ellauri001.html on line 2025: 855307277">Horst Wesselin laulatti.

ellauri001.html on line 2085:

8554">Isotalon Erkki ja Rantasen Matti

ellauri002.html on line 1350: (85595976161845" data-nimi="Memphis Slim">Memphis Slim)
ellauri002.html on line 1814: Se oli tää, sano ny, nii 855362" data-nimi="Ross John R.">Haj Ross. Se oli varmaa ollu itekkin depikses/

ellauri007.html on line 736: 8550">

Heinolan lintutarhassa

ellauri021.html on line 502: Tryggare kan ingen vara är en psalm skriven av Lina Sandell cirka 1850 som hon bearbetade 1855, då den trycktes i Andeliga daggdroppar som hon gav ut anonymt. Inspirationen kom då hon som liten flicka en gång kröp upp i ett träd och såg fåglarnas väl dolda bon ("trygga nästet"). Kort efter att texten skrevs drunknade Lina Sandells far under en båtresa i hennes närvaro. Tryggare kan ingen vara.
ellauri030.html on line 991: Tää ilostelu tapahtuu 1800-luvun puolivälissä, 1855 to be exact. Nietsche luki Sopen naisjuttuja varmaan vasta sen kuoltua 1860. Nietsche syntyi 1844, oli 16-vuotias koulupoika Sopen kuollessa. Siitä tuli kielitieteen proffa 24-vuotiaana ja se kollapsoitui menettäen fakulteettinsa 44-vuotiaana 1889. Jumala on kuollut, allekirj. Nietsche. Nietsche on kollapsoitunut, allekirj. jumala. Kuoli vasta 11 vuoden kuluttua 1900. Sillä oli hemo isot wiixet. Niitä se varmaan ylpeänä kampaili, niinkuin Sope aikaisemmin koalankorviaan.
ellauri036.html on line 85: Te marmori-ihmiset, ylpeät ja itsekkäät, te verrattomat järkiviisaat, jotka milloinkaan ette ole tehneet epätoivoista tekoa ettekä laskuvirhettä — jos kaikki tämä sattuisi teille, niin muistakaa häviönne hetkenä 855783998463622" data-nimi="Abelard">Abeilard´ia, joka menetti Héloïsen. Sillä hän rakasti Héloïsea enemmän kuin te rakastatte hevosianne, kultakolikoitanne ja rakastajattarianne; sillä menettäessään hänet, kadotti hän enemmän kuin te voitte kadottaa, enemmän kuin teidän ruhtinaanne Saatana menettäisi, jos hän toisen kerran syöstäisiin alas taivaasta. Sillä hän rakasti sellaisella rakkaudella, josta sanomalehdet eivät puhu, ja josta vaimonne ja tyttärenne eivät näe varjoakaan teattereissa ja kirjoissa. Sillä hän oli kuluttanut puolet elämäänsä suutelemalla Héloïsen valkeaa otsaa ja opettamalla häntä laulamaan Davidin psalmeja ja Saulin lauluja; hänellä ei ollut mitään muuta maan päällä. Kuitenkin on Jumala antanut hänelle lohdun. Uskokaa minua, jos te ahdingossanne ajattelisitte Abeilard'ia, te ette enää katsoisi samalla silmällä vanhan Voltairen jumalanpilkkaa ja Courier'n ilveilyjä. (Kuka toi Courier on? Ei hajua.)
ellauri038.html on line 143: Nietzschefänit on enimmäxeen hölmöjä ja/tai kusipäitä: Martin Heidegger, Jacques Derrida and Michel Foucault; Carl Jung and 8553558803457" data-nimi="Freud Sigmund">Sigmund Freud, two of the founding figures of psychiatry; and writers such as Albert Camus, Jean-Paul Sartre, Thomas Mann and Hermann Hesse. Nippu narsisteja plus koko dritter Reich riippuu psykopaatin wiixissä. Sis tän mursuwiixisen, sen H-alkuisen Lassi Hiekkala-tyyppisissä viixissä ei kukaan kauan roikkunut.
ellauri038.html on line 243: Se oli hyvin tarkka hetki: pääsiäissunnuntai. Musta on herkullisen ironista että se oli just pääsiäissunnuntai, koska silloinhan jumala just kuoli, niinkuin Nietzsche tähdensi. Paizi eze nousi uudestaan ja jatkoi juoxuaan kuin 8550636" data-nimi="Viren Lasse">Lasse Viren Münchenissä, toisin kuin Nietzsche, joka jäi rojottamaan sijoilleen.
ellauri040.html on line 185: Hyvä esimerkki biograafisen menetelmän voimasta on 8552967764" data-nimi="Donner Jörn">Jörn Donner superkusipää, joka ei ees mennyt tyttärensä hautajaisiin ja teki kolme viidestä pojastaan perinnöttömixi, koska tykkäs vaan niistä nuorimmista. Miekkonen on siis yxinkertaisesti pystyynnostettu paska, ja lo and behold, paskiaisista kertovat sen kehnot kirjatkin. Vrt. myös Henrik Tikkaseen.
ellauri040.html on line 189: Poikain Parnassojuttu 855872640996125" data-nimi="Meri Veijo">Veijo Meren Manillaköydestä oli parempi näyttö niiden suosittamasta menetelmästä kuin kaikki muu vaahtosuinen mekkala. Markku Lahtelasta mulla ei ollut mitään havaintoa ennen tätä, 1937 syntynyt radikaali ministerinpoika, 43-vuotiaana izemurhan tehnyt doku. Käänsi mm Stalinin tytärtä, Kerouacia ja Kelleriä (ei Helen vaan se catch-22). Mitään muuta en siis ole siltä lukenut kun käännöxiä tietämättäni. Maken juttu Lahtelan Hallizijasta vaikuttaa hyvältä, vaikken ole ize kirjaa lukenut. Ainakin se on huomannut, ettei kirjaa lukiessa tarvi pelaajille jakaa valkeita ja mustia cowboyhattuja, ja ettei kaikkea tarvi selittää jollain muulla kuin sillä mitä kirjassa sanotaan. (Vaikka usein voi, nim. kirjailijan biolla.)
ellauri045.html on line 24:

8558a;background:#e9e9e9;font-size:4em;text-align:center;margin-top:0%;margin-bottom:0%">Urheilumuseon legendat

ellauri045.html on line 25:

8558a;background:#e9e9e9;font-size:5em;text-align:center;margin-top:0%;margin-bottom:0%">VEIKKO KANKKONEN

ellauri046.html on line 266: Kierkegaard is known for many things. . . . He is not, however, generally known for his humor. Who might reasonably be nominated as the funniest philosopher of all time? With this anthology, Thomas Oden provisionally declares Søren Aabye Kierkegaard (1813-1855)--despite his enduring stereotype as the melancholy, despairing Dane--as, among philosophers, the most amusing.
ellauri047.html on line 93: Weimarin herttua 855" data-nimi="Karl August">Karl August (1757–1828) vaikuttui Goethen kirjallisista kyvyistä ja tarjosi tälle vuonna 1775 työtä herttuakunnassaan. Weimarista tuli Goethen kotikaupunki tämän loppuiäksi. Hänestä tuli monialainen poliitikko, joka vastasi muun muassa ulko-, opetus-, kulkulaitos- ja rahaministerin tehtävistä. Lisäksi hän toimi sotaministerinä yhteistyössä herttuan kanssa. Kaiken tämän ohella hän jatkoi työtään kirjailijana. Aikaa riitti myös tieteellisille harrastuksille, muun muassa kasvitieteelle ja geologialle. Weimariin perustettiin myös teatteri, jossa Goethe toimi käsikirjoittajana, ohjaajana, lavastajana ja näyttelijänä. Hänen ansiostaan vähäpätöisestä Weimarista kehittyi eurooppalainen kulttuurikeskus, joka veti puoleensa aikansa lahjakkaimpia taiteilijoita. Kaikkein kuuluisin näistä Goethen jälkeen Weimariin muuttaneista taiteilijoista oli kirjailija Friedrich Schiller.
ellauri050.html on line 507: Summa summarum, en pidä Rilkestä. Sekin on tollanen teutoninen metafyysikko, sekundaversio Friedrich Nietschestä. Täysin huumoriton väpelö. Jumalinen ilman jumalaa ja itkee sitä, samalla kun nussii puumaa ja kreivitärtä ja imee Toblerone patukkaa. Yllättäen Tom Pynchon osoittautuu sielunveljexi. Ja ehkä myös veli 855">Jöns.
ellauri051.html on line 490: Whatman kirjoitti työnsä lomassa runoja. Hän julkaisi 12 runon kokoelman Ruohoa (Leaves of Grass) vuonna 1855 ja painoi siitä 795 kopiota. Teos oli irtiotto senaikaisen runouden jäykistä normeista ja perinteistä. Runot syntyivät osittain Whatmanin rajaseuduille suuntautuneiden matkojensa sekä runoilija Ralph Waldo Emersonin ihailun inspiroimina. Whatman muokkasi ja laajensi runoteostaan vuosien varrella useasti ja julkaisi siitä yhteensä kahdeksan painosta. Kokoelma ei herättänyt aluksi paljon huomiota, mutta Ralph Waldo Emerson ylisti sitä. Seuraavana vuonna Whatman laajensi kokoelman 32 runon mittaiseksi. Julkaisuyhtiö kuitenkin kaatui sisällissodan alettua muiden kaatuneiden etunenässä. Walt jatkoi puuhailua veteraanien perässä.
ellauri051.html on line 1455: 855 The kneeling crowd fades with the light of the torches. 855 Polvistuva joukko hämärtyy soihtujen valossa.
ellauri052.html on line 307: Wordsworthin sisar Dorothy (1771–1855) asui vuodesta 1795 yhdessä veljensä kanssa. Sisarukset olivat erittäin läheisiä toisilleen, ja William sai moniin runoihinsa aiheet Dorothyn tekemistä havainnoista luonnossa. Dorothyn päiväkirjat kertovat elämästä runoilijan lähipiirissä.
ellauri054.html on line 481: Robert Browning believed spiritualism to be fraud, and proved one of Daniel Dunglas Home's most adamant critics. When Browning and his wife Elizabeth attended one of his séances on 23 July 1855, a spirit face materialized, which Home claimed was Browning's son who had died in infancy: Browning seized the "materialization" and discovered it to be Home's bare foot. To make the deception worse, Browning had never lost a son in infancy.
ellauri054.html on line 565: In 1846 Browning married the older poet Elizabeth Barrett and went to live in Italy. By the time of her death in 1861 he had published the crucial collection Men and Women (1855). The collection Dramatis Personae (1864) and the book-length epic poem The Ring and the Book (1868-1869) followed, and made him a leading British poet. He continued to write prolifically, but his reputation today rests largely on the poetry he wrote in this middle period.
ellauri058.html on line 117: Minnehaha is a fictional Native American woman documented in Henry Wadsworth Longfellow's 1855 epic poem The Song of Hiawatha. She is the lover of the titular protagonist Hiawatha and comes to a tragic end. The name, often said to mean "laughing water", literally translates to "waterfall" or "rapid water" in Dakota.
ellauri060.html on line 128: Työmatkalla kun oltiin, tahti oli kova ja tutustuminen jäi lyhyeen. Samana kesänä tyttäreni houkutteli minut diskotanssitunnille. Olin tasan ainoa aikuinen, isokokoinen, mutta halukas oppimaan jotain uutta. Opettajan nimi oli 85588145408" data-nimi="Bjurström Marco">Macro Djurström. Kohtalo heitti meidät siis jo toisen kerran yhteen. Syksyllä Macro perusti hyvän olon tunnit ja minä olin entistä vakuuttuneempi, että se, mitä opiskelin yliopistossa, toteutui näillä tunneilla: ilmaisun helppous, rohkaistuminen ja rentoutuminen. Kehon kielen teoria tuli eläväksi. Mutta vasta Lambada vei meidät tiiviimmin yhteen. Uuden Suomen pikkujoulussa minun oli määrä opettaa tätä uutta muotitanssia. Koska olin itse sitä vain tanssinut, en opettanut, pyysin Macroa opettamaan ja hän suostui sillä ehdolla, että tanssin hänen parinaan. Onneksi tapahtumasta ei ole yhtään kuvaa jäljellä. Macro on nimittäin 196 senttinen ja minä 164 pätkänen. Juuri ja juuri uletun Macron housunkauluxeen.
ellauri071.html on line 148: 855">

Die Weise von Liebe und Tod des Cornets Christoph Rülcke

ellauri078.html on line 137: Between 1852 and 1855 he served a single term as a representative from Massachusetts to the U.S. Congress. In Amherst he presented himself as a model citizen and prided himself on his civic work—treasurer of Amherst College, supporter of Amherst Academy, secretary to the Fire Society, and chairman of the annual Cattle Show. Comparatively little is known of Emily’s mother, who is often represented as the passive wife of a domineering husband. Her few surviving letters suggest a different picture, as does the scant information about her early education at Monson Academy. Academy papers and records discovered by Martha Ackmann reveal a young woman dedicated to her studies, particularly in the sciences.
ellauri092.html on line 82: In April 1855 young Edward Kimball a Sunday school teacher was deeply burdened by Moody’s sole. Kimball left his house and made his way to the shoe shop where Moody worked with the intention of confronting Moody about his standing in front of Cod. A thousand contrary thoughts invaded the young man’s mind and he almost turned back. When he realized he had passed the shop he decided he would go for it and get it over with quickly. With what he later thought was a very weak plea with tears in his eyes he challenged Moody concerning his salivation, Cod’s tail and his need of a waist. That day in the back of the shop on his knees Moody accepted his price and Kimball returned home within minutes with new soles. Salivation while you wait.
ellauri105.html on line 177: 8558">

Ämmä pääsee ääneen

ellauri108.html on line 210:

855u.jpg" width="50%" />
ellauri109.html on line 383: Flaubert's dozens of long letters to her, in 1846–1847, then especially between 1851 and 1855, are one of the many joys of his correspondence. Many of them are a precious source of information on the progress of the writing of Madame Bovary. In many others, Flaubert gives lengthy appreciations and critical comments on the poems that Louise Colet sent to him for his judgment before offering them for publication. The most interesting of these comments show the vast differences between her and him on the matter of style and literary expression, she being a gushing Romanticist, he deeply convinced that the writer must abstain from gush and self-indulgence.
ellauri118.html on line 1108: 855" data-poet="Atwood">

Puoliveteinen Polli tahtoo kexin

ellauri132.html on line 863: Freytagin kirjalilijanuran heikohko pääteos on romaani Soll und Haben (1855), jonka roolihahmoissa asetetaan vastakkain ahne aatelinen kauppias ja työteliäs aateliton mies. Freytag halusi teoksellaan arvostella rappeutunutta Saksan aatelistoa ja kehua izeään. Tutkijanuralla hänen pääteoksensa on teos Bilder aus der deutschen Vergangenheit (1874–1876). Filologista tutkimusta on esimerkiksi Die Technik des Dramas (1863). Freytag sai vuonna 1893 rauhantyön Pour le mérite -palkinnon.
ellauri135.html on line 175: Suomen kenraalikuvernöörinä vuosina 1855-1861 Berg järjesti Suomen puolustusta ja sai siitä hyvästä myös suomalaisen kreivin arvon. Suomen-kautensa jälkeen kreivi toimi Puolan käskynhaltijana ja johti Puolan kapinan kukistamista vuonna 1863. Hänen muistelmansa noista ajoista ovat luettavissa myös netistä.
ellauri142.html on line 1022: Lévi vieraili 1854 Englannissa, jossa hän tapasi kirjailija Edward Bulwer-Lyttonin, joka oli kiinnostunut ruusuristiläisyydestä ja oli pienen ruusuristiläisloosin johtaja. Bulwer-Lyttonilta Lévi sai vinkin kirjoittaa kirjan magian harrastamisesta. Kirja julkaistiin 1855 nimellä Dogme et Rituel de la Haute Magie, ja käännettiin englanniksi nimellä Transcendental Magic, its Doctrine and Ritual. Sen kuuluisat aloitussanat esittävät okkultismiin yhden olennaisen teeman, ja antavat hieman makua tulevasta:
ellauri142.html on line 1024: Baphomet, kirjassa Dogme et Rituel de la Haute Magie, 1855. "Muinaisten oppien mystisten allegorioiden hunnun takana, pimeyden ja initiaatioiden outojen koettelemusten takana, salattujen tekstien sinettien alla, Niniven ja Theban raunioilla, vanhojen temppelien murentuvien kivien päällä ja Assyrian tai Egyptin sfinksin tummuneiden kasvojen yllä, luonnottomissa tai suurenmoisissa maalauksissa jotka selittävät Vedan elävöittämää Intian uskontoa, vanhojen alkemian kirjojemme kryptisissä vertauskuvissa, seremonioissa joita on vietetty kaikkien salaseurojen sisäänpääsyssä, sieltä löytyy merkkejä opista, joka on kaikkialla sama, ja kaikkialla huolellisesti salattu." Baphomet näyttää kuvassa istuxivalta pukilta.
ellauri145.html on line 715: Toinen pieni harmin aihe on se, että johdannossa ja selityksissä ei tuoda esille des Esseintesin historiallista esikuvaa, kreivi Robert de Montesquiou-Fenzensacia (1855-1921), joka on toiminut esikuvana myös Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -teossarjan paroni du Charlusille. Eli n:nnen kerran: des Esseintes on se sama homo dändi Montesquiou, joka Charlusina Proustin kirjassa bylsi liiveissä jotain palvelijaa porttikongissa pyllyvakoon, Proustin tirkistellessä hikisenä muna kädessä.
ellauri145.html on line 1160: Born into a farming family of La Sauvagère, Brisset was an autodidact. Having left school at age twelve to help on the family farm, he apprenticed as a pastry chef in Paris three years later. In 1855, he enlisted in the army for seven years and fought in the Crimean War. In 1859, during the war in Italy against the Austrians. After he was wounded at the Battle of Magenta, he was taken prisoner. During the Franco-Prussian War, he was a second lieutenant in the 50e régiment d´infanterie de ligne. Taken prisoner again, he was sent to Magdeburg in Saxony where he learned German.
ellauri146.html on line 46: 85595" data-nimi="Grabbe Christian">Christian Dietrich Grabbe (* 11. Dezember 1801 in Detmold; † 12. September 1836 ebenda) war ein deutscher Dramatiker des Vormärz. Der Begriff Vormärz bezeichnet die Epoche der deutschen Geschichte zwischen der Julirevolution von 1830 und der Märzrevolution von 1848. Einige Historiker fassen die Epoche etwas weiter und lassen sie bereits mit dem Wiener Kongress von 1815 beginnen. Geographisch beschränkt sich der Begriff auf die Staaten des auf dem Kongress gegründeten Deutschen Bundes.
ellauri151.html on line 366: Gray (2012) argues that Wittgenstein could have known Hamann through Fritz Mauthner (1849–1923) or Søren Kierkegaard (1813–1855). Kusch proposes that Wittgenstein got Martin Luther’s (1483–1548) view of theology as a grammar from Hamann or somebody discussing Hamann’s views, because
ellauri162.html on line 88: https://www.quora.com/qemail/tc?al_imp=eyJ0eXBlIjogMzMsICJoYXNoIjogIjEyOTE1OTgwMTcxMjE5MDA4ODZ8MXwxfDI5NDQ2ODc0NiJ9&al_pri=1&aoid=3zCkHwtsNw6&aoty=2&aty=4&cp=1&et=2&id=c85df7fea54d4c3aa8002e50c9e18559&q_aid=bGCOTtnMtTF&uid=jvJVYi0mtcj
ellauri162.html on line 141: Son père, Émile Bernanos (1854-1927), est un tapissier décorateur d´origine espagnole et lorraine. Sa mère, Clémence Moreau (1855-1930), est issue d´une famille de paysans berrichons originaire de Pellevoisin, dans l´Indre. Il garde de son éducation la foi catholique et les convictions monarchistes de ses parents.
ellauri182.html on line 129: Existential heroes in literature have often been plagued with despair and profound loneliness. Another philosopher that existentialists have turned to is Søren Kierkegaard (1813-1855), who called this despair “the sickness unto death.”
ellauri183.html on line 200:

855%2529_-_%2528cropped%2529.jpg" height="250px" />
ellauri191.html on line 1691:

855" />
ellauri194.html on line 749:

855,400x/https://assets.almatalent.fi/image/65dd05c8-a03e-3674-bc70-4f1120f08733" />
ellauri196.html on line 318: Gottfried Keller arvosteli 1849-1855 useita näistä Gotthelfin kirjoista. Niissä hän ylisti maanmiestään suureksi eeppiseksi runoilijaksi, mutta kritisoi teosten antiradikaalista klerikaalista propagandaa, jossa hän kertoi kristillis-humanistisia käsityksiä hyvästä ja pahasta.
ellauri198.html on line 260: Esim Roland was the name of a real-life medieval military leader under Charlemagne who, more importantly, was the subject of the oldest surviving major work of French literature: an epic poem titled The Song of Roland. Roland was a loyal and trusting knight who was told to bring up the rear guard and burst his own temples open while sounding a horn too vigorously. What a way to go! In 1855, Robert Browning made the warrior the subject of his poem “Childe Roland to the Dark Tower Came,” which leads us back to Stephen King, of all the U.S. turds. It’s a bit incongruous to think of Dorff’s Roland West—an uncouth man who refers to “Saigon trim” and is eager to start a fight.
ellauri198.html on line 643: "Childe Roland pimeään tunneliin tuli" on englantilaisen kirjailijan Robert Browningin runo, joka on kirjoitettu 2. tammikuuta 1852 ja julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1855 kokoelmassa nimeltä Miehet ja naiset. Juoni:
ellauri198.html on line 699: Browning believed spiritualism to be fraud, and proved one of Daniel Dunglas Home's most adamant critics. When Browning and his wife Elizabeth attended one of his séances on 23 July 1855. a spirit face materialized, which Home claimed was Browning's son who had died in infancy: Browning seized the "materialization" and discovered it to be Home's bare foot. To make the deception worse, Browning had never lost a son in infancy.
ellauri206.html on line 249: Jean Lorrain, pseudonyme de Paul Alexandre Martin Duval, est un écrivain français à très forte tendance parnassienne, né le 9 août 1855 à Fécamp, en Haute-Normandie, et mort le 30 juin 1906 dans le 17e arrondissement de Paris. Dandy sybarite, ouvertement homosexuel, amateur de drogues, Jean Lorrain est l'un des écrivains scandaleux de la Belle Époque, au même titre que d'autres auteurs « fin de siècle » comme Rachilde, Hugues Rebell et Fabrice Delphi. Ses œuvres peuvent être rapprochées de la littérature dite « décadente ».
ellauri206.html on line 267: Gérard de Nerval (oik.Gérard Labrunie; 22. toukokuuta 1808 Pariisi, Ranska - 26. tammikuuta 1855 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen kirjailija ja toimittaja. Nerval kuului Théophile Gautier'n ystäviin, ja hän liikkui 1830-luvulta alkaen romantikkojen piirissä. Nerval esitteli saksankielistä kirjallisuutta Ranskassa, muun muassa esikuvaansa E. T. A. Hoffmannia sekä J. W. von Goetheä. Ei ihmekään että heput ignoreerasi. Théophile Gautier rappellera dans La Presse du 30 janvier 1853 les mots de Goethe écrits au jeune traducteur : "je ne me suis jamais si bien compris qu'en vous lisant". Nervalin haudalla seisoo Obelix.
ellauri222.html on line 828: 8550499f0c47074b5d18a778f1150f816f3490">Puolan kurvipommi Natalia Franczyk
ellauri222.html on line 1006: 855">

Supertiimejä

ellauri222.html on line 1099: Marie Corelli, alun perin Mary Mackay (1855 Lontoo, Britannia − 21. huhtikuuta 1924 Stratford-upon-Avon, Warwick, Britannia) oli brittiläinen kirjailija. Hän syntyi Lontoossa skotlantilaisen runoilija Charles Mackayn ja hänen palvelijattarensa Elizabeth Millsin aviottomana lapsena. Marie Corelli kirjoitti suosittuja viihderomaaneja, joissa oli usein okkultisia aiheita. Teoksissaan hän vastustaa naisliikkeen liioitteluja.
ellauri247.html on line 42:

855746ca69007ee72d1ec4146ecff8d4c.jpg" height="190px" />
ellauri254.html on line 309: 855">

Despootti-Zinovjev putoo troikasta

ellauri257.html on line 139: Nikolai I kuoli vuonna 1855, ja Ševtšenko vapautettiin viimein sotilaspalveluksesta vuonna 1857. Hän ei saanut kuitenkaan palata Ukrainaan, vaan hän asettui ensin Nižni Novgorodiin ja sittemmin jälleen Pietariin. Ševtšenko vietti loppuelämänsä poliisin valvonnan alaisena. Hän sai vuonna 1859 luvan matkustaa vierailulle sukulaistensa luo Ukrainaan, jossa hänet kuitenkin pidätettiin ja käännytettiin takaisin Pietariin. Ševtšenko kuoli Pietarissa 10. maaliskuuta 1861. Ševtšenko haudattiin ensin Pietariin, mutta kaksi kuukautta myöhemmin ruumis siirrettiin haudattavaksi Tšernetša Horaan lähelle Kanivia nykyisessä Ukrainassa. Tästä taisi olla puhetta Kanivin yhteydessä.
ellauri260.html on line 113: Eksistentialismi, joka antoi niin tärkeitä impulsseja suurelle mannereurooppalaiselle personalismille kahdennellakymmenennellä vuosisadalla, kehittyi tietyiltä osin myöhemmän Shellingin filosofian linjassa, ja siitä löytyy jälkiä jopa Jacobin kritiikistä persoonatonta panteismia kohtaan. Schellingin kanssa Søren Kierkegaard (1813–1855) vastusti Hegelin idealismia ja korosti yksittäisen ihmisen arvoa sekä filosofialle että elämälle yleensä. Hän syytti idealismia elämän merkityksen tyhjentämisestä laiminlyömällä ihmisen olemassaolon todellisuuden. Kun Kierkegaard ja jotkut myöhemmät eksistentialistit (Marcel, Sartre, Camus, Blondel) keskittyivät ihmisen olemassaolon merkityksen kannalta keskeisiin kysymyksiin (rakkaus, avioliitto, kuolema, usko, moraali jne.), Muut ajattelijat keskittyivät edelleen henkilön itsensä merkityksen ja luonteen suorempaan tutkimiseen, ja juuri nämä ajattelijat tunnettiin nimellä, ja kutsua itseään personalisteiksi.
ellauri285.html on line 257:

8550/small" />
ellauri285.html on line 717:

85594be702.jpg" width="30%" />
ellauri311.html on line 775: 8559">

Den dumma apan är en hund i ett brinnande hus

ellauri327.html on line 286: 14 år till salu: en sann svensk historia. Stockholm: Kalla kulor. 2008. Libris 10962922. ISBN 978-91-85535-21-7 (inb.)
ellauri327.html on line 287: Tatuering: handbok för nybörjare och inspiration för redan gaddade. Stockholm: Kalla kulor. 2009. Libris 11369578. ISBN 978-91-85535-55-2
ellauri327.html on line 288: Skamfläck. Kalla kulor förlag. 2011. Libris 12200557. ISBN 91-85535-78-8 (inb.)
ellauri328.html on line 225: Aloysia Anna Viktoria Freifrau von Eichendorff, Geburtsname Freiin von Larisch, auch: Loiska, poetisch: Luise, Liebchen (* 18. Juli 1792 in Niewiadom, Herzogtum Ratibor; † 3. Dezember 1855 in Neisse, Landkreis Neisse) war eine preußische Adelige sowie Ehefrau des Dichterjuristen Joseph von Eichendorff.
ellauri335.html on line 287: Sen rauhallisen kuoleman Johan Ludvig Runeberg 1855, bearb. | Melodi: Armas Maasalo 1912.
ellauri338.html on line 34: Jaakobista tuli Israelin 12 heimon kantaisä. Tilanne tapahtui Jaakobin matkalla takaisin Kaanaaseen, luvattuun maahan. Aihe on saanut suurta suosiota kuvataiteilijoiden keskuudessa ja sen ovat tulkinneet mm. Rembrandt (1659), Gustave Doré (1855), Eugène Delacroix (1861), Alexander Louis Leloir (1865), Léon Bonnat (1876), Gustave Moreau (1878), Paul Gauguin (1888).
ellauri353.html on line 317: Marraskuussa 1855 hiän osti itsensä ja poikansa vapaaxi St. Louisissa, Missourissa. Keckley muutti Washington DC:hen vuonna 1860. Hiän perusti ompeluyrityksen, johon kuului 20 ompelijaa. Rags to riches. Hiänen asiakkaitaan olivat eliittipoliitikkojen vaimot, mukaan lukien Varina Davis, Jefferson Davisin vaimo, ja Mary Anna Custis Lee, Robert E. Leen vaimo.
ellauri360.html on line 362: Grundtwigin päätuloksia oli pitäjäsiteen poistaminen 1855, toisin sanoen lupa käyttää muuta kuin oman pitäjän pappia kirkollisiin toimituksiin, ja vuoden 1868 vaaliseurakuntalaki, joka soi pitäjänpappiin tyytymättömille tilaisuuden perustaa valtiokirkon piirissä henkilöseurakunnan omine pappeineen. Tanskalaisista dissidenttipastoreista taisi Hilja Haahtikin käydä kuumana.
ellauri367.html on line 118: Le château Rothschild est un château situé à Boulogne-Billancourt en France dans les Hauts-de-Seine. Il a été construit de 1855 à 1861 dans le style Louis XIV à la demande du banquier James de Rothschild. Il était entouré de jardins « à la française » et « à l'anglaise » sur trente hectares. Le château fut longtemps un lieu de rencontres de la haute société.
ellauri370.html on line 652: Hän liittyi alun perin Neoborussian maajoukkueeseen, mutta jätti sen vuonna 1855 avatakseen uudelleen keskeytetyn Corps Borussian. Vuonna 1871 Stoecker joutui jättämään pastoraattinsa Hamerslebenissä. Yhteisö oli vastustanut tanssitapahtuman kieltoa, jonka hän oli määrännyt moraalisista syistä. Koska hänestä tuli kestämätön, hän pyysi siirtoa.
ellauri389.html on line 315: In her later years, she struggled with addictions to opium and laudanum, and her mental head deteriorated. At her death in 1850, her brother was her undertaker. Sorry, my bad, it went of course the other way. He died in 1850 and she in 1855.
ellauri405.html on line 227: Mit vit kaikki anglosaxisia kyhäyxiä. Monikohan aasialainen on näitä nähnyt. "Walt Whitman is America’s world poet—a latter-day successor to Homer, Virgil, Dante, and Shakespeare. In Leaves of Grass (1855, 1891-2), he celebrated democracy, nature, love, and friendship. This monumental work chanted praises to the body as well as to the soul, and found limited beauty and reassurance even in death." Whitman’s self-published Leaves of Grass was inspired in part by his travels through the American frontier and by his admiration for Ralph Waldo Emerson. Ylläri.
ellauri412.html on line 170:

85514_8aa7b86830_b.jpg" />
xxx/ellauri120.html on line 194:

8550724637681159%26mode%3Dcrop%26quality%3D75%26width%3D934%26height%3D500%26rnd%3D131970420500000000&f=1&nofb=1" height="200px" />
xxx/ellauri127.html on line 77: 855" data-poet="Kilmer">Trees Puut
xxx/ellauri157.html on line 605: Die philosophische Anthropologie entstand trotz starkem Widerstand und tiefer geschichtlicher Verwurzelung als eigenständige Richtung der Philosophie im ersten Drittel des 20. Jahrhunderts und führte stärker als in der bisherigen philosophischen Tradition die Diskussion um den ganzen Menschen sowie seine Position und seinen Sinn in der Welt. In der Nachfolge von Max Scheler (1874–1928) und Helmuth Plessner (1892–1985) könnten hier „drei Linien in der Konkretisierung unterschieden werden“: die von Karl Jaspers (1883–1969), geprägt von Søren Kierkegaard (1813–1855) („Existenzphilosophie“), die Schule von Martin Heidegger (1889–1976) als Nachfolge von u. a. Edmund Husserl (1859–1938) („Phänomenologie“) und „die Strömung des französischen Existentialismus, vorrangig geprägt durch Jean-Paul Sartre (1905–1980)“ (Beck 1991: 17). Allesamt ekliche solipsistisch-narzissistische Formen von Idealismus. Eine andere wesentliche Eigenschaft der neueren philosophischen Anthropologie war die epochale Entdeckung des anderen als Person und die Überwindung des ausschließlichen Subjekt-Objekt-Bezuges mit genau ebenso solipsistischem Ich-Du-Denken. Und der Sinn nun wieder. Warum können die idealistischen Philosophen sich nicht damit vergnügen dass es keinen Sinn für sie gibt, dass sie total sinnlos sind? Was ist nun so schwer damit? Ich weiss, weil sie narzissistich sind.
xxx/ellauri199.html on line 293: Vain 3 näistä sori: Rossetti, Marti and Carroll. 8558" data-nimi="de la Mare Walter">Walter de la Mare (1873-1956) oli suht joutava horror story kaveri, Lovecraftin lemppari, mikä yxinään jo kertoo paljon. Sen runo Listener on klisheinen. Se taisi olla knääpiö ja kirjoitti juveniilia fantasiaa.
xxx/ellauri208.html on line 528: 855_507.jpg" />
xxx/ellauri228.html on line 576: Charles Parsons (British Army officer) (1855–1923)
xxx/ellauri232.html on line 278: Kaarlo Robert Kramsu (22. joulukuuta 1855 Oulu – 28. elokuuta 1895 Kuopio) oli suomalainen runoilija ja tyhjäntoimittaja.
xxx/ellauri237.html on line 209: Toinen kirja Totisesta christillisydestä; kuinga Christuxen miehuden ottaminen, rakkaus, nöyrys, siweys, kärsiwäisys, kärsiminen, risti, pilkka ja kuolema on meidän lääkityxemme elämämme lähde, peili, ojennus nuora ja elämän kirjamme. Ja kuinka oikian kristityn uskolla, rukouxella, kärsiwäisydellä, Jumala sanalla ja taiwallisen lohdutuxen kautta tulee woitta synnin, kuoleman, perkelen, helwetin, mailman ja kaikkinaiset ristit ja waiwat, joka kaikki tyyni tapahtuu meisä Jesuxen Christuxen ja Hänen woimansa, wäkevydensä ja woittonsa kautta. Suom. Henrik Renqvist. Helsinki, G. O. Wasenius² 1835. Muita painoksia Helsinki 1843, Porvoo 1855, Helsinki 1887 (yhd. 1. kirjan kanssa), Suolahti 1976[11].
xxx/ellauri255.html on line 189: Bakuninilla olisi ollut mahdollisuus vapautua allekirjoittamalla keisari Nikolai I:n vaatima tunnustus, mutta hän ei kuitenkaan suostunut siihen. Nikolain kuoltua vuonna 1855 keisariksi noussut Aleksanteri II suostui lopulta armahtamaan Bakuninin helmikuussa 1857 tämän äidin anomusten vuoksi. Vapauttamisen jälkeen Bakunin karkotettiin siperialaiseen Tomskin kaupunkiin, jossa hän vuoden kuluttua solmi avioliiton puolalaisen kauppiaan tyttären Antonia Kwiatkowskan kanssa. Vuonna 1859 Bakunin sai työpaikan kauppakomppaniasta Venäjän Kaukoidän kuvernöörinä toimineen serkkunsa Nikolai Muravjov-Amurskin ansiosta ja pääsi muuttamaan Itä-Siperian pääkaupunkiin Irkutskiin. Se puolestaan mahdollisti vallankumouksellisen aktivismin jatkamisen, koska Bakunin pystyi nyt muun muassa harjoittamaan kirjeenvaihtoa.
xxx/ellauri280.html on line 92: 85591).jpg" height="200px"/>
xxx/ellauri280.html on line 190: Ivan Denisovizin kääntäjä Markku Lahtela ("Rakastan sinua ruskea tuuli. Se." Siitä ja sen kestävyydestä) on jo pistäytynyt paasauxissa 855872640996125">40 ja 128. Osasiko Lahtela muka venättä? Ei takuulla osannut. Sen HUK-aineyhdistelmä oli jotain filsahöttöä. Käännös onkin outoa hesan 60-luvun slangin ja pomiloinnin sekasotkua. Vuosi on 1952. "Haluaisin nyt päästä hyvin syvälle", julistaa Sen kertoja. Niinpä tietysti.
xxx/ellauri314.html on line 390: Lina Sandell-Berg 1855. | Melodi: Svensk variant (1873) av tysk folkmelodi. Melodins upphovsman är okänd. Den anges vara en svensk folkmelodi, men har troligen tyskt ursprung. Melodin finns i många varianter, vilkas ålder inte kan fastställas. "Fru Toras visa" är från början av 1800-talet, men är enligt Lövgren en pendang till "visan om Jöns", som i sin tur uppges vara från slutet av 1600-talet.
xxx/ellauri319.html on line 115: Houston Stewart Chamberlain (/ˈtʃeɪmbərlɪn/; 9 September 1855 – 9 January 1927) was a British-German philosopher who wrote works about political philosophy and natural science. His writing promoted German ethnonationalism, antisemitism, and scientific racism; and he has been described as a "racialist writer". His best-known book, the two-volume Die Grundlagen des neunzehnten Jahrhunderts (The Foundations of the Nineteenth Century), published 1899, became highly influential in the pan-Germanic Völkisch movements of the early 20th century, and later influenced the antisemitism of Nazi racial policy. Indeed, Chamberlain has been referred to as "Hitler's John the Baptist".
xxx/ellauri319.html on line 325: Anne and Emily Brontë and other members of the Brontë family of writers, poets and painters were struck by tuberculosis. Anne, their brother Branwell, and Emily all died of it within two years of each other. Charlotte Brontë's death in 1855 was stated at the time as having been due to tuberculosis, but there is some controversy over this today. Näyttää siltä, että hän myös tuli nopeasti raskaaksi; vaikka hän ei ole koskaan maininnut häntä erityisesti tämänaikaisessa kirjeenvaihdossaan, hän pyytää neuvoja ihmisiltä, jotka ovat saaneet vauvoja, vartioidulla kielellä, jota voidaan helposti tulkita. Brontën pappilamuseossa on myös pieni, kaunis ja liikkuva vauvanhuppari, jonka ystävä oli valmistanut Charlottelle tulevaa iloista tapahtumaa varten. Sitä ei koskaan tapahtunut. Vuonna 1972 Lontoon yliopiston synnytys- ja gynekologian professori, professori Philip Rhodes totesi, että "todisteet ovat melko selvät siitä, että hän kuoli hyperemesis gravidurumiin, raskauden turmiolliseen oksentamiseen." Charlotte oli 39 kun se oxensi viimeisen oxennuxensa. Niis, kirjoitat niin kauniisti Bronten perheestä..

xxx/ellauri319.html on line 403: Søren Aabye Kierkegaard (1813–1855), Danish philosopher
xxx/ellauri363.html on line 66: 855b2c1475b12c7fb885105e13-lq" />
xxx/ellauri394.html on line 130: After the boarding school was discontinued in 1850, Liliʻuokalani lived with her hānai parents at Haleʻākala, which she referred to in later life as her childhood home. Around this time, her hānai sister Pauahi married the American Charles Reed Bishop against the wishes of their parents but reconciled with them shortly before Pākī's death in 1855. Kōnia died two years afterward and Liliʻuokalani came under the Bishops' guardianship. During this period, Liliʻuokalani became a part of the young social elite under the reign of Kamehameha IV who ascended to the throne in 1855. In 1856, Kamehameha IV announced his intent to marry Emma Rooke, one of their classmates. However, according to Liliʻuokalani, certain elements of the court argued "there is no other chief equal to you in birth and rank but the adopted daughter of Paki," which infuriated the King and brought the Queen to tears. Despite this upset, Liliʻuokalani was regarded as a close friend of the new Queen, and she served as a maid of honor during the royal wedding alongside Princess Victoria Kamāmalu and Mary Pitman. At official state occasions, she served as an attendant and lady-in-waiting in Queen Emma's retinue. Visiting British dignitaries Lady Franklin and her niece Sophia Cracroft noted in 1861 that the "Honble. Lydia Paki" was "the highest unmarried woman in the Kingdom".
xxx/ellauri420.html on line 358: Gérard Labrunie, dit Gérard de Nerval, est un écrivain et un poète français, né le 22 mai 1808 dans l'ancien 7e arrondissement de Paris, où il est mort le 26 janvier 1855. Figure majeure du romantisme français, le « plus pur des écrivains romantiques de la France » selon Georges Gusdorf, il est essentiellement connu pour ses poèmes et ses nouvelles, notamment son ouvrage Les Filles du feu (1854), recueil de nouvelles qui comprend Sylvie et les sonnets Les Chimères, et sa nouvelle Aurélia publiée en 1855. Il a aussi publié un récit de voyage, le Voyage en Orient (1851).
xxx/ellauri420.html on line 381: Sombrant tôt dans une folie qui lui accorde néanmoins de longues périodes de lucidité, il finira par se suicider lors d'une glaciale nuit d'hiver. Héritier direct des romantiques allemands qu'il contribue à faire découvrir en France, son influence sera grande chez les symbolistes et même chez les surréalistes, par son intérêt pour l'intériorité psychique et notamment pour les rêves. Le 26 janvier 1855, on le trouve pendu aux barreaux d'une grille qui ferme un égout de la rue de la Vieille-Lanterne.
93