ellauri002.html on line 974: 93474" data-nimi="Led Zeppelin">Led Zeppelin: I-III 1969-70
ellauri016.html on line 160: Tutun kirjahyllystä löytyneessä Vallaton Waltari-kokoelmassa sattui olemaan myös Mikan v. 1934 kirjoittama runo Jobin mukaan. Vallatonta siinä on enintään jumalalle suunnattu sopimaton iänensävy. Asiasisältö on sama kuin Jobilla: mikä sua vaivaa kun riehut noin, mitä pahaa mä oon sulle muka tehnyt. Waltarista on pahinta, että toivo elää vaikka muuten on kuin mato koukussa. Mulla ei ole valittamista, kun en elättele turhaa toivoa.
ellauri023.html on line 640: Aarne (1930) oli jo ylimääräinen henkilökohtainen esteetikko 1968, kun Antti Eskolan (1934) hengenheimolaiset heilui vanhalla ja pani neitosia pianon kannella. Silti Antista tuli jumalinen, Arskasta ei. Sosiaalisuus taitaa olla määräävämpi tekijä kuin vakaumus. Turvenuijan aaluvia molemmat. Eskola on vieläpä Urjalan poikia, Arska salamieli savon poika syntyi Liexassa. Siellä päin me kerran oltiin kesämökillä, kun pojat oli pieniä.
ellauri024.html on line 387: Vihdoinkin päästiin yliopistoon saakka. Arska on ytimiään myöden yliopistomies, 31 vuotta alman rullissa. Räimii yliopistopudokkaita Pekka Tarkkaa (1934) ja Eski Saarista (1953), jotka on arvostelleet koko laitosta. Jos se olis ollut tyhjäntoimittaja kuten Pekka, sekin sanoisi "rökäletappio", "jumittui", "takkuaa", "pönöttää" ja "pörssikurssit tippuivat". Ja "kukoistaa" kuten Eski.
ellauri025.html on line 650: 934.jpg/250px-H._P._Lovecraft%2C_June_1934.jpg" width="20%" />
ellauri026.html on line 118: 934">

Keltainen sade

ellauri026.html on line 232: You´re so vain, lauloi Carly Simon Warren Beatylle. Beaty (1937) oli hyvä amerikan jalkapallisti ja luokkansa puheenjohtaja. Näyttelijä, filmimoguli. Yx USAn monista Jörkistä. Kova jätkä mutta turha kuten Jörkka (1934). Törkeä Dick Tracy. Nykyään onkin jo rannekellopuhelimia. Tunnettu lukuisista naisjutuista. Veti koipeen Carlya, teki paljon pekonia rannalla, kylvi hukkakauroja, kunnes asettui aloilleen Annetten kaa. Äijempi kuin Jone Nikula, julkkixista turhimpia. Toinen samanmoinen on nobelisti Zimmermann, yhtä turhamainen vaikka ruipelo, jolta Joan Baez ei saanut timanttia vaan ruostetta. Isoja ja pieniä setämiehiä. Puutarhatonttuja takit avoinna.
ellauri034.html on line 227: kovisBourget, Byron, Cato, Cicero, Conrad, Epiktetos, Immi Hellen, 93464" data-nimi="Platon">Platon, Rousseau, SyväntöBaudelaire, Hitler, Knasu, Hölderlin, Melville, VA Koskenniemi, Kani Coelho, Phillu RothJehova, Hamsun, Peeveli
ellauri034.html on line 370: Harald Hårfager uhkailee jopa että pian ei hallituxen toiminta ole enää legitiimiä, yxityisomaisuuden puolustajat lähtee ize liikkeelle, Sons of Odin med 9345829" data-nimi="Fagerholm Tor">Tor Fagerholm i spetsen. Ollaan Sept 11 tilanteessa päivittäin, valittaa ruozin pankinjohtaja Rudolf Hessius. Oltaskin, lisää kaxoistorneja sais kaatua. Harald haluu suomesta uuden Korean. Siellä kelpaa suurpääoman panna koreasti jalalla, tallata monon korolla vanhoja, köyhiä ja sairaita. Uhkailut jatkuvat:
ellauri037.html on line 162: 1934 war eine 20-jährige an der Reihe, 1941 eine 22-jährige, die auf dem Rasen vor Charlies Hause schwanger wurde. In der Zwischenzeit war Chaplin Oona begegnet, den 17-jährigen Tochter des berühmten Dramatikers Eugene O´Neill. Sie wurde sein vierte und letzte Ehefrau. Als er starb, hatte Chaplin acht weitere Kinder gezeugt - das letzte, als er über 70 Jahre alt war.
ellauri037.html on line 393: Se on herttainen 9344" data-nimi="Hitler Adolf">Aadolf-vauva, Hitlereiden pikkuinen!
ellauri040.html on line 185: Hyvä esimerkki biograafisen menetelmän voimasta on 934688552967764" data-nimi="Donner Jörn">Jörn Donner superkusipää, joka ei ees mennyt tyttärensä hautajaisiin ja teki kolme viidestä pojastaan perinnöttömixi, koska tykkäs vaan niistä nuorimmista. Miekkonen on siis yxinkertaisesti pystyynnostettu paska, ja lo and behold, paskiaisista kertovat sen kehnot kirjatkin. Vrt. myös Henrik Tikkaseen.
ellauri040.html on line 267: kuivurrriBourget, Byron, Cato Sr., Cicero, Coelho, Conrad, Jörkkä Donner, Hämeen-Anttilat, Fred Karlsson, Kimmo Koskenniemi, 93464" data-nimi="Platon">Platon, Rousseau, Heka Tikkanen Epiktetos, Hamsun, Hitler, Knasu, SyväntöCato Jr, Melville, Nietzsche, PeeveliJari Ehrnrooth
ellauri040.html on line 625: Niinkuin koronavirus vaeltaa neron henki maasta maahan, laukaisi leukavasti hullu Hördelin, kietäessään ympyrää tornikopissa kuin Rilken pantteri. Näin muotoili Vaakku v 1934, joka kenties elätteli vielä jotain toiveita. Vaan jäivät siltä eepoxit vetelemättä, tuli vaan noita laulurunoja ja valitusvirsiä. Niin käy kun saa professorin varman leivän jo maisterina. Sitä valitti Pärttyli-kollegakin, se aarnikotka eli vaakalintu eli griippi: mukava elämä vaientaa apinasta runoilijan.
ellauri041.html on line 1819: 9343">

Flaubert kurkkii plataanien siimeksestä

ellauri051.html on line 1537: 934 The dead face of an old salt with long white hair and carefully curl'd whiskers, 934 Vanhan suolan kuolleet kasvot, pitkät valkoiset hiukset ja huolellisesti käpristyneet viikset,
ellauri052.html on line 604: Suomalaisen ruusuristiläisyyden johtohahmo Pekka Ervast (1875-1934), pyylevähkö mies, oli lähtöisin teosofian piiristä. Hän uskoi aikansa teosofien tavoin Christian Rosenkreutzin olleen historiallinen henkilö ja että tämä ei välttämättä ollut ensimmäinen länsimainen salatieteilijä. Ervastin mukaan, oli ruusuristiläistä salaseuraa koskaan ollut olemassa näkyvässä maailmassa tai ei, se on joka tapauksessa ollut ja on edelleen näkymättömässä henkimaailmassa.
ellauri055.html on line 69: Olikos Rollandilla perettä? Kaxi vaimoa: ryssä Maria Cuvilier, m. 1934-1944; pianisti Clothilde Bréal m. 1892-1901. Lapsista ei jälkeä. Vähän se on homahtavan oloinen kuikelo.
ellauri055.html on line 71: En 1934, Romain Rolland épouse Maria Cuvilier (ru) (citoyenne russe de mère suisse, devenue Koudacheva après son mariage en 1916 avec le comte Koudachev, mort en 1919). Clotilde Cortot
ellauri055.html on line 94: Adolf Hitler accède au pouvoir en janvier 1933. Pressentant la tragédie qui s'annonce, Stefan Zweig quitte l'Autriche en février 1934. Il se suicide en 1942 au Brésil. Romain Rolland meurt à Vézelay le 30 décembre 1944.
ellauri055.html on line 882: Sigrid Salomäen sosiaalinen tausta oli samanlainen kuin Sillinpäälläkin, hän oli kotoisin Raipalan taloon kuuluneesta Hirvelä-nimisestä mäkituvasta. Tästä alkanut seurustelu johti lopulta siihen, että Sillinpää meni Siikrin kanssa naimisiin syyskuussa 1916. Pariskunnan esikoinen syntyi maaliskuussa 1917, kaikkiaan heillä oli kahdeksan lasta: Saara (s. 1917), Esko (s. 1919), Helmi (s. 1921), Paula (s. 1923), Eero (s. 1924), Juhani (s. 1926), Heikki (1933–1934) ja Kristiina (s. 1938). Siikri nuoli lusikan Kristiinan jälkeen 40-vuotiaana. Hampaankärjet keltaisina.
ellauri055.html on line 899: Vuonna 1929 Sillinpään kirjojen kustantajaksi vaihtui WSOY:n tilalle Otava ja samana vuonna Sillinpää siirtyi asumaan Helsinkiin. Otava maksoi WSOY:lle Sillinpään tekemät velat, lunasti teosten oikeudet ja myymättömien teosten varaston sekä Saavutus-huvilan. Kauppa on ollut kallein yksittäistä kirjailijaa koskeva sopimus Suomessa, 633 000 markkaa. 1930-luvun alussa hyvään luomisvireeseen päässyt Sillinpää julkaisi useita merkittäviä romaaneja: Nuorena nukkunut 1931, Miehen tie 1932 ja Ihmiset suviyössä 1934. Nämä romaanit, niistä erityisesti palvelustyttö Silja Salmeluksen elämänvaiheita kuvannut Nuorena nukkunut, herättivät huomiota ulkomaillakin ja Sillinpäätä alettiin jo 1930-luvun alusta lähtien pitää Suomen ehdokkaana Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Sillinpää itsekin pyrki edistämään tätä asiaa vierailemalla usein Ruotsissa ja luomalla suhteita sikäläisiin kirjallisiin piireihin. Nobel-palkintoa Sillinpää ei kuitenkaan vielä 1930-luvun alussa saanut; tähän saattoi vaikuttaa samaan aikaan Helsingin yliopiston suomalaistamisesta käyty kielitaistelu. Sillinpää oli 1930-luvulla myös kiinnostunut kansanperinteestä ja kotiseutututkimuksesta ja hänen kotonaan Helsingissä kokoontui säännöllisesti niin sanottu Perjantaikerho, jossa Sillinpää, Sakari Pälsi, Kustaa Vilkuna ja Martti Haavio keskustelivat kielentutkimuksen ja kansatieteen aiheista. Vuonna 1936 Sillinpää sai Helsingin yliopiston filosofian kunniatohtorin arvon.
ellauri058.html on line 91: 934_Poster.jpg" />
ellauri058.html on line 97: The Thin Man is a 1934 American comedy-mystery directed by W. S. Van Dyke and based on the novel of the same name by Dashiell Hammett. The film stars William Powell and Myrna Loy as Nick and Nora Charles, a leisure-class couple who enjoy copious drinking and flirtatious banter. Nick is a retired police detective who left his very successful career when he married Nora, a wealthy heiress accustomed to high society. Their wire-haired fox terrier Asta was played by canine actor Skippy. In 1997, the film was added to the United States National Film Registry having been deemed "culturally, historically, or aesthetically significant."
ellauri058.html on line 950: Vuonna 1933 julaistussa Kirjassa Ecluse No 1 Megree on lähdössä varhaiseläkkeelle pöndelle. Slimenon oli vasta 30 vee! Olikohan sillä kolmenkympin kriisi. Kirjassa Maigret 1934 sama tematiikka jatkuu.
ellauri058.html on line 956: En fait Maigret avait pris sa retraite en 1934, à l'occasion du roman intitulé Maigret et qui aurait dû être le dernier de cette série littéraire. Eläkkeelle lähdöstä on myös täs Eclusessa. Ei kauheen johdonmukaista.
ellauri060.html on line 87: Matti Hällin nimi tuli vastaan Maigret puolustautuu kirjan takakannesta. Matti sanoo siinä, että Maigret on dekkareista ehkä sen lemppari. Mutta vain ehkä. Ilmeisesti Matti on izekin kirjoittanut dekkareita. Ja aivan hemmetisti myös muita kirjoja. Vuodesta 1988 lähtien on Ison Paulin ikäinen Matti roikkunut jo nahkurin orrella, kuten sopiikin nahkatyöläisten lapselle. Siltä kuoli äiti pienenä. Åströmin nahkatehdas oli Oulussa. Tehdas oli aikoinaan Pohjois-Euroopan suurin nahkatehdas. Nahkatuotteiden kysyntä hiipui 50-luvulla 934803" data-nimi="Hakulinen Lauri">Lauri Hakulisen huutaessa Pohjois-Haagan parvekkeelta MUOVI! MUOVI! Ois pitänyt vaan kiinni ison turpansa. Nyt on eläinkunta tukehtumassa tähän ihmeaineeseen. Kohta ei riitä elukoita edes kenkänahaxi. Sori riittääpäs, apinan tai lehmännahkoja, lehmiä on jopa enemmän kuin apinoita.
ellauri060.html on line 229: Autiolle saarelle kirjailija Murtokivi ottaisi tukun kirjoja. Ensimmäisenä se ottaisi Daniel Defoen "Robinson Crusoen elämä ja kummalliset seikkailut" teoxen (josta lisää alempana). Hänellä on tanakka usko, että se olisi kuitenkin perehtynyt guide siiden, mitä tulisi pakkopaikassa elämisen ja olemisen opiskelemiseen. Mitähän muuta minä ilmoitin sille toimittajalle (miettii Murtokivi)? Oli siinä ainakin Fedor Dostojevskin "Karamazovin veljekset", 9348306368" data-nimi="Lorca Federico">Federico Lorcan ja Pablo Nerudan runoja, Herman Melvillen "Moby Dickyn eli Valkoisen valaan", Samuel Beckettin "Hän tulee huomenna", Anton Tsehovin novelleja sekä Thomas Mannin "Kuolema Venetsiassa", 934077612821" data-nimi="Haanpää Pentti">Pentti Haanpään kertomuksia valikoiman sekä omista kirjoistani lohdukseni vielä "Mäkimökin tyttö ja tahdikas juomari", se on todella priimaa, lähes ylittämätöntä lyyristä proosaa! Ja kolme hyvin säilynyttä raamattua. Aika sekalaista skeidaa siis.
ellauri060.html on line 1126: Šolohov liittyi kommunistiseen puolueeseen 1922 ja pysyi sille uskollisena koko uransa. Ei vienyt Miihkalilta päätä isä aurinkoinenkaan. Pää oli tarpeexi kumarassa vielä 50-luvulla. Josip ja Miihkali oli oikein kamuja. Hän oli Neuvostoliiton kirjailijaliiton toimielimissä vuodesta 1934 ja vuodesta 1936 maan korkeimman neuvoston jäsen. Hän seurasi Nikita Hruštšovia tämän ulkomaanmatkalle 1959 ja valittiin keskuskomiteaan 1961. Hän oli kaksinkertaisen sosialistisen työn sankari ja palkittiin sekä Leninin että Stalinin palkinnolla Nobelin lisäksi. Jeesmiehiä jos kukaan,
ellauri063.html on line 281: Den stora makabern (tyska: Der grosse Makabre, franska: Le grand macabre) är en opera i två akter (fyra scener) med musik av György Ligeti. Libretto av Michael Meschke och tonsättaren som bygger på Michel de Ghelderodes skådespel La Ballade du Grand Macabre (1934). Men vad han är ful, den här György! Lik en get bakifrån!
ellauri064.html on line 400: Timo Lipitsä soitti omatekoista 10-kielistä kanneltaan Tampereen laulujuhlilla 1934. Lehdet kertoivat: ”Vanhuuttaan vapisevat kädet käsittelevät rakasta soitinta varmasti, ja virsujalka pyrki lyömään tahtia.” Kuvalähde: Vapriikin kuva-arkisto
ellauri066.html on line 63: Vuorelan runoudelle oli tyypillistä kansanlaulunomaisuus. Hänen runoissaan palvotaan jylhiä korpimaisemia ja niissä on voimallinen luontoyhteys. Hän sai Valtion kirjallisuuspalkinnon kolmesti vuosina 1921, 1934 ja 1937 sekä kerran Aleksis Kiven palkinnon ja Eino Leinon palkinnon. Suomalaisuuden Liiton Johannes Linnankosken palkinto Vuorelalle myönnettiin 1944. Keuruulla on jaettu vuodesta 1997 lähtien Einari Vuorela -runopalkintoa. Myös Vuorelan runoilijakoti sijaitsee Keuruulla.
ellauri069.html on line 174: John Dillinger (June 22, 1903 – July 22, 1934) oli Suuren Masennuxen ajan chicagolainen gangsteri, varmaan Sale Belovin roolimalli, joka ryösti roistopankkeja, ja Clark Gable esiintyi jossain leffassa. Joo se leffa oli Manhattan Melodrama, jota Jack oli kazomassa romanialaisen pimun kanssa joka lauloi siitä jepeille. Jepet ampui leffan jälkeen Juhaa leukaan. Se oli justifiable homicide. Dillinger oli suunnilleen yhtä komea kuin Nipsu.
ellauri074.html on line 296: Cioran julkaisi ensimmäisen teoksensa Pe culmile disperării ('Epätoivon huipulla') 22-vuotiaana vuonna 1934. Teos sai Romaniassa innostuneen vastaanoton, ja Ciorania alettiin nuoresta iästään huolimatta pitää yhtenä tärkeimmistä romanialaisista kirjailijoista. Myös Cartea amăgirilor (”Harhojen kirja”, 1935), Schimbarea la față a României ('Romanian kirkastus', 1936) ja Lacrimi și Sfinți ('Kyyneleitä ja pyhimyksiä', 1937) julkaistiin Romaniassa. Viimeinen kirja aiheutti Romaniassa skandaalin.
ellauri077.html on line 356: 934">

Pölö

ellauri077.html on line 664: Bill (s. 1895) koki hengellisen herätyksen ja raitistui vuonna 1934. Tupakointia Bill W. jatkoi, ja hän kuoli Miamissa 1971 keuhkosyöpään keuhkokuumeen ja emfyseeman seurauksena.
ellauri080.html on line 706: 93429.0.jpg" height="200px" />
ellauri080.html on line 765: In 1934, Gandhi resigned from the National Congress believing leaders were insincere in their adoption of non-violence. Gandhi concentrated on promoting education, home-spinning and weaving.
ellauri082.html on line 141: he’s with a very sad kid and they’re in a graveyard digging some dead guy’s head up and it’s really important, like Continental-Emergency important, and Gately’s the best digger but he’s wicked hungry, like irresistibly hungry, and he’s eating with both hands out of huge economy-size bags of corporate snacks so he can’t really dig, while it gets later and later and the sad kid is trying to scream at Gately that the important thing was buried in the guy’s head and to divert the Continental Emergency to start digging the guy’s head up before it’s too late, but the kid moves his mouth but nothing comes out, and Joelle van D. appears … while the sad kid holds something terrible up by the hair and makes the face of somebody shouting in panic: Too Late. (934)
ellauri083.html on line 77: Kun Johannes Luuseri vei perheen seuraavana vuonna Ithakaan, Helmi piti puheen naistenseurassa jossa se sanoi että Amerikan Kiinan-lähetys on joutavaa ja ize asiassa aivan perseestä. Tästä tuli hirmu skandaali ja Helmin piti erota vanhempainneuvostosta. 1934 Helmi lähti viimeisen kerran Kiinasta, Johannes Luuseri jäi yxiksensä sinne yskiskelemään.
ellauri083.html on line 153: Independent People (Icelandic: Sjálfstætt fólk) is an epic novel by Nobel laureate Halldór Laxness, originally published in two volumes in 1934 and 1935; literally the title means "Self-standing folk". It deals with the struggle of poor Icelandic farmers in the early 20th century, only freed from debt bondage in the last generation, and surviving on isolated crofts in an inhospitable landscape.
ellauri088.html on line 641: Erich Kästner, joka näihin aikoihin on jo joutunut valtaanpäässeiden kansallissosialistien vihoihin ja on melkein julkaisukiellossa, julkaisee kolmen lumisen miehen ainexen 1934 salanimellä Robert Neuner komediana 4 näytöxessä, nimellä "Elinikäinen lapsi". Lukuunottamatta päähenkilöiden nimiä (z. B. Schlüter pro Tobler, kuten myöhemmin filmissä) ovat sisällöt pitkälti samoja. Jo ensi-ilta 7. syyskuuta 1934 Bremenin näytelmätalolla (ohjaus: Fritz Saalfeld) on suuri menestys.
ellauri089.html on line 91: Heinlein's early political leanings were liberal. In 1934, he worked actively for the Democratic campaign of Upton Sinclair for Governor of California. After Sinclair lost, Heinlein became an anti-Communist Democratic activist.
ellauri089.html on line 232: Mandelštam muutti 1918 Moskovaan ja työskenteli valitusasiain kansankomissariaatissa. Hänet pidätettiin vuonna 1934 Stalinin vastaisesta runoudestaan ja karkotettiin Tšerdyniin nykyiseen Permin aluepiiriin ja myöhemmin Voronežiin. Osip Mandelštam pidätettiin toistamiseen vuonna 1938 ja hän kuoli ”Vtoraja retška”-siirtoleirissä lähellä Vladivostokia.
ellauri093.html on line 156: Neen mukaan kirkko Kristuksen ruumiina oli yksinkertaisesti sydämenlaajennus ja ilmiasu ylösnousseesta Kristuksesta. Sen oma ruumis oli sittemmin suht huonokuntoinen. Sillä oli tubi. Kolmenkymmenen vuoden iässä vuonna 1934 hän avioitui Charity Changin kanssa. Peggy jäi soittelemaan lehdellä. Viirusilmät naivat viirusilmiä, eikä pitkäneniä.
ellauri093.html on line 161: Neen läheisin työtoveri oli Witness Lee -niminen babtisti. Heidän yhteistyönsä alkoi 1932. Lee muutti Shanghaihin 1934 voidakseen työskennellä enemmän Neen kanssa. Hän muun muassa toimitti Neen julkaisua The Christian 1934–1940 ja oli hänen best maninsa mm. tämän avioituessa. Vuonna 1949 Nee lähetti Leen ja ryhmän muita Taiwanille jatkamaan lähetystyötä. Charity oli käynyt mustasukkaisexi. Taiwan eli Formosa on oikeistokiinalaisten saari Fuzhouta vastapäätä. Yhtä lähellä kuin Tallinna. Danin vanhemmat oli vieläkin vihaisia sen petturuudesta.
ellauri097.html on line 818: Elinor and Robert Frost had six children: son Elliot (1896–1900, died of cholera); daughter Lesley Frost Ballantine (1899–1983); son Carol (1902–1940, committed suicide); daughter Irma (1903–1967); daughter Marjorie (1905–1934, died as a result of puerperal fever after childbirth); and daughter Elinor Bettina (died just one day after her birth in 1907). Only Lesley and Irma outlived their father. Frost's wife, who had heart problems throughout her life, developed breast cancer in 1937, and died of heart failure in 1938.
ellauri100.html on line 136: Er wurde Richter am Erbgesundheitsgericht Marburg und am Erbgesundheitsgericht Kassel und befürwortete 1934 in einem Beitrag zu Ernst Rüdins Sammelband Erblehre und Rassenhygiene die Sterilisation „Schwachsinniger“.
ellauri101.html on line 54: In 1934, Campbell accepted a position as Professor of Literature at Sarah Lawrence College. Sarah Lawrence College is a private liberal arts college in Yonkers, New York. The college models its approach to education after the Oxford/Cambridge system of one-on-one student-faculty tutorials. Sarah Lawrence emphasizes scholarship, particularly in the humanities, performing arts, and writing, and places high value on independent study. Originally a women's college, Sarah Lawrence became coeducational in 1968.
ellauri108.html on line 205: Howell has been described as the "leading figure" in the early Rastafari movement. He preached that black Africans were superior to white Europeans and that Afro-Jamaicans should owe their allegiance to Haile Selassie rather than to George V, King of Great Britain and Ireland. The island's British authorities arrested him and charged him with sedition in 1934, resulting in his two-year imprisonment. Following his release, Howell established the Ethiopian Salvation Society and in 1939 established a Rasta community, known as Pinnacle, in Saint Catherine Parish. Police feared that Howell was training his followers for an armed rebellion and were angered that it was producing cannabis for sale. They raided the community on several occasions and Howell was imprisoned for a further two years. Upon his release he returned to Pinnacle, but the police continued with their raids and shut down the community in 1954; Howell himself was committed to a mental hospital.
ellauri115.html on line 1123: Robert D. Jänis CM (born 1934) is a Canadian psychologist, known for his research in the field of criminal psychology. He is a psychopath emeritus of the University of British Columbia, where his studies center on psychopathology and psychophysiognomy.
ellauri115.html on line 1126: Hare was born in 1934 in Calgary, Alberta, Canada. Hare's father was a roofing contractor and his mother was of French Canadian descent. He grew up in a working-class neighborhood of Calgary. This explains a lot.
ellauri119.html on line 631: In 1932, Ayn's writing career finally started gaining momentum with her works, "Red Pawn" and "Night of January 16th". Her first novel, "We the Living" was completed in 1934, but wasn't published until 1936.
ellauri135.html on line 264: Korolenko ei ole syvälle tunkeutuva psykologinen erittelijä, mutta hänen kaunis, värikäs tyylinsä, hieno ja herkkä tunne, tarkka todellisuuden havainto ja luja luottamus parempaan tulevaisuuteen tekevät hänen kertomuksensa erittäin miellyttäviksi. Suuren nälänhädän vallitessa vuonna 1892 hän kulki Itä-Venäjällä puutetta kärsivillä seuduilla järjestämässä avustusta ja lievensi näin toiminnallaan paljon hätää. Havaintonsa hän julkaisi kirjassa Nälkävuonna (1893). Niinikään hänen sanomalehtikirjoitustensa ansioksi on luettava, että joukko votjakkeja, jotka oli jo tuomittu kuolemaan ihmisuhrien toimittamisesta, joutuivat uudestaan tutkittaviksi ja syyttömiksi havaittuina vapautettiin. Votjakit lähtivät iloisina takaisin Volgan mutkaan keittelemään kylkiluita. Votjakkien autonominen alue (ven. Вотская автономная область, Votskaja avtonomnaja oblast) oli vuosina 1920-1934 Neuvostoliitossa Venäjän neuvostotasavallassa ollut itsehallinnollinen alue, joka käsitti nykyisen Udmurtian tasavallan alueen. Alue perustettiin 4. marraskuuta 1920. Udmurteista käytettiin tuolloin nimeä votjakit.
ellauri144.html on line 381: "The force that through the green fuse drives the flower" is a poem by Welsh poet Dylan Thomas— the poem that "made Thomas famous." Written in 1933 (when Thomas was nineteen), it was first published in his 1934 collection, 18 Poems.
ellauri144.html on line 382: Käännetty englannista-"Voima, joka vihreän sulakkeen kautta ajaa kukkaa", on Walesin runoilijan Dylan Thomasin runo - runo, joka "teki Thomasista kuuluisan". Kirjoitettu vuonna 1933, se julkaistiin ensimmäisen kerran hänen 1934-kokoelmassaan 18 runoa. Wikipedia (englanti). Vizi mikä veeti. No on monet muutkin lyyrikot alottaneet ihan vitun nuorena. Sit toiset nuoret siteerailee niitä collegen pihanurmikolla molo puoliveteisenä poskessa.
ellauri144.html on line 425: His best works appeared in print while he was still a teenager. In 1934, the publication of "Light breaks where no sun shines" caught the attention of the literary world. Stick it where no sun shines. While living in London, Thomas met Caitlin Macnamara. They married in 1937. In 1938, they settled in Laugharne, Carmarthenshire, and brought on their three children.
ellauri144.html on line 649: (1864-1934). Une amitié sincère naît de la rencontre avec cette jeune femme.
ellauri144.html on line 671: src="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/7/75/Raffalovich%2C_Marc_Andr%C3%A9_%281864-1934%29.jpg"
ellauri156.html on line 532: Li'l Abner is a satirical American comic strip that appeared in many newspapers in the United States, Canada and Europe, featuring a fictional clan of hillbillies in the impoverished mountain village of Dogpatch, USA. Written and drawn by Al Capp (1909–1979), the strip ran for 43 years, from August 13, 1934, through November 13, 1977.
ellauri162.html on line 117: No ei, kyltää "nuori" pappi on varmaan luonteena Bernanos ize, tollanen karkean moukkamainen surkimus. Bernanos suoritti oikeustieteen ja kirjallisuuden "lisensiaattitutkinnon" jesuiittakoulussa ja työskenteli sittemmin vakuutustarkastajana vuoteen 1927. Bernanosin esikoisromaani Sous le soleil de Satan ilmestyi 1926. Sen jälkeen hän hankki elantonsa kirjoittamalla. Taloudellisista syistä hän joutui muuttamaan vuosiksi 1934–1937 suuren perheensä kanssa Mallorcalle.
ellauri162.html on line 152: En 1934, Bernanos s´installe aux Baléares, en partie pour des raisons financières. Il y écrit le Journal d´un curé de campagne. Il est possible qu´il soit inspirée par un jeune prêtre (l´abbé Camier), mort de tuberculose à vingt-huit ans, que Bernanos a côtoyé dans son enfance.
ellauri164.html on line 458: Between 1934 and 1938, he worked with Strassmann and Meitner on the study of isotopes created through the neutron bombardment of uranium and thorium, which led to the discovery of nuclear fission. He was an opponent of national socialism and the persecution of Jews by the Nazi Party that caused the removal of many of his colleagues, including Meitner, who was forced to flee Germany in 1938.
ellauri181.html on line 107: 9341605-lq" />
ellauri191.html on line 648: 934"/>1934
ellauri191.html on line 842: 934).jpg" class="image">934).jpg" src="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/2/26/Thomas_Stearns_Eliot_by_Lady_Ottoline_Morrell_%281934%29.jpg/75px-Thomas_Stearns_Eliot_by_Lady_Ottoline_Morrell_%281934%29.jpg" decoding="async" width="75" height="87" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/2/26/Thomas_Stearns_Eliot_by_Lady_Ottoline_Morrell_%281934%29.jpg/113px-Thomas_Stearns_Eliot_by_Lady_Ottoline_Morrell_%281934%29.jpg 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/2/26/Thomas_Stearns_Eliot_by_Lady_Ottoline_Morrell_%281934%29.jpg/150px-Thomas_Stearns_Eliot_by_Lady_Ottoline_Morrell_%281934%29.jpg 2x" data-file-width="432" data-file-height="500" />
ellauri191.html on line 1510: 934).jpg" class="image">934).jpg" src="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/3/3d/Soyinka%2C_Wole_%281934%29.jpg/75px-Soyinka%2C_Wole_%281934%29.jpg" decoding="async" width="75" height="106" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/3/3d/Soyinka%2C_Wole_%281934%29.jpg/113px-Soyinka%2C_Wole_%281934%29.jpg 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/3/3d/Soyinka%2C_Wole_%281934%29.jpg/150px-Soyinka%2C_Wole_%281934%29.jpg 2x" data-file-width="212" data-file-height="299" />
ellauri196.html on line 428: Édouard Estaunié: Salaperäinen rouva, romaani. Otava 1934 (alkuteos Madame Clapain)
ellauri196.html on line 430: Edmond ja Jules de Goncourt: Sairas sydän. Gummerus 1934 (alkuteos Renée Mauperin) Lainaa!
ellauri197.html on line 176: Clifton's three books of poetry were published by Duckworth. The first was Dielma and Other Poems in 1932 and then followed Flight in 1934. One commentator has said that “Clifton was particularly adroit at poems honouring – and marvelling at – women” and the Times Literary Supplement stated that “His lyrics are a gracious tribute to the beauty of women”. These were fairly conventional poems unlike his final work Gleams Britain's Day published in 1942. The Spectator described it as “expressing in a sort of prophetic certitude opinions upon religion, patriotism, love, art, war and peace, which he puts in unconventional verse”. The reviewer stated that the book was “the product of a curious, whimsical mind, full of energy, squandering it on half-digested ideas”. W B Yates dedicated his poem, Lapis Lazuli, to Clifton who had given him a valuable Chinese lapis lazuli carving.
ellauri198.html on line 245: In 1934, strikers in Toledo, San Francisco and Minneapolis had all stood up to the police and National Guard from the start, done battle in the streets, and come out victorious. In 1936 and 1937, strikers at General Motor’s Flint, Michigan factories did the same, taking over plants and beating back police attacks. When workers were united and prepared to fight against the forces of their class enemies, they won!
ellauri204.html on line 623: Fredric Jameson (born April 14, 1934) is an American literary critic, philosopher and Marxist political theorist. He is best known for his analysis of contemporary cultural trends, particularly his analysis of postmodernity and capitalism. Jameson's best-known books include Postmodernism, or, The Cultural Logic of Late Capitalism (1991) and The Political Unconscious.
ellauri210.html on line 596: Hiller lähti 1934 karkuun Hitleriä t-viivan puutteessa. Nach der Machtübernahme der Nationalsozialisten wurde Hiller, der als Pazifist, Sozialist, Jude und Homosexueller den Nazis verhasst war, insgesamt dreimal verhaftet, in den Konzentrationslagern Columbia-Haus, Brandenburg und Oranienburg inhaftiert und schwer misshandelt. Nach seiner Entlassung 1934, die auf hohe Fürsprache von Rudolf Heß hin zustande kam,[10] floh er nach Prag und 1938 weiter nach London. Im Exil gründete er den Freiheitsbund Deutscher Sozialisten und die Gruppe Unabhängiger Deutscher Autoren.
ellauri210.html on line 1068: Dalí etääntyi 1930-luvun alussa surrealistien vasemmistolaisista aatteista yhä selvemmin ja muuttui vuosi vuodelta oikeistolaisemmaksi. Dalín tempaukset herättivät pahaa verta joissakin surrealismin johtohahmoissa, sillä heidän mielestään Dalín käyttäytyminen saattoi vahingoittaa liikettä ja sen radikaalivasemmistolaisuuteen perustuneita tavoitteita. Dalí maalasi vuonna 1933 kiistellyn Leninin muotokuvan Wilhelm Tellin arvoitus sekä toiseen teokseensa hakaristin. Surrealistien johtaja André Breton järkyttyi ja järjesti vuonna 1934 surrealistien piirissä ”oikeudenkäynnin” Dalín erottamiseksi ryhmästä. Dalí puolustautui selittämällä, että hän oli maalannut Leninin ja Hitlerin näkemiensä unien pohjalta ja että hänen kiinnostuksensa Hitleriin oli epäpoliittista ja puhtaasti taiteellista.
ellauri210.html on line 1144: Το 1934, ο αδερφός της Μάριο Πράσινος, παρουσίασε την δεκατετράχρονη αδερφή του στους σουρεαλιστές. Οι σουρεαλιστές ενθουσιάστηκαν μαζί της και εκτίμησαν τα γραπτά της ως πρόσθετα αποδεικτικά στοιχεία για ότι η αυτόματη γραφή εισπράττει από το ασυνείδητο. Ο Αντρέ Μπρετόν μάλιστα την σύγκρινε με το σουρεαλιστικό ιδεώδες της «γυναίκας-παιδί» (femme-enfant).
ellauri213.html on line 434: Seuraavassa on listattuna pahoja naisia rikkomuxineen (kuvissa söpöset alleviivattu): Irma Grese (Naziwächterin), Myra Hindley (serial pedocide), Isabela of Castile (born in the year 1451 and died in 1504, Isabella the Catholic, was queen of Castile and León. She and her husband, Ferdinand II of Aragon, brought stability to the kingdoms that became the basis for the unification of Spain. Isabella and Ferdinand are known for completing the Reconquista, ordering conversion or exile of their Muslim and Jewish subjects and financing Christopher Columbus’ 1492 voyage that led to the opening of the “New World”. Isabella was granted the title Servant of God by the Catholic Church in 1974), Beverly Allitt (pedocide, Angel of Death), Queen Mary of England (catholic), Belle Gunness (norwegian-american serial killer), Mary Ann Cotton (serial killer), Ilse Koch (Lagerfrau), Katherine Knight (very bad Aussie), Elizabeth Bathory (hungarian noblewoman and serial killer), Sandra Avila Beltran (drugs), Patty Hearst (hänen isoisänsä oli lehtikeisari William Randolph Hearst. Hiän joutui kidnappauksen uhriksi, mutta pian tämän jälkeen hiän teki pankkiryöstön ja joutui vankilaan), Genene Jones (infanticide nurse), Karla Homolka (Canadian serial killer), Diane Downs (infanticide), Aileen Wuornos (serial killer), Griselda Blanco (drug lady), Lizzie Borden (kirvesmurhaaja), Bonnie Parker (bank robber), Anne Bonny (pirate), Mary Bell (pedocide), Delphine LaLaurie (serial slavekiller), Patricia Krenwinkel (Manson family member), Leslie van Houten (Manson family member), Darlie Routier (infanticide), Susan Smith (infanticide), Susan Atkins (Manson family member), Ching Shih (pirate), Anna Sorokin Delvey (con woman), Amelia Dyer (serial killer), Assata Shakur (black terrorist), Belle Gunness (serial killer), Gypsy Rose Blanchard (matricide), Pamela Smart (mariticide), Ruth Ellis (nightclub hostess, last woman hanged in UK), Phoolan Devi (bandit), Ma Barker (matriarch), Jennifer Pan (parenticide), Virginia Hill (gangster), Karla Faye Tucker (burglar, first woman injected in US), Leonarda Cianciully (serial murderer, soapmaker), Mary Read, Carill Ann Fugate (murder spree), Grace Marks (maid), Belle Starr (outlaw, friend of Lucky Luke), Zerelda Mimms (Mrs. Jesse James), Jane Toppan (serial killer), Sara Jane Moore (wannabe assassin of Gerald Ford), Martha Beck (serial killer), Doris Payne (jewel thief), Mary Brunner (Manson family member), Barbara Graham (executed by gas), Grace O'Malley (pirate), Sada Abe (jealous geisha. When they asked why she had killed Ishida, “Immediately she became excited and her eyes sparkled in a strange way: ‘I loved him so much, I wanted him all to myself. But since we were not husband and wife, as long as he lived he could be embraced by other women. I knew that if I killed him no other woman could ever touch him again, so I killed him…..’ ), Samantha Lewthwaite (white somali terrorist), Theresa Knorr (murderess), Lynette Fromme (Manson family, wannabe assassin of Gerald Ford), The Freeway Phantom (serial killer), Carol M. Bundy (serial killer), Fanny Kaplan (bolshevik revolutionary), Marguerite Alibert (Ed VII courtesan), Jean Harris (author), Linda Hazzard (physician, serial killer), Mary Jane Kelly (1st victim of Jack the Ripper), Kim Hyon-hui (North-Korean spy), Vera Renczi (serial killer), Clare Bronfman (filthy rich criminal), Kirsten Gilbert (serial killer nurse), Gerda Steinhoff (Lagerwächterin), Linda Carty (baby robber), Estella Marie Thompson (black prostitute, blowjobbed Hugh Grant), Elizabeth Becker (Lagerwächterin), Juana Barraza (asesina en serie), Olivera Circovic (baseball player, writer, jewel thief), Olga Hepnarova (mental serial killer), Sabina Eriksson (knäpp tvilling), Minnie Dean (serial killer), Madame de Brinvilliers (aristocrat parri- and fratricide), Martha Rendell (familicide, last woman hanged in Western Australia), Violet Gibson (wannabe assassin of Mussolini), Idoia López Riaño (terrorist), Styllou Christofi (murdered her daughter in law), Mary Eastley (convicted of witchcraft), Wanda Klaff (Lagerwächterin), Giulia Tofana (avvelenatrice), Tisiphone (1/3 raivottaresta), Jean Lee (murderer for money), Brigitte Mohnhaupt (RAF terrorist), Marcia (mistress of Commodus), Beate Zschäpe (far-right terrorist), Evelyn Frechette (singer, Dillingerin heila), Francoise Dior (naziaktivisti), Linda Mulhall (nirhasi äidin poikaystävän saxilla), Brigit Hogefeld (RAF terrorist), Martha Corey (Salem witchhunt victim), Marie Lafarge (arsenikkimurha), Debra Lafave (teacher, gave blow job to student), Enriqueta Marti (asasina en serie), Alse Young (witch hanging victim), Elizabeth Michael (actress, involuntary manslaughter: nasty boyfriend hit his head and died while beating her), Susannah Martin (witchcraft), Maria Mandl (Gefängnisoffizerin), Mary Frith (pickpocket and fence), Hanadi Jaradat (suicide bomber), Marie-Josephte Carrivau (mariticide), Gudrun Ensslin (RAF founder), Anna Anderson (vale-Anastasia), Ans van Dijk (jutku nazikollaboraattori), Elizabeth Holmes (bisneshuijari), Ghislaine Maxwell (Epsteinin haahka), Julianna Farrait (drugs), Yolanda Saldivar (embezzler, killer), 934292/images/o-JODI-ARIAS-facebook.jpg">Jodi Arias (convicted killer Jodi Ann Arias was born on July 9, 1980, in Salinas, California. In the summer of 2008, Arias made national headlines when she was charged with murdering her ex-boyfriend Travis Alexander, a 30-year-old member of the Church of Jesus Christ of Latter Day Saints who was working as a motivational speaker and insurance salesman. Aargh. Justifiable homicide.) Alyssa Bustamante (kid murder), Mary Kay Letourneau (kid abuser), Mirtha Young (drugs), Catherine Nevin (mariticide), Pilar Prades (maid), Irmgard Möller (terrorist), Christine Schürrer (krimi), Reem Riyashi (suicide bomber), Amy Fisher (jealous), Wafa Idris (suicide bomber), Jeanne de Clisson (ex-noblewoman), Christine Papin (maid murderer), Sally McNeil (body builder), Mariette Bosch (murderer), Sandra Ávila Beltrán (drugs), Alice Schwarzer (journalist), Andrea Yates (litter murderer), Mimi Wong (bar hostess), Pauline Nyiramasuhuko (criminal politician), Josefa Segovia (murderer), Martha Needle (serial killer), Antonina Makarova (war criminal), Mary Surratt (criminal businessperson), Dorothea Binz (officer), Leona Helmsley (tax evasion), Angela Rayola (reality tv personality), Léa Papin (maid murderer), Ursula Erikssson (kriminell mördare), Maria Petrovna (spree killer), Aafia Siddiqui (criminal), Fatima Bernawi (palestinian militant), La Voisin (fortune teller), Deniz Seki (singer), Rasmea Odeh (Arab activist), Hildegard Lächert (nurse), Sajida al-Rishawi (suicide bomber), Hayat Boumeddiene (ISIS groupie, nähty viimexi Al Holissa), Herta Ehlert (Lagerwächterin), Elizabeth Stride (seriös mördare), Adelheid Schulz (krimi), Jenny-Wanda Barkman (Wächter), Shi Jianqiao (pardoned assassin. The assassination of Sun Chuanfang was ethically justified as an act of filial piety and turned into a political symbol of the legitimate vengeance against the Japanese invaders.), Rosemary West (serial killer), Juana Bormann (Lagerwächterin), Kathy Boudin (criminal), Kate Webster (assassin), Teresa Lewis (murderer), Hermine Braunsteiner (Lagerwächterin), Flor Contemplacion (assassina), Constance Kent (fratricide), Tamara Samsonova (serial killer), Herta Bothe (Lagerwächterin), Maria Gruber (Mörderin), Irene Leidolf (möderin), Waltraud Wagner (Mörderin), Elaine Campione (criminelle), Greta Bösel (Pflegerin), Marie Manning (Mörderin), Darya Nikolayevna Saltykova (sadist), Nora Parham (executed), Maria Barbella (assassina), Linda Wenzel (ISIS activist), Anna Marie Hahn (Mörderin), Suzane von Richthofen (parenticide), Charlotte Mulhall (murderer), Khioniya Guseva (kriminal), Daisy de Melker (serial killer nurse), Stephanija Meyer (Mörderin), Sinedu Tadesse (murderer), Ayat al-Akhras (suicide bomber), Akosita Lavulavu (minister of infrastructure and tourism), Sabrina de Sousa (criminal diplomat), Sally Basset (poisoner), Emma Zimmer (Aufseher), Mary Clement (serial killer), Irina Gaidamachuk (serial killer), Dagmar Overbye (serialmorder), Gesche Gottfried (Mörderin), Frances Knorr (serial killer), Beate Schmidt (Serienmörderin), Elizabeth Clarke (accused victim of witchcraft), Kim Sun-ja (serial killer), Olga Konstantinovana Briscorn (serial killer), Roxana Baldetti (politico), Rizana Nafeek (house maid), Margaret Scott (accused of witchcraft), Jacqueline Sauvage (meurtrier), Veronique Courjault (tueur en série), Barbara Erni (thief), Hilde Lesewitz (Schutzstaffel Wächterin), Thenmoli Rajaratnam (suicide bomber), etc. etc..
ellauri219.html on line 901: Marie Curie, Polish born French physicist and chemist. (1867-1934)
ellauri221.html on line 430: 9340">

Tapahtukoon sinun tahtosi

ellauri222.html on line 996: Ellsworth Huntington, (born Sept. 16, 1876, Galesburg, Ill., U.S.—died Oct. 17, 1947, New Haven, Conn.), U.S. geographer who explored the influence of climate on civilization. Ellsworth Huntington (September 16, 1876 – October 17, 1947) was a professor of geography at Yale University during the early 20th century, known for his studies on environmental determinism/climatic determinism, economic growth, economic geography, and scientific racism. He served as President of the Ecological Society of America in 1917, the Association of American Geographers in 1923 and President of the Board of Directors of the American Eugenics Society from 1934 to 1938.
ellauri236.html on line 169: Prohibition and the ensuing Great Depression in the US (1929–39) had given rise to the Chicago gangster culture prior to World War II. This, combined with Chase's book trade experience, convinced him that there was a big demand for gangster stories. After reading James M. Cain's novel The Postman Always Rings Twice (1934), and having read about the American gangster Ma Barker and her sons, and with the help of maps and a slang dictionary, he wrote No Orchids for Miss Blandish in his spare time, he claimed over a period of six weekends, though his papers suggest it took longer. The book achieved remarkable notoriety and became one of the best-selling books of the decade. It was the subject of the 1944 essay "Raffles and Miss Blandish" by George Orwell (alla). Chase and Robert Nesbitt adapted it to a stage play of the same name which ran in London's West End to good reviews. The 1948 film adaptation was widely denounced as salacious due to the film's portrayal of violence and sexuality. Robert Aldrich did a remake, The Grissom Gang, in 1971.
ellauri243.html on line 678: Ludwig von Mises oli matemaatikko ja fyysikko Richard von Misesin veli. Hän syntyi Itävalta-Unkarin keisarikunnan itäosassa sijainneessa Lembergissä (nykyinen Lviv Ukrainassa) ja opetti Wienin yliopistossa 1913–1934. Samanaikaisesti hän toimi Itävallan valtion taloudellisena neuvonantajana muun muassa Itävallan keskuskauppakamarin virkamiehen ominaisuudessa ja ensimmäisen maailmansodan jälkeen myös Kansainliiton asettaman Itävallan sotakorvauskomitean johtajana.
ellauri244.html on line 589: Henry Valentine Miller (26. joulukuuta 1891 New York – 7. kesäkuuta 1980 Los Angeles) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Miller tunnettiin aikansa kirjallisten normien rikkojana, joka yhdisti romaaneissaan henkilökuvausta, yhteiskuntakritiikkiä, filosofista pohdintaa, mystiikkaa, roisia seksuaalisuutta ja vapaata assosiaatiota. Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat Kravun kääntöpiiri (1934), Musta kevät (1936), Kauriin kääntöpiiri (1939) ja Ruusuinen ristiinnaulitseminen -trilogia (1949–59), jotka perustuvat hänen kokemuksiinsa New Yorkissa ja Pariisissa. Niin ja sitten se Marussin kolossi, joka oli makuuhuoneen kirjahyllyssä, mutta näytti tosi tylsältä.
ellauri244.html on line 609: Things began to change in Paris after meeting Anaïs Nin, 12 years his junior, who, with Hugh Guiler, went on to pay his entire way through the 1930s including the rent for an apartment at 18 Villa Seurat. Nin became his lover and financed the first printing of Tropic of Cancer in 1934 with money from Otto Rank. His works contain detailed accounts of sexual experiences. Sitä koitin vähän lukea mutta oli liian hapokasta, ei pystynyt.
ellauri248.html on line 347: There was also an allotment process starting in the Dawes Act of 1887 until 1934. This was to force more land from Native people. The ostensible reason was to make them individual landholders and thus “Americanized” members of a capitalist system. It was felt this would “solve” the “Indian problem”. In short that it would make them no longer part of the ethnic communities they were members of. However the main push to “solve” the “problem” was by Anglo-Americans who wanted to take that land. Thus land was distributed to tribal members and the “surplus” was given or sold at a cut rate to White Americans or turned into National Forests and Parks or military bases. Land owned by Native Americans decreased from 138 million acres in 1887 to 48 million acres in 1934. They lost 2/3s of their treaty land base. About 90,000 Native Americans were made landless.
ellauri249.html on line 222: ”järjestelmällisestä juoppoudesta” sekä ”puolueen sisäisen demokratian loukkaamisesta”. Moisejenko erotettiin, mutta Hruštšov ei päässyt hänen paikalleen. Bugger it. Vuonna 1929 Hruštšov lähti opiskelemaan Stalinin mukaan nimettyyn teollisuusakatemiaan Moskovassa. Tämä oli seurausta Stalinin kampanjasta, jonka mukaan ”porvarispesialistit” piti sivuuttaa ja tilalle piti saada nuoria työläistaustaisia, kommunismille uskollisia opiskelijoita. Nyt Hruštšovin ura lähti todelliseen nousukiitoon: hänestä tuli koulun puolueosaston johtaja, 1931 kahden Moskovan kaupunginosaneuvoston johtaja, 1932 Moskovan puolueen toinen sihteeri ja 1934 puolueen Moskovan kaupungin komitean (gorkom) pääsihteeri. Moskovan puoluejohtajana Hruštšov lähetti osana Stalinin puhdistuksia 8 500 ”petturia” ammuttavaksi ja 33 000 vankileireille. Vuonna 1934 hänestä tuli varajäsen kommunistisen puolueen keskuskomiteaan ja politbyroon jäseneksi hän nousi vuonna 1939. Onnex onnex Nikita ei ollut päässyt insinöörixi! Olisi ollut kiitorata pystyssä.
ellauri254.html on line 122: Boris Pilnjak vieraili Suomessa vuonna 1934 Hella Wuolijoen ja Olavi Paavolaisen kutsumana. Vierailunsa aikana Pilnjak tapasi mm. F. E. Sillanpään tämän kesäasunnossa Saavutuksessa Hämeenkyrössä ja kutsui tämän vastavierailulle Moskovaan, mutta Sillanpään vierailu Neuvostoliitossa ei koskaan toteutunut. Pian Suomen-vierailunsa jälkeen Pilnjak syrjäytettiin Neuvostoliiton kirjailijaliiton johdosta Neuvostoliiton kulttuurielämän "puhdistuksessa" eikä hänen teoksiaan enää julkaistu. Siten myös Pilnjakin suunnitelma julkaista Sillanpään tuotantoa venäjäksi – hän oli erityisen ihastunut Nuorena nukkuneeseen – raukesi.
ellauri254.html on line 130: 1920-luvulla Ivanov kirjoitti aiheiltaan ja kieleltään erikoista ”ornamentaalista” proosaa, joka herätti voimakasta arvostelua proletaarikirjailijoiden taholta. 1930-luvun alussa hän ymmärsi siirtyä sosialistisen realismin mukaisiin teemoihin. Vuosina 1934–1935 kirjailija julkaisi omaelämäkerrallisen romaanin Pohoždenija fakira (”Fakiirin seikkailut”) ja vuonna 1939 kansalaissotaa virallisen idologian valossa käsittelevän romaanin Parhomenko. Toisen maailmansodan aikana hän toimi sotakirjeenvaihtajana ja kirjoitti tyyliltään pateettisen romaanin Pri vzjatii Berlina (”Berliiniä vallatessa”, 1946). Myöhemmin Ivanov julkaisi lähinnä muistelmia ja muokkasi uudelleen aikaisempia teoksiaan. Monet niistä ilmestyivät vasta kirjailijan kuoltua.
ellauri254.html on line 132: Kuten tiedätte, Vsevolod Ivanov tapasi yhdessä muiden kirjailijoiden kanssa Stalinin, Voroshilovin, Kaganovichin, Molotovin ja Postyshevin Gorkin asunnossa 26. lokakuuta 1932. Kokouksessa - viinin ja välipalojen kanssa - keskusteltiin kirjailijaliiton perustamisesta, Stalin selitti puolueen politiikkaa kirjallisuutta kohtaan, lupasi kaiken mahdollisen tuen. Vuonna 1934 perustettiin Neuvostoliiton kirjailijoiden liitto, sen ensimmäinen kongressi pidettiin. Yksi liiton hallituksen sihteereistä oli Vs. Ivanov. Hänet valittiin kirjallisuusrahaston hallituksen puheenjohtajaksi.
ellauri254.html on line 333: Vuonna 1932 Stalin järjesti Zinovjevin ja Kamenevin uudelleen erotetuiksi puolueesta ja karkotetuiksi Siperiaan oikeisto-opposition tukijoina, mutta heidät armahdettiin vielä toukokuussa 1933 ja hyväksyttiin takaisin puolueeseen. Kun Sergei Kirov murhattiin joulukuussa 1934, Zinovjevin ja Kamenevin väitettiin olleen ”moraalisesti osallisia” tapahtuneeseen, joten heidät erotettiin jälleen puolueesta ja vangittiin. He tunnustivat syyllisyytensä saadakseen lievemmät tuomiot. Tammikuussa 1935 Zinovjev tuomittiin salaisessa oikeudenkäynnissä kymmenen ja Kamenev viiden vuoden vankeuteen. Samassa yhteydessä yli 600 Zinovjevin entistä leningradilaista tukijaa karkotettiin Siperiaan.
ellauri254.html on line 336:
ellauri254.html on line 564: Gorki palasi Venäjälle kesällä 1928 ja sai kansallissankarin vastaanoton. Sen jälkeen hän vieraili Neuvostoliitossa useita kertoja ja palasi lopullisesti 1932 Stalinin kutsusta pois fasistisesta Italiasta, mikä oli suuri propagandavoitto. Aleksandr Solženitsynin mukaan Gorki palasi ennen kaikkea taloudellisista syistä. Vuonna 1934 Gorki valittiin itseoikeutetusti Neuvostoliiton kirjailijaliiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi sen ensimmäisessä kokouksessa.
ellauri254.html on line 695: Kamenev ja Zinovjev saivat puoluejäsenyytensä takaisin vuonna 1928. Puolueesta erottaminen ja uudelleen jäseneksi hyväksyminen toistui 1932–1933, missä välissä Kamenev oli karkotettuna Minusinskiin. Vuosina 1932–1934 hän oli Moskovaan perustetun Gorkin maailmankirjallisuuden instituutin ensimmäisenä johtajana. Kun Sergei Kirov murhattiin joulukuussa 1934, Zinovjevia ja Kamenevia syytettiin ”moraalisesta osallisuudesta” tapahtuneeseen. Tammikuussa 1935 pidetyssä salaisessa oikeudenkäynnissä Kamenev tuomittiin viiden ja Zinovjev kymmenen vuoden vankeuteen. Kamenev joutui heinäkuussa 1935 yhdessä 38 muun henkilön kanssa syytetyksi myös salaliitosta Stalinia vastaan ja tällä kertaa hänet tuomittiin kymmenen vuoden vankeuteen.
ellauri254.html on line 701: Toisin Sergei Mironovitš Kirov (ven. Серге́й Миро́нович Ки́ров, 27. maaliskuuta (J: 15. maaliskuuta) 1886 Uržum, Vjatkan kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 1. joulukuuta 1934 Leningrad, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto) joka oli aito neuvostovenäläinen vallankumouksellinen ja myöhemmin uskollinen stalinisti.
ellauri254.html on line 709: 30-vuotias bolševikkipuolueen jäsen Leonid Nikolajev ampui Kirovin 1. joulukuuta 1934 Leningradissa Smolnan palatsissa. Stalin käynnisti laajat puhdistukset, ja seurauksena oli monien vanhankaartin johtavien bolševikkien pidätyksiä ja teloituksia. Stalin väitti murhan olleen osa suurempaa, Lev Trotskin johtamaa salaliittoa neuvostohallitusta vastaan.
ellauri254.html on line 783: Sosialistinen realismi oli vuosina 1934–1991 Neuvostoliitossa ja muissa sosialistisissa maissa esiintynyt realismia edustava taidesuuntaus ja menetelmä, jonka tarkoituksena oli edistää sosialismin ja kommunismin päämääriä. Sosialistisen realismin ajatuksena oli realistinen muoto ja sosialistinen sisältö. Sitä sovellettiin kaikkiin taiteisiin.
ellauri254.html on line 785: Käsite sosialistinen realismi otettiin käyttöön Neuvostoliiton kirjailijaliiton liittokokouksessa vuonna 1934, jonka jälkeen siitä tuli maan virallinen ja ainoa hyväksytty taidesuuntaus. Sen isänä mainitaan usein kirjailija Maksim Gorki, jonka romaania Äiti (1907, suom. 1944) pidetään sosialistisen realismin perusmuotona. Esikuvina on pidetty myös eräiden 1800-luvun realistien, esimerkiksi peredvižnikien (”Vaeltajat”), Jacques-Louis Davidin ja Ilja Repinin taidetta.
ellauri254.html on line 1075: Nikolai Aleksejevitš Ostrovski (ven. Никола́й Алексе́евич Остро́вский, ukr. Мико́ла Олексі́йович Остро́вський, Mykola Oleksijovytš Ostrovskyi; 29. syyskuuta (J: 16. syyskuuta) 1904 Vilija, Ukraina – 22. joulukuuta 1936 Moskova) oli neuvostoliittolainen realistinen kirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa on Venäjän sisällissotaa ja Neuvostoliiton syntyaikoja kuvaava Kuinka teräs karaistui (ven. Как закалялась сталь, 1934). Teos perustui kirjailijan omiin kokemuksiin. Että tällänenkin ukrainalainen, ei taitaisi mennä enää Kievissä kaupaxi. Mullon tää nyt, löytyi kirjaston poistohyllystä SKP:n 40-vuotishistoriikin vierestä. Historiikissa mainittiin Mary Moorhouse Pekkala, uusseelantilainen neljännesmaori, merkittävä naishenkilö sisällissodan karmeiden jälkipyykkien pesussa. Se käytti koko miljoonaomaisuutensa parantamaan keskitysleirivankien oloa, ja joutui sitten vanhana katkeroituneena kansaneläkeläisenä pyytämään SKP:ltä vippejä. Semmosia ne kommunistit ovat, kiittämättömiä. Ja antisemiittejä. Tämä pätkä on Ostrovskin kirjasta:
ellauri256.html on line 50: Because of frequent references to the phallus in Rozanov's writings, Klaus von Beyme called him the Rasputin of the Russian intelligentsia. Klaus von Beyme (* 3. Juli 1934 in Saarau, Landkreis Schweidnitz, Niederschlesien; † 6. Dezember 2021 in Heidelberg) war ein deutscher Politikwissenschaftler und von 1974 bis zu seiner Emeritierung 1999 Professor am Institut für Politische Wissenschaft der Universität Heidelberg.
ellauri256.html on line 223: Gorki palasi Venäjälle kesällä 1928 ja sai kansallissankarin vastaanoton. Sen jälkeen hän vieraili Neuvostoliitossa useita kertoja ja palasi lopullisesti 1932 Stalinin kutsusta pois fasistisesta Italiasta, mikä oli suuri propagandavoitto. Aleksandr Solženitsynin mukaan Gorki palasi ennen kaikkea taloudellisista syistä. Vuonna 1934 Gorki valittiin itseoikeutetusti Neuvostoliiton kirjailijaliiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi sen ensimmäisessä kokouksessa.
ellauri256.html on line 237: Aleksandr Solženitsynin mukaan Gorki palasi Neuvostolaan ennen kaikkea taloudellisista syistä. Ize varmaan parhaiten tietää mistä puhuu. Vuonna 1934 Gorki valittiin itseoikeutetusti Neuvostoliiton kirjailijaliiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi sen ensimmäisessä kokouksessa. Mikähän lie ollut palkkatoivomus?
ellauri256.html on line 246: Boris Nikolaevich Bugaev (Russian: Бори́с Никола́евич Буга́ев, IPA: [bɐˈrʲis nʲɪkɐˈlajɪvʲɪtɕ bʊˈɡajɪf] (listen)), better known by the pen name Andrei Bely or Biely (Russian: Андре́й Бе́лый, IPA: [ɐnˈdrʲej ˈbʲelɨj] (listen); 26 October [O.S. 14 October] 1880 – 8 January 1934), was a Russian novelist, Symbolist poet, theorist and literary critic. He was a committed anthroposophist and follower of Rudolf Steiner. His novel Petersburg (1913/1922) was regarded by Vladimir Nabokov as the third-greatest masterpiece of modernist literature. The Andrei Bely Prize (Russian: Премия Андрея Белого), one of the most important prizes in Russian literature, was named after him. His poems were set to music and performed by Russian singer-songwriters.
ellauri257.html on line 546: Laulaja osallistui eurooppalaiseen jiddishin lehdistöön vuodesta 1916. Vuonna 1919 hän ja hänen vaimonsa Genia menivät Ukrainaan, missä hän löysi töitä The New Times -sanomalehdestä, ja häntä pidettiin yhtenä "Kiovan kirjoittajista". Sitten he muuttivat Moskovaan, missä hän julkaisi artikkeleita ja tarinoita. Kahden raskaan vuoden jälkeen, vuonna 1921, he palasivat Varsovaan. Bolshevismi ei maittanut. Vuonna 1921, kun Abraham Cahan huomasi hänen tarinansa Pearls, Singeristä tuli amerikkalaisen jiddish-sanomalehden The Forward kirjeenvaihtaja. Hänen novellinsa Liuk ilmestyi vuonna 1924, ja se valaisi bolshevikkien vallankumouksen ideologista hämmennystä. Hän kirjoitti ensimmäisen romaaninsa Teräs ja rauta, vuonna 1927. Vuonna 1934 hän muutti Yhdysvaltoihin kirjoittaakseen The Forwardiin.
ellauri264.html on line 731: Neuvostoliiton hallitus julisti alueen juutalaisten kansalliseksi alueeksi 1928. Se oli tarkoitettu Neuvostoliiton juutalaisille, vaikka juutalaisilla ei ollut minkäänlaista historiallista yhteyttä alueeseen. Siitä tuli luvattu maa vasta Stalinin ansiosta. Siunatut olkoot hänen kätösensä. Piirikunnasta tuli autonominen alue 7. toukokuuta 1934. Juutalaisten autonomisen alueen asukasluku vuonna 2010 oli 176 600 ja väestötiheys 4,9 as./km². Väkiluku on laskussa. Väestö on keskittynyt Siperian radan varrelle alueen pohjoisosaan.
ellauri270.html on line 555: Herbert Norman Schwarzkopf Jr. USMA, KCB (/ˈʃwɔːrtskɒf/; August 22, 1934 – December 27, 2012) was a United States Army general. While serving as the commander of United States Central Command, he led all coalition forces in the Persian Gulf War. Schwarzkopf was highly decorated in Vietnam. He was one of the commanders of the invasion of Grenada in 1983. Schwarzkopf's command eventually grew to an international force of over 750,000 troops. Schwarzkopf graduated valedictorian out of his class of 150, and his IQ was tested at 168. Schwarzkopf then attended the United States Military Academy where he played football, wrestled, sang and conducted the West Point Chapel choir. His large frame (6 feet 3 inches (1.91 m) in height and 240 pounds (110 kg) in weight) was advantageous in athletics and bawling out his underlings. He was also a member of Mensa.
ellauri275.html on line 494: Holodomor oli osa laajempaa, koko Neuvostoliittoa vuosina 1931–1934 koskenutta nälänhätää. Ukrainan nälänhätä oli kuitenkin pahempi asia, johtuen poliittisista etunäkökohdista, jotka kohdistuvat suurimmaksi osaksi vain Ukrainaan. Vuosien 1932–1933 nälänhädästä vaiettiin Neuvostoliitossa perestroikaan saakka. Neuvostoliitossa vierailleet läntiset toimittajat eivät myöskään kertoneet tapahtuneesta länsimaissa. Venäläiset huomauttavat, että länsipuoli Ukrainasta, jossa niiden mukaan hätä oli pahin, ei ollut osa Ukrainan neuvostotasavaltaa ennen suurta isänmaallista sotaa.
ellauri276.html on line 353: Hänestä tuli Sinn Féinin kaupunginvaltuutettu Wicklow´ssa vuonna 1921. Myöhemmin Irlannin sisällissodassa hän oli republikaanien puolella, ja hänet internoitiin vuonna 1922/3. Hänen avioliitonsa hajosi, ja hän muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1925. Siellä hän asui New Yorkissa. Hän luennoi Fordhamin yliopistossa ja työskenteli akateemisissa irlantilaistutkimuksissa perustaen yliopiston Irlannin tutkimuksen koulun vuonna 1928, joka kesti neljä vuotta. Hän oli toimittaja The Irish Review, lyhytikäinen (huhti-, touko- ja heinäkuu 1934) "irlantilaisen ilmaisun aikakauslehti". Yritysjohtaja oli George G. Lennon, entinen upseeri, joka komensi Waterfordin lentävää pylvästä Irlannin itsenäisyyssodan aikana. Päätoimittaja oli Lennonin vävy George H. Sherwood. Campbell palasi Irlantiin vuonna 1939, asettui Glencreeen, Wicklow´n kreivikuntaan, ja kuoli Lacken Daraghissa, Enniskerryssä 6. kesäkuuta 1944.
ellauri278.html on line 157: Vyshinsky first became a nationally known public figure as a result of the Semenchuk case of 1936. Konstantin Semenchuk was the head of the Glavsevmorput station on Wrangel Island. He was accused of oppressing and starving the local Yupik and of ordering his subordinate, the sledge driver Stepan Startsev, to murder Dr. Nikolai Vulfson, who had attempted to stand up to Semenchuk, on 27 December 1934 (though there were also rumors that Startsev had fallen in love with Vulfson's wife, Dr. Gita Feldman, and killed him out of jealousy). The case came to trial before the Supreme Court of the RSFSR in May 1936; both defendants, attacked by Vyshinsky as "human waste", were found guilty and shot, and "the most publicised result of the trial was the joy of the liberated Eskimos."
ellauri278.html on line 224: In 1933, Litvinov was instrumental in winning a long-sought formal diplomatic recognition of the Soviet government by the United States. US President Franklin Roosevelt sent comedian Harpo Marx to the Soviet Union as a goodwill ambassador. Isosetä Karl oli näät disponibiliteetissa. Litvinov and Marx became friends and performed a routine on stage together. Litvinov also facilitated the acceptance of the Soviet Union into the League of Nations, where he represented his country from 1934 to 1938. Litvinov has been considered to have concentrated on taking strong measures against Italy, Japan and Germany, and being little interested in other matters.
ellauri278.html on line 419: Reformihengessä Viron itsenäisyyden alkuvuosien politiikka oli vasemmistohenkistä, mikä päättyi kuin seinään 1. joulukuuta 1924 kommunistien epäonnistuneeseen vallankaappausyritykseen, jota Neuvostoliitto tuki. Kaappauksen jälkeen kaappaajia rankaistiin ankarasti ja kommunistinen puolue kiellettiin ja äärivasemmisto poistettiin parlamentaarisen päätöksenteon piiristä. Päts toimi Viron valtionpäämiehenä, riigifüürerinä, viisi kertaa vuosina 1920–1934.
ellauri278.html on line 423: Pätsille maksettiin – ainakin aluksi salaisesti – neuvostohallitukselta neuvostoliittolais-virolaisen naftan maahantuontiyrityksen kautta 4 000 Yhdysvaltain dollaria vuosittain 1924–1934. Summa oli huomattava ja vastasi Viron Berliinin lähettilään vuosipalkkaa. Päts raportoi Neuvostoliiton suurlähetystöön Viron poliittisesta tilanteesta. Pätsin yhteistyön julkistaminen käynnisti Virossa keskustelun Pätsin roolista Viron itsenäisyyden hankkimisen lisäksi myös sen menettämisessä.
ellauri278.html on line 427: Uusi perustuslaki tuli voimaan 24. tammikuuta 1934. Samaan aikaan Päts toimi riigifüürerinä. Seuraavaksi oli edessä presidentin- ja eduskuntavaalit. Vapsit saavuttivat vaalivoiton kunnallisvaaleissa. Osassa suurista kaupungeista he saivat yli puolet annetuista äänistä. Presidenttiehdokkaiden asettamisen yhteydessä vapsien ehdokas Andres Larka otti pitkän etumatkan muihin ehdokkaisiin, Johan Laidoneriin, Pätsiin ja August Reihin.
ellauri278.html on line 429: Päts teki vallankaappauksen yhdessä kenraali Laidonerin kanssa 12. maaliskuuta 1934. Perusteluna Päts käytti uhkaavaa vapsien valtaannousua. Omien sanojensa mukaan hän pelasti Viron fasismilta. Päts hallitsi Viroa autoritäärisesti ja julisti maahan poikkeustilan, joka jatkui vuoteen 1938 asti, jolloin maalle saatiin uusi perustuslaki. Pätsin valtakaudesta vuosina 1934–1940 käytetään nimitystä vaikeneva aika. Puolueet kiellettiin ja poliitikkoja vangittiin.
ellauri278.html on line 494: Venäläisten konepislari PD-34 on rakenteeltaan lähes suora kopio saksalaisesta MP 28 -konepistoolista. Palveluskäyttöön ase tuli ensimmäistä kertaa vuonna 1935. Aseen myöhempi malli PPD-34/38 sisälsi lipasratkaisuaan lukuun ottamatta vain vähäisiä muutoksia alkuperäiseen. Se varustettiin Suomi-konepistoolin rumpulippaan lähes suoralla kopiolla, johon aseen Suomi-konepistoolista poikkeavan tukkiratkaisun vuoksi jouduttiin lisäämään "syöttökaula". PPD-34- ja PPD-34/38-malleja valmistettiin yhteensä 4 174 kappaletta vuosina 1934–1939.
ellauri279.html on line 199: In his sensational exposé, Informer 001 or the Myth of Pavlik Morozov, a product of research carried out clandestinely in the Soviet Union between 1980 and 1984, he demolished the long-standing, “official” Soviet version of the young, thirteen-year old “pioneer” (who never was) and communist martyr – designated, in 1934, a Soviet literary hero at the First Congress of Soviet Writers – who had turned in his father to the authorities for treasonable activity. The boy was subsequently murdered, according to the authorities, by members of his own family. The young Pavlik did, in fact, denounce his father, but, as Yuri demonstrates, he appears to have been put up to it by his mother, seeking revenge for her husband’s infidelity. As to who actually killed Pavlik, Yuri establishes that it was certainly not family members who were hauled before a Soviet court and subsequently executed. No less a literary figure than Alexander Solzhenitsyn hailed the publication of the book in 1987, claiming that it was “through books such as this that as many Soviet lies will eventually be told as revealed.”

ellauri281.html on line 156: Vyshinsky first became a nationally known public figure as a result of the Semenchuk case of 1936. Konstantin Semenchuk was the head of the Glavsevmorput station on Wrangel Island. He was accused of oppressing and starving the local Yupik and of ordering his subordinate, the sledge driver Stepan Startsev, to murder Dr. Nikolai Vulfson, who had attempted to stand up to Semenchuk, on 27 December 1934 (though there were also rumors that Startsev had fallen in love with Vulfson's wife, Dr. Gita Feldman, and killed him out of jealousy). The case came to trial before the Supreme Court of the RSFSR in May 1936; both defendants, attacked by Vyshinsky as "human waste", were found guilty and shot, and "the most publicised result of the trial was the joy of the liberated Eskimos."
ellauri281.html on line 223: In 1933, Litvinov was instrumental in winning a long-sought formal diplomatic recognition of the Soviet government by the United States. US President Franklin Roosevelt sent comedian Harpo Marx to the Soviet Union as a goodwill ambassador. Isosetä Karl oli näät disponibiliteetissa. Litvinov and Marx became friends and performed a routine on stage together. Litvinov also facilitated the acceptance of the Soviet Union into the League of Nations, where he represented his country from 1934 to 1938. Litvinov has been considered to have concentrated on taking strong measures against Italy, Japan and Germany, and being little interested in other matters.
ellauri281.html on line 418: Reformihengessä Viron itsenäisyyden alkuvuosien politiikka oli vasemmistohenkistä, mikä päättyi kuin seinään 1. joulukuuta 1924 kommunistien epäonnistuneeseen vallankaappausyritykseen, jota Neuvostoliitto tuki. Kaappauksen jälkeen kaappaajia rankaistiin ankarasti ja kommunistinen puolue kiellettiin ja äärivasemmisto poistettiin parlamentaarisen päätöksenteon piiristä. Päts toimi Viron valtionpäämiehenä, riigifüürerinä, viisi kertaa vuosina 1920–1934.
ellauri281.html on line 422: Pätsille maksettiin – ainakin aluksi salaisesti – neuvostohallitukselta neuvostoliittolais-virolaisen naftan maahantuontiyrityksen kautta 4 000 Yhdysvaltain dollaria vuosittain 1924–1934. Summa oli huomattava ja vastasi Viron Berliinin lähettilään vuosipalkkaa. Päts raportoi Neuvostoliiton suurlähetystöön Viron poliittisesta tilanteesta. Pätsin yhteistyön julkistaminen käynnisti Virossa keskustelun Pätsin roolista Viron itsenäisyyden hankkimisen lisäksi myös sen menettämisessä.
ellauri281.html on line 426: Uusi perustuslaki tuli voimaan 24. tammikuuta 1934. Samaan aikaan Päts toimi riigifüürerinä. Seuraavaksi oli edessä presidentin- ja eduskuntavaalit. Vapsit saavuttivat vaalivoiton kunnallisvaaleissa. Osassa suurista kaupungeista he saivat yli puolet annetuista äänistä. Presidenttiehdokkaiden asettamisen yhteydessä vapsien ehdokas Andres Larka otti pitkän etumatkan muihin ehdokkaisiin, Johan Laidoneriin, Pätsiin ja August Reihin.
ellauri281.html on line 428: Päts teki vallankaappauksen yhdessä kenraali Laidonerin kanssa 12. maaliskuuta 1934. Perusteluna Päts käytti uhkaavaa vapsien valtaannousua. Omien sanojensa mukaan hän pelasti Viron fasismilta. Päts hallitsi Viroa autoritäärisesti ja julisti maahan poikkeustilan, joka jatkui vuoteen 1938 asti, jolloin maalle saatiin uusi perustuslaki. Pätsin valtakaudesta vuosina 1934–1940 käytetään nimitystä vaikeneva aika. Puolueet kiellettiin ja poliitikkoja vangittiin.
ellauri281.html on line 493: Venäläisten konepislari PD-34 on rakenteeltaan lähes suora kopio saksalaisesta MP 28 -konepistoolista. Palveluskäyttöön ase tuli ensimmäistä kertaa vuonna 1935. Aseen myöhempi malli PPD-34/38 sisälsi lipasratkaisuaan lukuun ottamatta vain vähäisiä muutoksia alkuperäiseen. Se varustettiin Suomi-konepistoolin rumpulippaan lähes suoralla kopiolla, johon aseen Suomi-konepistoolista poikkeavan tukkiratkaisun vuoksi jouduttiin lisäämään "syöttökaula". PPD-34- ja PPD-34/38-malleja valmistettiin yhteensä 4 174 kappaletta vuosina 1934–1939.
ellauri282.html on line 486: Lääkärin vaurauden ja usein vastahakoisen holhouksen ansiosta Merton pystyi elämään leveämpää elämää. Noustuaan Cambridgeen 1933 tuleva trappisti aloitti intensiivisen juomisen ja naismezästyxen ajanjakson, jonka yksityiskohdat trappistit sensuroivat voimakkaasti ennen julkaisua. Merton muistelee, että hän vietti suurimman osan ajastaan ​​Cambridgessa irstailemalla ja että hänen ensimmäisen vuoden tuottavin tapahtuma oli hänen johdatus Danten jumalalliseen komediaan. Sillä hän tahrasi maineensa niin, että hän päätti lähteä Englannista 1934 opiskellakseen Columbia Universityyn New Yorkiin.
ellauri290.html on line 515: 1,934
ellauri294.html on line 384: Hollywoodin ohjaajat käyttivät hänen maalauksiaan lähdemateriaalina näkemyksensä muinaisesta maailmasta elokuvissa, kuten DW Griffithin Suvaitsemattomuus (1916), Ben Hur (1926), Cleopatra (1934), ja ennen kaikkea Cecil B. DeMillen eeppinen remake Kymmenestä käskystä (1956). Todellakin, Jesse Lasky Jr. , The Ten Commandmentsin toinen käsikirjoittaja, kuvaili, kuinka ohjaaja tavallisesti levitti Alma-Tadema-maalausten vedoksia ilmaistakseen lavastussuunnittelijoilleen haluamansa ilmeen. Oscar-palkitun roomalaisen eepos Gladiator suunnittelijat käyttivät Alma-Tademan maalauksia keskeisenä inspiraation lähteenä. Alma-Tademan maalaukset olivat myös inspiraationa Cair Paravelin linnan sisustukseen vuoden 2005 elokuvassa The Chronicles of Narnian: The Lion, the Witch and the Wardrobe . Ei siis mikään turha jäbä!
ellauri294.html on line 403: Kavallan kaupunki on (oli) Makedonian röökiteollisuuden keskus, "The Mecca of Tobacco". Tupakkatyöläiset ovat (olivat) kovia kommunisteja. Egyptin pashan Mehmed Alin (s. 1769 Kavala) razastajapazas vlta 1934 otettiin pressuista vasta 1949. Muslimeille oltiin kauhu kaunaisia, vaikka Mehmed oli vain vaatimaton tupakkakauppias. Pyhä Nikolaos eli joulupukki on (oli) panttilainaajien suojelija. Ei ihme että Paavalille rakennettu kirkko omistettin uudelleen Santalle.
ellauri294.html on line 638: 93464.jpg/alternates/FREE_1440/1393464.jpg" height="200px" />
ellauri299.html on line 633: 934099b0279c8f69c/tsunami_0.jpg" width="100%" />
ellauri301.html on line 189: Kosti oli tuottelias. Siltä ilmestyi mm. Muutamia rovasti K. Kalkkeen lempilauluja. K. Kalke, Joensuu 1934. Kosti vaikuttaa narsistilta vaikkei se edes ole vanha norssi, normaalikoulu ehti muuttaa Helsinkiin. Eka työpaikka oli Isokyrön kappalaisena, toinen ja viimeinen Tohmajärven kirkkoherrana. Sit vaan takasin Hämeenkoskelle. Hailii happamii Kyrön mamman tappamii.
ellauri308.html on line 558: Vladimir Pozner syntyi Pariisissa 1. huhtikuuta 1934 Venäjän juutalaiselle isälle Vladimir Aleksandrovich Poznerille ja ranskalaiselle katoliselle äidille Géraldine Luttenille. Pariskunta erosi pian hänen syntymänsä jälkeen. Kun Vladimir oli 3 kuukauden ikäinen, hän ja hänen äitinsä muuttivat New Yorkiin, jossa Géraldinen äiti ja nuorempi sisar asuivat. Keväällä 1939 Poznerin vanhemmat yhdistyivät ja perhe palasi Pariisiin, Ranskaan.
ellauri308.html on line 615: Itzig Natsi-Saksa juutalaiset Jiddishin kielestä איציק ‎ (itsik), muunnelma tai lemmikkimuoto nimestä Isaak (vaihtoehtoisesti Isaac). Natsit ennen toista maailmansotaa (mutta vallan ottamisen jälkeen vuosina 1933–1934) aloittivat juutalaisten vainon ja vangitsemisen, ennen kuin ne kiihtyivät kansanmurhaan, mikä johti holokaustiin.
ellauri309.html on line 509: Billy Graham varttui maitotilallisen poikana Pohjois-Carolinan maaseudulla. He started to read books from an early age and loved to read novels for boys, especially Tarzan. Like Tarzan, he would hang on the trees and gave the popular Tarzan yell. According to his father, that yelling led him to become a minister. Vuonna 1934 Graham osallistui evankelista Mordecai Hamin kokoukseen ja teki henkilökohtaisen uskonratkaisun. Ham had a reputation for racism and anti-Semitism. He believed and preached on various topics based on classical anti-Semitic canards such as believing Jews had special access to political power and influence and that they represent a subversive social force. The targets for his preaching were often "nebulous rings of Jewish, Catholic or Black conspirators plotting to destroy white protestant America."
ellauri327.html on line 289: Skuggbarn. Kalla kulor förlag. 2013. Libris 14225714. ISBN 9789187049347 (inb.)
ellauri327.html on line 518: Vuonna 1932 Kianto sai virallisen eron ensimmäisestä vaimostaan, ja hän meni 1933 uusiin naimisiin Elsa-Maria Karppisen (o.s. Kokko) (1896–1954) kanssa. Hänellä oli kuitenkin samaan aikaan suhde Raakel Nymanin kanssa ja vuodesta 1934 lähtien myös Turjanlinnan palvelustyttönä toimineen Aino Seppäsen (”Aino-Kaino”) kanssa. Vuonna 1934 Kianto onnistui myös kahdeksan vuoden ponnistelun jälkeen lunastamaan Turjanlinnan palstan itsenäiseksi tilaksi.
ellauri330.html on line 221: Jabotinsky oli siihen mennessä vakuuttunut siitä, että juutalaisilla ei ollut mahdollisuutta saada takaisin mitään osaa Palestiinasta ilman arabien vastustusta. Vuonna 1934 hän kirjoitti perustuslakiluonnoksen juutalaiselle valtiolle, jossa julisti, että arabit olisivat tasa-arvoisessa asemassa juutalaisten kollegojensa kanssa "kaikilla maan julkisen elämän sektoreilla". Nämä kaksi yhteisöä jakaisivat valtion tehtävät, sekä armeijan että siviilipalveluksen, ja nauttisivat sen etuoikeuksista. Jabotinsky ehdotti, että heprea ja arabia saisivat tasavertaisen aseman ja että "jokaisessa kabinetissa, jossa pääministeri on juutalainen, varapääministerin paikkaa tarjotaan arabille ja päinvastoin". Haha LOL.
ellauri330.html on line 281: Uuden Suomen vakinainen avustaja 1921 - 1934, 1940 ja 1941.
ellauri331.html on line 676: Marraskuusta 2017 lähtien Radio Sputnikia alettiin lähettää AM-lähetyksessä Washington DC:ssä, WZHF 1390 AM. Yhdysvaltain oikeusministeriö velvoitti amerikkalaisten asemien omistajien rekisteröitymään ulkomaiseksi agentiksi. Sputnik on kokonaan estetty omistamasta amerikkalaista radioasemaa liittovaltion viestintäkomission sääntöjen vuoksi, jotka estävät lähetysomaisuuden ulkomaisen omistuksen, vuoden 1934 fasistisessa viestintälaissa.
ellauri332.html on line 445: Nathaniel Hawthornes (1850) Bestseller wurde immer wieder verfilmt, so 1934 von Robert G. Vignola und 1926 von Victor Sjöström. Trotzdem nahm sich auch Wim Wenders mit dem von ihm mit gegründeten Filmverlag der Autoren 1973 dem Sujet an. Während Hawthorne die Probleme von Einwanderern der zweiten Generation in den Mittelpunkt stellte, setzte der Regisseur seinen Focus auf den persönlichen Konflikt der Figuren. Senta Berger war 1973 ein international bekannter Filmstar. Sie legt als
ellauri340.html on line 331: – Kreivi von Rosen oli juutalaisvastainen kiihkeä natsi. Hän oli yksi Ruotsin natsiblokin perustajista 1934, vasemmistoedustajat huomauttavat.
ellauri342.html on line 337: Pyllervömpi Orko työskenteli 1930-luvulla Suomi-Filmin tuotantopäällikkönä ja tuotti vuosikymmenen aikana kaikkiaan 23 elokuvaa. Hänen ohjaamistaan kahdeksasta elokuvasta merkittävimpiä ovat 740 000 uhria Suomessa vaatimut Jääkärin morsian (1938) ja ensimmäisenä miljoonan katsojan rajan ylittänyt kotimainen elokuva Siltalan pehtoori (1934). Suomi-Filmi levitti elokuvia myös Yhdysvaltoihin asti, mikä oli harvinaista tuohon aikaan. Orko kuoli 102-vuotiaana vuonna 2001, eli hän eli täysin rinnoin koko 1900-luvun.
ellauri347.html on line 218: Natsien vallankaappauksen jälkeen Saksassa Fromm muutti ensin Geneveen ja sitten vuonna 1934 asui pommilla New Yorkin Boweryssa. Yhdessä Karen Hornyn ja Harry "Stack" Sullivanin kanssa Frommin vahva ääni kuului lean leftin suunnalta New Yorkissa 1941–1959. Amerikan lean left on suurinpiirtein Suomen kansallinen kokoomus.
ellauri347.html on line 286: Lopettaaxemme Frommin tarinan lyhyeen, hän väitteli tohtoriksi Heidelbergissä vuonna 1922 ja aloitti uran psykoterapeuttina. Hän muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1934 -- suosittu aika lähteä Saksasta! -- ja asettui New Yorkiin, missä hän tapasi monia muita suuria pakolaisajattelijoita, jotka kokoontuivat sinne Boweryyn, mukaan lukien Karen Horney, jonka kanssa hänellä oli suhde. (Tästä jäi nyt kokonaan pois Frieda Fromm, liekö jonkinlainen freudilainen Lapsus CG Boereelta?)
ellauri348.html on line 185: "La Paloma" esitetään näissä elokuvissa: "La Paloma" Screen Songs sarjakuva, 1930 Don Juanin yksityinen elämä, 1934 La Paloma, Ein Lied der Kameradschaft, 1934 (luettelossa myös nimellä La Paloma, 1938) Juarez, 1939 Große Freiheit Nr. 7, 1945, Hans Albers laulaa saksankielisen version. Elokuvaa ei annettu näyttää Saksassa vuonna 1944 natsien sensuurin vuoksi, ja liittolaiset julkaisivat sen vasta vuonna 1945 Kulkukoira, 1949 Vartaloryöstöjen hyökkäys, 1956 La Paloma, Saksa 1958 Habanera, Espanja 1958 Freddy, die Gitarre und das Meer, 1959 Freddy und der Millionär Adua e le compagne, 1960 Blue Hawaii, 1961, Elvis Presley laulaa "No More". Hänen nauhoitteensa esiintyi myös ääniraitaalbumilla ja uudelleen nauhoitetulla "live" versio Aloha from Hawaii amerikkalaiselle versiolle, jota ei käytetty lähetyksessä. Tämä vuoden 1973 versio julkaistiin alun perin budjettialbumilla Mahalo from Elvis, mutta on sittemmin sisällytetty useisiin. The Godfather Part II, 1974. Bändi soittaa "La Paloma" Havannan uudenvuodenjuhlien avauskohtauksessa. Bröderna Lejonhjärta, 1977. Karlin äidin kuullaan laulavan "La Paloman" ruotsinkielistä versiota. Peltyrumpu, 1979 Das Boot, 1981 (esittäjä: Rosita Serrano saksaksi). Mortelle Randonnée, 1983. Elokuvassa kuullaan Hans Albersin versio. a> Henkien talo, 1993 Sonnenallee, 1999 Hetki muistettavana, 2004 "La Paloma" on aiheena vuoden 2008 dokumentissa La Paloma. Sehnsucht. Weltweit (saksa La Paloma. Kaipuu. Maailmanlaajuinen), kirjoittaja Sigrid Faltin [de]. Soul Kitchen, 2009 Manila Kingpin: Asiong Salonga -tarina, 2011 Musiikkielokuvassa Down Argentine Way, Charlotte Greenwood laulaa pirteän, nopean kappaleen nimeltä "Sing To Your Senorita". Melodia perustuu löyhästi "La Paloman" melodiaan.
ellauri349.html on line 490: Raymond Claude Ferdinand Aron est issu d'une famille juive et d'un milieu aisé des deux côtés. Ses parents sont Gustave Émile Aron (1870-1934) et Suzanne Levy (1877-1940). Son grand-père maternel, Léon Levy, possédait une usine de textile dans le nord de la France. Sa famille paternelle venait de Lorraine où elle était établie depuis la fin du XVIIIe siècle. Son grand-père paternel, Isidore (dit Ferdinand) Aron, était grossiste en textile à Rambervillers, puis Nancy (Lorraine). Un de ses grand-oncles paternels, Paul Aron, était le père de Max Aron, médecin biologiste à la faculté de médecine de Strasbourg. Ferdinand, le grand-père paternel de Raymond, prédit à celui-ci à sa naissance une grande carrière. Gustave Aron refusa de prendre la suite de l'affaire familiale et fit de brillantes études de droit; il publia des travaux juridiques, mais n'étant reçu que deuxième à l'agrégation de droit alors qu'un seul poste était attribué, il abandonna la perspective d'enseigner à l'université et devint professeur de droit à l'École normale supérieure de l'enseignement technique. Il arrêta de travailler au début du XXe siècle, vécut dès lors de l'héritage familial et fit construire une maison à Versailles en 1913-1915 avec un court de tennis. La famille Aron retourna ensuite à Paris. Après la guerre, Gustave Aron investit en bourse, mais sa fortune fut perdue du fait de la crise économique de 1929 et il fut obligé de reprendre un emploi. Il mourut en 1934 d'une crise cardiaque. La mère de Raymond mourut en juin 1940 à Vannes.
ellauri353.html on line 362: Viimeisen tauon jälkeen Tamaran kanssa Babel yritti hetken päästä sovintoon Jevgenian kanssa ja heillä syntyi tyttärensä Natalie vuonna 1929. Vuonna 1932 Babel tapasi siperialaissyntyisen pakanan nimeltä Antonina Pirozhkova (1909–2010). Vuonna 1934, kun Babel ei onnistunut vakuuttamaan vaimoaan palaamaan Moskovaan, hän ja Antonina alkoivat asua yhdessä. Vuonna 1939 heidän avoliittoonsa syntyi tytär Lydia Babel.
ellauri353.html on line 580: Huomattakoon, että vuosina 1933-1934 monet tuomitut "sotilasasiantuntijat" - tosin vain ne, joita ei heti ammuttu - vapautettiin rangaistuksensa suorittamisesta (yleensä tarkastamatta tapauksiaan) ja palasivat armeijaan. Suurin osa heistä kuitenkin pidätettiin uudestaan ja ammuttiin vuosien 1936-1938 suuren terrorin aikana..
ellauri362.html on line 410: Myöhemmin asiaan sekaantui vielä 1 juutalainen kallonkutistaja, Zvi Lothane (syntynyt 21. toukokuuta 1934 Lublinissa , Puolassa, nimellä Hersz Szuldyner), myös Henry Lothane, joskus Henry Zvi Lothane , on israelilais-amerikkalainen psykoanalyytikko, psykiatri ja yliopistoprofessori. Hänen vanhempansa kutsuivat häntä "Henioksi" tai "Henrykiksi". Israelissa etunimi "Hersz" muutettiin muotoon "Zvi" ja nimi oli nyt "Zvi Szuldiner".
ellauri364.html on line 109: 9343">

Tanskalaista patografiaa

ellauri367.html on line 208: Palattuaan Neuvostoliittoon hän yritti kuukauden ajan järjestää Trotskin johtaman vasemmisto-opposition toimintaa Ukrainassa. Hänet erotettiin muun trotskilaisen opposition mukana NKP:n keskuskomiteasta marraskuussa 1927 ja koko puolueesta joulukuun 1927 puoluekokouksessa. Hänet määrättiin sisäiseen karkotukseen Astrahaniin ja myöhemmin Barnauliin. Rakovski jatkoi yhteydenpitoa Alma-Ataan karkotettuun Trotskiin. Rakovskia alettiin pitää vasemmisto-opposition johtajana Neuvostoliitossa, kun Trotski vuonna 1929 karkotettiin kokonaan maasta. Neuvostoliittoon jääneistä Trotskin vanhoista liittolaisista Rakovski pysyi tälle pisimpään uskollisena. Helmikuussa 1934 hän lopulta taipui tuomitsemaan Trotskin ja sai luvan palata Moskovaan. Seuraavana vuonna hän sai takaisin NKP:n jäsenyyden.
ellauri367.html on line 210: Rakowski vietti 6 vuotta maanpaossa. Hän oli yksi viimeisistä johtavista trotskilaisista, jotka käänsivät takkinsa ja palasivat Stalinin luo. Hän sai palata Moskovaan, hänestä tuli Neuvostoliiton Japanin- suurlähettiläs syksyllä 1934 ja hänet otettiin takaisin puolueeseen vuonna 1935. 21. elokuuta 1936 hän pyysi Pravdalle lähettämässään kirjeessä virallisesti anteeksi "virheitään". Hän syytti Trotskia ja hänen kannattajiaan "Gestapon agenteiksi" otsikolla "Ei tule armoa". Varsinainen hälläpyörä.
ellauri367.html on line 281: 19. maaliskuuta 1936 German American Bund perustettiin New Yorkin Buffalossa New Yorkin ystävien seurantajärjestöksi. Bund valitsi johtajakseen saksalaissyntyisen Amerikan kansalaisen Fritz Julius Kuhnin (Bundesführer). Kuhn oli veteraani, koska hän palveli Baijerin jalkaväessä ensimmäisen maailmansodan aikana ja hän oli myös natsipuolueen Alter Kämpfer (vanha telttailija), jolle myönnettiin Yhdysvaltain kansalaisuus vuonna 1934. Kuhn toimi alun perin tehokkaana johtajana, koska hän pystyi yhdistämään järjestön ja laajentamaan sen jäsenyyttä, mutta myöhemmin hänet alettiin yksinkertaisesti nähdä epäpätevänä huijarina ja valehtelijana.
ellauri370.html on line 456: 9348i/8831184.jpg" />
ellauri374.html on line 485: Kiintoisaa on, että kirjallisuuden Nobel-veikkauksissa oli mainittu tshuvassirunoilija Gennadi Aigi (1934-2006) , jonka kokoelma Tuntematon tuli on suomennettu. Eipä tullut tuntemattomalle zuvassille dynamiittia. Runoilija sai "muun muassa" Ranskan akatemian palkinnon (1972), Tšuvassian ASNT:n valtionpalkinnon (1989) ja Ranskan kaunotaiteiden ja kirjallisuuden ritarikunnan kunniamerkin. Vuonna 1994 hänelle myönnettiin Tšuvassian kansanrunoilijan arvonimi.
ellauri378.html on line 460: Vuonna 1940 yksi Britannian tiedotusministeriön virkamiehistä (Charles A. Ridley) otti Leni Riefenstahlin vuoden 1934 propagandaelokuvan *tahdon voitto*, lisäsi siihen *lambeth walk* ja editoi sitten videon niin, että se näyttää Natsit tanssivat musiikin tahtiin.
ellauri381.html on line 83: Vuonna 1934 hän järjesti Puolan sisäministeri Bronisław Pierackin salamurhan. Hänet tuomittiin kuolemaan, minkä jälkeen hänet muutettiin elinkautiseksi. Bandera vapautettiin vankilasta vuonna 1939 sakujen Puolaan hyökkäyksen jälkeen ja hän muutti Krakovaan.
ellauri381.html on line 98: Syyskuussa 2022 Otto Schmidtin mukaan nimetty katu Dniprossa nimettiin uudelleen Banderan kunniaksi; Tämä katu oli alun perin ollut Gymnasium Street, kunnes neuvostoviranomaiset nimesivät sen uudelleen Otto Schmidt Streetiksi erinomaisen venäläisen tiedemiehen ja maantieteilijän, arktisen alueen tutkijan Otto Julievich Schmidtin (1891-1956) kunniaksi vuonna 1934. Joulukuussa 2022 äskettäin vapautettu Iziumin kaupunki päätti nimetä Pushkin Streetin uudelleen Stepana Bandera Streetiksi. 22 muuta katua nimettiin uudelleen. Deutsche Welle, reporting in 2014, said that most of the people in Izium were ethnic Ukrainians, but the Russian language was the most common language of communication on the streets. On April 17, 2023, Izium formed a Sister City partnership with Greenwich, Connecticut, USA.
ellauri382.html on line 761: 9345d2a0568ce2201c.jpg" height="150" />
ellauri390.html on line 70: By the terms of a new treaty with the federal government in 1856, the band moved to its present site in Shawano County. The General Allotment Act of 1887 resulted in the loss of a great deal of land by the Stockbridge-Munsee. In the Great Depression, the tribe lost yet more land. However, in the early 1930’s the Stockbridge-Munsee experienced a reawakening of their identity and began reorganizing. In 1932 they even took over the town council of Red Springs under the provisions of the Indian Reorganization Act of 1934, created an activist Business Committee and started to regain some of their land. The Secretary of the Interior affirmed the reservation in 1937, for which the tribe is to him forever grateful.
ellauri390.html on line 343: Loput ovat venäläisiä kenraaleja ja aristokraatteja tai muita viheltäjiä. Aleksanteri Volkonski (1866–1934) oli venäläinen sotilasavustaja ja kirjailija, jonka myöhemmässä elämässä Bulgarian kreikkalaisesta kirkosta katholin papiksi vihittiin.
ellauri390.html on line 347: Hänen muita teoksiaan olivat "Venäjän nimi esi-Mongolian aikana" (1929), "Mikä on suurin vaara?" (1929), " Pikkuvenäläinen ja ukrainalainen" (1929). Volkonsky kuoli 18. lokakuuta 1934 Roomassa. Hänet haudattiin kreikkalaisen korkeakoulun kyrptaan Rooman Campo Veranon hautausmaalle (hautaa ei säilytetty).
ellauri391.html on line 137: Kallella oli 1 mielisana, ja se oli "Ei!". Nein! Antwort an Emil Brunner; 1934 (Ablehnung vo dr Natürliche Theologii) Hän oli 1 sanan teologi. Maailma on vaarojen karikko,  mä sanon viimeisen sanan ja se on ei.
ellauri393.html on line 346: 93484300afc00a743b9e8c6651e8c1b86f5c538021ac859c0650c345f&ipo=images" height="300" />
ellauri393.html on line 424: 934">

ETA Hoffmanin pirun elixiirit

ellauri395.html on line 1309: Haginin väärän todistuksen mukaan hän syntyi epämuodostuneella sydämellä ja sen uskottiin olevan parantumaton verisairaus. Hänen ei odotettu jäävän henkiin, ja 15-vuotiaana hän halvaantui ja joutui vuoteeseen. Huhtikuussa 1933 hän kääntyi kristinuskoon. Dramaattisen kääntymiskokemuksen aikana hän kertoi kuolleensa epämuodostuneen sydämen takia kolme kertaa minuutissa, joka kerta näkevänsä helvetin kauhut ja palaamalla sitten elämään. Hän pysyi halvaantuneena kääntymisensä jälkeen. 8. elokuuta 1934 hän sanoo, että hän nousi kuolinvuoteeltaan ilmoituksella "uskosta Jumalan sanaan" luettuaan Mark. 11:23–24. Hän parantui myös halvauksestaan, eikä hän koskaan enää kamppaillut kävelyn kanssa, paizi kuolinvuoteella. Gold and silver I have none, but I got up and walk. Sydän tosin pysyi muotopuolena. Sen mielivärssy oli tämä pikku Markun läppä: Suht totisesti minä sanon teille, jokainen, joka sanoo tälle vuorelle: Poistu ja heittäydy mereen, eikä epäile sydämessään, vaan uskoo, että ne asiat, jotka hän sanoo, toteutuvat, mitä tahansa hän sanoo. Kokeile vaikka "mene vittuun jehova". Sentähden minä sanon teille: mitä ikinä te haluatte, kun rukoilette, uskokaa saavanne ne, niin te saatte ne. Kuulostaa ihan kiusaajan houkutuxelta. Eipä mennyt Hessu ize halpaan, vaikka muut nähtävästi menevät.
ellauri401.html on line 586: Keväällä 1934 Ervast palasi Suomeen – hänellä oli vahva usko siihen, että hän oli pian kuolemassa ja halusi kuolla kotimaassaan. Myös Ruusu-Ristin vuosikokoukseen hänen toivottiin osallistuvan. Ervast oli kokouksen aikana sairas ja väsynyt, mutta piti vielä yhden esitelmän, viimeisensä, jossa hän ennusti Suomelle hienoa tulevaisuutta henkisyyden edelläkävijänä:
ellauri401.html on line 621: Kotimatka sujui hyvin ja ihmiset olivat kohteliaita. Huhtikuun lopussa ilmestyneessä Ruusu-Ristissä ilmoitettiin iloinen uutinen, että Ruusu-Ristin johtaja saapuu noin viikon kuluttua kotimaahan ja siis Ruusu-Ristin vuosikokoukseen helluntaina. Maanantaina 7.5.1934 nautittiin Kulmakoululla Ervastin tervetuliaiskahvit. Niille osallistui satoja ihmisiä. Ohjelmassa oli laulua, soittoa ja paljon paljon puheita sekä hyvää kakkua.
ellauri411.html on line 91: Vuoteen 1933 mennessä hänen maineensa "oli koskenut pohjaan", ja Rayner Heppenstallin lyhyt kirja vuodelta 1934, John Middleton Murry: A Study in Excellent Normality , saattoi huomauttaa, että hän oli "maan vihatuin kirjailija". Vaikuttaa ikävältä hepulta. Kuoli 68 vuotiaana kai tupakasta saamaansa Burgerin tautiin.
ellauri413.html on line 118: Odottamaton lentomatka: Seikkailukertomus neuvokkaista pojista, rohkeasta lentäjästä ja Suomenlahden salakuljettajista. Poikien seikkailukirjasto 46. Otava 1934. (Nimimerkillä Heikki Taura.)
ellauri421.html on line 95: Kirjan suomensi Matti Rossi joka oli jäänyt työttömäxi kaikkien muiden stallareiden paizi Matin käännettyä takkinsa. Matti syntyi 1934 Sortavalassa jääkärikapteenin raiskattua hänen äitinsä Vera Salmexen. Matti Rossi kuoli 2017 Helsingissä pitkäaikaisen punataudin murtamana. Rossi on kirjoittanut kirjan Raunioista nousee Donbass, jonka vuonna 2015 julkaisi Donetskin kansantasavallan suurlähetystö ja Johan Bäckman Publications. Helsingin Sanomien toimittaja Laura Halminen luonnehti teosta venäläismieliseksi propagandaksi. Lehdistössä Rossi joutui asian vuoksi todellisen syytösryöpyn kohteeksi. Kiss my ass Denes! Asia nousi uudelleen otsikoihin yli 30 vuotta myöhemmin, kun kokoomuksen kansanedustaja Ben "peffalenkku" Zyskowicz arvosteli vuonna 2007 voimakkaasti valtionpalkinnon myöntämistä Rossille tämän ilmiannon vuoksi. Benkku jätti palkinnon myöntäneelle kulttuuriministeri Stefan Wallinille asiasta kirjallisen kysymyksen, koska Rossi ei ollut osoittanut katuvansa toimintaansa. Zyskowicz piti tapausta vakavana kulttuuri- ja ihmisoikeusrikoksena sekä täysin verrattavana natsi-Saksassa ja sen miehittämillä alueilla juutalaisia vastaan tehtyihin ilmiantoihin. Vastauksessaan Wallin sanoi, ettei hän ollut palkintoa myöntäessään tiennyt Kissin tapauksesta ja korosti palkinnon olevan ennen kaikkea tunnustus Rossin pitkäaikaisesta työstä kääntäjänä. Samalla hän kuitenkin tuomitsi Rossin tekemän ilmiannon pitäen valitettavana, ettei Rossi ollut harkinnut toimintansa moraalista puolta.
ellauri421.html on line 210: Jevgeni Aronovitsh Dolmatovski (1915-1994) elämä ei ollut helppoa, kuten ei monen muunkaan elämää ”kansojen isän” varjossa. Oma Aron-isä, juutalainen juristi, vangittiin 1937 ja ammuttiin 1939. Itse Jevgeni työskenteli 1930-luvun alussa Moskovan metron rakennustyömaalla, mutta ryhtyi runoilemaan kun pääsi pedagogiseen instituuttiin. Ensimmäiset runot julkaistiin vuonna 1934 ja vuonna 1938 syntyi jopa sellainen runo kuin ”Feliks Dzerzhinski”…(olisiko tämä ollut pojan viimeinen epätoivoinen yritys saada isänsä vapaaksi?). Heti kun sota syttyi Jevgeni joutui rintamalle, sotakirjeenvaihtajaksi, ja juuri siellä tuli tuota Taipaleenjokea katsotuksi itäiseltä suunnalta. Suomalaisille kuuluisa vastaruno oli sen seurauksena. Ne venäläislähteet, joita minä selailin, eivät kuitenkaan mainitse kyseistä runoa (ainakaan Тайпалеенйоки -nimellä). Tämä saattaisi viitata siihen, että niin realistinen runo ei ollut soveliasta sodanjälkeisessä NL:ssa, mutta yhtä hyvin on mahdollista, että runo kulkee jollakin toisella nimellä. Tässä venäjänkielinen luettelo hänen runokokoelmistaan:
ellauri421.html on line 213: Лирика (1934, сборник стихов);
xxx/ellauri044.html on line 950: Vuosina 1927–1934 Gripenbergit asuivat Porvoon Runoilijakodissa, ja sen jälkeen he muuttivat Padasjoelta ostamaansa Harjun taloon jonka Gripenberg omisti kuolemaansa saakka. Porvoon vuosinaan 1930-luvun alussa Gripenberg oli mukana Lapuan liikkeen paikallisessa toiminnassa. "Gripenbergit" tarkoittaa sen uskollista vaimoa, joka roikkui sen perässä kuin iiliäinen aina kitkerään loppuun saakka. No se oli rakastunut liikkiöön jo 13-vuotiaana tyttönä. Pöysti heilui teatteripiirien hameissa kuin Lasse Pöysti, ja sillä oli rakkaudenpettymyxiä, niinkuin häveliäästi sanotaan yhdessä gradussa. Sanois vaan suoraan et se oli paskiainen setämies. Takuulla narsisti!
xxx/ellauri057.html on line 99: Unto Kupiainen oli naimisissa kaksi kertaa, vuosina 1934–41 Salme Hietamiehen kanssa ja vuodesta 1947 Kerttu Sihvosen kanssa. Poti sotaväsymystä 1942. Meni sisu kaulaan. Satu meni saunaan, laittoi laukun naulaan. Satu tuli saunasta, otti laukun naulasta.
xxx/ellauri057.html on line 841: 934">

Lihan hedelmät

xxx/ellauri068.html on line 68: The events in Germany since January 30, 1933, when Nazis came to power and declared as their aim the march to the east to capture resourcesand "living space" greatly contributed to it. The USSR realized the enormous importance of the national question and recognized the great role of the country´s history and patriotism in the consolidation of the society. There was mounting criticism of romanization. It was admitted that, in some cases, there had been overreliance on the alphabetical creativity of the linguists,engaged in language construction, which manifested itself in the creation of individual alphabets for numerically very small dialects, as well as in the overly largenumber of letters for some alphabets, in frequent disregard for the practical problemsof language construction and in the exclusive use of the Latin as a possible basis forthe creation of writing for the illiterate peoples, as well as in the insufficient attentionto the use of other alphabets (Novyi alfavit (The New Alphabet), 1934).
xxx/ellauri068.html on line 91: Poet Andrei Aldan-Semyonov claimed that he was the "creator" of Zhambyl, when in 1934, he was given the task by the Party to find an akyn. Aldan-Semenov found Zhambyl on the recommendation of the collective farm chairman, the only criterion of choice was that the akyn be poor and have many children and grandchildren. After Aldan-Semenov's arrest, other "translators" wrote Zhambyl's poems.
xxx/ellauri068.html on line 493: Shirley Temple Black (April 23, 1928 - February 10, 2014) was an American actress, singer, dancer, businesswoman, and diplomat who was Hollywood's number one box-office draw as a child actress from 1934 to 1938. As an adult, she was named United States ambassador to Ghana and to Czechoslovakia, and also served as Chief of Protocol of the United States.
xxx/ellauri068.html on line 495: Shirley oli 6-vuotias v. 1934 laulaessaan pedofiilisen piisin nimeltä "Hyvä laiva tikkunekku", jossa se lopulta laskeutuu "suklaapatukalle" kimpussaan nippu telttailevia nuoria miehiä jättimäiset tikkunekut tanassa. Shirley on puettu noin kaksivuotiaaxi. En muistanutkaan miten nekkusorminen se oli. Keimailee setämiehille pikku mekko vesirajassa. Imuskelee miesten tarjoamaa pilliä ja nuolee ojennettuja tahmaisia herkkuja naama sutussa. Ei taitais mennä #metoosihdin läpi tänä päivänä.
xxx/ellauri075.html on line 68: Лев Исаакович Шварцман родился 31 января (12 февраля) 1866 года в Киеве, в семье крупного фабриканта и купца Исаака Моисеевича Шварцмана (1832—1914) и его жены Анны Григорьевны (урождённой Шрейбер, 25 декабря 1845, Херсон — 13 марта 1934, Париж). Это был второй брак отца. Располагавшееся на Подоле (Киеве) «Товарищество мануфактур Исаак Шварцман» с трёхмиллионным оборотом было известно качеством закупаемой им английской материи. Фирма была основана супругами Шварцман в 1865 году, с 1884 года владела крупнейшим в городе магазином, с 1892 года — филиалом в Кременчуге.
xxx/ellauri075.html on line 540: Jean Rhysillä oli rakkaussuhde itseään kaksikymmentä vuotta vanhempaan pörssivälittäjään Lancelot Grey Hugh Smithiin. Suhteen päätyttyä Rhys sai mieheltä rahallista avustusta, joka yhdessä satunnaisten teatteritöiden kanssa riitti elämiseen. Suhteen päättyminen ja Rhysin hengen vaarantanut abortti heijastuvat myöhemmin hänen romaanissaan Voyage in the Dark (1934). Vuonna 1917 meni naimisiin Jean Langeltin kanssa, joka oli hollantilainen muusikko, lauluntekijä ja journalisti. Pariskunta asui Pariisissa. He saivat pojan, joka kuoli jo pikkulapsena sekä tyttären. Langlet vangittiin 1923, koska hän ei ollut noudattanut maastapoistumismääräystä, ja Jean Rhys jäi rahattomaksi.
xxx/ellauri076.html on line 407: 9346d1a02a4405f9fc9.jpg" height="200px" />
xxx/ellauri081.html on line 521: old Sadie Marks (whose family was friends with, but not related to, the Marx family). Their first meeting did not go well when he tried to leave during Sadie´s violin performance.[2]:30–31 They met again in 1926. Jack had not remembered their earlier meeting and instantly fell for her.[2]:31 They married the following year. She was working in the hosiery section of the Hollywood Boulevard branch of the May Company, where Benny courted her.[2]:32 Called on to fill in for the "dumb girl" part in a Benny routine, Sadie proved to be a natural comedienne. Adopting the stage name Mary Livingstone, Sadie collaborated with Benny throughout most of his career. They later adopted a daughter, Joan (b. 1934). Her older sister Babe would be often the target of jokes about unattractive or masculine women, while her younger brother Hilliard would later produce Benny´s radio and TV work.
xxx/ellauri087.html on line 378: Kenneth Locke Hale (August 15, 1934 – October 8, 2001), also known as Ken Hale, was an American linguist at the Massachusetts Institute of Technology who studied a huge variety of previously unstudied and often endangered languages—especially indigenous languages of North America, Central America and Australia. Languages investigated by Hale include Navajo, O'odham, Warlpiri, and Ulwa, among many others.
xxx/ellauri120.html on line 194: 934%26height%3D500%26rnd%3D131970420500000000&f=1&nofb=1" height="200px" />
xxx/ellauri120.html on line 414: 1930-luvun alussa Nyrki Tapiovaara etsi itseään, tulevaisuus oli epävarma, ja lakitieteiden opiskelukin jäi sivuasiaksi. Syksyllä 1933 isä-Tapiovaara kutsui poikansa takaisin Hämeenlinnaan. Tämän karanteenin aikana Nyrki Tapiovaara löysi elokuvataiteen. Hän kirjoitti niin vakuuttavia elokuva-arvosteluja pieneen Häme-lehteen, että pian hänet kutsuttiin Yleisradion säännöllisten elokuvakatsausten tekijäksi. Syksyllä 1934 hän aloitti myös työn Työväen näyttämön ohjaajana Helsingissä.
xxx/ellauri121.html on line 362: Kirjassa June on hetero, leffassa se lepakoizi Moiran kaa. Luke oli naimisissa, Moira pahexui, sanoi että se on saalistusta toisen naisen mailla. June vastasi ettei Luke ollut mikään kala eikä maakokkare, vaan vapaata riistaa. Se että on rakastunut ei ole mikään perustelu sanoi Moira. Joo kyllä Peggy oli aika paskapää. Gibsonilla oli vaimo publisher Shirley Gibson ja niillä 2 teini-ikäistä poikaa Matt and Grae, jotka Graeme vei mukanaan. Peggy tuli kyynärpäilemään 1973. Graeme s. 1934 oli 5 vanhempi ja silloin paremmissa varoissa, vaikka sehän kyllä sitten korjaantui. Shirley s. 1927 oli vielä paljon vanhempi, v. 1973 se oli 46 ja kuoli noin meidän ikäisenä 1997. Ei ihme että Graeme lähti lätkimään 34-vuotiaan pesää nuolemaan.
xxx/ellauri123.html on line 781: Kaarlo Sarkian suomentamat runot "Orapihlajalle" ja "Kassandralle" sisältyvät antologiaan Maailmankirjallisuuden kultainen kirja 4, Ranskan kirjallisuuden kultainen kirja (WSOY 1934). "Kassandralle" on myös molemmissa Sarkian kokoelmissa Runot (WSOY 1944 ja WSOY 2008, ISBN 978-951-0-17531-5). Runon "Kassandralle" on suomentanut myös Aale Tynni. Seuraavan runon "Pillulle" on suomentanut näiden rivien kirjoittaja ize.
xxx/ellauri123.html on line 1111: Alfred Appel Jr. (January 31, 1934 –
xxx/ellauri125.html on line 465: writer who found success later in life after his 1934 novel Call It Sleep was
xxx/ellauri125.html on line 485: With Walton's support, he began Call It Sleep in about 1930, completed the novel in the spring of 1934, and it was published in December 1934, to mostly good reviews. Yet the New York Herald Tribune's book critic Lewis Gannett foresaw that the book would not prove popular with its bleak depiction of New York's Lower East Side, but wrote readers would "remember it and talk about it and watch excitedly" for Roth's next book. Call It Sleep sold slowly and poorly, and after it was out-of-print, critics writing in magazines such as Commentary and Partisan Review kept praising it, and asking for it to be reprinted. After being republished in hardback in 1960 and paperback in 1964, with more than 1,000,000 copies sold, and many weeks on the New York Times bestseller list, the novel was hailed as an overlooked Depression-era masterpiece and classic novel of immigration. Today, it is widely regarded as a masterpiece of Jewish American literature. With Walton's support, he began Call It Sleep in about 1930, completed the novel in the spring of 1934, and it was published in December 1934, to mostly good reviews. Yet the New York Herald Tribune's book critic Lewis Gannett foresaw that the book would not prove popular with its bleak depiction of New York's Lower East Side, but wrote readers would "remember it and talk about it and watch excitedly" for Roth's next book. Call It Sleep sold slowly and poorly, and after it was out-of-print, critics writing in magazines such as Commentary and Partisan Review kept praising it, and asking for it to be reprinted.[ After being republished in hardback in 1960 and paperback in 1964, with more than 1,000,000 copies sold, and many weeks on the New York Times bestseller list, the novel was hailed as an overlooked Depression-era masterpiece and classic novel of immigration. Today, it is widely regarded as a masterpiece of Jewish American literature. After Muriel's death in 1990, Roth moved into a ramshackle former funeral parlor and occupied himself with revising the final volumes of his monumental work, Mercy of a Rude Stream. It has been alleged that the incestuous relationships between the protagonist, a sister, and a cousin in Mercy of a Rude Stream are based on Roth's life. Roth's own sister denied that such events occurred. Roth attributed his massive writer's block to personal problems such as depression, and to political conflicts, including his disillusion with Communism. At other times he cited his early break with Judaism and his obsessive sexual preoccupations as probable causes. Roth died in Albuquerque, New Mexico, United States in 1995. The character E. I. Lonoff in Philip Roth's Zuckerman novels (The Ghost Writer and Exit Ghost in this case), is a composite of Roth, Bernard Malamud and fictional elements.
xxx/ellauri127.html on line 242: He soon met the family of the new dean, Henry Liddell (1811–1898) who was married to Lorina Reeve (1825-1910). It was the beginning of a long relationship with the Liddell family. It is precisely on April 25, 1856 that he saw for the first time Alice Pleasance Liddell (May 4, 1852 – November 16, 1934), that would become his favorite Liddell girl. He was quite fond of photography and he often photographed the three Liddell sisters (among the many photographs he took in his life, there is a particularly important number of little girls). He also went several times on a boat trip on the Thames with the girls to pick-nick, on which occasion he would tell a story, generally improvised to amuse the girls.
xxx/ellauri127.html on line 366: Romaani sovitettiin useita kertoja elokuvalle, versiot julkaistiin vuosina 1924, 1934 ja 1945. Vuonna 1990 televisioon tehty versio poikkesi eniten alkuperäisestä juonesta. 1924: Tyttö Limberlostista, pääosissa Gloria Grey ; tuottanut Gene Stratton Porter Productions, jakelija Amerikan elokuvien varausvirastot 1934: Tyttö Limberlostista, pääosassa Marian Marsh ; tuottaja Monogram Pictures 1938: Romance of Limberlost, pääosassa Jean Parker ; tuottaja Monogram Pictures Viitteet Ulkoiset linkit Tyttö Limberlostista, Indiana University Press. ISBN 978-0-253-20331-1. Gene Stratton-Porter, Limberlostin tyttö Gene Stratton-Porter, Limberlostin tyttö, Virginian yliopiston kirjasto, verkkoteksti A Girl of the Limberlost public domain -äänikirja LibriVoxilla Elokuvaversiot: A Girl on Limberlost (1924) on IMDb A Girl on Limberlost (1934) on IMDb Tyttö on Limberlost (1945) on IMDb A Girl on Limberlost (1990) on IMDb.
xxx/ellauri128.html on line 405: Hans Thorvald Gahlin, född den 14 mars 1910 i Göteborg, död där den 14 februari 2006, var en svensk serie- och skämttecknare. Han bidrog med skämtteckningar i bland annat Dagens Nyheter och med serierna Klotjohan (1934-1970) och Fredrik (1934-1973, Göteborgs Handels- och Sjöfartstidning).
xxx/ellauri128.html on line 406: Han var son till Hans Gahlin och Selma Andersdotter. Han bodde en lång tid i en villa i Långedrag och var känd för att spritsa fram sina tuschfigurer under nattens mörka timmar. Gahlin debuterade som tidningstecknare 1933 och blev fast anställd vid Dagens nyheter 1937. Som tecknare medverkade han även i Söndagsnisse-Strix, Morgontidningen i Göteborg 1933-19490, Vårt Hem 1935-1940. Gahlin medverkade i 43 år (1932-1975) dagligen med sina karaktäristiska skämteckningar i Dagens Nyheter under vinjetten Salon Gahlin på sidan Namn och Nytt. Han tecknade också serierna Klotjohan (1934-1970) och Fredrik (1934-1973); den senare i Göteborgs Handels- och Sjöfartstidning. Han fick Adamsonstatyetten 1970.
xxx/ellauri128.html on line 525: He earned his living from writing, particularly popular historical novels such as I, Claudius; King Jesus; The Golden Fleece; and Count Belisarius. He also was a prominent translator of Classical Latin and Ancient Greek texts; his versions of The Twelve Caesars and The Golden Ass remain popular for their clarity and entertaining style. Graves was awarded the 1934 James Tait Black Memorial Prize for both I, Claudius and Claudius the God.
xxx/ellauri129.html on line 621: Après avoir été fiancé avec Mlle Dietz-Monnin, petite-fille du sénateur Charles Dietz-Monnin, il rompt ses fiançailles et épouse, en 1910, Marie-Thérèse de Chevigné, veuve de Maurice Bischoffsheim (1875-1904), arrière-petite-fille par sa mère du marquis de Sade et mère de Marie-Laure de Noailles. Ils font aménager à partir de 1912 la villa Croisset à Grasse. À partir de 1934 et jusqu'à sa mort le 8 novembre 1937, il vécut avenue Gabriel à Paris. Élégant, brillant et mondain, il inspire à Marcel Proust la métamorphose de Bloch en Jacques du Rozier dans À la recherche du temps perdu. Tosi kova streeberi, joka antoi Marcelille kimmokkeen ruveta snobixi izekin.
xxx/ellauri130.html on line 778: En septembre 1913, la sculptrice Camille Claudel, sœur de Paul (et ancienne maîtresse d'Auguste Rodin) , est internée en asile d'aliénés à Mondevergues (Montfavet - Vaucluse) à la demande de la famille et à l'instigation de son frère Paul, qui décide d'agir immédiatement après la mort de leur père. En trente ans d'hospitalisation, Paul Claudel ne va voir sa sœur qu'à douze reprises. Lors de la rétrospective qui lui fut consacrée en 1934, des témoins ont rapporté que Paul Claudel s'emporte : il ne veut pas qu'on sache qu´il a une sœur folle.
xxx/ellauri167.html on line 260:
xxx/ellauri169.html on line 38: Kelpaan tälläisenä! Pidän izestäni sellaisena kuin olen! Tällä kannalla on olleet hullut narsistit maailman sivu, niinkuin esim Marion "Pat" Roberzon. Lukuunottamatta Walt Disneytä, joka tiettävästi oli self-deprecating and shy. "The boss is here", kuiski alaiset kun Walt yskähteli hallissa. Nyt suu soukasti. Tulee mieleen tietokonelingvistiikan tutkimusyxikkö makkaratalossa vuonna kivi ja puu. Niin ja Miki Liukkonen, joka häpesi huonouttaan niin että teki seppukun vuonna 2023 (albumi 9348">307).
xxx/ellauri187.html on line 366: Georg Walther Groddeck (13 October 1866 in Bad Kösen – 10 June 1934 in Knonau, near Zurich) was a physician and writer regarded as a pioneer of psychosomatic medicine.
xxx/ellauri202.html on line 42: Šolohov liittyi kommunistiseen puolueeseen 1922 ja pysyi sille uskollisena koko uransa. Hän oli Neuvostoliiton kirjailijaliiton toimielimissä vuodesta 1934 ja vuodesta 1936 maan korkeimman neuvoston jäsen. Hän seurasi Nikita Hruštšovia presidenttinaä 1959 ja valittiin keskuskomiteaan 1961. Hänestä tuli tiedeakatemian jäsen 1939. Hän oli kaksinkertaisen sosialistisen työn sankari ja palkittiin sekä Leninin että Stalinin palkinnolla Trotskin palkinnon ja Nobelin lisäksi. Tätä virhettä Ruozin olympiakomitea sittemmi katkerasti katui.
xxx/ellauri208.html on line 642: Fågel badar snart i vattnen, Gunnar Björling. Helsingfors: Akademiska bokhandeln (distr.). 1934.
xxx/ellauri212.html on line 413: The painter — whose real name was Balthasar Klossowski de Rola and who died in 2001 — has been a controversial figure in the art world for decades. Many of his paintings show highly sexualized depictions of young girls. His 1934 work "The Guitar Lesson" was one of his first to scandalize his peers. When it was displayed along with "Thérèse Dreaming" and other Balthus paintings at a special exhibit in the Met in 2013, a plaque warned readers that the paintings were disturbing in nature.
xxx/ellauri212.html on line 418: "At its 1934 debut in Paris, it was shown for fifteen days, covered, in the gallery’s back room," wrote the art critic Jerry Saltz in 2013. "In 1977, it appeared for a month at Pierre Matisse’s 57th Street gallery. It has never been exhibited again, as if it were some metaphysical equivalent of the cursed videotape in The Ring that kills anyone who views it."
xxx/ellauri218.html on line 506: 934/30737177147_df17c79c45_z.jpg" height="200px" />
xxx/ellauri225.html on line 136: 934afd2de9bbe47" />
xxx/ellauri231.html on line 249: Nestor Ivanovytš Mahno (ukr. Нестор Іванович Махно, ven. Нестор Иванович Махно, Nestor Ivanovitš Mahno; 7. marraskuuta (J: 27. lokakuuta) 1889 Huljaipole – 25. heinäkuuta 1934 Pariisi) oli ukrainalainen anarkokommunisti, joka johti Venäjän sisällissodassa niin sanottua anarkistista mustaa armeijaa. Orjan poika Nestori innostui vähän liiankin suuresti vallankumouspuuhista. Muut narkistiryhmän jäsenet epäilivät Mahnoa alun perinkin, koska hänellä oli ilmeinen taipumus juomiseen ja rähinöintiin.
xxx/ellauri231.html on line 251: Mahno pakeni reikäjuustoxi ammuttuna kuin talvisodan peltinen muistoukko Kasarmitorilla elokuussa 1921 ulkomaille, ensin Romaniaan ja sitten Puolaan, ennen kuin päätyi Ranskaan, jossa hän kuoli viinaan vuonna 1934. Vai oliko se tubiin. Ehkä molempiin.
xxx/ellauri231.html on line 383: Kylän lisäksi Bunin (1870-1953) kirjoitti romaaneja kuten Sukhodól (1911-12) ja Mítyan rakkaus (1924-25), novelli Gospodín iz San Francisco (1916) [Herrasmies San Franciscosta] lopettaa kaksiosaisen omaelämäkerrallisen romaanin, Arsenjevin elämä (osa I, Päivän lähteet [1930], osa II, Lika [1939]). Hän on kirjoittanut useita runouden kanssa sekoitettuja novellikirjoja, ja vuonna 1950 hän julkaisi omaelämäkerran Muistelmia. Bunin kuoli Ranskassa vuonna 1953. Hänen kokoelmistaan ​​teoksista on kaksi painosta – yksi 12 osainen (Berliini, 1934-36) ja toinen kuusiosainen (Moskova, 1956) – sekä kokoelmat hänen tarinoistaan ​​(Moskova, 1961) ja Loput Buninin runoista (Leningrad, 1961).
xxx/ellauri232.html on line 85: Far-right groups have been a consistent presence in the Swedish political underground since the early 1920s, with their high point coming in the municipal elections of 1934, when around eighty council members of Svenska nationalsocialistiska partiet (the Swedish National Socialist Party) were elected across the country. After a long period of mainstream political inactivity in the wake of the Second World War, neo-fascism grew stronger in the 1980s, culminating in the emergence of several new neo-Nazi organisations in the 1990s. The most notable of these groups was Nationalsocialistik Front (the National Socialist Front), who were replaced by the currently active Svenskarnas Parti (the Party of the Swedes) in 2009. The Party of the Swedes’ political program states that “only people who belong to the western genetic and cultural heritage, where ethnic Swedes are included, should be Swedish citizens”, as well as their belief that “all policy decisions should be based on what is best for the interests of the ethnic Swedes”. Far from being prohibited in Sweden, these monsters are sitting now in public offices.
xxx/ellauri234.html on line 75: Takakannesta: "Ollilla on uutisia, he saavat vahvistusta suoraan Saxasta, 2 kovaa SS-upseeria." Tämän päivän Törni tulee suoraan Texasista Herkkules-vaunulla. Kovia NATO-upseereja. Hei tähän sopii taustamusiikixi Maikki Länsiön ja Esa Saarisen Huuakotti! Taistelu Chickaduua joella matujen ja hottentottien välillä! Kadetraalissa oli viileää, lattialla puuvillainen vyö. E. Saarisen isävainaja oli Callen ikätoveri ja ampui mokkerina konekiväärillä ryssiä Suomen hyökkäyssodassa. Sixi kai Eski oli niin innostunut veteraaneista. Kyllä pikkunen poikakin ladata saa, kun saa allensa Vickers tankin. Vickers oli brittitankki jota valmistettiin lisenssillä Neukuissa. Niitä oli suomalaisilla sotasaaliina. Vaunuja käytettiin ensimmäisen kerran Mantšuriassa japanilaisia vastaan vuosina 1934 ja 1935. Omat koirat purivat! Törniä Vickersin tornissa on pidetty varhaisimpana kenttäoloissa käytettynä taistelurobottina.
xxx/ellauri237.html on line 354: Hyvä Veli Yrjö Pernaa (s. 30. elokuuta 1934 Kauhava) on suomalainen prinssieversti evp, filosofian tohtori w.c. ja professori h.c. Siirryttyään eläkkeelle 1980 Pernaa toimi tuntiopettajana Kuopion teknillisessä oppilaitoksessa ja aloitti samalla jatko-opinnot Kuopion korkeakoulussa (myöh. Kuopion yliopisto). Hän väitteli tohtoriksi 1988 aiheesta Tuotekehitys Suomen kehitysalueiden elektroniikkateollisuudessa ja toimi väitöksen jälkeen johtamisopin luennoitsijana Kuopion yliopiston yritystalouden laitoksella vuoteen 1992.
xxx/ellauri252.html on line 174: Hammasteknikon työ ei ajan pitkään tyydyttänyt, ja Turtiainen haki Yhteiskunnalliseen korkeakouluun opiskelemaan sanomalehtimiesoppia, kirjallisuutta ja yhteiskuntatieteitä. Parin opiskeluvuoden jälkeen hän lähti toimittajaksi jyväskyläläiseen sosiaalidemokraattiseen Työn Voima -sanomalehteen ja alkoi kirjoitella runoja. Ensimmäiset runonsa hän julkaisi Erkki Valan päätoimittamassa Tulenkantajat-lehdessä 1934.
xxx/ellauri253.html on line 179: Petter (Pekka) Elias Ervast (26. joulukuuta 1875 Helsinki – 22. toukokuuta 1934 Helsinki) oli okkultisti ja teosofian uranuurtajia Suomessa. Ervast toimi Suomen Teosofisen Seuran ylisihteerinä vuosina 1907–1917 ja 1918–1919. Vuonna 1920 hän erosi seurasta ja perusti Ruusu-Ristin. Samana vuonna hän oli myös perustamassa Kansainvälisen Yhteis-vapaamuurarijärjestön Le Droit Humainin Suomen Liittoa. Tällä Ervastilla oli kesäpaikka Sysmän Valittulassa jonne kokoontui kesäisin kahmaloittain hörhöjä.
xxx/ellauri255.html on line 587: The Great Turn or Great Break (Russian: Великий перелом) was the radical change in the economic policy of the USSR from 1928 to 1929, primarily consisting of the process by which the New Economic Policy (NEP) of 1921 was abandoned in favor of the acceleration of collectivization and industrialization and also a cultural revolution. The term came from the title of Joseph Stalin's article "Year of the Great Turn" ("Год великого перелома: к XII годовщине Октября", literally: "Year of the Great Break: Toward the 12th Anniversary of October") published on November 7, 1929, the 12th anniversary of the October Revolution. David R. Marples argues that the era of the Great Break lasted until 1934.
xxx/ellauri259.html on line 599: Parallel zur Bezeichnung Süderjütland kam bereits im 10. Jahrhundert der Name Schleswig auf. Sie findet sich beispielsweise in der Namensgebung der zwischen Schlei und Eider gelegenen Mark Schleswig, die von 934 bis 1025 Teil des Stammesherzogtums Sachsen war und von 962 bis 1025 unter den Kaisern Otto I., Otto II., Otto III., Heinrich II. und Konrad II. die nördliche Grenzmark des Heiligen Römischen Reiches bildete. Im 12. Jahrhundert nahm der letzte Jarl Knud Lavard den Titel Herzog (dux Jucie) an.
xxx/ellauri261.html on line 154: 934b-8f3d0ba7ae27_w948_r1.778_fpx51.24_fpy44.99.webp" width="20%" />
xxx/ellauri261.html on line 183:
xxx/ellauri273.html on line 472: 934bac9da54.jpg" height="300px" />
xxx/ellauri280.html on line 471: Zaarin alamaisena syntynyt Ester Toivonen (1914-1979) kruunattiin ensimmäisenä suomalaisena kaunottarena Miss Euroopaksi 1934. Hänen voittonsa oli erityisen tärkeä suomalaisille, koska se tuli rotuoppien vuosikymmeninä. Hänen klassinen (joskin joxeenkin ylähampainen) saxalainen kauneutensa nosti esiin mongoliväitteitä ja muita käsityksiä suomalaisten alemmuudesta. Ester Toivosen serkun Helvi Hämäläisen mukaan tulevan Miss Euroopan syntyperä ei kuitenkaan ollut mutkaton, sillä äiti Lempi Helle, aikaisempi Mikkelsson, synnytti esikoisensa, kun lapsen isä, zaarin armeijan saksalaissyntyinen soitto-oppilas Auf Wiedersehn oli jo jättänyt hänet. Kastetilaisuudessa pappi kieltäytyi ensin kastamasta lasta, koska tämän äiti kieltäytyi paljastamasta syntyperäänsä. Vaikka Lempi Helle toimi saunottajana Ahtolan paremmalla puolella. Oli nimi ainakin sattuva! Ester olikin siis puoliarjalainen, 1-0 erätappio mongoleille.
xxx/ellauri280.html on line 480: Pariisissa oli "kerrastoa järjestämässä" ja "monessa muussakin auttamassa" taiteilija Juho Rissanen. Tytöillä oli tiukat liivit ja yllin kyllin ohjelmaa. Hastingsissa hänet kruunattiin Miss Euroopaksi 8.9.1934. Voitto oli merkittävä kaikille suomalaisille; sitä voi verrata olympiamitaliin. Suomen Kuvalehti julisti suuressa otsikossaan: "Me emme ehkä sittenkään ole mongoleja." Voittajan supisuomalaisuutta ei epäilty, sillä hän ei pyynnöistä huolimatta vilauttanut saksalaista syntyperäänsä. Annetaan Esterin izensä kertoa:
xxx/ellauri280.html on line 484: Jo samana vuonna 1934 Helvi Hämäläinen julkaisi osittain
xxx/ellauri280.html on line 488: Ester Toivosen silminnähtävin ura liittyi elokuviin, sillä hänet löydettiin Erkki Karun filmiin Meidän poikamme limassa heti 1934, ja sen jälkeen hän esiintyi 13 muussakin roolissa. Suurin osa elokuvista oli kevyitä: Syntipukki, Onnenpotku, Kaikenlaisia vieraita ja Asessorin naishuolet. Enimmäkseen hänellä oli filmauksissa mukavaa. Kriitikot riemuizivat: "Hän ei ole näyttelijätär, eikä hän nähtävästi vuosienkaan kuluessa saavuta muita ilmaisukeinoja, vaan hän vaikuttaa 'persoonansa' sulolla, mikä varsinkin vastamulkoisissa mykkäfilmeissä merkitsee varsin paljon."
xxx/ellauri281.html on line 486: Valmistuttuaan lukiosta Arthur vaihtoi useita työpaikkoja säästäen rahaa korkea-asteen koulutukseen ja siirtyi vuonna 1934 Michiganin yliopistoon, jossa hän opiskeli neljä vuotta.
xxx/ellauri287.html on line 568: Valokuvia ovat vielä: Libanonin setrit, Kalat Simanin basilikan rauniot, Krak de Chevaliers (länsitornit), Vaspasionin ja Tituksen merkintä tunnelissa sekä leikkaus ja tunneli, Selucas; Margabin linnan vallit, kylpylä, Hama (Syyria); Jablehin moskeija, sulttaani Ibrahimin moskeija ja kirkollisen kaupungin portti, Tartus (Syyria); John Whiting, Grace Whiting, yksi heidän pojistaan ​​(?) ja lapsi; uudelleenesitys roomalaisten sotilaiden hyökkäyksestä Jerusalemiin, Jerusalemin YMCA:n pääsisäänkäynti Dr. John Raleigh Mott, Lord ja Lady Allenby (1933-1934); Arabit jauhamassa ateriaa ja ratsastamassa, Jerusalemin 21. piiritys (22. lokakuuta 1938), "Tommies" vartioi Damascus Gatessa, American Colony -asunnossa ja Sea of ​​Galilea Scot´s Mission Hospital, Tiberias.
xxx/ellauri296.html on line 312: 9344.jpg?_i=_n504BC99DD0473598AAE3BCDC5D75568D" width="40%" />
xxx/ellauri296.html on line 404: Yhtyneet Kuvalehdet -yhtiön Seuran ensimmäinen lehti ilmestyi 6. joulukuuta 1934. Tuolloin lehden päätoimittajaksi valittiin Ensio Rislakki. Seurasta tuli siihen aikaan ”Suomen kotien viikkolukemisto”, tarkoituksena oli tehdä koteihin sopiva lehti. Minna Craucher hankki ilmoituxia kiristämällä tehtailijoita purkitetulla sikiöllä.
xxx/ellauri296.html on line 406: Henrik Ensio Ezechiel Rislakki (vuoteen 1934 Svanberg; 14. helmikuuta 1896 Hausjärvi – 30. tammikuuta 1977 Helsinki) oli suomalainen toimittaja ja kirjailija, joka kirjoitti pakinoita, näytelmiä ja matkakirjoja. Rislakki käytti pakinoitsijana nimimerkkiä Valentin ja kirjailijana salanimeä Heikki Vaanila. Hän käsikirjoitti Aku Korhosen huippusuosittuja Lapatossu-elokuvia 30-luvulla.
xxx/ellauri303.html on line 123: Genrih Grigorjevitš Jagoda (ven. Ге‌нрих Григо‌рьевич Яго‌да; 1891 Rybinsk – 15. maaliskuuta 1938 Moskova, alun perin Enon Geršonovitš Jehuda) oli Neuvostoliiton salaisen poliisin NKVD:n päällikkö vuosina 1934–1936. Jagoda oli syntyperältään juutalainen. 1936 Jagoda oli salaisen poliisin riveissä järjestämässä pakkotyöläiset tekemään Vienanmeren–Itämeren kanavaa. Häntä on syytetty kirjailija Maksim Gorkin murhaamisesta myrkyttämällä vuonna 1936. Hän valvoi Moskovan ensimmäistä suurta näytösoikeudenkäyntiä, jossa Lev Kamenev ja Grigori Zinovjev tuomittiin kuolemaan. Tämä oli käännekohta Stalinin vainoissa, koska sen jälkeen pakkotyöleirit laajenivat GULAG-järjestelmäksi. Jagoda joutui itsekin pian Stalinin epäsuosioon, ja menetti paikkansa 16. syyskuuta 1936 Nikolai Ježoville, joka johti pääosan Stalinin suuresta puhdistuksesta. Jagoda tuomittiin ja teloitettiin aivan ansiosta 1938.
xxx/ellauri303.html on line 313: 9346">

Lopun alkuja

xxx/ellauri307.html on line 117: 9348">

Hyi häpeä

xxx/ellauri307.html on line 355: Valittiin Pariisin Venäjän työttömien liiton hallitukseen. Hän vieraili Baltiassa, Suomessa, mahdollisesti Valamissa. Järjestänyt hostellin naimattomille naisille Pariisissa (Pariisi, Villa de Sachs, rakennus 9). Täällä pidettiin ortodoksisen kulttuurin liiton kokouksia, Fr. Sergius Bulgakov, teologisia kursseja oli, opiskelijamäärä oli 56 henkilöä. Hostelli muutti vuonna 1934 taloon Rue Lurmel 77. Sitten hän vuokrasi huoneen, jossa sijaitsi toipilaan tuberkuloosipotilaiden lepotalo Noisy -le-Grandissa Pariisin lähellä, ja hän teki suurimman osan työstä siellä itse: hän meni torille, siivosi, keitti ruokaa, maalasi talokirkkoa, kirjaili ikoneja ja käärinliinoja vainajille. Konstantin Balmont kuoli tässä sanatoriossa vuonna 1942, täällä vuonna 1962 hänen äitinsä S. B. Pilenko kuoli, ja Skobtsovan aviomies selvisi hänkin kuoliaaksi. Sodan (minkä niistä? Varmaan viimeisen) jälkeen hiän sai Nansenin sopimuksen mukaisen poliittisen emigrantin aseman.
xxx/ellauri319.html on line 573: Frederick Delius (1862–1934)
xxx/ellauri337.html on line 198: Stein aloitti vuonna 1932 Münsterissä pedagogisen instituutin opettajana, mutta hän menetti seuraavana vuonna opetusoikeutensa Saksan antisemitististen lakien takia. Vuonna 1934 Stein liittyi karmeliittain sääntökuntaan ja otti uudeksi nimekseen Teresa Benedicta a Cruce (Ristin siunaama Teresa) Ávilan Teresan mukaan. Kölniläisessä luostarissa Stein kirjoitti metafyysisen teoksensa Endliches und ewiges Sein, jossa hän pyrki yhdistämään Tuomas Akvinolaisen ja Husserlin filosofiat. Kansallissosialistien aiheuttaman uhan takia hänet siirrettiin vuonna 1938 Echtin luostariin Alankomaihin, missä hän kirjoitti merkittävän fenomenologisen tutkimuksen Ristin siunaamasta Johanneksesta.
xxx/ellauri376.html on line 57: Romaanikirjallisuus käsittelee ihmisten ja vähän eläintenkin tunteita. Aiemmissa albumeissa on tutustuttu jo mm. Martha Nussbaumin, Rane Juntumaan ja 9343">Anttonin välityxellä James-Langen tunneteorioihin. Tässä nummerossa tutustumme kasvien tunne-elämään Hannu Salaman, Albert Liliuxen ja vähän Fjodor Dostojevskin teoxen "Kasvuikäinen" opastuxella. Apuun rientää myös amerikkalainen G. Stanley Hall. Stan oli Jamexen oppipoika. Stanin 1. vaimo tukehtui vahingossa ja toisen se laittoi hourulaan diagnoosilla aivoskleroosi.
xxx/ellauri380.html on line 207: Los Angelesissa toisen sukupolven taishanilaisille amerikkalaisille vanhemmille syntynyt Wong innostui elokuvista ja päätti 11-vuotiaana, että hänestä tulee näyttelijä. Wong oli yksi ensimmäisistä, joka omaksui läppäilmeen. Vuonna 1934 New Yorkin Mayfair Mannequin Society äänesti hänet "maailman parhaiten pukeutuneeksi naiseksi". 1920- ja 1930-luvuilla Wong tunnettiin yhtenä parhaista muoti-ikoneista.
xxx/ellauri380.html on line 259: Dirlewanger tuomittiin toistuvasti laittomasta aseiden hallussapidosta ja kavalluksesta. Vuonna 1934 hänet suomittiin ja tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankeuteen "alaikäisen auttamisesta rikollisuuteen, jonka kanssa hän oli seksuaalisesti tekemisissä". Dirlewanger menetti myös työpaikkansa, lääkärin arvonsa ja kaikki sotilaalliset kunnianosoitukset, ja hänet erotettiin puolueesta.
xxx/ellauri388.html on line 45: 934.jpg/500px-Mika_Waltari_1934.jpg" />
xxx/ellauri388.html on line 46:
xxx/ellauri388.html on line 50: Minkäänlaisia sääty- tai yhteiskunnallisia eroja ei Mika Waltari (1908-1979) ollut havaizevinaan Norssissa oppilaitten välillä. Mika sekoittaa fasistiseen nuorisoromaaniinsa Sielu ja liekki (1934, sittemmin Isästä poikaan trilogian kakkososa) omia koulumuistojaan 20-luvulta. Saattoi olla, että toiset olivat jonkin verran paremmin pukeutuneita kuin toiset, jotka saivat tyytyä isiensä vanhoihin, käännettyihin ja korjattuihin pukuihin, mutta puku ei poikien kesken merkinnyt hivenen vertaa. Sen sijaan kieliraja eristi suomalaiset pojat vuosikausiksi omaan luokkaansa, joka merkitsi monin verroin enemmän kuin ankarimmatkin yhteiskunnalliset ennakkoluulot, eivätkä heidän vihollisiaan olleet ainoastaan ruotsalaiset, vaan myös yhä laajemmaksi kasvaneen venäläisen siirtokunnan pojat. Näitä saattoi pieninä ryhminä tavata leikkipaikoilla, ne olivat kaiken maailman kadunlaskijain, hedelmäkauppiaiden tai upseerien lapsia, eikä Toivo, milloin joutui heidän kanssaan kosketuksiin, voinut olla ihmettelemättä, miten kokonaan nämä erosivat suomalaisista!
239