921.jpg" width="50%" />
9211488-1500x630.jpg" width="50%" />
ellauri191.html on line 1254: 92186">Läski
#metoo kommari.
ellauri192.html on line 259: Jaroslav Seifert made his debut with the poetry collection Mesto v slzách (1921) (City in Tears). His writings include more than 30 poetry collections. Seifert was a highly regarded poet in his native country. Melody and rhythm characterize his poetry, which is inspired by folk songs, common speech and everyday scenes. At the heart of Seifert’s poems is humanity, and he criticizes the totalitarian state’s attempts to reduce the opportunities and freedom of the individual.
ellauri192.html on line 635: Born in Žižkov, a suburb of Prague in what was then part of Austria-Hungary, Seifert's first collection of poems was published in 1921. He was a member of the Communist Party of Czechoslovakia (KSČ), the editor of a number of communist newspapers and magazines – Rovnost, Sršatec, and Reflektor – and the employee of a communist publishing house.
ellauri194.html on line 252: As one nomadic people followed another on the Eurasian steppes, so the identification of Gog and Magog shifted. In the 9th and 10th centuries these kingdoms were identified by some with the lands of the Khazars, a Turkic people whose leaders had converted to Judaism and whose empire dominated Central Asia–the 9th-century monk Christian of Stavelot referred to Gazari, said of the Khazars that they were "living in the lands of Gog and Magog" and noted that they were "circumcised and observing all [the laws of] Judaism". Arab traveler ibn Fadlan also reported of this belief, writing around 921 he recorded that "Some hold the opinion that Gog and Magog are the Khazars".
ellauri196.html on line 398: B. P. Galdos: Marianela, romaani. Otava 1921
ellauri206.html on line 65: Its having become, by the mid-twentieth century, an important element in Anglo-Saxon narratological theory, according to dramatist and author Arthur E. Krows, the American dramatist Mark Swan told Krows about the playwriting motto "Show – not tell" on an occasion during the 1910s. In 1921, the same distinction, but in the form picture-versus-drama, was utilized in a chapter of Percy Lubbock's analysis of fiction, The Craft of Fiction. In 1927, Swan published a playwriting manual that made prominent use of the showing-versus-telling distinction throughout.
ellauri210.html on line 501: Provoziert wurde das vor allem durch den tragischen Tod Heyms, als dieser im Januar beim Schlittschuhfahren mit einem Freund ertrank und durch Hoddis unerwiderte Liebe für Lotte Pritzel, der er sein Gedicht Indianisch Lied widmete. Sie war eine deutsche Puppenkünstlerin, Kostümbildnerin und Zeichnerin. Auch Rainer Maria Rilkes Text „Über die Puppen der Lotte Pritzel“, 1921 mit Illustrationen der Künstlerin publiziert, gehört zu den überlieferten Zeugnissen vom Schaffen Lotte Pritzels. Lotte Pritzels gesamtes Werk umfasste weit über 200 Stücke, etwa ein Fünftel der fragilen Figuren ist bis heute erhalten.
ellauri210.html on line 833: Tristan Tzara captured the inspired lunacy in his 1921 Dada Manifesto on Lukewarm Love. Marcel Duchamp’s “Readymades,” or Francis Picabia’s canvases of human figures as functionless machines belong here. Dada began as a limited franchise, with key outposts in Zurich, Berlin, Paris, and New York. Preceding the Surrealist movement by several years, and often inspired by the Communist Party (though not tied to it), its origins lay in a militant nostalgia for a pre-war lost Eden. Dadaists sought “an art based on fundamentals to cure the madness of the age and a new order of things that would restore the balance between heaven and hell." (Jean Arp).
ellauri216.html on line 715: Potkut saanut arkkipiispa Serafim toimi Sortavalan piispana eli apulaispiispana vuosina 1914–21. Vuosina 1921 lähtien hän toimi Viipurin piispana eli Suomen ortodoksisen kirkon johtajana. Arkkipiispan arvon hän sai vuonna 1921, mutta hänelle ei myönnetty valkoista piispanpäähinettä, jollaisen ensimmäinen Suomen hiippakunnan arkkipiispa Antonij oli saanut.
ellauri216.html on line 903: Vuodesta 1921 Konevitsa kuului Suomen (autonomisen) ortodoksisen kirkon alaisuuteen, vaikka veljestö valtaosin oli venäjänkielistä. Venäjän mullistuksien, vallankumouksen ja Neuvostoliiton syntymisen myötä siteet sinne kuitenkin heikkenivät ja toiveet menneestä taloudellisesta ja hengellisestä vauraudesta hiipuivat. Munkit alkoivat anoa Suomen kansalaisuutta ja vannoivat uskollisuuden valan Suomen hallitukselle juhlallisessa tilaisuudessa 29.5.1921. Läsnä oli muun muassa Viipurin läänin maaherra, myöhempi tasavallan presidentti Lauri Kristian "Reissu" Relander.
ellauri216.html on line 960: Suomen itsenäistyttyä vuonna 1917 luostarin toiminnalle tuli vaikeuksia. Suurella osalla veljestöä ei ollut Suomen kansalaisuutta, joten keväällä 1921 peräti 119 munkkia vannoi uskollisuudenvalan Suomen hallitukselle. Suomen ortodoksinen kirkko otti gregoriaanisen kalenterin käyttöön vuonna 1921. Luostarin ja kirkkokunnan välit viilenivät vuonna 1925, kun Valamo ei saanut enää lupaa viettää pääsiäistä vanhan ajanlaskun mukaan.
ellauri217.html on line 290: Heinz G. Konsalik, oikealta nimeltään Heinz Günther, (s. 28. toukokuuta 1921 Köln, Saksa – 2. lokakuuta 1999 Salzburg, Itävalta) oli saksalainen kirjailija. Hän julkaisi noin 160 romaania, joita on myyty maailmanlaajuisesti ainakin 83 miljoonaa kappaletta.
ellauri219.html on line 945: Gene Roddenberry, creator of star trek (1921-1991)
ellauri220.html on line 45: Rakkaus kolmeen appelsiiniin, op. 33, on Sergei Prokofjevin vuonna 1919 säveltämä venäjänkielinen ooppera. Teoksen libreton kirjoittivat Prokofjev ja Vera Janacopoulos. Ensiesitys oli Chicagossa 30. joulukuuta 1921 ranskaxi. Kylmään sotaan oli vielä runsaat 20v.
ellauri226.html on line 93: Sea and Sardinia is a travel book by the English writer D. H. Lawrence. It describes a brief excursion undertaken in January 1921 by Lawrence and his wife Frieda, a.k.a. Queen Bee, from Taormina in Sicily to the interior of Sardinia. They visited Cagliari, Mandas, Sorgono, and Nuoro. His visit to Nuoro was a kind of homage to Grazia Deledda but involved no personal encounter. Despite the brevity of his visit, Lawrence distils an essence of the island and its people that is still recognisable today.
ellauri242.html on line 258: Kollontain ajatukset seksuaalisuudesta herättivät aikanaan paljon huomiota. Kuuluisassa kirjoituksessaan Theses on Communist Morality in the Sphere of Marital Relationsselvennä (1921) hän toteaa seksuaalisuuden olevan ihmisen luonnollinen tarve siinä missä nälkä ja janokin. Vauzi vau. Tämä muka vapaan rakkauden kannatus herätti pahennusta laajalti. Lännessä kirjoituksia tulkittiin tahallaan väärin, ja niiden perusteella väitettiin naisten tulleen sosialisoiduiksi Neuvostoliitossa. Uljanova puolestaan piti Kollontain ajatuksia epäsosialistisina.
ellauri243.html on line 139:
921.jpg" />
ellauri245.html on line 499: Lie vart fødd i Oslo (då Kristiania) 16. juli 1896. Far hans, Martin, forlét familien for å arbeide som snikkar i USA og mora Hulda dreiv eit vertshus. Lie vart med i Arbeidarpartiet i 1911 og vart utnemnd til partisekretær kort etter å ha vorte cand.jur. frå Universitetet i Oslo i 1919. Lie gifta seg med Hjørdis Jørgensen i 1921. Paret fekk tre døtrer: Sissel, Guri og Mette.
ellauri247.html on line 57: Karilaan vanhemmat olivat Piippolan kirkkoherra, rovasti Niilo Köriläs (1852–1911) ja Ida Maria Anstén. Hän valmistui ylioppilaaksi 1921, filosofian kandidaatiksi 1924 ja filosofian maisteriksi 1927. Köriläs oli Seuran päätoimittajana 1929, WSOY:n virkailijana ja Ylioppilasteatterin johtajana 1929–1930, Suojeluskuntajärjestön Hakkapeliitta-lehden toimitussihteerinä 1930–1944, tämän jälkeen hän oli Valojuovaluoti-lehdessä toimitussihteerinä 1945–1946 ja päätoimittajana 1949–1950 sekä Noidannuoli-lehden toimittajana. Köriläs toimi myös Kustannusosakeyhtiö Valituksen osastonhoitajana vuodesta 1958, Nuorten Kirja ry:n johtokunnassa vuodesta 1946 ja sen puheenjohtajana vuodesta 1954. Kirjailijana Köriläs julkaisi nuorisoromaaneja, tietokirjoja ja kokoomateoksia. Useissa hänen 1950-luvulla kirjoittamissaan poikien seikkailukirjoissa oli voimakkaan isänmaallinen henki. Körilään kirjat olivat sixi suosittuja nazi-Suomessa, niinpä Köriläs sai laajaa tunnustusta työstään, etenkin Rymy-Eetusta.
ellauri247.html on line 381: In a 1921 letter to Harriet Shaw Weaver, the writer James Joyce uses the twins "Tweedledee and Tweedledum" to characterize Sigmund Freud and Carl Gustav Jung and their conflict. They. didn't look like twins at all.
ellauri254.html on line 51: Fedinin ensimmäiset teokset ilmestyivät vuosina 1913–1914. Vuonna 1921 hän liittyi pietarilaiseen Serapion-veljien kirjailijaryhmään. Fedinin varhaiset kertomukset ja ensimmäinen romaani, sivistyneistön kohtaloita vallankumouksen ja kansalaissodan aikana kuvaava Goroda i gody (”Kaupunkeja ja vuosia”, 1924) ovat tyyliltään kokeilevia. Myöhemmät teokset noudattavat sosialistisen realismin kaanoneita. Romaanit Ensimmäiset ilot (Pervyje radosti, 1945) ja Neobyknovennoje leto (”Epätavallinen kesä”, 1947–1948) saivat Stalin-palkinnon. Kirjailijan viimeinen romaani Nuotio (Kostjor, 1961–1965) jäi keskeneräiseksi. Hän on laatinut myös sarjan kirjailijakuvauksia Pisatel, iskusstvo, vremja (”Kirjailija, taide, aika”, 1957, 1961) sekä muistelmateoksen Gorki ja me (Gorki sredi nas, 1941–1968).
ellauri254.html on line 107: Saksalaisen romantikon E. T. A. Hoffmannin teoksen mukaan nimetty ryhmä sai alkunsa Vsemirnaja literatura -kustantamon ja Pietarin Taiteiden talon yhteyteen vuonna 1919 perustetusta kääntäjäkurssista ja kirjallisuusstudiosta. Ensimmäinen kokoontuminen pidettiin vuoden 1921 alussa. Serapion-veljiin kuuluivat Lev Lunts, Nikolai Nikitin, Mihail Slonimski, Ilja Gruzdev, Konstantin Fedin, Vsevolod Ivanov, Mihail Zoštšenko, Veniamin Kaverin, Jelizaveta Polonskaja ja Nikolai Tihonov sekä joukko ”ulkojäseniä”. Toimintaa ohjasivat muun muassa Maksim Gorki ja Viktor Šklovski.
ellauri254.html on line 115: Aleksei Remizov (1877 Moskova, Venäjä – 1957 Pariisi, Ranska) oli venäläinen kirjailija. Mielenosoituksiin osallistunut Remizov karkotettiin Pohjois-Venäjälle. Hän pääsi palaamaan Pietariin 1905 mutta pötki pakoon Venäjältä 1921. Remizovin kertomuksia alettiin julkaista vuonna 1897 lehdissä. Hän hyödynsi niissä kansantarinoita, unia ja legendoja. Hän on vaikuttanut myöhempiin kirjailijoihin, esimerkiksi Isaak Babeliin, Jevgeni Zamjatiniin ja Boris Pilnjakiin. Hänen tuotantoaan julkaistiin Neuvostoliitossa uudelleen vuodesta 1978. Il s'est établi en France en 1923. Il est enterré au cimetière russe de Sainte-Geneviève-des-Bois, près de Paris. Sillä oli mukanaan pikku suite sute pussukka isänmaan multaa.
ellauri254.html on line 128: Vsevolod Ivanov syntyi opettajan perheeseen, kävi alkeiskoulun ja lähti varhain maailmalle kierrellen pitkin Siperiaa, Uralia ja Kazakstania ja kokeillen eri ammatteja. Hänen ensimmäiset teoksensa ilmestyivät vuonna 1915. Vuonna 1921 Ivanov asettui Pietariin, jossa hän liittyi Serapion-veljien kirjailijaryhmään. Vuosina 1921–1923 hän julkaisi joukon Venäjän kansalaissotaa kuvaavia ”partisaanikertomuksia”. Niistä tunnetuin on seikkailukirja Panssarijuna 14–69 (Bronepojezd 14–69, 1922), jonka kirjailija muokkasi näytelmäksi vuonna 1927.
ellauri254.html on line 142: Kaverin kertomus Odinnadtsataja aksioma (”Yhdestoista aksiooma”, 1920) herätti Maksim Gorkin huomion. Suuri merkitys kirjailijan kehitykselle oli vuonna 1921 syntyneellä Serapion-veljien kirjallisuusryhmällä, jossa hän tutustui Lev Luntsiin. Kaverinin ensimmäinen julkaisu Hronika goroda Leiptsig (”Leipzigin kaupungin kronikka”) ilmestyi Serapion-veljeksien almanakassa vuonna 1922. Samana vuonna hän meni naimisiin ystävänsä Juri Tynjanovin sisaren kanssa. Kaverin tunnetuin teos on seikkailuromaani ”Kaksi kapteenia” (Dva kapitana, 1936–1944), joka sai Stalin-palkinnon vuonna 1946. Stalinin kuoltua kaveri tuli tunnetuksi Neuvostoliiton kulttuurielämän vapauttamista vaatineena liberaalina. Hän oli yksi Literaturnaja Moskva -almanakan (1956) perustajista, teki tunnetuksi Serapionin veljeksien perintöä sekä puolusti Aleksandr Solženitsynia ja muita vainottuja kirjailijoita. Siinä kiitos! murisee Stalin Kremlin muurilta.
ellauri254.html on line 144: M. Zoštšenkon kertomuksen Punaiset ja valkoiset johdosta Gorki marisi: En nãe punaisia enkä valkoisia, on vaan kuvattu tavallisia jokapäiväisiä ihmisiä miltei valokuvauksellisen tarkasti. Kertomuksesta puuttuu pulma, ei tunnu, että yritettäisiin kuvattavan kautta katsahtaa valkoisen puolen pahoihin alkujuuriin (1921).
ellauri254.html on line 166: Aleksandr Aleksandrovitš Blok (Александр Александрович Блок, 28. marraskuuta (J: 16. marraskuuta) 1880 Pietari – 7. elokuuta 1921 Pietari) oli venäläinen runoilija. Häntä pidetään yhtenä merkittävimmistä lyyrisistä runoilijoista Venäjällä Aleksandr Puškinin jälkeen. Blokin länkkärimainen seuraajakunta näyttää hiukka vähentyneen Ukrainan demilitarisaation aikana.
ellauri254.html on line 286: Kesällä 1921 Blokin terveys oli heikentynyt niin pahasti, että Lunatictšarski ja Maksim Gorki pyysivät Leniniltä lupaa matkustaa Suomeen saattamaan häntä pakkohoitoon. Leninin johdolla kokoontunut kommunistisen puolueen politbyroo kieltäytyi ensin antamasta Blokille matkustuslupaa, mutta pyörsi sittemmin päätöksensä ja myönsi matkustusluvan heinäkuussa 1921. Blok ei kuitenkaan ehtinyt matkustaa Suomeen ennen kuolemaansa. Mitä vetoa että Blok oli kova votkanlipittäjä? Käytännössä asui Kulkukoiran kellarissa, jossa sillä oli lattialla juomakuppi.
ellauri254.html on line 405: Fyodor and Anastasia would stay at the apartment on Razyezzhaya ulitsa until 1916, when – after several years of constant touring for the sake of a series of lectures – Sologub settled again and returned with his wife to Vasilievsky Island. The final move of his life would come in the weeks after his wife’s suicide in 1921, upon which Sologub took an apartment on the Zhdanovskaya Embankment, close to Tuchkov bridge from which his wife had jumped and drowned.
ellauri254.html on line 546: Aleksei Maksimovitš Peškov, ven. Алексей Максимович Пешков, 28. maaliskuuta (J: 16. maaliskuuta) 1868 Nižni Novgorod – 18. kesäkuuta 1936 Moskova), kirjailijanimeltä Maksim Gorki (ven. Максим Горький, oli venäläinen, sittemmin neuvostovenäläinen kirjailija, poliittinen aktivisti ja kirjallisuuden sosialistisen realismin perustajia. Vuosina 1906–1913 ja 1921–1929 hän asui ulkomailla, enimmäkseen Caprilla. Neuvostoliittoon palattuaan hän mukautui sen ajan kulttuuripolitiikkaan mutta ei saanut enää matkustuslupaa ulkomaille.
ellauri254.html on line 562: Kaksi viikkoa lokakuun vallankumouksen jälkeen hän kirjoitti: "Lenin ja Lev Trotski eivät ymmärrä mitään vapaudesta tai ihmisoikeuksista. He ovat jo vallan korruptoimia ja laiminlyövät häpeällisesti sananvapautta ja muita vapauksia, joiden puolesta demokratia taisteli." Hänen lehtensä lopetettiin ja Lenin uhkaili tai rohkaisi Gorkia lähtemään maasta tai muuttamaan mielipiteitään. Elokuussa 1921 hänen ystävänsä ja Anna Ahmatovan aviomies Nikolai Gumiljov pidätettiin monarkististen näkemystensä vuoksi, ja pyrkiessään vapauttamaan Gumiljovin hän sai tietää Tšekan jo ampuneen tämän. Lokakuussa Gorki lähti Italiaan myös terveydellisistä syistä, sillä häntä vaivasi tuberkuloosi.
ellauri254.html on line 805: His worsening health compelled him to seek care in Germany, to which his parents had emigrated early in 1921. He went West for good in 1924, at 23 years of age. Lunz died abroad from heart failure and brain embolism, but he is remembered in The West for his daring defense of creative freedom against Bolshevik Party demands for political commitment. In "Go West Young Man", Lunz spoke like a Cambridge apostle:
ellauri254.html on line 829: Zamyatin is now considered one of the first Soviet dissidents. He is most famous for his highly influential and widely imitated 1921 dystopian science fiction novel We, which is set in a futuristic police state.
ellauri254.html on line 831: In 1921, We became the first work banned by the Soviet censorship board. Ultimately, Zamyatin arranged for We to be smuggled to the West for publication. The outrage this sparked within the Party and the Union of Soviet Writers led directly to the State-organized defamation and blacklisting of Zamyatin and his successful request for permission from Joseph Stalin to leave his homeland. In 1937 he died in poverty in Paris. Serve him right!
ellauri254.html on line 840: Mihail Zoštšenko syntyi taiteilijaperheeseen. Hän opiskeli Pietarin yliopistossa ja osallistui vapaaehtoisena ensimmäiseen maailmansotaan. Venäjän vallankumouksen jälkeen Zoštšenko palveli puna-armeijassa ja kokeili mitä erilaisimpia ammatteja. Vuonna 1921 hän liittyi Serapion-veljien kirjailijaryhmään.
ellauri254.html on line 902: Nikolai Nikitin syntyi rautatievirkailijan perheeseen. Hän opiskeli Pietarin yliopistossa ja palveli vuosina 1918–1922 puna-armeijassa. Hän liittyi 1921 pietarilaiseen Serapion-veljien kirjailijaryhmään.
ellauri256.html on line 161: maaliskuuta, 1921
ellauri256.html on line 166: Tarinan "In the Desert" lopussa on merkitty sen kirjoituspäivämäärä: maaliskuu 1921. Vuonna 1922 tarina julkaistiin kokoelmassa "Serapion Brothers" (Almanakka First, Pietari, "Alkonost". Samana vuonna almanakka julkaistiin uudelleen Berliinissä). Kirjoittaja N. Berberova kirjoittaa muistelmissaan: "Lauantaisin Serapionit kokoontuivat Slonimskyn huoneeseen... Kävin siellä usein. ", ensimmäinen kirja, 1953, New York, s. 165). Suurelta osin lukemisen vaikutelmana "Aavikossa", M. Gorki puhui kahdesti kirjeissään V. Kaverinille L. Luntsista; 10. lokakuuta 1922: "Salli minun neuvoa tässä: pitäkää tiukasti kiinni ystävistänne: Lunts, Zoshchenko, Slonimsky ja kaikki muut, jotka eivät ole järkyttyneitä, joita "maallisen turhuuden basaari" ei sokaise. 25. marraskuuta 1923: "Valitettavasti en nähnyt Luntsia. Hän on vakava ja suuri kirjailija" ("Literary Heritage", osa 70, 1963, M., Publishing House of the Sciences Academy of the USSR, ss. 172, 177 ) Ja Sorrentosta 8. toukokuuta 1925 M. Slonimskylle osoitetussa kirjeessä M. Gorky kertoi, että viimeisessä kirjassa "Venäjä" on annettu Lo Gatton käännöksessä "Aavikko..." ( Ibid., s. 389).
ellauri256.html on line 170: Vuosi: 1921
ellauri256.html on line 202: Aleksei Maksimovitš Peškov, ven. Алексей Максимович Пешков, 28. maaliskuuta (J: 16. maaliskuuta) 1868 Nižni Novgorod – 18. kesäkuuta 1936 Moskova), kirjailijanimeltä Maksim Gorki (ven. Максим Горький, oli venäläinen, sittemmin neuvostovenäläinen kirjailija, poliittinen aktivisti ja kirjallisuuden sosialistisen realismin perustajia. Vuosina 1906–1913 ja 1921–1929 hän asui ulkomailla, enimmäkseen Caprilla. Neuvostoliittoon palattuaan hän mukautui sen ajan kulttuuripolitiikkaan mutta ei saanut enää matkustuslupaa ulkomaille.
ellauri256.html on line 221: Kaksi viikkoa lokakuun vallankumouksen jälkeen hän kirjoitti: "Lenin ja Lev Trotski eivät ymmärrä mitään vapaudesta tai ihmisoikeuksista. He ovat jo vallan korruptoimia ja laiminlyövät häpeällisesti sananvapautta ja muita vapauksia, joiden puolesta demokratia taisteli." Hänen lehtensä lopetettiin ja Lenin uhkaili tai rohkaisi Gorkia lähtemään maasta tai muuttamaan mielipiteitään. Elokuussa 1921 hänen ystävänsä ja Anna Ahmatovan aviomies Nikolai Gumiljov pidätettiin monarkististen näkemystensä vuoksi, ja pyrkiessään vapauttamaan Gumiljovin hän sai tietää Tšekan jo ampuneen tämän. Lokakuussa Gorki lähti Italiaan myös terveydellisistä syistä, sillä häntä vaivasi tuberkuloosi.
ellauri256.html on line 235: Kaksi viikkoa lokakuun vallankumouksen jälkeen hän kirjoitti: "Lenin ja Lev Trotski eivät ymmärrä mitään vapaudesta tai ihmisoikeuksista. He ovat jo vallan korruptoimia ja laiminlyövät häpeällisesti sananvapautta ja muita vapauksia, joiden puolesta demokratia taisteli." Hänen lehtensä lopetettiin ja Lenin uhkaili (tai rohkaisi) Gorkia lähtemään maasta tai muuttamaan mielipiteitään. Elokuussa 1921 hänen ystävänsä ja Anna Ahmatovan aviomies Nikolai Gumiljov pidätettiin monarkististen näkemystensä vuoksi, ja pyrkiessään vapauttamaan Gumiljovin hän sai tietää Tšekan jo ampuneen tämän. Lokakuussa Gorki lähti Italiaan myös muista terveydellisistä syistä, sillä häntä vaivasi tuberkuloosi.
ellauri257.html on line 546: Laulaja osallistui eurooppalaiseen jiddishin lehdistöön vuodesta 1916. Vuonna 1919 hän ja hänen vaimonsa Genia menivät Ukrainaan, missä hän löysi töitä The New Times -sanomalehdestä, ja häntä pidettiin yhtenä "Kiovan kirjoittajista". Sitten he muuttivat Moskovaan, missä hän julkaisi artikkeleita ja tarinoita. Kahden raskaan vuoden jälkeen, vuonna 1921, he palasivat Varsovaan. Bolshevismi ei maittanut. Vuonna 1921, kun Abraham Cahan huomasi hänen tarinansa Pearls, Singeristä tuli amerikkalaisen jiddish-sanomalehden The Forward kirjeenvaihtaja. Hänen novellinsa Liuk ilmestyi vuonna 1924, ja se valaisi bolshevikkien vallankumouksen ideologista hämmennystä. Hän kirjoitti ensimmäisen romaaninsa Teräs ja rauta, vuonna 1927. Vuonna 1934 hän muutti Yhdysvaltoihin kirjoittaakseen The Forwardiin.
ellauri262.html on line 248: Tästä häiskästä tulee perusteellisempi paasaus albumissa 921">359, quod vide.
ellauri271.html on line 130: Ken on tuo apina jota tuolla kuopataan? Se on Vedenjapina, Marija, Jyrkin äisky. Minkä ikäisenä kuoli äiti Borjalta? The family claimed descent on the paternal line from Isaac Abarbanel, the famous 15th-century Sephardic Jewish philosopher, Bible commentator, and treasurer of Portugal. Ei ilmeisesti poikasena. Taivaanrannan maalari-isä hipsi pakoon komukoita Berliiniin 1921 ja nazeja Lontooseen 1938. Heippalander perheelle.
ellauri275.html on line 666: Puna-armeijan hyökkäys Gruusiaan, myös Neuvostoliiton–Georgian sota, tai Gruusian tapaus oli neuvosto-Venäjän puna-armeijan Georgian demokraattista tasavaltaa vastaan kohdistama sotilaallinen hyökkäys, joka käytiin 15. helmikuuta – 17. maaliskuuta 1921. Hyökkäyksen tarkoituksena oli kaataa Georgian sosiaalidemokraattisen puolueen menševikkihallitus ja tuoda maahan bolševikkihallinto. Konflikti johtui Neuvosto-Venäjän laajentumispolitiikasta, jonka tavoitteena oli saada takaisin hallintaan ensimmäisen maailmansodan tapahtumiin saakka Venäjän keisarikuntaan kuuluneet alueet, sekä Venäjälle siirtyneiden gruusialaisten bolševikkien vallankumouspyrkimyksistä. Bolševikeilla ei Gruusiassa ollut tarpeeksi tukea, että he olisivat voineet nousta valtaan ilman länsinaapurin apua.
ellauri275.html on line 667: Kun Venäjä hyökkäsi Georgiaan, niin georgialaiset kykenivät taistelemaan vastaan vain kaksi viikkoa ja venäläiset valloittivat Tbilisin 25.2.1921. Taisteluissa kaatui ja haavoittui jopa tuhansia georgialaisia.
ellauri275.html on line 670: Venäjä oli tunnustanut Georgian itsenäisyyden 7. toukokuuta vuonna 1920 solmitussa Moskovan sopimuksessa, eikä Georgian valloittamisesta oltu Moskovassa yksimielisiä. Hyökkäyksen pääsuunnittelijat olivat kaksi vaikutusvaltaista georgialaissyntyistä neuvostovirkamiestä, Josif Stalin ja Grigori Ordžonikidze, jotka saivat luvan hyökätä Georgiaan neuvostojohtaja Vladimir Leniniltä 14. helmikuuta 1921, maan "talonpoikien ja työläisten kapinan" tukemisen verukkeella. Neuvostojoukot valtasivat Georgian pääkaupungin Tbilisin raskaiden taisteluiden jälkeen ja julistivat Georgian SNT:n syntyneeksi 25. helmikuuta 1921. Maan loppuosa saatiin vallatuksi kolmen viikon sisällä, mutta neuvostovalta Georgiassa vakiintui vasta syyskuussa vuonna 1924. Turkin miehitys Georgian luoteisosassa lähes samanaikaisesti (helmi–maaliskuussa 1921) uhkasi kehittää kriisin Moskovan ja Ankaran välille, ja se johti merkittäviin alueluovutuksiin Neuvosto-Venäjältä Turkille Karsin sopimuksessa.
ellauri275.html on line 674: Puolueen kymmenennessä kongressissa , joka pidettiin maaliskuussa 1921, vaadittiin, ettei Ordzhonikidzeä valittaisi uudelleen; Pohjois-Kaukasuksen edustajat totesivat, että Ordzhonikidze, joka ei päässyt paikalle Georgian hyökkäyksen vuoksi, "huutaa kaikille, käskee kaikkia ympärillään, ei huomioi uskollisten puolueen jäsenten mielipiteitä". Lenin ja Stalin puolustivat häntä: edellinen paljasti, että Ordzhonikidze oli kuuro toiselta korvalta ja hänen täytyi huutaa jopa Leninille itselleen kuullakseen itsensä. Tämän tuen myötä Ordzhonikidzen johtamistyyliä koskeva kritiikki väheni ja hänet valittiin uudelleen edustajaksi. Azerbaidžanin, Armenian ja Georgian hyökkäysten aikana Ordzhonikidze pyrki myös toimimaan itsenäisesti. Hän jätti usein huomiotta kaikki neuvot,
ellauri275.html on line 678: Filipp Maharadzen väitetään olleen osallisena tunnetun georgialaisen julkkixen Ilia Chavchavadzen murhassa vuonna 1907. Vuosina 1919–1920 hän johti bolshevikkiryhmiä, jotka vastustivat itsenäisen Georgian menshevikkihallitusta. Neuvostoliiton Georgian valtauksen jälkeen hänestä tuli Georgian vallankumouskomitean puheenjohtaja helmikuussa 1921 ja sitten hän johti Georgian keskustoimeenpanevaa komiteaa. Vuonna 1922 Makharadze oli sekaantunut Georgian tapaukseen ja vastusti Sergo Ordzhonikidzen Georgiaa koskevia suunnitelmia.
ellauri276.html on line 267: 9215" data-poet="Nikitin">Пахарь Kyntäjä
ellauri276.html on line 353: Hänestä tuli Sinn Féinin kaupunginvaltuutettu Wicklow´ssa vuonna 1921. Myöhemmin Irlannin sisällissodassa hän oli republikaanien puolella, ja hänet internoitiin vuonna 1922/3. Hänen avioliitonsa hajosi, ja hän muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1925. Siellä hän asui New Yorkissa. Hän luennoi Fordhamin yliopistossa ja työskenteli akateemisissa irlantilaistutkimuksissa perustaen yliopiston Irlannin tutkimuksen koulun vuonna 1928, joka kesti neljä vuotta. Hän oli toimittaja The Irish Review, lyhytikäinen (huhti-, touko- ja heinäkuu 1934) "irlantilaisen ilmaisun aikakauslehti". Yritysjohtaja oli George G. Lennon, entinen upseeri, joka komensi Waterfordin lentävää pylvästä Irlannin itsenäisyyssodan aikana. Päätoimittaja oli Lennonin vävy George H. Sherwood. Campbell palasi Irlantiin vuonna 1939, asettui Glencreeen, Wicklow´n kreivikuntaan, ja kuoli Lacken Daraghissa, Enniskerryssä 6. kesäkuuta 1944.
ellauri277.html on line 153: Kirjeessä 1921 Naimylle, Gibran kertoi, että lääkärit olivat käskeneet häntä "luopumaan kaikenlaisesta työstä ja rasituksesta eikä muuta kuin syömään, juomaan ja lepäämään". Vuonna 1922 Gibran määrättiin "pysymään poissa kaupungeista ja kaupunkielämästä" ja hän oli vuokrannut mökin meren läheltä, aikoen muuttaa sinne Mariannan kanssa ja jäädä sinne, kunnes "tämä sydän [palauttaa] järjestyksensä"; Tämä kesä Scituatessa oli Haskellillekin virkistävää aikaa, jonka aikana Kal kirjoitti englannixi joitain "parhaista arabialaisista runoista", joita hän oli koskaan kirjoittanut. Siirappinen profeetta myi hyvin kylmästä kriittisestä vastaanotosta huolimatta.
ellauri277.html on line 182: Vuonna 1921 Gibran osallistui "kyselyyn", joka koski kysymystä "Tarvitsemmeko uuden maailman uskonnon yhdistämään vanhoja uskontoja? Vai piisaako tää St. Mark´s Church in -the-Bowery?" Gibran ei ottanut definitiivistä kantaa.
ellauri277.html on line 346: Bahá’ullah nimitti seuraajakseen vanhimman poikansa Abdulbaha’n (Barbapapa), joka järjesti maailmanlaajuisen lähetystyön. Samalla uskontulkintaan liitettiin myös kristillisiä ja länsimaisia humanitaarisia piirteitä. Bahai-usko oli aluksi vain väljästi järjestäytynyt, eikä käännytettyjä pakotettu etenkään länsimaissa luopumaan omasta uskontokunnastaan. Barbapapa kuoli vuonna 1921. Hänen testamenttinsa perusteella liikkeen ylivalvojaksi nousi tyttärenpoika Shoghi Effendi. Hänet julistettiin Uskon suojelijaksi, jonka tulkintojen vastustaminen tulkittiin Jumalan vastustamiseksi. Fair enough.
ellauri278.html on line 74:
ellauri278.html on line 214: In February 1921, the Soviet government was approached by the government of the unilaterally declared Irish Republic in Dublin with proposals for a treaty of mutual recognition and assistance. Despairing of early American recognition for the Irish Republic, President of the Dáil Éireann Éamon De Valera had redirected his envoy Patrick McCartan from Washington to Moscow. McCartan may have assumed Litvinov, with his Irish experience, would be a ready ally. Litvinov, however, told McCarten the Soviet priority was a trade agreement with the UK.
ellauri278.html on line 268: Molotov syntyi Kukarkan kylässä (nykyisin Sovetsk Kirovin alueella) nimellä Vjatšeslav Mihailovitš Skrjabin (ven. Скря́бин). Nimestään huolimatta hän ei ollut sukua säveltäjä Aleksandr Skrjabinille. Hän liittyi Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen vuonna 1906 opiskellessaan Kazanissa ja otti salanimen Molotov (molot = vasara). Molotov pidätettiin vuonna 1909 poliittisesta agitaatiosta ja karkotettiin kahdeksi vuodeksi. Palattuaan hän matkusti Pietariin, joka oli vuonna 1914 nimetty liian saksalaisperäisen nimensä Sankt-Peterburg vuoksi venäläisittäin Petrogradiksi. Hän oli paikalla helmikuun vallankumouksen aikana muiden bolševikkien, kuten Vladimir Leninin ollessa edelleen maanpaossa. Molotovilla oli tärkeä rooli lokakuun vallankumouksessa ja hän toimi jonkin aikaa Pravdan päätoimittajana ennen kuin alkoi työskennellä Josif Stalinin alaisuudessa keskuskomiteassa vuonna 1921.
ellauri278.html on line 421: Päts toimi Viron itsenäistymisen jälkeen liike-elämässä. Hän oli vuonna 1919 mukana perustamassa Harju Pankia, ja hän oli vuosina 1919–1933 Eesti Lloydin esimies. Vuosina 1920–1921 ja vuodesta 1924 eteenpäin hän oli Tallinnan pörssikomitean esimies. Päts oli mukana perustamassa virolais-neuvostoliittolaista kauppakamaria 1924 ja toimi sen esimiehenä vuoteen 1931 asti. Hän oli kauppa- ja teollisuuskamarin esimies vuosina 1925–1929.
ellauri279.html on line 111: Vähän ennen kuolemaansa Solzhenitsyn arvioi Izvestiassa 2. huhtikuuta 2008 julkaistussa haastattelussa, että vaikka Ukrainan nälänhätä oli sekä keinotekoinen että valtion aiheuttama, se ei eronnut Venäjän nälänhädästä vuonna 1921. Solzhenitsyn ilmaisi uskovansa, että molemmat nälänhädät johtuivat bolshevikkiyksiköiden järjestelmällisestä aseellisesta ryöstöstä sekä venäläisten että ukrainalaisten talonpoikien sadoista, jotka olivat politbyroon käskystä tuoda takaisin ruokaa nälkää näkeville kaupunkien väestökeskuksille ja kieltäytyivät ideologisista syistä sallimasta elintarvikkeiden yksityistä myyntiä kaupungeissa tai maksamasta talonpojille vastineeksi takavarikoidusta ruoasta.
ellauri281.html on line 73:
ellauri281.html on line 213: In February 1921, the Soviet government was approached by the government of the unilaterally declared Irish Republic in Dublin with proposals for a treaty of mutual recognition and assistance. Despairing of early American recognition for the Irish Republic, President of the Dáil Éireann Éamon De Valera had redirected his envoy Patrick McCartan from Washington to Moscow. McCartan may have assumed Litvinov, with his Irish experience, would be a ready ally. Litvinov, however, told McCarten the Soviet priority was a trade agreement with the UK.
ellauri281.html on line 267: Molotov syntyi Kukarkan kylässä (nykyisin Sovetsk Kirovin alueella) nimellä Vjatšeslav Mihailovitš Skrjabin (ven. Скря́бин). Nimestään huolimatta hän ei ollut sukua säveltäjä Aleksandr Skrjabinille. Hän liittyi Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen vuonna 1906 opiskellessaan Kazanissa ja otti salanimen Molotov (molot = vasara). Molotov pidätettiin vuonna 1909 poliittisesta agitaatiosta ja karkotettiin kahdeksi vuodeksi. Palattuaan hän matkusti Pietariin, joka oli vuonna 1914 nimetty liian saksalaisperäisen nimensä Sankt-Peterburg vuoksi venäläisittäin Petrogradiksi. Hän oli paikalla helmikuun vallankumouksen aikana muiden bolševikkien, kuten Vladimir Leninin ollessa edelleen maanpaossa. Molotovilla oli tärkeä rooli lokakuun vallankumouksessa ja hän toimi jonkin aikaa Pravdan päätoimittajana ennen kuin alkoi työskennellä Josif Stalinin alaisuudessa keskuskomiteassa vuonna 1921.
ellauri281.html on line 420: Päts toimi Viron itsenäistymisen jälkeen liike-elämässä. Hän oli vuonna 1919 mukana perustamassa Harju Pankia, ja hän oli vuosina 1919–1933 Eesti Lloydin esimies. Vuosina 1920–1921 ja vuodesta 1924 eteenpäin hän oli Tallinnan pörssikomitean esimies. Päts oli mukana perustamassa virolais-neuvostoliittolaista kauppakamaria 1924 ja toimi sen esimiehenä vuoteen 1931 asti. Hän oli kauppa- ja teollisuuskamarin esimies vuosina 1925–1929.
ellauri282.html on line 242: Sodan sovinnonhierontavaiheessa Puolan märsäkaarsin moraalia heikensi 11. helmikuuta 1945 päättyneen Jaltan konferenssin tulos, jossa britit ja amerikkalaiset päättivät ilman puolalaisten kuulemista luovuttaa suurimman osan 1921–1939 Puolan alueista Neuvostoliitolle. Kun Anders pyysi päästä mukaan loppupeleihin, Winston Churchill sanoi hänelle, että "teitä [moraalittomia puolalaisia] ei enää tarvita. Päästäkää hepat laitumelle vaan." Arvaa että Andersia harmitti. Puolan kommunistisen hallinnon romahtamisen jälkeen vuonna 1989 hänen kansalaisuutensa ja ihmisarvonsa palautettiin varmuuskopioilta onnistuneesti. Puolan sosialisoiminen on kuin lehmää satuloisi, Stalin lohkaisi.
ellauri282.html on line 418: Ensimmäisen maailmansodan aikana elokuussa 1915 Mertonin perhe lähti Ranskasta Yhdysvaltoihin. He asuivat ensin Ruthin vanhempien luona Queensissa, New Yorkissa, ja asettuivat sitten heidän lähellensä Douglastoniin. Vuonna 1917 perhe muutti vanhaan taloon Flushingissa, Queensissa, missä Tompan veli John Paul syntyi 2. marraskuuta 1918. Perhe harkitsi palaamista Ranskaan, kun Ruthilla diagnosoitiin mahasyöpä. Hän kuoli siihen kuitenkin rivakasti 21. lokakuuta 1921 Bellevuen sairaalassa. Merton oli kuusivuotias ja hänen veljensä ei vielä kolme.
ellauri282.html on line 484: Mertonin äiti kuoli mahasyöpään 1921 varhain hänen elämässään (6v), mutta hänen isänsä, Owen Merton, vaikutti valtavasti hänen poikansa elämään, ja hänen roolinsa näkyvät läpi koko kirjan. Vuonna 1929 lääkärit havaitsivat, että hänen isällä oli pahanlaatuinen aivokasvain. Vuonna 1930 (tai 31) hänen isänsä kuoli. Kun Merton sr. kuoli 15-vuotiaana, hän joutui isänsä ystävän, tohtori Thomas Bennettin, holhoukseen.
ellauri290.html on line 818: Hannah Szenes (usein anglosaxittuna Hannah Senesh tai Chanah Senesh; heprea: חנה סנש; unkari: Szenes Anna; 17. heinäkuuta 1921 – 7. marraskuuta 1944) oli runoilija ja israelilainen terroristi, ts. Special Operations Executiven (SOE) jäsen. Hän oli yksi 37 juutalaisesta SOE:stä Mandaatti Palestiinasta, jotka britit hypähdyttivät laskuvarjolla Jugoslaviaan toisen maailmansodan aikana auttamaan natsien vastaisia joukkoja ja lopulta pelastamaan Unkarin juutalaisia, jotka oli karkotettavissa Saksan Auschwitzin kuolemanleirille. Unkarin santarmit pidättivät Szenesin Unkarin rajalla, koska hänellä oli taskussaan brittiläinen merkkilähetin. Hänet vangittiin ja kidutettiin, mutta hän kieltäytyi paljastamasta yksityiskohtia tehtävästään. Lopulta hänet tuomittiin ja teloitettiin ampumajoukolla. Häntä pidetään kansallisena sankarittarina Israelissa, mutta The Guardianin mukaan hänet on suurelta osin unohdettu syntymäpaikalleen Unkarissa. Israelissa hänen runoutensa tunnetaan laajalti, ja hänen mukaansa on nimetty Yad Hana -kibbutz sekä useat kadut.
ellauri290.html on line 820: Szenes syntyi Budapestissa 17. heinäkuuta 1921 assimiloituneeseen juutalaisperheeseen Unkarissa. Hänen isänsä Béla, tunnettu toimittaja ja näytelmäkirjailija, kuoli hänen ollessaan lapsi. Hän asui edelleen äitinsä Catherinen ja veljensä Györgyin kanssa. Hän ilmoittautui protestanttiseen yksityiskouluun tytöille, joka hyväksyi myös katolisia ja juutalaisia oppilaita; Katolisen ja juutalaisen uskonnon edustajien oli kuitenkin maksettava kaksinkertainen ja kolme kertaa protestanttien maksama summa. Sen jälkeen kun hänen äitinsä piti sitä liian kalliina, Szenes julistettiin "lahjakkaaksi opiskelijaksi" ja hänen annettiin maksaa vain kaksinkertainen tavanomaiseen verrattuna.
ellauri294.html on line 124: Kreikkalaiset olivat jo edenneet sisämaahan ja kohti Ankaraa. Marmaranmeren pikkukaupunkeja alettiin kreikkalaistaa ja esim. Aydıniin ja İzmiriin muutti manner-Kreikasta tuhansia siirtolaisia asuttamaan Kreikan valloittamia alueita. Kemal ja hänen kakkosmiehensä pašša Ismet (myöhemmin İsmet İnönü) löivät kuitenkin kreikkalaiset Sakaryan ja Dumlupınarin taisteluissa elokuussa 1921 ja elokuussa 1922. Italia, jolle osa Anatoliasta oli luovutettu, ei puolustanut osuuttaan, eikä Ranskalla ja Britannialla ollut enää kiinnostusta liittyä sotaan.
ellauri302.html on line 638: Bolshevikkipuolueen sisällä Bukharin oli alun perin vasemmistokommunisti, mutta siirtyi vähitellen oikealle vuodesta 1921 lähtien. Hänen vahva tukensa ja puolustavansa uutta talouspolitiikkaa (NEP) johti lopulta oikeistooppositiota. Vuoden 1924 loppuun mennessä tämä asenne oli asettanut Buharinin suotuisasti Josif Stalinin pääliittolaiseksi, ja Buharin kehitteli pian Stalinin uutta teoriaa ja politiikkaa sosialismista yhdessä maassa. Vuosina 1926-1929 Buharinilla oli suuri valta Kominternin toimeenpanevan komitean pääsihteerinä. Stalinin päätös jatkaa kollektivisointia ajoi kuitenkin kaksi miestä erilleen, ja Bukharin erotettiin politbyroosta vuonna 1929.
ellauri308.html on line 222: Väinö Tanner heitti nurkanvaltausta yrittäneen hukkapätkä Tuomisen Koiton talolla niska peffa otteella kulisseihin. Kesällä 1921 Tuominen vieraili ensimmäistä kertaa Neuvostoliitossa, missä tapasi Kullervo Mannerin ja Eino Rähjän. Manner teki Tuomiseen hyvän vaikutuksen. Rähjät olivat Tuomisen mielestä epämiellyttäviä aina ulkoista olemustaan myöten. Matkallaan Tuominen pani huolestuneena merkille, että yläluokan entiset huvilat olivat kovin kuluneita ja likaisen kansan käytössä.
ellauri308.html on line 287: Vuoden 1921 edustajakokous päättyi kompromissiin ja Kuusinen valittiin SKP:n johtoelimiin yhdessä vastustajansa Eino Rähjän kanssa. Miesten väliset mielipide-erot heijastelivat sitä jännitettä, joka SKP:tä perustettaessa syntyi ns. vanhojen (Pietarin) ja uusien (Suomesta paenneiden) bolševikkien välille. 1930-luvulla Kuusinen ajautui erimielisyyksiin SKP:n puheenjohtaja (1920–1935) Kullervo Mannerin kanssa. Voittajaksi selviytyi Kuusinen, ja Manner kuoli pakkotyöleirillä, mikä ei ollut harvinainen kohtalo Kuusisen vastustajalle tuona aikana. SKP:n johtoon siirtyi Mannerin jälkeen käytännössä Kuusinen. Kuusinen on pysyvästi muurattuna Kremlin muuriin.
ellauri308.html on line 289: Kuusinen loi varsinaisen uransa Neuvosto-Venäjällä ja Neuvostoliitossa. Hän osallistui SKP:n edustajana tammikuussa 1919 kommunististen puolueiden neuvottelukokoukseen, jossa päätettiin esittää vetoomus uuden kolmannen eli Kommunistisen internationaalin (Komintern) perustamiseksi. Kominternin perustavassa kokouksessa 2. maaliskuuta 1919 Kuusisella oli näkyvä rooli tämän puolustaessa uuden internationaalin tarpeellisuutta sen perustamisen lykkäämistä esittäneille. Kuusinen valittiin 1921 yhdeksi Kominternin toimeenpanevan komitean sihteereistä, missä toimessa hän jatkoi vuoteen 1939. Esimerkiksi Kominternin 4. kongressissa Kuusinen valittiin lisäksi puhemiehistöön ja toimeenpanevaan komiteaan.1927 Kuusinen johti Kominternin Lev Trotskin erottanutta kokousta. 1930-luvun loppupuolella Kuusinen puhui yhteisrintamataktiikan puolesta Kominternin jäsenpuolueissa. Kuusiselle oli luonteenomaista hiljainen työskentely kulissien takana.
ellauri309.html on line 544: Tulsa on kaupunki Yhdysvaltojen Oklahoman osavaltion koillisosassa. Kaupungin alueen alkuperäisasukkaita olivat osaget ja itse kaupungin perustivat kotiseuduiltaan pakkosiirretyt creekit vuonna 1836. Sittemmin kaupunki kasvoi nopeasti maaöljyn löytymisen jälkeen 1900-luvun alussa. Osaget joutuivat luopumaan maistaan Tulsassa vuonna 1826 ja Yhdysvallat alkoi asuttaa paikalle alkuperäisiltä kotiseuduiltaan karkotettuja creekejä ja cherokeeita. Mukana oli myös intiaanien omistamia afroamerikkalaisia orjia. Tulsan rotumellakat vuonna 1921 kuuluvat Yhdysvaltojen historian väkivaltaisimpiin. Kaupungin asukkaista 64 % oli taustaltaan valkoisia (latinot pois lukien 54,9 %), 15,1 % afroamerikkalaisia, 4,3 % intiaaneja, 15,8 % latinoja mistä tahansa rodusta ja 3,3 % aasialaisia. 17,6 % kaupungin asukkaista puhui kotonaan jotakin muuta kieltä kuin englantia ja 10,9 % kaupungin asukkaista oli syntynyt ulkomailla. Nimi "Tylsä" on sama kuin "Tällä hässii" ja tarkoittaa inkkarien kielellä "tuppukylä". Nicknamed: "Buckle of the Bible Belt", "Capital of the world".
ellauri315.html on line 308: Jäämarssi (venäjäksi: Ледяной походъ), jota kutsutaan myös ensimmäiseksi Kuuban-kampanjaksi (venäjäksi: Первый кубанскій походъ), sotilaallinen vetäytyminen kesti helmikuusta toukokuuhun 1918, oli yksi Venäjän sisällissodan 1921-1917 huippuhetkistä. Pohjoisesta etenevän puna-armeijan hyökkäyksen alaisena vapaaehtoisarmeijan, jota joskus kutsutaan myös valkoiseksi kaartiksi, joukot alkoivat vetäytyä Rostovin kaupungista etelään kohti Kubania, toivoen saavansa Stepan Razinin Donin kasakkojen tuen Moskovan bolshevikkisakkia vastaan. Kyseinen Rostov (ven. Росто́в) on noin 32 000 asukkaan kaupunki Venäjän Jaroslavlin alueella, Nerojärven rannalla. Rostov on kaupungin virallinen nimi, mutta siitä käytetään yleensä nimeä Rostov Veliki (ven. Росто́в Вели́кий), Mahtava Rostov, erotuksena Donin Rostovista, joka on nykyään suurempi kaupunki, vähän niinkuin Kuopio ja Lahti.
ellauri316.html on line 292: Oskari Tokoi oli toiminut 1918 Punaisten kansanvaltuuskunnan elintarvikeasioista vastaavana komissaarina, ja hän siirtyi Muurmannin legioonasta vapauduttuaan leveämmän leivän ääreen ensin Kanadaan ja vuonna 1921 Yhdysvaltoihin. Toinen brittien muodostama yksikkö, joka perustui entisten punakaartilaisten värväämiseen, oli Muurmannin legioonaa suuremmaksi kasvanut Rajamäen rykmentti, joka taisteli syksyllä 1918 Vienan Karjalassa pakottaen Walleniuksen joukkoja etelämpänä hyökänneen Kuisman retkikunnan vetäytymään. Aunus harmaasilmä, runoili punasilmä kani, Paavolaisen Olkkari. Olavi Paavolaisen sotilaselämän kohokohtia olivat retket Aunukseen. Hän ei ollut varsinainen Suur-Suomi-intoilija. olipahan propagandakoneiston ratas, koiraslotta. Kaikenlaista brittivehkeilyä.
ellauri316.html on line 296: Tokoi pötki 1921 Englannin ja Kanadan kautta Yhdysvaltoihin, jossa hän työskenteli Massachusettsin Fitchburgissa ilmestyneen sosiaalidemokraattisen Raivoaja-lehden toimittajana vuosina 1922–1949. Loppuelämänsä Tokoi asui Yhdysvalloissa. Me nähtiin Tokoin muistomerkki Fitchburgissa käydessämme Amerikan suomalaisten juhannuskokolla. Niillä oli 5m pituiset makkaratikut. Kaikki jenkeissä on suurempaa, vasitenkin kusipäät. Amerikan yhdysvallat (engl. United States of America, lyh. USA) eli Yhdysvallat on pääosin Pohjois-Amerikan keskiosassa sijaitseva perustuslaillinen liittovaltio, joka koostuu 50 osavaltiosta ja n. 300M isosta kusipäästä.
ellauri316.html on line 442: [ˈsaxərəf], 1. 8toukokuuta 1921 – 14. joulukuuta 1989) oli
ellauri317.html on line 68: 92165-ivan-kotlyarevskiy-eneida-istoriya-napisaniya-i-kratkoe-soderzhanie.html">https://fi.ruarrijoseph.com/publikacii/92165-ivan-kotlyarevskiy-eneida-istoriya-napisaniya-i-kratkoe-soderzhanie.html
ellauri317.html on line 203: Samaan aikaan toisaalla Venäjän sisällissodan aikana Neuvosto-Venäjä ja Puola kuitenkin kävivät yhä kiistaa rajoistaan, ja pian Puolan ja Venäjän välille syttyi sota. Curzon ryhtyi asiassa välittäjäksi, ja heinäkuussa 1920 hän esitti rajalinjan neuvostohallituksen hyväksyttäväksi aselepolinjana. Se noudatti vain osittain Venäjän vallan aikaisen ns. Kongressi-Puolan itärajaa. Rajalinja oli tarkoitettu vastaamaan kutakuinkin Puolan sekä Valko-Venäjän ja Ukrainan välistä kieli- ja kansallisuusrajaa, mutta ei tarkalleen, sillä sen läheisyydessä eri kansallisuuksia asui paljolti samoillakin alueilla. Neuvostohallitus ei aluksi hyväksynyt ehdotusta, koska sotilaallinen tilanne oli heille edullinen, mutta myöhemmin sitä ei hyväksynyt myöskään Puola, kun tilanne kääntyi Puolan eduksi. Riian rauhansopimuksessa vuonna 1921 Puolan raja vahvistettiinkin noin 200 kilometriä Curzonin linjaa idemmäksi, ja täten Puolan alue laajeni noin 135 000 neliökilometriä. Näin ollen Puolassa asui puolalaisten ohella myös runsaasti valkovenäläistä, ukrainalaista ja liettualaista väestöä. Lisäksi Puolaan liitettiin myös Vilna, jota Liettua oli vaatinut pääkaupungikseen. Liettua esitti Vilnaa koskevia vaatimuksia monesti myöhemminkin, ja kaupunki muodostuikin pitkäaikaiseksi Puolan ja Liettuan väliseksi kiistakysymykseksi.
ellauri317.html on line 352: Karel Čapek ['karel 'tšapek] Cs-Karel Capek.ogg kuuntele ääntämys (ohje) (9. tammikuuta 1890 Malé Svatoňovice, Böömi, Itävalta-Unkari – 25. joulukuuta 1938 Praha, Tšekkoslovakia) oli 1900-luvun merkittävimpiä tšekkiläisiä kirjailijoita. Čapek kirjoitti nykynäkökulmasta katsoen scifi-vivahteisia kertomuksia, joille oli ominaista pisteliäs satiiri. Čapek lanseerasi sanan "robotti" näytelmässään R.U.R eli Rossumin Universaalit Robotit, jonka hän kirjoitti vuonna 1920 ja jonka ensiesitys oli Prahassa 1921. Eivät työläiset tienneetkään että siinä lausuttiin työväenluokan kuolinsana.
ellauri317.html on line 507: 26. lokakuuta 1920 Spiridonova pidätettiin uudelleen, 18. marraskuuta 1921 hänet vapautettiin sosialististen vallankumouksellisten I. Z. Steinbergin ja I. Yu Bakkalin johtajien takuulla luvattuaan, ettei hän koskaan enää osallistu poliittiseen toimintaan.
ellauri317.html on line 653: Dmitri Ivanovitš Popov (venäjäksi : Дмитрий Иванович Попов ; 1892–1921) oli venäläinen Mustanmeren laivaston seilori jolla oli timantteja ommeltuna merimiesnutun persuxiin ja vasemmistososialistinen vallankumouksellinen joka johti vasemmiston SR:n kapinaa bolshevikkeja vastaan heinäkuussa 1918. Jäätyään tappiolle Popov laputti Ukrainaan ja esiintyi bolshevikkina, sit rupesi mustaxi mahnolaisexi, joka johti mahnovistien ja bolshevikkien välisiä neuvotteluja, kunnes tšeka pidätti ja teloitti.
ellauri317.html on line 722: Häntä pidettiin keskitysleireillä Irkutskissa, Tšeljabinskissa ja Jekaterinburgissa. Tammikuussa 1921 hänet vapautettiin ja määrättiin palvelemaan "sotilaallisena asiantuntijana" Priuralin sotilaspiirin päämajassa Jekaterinburgissa. Kuitenkin 20. toukokuuta 1921 hänet pidätettiin uudelleen syytettynä Jaroslavlin kansannousun johtamisesta ja lähetettiin Moskovaan, missä hän vankilassa ollessaan kirjoitti muistelmia (todennäköisimmin tämä oli kuulusteluraporttien käsittelyä). Vähän ennen kuolemaansa hän puhui vankilassaoloajastaan:
ellauri321.html on line 493: Linklaterin paksuhuulinen ja punapartainen venäläissyntyinen haikea konduktööri Nikitin ei pitänyt musiikista paizi päässään soivasta. Nikitinejä on muitakin vielä kuuluisampia, kuten "Kyntäjä" runon kynäillyt 9215">Ivan Savvits Nikitin ja Serapion-veljiin kuulunut Nikolai Nikitin. Mutta kuuluisin kaikista lienee kauppias Afanasi Nikitin, joka teki maailmanmatkan ensimmäisenä venäläisenä 1400-luvulla.
ellauri322.html on line 486:
921cb148d639d15c9.jpg" height="300px" />
ellauri325.html on line 171: Heinäkuusta 1919 lähtien Averchenko työskenteli "Yug" -sanomalehdellä (myöhemmin - "Etelä-Venäjä"), vastasi kirjallisesta osasta ja kampanjoi vapaaehtoisarmeijan avuksi. Yhteistyötä improvisoidun Actor's Theaterin kanssa. Vuonna 1920 hän kirjoitti paroni P. N. Wrangelin Venäjän armeijan hyväksi. Simferopolissa, Tauride Voicen kirjapainossa, painettiin ensimmäinen painos hänen kirjastaan " Kusinaa veistä vallankumouksen takaosassa ". Sanomalehdessä julkaistiin 24. kesäkuuta: " Arkady Averchenkon uusi kirja "Kusina veistä vallankumouksen selässä" julkaistaan ja tulee myyntiin muutaman päivän kuluttua. Pariisin painos vuodelta 1921 oli toinen. Sevastopolissa julkaistaan Venäjän armeijan rahoittamana Averchenkon kokoelma ”Evil Spirits”, jonka levikki kuljetetaan pian Konstantinopoliin. Perekop kaatui, ja 15. marraskuuta 1920 punaiset valtasivat Sevastopolin. Marraskuun 13. päivänä Averchenko, Krimin evakuoinnin aikana, purjehti Konstantinopoliin yhdellä viimeisistä laivoista.
ellauri325.html on line 416: Kivimiehen vanhemmat olivat urakoitsija Enok Mattila ja Maria Paavola ja puoliso vuodesta 1949 Kaarina Saarnivaara. Päästyään ylioppilaaksi hän osallistui 1919 vapaaehtoisena Viron vapaussotaan, ja näistä kokemuksistaan hän kirjoitti 1921 ilmestyneen esikoisteoksensa Sotureita. Kivimies opiskeli jonkin aikaa Helsingin yliopistossa mutta ryhtyi sitten vapaaksi toimittajaksi. Toimittajanuransa aikana hän kirjoitti kolumneja noin 50 eri nimimerkillä lehtiin Uusi Suomi, Suomen Kuvalehti, Kuva ja Seura. Lehtivalikoimastakin jo oikispaskiaisen tunnistaa.
ellauri328.html on line 143: Snow, yksi Stanislaw Lemin scifi-romaanin Solaris hahmoista, käyttää ilmausta keskustelussa Kevinin kanssa. Lembergissä syntynyt Stanisław Herman Lem ( 12. september 1921 Lviv - 27. märts 2006 Kraków) oli juudi päritolu Poola kirjanik, filosoof ja satiirik.
ellauri328.html on line 192: Bultmann opiskeli teologiaa Tübingenin, Berliinin ja Marburgin yliopistoissa. Hänen opettajiaan olivat mm. Johannes Weiss ja Adolf Jülicher. Bultmann väitteli Paavalin kirjeistä vuonna 1910. Kaksi vuotta myöhemmin hän suoritti habilitaation ja hänestä tuli Marburgin Uuden testamentin eksegetiikan lehtori. Välillä hän opetti lyhyen aikaa Breslaussa ja Gießenissä. Vuonna 1921 hänestä tuli professori Marburgissa. Hän hoiti virkaa vuoteen 1951, eli paahtoi läpi naziajan ilman huolen häivää. Hakuna matata.
ellauri330.html on line 156: src="https://images.cdn.yle.fi/image/upload/c_crop,h_2592,w_4606,x_0,y_0/ar_1.7777777777777777,c_fill,g_faces,h_675,w_1200/dpr_2.0/q_auto:eco/f_auto/fl_lossy/v1696592106/39-1182450651ff0779d5f0" width="70%"/>
ellauri330.html on line 281: Uuden Suomen vakinainen avustaja 1921 - 1934, 1940 ja 1941.
ellauri330.html on line 386: Pjotr Aleksejevitš Kropotkin (9. joulukuuta 1842 – 8. helmikuuta 1921) oli venäläinen anarkisti maantieteilijä, joka tunnettiin anarkistisen kommunismin kannattajana.
ellauri330.html on line 397: Kropotkin oli pidättyväinen yksityiselämässään. Sai bylsityxi juutalaisnuorikostaan vain yhden tyttären. Alexandra " Sasha " Kropotkin (1887–1966) oli New Yorkissa asuva kirjailija ja venäjän kielen kääntäjä. Britannian maanpaossa venäläisen tiedemiehen ja anarkisti Peter Kropotkinin perheeseen syntynyt tytär ja muu yhteiskunnallisesti merkittävä perhe palasi Lontoosta salonkeja pitämästä Venäjälle vuoden 1917 vallankumouksesta hänen kuolemaansa asti 1921. Muuttaessaan New Yorkiin 1927 hiän säilytti naisten kolumnissaan kuninkaallisen kunniamerkin ("prinsessa"), jonka hiänen isänsä, Kropotkinin aateliston jälkeläinen oli kieltänyt. Hiän käänsi venäläistä kirjallisuutta englanniksi ja kirjoitti venäläisen keittokirjan, jota The New York Times piti luokkansa parhaana.
ellauri330.html on line 479: Kropotkin kuoli Venäjällä helmikuussa 1921, ja hänen hautajaisissaan järjestettiin viimeinen julkinen vastustus valtiokapitalistista hallintoa vastaan, jota Lenin ja bolshevikit asensivat Venäjälle. Hän kuoli luottokelvottomana vanhana miehenä.
ellauri330.html on line 488: Siinä kaikki ensikäden tieto Nestor Makhnon anarkismista, 1918-1921: Ukrainan vallankumouksen näkökohta, ja se on kaikki mitä löydän pankkiautomaatista.
ellauri338.html on line 229: Vuonna 1991 julkaistiin monografia "Vodkan historia", jossa Pokhlebkin yritti selvittää "milloin vodkan tuotanto aloitettiin Venäjällä ja aloitettiinko se aikaisemmin vai myöhemmin kuin muissa maissa". Syy monografian kirjoittamiseen oli Pokhlebkinin itsensä mukaan kansainvälinen kiista 1970-luvun lopulla vodkan valmistuksesta, kun kirjan kirjoittajan mukaan "useita neuvostovodkamerkkejä joutui boikotin kohteeksi ulkomaisilla markkinoilla”. Länsieurooppalaiset ja amerikkalaiset yritykset, joiden vodkan tuotanto alkoi aikaisemmin kuin Neuvostoliitossa (vuosina 1918-1921, kun taas Neuvostoliitossa 1924), kyseenalaistivat Soyuzplodoimportin oikeuden myydä ja mainostaa tuotettaan vodkana. Neuvostoliittoa pyydettiin etsimään eri nimi vodkamerkeilleen (kuten Stolichnaya , Posolskaya, Pshenichnaya, Sibirskaya, Kubanskaya, Yubileynaya, esimerkiksi "alkoholijuoma".
ellauri343.html on line 77: Seudulta on löydetty useita kivikautisia asuinpaikkoja. Rakennusmuistomerkkehin kuuluvat Ontajärven 1800-luvun jälkipuoliskolla pystytetty tsasouna ja riihi sekä edellä jo mainittu vuonna 1858 rakennettu Pronjajevan talo Rukajärvellä jota zuhnat eivät polttaneet. Kunnassa on heimosodissa ja talvisodassa kaatuneiden puna-armeijalaisten ja siviilien hautapaikkoja. Rukajärvellä on vuonna 1921 ammuttujen muistomerkki ja kylän itäpuolella Kotškoman tien varressa jatkosodan rintamalinjan muistoksi pystytetty rikkinäinen tykki.
ellauri343.html on line 252: Hans Håkon (H. H.) Christian ”Bobi” Sivén (18. huhtikuuta 1899 Helsinki – 12. tammikuuta 1921 Repola, Itä-Karjala) oli suomalainen itsenäisyys- ja heimoaktivisti, joka toimi Aunuksen Karjalassa sijaitsevan Repolan kunnan nimismiehenä heimosotien aikana vuosina 1919–1921 sekä samalla hän työskenteli Suomen ulkoasiainministeriön edustajana Repolassa ja Porajärvellä. Repola ja Porajärvi olivat eronneet Venäjästä vuonna 1918 ja liittyneet Suomeen. Kun Suomi luovutti molemmat kunnat vuonna 1921 Tarton rauhassa takaisin Neuvosto-Venäjälle, Sivén tuki ensin Karhunpesäsuunnitelmaa (mikä vittu se oli?) ja sen kariuduttua teki lopulta vastalauseena itsemurhan. Hyvä valinta.
ellauri343.html on line 291: Joulukuun lopulla aktivistien ja karjalaisten rivit alkoivat rakoilla. Mannerheim ei ollut innostunut karhunpesäsuunnitelmasta, samoin karjalaiset alkoivat miettiä jos Edvard Gyllingin Karjalan työkansan kommuuni pitäisikin lupauksensa. Lopulta tammikuun alkupäivinä suunnitelma romahti. Karhunpesäsuunnitelmaa varten Lieksaan kuljetettujen aselaatikkojen sisältö päätyi julkisuuteen. 6. tammikuuta 1921 ulkoasiainministeri Holstin apulainen, ulkoasiainministeriön ensimmäinen sihteeri varatuomari Arne Broms vaati Sivéniltä selvitystä asekuljetuksista. Sivén myönsi, että Repolaan oli kuljetettu 500 kivääriä, mutta ei pitänyt tiedustelua vakavana, koska ulkoministeriö tiesi kaiken karhunpesäsuunnitelmasta.
ellauri343.html on line 301: Sivénin hautajaisista Hietaniemen hautausmaalla perjantaina 21. tammikuuta 1921 muodostui suuri isänmaallinen suomalais-karjalainen surujuhla!
ellauri347.html on line 64: Onton peukuttama antikommunistinen Moral Re-Armament (Moraalinen uudelleenaseistus) oli kansainvälinen moraalinen ja hengellinen liike, joka kehittyi vuonna 1938 amerikkalaisen ministerin Frank Buchmanin Oxford Groupista. Oxfordin ryhmäliike on yhdysvaltalaisen papin Frank Buchmanin 1921 perustama uskonnollis-siveellinen herätysliike, jonka nimeksi tuli myöhemmin Moraalinen varustautuminen. Suomeen liike levisi 1930-luvulla ja oli vaikutusvaltaisimmillaan ennen sotia ja vähän niiden jälkeen. Liike painotti alkuun käännytystyötä, mutta sen muuttuessa Moraaliseksi varustautumiseksi tulivat keskeiseksi ajatukseksi ehdottomat moraaliset periaatteet ja ajatus
ellauri348.html on line 423: Kognitiivisen terapian isänä pidetään yhdysvaltalaista psykiatriprofessori Aaron T. Beckiä (1921–2021). Kylläpä oli vanha! Juutalainen takuulla, kaikkihan ne ovat. Hän havaitsi tutkiessaan 1960-luvulla masentuneita avohoitopotilaita, että nämä suhtautuivat itseensä, muihin ja tulevaisuuteen negatiivisesti vääristyneinä, vinoutuneesti tulkiten. Heiltä puuttui toiveikkuus.
ellauri350.html on line 458: Vuonna 1921, ennen kuin useimmat meistä syntyivät, merkittävä tutkimus alkoi seurata 1500 amerikkalaisen rakkautta ja elämää lapsuudesta kuolemaan. Tutkimus jatkuu vielä tänäkin päivänä, ja Howard Friedmanin johtamat tutkimusryhmät pitävät edelleen silmällä niitä harvoja, jotka ovat vielä elossa ja analysoivat valtavia tietomääriä selvittääkseen, mikä näiden 1500 yksilön kohdalla on se, mikä johti joidenkin pysymiseen terveenä ja toisten kaatumiseen. Mixi sairastua tai kuolla ennen aikaansa? Uskomatonta on, että kukaan ei ole tähän mennessä kertonut ja tulkinnut tämän monumentaalisen, lähes vuosisadan kestäneen projektin löydöksiä suurelle yleisölle. Liittyykö pitkäikäisyys naimisissa olemiseen, päivittäiseen lenkkeilyyn, lemmikkien kanssa elämiseen tai uskoon Jumalaan? Vihdoinkin, selkeän proosan ja tiukan mutta kristallinkirkkaan analyysin avulla, professori Friedman ja professori Martin ovat onnistuneet kauniisti. Juonipaljastuxet päättyvät tähän.
ellauri351.html on line 486: Eskin peukuttama luihu talousnobelisti Kahneman (1 n lopussa) on jo monta kertaa ollut paasausten kohteena (albumit 921">27, 29, 122, 293). Nyze kelpaa guruxi taas Puntun Paavolle. It is also notable that Kahneman's paternal uncle was Rabbi Yosef Shlomo Kahaneman, the head of the Ponevezh Yeshiva. In 2015 Kahneman described himself as a very hard worker, as "a worrier" and "not a jolly person". But, despite this, he said, "I'm quite capable of great enjoyment, and I've had a great life."
ellauri351.html on line 628: 921">
Ulkoistamista
ellauri353.html on line 175: Munuel piti erityisesti Fritz Langin leffasta Der müde Tod. Väsynyt kuolema on mykkäelokuva vuodelta 1921. Jaksoelokuvan ohjasi Fritz Lang. Nuori pari saapuu majataloon pienessä kaupungissa. Salaperäinen muukalainen istuu heidän pöytänsä. Käytyään puuteroimassa nenänsä hiän saa tietää, että hän lähti vieraan kanssa, joka ei ole kukaan muu kuin Kuolema,
ellauri353.html on line 505: Cedric Errol Fauntleroy (1891–1973) oli yhdysvaltalainen lentäjä, joka vuonna 1919 tarjoutui palvelukseen Puolan ilmavoimiin Puolan ja Neuvostoliiton välisen sodan aikana vuosina 1919–1921.
ellauri359.html on line 47: 921" data-nimi="Kenneth Grahame">Kenneth Grahame (/ ˈ ɡ r eɪ. ə m / GREY -əm; 8. maaliskuuta 1859 – 6. heinäkuuta 1932), jota sivuttiin albumissa 262, oli brittiläinen kirjailija, syntynyt Edinburghissa Skotlannissa. Hän on tunnetuin lastenkirjallisuuden klassikosta The Wind in the Willows (1908). Kirja mukautettiin myöhemmin näyttämölle ja elokuvalle, joista ensimmäinen oli AA Milnen Toad of Toad Hall, joka perustuu osaan The Wind in the Willows -kirjasta. Muita sovituksia ovat Cosgrove Hall Filmsin Tuuli Willowsissa (ja sen myöhemmät pitkät tv-sarjat) ja Walt Disney -elokuvat (Ichabodin ja herra Toadin seikkailut).
ellauri364.html on line 131:
9218f0/hysteria-hp.jpg?fm=jpg&fl=progressive&q=50&w=300" />
ellauri365.html on line 554: Från tiden efter kriget finns det många brev där han uttrycker sin rädsla för bolsjevismen, och dess påstådda ambitioner att erövra världen. I ett brev till Sven Hedin 1921 gjorde han också en koppling mellan bolsjevismen och judendomen, samt uttryckte sig antisemitiskt: "Man häpnar. Hvad ha alla dessa asiater med oss att göra? Hur mycket friskare skulle luften ej vara öfver Europa, om vi sluppit dem." Vad sägs herr Bonnier?
ellauri367.html on line 202: Rakovski vastusti alkujaan ukrainalaista nationalismia ja jopa kyseenalaisti erillisen ukrainalaisen kansallisuuden olemassaolon, mutta muutti mielensä vuoteen 1921 mennessä, ja kannatti sen jälkeen Ukrainan neuvostotasavallan taloudellisen ja poliittisen itsehallinnon vahvistamista. Slava Ukraini!
ellauri367.html on line 204: Vuonna 1920 syntyi konflikti Ukrainan kommunistisen puolueen kanssa, kun Rakovski ja muut hallituksen jäsenet erotettiin tehtävistään ja palautettiin vasta Moskovan puuttuessa asiaan. Hän oli edelleen Romanian kansalainen, ja sotatuomioistuin syytti häntä vuonna 1921 "rikoksista Romanian turvallisuutta vastaan" ja tuomittiin kuolemaan poissaolevana vuonna 1924.
ellauri367.html on line 265: Esther Frumkin kannatti liittymistä kommunisteihin, mutta itsenäisesti. Kommunistinen Internationaali hylkäsi tämän ehdon. Minskin konferenssi (maaliskuu 1921) päätti kuitenkin liittyä Venäjän kommunistiseen puolueeseen. Vähemmistö irtautui ja perusti lyhytaikaisen sosiaalidemokraattisen Bundin. Ennemmin tai myöhemmin molempien ryhmittymien aktivisteista tuli kommunistisen hallituksen vainon uhreja. Frumkin oli poikkeuksellisen menestynyt puhuja, joka sai tuhansia ihmisiä liittymään Bundiin, uskomaan jiddishin arvoon ja hyväksymään ajatuksen sosialidemokratiasta sekä vähemmistöjen oikeuksista. Vuosien 1936–1938 puhdistusten uhrina hän kuoli pidätysleirillä Kazakstanissa, ja vaikka Neuvostoliitto "kunnosti" hänet vuonna 1956, Bund jätti mainitsematta häntä vuonna 1956 alkaneessa kolmiosaisessa kokoelmassaan aktivistien muistoja. ja päättyi vuonna 1968.
ellauri369.html on line 62: Robertsin teoksista on ilmestynyt suomeksi esihistoriallisen ajan eläimistä kertova Ihmiselon aamuna - romaani maailman aamuhämärästä (Kirja, 1921) Alli Niemisen suomentamana, ja myöhemmin lyhennettynä nimellä Tulen löytäjät.
ellauri370.html on line 227: Poul Borchsenius (7. heinäkuuta 1897 Odense, Tanska − 6. maaliskuuta 1983 Randers, Tanska) oli tanskalainen pappi ja kirjailija. Hän opiskeli ensin historiaa mutta siirtyi sitten opiskelemaan teologiaa ja suoritti virkatutkinnon 1921. Hänen opiskeluaikansa oli liberaalin teologian aikaa, mikä jätti leimansa häneen. Näkemystensä vuoksi hän joutui erimielisyyksiin kirkon johdon kanssa Kööpenhaminassa ja siirtyi Randersiin.
ellauri370.html on line 459: Eugen Karl Dühring (* 12. Januar 1833 in Berlin; † 21. September 1921 in Nowawes, heute Potsdam-Babelsberg) war Philosoph, Nationalökonom und Mitbegründer des Rassenantisemitismus im Deutschen Kaiserreich. Er wurde damit zu einem Vordenker des späteren Nationalsozialismus.
ellauri370.html on line 463: 1863 habilitierte sich Dühring in Philosophie, 1864 auch in Nationalökonomie. Im selben Jahr erhielt er eine Dozentenstelle an der Friedrich-Wilhelms-Universität zu Berlin. Dort geriet er jedoch in Konflikte mit Professorenkollegen. Nachdem er zudem die Universität als wissenschaftliche Einrichtung wiederholt angegriffen hatte, verlor er 1877 seine Lehrbefugnis. Von da an bis zu seinem Tod 1921 wirkte er als "Privatgelehrter."
ellauri373.html on line 152: Mr. Henry Ford, in an interview published in the New York World, February 17, 1921, put the case for Nilus tersely and convincingly thus:
ellauri373.html on line 242: Walter Rathenaun sanat, lainattu sanomalehdessä "Riaip Epii^zsp" (Plain English) 11 kesäkuuta 1921: vain 300 ihmistä tuntevat toisensa, hallizevat. Ne kuuluvat Eurooppaan. He löivät läskixi, valizevat omiensa joukosta niitä. Näillä juutalaisilla on voima rikkoa mikä tahansa järjestelmä, missä ja kumpi tunnistaa "ei älykäs". Kumpi ja kampi tappelivat, kumpi voitti. Kristinuskon mukaan heidän hulluutensa pitäisi tuhoutua pian.
ellauri373.html on line 250: Bolshevikkien aikana sama juttu, järjestelmä on täyttynyt kukoistavista vaimoihmisistä. Lahjaksi saadusta lehestä luimme (Vieshe Rhapse no 3, marraskuuta 1921) että hallituksesta SNTL of Russia 95% on juutalaisia. Juutalaisia pääasiallisesti, komissaareita on 447 ja venäläisiä vain 30.
ellauri373.html on line 319: "Sota Yhdysvaltojen välillä muissa valtioissa ja Japanissa on vältetty ennen vuotta 1924" - juutalaisen Trotskin sanat - Venäjän diktaattori, ymmärrän. Tervetuloa suoraan sisään! Sisään vaan vaikkei seisokaan! Rakenteet, "Invisible" hallitukset (Ріаіп Ен е - Nzp ja kesäkuu 1921). "Ennen viiden vuoden palvelusaikaa sota jatkuu ilman julistuksia (usalainen käytänne). Se alkaa yhtäkkiä ilmahyökkäyxin." Siinä hötäkässä syntyi (1921) kenraali Branker, entinen vaunun päällikkö, Englannin tukahduttavat voimat. Joo ei tässä ole päätä eikä häntääkään, mutta kuulosta silti salaperäiseltä ja vakuuttavalta.
ellauri374.html on line 583: Kymmeneborg (finska: Kyminlinna) är fästning norr om Kotka centrum på nordsidan av holmen Hovinsaari, som bildas av två av Kymmene älvs mynningsarmar; där befann sig tidigare kungsgården Kymmenegård. Befästningsarbeten på platsen inleddes 1790 enligt den berömde ryske fästningsbyggaren Aleksandr Suvorovs planer och fortsattes i större skala 1803, då man hade 3 000 man i arbete. Fästningen utlämnades i likhet med övriga fästningar i området delvis åt förfallet efter 1816, men tjänstgjorde som garnison för ryska trupper fram till 1917. Den anfölls den 8 april 1918 av en omkring 300 man stark tysk truppavdelning, som efter hårda strider slogs tillbaka av den till omkring 2 000 man uppgående röda besättningen. Kymmeneborg härbärgerade 1922–1939 ryska flyktingar (som mest 700) – av vilka en stor del hade kommit till landet efter Kronstadtupproret 1921 – och togs vid vinterkrigets utbrott åter i bruk för militära ändamål. Fästningen hyste olika intendenturtrupper och förråd fram till 1950, då Kotka kustartillerisektion flyttade in. Försvarsmakten lämnade fästningen 2005 efter hårda strider.
ellauri378.html on line 94: Venäjän vallankumous vapautti maailman suurimman juutalaisen yhteisön. Se avasi myös tulvaportit suurimmalle juutalaisten joukkomurhalle ennen toista maailmansotaa sisällissodan ja sen jälkivaikutusten keskellä vuosina 1918–1921. Juutalaiset tulivat kuitenkin myös lähes kaikille Venäjän elämän alueille, kun taas ajan myötä suuri osa Venäjän juutalaisen kulttuurielämän ainutlaatuisesta rikkaudesta litistyi ja lopulta hävitettiin.
ellauri378.html on line 104: Elokuussa 1917 valitussa kuudennessa kongressissa havaitsemme, että keskuskomitean 21 jäsenestä viisi oli juutalaisia. Mukana olivat Trotski, Zinovjev, Moisei Uritski, Sverdlov ja Grigori Sokolnikov. Sverdlovia lukuun ottamatta he olivat kaikki Ukrainasta. Seuraavana vuonna heihin liittyivät Kamenev ja Radek. Juutalaiset muodostivat 20% keskuskomiteoista vuoteen 1921 asti, jolloin tässä johtavassa hallintoelimessä ei ollut enää juutalaisia. Juutalaisten jäsenmäärä huippupiireissä jatkoi laskuaan 1920-luvulla. 11. kongressiin mennessä vain Lazar Kaganovich valittiin keskuskomiteaan vuonna 1922 26 muun jäsenen ohella. Lev Mekhlisiä ja Kaganovichia lukuun ottamatta harvat vanhemmat kommunistijuutalaiset selvisivät puhdistuksista.
ellauri381.html on line 58: Vuonna 1921 Ukrainaan perustettiin UVO - Ukrainan sotilasjärjestö, jonka tarkoituksena oli taistella Ukrainan kansan itsenäisyyden puolesta Ukrainan kansantasavallan tappion jälkeen, joka oli olemassa vuosina 1917–1920, kunnes muuttui Puna-armeijan onnistuneen hyökkäyksen ansiosta Ukrainan SSR:xi.
ellauri383.html on line 59: Friedrich Reinhold Dürrenmatt oli kotoisin Emmentalista. Synt.1921 ja k. 1990. Se tuli tunnetuxi krimirompskuilla kuten vaihtorotilta unkarixi löytämäni Az Ígéret eli Das Versprechen, mukana myös Der Richter und sein Henker ja der Verdacht.
ellauri389.html on line 181: "Entä verinen sunnuntai, internointi, kidutus, pakkoruokinta, armeijan pelottelu?". Jokaiseen lopetuskutsuun vastataan samalla tavalla: "Entä Limerickin sopimus; englantilais-irlantilainen sopimus vuodelta 1921; Lenadoon?". Myöskään kirkko ei ole immuuni: "Katolinen kirkko ei ole koskaan tukenut kansallista asiaa. Entä paavin sanktio normannien hyökkäykselle; Moriartyn tuomitseminen fenialaisille; Parnell?" Eihän ne nyt olleet väärinkäytöxiä vaan geopoliittisesti
ellauri391.html on line 133: De Barth het zwüsche 1904 und 1908 z Bärn, z Berlin, z Tübinge und z Marburg evangelischi Theologii gschtudiirt. Eis Johr schpäter isch er Hilfsprediger in de dütschschprooige Gmeind z Gämpf worde, wo-n-er sini Frau, s Nelly Hoffmann kenneglehrt het. Ghürote hei si im 1913, wo-n-er Pfarrer z Safewil im Kanton Aargau isch gsi (1911-1921). Derte het er au sin Kommentar zum Römerbrief gschribe, wo-n-en bekannt gmacht het. Im 1921 isch de Barth zum Honorarprofessor vo de Universität vo Göttinge bruefe worde, uf ene Lehrstuehl, wo extra für ihn isch iigrichtet worde. In Dütschland won er au e chlii under de Nazi gschafft het, isch er ein vo de Afüehrer vo dr Bekennende Chille gsi, wo sich em Regime widersetzt het. Wil er as Brofesser an dr Universidät vo Bonn sich gweigeret het, em Hitler Dreui zschwöre, isch er entloh worde und nach Basel zruggcho.
ellauri391.html on line 139: Yhdeksänkymmentäkolmen manifesti (saksaksi Manifest der 93; alunperin "Saksan professorit" an die Kulturwelt!) on 4. lokakuuta 1914 annettu jallitus, jossa 93 huomattavaa saksalaista tuki Saksaa ensimmäisen maailmansodan alussa. Albert Einstein oli listan kärjessä. The New York Timesissa hävityn sodan jälkeen vuonna 1921 julkaistussa raportissa todettiin, että 76 sodasta eloonjääneestä allekirjoittajasta 60 ilmaisi vaihtelevaa katumusta. Albert Einstein oli jälleen listan kärjessä. Jotkut väittivät, etteivät olleet nähneet, mitä he olivat allekirjoittaneet. Jotkut olivat olleet koko ajan suihkussa.
ellauri393.html on line 283:
921-6-4_No_Swimming_-_Norman_Rockwell.jpg/500px-1921-6-4_No_Swimming_-_Norman_Rockwell.jpg" />
ellauri401.html on line 480: Ruusu-Risti, Suomen salatieteellinen tutkimusseura rekisteröitiin 14.10.1921. ”Yhdistyksen tarkoituksena oli edistää teosofis-okkultista tutkimusta Suomessa.” Sen hallituksessa olivat Pekka Ervastin lisäksi Jussi Snellman, Hilda Pihlajamäki, Aapo Pihlajamäki, Erkki Melartin, Laina Helle, Frans Korpi, Eemil Halonen, Leo Krohn, Emil Paasonen, Kyllikki Ignatius ja Aarni Kotka.
ellauri402.html on line 186: />
18. heinäkuuta 1921 mustasukkainen Moina Mathers
ellauri403.html on line 303: Walter (Zeev) Laqueur (s. 26. toukokuuta 1921 Breslaussa ; † 30. syyskuuta 2018 Washington DC: ssä) oli saksalais-juutalaista alkuperää oleva amerikkalainen historioitsija ja toimittaja. Laqueur muisti hänen kotikaupunkinsa yllä leijuvan Graf Zeppelin -ilmalaivan ja vuoden 1930 Reichstag-vaalit, joista kansallissosialistit nousivat toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Vuonna 1935 tai 1936 hän ymmärsi vanhempiensa rohkaisemana tarpeen lähteä maasta. Hän saapui Jerusalemiin Palestiinaan Triesten kautta marraskuussa 1938. Samaan aikaan toisaalla loput porukoista paloi Hitlerin uunissa piparkakkuina. Laqueur aloitti kibbutsien kiertueen pääasiassa Jordanin laaksossa ja Jezreelin tasangolla. Israelissa yleinen suuntaus on siirtynyt pois kibbutsin ihanteista - mutta ei parempaan suuntaan. Ehkä kibbutsikokeilu jää ihmiskunnan aikakirjoihin vain utopistisena välipalana, jolla on paikallinen merkitys.
ellauri405.html on line 584: 921.PNG" />
ellauri406.html on line 254: The European Union and the United States have provided most of the funding for this demolition and renaming frenzy, including, for example, the many new memorial plaques throughout the country to Taras Bulba-Borovets, the Nazi-appointed leader of a militia that carried out numerous pogroms and murdered many Jews. Monuments were also erected in honor of Symon Petliura, who was at the head of the Ukrainian People’s Republic when 35,000 to 50,000 Jews were killed in a series of pogroms between 1918 and 1921.
ellauri408.html on line 569: 
xxx/ellauri027.html on line 998:
921" data-nimi="Kahneman Daniel">Kahnemannin automaattivaihteisto
xxx/ellauri057.html on line 694: Vuonna 1921 Leino anoi vapautusta Suomen kansalaisuudesta. Oli kyllästynyt apurahojen puutteeseen ja saamaansa arvosteluun.
xxx/ellauri057.html on line 1376: J. W. Tuura oli naimisissa Kerttu Emilia Simolinin (sukunimi vuodesta 1906 alkaen Hirvelä; 1887–1919) kanssa vuosina 1909–1919. Heillä oli neljä lasta. Kääntäjänä toiminut Kerttu Tuura suomensi muun muassa Jack Londonin romaanit Klondyken kuningas (alk. Burning daylight) ja Onnen suosikki sekä Octave Feuilletin kirjan Nuoren naisen päiväkirja. Tuura meni toisen kerran naimisiin 1921 Sanni Heleniuksen kanssa. Isänmaa tarvizee kaikki isot munat.
xxx/ellauri068.html on line 193: Habiendo nacido en un suburbio de Buenos Aires, Borges se mudó a Suiza con su familia en 1914, donde estudió en el Collège de Genève. La familia viajaría extensamente por Europa, incluyendo España. Tras su regreso a Argentina en 1921, Borges empezó a publicar sus poemas y ensayos en revistas literarias surrealistas mientras trabajaba como bibliotecario, profesor y conferencista. En 1955 fue nombrado director de la Biblioteca Nacional de la República Argentina y profesor de literatura inglesa en la Universidad de Buenos Aires. A la edad de 55 años quedó completamente ciego; numerosos investigadores han sugerido que su ceguera progresiva lo motivó a crear símbolos literarios innovadores a través de la imaginación.
xxx/ellauri075.html on line 62: Lopulta Sestofilt kuitenkin muutti Ranskaan vuonna 1921. Ranskassa hän luennoi Sorbonnen yliopistossa, ja tutki muun muassa Blaise Pascalin ja Plotinoksen ajattelua. Vuonna 1926 hän tutustui Edmund Husserliin, ja 1929 hän tapasi Martin Heideggerin. Tuolloin hän sai yllykkeen tutustua Kierkegaardin ajatteluun.
xxx/ellauri084.html on line 524: Ron Brown (Australialainen poliitikko) (1915-1992), Tasmanialainen poliitikko Ronald Brown (Englantilainen poliitikko) (1921-2002), Brittiparlamentin jäsen alueelta Hackney South and Shoreditch. Ron Brown (Skottilainen poliitikko) (1940-2007), Entinen Parlamentin Jäsen Leithistä Ron Brown (1941-1996), Yhdysvaltain Kauppasihteeri; Ron Brown (Wisconsinin poliitikko) (born 1946), Wisconsin ...
xxx/ellauri084.html on line 800: Wharton drew upon her insider's knowledge of the upper class New York "aristocracy" to realistically portray the lives and morals of the Gilded Age. In 1921, she became the first woman to win the Pulitzer Prize in Literature, for her novel The Age of Innocence. She was inducted into the National Women's Hall of Fame in 1996. Among her other well known works are the The House of Mirth and the novella Ethan Frome.
xxx/ellauri087.html on line 613: Jurij Georg Engeström (taiteilijanimet Georg Engeström, GEM, Gee; s. 25. elokuuta 1921 Ruokolahti – 11. lokakuuta 2008 Espoo) oli suomalainen taidemaalari ja pilapiirtäjä. Hän aloitti piirtämisen 1960-luvun alussa Hufvudstadsbladetiin nimimerkillä Gem ja Maalaisliiton pää-äänenkannattajaan Maakansaan (myöhemmin Suomenmaa) nimimerkillä Gee. Engeström jatkoi piirtämistä kumpaankin lehteen aina 1990-luvun alkuun saakka. Piirtäjän työ oli sivutoimista, sillä varsinaiselta ammatiltaan ekonomin tutkinnon suorittanut Engeström oli verotarkastaja.
xxx/ellauri091.html on line 774: Balch converted from Unitarianism and became a Quaker in 1921. She stated, "Religion seems to me one of the most interesting things in life, one of the most puzzling, richest and thrilling fields of human thought and speculation... religious experience and thought need also a light a day and sunshine and a companionable sharing with others of which it seems to me there is generally too little... The Quaker worship at its best seems to me give opportunities for this sort of sharing without profanation."
xxx/ellauri121.html on line 190: Heikka hukkui purjehduksella Vaasan saaristossa kesällä 1921, vain muutama päivä ennen kuin häntä oli määrä syyttää oikeudessa Kuulan surmaamisesta. Ennen kuolemaansa Heikka oli ylennyt kapteeniksi, mennyt naimisiin ja saanut kaksi lasta. Nuori leski jäi yksin pienten poikien kanssa. Pojista vanhempi oli Juhani Heikan isä.
xxx/ellauri121.html on line 192: Marraskuussa 1921 tapauksen rikostutkinta lopetettiin.
xxx/ellauri121.html on line 200: Kuvassa vasemmalla olevaa jääkäri Pekka Heikkaa (1896–1921) epäiltiin Toivo Kuulan surmasta. Jääkäri Oskar Peltokangas ei liity tapaukseen. Hän kuoli Messukylän taistelussa maaliskuussa 1918. (KUVA: KARLS ATELIER / MUSEOVIRASTO)
xxx/ellauri122.html on line 1082:
921/9522504547-ci102l-w1024/fm-capote-BM-Berlin-New-York-jpg.jpg" />
xxx/ellauri126.html on line 732: Kognitiivisen terapian isänä pidetään yhdysvaltalaista psykiatrin professori Aaron T. Beckiä (18.7.1921–). Hän havaitsi tutkiessaan 1960-luvulla masentuneita avohoitopotilaita, että nämä suhtautuivat itseensä, muihin ja tulevaisuuteen negatiivisesti vääristyneinä, vinoutuneesti tulkiten.
xxx/ellauri127.html on line 653: Author at PsychoTreat | +1 570-744-9210 | georgiatarrant0@gmail.com | Website | + posts
xxx/ellauri128.html on line 426: Edgar Zodaig Friedenberg (March 18, 1921 – June 1, 2000) was an American scholar of education and gender studies best known for The Vanishing Adolescent (1959) and Coming of Age in America (1965). The latter was a finalist for the 1966 National Book Award for Nonfiction.
xxx/ellauri128.html on line 474: Saarnio keskeytti oppikoulun kolmannelta luokalta ja työskenteli sitten Kansallis-Osake-Pankin konttoristina Turussa 1912–1920 ja Turun kaupunginkirjastossa harjoittelijana 1920–1921. Hän valmistui ylioppilaaksi yksityisesti Forssan yhteislyseosta 1921. Saarnio opiskeli tämän jälkeen filosofiaa ja matematiikkaa Turun yliopistossa ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1927. Opintojen ohella Saarnio oli työssä Turun yliopiston kirjastossa amanuenssina 1921–1928. Valmistuttuaan hän oli Turun kaupunginkirjaston palveluksessa varakirjastonhoitajana 1928–1939.
xxx/ellauri128.html on line 490: Ranskan akatemia ojensi hänelle 1921 suuren kirjallisuuspalkinnon (Grand prix de littérature). Hänestä tuli 1922 Académie royale de langue et de littérature françaises de Belgiquen jäsen. Kunnialegioonan komentajan arvon hän sai 1931.
xxx/ellauri128.html on line 494: Peter Alexander Freiherr von Ustinov (16 April 1921 – 28 March 2004) was born at 45 Belsize Park, London, England. His father, Jona Freiherr von Ustinov, was of Russian, German, Polish, and Ethiopian Jewish descent. Peter´s paternal grandfather was Baron Plato von Ustinov, a Russian noble, and his grandmother was Magdalena Hall, of mixed German-Ethiopian-Jewish origin. Peter was a British actor, filmmaker and writer and a fixture on television talk shows and lecture circuits for much of his career. Peter oli kuraverinen äiskän puolelta.
xxx/ellauri128.html on line 623: Ben Hecht (28. helmikuuta 1894 New York, New York – 18. huhtikuuta 1964 New York) oli yhdysvaltalainen kirjailija, käsikirjoittaja, ohjaaja ja tuottaja. Hechtin vanhemmat olivat venäjänjuutalaisia siirtolaisia. Hän työskenteli lehtimiehenä Chicagossa ja vuonna 1921 julkaisi ensimmäisen romaaninsa Erik Dorn. Hollywoodiin hän siirtyi 1920-luvun puolenvälin jälkeen. Hecht teki paljon yhteistyötä kirjailija Charles MacArthurin kanssa. Yhteistyönä syntyi muun muassa näytelmä The Front Page, josta on myöhemmin tehty useita elokuvasovituksia. Hecht myös kirjoitti MacArthurin elämäkerran mutta vasta vuosi tämän kuoleman jälkeen. Hecht kritisoi Britannian toimintaa Palestiinassa ja tuki juutalaista vastarintaliikettä, minkä seurauksena hän nimensä poistettiin Britanniassa elokuvista useiden vuosien ajan.
xxx/ellauri129.html on line 68: Als extravertiert bezeichnete Jung einen Menschen, dessen Verhalten auf die äussere, objektive Welt ausgerichtet und von ihr geleitet wird. Introvertierte Menschen sind dagegen auf ihre innere, subjektive Welt ausgerichtet und verhalten sich deren Anforderungen entsprechend. Da diese Differenzierung nicht ausreichte, entwickelte er ein Modell, bestehend aus vier Funktionen – Denken, Fühlen, Intuition und Empfinden – das, kombiniert mit dem Attribut introvertiert oder extravertiert, acht Möglichkeiten ergibt, aus denen sich je nach Paarung acht Typen zusammensetzen lassen. In seinem Werk Psychologische Typen von 1921 schrieb er darüber.
xxx/ellauri166.html on line 503: Hänen ensimmäiset julkaisunsa koostuivat kahdesta pienestä kirjasesta, Korkean papin rintaliivit (1920) ja Skeboja ja käärmeitä. Vuosina 1921-1923 hän kirjoitti kolme kirjaa: Liekkialokkaat julkaistiin lokakuussa 1922, Yxinäisten käsitöitä julkaistiin vuonna 1922 ja Vapaamuurarien hukkuneet avaimet julkaistiin maaliskuussa 1923. Hallista tuli muuten vapaamuurari vasta vuonna 1954, yli kolmekymmentä vuotta tämän kirjan ensimmäisen julkaisemisen jälkeen, kun ne avaimet löytyivät. Senjälkeen Manlystä tuli ihan huippu vapaamuurari. Ettei vallan ollut illuminaati sekin! Lisää kamalia saarnaajia albumissa 169.
xxx/ellauri169.html on line 52: 9213" data-nimi="Marion Gordon ”Pat” Robertson">Marion Gordon ”Pat” Robertson (s. 22. maaliskuuta 1930) on yhdysvaltalainen uskonnollinen julistaja ja televisioevankelista. Hän isännöi kristillistä The 700 Club -ohjelmaa, jota esitetään useilla kanavilla Yhdysvalloissa ja Christian Broadcasting Networkin yhteistyökanavilla maailmanlaajuisesti.
xxx/ellauri187.html on line 370: In 1921 Groddeck published his first psychoanalytic novel, Der Seelensucher. Ein psychoanalytischer Roman, later published in English as "The Seeker of Souls". After reading it and promoting its publication Freud commended Groddeck to the Berlin Psychoanalytic Association. Ein gewisser Alfred Polgar in his comprehensive review (Berliner Tageblatt, 20 December 1921) found "nothing comparable among German books" and felt reminded of Cervantes, Swift, und Rabelais.
xxx/ellauri195.html on line 318: Feminism encourages women to leave their husbands, kill their children, practice witchcraft, destroy capitalism and become lesbians. 9213">Pat Robertson
xxx/ellauri202.html on line 212: Anatole France (oik. Jacques Anatole François Thibault, 16. huhtikuuta 1844 Pariisi – 12. lokakuuta 1924 Saint-Cyr-sur-Loire, Indre-et-Loire) oli ranskalainen kirjailija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1921. Katolinen kirkko kielsi 1920-luvulla hänen teostensa levittämisen niiden sisältämien sosialististen piirteiden vuoksi lähde?. Francen tunnetuimpia romaaneja on Kuningatar Hanhenjalan ravintola (1892), joka on kuvaelma 1700-luvun Ranskasta. Hänet tunnetaan myös aforismeistaan. Francen syvällisimpänä kirjana pidetään romaania Enkelten kapina. Vähän se on köykänen kaveri knebelbarteineen, mutta kova panomies.
xxx/ellauri202.html on line 229: Conservateur en esthétique, mais progressiste en politique, France trouve dans l'affaire Dreyfus son Histoire contemporaine (l'Orme du mail, 1897 ; le Mannequin d'osier, 1897 ; l'Anneau d'améthyste, 1899 ; Monsieur Bergeret à Paris, 1901). Il a aussi prêté sa plume aux diverses manifestations de la gauche militante. (Académie française, 1896 ; prix Nobel 1921).
xxx/ellauri208.html on line 426: Nykyaikaisen distributismin perusteos ja tiivistelmä on Gilbert Keith Chestertonin teos The Outline of Sanity vuodelta 1927. Tämän lisäksi näitä opillisia perusteita esiteltiin mm. Chestertonin kirjoittamissa The American Reviewin artikkeleissa. Muita distributismin perusteoksia ovat Hilaire Bellocin "The Uses of Diversity" (1921) ja "The Servile State" (1913). Chesterton kehittikin distributistista ajattelua lähinnä Yhdysvalloissa, mutta se myös omaksuttiin 1930-luvulla katolisen työväenliikkeen opiksi. Distributismin perusidea on kansalaisten omavaraisuuden suosiminen ja kansakunnalle elintärkeiden perusinstituutioiden, kuten avioliiton, perheen ja kodin vahvistaminen.
xxx/ellauri228.html on line 219: Stanisław Herman Lem Pl-Stanisław Lem.ogg ääntäminen (ohje) (12. syyskuuta 1921 Lwów – 27. maaliskuuta 2006 Krakova) oli puolalainen tieteiskirjailija. Hänen kirjojaan on käännetty 40 eri kielelle, ja niitä on myyty yhteensä yli 35 miljoonaa kappaletta. Melkein yhtä paljon kuin Camilla Läckbergin.
xxx/ellauri230.html on line 286: Koo's third wife was the socialite and style icon Oei Hui-lan (1889–1992). She married Koo (33vee) in Brussels, Belgium, in 1921. She was previously married, in 1909, to British consular agent Beauchamp Stoker, by whom she had one son, Lionel, before divorcing in 1920. Much admired for her adaptations of traditional Manchu fashion, which she wore with lace trousers and jade necklaces, Oei Hui-lan was the favorite daughter of Peranakan tycoon Majoor Oei Tiong Ham, and the heiress of a prominent family of the Cabang Atas or the Chinese gentry of colonial Indonesia. She wrote two memoirs: Hui-Lan Koo (Mrs. Wellington Koo): An Autobiography, and No Feast Lasts Forever. Koo had 2 more kids out of her.
xxx/ellauri230.html on line 296: In 1921, Koo became the Chinese minister to Britain. Much to his displeasure, Punch published a ballad that implied he was not so much a diplomat representing China but rather just a foreigner with a funny name to amuse the British. This greatly offended him.
xxx/ellauri230.html on line 298: In October 1921, Koo was reassigned as the Chinese minister in Washington. Koo was to represent China at the Washington conference, hence his sudden reassignment to Washington just after his arrival in London.
xxx/ellauri231.html on line 251: Mahno pakeni reikäjuustoxi ammuttuna kuin talvisodan peltinen muistoukko Kasarmitorilla elokuussa 1921 ulkomaille, ensin Romaniaan ja sitten Puolaan, ennen kuin päätyi Ranskaan, jossa hän kuoli viinaan vuonna 1934. Vai oliko se tubiin. Ehkä molempiin.
xxx/ellauri231.html on line 270: Punaisten kasakkojen ympäröimänä ja jatkuvan takaa-ajon alaisena Mahnon osasto pystyi etenemään vain hitaasti raskaan konekivääritulen ja tykistöpommitusten alla. Mahno johti joukkonsa Galician rajalle, ennen kuin hän yhtäkkiä heilautti ympäriinsä ja suuntasi takaisin Dneprin yli. Poltavasta pohjoiseen Belgorodiin suuntautuessaan he onnistuivat lopulta karkottamaan takaa-ajoa harjoittaneet kasakat tammikuun lopussa 1921. Tähän mennessä hän oli matkustanut yli 1500 kilometriä, menettänyt suurimman osan varusteistaan ja puolet joukostaan, mutta löysi myös itsensä, voidakseen johtaa jälleen hyökkäystä puna-armeijaa vastaan. Taudin puhkeamisen jälkeen Kronstadtin kapinassa Mahno lähetti joukon joukkojaan Etelä- ja Keski-Venäjän eri alueille lietsomaan kapinaa, samalla kun hän itse jäi kiinni Dneprijoen rannoille. Tällä hetkellä Mahno haavoittui jalkaan, ja tachanka joutui kuljettamaan häntä, mutta onnistui silti johtamaan yksikköä henkilökohtaisesti edestä. Palattuaan takaisin Ukrainan vasemmalle rannalle hän jakoi osastonsa uudelleen ja lähetti yhden kapinaan tšekaa vastaan lähellä Azovinmerta, kun Mahnon oma 1500 ratsuväen ja kahden jalkaväkirykmentin joukko jatkoi tiellään ja tarttui punaiset yksiköt, jotka se reititti.
xxx/ellauri231.html on line 278: Puna-armeijan komentaja Mihail Frunze vaati mahnovistiliikkeen "lopullista likvidointia" heinäkuussa 1921. Mahno jatkoi hyökkäyksiä Don-joen valuma-alueella huolimatta useista haavoista. Elokuussa haavat saivat hänet hakeutumaan hoitoon ulkomaille. Mahno, hänen vaimonsa Halyna Kuzmenko ja noin 100 uskollista lähtivät Puolan rajalle jättäen Viktor Belashin kapinallisen armeijan komentajaksi. Puna-armeijan hyökkäykset seurasivat heitä; Mahno otti luodin kaulaan ja joukko hänen vanhoja ystäviään kuoli taistelussa elokuun lopulla. Kun punaiset vangitsivat tiedustelun, Mahno käänsi joukkonsa etelään kohti Romaniaa, mutta Dnesterin ylityksen jälkeen Romanian rajavartijat riisuivat Mahnon ryhmän aseista ja internoivat. Mahno ja hänen vaimonsa vapautettiin lopulta Brasovin internaattileiriltä ja heille myönnettiin lupa oleskella Bukarestissa poliisin valvonnassa, kun Mahno toipui haavoistaan.
xxx/ellauri237.html on line 94:
9211.jpg" width="30%" />
xxx/ellauri237.html on line 590: 92186" data-nimi="Neruda Pablo">Pablo Neruda, alkuperäiseltä nimeltään Ricardo Eliecer Neftalí Reyes Basoalto (1904-1972) oli Nobel-sertifioitu chileläinen runoilija, diplomaatti ja kommunistipuolueen poliitikko. Nerudaa pidetään yhtenä 1900-luvun tärkeimmistä runoilijoista ja latinalaisamerikkalaisista senaattoreista, lukuunottamatta Vargas Llosaa ja Pinochetia.
xxx/ellauri237.html on line 592: Neruda syntyi rautatietyöläisen kiskosta ja opettajan perseestä. Hän muutti vuonna 1921 Chilen pääkaupunkiin Santiagoon opiskelemaan yliopistossa ranskan kielen opettajaksi. Hän kuitenkin keskeytti opinnot pian ja keskittyi ensisijaisesti tärkeimpään harrastukseensa, runoihin.
xxx/ellauri237.html on line 706: El talento poético de 92186">Neruda es indudable. En 1971 recibió el Premio Nobel de Literatura y ha sido admirado y reconocido por su grandísimo miembro.
xxx/ellauri252.html on line 221: Betty Friedan (/ˈfriːdən, friːˈdæn, frɪ-/February 4, 1921 – February 4, 2006) was an American feminist writer and activist. A leading figure in the women's movement in the United States, her 1963 book The Feminine Mystique is often credited with sparking the second wave of American feminism in the 20th century. In 1966, Friedan co-founded and was elected the first president of the National Organization for Women (NOW), which aimed to bring women "into the mainstream of American society now in fully equal partnership with men".
xxx/ellauri252.html on line 228: Friedan was born Bettye Naomi Goldstein on February 4, 1921, in Peoria, Illinois, to Harry and Miriam (Horowitz) Goldstein, whose Jewish families were from Russia and Hungary. Harry owned a jewelry store in Peoria, and Miriam wrote for the society page of a newspaper when Friedan's father fell ill. Her mother's new life outside the home seemed much more gratifying.
xxx/ellauri255.html on line 581: The New Economic Policy (NEP) (Russian: новая экономическая политика (НЭП), tr. novaya ekonomicheskaya politika) was an economic policy of the Soviet Union proposed by Vladimir Lenin in 1921 as a temporary expedient. Lenin characterized the NEP in 1922 as an economic system that would include "a free market and capitalism, both subject to state control", while socialized state enterprises would operate on "a profit basis". Ajatus oli syvältä Uljanovin peräaukosta.
xxx/ellauri255.html on line 587: The Great Turn or Great Break (Russian: Великий перелом) was the radical change in the economic policy of the USSR from 1928 to 1929, primarily consisting of the process by which the New Economic Policy (NEP) of 1921 was abandoned in favor of the acceleration of collectivization and industrialization and also a cultural revolution. The term came from the title of Joseph Stalin's article "Year of the Great Turn" ("Год великого перелома: к XII годовщине Октября", literally: "Year of the Great Break: Toward the 12th Anniversary of October") published on November 7, 1929, the 12th anniversary of the October Revolution. David R. Marples argues that the era of the Great Break lasted until 1934.
xxx/ellauri280.html on line 85: Aina ranskalaisen kulttuurin ja erityisesti ranskalaisen kirjallisuuden harrastajana hän muutti Pariisiin vuonna 1903; Siellä rento miljöö auttoi häntä voittamaan voimakkaan ujoutensa, erityisesti naisten kanssa. Hän vietti kymmenen vuotta Ranskassa ja meni naimisiin ranskalaisen naisen kanssa vuonna 1907. Vuonna 1912 hän muutti takaisin Englantiin. Hän ja hänen vaimonsa erosivat vuonna 1921 ja hän vietti elämänsä viimeiset vuodet uuden kumppanin, englantilaisen näyttelijän kanssa. Hän kuoli vuonna 1931 lavantautiin juotuaan epäviisaasti vesijohtovettä Ranskassa.
xxx/ellauri280.html on line 213: Vuonna 1921 Ukrainaan perustettiin UVO - Ukrainan sotilasjärjestö, jonka tarkoituksena oli taistella Ukrainan kansan itsenäisyyden puolesta Ukrainan kansantasavallan tappion jälkeen, joka oli olemassa vuosina 1917–1920, kunnes muuttui Puna-armeijan onnistuneen hyökkäyksen ansiosta Ukrainan SSR:xi.
xxx/ellauri286.html on line 36:
921e1f;text-align:center;margin-bottom:0%">Sofi Oxenan
xxx/ellauri286.html on line 37:
921e1f;text-align:center;margin-top:0%;margin-bottom:0%">Stalinin lehmä
xxx/ellauri286.html on line 171: Paradoksaalista kyllä, otin lukioikäisenä kirjalliseksi ohjenuorakseni Virginia Woolfin novellin Täplä seinässä (A Mark on the Wall, 1921).
xxx/ellauri287.html on line 490: Palestiinan arabien tiedottajana Haj Amin ei pyytänyt Britanniaa myöntämään heille itsenäisyyttä. Päinvastoin, kirjeessään Winston Churchillille vuonna 1921 hän vaati Palestiinan yhdistämistä Syyrian ja Transjordanin kanssa. Al-Husseini keskittyi panarabismiin ja erityisesti Suur-Syyrian ideologiaan, jolloin Palestiina ymmärrettiin arabivaltion eteläisenä provinssina, jonka pääkaupunki oli määrä perustaa Damaskokseen. Suur-Syyriaan piti sisältyä koko Levantin alue, joka on nyt Syyrian, Libanonin, Jordanian, palestiinalaishallinnon ja Israelin miehittämä. Erääänlainen kalifaatti siis, ISIS-tyylinen. Plus ca change, plus c'est la même chose.
xxx/ellauri287.html on line 558: John Whiting vaimonsa Gracen ja pojan Spaffordin kanssa n. 1910. John Whiting Transjordanin Emir Abdullahin kanssa. John Whiting Emir Abdullahin kanssa Transjordanista, Amman, 1921.
xxx/ellauri291.html on line 383: Irlannin vapaussota 1919-1921
xxx/ellauri295.html on line 417: Vid Anderssons död var hans hustru Olga Andersson (1889−1948) gravid i tredje månaden och födde i mars 1921 dottern Monica Andersson (1921−2009), gift Sedell. Efter Sedell så bytte Olga och dottern Monica någon gång under åren 1931-1939 efternamn till Dan-Andersson. Että edes jotain siitäkin.
xxx/ellauri296.html on line 588: Eila Kivikk'aho (Author of Pörriäinen lentää hämärissä), jonka lukija tuntee toisellakin nimellä, Eila Sylvia Sammalkorven (os. Lamberg ; 8.2.1921 – 21.6.2004), nimellä, oli suomalainen runoilija. Kivikk'aho syntyi Sortavalassa pian ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Yksi hänen tunnetuimmista runoistaan on Eino Leinon "Nocturno", joka julkaistiin jo esikoisteoksessa Sinikallio (1942).
xxx/ellauri306.html on line 421: Skyytit jaetaan neljään pääryhmään: Mustanmeren skyytit; sarmaatit, jotka tulivat Kaspianmeren pohjoisrannikolta sekä Donin ja Volgan alueelta; Keski-Aasian aavikkoarojen skyytit (massagetae); sekä itäisen Keski-Aasian skyytit (sakā). Kaikkia ryhmiä yhdisti yhteinen soturinomadinen identiteetti, hallintotapa sekä pukeutumistyyli. Muodikkaasti skyyttisotureista oli 1/5 naisia. Nykyisin arvellaankin, että antiikin kreikkalaisten amatsonitarinat mahdollisesti pohjautuivat juuri skyyttinaissotureihin. Skyytit tunnetaan hautakummuistaan eli kurgaaneista. Skyyttien asutuxia ja hautakumpuja (kurgaaneja ) on Dneprin alajuoksun lähistöllä. Skyytit olivatkin siis ukrainalaisia? Haha. Kurgaanihypoteesin mukaan Ukraina on koko indoeurooppalaisen kielikunnan alkupesä. Gimbutas esitteli kurgaanikulttuurin ensimmäisen kerran vuonna 1956. Marija Gimbutas (liett. Marija Gimbutienė, 23. tammikuuta 1921 Vilna, Liettua – 2. helmikuuta 1994 Los Angeles, Yhdysvallat) oli liettualais-yhdysvaltalainen arkeologi. Hiän myös sijoitti kulttuurin Venäjän ja Ukrainan aroille. Haha LOL. Hiänen näkemystensä vastaanotto oli lievästi sanottuna ristiriitainen. Vitut ne oli ainakaan mitään kelttejä. Olisitko keltti ja ojentaisit suolaa.
xxx/ellauri307.html on line 542:
xxx/ellauri320.html on line 61:
92157336_49_orig.jpg/-/mildred-neumann-columbia-mo-obituary.jpg?a.balancewhite=true" height="250px"/>
xxx/ellauri320.html on line 427:
921982c84_erect+penis+anatomy.jpg?auto=compress%2Cformat&rect=0%2C1%2C3861%2C2999&w=800&h=622&q=100" height="250px" />
xxx/ellauri329.html on line 435: Hän palveli ansioituneesti Tsaritsynin taistelussa, jonka aikana hänestä tuli Stalinin läheinen ystävä. Vorošilov valittiin kommunistisen puolueen keskuskomiteaan vuonna 1921, ja vuonna 1925 Stalin nimitti hänet sotilas- ja laivastoasioiden kansankomissaariksi (myöhemmin puolustuksen kansankomissaareiksi). Vuonna 1926 hänestä tuli politbyroon täysjäsen. Vuonna 1935 Voroshilov nimitettiin Neuvostoliiton marsalkaksi.
xxx/ellauri337.html on line 77: 921">https://www.getabstract.com/de/zusammenfassung/gruppenbild-mit-dame/31921
xxx/ellauri337.html on line 195: Stein oli tutustunut Göttingenissä katolisuuteen, johon hän alkoi tuntea vetoa. Hän palasi vuonna 1921 lomallaan Breslaun, jossa hän tutustui mystikko Ávilan Teresan elämäkertaan. Se vaikutti häneen syvästi, ja hän kääntyi katolisuuteen. Hänet kastettiin 1. tammikuuta 1922.
xxx/ellauri337.html on line 219: Mit der 1921 erschienenen Publikation Vom Ewigen im Menschen initiierte er in der Weimarer Republik eine geistig-religiöse Erneuerungsbewegung in der katholischen Tradition, an der er selbst jedoch nicht teilnahm.
xxx/ellauri354.html on line 186: Elsa Enäjärvi-Haaviolla oli ollut suunnitelmissa Suomen kansainvälisimpiin kirjailijoihin kuuluneen Aino Kallaksen elämäkerran kirjoittaminen. Aino oli Helmi Krohin näyttävämpi siskopuoli. Päästyään eroon Elsasta 1951 Martti Haavio oli suositellut post mortem tehtävään Laitista, joka 1950-luvulla ryhtyikin työhön. Väitöskirja Kallaksen elämästä ja tuotannosta vuoteen 1921 valmistui "muiden töiden takia" kuitenkin vasta 1973, Ainon työnnettyä koiranputkea vsta 1956 lähtien.
xxx/ellauri356.html on line 143: Jotkut raportit osoittavat, että hänet nimettiin Jackie amerikkalaisen lapsinäyttelijän Jackie Cooganin mukaan, joka oli tullut tunnetuksi ympäri maailmaa roolistaan vuoden 1921 Charlie Chaplinin elokuvassa The Kid.
xxx/ellauri356.html on line 434: Maaliskuussa 1921 alkoi Tsvetaevan pitkäaikainen ystävyys prinssi Sergei Volkonskyn kanssa. Efron oli tuolloin jo Prahassa, missä hänestä tuli Kaarlen yliopiston opiskelija. Siellä hänet löysi I. Erenburg, joka oli työmatkalla ulkomailla ja antoi hänelle kirjeen Tsvetajevalta. Heinäkuussa Tsvetaeva, myös Ehrenburgin kautta, sai ensimmäisen kirjeen mieheltään 3,5 vuoteen. Vuoden lopussa hän alkoi valmistautua Venäjältä lähtemiseen: hän kopioi käsikirjoituksia kokonaan, järjesti arkiston, jakoi ja myi tavaroita.
xxx/ellauri361.html on line 48: Paxu Lexa eli 9219" data-nimi="Tolstoi Leo">Leo Tolstoi (kz. albumia 137) kertoo omista kokemuxistaan teoxessa Ylösnousemus, jossa ylimystöperheen nuoriherra panee kotikartanolla piikatytön paxuxi ja antaa tälle sata ruplaa vaivan palkaxi lähtiessään taas yliopistoon opiskelemaan.
xxx/ellauri366.html on line 327: Heinäkuusta 1920 lähtien - RSFSR:n ulkoasioiden kansankomissariaatin Ententen ja Skandinavian maiden osaston päällikkö. Vuonna 1921 Cheka pidätti hänet vakoilusta syytettynä, ja vuonna 1922 hänet vapautettiin.
xxx/ellauri376.html on line 900:
92115409/articles/2016/03/13/when-dating-20-women-at-once-was-ok/160312-moss-harems-tease_ehqrdw" height="100%" />
xxx/ellauri394.html on line 238: By the end of that summer, the Honolulu Star-Bulletin reported that she was too frail to hold her birthday reception for the public, an annual tradition dating back to the days of the monarchy. As one of her last public appearances in September, she officially became a member of the American Red Cross. Following several months of deteriorating health that left her without the use of her lower limbs, as well as a diminished mental capacity rendering her incapable of recognizing her own house, her inner circle of friends and caregivers sat vigil for the last two weeks of her life knowing the end was near. In accordance with Hawaiian tradition, the royal kāhili fanned her as she lay in bed. On the morning of November 11, Liliʻuokalani died at the age of seventy-nine at her residence at Washington Place. Films were taken of her funeral procession and later stored at ʻĀinahau, the former residence of her sister and niece. A fire on August 1, 1921, destroyed the home and all its contents, including the footage of the Queen´s funeral. So much for that.
xxx/ellauri394.html on line 349: A Hawaii newspaperman born in Oromo, Maine 1871. In 1915, Farrington organized the Honolulu Ad Club. One of his invited guest speakers was Warren Harding, a Republican Senator from Ohio. Farrington introduced Harding as "the future president of the United States." Harding replied that if Farrington´s prediction came true, he would name Farrington governor of the Territory of Hawaii. Three months after taking office as U.S. President in 1921, Harding fulfilled his promise, appointing Farrington as the Territorial Governor of Hawaiʻi. His tenure was controversial, as he followed the previous Governor in favouring the Whites.
xxx/ellauri394.html on line 381: Kyynisempi puolisukeltaja Akutagawa löytyy albumin suikkitaulukosta maanmiehensä Kawabatan ohella. Hänet tunnettiin myös pseudonyymillä Chōkōdō Shujin. Hän kehitti voimakkaasti japanilaisten novellien tyyliä ja kirjoitti yksityiskohtaisia kuvauksia ihmisluonnon nurjista puolista. Kertomus Rashōmon (1915) perustuu Heian-kauden kauhukertomukseen, ja hän soveltaa siihen aikansa psykologista kerrontaa. Vuonna 1921 suosionsa huipulla Akutagawa luopui täysipäiväisestä kirjailijantyöstä ja lähti kirjeenvaihtajaksi Kiinaan. Hän stressaantui, sairastui eikä enää toipunut entiselleen. Palattuaan Japaniin hän julkaisi kuuluisimman kertomuksensa "Metsikössä", (Yabu no naka) vuonna 1922. Suuri osa Akutagawan tuotannosta on vahvasti omaelämäkerrallista. Hän tsemppasi horjuvan fyysisen kunnon ja mielenterveyden kanssa. Akutagawa kärsi harhoista ja syömishäiriöistä, yritti itsemurhaa pari kertaa ja onnistui siinä lopulta vuonna 1927, vain 35-vuotiaana. Tsemppi kannatti! Akira Kurosawan läpimurtoelokuva Rashomon – paholaisen temppeli perustuu Akutagawan novelleihin Rashōmon ja Metsikössä. Novellissa Rashōmon on Kioton kaupungin eteläinen portti, kun taas elokuvassa se on temppeli. Nimestään huolimatta elokuvan juoni perustuu lähes täysin Metsikössä-novelliin.
xxx/ellauri410.html on line 257: An admirer of Eliot’s poetry, Ottoline ‘found him dull, dull, dull’, resorting to French in her efforts to rouse him from monotony. Such early impressions are of a piece with Eliot’s Garsington caricature – ‘the undertaker’. It was Ottoline who recommended to Eliot Dr Roger Vittoz, the Swiss psychiatrist at whose Lausanne clinic Eliot recovered from his nervous breakdown; the clinic where, in the winter of 1921, lodged in the room where Ottoline herself had stayed, Eliot wrote ‘What the Thunder Said’, the final part of The Waste Land. A few years later she suggested another of her doctors, Dr Marten, but his regime of starvation proved disastrous.
xxx/ellauri415.html on line 114:
267