ellauri004.html on line 669: 9360">

Kivat sulle


ellauri008.html on line 2179: 9363">

Joao Ubaldo Ribeiro


ellauri015.html on line 1168: Lauri ”Lassi” Leskinen (21. tammikuuta 1918 Lapinsalo, Kiuruvesi - 27. syyskuuta 1979 Kuopio) oli suomalainen opettaja ja kirjailija. Leskisen vanhemmat olivat pienviljelijä Juho Alfred Leskinen ja hänen puolisonsa Anna Juljaana (o.s. Pekkala). Perheessä oli yhdeksän lasta. Leskinen opiskeli kansakoulun jälkeen Porsaanpään herännäisten kansanopistossa ja Lapinlahdessa. Hän meni sitten Kajaanin seminaariin 1936 ja valmistui sodan aiheuttaman viivästymisen jälkeen kansakoulunopettajaksi 1943. Sodan aikana yliluutnantiksi kohonnut Leskinen palveli Uhtuan ja Porajärven suunnilla sekä Santahaminan koulutuskeskuksessa pataljoonan adjutanttina.
ellauri024.html on line 389: Rector magnificus allekirjoittaa nimensä nyttemmin The president. Kuka hullu tahtoo muistuttaa niin Trumppia? No monet kai. Kaikenlaista ikivanhaa perinnettä Arskalla on muistissa. Rehtorin audienssilta piti peruuttaa perä edellä. Arska ei pakittanut, kääntyi ja pokkas vasta ovella. Nuori kapinallinen. Inhoomaansa Klingeä (1936) se pilkkaa akateemisuudesta, kateena talonpoikana. AK sai gradusta vaan lubenterin. Aika heikkoa. Se oli hirmu pettynyt. Eski Saarinen pettyi magnaan, paskakaivoarvosanaan.
ellauri032.html on line 636: Riitaantui äidin kaa 1936 ja jäi Pariisiin. Sääsi Peggy Guggenheimin kaa, jonka setä omisti Guggenheim säätiön. Onnex niiden rumaa mustaa lootaa ei tullut Tähtitorninmäen eteen. Oli laiska, rahantunteva Peggy sanoi sitä Oblomovix. Aika on rahaa, Sam oli rikas.
ellauri034.html on line 227: kovisBourget, Byron, Cato, Cicero, Conrad, Epiktetos, 936830557" data-nimi="Hellen Immi">Immi Hellen, Platon, Rousseau, SyväntöBaudelaire, Hitler, Knasu, Hölderlin, Melville, VA Koskenniemi, Kani Coelho, Phillu RothJehova, Hamsun, Peeveli
ellauri034.html on line 229: pehmyriBrowning, Diderot, 9363" data-nimi="Epikuros">Epikuros, Erasmus, Fontane, Marx, Proust, Russell, Stendhal, ZolaSpinoza
ellauri034.html on line 386: 936">

Izekäs meemi


ellauri036.html on line 28: 9365265603526" data-nimi="Goethe J.W.">Goethea en ole vielä haukkunut vaikka ainexia olisi, olenhan lukenut siltä Wertherin, Faustin, Wilhelm Meisterin, Wahlverwandtschaften ja vähän matkaa tarua ja totta sen muistelmista. Se on musta täysin ylimainostettu ääliö. Ei siitä Mussetkaan oikein pidä:
ellauri036.html on line 85: Te marmori-ihmiset, ylpeät ja itsekkäät, te verrattomat järkiviisaat, jotka milloinkaan ette ole tehneet epätoivoista tekoa ettekä laskuvirhettä — jos kaikki tämä sattuisi teille, niin muistakaa häviönne hetkenä Abeilard´ia, joka menetti Héloïsen. Sillä hän rakasti Héloïsea enemmän kuin te rakastatte hevosianne, kultakolikoitanne ja rakastajattarianne; sillä menettäessään hänet, kadotti hän enemmän kuin te voitte kadottaa, enemmän kuin teidän ruhtinaanne Saatana menettäisi, jos hän toisen kerran syöstäisiin alas taivaasta. Sillä hän rakasti sellaisella rakkaudella, josta sanomalehdet eivät puhu, ja josta vaimonne ja tyttärenne eivät näe varjoakaan teattereissa ja kirjoissa. Sillä hän oli kuluttanut puolet elämäänsä suutelemalla Héloïsen valkeaa otsaa ja opettamalla häntä laulamaan Davidin psalmeja ja Saulin lauluja; hänellä ei ollut mitään muuta maan päällä. Kuitenkin on Jumala antanut hänelle lohdun. Uskokaa minua, jos te ahdingossanne ajattelisitte Abeilard'ia, te ette enää katsoisi samalla silmällä vanhan 936103278219" data-nimi="Arouet Francoise-Marie">Voltairen jumalanpilkkaa ja Courier'n ilveilyjä. (Kuka toi Courier on? Ei hajua.)
ellauri037.html on line 44: Mä en valitettavasti ole Sexiest Man Alive, en edes sen jälkeen kun 936421903434" data-nimi="Connery Sean">Sean Connerystä tulee Sexiest Man Dead.
ellauri037.html on line 58: Om din dator är 3 år gammal eller äldre, ge den några kåldolmar och rulla iväg den på 9364344194" data-nimi="Richards Cliff">Cliff Richards-konsert. Min Linux dator och min Jolla-telefon är båda från 2013. Jag tror dom inte längre klarar av att tugga sega kåldolmar. Dom sku se och höra ganska dåligt på Cliff Richards konserten.
ellauri040.html on line 269: märrrsyrrriDiderot, 9363" data-nimi="Epikuros">Epikuros, Russell, StendhalErasmus, pikku-Make, Fontane, Marx, Proust, SpinozaBusch, Stenvall
ellauri041.html on line 42: Vuonna 1918 Tšukovskista tuli Gorkin aloitteesta perustetun Vsemirnaja literatura -kustantamon englanninkielisen osaston johtaja. Hän venäjänsi paljon amerikkalaisten ja englantilaisten kirjailijoiden teoksia ja laati sovituksia lastenkirjallisuuden klassikoista. Käännöstieteellisten tutkimustensa tulokset Tšukovski julkaisi kirjassaan Printsipy hudožestvennogo perevoda (1919), jota hän myöhemmin laajensi nimillä Iskusstvo perevoda (1930, 1936) ja Vysokoje iskusstvo (1941, 1964, 1968). Tšukovski osallistui aktiivisesti kielenkäytöstä 1950-luvulla käytyyn keskusteluun ja puolusti venäjän kielen puhtautta teoksessaan Živoi kak žizn (1962).
ellauri042.html on line 842:

G.K. Chesterton (29 May 1874 – 14 June 1936) oli konservatiivinen ja uskonnollinen kuten Olli Saxi. Paradoxin The Prince. Tunnetaan sitaateista, joita löytää muiden kirjailijoiden alkulehdiltä. Kova antisemitisti. Ize se sanoi izeänsä semitistixi, koska se halus pukee länsimaiset jutkut rättipäixi ja kuskata ne takas Palestiinaan. Niinkuin britit sitten tekivätkin sen jo kuoltua.
ellauri047.html on line 107: Kun Goethe tapas Napsun 1808, Napsu totes äimissään: "Vous êtes un homme!". Olikohan sille annettu muuta ymmärtää. Goethesta se oli hienoa, se muisteli Napsua aina hyvällä. No Goethen kuoltua sen lääkäri väitti että se oli kaunis vainaja. Napsu ize oli pyylevä hukkapätkä ja Schopenhauer koala. Matthew Arnold (Dover Beach) diggas Goethea. Goethe saxansi Dideroota eikä tykännyt matikasta enempää kuin se. 936290966964" data-nimi="Tesla Nicola">Tesla osas Faustin ulkoa ja kekkas vaihtovirran kerran mumistessaan sitä. Mumiskohan Elon Musk Torquato Tassoa tehdessään Johnille Tesla-autoa? Vääntö niissä on kyllä hyvä. It takes all kinds to make a world.
ellauri047.html on line 1018: Kaarle Laurentius (Kalle) Sorainen (sukunimi vuoteen 1936 Sandelin; 14. toukokuuta 1893 Pori – 14. marraskuuta 1983 Helsinki) oli suomalainen opettaja, filosofi ja kirjallisuuden tutkija.
ellauri048.html on line 153: V. A. Koskenniemi matkusti vuonna 1936 natsi-Saksaan luennoimaan Itä-Euroopan tutkimusseuran kutsumana. Matkaltaan Koskenniemi kirjoitti matkakuvauksen Havaintoja ja vaikutelmia Kolmannesta valtakunnasta, jossa kuvaa Saksan poliittista tilannetta ja muita kohtaamiaan ilmiöitä. Kirjoituksista välittyy myös Koskenniemen kansallissosialismia ja fasismia kohtaan tuntema sympatia, sillä ne aatteina kohtasivat hänen nationalistisen ja konservatiivisen maailmankatsomuksena. Oswald Spenglerin Länsimaiden perikato vaikutti vahvasti Koskenniemen ajatteluun, ja hän uskoi länsimaisen kulttuurin olevan vaarassa romahtaa muun muassa liiallisen vapauden ja demokratian seurauksena.
ellauri049.html on line 777: Vuonna 1932 hänet valittiin jäseneksi Ranskan kansalliseen museoneuvostoon, vuonna 1933 hänet nimitettiin Nizzan yliopiston kansleriksi. Vuonna 1936 oli vuorossa nimitys maailmannäyttelyn kulttuuriyhteistyön puheenjohtajuus, vuonna 1937 hän sai perustaa oman runouden oppituolinsa maineikkaaseen Collège de Franceen ja vuonna 1939 hänestä tuli Ranskan kirjailijoiden, säveltäjien ja kustantajien yhdistyksen kunniapuheenjohtaja.
ellauri049.html on line 1096: Fjalarille izelleen ei käynyt kuinkaan. Tätä Wexi kovin pahexuu. Pitäs tutustua Yrjö "Houyhnhnm" Hirnin niteeseen "Striden om kung Fjalar" 1936. Kovin tästä melskattiin Suomessa, ello Snellman kasan päällimmäisenä. Joka nälisti kuoliaaxi tuhansia ihmisiä nälkävuosina suojellaxeen rakkaimman lapsensa hopeamarkan kurssia, nauraen perään kuin Hans Solo. Tai Ruozin Mengele Anders Tegnell. Helvetin Jesaja.
ellauri050.html on line 760: Harmajan elämänhalu katosi lopullisesti hänen sisarensa Outin kuoltua synnytyksessä 1936. Äitinsä mukaan nimetty tyttövauva oli kuitenkin ilahduttamassa Harmajan viimeistä elinvuotta. Menetyksestä huolimatta Harmaja kirjoitti vielä runoja ja julkaisi syksyllä 1936 kokoelman Hunnutettu. Sairaudessa ei tapahtunut kuitenkaan enää käännettä parempaan, ja hän kuoli tuberkuloosiin 23-vuotiaana 1937. Hänet on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle kortteliin U6-27-16. Harmajan muistoa vaalimaan on perustettu Saima Harmaja -seura.
ellauri051.html on line 1539: 936 The husky voices of the two or three officers yet fit for duty, 936 Kahden tai kolmen upseerin vaimeat äänet, jotka ovat vielä tehtäviin sopivia,
ellauri055.html on line 98: Victor Serge was appreciative of Rolland's interventions on his behalf but ultimately thoroughly disappointed by Rolland's refusal to break publicly with Stalin and the repressive Soviet regime. The entry for May 4, 1945, a few weeks after Rolland's death, in Serge's Notebooks: 1936-1947 notes acidly that "At age seventy the author of Jean-Christophe allowed himself to be covered with the blood spilled by a tyranny of which he was a faithful adulator."
ellauri055.html on line 899: Vuonna 1929 Sillinpään kirjojen kustantajaksi vaihtui WSOY:n tilalle Otava ja samana vuonna Sillinpää siirtyi asumaan Helsinkiin. Otava maksoi WSOY:lle Sillinpään tekemät velat, lunasti teosten oikeudet ja myymättömien teosten varaston sekä Saavutus-huvilan. Kauppa on ollut kallein yksittäistä kirjailijaa koskeva sopimus Suomessa, 633 000 markkaa. 1930-luvun alussa hyvään luomisvireeseen päässyt Sillinpää julkaisi useita merkittäviä romaaneja: Nuorena nukkunut 1931, Miehen tie 1932 ja Ihmiset suviyössä 1934. Nämä romaanit, niistä erityisesti palvelustyttö Silja Salmeluksen elämänvaiheita kuvannut Nuorena nukkunut, herättivät huomiota ulkomaillakin ja Sillinpäätä alettiin jo 1930-luvun alusta lähtien pitää Suomen ehdokkaana Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Sillinpää itsekin pyrki edistämään tätä asiaa vierailemalla usein Ruotsissa ja luomalla suhteita sikäläisiin kirjallisiin piireihin. Nobel-palkintoa Sillinpää ei kuitenkaan vielä 1930-luvun alussa saanut; tähän saattoi vaikuttaa samaan aikaan Helsingin yliopiston suomalaistamisesta käyty kielitaistelu. Sillinpää oli 1930-luvulla myös kiinnostunut kansanperinteestä ja kotiseutututkimuksesta ja hänen kotonaan Helsingissä kokoontui säännöllisesti niin sanottu Perjantaikerho, jossa Sillinpää, Sakari Pälsi, Kustaa Vilkuna ja Martti Haavio keskustelivat kielentutkimuksen ja kansatieteen aiheista. Vuonna 1936 Sillinpää sai Helsingin yliopiston filosofian kunniatohtorin arvon.
ellauri060.html on line 1126: Šolohov liittyi kommunistiseen puolueeseen 1922 ja pysyi sille uskollisena koko uransa. Ei vienyt Miihkalilta päätä isä aurinkoinenkaan. Pää oli tarpeexi kumarassa vielä 50-luvulla. Josip ja Miihkali oli oikein kamuja. Hän oli Neuvostoliiton kirjailijaliiton toimielimissä vuodesta 1934 ja vuodesta 1936 maan korkeimman neuvoston jäsen. Hän seurasi Nikita Hruštšovia tämän ulkomaanmatkalle 1959 ja valittiin keskuskomiteaan 1961. Hän oli kaksinkertaisen sosialistisen työn sankari ja palkittiin sekä Leninin että Stalinin palkinnolla Nobelin lisäksi. Jeesmiehiä jos kukaan,
ellauri065.html on line 250: 936opo50d36d3f2e04_V_88x128.jpg" height="100px" />
ellauri066.html on line 378: Ivan Petrovitš Pavlov (ven. Иван Петрович Павлов, 26. syyskuuta (J: 14. syyskuuta) 1849 Rjazan – 27. helmikuuta 1936 Leningrad) oli venäläinen fysiologian tutkija, joka tunnetaan erityisesti koirakokeista. Pavlov lähetettiin maata kiertävälle radalle ahtaassa kapselissa 1953. Tähtäys epäonnistui ja Pavlov kiertää tiettävästi tällä haavaa Plutoa. Pluto haukkuu sille raivokkaasti. Mikki huutaa kimakalla äänellä: Pluto! Olet oikea pelle! Pattitilanne.
ellauri066.html on line 390: Vuonna 1936 Stalin valitsi Halliburtonin siksi ulkomaalaiseksi toimittajaksi, jonka päästi Neuvostoliittoon kiillottamaan jo alkaneiden sisäisten puhdistusten likaamaa kilpeään. (Vrt se aikaisempi hyödyllinen idiootti aiemman paasauxen kannessa.)
ellauri069.html on line 547: Die Versuchsstelle des Heeres Peenemünde (kurz: Heeresversuchsanstalt (HVA) Peenemünde, als solche HVP abgekürzt) war eine ab 1936 in Peenemünde-Ost errichtete Entwicklungs- und Versuchsstelle des Heeres, einer Teilstreitkraft der Wehrmacht. Unter dem Kommando von Walter Dornberger, seit Juli 1935 Chef der Raketenabteilung im Heereswaffenamt, und dem Technischen Leiter Wernher von Braun wurde in dem militärischen Sperrgebiet im Norden der Insel Usedom hauptsächlich die erste funktionsfähige Großrakete Aggregat 4 (A4, später in der NS-Propaganda „Vergeltungswaffe V2“ genannt) entwickelt und getestet. Mit ihrem ersten erfolgreichen Flug am 3. Oktober 1942 war die ballistische Rakete das erste von Menschen gebaute Objekt, das in den Grenzbereich zum Weltraum eindrang. Allgemein gilt Peenemünde daher als „Wiege der Raumfahrt“.
ellauri070.html on line 56: Douglas Fairbanks oli yhdysvaltalainen näyttelijä, käsikirjoittaja, ohjaaja ja tuottaja. Hän esiintyi mykkäelokuvan aikana useissa seikkailuelokuvissa, joista tunnetuimpia ovat Zorron merkki, Kolme muskettisoturia, Robin Hood ja Bagdadin varas. Fairbanksin ensimmäinen vaimo oli Beth Sully ja heillä oli poika Douglas Jr. Fairbanks jätti vaimonsa alkaessaan seurustella Mary Pickfordin kanssa. Hän oli naimisissa Pickfordin kanssa vuodet 1920–1936. Fairbanks oli Charles Chaplinin paras ystävä kuolemaansa saakka.
ellauri071.html on line 220: Junior G-Men was an American counterpart to Hitler Jugend, a boys club and popular culture phenomenon during the late 1930s and early 1940s that began with a radio program and culminated with films featuring the Dead End Kids. After leaving the Federal Bureau of Investigation and a brief stint in Hollywood, Melvin Purvis hosted a children's radio program called "Junior G-Men" in 1936. Purvis had become a national hero for his record as an FBI agent during the so-called "war on crime" in the early 1930s, most notably for leading the manhunt that ended with the death of John Dillinger. As a result of this fame, Purvis was seen as a real-life counterpart to the fictional detectives, such as Dick Tracy, that proliferated in the popular culture targeting boys during this period. As part of the radio program, listeners could join a "Junior G-Men" club and receive badges, manuals, and secret agent props. Shortly thereafter, Purvis became the face of breakfast cereal Post Toasties promotional detective club. The cereal company's fictional "Inspector Post" and his "Junior Detective Corps" metamorphosed into an image of Purvis inviting boys and girls to become "secret operators" in his "Law and Order Patrols."
ellauri071.html on line 224: Junior G-Men was part of the larger "war on crime" campaign being waged through the mass media, which included movies, comic books and strips, radio programs, and pulp books, all of which was encouraged by the FBI and especially its director, J. Edgar Hoover prior to World War II. Most of these featured adult "G-Men" even when marketed to children. The difference with the Junior G-Men was that it was designed to give boys a sense of participating in the exciting adult world of crime-fighting. That said, aside from the original radio program, a book, Junior 'G' Men's Own Mystery Stories (by Gilbert A. Lathrop, Edward O'Connor, and Norton Hughs Jonathan) was published in 1936 and a big little book by Morrell Massey and Henry E. Vallely the following year. Eventually they also appeared on the big screen.
ellauri071.html on line 445: Gabriel Matzneff (12. elokuuta 1936, Ranska Neuilly-sur-Seine) on ranskalainen kirjailija. Hän on saanut useita palkintoja. Matzneff on perheestä, joka on lähtöisin Venäjältä vallankumouksen aikoihin 1917.
ellauri073.html on line 197: John Sidney McCain III (August 29, 1936 - August 25, 2018) was an American statesman and United States Navy officer who served as a United States Senator for Arizona from 1987 until his death in 2018. He previously served two terms in the United States House of Representatives and was the Republican nominee for president of the United States in the 2008 election, which he lost to Barack Obama.
ellauri074.html on line 272: Cioran aloitti filosofian opinnot Bukarestin yliopistossa 17-vuotiaana ja tutustui siellä vuonna 1928 Eugène Ionescoon ja Mircea Eliadeen. Hän valmistui kandidaatiksi 1932. Vuosina 1933–1935 Cioran opiskeli Berliinin yliopistossa, jossa hän tutustui Ludwig Klagesiin ja Nicolai Hartmanniin. Palattuaan Romaniaan hän opetti 1936–1937 filosofiaa Andrei Șagunan lukiossa Brașovissa.
ellauri074.html on line 296: Cioran julkaisi ensimmäisen teoksensa Pe culmile disperării ('Epätoivon huipulla') 22-vuotiaana vuonna 1934. Teos sai Romaniassa innostuneen vastaanoton, ja Ciorania alettiin nuoresta iästään huolimatta pitää yhtenä tärkeimmistä romanialaisista kirjailijoista. Myös Cartea amăgirilor (”Harhojen kirja”, 1935), Schimbarea la față a României ('Romanian kirkastus', 1936) ja Lacrimi și Sfinți ('Kyyneleitä ja pyhimyksiä', 1937) julkaistiin Romaniassa. Viimeinen kirja aiheutti Romaniassa skandaalin.
ellauri074.html on line 336: Cioranin kirjailijanuran alkukaudelta ja kirjeenvaihdosta löytyy paljon äärioikeistolaisuutta myötäileviä ajatuksia. Muun muassa Cioranin vuonna 1936 ilmestynyt teos Schimbarea la față a României sisälsi muukalaisvastaisia ja antisemitistisiä ajatuksia sekä totalitaristisen valtiojärjestelmän ihannointia. Cioran poistatti kaikkein juutalaisvastaisimmat kohdat kirjan ranskankielisestä laitoksesta 1990-luvulla. Berliinissä 1933–1935 Cioran oli kiinnostunut natsihallinnon toimista ja kirjoitti romanialaiseen Vremea-lehteen kolumnin, jossa hän puhui ihailevaan sävyyn muun muassa Adolf Hitleristä ja pitkien puukkojen yöstä. Hän suhtautui ihailevasti myös Italian fasistiseen liikkeeseen.
ellauri077.html on line 338: Miguel de Unamuno y Jugo (29. syyskuuta 1864 Bilbao, Espanja – 31. joulukuuta 1936) oli espanjalainen esseisti, runoilija, romaani- ja näytelmäkirjailija sekä filosofi. Unamuno oli modernisti, joka häivytti eri tyylilajien välisiä eroja. Filosofina ja kirjailija hän edusti kristillistä eksistentialismia. Unamuno toimi muun muassa Salamancan yliopiston rehtorina. Hän ajoi maansa eurooppalaistumista mutta myöhemmin muutti tämän kannan jopa päinvastaiseksi. Hänen ajatteluunsa vaikuttivat Bergson, Kierkegaard ja William James.
ellauri077.html on line 360: Espanjalainen filosoofi ja kynäilijä Miguel de Unamuno y Jugo (1864-1936) oli aikaisin 20. vuosisadan ajattelija joka rupesi existentialistixi. Unomunan koko filosofeeraus koski "lihan ja luun miestä" - kouriintuntuvaa yxilöä hinkuineen, tarpeineen, toiveineen ja pelkoineen, sanalla sanoen, Desmond Morrisin alastonta apinaa.
ellauri092.html on line 186: In the 1930s many Methodists favored isolationist policies. Thus in 1936, Methodist Bishop James Baker, of the San Francisco Conference, released a poll of ministers showing 56% opposed warfare. When war came in 1941, the vast majority of Methodists strongly supported the national war effort, but there were also a few (673) conscientious objectors.
ellauri092.html on line 535: Kai Krohn (s. 29. heinäkuuta 1936 Helsinki) on Tampereen yliopiston lääketieteellisen teknologian emeritusprofessori. Krohn tunnetaan merkittävänä AIDS-tutkijana.
ellauri099.html on line 109: I. KantmuumilimaPyknikerINTP - Arkkitehti9360144-1-402.jpg" height=100px" />
ellauri106.html on line 306: Gorkin saatua surmansa epäilyttävissä oloissa 1936 Babel totesi: seuraavaksi he etsivät minua. Hänet pidätettiin 1939, tuomittiin vakoilusta, vietiin vankileirille ja teloitettiin ilmeisesti vuonna 1940. Phillun mielikirjan Punainen ratsuväki suomensi huomattava egoisti Juhani Konkka.
ellauri108.html on line 207: In 1936, Italy invaded and occupied Ethiopia, and Haile Selassie went into exile. The invasion brought international condemnation and led to growing sympathy for the Ethiopian cause. In 1937, Selassie created the Ethiopian World Federation, which established a branch in Jamaica later that decade. In 1941, the British drove the Italians out of Ethiopia and Selassie returned to reclaim his throne. Many Rastas interpreted this as the fulfilment of a prophecy made in the Book of Revelation.
ellauri119.html on line 631: In 1932, Ayn's writing career finally started gaining momentum with her works, "Red Pawn" and "Night of January 16th". Her first novel, "We the Living" was completed in 1934, but wasn't published until 1936.
ellauri135.html on line 778: Runosuomennoksia on ilmestynyt antologioissa Venäjän runotar (1946) ja Maailmankirjallisuuden kultainen kirja 5: slaavilaisten kirjallisuuksien kultainen kirja (WSOY, 1936).
ellauri141.html on line 459: Joseph Rudyard Kipling (30. joulukuuta 1865 Bombay, Brittiläinen Intia - 18. tammikuuta 1936 Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) oli englantilainen kirjailija, runoilija, novellisti ja toimittaja. Hänet tunnetaan parhaiten Disney-piirretystä Viidakkokirja (1894) ja Intiaan sijoittuvasta vakoiluromaanistaan Kim (1901). Kiplingin jälkeensä jättämä tuotanto on laaja ja monipuolinen.
ellauri144.html on line 750: Herkkää kautta seurasi älyllinen kausi vuosina 1916–1936. Himénezin tämän kauden teoksista merkittävimpiä ovat: Diario de un poeta recién casado (1916), Primera antolojía poética, (1917), Eternidades (1918), Piedra y cielo (1919), Poesía (1917–1923) ja Belleza (1917–1923). Merkittävin teos on Platero y yo 1917 (Harmo ja minä – andalusialainen elegia, suom. Tyyni Tuulio, 1957).lähde?
ellauri144.html on line 752: Runoilijan viimeisen kauden (1937–1958) tärkeimpiä teoksia ovat: Animal de fondo (1949), Tercera antolojía poética (1957), En el otro costado (1936–1942) ja Dios deseado y deseante (1948–1949).lähde?
ellauri147.html on line 79: Ale Tyynni was born in Ingria to the east of Finland and moved as a child with her family to Helsinki in 1919. She graduated with a Master’s degree in 1936, with Finnish literature as her main subject. During her university years Tyynni practised poetry recitation and dramatic expression. She was particularly interested in poetic diction and the topic of her final work was Sappho’s metre in Finnish poetry.
ellauri147.html on line 585: Narsismi, jota Lacan (1936) kutsui kerran "egon kuvaajaksi" legendaarisessa esseessään peilinäyttämöllä, ei voi tehdä ilman tätä kuvitteellista toista. Siinä on – tässä on yhtäläisyys dramaattiseen tai teatraaliseen identiteettiin, josta Dieter Thomä puhui avauspuheenvuorossaan – performatiivinen ulottuvuus, joka ilmeisesti löytää runsaasti ravintoa nykymediamaailman oikukkuudesta: narsistisella esityksellä on lavastuksen luonne, lavastus, joka on yleensä tajuton, mutta jolla on usein kynnys tajuihin, strategisesti työstettyä suorituskykyä.
ellauri147.html on line 587: Ohne diesen imaginären Anderen kommt der Narzissmus, den Lacan (1936) in seinem legendären Aufsatz über das Spiegelstadium einmal den „Bildner des Ich“ nannte, nicht aus. Er hat – hier ist die Parallele zur dramatischen oder theatralischen Identität, von der Dieter Thomä in seiner Eröffnungsrede gesprochen hat – eine performative Dimension, die in den Kapriolen der zeitgenössischen Medienwelt offenbar reichlich Nahrung findet: Die narzisstische Aufführung hat den Charakter einer Inszenierung, einer in der Regel unbewussten Inszenierung, die allerdings nicht selten die Schwelle zur bewussten, strategisch durchgearbeiteten Aufführung überschreitet.-->
ellauri150.html on line 490: Ben-Hur: A Tale of the Christ is a novel by Lew Wallace, published by Harper and Brothers on November 12, 1880, and considered "the most influential Christian book of the nineteenth century". It became a best-selling American novel, surpassing Harriet Beecher Stowe's Uncle Tom's Cabin (1852) in sales. The book also inspired other novels with biblical settings and was adapted for the stage and motion picture productions. Ben-Hur remained at the top of the US all-time bestseller list until the 1936 publication of Margaret Mitchell's Gone with the Wind. The 1959 MGM film adaptation of Ben-Hur is considered one of the greatest films ever made and was seen by tens of millions, going on to win a record 11 Academy Awards in 1960, after which the book's sales increased and it surpassed Gone with the Wind. It was blessed by Pope Leo XIII, the first novel ever to receive such an honour. The success of the novel and its stage and film adaptations also helped it to become a popular cultural icon that was used to promote catholicism plus numerous commercial products.
ellauri151.html on line 124: During the 1930s, he briefly became a communist, or more precisely, a fellow traveler (he never formally joined any communist party). As a distinguished writer sympathizing with the cause of communism, he was invited to speak French at Maxim Gorky´s funeral and to tour the Soviet Union as a guest of the Soviet Union of Writers. He encountered censorship of his speeches and was particularly disillusioned with the state of culture under Soviet communism, breaking with his socialist friends [who?] in Retour de L´U.R.S.S. in 1936. This is what he said of them:
ellauri162.html on line 104: Louis Émile Clément Georges Bernanos (French: [ʒɔʁʒ bɛʁnanɔs]; 20 February 1888 – 5 July 1948) was a French author, and a soldier in World War I. A Roman Catholic with monarchist leanings, he was critical of elitist thought and was opposed to what he identified as defeatism. He believed this had led to France´s defeat and eventual occupation by Germany in 1940 during World War II. His two major novels "Sous le soleil de Satan" (1926) and the "Journal d’un curé de campagne" (1936) both revolve around a parish priest who combats evil and despair in the world. Most of his novels have been translated into English and frequently published in both Great Britain and the United States.
ellauri162.html on line 112: After the war, he worked in insurance before writing Sous le soleil de Satan (1926, Under the Sun of Satan). He won the Grand Prix du roman de l'Académie française for The Diary of a Country Priest (Journal d'un curé de campagne), published in 1936.
ellauri162.html on line 129: Bernanosin tunnetuin teos on Maalaispapin päiväkirja (alkuteos Journal d´un curé de campagne, 1936), jonka pohjalta Robert Bresson on ohjannut elokuvan Papin päiväkirja (1950). Suomeksi on ilmestynyt lisäksi Mouchette (alkuteos Nouvelle histoire de Mouchette), josta Bresson myös on ohjannut elokuvan, jota Suomessa on esitetty nimellä Mouchette – raiskattu.
ellauri164.html on line 232: A pupil of William "Will to Believe" James, whose Essays in Radical Empiricism he edited (1912), Perry became one of the leaders of the New Realism movement. Perry argued for a naturalistic theory of value and a New Realist theory of perception and knowledge. He wrote a celebrated biography of William James, which won the 1936 Pulitzer Prize for Biography or Autobiography, and proceeded to a revision of his critical approach to natural knowledge. An active member among a group of American New Realist philosophers, he elaborated around 1910 the program of new realism. However, he soon dissented from moral and spiritual ontology, and turned to a philosophy of disillusionment. Perry was an advocate of a militant democracy: in his words "total but not totalitarian". Puritanism and Democracy (1944) is a famous wartime attempt to reconcile two fundamental concepts in the origins of modern America. Durkheim oli taas aivan oikeassa: sodan aikana vedetään moraalin korsetinnauhat kireälle.
ellauri172.html on line 45: 93677839_990c5cfcfc_z.jpg" />
ellauri172.html on line 920: Le Journal d'un curé de campagne, roman de Georges Bernanos, 1936, avec le curé de Torcy, personnage inspiré à Bernanos par ses souvenirs d'enfance de Fressin, et le curé d'Ambricourt[38] qui emprunte plusieurs traits au curé Fenouille de Monsieur Ouine. CHECK
ellauri190.html on line 57: In the 17th century, Russian convention seeking to distinguish the Qazaqs of the steppes from the Cossacks of the Imperial Russian Army suggested spelling the final consonant with "kh" instead of "q" or "k", which was officially adopted by the USSR in 1936.
ellauri190.html on line 433: Otto I, traditionally known as Otto the Great, was German king from 936 and Holy Roman Emperor from 962 until his death in 973. He was the oldest son of Henry I the Fowler and Matilda. Otto inherited the Duchy of Saxony and the kingship...
ellauri191.html on line 501: 936.jpg" class="image">George Bernard Shaw 1<span style=936.jpg" src="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f2/George_Bernard_Shaw_1936.jpg/75px-George_Bernard_Shaw_1936.jpg" decoding="async" width="75" height="104" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f2/George_Bernard_Shaw_1936.jpg/113px-George_Bernard_Shaw_1936.jpg 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f2/George_Bernard_Shaw_1936.jpg/150px-George_Bernard_Shaw_1936.jpg 2x" data-file-width="2225" data-file-height="3072" />
ellauri191.html on line 673: 936"/>1936
ellauri191.html on line 675: 936.jpg" class="image">Eugene O'Neill 1<span style=936.jpg" src="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/c/c8/Eugene_O%27Neill_1936.jpg/75px-Eugene_O%27Neill_1936.jpg" decoding="async" width="75" height="106" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/c/c8/Eugene_O%27Neill_1936.jpg/113px-Eugene_O%27Neill_1936.jpg 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/c/c8/Eugene_O%27Neill_1936.jpg/150px-Eugene_O%27Neill_1936.jpg 2x" data-file-width="280" data-file-height="396" />
ellauri192.html on line 639: In 1949 Seifert left journalism and began to devote himself exclusively to literature. His poetry was awarded important state prizes in 1936, 1955, and 1968, and in 1967 he was designated National Artist. He was the official Chairman of the Czechoslovak Writer's Union for several years (1968–70). In 1977 he was one of the signatories of Charter 77 in opposition to the government of the Czechoslovak Socialist Republic.
ellauri192.html on line 886: Ilya Ilf (Ilya Arnoldovich Feinsilberg) (Russian: Илья Арнольдович Файнзильберг, 1897-1937) and Yevgeny Petrov (Yevgeniy Petrovich Katayev or Russian: Евгений Петрович Катаев, 1902-1942) were two Ukrainian prose authors of the 1920s and 1930s.They did much of their writing together, and are almost always referred to as "Ilf and Petrov". Bet Ilf was Jewish. Ilya Arnoldovich Ilf (born Iehiel-Leyb Aryevich Faynzilberg, Russian: Иехи́ел-Лейб Арьевич Фа́йнзильберг[1]) (15 October [O.S. 3 October] 1897 in Odessa – 13 April 1937, Moscow), was a popular Soviet journalist and writer of Jewish origin who usually worked in collaboration with Yevgeni Petrov during the 1920s and 1930s. Their duo was known simply as Ilf and Petrov. Together they published two popular comedy novels The Twelve Chairs (1928) and The Little Golden Calf (1931), as well as a satirical book Odnoetazhnaya Amerika (often translated as Little Golden America) that documented their journey through the United States between 1935 and 1936.
ellauri196.html on line 633: Lewis argued that the AFL was too heavily oriented toward traditional craftsmen, and was overlooking the opportunity to organize millions of semiskilled workers, especially those in industrial factories that made automobiles, rubber, glass and steel. In 1935 Lewis led the dissenting unions in forming a new Congress for Industrial Organization (CIO) within the AFL. Both the new CIO industrial unions, and the older AFL crafts unions grew rapidly after 1935. In 1936 union members enthusiastically supported Roosevelt's landslide reelection. Proposals for the creation of an independent labor party were rejected.
ellauri197.html on line 178: Yeats' poem was completed in 1936. Yeats, in an oft quoted letter, describes the gift thus: "Lapis Lazuli carved by some Chinese sculptor into the semblance of a mountain with temple, trees, paths, and an ascetic and pupil about to climb the mountain. Ascetic, pupil, hard stone, eternal theme of the sensual east. The heroic cry in the midst of despair. But no, I am wrong, the east has its solutions always and therefore knows nothing of tragedy. It is we, not the east, that must raise the heroic cry." (Letter to Dorothy Wellesley (as in Wellesley College?) July 6 1935)
ellauri198.html on line 245: In 1934, strikers in Toledo, San Francisco and Minneapolis had all stood up to the police and National Guard from the start, done battle in the streets, and come out victorious. In 1936 and 1937, strikers at General Motor’s Flint, Michigan factories did the same, taking over plants and beating back police attacks. When workers were united and prepared to fight against the forces of their class enemies, they won!
ellauri206.html on line 442: 9360">

Gassendi


ellauri210.html on line 1070: Kun Espanjan sisällissota puhkesi kesällä 1936, ulkomailla oleskellut Dalí sanoi kannattavansa tasavaltalaisia. Francon fasistien päästyä voitolle hän kuitenkin käänsi takkinsa varmistaakseen, että voisi palata sodan jälkeen Espanjaan. Kun Dalí ei vastustanut Francon diktatuuria sisällissodan päättymisen 1939 jälkeen, Breton syytti Dalía fasistisista mielipiteistä, itsekeskeisyydestä, itsensä korostamisesta ja taloudellisesta ahneudesta, ja hän karkotti Dalín vuonna 1939 surrealistien piiristä lopullisesti. Eräät myöhemmätkin kriitikot ovat nimittäneet Dalía fasistiksi. Lavakoomikoxikin, muttei sentään humoristixi.
ellauri210.html on line 1103: Queneaun mukaan potentiaalisuus on kaiken kirjallisuuden perusluonne. OuLiPo-kirjailijat etsivät uusia muotoja ja rakenteita kuin Jussi Jurkka sekä leikkivät kielellä. Tunnettuja OuLiPo-kirjailijoita ovat Italo Calvino (1923-1985) ja Georges Perec (1936-1982). Tästä taisi pikku-Make Eskelinen puhua.
ellauri210.html on line 1111: Educated by governesses, tutors, and nuns, she was expelled from two schools, including New Hall School, Chelmsford, for her rebellious behaviour, until her family sent her to Florence, where she attended Mrs Penrose's Academy of Art. She also, briefly, attended St Mary's convent school in Ascot. In 1927, at the age of ten, she saw her first Surrealist painting in a Left Bank gallery in Paris and later met many Surrealists, including Paul Éluard. Her father opposed her career as an artist, but her mother encouraged her. She returned to England and was presented at Court, but according to her, she brought a copy of Aldous Huxley's Eyeless in Gaza (1936) to read instead.
ellauri210.html on line 1113: In 1936 Carrington saw the work of the German surrealist Max Ernst at the International Surrealist Exhibition in London and was attracted to the Surrealist artist before she even met him. In 1937 Carrington met Ernst at a party held in London. The artists bonded and returned together to Paris, where Ernst promptly separated from his wife.
ellauri213.html on line 434: Seuraavassa on listattuna pahoja naisia rikkomuxineen (kuvissa söpöset alleviivattu): Irma Grese (Naziwächterin), Myra Hindley (serial pedocide), Isabela of Castile (born in the year 1451 and died in 1504, Isabella the Catholic, was queen of Castile and León. She and her husband, Ferdinand II of Aragon, brought stability to the kingdoms that became the basis for the unification of Spain. Isabella and Ferdinand are known for completing the Reconquista, ordering conversion or exile of their Muslim and Jewish subjects and financing Christopher Columbus’ 1492 voyage that led to the opening of the “New World”. Isabella was granted the title Servant of God by the Catholic Church in 1974), Beverly Allitt (pedocide, Angel of Death), Queen Mary of England (catholic), Belle Gunness (norwegian-american serial killer), Mary Ann Cotton (serial killer), Ilse Koch (Lagerfrau), Katherine Knight (very bad Aussie), Elizabeth Bathory (hungarian noblewoman and serial killer), 93609/Narco3-1024x857.jpg">Sandra Avila Beltran (drugs), Patty Hearst (hänen isoisänsä oli lehtikeisari William Randolph Hearst. Hiän joutui kidnappauksen uhriksi, mutta pian tämän jälkeen hiän teki pankkiryöstön ja joutui vankilaan), Genene Jones (infanticide nurse), Karla Homolka (Canadian serial killer), Diane Downs (infanticide), Aileen Wuornos (serial killer), Griselda Blanco (drug lady), Lizzie Borden (kirvesmurhaaja), Bonnie Parker (bank robber), Anne Bonny (pirate), Mary Bell (pedocide), Delphine LaLaurie (serial slavekiller), Patricia Krenwinkel (Manson family member), Leslie van Houten (Manson family member), Darlie Routier (infanticide), Susan Smith (infanticide), Susan Atkins (Manson family member), Ching Shih (pirate), Anna Sorokin Delvey (con woman), Amelia Dyer (serial killer), Assata Shakur (black terrorist), Belle Gunness (serial killer), Gypsy Rose Blanchard (matricide), Pamela Smart (mariticide), Ruth Ellis (nightclub hostess, last woman hanged in UK), Phoolan Devi (bandit), Ma Barker (matriarch), Jennifer Pan (parenticide), Virginia Hill (gangster), Karla Faye Tucker (burglar, first woman injected in US), Leonarda Cianciully (serial murderer, soapmaker), Mary Read, Carill Ann Fugate (murder spree), Grace Marks (maid), Belle Starr (outlaw, friend of Lucky Luke), Zerelda Mimms (Mrs. Jesse James), Jane Toppan (serial killer), Sara Jane Moore (wannabe assassin of Gerald Ford), Martha Beck (serial killer), Doris Payne (jewel thief), Mary Brunner (Manson family member), Barbara Graham (executed by gas), Grace O'Malley (pirate), Sada Abe (jealous geisha. When they asked why she had killed Ishida, “Immediately she became excited and her eyes sparkled in a strange way: ‘I loved him so much, I wanted him all to myself. But since we were not husband and wife, as long as he lived he could be embraced by other women. I knew that if I killed him no other woman could ever touch him again, so I killed him…..’ ), Samantha Lewthwaite (white somali terrorist), Theresa Knorr (murderess), Lynette Fromme (Manson family, wannabe assassin of Gerald Ford), The Freeway Phantom (serial killer), Carol M. Bundy (serial killer), Fanny Kaplan (bolshevik revolutionary), Marguerite Alibert (Ed VII courtesan), Jean Harris (author), Linda Hazzard (physician, serial killer), Mary Jane Kelly (1st victim of Jack the Ripper), Kim Hyon-hui (North-Korean spy), Vera Renczi (serial killer), Clare Bronfman (filthy rich criminal), Kirsten Gilbert (serial killer nurse), Gerda Steinhoff (Lagerwächterin), Linda Carty (baby robber), Estella Marie Thompson (black prostitute, blowjobbed Hugh Grant), Elizabeth Becker (Lagerwächterin), Juana Barraza (asesina en serie), Olivera Circovic (baseball player, writer, jewel thief), Olga Hepnarova (mental serial killer), Sabina Eriksson (knäpp tvilling), Minnie Dean (serial killer), Madame de Brinvilliers (aristocrat parri- and fratricide), Martha Rendell (familicide, last woman hanged in Western Australia), Violet Gibson (wannabe assassin of Mussolini), Idoia López Riaño (terrorist), Styllou Christofi (murdered her daughter in law), Mary Eastley (convicted of witchcraft), Wanda Klaff (Lagerwächterin), Giulia Tofana (avvelenatrice), Tisiphone (1/3 raivottaresta), Jean Lee (murderer for money), Brigitte Mohnhaupt (RAF terrorist), Marcia (mistress of Commodus), Beate Zschäpe (far-right terrorist), Evelyn Frechette (singer, Dillingerin heila), Francoise Dior (naziaktivisti), Linda Mulhall (nirhasi äidin poikaystävän saxilla), Brigit Hogefeld (RAF terrorist), Martha Corey (Salem witchhunt victim), Marie Lafarge (arsenikkimurha), Debra Lafave (teacher, gave blow job to student), Enriqueta Marti (asasina en serie), Alse Young (witch hanging victim), Elizabeth Michael (actress, involuntary manslaughter: nasty boyfriend hit his head and died while beating her), Susannah Martin (witchcraft), Maria Mandl (Gefängnisoffizerin), Mary Frith (pickpocket and fence), Hanadi Jaradat (suicide bomber), Marie-Josephte Carrivau (mariticide), Gudrun Ensslin (RAF founder), Anna Anderson (vale-Anastasia), Ans van Dijk (jutku nazikollaboraattori), Elizabeth Holmes (bisneshuijari), Ghislaine Maxwell (Epsteinin haahka), Julianna Farrait (drugs), Yolanda Saldivar (embezzler, killer), Jodi Arias (convicted killer Jodi Ann Arias was born on July 9, 1980, in Salinas, California. In the summer of 2008, Arias made national headlines when she was charged with murdering her ex-boyfriend Travis Alexander, a 30-year-old member of the Church of Jesus Christ of Latter Day Saints who was working as a motivational speaker and insurance salesman. Aargh. Justifiable homicide.) Alyssa Bustamante (kid murder), Mary Kay Letourneau (kid abuser), Mirtha Young (drugs), Catherine Nevin (mariticide), Pilar Prades (maid), Irmgard Möller (terrorist), Christine Schürrer (krimi), Reem Riyashi (suicide bomber), Amy Fisher (jealous), Wafa Idris (suicide bomber), Jeanne de Clisson (ex-noblewoman), Christine Papin (maid murderer), Sally McNeil (body builder), Mariette Bosch (murderer), Sandra Ávila Beltrán (drugs), Alice Schwarzer (journalist), Andrea Yates (litter murderer), Mimi Wong (bar hostess), Pauline Nyiramasuhuko (criminal politician), Josefa Segovia (murderer), Martha Needle (serial killer), Antonina Makarova (war criminal), Mary Surratt (criminal businessperson), Dorothea Binz (officer), Leona Helmsley (tax evasion), Angela Rayola (reality tv personality), Léa Papin (maid murderer), Ursula Erikssson (kriminell mördare), Maria Petrovna (spree killer), Aafia Siddiqui (criminal), Fatima Bernawi (palestinian militant), La Voisin (fortune teller), Deniz Seki (singer), Rasmea Odeh (Arab activist), Hildegard Lächert (nurse), Sajida al-Rishawi (suicide bomber), Hayat Boumeddiene (ISIS groupie, nähty viimexi Al Holissa), Herta Ehlert (Lagerwächterin), Elizabeth Stride (seriös mördare), Adelheid Schulz (krimi), Jenny-Wanda Barkman (Wächter), Shi Jianqiao (pardoned assassin. The assassination of Sun Chuanfang was ethically justified as an act of filial piety and turned into a political symbol of the legitimate vengeance against the Japanese invaders.), Rosemary West (serial killer), Juana Bormann (Lagerwächterin), Kathy Boudin (criminal), Kate Webster (assassin), Teresa Lewis (murderer), Hermine Braunsteiner (Lagerwächterin), Flor Contemplacion (assassina), Constance Kent (fratricide), Tamara Samsonova (serial killer), Herta Bothe (Lagerwächterin), Maria Gruber (Mörderin), Irene Leidolf (möderin), Waltraud Wagner (Mörderin), Elaine Campione (criminelle), Greta Bösel (Pflegerin), Marie Manning (Mörderin), Darya Nikolayevna Saltykova (sadist), Nora Parham (executed), Maria Barbella (assassina), Linda Wenzel (ISIS activist), Anna Marie Hahn (Mörderin), Suzane von Richthofen (parenticide), Charlotte Mulhall (murderer), Khioniya Guseva (kriminal), Daisy de Melker (serial killer nurse), Stephanija Meyer (Mörderin), Sinedu Tadesse (murderer), Ayat al-Akhras (suicide bomber), Akosita Lavulavu (minister of infrastructure and tourism), Sabrina de Sousa (criminal diplomat), Sally Basset (poisoner), Emma Zimmer (Aufseher), Mary Clement (serial killer), Irina Gaidamachuk (serial killer), Dagmar Overbye (serialmorder), Gesche Gottfried (Mörderin), Frances Knorr (serial killer), Beate Schmidt (Serienmörderin), Elizabeth Clarke (accused victim of witchcraft), Kim Sun-ja (serial killer), Olga Konstantinovana Briscorn (serial killer), Roxana Baldetti (politico), Rizana Nafeek (house maid), Margaret Scott (accused of witchcraft), Jacqueline Sauvage (meurtrier), Veronique Courjault (tueur en série), Barbara Erni (thief), Hilde Lesewitz (Schutzstaffel Wächterin), Thenmoli Rajaratnam (suicide bomber), etc. etc..
ellauri216.html on line 784: Haritonin kirja filokaliasta ilmestyy venäjäxi 1936. Kylläpä se näyttää hientolta, sivujakin on noin kolmesataa. Igumeni Haritonin kokoama antologia käsittää neuvoja Jeesuksen rukouksen harjoittamiseen. Tämä varhaiskristillinen rukousperinne on tullut tunnetuksi myös läntisen kristikunnan piirissä, mistä eräänä merkkinä on Jeesuksen rukous -kirjan ilmestyminen 1966 englanninkielisenä ja 1976 ranskankielisenä.
ellauri216.html on line 1089: Joka vuosi luostariin saapui useita tuhansia pyhiinvaeltajia ja turisteja (eri maista, pääasiassa suomalaisia). Niinpä luostarikirjaan on kirjattu, että vuonna 1936 Valamissa vieraili "turisteja" 3540 henkeä 22 osavaltiosta, joista 2137 oli suomalaisia, 562 ruotsalaisia ja 40 venäläisiä.
ellauri217.html on line 59: 9367">

Naapurustomme poikia


ellauri223.html on line 120: 9362">

Plaatto ja Hippo puistotäteinä


ellauri238.html on line 740: 936">

Pena Lerppuposki Dublinissa


ellauri243.html on line 542: Tämmönen Bob Stearns kuoli hiljattain. Robert "Bob" H. Stearns, Columbia, SC * December 9, 1936 + January 5, 2023. Tämä Bob kyllä piti lentokoneista. He had a lifelong love affair with airplanes and flying, owned a half dozen aircraft and enjoyed meeting up with his flying buddies, meticulously restoring vintage aircraft and going to fly-ins. His health eventually clipped his wings, and after that he turned his attention to volunteering at Riverbanks Zoo and nurturing a latent talent for painting, which was discovered after Bob and Marge moved to Stilled Hopes.
ellauri243.html on line 651: 9365852795%29.jpg/1280px-Welcome_to_Pahrump%2C_Nevada_%289365852795%29.jpg" width="100%"/>
ellauri244.html on line 589: Henry Valentine Miller (26. joulukuuta 1891 New York – 7. kesäkuuta 1980 Los Angeles) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Miller tunnettiin aikansa kirjallisten normien rikkojana, joka yhdisti romaaneissaan henkilökuvausta, yhteiskuntakritiikkiä, filosofista pohdintaa, mystiikkaa, roisia seksuaalisuutta ja vapaata assosiaatiota. Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat Kravun kääntöpiiri (1934), Musta kevät (1936), Kauriin kääntöpiiri (1939) ja Ruusuinen ristiinnaulitseminen -trilogia (1949–59), jotka perustuvat hänen kokemuksiinsa New Yorkissa ja Pariisissa. Niin ja sitten se Marussin kolossi, joka oli makuuhuoneen kirjahyllyssä, mutta näytti tosi tylsältä.
ellauri248.html on line 181: Ab 1850 studierte von Meysenbug an der Hamburger Hochschule für das weibliche Geschlecht, um Erzieherin zu werden. Nach dem frühen Tod Theodor Althaus' im Jahre 1852 emigrierte sie, auch um einer drohenden Verhaftung zu entgehen, nach London. Dort lernte sie unter anderem Gottfried und Johanna Kinkel, Carl Schurz, Therese Pulszky und Alexander Herzen kennen. Herzen, bei dem sie wohnte, machte sie mit weiteren Persönlichkeiten des Londoner Exils bekannt; darunter waren Giuseppe Mazzini, Ferdinand Freiligrath und Giuseppe Garibaldi. Für den Witwer Alexander Herzen übernahm sie die Erziehung seiner Töchter Olga (1844–1912) und Natalie (1844–1936); besonders zu ersterer entwickelte sie eine starke "mütterliche" Zuneigung.
ellauri254.html on line 142: Kaverin kertomus Odinnadtsataja aksioma (”Yhdestoista aksiooma”, 1920) herätti Maksim Gorkin huomion. Suuri merkitys kirjailijan kehitykselle oli vuonna 1921 syntyneellä Serapion-veljien kirjallisuusryhmällä, jossa hän tutustui Lev Luntsiin. Kaverinin ensimmäinen julkaisu Hronika goroda Leiptsig (”Leipzigin kaupungin kronikka”) ilmestyi Serapion-veljeksien almanakassa vuonna 1922. Samana vuonna hän meni naimisiin ystävänsä Juri Tynjanovin sisaren kanssa. Kaverin tunnetuin teos on seikkailuromaani ”Kaksi kapteenia” (Dva kapitana, 1936–1944), joka sai Stalin-palkinnon vuonna 1946. Stalinin kuoltua kaveri tuli tunnetuksi Neuvostoliiton kulttuurielämän vapauttamista vaatineena liberaalina. Hän oli yksi Literaturnaja Moskva -almanakan (1956) perustajista, teki tunnetuksi Serapionin veljeksien perintöä sekä puolusti Aleksandr Solženitsynia ja muita vainottuja kirjailijoita. Siinä kiitos! murisee Stalin Kremlin muurilta.
ellauri254.html on line 316: Huonokuntoinen Zinovjev oli yksi Neuvostoliiton vaikutusvaltaisimmista johtajista Vladimir Leninin sairauden ja kuoleman aikoihin vuosina 1922–1925. Hän muodosti Josif Stalinin ja Lev Kamenevin kanssa puoluetta johtaneen troikan, jolla oli ratkaiseva merkitys Lev Trotskin ja vasemmisto-opposition syrjäyttämisessä. Stalin vuorostaan syrjäytti vuosina 1926–1927 sekä Zinovjevin että Kamenevin puoluejohdosta. Stalinin vainojen käynnistyttyä heidät tuomittiin vuonna 1936 oikein näytösoikeudenkäynnissä kuolemaan ja teloitettiin.
ellauri254.html on line 335: 936.jpg/250px-FichaPolicialDeZinoviev1936.jpg" />
ellauri254.html on line 338: Marraskuussa 1935 Zinovjevia, Kamenevia ja maanpaossa elänyttä Trotskia syytettiin julkisesti vakoilusta ulkovaltojen hyväksi. Kesäkuussa 1936 tuotiin esiin entistä jyrkempi väite ”trotskilais-zinovjevilaisen vastavallankumouksellisen blokin terroristisesta toiminnasta”. Zinovjeville ja Kameneville järjestettiin elokuussa 1936 uusi, julkinen oikeudenkäynti, joka tunnetaan ensimmäisenä niin sanotuista Moskovan oikeudenkäynneistä. Syytettyjä oli yhteensä 16, heistä viisi turvallisuuspalvelu NKVD:n agentteja, joiden valheelliset tunnustukset kävivät todistusaineistosta myös muita vastaan. Syytettyjen väitettiin muodostaneen salaisen terroristijärjestön, joka oli murhannut Kirovin ja suunnitellut Stalinin sekä muiden neuvostojohtajien murhia. Salaisessa tapaamisessa Stalin lupasi Zinovjeville ja Kameneville, että heidän sekä heidän perheidensä ja tovereidensa henki säästettäisiin, jos he tunnustaisivat oikeudessa. Zinovjev ja Kamenev tunnustivat tekaistut syytökset, mutta Stalin petti lupauksensa. Heidät tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin seuraavana aamuna.
ellauri254.html on line 509: In 1914 at the outbreak of war Klages moved to Switzerland and supported himself with his writing and income from lectures. He returned to Germany in the 1920s and in 1932 was awarded the Goethe medal for Art and Science. However, by 1936 he was under attack from Nazi authorities for lack of support and on his 70th birthday in 1942 was denounced by many newspapers in Germany. After the war he was honoured by the new government for his lack of support to the Nazis, particularly on his 80th birthday in 1952.
ellauri254.html on line 546: Aleksei Maksimovitš Peškov, ven. Алексей Максимович Пешков, 28. maaliskuuta (J: 16. maaliskuuta) 1868 Nižni Novgorod – 18. kesäkuuta 1936 Moskova), kirjailijanimeltä Maksim Gorki (ven. Максим Горький, oli venäläinen, sittemmin neuvostovenäläinen kirjailija, poliittinen aktivisti ja kirjallisuuden sosialistisen realismin perustajia. Vuosina 1906–1913 ja 1921–1929 hän asui ulkomailla, enimmäkseen Caprilla. Neuvostoliittoon palattuaan hän mukautui sen ajan kulttuuripolitiikkaan mutta ei saanut enää matkustuslupaa ulkomaille.
ellauri254.html on line 566: Gorkin poika Maksin Peškov kuoli toukokuussa 1935 ja Gorki itse kesäkuussa 1936. Stalin ja kansankomissaarien neuvoston puhemies (vastasi pääministeriä) Molotov olivat kantamassa hänen arkkuaan hautajaisissa. Myöhemmin 1938 Buharinin oikeudenkäynnissä tuotiin esiin syytös, että Genrih Jagodan johtama Neuvostoliiton salainen poliisi NKVD olisi myrkyttänyt Gorkin.
ellauri254.html on line 677: Lev Borisovitš Kamenev (ven. Лев Борисович Каменев, oik. Rosenfeld (ven. Розенфельд, Rozenfeld); 18. heinäkuuta (J: 6 heinäkuuta) 1883 Moskova, Venäjän keisarikunta – 25. elokuuta 1936 Moskova, Neuvostoliitto) oli bolševikkeja edustanut vallankumouksellinen ja neuvostoliittolainen poliitikko. Yhdessä Grigori Zinovjevin ja Josif Stalinin kanssa hän muodosti niin sanotun troikan, joka johti Neuvostoliiton kommunistista puoluetta Vladimir Leninin sairastumisen ja kuoleman jälkeen vuosina 1922–1925. Stalin syrjäytti vuosina 1926–1927 Kamenevin ja Zinovjevin puoluejohdosta. Stalinin vainojen käynnistyttyä heidät tuomittiin vuonna 1936 näytösoikeudenkäynnissä kuolemaan ja teloitettiin. Kamenev oli etniseltä taustaltaan venäjänjuutalainen.
ellauri254.html on line 697: Zinovjeville ja Kameneville järjestettiin elokuussa 1936 uusi, julkinen oikeudenkäynti, joka tunnetaan ensimmäisenä niin sanotuista Moskovan oikeudenkäynneistä. Heidän väitettiin muodostaneen Trotskin ulkomailta johtaman salaisen terroristijärjestön, joka murhasi Kirovin ja suunnitteli Stalinin sekä muiden puoluejohtajien murhia. Kaikkiaan kuudestatoista syytetystä viisi oli turvallisuuspalvelu NKVD:n agentteja, joiden valheelliset tunnustukset kävivät todistusaineistosta myös muita vastaan. Salaisessa tapaamisessa Stalin lupasi Zinovjeville ja Kameneville, että heidän sekä heidän perheidensä ja tovereidensa henki säästettäisiin, jos he tunnustaisivat oikeudessa. Zinovjev ja Kamenev tunnustivat tekaistut syytökset, mutta Stalin petti lupauksensa. Heidät tuomittiin kuolemaan 24. elokuuta ja teloitettiin seuraavana aamuna. Kamenevin vaimo (häh, siis se Leo Trotskin sisko Olga?) kuoli myöhemmin vankileirillä. Myös heidän kaksi poikaansa sekä Kamenevin veli ja tämän vaimo joutuivat teloitetuiksi.
ellauri254.html on line 1075: Nikolai Aleksejevitš Ostrovski (ven. Никола́й Алексе́евич Остро́вский, ukr. Мико́ла Олексі́йович Остро́вський, Mykola Oleksijovytš Ostrovskyi; 29. syyskuuta (J: 16. syyskuuta) 1904 Vilija, Ukraina – 22. joulukuuta 1936 Moskova) oli neuvostoliittolainen realistinen kirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa on Venäjän sisällissotaa ja Neuvostoliiton syntyaikoja kuvaava Kuinka teräs karaistui (ven. Как закалялась сталь, 1934). Teos perustui kirjailijan omiin kokemuksiin. Että tällänenkin ukrainalainen, ei taitaisi mennä enää Kievissä kaupaxi. Mullon tää nyt, löytyi kirjaston poistohyllystä SKP:n 40-vuotishistoriikin vierestä. Historiikissa mainittiin Mary Moorhouse Pekkala, uusseelantilainen neljännesmaori, merkittävä naishenkilö sisällissodan karmeiden jälkipyykkien pesussa. Se käytti koko miljoonaomaisuutensa parantamaan keskitysleirivankien oloa, ja joutui sitten vanhana katkeroituneena kansaneläkeläisenä pyytämään SKP:ltä vippejä. Semmosia ne kommunistit ovat, kiittämättömiä. Ja antisemiittejä. Tämä pätkä on Ostrovskin kirjasta:
ellauri256.html on line 202: Aleksei Maksimovitš Peškov, ven. Алексей Максимович Пешков, 28. maaliskuuta (J: 16. maaliskuuta) 1868 Nižni Novgorod – 18. kesäkuuta 1936 Moskova), kirjailijanimeltä Maksim Gorki (ven. Максим Горький, oli venäläinen, sittemmin neuvostovenäläinen kirjailija, poliittinen aktivisti ja kirjallisuuden sosialistisen realismin perustajia. Vuosina 1906–1913 ja 1921–1929 hän asui ulkomailla, enimmäkseen Caprilla. Neuvostoliittoon palattuaan hän mukautui sen ajan kulttuuripolitiikkaan mutta ei saanut enää matkustuslupaa ulkomaille.
ellauri256.html on line 225: Gorkin poika Maksin Peškov kuoli toukokuussa 1935 ja Gorki itse kesäkuussa 1936. Stalin ja kansankomissaarien neuvoston puhemies ja cocktailin ystävä Molotov olivat kantamassa hänen arkkuaan hautajaisissa. Myöhemmin 1938 Buharinin oikeudenkäynnissä tuotiin esiin syytös, että Genrih Jagodan johtama Neuvostoliiton salainen poliisi NKVD olisi myrkyttänyt Gorkin, mikä oli kyllä täyttä puppua, dementoi Molotov.
ellauri262.html on line 279: Tolkienin tunnetuimpana tieteellisenä työnä pidetään myöhemmin artikkelina julkaistua luentoa Beowulf: the Monsters and the Critics (1936). Luennossaan Tolkien arvosteli tutkijoita, jotka olivat pyrkineet mitätöimään muinaisenglantilaisen Beowulf-eepoksen kirjalliset ansiot ja käyttämään sitä vain Skandinavian muinaishistoriasta kertovana lähteenä. Hänen mukaansa eeposta tulisi lukea ensisijaisesti taideteoksena. Tolkienin luento oli ilmestyttyään merkittävä käännekohta Beowulfin kirjallisuustieteellisessä tutkimuksessa.
ellauri262.html on line 287: Hobitin menestyksen johdosta kustantaja alkoi vaatia Tolkienilta jatko-osaa tarinalle.lähde? Tolkien oli oikeastaan aloittanut jatko-osan, Taru sormusten herrasta (The Lord of the Rings 1954–1955), kirjoittamisen vuonna 1936, jo ennen kuin Hobitti oli julkaistu. Hän päätti kuitenkin tarjota ensin kustantajalle muutamia kirjoitettuja osia Silmarillionista, jotka kustannusyhtiö kuitenkin hylkäsi. Vaikka kirjan kieltä ylistettiin, sen katsottiin olevan liian pitkäveteinen julkaistavaksi. Käsikirjoitus palautettiin pettyneelle Tolkienille, minkä jälkeen kustantaja tiedusteli uudelleen, olisiko hän vieläkin valmis kirjoittamaan ”uuden Hobitin”; Nookei, Tolkien suostui.
ellauri263.html on line 449: Hebron is considered one of the oldest cities in the Levant. According to the Bible, Abraham settled in Hebron and bought the Cave of the Patriarchs as a burial place for his wife Sarah. Biblical tradition holds that the patriarchs Abraham, Isaac, and Jacob, along with their wives Sarah, Rebecca, and Leah, were buried in the cave. Hebron is also recognized in the Bible as the place where David was anointed king of Israel. Following the Babylonian captivity, the Edomites settled in Hebron. During the first century BCE, Herod the Great built the wall which still surrounds the Cave of the Patriarchs, which later became a church, and then a mosque. With the exception of a brief Crusader control, successive Muslim dynasties ruled Hebron from the 6th century CE until the Ottoman Empire's dissolution following World War I, when the city became part of British Mandatory Palestine. A massacre in 1929 and the Arab uprising of 1936–39 led to the emigration of the Jewish community from Hebron. The 1948 Arab–Israeli War saw the entire West Bank, including Hebron, occupied and annexed by Jordan, and since the 1967 Six-Day War, the city has been under Israeli military occupation. Following Israeli occupation, Jewish presence was reestablished at the city. Since the 1997 Hebron Protocol, most of Hebron has been governed by the Palestinian National Authority.
ellauri266.html on line 376: Boulle syntyi vuonna 1912 Avignonissa, Ranskassa. Hän kouluttautui insinööriksi, ja vuonna 1936 hän matkusti Malesiaan työskentelemään kumiviljelmällä. Toisen maailmansodan syttyessä hänet kutsuttiin palvelukseen. Kun Indokiina kaatui, hän pakeni Singaporeen, missä hän liittyi Free French Missioniin. Hänet vangittiin vuonna 1943 ja tuomittiin elinkautiseen pakkotyöhön. Vuonna 1944 hän pakeni, otti yhteyttä Britannian joukkoihin ja palveli sitten loput sodasta Kalkutassa erikoisjoukkojen sotilaana.
ellauri266.html on line 409: Pierre Boulle (20. helmikuuta 1912 – 30. tammikuuta 1994) syntyi Avignonissa, Ranskassa, ja hänet kastettiin ja kasvatettiin katolilaiseksi, vaikka myöhemmin hänestä tuli agnostikko [ lainaus tarvitaan ]. Hän opiskeli arvostetussa École supérieure d´électricitéssä ( Supélec ), jossa hän sai insinöörin tutkinnon vuonna 1933. Vuodesta 1936 vuoteen 1939 hän työskenteli pyroteknikkona brittiläisillä kumiviljelmillä Malayassa. Siellä ollessaan hän tapasi ranskalaisen naisen, joka oli erossa miehestään. Hiänestä piti tulla hänen elämänsä rakkaus, jolle hän kirjoitti lempeitä rakkauskirjeitä. Myöhemmin hiän päätti palata miehensä luo, joka oli virkamies Ranskan Indokiinassa. Toisen maailmansodan aikana hiän ja hänen miehensä pakenivat Malajaan, mutta yksi hiänen lapsistaan ​​kuoli prosessissa. Boulle tapasi hänet myöhemmin sodan jälkeen, ja he nauttivat kovasti platonisesta ystävyydestä.
ellauri270.html on line 212: 936">

Leech King hacking at Poetry of Linguistics


ellauri270.html on line 214: Professori Geoffrey Leech (1936-2014), laitoksemme perustajaprofessori ja vaikutusvaltainen tutkija, joka on muokannut useita kielitieteen aloja, kuoli yllättäen 19. elokuuta 2014. Lancasterin yliopiston Kielitieteen ja englannin kielen laitos järjesti professori Geoffrey Leechin muistotilaisuuden 22.11.2014. Katso kuvat muistotilaisuudesta jos kiinnostaa.
ellauri276.html on line 443: Kavanaghin ensimmäinen kokoelma, Plowman and Other Poems, julkaistiin vuonna 1936. Se on tunnettu realistisesta kuvauksestaan ​​Irlannin maalaiselämästä, ilman romanttisia tunteita, joita usein nähtiin tuolloin maalaisrunoissa, piirre, jota hän inhosi. Macmillanin uusista runoilijoista kertovassa sarjassaan julkaissut kirja ilmaisi sitoutumisen puhekieleen ja oikeiden ihmisten iänikuiseen elämään, mikä teki hänestä epäsuositun kirjallisuuden keskuudessa.
ellauri278.html on line 157: Vyshinsky first became a nationally known public figure as a result of the Semenchuk case of 1936. Konstantin Semenchuk was the head of the Glavsevmorput station on Wrangel Island. He was accused of oppressing and starving the local Yupik and of ordering his subordinate, the sledge driver Stepan Startsev, to murder Dr. Nikolai Vulfson, who had attempted to stand up to Semenchuk, on 27 December 1934 (though there were also rumors that Startsev had fallen in love with Vulfson's wife, Dr. Gita Feldman, and killed him out of jealousy). The case came to trial before the Supreme Court of the RSFSR in May 1936; both defendants, attacked by Vyshinsky as "human waste", were found guilty and shot, and "the most publicised result of the trial was the joy of the liberated Eskimos."
ellauri278.html on line 159: In 1936, Vyshinsky achieved international fame as the prosecutor at the Zinoviev-Kamenev trial (this trial had nine other defendants), the first of the Moscow Trials during the Great Purge, lashing its defenseless victims with memorable rhetoric:
ellauri281.html on line 156: Vyshinsky first became a nationally known public figure as a result of the Semenchuk case of 1936. Konstantin Semenchuk was the head of the Glavsevmorput station on Wrangel Island. He was accused of oppressing and starving the local Yupik and of ordering his subordinate, the sledge driver Stepan Startsev, to murder Dr. Nikolai Vulfson, who had attempted to stand up to Semenchuk, on 27 December 1934 (though there were also rumors that Startsev had fallen in love with Vulfson's wife, Dr. Gita Feldman, and killed him out of jealousy). The case came to trial before the Supreme Court of the RSFSR in May 1936; both defendants, attacked by Vyshinsky as "human waste", were found guilty and shot, and "the most publicised result of the trial was the joy of the liberated Eskimos."
ellauri281.html on line 158: In 1936, Vyshinsky achieved international fame as the prosecutor at the Zinoviev-Kamenev trial (this trial had nine other defendants), the first of the Moscow Trials during the Great Purge, lashing its defenseless victims with memorable rhetoric:
ellauri290.html on line 63: Päivä sen jälkeen, kun 29. marraskuuta 1947 hyväksyttiin YK:n Palestiinan jakosuunnitelma, jonka tarkoituksena oli jakaa Palestiina arabivaltioksi, juutalaisvaltioksi ja Jerusalemin ja Betlehemin kaupungit kattavaan kansainväliseen erityisjärjestelmään, seitsemän juutalaista tapettiin Arabimilitanttien Fajja-bussihyökkäykset sisällissodan ensimmäisenä pidetyssä tapahtumassa. Tämä hyökkäys oli kosto Lehin 19. marraskuuta tekemälle viiden arabiperheen jäsenen murhalle, joiden epäillään olevan brittiläisiä informaattoreita. Arabien, juutalaisten ja brittien välillä on ollut jännitteitä ja konflikteja vuoden 1917 Balfourin julistuksesta ja vuonna 1920 annetusta Palestiinan brittiläisestä mandaatista lähtien. Britannian politiikka oli tyytymätön sekä arabeihin että juutalaisiin. Arabien oppositio kehittyi arabien kapinaksi Palestiinassa vuosina 1936–1939,
ellauri290.html on line 214: Totals1,765,0001,936,0002,115,000
ellauri290.html on line 856: Juutalaisten maahanmuuttajien ja maanostojen lisääntyminen, joita brittiläinen mandaatti ei kiistänyt, vihastutti ja radikalisoi monia arabeja. Huhtikuussa 1936 arabit hyökkäsivät juutalaisen bussin kimppuun, mikä johti sarjaan välikohtauksia, jotka laajenivat suureksi arabikapinaksi. Britit yllättyivät eivätkä kyenneet estämään tuhansien arabien ja satojen juutalaisten kuolemaa kapinassa. Haganah suojeli Yishuvien siirtokuntia, kun taas Irgun, radikaalimpi ryhmä, hyökkäsi arabien siirtokuntia vastaan. Äskettäin perustettujen arabipoliittisten puolueiden koalitio muodosti arabien korkeamman komitean (AHC). Se julisti kansallisen lakon kolmen perusvaatimuksen tueksi: juutalaisten maahanmuuton lopettaminen, kaiken lisämaan myynnin lopettaminen juutalaisille ja arabien kansallisen hallituksen perustaminen. Arabit uhkasivat, että jos britit eivät noudata heidän vaatimuksiaan, he liittyisivät brittien vastustajiin. Tämä koski britteihin, sillä toinen maailmansota oli vasta alkamassa ja he tiesivät tarvitsevansa Lähi-idän öljyä.
ellauri290.html on line 860: Arabien kapina puhkesi uudelleen syksyllä 1937. Britit lopettivat kapinan kovilla toimenpiteillä karkottamalla monet Palestiinan arabien johtajat ja sulkemalla AHC:n. Yishuvissa arabikapina vahvisti jo ennestään lujaa uskoa vahvan juutalaisen puolustusverkoston tarpeeseen. Lopulta vuonna 1936 alkanut arabien maatalousboikotti pakotti juutalaisen talouden vieläkin parempaan omavaraisuuteen. Haganah muuttui tänä aikana pienestä salaisesta miliisistä suureksi sotilasjoukoksi. Brittiläiset turvallisuusjoukot tekivät tällä hetkellä yhteistyötä Haganahin kanssa vastatakseen arabeille.

Britit tukahduttivat arabien kapinan ja julkaisivat vuoden 1939 valkoisen kirjan. Se salli vain 75 000 juutalaisen saapua Palestiinaan viiden vuoden aikana.
ellauri294.html on line 493: 936d033ec2e8" />
ellauri301.html on line 86: Henning Mankell (född 1948) var gift första gången bara i ett år 1980–1981 med 31-åriga Ulla Blom Ivarsson (född 1949), expert inom verksamhetsområdet mottagning på Migrationsverket. Hon är mor till hans enda barn, filmproducenten Jon Mankell (född 1980). Andra gången var han gift 1987–1997 med den 51-åriga norska barnmorskan Kari Eidsvold-Mankell (född 1936, död vem vet när någonstans i Portugal) och tredje gången 1998 till sin död med 53-åriga regissören Eva Bergman (född 1945), dotter till filmregissören Ingmar Bergman och Ellen Bergman, till hans död 2015.
ellauri301.html on line 246: Frederik Willem de Klerk (/də ˈklɜːrk, də ˈklɛərk/, Afrikaans: [ˈfriədərək ˈvələm də ˈklɛrk], 18 March 1936 – 11 November 2021) was a South African politician who served as state president of South Africa from 1989 to 1994 and as deputy president from 1994 to 1996 in the democratic government. As South Africa´s last head of state from the era of white-minority rule, he and his government dismantled the apartheid system and introduced universal suffrage. Ideologically a conservative and an economic liberal, he led the National Party (NP) from 1989 to 1997.
ellauri302.html on line 640: Kun suuri puhdistus alkoi vuonna 1936, osa Buharinin kirjeistä, keskusteluista ja salakuunteluista osoitti epälojaalisuutta. Helmikuussa 1937 pidätetty Bukharin sai syytteen salaliitosta Neuvostovaltion kaatamiseksi. Hänet teloitettiin maaliskuussa 1938 näytelmäoikeudenkäynnin jälkeen, joka vieraannutti monet länsimaiset kommunistien kannattajat. Bucharin jäi kiinni antistatistisista taipumuxista. Antistatismi on mikä tahansa lähestymistapa sosiaaliseen taloudelliseen tai poliittiseen filosofiaan, joka hylkää statismin. Antistatisti on se, joka vastustaa valtion puuttumista henkilökohtaisiin, sosiaalisiin ja taloudellisiin asioihin. Valtion ei pitäisi puuttua oikeastaan mihinkään, paizi pelastaa pankrottiin joutuneita pankkeja köyhimmän kansanosan säästöillä. Ei ollut juutalainen, mutta petti muuten kansan asian.
ellauri308.html on line 159:

Последней женой Куусинена стала врач Марина Амирагова, с которой он заключил брак в 1936 г. Их единственная дочь Виолетта умерла в возрасте менее двух лет.

ellauri308.html on line 300: 1970-luvun taistolainen opiskelijaliike käytti usein tunnusta ”Eteenpäin Otto Wille Kuusisen viitoittamaa tietä!”. Kuusinen kuoli näet maksasyöpään toukokuussa 1964 Moskovassa. Lisäxi vuonna 1936 Kuusinen rakastui palavasti itseään 31 vuotta nuorempaan armenialaiseen Marina Amiragovaan. Pari pysyi yhdessä Kuusisen kuolemaan saakka. He eivät olleet virallisesti naimisissa mutta vaikenivat asiasta, kuten myös vuonna 1937 syntyneestä Violetta-tyttärestä, joka eli vain 11 kuukautta.
ellauri308.html on line 431: 936x622/1343487.jpg" />
ellauri308.html on line 477: Radek palasi Neuvosto-Venäjälle 1920 ja hänestä tuli Kominternin sihteeri, mutta Leninin kuoleman jälkeen menetti asemansa NKP:n keskuskomiteassa ja hänet erotettiin puolueesta muun vasemmisto-opposition mukana 1927. Radek kuitenkin hyväksyttiin takaisin vuonna 1930 ja hän auttoi Neuvostoliiton vuoden 1936 perustuslain valmistelutyössä. Stalinin vainojen aikana hänet vangittiin ja tuomittiin vuoden 1937 näytösoikeudenkäynnissä kuudentoista muun johtajan kanssa vankeuteen. Hän kuoli vankeudessa ylä-Uralilla vuonna 1939, vaikka vielä 1950-luvulla hänen väitettiin olevan elossa.
ellauri309.html on line 511: Vuonna 1936 Graham jätti isänsä maitotilan ja lähti opiskelemaan Bob Jonesin Collegeen, joka sijaitsi tuolloin Tennesseen Clevelandissa. Opinnot Bob Jonesin Collegessa jäivät kuitenkin yhden lukukauden mittaiseksi oppilaitoksen äärimmäisen fundamentalismin vuoksi. Graham siirtyi opiskelemaan Floridan raamattuinstituuttiin Tampan läheisyyteen. Graham valmistui vuonna 1940 ja hänet asetettiin Eteläisen baptistikonvention pastorin tehtävään. Graham ilmoittautui jatkokoulutukseen Illinoisissa sijaitsevaan Wheaton Collegeen ja tapasi Wheatonissa tulevan vaimonsa, Ruth Bellin. She had been conceived in China in missionary position, unlike a horse. Graham talked his future wife, Ruth, into abandoning her ambition to evangelize in Tibet in favor of staying in the United States to marry him – and that to do otherwise would be "to thwart God's obvious will". After Ruth agreed to marry him, Graham cited the Bible for claiming authority over her, saying, "then I'll do the leading and you do the following".
ellauri310.html on line 795: 936D7900F78ACFD859" width="100%" />
ellauri317.html on line 358: Čapekia pelottivat nähtävillä olleet yhteiskunnalliset epäkohdat, diktatuurit, väkivalta ja suuryhtiöiden kasvava valta. Erityisesti Čapekia huolestutti 1930-luvulla natsi-Saksan diktatuuri mutta myös kommunismi. Nämä kaikki nivoutuvat yhteen Čapekin ehkä tunnetuimmassa romaanissa Salamanterisota (1936), joka sisältää paikoin hyvinkin synkkää satiiria.
ellauri323.html on line 70: On 11 December 1936, when Edward VII's grandson, Edward VIII, abdicated the throne to marry Wallis Simpson, Mrs. Alice Keppel, Edward's longtime mistress, while dining at the Ritz Hotel, was heard to say, "Things were done much better in my day." Van Keppelit olivat Willemin mukana britteihin tulleita hollanninmatuja. Alice oli Camilla rottweilerin isoisoäiti. Samassa duunissa siis toimi koko kolmikko. Kunniakumppanina Walesin prinssinnakille. Vasta Camilla pääsi hieromaan simpukkaansa valtaistuimeen.
ellauri325.html on line 316: Simo Tapio Puupponen (nimimerkki Aapeli; 23. lokakuuta 1915 Kuopio – 10. lokakuuta 1967 Helsinki), oli suomalainen kirjailija ja toimittaja. Puupponen toimi Kuopiossa ilmestyneissä Pohjois-Savo ja Savon Sanomat -lehdissä pitkäaikaisena toimittajana ja pakinoitsijana 1936–1953.
ellauri325.html on line 556: Vapauduttuaan vankilasta Helanen jatkoi "luovaa kirjallista työskentelyä," jonka olivat aloittaneet mm. Sarastus: koulupoikaromaani. Gummerus 1923, Mies, joka uskalsi. Henkivakuutusyhtiö Salama, Helsinki 1928 ja Harkitkaa! Henkivakuutusyhtiö Salama, Helsinki 1936.
ellauri325.html on line 665: Elämäntyönsä tämä Kuusi teki Keskinäisen henkivakuutusyhtiö Salaman palveluksessa matemaatikkona 1910–1918, toisena johtajana 1918–1936 ja toimitusjohtajana 1936–1952. Salama ja Gummerus julkaisivat myös Vilho Helasen hengentuotteita. Suspect foul play.
ellauri326.html on line 87: Vuonna 1936, kansallissosialismin ja stalinismin nousun aikana, The Salamanders -sota maalaa huumorilla varustetun tinkimättömän satiirin yksilöistä ja yhteiskunnasta. Tämä romaani, jossa parodiaa sekoitetaan fantastiseen tarinaan, paljastaa olevansa ilmeisestä keveydestä huolimatta erittäin selkeä ja synkkä. Käsiteltyjen teemojen joukossa hän hyökkää kapitalismia, nationalismia ja militarismia vastaan, mutta myös tiedettä, journalismia ja jopa elokuvateollisuutta! VAU! Eipä jätä kiveä kiven päälle Karel boy!" Toi totalitarismikritiikki on sinänsä hyvä, mutta että kapitalismi, nationalismi, militarismi (lue isänmaallisuus), tiede ja viihde joutuu maalitauluxi se on kyllä jo liika paxua! Ja uskontokin (kz alla)!
ellauri326.html on line 91: Sota newtsien kanssa (alkuperäisessä tšekin kielessä Válka s Mloky), käännettynä myös Salamander Wars -kirjalla, on tšekkiläisen Karel Čapekin satiirinen tieteiskirjallisuusfiktio vuodelta 1936. Se koskee meressä asuvan rodun löytämistä Intian valtamerestä, älykästä vesikkorotua, joka alun perin orjuutetaan ja käytetään hyväksi. He hankkivat ihmistietoa ja kapinoivat, mikä johtaa maailmanlaajuiseen sotaan apinoiden ylivallan puolesta. On ilmeisiä yhtäläisyyksiä Čapekin aikaisempaan RUR:iin , mutta myös joitakin alkuperäisiä teemoja.
ellauri326.html on line 174: Kaikki tämä puhuu Maan rajallisuudesta ja lisää tietoisuutta planeetan tulevaisuudesta. Jos Capekin jo vuonna 1936 hälyttävä viesti on vielä painavampi vuonna 2021, teoksen sävy on kaukana vakavasta. Hänen puheensa on täynnä ironiaa. Hän esimerkiksi päättää tehdä raportteja vääristä tieteellisistä kongresseista ja romaanin erittäin hauskoista ja erittäin todennäköisistä poliittisista julistuksista toimittajien säännöllisin väliintuloin, jotka kutsuvat poliittisia tai tieteellisiä henkilöitä puhumaan salamanteriongelmasta tieteellisin sanoin, melkein moukkamainen!
ellauri326.html on line 176: Viesti, jonka syvästi humanisti Karel Capek halusi välittää kirjoittamalla tämän romaanin, on selvä: totalitarismi etsii aina populismia, ja ratkaisuna on kysymys ihmisen yleisestä edusta, erottelukyvystä ja ihmisen hyväksikäytöstä. Jos K. Capekilla ei vuonna 1936 ollut absoluuttista näkemystä keskitysleireistä, hän tiesi hyvin, että totalitaarinen valta oli tulossa, että se perustui aina nälänhätään, kurjuuteen, syrjäytymiseen, toisen vallan hylkäämiseen. joka ruokkii alisteista ja joidenkin heikkenemistä vallanpitäjien hyödyksi.
ellauri326.html on line 190: Loppujen lopuksi tässä on kirja, joka on pitkälti ajastaan ​​ja joka ei ole niin paljoa vanhentunut: lyhytnäköisen kapitalismin ja ihmisten herkkäuskoisuuden, mutta myös kansallismielisen itsekkyyden tuomitsemista, kaiken tämän taustalla huolestuttavan aaveen kanssa. : koska tämä salamantterien valtakunta, jossa yksilö on vain yhdelle auktoriteetille alistetuista massoista, mitä se on, jos ei Euroopassa sitten asettuvien totalitaaristen järjestysten groteskista transponointia? Salamanterisota vuonna 1936, aivan kuten Jacques Spitzin Kärpästen sota, kaksi vuotta myöhemmin, ovat lyhyitä kirjoja, jotka omalla tavallaan ja hillittömällä mielikuvituksella todistavat tuolloin hyvin laajalle levinneestä ahdistuksesta: vuoden lopun lähestymisestä. maailma.
ellauri326.html on line 198: Toteutettuaan tavanomaisen romaanin, moninkertaistanut tulevat ja menevät hahmot, näkökulmat, lähteet, Capek, antitotalitaarinen tšekki, päätyy keskustelemaan itsensä kanssa. filosofinen, visionäärinen tarina voi päättyä. Se on kirjoitettu vuonna 1936, ja se uusiutuu edelleen kuin salamanteriensa häntä.
ellauri326.html on line 210: Navigaattori löytää älykkäitä merisalamanterilajeja Tyynenmeren saaren rannikolta. Hän hyödyntää niitä helmenkalastuksessa ja auttaa niitä kehittymään. Emme aio keskittyä tiettyyn hahmoon, tarina kertoo eläintensä laajentumisesta, kuten historiallinen raportti, mutta mitä meidän on erityisesti muistettava tästä romaanista, on sen kritiikki luontoa, ihmistä kohtaan. Karel Capek on hyvin pessimistinen tästä ihmisluonnosta, tämä kirja on kirjoitettu 1930-luvulla ja julkaistiin vuonna 1936, ja on totta, että tuolloin se ei todellakaan ollut kovin hyvä. Se on eräänlainen filosofinen tarina, Karel Capek valaisee kaikkia yhteiskunnan virheitä kaikilla aloilla: kapitalismin lyhytaikainen opportunismi, tuhoisa nationalismi, lahkojen ylilyönne, rasismi, turha tieteellinen kiista, media, shshow bizz… Se liittyy 1930-luvulle, mutta sen aihe ei ole varsinaisesti vanhentunut ja sen ajankohtaisuus on varsin pelottavaa. Jotkut kohdat ovat erittäin hauskoja, kirja on koottu tiedostoksi, johon on lisätty lehdistön otteita, tosiasiat seuraavat toisiaan ilman varsinaisia ​​linkkejä, mutta kokonaisuus muodostaa hyvin yhtenäisen kokonaisuuden, se on fiktiota aiheesta ”Ihmiskunta katoaa, hyvä ero”, terävällä, irrallaan huumorilla ja kauhealla selkeydellä. Vasta aivan äskettäin kuulin tästä kirjailijasta, hän oli ehdolla Nobel-palkinnon saajaksi, mutta ei koskaan voittanut sitä. Salamanterien sodassa on klassisen, ajankohtainen, hauska, ajaton ulottuvuus, se kannattaa mennä tutustumaan.
ellauri326.html on line 215: Salamanterisota 1936 on kehnompi parodia jenkeistä kuin Juan 1931. Karel on selvästi
ellauri327.html on line 519: 1930-luvulla Ilmari Kiantoa ahdistivat taloudelliset vaikeudet. Hän oli velkaa kustantajalleen Otavalle yli 600 000 markkaa, ja jouluaattona 1936 Turjanlinna uhattiin ulosmitata lähes 15 000 markan veloista Suomussalmen kunnalle. Turjanlinna kuitenkin pelastui sillä kertaa, kun Kiannon hyväksi järjestettiin kansalaiskeräys.
ellauri333.html on line 374: Ambedkar published his book Annihilation of Caste on 15 May 1936. It strongly criticised Hindu orthodox religious leaders and the caste system in general, and included "a rebuke of Gandhi on the subject. Later, in a 1955 BBC interview, he accused Gandhi of writing in opposition of the caste system in English language papers while writing in support of it in Gujarati language papers. In his writings, Ambedkar also accused Jawaharlal Nehru of being "conscious of the fact that he is a Brahmin".
ellauri333.html on line 376: Vuonna 1936 hän perusti Itsenäisen työväenpuolueen, joka voitti vuotta myöhemmin vaaleissa 15 paikkaa.jauhosäkillä.
ellauri334.html on line 227: 936_17000309527420_trans_NvBQzQNjv4BqA7N2CxnJWnYI3tCbVBgu9T0aesusvN1TE7a0ddd_esI.jpeg?imwidth=350&imdensity=2" />
ellauri341.html on line 380: Noin vuosi sen jälkeen, kun Arlosoroff ja saksalaiset viranomaiset virallistivat Hra-Ha'avara-sopimuksen, Eretz Israelissa alkoi tapahtua merkittävä taloudellinen ketjureaktio. Tämän seurauksena monia uusia juutalaisia maahanmuuttajia tuli asumaan Pyhään maahan. Ennen Hra-Ha'avaran sopimusta vain useita tuhansia juutalaisia työntekijöitä oli muuttanut Ison-Britannian Palestiinan mandaattiin vuosittain. Sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen yli 50 000 uutta juutalaista työntekijää teki kuitenkin Palestiinan brittiläisen mandaatin kotinsa kahden vuoden sisällä. Hra-Ha'avaran sopimuksen alkuperäinen vaikutus juutalaisten maahanmuuttoon oli laajakantoinen, sillä noin 20% ensimmäisistä 50 000 uudesta juutalaisesta maahanmuuttajasta Eretz Israelissa tuli Saksasta. Vuoteen 1936, vain kolme vuotta Hra-Ha'avara-sopimuksen voimaantulon jälkeen, juutalaisten väestö Britannian Palestiinan mandaatissa oli kaksinkertaistunut. Arabit raivosivat mutta kukaan ei kuunnellut.
ellauri344.html on line 224: Kuuluisin repolainen on runoilija N.G. Laine. Laineen ensimmäiset teokset julkaistiin vuonna 1936. Myöhemmin julkaistiin runo ”Viholliset”, ja vuonna 1939 julkaistiin karjalankielinen runokokoelma . Samana vuonna Karelia -lehti julkaisi karjalankielisiä runoja ("Metsässä", "Leikki, Kantele"). Hän on kirjoittanut runokokoelmat ”Huondes”, ”Lieksan lauluja”, ”Me olemme kommunisteja” (”Me kommunistit”), ”Pelkämarjan punaiset kimput” ( “Punaiset pihlajantertut”), “Sukupolvelta toiselle”. Hänen runonsa "Vanha mestari", "Tulen ääressä", "Uudenvuodenaattona", ja "Kolme koivua" ovat täynnä rakkautta kotimaata ja sen ovelaa kansaa kohtaan.
ellauri345.html on line 264: 936677" data-nimi="Gundolf Friedrich">Friedrich Gundolf, eigentlich Friedrich Leopold Gundelfinger (* 20. Juni 1880 in Darmstadt; † 12. Juli 1931 in Heidelberg), war ein deutscher Dichter und Literaturwissenschaftler. Spätestens sein Goethe (1916) machte ihn über Fachgrenzen hinweg bekannt; er war der wohl meistgelesene Germanist der Weimarer Republik.
ellauri347.html on line 584: Vanha virsi Taalainmaan karjamajoilta (Gammal fäbodpsalm från Dalarna) on ruotsalainen kansansävelmä, koraali, joka on tullut tunnetuksi Oskar Lindbergin vuonna 1936 tekemän urkusovituksen kautta.
ellauri348.html on line 244: Stephen Edward Ambrose (10. tammikuuta 1936 – 13. lokakuuta 2002) oli amerikkalainen historioitsija, joka tunnettiin eniten Yhdysvaltain presidenttien elämäkerroistaan Dwight D. Eisenhower ja Richard Nixon. Hän oli pitkäaikainen historian professori New Orleansin yliopistossa ja useiden amerikkalaisten suosittujen bestsellerien kirjoittaja. Huolimatta lukuisista hyvin dokumentoiduista väitteistä plagioinnista ja hänen kirjoituksissaan olevista epätarkkuuksista, Amerikkaan: Historialaisen henkilökohtaiset pohdiskelut -katsauksessa The New York Times, lukion opettaja William Everdell piti Ambrosen saavutuksista: "tärkeä maallikko mutta paras olla hyväksymättä sen kaikkia ennakkoluuloja."
ellauri350.html on line 91: Kohut tuli Wienin yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan vuonna 1932. Hänen opinnot kestivät kuusi vuotta, jona aikana hän vietti kuusi kuukautta harjoittelujaksoja Pariisissa, ensin Hôtel -Dieussa ja sitten Hôpital Saint-Louis'ssa. Jälkimmäinen sairaala on erikoistunut kupan hoitoon, mikä joutui Kohutille järkyttävien kokemusten kohteeksi. Pariisissa hän tutustui Istanbulista kotoisin olevaan juutalaisen lääketieteen opiskelijaan Jacques Palaciin ja vieraili hänen luonaan vuonna 1936. Seuraavana vuonna Kohutin isä kuoli leukemiaan ja Palac kuppaan. Joskus tämän jälkeen Kohut aloitti psykoterapian Walter Marseillesin kanssa, joka ei tuloxista päätellen näytä olleen pätevä ammattiinsa. Vuoden 1938 alussa Kohut aloitti psykoanalyysin Sigmund Freudin läheisen ystävän August Aichhornin kanssa. Ja johan alkoi Lyyti kirjoittaa kun sai oikean osoitteen.
ellauri353.html on line 188: Espanjan sisällissodan alkaessa Buñuel liittyi Espanjan kommunistiseen puolueeseen (PCE) vuonna 1931,  vaikka myöhemmin elämässään hän kielsi ryhtyneensä kommunistiksi. Läppä läppä se sanoi kuin pyhä Pietari. Elokuussa 1936 Nationalistinen miliisi ampui ja tappoi Federico García Lorcan. Afterwards, returning to Spain was impossible since the Fascists had seized power, so Buñuel decided to stay in the U.S. indefinitely, stating that he was "immensely attracted by the American naturalness and sociability". Sekin vielä.
ellauri353.html on line 342: Babel (albumi 215) syntyi juutalaiseen perheeseen Ukrainassa Odessassa aikana, jolloin juutalaiset pakenivat joukoittain Venäjältä. Hän selvisi vuoden 1905 vainoista kristittyjen naapurien avulla mutta menetti isoisänsä. Koulu-uran ajan hän joutui taistelemaan paikasta juutalaisvähemmistölle tarkoitetussa kiintiössä. Opiskellessaan Pietarissa hän tutustui Maksim Gorkiin. Babelin nuoruudesta kului seitsemän vuotta Venäjän sisällissodassa. Hän työskenteli kielenkääntäjänä vastavakoilupalvelussa ja sotakirjeenvaihtajana. Odessaan palattuaan hän alkoi kirjoittaa novelleja juutalaiskaupunginosan elämästä. Stalinin kulttuuripolitiikan voimistuessa ja sosialistisen realismin noustessa määrääväksi tekijäksi kirjallisuuspiireissä Babel vetäytyi yksityisyyteen. Gorkin saatua surmansa epäilyttävissä oloissa 1936 Babel totesi: seuraavaksi he etsivät minua. Hänet pidätettiin 1939, tuomittiin vakoilusta, vietiin vankileirille ja teloitettiin.
ellauri353.html on line 580: Huomattakoon, että vuosina 1933-1934 monet tuomitut "sotilasasiantuntijat" - tosin vain ne, joita ei heti ammuttu - vapautettiin rangaistuksensa suorittamisesta (yleensä tarkastamatta tapauksiaan) ja palasivat armeijaan. Suurin osa heistä kuitenkin pidätettiin uudestaan ja ammuttiin vuosien 1936-1938 suuren terrorin aikana..
ellauri355.html on line 71: 9363/_crop/0/0/960/640/_fitwidth/763?appId=93a17a8fd81db0de025c8abd1cca1279&quality=0.8" />
ellauri365.html on line 557: I Tyskland var Heidenstam en uppskattad författare; han utnämndes till hedersdoktor vid universitetet i Heidelberg 1936. 1935 sa han Heil till Hitlers ställföreträdare Rudolf Hess.
ellauri367.html on line 210: Rakowski vietti 6 vuotta maanpaossa. Hän oli yksi viimeisistä johtavista trotskilaisista, jotka käänsivät takkinsa ja palasivat Stalinin luo. Hän sai palata Moskovaan, hänestä tuli Neuvostoliiton Japanin- suurlähettiläs syksyllä 1934 ja hänet otettiin takaisin puolueeseen vuonna 1935. 21. elokuuta 1936 hän pyysi Pravdalle lähettämässään kirjeessä virallisesti anteeksi "virheitään". Hän syytti Trotskia ja hänen kannattajiaan "Gestapon agenteiksi" otsikolla "Ei tule armoa". Varsinainen hälläpyörä.
ellauri367.html on line 265: Esther Frumkin kannatti liittymistä kommunisteihin, mutta itsenäisesti. Kommunistinen Internationaali hylkäsi tämän ehdon. Minskin konferenssi (maaliskuu 1921) päätti kuitenkin liittyä Venäjän kommunistiseen puolueeseen. Vähemmistö irtautui ja perusti lyhytaikaisen sosiaalidemokraattisen Bundin. Ennemmin tai myöhemmin molempien ryhmittymien aktivisteista tuli kommunistisen hallituksen vainon uhreja. Frumkin oli poikkeuksellisen menestynyt puhuja, joka sai tuhansia ihmisiä liittymään Bundiin, uskomaan jiddishin arvoon ja hyväksymään ajatuksen sosialidemokratiasta sekä vähemmistöjen oikeuksista. Vuosien 1936–1938 puhdistusten uhrina hän kuoli pidätysleirillä Kazakstanissa, ja vaikka Neuvostoliitto "kunnosti" hänet vuonna 1956, Bund jätti mainitsematta häntä vuonna 1956 alkaneessa kolmiosaisessa kokoelmassaan aktivistien muistoja. ja päättyi vuonna 1968.
ellauri367.html on line 273: Saksan amerikkalainen liitto tai Saksan amerikkalainen liitto (saksa: Amerikadeutscher Bund, Amerikadeutscher Volksbund, AV) oli saksalais-amerikkalainen natsijärjestö, joka perustettiin vuonna 1936 Uuden Saksan ystävien (FONG, saksaksi FDND) seuraajaksi. Järjestö valitsi uuden nimensä korostaakseen amerikkalaista valtakirjaa sen jälkeen, kun lehdistö syytti sitä epäisänmaallisuudesta. Bund sai koostua vain saksalaisista Amerikan kansalaisista. Sen päätavoitteena oli edistää myönteistä näkemystä natsi-Saksasta. Se suunnitteli Amerikan Ansclussia Itävallan mallilla.
ellauri367.html on line 281: 19. maaliskuuta 1936 German American Bund perustettiin New Yorkin Buffalossa New Yorkin ystävien seurantajärjestöksi. Bund valitsi johtajakseen saksalaissyntyisen Amerikan kansalaisen Fritz Julius Kuhnin (Bundesführer). Kuhn oli veteraani, koska hän palveli Baijerin jalkaväessä ensimmäisen maailmansodan aikana ja hän oli myös natsipuolueen Alter Kämpfer (vanha telttailija), jolle myönnettiin Yhdysvaltain kansalaisuus vuonna 1934. Kuhn toimi alun perin tehokkaana johtajana, koska hän pystyi yhdistämään järjestön ja laajentamaan sen jäsenyyttä, mutta myöhemmin hänet alettiin yksinkertaisesti nähdä epäpätevänä huijarina ja valehtelijana.
ellauri367.html on line 284: Kuhn ja muutama muu Bundmen matkusti Berliiniin osallistuakseen vuoden 1936 kesäolympialaisiin lajeina juutalaisten mukilointi ja nyljentä. Eivät päässeet edes pistesijoille.
ellauri372.html on line 192: Vuosina 1930–1936 Kolbe teki sarjan lähetystöitä Itä - Aasiaan. Hän saapui ensin Shanghaihin, Kiinaan kuin Wilho Pylkkänen, mutta ei onnistunut keräämään siellä seuraajia. Seuraavaksi hän muutti Japaniin, missä hän oli vuoteen 1931 mennessä perustanut fransiskaaniluostarin, Montalbano Sono, Nagasakin laitamille.
ellauri378.html on line 106: Vuoden 1936 Moskovan oikeudenkäynnin aikana monet syytetyt olivat juutalaisia. Yhdestä 16 korkean profiilin kommunistien ryhmästä näyttelyoikeudenkäynnissä, Kamenevin ja Zinovjevin lisäksi, juutalaisina esiintyvät nimet kuten Jefim Dreitzer, Isak Reingold, Moissei ja Nathan Lurye sekä Konon Berman-Yurin. Kierretyllä ironialla jotkut näistä bolshevikeista, joilla oli ollut merkittävä rooli muiden teloittamisessa, kuten NKVD:n johtaja Genrikh Yagoda, teloitettiin itse. V sadu jagoda, jagoda, jagoda moja. Solženitsyn arvioi, että johtavissa asemissa olevien juutalaisten osuus tippui joillakin aloilla 50 prosentista 6 prosenttiin.
ellauri386.html on line 573: Euroopassa 1900-luvulla käytyjen kahden suursodan jälkeisen historian valossa Dostojevskin ja Solovjovin pahimmat pelot näyttäisivät toteutuneen, sillä ei ole nähty ortodoksisen maailmankirkon syntyvän ja laajenevan Venäjältä Eurooppaan, vaan jotakin aivan muuta. Eurooppa on puolessa vuosisadassa yhdistynyt Euroopan unioniksi, jättänyt Venäjän ulkopuolelleen ja asteittain laajentunut painaen Venäjää kohti Aasiaa, minne niin monet eurooppalaiset kautta vuosisatojen ovat katsoneet Venäjän kuuluvankin. Kuva Dostojevskin ja Solovjovin painajaisesta täydentyy, kun muistetaan, miten Euroopan yhdentyminen on käynnistynyt. Yksi tärkeä aatteellis-poliittinen sysäys yhdentymiseen lähti roomalaiskatolisesta valtiomieskolmikosta Rober Schuman (Ranskan pääministeri ja ulkoministeri vuosina 1947-1952), Alcide de Gasperi (Italian pääministeri vuosina 1945-1953) ja Konrad Adenauer (Länsi-Saksan liittokansleri vuosina 1949-1963). Näiden kolmen paskakasan yhteistyön perustana oli heille yhteinen kristillisdemokraattinen puoluetausta ja saksan kieli. Sen lisäksi tähän Euroopan yhdentymiskehitykseen ovat merkittävästi vaikuttaneet sodanjälkeiset aatteet ja politiikka Venäjällä. Sosialistisesta Neuvostoliitosta Eurooppa sai yhteisen vihollisen, jonka luoma uhka oli omiaan lähentämään eurooppalaisia valtioita toisiinsa ja tasoittamaan niiden kansallisia tunteita ja eturistiriitoja. EEC:n syntymiseen johtaneen Rooman sopimuksen (1957) luonnostelija belgialainen Paul-Henri Spaak on muistelmissaan The Continuing Battle: Memoirs of a European, 1936-1966 työntänyt monet "Euroopan yhdentymisen isät" korokkeelta väittämällä, että tuo titteli ei kuulu kenellekään muulle kuin Josef Stalinille. Näin todetessaan Spaak tulee ilmaisseeksi myös eurooppalaisten pohjimmaisen tunteen Venäjää kohtaan: pelon ja torjunnan.
ellauri391.html on line 68: 936ca2416e8187c14065cd0cc6%2Fhoover-relief.jpg" height="300px" />
ellauri392.html on line 857: 9369">

Derrida on kuollut, häntä kynsikäämme


ellauri395.html on line 1267: Kenneth Copeland (s. 6. joulukuuta 1936, Lubbock Texas) on jäyhäleukaisesti virnistävä  86-vuotias  kristitty televisioevankelista ja uskonnollisen Kenneth Copeland Ministries (KCM) -organisaation perustaja. Copeland lukeutuu karismaattiseen liikkeeseen. Hän on tunnettu kiistanalaisesta opetuksestaan, jota on myös sanottu menestysteologiaksi. Silver and gold we have plenty, unlike nelisormi Pete. Copeland kääntyi kristinuskoon marraskuussa 1962 ja toimi aluksi Oral Robertsin lentäjänä. Sillä on ollut 3 narttua, (Ivy Bodisock dm. 1955; div. 1958)​, Cynthia Davis (m. 1958; div. 1961) ja Gloria Neece (m. 1963).
ellauri403.html on line 303: Walter (Zeev) Laqueur (s. 26. toukokuuta 1921 Breslaussa ; † 30. syyskuuta 2018 Washington DC: ssä) oli saksalais-juutalaista alkuperää oleva amerikkalainen historioitsija ja toimittaja. Laqueur muisti hänen kotikaupunkinsa yllä leijuvan Graf Zeppelin -ilmalaivan ja vuoden 1930 Reichstag-vaalit, joista kansallissosialistit nousivat toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Vuonna 1935 tai 1936 hän ymmärsi vanhempiensa rohkaisemana tarpeen lähteä maasta. Hän saapui Jerusalemiin Palestiinaan Triesten kautta marraskuussa 1938. Samaan aikaan toisaalla loput porukoista paloi Hitlerin uunissa piparkakkuina. Laqueur aloitti kibbutsien kiertueen pääasiassa Jordanin laaksossa ja Jezreelin tasangolla. Israelissa yleinen suuntaus on siirtynyt pois kibbutsin ihanteista - mutta ei parempaan suuntaan. Ehkä kibbutsikokeilu jää ihmiskunnan aikakirjoihin vain utopistisena välipalana, jolla on paikallinen merkitys.
ellauri409.html on line 226: Tommy opetteli Kiplingin Danny Deeverin ulkoa jo koulupoikana. Samanlainen kylmiö kuin äitinsä. On ilmeistä että Eliotit oli narsisseja koko porukka, alapartaisesta lähetyssaarnaajasta alkaen tuplatyrä Tomiin saakka. Tyra tyrä mörk mörk. Siihen se sarja taisi sitten päättyä, Tomilla ei ollut jälkeläisiä. Runo on balladi joka kuvaa brittisotilaan teloittamista Intiassa murhasta. Hänen rykmenttinsä katsoo hänen teloitustaan paraatimuodostelmassa, ja runo koostuu kommenteista, joita he vaihtavat nähdessään hänet hirtettynä. Runoilija TS Eliot kutsui runoa "teknisesti (samoin kuin sisällöltään) merkittäväksi" pitäen sitä yhtenä Kiplingin parhaista balladeista. Hän sisällytti runon vuoden 1941 kokoelmaansa A Choice of Kipling´s Verse ja tarjosi runon analyysin johdannossa. Eliot kuvaili runon "raskasta rytmiä ja askelvaihdosta" sekä teknisesti että sisällöltään merkittäväksi. Hän päätteli, että Danny Deever oli "kasarmihuoneballadi, joka saavuttaa jotenkin runouden intensiivisyyden". Sekä Yeats että Eliot kirjoittivat pian Kiplingin kuoleman jälkeen, vuosina 1936 ja 1941, jolloin kriittinen mielipide hänen runoistaan ​​oli alhaalla; molemmat kuitenkin antoivat Danny Deeverille hommiota merkittävänä teoksena. Keskusteltuaan tästä matalasta kriittisestä mielipiteestä vuoden 1942 esseessä George Orwell kuvaili Danny Deeveria esimerkkinä Kiplingistä "pahimmillaan ja myös hänen törkeimmillään... melkein häpeällisenä nautintona, kuten halpojen makeisten maku, joita jotkut ihmiset salaa popsivat keski-iässä". Hän koki työn olevan esimerkki siitä, mitä hän kuvaili "hyväksi huonoksi runoudeksi"; säe, joka on pohjimmiltaan mautonta, mutta kuitenkin kiistatta viettelevä ja "merkki älyllisen ja turveloisen ihmisen emotionaalisesta päällekkäisyydestä".
ellauri419.html on line 164: Cioranin kirjailijanuran alkukaudelta ja kirjeenvaihdosta löytyy paljon äärioikeistolaisuutta myötäileviä ajatuksia. Muun muassa Cioranin vuonna 1936 ilmestynyt teos Schimbarea la față a României sisälsi muukalaisvastaisia ja antisemitistisiä ajatuksia sekä totalitaristisen valtiojärjestelmän ihannointia. Cioran poistatti kaikkein juutalaisvastaisimmat kohdat kirjan ranskankielisestä laitoksesta 1990-luvulla. Berliinissä 1933–1935 Cioran oli kiinnostunut natsihallinnon toimista ja kirjoitti romanialaiseen Vremea-lehteen kolumnin, jossa hän puhui ihailevaan sävyyn muun muassa Adolf Hitleristä ja pitkien puukkojen yöstä. Hän suhtautui ihailevasti myös Italian fasistiseen liikkeeseen.
xxx/ellauri027.html on line 26: Sir Michael Smurfit, KBE (born 7 August 1936), is an English-born Irish businessman. In the "2010 Irish Independent Rich List" he was listed at 25th with a €368 million personal fortune.
xxx/ellauri059.html on line 283: - En halua jäädä jumittamaan paikoilleni. Kuten 9366987398" data-nimi="Hobbes Thomas">Thomas Hobbes sanoi, liikkeen loppuminen on sama kuin kuolema.
xxx/ellauri068.html on line 93: In a different account, according to the Kazakh journalist Erbol Kurnmanbaev, Zhambyl was an akyn of his clan, but until 1936 was relatively unknown. In that year, a young talented poet Abilda Tazhibaev "discovered" Zhambyl. He was directed to do this by the First Secretary of the Communist Party of Kazakhstan, Levon Mirzoyan, who wanted to find an akyn similar to Suleiman Stalsky, the Dagestani poet. Tazhibaev then published the poem "My Country", under Jambyl's name. It was translated into Russian by the poet Pavel Kuznetsov, published in the newspaper "Pravda" and was a success. After that, a group of his "secretaries" - the young Kazakh poets worked under Jambyl's name. In 1941-1943, they were joined by the Russian poet Mark Tarlovsky.
xxx/ellauri068.html on line 259: 936">

Martti Rautasia


xxx/ellauri075.html on line 163: The results of this tendency are seen in his work Kierkegaard and Existential Philosophy: Vox Clamantis in Deserto, published in 1936, a fundamental work of Christian existentialism.
xxx/ellauri076.html on line 409: 936849_Medium.jpg" height="200px" />
xxx/ellauri081.html on line 309: Maurice Le Noblet Duplessis QC (French pronunciation: ​[dyplɛsi]; 20 April 1890 – 7 September 1959) served as the 16th Premier of the Canadian province of Quebec from 1936 to 1939 and 1944 to 1959.
xxx/ellauri116.html on line 287: Jorge Mario Pedro Vargas Llosa, Vargas Llosan markiisi (s. 28. maaliskuuta 1936 Arequipa, Peru) on perulainen kirjailija ja poliitikko. Hän on Latinalaisen Amerikan merkittävimpiä vielä eläviä kirjailijoita. Hänet on myös usein mainittu yhdeksi vaikutusvaltaisimmista Latinalaisen Amerikan intellektuelleista. Tuotannossaan hän on käsitellyt Latinalaisen Amerikan yhteiskunnallisia ja poliittisia ongelmia. Hän on Espanjan kuninkaallisen akatemian jäsen. Hän on vallan hiivatin kiinnostunut vallasta.
xxx/ellauri116.html on line 289: Mario Vargas Llosa was born to a middle-class family on March 28, 1936, in the southern Peruvian provincial city of Arequipa. He was the only child of Ernesto Vargas Maldonado (= lahjaton) and Dora Llosa Urethra (the former a radio operator in an aviation company, the latter the daughter of an old criollo family), who separated a few months before his birth. Shortly after Mario's birth, his father revealed that he was having an affair with a German woman; consequently, Mario has two younger half-brothers: Enrique and Ernesto Vargas.
xxx/ellauri128.html on line 172: Kolmas "Hyvää yötä", toim. Väinö Hämeen-Anttila, Hämeenlinna: Karisto 1936
xxx/ellauri128.html on line 446: Douglas Francis Jerrold (Scarborough 3 August 1893 - 1964) was a British journalist and publisher. As editor of The English Review from 1931 to 1935, he was a vocal supporter of fascism in Italy and of Francoist Spain.He was personally involved in the events of July 1936 when two British intelligence agents piloted an aircraft from the Canary Islands to Spanish Morocco, taking General ... Jerrold´s figure was small and spare, and in later years bowed almost to deformity. His features were strongly marked and expressive, from the thin humorous lips to the keen blue eyes, gleaming from beneath the shaggy eyebrows. He was brisk and active, with the careless bluffness of a sailor. Briljantti vittupää.
xxx/ellauri128.html on line 607: Agnostique élevé dans le protestantisme, Jacques Maritain se convertit à la foi catholique en 1906 et cette religion a profondément imprégné sa philosophie. Après une phase anti-moderniste, où il était proche de l´Action française, sans y adhérer, il s´en éloigna et finit par accepter la démocratie et la laïcité (Humanisme intégral, 1936). Son œuvre fut liée de près à l´éclosion de la démocratie chrétienne, malgré les réserves de Maritain lui-même à propos de son organisation concrète.
xxx/ellauri128.html on line 621: Markku Juhani Lahtela (1. elokuuta 1936 Kemijärvi – 31. heinäkuuta 1980 Nummi) oli suomalainen kirjailija. Hänet tunnettiin radikaaleista yhteiskunnallisista kannanotoista, sillä hän oli humanististen tieteiden kandidaatti (Helsingin yliopisto 1963). Lahtela suomensi teoksia, joista keskusteltiin 1960-luvulla paljon, muun muassa A. S. Neillin teoksen Summerhill, joka oli niin sanotun vapaan kasvatuksen perusteos, sekä yhden beat-kirjallisuuden tunnetuimmista teoksista, Jack Kerouacin Matkalla. Keväällä 1967 Lahtela herätti huomiota polttaessaan julkisesti sotilaspassinsa Helsingissä Esplanadin puistossa Kalevi Seilosen, Ilpo Saunion ja Tauno Tuomivaaran kanssa. Miehet kärähtivät ja Mara tuomittiin sakkoihin. Lahtelan isä oli kansanedustaja ja ministeri Olavi Lahtela, äiti kirjailija Kyllikki Kallas ja isänisä kansanedustaja Matti Lahtela. SDP:n poliitikko Mikael Jungner on hänen sisarenpoikansa. Lahtela kärsi alkoholismista. Hän teki itsemurhan pyssyllä vuonna 1980. Taisi olla aihetta. Markku Lahtelan kirja "Se" (1966) oli "huikea".
xxx/ellauri137.html on line 412: — George Dillon, Flowers of Evil (NY: Harper and Brothers, 1936)
The Balcony

xxx/ellauri139.html on line 157: Yxien muiden kaa hän perusti 1936 Collège de Sociologien, jonka tarkoituksena oli paljastaa erilaisia pyhyyden muotoja. Pyllistää erilaisia pahuuden muotoja.
xxx/ellauri148.html on line 310: #sannikka

— Sanoo Arto Satonen (@artosatonen) 936427424432136?ref_src=twsrc%5Etfw">November 20, 2021
xxx/ellauri157.html on line 343: Scholem’s first marriage to Escha Burchhardt was on the rocks by the early 1930s. Not only was he imagining himself in love with Kitty Steinschneider (there is no evidence that she reciprocated), but he was also pursuing a relationship with his student, Fania Freud (they married in 1936). His diaries betray a sense of emotional chaos, as he wrote to his friend, Walter Benjamin, explaining to Benjamin why he could not host him in Jerusalem. He also wrote to Benjamin that he was struggling with questions of good and evil and whether an evil person could also be just. While he doesn’t say whether these questions were purely theoretical or not, it is striking that such ruminations came at exactly the time when his personal life was in turmoil.
xxx/ellauri157.html on line 510: The Nazis, who discounted Hesse as merely a “victim of Jewish psychoanalysis,” blamed it all on Freud. In the April 1936 issue of Die Neue Litteratur, Will Vesper, employing predictable anti-Semitic tropes, characterized Hesse as a traitor and held him up as a classic example of Jewry’s sinister influence in general and of the insidious poisoning of the German soul by Freud’s psychoanalysis in particular:
xxx/ellauri157.html on line 598: In einem weiteren Brief vom 17. November 1936 gesteht Herr Dr. Binschwanger nach der Lektüre von Bubers „Die Frage an den Einzelnen“ seine philosophische Nähe zu Buber: „Ich vermag nicht nur überall mit Ihnen zu gehen, sondern sehe in Ihnen auch einen Bundesgenossen nicht nur gegen Kierkegaard, sondern auch gegen Heidegger, dem ich methodisch zwar aufs tiefste verpflichtet bin, dessen Daseinsauffassung (Dasein für den Führer) doch noch ganz auf der Linie Kierkegaards liegt“.
xxx/ellauri176.html on line 876: He and his chum Tyndall were charged under the Public Order Act 1936 with attempting to set up a paramilitary force called the Spearhead, which was modelled on the SA of Nazi Germany. Undercover police observed Jordan leading the group in hilarious military manoeuvres. He was sentenced to a crushing nine months' imprisonment in October 1962. He was nominated World Fuhrer with Rockwell as his Göring.
xxx/ellauri179.html on line 831: Rudyard Kipling (1865–1936). Verse: 1885–1918. 1922.
xxx/ellauri199.html on line 92:
Amphitrite on 1936 Australian stamp commemorating completion of submarine telephone cable to Tasmania

xxx/ellauri199.html on line 1070: In the summer of 1936, Theodor Geisel was on a ship from Europe to New York when he started scribbling silly rhymes on the ship’s stationery to entertain himself during a storm: “And this is a story that no one can beat. I saw it all happen on Mulberry Street.”
xxx/ellauri202.html on line 42: Šolohov liittyi kommunistiseen puolueeseen 1922 ja pysyi sille uskollisena koko uransa. Hän oli Neuvostoliiton kirjailijaliiton toimielimissä vuodesta 1934 ja vuodesta 1936 maan korkeimman neuvoston jäsen. Hän seurasi Nikita Hruštšovia presidenttinaä 1959 ja valittiin keskuskomiteaan 1961. Hänestä tuli tiedeakatemian jäsen 1939. Hän oli kaksinkertaisen sosialistisen työn sankari ja palkittiin sekä Leninin että Stalinin palkinnolla Trotskin palkinnon ja Nobelin lisäksi. Tätä virhettä Ruozin olympiakomitea sittemmi katkerasti katui.
xxx/ellauri202.html on line 167: Eine voineet protestantteina oikein peukuttaa katolista kirkkoakaan. No oliko tollanen ateismi sitten parempi? Ilmeisesti "Kesä" oli ruotsalaisista paras tuotantokausi. Mulleio sitä, se sijoittuu vuoteen 1914 eli on just niitä suomentamattomia osia. Hän julkaisi nää kaksi nidettä vuosina 1936 ja 1940. Nämä viimeiset osat, jotka yhdessä ovat pidempiä kuin kuusi edellistä yhteensä, kirjoitettiin 1930-luvun Euroopan hämärtyvän kansainvälisen tilanteen varjossa, keskittyvät poliittiseen ja historialliseen tilanteeseen, joka johti ensimmäisen maailmansodan puhkeamiseen ja tuo tarinan vuoteen 1918.
xxx/ellauri202.html on line 204: Le cycle se compose de huit romans : Le Cahier gris (1922), Le Pénitencier (1922), La Belle Saison (1923), La Consultation (1928), La Sorellina (1928), La Mort du Père (1929), L'Été 1914 (1936) et Épilogue (1940).
xxx/ellauri202.html on line 391: The historian Ian Kershaw also pointed out in his 1998 book Hitler 1889-1936: Hubris that the figure who was allegedly Hitler’s father — the son of the Frankenreiter family — would have been just 10 years old when Alois was born. So clearly, the history of that family doesn’t hold water.
xxx/ellauri208.html on line 644: Att syndens blåa nagel. Helsingfors: Akademiska bokhandeln (distr.). 1936.
xxx/ellauri215.html on line 294: Anna Gullichsen (s. 1956), lastenkirjailija, Kristian Gullichsenin tytär Alvar Gullichsen (s. 1961), Kristian Gullichsenin poika, taiteilija, tunnetaan Bonk Business Inc. -yhtiöstään Johan Gullichsen (s. 1936), Harry ja Maire Gullichsenin poika, Teknillisen korkeakoulun selluloosatekniikan professori, A. Ahlström Osakeyhtiön ja Ahlstrom Oyj:n hallitusten puheenjohtaja, Palikaisten kartanon isäntä.
xxx/ellauri218.html on line 87: Don DeLillo (s. 20. marraskuuta 1936 Bronx, New York, New York, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen kirjailija. Hän käsittelee teoksissaan kulttuurisia traumoja ja kuvaa niissä amerikkalaista elämää vuosituhannen vaihteen molemmin puolin 1970-luvulta alkaen V. 1992 se oli aivan oikein 57-vuotias. Ei pigment ole tehty sianihrasta, Lillo hölmöpää! Iloiset taideopiskelijat tietää tuoretta pillua! Sinne siis! He currently lives outside of New York City. Mitä enemmän Lilloa alkoi inhottaa koota liian takaa ääntävä ja homssuinen taideopiskelija, sitä pakottavampi tarve sille tuli päästä heti ko. mirkun pöxyihin. Mixi näin? No kaise on misogyyni, äidin poika kuten monet muutkin sellaiset, esim. 3v vanhempi syöpään menehtynyt Philip Roth. Jättämällä lastin nuijapäitä mirkun lörppävittuun se voisi tavallaan ikäänkuin päihittää sen. No se jäi suunnitelman asteelle, Lollo ei halunnut olla uskoton Klaara Kotkolle.
xxx/ellauri227.html on line 277: 9365_n.jpg" />
xxx/ellauri228.html on line 574: Charlie Parsons (baseball) (1863–1936), Major League Baseball pitcher
xxx/ellauri231.html on line 411: Vuosina 1925–1926 Kirotut päivät ( Окаянные дни ) alkoi ilmestyä Buninin päiväkirja vuosilta 1918–1920 Pariisissa sijaitsevassa Vozrozhdenye - sanomalehdessä (sen lopullinen versio julkaisi Petropolis vuonna 1936). 2000-luvun Bunin-tutkijan Thomas Gaiton Marullon mukaan Kirotut päivät, yksi harvoista Venäjän vallankumouksen ja sisällissodan ajoilta säilytetyistä bolshevikkien vastaisista päiväkirjoista, yhdisti "venäläisen 1800-luvun antiutopistisen kirjoittamisen vastine kahdeskymmenes" ja "kivulias poliittisten ja yhteiskunnallisten utopioiden paljastaminen... julisti George Orwellin ja Aldous Huxleyn antiutopistista kirjoitusta. Bunin ja Zamyatin ymmärsivät oikein, että Neuvostoliiton kokeilu oli tarkoitettu itsensä tuhoamiseen", Marullo kirjoitti vahingoniloisena Njeuvostoliiton kaaduttua.
xxx/ellauri232.html on line 133: Payne menar att Griffins definition saknar centrala element som måste ingå i en fascismdefinition, exempelvis våldsanvändningen och den paramilitära organisationsformen. Griffins definition av fascismen är närmast godmodig, ja oförarglig. Den är heller inte konsensuell i vetenskapen. Det är bara något han påstår. Att han tas upp i detta sammanhang beror på att han i Sverige fått en särskilt aktualitet genom sin lärjunge Henrik Arnstad, som under hänvisning till Griffin hävdat att Sverigedemokraterna är ett fascistiskt parti. Genom att statsminister Stefan Löfven i ett pressat ögonblick påstod att Sverigedemokraterna var ett fascistiskt parti och hänvisade till Arnstad, har denna tolkning fått ett slags officiell sanktion. Fascismen i Sverige som under mellankrigstiden inte lyckades komma över 1 procent-nivån i valet 1936 skulle nu samla nära 13 procent av den svenska valmanskåren? Well NSDAP got 1/3 of the vote on 1932. In 1933 they got 9/10, being the only option left.
xxx/ellauri237.html on line 61: Konttinen ryhtyi kirjailijaksi vuonna 1936 ja oli fasistisen Suomen suosituimpia lasten- ja nuortenkirjailijoita. Erityisen suosittu oli hänen uskonnollissävyinen Marketta-kirjasarjansa, joka kertoi renkvistiläisestä karjalaistytöstä ja tämän perheestä. Sarja oli syvältä perseestä, kuten kohta saatte kokea. Topelius-palkinnoilla tai kunniamaininnoilla hänet palkittiin joka vuosi vuosina 1947-1951 ja kerran vielä vuonna 1958. Sekin todistaa jo jotakin.
xxx/ellauri250.html on line 230: 9362d900eab9b3d" width="30%" />
xxx/ellauri252.html on line 125: Hannu Sulo Salama (s. 4. lokakuuta 1936 Kouvola) on suomalainen, työväenluokkaisista aiheistaan tunnettu kirjailija. Lapsuutensa hän vietti suurelta osin Tampereen seudulla Pispalassa ja asuu nykyään Helsingin Vuosaaressa.
xxx/ellauri252.html on line 234: Darth Salama (s. 4. lokakuuta 1936, oikealta nimeltään Harri Salminen) oli tunnettu sith-lordi ja 60-luvun juhannustanssilavojen halutuin poikamies. Salaman perimmäisenä tehtävänä oli suomalaisen modernistisen proosan täydellinen tuhoaminen sith-neuvoston ohjeiden mukaan. Salama epäonnistui operaatiossa surkeasti. Jopa niin surkeasti, että kului yli 40 vuotta ennen kuin sithit uskalsivat lähettää seuraavan oppilaansa, Heli Laaksosen tuhoamaan suomalaista runoutta.
xxx/ellauri252.html on line 547: 9369028ba4b43e180.jpg" />
xxx/ellauri261.html on line 227: Burden received only a two-year scholarship offered to women to attend the University of Chicago where she studsed frequently under Thornton Wilder and graduated in 1936. She and her husband David were married from 1940 to 1949. After the dissolution of their marriage, Jean met Alan Watts and they had a "four year, tumultuous love affair". Though ending badly, the union inspired Watts to call Jean in his autobiography (p. 297) an "important influence". Jean used Alan´s calligraphy and a quote from him (有水皆含月 : All the waters contain the moon) in her last major work, Taking Light from Each Other. She called him "one of the most fascinating men I have ever met, except Thornton was Wilder".
xxx/ellauri273.html on line 305: Václav Havel (5. lokakuuta 1936 Praha, Tšekkoslovakia – 18. joulukuuta 2011 Hrádeček, Tšekki) oli tšekkiläinen kirjailija ja poliitikko. Hän oli Tšekkoslovakian viimeinen ja Tšekin tasavallan ensimmäinen presidentti. Vaclav Havel syntyi Prahassa. Neuvostoliiton tukeman kommunistien vallankaappauksen jälkeen 1948 Havelin perhe joutui vaikeuksiin, koska vanhempia pidettiin rikkaina kapitalisteina, ja Václavin oli vaikea jatkaa opintojaan peruskoulun jälkeen. (No jatkoiko vai löikö lössixi? Veikkaan jälkimmäistä.)
xxx/ellauri287.html on line 494: Peläten, että lisääntynyt juutalaisten maahanmuutto Palestiinaan vahingoittaisi arabien asemaa alueella, mufti järjesti veriset mellakat juutalaisten siirtokuntia vastaan ​​vuosina 1929 ja 1936.
xxx/ellauri287.html on line 495: Britit erottivat Muftin tehtävästään vuoden 1936 mellakoiden jälkeen. Tuettuaan akselia kannattavaa kapinaa Irakissa, hän pakeni Berliiniin vuonna 1941, missä hänelle maksettiin Britannian vastaisten radiolähetysten tekemisestä Lähi-itään saadakseen tukea Saksalle mm. Muslimit ja kehottavat arabeja hyökkäämään liittoutuneiden joukkoja vastaan ​​ja tappamaan juutalaisia. Historioitsija Benny Morrisin mukaan "Hän kierteli myös Jugoslaviassa värvätäkseen muslimeja Saksan SS: ään ja Wehrmachtiin ja kirjoitti kirjeitä useille eurooppalaisille johtajille ja kehotti heitä kieltäytymään.juutalaisia ​​jättämästä maansa (täten ehkä epäsuorasti myötävaikuttaen heidän kuolemaansa holokaustissa).
xxx/ellauri291.html on line 387: Espanjan sisällissota 1936-1939
xxx/ellauri291.html on line 389: Arabien kapina Palestiinassa 1936-1939
xxx/ellauri295.html on line 458: Martti Kalevi Joenpolvi (s. 19. huhtikuuta 1936 Käkisalmi) oli ja on suomalainen kirjailija, joka asuu Nokialla. Hänet tunnetaan erityisesti novellistina. Esikoisteos ”Kevään kuusi päivää” ilmestyi 1959.
xxx/ellauri298.html on line 351: Reichin haamutyö auttoi Anna Freudin The Ego and the Mechanisms of Defense (1936) -teoksen kehitystä ja hänen ajatuksensa lihaspanssarista – persoonallisuuden ilmentymisestä kehon liiketavassa – muokkasi innovaatioita, kuten kehon psykoterapiaa, Gestaltterapia, bioenergeettinen analyysi ja primaaliterapia. Hänen kirjoituksensa vaikutti älymystön sukupuolielämään; hän loi ilmauksen "seksuaalinen vallankumous" ja erään historioitsijan mukaan toimi kätilönä.
xxx/ellauri303.html on line 123: Genrih Grigorjevitš Jagoda (ven. Ге‌нрих Григо‌рьевич Яго‌да; 1891 Rybinsk – 15. maaliskuuta 1938 Moskova, alun perin Enon Geršonovitš Jehuda) oli Neuvostoliiton salaisen poliisin NKVD:n päällikkö vuosina 1934–1936. Jagoda oli syntyperältään juutalainen. 1936 Jagoda oli salaisen poliisin riveissä järjestämässä pakkotyöläiset tekemään Vienanmeren–Itämeren kanavaa. Häntä on syytetty kirjailija Maksim Gorkin murhaamisesta myrkyttämällä vuonna 1936. Hän valvoi Moskovan ensimmäistä suurta näytösoikeudenkäyntiä, jossa Lev Kamenev ja Grigori Zinovjev tuomittiin kuolemaan. Tämä oli käännekohta Stalinin vainoissa, koska sen jälkeen pakkotyöleirit laajenivat GULAG-järjestelmäksi. Jagoda joutui itsekin pian Stalinin epäsuosioon, ja menetti paikkansa 16. syyskuuta 1936 Nikolai Ježoville, joka johti pääosan Stalinin suuresta puhdistuksesta. Jagoda tuomittiin ja teloitettiin aivan ansiosta 1938.
xxx/ellauri303.html on line 125: Nikolai Ivanovitš Ježov (ven. Никола‌й Ива‌нович Ежо‌в, 1. toukokuuta 1895 – 4. helmikuuta 1940) oli Neuvostoliiton salaisen poliisin NKVD:n johtaja suuren puhdistuksen aikana 1936–1938.
xxx/ellauri303.html on line 126: Virallisten asiakirjojen mukaan Ježov oli syntynyt Pietarissa. Joidenkin asiakirjojen mukaan hän oli kotoisin Marijampolėsta. Kirjeessään "Vanhan bolsevikin kirje" (1936) Boris Nikolaevski kuvailee Ježovia tavalla, jonka perusteella Ježovilla oli todennäköisesti luonnevika. Stephen F. Cohenin mukaan Ježov oli pienikokoinen, biseksuaali ja huumeriippuvainen fanaatikko. Ei kuitenkaan juutalainen nähtävästi.
xxx/ellauri303.html on line 128: Ježov oli uskollinen Josif Stalinin kannattaja. Vuonna 1935 hän esitti ajatuksen, että poliittisen opposition salliminen johtaa väistämättä väkivaltaan ja terrorismiin ja oli siksi kukistettava. Siitä tuli Stalinin puhdistusten ideologinen perusta. Ježov nimitettiin 1936 sisäasiain kansankomissaariksi NKVD:n johtoon. Tässä ominaisuudessa hän johti terrorikampanjaa. Ježovin aikana vangittiin tai teloitettiin noin puolet Neuvostoliiton poliittisista ja sotilasjohtajista, lisäksi sadattuhannet muut, joita epäiltiin epälojaaliudesta tai taloudellisesta sabotaasista.
xxx/ellauri307.html on line 357: Lurmel-kadun hostellissa järjestettiin Pyhän Jumalansynnyttäjän esirukouskirkko ja psalmistikurssit sekä talvesta 1936-1937 lähetyssaarnaajien kursseja. 27. syyskuuta 1935 nunna Marian aloitteesta perustettiin hyväntekeväisyys-, kulttuuri- ja koulutusyhdistys "Ortodoksinen asia", johon kuuluivat Nikolai Berdjajev, Sergei Bulgakov, Georgi Fedotov, ja Konstantin Mochulsky. Konsta oli Doston virallinen elämäkerturi. Georgy Petrovich Fedotov oli venäläinen uskonnollinen filosofi, historioitsija, esseisti, monien ortodoksista kulttuuria koskevien kirjojen kirjoittaja, jota jotkut pitävät venäläisen "teologisen kulturologian" perustajana, whatever that may be. Sergei Nikolajevitš Bulgakov oli venäläinen ortodoksinen teologi, pappi, filosofi ja taloustieteilijä. Ortodoksinen kirjailija ja tutkija David Bentley Hart on sanonut, että Bulgakov oli "1900-luvun suurin systemaattinen teologi". Sergei oli myös iso takinkääntäjä idealismista marxismiin ja takaisin. Isä Sergeillä ja äiti Marialla ei ollut yhteisiä jälkeläisiä vaikka asioivat usein pussauskopissa.
xxx/ellauri307.html on line 359: Heinäkuussa 1935 Marian (Skobtsova) Gayanan niminen vanhin tytär lähti Neuvostoliittoon ja kuoli yhtäkkiä Moskovassa 30. heinäkuuta 1936 oletettavasti lavantautiin, ja hänet haudattiin Preobrazhensky- hautausmaalle . Gayanan aviomies oli George Melia (avioliitto antoi hänelle mahdollisuuden lähteä Neuvostoliittoon).
xxx/ellauri307.html on line 361: Vuonna 1936 nunna Maria valittiin RSHD:n neuvoston jäseneksi. Rue Lurmelilla on uskonnollinen ja filosofinen akatemia, jota johtaa Berdjajev. Siellä pidetään kokouksia, joissa käsitellään ajankohtaisia nykyaiheita ("Venäläinen ajattelu ja rasismi", 1938, "Sota ja eskatologia", 1940). Nunna Maria piti jatkuvasti esityksiä, julkaisi teologisia ja jyrkästi taantumuxellisia yhteiskunnallisia artikkeleita, ja Aleksanteri Blokin kuoleman 15-vuotispäivänä hän julkaisi Sovremennye Zapiski -lehdessä muistoesseen "Tapaukset Blokin kanssa". Huolimatta uskomattomasta työstä, hän omisti paljon aikaa runoudelle - vuonna 1937 Berliinissä hänen kokoelmansa "Runot" julkaistiin, 1930-luvun lopulla - 1940-luvun alussa hän kirjoitti runo-mysteerinäytelmiä "Anna", "Seitsemällä kuppia" ja vuonna 1942 - "Sotilaat". Hänestä tuli Venäjän mielisairaiden savustuskomitean jäsen, hän vieraili psykiatrisissa sairaaloissa.
xxx/ellauri314.html on line 104: Eugene Gladstone O’Neill (16. lokakuuta 1888 New York, Yhdysvallat – 27. marraskuuta 1953 Boston, Yhdysvallat) oli toinen yhdysvaltalainen näytelmäkirjailija. O’Neill toi Anton Tšehovin, Henrik Ibsenin ja August Strindbergin edustaman dramaattisen realismin amerikkalaiseen näytelmäkirjallisuuteen. Heti ensimmäinen O’Neillin näytelmä, Taivaanrannan tuolla puolen (Beyond the Horizon, 1920), voitti näyttämötaiteen Pulitzer-palkinnon. Hän sai kaksi muuta Pulitzeria näytelmistään Agatha Christie (1922) ja Strange Interlude (1928). Hänelle myönnettiin kirjallisuuden Nobel-palkinto vuonna 1936.
xxx/ellauri314.html on line 128: Neillin elinaikana erityisesti ruotsalaiset olivat jostain syystä ihastuneet hänen tuotantoonsa, josta syystä hän saikin Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1936. Niinpä näytelmän maailmanensi-ilta tapahtui 2. helmikuuta 1956 Tukholman Dramatenissa, ruotsiksi nimellä Lång dags färd mot natt. Sen ohjasi Bengt Morot, ja rooleissa nähtiin Carl Larsson (James Tyrone), Inga Dagblad (Mary Tyrone), Olof Palme (James Tyrone, Jr.), Jali Kulli (Edmund Tyrone) ja Hanna Westerlund (Cathleen). Vuonna 1988 näytelmä tuli uudelleen Dramatenin ohjelmistoon Ingmar Bergmanin ohjaamana; Jali Kulli oli nyt siiltynyt nuolemman pojan loolista isän looliin, painoi jallua ja haki auton lattialta mulkkua.
xxx/ellauri319.html on line 84: Unkarilais-juutalainen toimittaja Franz Szell, joka ilmeisesti asui Tilsitissä, Preussissa, Saksassa, vietti vuoden ajan syöden juustoa ja tutkien Latvian ja Viron arkistoista ennen kuin julkaisi vuonna 1936 avoimen kirjeen, josta oli kopiot Hermann Göringille, Joseph Goebbelsille, ulkoministeri Konstantin von Neurathille ym ym, syyttäen Rosenbergiä siitä, ettei hänen suonissaan virtaa "pisaraakaan saksalaista verta". Szell kirjoitti, että Rosenbergin esi-isien joukossa oli vain "latvialaisia, juutalaisia, mongoleja ja ranskalaisia". Liettuan viranomaiset karkottivat Szellin avoimen kirjeensä seurauksena 15. syyskuuta 1936. Hänen väitteensä toistettiin Vatikaanin L'Osservatore Romanon 15. syyskuuta 1937 ilmestyneessä numerossa. Alfred Rosenberg oli todellakin baltisaksalaista, ranskalaista ja luultavasti myös viro- ja latvialaista syntyperää, mutta juutalaista syntyperää ei kovasta pöyhinnästä huolimatta löydetty.
xxx/ellauri337.html on line 117: Als Kind kommt Leni mit den Lehrmethoden in der Konfessionsschule nicht zurecht. Ihr Aussehen rettet sie jedoch durch die Schulzeit: Als „deutschestes Mädel“ der Schule kann man sie schlecht auf die Hilfsschule verweisen. Verwiesen wird hingegen Margret Schlömer. Trotz der kurzen gemeinsamen Schulzeit hat Leni in ihr eine Freundin fürs Leben. Leni ist so sinnlich, dass sie alles als erotische Erfahrung erlebt. Mit 16 Jahren hat sie ihren ersten Orgasmus allein im Heidekraut, weshalb ihr auch die jungfräuliche Geburt durchaus logisch vorkommt. Bei den Nonnen hat es ein solches Mädchen naturgemäß schwer. Dennoch gerät Leni im Mädchenpensionat in die richtigen Hände, nämlich in die von Schwester Rahel, genannt Haruspica (Vogelleserin). Die hochgebildete Ordensfrau ist jüdischer Herkunft. Seit ihr 1936 die Lehrerlaubnis entzogen wurde, erfüllt sie pädagogische und ärztliche Funktionen und inspiziert unter anderem täglich die Beschneidung der Mädchen. Vor den Nazis versteckt der Orden sie in einem Dachstübchen. Schwester Rahel stirbt 1942, ausgehungert und verwahrlost. Der Verfasser will mehr erfahren, doch die anderen Klosterfrauen geben nichts preis.
xxx/ellauri356.html on line 477: 2. elokuuta 1967 Kristeva meni naimisiin kirjailija Philippe Sollersin kanssa, os. Joyaux (1936-2023). Hänen kirjoituksiaan ja lähestymistapaansa kieleen tarkasteli ja ylisti ranskalainen kriitikko Roland Barthes tynkäkirjassaan Sollers écrivain.
xxx/ellauri363.html on line 329: bräcklige) lisäksi ”heikkopäiset” (hufvudsvage) omana ryhmänään. Seili jatkoi kroonikkopotilaiden huoltolaitoksena 1900-luvulle saakka. Viimeinen hoitoon lunastettu potilas kuoli Seilin saarella vuonna 1936. Nyze on yliopiston kokoustilana.
xxx/ellauri363.html on line 429: lisäsi potilaiden karkailunhalua, mikä puolestaan aiheutti levottomuutta. 1930-luvulla karkailuhaluisten vankipotilaiden vapautta liikkua piha-alueella rajoitettiin ja ulkoilu rajattiin kävelyaitaukseen (hundhage). Vuonna 1936 muuria korotettiin kaivamalla pihan puolelle oja.
xxx/ellauri366.html on line 216: 936ea4babd4a00e68db64f97" width="70%" />
xxx/ellauri376.html on line 62: Hannu Salama was born 1936 in Kouvola, Kymenlaakso region in Southern Finland. Figures. He spent his childhood in the Pispala district of the city of Tampere, in a traditional working-class area with working class politics and culture. Following in the footsteps of his father, Salama first worked as an electrician and a farm hand. Tollaset kynäilijät on ihmisinä aivan perseenreijästä.
xxx/ellauri414.html on line 191: 9368,c_fill,g_faces,h_510,w_767/dpr_2.0/q_auto:eco/f_auto/fl_lossy/v1730193851/39-13708946720a943a130a" width="90%" />
229