Gravity's Rainbow Plot Diagram

Introduction

1
ellauri069.html on line 500: That said, I finally “read” it. I don’t know if I can recommend it, but I finally have the “nerd cred” I’ve been trying to get since 1985.
ellauri069.html on line 744: Typerä elokuva perustuu vielä typerämpään samannimiseen lastenkirjaan Ihmemaa Oz (engl. The Wonderful Wizard of Oz, 1900), joka on aikaisemmin suomennettu myös nimillä Oz-maan taikuri (1977) sekä Ozin velho (1985), jonkun L. Frank Baumin kirjoittama lastenkirja. Kirja aloitti Baumin Oz-maahan sijoittuvien kirjojen sarjan, joka käsittää kaikkiaan 15 teosta. Kirja kertoo Dorothy-nimisen kansasilaistytön seikkailusta Oz-maassa.
ellauri070.html on line 322: Sateenkaarinotko lähestyy loppua. Siv. 852 on ekan kerran jotain aikuisvakavaa keskustelua kahden kesken Katkeron ja Katin välillä. 2 hyljättyä rakastajaa natustaa vanhaa purukumia. Jotain hyvin epäaitoa tässä on. Pientä narsismin makua on purkassa. Ei liikkistä vaan jotensakin mautonta. Onkohan se tarkoitus? Ota Nipsusta nyt selvää. Ei se niin hyvä kirjailija ole.
ellauri070.html on line 355: Haluatte syitä ja seurauxia. Huoh, miten vanhusmaista. No hyvä on. S. 856 lähtien Nipsu vastentahtoisesti solmiaa joitain lankoja tästä sekavasta vyyhdestä.
ellauri071.html on line 97: Coward was born in 1899 in Teddington, Middlesex, a south-western suburb of London. His parents were Arthur Sabin Coward (1856–1937), a piano salesman, and Violet Agnes Coward (1863–1954), daughter of Henry Gordon Veitch, a captain and surveyor in the Royal Navy. Noël Coward was the second of their three sons, the eldest of whom had died in 1898 at the age of six. Coward's father lacked ambition and industry, and family finances were often poor. He had little formal schooling but was a voracious reader.
ellauri071.html on line 134: One of Coward's best-known songs is "A Room with a View". A Room with a View is a 1908 novel by English writer E. M. Forster, about a young woman in the restrained culture of Edwardian era England. Set in Italy and England, the story is both a romance and a humorous critique of English society at the beginning of the 20th century. Merchant Ivory produced an award-winning film adaptation in 1985.
ellauri071.html on line 148: 855">

Die Weise von Liebe und Tod des Cornets Christoph Rülcke

ellauri071.html on line 272:

\text{[math]}

85ex; height:2.509ex;" alt="j"> ja

ellauri071.html on line 299:

601ac51963" class="mwe-math-fallback-image-inline" aria-hidden="true" style="vertical-align: -0.671ex; width:15.906ex; height:2.509ex;" alt="{\displaystyle t+xi+yj+zk}">, jossa

ellauri071.html on line 353:

ex; height:2.509ex;" alt="j"> ja

ellauri071.html on line 400:

8ex; height:3.009ex;" alt="{\displaystyle i^{2}=j^{2}=k^{2}=ijk=-1\,}">
ellauri071.html on line 420: Arthur Edward Waite (2. lokakuuta 1857 — 19. toukokuuta 1942) oli okkultisti ja yksi Rider-Waite-Tarot-korttien kehittäjistä. Erehdyttävästi Wilho Pylkkäsen näköinen nuorena. Ne onkin melkein ikätovereja.
ellauri071.html on line 471: Around 1850, a British merchant service captain, Charles Noble, upon discovering that the stack of his ship´s galley was made of copper, ordered that it be kept bright. From then onwards the ship´s crew then started referring to the galley smokestack as the "Charlie Noble".
ellauri072.html on line 316: Käsite syntyi 1800-luvun lopulla. Sitä on käsitellyt kirjoituksissaan muun muassa André Antoine (1858-1943). Höpsis, sitä oli jo muinaisilla kreikkalaisilla esim Aristofaneella. Ehkä just tämmöisestä pelleilysyistä mä inhoon teatteria ja elokuvia. Kaikkea missä pitää olla "yleisö" jotta rahallista tulosta tulisi. Yleisö on peräaukosta.
ellauri073.html on line 105: Eläkeläismiehet harrastivat haureutta höyrysaunassa – poliisi hälytettiin paikalle. 85- ja 73-vuotiaat miehet jäivät kiinni kielletystä koskettelusta.
ellauri074.html on line 96: No ei vaitiskaa, tää ONAN taitaa olla joku USAn ja anglofoonin Kanadan (siis miinus Quebec) muodostama valtio saastuneessa pohjois-Amerikassa. Tässon siis vähän samaa kuin sen kanadalaisen tädin Gilead-dystopiassa, paizi tää on ihan puhasta setäilyä. Kumpikas julkas ensinnä? No se Atwoodin ämmyrkäinen tietysti jo 1985. Wallu oli 23v. Onxtää Wallu sit siitä plagiaattia?
ellauri074.html on line 209: It is also possible that Y.D.A.U. is 2008, as Matty Pemulis turns 23 in Y.D.A.U. (p. 682). Matty's (and Mike's) father came over in 1989 when Matty was "three or four" (p. 683). If Matty had been three and four in 1989, he was born in 1985, which would mean he turns 23 in 2008.
ellauri074.html on line 213: Tennispojat s. 1985 on Wallua 23v nuorempia. Se ois voinut olla niiden 23v isä. Syntyivät Johnin ja Paulin välissä. Me asuttiin Menlo Parkissa keväällä 1985. Tehtiin Selmaa joka oli tuulimuna.
ellauri074.html on line 428: Saku ja Mirkku tapaili useinkin sitku Sakun nai se romanialainen matemaatikko 1974, vaimo nro 4, Alexandra Bagdasar. Puhuttiin romaniaa ja kokattiin romanialaisia kotiruokia. Ero tuli vaimosta 1985 ja 1986 kuoli Eliade. Mirkun nazitouhut tuli ilmi vasta 1988. Mirkun 30-luvun kirjoituxet oli aika pahaa fasismia indeed. Sen kannattaman rautakaartin miehet listi silmittömästi jutkuja sakujen rinnalla. Sakua vähän hävetti eze oli kaveerannut tälläsen paskiaisen kaa. Se kirjotti sit Mirkun comic sidekickixi Bloomista kertovaan rompskuunsa Ravelstein: kohteliaasti pokkuroiva pikku romanialainen Radu Grielescu, sliipattu intellektuelli jolla oli antisemiitin rikosrekisteri. Aika noloa. Pääsipä kusettamaan Sakua oikein kunnolla.
ellauri077.html on line 107: Amherstin opistossa se menetti kokonaista 2 lukukautta masixiin. 3. kohtaus tuli heti valmistuttua kesällä 1985. (Ajatella että meillä oli Wallun kanssa masixet just samaan aikaan vain 3000 mailin päässä toisistamme. Mä kävin Amherstissa MIT-aikoina ja halasin izeäni kaxin käsin etten ollut valinnut sitä opiskelupaikaxi. Siellä ei ollut juuri muuta kuin lehmiä.) Tällä kertaa Wallu pääsi suljetulle osastolle missä sillä diagnosoitiin lääketieteellinen depressio ja tuputettiin antidepressantteja.
ellauri077.html on line 113: Vikana vuonna Amherstissa yx professori kommentoi että sen filosofinen kirjoitelma tuntui kehkeytyvän kuin tarina. Se pani Wallun miettimään kirjailijan uraa. Valmistuttuaan 1985 se pääsi Arizonan yliopistoon luovan kirjoittamisen jatko-opintoihin, josta se valmistui taiteiden maisterixi 1987.
ellauri077.html on line 190: 85">Arska Kinnunen seliti sanan ironia alkuperäistä merkitystä Platonin Sokrateella: ei sano mitä ajattelee, tai ei ajattele mitä sanoo. Ei siihen välttämättä sisälly mitään sarkasmia. Arska sanoo, että ystävien kesken ei tarvita ironiaa. Väärin, mitä siitä tulisi jos ystävälle aina sanoisi mitä ajattelee. Ei se ole kovin ystävällistä. Muttei siinä ole pakko olla kieli poskessa, ei mitään läppä läppä virnuilua siis. Vaan vähän suhteellisuudentajua. Kaikkea ei tarvi sanoa mitä ajattelee. Parempi on kun ajattelee mitä sanoo.
ellauri077.html on line 785: Tomás Luis de Victoria (1548 – 27. elokuuta 1611) oli espanjalainen säveltäjä ja pappi. The Tenebrae Responsories by Tomás Luis de Victoria are a set of eighteen motets for four voices a cappella. The late Renaissance Spanish composer set the Responsories for Holy Week known as Tenebrae responsories. They are liturgical texts prescribed for use in the Catholic observances during the Triduum of the Holy Week, in the Matins of Maundy Thursday, Good Friday and Holy Saturday. The compositions were published in Rome in 1585.
ellauri078.html on line 103: The earliest known version is found in Christy's Plantation Melodies. No. 2, a songbook published under the authority of Edwin Pearce Christy in Philadelphia in 1853. Christy was the founder of the blackface minstrel show known as the Christy's Minstrels. Like most minstrel songs, the lyrics are written in a cross between a parody of a generic creole dialect historically attributed to African-Americans and standard American English. The song is written in the first person from the perspective of an African-American singer who refers to himself as a "darkey," longing to return to "a yellow girl" (that is, a light-skinned, or bi-racial woman born of African/African-American and European-American progenitors)
ellauri078.html on line 137: Between 1852 and 1855 he served a single term as a representative from Massachusetts to the U.S. Congress. In Amherst he presented himself as a model citizen and prided himself on his civic work—treasurer of Amherst College, supporter of Amherst Academy, secretary to the Fire Society, and chairman of the annual Cattle Show. Comparatively little is known of Emily’s mother, who is often represented as the passive wife of a domineering husband. Her few surviving letters suggest a different picture, as does the scant information about her early education at Monson Academy. Academy papers and records discovered by Martha Ackmann reveal a young woman dedicated to her studies, particularly in the sciences.
ellauri078.html on line 155: Upon their return, unmarried daughters were indeed expected to demonstrate their dutiful nature by setting aside their own interests in order to meet the needs of the home. For Dickinson the change was hardly welcome. Her letters from the early 1850s register dislike of domestic work and frustration with the time constraints created by the work that was never done. “God keep me from what they call households,” she exclaimed in a letter to Root in 1850.
ellauri078.html on line 157: Particularly annoying were the number of calls expected of the women in the Homestead. Edward Dickinson’s prominence meant a tacit support within the private sphere. The daily rounds of receiving and paying visits were deemed essential to social standing. Not only were visitors to the college welcome at all times in the home, but also members of the Whig Party or the legislators with whom Edward Dickinson worked. Emily Norcross Dickinson’s retreat into poor health in the 1850s may well be understood as one response to such a routine.
ellauri079.html on line 286: 5. Practical Knowledge And Will. James D. Wallace - 2018 - In Ethical Norms, Particular Cases. Cornell University Press. pp. 85-108.
ellauri082.html on line 191:

85d83-7883-4673-9278-b876886fbb89.gif" />
ellauri082.html on line 218: Frost syntyi San Franciscossa, vaikka hänet usein yhdistetäänkin Uuteen-Englantiin. Hänen äitinsä oli skotti Isabelle Moodie ja hänen isänsä oli toimittaja William Prescott Frost Jr. Isä oli viinaanmenevä uhkapeluri ja tiukka kurinpitäjä, jolla oli palava intohimo politiikkaan. Isä kuoli 1885 tuberkuloosiin ollessaan vasta 36-vuotias. Isän kuoltua äiti, 11-vuotias Robert ja hänen hieman nuorempi sisarensa muuttivat Kaliforniasta Yhdysvaltain itärannikolle Massachusettsin Lawrenceen lähelle isän vanhempia. Äiti liittyi lahkolaiseen swedenborgilaiseen kirkkoon ja kastatti lapsensa siellä. Aikuisena Frost kuitenkin erosi kirkosta.
ellauri082.html on line 706: 85">

Äiskäpäiskä ja muut naisraiskat

ellauri083.html on line 63: Alunperin nimeltään Lohtu Silkinkutoja syntyi Hillsborossa Länsi-Virginiassa, United Statesissa, vanhemmille Caroline Maude (Stulting) (1857–1921) and Absalom Sydenstricker. Ne oli etelä-vanhempainneuvostolähetyssaarnaajia, matkustivat Kiinaan pian avioiduttuaan 1880 palaten synnyttämään Helmin United Statesissa. Helmin ollessa 5kk ne palasi Kiinaan, ensin Huai'aniin ja sitten 1896 Tsingkiangiin lähelle Nankingia.
ellauri083.html on line 75: Taalojen vastoinkäymiset huipentuivat 1927 "Nankingin selkkauxeen". Useita länkkäreitä tapettiin Tshiang Kai-Shekin kansalliskaartin ja kommareiden ja kaikenlaisten sotaherrojen välisissä kärhämissä. Isäpappa Absalom vaati taas jäädä paikoilleen kuten boxereiden aikana. Köyhä kiinalaisperhe kuzui ne piileskelemään majaansa. Kotitalo puzattiin putipuhtaaxi. Perhe piileskeli kauhuissaan kokonaisen päivän ennenkuin jenkkien tykkiveneet pelasti ne. Ne matkusti Shanghaihin ja sitten purjehti (siis meni laivalla) Jaappaniin, missä ne oli vuoden, minkä jälkeen ne palasi Nankingiin. Helmin kuuleman mukaan Japanissa oli muitakin kuin militaristeja. Kun se palasi Japanista 1927, se alkoi kirjottaa kynä sauhuten. Se oli hyvissä väleissä kiinalaisten taantumuskirjailijoiden kaa kuten Xu Zhimo and kirjoituskoneen kexijäpelle 85965248660312" data-nimi="Lin Yutang">Lin Yutang. Ne rohkaisi sitä kirjoittamaan rahasta. Se halusi toteuttaa kunnianhimon jonka äiti oli kieltänyt, ja tarvizihan se rahaa jos se jättäisi sen luuserin, jonka lähetyssaarnaaja-asennosta oli koko ajan vähemmän iloa. Carolkin tarvizi ammattiapua. Helmi lähti Statesiin taas 1929 missä Richard J. Walsh bylsi sitä ja julkaisi Helmin kirjan Itä Tuuli: Länsi Tuuli. Walshista tuli myöhemmin siippa ja kiltti apuri Helmille. Nankingiin palattua Helmi pysytteli ullakolla ja kirjoitti Hyvää Puuta.
ellauri083.html on line 217: Madame Thérèse Defarge is a fictional character in the 1859 novel A Tale of Two Cities by Charles Dickens. She is a ringleader of the tricoteuses, a tireless worker for the French Revolution, and the wife of Ernest Defarge.
ellauri083.html on line 438: He reasoned that the battle was on the twenty-fourth day of the fourth month of the Hebrew civil calendar in the 2,555th year after the creation. This was the 933,285th day since creation. From this, Totten determined that this day was a Tuesday. Next, Totten calculated backward in time from June 17, 1890 to the battle of Gibeon. He concluded that the battle was 1,217,530 days previously, which was a Wednesday. Hence, there was a day missing. Of course, Totten’s computation required very precise dates, something that most people today would find ludicrous. However, Totten managed to obtain some audience in the late 19th century. While most people today are not impressed with such an approach, apparently invoking a computer, as in the Hill story, is sufficient to convince some people today. This story has been debunked many times, so it is a shame that it keeps being repeated.
ellauri088.html on line 522: 851">

Avaruusromua ja romantiikkaa

ellauri088.html on line 540: Jerome Clapp "Klapka" ~~Oliver~~ Jerome (May 2, 1859 Caldmore, Walsall Staffordshire, England - June 14, 1927, Northampton General Hospital, Northampton) oli englantilainen kynäilijä ja "humoristi". Senskä muutti sukunnimensä Clapp Jeromexi. Eikös clap ole joku veneerinen tauti? Joo tippuri. Siinäpä se. Jerome oli muutenkin huonosta kodista, rupusakkia kuten kolleegansa Charles Chaplin vähän myöhemmin. Isä oli ironmonger ja lay preacher who dabbled in architecture.
ellauri088.html on line 644: 853">

Suomen kansan toxisia sananparsia

ellauri089.html on line 580: § 85. Summary of chapter.
ellauri090.html on line 215: Quando Machado tinha apenas um ano de idade, em 1840, decretava-se a maioridade de D. Pedro II, tema que viria a tratar anos mais tarde em Dom Casmurro. Ao completar 10 anos, Machado tornou-se órfão de mãe. Mudou-se com seu pai para São Cristóvão, na Rua São Luís de Gonzaga nº48 e logo o pai se casou com sua madrasta (äitipuoli) Maria Inês da Silva em 18 de junho de 1854. Ela cuidaria do garoto quando Francisco viesse a morrer um tempo depois.
ellauri090.html on line 301: Seus dois primeiros livros de estreia, Crisálidas (1864) e Falenas (1870), são poéticos. Vinte e dois poemas, escritos entre 1858 e 64, compunham este primeiro livro. Há nestes poemas todos uma emoção "menos desbordante" que o comum lirismo da literatura brasileira. As Crisálidas eram inspiradas pelo higor por intensas emoções amorosas ou pelo belo do feminino.
ellauri090.html on line 413: 850">

Ilmari ja Laura

ellauri092.html on line 76: In April 1855 young Edward Kimball a Sunday school teacher was deeply burdened by Moody’s sole. Kimball left his house and made his way to the shoe shop where Moody worked with the intention of confronting Moody about his standing in front of Cod. A thousand contrary thoughts invaded the young man’s mind and he almost turned back. When he realized he had passed the shop he decided he would go for it and get it over with quickly. With what he later thought was a very weak plea with tears in his eyes he challenged Moody concerning his salivation, Cod’s tail and his need of a waist. That day in the back of the shop on his knees Moody accepted his price and Kimball returned home within minutes with new soles. Salivation while you wait.
ellauri092.html on line 78: The first change in Moody was that he received a burden to see all his family earnings saved. Later that year he moved to Chicago and although he started to show signs of real shoe business ability and success, when he experienced the revival which commenced in that city in January 1857, business success faded into insignificance. He was ruined - success of this world no longer interested him instead, he began to glow in Christian virtue. He mixed freely amongst Plymouth Brethren, Methodist Episcopal, Congregationalists and Baptists. The years passed and he worked with the men in tights at YMCA and raised up one of the most unusual Sunday Schools of that day which became a church. He reluctantly began to preach and haggled every step of the way. He turned down Congregational ordination and remained a simple uneducated layman with a burden for souls. Having heard of Spurgeon’s ministry in London he did all he could to get hold of and read every Spurgeon sermon. He took thorough hold of Spurgeon’s three ‘R’s: Ruin by the fall, Redemption by the Blood, and Regeneration by the Holy Mackerel. This flowed through every one of his messages and was the marrow of Moody’s theology. Many thought him too radical and so nicknamed him ‘Crazy Moody.’
ellauri092.html on line 176: The Third Great Awakening from 1858 to 1908 saw enormous growth in Methodist membership, and a proliferation of institutions such as colleges (e.g., Morningside College). Methodists were often involved in the Missionary Awakening and the Social Gospel Movement. The awakening in so many cities in 1858 started the movement, but in the North it was interrupted by the Civil War. In the South, on the other hand, the Civil War stimulated revivals, especially in Lee´s army.
ellauri092.html on line 263: In 1859 William Boardman published his book, The Higher Christian Life. The book ultimately birthed the Keswick Movement, so named because the first meeting was held in a church in Keswick, England. The Keswick Movement was filled with doctrinal error from the start and like nearly all errors that infiltrated Christendom over the centuries, they remain to this day. This shouldn’t surprise us because Satan has always twisted God’s Word to his own ends.
ellauri092.html on line 376: Oskar Immanuel Heikel (1858–1941) oli lestadiolaisen liikkeen vaikuttaja, Albert Heikelin poka. Jeesuxen nimiserkku.
ellauri093.html on line 126: Having been accepted as missionaries by Hudson Taylor of the China Inland Mission the seven were scheduled to leave for China in early February 1885. Before leaving the seven held a farewell tour to spread the message across the country – it was during this tour that someone dubbed them "The Cambridge Seven."
ellauri093.html on line 132: Though their time together was brief, they helped catapult the China Inland Mission from obscurity to "almost embarrassing prominence", and their work helped to inspire many recruits for the CIM and other mission societies. In 1885, when the Seven first arrived in China, the CIM had 163 missionaries; this had doubled by 1890 and reached some 800 by 1900, which represented one-third of the entire Protestant missionary force.
ellauri093.html on line 220:

Grass Eider Oiva Toikka Signature: O.Toikka Nuutajarvi. Size: 205 x 85 mm.

ellauri093.html on line 364: Som alle unge grundtvigske teologer på den tid ønskede også P. at blive valgmenighedspræst, og det lykkedes da han 1883 blev Birkedals medhjælper og 1885 – da alder og politisk splid i menigheden tvang Birkedal bort – hans efterfølger, en stilling han beholdt til sin død.
ellauri093.html on line 402: Sitten vuokrattiin 1985 aivan keskustasta kahvila Korsun yläpuolelta huoneisto kokouksia varten. Tässä kokoustilassa kokoonnuttiinkin vuoteen 2005 asti, jolloin siirryttiin SEOn taloon vähän kauemmaksi keskustasta. Sieltä siirryttiin nykyiseen paikkaan. Juhannuksenakin pidetään edelleen kokouksia, mutta vähemmän kuin aikaisemmin, ennen kaikkea työntekijöiden ja vastuuhenkilöiden ja osallistujien luonnollisen poistuman vuoksi.
ellauri093.html on line 456: Hiljan tanskalainen penpal Povisen Kari (1851-1918) sattui pahaan paikkaan lähtiessään opiskelemaan filosofiaa Köpixeen Darwinin juuri räjäytettyä kirjepomminsa, nimittäin keskelle Nielsenin ja Brøchnerin lumisotaa.
ellauri094.html on line 186: Juudan kuningaskunta, joka oli Israelia pienempi, vastusti Israelia pitempään valloittajia ja jopa laajeni vuosina 930–730 eaa. Raamatussa kerrotaan isien jumalalle kuuliaista kuninkaista profeetoista sekä huonoista hallitsijoista kuten Israelin kuninkaan Ahabin tyttärestä Ataljasta, joka hallitsi Juudaa 850-luvun eaa. jälkeen ja Baal-uskonsa takia surmattiin. Juudan kuningaskunta joutui Egyptin vasalliksi ennen kuin Babylonian kuningas Nebukadnessar II vuonna 587 eaa. hävitti Jerusalemin temppelin ja vei suuren osan kansasta vankeuteen Babyloniaan.
ellauri095.html on line 101: The Uranians were a small and clandestine group of male homosexual poets who published works between 1858, when William Johnson Cory published Ionica, and 1930. Although most of them were English, they had counterparts in the United States and France.
ellauri095.html on line 123: Hopkins became a skilled draughtsman. He found his early training in visual art supported his later work as a poet. His siblings were much inspired by language, religion and the creative arts. Milicent (1849–1946) joined an Anglican sisterhood in 1878. Kate (1856–1933) would help Hopkins publish the first edition of his poetry. Hopkins's youngest sister Grace (1857–1945) set many of his poems to music. Lionel (1854–1952) became a world-famous expert on archaic and colloquial Chinese. Arthur (1848–1930) and Everard (1860–1928) were highly successful artists. Cyril (1846–1932) would join his father's insurance firm.
ellauri095.html on line 125: Manley Hopkins moved his family to Hampstead in 1852, near where John Keats had lived 30 years before and close to the green spaces of Hampstead Heath. When he was ten years old, Gerard was sent to board at Highgate School (1854–1863). While studying Keats´s poetry, he wrote "The Escorial" (1860), his earliest extant poem. Here he practised early attempts at asceticism. He once argued that most people drank more liquids than they really needed and bet that he could go without drinking for a week. He persisted until his tongue was black and he collapsed at drill. On another occasion he abstained from salt for a week.
ellauri095.html on line 135: A short fellow of 5’2 or 3”, he was enthusiastic, had a high-pitched voice, loved to sketch and write poems, was close to his family, and had warm, lifelong friends from Oxford, fellow Jesuits, and Irish families. For recreation he visited art exhibitions and old churches, and enjoyed holidays with his family, friends, and fellow Jesuits in Switzerland, Holland, the Isle of Wight, the Isle of Man, Whitby on the North Sea, Wales, Scotland, and the West of Ireland. During these holidays, he loved to hike and swim. His passions were nature (especially trees), ecology, beauty, poetry, art, his family and friends, his country, his religion, and his God. His curse was a lifelong “melancholy” (his word) which in 1885 in Dublin became deep depression and a sense of lost contact with God.
ellauri095.html on line 388: 853">

Danten unettomuus

ellauri095.html on line 400: Ryhmään kuului John Everett Millais, sen taitavin maalari ja tuleva Royal Academyn presidentti; William Holman Hunt; Thomas Woolner; Frederic Stephens; ja William Michael Rossetti, joka PRB:n sihteerinä piti toimintapäiväkirjaa ja toimitti sen aikakauslehden, Germ, kuutta numeroa.(1850). Ryhmän yhteistyökumppaneita olivat vanhempi taidemaalari Ford Madox Brown, taidemaalari ja runoilija William Bell Scott, runoilija Coventry Patmore ja Christina Rossetti, joiden runoista kuusi ilmestyi Germissä.
ellauri095.html on line 402: 1840-luvun lopulla Rossetti alkoi näyttää maalauksiaan ja tapasi vuonna 1850 Elizabeth Eleanor Siddalin, "Lizzien", joka oli silloin 16- tai 17-vuotias. Lizziestä tuli Rossettin malli ja lopulta hänen vaimonsa. Menetettyään lapsen hän teki itsemurhan vuonna 1862; jo masentunut, hänen kuolemansa työnsi Rossettin syvempään melankoliaan. Viimeisenä kunnianosoituksena Rossetti asetti runojensa käsikirjoituksen vaimonsa hautaan, päätöstä hän myöhemmin katui. Rossetti päätti vuonna 1869 julkaista runokokoelman, ja lokakuussa hän palkkasi Charles Augustus Howellin ja muut kaivamaan käsikirjoituksen vaimonsa haudasta. Rossettin tuotantovuosi ei ollut ilman varjojaan: hänen vuoden 1892 omaelämäkerraisissa muistiinpanoissaanWilliam Bell Scott kertoi, että vierailunsa aikana Skotlannissa Rossetti osoitti pelkoa pepussa, jonka hän tunsi sisältävän kuolleen vaimonsa hengen.
ellauri095.html on line 404: Vuonna 1856 useat yliopisto-opiskelijat, mukaan lukien William Morris ja Edward Burne-Jones, aloittivat Germ:n mallin mukaisen lehden. Oxford and Cambridge -lehti, siinä oli 12 numeroa, joihin Rossetti osallistui kolme runoa. Yhteyden kautta aikakauslehteen Rossetti tapasi Jane Burdenin – hänen elinikäisen muusansa ja rakastajattarensa – ja esitteli hänet tulevalle aviomiehelleen William Morrisille.
ellauri095.html on line 423: Rossetti tuli hyvin juttuun nuorten miesten, enimmäkseen maalareiden, kanssa, jotka jakavat kiinnostuksen nykyrunouteen ja vastustivat tiettyjä vanhentuneita nykyaikaisen akatemiataiteen käytäntöjä. Yleisesti ottaen Prerafaeliittien veljeskunta pyrki tuomaan uusia teemavakavuuden, korkean värin ja yksityiskohtien huomion muotoja silloiseen brittiläiseen nykytaiteeseen. Ryhmään kuului John Everett Millais, sen taitavin maalari ja tuleva Royal Academyn presidentti; William Holman Hunt; Thomas Woolner; Frederic Stephens; ja William Michael Rossetti, joka PRB:n sihteerinä piti toimintapäiväkirjaa ja toimitti sen aikakauslehden, Germ, kuutta numeroa (1850). Ryhmän yhteistyökumppaneita olivat vanhempi taidemaalari Ford Madox Brown, taidemaalari ja runoilija William Bell Scott, runoilija Coventry Patmore ja Christina Rossetti, joiden runoista kuusi ilmestyi Germissä.
ellauri095.html on line 429: 1850- ja 60-luvuilla Rossettin maine kasvoi nopeasti, vaikka löytyy tragedian leimaakin. Vuonna 1856 useat yliopisto-opiskelijat, mukaan lukien William Morris ja Edward Burne-Jones, aloittivat Germ :n mallin mukaisen lehden . Oxford and Cambridge -lehti, siinä oli 12 numeroa, joihin Rossetti osallistui kolme runoa. Yhteyden kautta aikakauslehteen Rossetti tapasi Jane Burdenin – hänen elinikäisen muusansa ja rakastajattarensa – ja esitteli hänet tulevalle aviomiehelleen William Morrisille.
ellauri096.html on line 312: Marx Augustin oder Der liebe Augustin (eigentlich Markus Augustin; * 1643 in Wien; † 11. März 1685 ebenda) war ein Bänkelsänger, Dudelsackspieler, Sackpfeifer, Stegreifdichter und Stadtoriginal. Er wurde durch die Ballade „O du lieber Augustin“ sprichwörtlich und zu einem sogenannten geflügelten Wort. Bis heute ist die Figur des lieben Augustin ein Inbegriff dafür, dass man mit Humor alles überstehen kann.
ellauri096.html on line 872: Koska menstruaatiomeikkailun keskeinen ajatus oli kuukausittainen kunnaan suomustaminen, kaxintaistelua piti edeltää loukkaus. Mikä tahansa tölväisy ei kuitenkaan kelvannut syyksi. Esimerkiksi läimäystä persauxiin pidettiin pätevänä syynä kaksintaisteluun, ja myös toisen älyn vähättely oli oiva keino saada kutsu osakunnan meikkailusaliin. ”Dummkopf” oli yleinen solvaus, ja myös toisen nimittäminen aasiksi ("Esel") johti yleensä toivottuun lopputulokseen. Ennen taistelua loukkaus piti kuitenkin hyväksyttää osakunnan kunniakomiteassa. Vaatimus loukkauksesta aiheutti joskus ongelmia. Monien osakuntien säännöt vaativat, että niiden jäsenten piti osallistua vähintään kahteen otteluun lukukaudessa. Rauhallisten opiskelijoiden oli kuitenkin usein vaikea haalia riittävästi loukkauksia, ja vuonna 1850 osakunnat alkoivatkin loukata väpelöitä ihan tarkoituxella: "Weiblicher! Virilisierter Mannling! Rotzlöffel! Nichtssagender Furz!!" Meikkailuotteluita järjestettiin sunnuntaisin aamukuudesta iltamyöhään sovitussa paikassa kaupungin laidalla. Puuttuvista loukkauksista aiheuvat ongelmat ratkaisiin potkuilla persauxiin, mutta miekkailijoiden pelkoja ne eivät lievittäneet, päinvastoin pahensivat. Paukantit rauhoittivatkin usein hermojaan konjakilla ja pervitiinillä. Ottelun jälkeen pelko ja jännitys palkittiin: nuorukaiset, joilla oli jossain komeita mensisarpia, herättivät muissa miehissä kiinnostusta ja saivat niiden sydämen pamppailemaan. Veri virtasi paisuvaisissa, kun saksalaiset opiskelijat mittelivät pippeleitään.
ellauri096.html on line 881: Vuonna 1871 Saksan pikkuvaltiot yhdistyivät keisarikunnaksi, jota hallitsi Bonnin yliopistossa hankittua menstruaatioarpea kasvoissaan kantava Vilhelm I. Keisari uskoi vakaasti, että osakuntaelämä jätti arpia miehiin ja menstruaatioarvet tekivät näistä ”lujia ja urheita”, tai ainakin sööttejä. Hänen mielestään mensuurimeikkailun idea oli ymmärretty täysin väärin. Keisarista se oli nykyajan vastine keskiaikaisille hirttäjäisille ja antoi ”juuri sitä supervoimaa, jota yliopiston jälkeen elämässä tarvittiin”. Vilhelm uskoi myös löytävänsä armeijaansa kenraalit entisten "Seelenbruderiensa" joukosta. Keisarin järkytykseksi hänen arpiset kenraalinsa kuitenkin johtivat Saksan katkeraan tappioon ensimmäisessä maailmansodassa vuonna 1918. Täh? Nyt lähti heittelehtimään. Vilhelm I (1797-1888) oli autuaasti kuollut ja kuopattu. Suuren sodan tappiokeisari oli 2 keisaria myöhempi Vilhelm II (1859–1941). On tässäkin historiasivusto. Samaa luokkaa kuin Tiede 2000-kuvasto.
ellauri097.html on line 77: Baltimoren kautta kulkenut kauppa katkesi Yhdysvaltain vapaussodan aikana. Yhdysvaltain kongressi mahdollisti yksityishenkilöiden aseistaa omia laivojaan vuonna 1776, jonka jälkeen monet baltimorelaiset aloittivat toiminnan kaappareina. Baltimoresta muodostui samalla myös merkittävä laivanrakennuksen keskus. Yhdysvaltain laivaston ensimmäinen sota-alus USS Constellation rakennettiin Baltimoressa sodan jälkeen vuonna 1797. Sen saman niminen vuonna 1854 rakennettu seuraaja ja laivaston viimeinen purjelaiva on nykyisin ankkuroituna Baltimoren satamassa. Vapaussodan aikana Baltimore oli myös Siirtokuntien kongressin kokoontumispaikka brittien vallattua Philadelphian vuonna 1777. Vuoden 1812 sodan aikana kaupungin tuntumassa käytiin Baltimoren taistelu.
ellauri097.html on line 79: Baltimoren asema vientisatamana toipui vapaussodan jälkeen ja sen kautta vietiin viljaa etenkin Etelä-Amerikkaan. Ensimmäinen rautatie tuli kaupunkiin vuonna 1828. Vuonna 1851 kaupunki erotettiin Baltimoren piirikunnasta itsenäiseksi kaupungiksi. Yhdysvaltain sisällissodan aikana 1860-luvulla Maryland oli osa Pohjoisvaltioita, mutta monet paikalliset kannattivat Etelävaltioita. Yhtä sekopäitä kuin Menckenkin. Kaupungilla on ollut myös ongelmia poliisin ja etenkin kaupungin mustan väestönosan jännitteiden johdosta. Esimerkiksi vuonna 2015 kaupungissa mellakoitiin mustan miehen kuoltua valkoisen poliisin pidättämänä kuljetuksen aikana. Samaan aikaan esimerkiksi murhien määrä on ollut historiallisen korkealla. Neljäsosa porukoista elää köyhyysrajan alapuolella. Sinnittelee vähäosaisina kuin Gilmoren tytöt. Kaxi kolmesta asukista on mustanpuhuvia.
ellauri097.html on line 288:

853ec8c8e2e7a19b0811fec5.jpg" />
ellauri097.html on line 608: Silloin kun nykyromaanikirjailijaa sanotaan ”kertojaksi” tai runoilijaa ”laulajaksi” (ehkei tätä tosin ole tapahtunut sitten 1850-luvun!) – houraillaan: silloin kuvitellaan lukemattomat kuluneet vuosisadat pois. Nuotiopiiriä ei enää ole. Aukio metsänreunassa on autio, hiillos sammunut ja märkä. (Äänikirjasovellus ei ole nuotiopiiri; se on aineettomiksi ja sen vuoksi ehtymättömiksi tehtyjen kirjallisuusjalosteiden jakelupiste, itsekin aineeton.
ellauri097.html on line 816: Robert Frost's personal life was plagued by grief and loss. In 1885 when he was 11, his father died of tuberculosis, leaving the family with just eight dollars. Frost's mother died of cancer in 1900. In 1920, he had to commit his younger sister Jeanie to a mental hospital, where she died nine years later. Mental illness apparently ran in Frost's family, as both he and his mother suffered from depression, and his daughter Irma was committed to a mental hospital in 1947. Frost's wife, Elinor, also experienced bouts of depression.
ellauri099.html on line 98: GoethemerinorsuveriAthletikerENFJ - Ope

850x638.jpg" height="100px" />

85736_1024x1024.jpeg" height="100px" />
ellauri099.html on line 102: Hitler & MussolinisuokukotsappiAstheniker & AthletikerINFJ - Parantainen & ESFP - Esiintyjä

8531-4350-9d5f-98093eb8edbe/bundesarchiv_bild_146-1969-065-24_munchener_abkommen_ankunft_mussolini-wr.jpg" height="100px" />
ellauri099.html on line 105: Knut HamsunsusisappiAthletiker

856_1000.jpg" height=100px" />
ellauri099.html on line 121: Philip RothsiirasappiAthletiker

85t.jpg" height="100px" />

ellauri099.html on line 148: KafkapikkulepakkopernaDysplastikerINTP – Arkkitehti/INFP - Parantainen

857257/suomen-lepakkolajit/pikkulepakko/pikkulepa.jpg" height="100px" />
ellauri100.html on line 670: Myöhäisteininä Kirstinä kihlautui maalari James Collinsonin kaa, muze oli vaan eka 3:sta. James oli prerafaeliittien veljeskunnan perustajia Danten and Williamin kaa (se perustettiin hulluna vuonna 1848). Kihlaus purkautui 1850 kun Jamesista tuli katolinen. 1853, kun perhe oli yhä rahapulassa, Kristina auttoi äiskää koulunpidossa Fromessa, mutta se ei mennut putkeen.1854 ne palasivat Lontooseen ja isä kuoli, onnexi. Myöhemmin sillä oli vispilänkauppaa lingvistin, Charles Cayley kaan, mutta lingvisti perkele kieltäytyi naimasta sitä, syy oli taas muka uskonnollinen. Kolmas oli maalari John Brett, siitäkään ei tullut lasta eikä paskaakaan.
ellauri100.html on line 672: Dante-veli maalasi Kristinasta useita kuvia, ilmaisesta mallista. 1848, se oli neizyt Maaria Danten ekassa öljymaalauxessa. Kirjaimet PRB tarkoitti prerafaeliittiveljiä. Seuraavana vuonna se oli neizyt Marian ilmoituxessa, Kazo herran käsineitoa. Runon "Kuka vie mut postiin?" säe inspiroi Fernand Khnopffia maalaamaan kuuloisan taulun "Mä sulkeudun kaappiin". 1849 Kristina sairastui taas vakavasti, kärsi depixestä, ja 1857 tuli isompi uskonnollinen kriisi. Taipumuxet depixiin periytyy usein isältä pojalle, ja mixei tyttärelle.
ellauri100.html on line 674: Kristina alkoi kirjoittaa ylös runojaan ja päiväs ne 1842 alkaen, aluxi matkien suosikkirunoilijoita. 1847 se alkoi kokeilla sonetteja, hymnejä ja balladeja, ja kopioida juonet Raamatusta, kansansaduista ja pyhimysten elämistä. Sen aikaiset runot usein koskee kuolemaa ja menetystä, heijastaen romanttista perinnettä ja tietty sitä depistä. Se julkaisi 2 runoa, "Kalman kylmyys jalkovälissä", "Sydämen kylmyys siellä yhdessä paikassa", Athenaeumissa 1848 18-vuotiaana salanimellä "Ellen Erehdy". Se osallistui prerafaeliittien kirjallisuuslehteen nimeltä The Sperm Jan-Apr 1850, jota toimitti William. Tästä alkoi julkkiselämä.
ellauri100.html on line 676: Kristina alkoi nälviä prerafaeliitteja 1856 runossa "Taiteilijan yxiössä". Sitä alkoi mietityttää nähtyään useita maalauxia samasta mallista (varmaan siitä izestä). Rossettin miälestä taiteilijan idealisoitu näkemys mallin luonteesta alkaa nitistää sen työtä, kunnes jokainen maalaus on vaan saman toistoa. Dinah Roen miälestä Kristina ei tarkottanut niin paljon izeään kuin Dante-veljeä: taiteilija ize asiassa maalaa koko ajan omakuvia. Fair enough.
ellauri100.html on line 680: Rusetti oli vapaaehtoistyöntekijä 1859-1870 Maria Magdalenan charitytalossa Highgaten vankilassa, ex-prostituuttien turvapaikassa, ja onkin ehotettu että Menninkäisten markkinat olis sieltä inspiroitu, eli ne menninkäiset oliskin niitä "langenneita naisia". Siinä on paralleeleja Coleridgen Aku Ankan kuuluisaxi tekemään "Ikivanhan merimiehen tarinaan" ("Ammuin nuolen ilmoihin, albatrossia haavoitin", nyyhkii Aku veden pärskyessä silmistä). Molemmat runot lässyttää kiusauxesta, synnistä ja sijaiskärsimyxellä lunastuxesta kuin Jari Sairasvyö. Höpönhöpön, tää Wikipedian sepustus on sumutusta. Rusetti taisi tykätä langenneista naisista. Naisista kyllä aivan varmasti. Toi Goblin Market runo on aika selkeästi homoeroottinen.
ellauri100.html on line 1358: 1975 eli kuusikymppisenä se kirjoitti omaelämäkerrän omaperäisellä nimellä "Roland Barthes". 1977 se sai ylennyxen Collège de Franceen. Liettualainen jäi HESS:iin kykkimään. Rollon rakas äiskä kuoli 85-vuotiaana samana vuonna. Tää oli Rollolle kova isku. Sen viimeinen isompi aikaansaannos, Camera Lucida (vähän niinko camera obscuran vastakohta - semiootikot rakastaa näitä oppositioita) on osittain valokuvakirja ja osittain kirja äiskän kuvista (vaikka niitä ei ole kirjassa mukana). 1980 Roland Barthes törmäsi pesula-autoon ja kuoli kuukautta myöhemmin kärsimiinsä vammoihin. Sen pituinen se.
ellauri101.html on line 98:

85ff15d4f.jpg" width="40%" />
ellauri102.html on line 209:

85:1740x1265):format(webp)/cdn.vox-cdn.com/uploads/chorus_image/image/63700251/gettyimages-144948917.0.1462675289.0.jpg" width="150px" />
ellauri105.html on line 177: 8558">

Ämmä pääsee ääneen

ellauri105.html on line 402: 8532">

Parim enne: kuupaev pakendil

ellauri105.html on line 525: Hei kulta voisizä käydä kotimatkalla ihmiskaupassa? Lapset on melkein lopussa. Ihmiskauppa on trendaava nimike orjuutuxelle. Tunnusmerkeissä on aika tarkoitushakuisesti rättipäiden tapoja. Just tommosia temppuja isisporukat on tehneet naisille. Nyt nazihenkiset norjalaiset on tuominneet jonkun al-holistinaisen ihmiskaupasta. Ei siis uhriutumisesta, vaan ize teosta. Äiti oli näät ottanut omat lapset mukaan kultaa vuolemaan. Hizi kai omat lapset on ize kullekin ilmaisia, ei niitä tarvi hakea mistään kaupasta. Ei tässä ole mistään muusta kysymys kuin Breivikin maanmiesten kostosta. Naisille on hyvä kostaa kun ei rättipäille uskalla. 85827" data-nimi="Hamsun Knut">Knut Hamsun hurraisi ja heiluttaisi hakaristilippua jos eläisi.
ellauri106.html on line 35: Some consider his best novel, My Life as a Man. He was awarded the 2010 National Humanities Medal by President Barack Obama at the White House in 2011. He died of congestive heart failure on May 22, 2018, at age 85. True — he never won the Nobel Prize for literature. D´oh.
ellauri106.html on line 175: Word has come that Philip Roth died on Tuesday in New York City at the age of 85. He was widely considered the last of the Great American Novelists of the late 20th Century the peer of heavy hitters John Updike and Saul Bellow. Roth himself believed that the novel, which had ruled for a century as the supreme and exalted American literary form, is doomed to becoming a cult niche in the Age of the Internet for a diminishing educated elite, “I think always people will be reading them but it will be a small group of people. Maybe more people than now read Latin poetry, but somewhere in that range…” Ever a realist, Roth was sanguine with the prospect.
ellauri106.html on line 244: Here are some of the women who helped the novelist, who has died at the age of 85, explore and unpack the complexities of being a toxic ape.
ellauri106.html on line 287: Arthur Dimmesdale is a fictional character in the 1850 romance The Scarlet Letter by Nathaniel Hawthorne. A Puritan minister, he has fathered an illegitimate child, Pearl, with Hester Prynne and considers himself unable to reveal his sin.
ellauri106.html on line 334: In 1852, his father arranged to have one of his poems published in the Ohio State Journal without telling him.
ellauri106.html on line 488: Chapman kuoli vuoden 1845 maaliskuussa 70-vuotiaana ollessaan ystävänsä luona vierailulla. Häneltä jäi 485 hehtaaria omenatarhoja läntisestä Pennsylvaniasta Ohioon ja Indianaan saakka. Amerikkalaiset arvot kunnossa, Phil Roth ja JTS läpyttävät karvakäsiä.
ellauri107.html on line 171: He was born in 1804 in Salem, Massachusetts, to Nathaniel Hathorne and the former Elizabeth Clarke Manning. His ancestors include John Hathorne, the only judge from the Salem witch trials who never repented his involvement in the witch hunt. He entered Bowdoin College in 1821, was elected to Phi Beta Kappa in 1824, and graduated in 1825. He published his first work in 1828, the novel Fanshawe; he later tried to suppress it, feeling that it was not equal to the standard of his later work.[2] He published several short stories in periodicals, which he collected in 1837 as Twice-Told Tales. The next year, he became engaged to Sophia Peabody. He worked at the Boston Custom House and joined Brook Farm, a transcendentalist community, before marrying Peabody in 1842. The couple moved to The Old Manse in Concord, Massachusetts, later moving to Salem, the Berkshires, then to The Wayside in Concord. The Scarlet Letter was published in 1850, followed by a succession of other novels. A political appointment as consul took Hawthorne and family to Europe before their return to Concord in 1860. Hawthorne died on May 19, 1864, and was survived by his wife and their three children.
ellauri107.html on line 179: The zenith of [Hawthorne and Melville’s] relationship was reached . . . when Moby-Dick was published in middle November of 1851 and was dedicated to Hawthorne [“To Nathaniel Hawthorne: In token of my admiration for his genius”]. Hawthorne’s letter to Melville [at the time], like most of those to his friend, has not been preserved, but Melville’s answer on November 17 . . . speaks of the effect Hawthorne’s letter had upon him, in terms characteristic of his impassioned utterances:
ellauri107.html on line 187: suggestive panegyric [in his 1850 review of Hawthorne’s Mosses from an Old Manse], [that] Melville writes . . . “already I feel that this Hawthorne has dropped germinous seeds into my soul. He expands and deepens down, the more I contemplate him; and further and further, shoots his strong New England roots in the hot soil of my Southern soul”.
ellauri107.html on line 193: Hawthorne is much more explicit in regard to same sex relationships and perhaps alludes to Melville’s wooing of him in his 1852 novel The Blithedale Romance. In excerpting that work for the website, I introduced it as follows:
ellauri107.html on line 218: The major occurrence in Melville’s life . . . during the writing of Moby-Dick was the growing friendship with Nathaniel Hawthorne . . . . We are reminded that throughout the fall and winter of 1850, and summer of 1851, Hawthorne and Melville were visiting and writing to each other. . Hawthorne encapsulating their conversation [of August 1, 1851] by writing in his journal: “Melville and I had a talk about time and eternity, things of this world and of the next, and books, and publishers, and all possible and impossible matters, that lasted pretty deep into the night . . . .”
ellauri107.html on line 220: [A Tanglewood Tale] dramatizes the developing friendship of Nathaniel Hawthorne and Herman Melville during the 1850-1851 period when both authors resided in Berkshire County, Massachusetts. In spite of their strong attraction to each other, they become estranged by fundamental differences. Puritan-in-spite-of himself Hawthorne is pressed too far when worldly former whaler Melville becomes explicit about shipboard liaisons with fellow sailors. Though the play suggests Hawthorne is curious about same sex relations, the reserved New Englander flees Melville and the Berkshires rather than pursue the subject.
ellauri107.html on line 382: 85">

Vällykäärmeen motiivit alkaa selvitä

ellauri107.html on line 410: 85">

Hobitit ja muut babitit

ellauri108.html on line 73: In the King James Version of the Christian Bible, the Hebrew יהּ is transliterated as "JAH" (capitalised) in only one instance: "Sing unto God, sing praises to his name: extol him that rideth upon the heavens by his name JAH, and rejoice before him". An American Translation renders the Hebrew word as "Yah" in this verse. In the 1885 Revised Version and its annotated study edition, The Modern Reader's Bible, which uses the Revised Version as its base text, also transliterates "JAH" in Psalms 89:8 which reads,"O LORD God of hosts, who is a mighty one, like unto thee, O JAH? and thy faithfulness is round about thee".
ellauri108.html on line 123: By the movement's fourth decade, the desire for physical repatriation to Africa had declined among Rastas, a change influenced by observation of the 1983–1985 famine in Ethiopia. Rather, many Rastas saw the idea of returning to Africa in a metaphorical sense, entailing the restoration of their pride and self-confidence as people of black African descent. The term "liberation before repatriation" began to be used within the movement. Some Rastas seek to transform Western society so that they may more comfortably live within it rather than seeking to move to Africa. There are nevertheless many Rastas who continue to emphasise the need for physical resettlement of the African diaspora in Africa.
ellauri108.html on line 210:

855u.jpg" width="50%" />
ellauri108.html on line 481: By the movement's fourth decade, the desire for physical repatriation to Africa had declined among Rastas, a change influenced by observation of the 1983–1985 famine in Ethiopia. Rather, many Rastas saw the idea of returning to Africa in a metaphorical sense, entailing the restoration of their pride and self-confidence as people of black African descent.
ellauri109.html on line 248: Jukka Hankamäki kirjoitti ylioppilaaksi Vammalan lukiosta vuonna 1985. Hän opiskeli vuosina 1987–1993 filosofiaa Tampereen yliopistossa Juha Varton oppilaana. Siirryttyään Helsingin yliopistoon Hankamäki väitteli Esa Saarisen ohjauksessa tohtoriksi Simone Weilin eksistenssifilosofiasta vuonna 1997.
ellauri109.html on line 264: 85">

Searle's unnatural acts

ellauri109.html on line 383: Flaubert's dozens of long letters to her, in 1846–1847, then especially between 1851 and 1855, are one of the many joys of his correspondence. Many of them are a precious source of information on the progress of the writing of Madame Bovary. In many others, Flaubert gives lengthy appreciations and critical comments on the poems that Louise Colet sent to him for his judgment before offering them for publication. The most interesting of these comments show the vast differences between her and him on the matter of style and literary expression, she being a gushing Romanticist, he deeply convinced that the writer must abstain from gush and self-indulgence.
ellauri109.html on line 389: Bien que jouissant d'une célébrité personnelle et d'un succès littéraire certains à son époque, l’œuvre de Louise Colet a connu un certain déclin au cours du XXe siècle, absente de la plupart des manuels d'histoire littéraire. Sa rupture difficile avec Gustave Flaubert à partir de 1856 pourrait y être pour quelque chose, celui-ci ayant dès lors dénigré fermement l’œuvre de son ancienne maîtresse, que d'autres comme Victor Hugo acclamaient.
ellauri109.html on line 397:

85I8C26f4BwiGvTqvGkbQ=s900-c-k-c0xffffffff-no-rj-mo" height="120px" />
ellauri109.html on line 419: Deuxième lettre de Flaubert à son ami Louis Bouilhet. (Fin décembre 1849 ou début janvier 1850. Selon la Pléiade, 15 janvier 1850)
ellauri109.html on line 455: Ainsi, dans une lettre datée du mardi 6 juillet 1852, il revient sur le récit qu’elle lui a fait de sa promenade au clair de lune avec Musset (on sait que Musset est un spécialiste des bal(l)ades au clair de lune). Flaubert écrit donc longuement sur Musset en réaction à l’épisode que lui rapporte Louise Colet, assez naïve ou ennuyée pour lui faire ce genre de compte rendu détaillé, à moins qu’elle n’ait trouvé là un moyen commode de le provoquer : elle lui raconte la rencontre de nuit, la scène où Musset, ivre de dépit, la jette d’un fiacre en marche.
ellauri109.html on line 690: Dryden converted to Catholicism more or less simultaneously with the accession of the Roman Catholic king James II in 1685, to the disgust of many Protestant writers. Tälläsiä takinkääntäjiäkin mulla on jo pussillinen.
ellauri110.html on line 995: Xavier de Maistre, né à Chambéry le 8 novembre 1763 et mort à Saint-Pétersbourg le 12 juin 1852, est un écrivain savoisien de langue française, un peintre et un général au service du tsar Alexandre Ier de Russie.
ellauri111.html on line 192: Geronimo (Mescalero-Chiricahua: Goyaałé Athabaskan pronunciation: [kòjàːɬɛ́] "the one who yawns, June 16, 1829 – February 17, 1909) was a prominent leader and medicine man from the Bedonkohe band of the Apache tribe. From 1850 to 1886, Geronimo joined with members of three other Chiricahua Apache bands—the Tchihende, the Tsokanende and the Nednhi—to carry out numerous raids, as well as fight against Mexican and U.S. military campaigns in the northern Mexico states of Chihuahua and Sonora and in the southwestern American territories of New Mexico and Arizona. Geronimo's raids and related combat actions were a part of the prolonged period of the Apache–United States conflict, which started with American settlement in Apache lands following the end of the war with Mexico in 1848.
ellauri111.html on line 200: In 1886, after an intense pursuit in northern Mexico by American forces that followed Geronimo's third 1885 reservation breakout, Geronimo surrendered for the last time to Lt. Charles Bare Gatewood, an Apache-speaking West Point graduate who had earned Geronimo's respect a few years before. Geronimo was later transferred to General Nelson Miles at Skeleton Canyon, just north of the Mexican/American boundary. Miles treated Geronimo as a prisoner of war and acted promptly to move Geronimo, first to Fort Bowie, then to the railroad at Bowie Station, Arizona, where he and 27 other Apaches were sent to join the rest of the Chiricahua tribe, which had been previously exiled to Florida.
ellauri112.html on line 389: Max Stirner, Friedrich Engelsin piirtämänä. Moderni piirros Max Stirneristä. Johann Kaspar Schmidt, paremmin tunnettu nimellä Max Stirner (25. lokakuuta 1806 Bayreuth, Saksa – 26. kesäkuuta 1856 Berliini, Saksa) oli saksalainen filosofi, joka on yksi nihilismin, nominalismin, eksistentialismin, postmodernismin ja anarkismin, anarkoindividualismin ja erityisesti egoistisen anarkismin aatteen muovaajista.
ellauri115.html on line 248:

Ajattelemisen aihetta: Valitut Palat 1940-85

ellauri115.html on line 252: Victor Hugo (1802-1885) oli ristiriitainen ihminen. Ristiriitaiset ihmiset ovat kiinnostavia! Se oli naistenmies ja kitupiikki. Se meni naimisiin 20-vuotiaan Adèlen kanssa ja runoili sille kauniita säkeitä: Sinä pidät minua kädestä kun vaellan varjossa, ja silmistäsi hohtavat minulle taivaan säteet. 8v myöhemmin nukuttiin eri peteissä. Rakkaus lakastui. Eikö Adèle huolehtinut henkilökohtaisesta raikkaudestaan? Hollantilaiset turistit rahtaa suolissaan kaukoidästä antibioottiresistenttejä bakteerikantoja. Marmarameri on merirään peitossa. Se on ihmistoiminnan tulosta. Merieläimet tukehtuvat rään alla happivajeeseen. Ajattelemisen aihetta.
ellauri115.html on line 819: 8528">

100 tappa tappa sika

ellauri115.html on line 1010: 85">

Montaignetyyppinen yritelmä

ellauri115.html on line 1077: It was in the mid-1980s that he became aware of difficulties in his relationship with his fiancée, and that he had mood swings. In 1985 he sought help from a psychiatrist, who diagnosed him with narcissistic personality disorder (NPD). Vaknin did not accept the diagnosis at the time. From 1986 to 1987 he was the general manager of IPE Ltd. in London. He moved back to Israel, where he became director of an Israeli investment firm, Mikbatz Teshua. He was also president of the Israeli chapter of the Unification Church's Professors for World Peace Academy.
ellauri117.html on line 344: David Herbert Lawrence (1885-1930) kirjoitti aikansa vapaamielisimmät romaanit. Monet sen kirjat kiellettiin mm. tällästen sexikohtausten takia:
ellauri118.html on line 120: 21.6.2021 klo 15.17 - Bo Egov: https://www.is.fi/menaiset/ilmiot/art-2000008067856.html

ellauri118.html on line 405: Lisää aiheesta Maria Mäkelän väitöskirjasta Uskoton mieli ja tekstuaaliset petokset. Ei siis pikkuruisen Maria Mäkisen, joka oli kotosin Mänzälästä ja jonka äiti oli saxalainen Sveizin rajalta. Kirjallisen tajunnankuvauksen konventiot narratologisena haasteena. Julkaisun pysyvä osoite on 8569-5">tämä. Tiivistäen:
ellauri118.html on line 410: ¹Aviorikos kirjallisena topoksena on ollut useankin tutkimuksen aiheena, mutta ei yhdenkään narratologisen tutkimuksen. Edelleen painavin kirjallisuustieteellinen esitys aiheesta on Tony Tannerin ambivalentin psykoanalyyttis-strukturalistinen Adultery in the Novel (1979), joka lähestyy aviorikosta sekä yhteiskunnallisena että kirjallis-kielellisenä transgressiona. Viittaan Tannerin tutkimukseen Rouva Bovarya käsittelevässä luvussa. Muut laajemmat esitykset kirjallisesta aviorikoksesta ovat tekstianalyyttisesti merkityksettömämpiä: Bill Overtonin Fictions of Female Adultery (2002) keskittyy aviorikoskirjallisuuden historiallisiin ja kulttuurisiin reunaehtoihin sekä soimaa aiempaa tutkimusta (lähinnä Tanneria) liiasta kieli- ja kerrontakeskeisyydestä; Patricia Mainardin Husbands, Wives, and Lovers (2003) on kulttuurihistoriallinen esitys aviorikoksesta taiteessa ja Overtonin tutkimusta rikkaampi esitys esimerkiksi aviorikoksen lainsäädännöllisistä ja kulttuurisista kytköksistä; niin ikään Judith Armstrongin The Novel of Adultery (1976), Naomi Segalin The Adulteress’s Child (1992) ja Maria R. Ripponin Judgement and Justification in the Nineteenth-Century Novel of Adultery (2002) sivuuttavat kerronnan kysymykset ja keskittyvät kulttuuris-poliittiseen kontekstiin ja pelkästään referentiaalisen tason temaattiseen toistoon (kuten siihen että aviorikoksesta syntyvä lapsi on mitä todennäköisimmin tyttö). Oma lukunsa ovat vielä tiettyihin aikakausiin ja kielialueisiin (esimerkiksi ranskalaiseen hoviromantiikkaan) keskittyvät tutkimukset. Näistä maininnan arvoinen on ainakin Donald J. Greinerin Adultery in the American Novel (1985), vertaileva tutkimus Updiken, Hawthornen ja Jamesin avionrikkojista. Kulttuuri- ja myyttihistoriallinen klassikko, Denis de Rougemontin L’Amour et l’Occident (1939) on myös tutkimus uskottomuusfiktioista (Tristanin ja Isolden perillisistä), sillä Rougemontilla juuri aviorikos on länsimaisen ”rakkauden rakastamisen” huipentuma, transgressiivinen olotila joka katoaa, jos siitä tehdään instituutio. Käsitys uskottomuudesta kulttuurisena rajailmiönä ja juuri siitä syystä kertomustaiteen pulppuavana lähteenä yhdistää siis Rougemontia ja Tanneria, mutta jostain syystä Tanner ei viittaa Rougemontin teokseen. Mixihän? [Heitän tähän heti sen edellä mainitun oivalluxen, että romantiikka on sitä kun panettaa muttei pääse pukille.]
ellauri118.html on line 440: Rimmon-Kenan (1985, 404) esittää klassisesssa artikkelissaan ”Qu’est-ce qu’un thème?”, että teema voidaan konstruoida kaunokirjallisen tekstin yhteisen rakenteellisen nimittäjän homologiaksi. Mitä vittua? Tää meni taas yli hilseen niin että tukka heilahti. Toisin sanoen teema olisi siis tulkinnallinen heijastus tekstin toistuvista rakenteellisista periaatteista. No ei toi nyt paljon auttanut.
ellauri118.html on line 1108: 855" data-poet="Atwood">

Puoliveteinen Polli tahtoo kexin

ellauri118.html on line 1110: When Margaret Atwood wrote "The Handmaid´s Tale," published in 1985, she took inspiration from the rise of the Christian right in America during the 1970s and early ´80s and the 1979 Islamic Revolution in Iran. But another, much older source of inspiration for Atwood was the story of a real-life woman in 17th-century New England named Mary Webster, who may or may not have been related to Atwood.
ellauri118.html on line 1114: Growing up, Atwood heard stories from her grandmother about Mary Webster, a colonial woman who was half hanged in Hadley, Massachusetts in 1685 for witchcraft, several years before the infamous Salem witch trials began in 1692. Atwood's grandmother often referred to Webster as a relative, though she sometimes denied it, and her ancestry can't be definitively proven one way or the other.
ellauri118.html on line 1128: In January of 1685, Philip Smith, a leading light of the community of Hadley, falls very ill. Based on this, Marshall says, the community decides that to help Smith, they will “do something to Mary.”
ellauri118.html on line 1162: Pieixoto´s name suggests Pope Pius IX, a Vatican pope (1854-1878), who, in his first year of office, issued the doctrine of the Immaculate Conception of the Blessed Virgin Mary. Peixoto is a Portuguese surname. It refers to fish. Notable people with the surname include: Alvarenga Peixoto (1743-1793), Brazilian poet, born in Rio de Janeiro; António Augusto de Rocha Peixoto (1866-1909), Portuguese naturalist, ethnologist and archaeologist; César Peixoto (born 1980), Portuguese footballer who plays for Sport Lisboa e Benfica in the Portuguese first division.
ellauri119.html on line 349: Henotheism (from Greek ἑνός θεοῦ (henos theou) ´of one god´) is the worship of a single, overarching god while not denying the existence or possible existence of other lower deities. Friedrich Schelling (1775–1854) coined the word, and Friedrich Welcker (1784–1868) used it to depict primitive monotheism among ancient Greeks.
ellauri119.html on line 440: Love encompasses the Islamic view of life as universal brotherhood that applies to all who hold faith. Amongst the 99 names of God (Allah), there is the name Al-Wadud, or "the Loving One," which is found in Surah [Quran 11:90] as well as Surah [Quran 85:14]. God is also referenced at the beginning of every chapter in the Qur'an as Ar-Rahman and Ar-Rahim, or the "Most Compassionate" and the "Most Merciful", indicating that nobody is more loving, compassionate and benevolent than God. The Qur'an refers to God as being "full of loving kindness." The Qur'an exhorts Muslim believers to treat all people, viz. those who have not persecuted them, with birr or "deep kindness" as stated in Surah [Quran 6:8-9]. Birr is also used by the Qur'an in describing the love and kindness that children must show to their parents. Ishq, or divine love, is the emphasis of Sufism in the Islamic tradition. Practitioners of Sufism believe that love is a projection of the essence of God to the universe. God desires to recognize beauty, and as if one looks at a mirror to see oneself, God "looks" at himself within the dynamics of nature. Since everything is a reflection of God, the school of Sufism practices to see the beauty inside the apparently ugly sufist. Sufism is often referred to as the religion of love. God in Sufism is referred to in three main terms, which are the Lover, Loved, and Beloved, with the last of these terms being often seen in Sufi poetry.
ellauri132.html on line 859: Mit der Übernahme der Grenzboten begann seine Karriere als Journalist. In der Wochenzeitschrift verfasste Freytag auch politisch kritische Artikel, so unter anderem über die Niederschlagung des schlesischen Weberaufstandes, was eine steckbriefliche Fahndung durch Preußen zur Folge hatte. Er ersuchte deshalb seinen Freund Herzog Ernst von Sachsen-Coburg-Gotha um politisches Asyl und zog 1851 nach Siebleben bei Gotha. Herzog Ernst verlieh ihm 1854 den Hofratstitel. Noi Gothat on kai niit kuningatar Victorian sukulaisia.
ellauri132.html on line 863: Freytagin kirjalilijanuran heikohko pääteos on romaani Soll und Haben (1855), jonka roolihahmoissa asetetaan vastakkain ahne aatelinen kauppias ja työteliäs aateliton mies. Freytag halusi teoksellaan arvostella rappeutunutta Saksan aatelistoa ja kehua izeään. Tutkijanuralla hänen pääteoksensa on teos Bilder aus der deutschen Vergangenheit (1874–1876). Filologista tutkimusta on esimerkiksi Die Technik des Dramas (1863). Freytag sai vuonna 1893 rauhantyön Pour le mérite -palkinnon.
ellauri133.html on line 295: Osa 2 oli kaiketi lievä pettymys, kun siiä ei mesota yhtä kovasti. Nojaa, ensi-iltaviikonloppunaan elokuva tuotti Yhdysvalloissa 91 miljoonaa dollaria ja maailmanlaajuisesti 185 miljoonaa dollaria. Jäi alle puoleen ekan osan kassatuloista, mut silti tarpeexi pitämään Teppo Kurkon uima-altaan timmissä.
ellauri135.html on line 134:

856x554-.35f.jpg" width="50%" />
ellauri135.html on line 161: Kenraalikuvernööri, kreivi Fredrik Wilhelm Rembert von Berg (1794-1874), venäjäxi Fjodor Fjodorovits, on nimenä tuttu kaikille historian harrastajille, mutta kovin paljon muuta hänestä ei yleensä tiedetäkään. Paizi tsaari ylensi sen kreivixi v. 1856, ja se kirjattiin adoptoituine veljenpoikineeen Suomen ritarihuoneelle kreivillisenä sukuna nro 11. Eikai yxi veljenpojista, vaikka Tupu, sunkaan ollut toi Nikolai? Ei vaan ne oli nää Hupu ja Lupu:
ellauri135.html on line 168: Krahv Friedrich Georg Magnus Berg (16. veebruar 1845 Tartu – 22. märts 1938 Sangaste) oli baltisakslase päritolu Liivimaa suurpõllumees, sordi- ja tõuaretaja, leidur, krahv (1856), Sangaste mõisnik, Sangaste lossi ehitaja.
ellauri135.html on line 175: Suomen kenraalikuvernöörinä vuosina 1855-1861 Berg järjesti Suomen puolustusta ja sai siitä hyvästä myös suomalaisen kreivin arvon. Suomen-kautensa jälkeen kreivi toimi Puolan käskynhaltijana ja johti Puolan kapinan kukistamista vuonna 1863. Hänen muistelmansa noista ajoista ovat luettavissa myös netistä.
ellauri135.html on line 184: Lars Gabriel von Haartmanin kanssa riidat koskivat muun muassa rautateiden ja vesiteiden suhteellista primäärisyyttä ja Snellmanin kanssa erimielisyyttä oli muun muassa sensuurista. Vuoden 1850 pahamaineisen sensuuriasetuksen poistamisessa Berg itsekin oli aktiivinen, mutta piti joka tapauksessa sensuurin säilyttämistä viisaana politiikkana.
ellauri135.html on line 208: In the early 1850s, Nikolai Vasilyevich joined the "young faction" of Moskvityanin and became a member of what came to be known as the Ostrovsky circle. In 1853 he went to Sevastopol as a correspondent, and stayed there until the end of the siege, working as a translator at the headquarters of the Commander-in-Chief. He later published Notes on the Siege of Sevastopol (Moscow, 1858) and the Sevastopol Album, a collection of 37 drawings.
ellauri135.html on line 212: Participated in the Crimean war of 1853-1856. As the correspondent of magazine "Russian Herald", was with Garibaldi. During the Polish uprising of 1861-1863 years he was in Poland, the correspondent of the newspaper "St. Petersburg Vedomosti".. Graf F. F. Berg asked him to gather material for the history of the Polish uprising.
ellauri135.html on line 224: In 1853 Berg translated a number of plays with 28 languages, ranging from Sanskrit, Arabic, Persian and Basque to French and Slavic dialects. These translations came out in 1854, under the title: "Songs of different peoples".
ellauri135.html on line 225: However, he some time, until 1849, was a teacher at the Moscow school of painting and sculpture, and from there, moved to the Moscow office of the state Bank, where until 1853 he was first Secretary and then as an assistant accountant.
ellauri135.html on line 227: Leaving in 1853 service at the Bank, Berg turns into a tourist. The ensuing hostilities led him to the southern army, then in Crimea, in Sevastopol, where he served first in the 4th Department of the Treasury, he is in charge of awards, and then was a translator at the headquarters of the commander-in-chief, participated in the battle on the Black river, alive and on the bastions during the siege. All this Berg described in "Notes on the siege of Sevastopol", in his "Sevastopol album", which appeared in 1858.
ellauri135.html on line 229: After the surrender of Sebastopol and the transition of the chief of staff of the Crimean army in Odessa, Berg left the service, and until 1868 was not employed at all, leading the life of a tourist. The war of 1859 between Italy and Austria drew Berg in Lombardy, where he was at different headquarters of the French, Italian and at the end of Garibaldi, the detachment of Alpine rifles, wrote a number of correspondences in the "Russian Gazette" in 1859 the Movement in 1860, in the Lebanese mountains between Druze and Maronites drew Berg to the East. He lived in Beirut, Damascus, visited Jerusalem, said, Alexandria. Cairo, pyramids and Keepaway left an inscription, then the first in the Russian language. The fruit of these wanderings there were a few articles in Moscow and St. Petersburg editions and book "Guide to Jerusalem and its surroundings" (1863). During this trip, Berg studied the Bedouin life, which wandered in the wilderness. In 1861 he returned to Russia and has translated a significant part of "pan Tadeusz" (printed in "Domestic. Notes" 1862). Then again, Berg went to the East, lived again in Beirut, Damascus and Jerusalem, and printed about this trip in several articles in "Fatherlands. Notes", "Russian Gazette", "Our time" and SPb. Statements".
ellauri135.html on line 260: Vladimir Galaktinovitš Korolenko (1853 Žitomir, Ukraina – 1921 Pultava) oli venäläinen kirjailija. Hän oli kotoisin Lounais-Venäjältä Žitomiristä. Isä oli vanhaa kasakkasukua, äiti puolalainen. Korolenko valmistui ensin käytännölliselle alalle, kävi Pietarin teknologista opistoa sekä Moskovan maanviljelysakatemiaa, josta hänet erotettiin 1874 vallankumoushankkeisiin liittyvien epäilyjen vuoksi ja 1879 karkotettiin Pietarista, ensin Vjatkan kuvernementtiin, sitten Itä-Siperiaan, josta hän sai 1885 siirtyä Nižni Novgorodiin.
ellauri135.html on line 262: Korolenko oli vuodesta 1895 narodnikkien aikakauskirjan Russkoje Bogatstvon toimittaja. Hänen ensimmäinen huomattava teoksensa oli Makarin uni (1885), joka on erinomainen kertomus puolipakanallisesta jakuuttilaistuneesta Itä-Siperian venäläisestä. Karkotusajalta saatuja aiheita käsittelee kirja Siperialaisen matkamiehen muistelmia (1885). Lounais-Venäjällä liikkuvat kertomus Huonossa seurassa (1885), Metsä humisee (suom.), Sokea soittaja (1886; suom.) ja Yöllä (1888).
ellauri135.html on line 453: Erik Ticklénin tunnetuin runo oli Neidon valitus. Johan Ludvig Runeberg käänsi tämän runon ruotsiksi ja se julkaistiin Helsingfors Morgonbladissa vuonna 1832. Sieltä Nikke Berg sen lukaisi ja teki venäjännöxen. Erik Ticklénin veli Pietari (Pehr) Ticklén oli myös runoilija ja Oulun Wiikko-Sanomia-lehden perustaja. Lähteet. Kotivuori, Yrjö: Erik Ticklén. Ylioppilasmatrikkeli 1640-1852.
ellauri135.html on line 569: Sviatoslav Teofilovich Richter March 20 1915 – August 1, 1997) was a Soviet pianist who is frequently regarded as one of the greatest pianists of all time. He is known for the "depth of his interpretations, his virtuoso technique, and his vast repertoire." Charles Francis Richter (/ˈɹɪktəɹ/, 26. huhtikuuta 1900 – 30. syyskuuta 1985) oli yhdysvaltalainen seismologi, joka on kuuluisa maanjäristyksen voimakkuuden määrittelevän Richterin asteikon luomisesta.
ellauri142.html on line 81: Tolstoy left the university in the middle of his studies, returned to Yasnaya Polyana and then spent much time in Moscow, Tula and Saint Petersburg, leading a lax and leisurely lifestyle. He began writing during this period, including his first novel Childhood, a fictitious account of his own youth, which was published in 1852.
ellauri142.html on line 85: In 1851, after running up heavy gambling debts, he went with his older brother to the Caucasus and joined the army. Tolstoy served as a young artillery officer during the Crimean War and was in Sevastopol during the 11-month-long siege of Sevastopol in 1854–55, including the Battle of the Chernaya. During the war he was recognised for his courage and promoted to lieutenant. He was appalled by the number of tragic deaths involved in warfare, and left the army after the end of the Crimean War.
ellauri142.html on line 87: His experience in the army, and two trips around Europe in 1857 and 1860–61 converted Tolstoy from a dissolute and privileged society author to a non-violent and spiritual anarchist. Others who followed the same path were Markku Graae, Alexander Gerzen, Mikhail Bakunin and Peter Kropotkin. During his 1857 visit, Tolstoy suffered a public execution in Paris, a traumatic experience that marked the rest of his life. In a letter to his friend Vasily Botkin, Tolstoy wrote: "The truth is that the State is a conspiracy designed not only to exploit, but above all to corrupt its citizens ... Henceforth, I shall never serve any government anywhere.
ellauri142.html on line 1022: Lévi vieraili 1854 Englannissa, jossa hän tapasi kirjailija Edward Bulwer-Lyttonin, joka oli kiinnostunut ruusuristiläisyydestä ja oli pienen ruusuristiläisloosin johtaja. Bulwer-Lyttonilta Lévi sai vinkin kirjoittaa kirjan magian harrastamisesta. Kirja julkaistiin 1855 nimellä Dogme et Rituel de la Haute Magie, ja käännettiin englanniksi nimellä Transcendental Magic, its Doctrine and Ritual. Sen kuuluisat aloitussanat esittävät okkultismiin yhden olennaisen teeman, ja antavat hieman makua tulevasta:
ellauri142.html on line 1024: Baphomet, kirjassa Dogme et Rituel de la Haute Magie, 1855. "Muinaisten oppien mystisten allegorioiden hunnun takana, pimeyden ja initiaatioiden outojen koettelemusten takana, salattujen tekstien sinettien alla, Niniven ja Theban raunioilla, vanhojen temppelien murentuvien kivien päällä ja Assyrian tai Egyptin sfinksin tummuneiden kasvojen yllä, luonnottomissa tai suurenmoisissa maalauksissa jotka selittävät Vedan elävöittämää Intian uskontoa, vanhojen alkemian kirjojemme kryptisissä vertauskuvissa, seremonioissa joita on vietetty kaikkien salaseurojen sisäänpääsyssä, sieltä löytyy merkkejä opista, joka on kaikkialla sama, ja kaikkialla huolellisesti salattu." Baphomet näyttää kuvassa istuxivalta pukilta.
ellauri143.html on line 1200: Luku 85. Igsvani (Grassy-Strong: 841–850
ellauri143.html on line 1202: Luku 86. Näkymät (Igal): 851–860
ellauri144.html on line 195: José Julián Martí Pérez (28. tammikuuta 1853, Havanna, Kuuba – 19. toukokuuta 1895, Kuuba) oli kuubalainen kirjailija, kansallissankari ja maan itsenäisyystaistelun henkinen johtohahmo. Kuubassa häntä pidetään maan yhtenäisyyden symbolina, ja häneen viitataan nimellä El Apostol de la Independencia Cubana (suom. Kuuban itsenäisyyden apostoli).
ellauri144.html on line 618: l’économiste Arthur Raffalovich (1853-1921), de l’écrivaine Sophie O’Brien née
ellauri144.html on line 707: 853" data-poet="Jiménez">

Huan Hose Himénez ja sen aasi Harmo

ellauri145.html on line 117: Thomas De Quincey: On Murder Considered as one of the Fine Arts Thomas Penson De Quincey (/də ˈkwɪnsi/;[1] 15 August 1785 – 8 December 1859) was an English writer, essayist, and literary critic, best known for his Confessions of an English Opium-Eater (1821) Many scholars suggest that in publishing this work De Quincey inaugurated the tradition of addiction literature in the West. Mulla on toi kirja, mä luinkin sen, mutta se oli kyllä aika pitkästyttävä. Tämänkertainen ozikko tuo mieleen sen usein mietityttäneen havainnon että mixhän vitussa 50% tv-sarjoista on murhajuttuja. Eikai siinä muuta ole kun että KILL! on 1/3 apinan mieliharrastuxista. Dekkarit ja horrorit on musta lattapäisyyden selvimpiä ilmentymiä.
ellauri145.html on line 164: Joseph-Pierre Borel d´Hauterive , joka tunnettiin nimellä Petrus Borel (26. kesäkuuta 1809 – 14. heinäkuuta 1859), oli ranskalainen romanttisen liikkeen kirjailija. Petrus Borel, hän syntyi Lyonissa, kahdestoistaosana rautakauppiaan neljästätoista lapsesta. Hän opiskeli arkkitehtuuria Pariisissa, mutta jätti sen kirjallisuuden vuoksi. Lempinimellä le Lycanthrope ("susimies") ja Pariisin böömiläisten ympyrän keskus hänet tunnettiin ylellisestä ja omalaatuisesta kirjoituksestaan, joka esikuvasi surrealismia . Hän ei kuitenkaan menestynyt rautakaupallisesti, ja lopulta hänen ystävänsä, mukaan lukien Théophile Gautier, löysivät hänet pieneen virkaan . Häntä pidetään myös poète mauditina , kuten Aloysius Bertrand tai Alice de Chambrier. Borel kuoli Mostaganemissa noin vuonna 1859 auringonpistoxeen. Hän oli aiheena elämäkerran Enid Starkie , Petrus Borel: Tällä Lycanthrope (1954).
ellauri145.html on line 211: Charles Baudelaire on esitelty 857">toisaalla. Mutta tätäpä ei siellä kerrottu:
ellauri145.html on line 404: Roger Tichborne, heir to the noble and filthy rich Tichborne family´s title and fortunes, was presumed to have died in a shipwreck in 1854 at age 25. His mother clung to a belief that he might have survived, and after hearing rumours that he had made his way to Australia, she advertised extensively in Australian newspapers, offering a reward for information. In 1866, a Wagga Wagga butcher known as Thomas Castro came forward claiming to be Roger Tichborne. Although his manners and bearing were unrefined, he gathered support and travelled to England. He was instantly accepted by Lady Tichborne as her son, although other family members were dismissive and sought to expose him as an impostor. During protracted enquiries before the case went to court in 1871, details emerged suggesting that the claimant might be Arthur Orton, a butcher´s son from Wapping in London, who had gone to sea as a boy and had last been heard of in Australia. After a civil court had rejected the claimant´s case, he was charged with perjury; while awaiting trial he campaigned throughout the country to gain popular support. In 1874, a criminal court jury decided that he was not Roger Tichborne and declared him to be Arthur Orton. Before passing a sentence of 14 years, the judge condemned the behaviour of the claimant´s counsel, Edward Kenealy, who was subsequently disbarred because of his conduct.
ellauri145.html on line 549:

85106-lq" />
ellauri145.html on line 623: 3 Kirje on osoitettu kotikaupunkinsa Baselin yliopistossa historian ja taidehistorian professorina 1858–1893 vaikuttaneelle Jacob Burckhardtille (1818–1897), johon Nietzsche oli tutustunut toimittuaan Baselissa klassisen fi lologian professorina 1869–1879. Burckhardt antoi kirjeen Overbeckille, joka tajusi heti asioiden olevan huonosti.
ellauri145.html on line 625: 4 Parlamenttitalonakin palvellut, Nietzschen visiitin ajoista lähtien museona toiminut monumentaalinen barokkirakennus Palazzo Carignano (1685) seisoo nimikkopiazzansa laidalla Torinon vanhassa keskustassa. Nimi juontuu Carignanon ruhtinassuvusta. Nietzsche asui via Carlo Alberto 5:ssä palatsia vastapäätä.
ellauri145.html on line 648: 14 Ilmeisesti kastilialaisten Federico Chuecan (1848–1908) ja Joaquín Valverden (1846–1910) säveltämä ja Felipe Pérez y Gonzálezin (1854–1910) libretoima koominen fantasiakappale La Gran vía (1886), jonka Nietzsche oli nähnyt joulukuussa kahdesti. Operetilla ei ole yhteyttä Moskovaan tai Roomaan, mutta sen tapa tehdä numero madridilaisesta kadusta korostaa suurkaupunkiarjen nousua ”suuren maailman” puheenaiheeksi.
ellauri145.html on line 652: 16 Vittorio Emanuele II:n pojasta Umbertosta (1844–1900) oli tullut Italian kuningas Umberto I (1878–1900). Hän avioitui Savoijin prinsessan Margheritan (1851–1926) kanssa. Yksi Nietzschen hulluuskirjeistä oli osoitettu Umbertolle:
ellauri145.html on line 662: 20 Wilhelm von Bismarck (1852–1901) oli Otto von Bismarckin (1815–1898), Preussin pääministerin (1862–1870) ja yhdistyneen Saksan valtakunnankanslerin (1871–1890), nuorin poika ja saksalainen lakimies ja poliitikko. Pilkun lisäten lauseen alun merkitys muuttuisi muotoon: ”Wilhelm, Bismarck ja”, jossa Bismarck olisi isä - Bismarck ja Wilhelm ilmeisimmin Saksan keisari Vilhelm II (1859–1941; vallassa 1888–1918). Hulluuspapereissa toistuu ajatus Vilhelmin edustaman Hohenzoller-hallitsijasuvun jäsenten ansaitsemasta kuolemasta. Kansleri Bismarckia kuvaillaan Nietzschen teksteissä toisinaan ihailevaan sävyyn, mutta asennoituminen käy vähitellen yhä kielteisemmäksi. Antisemitismi ja antisemitistit ovat Nietzschen 1880-luvun kriittisten kirjoitusten päämaaleja.
ellauri145.html on line 715: Toinen pieni harmin aihe on se, että johdannossa ja selityksissä ei tuoda esille des Esseintesin historiallista esikuvaa, kreivi Robert de Montesquiou-Fenzensacia (1855-1921), joka on toiminut esikuvana myös Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -teossarjan paroni du Charlusille. Eli n:nnen kerran: des Esseintes on se sama homo dändi Montesquiou, joka Charlusina Proustin kirjassa bylsi liiveissä jotain palvelijaa porttikongissa pyllyvakoon, Proustin tirkistellessä hikisenä muna kädessä.
ellauri145.html on line 727: During his schooling at the Imperial Lycée of Saint-Brieuc where he studied from 1858 until 1860, he fell prey to a deep depression, and, over several freezing winters, contracted the severe rheumatism which was to disfigure him severely. He blamed his parents for having placed him there, far from his family´s care and affection. Difficulties in adapting to the harsh discipline of the college´s noble débris (distinguished relics, i.e., teachers) gradually developed those characteristics of anarchic disdain and sarcasm which were to give much of his verse its distinctive voice.
ellauri145.html on line 808: Germain Nouveau Germain Marie Bernard Nouveau (Pourrières, 31 juillet 1851 - Pourrières, 4 avril 1920) eli aika vanhaxi, melkein yhtä vanhaxi kuin mä. Se oli maalta kotoisin ja sinne se palasikin köyhäilemään kun se sekosi. Siitä piti tulla pappi mutta tulikin pylväspyhimys. Sitä ennen se ehti mittailla pylväitä sekä Rimpulan että Villamadon kaa. Louis Aragon disait de lui: ´Pas un petit poète, mais un grand poète. Pas un épigone de Rimbaud: mais son égal´.
ellauri145.html on line 1115: Vitalie, née le 15 juin 1858 à Charleville, est la fille de Marie Catherine Vitalie Cuif et de Frédéric Rimbaud. Ce dernier quitte le domicile conjugal en 1860, laissant son épouse avec quatre enfants en bas âge. En effet, Frédéric a sept ans, Arthur six, Vitalie deux et Isabelle, huit mois.
ellauri145.html on line 1126: Alphonse Allais, né le 20 octobre 1854 à Honfleur et mort le 28 octobre 1905 à Paris, est un journaliste, écrivain et humoriste français. Célèbre à la Belle Époque, reconnu pour sa plume acerbe et son humour absurde, il est notamment renommé pour ses calembours et ses vers holorimes. Il est parfois mais pas souvent considéré comme l´un des plus grands conteurs de langue française.
ellauri145.html on line 1134: En 1881, après avoir terminé sans succès ses études de pharmacie, il devient collaborateur du journal Le Chat noir, dans lequel il signe pour la première fois en 1883. C´est grâce à ses écrits humoristiques et à ses nouvelles, écrites au jour le jour, qu´il connaît le succès. Il collabore à l´hebdomadaire Le Chat Noir à partir du numéro 4, daté du 4 février 1882, (Feu de paille). En 1885, il fréquente le café-restaurant Au Tambourin au 62, boulevard de Clichy.
ellauri145.html on line 1160: Born into a farming family of La Sauvagère, Brisset was an autodidact. Having left school at age twelve to help on the family farm, he apprenticed as a pastry chef in Paris three years later. In 1855, he enlisted in the army for seven years and fought in the Crimean War. In 1859, during the war in Italy against the Austrians. After he was wounded at the Battle of Magenta, he was taken prisoner. During the Franco-Prussian War, he was a second lieutenant in the 50e régiment d´infanterie de ligne. Taken prisoner again, he was sent to Magdeburg in Saxony where he learned German.
ellauri145.html on line 1181:

8507/17317/i/1600/depositphotos_173170180-stock-photo-blond-curly-woman.jpg" width="50%" />
ellauri146.html on line 46: 85595" data-nimi="Grabbe Christian">Christian Dietrich Grabbe (* 11. Dezember 1801 in Detmold; † 12. September 1836 ebenda) war ein deutscher Dramatiker des Vormärz. Der Begriff Vormärz bezeichnet die Epoche der deutschen Geschichte zwischen der Julirevolution von 1830 und der Märzrevolution von 1848. Einige Historiker fassen die Epoche etwas weiter und lassen sie bereits mit dem Wiener Kongress von 1815 beginnen. Geographisch beschränkt sich der Begriff auf die Staaten des auf dem Kongress gegründeten Deutschen Bundes.
ellauri146.html on line 195: 1856
ellauri146.html on line 253: Johann Kaspar Schmidt, paremmin tunnettu nimellä Max Stirner (25. lokakuuta 1806 Bayreuth, Baijerin kuningaskunta – 26. kesäkuuta 1856 Berliini, Preussi) oli saksalainen filosofi, joka on yksi nihilismin, nominalismin, eksistentialismin, postmodernismin ja anarkismin, anarkoindividualismin ja erityisesti egoistisen anarkismin aatteen muovaajista.
ellauri146.html on line 266: Stirner kuoli hyönteisen pureman aiheuttamaan tulehdukseen vuonna 1856. Kerrotaan, että Bruno Bauer oli ainoa nuorhegeliläinen, joka oli läsnä hänen hautajaisissaan. Mir geht's nichts über mich! Ich hab mein Sach auf Nichts gestellt! Istun tyhjän päällä! (Der Einzige und sein Eigenthum)
ellauri146.html on line 400: One of the outstanding features of the Romantic era in France was the re-evaluation of the feminine. It was widely assumed that man's capacity for rational thought and scientific achievement needed to be tempered by woman's capacity for sentiment. Indeed, the beneficial influence of woman's love and compassion was considered a necessary precondition to moral development, both for the individual and for all mankind. Woman thus had redemptive qualities (cash value). Perhaps the purest expression of this constellation of ideas is to be found in the utopian religious sects of the period and in the Romantic epic. Alfred de Vigny's Eloa (1824) may be read in this context. Eloa is the first of a series of angel women appearing in the Romantic epic. She is followed by Rachel in Edgar Quinet's Ahasvérus (1833), Sémida in Alexandre Soumet's La Divine Epopée (1840), Marie in Alphonse Constant's La Mère de Dieu (1844) and Liberté in Victor Hugo's La Fin de Satan (fragments written in 1854 and 1859, published posthumously in 1886). The mission of these quasi-divine female figures is to help put an end to evil.
ellauri146.html on line 420: Vignyn maailmankuva oli hyvin pessimistinen mutta ei mieskohtaisista syistä, kuten Chateaubriandilla tai Byronilla, vaan pessimismi kohoaa yleisinhimilliseksi maailmankuvaksi, jossa on kosketuskohtia Lucretiukseen. Varhaisina vuosinaan Vigny vaikutti Hugohon ja myös Alfred Musset ja Charles Baudelaire saivat häneltä vaikutteita. Hän jätti jäljen myös parnassolaisiin (onneton Sully Prudhomme) ja symbolistiseen runouteen. Vignyn kootut teokset Oeuvres ilmestyivät 1837–1839, 1883–1885 ja 1904–1906. Théâtre ilmestyi 1838–1839, Poésies complètes 1842, Théâtre complet 1848.
ellauri146.html on line 638: Woodberry (Edgar Allan Poe, 1885, p. 85, and Life, I, 130) pointed out a leading source of part of Poe's story in Bulwer's “Too Handsome for Anything,” one of the “other pieces” in Bulwer's book, Conversations with an Ambitious Student in Ill Health, with Other Pieces (New York: J. & J. Harper, 1832), pp. 189ff. There is a good deal of humorous literature about noses.
ellauri147.html on line 549: 851">

Videor ergo sum

ellauri147.html on line 645: Winnicott käsittelee ensisijaisen narsismin ja kohdesuhteen ilmeistä kontrastia epistemologisena ongelmana, jonka hän ratkaisee itsensä paradokseissa (käytäthän näitä hegelialaista dialektiikkaa muistuttavia formulaatioita: ei ole vauvaa ilman äitiä, joka pitää häntä; hän ei huomaa, että häntä kannetaan ja "putoaisi loputtomasti", jos hän huomaisi sen; hän rakentaa esineen - jonka hän löytää samanaikaisesti; hän voi vain ymmärtää kohteen riippumattomuuden.) Eli näin hän hyväksyy riippuvuutensa), jos hänet tunnustetaan omaksi olennokseen. Winnicottin työssä itsensä synty on käsitteellinen ja sijoitettu kohdun ja kohteen väliseen tilaan - "potentiaaliseen välilihaan" tai siirtymätilaan fantasian ja todellisuuden välillä, jossa narsismin käsitettä käytetään Winnicottissa sen monadologisten konnotaatioiden vuoksi. Siitä puhe mistä puute, rakas Winnicott. Kz myös albumia 8534">298.
ellauri150.html on line 201: Valtaoja syntyi Kemissä vuonna 1951. Hän valmistui ylioppilaaksi Sodankylän lukiosta vuonna 1969. Korkeakouluopintonsa Valtaoja suoritti Turun yliopistossa, josta hän valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1975 ja tohtoriksi vuonna 1985.
ellauri150.html on line 374:

85061/xW/SomeSharing/esa-saarinen-oma.jpg" height="200px" />
ellauri150.html on line 444: Suurimman inspiraationsa teos oli tosin saanut alun perin tapauksesta toisen maailmansodan aikana, jossa Yhdysvaltain armeijan sotilaskarkurit pahoinpitelivät ja raiskasivat Hesburgerin vaimon Lynnen ja aiheuttivat keskenmenon. Lynnestä tuli pulzari. Kun se kuoli, Hesburgerillä oli jo toinen hoito valmiina. Kirja oli kirjoitettu eräänlaisena vapaan tahdon ja moraalin tutkimuksena, jossa nuori antisankari Alex, joka vangitaan lyhyeksi jääneen väkivallan ja sekasorron uran jälkeen, käy läpi vastenmielisyyden terapian hillitäkseen väkivaltaisia taipumuksiaan, mikä johtaa lopulta siihen, että hänestä tulee puolustuskyvytön muita ihmisiä vastaan ja hän ei pysty nauttimaan lempimusiikistaan, joka väkivallan lisäksi oli ollut hänelle kovaa nautintoa. Hesburger sai ketjureaktion Debussyn Faunin iltapäivästä. Sehän on se Mallarmén runo jonka alkupään mä suomensin. Se halus pianistixi muttei piässyt. Tietokirjassa Flame into Being (1985) Burgess kuvaili Kellopeliappelsiini -kirjaa hänen "jeu d'espritiksi (“pelin henki" ??? paskanmarjat typeryxet, pikemminkin Gedankenspiel, ajatusleikki), joka toteutettiin kolmessa viikossa, ja joka tuli tunnetuksi lähdemateriaalina elokuvalle, joka näytti ylistävän seksiä ja väkivaltaa," viitaten Stanley Kubrickin vuonna 1971 ohjaamaan samannimiseen elokuvasovitukseen. Hän lisäsi:
ellauri150.html on line 490: Ben-Hur: A Tale of the Christ is a novel by Lew Wallace, published by Harper and Brothers on November 12, 1880, and considered "the most influential Christian book of the nineteenth century". It became a best-selling American novel, surpassing Harriet Beecher Stowe's Uncle Tom's Cabin (1852) in sales. The book also inspired other novels with biblical settings and was adapted for the stage and motion picture productions. Ben-Hur remained at the top of the US all-time bestseller list until the 1936 publication of Margaret Mitchell's Gone with the Wind. The 1959 MGM film adaptation of Ben-Hur is considered one of the greatest films ever made and was seen by tens of millions, going on to win a record 11 Academy Awards in 1960, after which the book's sales increased and it surpassed Gone with the Wind. It was blessed by Pope Leo XIII, the first novel ever to receive such an honour. The success of the novel and its stage and film adaptations also helped it to become a popular cultural icon that was used to promote catholicism plus numerous commercial products.
ellauri151.html on line 365: Gray (2012) argues that Wittgenstein could have known Hamann through Fritz Mauthner (1849–1923) or Søren Kierkegaard (1813–1855). Kusch proposes that Wittgenstein got Martin Luther’s (1483–1548) view of theology as a grammar from Hamann or somebody discussing Hamann’s views, because
ellauri151.html on line 392: Hamann on tutkinut kokeellisesti muun muassa kielen ja runouden kehitystä ja osoittanut, kuinka järki ja mielikuvitus vaikuttavat siinä erottamattomasti yhdistettyinä toisiinsa. Kirjassaan Kreuzzüge eines Philologen (1762) hän kehittelee ajatusta, että runous on "ihmissuvun äidinkieli", alkuperäisin ajatuksien ilmaisukeino. Hänen kirjojaan on muun muassa Sokratische Denkwürdigkeiten (1759). Hamannin kootut teokset on julkaissut Wolfram von Roth (1821–1843). Laajan, kuusiosaisen elämäkerran J. G. Hamanns Leben und Schriften (1857–1873) on hänestä kirjoittanut Hermanni Kiltamestari.
ellauri151.html on line 707: Taulu 8588"/>28588. Jeesuxen ja Peevelin saarnatyylit
ellauri151.html on line 1059: Vuoden 1985 versio oli sekin aikansa lapsi, jossa vaikutuksen tekivät naturalismi ja etenkin moderni kameratyö. Rauni Mollbergin versio on silti vielä kirjallisen oloinen, verkkainen. Kolmannen elokuvan keinoihin kuuluvat visuaalisuus, tehosteet ja toiminnallisuus.
ellauri152.html on line 87: Berthe Clorine Jeanne Le Barillier (parfois orthographiée Berthe Clorinne Jeanne Le Barillier ou même Berthe Corinne Jeanne Le Barillier, sans doute par une suite d'erreurs de recopiage orthographique erroné dans les divers ouvrages où elle est citée), née à Bordeaux le 24 juillet 1858 et morte au Cannet le 24 janvier 1927, est une femme de lettres française. Takkutukkainen naisoletettu, rekkalesbon näköinen. Väsäs paljon sinisukkajuttuja, mm. Heloisesta ja Abelardista. Takuulla ei kääntänyt mitään kreikasta. Son œuvre, si elle est assez largement tombée dans l'oubli, est servie par un style sobre et une documentation toujours très solide. La part la plus consistante de son œuvre est probablement celle consacrée à l'antiquité romaine. Elle batit une maison à proximité immédiate de l'Hermitage de Jean-Jacques Rousseau, un écrivain qu'elle admirait et dont elle voulait se rapprocher. Mit vit JJ oli kuollut jo aikapäiviä?? Ja aika misogyyni kaiken kukkuraxi. Näitä vale-uudelleen
ellauri152.html on line 448:

8511771-1024x640.jpg" height="200px" />
ellauri152.html on line 563: American children's television animations in which the biblical story of Haman is told include the "Queen Esther" episode of the series The Greatest Adventure: Stories from the Bible (1985-1992), where he is voiced by Werner Klemperer, and the computer-generated series VeggieTales (2000), in which he is portrayed by "Mr. Lunt" during the episode "Esther, the Girl who Became Queen".
ellauri152.html on line 741: Isaac Leib Peretz (Polish: Icchok Lejbusz Perec, Yiddish: יצחק־לייבוש פרץ‎) (May 18, 1852 – April 3, 1915), also sometimes written Yitskhok Leybush Peretz was a Yiddish language author and playwright from Poland. Payson R. Stevens, Charles M. Levine, and Sol Steinmetz count him with Mendele Mokher Seforim and Sholem Aleichem as one of the three great classical Yiddish writers. Sol Liptzin wrote: "Yitzkhok Leibush Peretz was the great awakener of Yiddish-speaking Jewry and Sholom Aleichem its comforter.... Peretz aroused in his readers the will for self-emancipation, the will for resistance against the many humiliations to which they were being subjected."
ellauri153.html on line 59: Sontimaton tutilas, Rauni Mollbergin ohjaama elokuva vuodelta 1985
ellauri155.html on line 657: Carl Schmitt (1888-1985), pahamaineinen nazilakimies, piti kiinni Marxin kannasta et politiikka on luokkataistelua. Schmitt wird heute wegen seines staatsrechtlichen Einsatzes für den Nationalsozialismus als Gegner der parlamentarischen Demokratie und des Liberalismus und als „Prototyp des gewissenlosen Wissenschaftlers, der jeder Regierung dient, wenn es der eigenen Karriere nutzt“, weithin abgelehnt. Allerdings wird er aufgrund seiner indirekten Wirkung auf das Staatsrecht und die Rechtswissenschaft der frühen Bundesrepublik mitunter auch als „Klassiker des politischen Denkens“ bezeichnet.
ellauri155.html on line 882: Young Santayana spent a lot of time in Harvard under William James. He was involved in 11 clubs as an alternative to athletics. He did not like athletics. He was founder and president of the Philosophical Club, a member of the literary society known as the O.K., an editor and cartoonist for The Harvard Lampoon, and co-founder of the literary journal The Harvard Monthly, to name a few. In December, 1885, he played the role of Lady Elfrida in the Hasty Pudding theatrical Robin Hood, followed by the production Papillonetta in the spring of his senior year. Would have been less hassle to take part in athletics. But maybe he was a little like that, sissy-missy, you know. Yep yep:
ellauri156.html on line 31:

85b8cb;text-align:center;margin-top:0%;margin-bottom:0%">Bob & Dawg

ellauri156.html on line 32:

85b8cb;text-align:center;margin-top:0%;margin-bottom:0%">Bathsheba pesulla

ellauri156.html on line 537: Abner was the son of the witch of En-dor in Mordor, (Pirḳe R. El. xxxiii.), and the hero par excellence in the Haggadah (Yalḳ., Jer. 285; Eccl. R. on ix. 11; Ḳid. 49b). Conscious of his extraordinary strength, he exclaimed: "If I could only catch hold of the earth, I could shake it" (Yalḳ. l.c.)—a saying which parallels the famous utterance of Archimedes, "Had I a fulcrum, I could move the world." (Dote moi pa bo kai tan gan kino.) According to the Midrash (Eccl. R. l.c.) it would have been easier to move a wall six yards thick than one of the feet of Abner, who could hold the Israelitish army between his knees, and often did. Yet when his time came [date missing], Joab smote him. But even in his dying hour, Abner seized his foe's balls like a ball of thread, threatening to crush them. Then the Israelites came and pleaded for Joab's jewels, saying: "If thou crushest them his future kids shall be orphaned, and our women and all our belongings will become a prey to the Philistines." Abner answered: "What can I do? He has extinguished my light" (has wounded me fatally). The Israelites replied: "Entrust thy cause to the true judge [God]." Then Abner released his hold upon Joab's balls and fell dead to the ground (Yalḳ. l.c.).
ellauri158.html on line 387: The term was coined by the German philosopher Karl Krause in 1828 to distinguish the ideas of Georg Wilhelm Friedrich Hegel (1770–1831) and Friedrich Wilhelm Joseph Schelling (1775–1854) about the relation of God and the universe from the supposed pantheism of Baruch Spinoza, after reviewing Hindu scriptures. Unlike pantheism, which holds that the divine and the universe are identical, panentheism maintains an ontological distinction between the divine and the non-divine and the significance of both. In panentheism, the universal spirit is present everywhere, which at the same time "transcends" all things created.
ellauri159.html on line 1351: Early books included The Philosophy of Justice Between God and Man (1851) and Optimism: The Lesson of Ages (1860), a Christian mystical vision of the pursuit of happiness from Blood´s distinctly American perspective; on the title page of the book, Blood described it as "A compendium of democratic theology, designed to illustrate necessities whereby all things are as they are, and to reconcile the discontents of men with the perfect love and power of ever-present God." During his lifetime he was best known for his poetry, which included The Bride of the Iconoclast, Justice, and The Colonnades. According to Christopher Nelson, Blood was a direct influence on William James´ The Varieties of Religious Experience as well on James´s concept of Sciousness, prime reality consciousness without a sense of self.
ellauri159.html on line 1407: The moral philosopher postulates a unified system, 185. Origin of moral judgments, 185. Goods and ills are created by judgment?, 189. Obligations are created by demands, 192. The conflict of ideals, 198. Its solution, 205. Impossibility of an abstract system of Ethics, 208. The easy-going and the strenuous mood, 211. Connection between Ethics and Religion, 212.
ellauri160.html on line 122: Ezra Weston Loomis Pound (30 October 1885 – 1 November 1972), modernin ajan Li Bai, was an expatriate American poet and critic, a major figure in the early modernist poetry movement, and a fascist collaborator in Italy during World War II. His works include Ripostes (1912), Hugh Selwyn Mauberley (1920), and his 800-page epic poem, The Cantos (c. 1917–1962). Hizi noi cantothan on selvä kokoelma paasauxia!
ellauri160.html on line 124: Pound was born in 1885 in a two-story cupboard house in Hailey, Idaho Territory, the only child of Homer Loomis Pound (1858–1942) and Isabel Weston (1860–1948), who married in 1884. Homer had worked in Hailey since 1883 as registrar of the General Land Office. Pound's grandfather, Thaddeus Coleman Pound, a Republican Congressman and the 10th Lieutenant Governor of Wisconsin, had secured him the appointment. Homer had previously worked for Thaddeus in the lumber business.
ellauri160.html on line 365: Vuonna 1985 ilmestyneessä Vapauden tuuli -romaanissa vastakkain asetetaan Pekan luontainen halu tyydyttää itseään ja vapautta rajoittava totalitaristinen systeemi, nimittäin harppisakut.
ellauri160.html on line 696:

85f2de55b8bf0d8fe63dd48cb0d2d4f08e7.jpg" />
ellauri160.html on line 779:

851083d4ed4793/gz/1391742.jpg" />
ellauri161.html on line 464: 85">

Storyline ja muutamia tomaatteja

ellauri161.html on line 821: 853">

Hello World

ellauri161.html on line 823: Ernest Hello (1828-1885) oli fin de sièclen aikainen mysteerikirjailija, ei siis salapoliisijuttujen vaan katolisten horinoiden. Sen vaimo oli toinen samanmoinen, niillä oli yhteinen tornikammari jonka parvekkeen katolta oli hyvät vastaanotto-olosuhteet jos omasi tarvittavan antennin (sen joka puuttui Kari Enkvistiltä).
ellauri161.html on line 1100: The chief of his mystical writings are, The Ornament of Spiritual Marriage (Lat. by Gerh. Groot, Ornatus Spiritualis Desponsionis, MS. at Strasburg; by another translator, and published by Faber Stapulensis [Paris, 1512], De Ornatu Spirit. Nuptiarum, etc.; also in French, Toulouse, 1619; and in Flemish, ´J Cieraet der gheestclyeke Bruyloft, Brussels, 1624, Hengelliset häät): — Speculum AEternae Salutis: — De Calculo, an interpretation of the calculus candidus, Re 2:17: — Samuel, sive de Alta Contemplatione. The other works of Ruysbroeck contain but little more than repetitions of the thoughts expressed in those here mentioned. (Esim. 7 hengellisen rakkauden askelmasta.) He wrote in his native language, and rendered to that dialect the same service which accrued to the High German from its use by the mystics of the section where it prevailed. He is still regarded in Holland as "the best prose writer of the Netherlands in the Middle Ages." His style is characterized by great precision of statement, which becomes impaired, however, whenever his imagination soars, as it often does, to transcendental regions too sublimated for language to describe. His works were accessible until lately only in Latin editions (by Surius, Cologne, 1549, 1552, 1609 [the best], 1692, fol.), or in manuscripts scattered through different libraries in Belgium and Holland. Four of the more important works were published in their original tongue, with prefaces by Ullmann (Hanover, 1848). No complete edition has as yet been undertaken (see Moll, )e Boekerij van het S. Barbara-Klooster te Delft [Amst. 1857, 4to], p. 41).
ellauri162.html on line 48: 85">

Rakkaat kirjani

ellauri162.html on line 88: https://www.quora.com/qemail/tc?al_imp=eyJ0eXBlIjogMzMsICJoYXNoIjogIjEyOTE1OTgwMTcxMjE5MDA4ODZ8MXwxfDI5NDQ2ODc0NiJ9&al_pri=1&aoid=3zCkHwtsNw6&aoty=2&aty=4&cp=1&et=2&id=c85df7fea54d4c3aa8002e50c9e18559&q_aid=bGCOTtnMtTF&uid=jvJVYi0mtcj
ellauri162.html on line 141: Son père, Émile Bernanos (1854-1927), est un tapissier décorateur d´origine espagnole et lorraine. Sa mère, Clémence Moreau (1855-1930), est issue d´une famille de paysans berrichons originaire de Pellevoisin, dans l´Indre. Il garde de son éducation la foi catholique et les convictions monarchistes de ses parents.
ellauri162.html on line 545: The "Carmen apologeticum" has a misleading title, thanks to Pitra, its first editor (1852) who was a moron.
ellauri162.html on line 571: Victorin mukaan Jumala ei halua mätkiä apinoita rangaistuksella, joka vastaisi sen rikoksia (sukupuutolla), eikä ole rangaistusta, joka ei itse asiassa ole lahja valepuvussa. Niinpä Kainin rangaistus on ilmainen lahja hänelle itselleen ja hänen vanhemmilleen (2.284: hoc quoque munus habet), samoin kuin Babelin rakentajien rangaistus (3.285-286: nec tamen hoc sacri, cum sit sua poena nocentum / muneris est tyhjiö). Victorilla on myös taipumus alikorostaa Jumalan roolia rangaistustensa toteuttamisessa sen hyväksi että keskittyy sen sijaan rangaistuksen hyötynäkökohtaan.
ellauri162.html on line 597: Hans Vaihinger (25. syyskuuta 1852, Nehren – 18. joulukuuta 1933, Halle) oli saksalainen filosofi joka syntyi Saksassa Württembergissä Nehrenissä, lähellä Tübingeniä ja kertomansa mukaan kasvoi hyvin uskonnollisessa ilmapiirissä. Hän opiskeli filosofiaa, teologiaa, luonnontieteitä sekä matematiikkaa Tübingenissä, Leipzigissa ja Berliinissä. Myöhemmin hänestä tuli filosofian opettaja ja professori Strasbourgiin, ennen kuin hän muutti Halleen vuonna 1884. Vuodesta 1892 lähtien hän hoiti filosofian professuuria Hallen yliopistossa. Hän joutui eroamaan virastaan vuonna 1906, kun hänen näkönsä heikkeni.
ellauri163.html on line 42: Sukupuolielimet ilmentävät ihmissielua paremmin kuin mikään muu ruumiinosa, silmät mukaanlukien, sanoo moniavioinen Singer. Singer on ihan samanlainen lurjus kuin kaikki muutkin kirjailijat. Sekin on aivan vitun typerä ja huono kaikessa muussa kuin izestään kirjoittamisessa. Itchelekin oli lukenut 8592">Otto Weiningerinsa ja halwexi naisia. Mies on kuin piipunrassi ja puhuu putkihommista.
ellauri163.html on line 531: Jules Payot, né le 10 avril 1859, mort le 30 janvier 1940 à Aix-en-Provence, est un pédagogue et universitaire français. Payot est né en 1859 à Chamonix. Il fut une figure de premier plan dans l´enseignement laïque et en 1907, il fut nommé recteur des académies de Chambéry et d´Aix-en-Provence.
ellauri163.html on line 858: Emile Durkheim [1858-1917] oli Jules Payotia [1859-1940] vuoden vanhempi, ja vei kasvatusopin professuurin Bordeauxissa Payotin nenän edestä vaikkei ollut edes psykologi. Payotia ei suin surminkaan siihen haluttu, vitun ateistia. Vaikkei Emilekään ollut sen kummempi kuin rabbin poika, mutta agnostikko sentään. Ja kuka muutenkaan jeesuxentappajista välittää, pahempi tollanen katolistaustainen apostata. No Payotista tuli sitten rexi Marseillen ja se eli vanhemmaxi, et lällällää.
ellauri163.html on line 862: David Émile Durkheim was born 15 April 1858 in Épinal, Lorraine, France, to Mélanie (Isidor) and Moïse Durkheim, coming into a long lineage of devout French Jews. As his father, grandfather, and great-grandfather had all been rabbis, young Durkheim began his education in a rabbinical school. However, at an early age, he switched schools, deciding not to follow in his family's footsteps. I bet dad, grandad and greatgranddad were all very disappointed. In fact, Durkheim led a completely secular life, whereby much of his work was dedicated to demonstrating that religious phenomena stemmed from social rather than divine factors. Despite this fact, Durkheim did not sever ties with his family or with the Jewish community. Actually, many of his most prominent collaborators and students were Jewish, some even blood-related.
ellauri163.html on line 866: Émile Durkheim, bien que fils de rabbin, etait agnostique. Il entre à l'École normale supérieure où il est reçu septième à l'agrégation de philosophie en 1882. Par la suite, il enseigne la philosophie aux lycées du Puy (octobre 1882), de Sens (novembre 1882), de Saint-Quentin (février 1884), de Troyes (1885).
ellauri164.html on line 187: George Berkeley (12. maaliskuuta 1685 Kilkennyn kreivikunta, Irlanti – 14. tammikuuta 1753 Oxford, Englanti) oli irlantilainen filosofi ja piispa. Hän edusti tietoteoriassa empirismiä ja ontologiassa idealismia. Hän kiteytti ajattelunsa lauseeseen olla olemassa on tulla havaituksi, (lat. esse est percipi). Berkeley on merkittävin subjektiivisen idealismin edustaja. Amerikan julkkixet tietää miten totta Yrjön lause on.
ellauri171.html on line 217: His father, Marcel Théodore Tissot, was not a watchmaker but a successful drapery merchant. He took part in losing the war of 1870 and in the Paris Commune. In 1885, Tissot had a revival of his Catholic faith, which led him to spend the rest of his life making paintings about Biblical events. Many of his artist friends were skeptical about his conversion, as it conveniently coincided with the French Catholic revival, a reaction against the secular attitude of the French Third Republic. They brought Tissot vast wealth and fame. Tissot spent the last years of his life in his chateau working on paintings of subjects from the Old Testament. Although he never completed the series, he exhibited 80 of these paintings in Paris in 1901 and engravings after them were published in 1904. In the first half of the 20th century, there was a re-kindling of interest in his portraits of fashionable ladies and some fifty years later, these were achieving record prices.
ellauri172.html on line 53: Huismannin mielestä Baudelaire lapparoi syvemmälle sielun paskakasaan kuin kukaan muu, edes munasäkkikään, nimtuten koska se oli niin ikävystynyt. Isänperinnöllä eli. Baudelairen mieliteemoja oli Nyölenin mukaan kello, ajankulu ja vanhuus. Calle kuoli 46-vuotiaana spugena äidin käsivarsille. Mitähän äiti 73v tuumasi noista vanhuusskizoista. No se nyt kyllä lällytti isätöntä Calle-poikaa kaikin tavoin, kuten on jo selvitetty albumeissa 857">49 ja 145. Kai Calle on jo listattuna albumissa 34 kylmiönä mammanpoikana? Nyt on.
ellauri172.html on line 310: Jean-Marie Guyau, född 28 oktober 1854 i Laval, död 31 mars 1888, var en nästan helt ignorerad fransk filosof.
ellauri172.html on line 314: Bland Guyaus arbeten märks Vers d'un philosope (1881), La morale d'Épicure et ses rapports avec les doctrines contemporaines (1878), La morale anglaise contemporaines (1879), Les problèmes de l'esthètique contemporaine (1884), L'esquisse d'une morale sans obligation ni sanction (1885), en skrift som väckte Friedrich Nietzsches beundran, samt L'irreligion de l'avenir (1887, svensk översättning i urval och sammandrag Framtidens irreligion 1907). Vidare de postuma verken L'art au point de vue sociologique (1889), Éducation et hérédité (1889), samt La genèse de l'idée du temps (1890).
ellauri172.html on line 871: Les Paysans, 1844-1854, roman inachevé d'Honoré de Balzac, terminé par sa veuve la Comtesse Hanska : le personnage de l'abbé Brossette. Il vit pauvrement dans un village où les paysans le méprisent, mais il est reçu par le comte de Montcornet riche propriétaire. Dans Béatrix, ce même abbé est directeur de conscience de Béatrix de Rochefide, une figure de la haute société parisienne.
ellauri172.html on line 873:

De 1850 à 1899

ellauri172.html on line 875: L'Ensorcelée roman de Jules Barbey d'Aurevilly, 1852-1854 : l'abbé de la Croix-Jugan actif du côté des Chouans.
ellauri172.html on line 877: Catherine Blum, roman d'Alexandre Dumas, 1854 : le personnage de l'abbé Grégoire, inspiré par Louis-Chrysôstôme Grégoire, vicaire de Villers-Côterêts, qu'Alexandre Dumas connut dans son enfance.
ellauri172.html on line 881: Madame Bovary, roman de Gustave Flaubert, 1857, l'abbé Bournisien présenté comme un raté, ne sachant pas accompagner ses ouailles. CHECK
ellauri172.html on line 962: Série de 17 romans (1985-2008) de Andrew Greeley, avec le personnage du père John Blackwood, surnommé Blackie Ryan.
ellauri180.html on line 75: Tammi, 1985

ellauri180.html on line 76: Alkuteos: The Cider House Rules (Morrow & Co, 1985)

ellauri180.html on line 83: Vuonna 1985 ilmestynyt Oman elämänsä sankari oli jo varsinkin kahdella aiemmalla teoksellaan maailmanmaineeseen ja menestykseen kivunneen John Irvingin kuudes romaani, teos jonka kohdalla kriitikot ylistivät kirjailijan lopullisesti luoneen nahkansa. Koska kyseessä on oma Irving-esikoiseni, olen kykenemätön ottamaan kantaa painin, matkailun tai karhujahtien kuvaukseen, mutta siitä olen vakuuttunut, että iskiessään tämänkertaiseen aiheeseensa naisiin ja heidän oikeuksiinsa, aborttiin ja kysymykseen sen moraalista tai moraalittomuudesta, Irving onnistuu tavalla, jota voi vain ihailla — varsinkin kun otetaan huomioon kirjan ilmestymisajankohta, 1980-luvun alkupuoli, jolloin aborttilaki taisteli jälleen Amerikassa eloonjäämisestään. Mainittakoon tässä yhteydessä, että teoksen abortteja tehtaileva tohtori on myös eetterin väärinkäyttäjä, imppaaja, rohkea valinta kirjailijalta sekin.
ellauri182.html on line 129: Existential heroes in literature have often been plagued with despair and profound loneliness. Another philosopher that existentialists have turned to is Søren Kierkegaard (1813-1855), who called this despair “the sickness unto death.”
ellauri182.html on line 144: 8546">

Banaanin isäpappa

ellauri183.html on line 200:

85IThBJgCLcBGAs/s400/S%25C3%25B8ren_Kierkegaard_%25281813-1855%2529_-_%2528cropped%2529.jpg" height="250px" />
ellauri183.html on line 398:

8515.jpg?_i=_nA6C44BD5E62DA018DBD88287EC7F97DB" />
ellauri183.html on line 596: Luostari Charroux väitti, että Kaarle Suuri esitteli pyhän esinahkan rengasmunkeille. Tiukalta vaikutti. 1200-luvun alussa se vietiin kulkueella Roomaan, missä se esiteltiin aiemmin Paavi Innocentius III, jota pyydettiin ratkaisemaan sen aitous. Paavi kieltäytyi mahdollisuudesta. Jossakin vaiheessa pyhäinjäännös katosi ja jäi kadonneeksi vuoteen 1856, jolloin luostaria korjaava työmies väitti löytäneensä pyhäinjäännöslipas piilotettu seinän sisään, jossa on puuttuva esinahka.
ellauri184.html on line 28: 85.html">eteenpäin
ellauri184.html on line 336: 85">

Oliko Naahumin nimikkokylässä homoparaateja?

ellauri184.html on line 790: href="ellauri185.html">eteenpäin
ellauri185.html on line 25: 185
ellauri185.html on line 34:

850/source_big/Les_Aventures_d_Augie_March.jpg" width="100%" />
ellauri188.html on line 42: Toi vitun vaakakuppi ajattelu on aivan joutavaa, ei siitä seuraa muuta kuin lisää harmia. 25 vauvaa rodeen vaiko vauva 25 rodeen. Se on utilitarismia, sellasta konsekventialismia joka kiipeää sen typerän muotifilosofin vuorta ylös väärää kylkeä. Mikäs sen puolijulkkixen nimi olikaan, tuiki tuntematon suuruus mulle koska liian taannoinen. Ai niin Tiedelehden celeb Därek Parfit albumissa 85.html#0.949676">185.
ellauri188.html on line 94: The American mission from Hawaii was no more successful. William Patterson Alexander (1805-1864), Benjamin Parker (1803-1877), and Richard Armstrong (1805-1860) arrived in the Marquesas in 1834 from Hawaii with their wives and a three-month-old baby. They returned the same year. In 1853, more missionaries led by James Kekela (1824-1904) arrived at Fatu Hiva with their wives from Hawaii, but were unable to remain there because of clashes with Catholic missionaries arriving on a French warship.
ellauri188.html on line 96: Protestants went to Hiva Oa, but even there they had little success. There were few converts, tribal warfare and human sacrifice continued. Protestant missionaries gradually left Hiva Oa and returned to Hawaii, only James Kekkilä remained. In 1899 he also returned to Hawaii and died in Honolulu on November 29, 1904. Hawaiian-born missionary James Bicknell translated the Gospel of John into the Marquesan language in 1857.
ellauri188.html on line 392: 31-vuotiaana Melville tapasi Pittsfieldissä kesällä 1850 46-vuotiaan Nathaniel Hawthornen, jonka kanssa "ystävystyi". Kirjailijat viettivät paljon aikaa keskustellen komeista intellektuelleista ja filosofisista asioista. Hawthorne myös vaikutti Melvillen seuraavan romaanin Moby Dick sisältöön, sillä hän kannusti Melvilleä tekemään siitäkin allegorisen tarinan suoran valaanpyyntikertomuksen sijaan. Ai siis mitä? kysyi Hermanni. No kikkeli, kikkeli, tietysti, selvitti Nat kärsimättömästi. Vaikka kirja on nykyään todella tunnettu, omana aikanaan se oli paha pettymys. Sitä myytiin koko Melvillen elinaikana vain 3 000 kappaletta. Hänen seuraava romaaninsa Pierre oli vieläkin suurempi floppi.
ellauri188.html on line 394: Pierren julkaisun jälkeen Melville yritti saada töitä konsulaattina. Hän julkaisi vuosina 1853–1856 neljätoista novellia ja pientä kirjoitelmaa sanomalehdissä. Melvillen taloudellinen tilanne heikkeni, eikä hänen ensimmäisiä runojaan suostuttu julkaisemaan. Hän joutui myymään talonsakin, mutta sai lopulta 1866 töitä tullitarkastajana. Hän jatkoi kuitenkin kirjoittamista, ja joitain hänen runojaan julkaistiinkin. Melville jäi eläkkeelle 1889 ja kuoli 1891. Kirjallisuuspiirit olivat tuolloin käytännössä unohtaneet hänen uransa, ja The New York Timesin kuolinilmoituksessa Moby Dick oli kirjoitettu väärin Mobile Dick. Ei sentään Prick.
ellauri189.html on line 562: Some of the first recorded incidents to meet the modern definition of the Ponzi scheme were carried out from 1869 to 1872 by Adele Spitzeder in Germany and by Sarah Howe in the United States in the 1880s through the "Ladies' Deposit". Howe offered a solely female clientele an 8% monthly interest rate and then stole the money that the women had invested. She was eventually discovered and served three years in prison. The Ponzi scheme was also previously described in novels; Charles Dickens' 1844 novel Martin Chuzzlewit and his 1857 novel Little Dorrit both feature such a scheme.
ellauri189.html on line 843: P.S. It might be useful to read the article in album 85.html#6950">185 about inbreeding in this connection.
ellauri190.html on line 136: Novgorod on yksi Venäjän vanhimmista kaupungeista. Nestorin kronikka mainitsee sen ensimmäisen kerran jo vuoden 859 yhteydessä, joskin todellisuudessa kaupunki on satakunta vuotta nuorempi. Nestorin kronikan mukaan alueen slaavilaiset ja suomalais-ugrilaiset heimot lopettivat veron maksun varjageille ja alkoivat hallita itse itseään. Ajauduttuaan keskinäisiin sotiin he kuitenkin kutsuivat varjagit ja näiden ruhtinaan Rurikin hallitsijakseen vuonna 862. Tämän kertomuksen todenperäisyys on hyvin kiistanalainen.
ellauri190.html on line 193: Timur Lenk (9. huhtikuuta 1336, Shahr-e-Sabz – 14. helmikuuta 1405) eli Tamerlan oli 1300-luvun merkittävä turkkilaismongolilainen valloittaja ja hallitsija Keski-Aasiassa, erityisesti eteläisellä Venäjällä ja Persiassa. Hänestä alkoi mongolien timuridien dynastia. Hän perusteli valtaannousuaan väittämillään sukujuurilla Tšingis-kaaniin. Väittämä perustui siihen, että Timurin isä oli päällikkö turkkilaisklaanissa, joka johti sukujuurensa mongolijohtaja Qarachar Barlasiin. Timur oli isänsä tapaan suufimuslimi. Timurin isä oli vetäytynyt luostariin sanoen "maailma on vain kaunis vaasi täynnä skorpioneja", mutta Timur ei seurannut isäänsä. Hän halusi olla sotilasjohtaja, kallo täynnä skorpiooneja. Timur merkitsee tšagatain kielessä rautaa. Lenk tarkoittaa rampaa, koska Timurin jalka rampautui taistelussa. Rauta lenkku. Valloitukset lännessä ja luoteessa veivät hänen valtakuntansa rajat Ural- ja Volga-jokien luokse, etelässä ja lounaassa ne sisälsivät lähes koko Persian, mukaan lukien Bagdadin, Karbalan ja Kurdistanin. Vienanlahdesta Laatokkaan, vedämme miekalla rajan. Timur auttoi Tokhtamyshia venäläisiä vastaan ja hän valtasi Moskovan 1385. Il-kaanien valtakunnan Abu Sa'idin kuoleman (1335) jälkeen Persiassa oli voimatyhjiö, jota Timur alkoi valloituksellaan täyttää. Samaan aikaan Tokhtamysh kääntyi Timuria vastaan ja valloitti Azerbaidžanin. Vasta pitkän sodan jälkeen Tokhtamysh oli lopullisesti lyöty 1395. Timur hävitti Ordan pääkaupungin Sarain ja raunioitti sen talouden.
ellauri190.html on line 541: 1485 - 1547 AD
ellauri191.html on line 107: 999985
ellauri191.html on line 157:

85%E2%80%931873%2C_1875%E2%80%931931%29.svg/23px-Flag_of_Spain_%281785%E2%80%931873%2C_1875%E2%80%931931%29.svg.png" decoding="async" width="23" height="15" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/7/7d/Flag_of_Spain_%281785%E2%80%931873%2C_1875%E2%80%931931%29.svg/35px-Flag_of_Spain_%281785%E2%80%931873%2C_1875%E2%80%931931%29.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/7/7d/Flag_of_Spain_%281785%E2%80%931873%2C_1875%E2%80%931931%29.svg/45px-Flag_of_Spain_%281785%E2%80%931873%2C_1875%E2%80%931931%29.svg.png 2x" data-file-width="1200" data-file-height="800" /> Espanja
ellauri191.html on line 353: 853">Kermaperse nobel-panelisti
ellauri191.html on line 457:

85%E2%80%931873%2C_1875%E2%80%931931%29.svg/2385%E2%80%931873%2C_1875%E2%80%931931%29.svg.png" decoding="async" width="23" height="15" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/7/7d/Flag_of_Spain_%281785%E2%80%931873%2C_1875%E2%80%931931%29.svg/35px-Flag_of_Spain_%281785%E2%80%931873%2C_1875%E2%80%931931%29.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/7/7d/Flag_of_Spain_%281785%E2%80%931873%2C_1875%E2%80%931931%29.svg/45px-Flag_of_Spain_%281785%E2%80%931873%2C_1875%E2%80%931931%29.svg.png 2x" data-file-width="1200" data-file-height="800" /> Espanja
ellauri191.html on line 776:

85/Johannes_Vilhelm_Jensen_1944.jpg/75px-Johannes_Vilhelm_Jensen_1944.jpg" decoding="async" width="75" height="106" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/8/85/Johannes_Vilhelm_Jensen_1944.jpg/113px-Johannes_Vilhelm_Jensen_1944.jpg 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/8/85/Johannes_Vilhelm_Jensen_1944.jpg/150px-Johannes_Vilhelm_Jensen_1944.jpg 2x" data-file-width="280" data-file-height="396" />
ellauri191.html on line 874:

859" />
ellauri191.html on line 1307:

85" />
ellauri191.html on line 1490: 85"/>1985
ellauri191.html on line 1689:

855" />
ellauri191.html on line 1754:

852" data-file-height="1024" />
ellauri191.html on line 1989:

85/Flag_of_Belarus.svg/23px-Flag_of_Belarus.svg.png" decoding="async" width="23" height="12" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/8/85/Flag_of_Belarus.svg/35px-Flag_of_Belarus.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/8/85/Flag_of_Belarus.svg/46px-Flag_of_Belarus.svg.png 2x" data-file-width="900" data-file-height="450" /> Valko-Venäjä
ellauri192.html on line 248:

85&auto=format&fit=max&s=37a57f223da04cee79a7a82844ef5c58" />
ellauri192.html on line 385: Thomas Pynchon 9/1 (85v, kultti, sota voisi nostaa osakkeita)
ellauri192.html on line 529: 852" data-poet="Seifert">

Another paradise lost

ellauri192.html on line 680: The Trubetsk (Troubchevsk) town was referred to in the Old East Slavic poem The Tale of Igor's Campaign where, among others, Vsevolod Svyatoslavich, the Prince of Trubetsk and of Kursk, was glorified. In 1185 the Trubetsk army fought against Cumans. Trubetsk on Bryanskin oblastissa, jossain Ison ja Valko-Venäjän rajalla.
ellauri194.html on line 92: Route 66 lakkautettiin virallisesti vuonna 1985. Tällöin päätettiin ettei tiellä enää ollut merkitystä, koska Interstate Highway System oli korvannut sen. Tiestä löytyy vielä osia nimellä Historic Route 66. Maisemareitti kiemurtelee eri osavaltioissa Chicagosta Santa Monicaan. Tämä jo osin käytöstä poistettu reitti on merkitty uudelleen karttoihin tällä uudella nimellä.
ellauri194.html on line 125: