ellauri028.html on line 334: "Mademoiselle from Armentières" has roots in a tradition of older popular songs; its immediate predecessor seems to be the song "Skiboo" (or "Snapoo"), which was also popular among British soldiers of the Great War. Earlier still, the tune of the song is thought to have been popular in the French Army in the 1830s; at this time the words told of the encounter of an inn-keeper's daughter, named Mademoiselle de Bar le Duc, with two German officers. During the Franco-Prussian War of 1870, the tune was resurrected, and again in 1914 when the British and Allied soldiers got to know it.
ellauri033.html on line 41: Nää(kin) on bourgeois poikia jotka hännystelee homona aatelia. Katolisia poliittisia konservatiiveja. 1870 sotahäpeän todistajia revanchisteja. Pirun oppipoikia kadonnutta aikaa ezimässä. Hienohattusia wiixekkäitä fin de siècle snoppeja. Antediluviaalisia amfibisia sammakkomiehiä.
ellauri033.html on line 170: Né en 1862 à Charmes en Lorraine, Maurice Barrès a huit ans en 1870 et jamais il n´oubliera l´humiliation de la défaite et de l´occupation : « C´est persuasif pour toujours, écrira-t-il vers la fin de sa vie, d´avoir vu dans sa huitième année une troupe prussienne entrant sur un air de fifre dans une petite ville française. »
ellauri038.html on line 200: Marianne Schnitger was born on 2 August 1870 in Oerlinghausen to medical doctor Eduard Schnitger and his wife, Anna Weber, daughter of a prominent Oerlinghausen businessman Karl Weber. After the death of her mother in 1873, she moved to Lemgo and was raised for the next fourteen years by her grandmother and aunt. During this time, both her father and his two brothers went mad and were institutionalized. When Marianne turned 16, Karl Weber sent her off to fashionable finishing schools in Lemgo and Hanover, from which she graduated when she was 19. After the death of her grandmother in 1889, she lived several years with her mother´s sister, Alwine, in Oerlinghausen.
ellauri039.html on line 304: Freud synty onnenlakki päässä, Fontanella oli vaan fontanella. Me käytiin Fontanen (1819-1898) stomping groundilla itäsaxan läpiajoretkellä. Oliko se Neuruppin? Varmasti, Swinemunde on nyt Puolassa. Sievä paikka se oli. Mä oon lukenut siltä myös Irrungen wirrungen, jonka sain kai Rikulta. Fontane oli apteekkarinpoika ja apteekkarina eka Dresdenissä, mutta toimi sitten lehtien kirjeenvaihtajana. Hugenottisukua, six sillä oli tollainen ranskahtava nimi. Näitä hugenottejakin on jo monta, mm. Beckett ja Nietschen lelu. Ranskalaiset kohteli Fontanea sotavankina silkkihansikkain 1870 sodassa, melkein sukulaisena. Briteistäkin se tykkäsi. Se alko kirjaiijaxi vasta 58 vuotiaana, mäkin ehtisin.
ellauri040.html on line 209: Raukoilla rajoilla -kirjan ja 60-vuotispäivän jälkeen on toinen lapinlahden linnuista vaiennut, tai ainakin sen samanniminen ploki. Viimeinen merkintä on v 2017. 870784117" data-nimi="Riikonen Hannu">Hannu Riikonen antoi Maken magnum opuxelle ansiosta myönteistä arvostelua, haukkuuhan se etevästi ison nipun suomalaisia kirjallisuuden suurmiehiä ja nostaa esiin unohdettuja kuten se ize, joitakin naisiakin. Memento mori. Nix nax.
ellauri040.html on line 227: Aleksis Kivi (oik. Alexis Stenvall (10. lokakuuta 1834 Nurmijärvi – 31. joulukuuta 1872 Tuusula) oli suomalainen kirjailija. Kivi kirjoitti kansallisromaanin aseman saavuttaneen romaanin Seitsemän veljestä (1870), näytelmiä kuten Nummisuutarit (1864) ja runoja.
ellauri049.html on line 390: Rimbaud varttui Charlevillessä Ardennesin alueella Koillis-Ranskassa. Hänen isänsä oli sotilas ja äiti paikallisen viljelijän tytär. Isä vietti vain vähän aikaa perheensä kanssa ja hylkäsi sen lopulta kokonaan. Rimbaud’n kasvatti ankaran uskonnollinen äiti. Rimbaud pärjäsi koulussa erittäin hyvin, erityisesti kirjallisuudessa. Saksan–Ranskan sota alkoi heinäkuussa 1870 ja Rimbaud’n käymä koulu suljettiin. Elokuussa Rimbaud karkasi kotoaan Pariisiin, mutta hänet pidätettiin liputta matkustamisesta ja hän vietti jonkin aikaa vangittuna. Vapauduttuaan Rimbaud kierteli useiden kuukausien ajan Ranskaa ja Belgiaa, kunnes poliisi palautti hänet kotiin. Helmikuussa 1871 Rimbaud lähti jälleen Pariisiin ja värväytyi vapaaehtoisena Pariisin kommuunin joukkoihin. Hän palasi kotiin kolmen viikon kuluttua juuri ennen kommuunin joukkojen tukahduttamista.
ellauri051.html on line 494: Whatman julkaisi vuonna 1870 kokoelmat Democratic Vistas ja Passage to India sekä jälleen uuden version Leaves of Grassista.
ellauri051.html on line 1470: 870 He gasps through the clot Mind not me -- mind -- the entrenchments. 870 Hän haukkoo hyytymän läpi. Älkää ottako minua -- huomioi -- juurrutuksia.
ellauri055.html on line 289: 870">Puutarhanhoidosta
ellauri060.html on line 213: Kuolleet heräävät eloon kertomaan tarinaansa kuin 87023405153876" data-nimi="Masters Edgar Lee">Edgar Lee Mastersin "Spoon River antologiassa". Tosin pastorin mielen herättäminä.
ellauri060.html on line 444: Vähänlaisesti on kommareita ja ateisteja. Paljon Nilkin nuolijoita ja sen nuolemia porhoja ja tylsimyxiä, not to put too fine a point on it, borrowing 87051435801" data-nimi="Pratchett Terry">Terry Pratchett. Lingvisteistä nimekkäin taitaa olla Koneen säätiön pallinaamainen miljardööri Ilona.
ellauri061.html on line 1556: yli miljoona katsojaa ja uusinnassakin 870 tuhatta. Siitä on
ellauri073.html on line 40: 
87025_n.jpg?_nc_cat=110&ccb=2&_nc_sid=730e14&_nc_ohc=FiKD9UH8g2oAX-HSqWy&_nc_oc=AQl27_z590GIp9KKiOMsbR8GhnRjftOvAefIYZNFuEM7bo1jjcBN0lAboJPXJhqNgQg&_nc_ht=scontent-hel3-1.xx&oh=15ac2f13e8a15e712e7e2490ae40d90f&oe=6022DFD3" />
ellauri082.html on line 133: Hal never leaves leaves his toothbrush unattended (870), but that’s no problem for a wraith. He places the DMZ on Hal’s brush and Hal brushes his teeth (860) and immediately begins experiencing symptoms: Ortho thinks Hal’s crying when Hal thinks he’s speaking in a neutral tone (862).
ellauri090.html on line 301: Seus dois primeiros livros de estreia, Crisálidas (1864) e Falenas (1870), são poéticos. Vinte e dois poemas, escritos entre 1858 e 64, compunham este primeiro livro. Há nestes poemas todos uma emoção "menos desbordante" que o comum lirismo da literatura brasileira. As Crisálidas eram inspiradas pelo higor por intensas emoções amorosas ou pelo belo do feminino.
ellauri093.html on line 890: Muistelmateoksessaan Valoisia jälkiä (suom. 1927) Dora Rappard kertoo merkittävistä tapaamisista ja tapauksista elämässään. Tärkeä sija on tempautumisella mukaan Englannista 1870-luvulla alkunsa saaneeseen pyhitysliikkeeseen. Siltä ajalta on peräisin myös tämä virsi. Se sai alkunsa puolisoiden välisestä keskustelusta matkalla Baselista ylös Chrischonavuorelle. Carl Rappard sanoi vaimolleen: "Kun taas kirjoitat uuden laulun, sen aiheena pitää olla Herran paluu ja meidän valmiutemme siihen." Kotiin päästyä Dora Rappard tarttui kynään, ja niin syntyi tämä virsi. Työtä käskettyä.
ellauri095.html on line 109: The term also gained currency among a group that studied Classics and dabbled in pederastic poetry from the 1870s to the 1930s. The writings of this group are now known by the phrase Uranian poetry. The art of Henry Scott Tuke and Wilhelm von Gloeden is also sometimes referred to as Uranian.
ellauri095.html on line 240: In September 1868 Hopkins began his Jesuit novitiate at Manresa House, Roehampton, under the guidance of Alfred Weld. Two years later he moved to St Mary´s Hall, Stonyhurst, for philosophical studies, taking vows of poverty, chastity and obedience on 8 September 1870. He felt that his interest in poetry had stopped him devoting himself wholly to religion. However, on reading Duns Scotus in 1872, he saw how the two need not conflict.
ellauri095.html on line 258: In the later decades of her life, Ms. Rossetti suffered from Graves' disease, diagnosed in 1872, suffering a near-fatal attack in the early 1870s. Graves' disease, also known as toxic diffuse goiter, is an autoimmune disease that affects the thyroid. It frequently results in and is the most common cause of hyperthyroidism. It also often results in an enlarged thyroid. Signs and symptoms of hyperthyroidism may include irritability, muscle weakness, sleeping problems, a fast heartbeat, poor tolerance of heat, diarrhea and unintentional weight loss. Other symptoms may include thickening of the skin on the shins, known as pretibial myxedema, and eye bulging, a condition caused by Graves´ ophthalmopathy. About 25 to 80% of people with the condition develop eye problems.
ellauri095.html on line 264: Dante Gabriel Rossettinkin elämän loppupuoli oli alamäkeä, jota varjostivat mielenterveyshäiriöt, alkoholi ja huumeidenkäyttö. 1870-luvun lopulla hän lakkasi kirjoittamasta ja maalaamasta. Hän kuoli halvaantuneena ja puolikuurona, vain 54 vuoden ikäisenä.
ellauri095.html on line 433: Keväällä 1870 Saxan-Ranskan sodan aikana Rossetti lepuutti silmiään Barbara Bodichonin kartanolla Scalandsissa, Sussexissa, lähellä Jane Morrisia, Hastingsissa hänen terveytensä vuoksi. Morriset vierailivat Rossetissa yhdessä, ja Jane Morris jäi hänen luokseen, kun hänen miehensä palasi töihin. Scalandsissa Rossetti alkoi myös juoda kloraalia viskin kanssa torjuakseen unettomuuttaan. Kloraali aiheuttaa vainoharhaisuutta ja masennusta, molemmat Rossettin luonteen piileviä piirteitä. Hänen epäluuloisuutensa, eristäytyneisyytensä ja muukalaisten pelko pahenivat jatkuvasti.
ellauri095.html on line 435: Koko vuoden 1870 Rossetti yöpyi useissa maalaistaloissa Jane Morrisin luona ja jatkoi runojen kirjoittamista ja sonettien lisäämistä hänen pitkään sarjaansa "Elämän talo". Rossettin ja Jane Morrisin lyhyt näennäisen onnellisuuden ja (oletettavasti) seksuaalisen yhteyden kausi on houkutellut elämäkerran kirjoittajia oletetulla romanttisella epätavallisuudellaan. Voisi olla sympaattisempaa ja realistisempaa pitää mielessä tilanteen heikkoudet ja rajoitteet: Rossettin liikalihavuus, riippuvuus, vetiset kivespussit, huono näkö ja kasvavat ahdistukset; Jane Morrisin jatkuvasti ahdistavat lapset, neuralgia ja huono selkä.
ellauri095.html on line 440: Viktoriaanisen varovaisuuden ilmapiirissä ei ollut kohtuutonta pelätä vahinkoa tällaisesta pamfletista, vaikka useimmat Rossettin runollisista edeltäjistä ja aikalaisista, Tennyson, Robert Browning, Elizabeth Barrett Browning, Morris ja Swinburne, olivat selviytyneet huonommista arvosteluista. Melkein kaikki Rossettin vuoden 1870 runojen arvostelut olivat suotuisia, ja kirja oli myyty epätavallisen hyvin (neljä painosta vuonna 1870). Suoraan sanottuna Rossetti saattoi myös pelätä julkista julkisuutta suhteestaan Jane Morrisin kanssa. Joka tapauksessa, lähdön jälkeen Kelmscottista 2. kesäkuuta 1872 Rossetti kärsi täydellisestä henkisestä romahduksesta. Hänet vietiin ystävänsä tohtori Thomas Gordon Haken Roehamptonin kotiin, missä hän yritti tehdä itsemurhan (kuten Lizzie) yliannostuksella laudanumia. Sitten hän vietti kesän ystävien ja työtovereiden hoidossa. Vuoteen 1873 mennessä Rossettin runollinen tuottavuus oli kuitenkin elpynyt, ja hän sai valmiiksi seitsemän yksittäissonettia ja kaksoissonettin "The Sun's Shame". Tämän ajanjakson sonetit ovat melankolisia ja kaikuvat aika ontoilta, mutta tutut vaimennetun intohimon teemat ovat alkaneet sulautua uusiin – taiteen luomiseen ja kuolemattomuuden vihjauksiin. Rossetti jatkoi myös maalaamista tasaisesti käyttäen Jane Morrisia mallina, vaikka hiän olikin poissa yhä useammin. Rossetti lähti lopulta Kelmscottista, jossa he olivat yöpyneet yhdessä, Chelseaan. Siellä hänen terveytensä heikkeni edelleen.
ellauri095.html on line 442: Janen kirjeet 1870-luvun puolivälistä osoittavat hänen oman terveytensä heikkenemisen; hänenkin oli vaikea istua ja hän pyörtyili. Rossettin fobiat ja yhä vainoharhaisemmat epäilyt ovat saattaneet myös olla yhä epäedullisemmin vastakkain William Morrisin energian, vaurauden, hellä hyvän tahdon ja tarkkaavaisen huolen kanssa Morrisin lapsista.
ellauri095.html on line 481: 
870.jpg/800px-Dante_Gabriel_Rossetti_-_Beata_Beatrix%2C_1864-1870.jpg" width="30%" />
ellauri099.html on line 106:
| Jane Austen | siipiorava | veri | Astheniker | INTJ – Propellipää |   870a47" height="100px" /> |
ellauri100.html on line 680: Rusetti oli vapaaehtoistyöntekijä 1859-1870 Maria Magdalenan charitytalossa Highgaten vankilassa, ex-prostituuttien turvapaikassa, ja onkin ehotettu että Menninkäisten markkinat olis sieltä inspiroitu, eli ne menninkäiset oliskin niitä "langenneita naisia". Siinä on paralleeleja Coleridgen Aku Ankan kuuluisaxi tekemään "Ikivanhan merimiehen tarinaan" ("Ammuin nuolen ilmoihin, albatrossia haavoitin", nyyhkii Aku veden pärskyessä silmistä). Molemmat runot lässyttää kiusauxesta, synnistä ja sijaiskärsimyxellä lunastuxesta kuin Jari Sairasvyö. Höpönhöpön, tää Wikipedian sepustus on sumutusta. Rusetti taisi tykätä langenneista naisista. Naisista kyllä aivan varmasti. Toi Goblin Market runo on aika selkeästi homoeroottinen.
ellauri100.html on line 686: In later life, Kristina suffered from Graves disease, diagnosed in 1872, suffering a near-fatal attack in the early 1870s. In 1893, she developed breast cancer and though the breast was removed, there was a recurrence in September 1894. Graves killed her on 29 December 1894, and Highgate became her Grave.
ellauri100.html on line 1292: 870">Kiljusen herrasväki partiolaisina
ellauri105.html on line 98: New Yorkerin Washingtonin kirjeenvaihtaja, juutalainen Susan Gasser (sori, freudilainen lipsahdus) Glasser on izekin kauhistunut, vaikka onkin olevinaan demokraattinen. 87007" data-nimi="Glasser Susan">Susan Glasser is the daughter of Lynn (née Schreiber) and Stephen Glasser (of Jewish ancestry). Susan on amerikkalainen vastine Hoblan yrmylle Laurénille. Se on ryssävihanen ja salaoikislainen taantumuxen edustaja. Se kirjottaa New Yorkerin varakkaiden lukijoiden mielixi:
ellauri109.html on line 416: À partir de 1870, Flaubert est confronté à de nombreux malheurs : sa mère meurt ainsi que Louise Colet et George Sand. Il est également confronté à des problèmes financiers et à des échecs littéraires. Il se met à écrire un roman satirique, « Bouvard et Pécuchet » qui sera publié inachevé en 1881.
ellauri132.html on line 857: Gustav Freytag (13. heinäkuuta 1816 Kreuzburg, Ylä-Sleesia – 30. maaliskuuta 1895 Wiesbaden) oli saksalainen kirjailija ja filologi. Freytags Eltern waren Gottlob Ferdinand Freytag, Arzt und später Bürgermeister in Kreuzburg in Schlesien, und seine Frau Henriette, geb. Zebe. Freytag opiskeli filologiaa Breslaussa ja Berliinissä. Vuosina 1848–1870 hän toimitti Julian Schmidtin kanssa kansallisliberaalia Die Grenzboten -sanomalehteä. Vuosina 1867–1870 hän oli liberaalipuolueesta edustajana Pohjois-Saksan liiton lakiasäätävän elimen jäsen Thüringenin alueen edustajana. Vuonna 1869 Freytag aloitti kirjallisen debatin säveltäjä Richard Wagnera vastaan ja syytti tätä antisemitismistä.
ellauri132.html on line 861: 1870/71 nahm er als Berichterstatter im Hauptquartier des preußischen Kronprinzen Friedrich am Deutsch-Französischen Krieg teil. In den Jahren 1871 bis 1873 vertrat er in der Zeitschrift Im neuen Reich seine nationalliberalen Anschauungen. 1886 wurde er zum geheimen Hofrat ernannt und erhielt den Titel „Exzellenz“.
ellauri141.html on line 209: The obscene qualities of some of the Epodes have repulsed even scholars. Suetonius recorded some gossip about Horace's sexual activities late in life, involving mirrors. William Thackeray produced a version of Odes 1.38 in which Horace's questionable 'boy' became 'Lucy', and Gerard Manley Hopkins translated the boy "innocently" as 'child'. Horace was translated by Sir Theodore Martin (biographer of Prince Albert) but minus some ungentlemanly verses, such as the erotic Odes 1.25 and Epodes 8 and 12. Translators historically excluded the problem poems 8 and 12, but also the far less obscene but explicitly gay 11. Philip Francis (1746) and Bulwer Lytton (1870) omit the problem poems from their translations. Niin teki myös Eero Kivikari. Suuhun myös peräpäähän teitä pukkaan. Irrumabo ego vos et pedicabo. Quos ego!
ellauri142.html on line 75: In the 1870s, Tolstoy experienced a profound moral crisis, followed by what he regarded as an equally profound spiritual awakening, as outlined in his non-fiction work A Confession (1882). His overly literal interpretation of the ethical teachings of Jesus, centering on the Sermon on the Mount, caused him to become a fervent Christian anarchist and pacifist. His ideas on nonviolent resistance, expressed in such works as The Kingdom of God Is Within You (1894), had a profound impact on such pivotal 20th-century figures as Mahatma Gandhi, Martin Luther, and Stephen King.
ellauri142.html on line 116: In 1870, The Shriners, a group of elite Freemasons, created their first rituals, emblems, and costumes based on Middle Eastern themes, when 11 Master Masons were initiated into the organization.
ellauri143.html on line 1204: Luku 87. Thee (Enemy Majesty) poika: 861–870
ellauri144.html on line 615: père. Le 22 août 1870, le couple Bernard se sépare officiellement. En 1869, il
ellauri145.html on line 259: Fin de sieclen snobismi ei eroa missään suhteessa Emily in Parisin vastaavasta. Elle est aujourd'hui wagnerienne, esoterique, neo-platonicienne, occultiste, androgyne, primitive, baudelairienne, morbide, nietzscheenne meme quand elle eternue. Ei ois kannattanut hävitä 1870 sotaa preussilaisille.
ellauri145.html on line 436: Charles Cros Émile-Hortensius-Charles Cros (October 1, 1842 – August 9, 1888) was a French poet and inventor. He was born in Fabrezan, Aude, France, 35 km to the East of Carcassonne. Cros was a well-regarded poet and humorous writer. He developed various improved methods of photography including an early color photo process. He also invented improvements in telegraph technology. In the early 1870s Cros had published with Mallarmé, Villiers and Verlaine in the short-lived weekly Renaissance littéraire et artistique, edited by Emile Blémont. His poem The Kippered Herring inspired Ernest Coquelin to create what he called monologues, short theatrical pieces whose format was copied by numerous imitators. The piece, translated as The Salt Herring, was translated and illustrated by Edward Gorey. He spent years petitioning the French government to build a giant mirror that could be used to communicate with the Martians and Venusians by burning giant lines on the deserts of those planets. He was never convinced that the Martians were not a proven fact, nor that the mirror he wanted was technically impossible to build. Tästä hepusta tulee mieleen Spede Pasanen ja sen hiihtolinko.
ellauri145.html on line 620: 2 Liikkuvaa elämää 1870-luvun puolivälistä alkaen viettänyt Nietzsche oli saapunut Torinoon syyskuussa 1888 vietettyään siellä jo pari kuukautta samana keväänä. Hän pysyi kaupungissa aina tammikuuhun 1889 saakka. Läheisin ystävä, Baselin yliopistossa uustestamentillisen eksegetiikan ja varhaisen kirkkohistorian professorina 1870–1997 toiminut Franz Overbeck (1837–1905) saapui Torinoon 7. päivänä ja saattoi Nietzschen 9.:nä baselilaiselle klinikalle. Potilas siirrettiin Jenan yliopistosairaalaan 17. tammikuuta ja edelleen kotihoitoon Naumburgiin äitinsä Franziskan (1826–1897) luo maaliskuussa 1889. Saman vuoden joulukuussa hoitovastuun otti hänen siskonsa Elisabeth Förster-Nietzsche (1846–1935), joka siirsi potilaan kesällä 1897 Weimariin. Nietzschen äärimmäinen työrupeama – vuoden 1888 aikana laaditut kuusi teosta, kasa kirjeitä ja valtavasti muistiinpanoja – vaikutti mitä ilmeisimmin terveyden romahtamiseen uutenavuotena. Hulluksi tulemisen tavoista ja ajoituksista riittää teorioita, ja sen lääketieteellisistä syistä kiistellään (tavallisimmin neurosyfilis–aivokasvain-akselilla), mutta joka tapauksessa nopeasti dementoitunut Nietzsche ei enää toipunut viestimiskykyiseksi tammikuun alun 1889 jälkeen. Tässä käännetty kirje, viimeinen hulluusviesti, lähetettiin 5.
ellauri145.html on line 650: 15 Yleensä lasiin sylkenyt Nietzsche mainitsee 1870-luvun kirjeissään juoneensa grüner Veltliner -rypäleistä tehtyä viiniä. Negligé tarkoittanee tässä epämuodollista asua eikä naisten hepeniä.
ellauri145.html on line 662: 20 Wilhelm von Bismarck (1852–1901) oli Otto von Bismarckin (1815–1898), Preussin pääministerin (1862–1870) ja yhdistyneen Saksan valtakunnankanslerin (1871–1890), nuorin poika ja saksalainen lakimies ja poliitikko. Pilkun lisäten lauseen alun merkitys muuttuisi muotoon: ”Wilhelm, Bismarck ja”, jossa Bismarck olisi isä - Bismarck ja Wilhelm ilmeisimmin Saksan keisari Vilhelm II (1859–1941; vallassa 1888–1918). Hulluuspapereissa toistuu ajatus Vilhelmin edustaman Hohenzoller-hallitsijasuvun jäsenten ansaitsemasta kuolemasta. Kansleri Bismarckia kuvaillaan Nietzschen teksteissä toisinaan ihailevaan sävyyn, mutta asennoituminen käy vähitellen yhä kielteisemmäksi. Antisemitismi ja antisemitistit ovat Nietzschen 1880-luvun kriittisten kirjoitusten päämaaleja.
ellauri150.html on line 409: Pitäis laittaa jonkinlainen graafi maailman tapahtumista ja siitä minkälaisia kynäilijöitä ne on kulloinkin houkutelleet kiven alta esille. Esim toi fin de sieclen dekadenttiporukka oli 1870 sodan häviäjiä ja niiden lapsia.
ellauri161.html on line 986: Bloy ottaa osaa bravuurina ranskalaisten häpeäsotaan 1870-71. Sitten aika toimetonta tunarointia, kunnes vanhemmat kuolevat, ja Bloy alkaa seukata ex-lutkan Anne Marie Roulén kaa, jonka se käännyttää, päinmakuultako selinmakuulle, ei selviä. Anna osoittautuu meedioxi, ja Bloy alkaa vakavammin sekoilla symbolien kaa. Lopulta Anna sekoaa ihan kokonaan ja joutuu pöpilään. Bloy alkaa kaveerata Huysmansin kaa ja tapailee Isle-Adamia. Se on kuin André Breton, joutuu aina kaverien kanssa hakauxiin. La mort de Barbey d´Aurevilly en avril 1889 puis celle de Villiers de l´Isle-Adam en août l´affectent profondément, tandis que son amitié avec Huysmans se fissure. Elle ne survivra pas à la publication de Là-Bas (1891), où Bloy se trouve caricaturé.
ellauri163.html on line 562: Vapaalla tahdolla, jonka kohtaloa on pyritty liittämään moraaliseen vapauteen, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, vaan se on sen vastakohta. Ei apina tule mahtikäskyllä sen enempää mestariksi kuin Ranska tuli vuoden 1870 jälkeen tämän päivän voimakkaaksi Ranskaksi pikku-fiiatilla.
ellauri164.html on line 51: Yhä rämmitään ranskalaisten fin de siéclen suossa, jonne ne suisti epäonnistunut työläisten vallankumous hulluna vuonna 1848 ja sen perään rökäletappio preussilaisille 1870-71. Siitä alkoi ranskalaisten kotipesässä aivan vimmatunlainen pörinä.
ellauri171.html on line 217: His father, Marcel Théodore Tissot, was not a watchmaker but a successful drapery merchant. He took part in losing the war of 1870 and in the Paris Commune. In 1885, Tissot had a revival of his Catholic faith, which led him to spend the rest of his life making paintings about Biblical events. Many of his artist friends were skeptical about his conversion, as it conveniently coincided with the French Catholic revival, a reaction against the secular attitude of the French Third Republic. They brought Tissot vast wealth and fame. Tissot spent the last years of his life in his chateau working on paintings of subjects from the Old Testament. Although he never completed the series, he exhibited 80 of these paintings in Paris in 1901 and engravings after them were published in 1904. In the first half of the 20th century, there was a re-kindling of interest in his portraits of fashionable ladies and some fifty years later, these were achieving record prices.
ellauri219.html on line 260: Born in Italy in 1870, Simon Rodia emigrated to the United States with his brother when he was 15. Living in various places for the next 35 years, Rodia finally settled in the Watts district of Los Angeles in 1920, and began constructing the Watts Towers the following year. Consisting of 17 interconnected sculptures, the project took Rodia 33 years to complete.
ellauri219.html on line 907: Vladimir Ilich Lenin, Russian revolutionary (1870-1924)
ellauri238.html on line 360: Bernhardtin näyttelijänura alkoi vuonna 1862, lähinnä komedianäytelmissä. Kuuluisa hänestä tuli Euroopan näyttämöillä 1870-luvulla, ja pian hän oli haluttu esiintyjä kaikkialla Euroopassa ja Yhdysvalloissa, ollen mahdollisesti 1800-luvun kuuluisin näyttelijä. Bernhardt tunnetaan Lucky Lukesta vakavana draamanäyttelijänä.
ellauri248.html on line 186: Als enge Freundin Wagners war von Meysenbug Trauzeugin bei dessen Hochzeit mit Cosima 1870. Bei der Grundsteinlegung des Bayreuther Festspielhauses 1872 lernte sie Friedrich Nietzsche kennen, dessen Gönnerin und Freundin sie wurde und blieb.
ellauri249.html on line 409: Kyseenalaisia sankareita kaiken kaikkiaan, esimtää "bloody eye" Skobelev edellisessä Krimin sodassa. Skobelev returned to Turkestan after the war, and in 1880 and 1881 further distinguished himself by retrieving the disasters inflicted by the Tekke Turkomans: following the Siege of Geoktepe, it was stormed, the general captured the fort. Around 8,000 Turkmen soldiers and civilians, including women and children were slaughtered in a bloodbath in their flight, along with an additional 6,500 who died inside the fortress. The Russians massacre included all Turkmen males in the fortress who had not escaped, but they spared some 5,000 women and children and freed 600 Persian slaves. The defeat at Geok Tepe and the following slaughter broke the Turkmen resistance and decided the fate of Transcaspia, which was annexed to the Russian Empire. The great slaughter proved too much to stomach reducing the Akhal-Tekke country to submission. Skobelev was removed from his command because of the massacre. He was advancing on Ashkhabad and Kalat i-Nadiri when he was disavowed and recalled to Moscow. He was given the command at Minsk. The official reason for his transfer to Europe was to appease European public opinion over the slaughter at Geok Tepe. British Field Marshal Bernard Montgomery assessed Skobelev as the world's "best single commander" between 1870 and 1914 and wrote of his "skilful and inspiring" leadership. Francis Vinton Greene also rated Skobelev highly.
ellauri254.html on line 679: Kamenev, oikealta nimeltään Rosenfeld, oli syntyisin juutalaisperheestä, ja hänen isänsä oli veturinkuljettaja Moskova–Kursk-rautatiellä. Hänen vanhempansa olivat olleet mukana opiskelijoiden vallankumouksellisessa toiminnassa 1870-luvulla. Kamenev kävi lukionsa Tbilisissä Georgiassa, jossa hän sai ensimmäisen kosketuksensa vallankumoukselliseen sosialistiseen liikkeeseen. Laittomaan Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen hän liittyi vuonna 1901. Koska Kamenev oli lukioaikanaan kuulunut radikaaleihin poliittisiin keskustelukerhoihin ja osallistunut mielenosoituksiin, hänet hyväksyttiin Moskovan yliopistoon vasta erillisestä anomuksesta. Maaliskuussa 1902 hänet vangittiin muutamaksi kuukaudeksi hänen osallistuttuaan tsaarinvallan vastaiseen opiskelijamielenosoitukseen, minkä jälkeen häneltä evättiin lupa jatkaa opintojaan. Hän pakeni Länsi-Eurooppaan, tutustui Pariisissa Vladimir Leniniin ja ryhtyi ammattivallankumoukselliseksi. Venäjän sosiaalidemokraattien jakaannuttua kahtia vuonna 1903 Kamenev liittyi Leninin johtamaan bolševikkisiipeen.
ellauri263.html on line 470: Teosofia (kreik. theos jumala, sophia viisaus, suomeksi jumalviisaus) tarkoitti alun perin filosofista ajattelua, joka kohdistui Jumalan olemuksen selville saamiseen salaperäisellä, välittömällä näkemyksellä, ikäänkuin videolla ilman kirjoja. Tällaista teosofiaa harrastivat muun muassa uusplatonikot, useat keskiajan mystikot, sekä uudella ajalla muun muassa Rosenkreutzin ruusuristiläiset, anglosaxit vapaamuurarit, Jakob Böhme, Franz Xaver von Baader ja Friedrich von Schelling. 1870-luvulla syntynyt moderni, useaan suuntaan hajonnut teosofia on saanut paljon vaikutteita näistä ikivanhoista saxalaisista setämiehistä sekä intialaisista uskonnoista.
ellauri263.html on line 536: Blavatsky kertoi oleskelleensa vuonna 1870 Tiibetissä kashmirilaisen adeptin luona. Blavatskyn perhe ei tuolloin ollut kuullut hänestä mitään viiteen vuoteen, ja hänen pelättiin kuolleen.
ellauri272.html on line 332: 
8700706dd7.png?ops=scalefit_720_noupscale&format=webp" />
ellauri284.html on line 78: Britannian kansalaiset ovat braveja ja niiden vasallit ym liittolaiset ovat galantteja, eli uhrautuvat toisen hyväxi. Pienet maat tai vähemmistökansat ym mielestään sorretut koittaa pyristellä eroon enemmistöstä näiden ollessa toistensa tukassa. Tässä käy aika usein huonosti, kuten punikeille Suomessa 1918 ja Biafran igboille Nigerian öljysodassa 1970. Ranska käänsi kelkkansa 1870 sodan jälkeen hävittyään törkeästi Saxalle, sitä ennen (aurinkokuninkaan ja Napsun aikana) anglot ja ranskixet oli verivihollisia. Ranskalaiset auttoi kiusan vuoxi jenkit irti briteistä. Oisko kannattanut. Brittialamaisista irkut ja afrikaanerit koitti samaa kotona suursodan jaloissa, ei olis kannattanut.
ellauri285.html on line 693: 
870x489_francois_mitterrand_afp_michel_gangne_000_arp1576647.jpg" width="30%" />
ellauri286.html on line 84: 
8703626_amilitary_aid_21_02_23_dollar-nc.png.webp" width="50%" />
ellauri290.html on line 399: | Arabs | 1,870,492 | 36.64% | 1,211,456 | 87.24% | 61,745 | 70.57% |
ellauri290.html on line 659: | 8. Nahalat Itshaq | 124 | 870 | 870 |
ellauri294.html on line 692: Koulutuksellinen kesäleirimuoto osoittautui suosituksi perheille, ja useat Chautauquat kopioivat sitä laajalti. Kymmenen vuoden sisällä "Chautauqua-kokoonpanot" (tai yksinkertaisesti "Chautauquas"), jotka nimettiin New Yorkin sijainnin mukaan, syntyivät useissa Pohjois-Amerikan paikoissa. 1870-luvulta alkanutta Chautauqua-liikettä voidaan pitää 1840-luvun Lyceum-liikkeen seuraajana. Kun Chautauquat alkoivat kilpailla parhaista esiintyjistä ja luennoitsijoista, lyseon toimistot auttoivat varauksissa. Nykyään Lakeside Chautauqua ja Chautauqua Institution, kaksi suurinta Chautauquaa, houkuttelevat edelleen lähes tuhansia joka kesäkausi.
ellauri308.html on line 429: 
87000/936x622/1343487.jpg" />
ellauri308.html on line 470: Isä Józef Sienkiewicz polveutui Liettuan suurherttuakuntaan asettuneista tataareista ja oli venäläisvaltaisen Puolan aatelistoa. Äiti Stefania Cieciszowska oli valkovenäläisestä säätyläisperheestä. Sienkiewiczin perhe muutti asuinpaikkaansa useita kertoja. Lapsuusvuosinaan Henryk eli kartanoelämää. 1870-luvun lopulla hän matkusti Yhdysvaltoihin ja lähetti takaisin matkaesseitä, jotka saivat hänet suosioon puolalaisten lukijoiden keskuudessa.
ellauri315.html on line 70: 870">Viron Voitto Syvärillä
ellauri316.html on line 247: 870">Brestin jyräys
ellauri316.html on line 428: 
870-tif-453x640.jpg?width=480" />
ellauri327.html on line 289: Skuggbarn. Kalla kulor förlag. 2013. Libris 14225714. ISBN 9789187049347 (inb.)
ellauri330.html on line 339: Georg Morris Cohen Brandes (4. helmikuuta 1842 Kööpenhamina – 19. helmikuuta 1927 Kööpenhamina) oli tanskalainen kirjallisuusarvostelija, tutkija ja kirjailija, joka oli 1870–1880-luvulla pohjoismaisen kirjallisen elämän merkittävin auktoriteetti. Juutalaistaustainen Brandes opiskeli estetiikkaa Kööpenhaminan yliopistossa ja väitteli tohtoriksi vuonna 1870 tutkielmalla Den franske æsthetik i vore dage: En afhandling om H. Taine. Vuodesta 1871 alkaen hän luennoi yliopistossa 19. vuosisadan kirjallisuuden päävirtauksista. Vaikutusvaltaiset luennot julkaistiin kuutena niteenä (1872–90), ja Brandes esitti niissä kirjallis-filosofien ohjelmansa: kirjallisuuden on tarkasteltava yhteiskunnallisia ongelmia ja edistettävä vapauspaatosta ja vallankumoushenkeä. Luennot saivat jopa raivostuneen vastaanoton, eikä Brandes saanut yliopistosta professuuria. Hänestä tuli kuitenkin älymystön keskushahmo; hänen ympärilleen ryhmittyivät muiden muassa J. P. Jacobsen, Henrik Ibsen, Bjørnstjerne Bjørnson ja August Strindberg. Suomeen hänen vaikutuksensa saapui Minna Canthin välityksellä.
ellauri330.html on line 529: Uno Ludvig Lehtonen (27. tammikuuta 1870 Akaa – 25. joulukuuta 1927 Helsinki oli suomalainen historiantutkija ja professori, joka oli erikoistunut varsinkin Venäjän vasallivaltion Suomen historiaan. Lehtonen toimi historian lehtorina Sortavalan reaalilyseossa 1905–1908 ja Tampereen klassisessa lyseossa 1908–1910. Helsingin keisarilliseen yliopistoon perustettiin vuonna 1903 Venäjän historian professuuri, joka täytettiin vuonna 1910 kun Lehtonen nimitettiin siihen. Opetuksessa hän painottui lähinnä yleiseen historiaan, ja vuonna 1924 virka muutettiinkin ryssävihan tähden yleisen historian professuuriksi. Lehtonen hoiti sitä ennenaikaiseen kuolemaansa asti. Lehtosen puoliso oli Katri Danielson-Kalmari, jonka isä oli valtioneuvos J. R. Danielson-Kalmari, yksi Lehtosen opettajista. Lehtonen kuoli isänsä tavoin sokeritautiin.
ellauri334.html on line 377: 
870_trans_NvBQzQNjv4BqqVzuuqpFlyLIwiB6NTmJwfSVWeZ_vEN7c6bHu2jJnT8.jpeg?imwidth=350&imdensity=2" />
ellauri345.html on line 689: Vaikka katolinen kirkko otti hänen kääntymystään vastaan tyytyväisenä, se etääntyi Daumerista. Katoliset kustantajat eivät halunneet julkaista hänen uusia kirjoituksiaan. Daumer oli odottanut kirkon muuttuvan uudistavaksi uskonnolliseksi yhteisöksi. Sen sijaan vuoden 1864 opetussuunnitelma Curian tuomitsemien virheiden ja maailmankatsomusten luetteloineen - johon äärioikeistolaiset papit vain suhtautuivat myönteisesti - ja Vatikaanin kirkolliskokouksen Pius IX:n johtama julistus paavin erehtymättömyydestä vuonna 1870 aiheutti kohun pettymyksen vuoksi.
ellauri349.html on line 490: Raymond Claude Ferdinand Aron est issu d'une famille juive et d'un milieu aisé des deux côtés. Ses parents sont Gustave Émile Aron (1870-1934) et Suzanne Levy (1877-1940). Son grand-père maternel, Léon Levy, possédait une usine de textile dans le nord de la France. Sa famille paternelle venait de Lorraine où elle était établie depuis la fin du XVIIIe siècle. Son grand-père paternel, Isidore (dit Ferdinand) Aron, était grossiste en textile à Rambervillers, puis Nancy (Lorraine). Un de ses grand-oncles paternels, Paul Aron, était le père de Max Aron, médecin biologiste à la faculté de médecine de Strasbourg. Ferdinand, le grand-père paternel de Raymond, prédit à celui-ci à sa naissance une grande carrière. Gustave Aron refusa de prendre la suite de l'affaire familiale et fit de brillantes études de droit; il publia des travaux juridiques, mais n'étant reçu que deuxième à l'agrégation de droit alors qu'un seul poste était attribué, il abandonna la perspective d'enseigner à l'université et devint professeur de droit à l'École normale supérieure de l'enseignement technique. Il arrêta de travailler au début du XXe siècle, vécut dès lors de l'héritage familial et fit construire une maison à Versailles en 1913-1915 avec un court de tennis. La famille Aron retourna ensuite à Paris. Après la guerre, Gustave Aron investit en bourse, mais sa fortune fut perdue du fait de la crise économique de 1929 et il fut obligé de reprendre un emploi. Il mourut en 1934 d'une crise cardiaque. La mère de Raymond mourut en juin 1940 à Vannes.
ellauri360.html on line 363: Puolue perustettiin vuonna 1870 nimellä Det Forenede Venstre (suom. Yhdistynyt vasemmisto). Vuosina 1895-1910 puolue tunnettiin nimellä Venstrereformpartiet (suom. Vasemmistoreformipuolue), vuodesta 1910 nimellä Venstre ja vuodesta 1963 nimellä Venstre, Danmarks Liberale Parti. Puolue on Tanskan vanhin, ja lukeutuu nimestään huolimatta oikeistolaiseksi.
ellauri360.html on line 367: Liikkeessä ilmeni 1870-luvulla hajaannuksen oireita. Siitä erosi vasemmisto, joka osittain Georg Brandesin vaikutuksen alaisena kehittyi radikaaliin suuntaan. Brandes on kai tullut mainituxi jo? Juu siitä on paasaus albumissa 330, se oli juutalaistaustainen kirjallisuuskriitikko.
ellauri364.html on line 147: 
8708f31595cb991fc5253fd0c25d1a22&ipo=images" />
ellauri365.html on line 47: Nordiska familjebok (jonka Jöns koppasi Tutun jäämistöstä) tähdentää Antonin ällistyxexi Maupassantin suurta terveyttä. Vaikea uskoa, Nissen mielestä, Guyhän oli sadisti joka nai ja suomi kirjoissa äitiä ja tytärtä. Pähkähulluhan se oli loppupeleissä. Sen hulluus juontui luultavasti ranujen 1870-71 sodan nolosta tappiosta sakuille. Eräässä ekoista Guyn lastuista lutka Läskipallero antoi preussilaiselle isänmaallisesti pillua ja joutui siitä silti muiden vihoihin. Maupassantit oli porvareita, le particule oli pelkkää hämäystä. Family guytä paaponut äiti ryhtyi elävän leskexi, kun isälle ei riittänyt pelkkä sexi vaan se ryhtyi väkivaltaisexi. Kiltit "sedät" Flaubert ja Swinburne väänsivät Guyn vizaa in loco parentis. (Mixi Guy ylipäänsä kävi Algernonin kanssa naku-uinnilla? Ota kiinni mistä saat, pikkukaveri.) Guy piti veneilystä kuten se Kaislikossa tuulee Ratty.
ellauri367.html on line 243: Juutalainen työväenliike, erityisesti "pre-Bund" ja Bund-sosialismi, saivat tukensa kolmelta juutalaisen yhteiskunnan sektorilta. Ensimmäinen, palkkatyöläisten luokka, omaksui juuri silloin yritystietoisuuden ja yhteenkuuluvuuden käsitöiden kapitalisoitumisen ja perinteisten käsityöyhdistysten (ḥevrot) hajoamisen seurauksena, mikä johti oppisopimusoppilaiden erillisen järjestäytymisen (keskivälistä lähtien -1800 - luvulla erityisesti vaateteollisuudessa. Tekstiili- ja tupakkatyöntekijöiden keskuudessa oli satunnaisia lakkoja 1870-luvulla. Toiseksi, siellä olivat radikaalin älymystön piirit, jotka tällä alueella yhdistivät vallankumouksellisia ideoita ja marxilaista ideologiaa juutalaiseen identiteettiinsä ja vastuuseen juutalaista proletariaattia kohtaan. Lopuksi oli puoliälykkyys, joka, vaikka heillä ei ollut muodollista yleissivistystä, juurtui syvästi juutalaiseen kulttuuriin.
ellauri368.html on line 89: Hänen isänsä julkaisi runot kokoelmassa nimeltä Shirei Bat Ẓiyyon (1851). Kinnor Bat Ẓiyyon (1870), hänen jäljellä olevista teoksistaan koostuva kokoelma, joka sisältää 41 alkuperäistä ja käännettyä runoa, toimitti, huomautti ja julkaisi hänen isänsä postuumisti.
ellauri368.html on line 110: Itse asiassa 1860- ja 1870-luvuille tyypillinen ideologinen realistinen romaani keskittyi naamioituneiden "valon poikien" taisteluun valaistumisen tuomiseksi juutalaiseen ympäristöön, jota kuvattiin synkänä ja fanaattisena.
ellauri370.html on line 381: Ranskan sotakorvauxet 1870-luvulla aiheutti Saxassa gryndereiden aallon joka johti pörssiromahduxeen 1873. Der Jude war Schuld. Berliner Tagblatt ja Frankfurter Zeitung oli juutalaisten käsissä. Lehdistönvapaus on 200 rikkaan valta sanoa mielipiteensä.
ellauri370.html on line 583: Palvelijaksi vihkimisensä jälkeen Stoecker liittyi Preussin armeijaan pappina. Stoecker nousi kansalliseen tietoisuuteen pitäessään saarnan Metzin piirityksen jälkeen vuonna 1870, jossa hän väitti, että Preussin voitot Ranskasta olivat Jumalan tekoja. Vuonna 1874 keisari Wilhelm I, joka oli liikuttunut Stoeckerin saarnoista, nimitti hänet hovipapiksi Berliiniin. Siitä lähin kaiken Stoeckerin sanoman katsottiin ilmaisevan Wilhelmin mielipidettä, ja kääntäen.
ellauri374.html on line 450: 
8702a09c6.jpg" />
ellauri374.html on line 491: - Tshuvassian tasavallassa on sekä etnisesti puhtaita alueita että tshuvassien ja venäläisten tai tshuvassien ja mordvalaisten asuttamia seutuja. Käytännössä tshuvassit ovat minun laillani kaksikielisiä. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen etninen tietoisuutemme on vahvistunut ja muistuttaa kansallisen heräämisen aktiivikaudesta, joka ulottui 1870-luvulta 1930-luvulle.
xxx/ellauri056.html on line 229: 1858 tuli ero Katista, joka oli äkistänyt sille ulos 10 kakaraa vuosi-vohla vauhtia. Kallesta Kati oli inkompetentti äiti ja 10 lapsen syntyminen oli sen vika, mistä tuli Kallelle no end of kustannuxia. (Vrt Sillinpään Sikriä.) Kalle koitti kommittoida Katia mielisairaalaan ja laittoi sänkyjen väliin kirjahyllyn turvaetäisyydexi. Kallella oli uusi hani alla, nuori näyttelijätär nimeltä Ellen Ternan. Ellenille tarkoitettu trinketti meni vahingossa ämmälle, ja ero läiskähti. Thackeray vinoili ja Kalle suuttui sille loppuiäxi. Kallen terveys alko reistata 1860-luvulla rankkojen puhujamatkojen ansiosta. 1870 tuli slaagi ja noutaja seuraavana päivänä.
xxx/ellauri059.html on line 580: on tämä 87086444" data-nimi="Kaila Eino">Eno Kalan suomentama sitaatti Koala-sedältä:
xxx/ellauri068.html on line 261: Martti (Martin) Rautanen (10. marraskuuta 1845 Tikanpesä, Inkerinmaa – 19. lokakuuta 1926 Olukonda, Lounais-Afrikka) oli Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetystyön pioneeri. Rautanen lähti 24. kesäkuuta vuonna 1868 neljän työtoverinsa kanssa lähetyssaarnaajaksi Lounais-Afrikkaan Ambomaalle, (nykyiseen Namibiaan). Matka tehtiin Hereromaan kautta, jonne tultiin huhtikuussa 1869 ja jossa vietettiin vielä yli vuosi, Ambomaalle miehet pääsivät vasta heinäkuussa 1870. Siellä suomalaiset saivat vakiinnutettua toimintaansa erityisesti kaakkoisen Ondongan heimon alueella.
xxx/ellauri075.html on line 72: Жена — Анна Елеазаровна Шварцман (урождённая Березовская; 1870—1962), врач-дерматовенеролог, выпускница Бернского университета; в эмиграции во Франции работала массажисткой.
xxx/ellauri076.html on line 437: 
8706d523fd8035836cff4cc15.jpg" height="200px" />
xxx/ellauri086.html on line 551: 
8706118e145ad6b6f520a66f9bfed4a2a514576cf4364bc4bb81f0.jpg" width="50%" />
xxx/ellauri121.html on line 369: "Vihaan lapsia. Ne ovat niin inhimillisiä, tuovat mieleen apinat. SAKI". Whodat? Munro, skotl. lehtimies ja kirjailija. Hector Hugh Munro (18 December 1870 – 14 November 1916), better known by the pen name Saki and also frequently as H. H. Munro, was a British writer whose witty, mischievous and sometimes macabre stories satirize Edwardian society and culture. After his wife's death Charles Munro sent his children, including two-year-old Hector, home to England. The children were sent to Broadgate Villa, in Pilton near Barnstaple, North Devon, to be raised by their grandmother and paternal maiden aunts, Charlotte and Augusta, in a strict and puritanical household. A war fanatic, he was killed by a German sniper. According to several sources, his last words were "Put that bloody cigarette out!" Munro was homosexual at a time when in Britain sexual activity between men was a crime. (Mä ARRVASIN! Sen se oli näkönenkin.)
xxx/ellauri123.html on line 117: 1870 värvas han till Tändsticksfabriken och arbetar där till sin pensionering.
xxx/ellauri127.html on line 432: Prosper Mérimée, né le 28 septembre 1803 à Paris et mort le 23 septembre 1870 à Cannes, est un écrivain, historien et archéologue français.
xxx/ellauri129.html on line 236: 
870421fbeb8a5719234aa05.jpg" />
xxx/ellauri129.html on line 667: Tästä tuli mieleen Seijalle Pikin mielikirja Valkopukuinen nainen (author: Charles Dickensin (1812–1870) läheinen ystävä ja työtoveri Wilkie Collins (1824–1889) joka oli Englannin ensimmäinen salapoliisikirjailija ja modernin rikosromaanin edelläkävijä.) Ja mulle Jane Eyren silmäpuolen hirviön eka mamuvaimo lukon takana yläkerrassa.
xxx/ellauri129.html on line 669: William Wilkie Collins (8 January 1824 – 23 September 1889) was an English novelist and playwright known for The Woman in White (1859), and for The Moonstone (1868), which has been posited as the first modern English detective novel. Born to the London painter William Collins and his wife, he moved with the family to Italy when he was twelve, living there and in France for two years and learning Italian and French. He worked initially as a tea merchant. After publishing Antonina, his first novel, in 1850, Collins met Charles Dickens, who became a friend and mentor. Some Collins work first appeared in Dickens's journals Household Words and All the Year Round. They also collaborated on drama and fiction. Collins gained financial stability and an international following by the 1860s, but began to suffer from gout and became addicted to the opium he took for the pain, so that his health and writing quality declined in the 1870s and 1880s. Collins was critical of the institution of marriage: he split his time between widow Caroline Graves – living with her for most of his adult life, treating her daughter as his – and the younger Martha Rudd, by whom he had three children.
xxx/ellauri154.html on line 111: 8707">Pyhittäjä-äiti Maria Egyptiläinen
xxx/ellauri186.html on line 88: In a highly publicized scandal, samana vuonna kuin K.S. Laurila näki päivänvalon, Beecher was tried on charges that he had committed adultery with a friend's wife, Elizabeth Tilton. In 1870, Elizabeth had confessed to her husband, Theodore Tilton, that she had had a relationship with Beecher. The charges became public after Theodore told Elizabeth Cady Stanton and others of his wife's confession. Stanton repeated the story to fellow women's rights leaders Victoria Woodhull and Isabella Beecher Hooker.
xxx/ellauri187.html on line 296: In 1870, Pope Pius IX proclaimed Saint Joseph "Patron of the Universal Church". Joseph is also the unofficial patron of fighting communism. In 1889, Pope Leo XIII issued the encyclical Quamquam pluries in which he urged Catholics to pray to Joseph as patron of the church. This was in view of challenges facing the church, such as the growing depravity of morals in the young generation. He prescribed that every October, a prayer to Saint Joseph be added to the Rosary, with attached indulgences.
xxx/ellauri208.html on line 1047: 
87041446.jpg?w=670" height="300px" />
xxx/ellauri215.html on line 296: Suomalainen Anni Gullichsen alkoi katsoa uutta tv-sarjaa ja huomasi siinä tutun nimen - isotäti olikin osa Norjan hovia: "Isoin yllätys" 1870-luvulla puutavara-alan nousukaudella. Kotkaan perustettiin monta höyrysahaa, myös norjalainen Gutzeitin saha. Yksi Kotkaan muuttaneiden norjalaisten jälkeläisistä päätyi hovineidoksi Norjaan.
xxx/ellauri231.html on line 382: Kylän lisäksi Bunin (1870-1953) kirjoitti romaaneja kuten Sukhodól (1911-12) ja Mítyan rakkaus (1924-25), novelli Gospodín iz San Francisco (1916) [Herrasmies San Franciscosta] lopettaa kaksiosaisen omaelämäkerrallisen romaanin, Arsenjevin elämä (osa I, Päivän lähteet [1930], osa II, Lika [1939]). Hän on kirjoittanut useita runouden kanssa sekoitettuja novellikirjoja, ja vuonna 1950 hän julkaisi omaelämäkerran Muistelmia. Bunin kuoli Ranskassa vuonna 1953. Hänen kokoelmistaan teoksista on kaksi painosta – yksi 12 osainen (Berliini, 1934-36) ja toinen kuusiosainen (Moskova, 1956) – sekä kokoelmat hänen tarinoistaan (Moskova, 1961) ja Loput Buninin runoista (Leningrad, 1961).
xxx/ellauri231.html on line 389: 1870-luvun loppuun mennessä perheenpään pelitottumusten vaivaamat Buninit olivat menettäneet suurimman osan varallisuudestaan. Vuonna 1881 Ivan lähetettiin julkiseen kouluun Jeletsiin, mutta hän ei koskaan suorittanut kurssia: hänet erotettiin maaliskuussa 1886, koska hän ei palannut kouluun joululoman jälkeen perheen taloudellisten vaikeuksien vuoksi.
xxx/ellauri231.html on line 508: Lavr Georgijevitš Kornilov (ven. Лавр Георгиевич Корнилов, 30. elokuuta (J: 18. elokuuta) 1870 Ust-Kamenogorsk – 13. huhtikuuta 1918 lähellä Jekaterinodaria) oli venäläinen kenraali ja kasakka. Hänet nimitettiin Venäjän armeijan ylipäälliköksi ensimmäisen maailmansodan aikana elokuussa 1917. Hän johti Kornilovin kapinana tunnettua epäonnistunutta vallankaappausyritystä Venäjän väliaikaista hallitusta vastaan syyskuussa 1917.
xxx/ellauri261.html on line 85: 
8706cca01301d50001dd8b71c47" />
xxx/ellauri265.html on line 58: 1870-1871
xxx/ellauri273.html on line 202: | 15. | Kieltää äänioikeuden epäämisen rodun, ihonvärin tai aikaisemman orjuuden perusteella 26. helmikuuta 1869 3. helmikuuta 1870 |
xxx/ellauri286.html on line 84: 8703626_amilitary_aid_21_02_23_dollar-nc.png.webp" width="50%" />
xxx/ellauri289.html on line 92: Jehovan todistajat aloittivat toimintansa vuonna 1870, kun Charles Taze Russell johti raamatuntutkisteluja Pittsburghissa Pennsylvaniassa. Jehovan todistajien liike syntyi raamatunopiskelijaliikkeestä, jonka myös perusti Russell. Kun hän alkoi kiistää joitain perinteisiä kristillisiä näkemyksiä, syntyivät Jehovan todistajat. 2½ vuoden tauon jälkeen Volusia Jehovan todistajat palaavat koputtamaan oviin.
xxx/ellauri289.html on line 104: Ryhmä syntyi raamatunopiskelijaliikkeestä, jonka 1870-luvun lopulla perusti Charles Taze Russell, joka myös perusti Siionin Vartiotorni Boozing Societyn vuonna 1881 järjestämään ja painamaan liikkeen sieviä käännynnäisiä. Russellin kuoleman jälkeinen johtajuuskiista johti useiden ryhmien irtautumiseen, mutta Joseph Franklin Rutherford säilytti osake-enemmistön hallinnan Vartiotorni-seurassa ja sen kiinteistöissä. Rutherford teki merkittäviä organisatorisia ja opillisia muutoksia, mukaan lukien nimen Jehovan todistajat ottaminen käyttöön vuonna 1931 erottaakseen heidät muista raamatuntutkijoiden ryhmistä ja symboloidaxeen katkeamista Russellin perinnöstä.
xxx/ellauri298.html on line 133: Vanha sikareita imuttava patriarkka huomautti, että Lenin ja Hitler vastustivat tupakointia. Niin todellakin taisi olla asia. Jotain hyvää niissäkin. Stalin oli kyllä piintynyt piippumies. Bill Clintonkin tarjoili sikaria juutalaiselle aputytölle. Olivatko Lenin ja Hitler hyvänpäiväntuttuja? Tuskinpa, Lenin kuoli 1924 ennenkuin Hitleristä tuli midiä. Se oli suuri vahinko. Lenin syntyi 1870 ja Hitler 1889. 14. syyskuuta 1930 pidetyissä vaaleissa natsipuolue sai 18,3% äänistä riippuen merkittävästi uusista äänestäjistä, työttömistä äänestäjistä ja vieraantuneista äänestäjistä, jotka hylkäsivät keskiluokan puolueet. Mikä eteen, Pinneberg?
xxx/ellauri306.html on line 244: 24. maaliskuuta 1870 Syracuse University perustettiin. New Yorkin osavaltio myönsi uudelle yliopistolle oman peruskirjan, joka oli riippumaton Genesee Collegesta, joka oli epäonnistunut yrittämään muuttaa Syracuseen vuotta aiemmin. Yliopisto perustettiin yhteiskoulutukseksi. Presidentti Gregory Peck totesi avajaisissa: "Sisäänpääsyn ehdot ovat samat kaikille henkilöille... täällä ei saa olla häpeällistä naisten syrjintää... aivoilla (m) ja sydämellä (f) on oltava kohtuulliset mahdollisuudet..."
xxx/ellauri306.html on line 462: Länsi-Rooman keisari Valentinianuxen sisko Honoria kosi Attilaa, mistä nousi hurja metakka. Hunnien liittolaiset oli pääasiassa sakuja, ne valtasivat 451 Metzin kuin v. 1870 sodassa. Aëtius siirtyi vastustamaan Attilaa ja kokosi joukkoja frankeista, burgundeista ja kelteistä. Vanhat rajalinjat taas. Niistä ei ollut mihinkään, vasta visigootit saivat ostrogootit selätettyä. Latinistit kazoi päältä huuli pyöreinä. Aetius oli viimeinen roomalainen, onnexi. Roomalaisten jämät lällättivät:
xxx/ellauri307.html on line 471: Suomen Vapaakirkon juuret ovat angloamerikkalaisperäisissä vapaakirkollisissa herätysliikkeissä, jotka alkoivat vaikuttaa Suomessa 1870-luvulla etenkin Uudellamaalla ja Pohjanmaalla. Aluksi pyrkimyksenä oli uudistaa Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa, mutta kirkon piirissä näihin niin sanottuihin allianssipyrkimyksiin suhtauduttiin kielteisesti, ja vapaakirkollisissa piireissä luovuttiin allianssiaatteesta 1900-luvun alussa. Liikkeen ruotsinkielinen enemmistö vaihtui suomenkieliseen 1910-luvulla, ja vuonna 1923 uskonnonvapauslain siivellä suomenkieliset vapaakirkolliset järjestäytyivät Suomen Vapaakirkoksi.
xxx/ellauri319.html on line 305: Gustavo Adolfo Bécquer, Spanish poet, died on 22 December 1870 from tuberculosis
xxx/ellauri320.html on line 110: Alfred Adler syntyi 7. helmikuuta 1870 osoitteessa Mariahilfer Straße 208 Rudolfsheimissa, Wienin länsilaidalla sijaitsevassa kylässä, joka on Rudolfsheim-Fünfhausin nykyaikainen osa, kaupungin 15. kaupunginosa. Hän oli toinen juutalaisen pariskunnan Pauline (Beer) ja Leopold Adlerin seitsemästä lapsesta. Leopold Adler oli unkarilaissyntyinen viljakauppias. Alfredin nuorempi veli kuoli hänen viereisessä sängyssä, kun Alfred oli vain kolmevuotias. Selvittyään näin pikkuveljestä hän kilpaili isoveljensä kanssa koko lapsuutensa. Tämä kilpailu sai alkunsa, koska Adler huomasi, että hänen äitinsä piti hänen veljeään parempana kuin häntä. Huolimatta hyvästä suhteestaan isäänsä, hän kamppailee edelleen alemmuuden tunteen kanssa suhteissaan äitiinsä. Siis kamppaili, nythän hän on vainaja. Hän oli hyvin kuolemanpelkoinen (oli siis syytäkin). Alfred oli aktiivinen, suosittu lapsi ja keskiverto opiskelija, joka tunnettiin kilpailevasta asenteesta isoveljeään Sigmundia kohtaan. Ei ihme että joutui hakauxiin Sigmund Freudin kanssa! Freudilainen lipsahdus! Hänen asiakkaidensa joukossa oli sirkusihmisiä. Olis jatkanut vaan silmälääkärinä.
xxx/ellauri356.html on line 147: Algerian juutalaisväestölle oli myönnetty vuonna 1870 Ranskan kansalaisuus, jonka myötä arabiankielinen suku oli ranskalaistunut.
xxx/ellauri363.html on line 354: Korkeiden lunastusmaxujen tähden vain Laoinlahteen pantiin vain seinähulluja. Myös laitoshoitoon päätyneiden potilaiden omaisten asema oli vaikea, sillä 1840-luvulta 1870-luvulle saakka elinikäiseen hoitoon lunastaminen merkitsi potilaan omaisuuden päätymistä sairaalalle. Häh, nykyäänkin kroonikoiden tulot ulosmitataan hoivakodeille.
xxx/ellauri363.html on line 356: 1870-luvulla lääkintöylihallitus arvioi maassa olevan 4000 mielisairasta joista 1000 laitoshoidon tarpeessa. Laitospaikkoja 178. Kuopion Niuvanniemen keskuslaitos otti
xxx/ellauri363.html on line 575: (1870 – 1952) kannatti emotionalistista tulkintaa, jonka mukaan taide oli tunteen
xxx/ellauri363.html on line 586: (1870 – 1952) kannatti emotionalistista tulkintaa, jonka mukaan taide oli tunteen
124