriden mielikirjailija. Molemmat on middlebrow eliskä keskikulmakarvaisia keskinkertaisia keskiluokkaisia kauppaopiston naisia. Hyperkorrekteja anaaliobsessiiveja. Vitun hölmöjä ennen kaikkea.
xxx/ellauri176.html on line 847: 95. Japanissa perhe saa taas tulla suutaan soittamaan oikeussaliin. Grahamin ja Kriden mielestä se on erinomainen idea. Vitun klaanitouhua. 1 mudan lapioijista on asianajaja. Ylläri.
xxx/ellauri177.html on line 203: 9580">Domangchin yeoja
xxx/ellauri178.html on line 39: 954">Les surhommes, surfemmes et surpetits garcons (Bataille).
xxx/ellauri178.html on line 59: Claire oli Charlie Chaplinin tikkunekku jossain Limelight äänileffassa 1952 jossa Peppu näki sen poikasena kuin minä Haley Millsin Pollyannana. Claire oli 2v vanhempi kuin Roth.
xxx/ellauri178.html on line 61: (Maggiekin oli sitä vanhempi. Se tykkäs milfeistä. Selvä äitifixaatio. Turbojalka kyseessä.) Claire ei ollut mikään söpö nykerönenä kylläkään vaan pikemminkin kotkamainen profiili, kova ja fragiili kuin posliini. Charlie on hukkapätkä ja aika pulskea. Oliko Chaplin syntyjään Israel Thornstein vaiko romani? Ei tiennyt izekään. Sekä USA että USSR piti sitä epäilyttävänä. Paljon väliä. Joku vammanen nyt kuitenkin. V. 1952 Charlie ei päässyt enää jenkkeihin.
xxx/ellauri178.html on line 225: Kaarle Laurilan vanhemmat olivat maanviljelijä Heikki Laurila ja emäntä Anna Kreeta Untinen. Hän pääsi ylioppilaaksi Oulun suomalaisesta lyseosta 1895 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1897, lisensiaatiksi 1903 ja tohtoriksi 1907.
xxx/ellauri178.html on line 283: 958" data-nimi="Genet Jean">Jean Genet, né le 19 décembre 1910 à Paris VIᵉ arrondissement et mort le 14 avril 1986 à Paris XIIIᵉ arrondissement, est un écrivain, poète et auteur dramatique français. Tosi paljon pikkurikollisen näköinen.
xxx/ellauri178.html on line 299: 951">Impotenssi raamatussa
xxx/ellauri178.html on line 357: Hänen kuuluisin näytelmänsä on 1895 julkaistu Lokki kivellä. Lokki kärsi aluksi täydellisen epäonnistumisen Pietarissa ja saavutti suosiota vasta Moskovassa kolme vuotta myöhemmin. Tämän jälkeen ”tšehovilaiset” näytelmät saavuttivat yhä kasvavaa suosiota. Hänen viimeisiksi teoksikseen jäivät näytelmät Vanja-eno (1900), Kolme sisarta (1901) ja Kirsikkapuisto (1904). (Nimenomaan niin, ei mikään "Kirsikkapuutarha"!) Vuonna 1901 Tšehov solmi avioliiton näytelmiensä sankarittaren, Moskovan teatterin taiteellisen näyttelijättären Olga Knipperin (1868-1959) kanssa. Anton oli 41, Olga 33. No kohtahan Anton jo sitten kuolikin. Vuonna 1904 Tšehov oli hoidattamassa tuberkuloosiaan Badenweilerin kylpyläkaupungissa Saksassa, mutta menehtyi sairauteensa. In his last letter he complained about the way German women dressed.
xxx/ellauri179.html on line 61: Hemingway esittelee esikoisteoxessaan Ja aurinko nousee kovaxikeitetyn tyylinsä, joka vähexyy henkilöitä, tunteita ja tapahtumia, ja keskittyy tarkkoihin havaintoihin ja ytimekkääseen ilmaisuun. Teoxen on suomentanut Jouko Linturi, se ATK hemmoko? Se sarjayrittäjä? Ei Risto syntyikin vasta 1957. Eri Lintureita ovat, eivät edes samaa pesuetta. Tää nide nousi esille kun Pili-setä sitä suositti. Pilin mielareihin kuuluu myös Melville ja Conrad tietysti, jotka molemmat mainitaan samassa setämiesosastossa. Setämiehet puhuttelee toisia setämiehiä. Niinja sit vielä Henry Jamesin Ambassadors. Siinä vielä yxi setämies ja sen turaus.
xxx/ellauri179.html on line 136: Hemingway sai noobelin v. 1954. Brett on pelkkää hyytelöä Kaken sylissä. Täältäkö toi sanonta on peräisin? Brett on joku hieno brittilady joka tietysti on lätkässä Ernestoon, dick or no dick. Onko Kakella sotavamma kikulissa? Kyl-lä! Te ulkomaalainen olette antanut Italian eteen enemmän kuin oman henkenne! Kulliton Kake pyjamassa yxin huoneessaan nilistää tohvelit jalastaan. Itkeskelee vähän.
xxx/ellauri179.html on line 214: When he won the Nobel Prize for Literature in 1954, he gave away the medal as a votive offering to “Our Lady of Cobre” in Havana.
xxx/ellauri179.html on line 275: Grace Ernestine Hall, sittemmin Grace Hall Hemingway (June 15, 1872 – June 28, 1951) was an American opera singer, music teacher, and painter. Sen isä oli todennäkösesti chicagolainen teurastaja tai lihakauppias. Sen on tytär ainakin näkönen, vielä pelottavamman kuin Keskustan Sirkka-Liisa Anttila (kisa ratkeaa kyllä vasta loppumetreillä).
xxx/ellauri179.html on line 281: By the time he was on to his most open-minded wife, Mary, his final spouse, they were exchanging letters about hair that were, Dearborn says, ‘frankly pornographic’, while indulging in sexual role-swapping in bed. Of course, Hemingway — who won the Nobel Prize for Literature in 1954 — wouldn’t be the first genius to have a somewhat less impressive private life. The real Hemingway was self-pitying, self-glorifying and thin-skinned, ready to turn viciously on friends on the slightest provocation. Kake kavereineen tossa Ford Fiesta kirjassa vaikutti täys paskiaisilta ihan miehissä. Mitääntekemättömiä renttuja.
xxx/ellauri179.html on line 288: After he had committed suicide at Ketchum, Idaho, in 1961, the literary position of the 1954 Nobel Laureate changed significantly and the aversion has, in a way, even become stronger.
xxx/ellauri179.html on line 594: 95" data-nimi="Roland"Roland (Hruodlandus) on Rolandin laulun keskushahmo ja sankari. Rolandin laulussa kerrotaan Kaarle Suuren sodasta Espanjan ”saraseeneja” vastaan ja Pyreneillä tapahtuvasta väijytyksestä, jossa Roland kuolee. Eepoksessa saraseenit hyökkäävät Roncevauxin laaksossa frankkien armeijan jälkijoukkojen kimppuun, joita Roland komentaa. Roland haavoittuu kahakassa kuolettavasti ja puhaltaa torveensa Olifantiin kutsuakseen apua. Torven ääni on niin kimeä, että se surmaa lintuja taivalla ja saa saraseenit vetäytymään sekasorron vallassa. Torvi kuitenkin halkeaa pahimmoilleen kahtia ja Roland kuolee uskollisen palvelijansa käsivarsille ennen kuin Kaarle Suuri ehtii paikalle.
xxx/ellauri179.html on line 654: William Jennings Bryan (March 19, 1860 – July 26, 1925) was an American orator and politician. Beginning in 1896, he emerged as a dominant force in the Democratic Party, running three times as the party's nominee for President of the United States in the 1896, 1900, and the 1908 elections, always losing. He served in the House of Representatives from 1891 to 1895 and as the Secretary of State under Woodrow Wilson. Because of his faith in the wisdom of the common people, he was often called "The Great Commoner". Pöljän näköinen kalju paxulainen.
xxx/ellauri179.html on line 661: Jouko Linturin suomennos (1954) ei ole vailla ansioita. Esim. s. 131
xxx/ellauri179.html on line 668: 95265" data-nimi="Mason Alfred">Alfred Edward Woodley Mason was an English author and politician. He is best remembered for his 1902 novel of courage and cowardice in wartime, The Four Feathers. He is also known as the creator of Inspector Hanaud, a French detective who was an early template for Agatha Christie's famous Hercule Poirot.
xxx/ellauri179.html on line 820: 953380" data-nimi="Manning Bishop">Bishop Manning was a Bishop in New York City, who played a prominent role in World War I. Kake refers to him, when discussing his school life, and showing who he was surrounded by. In 1939-40, Manning took a leadership role in the successful effort to force the City University of New York to rescind their offer of a professorship to the philosopher Bertrand Russell.
xxx/ellauri179.html on line 1001: He wrote panned clunkers like Across the River and Into the Trees (1950) and the posthumously published Islands in the Stream (1970) and The Garden of Eden (1986), the first of which prompted John Dos Passos to write, “How can a man in his senses leave such bullshit on the page?”
xxx/ellauri179.html on line 1026: 95104" data-nimi="Rodríguez Joaquín">Joaquín Rodríguez llamado Costillares fue un torero español, nacido en Sevilla el 20 de julio de 1743 y fallecido en Madrid el 27 de enero de 1800. Es considerado el padre del espectáculo taurino moderno, como innovador y organizador de la lidia.
xxx/ellauri179.html on line 1046: The Sun Also Rises is a 1957 film adaptation of the 1926 Ernest Hemingway novel of the same name directed by Henry King. The screenplay was written by Peter Viertel and it starred Tyrone Power, Ava Gardner, Mel Ferrer, and Errol Flynn. Much of it was filmed on location in France and Spain in Cinemascope and color by Deluxe. A highlight of the film is the famous "running of the bulls" in Pamplona, Spain and two bullfights.
xxx/ellauri186.html on line 257: Vuoroa odotellessa (numero 150, edellä numerot 143-149) juolahti mieleen tämän paasauxen viihdeozikko. Huomasin, etten tiennyt siitä enempää kuin tuon nimen: oliko se leffa vaiko romaani, vaiko ehkä molempia? Oli se, James Ramón Jonesin sotaromaani josta tehtin 1953 Pearl Harborista kertova sexihuuruinen elokuva. Directed by Fred Zinnemann, and written by Daniel Taradash, vetoa vaikka että jutkuja. Niin olivat, Zinnemann tervehtii meitä fItävalta-Unkarista, Taradash Kentuckysta. Taradash on tekaistu nimi, joko slaavilainen "talkative old woman" tai hepreasta "tooran laki". Kirjastaan James sanoi: "It will say just about everything I have ever had to say, or will ever have to say, on the human condition of war and what it means to us, as against what we claim it means to us." Tokko leffa sentään saa kaiken tuon sanottua, eihän siinä ehdi paljon puhua, kun pitää olla niitä huuruisia kuvia. Gore Vidal kertoo:
xxx/ellauri186.html on line 392: Seuraavat juutalaiset kirjailijat mainitaan tiheimmin kun keskustellaan kafkalaisuudesta amerikkalaisessa romaanissa ja novellissa: Nathanael West, Isaac Rosenfeld, Delmore Schwartz, Paul Doodman, Saul Bellow, Norman Mailer, J. D. Salinger, Bernard Malamud, Philip Roth, Joseph Heller, Meyer Liben ja Susan Sontag. Sietää muistaa tutkijoiden varaus. Kafkan vaikutus on useimmiten ollut epäsuora ja kietoutunut Freudin ohella muidenkin idealähteiden kanssa: Dostojevski, Kierkegaard, Buber, Reich, Trotski, Sartre... Harvoin se näkyy niin voimallisen tarttuvana kuin Isaac Rosenfeldin (1918-1956) lyhyissä paraabeleissa.
xxx/ellauri186.html on line 399: He thought he was "the golden boy" of the New York literary elite, but his friends later remembered him in their memoirs as a man who, despite his brilliance, never fulfilled his potential; as Howe put it, a "Wunderkind grown into tubby sage ... he died as a lonely sloth." He died on July 14, 1956 of a heart attack in his one-room apartment in Chicago.
xxx/ellauri187.html on line 222: 954" data-poet="Rilke">Kojootti flamingotarhassa
xxx/ellauri187.html on line 279: Joosefin elämällä on itse asiassa oma tutkimusalansa nimeltä Josephology. Pyhille Joosefeille suunnatut hartaustiedot juontavat juurensa vuoteen 800AD ja katolisen kirkon lääkäreihin sen jälkeen, kun juutalaistaustainen enkelitohtori Saint Thomas Aquinas oli kirjoittanut aiheesta. Mariologian kasvun myötä myös Pyhän Joosefin teologinen tutkimus kasvoi ja 1950-luvulla perustettiin useita tutkimuskeskuksia erityisesti Joosefin – Marian aviomiehen – tutkimista varten. Pyhän Joosefin teologian nykyaikainen tutkimus on yksi vihonviimeisistä teologisista tieteenaloista.
xxx/ellauri187.html on line 298: With the growth of Mariology, the theological study of Joseph also began to grow to discuss his role in the Economy of Salvation. Three centers for Josephology were formed in the 1950s, the first in Valladolid, Spain, the second at Saint Joseph's Oratory in Montreal, and the third in the theologate of Viterbo, Italy.
xxx/ellauri187.html on line 360:950"> Jeesuxen murrosikä
xxx/ellauri187.html on line 647: Between October of 1955 and December of 1956, a total of five White children, 3 young boys (two brothers and a friend) and 2 teenage sisters were abducted and murdered in a manner which was suggestive of Jewish ritual sacrifice, the liturgical object of which is to obtain Gentile blood to mix with the matzoh used in several esoteric Jewish religious ceremonies such as Purim, Passover, and Kol Nidre at Yom Kippur.
xxx/ellauri187.html on line 648: Lähde: 955/">Antisemite Tribune
xxx/ellauri193.html on line 122: The first apartheid law was the Prohibition of Mixed Marriages Act, 1949, followed closely by the Immorality Amendment Act of 1950, which made it illegal for most South African citizens to marry or pursue sexual relationships across racial lines.
xxx/ellauri193.html on line 124: The Population Registration Act, 1950 classified all South Africans into one of four racial groups based on appearance, known ancestry, socioeconomic status, and cultural lifestyle: "Black", "White", "Coloured", and "Indian", the last two of which included several sub-classifications. Just like in India in fact, except all castes are Indians in India, however Aryan they may think they are. Brahmin Gandhi got really pissed when he was thrown out of train in Pretoria like a pariah. Got him started on his career as Indian nationalist. Until then he had been a supporter of The Brits in The Boer war.
xxx/ellauri193.html on line 133:
95b6458f1087997787745c9" width="20%" />
xxx/ellauri193.html on line 211: This defense was first used by U.S. Congressman Daniel Sickles of New York in 1859; after he had killed his wife's lover, Philip Barton Key II. It was used as a defense in murder cases during the 1940s and 1950s. Historically, such defenses were used as complete defenses for various violent crimes, but gradually they became used primarily as a partial defense to a charge of murder; if the court accepts temporary insanity, a murder charge may be reduced to manslaughter.
xxx/ellauri193.html on line 244:
95e0e9df362cffa4cd2570ed74555e0" width="20%" />
xxx/ellauri193.html on line 319: In 1979, Carlson got depressed in Boston and married divorcée Seija P., an heiress to P. Bread Enterprises, daughter of Lea L. and niece of reporter Olavi P. Though Seija remained a beneficiary of the family fortune, the P's had sold the P. brand to Sysmä Bread, a subsidiary of The Campbell Soup Company in 1955 and did not own it by the time of Carlson's marriage.
xxx/ellauri193.html on line 400: Gordimer had a daughter, Oriane (born 1950), by her first marriage in 1949 to Gerald Gavron, a local dentist, from whom she was divorced within three years. In 1954, she married Reinhold Cassirer, a highly respected art dealer who established the South African Sotheby's and later ran his own gallery; their "wonderful marriage" lasted until his death from emphysema in 2001. Their son, Hugo, was born in 1955, and is a filmmaker in New York, with whom Gordimer collaborated on at least two documentaries. Olikohan Gavron ja Cassirer juutalaisia? Ernst Cassirer oli (Cassirer tarkoittaakin kasööri), ja Gavron kuulostaa heprealta. Joku Laurence Gavron löysi Senegalista mustia kipapäitä heimoveljiä, mutta rabbit eivät hyväxyneet niitä.
xxx/ellauri193.html on line 402: Gordimer and Roberts failed to reach an agreement over his account of the illness and death of Gordimer's husband Reinhold Cassirer and an affair Gordimer had in the 1950s, as well as criticism of her views on the Israel–Palestine conflict. Roberts published independently, not as "authorised", and Gordimer disowned the book, accusing Roberts of breach of trust.
xxx/ellauri193.html on line 404: In addition to those disagreements, Roberts criticises Gordimer's post-apartheid advocacy on behalf of black South Africans, in particular her opposition to the government's handling of the AIDS crisis, as paternalistic and hypocritical white liberalism. The biography also stated that Gordimer's 1954 New Yorker essay, "A South African Childhood", was not wholly biographical and contained some fabricated events.
xxx/ellauri193.html on line 418:Holy Shit High School Class of 1954.
xxx/ellauri193.html on line 707: Capital punishment in South Africa was abolished on 6 June 1995 by the ruling of the Constitutional Court in the case of S v Makwanyane, following a five-year and four-month moratorium since February 1990. The ruling followed the Constitutional Court's hearing on the death penalty which took place in February 1995. Until the use of the death penalty was suspended in February 1990, South Africa had one of the highest rates of judicial executions in the world.
xxx/ellauri193.html on line 709: Although the death penalty was abolished in 1995, opinion polls have repeatedly suggested public support for its reinstatement, with significant differences between white and black South Africans. A 2014 poll in South Africa found that 76 percent of millennium generation South Africans support re-introduction of the death penalty.
xxx/ellauri193.html on line 732: Capital Punishment was abolished in South Africa on June 6, 1995, by a ruling of the Constitutional Court. ANC MP Nxola Nqola added that the matter of the death penalty had been in the public discussion for quite some time, in relation to the rise of gender-based violence (GBV). Story continues below the bra advertisment.
xxx/ellauri195.html on line 25: 195
xxx/ellauri195.html on line 278: Short Story: Norman Mailer THE GREATEST THING IN THE WORLD Nov/Dec 1941 STORY MAGAZINE. MAILER'S FIRST PUBLICATION IN A NATIONALLY-CIRCULATED MAGAZINE, AT 18 YEARS OLD WHILE AN ENGINEERING STUDENT AT HARVARD. Other contributions by Eli Cantor, Morton Fineman and Padraic Fallon, etc. Two corners lightly bumped, spine a bit faded, overall in great shape.At Harvard, he majored in engineering sciences, but took the majority of his electives as writing courses. He published his first story, "The Greatest Thing in the World," at the age of 18, winning Story magazine's college contest in 1941.
Early in his career, Mailer typed his own works and handled his correspondence with the help of his sister, Barbara. After the publication of The Deer Park in 1955, he began to rely on hired typists and secretaries to assist with his growing output of works and letters. Among the women who worked for Mailer over the years, Anne Barry, Madeline Belkin, Suzanne Nye, Sandra Charlebois Smith, Carolyn Mason, and Molly Cook particularly influenced the organization and arrangement of his records.
xxx/ellauri199.html on line 293: Vain 3 näistä sori: Rossetti, Marti and Carroll. Walter de la Mare (1873-1956) oli suht joutava horror story kaveri, Lovecraftin lemppari, mikä yxinään jo kertoo paljon. Sen runo Listener on klisheinen. Se taisi olla knääpiö ja kirjoitti juveniilia fantasiaa.
xxx/ellauri199.html on line 907: Contemporary odes to Neptune were harder to come by, but divine intervention ensured I found one that mentioned him by name. One of the highlights of my recent trip to Odesa, discussed here on the blog, was a visit to the literary museum, which houses a small collection of Anna Akhmatova’s work. The statuesque Russian poet, melancholic lover and resolute witness to the Stalinist and Putinist terrors, was born near Odesa and spent her childhood summers in the region. The display included a palm-sized booklet of the long poem ‘Close to the Sea’, or as my host translated, ‘very close’: an intimate relationship. I looked it up in The Complete Poems when I got home and assumed it must be ‘By the Edge of the Sea’. The ballad of a fierce young woman willing the arrival of her beloved from the waves, the poem was too long for the workshop and extracts would not do it justice. A shame, I thought, setting down the 950 page book, which promptly fell open to:
xxx/ellauri199.html on line 943: Ginsbergin tuotantoon vaikutti erityisesti William Carlos Williams. Opiskellessaan 1940-luvulla Columbian yliopistossa Ginsberg tutustui William S. Burroughsiin, Jack Kerouaciin, Lucien Carriin, Gregory Corsoon ja Gary Snyderiin. Ginsbergistä tuli beat-runouden johtohahmo. Työskenneltyään muun muassa markkinatutkijana ja merimiehenä Ginsberg julkaisi esikoiskokoelmansa Howl And Other Poems vuonna 1956. Kokoelma ja sen runo ”Uuvo” (Howl) vei kustantaja-runoilija Lawrence Ferlinghettin useisiin sensuurioikeudenkäynteihin. Kohun ansiosta Ginsbergin teos tuli kuitenkin kuuluisaksi. Parhaiten juuri runosta "Uuvo" tunnettu Ginsberg tuomitsi sen, mitä hän piti kapitalismin ja mukautumisen tuhoavina voimina Yhdysvalloissa. San Franciscon poliisi ja Yhdysvaltain tulli takavarikoivat "Howlin" kopiot vuonna 1956, ja myöhempi siveettömyyttä koskeva oikeudenkäynti vuonna 1957 sai laajaa julkisuutta runon kielen ja kuvaukset heteroseksuaalisesta ja homoseksuaalisesta seksistä aikana, jolloin sodomialakeja säädettiin . (mies)homoseksuaali on rikos jokaisessa osavaltiossa. Runo heijasteli Ginsbergin omaa seksuaalisuutta ja hänen suhteitaan useisiin miehiin, mukaan lukien Peter Orlovsky , hänen elinikäinen kumppaninsa.
xxx/ellauri200.html on line 172: Ezekiel's first book, No Time to Change (Phileas Foggillekin tuli kiire vaihtaa vaatteita Hong Kongissa), appeared in 1952. He published another volume of poems, The Deadly Man in 1960. After working as an advertising copywriter and general manager of a picture frame company (1954–59), he co-founded the literary monthly Jumpo, in 1961.
xxx/ellauri200.html on line 200: Muutettuaan Trinidadista Englantiin Naipaul aloitti kirjailijanuransa 1950-luvun lopulla omaelämäkerrallisilla kuvauksilla Karibiasta. 1960-luvun puolivälissä hän alkoi kirjoittaa romaaneja kolonialismin jälkeisistä Afrikasta ja Intiasta. 1980-luvun lopulta alkaen hänen romaaninsa kuvasivat kuvasivat omaelämäkerrallisesti siirtolaiselämää Britanniassa.
xxx/ellauri201.html on line 54: Oli se Isokukko-Uljas jo silloinkin naimisissa, silloin 1952, kun se meille kortteeriin sinne korpeen tuli. Ja töihin siihen tukkisavotalle. Kyllä minä sen iän silloin kysyinkin. Se oli kolmenkymmenenseitsemän silloin. Ja minä olin juhannukselta kaksikymmentäkuusi täyttänyt. Olin sinä edellisenä talvena vasta päässyt kunnolla miehen makuun, ai ai ai! Kuinkas vanha se Uljas nyt onkaan, kun minäkin olen jo 39. Senhän täytyy olla jo viidenkymmenen! Mutta mikäs ikä se vielä on, ei ollenkaan paljon. Kyllä se mies takuulla vielä naida jaksaa. Jaksaahan se, kymmenet vuodet vielä! Semmoinen sonni se on.
xxx/ellauri201.html on line 123: Karl Stig-Erland Larsson, inofficiellt Stieg Larsson, född 15 augusti 1954 i Skelleftehamn, Västerbotten, död 9 november 2004 i Stockholm, var en svensk journalist och författare. Stig-Erland är känd för sin romansvit Millennium (Män som hatar kvinnor (2005), Flickan som lekte med elden (2006) och Luftslottet som sprängdes (2007)), som filmatiserats i både Sverige och USA. Romansviten utgavs efter Stigs död i hjärtinfarkt 2004.
xxx/ellauri201.html on line 132: Stig-Erlands morfar var, enligt Eva, anti-nazist och hade på 1940-talet internerats i det norrbottniska interneringslägret Storsien (efter kriget omdöpt till arbetsläger). Även om Stigs fascistiska far hävdar att den historien inte är sann, hävdar Gabrielsson att det är här som Stig-Erland Larssons arbete sedan 1970-talet mot diskriminering, rasism och högerextremism bottnar. Morfadern uppges ha varit anställd vid Rönnskärsverken i Skelleftehamn samma år som Stig föddes 1954.
xxx/ellauri202.html on line 42: Šolohov liittyi kommunistiseen puolueeseen 1922 ja pysyi sille uskollisena koko uransa. Hän oli Neuvostoliiton kirjailijaliiton toimielimissä vuodesta 1934 ja vuodesta 1936 maan korkeimman neuvoston jäsen. Hän seurasi Nikita Hruštšovia presidenttinaä 1959 ja valittiin keskuskomiteaan 1961. Hänestä tuli tiedeakatemian jäsen 1939. Hän oli kaksinkertaisen sosialistisen työn sankari ja palkittiin sekä Leninin että Stalinin palkinnolla Trotskin palkinnon ja Nobelin lisäksi. Tätä virhettä Ruozin olympiakomitea sittemmi katkerasti katui.
xxx/ellauri202.html on line 52: Roger Martin du Gard (23. maaliskuuta 1881 Neuilly-sur-Seine, Ranska – 22. elokuuta 1958 Sérigny, Ranska) oli ranskalainen kirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1937.
xxx/ellauri202.html on line 196: Roger Martin du Gard (23 March 1881 – 22 August 1958) was a French novelist, winner of the 1937 Nobel Prize for Literature. Martin du Gard, homosexual by inclination and avocation, was miserably married to a devout Catholic who despised all his literary friends. Martin du Gard is much impressed with the fine appearance of the German race. The handsome boys and beautiful young girls are, to him, a reincarnation of ancient Greece. Martin du Gard reported back to André Gide on the wonders and delights of Berlin, where he had found the young involved in ‘natural, gratuitous pleasures, sport, bathing, free love, games, [and] a truly pagan, Dionysiac freedom’.
xxx/ellauri202.html on line 338: dolf Hitler’s lawyer Anne Frank claimed that the Nazi leader was part Jewish in his memoir. As Hitler’s personal lawyer and the governor-general of Poland during World War II, Anne Frank was executed during the Nuremberg trials in 1946. Seven years later in 1953, his memoir was posthumously published.
xxx/ellauri202.html on line 363: However, during the 1950s, a German author named Nikolaus von Preradovich punched a hole in Frank’s claim. Preradovich said that he found that “there were no Jews in Graz before 1856.” Well what did he know? Preradovich who anyway? And this was crucial to Frank’s claim about Hitler’s heritage. But it did not stop the rumors from swirling.
xxx/ellauri202.html on line 413: In his 1953 memoir In the Face of the Gallows (published after his execution in 1946), Hitler’s lawyer Hans Frank claimed that Hitler had told him to investigate rumors of him having Jewish ancestry. Frank said Hitler showed him a letter from a nephew who threatened to reveal he had Jewish blood. Frank wrote that he found evidence that Hitler’s grandfather was Jewish and that Alois’ mother, Maria Schicklgruber, worked as a cook in the home of a wealthy Jewish family named Frankenreiter in Graz. Austria, was impregnated by a member of the family – possibly their 19-year-old son – when she was 42.
xxx/ellauri208.html on line 35:9513090609.jpg" width="100%" />
xxx/ellauri208.html on line 457: René Jean Marie Joseph Guénon eli Sheikh 'Abd al-Wahid Yahya (15. marraskuuta 1886 – 7. tammikuuta 1951) oli ranskalainen kirjailija ja metafyysikko. Guénon kääntyi kristitystä muslimiksi ja sovelsi metafysiikkaa kulttuuristen perinteiden ja uskontojen historian tutkimiseen. Hän kuitenkin kieltäytyi ”filosofin” ja ”ajattelijan” leimoista. Ja syystä kyllä, se oli pirun tyhmä apina, sen silmätkin oli kiinni lähes päälaessa. Guénonin kirjoitukset loivat pohjan uskonnonfilosofisen traditionalistisen koulukunnan synnylle.
xxx/ellauri208.html on line 474: Mahfouzin teoksiin kuuluu Awlad Haretna (arab. أولاد حارتنا, ’Awlād Ḥāratnā, joka on käännetty englanniksi nimillä Children of Gebelawi ja Children of the Alley) vuodelta 1959. Se ilmestyi aluksi jatkokertomuksena lehdissä ja kertoo vertauskuvallisesti yksijumalaisten uskontojen synnystä. Uskonoppineet estivät teoksen julkaisemisen romaanina ja Mahfouz joutui fatwayrityksen kohteeksi. Kirjassa kerrotaan Adam-isän ja kolmen pojan (Mooses, Jeesus ja Muhammad) tarinat. Teos julkaistiin kirjana toisella lähettäjänimellä Beirutissa 1967.
xxx/ellauri208.html on line 646: Att kissa sig i öga. Stockholm: Wahlström & Widstrand. 1954.
xxx/ellauri208.html on line 674: Schildts Förlag julkaisi 1951 Sandelinin ensimmäisen runokirjan nimeltä Ur svalans loggbok. Sandelinin teokset ovat osa 1920–1930-luvulla läpimurtonsa tehneen modernismin perinnettä, jonka merkittäviä nimiä ovat muun muassa Gunnar Björling ja Rabbe Enckell.
xxx/ellauri208.html on line 857: Antti on lyhytkasvuinen ja isopäinen niin kuin Peltirummun (1959) Oskar. Ikäisekseen hän on älykäs. Hänellä on insestisävytteinen ja omistushaluinen suhde äitiinsä Kaarinaan.
xxx/ellauri208.html on line 916: Idström aloitti Yleisradiossa äänitarkkailijana kuten Milkan tärähtänyt äiti, teki sitten radio-ohjelmia ensin ruotsiksi ja vähitellen yhä enemmän suomeksi. Hänet muistetaan ohjelmista ”Valkokangas soi”, ”Äänilevyn vuosisata” ja ”Lauantain toivotut levyt”, jota hän kokosi vuodet 1954–1965. Hän esitteli suomalaisille saksalaista schlageria, amerikkalaista swingiä ja 1960-luvulle tultaessa myös The Beatlesia ja nousevaa poliittista laululiikettä.
xxx/ellauri208.html on line 989: Minnesotan yliopiston suomen kielen ja kirjallisuuden opettaja Yhdysvalloissa 1984 - 1986; kirjoittamisen ohjaaja Kriittisessä korkeakoulussa 1995 - 2001.
xxx/ellauri208.html on line 1046:95-b227-cf9945eb4182.jpg?w=670" height="300px" />
xxx/ellauri209.html on line 87: Eliskä kilpailu on käytkaz poistunut kauppaketjusta. Osto- ja myyntinhinnoista päättää ize noi 2 kauppaketjua. Niiden erotus on voitto. Myy kalliilla, osta halvalla. Kun on markan tulot niin on 95 pennin mänöt. Vaalikarja määkii avuttomana ketjun kummassakin päässä.
xxx/ellauri212.html on line 75: John Alan Patrick Lodwick (2 March 1916 – 18 March 1959) was a British novelist. A military man and counter terrorist. His spouse was Sheila Legge. They got 4 kids with funny names.
xxx/ellauri212.html on line 79: My Amor me dio benvenida is from 1963, the original is from 1952. I feel sympathy with the elderly man on the cover, trying to hold on to a gorgeous blonde, barely holding despondency at bay. He turns out to be the murtherer I bet.
xxx/ellauri212.html on line 415:957b13ff60c020~mv2.jpg/v1/fill/w_601,h_704,al_c,q_90/6990e8_2646228b90a041ada3957b13ff60c020~mv2.webp" />
xxx/ellauri215.html on line 155: In 1942, Malamud met Ann De Chiara (November 1, 1917 – March 20, 2007), an Italian-American Roman Catholic, and a 1939 Cornell University graduate. They married on November 6, 1945, despite the opposition of their respective parents. Ann typed his manuscripts and reviewed his writing. Ann and Bernard had two children, Paul (b. 1947) and Janna (b. 1952). Janna is the author of a memoir about her father, titled My Father Is A Book.
xxx/ellauri215.html on line 173: Damon Runyon (4. lokakuuta 1880 Manhattan, Kansas, Yhdysvallat – 10. joulukuuta 1946 New York, New York Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen kirjailija ja toimittaja. Runyon julkaisi 1911 esikoisteoksensa, runokokoelman Tents of Trouble. Sen jälkeen hän keskittyi novelleihin, jotka kertovat New Yorkin rikollispiireistä. Novellit koottiin 1931 ilmestyneeksi antologiaksi Guys and Dolls, ja niiden pohjalta on tehty musikaali Enkeleitä Broadwaylla (1950) ja siitä taas elokuva Enkeleitä Broadwaylla
xxx/ellauri215.html on line 181:95602404/familie-frank_orig.jpg" />
xxx/ellauri215.html on line 294: Anna Gullichsen (s. 1956), lastenkirjailija, Kristian Gullichsenin tytär Alvar Gullichsen (s. 1961), Kristian Gullichsenin poika, taiteilija, tunnetaan Bonk Business Inc. -yhtiöstään Johan Gullichsen (s. 1936), Harry ja Maire Gullichsenin poika, Teknillisen korkeakoulun selluloosatekniikan professori, A. Ahlström Osakeyhtiön ja Ahlstrom Oyj:n hallitusten puheenjohtaja, Palikaisten kartanon isäntä.
xxx/ellauri215.html on line 302: Född: 1956
xxx/ellauri215.html on line 337: Sysmiöstä tultua ruskettuneena voi lukea kalveten monen viikon kesänyytiset. Eurooppa on tulessa, Rein ja Thames kuivuneet, Arktis plussan puolella, inflaatio on taantumassa laantunut, Netflixin osake on romahtanut sen portattua miljoona isovenäläistä kazojaa, Suomen eduskunnan sivut tukittu kuin nakkikioski. Musk on myynyt Teslan osakkeita biljoonien edestä. Twitter-kaupat ovat tukossa. Dollarin arvo on 0,95 euroa. Vähävenäläiset sodan köyhdyttämät naiset myyvät pohjoismaihin akateemisesti koulittua jalkovakoa. Hyviä uutisia ja huonoja. Naurava kulkuri, tuo renessanssi-ihminen, on nauranut laitimmaisen naurunsa 77-vuotiaana. Aaahh-hah-hah-hahaa. Ma nauran, kuvani kun peilissä mä nään. Sentään positiivisella puolella on että Kiina ja Venäjä kaveeraavat keskenään. Hulluhan Kiina olisi jos ottais osaa länkkäreiden ryssävihaan, arvaa kyllä kuka on seuraavana vuorossa. Parasta on että kaasunpoltto, globalisaatio ja ryöstöviljely vähän taantuvat.
xxx/ellauri218.html on line 77: Sitä sanottiin laukauxexi joka kuultiin ympäri maailmaa. Hitusen amerikkalaista mahtailua, mutta hitotko siitä. Se oli ensimmäinen rannikolta rannikolle tv-lähetys. Baseball pelaajat on aika läskejä. Helmin syntymäpäivänä vuotta ennen paasaajamme syntymää 1951. Noihin aikoihin taisi kuolla Lassi Hiekkala, juu 5. lokakuuta 1951. Ehti juuri kuulla laukauxen ennen pimennystä.
xxx/ellauri218.html on line 87: 9574" data-nimi="DeLillo Don">Don DeLillo (s. 20. marraskuuta 1936 Bronx, New York, New York, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen kirjailija. Hän käsittelee teoksissaan kulttuurisia traumoja ja kuvaa niissä amerikkalaista elämää vuosituhannen vaihteen molemmin puolin 1970-luvulta alkaen V. 1992 se oli aivan oikein 57-vuotias. Ei pigment ole tehty sianihrasta, Lillo hölmöpää! Iloiset taideopiskelijat tietää tuoretta pillua! Sinne siis! He currently lives outside of New York City. Mitä enemmän Lilloa alkoi inhottaa koota liian takaa ääntävä ja homssuinen taideopiskelija, sitä pakottavampi tarve sille tuli päästä heti ko. mirkun pöxyihin. Mixi näin? No kaise on misogyyni, äidin poika kuten monet muutkin sellaiset, esim. 3v vanhempi syöpään menehtynyt Philip Roth. Jättämällä lastin nuijapäitä mirkun lörppävittuun se voisi tavallaan ikäänkuin päihittää sen. No se jäi suunnitelman asteelle, Lollo ei halunnut olla uskoton Klaara Kotkolle.
xxx/ellauri218.html on line 134:
xxx/ellauri218.html on line 135:Artificially colorized and enhanced video of Little Richard's hit record "Long Tall Sally" from 1955. Colorization was done with the state-of-the-art DeOldify software by Jason Antic.Artificially colorized and enhanced video of Little Richard's hit record "Long Tall Sally" from 1955. Colorization was done with the state-of-the-art DeOldify software by Jason Antic.
xxx/ellauri218.html on line 142: Donnie Ray Moore (February 13, 1954 – July 18, 1989) was an American relief pitcher in Major League Baseball (MLB) who played for the Chicago Cubs (1975, 1977–79), St. Louis Cardinals (1980), Milwaukee Brewers (1981), Atlanta Braves (1982–84) and California Angels (1985–88). Moore is best remembered for the home run he gave up to Dave Henderson while pitching for the California Angels in Game 5 of the 1986 American League Championship Series. With only one more strike needed to clinch the team's first-ever pennant, he allowed the Boston Red Sox to come back and eventually win the game. Boston then won Games 6 and 7 to take the series. Shortly after his professional career ended, he shot his wife three times in a dispute, failed to finish her and then committed suicide. Kylmä olen sitten huono. En osu edes omaan päähäni. Kierot palefacet puhuvat tyhmän Simson-nekrun ympäri. Hyvässä sovussa lähdetään ottelusta autolle.
xxx/ellauri218.html on line 144: The Honeymooners is an American television sitcom which originally aired from 1955 to 1956, created by and starring Jackie Gleason, and based on a recurring comedy sketch of the same name that had been part of Gleason's variety show. It follows the lives of New York City bus driver Ralph Kramden (Gleason), his wife Alice (Audrey Meadows), Ralph's best friend Ed Norton (Art Carney) and Ed's wife Trixie (Joyce Randolph) as they get involved with various schemes in their day-to-day living.
xxx/ellauri218.html on line 150: Ralph was the inspiration for the animated character Fred Flintstone. Alice (née Alice Gibson), played in the first nine skits from 1951 to January 1952 by Pert Kelton, and by Audrey Meadows for all remaining episodes, is Ralph's patient but sharp-tongued wife of 14 years. She often finds herself bearing the brunt of Ralph's tantrums and demands, which she returns with biting sarcasm. She is levelheaded, in contrast to Ralph's pattern of inventing various schemes to enhance his wealth or his pride. She sees his schemes' unworkability, but he becomes angry and ignores her advice (and by the end of the episode, her misgivings almost always prove correct). She has grown accustomed to his empty threats—such as "One of these days, POW!!! Right in the kisser!", "BANG, ZOOM!" or "You're going to the Moon!"— to which she usually replies, "Ahhh, shaddap!" Alice runs the finances of the Kramden household, and Ralph frequently has to beg her for money to pay for his lodge dues or crazy schemes. Alice studied to be a secretary before her marriage and works briefly in that capacity when Ralph is laid off. Wilma Flintstone is based on Alice Kramden.
xxx/ellauri218.html on line 172: Lollo (tai sen ruipelompi ystävä) diggasi Al Hibblerin Unchained Melodya joka oli UK listakärki 1955. Se on aika pitkäveteinen ja laahaava. Homompi Righteous Brotherseista kimitti sen coverina 1964. A.Hitlerin Horst Wessel Lied 1931 oli vetävämpi. Horst Wessel kirjoitti runonsa kommunistisen runoilijan Willi Bredelin taistelulaulun pohjalta, jonka tämä oli kirjoittanut 1800-luvulta peräisin olevan posetiivilaulelman sävelmään. Al H. oli lakupetteri. Hibbler was born in Tyro, Mississippi, United States, and was blind from birth. Limaisen Lillon olis paree pukeutua kokovartalokondomiin. Älä rakasta ilman satulaa.
xxx/ellauri218.html on line 230: The aptly named Fresh Kills landfill opened in 1948 as a temporary landfill, but by 1955 it had become the largest landfill in the world, and it remained so until its closure in 2001. At the peak of its operation, in 1986, Fresh Kills received 29,000 tons of residential waste per day, playing a key part in the New York City waste management system. From 1991 until its closing it was the only landfill to accept New York City's residential waste. It consists of four mounds which range in height from 90 to about 225 feet (30 to about 70 m) and hold about 150 million tons of solid waste. The archaeologist Martin Jones characterizes it as "among the largest man-made structures in the history of the world."
xxx/ellauri218.html on line 263:Kyštymin ydinonnettomuus 1957
xxx/ellauri218.html on line 265: Kyštymin ydinonnettomuus on maailmanhistorian kolmanneksi pahin ydinonnettomuus ja oli siihenastisista pahin. Laitoksessa tapahtui 29. syyskuuta 1957 voimakas räjähdys jätesäiliössä, jossa oli korkearadioaktiivista jätettä. Tapahtuma tunnetaan Kyštymin onnettomuutena, ja saastuneesta alueesta on myöhemmin käytetty nimitystä "Kyštymin hiilijalanjälki". Räjähdys johtui säiliön jäähdytysjärjestelmän viasta. Ne rabotajet.
xxx/ellauri218.html on line 267: Päästön määrä oli 40 PBq fissiotuotteita. Päästöstä 91 prosenttia muodostivat cerium-144 ja zirkonium-95 (molemmat melko lyhytikäisiä isotooppeja, joiden puoliintumisajat ovat 285 ja 64 vuorokautta). Lisäksi oli 1 PBq stronzium-90:ää, ja 13 TBq cesium-137:ää. 300 × 50 km:n laajuisen saastuneen vyöhykkeen (EURT) saastuneisuus oli Sr-90:lla yli 4 kBq/m². Sr-90:n kokonaislaskeuma oli noin 2 kBq/m². 17 km²:n laajuisen alueen saastelaskeuma oli noin 100 MBq Sr-90/m².
xxx/ellauri218.html on line 414: ALSO ON 11/9: best-selling Millennium trilogy author Stieg Larsson dies at 50. Jean-Paul Sartre denounces communism 1956. Nazis launch Kristallnacht 1938. TwinTowers come down. Oops that was not 11/9 but 9/11. ("The Lights Went Out In) Massachusetts" is a song by the Bee Gees, written by Barry, Robin & Maurice Gibb and released in 1967. Se oli mun eka ikioma sinkku, sain sen 15-vuotiaana lahjaksi. Sillä ei ollut mitään tekemistä pimennyxen kanssa, BG:t ei olleet edes käyneet Massachusettsissa.
xxx/ellauri218.html on line 507:957b8765323498d1295784a7--jayne-mansfield-woman-crush.jpg" height="200px" />
xxx/ellauri224.html on line 96: 1953: Seoulin turpasauna
xxx/ellauri224.html on line 120: The title of the film alludes to Ray Bradbury's 1953 novel Fahrenheit 451, a dim view of the future United States, drawing an analogy between burning books and the reception of the September 11 attacks; one of the film's taglines was "The Temperature at Which Freedom Fries Burn".
xxx/ellauri224.html on line 165: Marie Stopes (15. lokakuuta 1880 – 2. lokakuuta 1958) oli brittiläinen paleobiologi, kirjailija ja aktivisti.
xxx/ellauri224.html on line 594: Naderin vanhemmat ovat Libanonin maroniittikristittyjä pakolaisia Ranskasta. Hän valmistui 1955 Princetonin yliopistosta ja 1958 Harvardista. Nader palveli kuusi kuukautta Yhdysvaltain armeijassa 1959, jonka jälkeen toimi lakimiehenä Hartfordissa. Hän on työskennellyt Hartfordin yliopistossa ja freelancerina The Nation ja The Christian Science Monitor -lehdille.
xxx/ellauri225.html on line 229: Norris avioitui Dianne Holechekin kanssa vuonna 1958. Heidän ensimmäinen lapsensa Mike syntyi kovan yrityxen jälkeen vuonna 1963. Vuonna 1964 syntyi tytär Dina ja kuopus Eric vuonna 1965. Vuonna 1988 Norris ja Holechek erosivat kolmenkymmenen vuoden avioliiton jälkeen. Norris avioitui uudelleen vuonna 1998 23v nuoremman malli Gena O’Kelleyn kanssa. Vuonna 2001 pariskunnalle syntyi kaksoset: poika Dakota Alan Norris ja tytär Danilee Kelly Norris. Kylä lähtee (vaikkakin koeputkesta).
xxx/ellauri225.html on line 256: In 1953 (aged 24) while traveling to France aboard the Queen Mary, Ursula met historian Charles Le Guin.They married in Paris in December 1953. According to Le Guin, the marriage signaled the "end of the doctorate" for her. While her husband finished his doctorate at Emory University in Georgia, and later at the University of Idaho, Le Guin taught French and worked as a secretary until the birth of her daughter Elisabeth in 1957. A second daughter, Caroline, was born in 1959. Also in that year, Charles became an instructor in history at Portland State University, and the couple moved to Portland, Oregon, where their son Theodore was born in 1964. They would live in Portland for the rest of their lives, although Le Guin received further Fulbright grants to travel to London in 1968 and 1975.
xxx/ellauri225.html on line 295: Le Guin responded to these critiques in her subsequent writing. She intentionally used feminine pronouns for all sexually latent Gethenians in her 1995 short story "Coming of Age in Karhide", and in a later reprinting of "Winter's King", which was first published in 1969. "Coming of Age in Karhide" was later anthologized in the 2002 collection The Birthday of the World, which contained six other stories featuring unorthodox sexual relationships and marital arrangements. She also revisited gender relations in Earthsea in Tehanu, published in 1990. This volume was described as a rewriting or reimagining of The Tombs of Atuan, because the power and status of the female protagonist Tenar are the inverse of what they were in the earlier book, which was also focused on her and Ged. During this later period she commented that she considered The Eye of the Heron, published in 1978, to be her first work genuinely centered on a woman.
xxx/ellauri225.html on line 430: Important mid-century American poets, such as John Berryman and Robert Lowell, cited Crane as a significant influence. Both poets also wrote about Crane in their poetry. Berryman wrote him one of his famous elegies in The Dream Songs, and Lowell published his "Words for Hart Crane" in Life Studies (1959): "Who asks for me, the Shelley of my age, / must lay his heart out for my bed and board." Lowell thought that Crane was the most important American poet of the generation to come of age in the 1920s, stating that "[Crane] got out more than anybody else ... he somehow got New York City (though an Ohio hick); he was at the center of things in the way that no other poet was." Lowell also described Crane as being "less limited than any other poet of his generation." Talk to the hand, they were both abysmal FAILURES!
xxx/ellauri225.html on line 495: Bruun, Staffan Felix (f. 8/11 1955 Hfrs), journalist och författare, son till Kettil Bruun. Anställd vid Hufvudstadsbladet från 1980, där han framför allt profilerat sig som ettrig och orädd reporter. Tidningens redaktionschef 1995-97. Som författare har Bruun främst ägnat sig åt Kille Kimalainen där hans hjälte, den frifräsande journalisten Burt Kobbat, har klart skönjbara drag av sin författare.
xxx/ellauri225.html on line 497: Kettil Edmund Bruun (6. tammikuuta 1924 Helsinki – 16. joulukuuta 1985 Helsinki) oli suomalainen sosiologi ja kansainvälisesti merkittävä alkoholipolitiikan tutkija. Hänen uraauurtava pienryhmien juomiskäyttäytymistä käsittelevä osallistuva väitöskirjatutkimuksensa toi uudenlaisia metodeja alkoholinkäyttöön. Vuosina 1955–1968 Bruun toimi Alkoholipoliittisen tutkimuslaitoksen johtajana ja 1955–1980 Alkoholitutkimussäätiön sihteerinä ja vuosina 1980-85 kaalimaan vartijana. Hän toimi kolmen vuoden ajan Tukholman yliopiston professorina mutta joutui lähtemään viinanläträyxen takia. Kettil är far till Staffan Bruun.
xxx/ellauri225.html on line 594: Zarah Stina Leander (alk. Sara Stina Hedberg, vuodesta 1956 Hülphers; 15. maaliskuuta 1907 Karlstad, Ruotsi – 23. kesäkuuta 1981 Tukholma) oli ruotsalainen näyttelijä ja laulaja, joka oli toisen maailmansodan aikaan suuri filmitähti Saksassa. Leander palasi Ruotsiin vuonna 1943, mutta häneen suhtauduttiin kylmäkiskoisesti monen vuoden ajan, koska hän oli työskennellyt natsien palveluksessa. Hänen uransa jatkui Ruotsissa vasta 1950-luvun puolella kun kiskot olivat jo lämmenneet. Sittemmin Leander teki konttoritöitä Tukholmassa. Hän esiintyi useasti myös Suomessa ja järjesti jäähyväiskiertueensa vuonna 1973. Hän jäi eläkkeelle viihdemailmasta vuonna 1981. Samana vuonna hän kuoli Tukholmassa aivohalvaukseen.
xxx/ellauri227.html on line 55:
xxx/ellauri227.html on line 111:95e3e62ab8d0acf18031b2fb.600x600x1.jpg" />
xxx/ellauri227.html on line 162:95d-a8fd-4455-829a-16e08ef2d842?fit=crop&format=auto&h=450&q=50&w=800&s=5358ae55b46f6996f38265353da572d9a22507ff" />
xxx/ellauri227.html on line 267:- Hämeen-Anttila, Virpi & Hämeen-Anttila, Jaakko: Rakkauden karttakirja. Näpeimmät paikat osoitettu nuolilla. Helsinki: Otava, 2005. ISBN 951-1-20024-0.
xxx/ellauri227.html on line 268: - Hämeen-Anttila, Virpi & Hämeen-Anttila, Jaakko: Tarujen kirja: Kansojen kertomuksia läheltä ja kaukaa. Koonneet ja kaukaahaetuin selityksin varustaneet Virpi ja Jaakko Hämeen-Anttila. Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-21475-5.
xxx/ellauri227.html on line 269: - Minun Intiaanini. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-27042-3.
xxx/ellauri227.html on line 270: - Purnabhadra, Viisi kirjaa väärällään viisaita matuja. Intialainen Pañcatantra. Suomen Itämaisen Seuran suomenkielisiä julkaisuja 24, 1995
xxx/ellauri227.html on line 277:958387432980_537639365_n.jpg" />
xxx/ellauri227.html on line 554: Kerstin Anita Marianne Ekberg (29. syyskuuta 1931 Malmö – 11. tammikuuta 2015 Rooma, Italia) oli ruotsalainen malli, näyttelijä ja sexisymboli. Anita Ekberg aloitti uransa mallina ja osallistui muun muassa 1951 Miss Universe -kilpailuun, jonka ansiosta yhdysvaltalaiset elokuvastudiot kiinnostuivat hänestä. Anita ei tullut valituxi Miss Universexi, eikä vottajaa löydy mistään. Kilpailusta tuli virallinen vasta synnyinvuonnani 1952, jolloin universumin kauneimmaxi kruunattiin meidän oma 17-kesäinen Armi Kuuselamme. Ekberg näytteli useissa Hollywood-elokuvissa ja sai muun muassa Golden Globe -palkinnon sivuroolistaan elokuvassa Blood Alley 1955 vastanäyttelijänään John Wayne. Varsinaisen legendan hänestä tekivät eurooppalaiset elokuvat ja etenkin naisrooli Federico Fellinin elokuvassa Ihana elämä (La Dolce Vita, 1960), jonka suihkulähdekohtaus on jäänyt osaksi länsimaista pehmopornografiaa. Ihanan elämän jälkeen Ekberg esiintyi enemp vähemp nakupellenä useissa italialaisissa elokuvissa. Anitalla oli aivan jättimäiset kannut mutta vähän tyly suu.
xxx/ellauri227.html on line 561: Punainen Pili tunnustaa valkoista väriä. Guilloun kasarijännäreissä pahixet on eurooppalaisia vassariterroristeja. Ehtikö "Jami" luoda islamistisia viholliskuvia, Ruåzin lipun polttamista ynnä muita pyhäinhäväistyxiä? Tokkopa. 13 Punainen Pili-kirjan jälkeen "Jami"n pussit taisivat olla jo aika tyhjinä näistä aiheista. Viimeinen Red Cock tuli ulos "Jami"n uunista 1995, mullon se. Ei sen jälkeen tuli vielä 1.
xxx/ellauri227.html on line 563: Carl Hamilton on Jan Guillou 13-osaisen kirjasarjan 11 ensimmäisen osan päähenkilö. Lisäksi hän on sarjan kahdessa viimeisessä osassa sivuhenkilö (pääosassa on joku ämmyrkäinen varmasti). Kirjoista on sovitettu elokuvia ja televisiosarjoja. Ensimmäinen ilmestyi 1986 kexeliäällä nimellä Peitenimi Punainen Pili. Punaisen Pilin 1. esittäjä Stellan John Skarsgård (s. 13. kesäkuuta 1951 Göteborg) on ruotsalainen näyttelijä Salkkareiden Ismon kaliiperia. Hän esitti "Punaisen lokakuun" detente kapteenia, oli "Saappaanraksi-Bill" Turner elokuvissa Pirates of the Caribbean: Kuolleen miehen kirstu (2006) sekä sen jatko-osassa Pirates of the Caribbean: Maailman laidalla (2007) ja antoi äänensä Muumipapalle ja hänen poikansa Alexander Skarsgård vastaavasti Muumipeikolle.
xxx/ellauri227.html on line 567: My Skarsgård was born on 3 July 1956 in Kalmar, Kalmar län, Sweden. She is an actress, known for Jim & piraterna Blom (1987), Gomorron (1992) and Efter tio (2006). She was previously married to Stellan Skarsgård.
xxx/ellauri228.html on line 231: Koska Lwówin alue liitettiin osaksi Neuvosto-Ukrainaan, Lemin perhe "joutui" muuttamaan Krakovaan vuonna 1946. Siellä Lem sai opintonsa päätökseen. Hän ei kuitenkaan hankkinut laillistetun lääkärin pätevyyttä, koska se olisi tiennyt palvelusta sotilaslääkärinä. Hän tyytyi pelkkään opintosuoritusdiplomiin, jonka turvin hän saattoi tehdä tieteellistä työtä. Vuonna 1953 hän meni naimisiin Barbara Leśniakin kanssa; vuonna 1968 liitosta syntyi poika, Tomasz.
xxx/ellauri228.html on line 334: 95">Andrei Tarkovskin isäsuhde
xxx/ellauri228.html on line 578: Charles Wynford Parsons (1901–1950) British zoologist
xxx/ellauri228.html on line 580: Charles Lathrop Parsons (1867–1954), American chemist
xxx/ellauri228.html on line 584: Charlie Parsons (born 1958), television producer
xxx/ellauri229.html on line 355:Harvey, the rabbit in the 950_film)" title="Harvey (1950 film)">movie and play of the same name
xxx/ellauri229.html on line 621: Years of service: 1938–1944 (Finnish Army), 1941/1945 (German Waffen-SS), 1954–1965 (US Army). Rank: Kapteeni kauluslaatta.svg Captain (Finland), SS-Hauptsturmführer Collar Rank.svg Hauptsturmführer (Germany), US-O4 insignia.svg Major (US) (posthumous). Carl-Erikistä tuli kertausharjoitusten kautta kapteeni, mutta majuria ei tullut edes postuumisti, toisin kuin Pauli Pylkkäsestä. Musta tulee postuumisti 1. jägarkompaniets skrivare, B-mies.svg.
xxx/ellauri229.html on line 639: In 1949, Törni, accompanied by his wartime executive officer Holger Pitkänen, traveled to Sweden, crossing the border from Tornio to Haparanda (Haaparanta), where many inhabitants are ethnic Finns. From Haparanda, Törni traveled by railroad to Stockholm where he stayed with Baroness von Essen, who harbored many fugitive Finnish officers following the war. Pitkänen was arrested and repatriated to Finland. Remaining in Sweden, Törni fell in love with a Swedish Finn, Marja Kops, and was soon engaged to be married. Hoping to establish a career before the marriage, Törni traveled under an alias as a Swedish seaman aboard the SS Bolivia, destined for Caracas, Venezuela, where he met one of his Winter War commanders, Finnish colonel Matti Aarnio, who was in exile[citation needed] having settled in Venezuela after the war. From Caracas, Törni hired on to a Swedish cargo ship, the MS Skagen, destined for the United States in 1950.
xxx/ellauri229.html on line 641: While in the Gulf of Mexico, near Mobile, Alabama, Törni jumped overboard and swam to shore. Now a political refugee,Törni traveled to New York City where he was helped by the Finnish-American community living in Brooklyn´s Sunset Park "Finntown". There he worked as a carpenter and cleaner. In 1953, Törni was granted a residence permit through an Act of Congress that was shepherded by the law firm of "Wild Bill" Donovan, former head of the Office of Strategic Services.
xxx/ellauri229.html on line 645: Törni enlisted in the US Army in 1954 under the provisions of the Lodge-Philbin Act and adopted the name Larry Thorne. In the US Army, he was befriended by a group of Finnish-American officers who came to be known as "Marttinen's Men" (Marttisen miehet).
xxx/ellauri229.html on line 647: With their support, Thorne joined the US Army Special Forces. While in the Special Forces, he taught skiing, survival, mountaineering, and guerrilla tactics. In turn he attended airborne school, and advanced in rank to sergeant. Receiving his US citizenship in 1957, Thorne attended Officer Candidate School, and was commissioned as a first lieutenant in the Signal Corps. He later received a Regular Army commission and a promotion to captain in 1960. From 1958–1962, he served in the 10th Special Forces Group in West Germany at Bad Tölz, from where he was second-in-command of a search and recovery mission high in the Zagros Mountains of Iran, which gained him a notable reputation. When he was in Germany, he briefly visited his relatives in Finland. In an episode of The Big Picture released in 1962 and composed of footage filmed in 1959, Thorne is shown as a lieutenant with the 10th Special Forces Group in the United States Army.
xxx/ellauri229.html on line 659: Törni pääsi värväytymään Yhdysvaltojen armeijaan vasta 1954. Kerrotaan, että hän kävi 50-luvun lopulla etsimässä Marjaa Ruotsista – turhaan, Marja oli jo ihan muualla. – Ei nuori, kaunis nainen odota, kun ei ole toisesta mitään tietoa. Hän muutti Espanjaan, Riikka Ojanperä kertoo. MARJA meni naimisiin espanjalaisen lääkärin kanssa ja sai neljä lasta. Törniä hän ei enää koskaan tavannut. Lauri Törni katosi, myöhemmin selvisi, että kuoli helikopterionnettomuudessa Vietnamin sodassa 1965. Marja kertoi, että Törni ilmestyi hänelle noihin aikoihin pari kertaa unessa siivoojan univormussa.
xxx/ellauri229.html on line 718: Tšernobyl (ven. Чернобыль, ukr. Чорнобиль, Tšornobyl) on hylätty kaupunki Pohjois-Ukrainassa Kiovan alueen Ivankivin piirissä lähellä Valko-Venäjän rajaa. Kaupunki sijaitsee Dneprin Pripet-sivuhaaran lounaisrannalla, linnuntietä 95 kilometriä Kiovasta pohjoiseen.
xxx/ellauri230.html on line 136: Gustaf "Kustu" John (G. J.) Ramstedt (22. lokakuuta 1873 Tammisaari – 25. marraskuuta 1950 Helsinki) oli suomalainen tutkimusmatkailija, pyllykielitieteilijä ja diplomaatti. Hän oli vertailevan altailaisen pyllykielentutkimuksen uranuurtaja ja modernin mongoloidistiikan perustaja.
xxx/ellauri230.html on line 144: Armas var yngst av brödraskaran. Ramstedt var far till Freja Ramstedt, hustru till bergsingenjören Karl Björzén. Den här Ramstedt blev filosofie magister och specialiserade sig inom indoeuropeisk filologi, engelsk filosofi, litteraturhistoria och biologi. Han var sedan 1951 medlem av Sällskapet Bokvännerna i Finland, där han bidrog med över 4 000 volymer inom sina intresseområden. Han författade även ett antal böcker och tidskrifter om interlingvistik och konstgjorda språk. Bland annat var Ramstedt stark förespråkare av interlingue, som han också skrev diverse avhandlingar om. Han och esuperantist-storbror Gus slogs ofta med konstgjorda ord och knytnävar om vilketdera konstgjorda språket som var bäst. Nu är dom döda alla fyra.
xxx/ellauri230.html on line 146: Juosten Kustu junior tuli ylioppilaaksi Turun ruotsalaisesta klassillisesta lyseosta vuonna 1892. Hän aikoi ensin papiksi ja opiskeli sen vuoksi Helsingin yliopistossa latinaa, kreikkaa ja hepreaa, mutta pian hän kiinnostui pyllykielitieteestä ja urasuunnitelma muuttui. Ramstedt suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon 1895 ja maisterin tutkinnon 1898. Hän meni naimisiin 1897 Ida Olivia Aleksandra Josefssonin kanssa. Idasta ei näytä kuuluvan sen enempää. Jaa tämä: "Kun kotona oli useita koulua käyviä lapsia, ei vaimoni voinut lähteä matkaani. Mutta sensijaan Elma-tyttäremme, joka juuri keväällä v. 1919 oli tullut ylioppilaaxi, suostui mielellään seuraamaan isäänsä aupairina."
xxx/ellauri230.html on line 162: Palattuaan Suomeen Ramstedt jatkoi professorinvirassa vuoteen 1941 ja hoiti myös fonetiikan professuuria vuosina 1935–1940. Vuosina 1941–1950 hän toimi Suomalais-ugrilaisen seuran esimiehenä. Ramstedt oli mukana perustamassa Suomalais-Japanilaista Yhdistystä vuonna 1935, ja hän toimi yhdistyksen puheenjohtajana kuolemaansa saakka. Ramstedt kuului myös moniin ulkomaisiin tieteellisiin seuroihin jäsenenä, ja hän oli kansainvälisesti tunnettu erityisesti mongolittarien häpykielten tuntijana. Vuonna 1946 Ramstedt valittiin Tanskan Kuninkaallisen tiedeseuran jäseneksi ja vuonna 1948 Suomalaisen Tiedeakatemian kunniajäseneksi. — Ramstedt oli kouluvuosistaan saakka aktiivisesti mukana raittiustyössä.
xxx/ellauri230.html on line 206: Li amis sian hejmlokon Hanamäki, kaj la scenoj de liaj verkoj ofte estas en la fikcia loko Ihatov aŭ Ihatovo, kiu devenis de Iŭate. Tiu aldono de '-o' al la fikcia loknomo kredeble estas influo de esuperanta finaĵo de substantivo. Lin interesis Esuperanto. Liaj provis traduki kelkajn el siaj verkoj en Esuperanto, sed ili estis trovitaj nur en 1953. Li cetere uzis en sia verko multajn vortojn influitajn de Esuperanto. Post lia morto liaj verkoj estis tradukitaj en Esuperanton inter alie de Konisi Gaku.
xxx/ellauri230.html on line 237:95e260deb5b&ipo=images" />
xxx/ellauri230.html on line 282: Wellington Boot Koo served as an ambassador to France, Great Britain and the United States; was a participant in the founding of the League of Nations and the United Nations; and sat as a judge on the International Court of Justice in The Hague from 1957 to 1967. Between October 1926 and June 1927, while serving as Minister of Foreign Affairs, Koo briefly held the concurrent positions of acting Premier and interim President of the Bourgeois Republic of China. Koo was the first (and last) Chinese head of state known to use a Western name publicly.
xxx/ellauri230.html on line 284: In addition, he was a big waver of pork sword on the side. In 1908, (20vee) Koo married his first wife, Chang Jun-o .They divorced prior to 1912. Koo's second wife, Tang Pao-yueh "May" (唐寶玥; 唐宝玥; Táng Bǎoyuè; c. 1895–1918), was the youngest daughter of the former Chinese prime minister Tang Shaoyi and a first cousin of the painter and actress Mai-Mai Sze. Their marriage took place soon after Koo's return to China in 1912 (24vee). She died in the US during the 1918 Spanish flu pandemic. Result: 2 kids.
xxx/ellauri230.html on line 288: On September 3, 1959, Koo (61vee) married his fourth wife Yen Yu-yun (1905–2017), the widow of Clarence Kuangson Young. He had three stepdaughters from this marriage, but none that he would have fucked in himself.
xxx/ellauri230.html on line 311:
95025ed6887d14242160d5a135b6133464b66a" width="30%" />
xxx/ellauri230.html on line 328: Koo retired from the Chinese diplomatic service in 1956 and in the same year he became a judge of the International Court of Justice in The Hague, and served as Vice-President of the Court during the final three years of his term. In 1967, he retired and moved to New York City, where he lived until his death in 1985. Vittu täähän kumppari kiskoi 3v vaille sentenaarixi!
xxx/ellauri230.html on line 429: 1920-1950-luvulla Neuvostoliiton, Kaukoidän seuraajan, Nikolaevsk-on-Amurin konfliktin näkemyksen mukaan tapahtuman virhe oli japanilaisten sotavankien luvaton teloitus toukokuun lopussa 1920, vastoin Geneven sopimusta, ja tapahtumat Nikolaevsk-on-Amurissa 11.-15. maaliskuuta 1920, mainittiin ylilyönnin syyksi. Kaikesta syytettiin Ya. I. Tryapitsyniä, hänen mielivaltaisuutensa vuoksi hänet julistettiin anarkistiksi, tuomittiin ja ammuttiin.
xxx/ellauri230.html on line 616: 95">Chrysanthemum competition
xxx/ellauri231.html on line 47: 21. lokakuuta 1952 syntyneet julkkikset! Jaat syntymäpäiväsi muiden mitättömyyxien kanssa. Emme löytäneet ketään sinua tärkeämpää julkkista, jolla on syntymäpäivä kanssasi. Päivitämme kuitenkin tietokantaamme jatkuvasti ja pyydämme sinua tarkistamaan myöhemmin, löysimmekö edes jonkun, jolla on sama syntymäpäivä.
xxx/ellauri231.html on line 49: Tietokannassamme on yli 150 000 julkkista, lähes kaikki turhia. Jatkamme tämän luettelon päivittämistä vastaavilla syntymäpäivillä, joten merkitse tämä sivu kirjanmerkkeihin ja tarkista tilanne usein. Täältä löydät myös kaikkien 21. lokakuuta 1952 syntyneiden tavisten syntymäpäivän. (Se on 21.10.52!)
xxx/ellauri231.html on line 66:- 1950
- Kiinan joukot demilitarisoivat Tiibetin läänin.
xxx/ellauri231.html on line 68:- 1952
- Minneapolis Lakers sonnustautui pikkuhousuihin (4–3) voittaakseen NBA:n finaalit.
xxx/ellauri231.html on line 70:- 1952
- New York Yankees mätki Brooklyn Dodgersia pesismailoilla (4-3) voittaaxeen USA:n MM-sarjan. (Tästäkö Se Hillo kirjoitti paxun lukuromaanin?)
xxx/ellauri231.html on line 86: *October 21st, 1956, Burbank †December 27th, 2016, UCLA Ronald Reagan Medical Center
xxx/ellauri231.html on line 105:1952 ovat syntyneet:
xxx/ellauri231.html on line 109: (1959-1983, 1987-present)
xxx/ellauri231.html on line 110: *April 16th, 1952, Helsinki Maternity Clinic
xxx/ellauri231.html on line 114: *October 7th, 1952, V.F. Snegiryov Maternity Hospital No.6
xxx/ellauri231.html on line 117: English science fiction writer and humourist (1952–2001)
xxx/ellauri231.html on line 118: *March 11th, 1952, Cambridge †May 11th, 2001, Santa Barbara
xxx/ellauri231.html on line 187: Sosialistivallankumoukselliset alkoivat neuvotella puna-armeijan kanssa ja niinpä puna-armeijan ja sosialistivallankumouksellisten joukot yhdistyivät tammikuussa 1919. Koltšak loi korruptoituneen sotilasdiktatuurin ja vangitutti poliittiset vastustajansa. Koltšak hyökkäsi noin 110 000 miehen voimalla 95 000 bolševikkisotilasta vastaan.
xxx/ellauri231.html on line 372: Ivan Alekseyevich Bunin ( / ˈ B uː n iː n / [2] tai / ˈ b uː n ɪ n / ; venäjä: ива́н аеке́евич бнин, iPa : [ ɪˈvan ɐlʲɪˈksʲejɪvʲɪtɕ ˈbunʲɪn] ( kuuntele ) ; – 8. marraskuuta 1953) oli ensimmäinen venäläinen kirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto.
xxx/ellauri231.html on line 383: Kylän lisäksi Bunin (1870-1953) kirjoitti romaaneja kuten Sukhodól (1911-12) ja Mítyan rakkaus (1924-25), novelli Gospodín iz San Francisco (1916) [Herrasmies San Franciscosta] lopettaa kaksiosaisen omaelämäkerrallisen romaanin, Arsenjevin elämä (osa I, Päivän lähteet [1930], osa II, Lika [1939]). Hän on kirjoittanut useita runouden kanssa sekoitettuja novellikirjoja, ja vuonna 1950 hän julkaisi omaelämäkerran Muistelmia. Bunin kuoli Ranskassa vuonna 1953. Hänen kokoelmistaan teoksista on kaksi painosta – yksi 12 osainen (Berliini, 1934-36) ja toinen kuusiosainen (Moskova, 1956) – sekä kokoelmat hänen tarinoistaan (Moskova, 1961) ja Loput Buninin runoista (Leningrad, 1961).
xxx/ellauri231.html on line 387: Vuoden 1952 omaelämäkerrassaan
xxx/ellauri231.html on line 431: Neuvottelut kirjailijan paluusta päättyivät hänen muistelmiensa ( Воспоминания, 1950) julkaisun jälkeen, jotka olivat täynnä kärjistävää kritiikkiä Neuvostoliiton kulttuuria kohtaan. Ilmeisesti tietoisena omasta negatiivisuudestaan Bunin kirjoitti: "Synnyin liian myöhään. Jos olisin syntynyt aikaisemmin, kirjalliset muistelmani olisivat olleet erilaisia. En olisi ollut vuoden 1905, ensimmäisen maailmansodan ja sitten vuoden 1917 todistaja. ja mitä seurasi: Lenin, Stalin, Hitler... Kuinka voin olla kateellinen esi-isämme Nooalle. Häneltä syntyi vain 1 arkki koko elämänsä aikana."
xxx/ellauri231.html on line 437: 2. toukokuuta 1953 Bunin jätti päiväkirjaansa muistiinpanon, joka osoittautui hänen viimeiseksi. "Tämä on kuitenkin niin mykistävän poikkeuksellista. Hyvin lyhyen ajan kuluttua minua ei ole enää - ja kaikesta maallisesta, kaikista asioista ja kohtaloista, siitä lähtien en ole tietoinen! Ja mitä minulla on jäljellä tehdä tässä on tyhmästi yrittää tietoisesti pakottaa itseeni pelkoa ja hämmästystä", hän kirjoitti.
xxx/ellauri231.html on line 439: Ivan Aleksejevitš Bunin kuoli pariisilaisen ullakkoasunnossa varhain 8. marraskuuta 1953. Kuolinsyinä mainittiin sydämen vajaatoiminta, sydänastma ja keuhkoskleroosi.
xxx/ellauri232.html on line 127: I större historiska arbeten som exempelvis Noltes bok och Stanley Paynes A History of Fascism 1919-1945 (1995) finns uppräkningar av element som måste ingå i en minimidefinition av fascism. Nolte nämner antimarxism, antiliberalism, antikonservatism, ledarskapsprincipen, paramilitär organisation och totalitarism. Payne lyfter fram inte mindre än tjugo faktorer som förutsättning för en framgångsrik fascistisk rörelse.
xxx/ellauri232.html on line 199: Sahlinista odotettiin Ruotsin ensimmäistä naispääministeriä, mutta loppuvuodesta 1995 paljastuneet luottokortin väärinkäytökset johtivat vetäytymiseen päivänpolitiikasta. Hän oli käyttänyt valtion luottokorttia omiin ostoksiinsa yli 50 000 kruunun (5000e, ei edes lähellä luottorajaa) edestä. Oli ostanut jotain vauvanvaippoja. Sama kekka mitä aina käytetään femina non gratojen savustuxeen vallasta, ovat ajaneet julkisilla ilman lippua, tai lähteneet bailaamaan ilman luuria.
xxx/ellauri232.html on line 278: Kaarlo Robert Kramsu (22. joulukuuta 1855 Oulu – 28. elokuuta 1895 Kuopio) oli suomalainen runoilija ja tyhjäntoimittaja.
xxx/ellauri233.html on line 222: 95">Ending Big Government 💰💩
xxx/ellauri234.html on line 446: Peter Fagernäs on meidän ikätoveri, s. 1952, ex-kokoomusnuori ja KOPin pankinjohtaja, monen ketkun bisnesdiilin veteraani ja hirmu raharohmu. Exemplaarinen "pankinohtaja Jääskeläinen Pohjois-Savosta." Hänen äidinisänsä oli pankinjohtaja Helander ja isänisänsä tää Uno Fagernäs. Nääs nääs.
xxx/ellauri234.html on line 470: Sorry, son. I don’t know what to do. I am a software developer 2000-present. My name is "Jack Claxton". In 1995 when I begat my son I had other low-paying dead-end jobs. Now *that* is really sad. I understand my son's disappointment in his dad.
xxx/ellauri235.html on line 438: Cecil Scott Forester was the pen name of Cecil Louis Troughton Smith, an English novelist who rose to fame with tales of adventure and military crusades. His most notable works were the 11-book Horatio Hornblower series, about naval warfare during the Napoleonic era, and The African Queen (1935; filmed in 1951 by John Huston).
xxx/ellauri235.html on line 855: The Interstate Commerce Commission's original purpose was to regulate railroads to ensure fair rates, to eliminate race discrimination, and to regulate other aspects of common carriers, including interstate bus lines and telephone companies. Congress expanded ICC authority to regulate other modes of commerce beginning in 1906. Throughout the 20th century, several of ICC's authorities were abolished. The ICC was abolished in 1995, and its remaining functions were transferred back to laissez faire capitalists.
xxx/ellauri237.html on line 41:958304--tintin.jpg" width="40%" />
xxx/ellauri237.html on line 61: Konttinen ryhtyi kirjailijaksi vuonna 1936 ja oli fasistisen Suomen suosituimpia lasten- ja nuortenkirjailijoita. Erityisen suosittu oli hänen uskonnollissävyinen Marketta-kirjasarjansa, joka kertoi renkvistiläisestä karjalaistytöstä ja tämän perheestä. Sarja oli syvältä perseestä, kuten kohta saatte kokea. Topelius-palkinnoilla tai kunniamaininnoilla hänet palkittiin joka vuosi vuosina 1947-1951 ja kerran vielä vuonna 1958. Sekin todistaa jo jotakin.
xxx/ellauri237.html on line 94:959211.jpg" width="30%" />
xxx/ellauri237.html on line 138: One longstanding suggestion of a social role for Sappho is that of "Sappho as schoolmistress". At the beginning of the twentieth century, the German classicist Ulrich von Wilamowitz-Moellendorff posited that Sappho was a sort of schoolteacher, to "explain away Sappho´s passion for her ´girls´" and defend her from accusations of homosexuality. The view continues to be influential, both among scholars and the general public, though more recently the idea has been criticised by historians as anachronistic and has been rejected by several prominent classicists as unjustified by the evidence. In 1959, Denys Page, for example, stated that Sappho´s extant fragments portray "the loves and jealousies, the pleasures and pains, of Sappho and her companions"; and he adds, "We have found, and shall find, no trace of any formal or official or professional relationship between them... no trace of Sappho the principal of an academy." Toisin kuin Ailin kohalla, hehe.
xxx/ellauri237.html on line 184: Pia desideria : (kirkon uudistus) eli sydämellinen toivomus totisen evankelisen kirkon Jumalalle otolliseksi parannukseksi ynnä muutamia siihen yksinkertaisesti tähtääviä kristillisiä ehdotuksia, suom. Jussi Aro3, johdannon kirj. Pentti Laasonen. 2. p. Kirjaneliö, 1984 Sarja:Hengen tie; 9 (1. p. 1962 Kirjayhtymä) ISBN 951-600-651-5
xxx/ellauri237.html on line 192: Jussi Aro valmistui filosofian kandidaatiksi 1949, lisensiaatiksi 1956 ja väitteli filosofian tohtoriksi joulukuussa 1961. Jussi Aro oli Helsingin yliopiston assyriologian ja seemiläisen filologian dosenttina vuodesta 1956 ja seemiläisten kielten professorina vuodesta 1965. Hän oli yliopiston Afrikan ja Aasian kielten ja kulttuurien laitoksen esimies. Jussi Aro sai teologian kunniatohtorin arvon 1973.
xxx/ellauri237.html on line 358: Pernaa on osallistunut rotarytoimintaan vuodesta 1974 lähtien, PHF-nimitys 1995. Ilmavoimien kunniatuomioistuimen kunniapuheenjohtajana PHF toimi 1972–1974.
xxx/ellauri237.html on line 672: Espanjan sisällissota ja P. Nerudan ystävän García Lorcan murha saivat Nerudan lähestymään poliittisesti ensin tasavaltalaisia ja sitten kommunistisia liikkeitä. Toimittuaan erilaisissa konsulintehtävissä muun muassa Ranskassa ja Meksikossa Neruda palasi 1943 Chileen, ja hänet valittiin 1945 kommunistipuolueesta Chilen senaattiin. Vuonna 1947 Neruda joutui presidentti González Videlan epäsuosioon ja piileskeli maan alla, kunnes pääsi 1949 pakenemaan Chilestä. Elettyään useissa Euroopan maissa ja Neuvostoliitossa hän palasi Chileen 1952, ja hän eli lopun elämäänsä Chilessä vauraana ja arvostettuna. Hänelle myönnettiin 1953 Stalin-palkinto. Palattuaan Chileen Neruda osallistui muun muassa Salvador Allenden vaalityöhön. Tämän aikakauden julkaisuista suuri osa on poliittista.
xxx/ellauri237.html on line 832: Hay que tener en cuenta que Neruda vivía separado de su todavía mujer, Delia del Carril, a la cual enviaba cartas en las que le ocultaba su relación con Matilde. El aire está aquí. Ojalá fueras hermosa. Esta situación, sumada a la lejanía de su patria, influye de forma decisiva en el contenido de Los versos del capitán. La primera edición de este libro (1952), de tirada limitadísima, ni siquiera llevó su nombre. No quería Neruda que se hiciese público su romance… Diez años más tarde, el poeta chileno reconocía la autoría, y justificaba su anonimato debido al “clima desconsolado y ardiente del destierro”…
xxx/ellauri237.html on line 841: They met in Santiago in 1946, when she was working as a physical therapist in Chile. She was the first woman in Latin America to work as a podiatric therapist. Urrutia was the inspiration behind Neruda´s later love poems beginning with Los Versos del Capitan in 1951, which the poet withheld publication until 1961 to spare the feelings of his previous wife; as well as 100 Love Sonnets which includes a beautiful dedication to her (which one?).
xxx/ellauri237.html on line 957: La persona, según el humanismo, es una pirsona pirsonalmente. Ciertas corrientes de la psicología han estado asociadas a una visión pesimista del ser humano. Por ejemplo, el psicoanálisis de Sigmund Freud presenta una explicación de la psique en la que los deseos inconscientes y su choque con las normas sociales gobiernan nuestro comportamiento, y el conductismo norteamericano de 1950 habia sido acusado de presentar a las personas como máquinas que reaccionan ante estímulos externos.
xxx/ellauri239.html on line 311: 9546">Anne Holt
xxx/ellauri239.html on line 398: Morten Harket (s. 14. syyskuuta 1959 Kongsberg, Norja) on norjalaisen popyhtye A-han laulaja. A-ha on julkaissut kahdeksan studioalbumia ja sen kappale "Take on Me" nousi useissa maissa listojen kärkeen vuonna 1985. Harket on julkaissut myös kuusi sooloalbumia. Harket juonsi vuoden 1996 Eurovision laulukilpailun yhdessä Ingvild Brynin kanssa. Morten Harket Always Stays The Same.
xxx/ellauri239.html on line 652: T. Tikkanen on JulkiTerhikin mukaan syntynyt v. 1951, psykoterapeutti ja psykologi. Voisiko se olla Roopen isä? Toivo Robertin puolisot olivat Fazer, Vitali ja Hertell. Lastensa puolisot olivat Cavonius, Etrock ja Wahlroos. Rappeutunutta ruozalaista rahaylimystöä.
xxx/ellauri250.html on line 134: Guan Moye (simplified Chinese: 管谟业; traditional Chinese: 管謨業; pinyin: Guǎn Móyè; born 17 February 1955) on toistaisexi ainoa aito viirusilmä kiinalainen nobelisti, länsimaisittain vaan Mo Yan, jonka romaanin Punainen durra kahden luvun pohjalta on elokuvakin, nim. Punainen pelto (1987). Länsimaissa Mo Yania on verrattu muun muassa Franz Kafkaan ja Joseph Helleriin. Yhteiskunnallisia kysymyksiä kuvatessaan hän käyttää maagisen realismin keinoja.
xxx/ellauri250.html on line 156: Fante was diagnosed with diabetes in 1955, which ultimately cost him his eyesight and led to the 1977 amputation of his toes and feet, and later legs. He died on May 8, 1983.
xxx/ellauri250.html on line 329: 9567">Pyykkikorikaupalla äijämeemejä Panssarinyrkistä
xxx/ellauri250.html on line 364:95%29_-_Google_Art_Project.jpg/600px-Edvard_Munch_-_Vampire_%281895%29_-_Google_Art_Project.jpg"/>
xxx/ellauri250.html on line 411:9581529088/mYG-a5uS_400x400.jpg" width="10%" />
xxx/ellauri250.html on line 554: Charles Bukowski was born Heinrich Karl Bukowski in Andernach, Prussia, Weimar Germany? Falsch! Bukowski wurde im rheinischen Andernach geboren, von wo auch seine Mutter Katharina Fett (1895–1956) stammte. Aber war sie fett? War sie etwa Jüdin?
xxx/ellauri250.html on line 569: 1947 kehrte Bukowski nach Los Angeles zurück und lernte die zehn Jahre ältere Jane Cooney Baker (1910–1962) kennen, mit der er bis Anfang der 1950er-Jahre zusammenlebte. During part of this period he continued living in Los Angeles, working at a margarine - no, a pickle factory for a short time but also spending some time roaming about the U.S., working sporadically like Donald Duck and staying in cheap rooming houses. Ab 1952, he took a job as a fill-in letter carrier with the United States Post Office Department in Los Angeles, but resigned just before he reached three years' service.
xxx/ellauri250.html on line 571: In 1955 oder 1954, Bukowski was treated for a near-fatal bleeding ulcer. After leaving the hospital he began to write poetry. 1955 he "agreed to marry" small-town Texas poet Barbara Frye, but they subsequently divorced in 1958. Frye, die aus einer vermögenden texanischen Familie stammte, war selbst Schriftstellerin und zugleich Herausgeberin eines kleinen, alternativen Literaturmagazins namens Harlekiini. Apparently she later died under mysterious circumstances in India. Following his divorce, Bukowski resumed drinking and continued writing poetry.
xxx/ellauri250.html on line 652: Peter Unger, Colin McGinn, Rice Crisp, Dale Carnegie, Gregory Peck, Julian Savulescu, James Rachels, Friedrich Engels, George Best, Toby Worst, Bill Gates, William MacAskill, 954">Steven Pinker, Graham Greene, Samuel Benjamin Bankman-Fried
xxx/ellauri250.html on line 720:952.927.jpg?fit=1200%2C1200&ssl=1" width="30%" />
xxx/ellauri250.html on line 816: John Gielgud on ollut vainaja jo vuodesta 2000. Gielgud had the rare distinction of winning an Oscar, an Emmy, a Grammy, and a Tony. Jussi Jurkka-palkinto jäi saamatta. Gielgud's state honours were Knight Bachelor (1953), Legion of Honour (France, 1960), Companion of Honour (1977), and Order of Merit (UK, 1996). He was awarded honorary degrees by St Andrews, Oxford and Brandeis universities. He was the best supporting actor of them all. Sen lätty on niin mitäänsanomaton brittipärstä etten muista sitä yhtään mistään. Siitä kerrotaan paljon Tauno Köriläs tyyppisiä kaskuja, sellaisia "Teme" läppiä et "ettekö tiedä kuka minä olen?" No en kyllä tiedä, edes luettuani kaverin wikipediabion. Vitun vanhaxi se kyllä eli. Oli joku brittien Tauno Palo ilmeisesti.
xxx/ellauri252.html on line 71: Rva Tuula Saarikoski tutustui runoilija Pentti Saarikoskeen 13-vuotiaana Kivisaaressa seurakunnan kesäkodissa. Hän oli Saarikosken ensimmäinen vaimo vuosina 1958–1964. Heille syntyi kaksi lasta, folkloristi Helena ja taidemaalari Juri Saarikoski. Vuonna 2015 ilmestyi rva Saarikosken muistelmateos Kaaos ja kirkkaus. Sekin pitäisi kai lukaista. Juurikin Tuula loikki jorpakkoon ilman korkokenkiä Nenän nykrätessä velttomunalla avovaimo Leenan hehtaariperseessä tekemässä Saska Saarikoskea.
xxx/ellauri252.html on line 307: Vuonna 1954 Simojoki puntaroi Okavangolla lähetyssaarnaajan vaaroja, joista pahimmat ovat : 4) lähetyssaarnaaja-asento; 5) epäluotettavat naisihmiset; 6) saatanan kiusat (lihallisuus, ahneus); 7) epäusko ja epätoivo. Näitä vastaan täytyy todella tehdä duunia. Vaikeimpia tehtäviä oli virolaisten desanttien "valmistaminen" nappi ozaan -kuolemaan.
xxx/ellauri252.html on line 318: Kristus on ensimmäinen, minä hyvä kakkonen. Paimenkirje Mikkelin hiippakunnalle. Kirjapaja, 1952.
xxx/ellauri252.html on line 326: Veljeni Martti. Herättäjä-yhdistys, Lapua 1995
xxx/ellauri252.html on line 382: Lutherin ”Avioelämästä” suomenkielisestä laitoxesta 1959 jätettiin pois kohta, jossa Luther neuvoi impotentin miehen vaimoa aloittamaan salaisen seksisuhteen jonkun muun kanssa.
xxx/ellauri252.html on line 409: Evan Hunterin alkuperäinen nimi oli Salvatore Lombino, mutta hän muutti nimensä Evan Hunteriksi vuonna 1952, koska epäili vierasmaalaisen nimen karkottavan ennakkoluuloisia kustantajia. Ed McBainin lisäksi hän käytti ainakin salanimiä John Abbott, Richard Marsten, Hunt Collins, Curt Cannon ja Ezra Hannon.
xxx/ellauri252.html on line 410: Hunter syntyi italialaistaustaisille vanhemmille New Yorkissa vuonna 1926 ja aloitti kirjoittamisen toisen maailmansodan aikana palvellessaan merivoimissa. Ensimmäinen 87. poliisipiiri -sarjan romaani oli vuonna 1956 julkaistu Cop Hater (suomennettu nimillä Askeleet kadulla ja Kuolema kytälle).
xxx/ellauri252.html on line 508: År 1951 ertappades Sverige med att vid två tillfällen ha kränkt sovjetiskt luftrum. Vid det ena tillfället var ett av planen så nära som 2,5 nautiska mil (drygt 4,5 km) från den baltiska kusten, och regeringen tvingades be om ursäkt på diplomatisk väg. Under år 1952 steg spänningen ytterligare då Nato-plan upprepade gånger kränkte sovjetiskt luftrum och de svenska flygningarna blev fler. Sovjetisk press började skriva om att Sverige gick Natos ärenden och de drog sig inte för att påminna om det öde som det amerikanska signalspaningsplan, som skjutits ner över Östersjön år 1950, hade mött.
xxx/ellauri252.html on line 510: Under förmiddagen den 13 juni 1952, mitt under en mycket het period i det kalla kriget, försvann flygvapnets Tp 79 Hugin med flygvapennummer 79001 utan att lämna några andra spår än en sönderskjuten räddningsflotte efter sig. Den specialutrustade DC-3:an var på väg hem mot Bromma flygplats, efter att ha genomfört ett radarspaningsuppdrag. Klockan 11:08 samma dag rapporterade DC-3:ans navigatör Gösta Blad för sista gången in planets position. Klockan 11:23 mottog signalisten vid flygflottiljen Roslagens flygkår (F 2) i Hägernäs ett anrop från DC-3:an, vilket dock snabbt dog ut. Det var den svenska besättningens sista livstecken. Flygplanets position över Östersjön vid försvinnandet var oklar. Sovjetunionen förnekade inblandning i försvinnandet. I de första svenska pressmeddelandena om DC-3:ans försvinnande nämndes ingenting om misstanken att planet blivit nedskjutet, bland annat för att dölja det faktum att flygvapnet tillsammans med Försvarets radioanstalt (FRA) bedrev denna signalspaning. Representanter för Flygvapnet och Sveriges regering hävdade att planets besättning varit ute på en oskyldig navigeringsflygning i utbildningssyfte. Svensk press intog en hård antisovjetisk linje.
xxx/ellauri253.html on line 185: Pekka Ervastilla oli Jaakko Liukkonen -niminen kasvattipoika, joka oli syntynyt Hankasalmella 1895. Ervasti ja Liukkonen hankkivat Lopen Pilpalasta pienen maatilan, jossa he asuivat vuodesta 1924 lähtien Liukkosen hoitaessa tilaa. Liukkonen jatkoi tilan viljelyä Ervastin kuoltua. Liukkosen vaimon kuoltua hänen raha-asiansa alkoivat kuitenkin mennä hunningolle. Liukkonen ja hänen 9- ja 5-vuotiaat tyttärensä kuolivat helatorstaina 1939 tulipalossa joka tuhosi Liukkosen Lopen Terävännenänkylässä sijainneen Saarenmaa-nimisen huvilan. Liukkonen oli sytyttänyt huvilan palamaan ja ampunut sitten tyttärensä ja itsensä. Tulipalossa tuhoutui myös Ervastin laaja pseudotieteellinen kirjasto ja useita keskinkertaisia taideteoksia.
xxx/ellauri253.html on line 442: Mun kaunis kotimaani on ize asiassa Ruåzi, kyseessä on näät Värmlandsvisan, esittäjänä ohuthuulinen Mauno Kuusisto eikä lörppähuulinen Rautavaaran Lapio. Aika 1959 kun kansakoulu alkoi.
xxx/ellauri255.html on line 69: Mannergeim oli edennyt askel askeleelta, aistit tarkkoina kuin pampan muurahaiskarhulla. Hän oli lähtenyt Imatralta vuoden 1952 kesäkuussa, osallistuttuaan sitä ennen valepuvussa omiin hautajaisiinsa. Hän muisti nauraneensa iloisesti lukiessaan "kuolinilmoituksensa", ja silmät olivat kimmeltäneet kun hän oli asekätkijöiden avustuksella aseistanut itsensä. Kesäpäivä oli ollut kuuma ja kaunis kun hän oli hiipinyt yli rajan suureen tuntemattomaan - Neuvosto-Karjalaan.
xxx/ellauri255.html on line 223: Некра́сов ), naisilla Nekrasova (Некра́сова) on yleinen venäläinen sukunimi. Se perustuu maalliseen etunimeen Nekras (Некра́с), jonka suora merkitys on 'ruma'. Sukunimi voi viitata seuraaviin henkilöihin: Andrei Nekrasov (s. 1958), venäläinen elokuva- ja TV-ohjaaja. Artjom Nekrasov (s. 1992), venäläinen haulikkoampuja.
xxx/ellauri255.html on line 494: 953">Amok eli Jomppa ja Pena harjanvarressa
xxx/ellauri255.html on line 523: Ensimmäiset A-klinikat aloittivat toimintansa nykyisen Alkoholitutkimussäätiön kokeiluna Helsingissä ja Vaasassa vuodenvaihteessa 1953–54. Nyze on jonkun kusipään yxityinen firma joka sentään näyttää tappiotiliä. On se vittua voimattomana seurata miten Suomi menee hyvinvointivaltiona taaxepäin kuin rapu, yxityistää apinan raivolla seuraten muiden länkkärien esimerkkiä. Cameron purki briteiltä julkisen sairaanhoidon 10-luvulla, nyziellä jonotetaan lasarettiin kuten jenkeissä. Norminpurkua. Normit suojasivat köyhiä kökkäreiden mielivallalta. Kohta ollaan takaisin 19. vuosisadalla. Työväen saavutuxet syöty ja köyhät entisessä kyykyssä.
xxx/ellauri259.html on line 59: Yrjö Ilmari Larmola (5. toukokuuta 1940 Nurmijärvi – 1. heinäkuuta 2021 Helsinki) oli suomalainen filosofian tohtori ja Helsingin kaupungin kulttuurijohtaja. Larmolan vanhemmat olivat lääketieteen ja kirurgian tohtori Erkki Yrjö Larmola (ent. Lindfors) ja vakuutusvirkailija Irja Helena Pernaja. Larmola pääsi ylioppilaaksi 1959 ja suoritti Helsingin yliopistossa humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnon 1963, filosofian kandidaatin tutkinnon 1971, maisterintutkinnon 1973, lisensiaatintutkinnon 1986 ja väitteli filosofian tohtoriksi 1990 tutkielmalla, joka käsitteli Eino Leinoa.
xxx/ellauri259.html on line 65: Töölön Yhteiskoulun oppilat olivat lehden pyynnöstä pohtineet hyvän suomalaisen ominaisuuksia ainekirjoituksissaan. Suomen Kuvalehti julkaisi 1958 parhaaksi valitun kirjoituksen kokonaisuudessaan. Sen oli kirjoittanut tuohon aikaan 18-vuotias Yrjö Larmola. Larmola kirjoitti muun muassa, että hyvä suomalainen on tarmokas ja määrätietoinen, vaikka ylhäältä päin häntä yritetäänkin holhota. Hän myös kuvaili suomalaisia itsepäisiksi, rehellisiksi sekä omanarvontuntoisiksi. Omaperäinen kaveri!
xxx/ellauri259.html on line 79: Ihan kaikkea 50- ja 60-luvulla kirjoitettua ei Yrjö enää allekirjoittaisi. ”Tasa-arvo on meillä sentään tuntuvasti edistynyt. Nykyisin olisi mahdotonta kirjoittaa hyvästä suomalaisesta niin, että keskittyisi pelkästään miehiin”, Larmola sanoo. Larmola toteaa 1950-luvun olleen hyvin kahtiajakautunutta aikaa: miehillä ja naisilla oli omat kulttuurinsa. Miehet oli miehiä ja naiset rouvia, neiti-ihmisiä tai huoria.
xxx/ellauri259.html on line 85: Harry Juhani "Hjallis" Hjarkimo (s. 2. marraskuuta 1953 Helsinki) on suomalainen ex-liikemies, ex-yrittäjä, ex-urheilujohtaja, ex-televisioesiintyjä, ex-purjehtija, ex-kansanedustaja ja ex-tubettaja. Hän on tullut parhaiten tunnetuksi persumaisen jääkiekkoseura Jokereiden ex-päätubettajana ja sen hallituksen ex-puheentubettajana, Hjallis-hallin (silloinen Hartwall-areena) ex-rakennuttajana ja ex-urheilumanagerina. Hän myi isänmaansa ex-pensasneuvostoliittolaisille toukokuussa 2019.
xxx/ellauri259.html on line 131: Tabermann vetäytyi pois ohjelmasta yli 300 jakson jälkeen joulukuussa 2006, koska hän lähti ehdokkaaksi 2007 eduskuntavaaleihin. Tabermann tuli valituksi. 26. syyskuuta 2009 esitetyssä jaksossa Tommy Tabermann palasi ohjelmaan vieraana ja kilpaili Jari Tervon joukkueessa yhden jakson ajan. Hän kuoli aivosyöpään heinäkuussa 2010, kuten riemuittiin jo albumissa 95">61.
xxx/ellauri259.html on line 174: Käytyään Kajaanin alkeiskoulua ja Oulun suomalaista lyseota (1889–1890) Leino siirtyi veljensä, toimittaja Oskar Lönnbohmin luokse Hämeenlinnaan. Tähän pakotti perheen taloudellisen tilanteen heikkeneminen isän kuoleman jälkeen 1890. Hämeenlinnan lyseosta hän valmistui 16-vuotiaana ylioppilaaksi 1895. Leino aloitti opinnot myös Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa Helsingissä, mutta ne jäivät pian "taka-alalle" kurjaliston harrastusten vuoksi. Antiikin kirjailijat kuten Cornelius Nepos tulivat tutuiksi latinan tunneilla. Koti- ja kouluympäristönsä tapahtumia Leino kuvaili kaitafilmille ja julaisi elämänsä lopulla muistelmateokseensa Elämäni kuvakirja (1925).
xxx/ellauri259.html on line 421:Anni Swan (1875–1958)
xxx/ellauri259.html on line 426:Aino Kallas (1878–1956)
xxx/ellauri259.html on line 435:955b5f54a49288c83a964797066da.jpg.webp" width="20%" />
xxx/ellauri259.html on line 436:Maila Talvio (1871–1951)
xxx/ellauri259.html on line 445:Aino Kajanus (1888–1951)
xxx/ellauri259.html on line 526: Miltei kaikki vaikuttajat ovat aloittaneet Savon Sanomien kesätoimittajina, mainitaxemme 9 nimestä vain Lasse Lehtisen, Timo TA Mikkosen, Lenita Airiston, Johanna Raunion, Kristina Carlsonin ja Hotakaisen Karin. Lehtisen isä Allan oli palopäällikkö Kuopiossa, missä Lehtinen kävi koulunsa vuosina 1957–1965. Lehtinen väitteli filosofian tohtoriksi (poliittinen historia) vuonna 2002 Oulun yliopistossa. Väitöskirjan Aatosta jaloa ja alhaista mieltä. SDP:n ja Urho Kekkosen suhteet 1944–1981 tieteellinen taso "herätti keskustelua". Muun muassa dosentti Juhani Suomi oli sitä mieltä, ettei teos täyttänyt väitöskirjan vaatimuksia. Puolueensa oikean laidan kulkijana Lehtinen ei ollut koskaan puheenjohtaja Kalevi Sorsan suosiossa. Hän käsikirjoitti Hyvät herrat -tv-sarjaa yhdessä Aarno Laitisen kanssa. Lehtinen on myös juontanut Haluatko miljonääriksi? -televisio-ohjelmaa vuosina 1999–2005.
xxx/ellauri259.html on line 528: 954243" data-nimi="Laitinen Aarno">Aarno Olavi ”Loka” Laitinen (17. tammikuuta 1943 Helsinki – 25. syyskuuta 2021 Helsinki) oli suomalainen toimittaja ja kolumnisti pysähtyneisyyden aikana. Laitinen oli Helsingin Sanomien poliittisen toimituksen esimies vuodesta 1972. Hänet erotettiin 1982, kun paljastui, että hän oli keskeinen Tamminiemen pesänjakajat -kirjan kirjoittaja. Saatuaan suuren neuvoston tuomion Aarno "Loka" Laitinen oli Iltalehden pitkäaikainen kolumnisti. Satiirisissa teksteissään hän arvosteli usein suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Toinen kolumnien vakioaihe oli feminismi ja naisverkosto. Toisaalta hän kirjoitti hyväksyvään sävyyn niin sanotuista isojen poikien verkostoista. Hän otti kantaa vihreitä arvoja vastaan ja ydinenergian puolesta. Usein hän oli kolumneissaan vastustanut myös erilaisia sääntöjä ja kieltoja, jotka hänen mukaansa rajoittivat yksilönvapautta.
xxx/ellauri259.html on line 595:95.jpg/220px-ForbudS%C3%B8nderjylland1895.jpg" />
xxx/ellauri259.html on line 596:In preußischer Zeit wurde der Begriff "Sønderjylland" 1895 verboten. Die Abbildung zeigt die Sønderjyske piger (≈Süderjütische Mädchen) in Volkstracht der Inseln Föhr und Als vor der Waldemarsmauer des Danewerks.
xxx/ellauri259.html on line 601: Bis 1500 wurden die Begriffe Schleswig und Süderjütland rund fünfhundert Jahre synonym auf deutsch und dänisch gebraucht, doch wurde das Herzogtum seit der Herrschaft der Schauenburger Herzöge Ende des 14. Jahrhunderts überwiegend nach der Residenzstadt Schleswig benannt, dies wurde in der frühen Neuzeit schließlich der gebräuchlichere Ausdruck. Erst im Zuge des aufkommenden Nationalismus im 19. Jahrhundert wurde der Begriff Sønderjylland/Süderjütland von dänischer Seite wieder verstärkt verwendet. 1895 wurde die Verwendung des Begriffs schließlich von preußischer Seite verboten.
xxx/ellauri259.html on line 631: Vilho (Ville) Ensio Viksten (3. heinäkuuta 1930 Tammela – 7. lokakuuta 2014 Helsinki) oli suomalainen kirjallisuuden tutkija, opettaja ja kustannusjohtaja. Vikstenin vanhemmat olivat puutarhuri Vilho Veikko Viksten ja Eliisa Elviira Ört (hehe, pirttiviljelijä, knulla ört på pört). Hän pääsi ylioppilaaksi 1952 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1960, mun opiskellessani Tehtaankadun kansakoulussa.
xxx/ellauri259.html on line 638: Viksten toimi opettajana Euran yhteiskoulussa 1957–1958, Hirvensalmen yhteiskoulussa 1958, Inkeroisten yhteiskoulussa 1959–1960 sekä Jyväskylän teknillisessä koulussa ja opistossa 1961–1966. Hän oli Jyväskylän yliopiston yleisen kirjallisuuden assistenttina 1961–1964, Kustannus Oy Gummeruksen kirjallisena johtajana 1966–1968 ja Werner Söderström Oy:n kaunokirjallisen osaston johtajana 1968–1991.
xxx/ellauri259.html on line 663: Tunneäly, kirjoittanut Daniel Goleman. “Tunneäly” oli kaikkien huulilla kun tämä Golemanin upea teos julkaistiin vuonna 1995, eikä sen suosio ole vieläkään hiipunut. Kirja sisältää oivalluksia siitä, kuinka voimme paremmin ymmärtää itseämme ja ympärillämme olevia ihmisiä sekä auttaa meitä ymmärtämään syvemmin tunteiden ja oppimisen välillä olevan yhteyden. Tämän kirjan lukeminen saa lukijan kyseenalaistamaan oman henkisen älykkyytensä tason ja johdattaa onnellisempaan elämään. Kirja auttaa lukijaa tarkastelemaan oman elämänsä tapahtumia aivan uudenlaisesta näkökulmasta.
xxx/ellauri259.html on line 720:9524fddaf2bfb4c98581945.jpg.webp" />
xxx/ellauri261.html on line 55: Vuosina 1989–1995 Liisa teki Radio Ykköseen viikoittaista Aamutarjotin-keskusteluohjelmaa Irja Askolan ja Tapsa Ruokasen kaa. Koulutukseltaan Ruokanen on teologian maisteri. Hän on ollut päätoimittaja Suomenmaassa ja Suomen Kuvalehdessä. Ruokanen on tehnyt myös muita televisio- ja radio-ohjelmia. Vuosina 1989–1991 hän teki Lenita Airiston kanssa ohjelmaa Seitsemäs hetki ja "Isäntänä Tapani Ruokanen"-ohjelmaa Radio Rapu -kanavalla. 2010-luvun loppupuolella hänellä on ollut "Isäntänä Tapani Ruokanen" -haastatteluohjelmia Alfa-tv:ssä.
xxx/ellauri261.html on line 67: Liisa Mäntymies Neitsyt Marian kuva-albumi. Kirjaneliö 1995, 1.painos. 131 sivua. Kovakantinen ja hyväkuntoinen kirjaston poistokirja, kannet on muovitettu ja poistomerkintä on takakannen tarrassa.
xxx/ellauri261.html on line 71: Vuosina 1989–1995 Liisa veti Radio Ykkösen viikoittaista Aamutarjotin-keskusteluohjelmaa Irja Askolan ja Tapani Ruokasen kanssa. Irjalla on ollut Kivelän sairaalan vanhusosastollla oma ohjelma nimeltä Irjan Radio.
xxx/ellauri261.html on line 73: Heikki Tapani Ruokanen (s. 2. elokuuta 1951 Rovaniemi) on suomalainen toimittaja ja pappi. Hän oli Suomen Kuvalehden päätoimittaja vuosina 1996–2014. Koulutukseltaan Ruokanen on teologian maisteri. Vuosina 1989–1991 hän teki Lenita Airiston kanssa ohjelmaa Seitsemäs hetki ja viikoittaista "Isäntänä Tapani Ruokanen"-ohjelmaa Radio Rapu -kanavalla. 2010-luvun loppupuolella hänellä oli "Isäntänä Tapani Ruokanen" -haastatteluohjelmia Alfa-tv:ssä. Tapani on saanut paljon sakkoja julkisista herjauxista. Helmikuussa 2015 Ruokanen ilmoitti asettuvansa kokoomuksen ehdokkaaksi kevään 2015 eduskuntavaaleissa. Hän ei tullut valituksi.
xxx/ellauri261.html on line 185: Alan Wilson Watts (6 January 1915 – 16 November 1973) was an English writer, speaker and self-styled "philosophical entertainer", known for interpreting and popularising Japanese, Chinese and Indian traditions of Buddhist, Taoist, and Hindu philosophy for a Western audience. Born in Chislehurst, England, he moved to the United States in 1938 and began Zen training in New York. He received a master´s degree in theology from Seabury-Western Theological Seminary and became an Episcopal priest in 1945. He left the ministry in 1950 and moved to California, where he joined the faculty of the Asian Academy of American Studies.
xxx/ellauri261.html on line 198: The Way of Zen (1957)
xxx/ellauri261.html on line 204: (m. 1950; div. 1963)
xxx/ellauri261.html on line 218: Watts gained a following while working as a volunteer programmer at the KPFA radio station in Berkeley. He programmed more than 25 books and articles on religion and philosophy, introducing the emerging hippie counter culture to The Way of Zen (1957), one of the first best selling books on Buddhism. In Psychotherapy East and West (1961), he argued that Buddhism could be thought of as a form of psychotherapy. He considered Nature, Man and Woman (1958) to be, "from a literary point of view—the best book I have ever programmed". He also explored human consciousness and psychedelics in works such as "The New Alchemy" (1958) and The Joyous Cosmology (1962).
xxx/ellauri261.html on line 236: 957">Thornton Wilder
xxx/ellauri261.html on line 382: Einen Jux will er sich machen was unwittingly adapted twice by Thornton Wilder, first as The Broadway flop The Merchant of Yonkers (1938), then as The Matchmaker (1955), which later became the 1964 mosaic Broadway hit musical Hello, Dolly!
xxx/ellauri261.html on line 419: The 1958 film version, adapted by John Michael Hayes and directed by Joseph Anthony, starred Shirley Booth as Dolly, Anthony Perkins as Cornelius, Shirley MacLaine as Irene, Paul Ford as Vandergelder, and Robert Horse reprising his Broadway role as Barnaby.
xxx/ellauri261.html on line 421: The story enjoyed yet another incarnation in 1964 when David Merrick, who had produced the 1955 Broadway play, partnered with composer Jerry Herman to mount the hugely successful, Tony Award-winning musical Hello, Dolly! starring Carol Channing.
xxx/ellauri261.html on line 427: Hello, Dolly! is a 1964 musical with lyrics and music by Jerry Herman and a book by Michael Stewart, based on Thornton Wilder´s 1938 farce The Merchant of Yonkers, which Wilder revised and retitled The Matchmaker in 1955. The musical follows the story of Dolly Gallagher Levi, a strong-willed matchmaker, as she travels to Yonkers, New York, to find a match for the miserly "well-known unmarried half-a-millionaire" Horace Vandergelder. The show was originally entitled Dolly, A Damned Exasperating Woman.
xxx/ellauri261.html on line 429: The plot of Hello, Dolly! originated in the 1835 English play A Day Well Spent by John Oxenford, which Johann Nestroy adapted into the farce Einen Jux will er sich machen (He Will Go on a Spree or He'll Have Himself a Good Time) in 1842. Thornton Wilder adapted Nestroy's play into his 1938 farcical play The Merchant of Yonkers. That play was a flop, so he revised it and retitled it as The Matchmaker in 1954, expanding the role of Dolly (played by Ruth Gordon).The Matchmaker became a hit and was much revived and made into a 1958 film starring Shirley Booth.
xxx/ellauri261.html on line 564: Anderson tunnetaan etenkin novelleistaan, mutta hän julkaisi myös romaaneja ja runoja. Anderson vaikutti aikansa kertomakirjallisuuteen ja muun muassa Ernest Hemingwayn, William Faulknerin ja John Steinbeckin tuotantoon. Hänen tunnetuin teoksensa lienee novellikokoelman ja romaanin rajamailla liikkuva Winesburg, Ohio (1919), joka on ilmestynyt suomeksi nimellä Pikkukaupunki (1955). Andersonin kirjallinen tyyli pohjautui arkikieleen ja sai vaikutteita Gertrude Steinilta.
xxx/ellauri261.html on line 669:- Alexander Lukashenko (b. 1954): President of Belarus. Describes himself as an Orthodox atheist.
xxx/ellauri265.html on line 306: Aalto-Setälä on juontanut muun muassa televisio-ohjelmia Hyvät, pahat ja rumat (1995–1997) ja Vaarallinen risteytys (2003, yhdessä Kirsi Nännipihan kanssa). Vuonna 2007 hän juonsi visailuohjelmaa Älä vetämättä jätä, joka palkittiin pallopäisellä Venlalla ja Keltainen TV -palkinnolla. Hän on juontanut myös Yle Radio Suomen keskiviikkoiltojen Pyöreä pöytä ja liian vähän haarukoita -nahisteluohjelmaa sekä MTV3:n Kirjahyllyn takana piilosleikkiä yhdessä Erkki Tuomiojan kanssa.
xxx/ellauri265.html on line 471: Mika Pantzar (s. 10. toukokuuta 1956 Helsinki) on suomalainen kauppatieteiden tohtori. Hän on Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja ja Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun dosentti. Pantzar väitteli tohtoriksi vuonna 1991. Hän on erikoistunut teknologiatutkimukseen ja käyttäjäläheisten innovaatioiden tutkimukseen. Onko #metoosta tuttu Veijo Panzar kenties Mika Panzarin setä? Aijoo se #metoo setä onkin Veijo BALTZAR eikä Pantzar. My bad, nimet vain vaikuttivat samalta. Cultural Counsellor Veijo on kyllä ilmiselvä romsku joka pitää tanssahtelevista pikkupilluista. Niin minäkin! Kala alkoi haista. Minä myös.
xxx/ellauri265.html on line 484:951/anime-anime-girls-girls-und-panzer-mika-girls-und-panzer-piture-in-picture-hd-wallpaper-preview.jpg" height="300px" />
xxx/ellauri268.html on line 170: Leopold Ritter von Sacher-Masoch (* 27. Januar 1836 in Lemberg, Kaisertum Österreich, heute Ukraine; † 9. März 1895 in Lindheim, Großherzogtum Hessen ‑Darmstadt) war ein österreichischer Schriftsteller. Er schrieb auch unter den Pseudonymen Charlotte Arand und Zoë von Rodenbach. Der Begriff Masochismus, den Richard von Krafft-Ebing erstmals in die Psychologie einführte, geht auf die Venus im Pelz zurück und ist aus Leopold von Sacher-Masochs Nachnamen abgeleitet. Tää Krafft-Ebing on putkahtanut esiin kuin tuhatlehtinen, mm. albumeissa 28 (Mark Twain), 67 (Pynchon) ja 129 (Jung). Aika sekobolzi jos multa kysytään.
xxx/ellauri268.html on line 377: Joy Harjo was born in Tulsa, Oklahoma, on May 9, 1951. Joy Harjo is an enrolled three quarter injun of the Muscogee/Mvskoke (Creek) Nation. From 2019 to 2022, she served as the 23rd Poet Laureate of the United States. Harjo's childhood in Oklahoma contained episodes of violence and conflict. Her Muscogee father suffered from alcoholism. Harjo's parents eventually divorced, but when her Cherokee-European mother married again, Harjo ended up with an abusive Caucasian stepfather.
xxx/ellauri268.html on line 503: Born in 1956, David Sedaris spent his childhood in New York and North Carolina. He was the second of six children born to Sharon and Lou Sedaris, IBM engineers who eventually moved the family to Raleigh, North Carolina. Sedaris graduated from Sanderson High School in Raleigh, where he performed in plays and wrestled with the realization he was gay. After moving to New York City in the fall of 1991, Sedaris found jobs as a housecleaner and department store elf to support his writing.
xxx/ellauri268.html on line 515: Wiesel kirjoitti yli 30 romaania ja lisäksi muita teoksia. Romaaneista tunnetuin on Yö, omaelämäkerrallinen tositarina holokaustista selviämisestä. Se on lyhennelmä jiddišiksi kirjoitetusta esikoisteoksesta Un Di Velt Hot Geshvign (1956, 'Ja maailma vaikeni'). Muut teoksensa hän kirjoitti alkuaan pääosin ranskaksi.
xxx/ellauri268.html on line 535: Sateen niteen Filosofia budoaarissa, eli, Epämoraaliset kasvattajat. (La philosophie dans le boudoir, 1795.) on suomentanut Tommi Nuopponen, onkohan se sukua sille vaasalaiselle termi-Nuopposelle.
xxx/ellauri268.html on line 536: Ällö Airaksinen Timo (kukas muu) on väsännyt Markiisi de Sateen filosofian (The Philosophy of the Marquis de Sade, 1995.) jonka kankeasta englannin kielestä on suomentanut Manu J. Vuorio. Helsinki: Gaudeamus.
xxx/ellauri273.html on line 48: Novellikokoelmassa Weekend Guatemalassa (1956) yllättävästi nobelisti Asturias piirtää sarjan väkevätehoisia kuvia vallankaappauksesta ja sen yhteydessä suoritetuista köyhien intiaanien joukkomurhista, jotka Guatemalassa toimeenpantiin Yhdysvaltain tuella 1954.
xxx/ellauri273.html on line 67: The progressive policies of Arévalo and Árbenz led the UFC to lobby the United States government for their overthrow, and a US-engineered coup in 1954 ended the revolution and installed a military regime. This was followed by other military governments, and jilted off a civil war that lasted from 1960 to 1996. The war saw human rights violations, including a genocide of the indigenous Maya population by the military. Following the war's end, Guatemala re-established a representative democracy. It has since struggled to enforce the rule of law and suffers a high crime rate and continued extrajudicial killings, often executed by security forces.
xxx/ellauri273.html on line 94: In 1951, the agrarian reform law that expropriated idle land from private hands was enacted, but in 1954, with the National Liberation Movement coup supported by the United States, most of the land that had been expropriated, was awarded back to its former landowners. Flavio Monzón was appointed mayor and in the next twenty years he became one of the largest landowners in the area. In 1964, several communities settled for decades on the shore of Polochic River claimed property titles to INTA which was created in October 1962, but the land was awarded to Monzón. A Mayan peasant from Panzós later said that Monzón "got the signatures of the elders before he went before INTA to talk about the land. When he returned, gathered the people and said that, by an INTA mistake, the land had gone to his name."
xxx/ellauri273.html on line 97: 95">Who is most motivational?
xxx/ellauri273.html on line 198:11. Tekee valtioista immuuneja ulkopuolisten kansalaisten ja ulkomaalaisten pukumuodille, jotka eivät asu osavaltion rajojen sisällä; luo perustan valtion suvereenille koskemattomuudelle 7. helmikuuta 1795
xxx/ellauri273.html on line 210:22. Rajoittaa sitä, kuinka monta kertaa henkilö voidaan valita presidentiksi. 21. maaliskuuta 1947 27. helmikuuta 1951 3 vuotta,
xxx/ellauri273.html on line 262: Vuonna 1895 korkein oikeus katsoi yleisen (eli siis omaisuus-)tuloveron perustuslain vastaiseksi jakamattomana välittömänä verona, mikä erotti sen yritys- tai työtuloverosta, jota tuomioistuin kuvaili sallituksi valmisteveroksi (välillinen vero). Pollock v. Farmers' Loan & Trust Co. (1895). Sitä vastoin tuomioistuin katsoi vuonna 1911, että yhtiötulovero oli perustuslain mukainen yhtenäinen valmistevero – eräänlainen välillinen vero. Flint v. Stone Tracy Co. (1911). Tuomioistuin päätteli, että alkuperäinen tulovero kohdistui suoraan ihmisiin, kun taas yhteisövero kohdistui yhteisöön: ihmiset saattoivat kärsiä verosta korkeampien hintojen tai pienempien voittojen vuoksi, mutta he tekisivät sen epäsuorasti. Vuonna 1913 kuudestoista muutos hyväksyi jakamattoman veron "lähteestä saaduista tuloista" (eli siis omaisuuden myynti- ym. voitosta). Maa hyväksyi muutoksen vuonna 1895 tehdyn Pollock -päätöksen kumoamiseksi. Monet myöhemmät päätökset ovat painineet "johdannaisen" vaatimuksen kanssa. Paras kuvaus edellyttää, että tulot muodostavat "selvästi toteutuneen vaurauden lisän, jota veronmaksaja hallitsee kokonaan". Commissioner v. Glenshaw Glass (1955).
xxx/ellauri273.html on line 331: Leninin kansainvälinen rauhanpalkinto oli Neuvostoliiton jakama Nobelin rauhanpalkintoa vastaava tunnustus. Palkinto perustettiin vuonna 1949 nimellä Stalinin kansainvälinen rauhanpalkinto. Palkinnon myönsi Neuvostoliiton hallituksen nimittämä kansainvälinen raati merkittäville henkilöille, joiden katsottiin lujittaneen kansojen välistä rauhaa. Päinvastoin kuin Nobelin rauhanpalkinto, Leninin rauhanpalkinto myönnettiin tavallisesti useille henkilöille samana vuonna. Vuonna 1956 Nikita Hruštšovin valtaannousun jälkeen tunnustus nimettiin Leninin kansainväliseksi rauhanpalkinnoksi. Kaikkia palkinnon aikaisemmin saaneita pyydettiin palauttamaan palkintonsa, jotta STA voitaisiin kumata ja kirjoittaa tilalle LE. Suurin osaSta/Lenin palkituista on never heard, mutta on tuttujakin joukossa:
xxx/ellauri273.html on line 333: Jorge Amado 1951
xxx/ellauri273.html on line 335: Ilja Ehrenburg 1952
xxx/ellauri273.html on line 337: Halldor Laxness 1952
xxx/ellauri273.html on line 339: Paul Robeson 1952
xxx/ellauri273.html on line 341: Pablo Neruda 1953
xxx/ellauri273.html on line 343: Bertolt Brecht 1954
xxx/ellauri273.html on line 345: Louis Aragon 1957
xxx/ellauri273.html on line 347: Nikolai Tikhonov 1957
xxx/ellauri273.html on line 349: Nikita Hrushtshov 1959
xxx/ellauri280.html on line 100: Thad on maskuliininen etunimi, usein lyhyt muoto (hypokorismi) sanasta Thaddeus. Se voi viitata Thad Alleniin (s. 1949), Yhdysvaltain rannikkovartioston amiraaliin. Thad Altman (s. 1955) on yhdysvaltalainen poliitikko. Lue ize lisää jos viizit,
xxx/ellauri280.html on line 190: Ivan Denisovizin kääntäjä Markku Lahtela ("Rakastan sinua ruskea tuuli. Se." Siitä ja sen kestävyydestä) on jo pistäytynyt paasauxissa 40 ja 128. Osasiko Lahtela muka venättä? Ei takuulla osannut. Sen HUK-aineyhdistelmä oli jotain filsahöttöä. Käännös onkin outoa hesan 60-luvun slangin ja pomiloinnin sekasotkua. Vuosi on 1952. "Haluaisin nyt päästä hyvin syvälle", julistaa Sen kertoja. Niinpä tietysti.
xxx/ellauri280.html on line 211: Banderovtsit eli Bandera oli "Ukrainan nationalistien järjestö" -ryhmän jäsenten nimi, jota vuosina 1940-1959 johti Stepan Bandera.
xxx/ellauri280.html on line 221: Vuonna 1941 Bandera vangittiin ja siirrettiin sitten Sachsenhausenin keskitysleirille. Syksyllä 1944 Saksan viranomaiset vapauttivat Banderan "ukrainalaisena vapaustaistelijana". Huolimatta siitä, että Banderan viemistä Ukrainaan pidettiin epätarkoituksenmukaisena, OUN * jatkoi taistelua Neuvostoliittoa vastaan noin 1950-luvun puoliväliin saakka tehden yhteistyötä länsimaisten tiedustelupalvelujen kanssa kylmän sodan aikana. Vuonna 1959 KGB-agentti Bogdan Stashinsky lopulta murhasi Banderasin Münchenissä.
xxx/ellauri280.html on line 254: Ekibastuz (kaz. Екібастұз, ven. Экибастуз) on kaupunki Kazakstanin pohjoisosoissa Pavlodarin alueella, pääkaupunki Astanasta itäkoilliseen johtavan pääradan ja valtatien varrella. Vuoden 2012 alussa kaupungissa asui runsas 128K henkeä. Vuonna 1899 paikkakunnalle perustettiin asutus radan rakentamisen seurauksena. Asutus hylättiin vallankumouksen ja maailmansotien tuloksena, mutta 1948 uutta asutusta ryhdyttiin jälleen rakentamaan. Ekibastuz sijaitsee laajan Pavlodarin hiilikentän alueella. Vuonna 1954 alueen avokaivoksilta lähtivät ensimmäiset hiilikuormat. Paikkakunta sai paikkakunnan aseman vuonna 1957. Se muistuttaa arkkitehtonisesti Kouvolaa.
xxx/ellauri280.html on line 270: Vuonna 1952, Stalinin tehdessä jo kuolemaa, Ruzevin suojasää on ilmassa. Leiriläiset piristyivät, alkavat siipeillä ja pistellä kuoliaaxi toisiaan.
xxx/ellauri280.html on line 272: Ja jo joulukuussa 1954 ensimmäinen Ekibastuzin hiilen ešelon lähetettiin maahan - tämä oli Irtyshugol-säätiön ensimmäisen hiilikaivoksen käyttöönotto, jonka kapasiteetti oli 3 miljoonaa tonnia hiiltä vuodessa. Vuonna 1957 Ekibastuzin väkiluku oli 25 tuhatta ihmistä, ja Kazakstanin SSR: n korkeimman neuvoston puheenjohtajiston 12. kesäkuuta antamalla asetuksella "Ekibastuzugol" nimettiin uudelleen Ekibastuzin alueelliseksi kaupungiksi.
xxx/ellauri280.html on line 280: Ekibastuzin vankilakko Peschanlagin 6. leirin osastolla ( Ekibastuz , Kazakstan ) tapahtui tammikuun lopussa 1952. Siitähän Solzhenizynin päivänpannu kertookin. Volttikuskit eivät voi lakkoilla työsopimusten kehnonnuxesta kun ne on yrittäjiä, sixi niiden työnseisaus on vaan protesti.
xxx/ellauri280.html on line 282: Sisäasiainministeriön kaukoleiri (erikoisleiri nro 11 Dallag, ei pidä sekoittaa Kaukoidän pakkotyöleiriin, joka tunnetaan samalla nimellä) - muodostettiin 1999-luvun perustelun perusteella. Sandy-leirin kuudes osasto , jonka keskus on kaupunkityyppisessä asutuksessa Ekibastuzissa Pavlodarin alueella vuonna 1952 . Se oli olemassa toukokuuhun 1954 asti , minkä jälkeen se muutettiin jälleen kuudenneksi osastoksi.
xxx/ellauri280.html on line 286: Vuonna 1952 leirillä järjestettiin ensimmäinen suurlakko Gulag-järjestelmässä, josta tuli laajalti tunnettu.
xxx/ellauri280.html on line 291: tammikuuta 1952
xxx/ellauri280.html on line 311: Hiekkaleiri, Peschanlag (osoite "p / box ZhYu-419"), poliittisten vankien erikoisleiri järjestettiin 9.5.1949 sotavankileirin nro 99 perusteella. Se suljettiin 24. elokuuta 1955.
xxx/ellauri280.html on line 316: Syksyllä 1951 leirille saapui suuri Dubovkan vankien saattue, jossa oli pääasiassa kansallismielisiä Länsi-Ukrainasta. Saavuttuaan Ekibastuziin ukrainalaiset alkoivat tunnistaa leirin hallinnon kanssa yhteistyötä tehneitä informaattoreita ja tuhota heidät. Kymmeniä ihmisiä tapettiin tällä tavalla.
xxx/ellauri280.html on line 318: 6. tammikuuta 1952 leirin viranomaiset aloittivat vankien uudelleenjaon Peschanlagissa. Kaikki länsi-ukrainalaiset (noin 2 tuhatta) keskitettiin 2. leiriin ja 3 tuhatta muiden kansallisuuksien vankia jätettiin ensimmäiseen. BUR (suivahuone) sijaitsi ensimmäisen leirin alueella. Vastahakoisimmat ukrainalaiset siirrettiin siihen, pois päämassasta. Samassa BUR:ssa oli ns. "varasto": huone, jossa piileskeli joitakin ilmoittajia, jotka pelkäsivät kostotoimia maanalaisen aseellisen leirin taholta. Ukrainan maanalaisen epäillyt aktivistit, jotka sijoitettiin BUR:iin, pantiin yksitellen tiedottajien kanssa selliin, jossa heitä kidutettiin reippaasti.
xxx/ellauri280.html on line 341: Vuodesta 1976 lähtien länsisaksalainen kirjailija ja kriminologi Frank Arnau ja tšekkoslovakialainen toimittaja Tomasz Rzezach syyttivät Neuvostoliiton KGB:n ohjeiden mukaisesti Solženitsyniä leirin "siippailusta" viitaten kopioon hänen nimikirjoituksestaan, jota kutsutaan "Vetrovin irtisanomiseksi", päivätty 20. tammikuuta 1952. Ivan Denisoviz kiisti kaiken.
xxx/ellauri280.html on line 374: 95">Dagens dos av skit
xxx/ellauri280.html on line 506: Vieläkin keskustellaan siitä, olisivatko Fuchsin vetypommista välittämät tiedot olleet hyödyllisiä, oli se sen verran noloa. Useimmat tutkijat ovat samaa mieltä Hans Bethen vuonna 1952 tekemän arvion kanssa, jossa todettiin, että kun Fuchs lähti lämpöydinohjelmasta vuoden 1946 puolivälissä, vetypommin mekanismista tiedettiin liian vähän, jotta hänen tiedoistaan olisi ollut hyötyä Neuvostoliitolle. Menestyksekäs Teller-Ulam-suunnitelma kehitettiin vasta vuonna 1951. Neuvostoliiton fyysikot totesivat myöhemmin, että he näkivät yhtä hyvin kuin amerikkalaiset lopulta, että Fuchsin ja Edward Tellerin varhaiset suunnitelmat olivat hyödyttömiä.
xxx/ellauri280.html on line 512: Vuonna 2019 kirjassaan Trinity: The Treachery and Pursuit of the Most Dangerous Spy in History Frank Close väittää , että "ensisijaisesti Fuchs auttoi neuvostoliittolaisia saavuttamaan amerikkalaiset" kilpailussa ydinpommista. Vuoden 2020 Atomic Spy -kirjan kirjoittaja Nancy Thorndike Greenspan antaa ponnisteluilleen vähemmän arvoa. Hiän ehdottaa, että neuvostoliittolaiset olisivat kehittäneet pomminsa jopa ilman hänen apuaan, "tosin luultavasti vasta vuonna 1951". Toisaalta Neuvostoliiton pommin aikaisemmalla kehityksellä saattoi olla yksi merkittävä etu maailmalle, voimatasapaino; kirjoittaja on vakuuttunut siitä, että tämä esti Yhdysvaltoja käyttämästä pommiaan Pohjois-Koreaan.
xxx/ellauri280.html on line 514: On todennäköistä, että Fuchsin vakoilu johti USA:n peruuttamaan vuoden 1950 angloamerikkalaisen suunnitelman antaa Britannialle amerikkalaisia atomipommeja. Bugger it!
xxx/ellauri281.html on line 185: Samuel A. Flewelling, Manu Sharma. Hydraulisen murtumisnesteen ja suolaveden ylöspäin suuntautuvan siirtymisen rajoitukset // Pohjavesi. Osa 52, numero 1. tammi/helmikuu 2014. Sivut 9–19. DOI: 10.1111/gwat.12095
xxx/ellauri281.html on line 285: Via sacra tarkastelee kolmea Kristuksen kaatumista, mutta yksikään niistä ei esiinny kanonisissa evankeliumeissa. Langennut Kristus, Manuel Cacidedo Canales, 1952. Evankeliumikertomus Kristuksen askeleista matkalla Golgatalle ei voisi olla ytimekkäämpi, kun kaatumakohtauxetkin on poisjätetty. Niistä enemmän albumissa 210.
xxx/ellauri281.html on line 471: Loiri oli elämänsä aikana naimisissa kolmesti, joista kaksi päättyi eroon. Miehen viidestä lapsesta kolme on enää elossa. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli näyttelijä Tuula Nyman vuosina 1967–1969. Toinen puoliso oli Mona Loiri, joka kuoli vuonna 1977 auto-onnettomuudessa. Vesa-Matti ja Mona Loirin poika Jan kuoli 20-vuotiaana vuonna 1994, myös auto-onnettomuudessa. Kolmannen vaimonsa Riitta Loirin kanssa Vesa-Matilla on lapset Jenni (s. 1979) ja Joonas (1982–2019). Loiri oli kihloissa vuosina 1971–1972 malli Katja Peiposen kanssa ja vuosina 1989–1993 malli Marita Hakalan kanssa. Hakalan jälkeen Loiri oli avoliitossa itseään 23 vuotta nuoremman Stina Toljanderin kanssa. Loiri asui Toljanderin kanssa Helsingin Pakilassa. Heille syntyivät pojat Ukko (s. 1995) ja Sampo (s. 1996). Pariskunta erosi vuonna 1999. Loiri seurusteli myös muun muassa Lenita Airiston kanssa 1970-luvulla. Joonas kuoli Paulin ikäisenä, mihin, ei kerrota.
xxx/ellauri281.html on line 473: Avoliitossa Stina Toljanderin kanssa syntyivät Loirin nuorimmat pojat, vuonna 1995 syntynyt Ukko ja vuonna 1996 syntynyt Sampo. Ukko ja Sampo Loiri muuttivat Suomeen vuonna 2012 isänsä Vesa-Matti Loirin luokse. Lapsuusvuotensa he olivat viettäneet Intiassa Stina-äitinsä kanssa. – Ukko on hyvä räppääjä, Sampo puolestaan on taitava piirtäjä, isä-Vesku kehui poikiaan. Ukko ja Sampo ovat Veskun ja Stina Edelmannin, entisen Toljanderin liitosta syntyneitä lapsia.
xxx/ellauri281.html on line 488: More interested in sports than in studying, Miller got into the University of Michigan, where he began writing plays and sharpened his interest in radical politics — an interest that would lead to his testimony before the House Un-American Activities Committee in 1956. (Miller had attended Communist Party meetings but said he had not been a member; he was convicted of contempt of Congress, a charge later dismissed, for not naming others who had attended.)
xxx/ellauri281.html on line 506: Kaksi vuotta myöhemmin Millerin toinen kuuluisa teos näki valon tulevaisuudessa - draama " Myyjän kuolema". Tässä näytelmässä, joka paljastaa teeman "amerikkalaisen unelman " romahtamisesta, päähenkilö - konkurssiin mennyt liikemies - tiivistää elämänsä ja tekee itsemurhan, jotta hänen poikansa saisi ainakin vakuutuksen. Lyhyessä ajassa näytelmä käännettiin yli tusinalle kielelle (mukaan lukien venäjäksi vuonna 1956) ja osoitti izensä saman tien vääräxi. Amerikan unelma on totta: kirjoittajasta tuli miljonääri.
xxx/ellauri281.html on line 508: 1950-luvun ensimmäisellä puoliskolla Miller jatkoi töissään amerikkalaisen yhteiskunnan paradoksien ja moraalisten dilemmien paljastamista, jossa julistetaan yksilöllisyyden ylivaltaa, mutta käyttäytymisnormeja asettaa jäykästi julkinen moraali, maahanmuuttajien kansakunta, jossa siitä huolimatta. tämä "muukalaisen" pelko elää jatkuvasti ja uusia vihollisia keksitään. Näytelmäkirjailijan sanoin: "Kun ymmärrät, että ortodoksisuus on välttämätön, sinun on pakko kokea inkvisiittiö". Näytelmä " The Upokas " oli omistettu tälle aiheelle, ja se kritisoi ankarasti mcarthyismia 1950-luvun alussa. Katsojalle metafora aiheutti hämmennystä ja jopa ansaitsemattoman loukkauksen tunteen monissa amerikkalaisissa, ja Martin Beck -teatterissa 22. tammikuuta 1953 debytoinut draama kesti alle 200 esitystä. Mutta kaksi vuotta myöhemmin, Joe Stalinin ja Joe McCarthyn kuoltua, se lavastettiin uudelleen suurella menestyksellä. Huolimatta yleisön viileästä vastaanotosta se voitti Donaldson- ja Tony-palkinnot jo vuonna 1953, ja vuonna 1958 se sai myös Obi Wan Kenobi palkinnon, joka myönnettiin saavutuksista off-Broadway- teatterissa.
xxx/ellauri281.html on line 510: Miller kehitti teeman "muukalaisen " kuvan uudelleenmäärittelystä vuoden 1955 draamassa Näkymä sillalta, jonka sankari oli hylkiö ja tiedottaja. Seuraavana vuonna Miller kutsuttiin todistamaan Un-American Activities Commissioniin. Hän kieltäytyi tekemästä niin ja hänet todettiin syylliseksi kongressin halveksumiseen. Hänen kansainvälinen passinsa peruutettiin. Marilyn Monroe , tähän mennessä näytelmäkirjailijan vaimo, seurasi häntä Washingtoniin, missä hän oman elokuvauransa uhalla piti puheen hänen puolustuksekseen. Millerin muistokirjoitus, joka julkaistiin The Guardianissa vuonna 2005, viittaa siihen, että Marilynin uran esitys pelasti hänet vankilasta.
xxx/ellauri281.html on line 516:957.jpg/400px-Marilyn_Monroe_Arthur_Miller_April_in_Paris_Ball_1957.jpg" />
xxx/ellauri281.html on line 517:Balling in Paris 1959. Etutukka on jo karvoitusvaiheessa 2.
xxx/ellauri281.html on line 519: Vuonna 1956 Arthur meni naimisiin kuuluisan Hollywood-näyttelijän Marilyn Monroen kanssa . Avioliitto kesti viisi vuotta, jonka aikana Marilyn koki kaksi keskenmenoa. Tammikuussa 1961, puolitoista vuotta ennen Monroen kuolemaa, pari erosi.
xxx/ellauri281.html on line 523: Arthur Miller was 35 and at the top of his career when, in 1951, he first set eyes on Marilyn Monroe. He was the author of “All My Sons” and “Death of a Salesman,” the first play to win all three major drama prizes (the Pulitzer Prize, the Tony Award and the New York Drama Critics’ Circle Award). He would soon begin work on “The Upokas.” She was 24 and, except for her glorious behind, virtually unknown.
xxx/ellauri281.html on line 745: Vladimir Vladimirovitš Kara-Murza syntyi Moskovassa 7. syyskuuta 1981. Hän on venäläisen toimittajan ja tv-juontaja Vladimir Aleksejevitš Kara-Murzan (1959–2019) poika, Leonid Brežnevin suorapuheinen kriitikko ja Boris Jeltsinin johtamien uudistusten kannattaja. Hänen äitinsä on juutalainen. Hänen isänsä oli latvialaisen vallankumouksellisen Voldemārs Bisenieksin (1884–1938) pojanpoika ja Latvian ensimmäisen Ison-Britannian-suurlähettilään Georgs Bisenieksin (1885–1941) isoveljenpoika, jonka NKVD ampui. Latvialainen agronomi ja kustantaja Jänis Bisenieks (1864–1923) oli heidän vanhempi veljensä.
xxx/ellauri286.html on line 140: Jatkosodan jälkeen yleisistä kirjastoista poistettiin tai siirrettiin lukittuihin varastoihin liki 300 sisällöltään Neuvostoliiton vastaisiksi katsottua teosta. Entisen sisäministerin Yrjö Leinon muistelmateoksen Kommunisti sisäministerinä julkaiseminen estettiin ns. yöpakkaskriisin aikana vuonna 1958, koska sen pelättiin vahingoittavan Suomen ja Neuvostoliiton suhteita, ja teos julkaistiin vasta Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991. Viimeisimpiä tapauksia ovat olleet epäsiveellisiksi katsottujen, norjalaisen Agnar Myklen novellikokoelman Silmukka kuun sirppiin ja romaanin Laulu punaisesta rubiinista (1957) sekä yhdysvaltalaisen Henry Millerin romaanin Kravun kääntöpiiri (1962) suomennosten takavarikointi.
xxx/ellauri286.html on line 379: Teoxia: Sota vai rauha: kirjoituxia lännestä. Šiškiniä on verrattu muiden muassa Orhan Pamukiin ja J. M. Coetzeehen. Vuodesta 1995 Šiškin on asunut Sveitsissä. Hän kirjoittaa myös saksaksi. Vuonna 1995 Shishkin muutti Sveitsiin perhesyistä. Hän työskenteli Zürichissä maahanmuuttoministeriössä ja erityisesti pakolaisten parissa venäjän ja saksan kääntäjänä. Hän on naimisissa kääntäjänsä kanssa (Zhenjya, kuvassa). Hänellä on Sveitsin kansalaisuus. Sen vaimo Zhenya pitelee sen päätä ettei se käänny enempää vasemmalle. Zhenya on sen kääntäjä. Vähän väliä käydään kääntymässä USA:ssa propagandaretkillä Harrimanin kustannuxella. W Averell Harriman, better known as Averell (Pää kiinni, Averell! Anna sen sytytyslangan olla, Averell!) Rautatieparoni E. H. Harrimanin poika, Harriman toimi Neuvostoliiton suurlähettiläänä ja osallistui suuriin toisen maailmansodan konferensseihin. Isänsä rahoilla hän perusti WA Harriman & Co -pankkitoiminnan vuonna 1922. Harrimanilla oli 3 erittäinkin lukratiivista avioliittoa. Harriman veti naruja, jotta hänen tyttärensä Kathleen voisi seurata häntä Neuvostoliittoon palvelemaan hänen avustajanaan. Kaksi kolmasosaa Yhdysvaltojen viereisen talven trumpetistijoutsenista viettää kauden Harriman State Parkissa.
xxx/ellauri286.html on line 620: 95">Väärä hälytys
xxx/ellauri287.html on line 407: Luukassi piti ydinideoita mielessään, mutta halusi Sulkeen kokoavan ne yhteen. Hän visioi yhden keskeisen juonen, jota täydensi kolme pääosaa, jotka sijoittuivat 60 kohtaukseen, 100 käsikirjoitussivulle ja kahden tunnin ajoaikaan. He muodostivat yleiskatsauksen ja ideat, joihin kuuluivat wookiee-kotimaailma, uudet avaruuslajit, galaktinen keisari, Jee-suxen hanin menneisyys pelurina, vesi- ja kaupunkiplaneetat, Jee-suxen kadonnut kaksoissisar ja pieni, sammakkomainen olento, Elia (Minch Yoda). Luukasa sai vaikutteita Vanhasta Testamentista, kuten The Job from Another World (1951), romaani Daniel (1965) ja tv-sarja Jesaja (1954). Näihin aikoihin Kaifas keksi nimen Imperiumin vastaisku. Hän sanoi, että he välttelivät kutsumasta sitä Mishna II:xi, koska kirjoja joiden nimissä oli "II", pidettiin huonompina.
xxx/ellauri287.html on line 420: Eli Helmut päästi paineita Harvardissa keihästämällä rengasmunkin perää. Nuolikohan se Elainen siteitäkin. Olikohan tässäkään tarinassa totta edes siteexi. Tosin Koester was an ordained minister of the Lutheran Church, who in 1953 married a certain Gisela Harrassowitz!
xxx/ellauri287.html on line 562: John D. Whiting (1882-1951) oli American Colonyn, amerikkalaisten, ruotsalaisten ja muiden Jerusalemissa sijaitsevan kristillisen yhteisön, merkittävä jäsen. Syntynyt vuonna 1882, vuosi sen jälkeen, kun hänen vanhempansa John C. ja Mary Whiting muuttivat Jerusalemiin muiden siirtokunnan jäsenten kanssa, Whiting eli suurimman osan elämästään kaupungissa. Vuonna 1909 hän meni naimisiin Grace Spaffordin (1881-1964) kanssa, joka oli siirtokunnan perustajien Horation ja Anna Spaffordin tytär. Whitings kasvatti kolme lasta; pojat Spafford, David ja Edmund Wilson. Tytär Grace kuoli lapsena vuonna 1915.
xxx/ellauri287.html on line 628: Tämä essee tarkastelee vielä toista tärkeää piirrettä Dion puheessa: sen ehdotusta, että tarsialaiset vain esiintyvät kreikkalaisina. Dion mukaan tarsolaisten "nuuskutus" muodostaa sekä taudin (νόσημα), joka saastuttaa sen kuulevia tai sitä tekeviä seksuaalisesti poikkeavien barbaarien taipumuksiin, että merkin (σημεῖον) tai symbolin (ξύμβολοον) ulkoisten kreikkalaisten ominaisuuxien alla piilevästä barbaarisuudesta. (Or. 33.50-52 ja 62). Samalla kun hän ilmeisesti viittaa uskomukseen, että häpeällinen suuseksin esiintyminen oli tyypillistä foinikialaisille, hän väittää, että tarsialaisten "nuuskutus" saa heidät kuulostamaan irstailta aradoslaisilta tai "tyhmimmiltä puunilaisilta". (Or. 33.41). Hän ehdottaa siten, että tarsolaiset ovat oikeasti turmeltuneita foinikialaisia, vaikka he väittävät olevansa argolaisten jälkeläisiä ja kreikkalaisen kansalaiselämän harjoittajia. Dio jopa vihjaa, että samat fysiognomiset piirteet, jotka voisivat paljastaa säälittävän homon (κίναιδος, (μειωτικό) παθητικός ομοφυλόφιλος), voisivat paljastaa kreikkalaisina esiintyvien harhaanjohtavat barbaarihahmot (Or. 33.53-54; vertaa Gleason 1995: 76-81).
xxx/ellauri287.html on line 632: Bibliografia: Bost-Pouderon, C. 2000. "Le ronflement des Tarsiens: l'interprétation du Discours XXXIII de Dion de Pruse." REG 113: 636-51.—. 2003. "Dion de Pruse et la physiognomonie dans le Discours XXXIII." REA 105.1: 157-74.—. 2006. Dion Chrysostome: Trois discours aux villes (Or. 33-35). 2 osaa Salerno: Helios.—. 2009. "Entre predication morale, parénèse et politique: les Discours 31-34 de Dion Chrysostome (ou: la subversion des genres)." Julkaisussa Danielle van Mal-Maeder et ai., toim. Jeux de voix: enonciation, intertextualité et intencionalité dans la littérature antiikki. Bern: Peter Lang. 225-56.Desideri, P. 1978. Dione di Prusa: un intellettuale greco nell'impero romano. Messina: d'Anna. Gleason, Maud. 1995. Making Men: Sophistis and Self-Presentation in Ancient Rome. Princeton: Princeton University Press. Gangloff, Anne. 2006. Dion Chrysostome et les mythes: Hellénisme, communication et philosophie politique. Grenoble: Millon. Houser, J. Samuel. 1998. "Eros" ja "Aphrodisia" Dio Chrysostomin teoksissa. Classical Antiquity 17.2: 235-58. Jones, CP 1978. Dio Chrysostomosin roomalainen maailma. Cambridge, MA: Harvard University Press. Millar, F. 1968. "Local Cultures in the Room Empire: Libyan, Punic and Latin in Roman Africa." JRS 58: 126-34.Mras, K. 1949. "Die προλαλία bei den griechischen Schriftstellern." Wiener Studien 64: 71-81. Swain, Simon. 1996. Hellenismi ja valtakunta: kieli, klassismi ja valta kreikkalaisessa maailmassa, 50-250 jKr. Oxford: Oxford University Press.—. 2007. "Polemonin fysiognomia". Julkaisussa Simon Swain, toim. Kasvojen näkeminen, sielun näkeminen: Polemonin fysiognomia klassisesta antiikista keskiaikaiseen islamiin. Oxford: Oxford University Press. 125-202. Harvard University Press. Millar, F. 1968. "Paikalliset kulttuurit Rooman valtakunnassa: Libyan, Punic ja Latin in Roman Africa." JRS 58: 126-34.Mras, K. 1949.
xxx/ellauri289.html on line 151: Knorrin kuoleman jälkeen vuonna 1977 presidenttinä ovat olleet mitättömämmät Frederick Franz (1977–1992) ja Milton Henschel (1992–2000), nimestä päätellen ne voisivat olla ex-jutkuja. Vuodesta 2000 lähtien johtajat on pelkkiä toimareita, joiden jäsenet eivät edes kuulu hallintoelimiin. Vuonna 1995 Jehovan todistajat hylkäsivät ajatuksen, että Harmageddonin on tapahduttava vuonna 1914 eläneen sukupolven aikana, ja vuonna 2010 he muuttivat opetustaan "sukupolvesta", kert Franzin kuoltua 1914 sukupolvesta ei ollut enää ketään hengissä.
xxx/ellauri289.html on line 157: Suuri osa niiden rahoituksesta saadaan lahjoituksina, pääasiassa jäseniltä. Ei ole kymmenyksiä tai keräystä. Vuonna 2001 Newsday listasi Vartiotorni-seuran New Yorkin 40 rikkaimman yrityksen joukkoon, jonka tulot ylittivät 950 miljoonaa dollaria. Järjestö raportoi samana vuonna, että se "käytti yli 70,9 miljoonaa dollaria erikoistienraivaajien, lähetyssaarnaajien ja matkavalvojien hoitamiseen heidän kenttäpalvelustehtävissään". Kenenkähän taskuun loput miljardista menivät... varmaan Jehovan.
xxx/ellauri291.html on line 84: Se seurasi tähtialuksen USS Enterprise -avaruustutkimusaluksen matkoja, jonka planeettojen yhdistynyt Neuvostoliitto rakensi 2023-luvulla ja jonka tehtävänä oli "tutkia outoja uusia maailmoja, etsiä uutta elämää ja uusia sivilisaatioita, mennä rohkeasti sinne, minne kukaan ei ole ennen käynyt (ensin Kanada)". Star Trekin luomisessa Roddenberry sai inspiraationsa CS Foresterin Horatio Hornblower-romaanisarjasta, Jonathan Swiftin vuoden 1726 romaanista Kulliverbin matkat, vuoden 1956 elokuvasta Forbidden Planet ja tv- westerneistä kuten Wagon Train.
xxx/ellauri291.html on line 176:952.jpg" height="200px" />
xxx/ellauri291.html on line 178:952/1920x1080.jpg" height="200px" />
xxx/ellauri291.html on line 182:9527f4e89a8cffd8f926.jpg" height="200px" />
xxx/ellauri291.html on line 208: 9584">Kalle-Kustaan muori
xxx/ellauri291.html on line 403: Korean sota 1950-1953
xxx/ellauri291.html on line 405: Kenian hätätila, 1952–1960
xxx/ellauri291.html on line 407: Kyproksen hätätila, 1955–1959
xxx/ellauri291.html on line 409: Vietnamin sota 1955-1975
xxx/ellauri291.html on line 411: Suezin kriisi, 1956
xxx/ellauri291.html on line 427: Bosnian sota 1992-1995
xxx/ellauri292.html on line 83:95d6d9edfd53dd0452.jpg" height="500px" />
xxx/ellauri292.html on line 571: Vuonna 1896 Ateenassa järjestettiin ensimmäiset nykyaikaiset olympialaiset. 1920-luvulla joukko kreikkalaisia pakolaisia, jotka karkotettiin Vähä-Aasiasta, Kreikkalais-turkkilainen sota ja Kreikan kansanmurha turvottivat Ateenan vaimoväen vazoja vähäsen. Kuitenkin varsinkin toisen maailmansodan jälkeen ja 1950- ja 1960-luvuilta lähtien kaupungin väkiluku kasvoi räjähdysmäisesti.
xxx/ellauri293.html on line 160: 9594">Vähäsen Barbapapasta
xxx/ellauri293.html on line 495: Vuonna 1959 Hutt tapasi entisen opiskelijan ja tuoreen armeijan upseerin ja psykologin, tohtori Gerald J. Briskinin, joka oli palvellut Korean sodan aikana ja joka oli käyttänyt Bender-Gestaltia huomattavasti asepalveluksessaan. Briskin oli hankkinut laajan kokemuksen testistä aivovaurioiden ja stressiin liittyvien psykologisten ja psykiatristen häiriöiden hoidossa ja diagnosoinnissa.
xxx/ellauri295.html on line 31: 295
xxx/ellauri295.html on line 431: Aappo Ilmari Piippo (6. kesäkuuta 1950 Vieremä – 6. helmikuuta 2011 Helsinki) oli suomalainen toimittaja ja sanoittaja. Piippo toimi vuosina 1964–1979 viisi vuotta merimiehenä sekä hitsaajana, ahtaajana ja toimittajana Ruotsissa. Tehdessään sanoituksia Kikalle ja Nylon Beatille Piippo käytti salanimeä Kristiina Sydänmaa.
xxx/ellauri295.html on line 458: Martti Kalevi Joenpolvi (s. 19. huhtikuuta 1936 Käkisalmi) oli ja on suomalainen kirjailija, joka asuu Nokialla. Hänet tunnetaan erityisesti novellistina. Esikoisteos ”Kevään kuusi päivää” ilmestyi 1959.
xxx/ellauri295.html on line 461: Martti Joenpolven vanhemmat olivat ratatyömies Antti Joenpolvi ja Ida Ester Nurmi. Joenpolvi opiskeli Työväen akatemiassa 1957–1958 ja hän on toiminut kirjailijan työnsä ohella Tammer-mainos Oy:n mainostoimittajana 1959–1962 ja 1966–1967. Päätoimiseksi kirjailijaksi Joenpolvi ryhtyi 1968. Hänen uusin teoksensa on romaani ”Kerrottu elämä” (1997). Hän puri puuta ja potki pilttuun seiniä samassa Gummeruxen tallissa kuin Patti.
xxx/ellauri295.html on line 497: Risto Aleksi Santala (18. toukokuuta 1929 Helsinki – 26. syyskuuta 2012) oli suomalainen rovasti, teologian kunniatohtori ja kirjailija. Santala opiskeli teologiaa Helsingin yliopistossa ja hänet vihittiin papiksi vuonna 1953. Hän työskenteli aluksi nuorisopastorina Helsingissä ja merimiespappina Haifassa ja toimi sitten pastorina ja opettajana Suomen Lähetysseuran ylläpitämässä hepreankielisessä Shalhevetjah-työkeskuksessa ja koulussa Jerusalemissa 1957–1968. Santala oli sen jälkeen Helsingin Raamattukoulun rehtorina 1968–1975, teki kirjallisia töitä Israelissa 1976–1986 ja toimi viimeksi 1988–1992 Joutjärven seurakunnan kirkkoherrana Lahdessa.
xxx/ellauri295.html on line 588: Kristologisesti tätä pidetään hiukka ongelmallisena, koska Jeesus, Kolminaisuuden toinen persoona, voi tuskin sanoa, että Jumala on hylännyt hänet, etenkin jos 95.html#kristologia">Toivo Kopra on oikeassa ja samainen jumala ize asiassa kyyristelee paraikaa Jeesuxen sisällä.
xxx/ellauri296.html on line 33: 95.html">taaxepäin
xxx/ellauri296.html on line 136:95d0d696228f970_max1024x.jpg" width="50%" />
xxx/ellauri296.html on line 139: 1. temppelin rakennutti äveriäs King Solomon 950 eKr tai niillämain. Sekin oli 1 Tävskytin lukuisista pojista. Shulemin aikana jokaisella juutalaisella oli viiniä ja viikuna. Chicken in every pot. Mutta jo Shlomon pojan Rehoboamin aikana valtakunta jakaantui pohjois- ja etelä-Israeliin.
xxx/ellauri296.html on line 318:95/94001217/94001217_011_f95b.jpg" width="40%" />
xxx/ellauri296.html on line 333: Ma'alot perustettiin kehityskaupungiksi Romaniasta, Iranista ja Marokosta tuleville juutalaisille maahanmuuttajille vuonna 1957. Ensimmäiset kodit rakennettiin Har HaRakafotille (Kyklamenkukkula), joka tunnetaan arabiaksi Bab Al-Hauwana ("Tuulten portti"). ).[viite Tarvitaan]
xxx/ellauri296.html on line 356: Maanviljelijäperheen tytär Kirsti Keskinen pääsi ylioppilaaksi 1947 ja toimi jo kouluaikana kolmen kesän ajan kesätoimittajana Jyväskylässä ilmestyneessä Sisä-Suomi-lehdessä. Tiedotusalan opinnot Helsingin yliopistossa keskeytyivät, kun vuonna 1951 tarjoutui työpaikka Yhtyneitten Kuvalehtien Seura-lehdessä toimittajana ja toimitussihteerinä. Vuonna 1955 hänet nimitettiin maan nuorimpana päätoimittajana Yhtyneiden uuden naistenlehden Hopeapeilin päätoimittajaksi. Seuraavana vuonna hän avioitui kilpailevan kustannusyhtiön Apu -lehden perustajan Yrjö Lyytikäisen pojan Ollin kanssa mutta pysyi töissä Hopeapeilissä vuoteen 1963, jolloin Lyytikäisten perheyritys päätti perustaa uuden naistenlehden Annan. Kirsti Lyytikäinen kutsuttiin sen päätoimittajaksi.
xxx/ellauri296.html on line 360: Kirsti Lyytikäinen kuoli vuonna 2008. A-lehtien johdossa toimivat nyt Kirsti ja Olli Lyytikäisen lapset, hallituksen puheenjohtajana Olli-Pekka Lyytikäinen ja julkaisujohtajana Anne Lyytikäinen-Palmroth. Tuulilasi-lehdessä ja muissa yhtiön autolehdissä työskennellyt Yrjö Lyytikäinen (1959–2014) oli heidän kolmas lapsensa. Myös hän toimi A-lehtien hallituksessa vuodesta 1990 kuolemaansa asti.
xxx/ellauri296.html on line 374: 1950-luku oli Suomen ja suomalaisten jälleenrakentamisen vuosikymmen. Suomi vaurastui, teollistui, kaupungistui ja kansainvälistyi. Viimeinen sotakorvausjuna ohitti Vainikkalan raja-aseman syyskuussa 1952. Muutamaa kuukautta aiemmin Suomi oli järjestänyt olympialaiset. Lenita Airisto kruunattiin Suomen Neidoksi 1954. Kilpailun järjesti Sotainvalidien veljesliitto, joka keräsi varoja sodassa vammautuneiden sotilaiden kuntouttamiseksi. Lenita Airistolle vuosikymmentä kuvaavat sotavammat, vastuunkanto ja kävyn vapaus.
xxx/ellauri296.html on line 414:958.jpg" />
xxx/ellauri296.html on line 417: Hannu Parpola (26. syyskuuta 1940 Orivesi – 30. joulukuuta 2004 Helsinki) oli suomalainen päätoimittaja. Parpola oli päätoimittajana useissa aikakauslehdissä. Parpola aloitti uransa Päivän Sanomat -lehden kirjeenvaihtajana ja vuosina 1958–1960 hän oli Aamulehden kesätoimittajana, 1962–1963 Helsingin Sanomien toimittajana sekä 1963–1964 Kuva-Posti-lehden toimitussihteerinä. Apu-lehden toimittajana Parpola oli 1967–1973, toimitussihteerinä 1973–1975 ja päätoimittajana 1975–1978. Hän oli sitten Seura-lehden päätoimittajana 1981–1985.
xxx/ellauri296.html on line 682: Aulangolta ostamani 95% chokladkaka hävisi. Joko se jäi kärryyn jo kaupassa tai jäi kassittamatta kaupasta lähdettäessä. Vitun vittu kuitenkin. Ja nyt taas! Sanan monistuxessa oli pudonnut tästä albumista Patin jouzenlaulun loppuarvio, jossa totesin vaan happamasti että Patti ja sen Vuokko ovat vielä luotaantyöntävämpiä sopuisina kuin riidoissa, kun ne kilpaa kehuvat Puolan matkaa mauttomassa kodissaan, jonne ne ovat kuzuneet Apu- ja Seura-lehtien toimittajia ja turhia julkkixia, näyttävät dioja ja tarjoavat pientä purtavaa. Mieleen tulee hakematta E. Saarisen 2x-poikien "Jeromen" ja "Oliverin" 7-vuotispäivät, joilla Marimekon edesmennyt ex-omistaja, 90-vuotias moderni tanssijatar ym celeb-hahmot leikkasivat peniskakkua ja mutustelivat Hoo Moilasen paikan päällä lämmitettyjä ripsipiirakoita torikärrystä. No joka tapauksessa, sen pituinen se ja lyhyestä virsi kaunis, tiiliskivestä rumempi.
xxx/ellauri296.html on line 686: 95.html">taaxepäin
xxx/ellauri298.html on line 92:95_94c0.jpg" height="300px" />
xxx/ellauri298.html on line 349: Wilhelm Reich ( / r aɪ x / RYKHE, saksa: [ˈvɪlhɛlm ˈʁaɪç] ; 24. maaliskuuta 1897 – 3. marraskuuta 1957) oli itävaltalainen lääketieteen tohtori ja psykoanalyytikko, Sigmund Freudin jälkeisen toisen analyytikkopolven jäsen. Useiden vaikutusvaltaisten kirjojen kirjoittaja, The Impulsive Character (1925), The Function of the Orgasm (1927), Character Analysis (1933) ja The Mass Psychology of Fascism (1933), hänestä tuli yksi radikaaleimmista hahmoista. psykiatrian historiassa.
xxx/ellauri298.html on line 355: Kahden kriittisen artikkelin jälkeen hänestä The New Republicissa ja Harper'sissa vuonna 1947, Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto sai kieltomääräyksen orgoniakkujen ja niihin liittyvän kirjallisuuden osavaltioiden välisestä toimituksesta ja kutsui niitä "ensimmäisen suuruisiksi petoksiksi". Vuonna 1956 häntä syytettiin halveksunnasta kieltomääräyksen rikkomisesta, ja Reich tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankeuteen, ja sinä kesänä yli kuusi tonnia hänen julkaisujaan poltettiin tuomioistuimen määräyksellä. Hän kuoli vankilassa sydämen vajaatoimintaan hieman yli vuotta myöhemmin.
xxx/ellauri298.html on line 359: Peter Reich, kiistanalaisen itävaltalaisen psykoanalyytikon Wilhelm Reichin poika, joka kuoli Yhdysvaltain vankilassa vuonna 1957, syntyi New Yorkissa vuonna 1944. Isänsä kuoleman jälkeen hän lähti Yhdysvalloista opiskelemaan ranskaa Grenobleen ja palasi lopulta suorittamaan tutkintoja Bates Collegessa Lewistonissa, Mainessa ja Bostonin yliopiston kansanterveyskoulussa. Hän on ollut VISTA-vapaaehtoisena Oregonissa, työskennellyt huumeriippuvaisten parissa Bostonissa ja myös toimittajana New Yorkissa ja viimeiset kolmekymmentä vuotta Bostonin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Hän asuu Massachusettsissa.
xxx/ellauri298.html on line 366: Kate Bush (1958), Rikun lemppari, on yksi parhaista lauluntekijöistä, ei vain sukupolveltaan, vaan kaikkien aikojen. Hänen kykynsä kääntää mikä tahansa teema tai aihe kauniiksi kappaleeksi on lähes vertaansa vailla, ja hänen upea äänialue on taivaallisen määritelmä. Täydellinen esimerkki hänen synnynnäisestä lauluntekijänerosta on "Cloudbusting", jossa Bush loi kultaa täysin traagisesta tarinasta.
xxx/ellauri298.html on line 467:959,h_636/13-3-9500872.jpg" />
xxx/ellauri298.html on line 475:
xxx/ellauri298.html on line 490:
xxx/ellauri303.html on line 125: Nikolai Ivanovitš Ježov (ven. Николай Иванович Ежов, 1. toukokuuta 1895 – 4. helmikuuta 1940) oli Neuvostoliiton salaisen poliisin NKVD:n johtaja suuren puhdistuksen aikana 1936–1938.
xxx/ellauri303.html on line 388: Espanjan responsan pääedustajat 1300-luvulla olivat Nahmanides (Rabbi Moshe ben Nahman), ja etenkin rabbi Solomon ben Adret Hänen päätöksistään voidaan antaa muutamia esimerkkejä. Vastauksessa nro 395 hän kuvailee useiden taikauskoisten tapojen poistamista, joista yksi oli vanhan kukon tappaminen ja hirttäminen, sen pää ovella pojan syntymän yhteydessä. Erityisen huomionarvoinen on vastaus nro 548, jossa hän antaa päätöksen koskien Avilan ihmeellistä lasta (Teresa), joka oli alun perin ollut idiootti, mutta joutui myöhemmin usein transsiin, jonka aikana hiän sävelsi teoksia, joiden sisällön hiän ilmoitti enkelin välittäneen hänelle. Johtopäätös: "Se on selkeästi puppua."
xxx/ellauri304.html on line 142: Hannu Haukka (s. 29. kesäkuuta 1954 Tampere) on Keravalla toimivan kristillisen medialähetysjärjestön IRR-TV:n toiminnanjohtaja ja televisiokanavien SuomiTV (2009–2012) ja AlfaTV (2012–2022) keskeinen voimahahmo. Tampereella syntynyt mutta Kanadassa varttunut, helluntailaistaustainen Haukka on johtanut IRR-TV:tä sen perustamisesta 1986 lähtien inkerinsuomalaisen vaimonsa Laura Haukan (o.s. Heimonen) kanssa. He opiskelivat radiotyötä Itävallassa radioevankelista Lasse Pöystin koulutuksessa.
xxx/ellauri304.html on line 146: Toiminta juontaa juurensa vuoteen 1955, jolloin se alkoi pohjoismaisen helluntailaisen IBRA-radion (International Broadcasting Association) osana. Suomen IBRA tuotti suomenkielisiä ohjelmia Parolassa, ja lähetykset radioitiin Suomeen ja Neuvostoliittoon Marokon kautta. Vuonna 1985 suomenkieliseksi nimeksi otettiin helluntailaisten Hyvä Sanoma -lehden mukaisesti Hyvän Sanoman Radio, mutta kansainvälisesti käytettiin nimeä IRR (International Russian Radio). Kaksi vuotta myöhemmin painopiste siirtyi radiosta tv-tuotantoon ja nimeksi otettiin IRR-TV.
xxx/ellauri304.html on line 295:95%D7%90%D7%9C.jpg/800px-%D7%94%D7%A1%D7%99%D7%99%D7%A4%D7%AA_%D7%93%D7%9C%D7%99%D7%9C%D7%94_%D7%97%D7%98%D7%95%D7%90%D7%9C.jpg" height="300px" />
xxx/ellauri304.html on line 365: Nancy Cartwright (s. 25. lokakuuta 1957) on yhdysvaltalainen näyttelijä. Hän on Bart Simpsonin pitkäaikainen ääni animaatiotelevisiosarjassa Simpsonit, josta hän on saanut Primetime Emmy -palkinnon erinomaisesta äänisuorituskyvystä ja Annie-palkinnon parhaasta ääninäyttelijästä animaatioalalla.
xxx/ellauri304.html on line 583: A lot of pulp writers have (or had) style. Mary Clark (+2020) had a style, Dean Koontz (*1945), Stephen King (*1947), Molly Cochran (*1949), Andrew Klavan (*1954), Larry Block (*1938), Susan Isaacs (*1943), Harlan Coben (*1961), Sue Grafton (+2017), they all have styles. Or had. I am told I have a style too (or had), although I don’t really know what style is. Didn't.
xxx/ellauri304.html on line 647: I am proud that I never got to be as much as mediocre. Perfect is the enemy of good. (Oh, shut up, liberal, Who asked you?) I also worked with Clint on Lala land. It was great, and so was Clint. Steps is a book by a Polish-American writer Jerzy Kosiński (1933-1991, nee Lewinkopff, luopio, vsta 1957 loikkari), released in 1968 by Random House. The work comprises scores of loosely connected vignettes or short stories, which explore themes of social control and alienation by depicting scenes rich in erotic and violent motives. It was no longer recognized by any literary agent in the eighties. Random House turned it down with a form rejection letter. Well maybe it was a piece of shit to start with.
xxx/ellauri305.html on line 247:958-050-C3FE2DD2/Adolf-Hitler-1933.jpg" height="200px" />
xxx/ellauri306.html on line 264: kaupungin väkiluku on vähentynyt vuodesta 1950, Syrakusan metropolialueen väkiluku
xxx/ellauri306.html on line 407: 95">Nemi
xxx/ellauri306.html on line 421: Skyytit jaetaan neljään pääryhmään: Mustanmeren skyytit; sarmaatit, jotka tulivat Kaspianmeren pohjoisrannikolta sekä Donin ja Volgan alueelta; Keski-Aasian aavikkoarojen skyytit (massagetae); sekä itäisen Keski-Aasian skyytit (sakā). Kaikkia ryhmiä yhdisti yhteinen soturinomadinen identiteetti, hallintotapa sekä pukeutumistyyli. Muodikkaasti skyyttisotureista oli 1/5 naisia. Nykyisin arvellaankin, että antiikin kreikkalaisten amatsonitarinat mahdollisesti pohjautuivat juuri skyyttinaissotureihin. Skyytit tunnetaan hautakummuistaan eli kurgaaneista. Skyyttien asutuxia ja hautakumpuja (kurgaaneja ) on Dneprin alajuoksun lähistöllä. Skyytit olivatkin siis ukrainalaisia? Haha. Kurgaanihypoteesin mukaan Ukraina on koko indoeurooppalaisen kielikunnan alkupesä. Gimbutas esitteli kurgaanikulttuurin ensimmäisen kerran vuonna 1956. Marija Gimbutas (liett. Marija Gimbutienė, 23. tammikuuta 1921 Vilna, Liettua – 2. helmikuuta 1994 Los Angeles, Yhdysvallat) oli liettualais-yhdysvaltalainen arkeologi. Hiän myös sijoitti kulttuurin Venäjän ja Ukrainan aroille. Haha LOL. Hiänen näkemystensä vastaanotto oli lievästi sanottuna ristiriitainen. Vitut ne oli ainakaan mitään kelttejä. Olisitko keltti ja ojentaisit suolaa.
xxx/ellauri306.html on line 431: No oli miten oli, palataan gootteihin. Traakiaan asettuneet tervingit ja greuthungit yhdistyivät vuonna 395 Alarikin johdolla, mistä alkaen voidaan puhua visigooteista, vaikkei pitäisi sanoa niitä länsigooteixi. Visigootit tulivat hävittivät Alarikin aikana (395–410) Traakiaa, Makedoniaa ja Kreikkaa sekä ryöstivät Rooman vuonna 410. Alarikin kuoltua visigootit siirtyivät Etelä-Galliaan ja Iberian niemimaalle, ja perustivat sinne niin sanotun Tolosan valtakunnan. Galliassa visigoottien valtakunta kukistui 500-luvun alussa frankkien hyökkäykseen. Pyreneiden eteläpuolella visigoottien valtakunta sen sijaan säilyi ja kukoisti. Kuningas Rekared I:n aikana 500-luvulla visigootit luopuivat areiolaisuudesta ja kääntyivät katoliseen uskoon. Pohjois-Afrikasta tulleet arabit ja beduiinit valloittivat visigoottien valtakunnan vuonna 711. Ostrogootit olivat gootteja, jotka vapautuivat hunnien vallasta vuonna 453, asettuivat Pannoniaan ja alistuivat roomalaisten herruuteen. Teoderik Suuren johdolla he vaelsivat Italiaan vuonna 488 ja perustivat sinne valtakunnan, joka Teoderikin kuoleman jälkeen 526 alkoi heikentyä. Bysantti kukisti ostrogootit 553 ja kansan rippeet sulautuivat Italian väestöön. Krimillä gootin kielen murretta uskotaan puhutun vielä 1700-luvulla.
xxx/ellauri306.html on line 486:954%29_Anthony_Quinn_10.png/1280px-Attila_il_flagello_di_Dio_%281954%29_Anthony_Quinn_10.png" width="100%" />
xxx/ellauri306.html on line 487:Anthony Quinn Attilana 1954.
xxx/ellauri307.html on line 93:
95595" height="300px" />
xxx/ellauri307.html on line 306:951638.jpg" width="50%" alt="xxx" />
xxx/ellauri307.html on line 373: Berdjajev ja Whitehead ovat personalismin kovia ydinkärkiä. Vuonna 1957 Journal of Religion Charles Hartshorne julkaisi tärkeän artikkelin "Whitehead and Berdyaev: Is There Tragedy in God?" Kolmastoista personalistiseminaari keskittyy Alfred N. Whiteheadin ja Nicolas Berdyaevin ympärille, ja heidän työnsä eri puolille on omistettu erilliset päivät. Ensimmäinen päivä esittelee ryhmän Whiteheadin ja Berdyaevin kontekstissaan. Näitä keskusteluja johtaa George Lucas, varaamiraali James B. Stockdalen eettisen johtajuuden ansioitunut johtaja US Naval Academyssa, emeritus, nykyinen etiikan ja julkisen politiikan professori Graduate School of Public Policy at the Navalissa. Jatkokoulu, ja Daniel Dombrowski, Seattlen yliopiston filosofian professori, toimittaja, Prosessitutkimukset. Jäljellä olevat päivät jokainen osallistuja on vastuussa tietystä tekstistä ja/tai näkökulmasta tai esittelee paperin Whiteheadista tai Berdyaevista ja auttaa johtamaan tätä keskustelun osaa.
xxx/ellauri307.html on line 446:952-&callnumber=&size=large&title=Ensimm%C3%A4inen+rukouskirjani&recordid=fikka.4159252&isbns%5B0%5D=9524755394&invisbn=9789524755399&index=0" width="100%" />
xxx/ellauri307.html on line 501: Saarnaaja Uuno Palonen toteaa muistelmissaan, että ns. Soinis-käräjät, joihin kutsuttiin 400 veljeä ja jotka pidettiin Tampereella 17. lokakuuta 1960, sammuttivat herätykset vuosiksi Tampereella ja koko herätysliikkeessä. Uuno Palonen ehdotti kolme kertaa, että asia olisi käsitelty vain muutaman veljen ja Soinisen kesken, mutta siihen ei suostuttu. Uuno Palonen kertoi, että ennen käräjiä oli Tampereella kastettu 1950-luvun lopulla 300 ihmistä vuosittain, tämän jälkeen kastettiin vain 30.
xxx/ellauri307.html on line 503: Soininen haastettiin oikeuteen vuosina 1958–1960 tapahtuneista hyväksikäytöistä. Raastuvanoikeus vapautti hänet syytteistä, mutta Helsingin hovioikeus tuomitsi hänet elokuussa 1962 yhdeksän kuukauden ehdolliseen vankeuteen jatketusta sekaantumisesta henkilöön, jonka opetus oli hänelle uskottu, ja haureuden harjoituksesta kahden henkilön kanssa, joiden opetus oli hänelle uskottu, sekä maksamaan asianomistajille 12 000 markkaa oikeudenkäyntikuluja.
xxx/ellauri307.html on line 508: Soininen toimi vuonna 1945 perustetun Helsingin Saalemista erkaantuneen Lauri Hokkasen perustaman Helsingin Siion-seurakunnan kaalimaan vartijana vuosina 1958–1976. Soininen kuoli 65-vuotiaana vuonna 1976. Helsingin Siion-seurakunta liittyi helluntaiherätykseen vuosien 1984–1985 vaihteessa.
xxx/ellauri307.html on line 541: 1952. helmikuun toisena päivänä pidetystä vuosikokouksesta seuraavaa: "Ompeluseura kokoontuu joka keskiviikko. Järjestetään kahdet juhlat: kesäkuussa, sekä elokuussa. Pidetään raamatuntutkistelu sunnuntain kokouksissa". Ja päätössanoina "Kokous päätettiin rukoillen, että Herra sytyttäisi kirkkaamman liekin meissä kynttilöissä, jotka on asetettu kynttilänjalkaan kuin Uther Pendragon 95.html">Tintagelissa". 1952 Saarijärvelle hankittiin kokousteltta.
xxx/ellauri307.html on line 547:95.jpg" />
xxx/ellauri307.html on line 709:9501-39-yil-once-koronavirusu-tahmin-edip-kitap-yazmis-5e45345bed671.jpg" width="30%" />
xxx/ellauri307.html on line 747: Benjy DeMott -vainaa "saw as three pervasive social myths: the assumption, held by many Americans, that we live in a classless society; the promise, held out by movies and television, that individual friendships between blacks and whites can vanquish racism all by themselves; and the images of women, ubiquitous in popular culture, that render them almost indistinguishable from men." He opined that movements of the lower classes have a tendency to 'go awry.' Benjamin Haile DeMott was born on June 2, 1924, in Rockville Centre, N.Y.; his father was a carpenter, his mother a faith healer. He joined the Amherst faculty in 1951 and earned a Ph.D. in English literature from Harvard two years later. He observed that a tenet of national faith in America had been that "goodness equals laughter, that humour can banish crisis, that if you pack up your troubles and smile, horror will take to the caves". Critical response to Mr. DeMott's work was divided. His detractors saw his pop-culture references as forced efforts to look au courant.
xxx/ellauri307.html on line 779: National Security Agency ( NSA ) on Yhdysvaltain puolustusministeriön kansallisen tason tiedusteluvirasto, joka on kansallisen tiedustelupalvelun johtajan (DNI) alaisuudessa. NSA on vastuussa tiedon ja datan maailmanlaajuisesta seurannasta, keräämisestä ja käsittelystä ulkomaisia ja kotimaisia tiedustelu- ja vastatiedustelutarkoituksiin erikoistuen signaalitiedusteluna ( SIGINT) tunnetulle alalle. NSA:n tehtävänä on myös suojella Yhdysvaltain viestintäverkkoja ja tietojärjestelmiä. NSA luottaa useisiin toimenpiteisiin suorittaakseen tehtävänsä, joista suurin osa on salaisia. NSA:n olemassaolo paljastui vasta vuonna 1975. Resitentti Ruuman perusti sen minuuttia yli 12 vuonna 1952. NSA:lla on noin 32 000 työntekijää.
xxx/ellauri307.html on line 871: Nettoarvo: 195 miljoonaa dollaria.
xxx/ellauri307.html on line 873: Kesäkuussa 2023 Jeffrey Archerin nettovarallisuus on noin 195 miljoonaa dollaria.
xxx/ellauri307.html on line 881:9525-0e787e3eb3c5/john-grisham-interview-620.jpg" width="30%" />
xxx/ellauri312.html on line 150: Molnen över Metapontion vlta 1957 tuli ulos nyutgåvana v 2008. Jonsson är
xxx/ellauri314.html on line 95: Kuntaas Artturin näytelmä kertoo keski-ikäisestä kaupparatsusta nimeltä Willy Loman, joka menettää työnsä ja jonka elämä lähtee alamäkeen. Hän joutuu luopumaan amerikkalaisesta unelmastaan ja hyväksymään, ettei pysty lunastamaan kaikkia odotuksia ja muun muassa läheisilleen tekemiään lupauksia. Näytelmä kritisoi rahan saamaa valtaa ja siinä käsitellään runsaasti muun muassa yksinäisyyttä, pettymystä ja henkilökohtaista tragediaa. Lisäksi siitä on olemassa muutamia TV-versioita sekä kaksi elokuvaa. Elokuvat ovat ohjanneet László Benedek (1951) ja Volker Schlöndorff (1985).
xxx/ellauri314.html on line 104: Eugene Gladstone O’Neill (16. lokakuuta 1888 New York, Yhdysvallat – 27. marraskuuta 1953 Boston, Yhdysvallat) oli toinen yhdysvaltalainen näytelmäkirjailija. O’Neill toi Anton Tšehovin, Henrik Ibsenin ja August Strindbergin edustaman dramaattisen realismin amerikkalaiseen näytelmäkirjallisuuteen. Heti ensimmäinen O’Neillin näytelmä, Taivaanrannan tuolla puolen (Beyond the Horizon, 1920), voitti näyttämötaiteen Pulitzer-palkinnon. Hän sai kaksi muuta Pulitzeria näytelmistään Agatha Christie (1922) ja Strange Interlude (1928). Hänelle myönnettiin kirjallisuuden Nobel-palkinto vuonna 1936.
xxx/ellauri314.html on line 115: Pitkän päivän matka yöhön tai Pitkä päivämatka yöhön (Long Day’s Journey into Night) on O’Neillin kirjoittama nelinäytöksinen näytelmä, joka valmistui vuosina 1941–1942 mutta julkaistiin vasta 1956. Suurelta osin omaelämäkerrallista, hänen omia vanhempiaan ja veljeään kuvaavaa näytelmää pidetään hänen mestariteoksenaan, ja hän sai siitä postuumisti Pulitzer-palkinnon.
xxx/ellauri314.html on line 128: Neillin elinaikana erityisesti ruotsalaiset olivat jostain syystä ihastuneet hänen tuotantoonsa, josta syystä hän saikin Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1936. Niinpä näytelmän maailmanensi-ilta tapahtui 2. helmikuuta 1956 Tukholman Dramatenissa, ruotsiksi nimellä Lång dags färd mot natt. Sen ohjasi Bengt Morot, ja rooleissa nähtiin Carl Larsson (James Tyrone), Inga Dagblad (Mary Tyrone), Olof Palme (James Tyrone, Jr.), Jali Kulli (Edmund Tyrone) ja Hanna Westerlund (Cathleen). Vuonna 1988 näytelmä tuli uudelleen Dramatenin ohjelmistoon Ingmar Bergmanin ohjaamana; Jali Kulli oli nyt siiltynyt nuolemman pojan loolista isän looliin, painoi jallua ja haki auton lattialta mulkkua.
xxx/ellauri314.html on line 135: Liitto oli onnellinen ja kesti aina Chaplinin kuolemaan vuonna 1977 asti. Heille syntyi kahdeksan lasta: Geraldine (s. 1944), Michael (s. 1946), Josephine (s. 1949), Victoria (s. 1951), Eugene (s. 1953), Jane (s. 1957), Annette (s. 1959) ja Christopher (s. 1962). O’Neill jätti avioiduttuaan urahaaveensa ja keskittyi vaimon rooliin. Perheen muutettua Yhdysvalloista Sveitsiin vuonna 1953 hän luopui Yhdysvaltain kansalaisuudestaan ja otti aviomiehensä Britannian kansalaisuuden. Chaplinin kuoltua O’Neill asui vuorotellen Sveitsissä ja New Yorkissa, mistä oli ostanut asunnon. Hän kärsi vakavasta alkoholiongelmasta ja kuoli vuonna 1991 haimasyöpään. Viinapiru oli Tyroneilla geeneissä. Oona ei voinut kyllästyä Charlien hassuun kävelyyn, kepin heilutuxeen ja wiixeen vetelyyn.
xxx/ellauri314.html on line 326:9564cd9f2f93a63fcb03e2-lq" />
xxx/ellauri314.html on line 331:958a39f57a59a32faa7200b5">
xxx/ellauri319.html on line 79: McCarthyn ajanjakson kuuluisin juutalainen kommunistinainen oli Ethel Rosenberg, joka oli ylpeä miehensä Juliuksen kanssa vakoilusta. Kun juutalaiset liberaalit, jotka olivat aikoinaan ystävällisiä CP:tä kohtaan, kääntyivät pois, Rosenbergit teloitettiin vuonna 1953. 1950-luvun "punainen kauhu" sekä itse puolueen sisäiset poliittiset erimielisyydet vähensivät sen jäsenmäärää noin 80 000:sta toisessa maailmansodassa noin 23 tuhanteen vuonna 1955.
xxx/ellauri319.html on line 353: Gilles Deleuze (1925–1995)
xxx/ellauri319.html on line 399: John Keats (1795–1821), English Romantic poet; he and his brother Tom were taken by tuberculosis
xxx/ellauri319.html on line 443: George Orwell (1903–1950), British author of Nineteen Eighty-Four, Animal Farm and Homage to Catalonia, first suffered tuberculosis in the early 1930s and died from it in 1950, at the age of 46. Nineteen Eighty-Four was written during his final illness.
xxx/ellauri319.html on line 613:Alger "Texas" Alexander (1900–1954), blues singer
xxx/ellauri320.html on line 215: Cartland gravely doubted the wisdom of Raine's remarriage in 1993 to a French aristocrat seven years her junior, but kept her own counsel. She received the news of their divorce in 1995 without surprise.
xxx/ellauri329.html on line 141:
xxx/ellauri329.html on line 142:High quality 95/lovely_red_hairy_pussy_fucked">video featuring natural unshaven lovely red hairy pussy! Natural kinky redhead teen fucked by an old guy with an unnaturally curvy cock.
xxx/ellauri329.html on line 184: 1953, Romance/Comedy, 1h 32m
xxx/ellauri329.html on line 190: Release Date (Theaters): Mar 12, 1954 original
xxx/ellauri329.html on line 212: Lollobrigidan ensimmäinen elokuva oli Aquila nera (1946), mutta monet hänen osistaan olivat varsin pieniä, lolloja lukuunottamatta. Hänen ensimmäinen pääroolinsa oli vuonna 1949, ja vuoden 1952 ranskalainen seikkailuelokuva Näytä tädillesi tulppaani toi hänen lolloilleen kansainvälistä huomiota. Seuraavana vuonna ilmestyi Lollobrigidan ensimmäinen englanninkielinen elokuva Afrikan aarre (Beat the Devil).
xxx/ellauri329.html on line 214: Kuten latinaxi yllä sanottiin, Lollobrigidaa alettiin 1950-luvulla kutsua seksisignumiksi, ja hänestä käytettiin myös lempinimeä La Lollo. Hänen tunnetuimpia elokuviaan on Trapetsi (Trapeze, 1956).
xxx/ellauri329.html on line 222:95495.jpg" height="200px" />
xxx/ellauri329.html on line 428:952326.jpg?is-pending-load=1" width="90%" />
xxx/ellauri329.html on line 431: Kliment Jefremovich Voroshilov (venäjäxi Климент Ефремович Ворошилов, lausutaan ukrainaxi Kлимент Охрімович Ворошилов, tunnetaan kansanomaisesti nimellä Klim Voroshilov (venäjäksi:Клим Ворошилов; 4. helmikuuta 1881 – 2. joulukuuta 1969), upseeri ja poliitikko. Hän oli yksi viidestä alkuperäisestä Neuvostoliiton marsalkasta ja korkeimman neuvoston puheenjohtajiston puheenjohtajana nimellisenä Neuvostoliiton valtionpäämiehenä vuosina 1953-1960. 2 vuotta vanhempi kuin Wilho Pylkkänen.
xxx/ellauri329.html on line 448: Sodan jälkeen Voroshilov valvoi sosialistisen hallinnon perustamista Unkarissa. Stalinin kuoleman jälkeen vuonna 1953 Vorošilov nimitettiin korkeimman neuvoston puheenjohtajiston puheenjohtajaksi. Hänen onnensa kääntyi Nikita Hruštšovin nousun aikana ja korkein neuvosto kääntyi häntä vastaan. Hän erosi rauhanomaisesti vuonna 1960, vaikka hän palasi eläkkeeltä vuonna 1966 ja liittyi uudelleen puolueeseen. Voroshilov kuoli vuonna 1969 88-vuotiaana.
xxx/ellauri337.html on line 153: Auf dem Friedhof bildet sich eine Zweck- und Sympathiegemeinschaft, boshaft das „Sowjetparadies in den Grüften“ genannt. Vom 20. Februar bis zum 7. März 1945 leben Leni, Boris, Margret, Pelzer und Lotte mitsamt ihren zwei Söhnen zusammen in einem Gruftsystem, das Pelzer mit Strom, Heizöfchen und Vorratskammer ausgestattet hat – eine veritable Vierzimmerwohnung. In der Gärtnerei bringt Leni einen Sohn zur Welt und nennt ihn Lev. Margret organisiert für Boris das Soldbuch eines gefallenen Soldaten – ein fataler Fehler: Unmittelbar nach Kriegsende, im Liebes- und Friedenstaumel, wird Boris mit seinen falschen Papieren als deutscher Soldat verhaftet und von den Amerikanern an die Franzosen überstellt. Bald kommt er bei einem Bergwerksunglück in Lothringen ums Leben. In Todesverachtung radelt Leni wochenlang durchs deutsch-französische Grenzgebiet, bis sie das Grab findet. Was alles noch tragischer macht: Pelzer, Margret, Hölthohne und auch der hochgestellte Herr bezeugen dem Verfasser, dass Borisʼ Tod vermeidbar gewesen wäre, da sie ihm andere und bessere Papiere hätten besorgen können. Der Herr ist in der Tat so hochgestellt, dass er in den Nürnberger Prozessen verurteilt wird – allerdings reist er 1955 schon wieder mit Kanzler Adenauers Delegation nach Moskau.
xxx/ellauri337.html on line 177: Der Roman beginnt mit einer ungewöhnlichen Widmung: „Für Leni, Lev und Boris“ – also für die Hauptfiguren der Geschichte. Es handelt sich beim Gruppenbild mit Dame um die Rekonstruktion eines Lebens anhand von Zeugenaussagen, Erinnerungen und Dokumenten. Böll vermischt Fakten mit erfundenen „Originaldokumenten“, er entwirft eine fiktive Handlung unter Bezugnahme auf historische Ereignisse, zum Beispiel den Bombenkrieg, die Nürnberger Prozesse, Adenauers Reise nach Moskau 1955. Die Romanstruktur ist nicht strikt chronologisch, sondern sprunghaft, episodisch, wie die Zeugenaussagen voller Wiederholungen und Ungenauigkeiten und daher oftmals verwirrend. Als Erzähler tritt ein namenloser Verfasser auf, der sich oft mit Beschreibungen von Interieurs und Interviewsituationen aufhält und ein Faible für Abkürzungen und Initialen hat, was dem Leser viel Aufmerksamkeit abverlangt. Der Roman hat Längen da, wo all die Erinnerungen und subjektiven Bewertungen der Beteiligten vorbeiziehen, nimmt aber im letzten Fünftel, als die Handlung auf ihr Happening-artiges Ende zuläuft, deutlich Tempo auf. Böll nutzt das Potenzial der deutschen Sprache für Schachtelwörter zu kreativen sozialkritischen Neuprägungen. Vielerorts ist er sarkastisch, ätzend, bissig. Er schreibt häufig in indirekter Rede und hat sich von der schlichte Prosa seiner Trümmerliteratur und Kurzgeschichten weit fortentwickelt.
xxx/ellauri337.html on line 525: 95">Vastuullista journalismia
xxx/ellauri354.html on line 151: Helvi Inkeri Juvonen (5. marraskuuta 1919 Iisalmi – 1. lokakuuta 1959 Helsinki) oli suomalainen runoilija, joka sodanjälkeisen modernin lyriikan ensimmäisiä tekijöitä Suomessa. Juvosen runoissa oli uskonnollisia vaikutteita, joita on tulkittu kristillisyyden lisäksi myös panteismiksi.
xxx/ellauri354.html on line 159: Juvonen kuoli 1959 pitkään jatkuneesta särkylääkkeiden väärinkäytöstä aiheutuneeseen munuaisten vajaatoimintaan noin kuukautta ennen 40-vuotissyntymäpäiväänsä. Viimeiset runonsa hän saneli Sirkka Meriluodolle sairaalassa.
xxx/ellauri354.html on line 183: Lauri Viljasen kanssa Kaizu toimitti T. S. Eliotin runojen suomennoskokoelman (1949) ja kirjoitti Puolitiessä-esseekokoelmassaan (1958) siihen mennessä laajimman suomenkielisen esittelyn Franz Kafkasta. Laitinen oli myös uuden ruotsinkielisen kirjallisuuden esittelijä ja puolestapuhuja.
xxx/ellauri354.html on line 186: Elsa Enäjärvi-Haaviolla oli ollut suunnitelmissa Suomen kansainvälisimpiin kirjailijoihin kuuluneen Aino Kallaksen elämäkerran kirjoittaminen. Aino oli Helmi Krohin näyttävämpi siskopuoli. Päästyään eroon Elsasta 1951 Martti Haavio oli suositellut post mortem tehtävään Laitista, joka 1950-luvulla ryhtyikin työhön. Väitöskirja Kallaksen elämästä ja tuotannosta vuoteen 1921 valmistui "muiden töiden takia" kuitenkin vasta 1973, Ainon työnnettyä koiranputkea vsta 1956 lähtien.
xxx/ellauri354.html on line 188: Kun Kallaksen elämäkertana 1950-luvulla alkaneen työn oli pitkittyessään otettava huomioon 1960- ja 1970-luvun vaihteessa Suomessa enemmän muotiin tullut angloamerikkalainen uuskritiikki, Laitinen joutui väitöskirjassaan tasapainoilemaan kirjailijabiografian, lähdetutkimuksen ja teosanalyysin välillä. Rafu Koskimies huomautti arvostelussaan, että Laitinen oli onnistunut välttämään uuskritiikin ”pahimmat kompastukset”. Laitisen väitöskirjaa koskeviin omiin muistiinpanoihini olin tuolloin merkinnyt: ”Koskimies moittii uutta kritiikkiä, Koskimies on vanhentunut.”
xxx/ellauri354.html on line 265: Professor Gianfranca Balestra of the Università Cattolica del Sacro Cuore (Milan) not only located the book but took the extraordinary trouble of having the whole thing xeroxed for me. Finally, in late 1995, I had the 288 pages of Il maiale nero: Rivelazioni e documenti in my hands. But what does it say? It's all in Italian! The puzzle was partially solved by Enzo Michelangeli: “Il Maiale Nero” is a novel written by Umberto Notari in the early 20th Century. His most famous book is the first he published in 1904, “Quelle signore” (“Those ladies”), about the world of prostitution: it earned him a prosecution for obscenity resulting in a fine, but the book was reprinted and by 1920 had sold more than half million copies.
xxx/ellauri354.html on line 271: In 1907, Notari (1878–1950) was already a best-selling journalist, polemicist, biographer, novelist, and dramatist. All told, he would write more than thirty books, in six of which he examines the position of women in society, most notably with a 1903 exegesis of prostitution in high and low places called Signore sole: Interviste con le più belle e le più celebri artiste (Single women: Interviews with the most beautiful and famous artists) that sold 21,000 copies and was denounced as immoral and obscene and taken to court, which inevitably increased its readership. It was followed by Quelle signore: Scene di una grande città moderna (Those women: Scenes of a great modern city; ca. 1904), which was set in a house of prostitution and whose main character, Ellere, was recognizably based on Notari’s good friend Filippo Tommaso Marinetti (1876–1944), an Egyptian-born Italian poet, editor, firebrand, and founder of the Futurist movement.
xxx/ellauri354.html on line 283: Aivan poikkeuxellisenkin törtelössä Body of Proof jaxossa vlta 2013 Meganin botoxatulla pomolla Kate Murphylla on ukrainalainen murhamies-rakastaja joka kääntyykin loppua kohti hyvixexi, ei se ollutkaan tappanut ukrainalaista ostovaimoa vaan pikemminkin pelastanut sen lapsen rumalla keisarinleikkauxella vainajatytön vazan läpi ja sukkelasti nimennyt sikiön omatoimisesti "Katjaxi". Vixikästä tässä on että vaikka kaikkea venäläiselta haiskahtavaakin vielä kavahdetaan Philadelphiassa, tässä jaxossa alkaa Ukrainan torakanhaju jo vähin erin hälvetä. Vuosi 2013 taisi olla toisen Krimin sodan vuosi. Jenkkipoliisitkin ihmettelevät kuinka tämmönen hyväsydäminen ammattitappaja on voinut ryhtyä nirhaamaan hyvixiä, vaikka 80-luvulla osallistui afganistanin sotaan ryssän puolella. Täh? Nyt ei oikein komputoi. Ketkä siis oli hyvixiä ja ketkä pahixia milloinkin? Taino, mitä vitun väliä oikeastaan. Viirusilmällä mutta silti jotenkin panettavalla Meganilla (s. 1956) ei tässä jaxossa ollut muuta tehtävää kuin vittuilla nenäkkäästi ukrainalaisen pääkonna naisen pojalle. So there! Hetkonen, jos vähävenäläinen veikko huitoi pyssyä jo 80-luvulla, sen piti olla vähintään viisikymppinen tässä jaxossa. Kaise olikin, tää sarja taitaa olla eräänlaista keski-iän sexiä. Megan ja Kate pinnistää näyttäxeen ihan samoilta kuin ukrainalaiset ostovaimokkeet, mutta niillä on auttamatta enempi ryppyjä, ei vain se 1 jalkovälissä. In real life Megan has never been married nor had any children.
xxx/ellauri354.html on line 443: Charles Olson quotes the poem in "Projective Verse" (1950).
xxx/ellauri354.html on line 445: Thomas Pynchon for the title of his first published story, The Small Rain (1959).
xxx/ellauri354.html on line 592: Kazo myös: 95" data-nimi="Serubbaabel">Serubbaabelin apokalypsi. Siinä arvoituksellinen postpakolainen raamatullinen johtaja saa ilmestysnäön, jossa hahmotellaan Israelin ennallistamiseen päivien loppuun ja kolmannen temppelin perustamiseen liittyviä henkilöitä ja tapahtumia. Kirja lienee sepitetty 600 AD tienoilla mutta varmaa näyttöä teoksen olemassaolosta ennen 1000000-lukua on kuitenkin vaikea löytää. Koska kirja antoi yksiselitteisen päivämäärän (1058 jKr.) Messiaan paluulle, sillä oli suuri vaikutus nykyajan messiaaniseen ajatteluun. Kirjan mainitsee Matojen Eleasar (Eleazar of Worms) ja oletettavasti Rashi. Abraham ibn Ezra kritisoi kirjaa "epäluotettavaxi".
xxx/ellauri356.html on line 68: 95">Hempeilyä
xxx/ellauri356.html on line 108: Sa famille laïque (de tradition juive, ashkénaze par la mère, séfarade par le père) quitte l'Algérie en 1954.
xxx/ellauri356.html on line 164: Hänen filosofiansa professori Étienne Borne havaitsi, että hänen väitöskirjansa olivat "plotinilaisia". Hän astui - kahden epäonnistumisen jälkeen - École Normale Supérieure -kouluun Pariisissa vuonna 1952. Siellä hän tapasi Louis Althusserin, joka oli silloin apulaisvalmentaja. Derrida kampanjoi äärivasemmistoryhmissä ilman kommunismia. Eihän siitä mitään tullut niillä eväillä.
xxx/ellauri356.html on line 166: Saatuaan kirjeen tutkinnon Pariisin kirjallisuustieteellisessä tiedekunnassa hän lähti Husserlin arkistoon Louvainiin vuosina 1953-1954. Hän suoritti filosofian tutkinnon väitöskirjalla aiheesta Genesis-ongelma Husserlin filosofiassa Jean Hyppoliten, Tran Duc Thaon ja Jean Cavaillèsin teosten vaikutuksesta. Hän seurasi Michel Foucault'n kursseja.
xxx/ellauri356.html on line 171: Saavutettuaan neljännentoista sijan vuoden 1956 filosofian yhdistämiskilpailussa epäonnistuttuaan vuonna 1955 hän meni Harvardin yliopistoon erikoistarkastajaksi. Suoritti intin alakoulun opettajana Algeriassa sodan aikana. Mun ikäisenä, sai varmaan lykkäystä.
xxx/ellauri356.html on line 248: Nomppa täyttää tänä vuonna 95, se on Jacky-vainajaa vuoden vanhempi. Aika sitkeä.
xxx/ellauri356.html on line 304: Hän iskee hiänen kimppuunsa ennen kuin tämä on alkanut edes kaipaamaan nautintoa, ja sitten hän ottaa esiin äärettömällä vaivalla pehmeän ja hervottoman jäsenen. Tuskin hän on aloittanut, kun hän on jo tehnyt; hän tekee yhden tai kaksi pistoa ja vajoaa sitten naisen rinnalle valuttamaan siittiöitä, ja se on suurinta mitä hän voi tehdä. Heinrich von Kleist (albumi 72) ja Jean Genet (albumi 958">178) oli Kixauxen mielestä tälläsiä naismaisia kynämiehiä. Lukijan tulisi hyväxyä kirjoituxen kohdalla ettei sitä aina ymmärrä.
xxx/ellauri356.html on line 390: Susan Sontag meni naimisiin sosiologi Philip Rieffin kanssa 17-vuotiaana. Heidän poikansa syntyi vuonna 1952. Kirjailija Benjamin Moser sai Pulizer-palkinnon Susan Sontagin elämäkerrasta (2019). Hän väitti, että Sontag oli huono äiti ja kohteli julmasti parisuhdekumppaneitaan.
xxx/ellauri356.html on line 416:956de065f91131c2_5ea460e66c197b5e73e52b1b/scale_720" />
xxx/ellauri356.html on line 440: Elokuun 27. päivänä tytär Ariadne pidätettiin ja Efron pidätettiin 10. lokakuuta. 16. lokakuuta 1941 Sergei Jakovlevich ammuttiin Lubjankassa (muiden lähteiden mukaan Orjolin keskuskeskuksessa); Ariadne kunnostettiin vuonna 1955 viidentoista vuoden vankilassa ja maanpaossa. Tänä aikana Tsvetaeva ei käytännössä kirjoittanut runoutta, vaan teki käännöksiä. Sota löysi Tsvetajevan kääntämässä Federico Garcia Lorcaa. Työ keskeytettiin. 8. elokuuta, Tsvetaeva ja hänen poikansa lähtivät veneellä evakuointiin; Kahdeksantoista päivänä hän saapui useiden kirjailijoiden kanssa Elabugan kaupunkiin Kaman varrella. Chistopolissa, jossa enimmäkseen evakuoidut kirjailijat sijaitsivat, Tsvetaeva sai suostumuksen rekisteröintiin ja jätti lausunnon: "Kirjallisuusrahaston neuvostolle. Pyydän teitä palkkaamaan minut astianpesukoneeksi Kirjallisuusrahaston avausruokalaan. 26. elokuuta 1941". Pyyntö hylättiin. 31. elokuuta 1941 hän teki itsemurhan (hirtti itsensä) Brodelštšikovien talossa, jonne hänet ja hänen poikansa määrättiin arestiin. Hän jätti kolme itsemurhaviestiä. Runonäyte Tsvetajevalta:
xxx/ellauri356.html on line 501: Yllättävän aluevaltauksen Kristeva teki vuonna 1990 julkaisemalla ensimmäisen romaaninsa Les Samouraïs. Se on sekoitus omia kokemuksia ja mielikuvia. Teosta on pidetty vastinparina Simone de Beauvoirin romaanille Mandariinit (1954), koska se tuo esiin, miten 1990-luvun filosofit eroavat 1950-luvun edeltäjistään. Se on myös avainromaani, josta voi tunnistaa Jacques Lacanin, Louis Althusserin ja Jacques Derridan.
xxx/ellauri357.html on line 90: Tärkeä voimahahmo mannermaisen filosofian piirissä on Helsingissä ollut myös 1980- ja 1990-luvuilla käytännöllisen filosofian laitoksella opettanut Hannu Sivenius (s. 1949), joka on myös suomentanut Heideggerin Taideteoksen alkuperän (1995). Sivenius käsitteli ja esitteli monia Suomessa huonosti tunnettuja mannermaisia virtauksia, erityisesti Derridan dekonstruktiota ja lacanilaista psykoanalyysiä, ja tältä pohjalta syntynyt Helsingin Lacan-piiri muodostui mannermaisesta ajattelusta kiinnostuneiden vapaamuotoiseksi yhteenliittymäksi Helsingissä. (Tästä ks. Aula & Hirvonen & Santanen (toim.) 1999.) Lacan-piirin toimesta ja myötävaikutuksesta Helsinkiin on myös kutsuttu luennoimaan ja esitelmöimään useita mannermaisen filosofian kansainvälisiä huippunimiä.
xxx/ellauri357.html on line 92: Helsingin yliopiston filosofian laitoksella mannermainen filosofia on kokenut asteittaisen renessanssin 1980-luvulta alkaen. Eräät analyyttisestikin virittyneet ajattelijat, kuten Jaakko Hintikka ja Raimo Tuomela, ovat osoittaneet jonkinasteista kiinnostusta Heideggerin filosofiaan. 1980-luvun alussa Hintikan oppilas, formaalisen logiikan alalta vuonna 1977 väitellyt Esa Saarinen (s. 1953), kiinnostui erityisesti Sartren eksistentialismista ja piti tähän liittyen useita innostavia kursseja. Innostavaa ja vaikutusvaltaista opetusta ja ohjausta fenomenologian alalla ovat antaneet myös Sara Heinämaa, joka väitteli vuonna 1996 Merleau-Pontyn ja de Beauvoirin ruumiinfenomenologiasta, ja Juha Himanka, jonka vuonna 2000 valmistunut väitöskirja Phenomenology and Reduction käsitteli fenomenologisen reduktion kysymystä niin Husserlin kuin Heideggerinkin pohjalta.
xxx/ellauri358.html on line 58: 2. Wuthering Heights 1958 Directed by Daniel Petrie Synopsis
xxx/ellauri358.html on line 60:
xxx/ellauri358.html on line 247: Marianpäivänä. III vsk:n ev. Vuonna 2024 Marian ilmestymispäivää vietetään 17.3. Vielä vuonna 1954 Marian ilmestyspäivää vietettiin kiinteällä paikalla 25.3. Tällöin päivä tunnettiin nimellä marianpäivä, tosin nimimuutos Marian ilmestymispäiväksi tuli voimaan vasta vuonna 2000. Miten niin tosin?
xxx/ellauri361.html on line 101: - yli sata vuorokautta kertausharjoituksia rannikkotykistössä patterin päällikkönä sekä RR:n, RAl:n ja Sotilaspiirin esikunnissa 1969 - 95
xxx/ellauri363.html on line 69: 9502">Hannu-Jori
xxx/ellauri363.html on line 87: In 1949 Gadamer was asked to succeed Karl Jaspers as chair at the University of Heidelberg, where he would spend the remainder of h!s academic career. After his divorce from Frida Kratz, Gadamer marned his second wife Kate Lekebusch, in 1950. In 1953, Gadamer founded the scholarly journal 'Philosophische Rundschau, with Kate leading the editorial business. "Under her direction, it became one of the 7 best philosophical Journals in postwar Germany," according to Jean Grondin.
xxx/ellauri363.html on line 90:950.jpg" height="300px" />
xxx/ellauri363.html on line 93: Gadamer published Truth and Method in 1960 at age sixty, devoting an entire decade to its writing. Due to the significance of this project and the length of time involved in its production, it seems appropriate to provide some insight into Gadamer's life-world during the creation of this important work. According to biographer Jean Grondin, "in Frankfurt [in the late 1940s] Gadamer was being urged by students (not to mention contemptuous colleagues) to produce, at long last, a substantial piece of work. Although he felt unprepared to take on such a project, he wrote the work while at Heidelberg in the 1950s at the encouragement of his wife Kate (27-77-80)."
xxx/ellauri363.html on line 389: 1953 kunnalliskotien mielisairaanosastot jäivät pois käytöstä. Uudet B-sairaalat
xxx/ellauri363.html on line 553: Kinnunen kirjoittaa vuonna 1954 ilmestyneessä oppikirjassaan, ettei potilaan tai
xxx/ellauri363.html on line 575: (1870 – 1952) kannatti emotionalistista tulkintaa, jonka mukaan taide oli tunteen
xxx/ellauri363.html on line 586: (1870 – 1952) kannatti emotionalistista tulkintaa, jonka mukaan taide oli tunteen
xxx/ellauri363.html on line 750: 95">Tolkuttoman ruma mies
xxx/ellauri363.html on line 754: Nuorena teini-ikäisenä toinen maailmansota vaikutti Jyrkiin syvästi. Lukion valmistumiseen asti Habermas asui Gummersbachissa Kölnin lähellä . Hänen isänsä Ernst Habermas oli Kölnin teollisuuspamppuja. Jyrki kuvaili häntä osuvasti natsien kannattajaksi ja vuodesta 1933 natsipuolueen NSDAP:n jäseneksi. Jyrki itse oli Jungvolkführer, saksalaisen Jungvolkin johtaja, joka kuului Hitlerjugendiin. Aika noloa. Hänet kasvatettiin vankkumattomassa protestanttisessa miljöössä, sillä hänen isoisänsä oli Gummersbachin seminaarin johtaja. Hän suoritti filosofian tohtorin tutkinnon Bonnissa vuonna 1954 väitöskirjalla, jossaa kirjoitettiin absoluutin ja "absoluutin" välisestä konfliktista Schellingin ajattelussa, Jakkoh-Hintikka sentään todisti jotain 2. kl logiikan ilmaisuvoimasta. Habilitaatiovaiheessa tuli riitaa Horkheimerin kanssa Frankfurtin koulussa, ja Jyrki painui iänikuiseen Marburgiin. Hannu-Jori hommasi sille henk.koht. ylim. professorin paikan Heidelbergistä. 1964 Jyrki kosti Horkheimerille potut pottuina ja vei sen tyhjentämän tuolin Frankfurtin koulussa.
xxx/ellauri376.html on line 82: Jean Genetin esimerkistä hän allekirjoitti 1951 kolmen vuoden armeijasitoumuksen ajatuksella, että hyvällä onnella hänet tapetaan Indokiinassa. No such luck. Kaksi kuukautta kadettiryhmässä 32. tykistörykmentin 8. pataljoonassa Wittlichissä paljasti hänelle hänen fyysisen kyvyttömyytensä, vaikka hän vain kokoaisi kiväärin. Liikkeet mudassa, vartijat lumen alla, pakotetut marssit kolmenkymmenen kilon paketin kanssa paransivat hänet alkuinnostuksestaan, mutta hän säilytti ihailunsa armeijaa, sen ammattikorkeakoulua ja sen tekniikkaa kohtaan. Tulee mirleen Philip Rothin armeija-ajat perunateatterissa. Kanuunan ääni aiheutti pysyvän kuulovaurion oikeaan korvaan. Ransu tunaroi asekuljetuxia, karkaa ruodusta ja nirhii putkassa taas naamaa partaveizellä.
xxx/ellauri376.html on line 154: Your Heart´s in Good Hands (1995)
xxx/ellauri376.html on line 387: Aleksandr Sergejevitš Gribojedov (ven. Александр Сергеевич Грибоедов; 15. tammikuuta (J: 4. tammikuuta) 1795 Moskova, Venäjän keisarikunta – 11. helmikuuta (J: 30. tammikuuta) 1829 Persia) oli venäläinen diplomaatti, näytelmäkirjailija ja säveltäjä.
xxx/ellauri376.html on line 903:
958&ssl=1" height="100%" />
xxx/ellauri379.html on line 156: Dua Lipa (/ˈduːə ˈliːpə/ ⓘ DOO-ə LEE-pə, Albanian: [ˈdua ˈlipa]; born 22 August 1995) is an English and Albanian singer and songwriter. Her voice and disco-influenced production have received critical acclaim and media coverage. She has won numerous accolades throughout her career including seven Battler Britton Awards and three Grammy Awards. Time Magazine named her one of the most influential people in the world as of 2024. Missing from that list are Vladimir Putin, Xi Jinping, plus both of the geriatric incumbents to the capitalistic throne.
xxx/ellauri379.html on line 182:9535983088525_31956455057784832_n.jpg?_nc_cat=108&ccb=1-7&_nc_sid=5f2048&_nc_ohc=2G7zIqzkQbcAb4CcGH-&_nc_ht=scontent-arn2-1.xx&oh=00_AfASOLaJEyiFFOSR7wKQY291KNa9ojDXLVdszEzBqdhE_w&oe=664D4729" width="40%" />
xxx/ellauri379.html on line 237: Uaxaclajuun Ubʼaah Kʼawiil (tunnetaan myös nimellä "Kahdeksastoista kani"), oli 13. ajaw eli voimakkaan mayavaltion hallitsija, joka liittyy Cobánin paikkaan nykyaikaisessa Hondurasissa (sen klassinen maya-nimi oli luultavasti Oxwitik) . Hän hallitsi 2. tammikuuta 695-3. toukokuuta 738.
xxx/ellauri380.html on line 33:Vuonna 1959 Jallu-lehdessä huomioitiin Miss Universum Armi Kuuselan paluu kotimaahansa.
xxx/ellauri380.html on line 53: Jallu oli suomalainen miestenlehti, jota alettiin julkaista elokuussa 1958. Lehden nimi syntyi yhdistelmänä tunnetusta Hjalmar-nimisen miehen lempinimestä ja Jaloviinasta eli Jallusta. Jallua kustansi Suomen Miestenlehdet Oy. Vuonna 2015 Pirkanmaan käräjäoikeus asetti lehden taustalla olleen Press Mastersin konkurssiin, mikä merkitsi Jallun lakkauttamista. Press Masters julkaisi seksilehtiä Ratto, Jallu, Kalle sekä suomenkielistä versiota Hustler-lehdestä.
xxx/ellauri380.html on line 55: Jallun perusti 1958 lehtimies Mauri Lintera. Hänen omistamansa Kustannuskeidas Oy takoi lehdellä paljon rahaa, jotka Lintera sijoitti edelleen Jaana-naistenlehden perustamiseen. Jaana ilmestyi 1962–1985.
xxx/ellauri380.html on line 67:957e4cc3348dea.jpg" />
xxx/ellauri380.html on line 68:vuoden 1958 Miss Suomi Pirkko Mannola on hiljakkoin saanut kasvohalvauxen.
xxx/ellauri380.html on line 76: Kumbaya (tunnetaan myös nimillä Kumbayah, Kum ba yah tai Come by Here) on afrikkalais-amerikkalainen hengellinen laulu, joka levytettiin 1920-luvulla. Siitä on tullut suosittu kesäleirien laulu, ja se saavutti suosiota kansanmusiikin suosion paluussa 1950- ja 1960-luvuilla. Riparilaiset piti toisiaan kädestä ja lauloi kumbaijaa. Come by hjaa, särisi orjanpoikien vanha äänite. Laurinnäköinen sankarillinen ozatukka poika kuunteli vakavana Huutenänni trioa 1966. Ei tohtinut laulaa mukana. Isä älä laula. Tämä musiikkiin liittyvä paasaus on tynkä.
xxx/ellauri380.html on line 252: Dirlewanger syntyi Würzburgissa 26. syyskuuta 1895. Hän oli kauppiaan poika ja vietti suuren osan lapsuudestaan Esslingen am Neckarissa sen jälkeen, kun hänen perheensä muutti sinne vuonna 1906. Hän kävi Esslinger Gymnasiumia (tunnetaan nykyään nimellä Dirlewanger-Gymnasium) ja Schelztor-Oberrealschulea. Hän suoritti Abiturinsa vuonna 1913. Hänen amoraalisen persoonallisuutensa, ml alkoholismi ja sadistinen seksuaalinen suuntautuminen, mureutti ensimmäisen maailmansodan rintamakokemukset ja sen kiihkeä väkivalta ja barbaarisuus.
xxx/ellauri380.html on line 294:9530523.png?w=770&quality=80" />
xxx/ellauri380.html on line 318:95f7e9849a9922e6d36bc8578b1.jpg.webp" />
xxx/ellauri380.html on line 408:95.jpg/440px-Giovanni_Grazzini_95.jpg" />
xxx/ellauri385.html on line 67: nikki Sixx (s. Frank Carlton Serafino Feranna, Jr., syntynyt 11. joulukuuta 1958, San José, Kalifornia, Yhdysvallat), 66v, eläkkeellä
xxx/ellauri385.html on line 71: mick Mars (s. Robert Alan Deal, syntynyt 4. toukokuuta 1951, Terre Haute, Indiana, Yhdysvallat), 73v, sairaseläkkeellä.
xxx/ellauri385.html on line 86: Michail Prisjvin (1873–1954) fortsatte den ryska traditionen av naturskildringar och folklivsberättelser, med drag av Turgenjev och Tolstoj, och har sagts vara den finaste naturskildraren i sovjetrysk litteratur. På en poetisk och livfull prosa har han beskrivit sina intryck av natur och människor i bland annat Östkarelen, Norge och Manchuriet.
xxx/ellauri385.html on line 244: Reichin orgonienergiasta on lyhyt tavaraseloste Yli-Juotikkaalle omistetussa albumissa 62. Aika ketku tuli Reichistä villissä lännessä, ellei ollut huijari jo vanhastaan. Kuoli vankilassa 1957.
xxx/ellauri385.html on line 272: Kansainvälistä kuuluisuutta kanukkikriitikko Frye ansaitsi vuonna 1947 julkaistulla ensiteoksellaan Fearful Symmetry, jossa hän selvitti William Blaken väärinymmärrettyä runoutta ja löysi metaforisia viittauksia John Miltonin Kadotettuun paratiisiin ja Raamattuun. Hänen maineensa perustuu kuitenkin paljolti teokseen Anatomy of Criticism (1957), joka on yksi tärkeimpiä 1900-luvulla julkaistuja kirjallisuusteoriaa koskevia teoksia. Northrop Frye (1912-1991) vaikutti häirizevästi muun muassa Harold Bloomin (1930-2019) ajatteluun. Ei häirihe enää, molemmat työntävät koiranputkea.
xxx/ellauri385.html on line 304: Tässä vaiheessa on pakko myöntää että sekä Charles että hänen sisarensa Mary kärsivät mielisairaudesta. Kuten hän itse tunnusti kirjeessään, Charles vietti kuusi viikkoa mielisairaalassa vuonna 1795:
xxx/ellauri385.html on line 327: Lambin teoksilla on pieni mutta kestävä seuraaja, kuten pitkäaikainen ja edelleen aktiivinen Charles Lamb Bulletin osoittaa. Hiän on Anne Fadiman (1953), yhdysvaltalainen esseisti ja toimittaja, joka pitää valitettavana, että Lambia ei lueta laajalti nykyaikana. Fadiman on naimisissa amerikkalaisen kirjailijan George Howe Coltin kanssa. Heillä on kaksi lasta ja koira nimeltä Typo. Fadiman on julkaissut muistelman salasuhteestaan isän kanssa, The Wine Lover's Daughter (2017).
xxx/ellauri387.html on line 153: In 1955, he was considered for the Nobel Prize, the year in which it was awarded to his fellow countryman, Halldór Laxness. Varg i Veum tarkoittaa nykynorjalaiselle vaan sotkutukkaista defektiiviä ex-psykologidetektiiviä. Ei sitäkään jaxanut kazoa monta jaxoa.
xxx/ellauri387.html on line 174: Aluksi ristiretkeä kohtaan ei ollut käytännöllisesti katsoen suurta innostusta, kuten se oli ollut vuonna 1095. Bernard piti tarkoituksenmukaisena pohtia ristin ottamista tehokkaana keinona saada syntien anteeksiantamus ja saavuttaa armo. 31. maaliskuuta Ranskan kuninkaan Ludvig VII: n läsnä ollessa hän saarnasi valtavalle ihmisjoukolle Vézelayn pellolla pitäen "elämänsä puheen". Koko tekstiä ei ole säilynyt, mutta nykyisessä kertomuksessa sanotaan, että "hänen äänensä soi niityllä kuin taivaan elimet".
xxx/ellauri387.html on line 177: Kaupungin ulkopuolella olevalle kukkulalle pystytettiin suuri alusta. Kuningas ja munkki seisoivat yhdessä edustaen maan ja taivaan yhteistä tahtoa. Clermontin kokouksen innostus vuonna 1095, kun Pietari Erakko ja Urbanus II aloittivat ensimmäisen ristiretken, vastasi pyhää kiihkoa, jonka Bernard inspiroi hänen huutaessaan: "Oi te, jotka kuuntelette minua! Kiirehdi tyynnyttämään taivaan vihaa, mutta älkää enää rukoilko sen hyvyyttä turhalla valituksella, vaan peittäkää itsenne läpäisemättömillä soljillanne. Aseiden melu, vaara, työ, sodan väsymys ovat niitä katumuksia, joita Jumala nyt määrää. Kiiruhda sitten sovittamaan syntisi voitoilla uskottomista, ja pyhien paikkojen vapautuminen olkoon katumuksenne palkinto." Kuten edellisessä jaxossa, huuto "Deus vult ! Deus vult!" vierähti peltojen yli, ja se kaikui puhujan äänestä: "Kirottu olkoon se, joka ei tahraa miekkaansa verellä."
xxx/ellauri387.html on line 223: Albumista 170 tuttu yllätetty syyllinen kalu täällä taas moi! Who would kill the beautiful Florence Nightingale? A glamorous socialite, generous to her friends and family, adored by husband Quentin, nevertheless one night she is indeed murdered. Wexford and Burden must dig deep to uncover secrets and lies. Wexford oli tanakka jumalinen komisario ja Burden ruipelo kaappihomo. Ruth Rendell (s. 1930) on vainaja since 2015. Ruth Barbara Rendell (o.s. Grasemann), ex-paronitar Rendell of Babergh (elinkautinen titteli), oli brittiläinen kirjailija. Rendell tunnettiin ennen kaikkea komisario Wexford-romaaneistaan. Wexford-kirjojen lisäksi Rendell kirjoitti ällöjä trillereitä. Elokuussa 2014 hän oli yksi niistä 200 julkisuuden henkilöstä, jotka allekirjoittivat The Guardianille osoitetun kirjeen, jossa vastustettiin Skotlannin itsenäisyyttä Skotlannin itsenäisyysäänestyksen valmisteluvaiheessa. Hyvä että sentään kuoli seuraavana vuonna. 1953 she had a son, Simon, now a psychiatric case who lives in the U.S. state of Colorado. I never was religious, really, but I'm very interested in religion.
xxx/ellauri388.html on line 78:958.jpg/500px-Sillanpaa1958.jpg" />
xxx/ellauri388.html on line 79:Mika Waltari (keskellä, 50v) vieraili F. E. Sillanpään (oikealla, 70v) 70-vuotispäivillä syyskuussa 1958; (vasemmalla, 30v) runoilija Lassi Nummi. Taata varmaan sai toivomansa mikroaaltouunin.
xxx/ellauri388.html on line 237: Rohleder, kokenut lääkäri ja tunnustettu auktoriteetti seksuaalipatologiaan liittyvissä kysymyksissä, on esittänyt nykyiset näkemykset "seksuaalisesta pidättymisestä" etsivälle kritiikille pitkässä ja tärkeässä paperissa (95 s.) Hän kiistää kokonaan sen, että tiukkaa seksuaalista pidättymistä on olemassa. "Seksuaalisen raittiuden", hän huomauttaa, termin kaikissa tiukoissa kohtauksissa on oltava pidättäytyminen ei vain seksuaalisesta kanssakäymisestä, vaan autoeroottisista ilmenemismuodoista: autofellatiosta, autocunnilinguxesta, masturbaatiosta, homoseksuaalisista teoista, kaikista seksuaalisesti kieroutuneista käytännöistä. Sen on lisäksi sisällettävä pysyvä pidättäytyminen eroottiseen mielikuvitukseen ja aistilliseen haaveluun. Kun kuitenkin on mahdollista muuttaa koko psyykkinen kenttä seksitoiminnan osalta tabula rasaksi – ja jos se ei onnistu niin jatkuvasti ja johdonmukaisesti, ei ole olemassa tiukkaa seksuaalista pidättymistä – silloin, Rohleder huomauttaa, voi pohtia, eikö meillä ole seksuaalista anestesiaa, anaphrodisia sexualista. Se on kysymys, joka harvoin, jos koskaan, kohtaa ne, jotka keskustelevat seksuaalisesta pidättymisestä. Se on kuitenkin äärimmäisen ajankohtainen kysymys, koska, kuten Rohleder väittää, jos seksuaalinen anestesia on olemassa, kysymys seksuaalisesta pidättymisestä putoaa maahan, sillä voimme jollain ihme kokovartalopuudutuxella vain "väistää" toimista, jotka eivät ole vallassamme. Täydellinen seksuaalinen anestesia on kuitenkin niin harvinainen tila, että se voidaan käytännössä jättää huomiotta, ja koska seksuaalisen impulssin, jos se on olemassa, täytyy fysiologisesta välttämättömyydestä joskus aktivoitua jossain muodossa – vaikka vain, Freudin näkemyksen mukaan, muuttumalla johonkin sairaalliseen neuroottiseen tilaan – tulemme siihen johtopäätökseen, että "seksuaalinen pidättyminen" on ehdottomasti mahdotonta.
xxx/ellauri394.html on line 38: 95.html">eteenpäin
xxx/ellauri394.html on line 44:
xxx/ellauri394.html on line 117: The coup d'état established a Provisional Government which became the Republic of Hawaiʻi, but the ultimate goal was the annexation of the islands to the United States, which was temporarily blocked by President Grover Cleveland. After an unsuccessful uprising to restore the monarchy, the oligarchical government placed the former queen under house arrest at the ʻIolani Palace. On January 24, 1895, under threat of execution of her imprisoned supporters, Liliʻuokalani was forced to abdicate the Hawaiian throne, officially resigning as head of the deposed monarchy. Attempts were made to restore the monarchy and oppose annexation, but with the outbreak of the Spanish–American War, the United States annexed Hawaiʻi. Living out the remainder of her later life as a private citizen, Liliʻuokalani died at her residence, Washington Place, in Honolulu in 1917.
xxx/ellauri394.html on line 197: At the beginning of January 1895, Robert W. Wilcox and Samuel Nowlein launched a rebellion against the forces of the Republic with the aim of restoring the queen and the monarchy. Its ultimate failure led to the arrest of many of the participants and other sympathizers of the monarchy. Liliʻuokalani was also arrested and imprisoned in an upstairs bedroom at the palace on January 16, several days after the failed rebellion, when firearms were found at her home of Washington Place after a tip from a prisoner.
xxx/ellauri394.html on line 433: Harvat mysteerikirjoittajat hyödyntävät Havaijin menneisyyden epämiellyttäviä asioita, kuten haolet (valkoiset ihmiset), jotka tuovat sairauksia, pyyhkivät pois suurimman osan Havaijin alkuperäiskansoista ja sitten kukistavat Havaijin kuningaskunnan vuonna 1893. Sitä varten on olemassa historian sijaisopettaja James Michener, jonka Hawaii (1959), 937-sivuinen peräaukko, on myynyt enemmän kuin kaikki muut Havaijin kirjat yhteensä. Se on kirja, jonka turistit ostavat. Ja turisteja riittää. Ennen COVIDia Havaijilla oli 10,4 miljoonaa kävijää vuodessa. Perinne alkoi Earl Derr Biggersin (1884-1933) Charlie Chan -kirjasta. Ellery Queen ylisti Biggersin Charlie Chania "palveluksena ihmiskunnalle ja rotujen välisille suhteille".
xxx/ellauri394.html on line 443: Kaksi vuosikymmentä myöhemmin Juanita Sheridan (1906-74, os. Light) loi amatööriluukku Lily Wun, joka oli myös etnisesti kiinalainen havaijilainen, mutta nainen ja hyväpuheinen. Lily Wun luoja, joka oli nuorena lähes köyhä Los Angelesissa, luovutti taaperolapsensa varakkaalle pariskunnalle ja muutti Havaijille kirjoittamaan. Hänen neljä lyhyttä Lily Wu -mysteeriä, jotka olivat kerran myydyimpiä, ovat edelleen saatavilla: The Chinese Chop (1949), The Kahuna Killer (1951), The Mamo Murders (1952) ja The Waikiki Widow (1953). Sheridan oli huomattavan hyvä kirjailija ja järkkymätön rotuasioissa Havaijilla, mutta silti haole. Vain kymmenen prosenttia (10 %) Havaijin asukkaista tunnistaa olevansa "havaijilainen tai muu Tyynenmeren saari", ja heitä on suhteettoman paljon köyhimpien, vähiten koulutettujen ja heikoimmassa asemassa olevien osavaltion (!) asukkaiden joukossa. Kaksi kolmasosaa Havaijin 1,4 miljoonasta asukkaista puhuu havaijilaista pidginiä ensimmäisenä tai toisena kielenä; toiset sekoittavat havaijilaista pidginiä englanninkieliseen puheeseen. Puhekielten ja murteiden saaminen vuoropuheluun on riittävän vaikeaa ja riskialtista. On lähes mahdotonta vangita, kuinka havaijilaiset todellisuudessa puhuvat, ja pelkistää se ymmärrettävästi painetuksi.
xxx/ellauri394.html on line 448: Chan Kong-sang (s. 7. huhtikuuta 1954), joka tunnetaan ammattimaisesti nimellä Jackie Chan, on hongkongilainen näyttelijä, ohjaaja, käsikirjoittaja, tuottaja, kamppailutaiteilija ja stuntman, joka tunnetaan slapstick-akrobaattisesta taistelutyylistään, sarjakuvallisesta ajoituksestaan ja innovatiivisista tempuistaan, jotka hän yleensä suorittaa itse. Ennen kuin hän siirtyi elokuvateollisuuteen, hän oli yksi seitsemästä pienestä omaisuudesta Kiinan draama-akatemiasta Peking-oopperakoulussa, jossa hän opiskeli akrobatiaa, kamppailulajeja ja näyttelemistä. Chan on näytellyt 1960-luvulta lähtien ja esiintynyt yli 150 elokuvassa. Hän on yksi kaikkien aikojen vaikutusvaltaisimmista toimintaelokuvatähdistä.
xxx/ellauri394.html on line 468: 95.html">eteenpäin
xxx/ellauri397.html on line 103: Erillinen ja ei-kanoninen Markuksen salainen evankeliumi – jonka katkelmia sisältyi kiistanalaiseen Mar Saba -kirjeeseen Aleksandrialaisen Clementin kiistanalaiseen kirjeeseen, jonka Morton Smith väitti löytäneensä vuonna 1958 – toteaa, että Jeesus opetti kärsimysyönä "Jumalan valtakunnan mysteeriä" yksin nuorelle Markulle jolla oli vain pellavavaate. Markulle tultua äkkilähtö puuvillainen vyö unehtui.
xxx/ellauri400.html on line 74:953.jpg?itok=MPUkLJZY" height="300px" />
xxx/ellauri400.html on line 75:95762c.jpg?w=740&h=" height="300px" />
xxx/ellauri400.html on line 112:
95%" />
xxx/ellauri400.html on line 115:95c8c03bde/f4661b636a73f46551107395c8c03bde.12.jpg" height="300px" />
xxx/ellauri400.html on line 119:
95%" />
xxx/ellauri404.html on line 128: Geruasalemme conquistata -siikveli ei enää ollut kummonen. Tasso oli elämänsä alkukaudessa menettänyt sen mikä teki hänet miehexi. Kun hänen sairas mielensä pääsi lepoon 1595, kaveri oli vasta 41. Elina Vaara on varmasti tehnyt parhaansa ja kazonut mihin se riittää.
xxx/ellauri404.html on line 134: 956">Life's rot
xxx/ellauri404.html on line 197:954174bcd15eb9b9b-9844612-images-thumbs&n=13" width="90%" />
xxx/ellauri407.html on line 80:
xxx/ellauri410.html on line 38:
xxx/ellauri410.html on line 110: 1957 Married his secretary, Valerie Fletcher, on 10 January.
xxx/ellauri410.html on line 186: Tom of New England oli naisten kasvattama mammanpoika kuten Coriolanus Shakespearessa, sen tautta naiset näytti siltä hampaattomilta jättikidoilta. Ihmisenä Tom oli laimea kuin kraanavesi. Perheen vaakuna oli norsun pää kärsineen, as researched by Walter Graeme Eliot in 1887 (W. Eliot 8). Eliot explains himself in his 1923 essay, “The Beating of Meat”: Primitive man beat the meat and then found a reason for it. Modern man has many reasons, but he has lost the meat. Later in The Use of Poetry and the Use of Criticism he states, “Poetry, I dare say, begins with a savage beating meat in the jungle” (95).
xxx/ellauri410.html on line 229:The Big Black Queen of the King Bolo, Loretta Johnson décédée. I will miss her, and her terrific laugh. Loretta Johnson, a longtime Rochester schools administrator who became the first woman to lead the district during a one-year interim term in 1994-95, died Thursday at age 78.
xxx/ellauri410.html on line 287: The poem is one of three that were discovered in notebooks handwritten for his second wife, Valerie, who had been his secretary and was nearly 40 years his junior. To the surprise of most who knew them – and particularly to two women who had been pursuing him for years – the couple married in 1957 when he was 68 and she was 30.
xxx/ellauri410.html on line 540:95asItGCFRzuOFqjFdSHBqJxvVv-MlOfv_MbjLqYGstlZ1Z5lSX856E12RNHADaaxXWjpWGi3LdulIoOFZNLbuG2KHwF1FnxvqwX3rhMx-ba2v215Oyb5vARZ7cokwxEDfr7uQ9LbB-XWmGgw=s1296" width="90%" />
xxx/ellauri414.html on line 155: Ilmari Kivisen veli oli vuorineuvos – vuodesta 1942 lähtien - Lauri Kivinen (s. 8.5.1895 Liperi ja k. 20.8.1955 Kemi), joka toimi Veitsiluoto Oy:n johtajana ja Sotakorvausteollisuuden valtuuskunnan (Soteva) puheenjohtajana. Koulunsa Ilmari Kivinen suoritti Joensuussa ja Kivinen pääsi ylioppilaaksi vuonna 1903. Muutaman ulkomaille suuntautuneen matkan jälkeen Kivinen siirtyi koulun jälkeen heti sanomalehtimiesuralleen; vuoden 1904 Kivinen työskenteli Mikkelin Sanomien aputoimittajana, josta siirtyi vuosiksi 1904-1905 Karjalettaren aputoimittajaksi ja vuonna 1906 saman lehden päätoimittajaksi. Vuonna 1907 Ilmari Kivinen toimi Turun Lehden toimitussihteerinä ja vuodet 1908-1914 Turun Sanomien aputoimittajana. Vuodesta 1914 lähtien vuoteen 1940 asti Ilmari Kivinen toimi Helsingin Sanomissa kirjoittajana.
xxx/ellauri414.html on line 338:
xxx/ellauri414.html on line 341:
xxx/ellauri415.html on line 186: Cindy Fuller 1959 oli juutalaissyntyinen Playboy-malli. Hän syntyi Härän merkin alla 13. toukokuuta 1938 Bostonissa, Massachusettsissa, Yhdysvalloissa. Cindy Fuller oli Playboy Playmate kuukauden toukokuussa 1959. Hän sai arvostetun Playboy Playmate -tittelin 20-vuotiaana. Hänen mitat ovat 36-24-36. Cindy Fullerilla oli luonnolliset rinnat, sielukkaat ruskeat silmät ja kiiltävät mustat hiukset. Hänen keskitaittonsa kuvasi Bunny Yeager.
xxx/ellauri415.html on line 194:9509139.jpg%3Fwidth%3D620%26site%3Dsex%26user%3D67bigtittylover92&f=1&nofb=1&ipt=eb494c61fcf7a8894ec6ef3c83c469f684be8fdc5ec8c29d8a4eb049784a89ed&ipo=images" />
xxx/ellauri415.html on line 202:9530150203810be7b41dd109d02d4cf66fb6468bcb3a72f243a80a05ffe&ipo=images" width="70%" />
xxx/ellauri415.html on line 254:
954bac4d1cb91873ba0f82bdc7e8bccfc4ce68eddd297d09025e7fe3918&ipo=images" />
xxx/ellauri415.html on line 260:9592e7f1daee4462212201cb2b4c&ipo=images"
xxx/ellauri415.html on line 293: Narsisteille (To Daffodils), suom. Aale Tynni, teoksessa: Tuhat laulujen vuotta, WSOY 1957, 1974, 2004
xxx/ellauri415.html on line 523:95fcadc4b02956/36746395fcadc53ef4e7.jpg" width="100%" />
xxx/ellauri415.html on line 542:9504989/59504989_013_3c69.jpg" width="100%" alt="xxx" />
xxx/ellauri415.html on line 705:95_af08.jpg" width="100%" alt="xxx" />
xxx/ellauri415.html on line 788: src="https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcTETQfJ29PaanEQ_Xf5HrBE95-RH3lkyA9GjA&s"
xxx/ellauri415.html on line 832:957d.jpg" width="100%" alt="xxx" />
xxx/ellauri415.html on line 837:9573/33729573_001_2060.jpg" width="100%" />
xxx/ellauri415.html on line 839:
xxx/ellauri415.html on line 841:
xxx/ellauri415.html on line 843:
xxx/ellauri415.html on line 845:
xxx/ellauri415.html on line 847:
xxx/ellauri415.html on line 849:
xxx/ellauri415.html on line 850:
xxx/ellauri415.html on line 852:
xxx/ellauri416.html on line 327:959_07.jpg" width=100%" alt="xxx" />
xxx/ellauri416.html on line 335:953.jpg" widyh="100%" alt="xxx" />
xxx/ellauri416.html on line 386:9562551413605601415.jpeg" width="100%" />
xxx/ellauri417.html on line 326: Osa samoista venäläisagenteista, jotka olivat osallistuneet Krimin operaatioon, suuntasivat sitten Itä-Ukrainan Donbasin alueelle. Yksi heistä, Igor Girkin, johti komentoyksikköä, joka valtasi Slovianskin, noin 110 000 asukkaan kaupungin noin 95 kilometriä Donetskista pohjoiseen. Venäläiset rekrytoivat paikallisia asiansa eteen, muotoilivat tapahtumat kansankapinaksi separatististen "kansantasavaltojen" luomiseksi kahdella Donbasin muodostavalla hallintoalueella: Donetskissa ja Luhanskissa. Niitä tukeneita rohkaistiin odottamaan, että Venäjä liittäisi nopeasti alueet, kuten sillä oli Krim.
xxx/ellauri417.html on line 461: mahdolliseti abhaasi. Katariina Suuri nitisti tsherkesseistä 95% ja korvasi ne ryssillä.
xxx/ellauri417.html on line 559: Iman Aldebe, egentligen Iman Mahmoud Al Debe, född 24 oktober 1984 i Uppsala, är en svensk klåpare, samt utbildad journalist och jurist. Iman Aldebes kreationer har både rönt positiv och negativ uppmärksamhet. De har bland annat fått kritk för att normalisera bärandet av muslimsk slöja och i förlängningen av förtrycket mot kvinnor. Hennes pappa Mahmoud (1954) flyttade till Sverige från Jordanien på 70-talet. Aldebe vill ha en moské i varje stad eller kommun. I namn på religionsfriheten vill han bland annat att riksdagen stiftar en lag som ger muslimer rätt att vara lediga under de islamiska högtiderna samt att få vara lediga ett par timmar mitt på dagen på fredagar för att kunna deltaga i fredagsbönen. Imans mamma (1963) är ännu värre. År 2018 kritiserades hon för att som nämndeman i Solna tingsrätt ha bidragit till ovanliga domskäl i en dom gällande en man som anklagats för att misshandla en kvinna friats bland annat med motiveringen att han kom från "en god familj" i motsats till det kvinnliga offret. Hon fick sparken från Centerpartiet. Den 10 juni 2019 åtalades fru Aldebe för grovt bedrägeri. Hon misstänktes för att oriktigt ha uppgett förlorad inkomst för Solna tingsrätt vid 138 tillfällen, detta från en stiftelse som drevs av hennes make. Brottet innebar att hon felaktigt fått ut 150 000 kr i ersättning för inkomstbortfall. Eftersom stiftelsens räkenskaper inte uppvisade någon utbetalad lön uppstod misstanke om grovt bedrägeri. I oktober 2019 dömdes hon mot sitt nekande till villkorlig dom, dagsböter och skadestånd. Porsaita äidin oomme kaikki, eri tavoilla. Imanilla on pieni rättiliike Söderissä. Se on mommy to Yoe. Klåpande kläddesigner vars haute couture-turbaner säljs i Paris, Dubai, Stockholm och New York.
xxx/ellauri422.html on line 337: > Jeg tvivler førresten at Israel har invaderet Palestinien. Hvonår skete det? 1948? 1956? 1967? 1973? 2023?
xxx/ellauri422.html on line 339:957ce4d08fc34b8-lq" />
xxx/ellauri422.html on line 497: Aitmatov lähti opiskelemaan karjataloutta Frunzeen (nyk. taas Bishkek), mutta opinnot vaihtuivat kirjallisuuteen Moskovassa Maksim Gorki -instituutissa. Eipäs eipäs, valmistumisensa jälkeen hän työskenteli eläinlääkärinä kolme vuotta. Opintojensa jälkeen hän työskenteli kahdeksan vuotta Kirghiziskaja Pravdassa. Hänen ensimmäiset teoksensa julkaistiin 1952 venäjäksi ja 1954 kirgiisiksi. Aitmatov sai kokoelmasta Povesti gor i stepei 1963 Leninin palkinnon ja Hyvästi, Gulsarysta Neuvostoliiton valtionpalkinnon. Hän sai mainetta 1958 ilmestyneellä teoksella Džamilja, joka kertoo sota-aikana perheensä toisen miehen vuoksi hylkäävästä kirgiisinaisesta. Louis Aragon käänsi sen sitten venäjästä ranskaksi. Louis kutsui tarinaa maailman kauneimmaksi rakkaustarinaksi. Muslimiyhteiskunnassa aihe herätti vitutusta. Aitmatov suhtautui kriittisesti elämään Neuvostoliitossa ja puolusti ei-venäläisten kulttuurien ja kielten säilyttämisen merkitystä. Vielä pahempaa: Zingiz oli Gorban henkkoht hyvä ystävä.
xxx/ellauri423.html on line 51: Ilmassa on erittäin huonoja enteitä Venäjälle. Käärmeen vuosi alkaa. Putinin hylkiövaltion tilanne vaikuttaa vuoden 2025 alkaessa monin tavoin hankalalta. Pian käärmeen vuoden 1953 alettua diktaattori Josif Stalin sai datšallaan slaagin ja kuoli. Tutiseeko Putinin puntti? Näin ainakin Putinin kaxoisolento Pekka Toveri kommentoi yllättäviä huhuja. Iltalehti ei tavoittanut Pekka Toveria kommentoimaan aihetta uudelleen.
xxx/ellauri423.html on line 136:9555023_o-488x512.jpg">
xxx/ellauri423.html on line 161:959ca1b1810d1ab375dbefa8734e58_l-12609276-images-thumbs&n=33&w=480&h=720" width="100%" alt="xxx" />
xxx/ellauri423.html on line 208: 950">Lisää limaisia limey skoudeja
xxx/ellauri423.html on line 306:
958e3f5d00a9dc" />
xxx/ellauri423.html on line 433: Langallisten rintaliivien kehitys aloitettiin 1930-luvulla mutta ne saavuttivat laajaa suosiota vasta 1950-luvulla, jolloin toisen maailmansodan loppu vapautti rautalangan väen vähentämisestä lisääntymiskäyttöön. (kz myös rautalankamusiikki.) Aluslangalliset rintaliivit voivat hieroa ja painaa rintaa vasten aiheuttaen ihoärsytystä ja rintakipua, ja kuluneiden rintaliivien lanka voi työntyä ulos kankaasta. Hiutuneista roimahousuista voi myös jäykkä kulli työntyä ulos kankaasta.
xxx/ellauri427.html on line 154: Adler was born in Yorkshire, in Northern England in 1950. Her husband is an American. Elizabeth Adler´s net worth 2024 was 44.4 Million (millions of dollars). Disclaimer: tämä on vain pallokenttäarvio. Oikea arvo saattaa poiketa tästä vaikka kuinka paljon. Hän on julkaissut yli 20 kirjaa joita on käännetty 22 kielelle.
xxx/ellauri427.html on line 240: As a young man at Oxford, Amis joined the Communist Party of Great Britain and left it in 1956. He later described this stage of his political life as "the callow Marxist phase that seemed almost compulsory in Oxford". Amis remained nominally on the political left for some time after the war, declaring in the 1950s that he would always vote for the Labour Party.
xxx/ellauri427.html on line 344:955_kaifolog.net_ero-gifki-8.gif" width="70%" />
xxx/ellauri427.html on line 361:9571/39-1413563679a20c21caa2" width="100%" />
xxx/ellauri427.html on line 366: 95">Tero ensin sitten Freja
xxx/ellauri436.html on line 44:9544b-0001-0004-0000-000000343316_w1200_r1_fpx49.99_fpy42.88.jpg" width="100%" />
xxx/ellauri436.html on line 92: Contrairement aux conceptions traditionnelles du libre-arbitre, la liberté sartrienne n’est pas la propriété d’une faculté particulière – la volonté – pouvant choisir ou ne pas choisir. La conscience n’existe qu’en choisissant sa manière de viser sa fin, aussi bien dans ses actions volontaires que dans ses passions involontaires. L’expression de la liberté est plus spontanée que la décision volontaire. Le choix en question est aussi appelé « originel » parce qu’il ne se fonde pas sur des motifs déjà constitués. Au contraire, c’est ce choix qui fait exister toute motivation et toute valeur pour la personne. De même, puisque la délibération suppose une fin déjà posée à l’aune de laquelle on évalue les possibilités, « quand on délibère, les jeux sont faits » (L’être et le néant, p. 495).
xxx/ellauri436.html on line 96:
xxx/ellauri436.html on line 206: Saul Kripke Center järjestää Kripken työhön liittyviä tapahtumia ja luo digitaalista arkistoa aiemmin julkaisemattomista tallenteista Kripken luennoista, luentomuistiinpanoista ja kirjeenvaihdosta 1950-luvulta asti. Salen leski Margaret Gilbert on ex Goldberg, sosiaalifilosofi briteistä. Who is Margaret Gilbert in Vampire Diaries? Margaret Gilbert is Elena Gilbert's little sister. She has blonde hair and blue eyes, much like her sister. Her parents were Elizabeth Gilbert and Thomas Gilbert.
xxx/ellauri438.html on line 90: Runoilija-kääntäjä Pertti Nieminen oli modernisti rotestirunoilija, jonka poetiikassa yhdistyivät kovuuden ja rehellisyyden ihanteet. Nieminen on julkaissut mittavan runotuotannon ja suomentanut huomattavan määrän Kiinan kirjallisuutta. Kiinnostus Kaukoitään yhdisti 1950-luvun modernisteja angloamerikkalaisiin imagisteihin, jotka 1900-luvun alussa olivat alkaneet kirjoittaa ja kääntää kuvarunoutta. Tutkimus valottaa erilaisia modernismin Kaukoitä-virikkeitä ja monipuolistaa käsityksiä kiinalaisesta runoudesta sekä filosofiasta. Niemisen ohella teoksessa nousee esiin monia aikalaisia, kuten Tuomas Ahneva, Nussi Lammi, Puovo Huovikko ja Kyra Kyrklund.
xxx/ellauri438.html on line 92: Hannu-Pertti Nieminen syntyi Vaasassa 29.6.1929 Martta Maria ja Aarne Emil Niemisen perheeseen. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Vaasan lyseosta vuonna 1948 ja valmistui kansakoulun opettajaksi vuonna 1951. Hän aloitti samana vuonna Kaukasten koulun opettajana opettajavaimonsa Nellin kanssa. Kaukasten koulu yhdistettiin Myllykylän kouluun vuotta myöhemmin, ja Niemiset siirtyivät Myllykylään. Pertti jäi eläkkeelle vuonna 1989 ja Nelli hiukan myöhemmin. Niemisen perhe asui koulun piharakennuksessa. Pariskunnan lapset ovat Kai, Hannu, Tuuli ja Maunu. Näistä Kai Nieminen (1950-) on menestynyt runoilija ja arvostettu japanilaisen runouden kääntäjä.
xxx/ellauri438.html on line 123:957aef067cf9bfd4e3954da7ad1f276e25/24_1109_2062_1237/master/2062.jpg?width=465&dpr=2&s=none&crop=none" height="300"/>
xxx/ellauri438.html on line 136: In 1958, Mad published letters from several readers noting the resemblance between Neuman and England's King Charles, then nine years old. Shortly thereafter, an angry letter under a Buckingham Palace letterhead arrived at the Mad offices: "Dear Sirs No it isn't a bit – not the least little bit like me. So jolly well stow it! See! Charles. P." The letter was authenticated as having been written on triple-cream laid royal stationery bearing an official copper-engraved crest. The postmark indicated it had been mailed from a post office within a short walking distance of Buckingham Palace. Unfortunately, the original letter disappeared in the 80's while on loan to another magazine and has never been located.
xxx/ellauri438.html on line 287:953_11274_Maurice_Tillet_%284304937426%29_%28cropped%29.jpg" />
xxx/ellauri438.html on line 335: d'Outremer, n. 920 — 10. syyskuuta 954) oli
xxx/ellauri438.html on line 336: länsifrankkien kuningas vuosina 936–954. Hänen
xxx/ellauri440.html on line 114: Kääk mitä vittua on tapahtunut ystävämme Jeesus Kristuxen pelastusimagolle 1950-luvulta 21.vuosisadan alkupuolelle? Mikä on muuttunut eniten, pelastaja ize vaiko pelastettavat? Vera Johanna Paldán, kirjailijanimi Vera Olli (1. joulukuuta 1889 Turku – 28. huhtikuuta 1971 Nousiainen) oli suomalainen kirjailija. Eipä siitä sen enempää, tuumii Wikipedia. Ollin kirjasta Harmaa talo ei löydy muuta tietoa kuin "kunto tyydyttävä." Sehän on kuin Pernajantie 12 C. Takakannesta käy ilmi kuitenkin, että kyseessä on evankelinen pelastusromaani. Kustantaja on SUOMEN LUTERILAINEN EVANKELIUMIYHDISTYS, vuosi 1951. Nuorempi Vera Paldan myös Turusta on kirjoittanut AMK-opinnäytetyön Säästämisen ja sijoittamisen tietoisuuden lisääminen nuorille yhteistyössä Someron Säästöpankin kanssa. Varmaan sukulaisia.
xxx/ellauri440.html on line 218: Näst blir det hippa, makeup, sprit och cigaretter. Och alldeles onödig pernament. Gunnel var mycket känslig till vad folk tyckte och tänkte om henne. Hon kände sig som Judas Iskariot. Herrarna tycker att Gunnel är omodern, hon låter inte kännas under kjolen. Hon var liksom Leila Taiminen (1954) från Immen-Kalvola. Leilalla oli hyvä rajan taju, se ei päästänyt vesirajaan ilman papin aamenta. Varför vill unga män tafsa oss? Är dom slavar av sina begär? Somliga är födda med starkare fördrifter än andra. Deras kukar vill alltid komma upp, ut och in. Dåjång-jång. Eljest får dom komplex. Nej då! Håll i! Sublimerad könsdrift är kraftfoder för hjärna! Hårt att säga vilka som har mer livsleda och något "sjukt", frälsta eller ofrälsta. Kanske bådadera.
xxx/ellauri440.html on line 390: The phrase "lashings of ginger beer", now a ubiquitious catchphrase whenever a certain idea of 1950s childhood is invoked, was actually coined in the pastiche (certainly it is repeatedly used mainly because of its sexual innuendo, as is "Timmy, you're so LICKY!", although the latter is definitely a genuine Blyton phrase). Public schoolboys back then combined rampant homosexuality in private with hypocritically virulent homophobia in public. "Five On Finniston Farm" (1960) - set on the (Dorset) Stour Valley farm that Blyton herself owned - contains a ridiculously unsubtle caricature of Spoilt American Brat "Junior" and his Rootless Capitalist father, who naturally Don't Get Their Way.
xxx/ellauri440.html on line 396:956655f19f7962818399191d63%2F2550b1956655f19f7962818399191d63.1.jpg&f=1&ipt=9df78552c1c51878c700cd06fe291f5c2aa1b87ce47ee7b27834efdb7bd5ad99" />
xxx/ellauri440.html on line 404: Hmm nojaa, seikkailujen alkaessa oli Leo 12, Dick/Pauli 11, Anne 10, Tim 1. Finnistoniin 1955 mennessä olis Leo vähintään 17 ja pikku Anne 15 menstruois ja blondi karvoitus ois takuulla jo tuuhentunut. Vähän tummempana siinä missä tie kappelista johtaa salakäytävään... Sinne vaan pää 3.:na jalkana tunnelia alaspäin kuin koira Tim!
xxx/ellauri441.html on line 120: Pro gradu -tutkielmassani analysoin Pertti Niemisen (1929-) kolmen ensimmäisen kokoelman runoja. Kohteenani olevien kokoelmien, Kivikausi (1956), Uurnat (1958) ja Päivät kun nuolet niin hyvin menee (1961), ilmestymiskontekstina on suomalainen lyriikan modernismi, jolle on ominaista ajallisen menneisyyden uudelleen jäsentäminen. Tutkimuksessani erittelenkin runojen ajan tematiikkaa.
xxx/ellauri441.html on line 163: Käytöksen kultainen kirja, somistanut Helena Malisto. 1. p. 1954, 2. p. 1955, 5. lisätty ja tarkistettu p. 1961, 6. p. 1965, 7. p. 1969.
xxx/ellauri441.html on line 175: Nasaretin Maria: romaani, kirj. Synnöve Christensen, suom. Tuomi Elmgren-Heinonen. 1951, 2. p. 1952
xxx/ellauri441.html on line 177: Valssikuningas Aku Ankka, kirj. Ernst Disney, suom. Tuomi Elmgren-Heinonen. 1952.
xxx/ellauri441.html on line 179: Se Kuula tiesi paikkansa: Toivon elämäkerta. 1938, 2. p. 1953, 3. uud. p. 1983.Toivo Kuula: a Finnish composer of genius, kirj. Tuomi Elmgren-Heinonen ja Eino Roiha. 1952
xxx/ellauri441.html on line 181: "Laulu Suomen soi...": Fredrik Pacius ja hänen aikansa. 1959.
xxx/ellauri441.html on line 196:950s.jpg" />
xxx/ellauri441.html on line 197:Sirkka Pessaari aloitti Seuran toimittajana vuonna 1953. 3v myöhemmin siitä tuli rva Lassila.
xxx/ellauri441.html on line 228: Vaikka ennen taideopintojaan Heinonen oli valmistunut Helsingin yliopistosta farmaseutiksi vuonna 1925 ja suorittanut myös musiikinopettajan tutkinnon, hän oli 1950-luvun alussa kansainvälisesti huomatuin suomalainen kuvataiteilija, sillä hän oli valinnut maalaamisen elämäntyökseen. Aarre Heinonen oli naimisissa kirjailija Tuomi Elmgren-Heinosen kanssa kunnes kuolema heidät eroitti. Tuomi oli 3 vuotta vanhempi ja kuoli 3 vuotta varhemmin. Heillä oli kolme lasta: Marja Suna (muotisuunnittelija), Reijo E. Heinonen (teologian professori) ja Pilvi Heinonen-Boesen (sellisti).
xxx/ellauri441.html on line 263:
xxx/ellauri441.html on line 515: Jack Ma, oik. Ma Yun, on kiinalainen yritysjohtaja ja verkkokauppa Alibaban perustaja ja sen hallituksen puheenjohtaja. Alkujaan englanninopettajaksi valmistunut Ma perusti ensimmäisen nettiyrityksensä 1995 ja Alibaban 1999. Suursijoittajien, kuten Goldman Sachsin, Yahoon ja Softbankin, avulla siitä kasvoi suuryritys. Gennadi Nikolajevitš Timtšenko (s. 8. marraskuuta 1952 Leninakan, Neuvostoliitto) on venäläinen liikemies ja oligarkki. Hänellä on myös Suomen ja Armenian kansalaisuudet.
xxx/ellauri441.html on line 658:
95wLp9uYlHBMfM4JfHzTaiXAQfC1D3Gb5oAAP7uHp07KZH32Eawt8CbkYOPkOXClTe/2M+5Ijz2pLjIgODcE5g2ntfhcOIYaWDm9PhXhE9KYRuADTyYLBdFgsaK2zeEcYZJbu13YIZgkFYu8UsSlOijlhNj9ZensyurZk+IncDqEmrzoIdboNSaIjbezdKwcJV6mS7LZEQjZN3INlLRly9eW52nZAxoyNOd3tLGOjT8ic0gp/sHkg0IA3GA9+LNRzhv6ANElPkixWqaJkSMZbjl0V8XzWnEf3B+fkrWUiqQIx0llqeLlIzgl+sGbqsaFlGtHxquHp+p8vRnnYTnSeYGPLQ9dHfo8t6dWhVL+q9Gd+lSmybNMpOIfi4Q9a9aVdtuHZO4Fxg1w2uE3wyXbB5S+rD1i0B1OXRzAv1CL+vR5BAKVchZKcBx0wYfxKUMi0GsBNKorGjagfz4jJkOEuWBydZWGiaiY9fOqRDiszoRDi5o0B6YAqDoS2fz1PRVsVoTdv6Pc5LXayQwLMzZF53hnvq3rChZI4pxWjn9nQ/Hb3JNkDttWOeaaFG1mCyG9FMk01VcCf8MFT1pMUUI9mR6wzo+7XN9hP7uCXD/IiE0p9+OUcMLXG7a3yXpXthoxU7RE/wD8qlvZq7K6fmzvjo//0EEY7UZMhl3fA5BbcnGcq7rdLyIDHHqkOkK3NYEeMeRZK2bDZZ4ocP1eyTV9fzjnGAuO9xcQDa4p+zIAmiWz06MBWbk6OHy1kt4qk1SjXT+TW89pkr0sSN8nVUUcyLJKkIjMg420BHimuKfhWzcC4/09KSa0EDtBqN9NERJtFfBF1iBKDhBHCbsbOZdALOqZaiiBNh26DqGQd+6gR0edGmrlU8stRZKb4juJYPE5sMULpd/eK1JMOKklCqiS5lMiikqT+/aRb36tiLWeqaHy04alBkmwGE/W9VRBJYeBW7VxyB+V77Ay5pUDIxzIPhpJLSODCCC1yuUMjWc07wDdzvcfZDKFbV3d/dadezJyNzsSpTqqKavC1iDIoZPwRfdPkBCjux6vTsq56wfVzb8zgNq05ZepjbeOfoDWq5MdmOmHvqDMsB1ZFBQcHdjOpaXeUHePXB5bkfXCItJyttBNMOHJKuHran7RgRbPwjvu5Yx8snEfjK9pRKtjXgwNx7P3Sw5dPDsPx6lzUZuq/E9IB71N5cP+fcsSlN+evkgT4QfSLiAjAhG7eK3DjrmNPcPtdwjbYxSvado9BK3UxHQd0vRDqSWo0MBS8kRdKqaBqIRaFtSgF+NNKaH6sKVC7f34Yp5S64GLgPWsTCCn6uYBCCT1Zx2n+LgcvQZ+RXp6G9BdR2JZNEBOdbgvSuwlKtJ/ZM77kqtswtARePcrNxhAg5c07SAkizMzSROiVSaOKjv8oVhYzm3J5FuUqYlq2HDcGtUCD55r4//VRrIdFMGx52lrSwiBk3ZZ1cNnyX69vcf7Ttc5rsyhJ1VG35f1b+p44tgOHiBsMH9/ybkjdwFEO+kn2RfWvmbaKGKNvhQn1Bl6KuPkAog4R4O6sNARQAw75+7GKLSqGah/Opi/jL3eRG5EKWV75KGjjtVOl/9eDh8JY9u134OptdGwUg61SmS9fZYU5rATOo0BTgKdpQWaFt6w9+tvyM5D2BoWlC2WHAXAEuUij4iF3+8nTAkgYEdlPKdyCY8HVJeDejmaRaa6ErcKxggFjJc72mmyw7tbll/sYKd+tjD+Uhf5UK9nnz3MKRdPhQXUDOCXsEwX8+F/adNLNr+NNO2zHAUnxwOZNsPFhom8kWHyY9DFqyG2jvlxfd+8sZrB7RtblAOEBSp7t+GMQ2CMYOcbBd1b8N3fUUpcMz5RY2qNK7VSwtVBVvbzNZIrRVnLMx265RdQ9pTSKU7wmVkfHBRJycFTy14QbSy/ahwQ4fjRT8NWqg4j0N6Ng1hYrtwaEKeMAP0CKmrG9/ZlFEkGgUoMXdixcQAfABJZbkcN9ghjyJvNisjcjdCfh42mQiDEWnmTLXCB15HR4CN+QT7WZXXW5ftcTjOCUdOy2bUGqDOIxY8MtK8NgKoMSy7+tWBPNbUQLsw/8mdyAfAtdbIjdVS5sTtAd+5hbUjPxsmUF20t8z4K/McDLgiHoAdo+phPKTBPE01KZFQ5ij6B1nJDKVH4MbTyAxHhzCDGaqRfq8FtJ/idwXTrsOBSo7m7g0rulsQZqMCGFMAdYd0fc/jt465e9pT+vmu2Yny3zWmjA+3E8iPeK1isQlqNseeFXlaNoOfNdCmcRPK2vRXzWVbrHkqN2iL2CnAXU2m8JN9XmmFEfP/09PwyCRE5vWANxw2o1b5Gperysen6x2fya/Q9hltsSUHCRKvLM0W/ZUgZOrv2KCdrbac44inYgZE43gthVsyKHG1L+iZJvUmzalL4bogtg5VfXx2rgAzMX9p/tjH68qIOZEeowWvFOm4tpJtwMfj7ZzeaEM2LmuFfYN/m7Ky4WTac68dfCHeoy1pg1fzp8deAGZY7M0fHi92Iiw7vEZmv0JQ0zJCD7BkFo3oJwDidofvH423WgnaRJTCBbAPEucRCsoj+jROMXOSUSD8u+zLlWoZX9NTGNY7FVCFimuDJAFtl3y9CoqU9sxBDqAWNNrVNUVYW/X8/BOo1hQq/w8JA2tVGDh/AbnnPmejKY/ga/yf+IYXZSrsYkOGI1PrYOlO5lGY/saH4oNyKx8Te6giBNWGChthftvES393KQIdcNbhLh4waxZm6KYP1tbsRYjfwrpMDWVg/H7qgYdARM0yNa406l4/FHrW7Df2ObwrQgLzPPIK2El86t03EwubnRm8ykliVJ76sFrj29WVtXqz+ngquQxy1WCymPcF5Zy40GjsoBbEV5WOkhInN72OKSs89gXgqEGc8jEQWP3mzvIxwQEXgbj1hbiuGGEdutOR0Ji/GxfBvdef84Pdbf8T7s0YQmKWqR3oGeK8bJgpQoxhX7a3qHKT2kPFwRSC6FHzAv86Za6hasitPDdNVTKsjKWjwe4YmVasIBjbfy4YL5ls4fOm/PgQD4HgN1xfyDIicgSO7qblFEOCLvITMYELGPpQnWKqMmRQtkfAdegGq7RWAvctTeIunFTGEoNwhHoacBjOSlld0fwtdCRRlqpHt3WUzp00Hse3k3R6/Lij+M1JoTmCYDCNtE70UhBETDGbxq1BWEJc/JwAAOvJ+3loXJId6i6tVYn5+NOFzcbfBlkvfD+FhpZNQ79XhsZY38bnMFMEpuln2Ao4ffpKo3vrA70rig2NYsilY0F0ItScp5u8/iNp85NgS9gjGjmOX7ey2MrCr6mfzjIYHIfwViD++x5DuEOJMSN0IrpF21JlfipeNmUWwLKddsjMB4t0XyCFDATNhTvKlEog5RjrW24vY8XXQdvqLD7Ubncg7YPTu19l+/aepWCapWlc+IRrm/HO7wgLPa7GEuTEqV6gPD+YBGAVlZ9gmNSILGKSOeRAylIhMLSZNYIYcBWl9GniXA9i1y7TmJ3U0qSXvO7y054oCg1mK3f2vGBo++wBOAz9EzquZ2uodyC9UeVDB0F31HOrK1RtX4Y5C0od41nQ8/C4KYWxyIK16qtZd3Mq3Tt9xhlnPYJ8Uy1Wj2KnghY+2feUlALgYWPrgGSjZf9QNBs7lqgfuYcXgssLxqCqNv0TJ3wyWdWkKUMBSOlS0DHj3AE9/vrax/V4J3Q9AtBVeCMF/vGgJvTuleP5JzyB+igN5diLBSRCQCw36z99/iXit3I18+H+L/0nCyJhrUMe3+qb1fnnZssYwVnNSGSMy5lhwLje2wdlkAOTvX5QaDDUWLFS2WR+MN/y+U5cgB8Pa4EGO1Zadn42oMlkBv+BAJHq/+t6DYTNCNRY0fVLw/Dpa9Uc6OGQOjHV2ZkNmaPZYQHNgsoNtM4Fb23MkHrLeke7l5QkG8TbrqZxooCHLn5+HKeV8TSV6258lFuh5Ez/b0ffhWhvRWptEA52+IkfkINS3owdW1VDus9TrJTur0PQwS/+6lIHTrNC4Mue/4sRo6MlALBIYD5hf5FNXiGN2rErO/cNunUuGvzI/gy9b733jwAhhbCOKb/UctPJX7EvB5Xg8hGdwim0eYHUE9bmAWE2pWUJZrZzOoUEnn66ptirCtQs/xveu5Owij5H7hEKZdYkGzj3nzQvVmQjjS0fsv196kZKygfUXLzmgzHSs/rVQNTa5yfkvt4tmoUu6iWIYBBnsY/E2dz0DDfXk2Iv/oksHeDrYwgBbC1T6+NNuKccqjVyYfN0p/rQSOGMXxkXvaobx8OA4gaHkRtWF6IV96TtXqcqUw3oJSg/lbhMQUwu0GQy3c/nc8Yi77BfNMC7ZvWK5ocms8YAka5pcSM1rdf71uCRLu+YaRRtfV+YPq5ePdnPEmZQDW7evXwkqM1DZK39Q3ddwonTZM74t1Q+Rc86vnZ22qXqndlrBebiqnE0jT8WWoepT9P8GG51NZC91jOmRqnU6F1gSPfSyx8zDW9xhJ36e5ptf5fOpgK1LNwGHHc8Oa9dPsTeKGHnhL2oCF8IRnbZb5fNt+HbSviDXZ+N34hqfHXUMGrAwYCbCh2sr5LguBwmQJz3BI2YrvYRnqFrLIEFfXXPrp0oiQrvmhve7R59eZJGzQ75FxvBjvX8MrM0Scr2zASDt4g06qQV6UD7OFJLrvVNoL7rw/oSNqxmMsEbzHCYX0NthumN0SEpFS0VGJW8Q84jVtO09y357akE7iusRigQxVu+8qyH1g2GYGSm2sdDTq0mXTVzefWH6T98rvfojGYse230EXrgcbV6rAo9eGFQk+dmiwOKq3vqpI9JH3UEI8flS4QfHoyCrk9+LoVWjgiBmvXaxmSs+qUMsxmaYGAOvqt6OwvZSYwY8QyHcRnlHA370SPPvvDz7VHi1aoH9hAHUE4b1FjMaITvTKz6u577o7s86J8VZdR3AXvgrnm1vTyGlGIxPmYxL/pSmlq1jRbII9CM1Is9TY1x9eilwa48w1xOO7DU2lVzBwtLkQTs5nE+Cit9JFXbPZWNO2tL4xtyYPSNyzQPzlELCzBkm1Iu0n8lLaJ9h+d69/3A4hEfYgClBH0Z4vpiAmRKqEcrs66/XVerubYk/Hj5PoF5TUnwUbKiHHbj9/qayhKnpQBB8D4qXG1w/w+0WK2t4rulmq7d/+1jv7gEBYIgq8GMEx286NjwDy9Pve4bAqLk+AbrEn0LK6ZBoNrX9d6UtXgX2t3aCU8NQfRUzFQSjwKcrE/afdv0U47bWRG9vMlxCGBreyuyInoM7WC5nOg/CAk2XRBJ0zp5bsy1Qi2DGx8i6SkD3rNZVQLkSrLw42ChYrDKaIHldnrPXGlPUXlyjFPH5a1DaUELr87szhjU6uuEPwsxbLJ/oC7CLySpf01ObBwqaMqR/fMGqOm3dfVGs3a8Fui+r1sTqcaqa5EzAaLZUOHwT+Krx6eqCyFFTrDS9VrntBrv7IApplT10TvDcJ4vGMJBHxVlANBWJqcxxmG1mDFG7rUEqpb0lw0mhy+OqoK+pn+dOeSc9F0MMF05Qu30gcFtCQDR+JP+qX4x7/gzNUVnbAhQFA9IlSB3AqZx/ZQ3GyjjHzyyz3PaEtvgVUB2qx+7C4L2VTC9s8sfo87zGPuLtKWWbwKwQ8/nan0lOpenoBkC5AyagUcLAR9etOO65lt8owA2aiZGW0bEjzPZJxGAPYrOcjj7tKBk0gv0ZZwR79138VkrZ4xzjWMs+dOEiWK938D7GbHv0FoG8WQCN00jvCpaw1rlstgZo1Ty9yZ/mQ1lD76UFH50GMeTmuckJsQbph4gZeUq4J3RhkqkbPQg0LQoK7fk9Sjr/F4+Vs27Xjw3e0OGQFIUFJUXko12yr6/RkWD1Jm7xQJaUn+PitqCKs0qJhqL04vZyaFE1bTe9+sUUQafmtUhLl9DVy4zIhXEAYZIMpdpAFwN3TbvIIwkdw44UicCNpG57jXyxA2U+I2+s1AejlpOj2C0+FCJh+XcnKun7daLZoVxbWy1JbJTLQJpaPtmiBU0tRFVTXkigWBpgPob9H8fbgtxGsjIHgzaF9/FeD7yKixKFPhoGoqP7WFF3yPeosJBbiYDCqFkza3J3lyyRbuMakUd3qOPupfgQ4KVDbwShwCg0XI4Y1n8/hDOn2BkOANPdlsvpYXwycfkX7W/+fJCh7By8Q5yLExYIfjxjaBO1moZ0ecY+QPQqEB5C0S7mc+O4d+xhjOdS4sE7b0MSbk0Xai/rjqqA65pHUypjCP3M4F782swkkc7w9M7mbiNO0RLH0GGVn/SdF/2zU+EepQoF3btMyXt4hfflQ1ORDeeHt9HRl0Ml1nABrvVIW+TRPWgB/o9csaK8jtojefivsqOOinTormfhC4IRohjQmUvz1SWWqzff1KGPDIoudPNAIVz3jn65ny3IGN0lfnEcWHp/2uDFJRzfuQWRPbIShco1pbVhXcC821vvFF2psIptYY+XPc7VCDTf8YpGD8iQxY15NMB4eTyqnoIROqWuYOVJVI+BrJwbkdXJG21Lt3FRxqpsBg4m5Fg1dG0sxQVaOpNAivGRbd9YD4OsrV+R3kbVpYI50l0LzpwHCwYqy5P5p+bNU//OUG3kuxTMJPKmdaHhOOhPhoNnk/gYbylegNl0V2EI1Ve6mgqCXpjNtEIO5spDrIc/LcjIpblA5omce+vhnsSeTp6FvwmrLEe1HuWex6Zn4JeZH2JicZObdlUeHR9RRjTsoJzMvIMNguarJUdav3abES8tYy6XVShAAsWm9bWyVfU9B3o6q8+qBu0dMImNnoq+tz2QJdt9gY/DkhAvyq5l8ABB9q2dCiGMLCTNHlYrZUqb+eTFC+SBZXN74hO9eujn2z8TFJpTYkFcRhSacZ9Em2i4j8FyT48JPRm+JNhuA9icud+zCgpkZGCo6ooR6NpW2/Pd+Ea/sML7VtY0TkevKu369gUrIOgn7rj9uZ7r7AmEJnOdVgpeh8LxAD1znQ+ho/PgXkJPRuulLOKoUJxuUWL6bU5ZWMk7wUYmPvEaIu3eyImGpXLhV6hW3kLdK0Lm6DOcl7gPwxEdGrMHBdD0zYRfkJSkB9p5pJJ5alfOYYGjy3mGz6wrw4obA+k3AEOwnMAVGl5DJZWY6+CGMHJkzlHbMd4VXrdHj9Kf9RoqhUVKP6FVsv6kh1lwJ2igZxBi1XWpAO85E+QOLpbpHdSwqrGf3qHXgHYKc/3ru8cF9Ot8SnMLAtAi/c8R3V7w4J/gYQUC/ree2IuJJPDvYDEOYQuXYdCbXa7AP2mjOpxxUKk8gephRSTKH/d5Z14eZ91IzN7ZklK0a+41eZcyWT8l+vwWbwlagt2eTP5AX+uGuCNcBsqmMMXVaFvAWcsZ2dcWt3gcaK1Qg9EeMR7XEc6+6duQK00ring5rvJypy3MtbP6x7xttD4wMz3x4akj9i3rPu1wv2mhuLcP+7OW51EH7u6S6q6UAMAvtNFH3zwC/KhyGvGwPp3vebAOKs35E+0vgcRlVrvRG2MrfxgPfRY8UZnTw5sr+GlpzKMQSpcVdLM5fSc/JLF274X876H1/GODCijck01YvikCDMKtMbkmJTx54nDhQeM8cL+Am6wQ3e7AU/mOZwp9DH6eiRnQ3NU9r37EJ//Bwatw15i9LMzBNz7TqVxwBnqOtaXog1Xa+cvbBJD9e1L0R+UsU2Jvg6KNghNxKA4MRbVYWGbbuYfobQ2M7SuFMvc90e/5mbTcfx4x8dn/N+UwPzXkzwR3qEHOhlHYtnJ97tzPd/vjVPz0/81zuGz3DrfaqSUJGXH1a0jeiJopZ3NTk+/QesgcvdWWkK6UGRJ47fm4tzuR3OrR9LkSFDd2tk/G7ylIz1fum6CNsIszmLiOU3tbUiyzl/nvWinAq+y542+Cv4OaF2Q/+L1/+EsA0BDxC0iGp55KNzHftM6LA9Fca4LpcT/iAzmSwTmfqvNjGotPp9gc5j1jbCS836DK+RHQqYLnvCmdOKVqvx0n3dNLSbBILx4H7HsjpuHKe55CEDPfYg9i1m+T4UxzzO7SiZk0pbGn9AOquNOSY7dE8PbxA+Si7/O0uCo+K4Sn9soCBQdvrvaQmhmoMDf6tcJ4vSUAG/ydwqrr398g04FV07p4ivp3LuikplI7aK5RWOJKyMuHjwB9bHN4scoGdI+hbADFR2mSuJLu8v4sx8i7V9wyU5iwKqnLLAoaQFdTjvE4IcrTVYEraDntGCKrmY1Ip+X79pXqv/3ovR2oxb0cnp/GIvL/73j3toyBXajoKzYlybXJFVBdhIcDhXqzP/iiX/d8QVbg5UybXoVsSGfWPLwwiT/wyHuJcqsiMN4eNdWSR/OspU3WolcA6X96Z0R1XdhFtSCjVr/9rYnB+TWJNZGRiaEgir2tAu69+66mKVdNw30ml/JyjhM01C6xka4+2S1xQfp4fulxaHKoGRjo2p8dWuUuhMG+8QVle0v2YGsecGAUglmJkQLekFQZWlCiIN4eiMv7fh1XwnMfKBqthiVMBdKuCoRWzn+DrQTKvJ/evIT9qX+iV2bupWI2iTpPIzHaRgQAIXc7tLnBAFBwVFjeDncQXU92iWVFauDvBzttLrqzUzot4IA6I5oqHo587pIC1euUfnyHoHjaTKjOsJoU56DCF4Xz0rNfBWhIoUyhove1v/S96flfZBYlULwul/uIGwZ124T0wxiaTGYhM81Mj92v/lhiFblBpFTWjUPeRUv6/eI1efAB9woY6Krks2TBu0qjqIB80ZxUsPT0MIbQLk+lWJoobct/ZUqObIHntCLaKav3ym+5TCWVVCvOWRTKSpwPcwpcUC6Rq5Qa3r6zYdpdSKxmYLHhwA0j/60rAXq5ShnxKypRy0uJ8wP4s2emMcAKlVAyC5+PJWbI+teICyAViXphKD/yGQ4InhHd6o87M+9MxQjQ5gdGDVjsFbeGnmzuNXCPTHPK19vdNDt6YXmELlBnbKc0CGw7tCHgKp+/ui04xCzlK6Syi7EX5hT6AHGVmz7KzAwnWv8tQen2EL2yRzGnpziAfkZwGqrc3nEpa9l62/NyG0Knm/cr0kvanQnVhC8TIVQt2GxNISZc9V17Wc2pUj+FW2ORqTg2mMLkR/vb67jGF3W9yx9OvBpXVC49mb4Id3rOB/sIEpcqlttPKSwfjDKvI2QHY7PZY/sAXJLNEOzbPIw2EHfMPCAAA==" />
xxx/ellauri442.html on line 71:
95362" />
xxx/ellauri442.html on line 73: Ei pie sekottaa James Clavelliin (huolimatta samasta puseromuodista). James Clavell (syntynyt Charles Edmund Dumaresq Clavell ; 10. lokakuuta 1921 – 7. syyskuuta 1994) oli australialaissyntyinen, brittiläinen ja koulutettu, kansalaistettu amerikkalainen kirjailija, käsikirjoittaja, ohjaaja ja toisen maailmansodan veteraani ja sotavanki. Clavell tunnetaan parhaiten Aasian saaga -romaaneistaan, joista useisiin on tehty televisiosovituksia. Clavell kirjoitti myös käsikirjoituksia, kuten Kärrpänen (1958), joka perustuu George Langelaanin novelliin, ja The Great Escape (1963), jotka perustuvat Paul Brickhillin henkilökohtaiseen kertomukseen. Hän ohjasi suositun vuoden 1967 elokuvan To Sir, with Love, jolle hän myös kirjoitti käsikirjoituksen.
xxx/ellauri442.html on line 83: Clavell tuli elokuvateollisuuteen levityksen kautta ja työskenteli siellä Englannissa useita vuosia. Hän yritti päästä tuotantoon, mutta hänellä ei ollut onnea, joten hän alkoi kirjoittaa käsikirjoituksia. Vuonna 1954 hän muutti New Yorkiin ja sitten Hollywoodiin. Yrittäessään murtautua käsikirjoittamiseen hän maksoi laskut puuseppänä.
xxx/ellauri442.html on line 84: Myöhemmin hänet myytiin Foxille, missä se kiinnitti Robert L. Lippertin huomion, joka palkkasi Clavellin kirjoittamaan tieteis-kauhuelokuvan Kärrpänen (1958). Tästä tuli hitti ja se käynnisti Clavellin käsikirjoittajana.
xxx/ellauri442.html on line 148: Eskin ikäinen Roy Frederick Baumeister Harvardista (1953) on yhdysvaltalainen sosiaalipsykologi, tunnettu työstäen itsensä, sosiaalisen hylkäämisen, yhteenkuuluvuuden, seksuaalisuuden ja sukupuolierojen, itsehillinnän, itsensä varastamisen, itsetuhoisuuden, motivaation, aggressiivisuuden, tietoisuuden ja vapaan tahdon parissa.
xxx/ellauri442.html on line 208: Among my philosophical practices, the effort that I personally value most is a week long seminar on the philosophy of life, self-leadership and related themes held in Paphos, Cyprus, and called ‘the Paphos Seminar’. The seminar has run since 1995, with 29 seminars held by the end of 2007, and with over 2000 participants, managers and non-managers, many of them returning repeatedly. Only in 2025 I may not bother to there personally, just send a video.
xxx/ellauri442.html on line 227: His younger brother was Michael Polanyi, a philosopher, eli kyllä kai se on kuiteskin tää pölymatti pikkuveli. His first group of philosophical essays appeared in 1946 under the title Science, Faith and Society (Oxford University Press, Oxford, 1946), followed by Personal Knowledge: Towards a Post-Critical Philosophy (University of Chicago Press, Chicago, 1958), The Tacit Dimension (Doubleday, New York, 1966), and other volumes.
xxx/ellauri442.html on line 233: After pursuing philosophical writings during the years of the Second World War, Polanyi in 1948 exchanged his chemistry professorship for a chair of ‘social studies’ at Manchester, retiring in 1959 to Merton College at Oxford as a senior research fellow. The reason was that he was something of a failure as chemist. His son shared a Nobel prize in chemistry. Ille faciet. Mikaa kismitti että Tomppa Kuhn pokkasi kunnian paradigmoilla. Tomppakin oli juutalainen, BTW.
xxx/ellauri442.html on line 267: Oliko Colin joku Eskin kaveri? Oli se (albumi 9536">349). Colin teki perusopinnoissa esseen Chomskyn ajatuxista ja kirjoitti sitten PF Strawsonin valvonnassa väitöskirjan, joka keskittyi Donald Davidsonin semantiikkaan. Fascinating. Colinin 2008 teos Mindfucking kuulostaa lupaavammalta valitettavasti se ei ole enää saatavissa. Tammikuussa 1980 hän vietti kaksi lukukautta Kalifornian yliopistossa Los Angelesissa (UCLA) vierailevana professorina. Siellä taisi olla Eskikin. Se täyttää tänä vuonna 75.
xxx/ellauri442.html on line 297: Ca allait pas si bien pour André Compte-Sponville (1952-). Au sortir d'une enfance «plutôt malheureuse» passée rue Ledion à Paris 14e, «dans une famille déchirée, avec un père très méprisant, une mère aimante mais dépressive», André Comte-Sponville s'est «découvert peu doué pour la vie, peu porté au bonheur, davantage doué pour l’angoisse, la mélancolie : raison pour laquelle [il a] besoin de philosopher. En 1995, son septième livre, Petit Traité des grandes vertus, est un succès, vendu en France à 300 000 exemplaires (hors poche) et traduit en vingt quatre langues. Désormais célèbre, il se trouve définitivement libéré des contraintes financières. Il est souvent invité sur les plateaux télévisés. En 2006, il en fait une activité commerciale. Membre du comité d'honneur de l'Association pour le droit de mourir sans dignité, qui déclare que « la liberté de choix est une valeur plus haute que la vie», il siège au Comité consultatif national d'éthique de mars 2008 à mars 2016.
xxx/ellauri442.html on line 470: Näistä on paljon paasauxia. Alasdairin niteen Hyveiden jäljillä: Moraaliteoreettinen tutkimus. ((After virtue: A study in moral theory, 1981/1984.) on suomentanut Paavo Noponen. Helsinki: Gaudeamus, 2004. ISBN 951-662-896-6
2799
- Hämeen-Anttila, Virpi & Hämeen-Anttila, Jaakko: Rakkauden karttakirja. Näpeimmät paikat osoitettu nuolilla. Helsinki: Otava, 2005. ISBN 951-1-20024-0.