Day and night, I kept thinking, We needed US soldiers on the ground! We need them to do the fighting! We need them to block a possible al-Qaeda escape into Pakistan! I’d sent my request for 800 US Army Rangers and was still waiting for a response. I repeated to anyone at headquarter who would listen: “We need Rangers now! The opportunity to get bin Laden is slipping away!!” . . .
xxx/ellauri010.html on line 1614: 800">

xxx/ellauri044.html on line 1247: 1800-luvulle, oopiuminsyöjän tunnelmiin.

xxx/ellauri056.html on line 116: Paperiteollisuuden murros vapisuttaa pientä teollisuusyhteisöä kuin Voikkaalla 2006, ja ruukin kuivaamon uunia käytetään varsin brutaalisti ruumiin hävittämiseen. Paperiteollisuus irtoaa kolmikannasta 2020. Hyvää vauhtia palataan 1800-luvun oloihin. Nälänhätiä on taas.
xxx/ellauri056.html on line 217: Taavi syntyy Blunderstonessa (oikeesti Blundeston, Suffolk), ja elämä alkaa kivasti kiltin mutta löperön nuoren leskiäidin ja hoitotädin Peggottyn kaa. Sitten seuraa kurja ja julma aika isäpuolen, hra Murdstonen hännän alla, ja Murdstonen siskon Janen, joka lopulta ajaa Taavin äidin aikaiseen hautaan. Sitten seuraa koettelemusten periodi Salem-talon akatemiassa, jota johtaa tyrannimainen öykkäri rehtori Creakle. Lieventävä asianhaara on Taavin ystävyys säteilevän Steerforthin ja tavixemman mutta hyvänahkaisen Traddlesin kaa. Sitten Taavi lähetetään paskahommiin Lontooseen Mordstonen ja Grindbyn viinakauppaan. Tällä kertaan kurjan elämän vastoinkäymisissä piristävät hra Wilkins Micawber perheineen (talent, Mr Micawber has; capital, Mr Micawber has not, siteerasi Jespersen.). Taavi karkaa löytääxeen omituisen tätinsä, Bezey Trotwoodin Doverista, ja seikkailee sikana matkalla. Bezey adoptoi Taavin ja se menee iloisena Tri Vahvan kouluun Canterburyssa, missä se loisii Bezeyn lakimiehen hra Wickfieldin luona, ja tutustuu Wickfieldin tyttäreen Agnekseen, ja sen kirjuriin, Uriah Heepiin. Maineikas yhtye 70-luvulla, ei kyllä mun suosikkien kärkipäätä. Sitten siitä Dickensin tapaan artikuloidaan proktori tohtorien kortteliin Spenlowin ja Jerkinsin firmaan. (häh? prokuraattori. Tää oli joku roomalaisen lainkäytön jäänne katoliselta ajalta. Doctors Court hoiti siviili- perintö- kirkollis- ja meriasioita kunnes lopetettiin 1800-luvulla.) Siellä se rakastuu Spenlowin tyttäreen Dooraan (ou Pandoora), jonka se naikin Spenlowin kuoltua. Sillä aikaa Heep kiusaa Wickfieldin melkein mielipuolexi.
xxx/ellauri056.html on line 293: 1800-luvulla valkoiset herrasväet rikastui kuin raketissa köyhälistön ja siirtomaiden selkänahasta. Sama meininki vaan jatkuu sijaiskärsijänä koko pallo. Maurice kermaperse koittaa jarrutella ja tarjoo mammonan kyytipojaxi yleviä näytelmiä kuten Pelleas ja Melisande. "Luultavaa on että jonain päivänä tulee hyvin voimakas vastavaikutus tuota aineellisten nautintojen intohimoa vastaan. " Luulit vaan. Ei tullut, tuli pää vetävän käteen ja suuri kärmistys siitä.
xxx/ellauri056.html on line 377: Calderónin tuotanto heijastelee katolista teologiaa ja mystiikkaa. Hän nousi uudelleen eurooppalaisen sivistyneistön lukemistoon 1800-luvulla, jolloin saksalainen romantiikka kohotti hänen nimensä Danten ja William Shakespearen rinnalle. Calderón julkaisi vain näytelmiä. Hänen tuotantonsa koostuu parista sadasta näytelmästä lyhyet autos sacramentales, uskonnolliset ehtoollisnäytelmät, mukaan luettuna. Espanjan kulta-ajan kirjailijalle lukumäärä on oikeastaan vähäinen. Calderónin tuotantoa on usein verrattu hymähdellen häntä tuotteliaampiin espanjalaisnäytelmäkirjailijoihin, Lope de Vegaan, Tirso de Molinaan ja Juan Ruiz se Alarcóniin. Ei tällä vielä kuuhun mennä.
xxx/ellauri056.html on line 461: Immanuel Kant (22. huhtikuuta 1724 Königsberg – 12. helmikuuta 1804 Königsberg) oli vaikutusvaltainen preussilainen filosofi. Kantin työt rakensivat aasinsiltaa rationalististen ja empirististen koulukuntien välille. Hänellä oli suuri vaikutus niin valistusta seuranneeseen romantiikkaan ja 1800-luvun saksalaisiin idealisteihin kuin nykyfilosofian kysymyksenasetteluihin. Jaakko Hintikkakin oli olevinaan kantilaisia.
xxx/ellauri056.html on line 518: Kant käytti hiljaisen vuosikymmenensä pohtien ratkaisua esitettyyn ongelmaan. Kun hän lopetti hiljaisuuden toukokuussa 1781, hänen vastauksensa oli Puhtaan järjen kritiikki. Vaikka Kritiikki on nykyään eräs filosofian historian kuuluisimmista teoksista, siitä ei välitetty juuri lainkaan sen ensimmäisellä julkaisukerralla. Kirja oli pitkä, alkuperäisenä saksankielisenä painoksena yli 800 sivua, ja se oli kirjoitettu kuivalla koulufilosofisella tyylillä. Se sai vain muutamia arvosteluja, ensimmäisen ilmestyessä vasta tammikuussa 1782, eivätkä arvostelijat ymmärtäneet Kritiikin vallankumouksellista luonnetta. Kant pettyi teoksen saamaan vastaanottoon. Hän kuitenkin ymmärsi teoksen epäselvyyden ja kirjoitti teoksen Prolegomena, joka teki yhteenvedon Kritiikin pääkohdista.
xxx/ellauri056.html on line 605: More interestingly, Schellingin puoliso oli vuodesta 1803 Caroline Schelling, o.s. Michaelis (1763–1809), joka oli J. D. Michaëliksen tytär ja August Wilhelm Schlegelin aiempi puoliso. Tätä ennen Schelling oli kihloissa Carolinen tyttären Auguste Böhmerin (k. 1800) kanssa, joka siis oli Jöötin bylsimä. Joku tykkää äidistä joku tyttärestä. Osasivat vatuloida nämäkin.
xxx/ellauri057.html on line 901: À partir de novembre 1919, il publie les premiers de 800 billets d’humeur, sous le nom de Monsieur Le Coq (jusqu’en décembre 1922)
xxx/ellauri057.html on line 1030: Keskim eläkesäästö jenkeissä on 174K. Siitä tulee mahtavat 7800$ vuositulot eläkeläiselle.
xxx/ellauri075.html on line 236:

Myös poikaansa Stefania Benjamin muistelee melkoisen kaiholla. Vähemmän kuitenkin vaimoaan Doraa, joka uusien elämäkertatietojen mukaan sentään oli älykäs ja itsenäinen nainen. Romaani ei kerro, mitä käsikirjoitusta Benjy ronttaa jättisalkussa Tiuhtina ja Viuhtina, mutta Benjaminin tuntijat voivat arvata, että hänellä oli mielessään jo silloin suurhanke ja päätyö Das Passagen-Werk, joka jäi keskeneräiseksi ja koostuu lähinnä sitaateista, ennen kaikkea 1800-luvun Pariisin kuvailusta. Sen pohjalta lukijan sitten pitäisi tajuta, että kapitalismi on pian ollutta ja mennyttä. HAHA LOL! Anteexi, mutta näin Herlinin Sanomien kriitikkona ei voi olla nauramatta.
xxx/ellauri075.html on line 360: 1800-luvulla kirjuri oli oppineiden ammatti, ei se ollut mikään sihteeri.
xxx/ellauri084.html on line 532: 800">https://musicians.allaboutjazz.com/ronbrown?width=800

xxx/ellauri086.html on line 192: Hogwarts Legacy on avoimen maailman roolipeli, joka sijoittuu 1800-luvun Tylypahka-velhokouluun sekä sen ympäristöön. Avalanche Softwaren kehittämän ja Warner Bros. -mediajätin omistaman Portkey Studion levittämän pelin on määrä ilmestyä PC:lle ja konsoleille 2022. Hogwarts Legacyn on tarkoitus ilmestyä PC:lle, Playstation 4- ja 5-konsoleille sekä Xbox One ja Xbox Series -konsoleille 2022.KUVA: WARNER BROS / AVALANCHE SOFTWARE (Tää kuulostaa joltain Wallun InterLace alaviitteeltä...)
xxx/ellauri086.html on line 199: Ezin tätä Leavittia netistä, ensin löytyi kaljupäinen asunnonvälittäjä Nevadasta, sitten joukko samannimisiä feministisiä naisia alkaen 1800-luvulta. Ei kai vaan Troy ole vihainen jollekin Elizabeth-tädille? Lopulta löytyi youtubesta kyseinen limaska, jonka isotissisillä kuminaisilla kuvitettu pumaska sen izensä eloisasti väkyttämällä demagogialla oli just sellaista mitä saattoi odottaa. Se tekee elävistä ihmisistäkin pelihahmoja ja pompittaa niitä sinne minne sen sairas mieli johdattaa. Karmea esimerkki Amerikan ja pelimaailman mädättävästä vaikutuxesta apinaan. Kaikista hupaisin oli sen esiin marssittama "tiedemies" joka koitti perustella naisten lytistyxen "lajinomaisella dimorfismilla". Miehet nyt vaan ovat perseestä ja naiset anuxesta, ei sille voi mitään, Darwin käski niin. Ei se mun vika oo, mä noudatan vain annettuja käskyjä.
xxx/ellauri087.html on line 709: Juan Batiste Montabuanin (sic credits E. Saarinen) el Zorro seikkaili Mexikon tulenhehkuisen taivaan alla teräskuntoisena 1800-luvun loppupuolelta (infantan miekkamiehet) 1900-luvun alkuun asti (Chicagon mafia) mikä oli sikäli outoa että nuorukaisena sen sieppasivat mukaan v. 1910 Mexikon vallankumouxen kapinakenraalit Zapata etunenässä ja tappoivat sen vanhemmat. Mutta don Jaimelle on kaikki mahdollista, kun sen alla on hyvä razu Jamie. Joka eli yhtä kauan, ellei sitä vaivihkaa vaihdettu toiseen samannimiseen. Ehkä Zorrollekin kävi näin, vertaa Nastamuuumio. Antonio Banderas muuten on esittänyt sekä Zorroa että Villan Panchoa. Se on niin sopivasti mexikaanon näköinen.
xxx/ellauri091.html on line 108: Mistä tässä kaikessa oikein on kysymys? No samasta kuin 1800-luvulla. Kökkäreet pulpahtelee pinnalle ja sakka saostuu pahnan pohjalle. Kun Njeuvostoliiton kokeilu kosahti, seuraus oli että USA romahti kunnon vastuxen puutteessa ja maailmantalous pyörähti laitimmaiseen syöxykierteeseen kuin vesi lavuaarin reijästä.
xxx/ellauri091.html on line 149: Hilja Haahden vanhemmat korostivat suomen kielen asemaa sekä kansallisuusaatetta. 1800-luvun lopun Suomessa naiskirjailijoita ei arvostettu. Silti Haahden perheessä kirjoittaminen ja kirjallisuus kuuluivat arjen asioihin. Koti arvosti naisten tasa-arvoa, taidetta ja uskonnollista vakaumusta. Hämeenlinnan suomalaisen tyttökoulun johtaja Anna Lilius oli kokenut herätyksen vapaakirkollisten piirissä. Haahti sai uskonnolliset vaikutteensa Liliukselta. (No ei yxinomaan, kyllä toi Tiila-tätikin sitä kärytti.) Liikkeen henkilökohtaista uskonratkaisua korostava sanoma sekä sen ajatus naisen ja miehen tasa-arvoisuudesta vaikutti Haahden elämään ja tuotantoon.
xxx/ellauri103.html on line 93: 1800-luvulla elänyt ranskalaisrunoilija Charles Baudelaire on kulkenut Leena Krohnin mukana useamman vuosikymmenen ajan. "Herra hän haisee jo", siitä voisi sanoa kuin Lasaruxesta. Lucilia illustris -novellissa (1992) Krohn kuvaa yksityiskohtaisesti ihmisruumiin mätänemisprosessia. Inspiraatio novelliin tuli Baudelairen Haaska-runosta. Seuraavassa mustavalkoisessa kuvassa Leena on alkanut jo vähän mädäntyä.
xxx/ellauri103.html on line 365:

800px-J._K._Rowling_2010.jpg" width="20%" />
xxx/ellauri103.html on line 499: No mikäs ihme tää nyt on. Sama touhu on jatkunut keskeytymättä suoraan 1800-luvulta (ja tietty sitä ennenkin, ei vaan ollut tehtaita), ja siitä oli maristu jo vuosikymmeniä ennen Naimi Pikkuhousua ja muita "aktivisteja". Vizi oli vaan että tossa vuosituhannen taitteessa tämmönen aktivismi "trendasi" ja Naimi porukoineen sai siitä nimeä ja valtavia painosmääriä, siis mahtavasti paalua. Eli sekin oli vaan tollanen bränditrendi, ei muuta. Business as usual. No Logo is just another logo, is all.
xxx/ellauri104.html on line 792: Lyhyesti sanoen se on moderneista naisista toissa vuosisadan vaihteessa käytetty voimasana, jolla niitä koitettiin Freudin voimin pitää hellan ja nyrkin välissä. Kohtua käytettiin tässä vain vitun peitesanana. Hysteriadiagnoosit ampaisivat kasvuun 1800-luvun lopulla Sigmund Freudin keksimien teorioiden saavuttaman suosion myötä. Myöhempi tutkimus on paljastanut, että moni Freudin hysteriapotilaista sairasti todellisuudessa somaattista sairautta, jolle Freud kehitti psykoanalyyttisen selityksen. Eräs "hysteerisistä" vatsakivuista kärsinyt Freudin potilas kuoli myöhemmin vatsasyöpään, mutta Freud ei koskaan kyseenalaistanut kyseiselle potilaalle antamansa diagnoosin osuvuutta. Sillä oli sitten molemmat, Freud sanoi tehden rabbityyppisen olankohautuxen, valitettava sattuma.
xxx/ellauri113.html on line 356: Kyllä mezän kansa tietää että jumala on luonut ne. Se on niille izestään selviö. 2jalkaiset oppineet silinteripäät väittävät että meidät kirahvit on nyhjästy tyhjästä. Ei tyhjästä voi nyhjästä! (Ell. 17:4542, 800">Ell. 23:28800, Ell. 38:4969, Ell. 113:1242) Vaikka akatemia väittää niin. Ei pidä uskoa! Tai siis pitää uskoa, muttei SITÄ! Alkuräjähdyxestä, jumalan pierusta, kaikki näyttää alkaneen. Miten räjähdyxestä voi syntyä järjestystä? Ei ainakaan dynamiitilla, sen tiesi Alfred Noobelkin. Jos Pekka lukis pirun raamattua, vaikka vaan Hawkingiä, tääkin varmaan selviäis. Mutta ei, se työntää lukutikkua vaan punaisexi värjätyillä hyvän kirjan sivuilla. Niissä on helpompia sanoja, vaikka juonta on ehkä vielä vaikeampi seurata. Tai menee se, jos logiikka ei päätä pakota. Hawkingilla oli vaikeuxia ymmärtää aikamatkoja. Jeesuxelle sellaiset on aivan perusjuttua, normipäivä taivaassa. Lasaruxen kuolemakin oli iisi peruuttaa, vaikka se haisi jo kuin pieru alkuräjähdyxessä. Tule ulos vaan, mutta sulje ovi perässäsi.
xxx/ellauri113.html on line 504: Mutta kanalinnuista on Pekalla sisäpiirin tietoa. Jumala loi alkukukon ja alkukanan joihin oli ohjelmoitu muiden kanalintujen lajiutuminen. Eikös tää tuu vaarallisen lähelle evoluutiota? Kanat jaoteltiin vasta vedenpaisumuxen jälkeen, jonka senkin siis jumala oli suunnitellut edeltä. Intelligenttiä designiä indeed, tosi kaukonäköistä. "Nää tyypit jotka mä loin viimexi lankeis sit mun ansaani, ja myöhemmin mä päättäisin hukuttaa niiden jälkeläiset, paizi Nooan porukoita ja minimisti eläinnäytteitä, ei siis kande lajiuttaa heti kanalintuja." Arkkiin meni 8000 nenän kautta hengittävää paria eläimiä (Pekka kertoo että 16K eläintä mahtuu hyvin A4-kokoiselle arkille). No maaselkärankaisia on 21K lajia jälellä huolimatta apinoiden ponnisteluista, eli aika paljon duunia jäi evoluutiolle veden laskeuduttua. Komedia kehitysopista oli siis tän esityxen nimenä. Joopa joo. Parodia vois olla parempi nimike.
xxx/ellauri114.html on line 607:

800px-Brooklyn_Museum_-_What_Our_Lord_Saw_from_the_Cross_%28Ce_que_voyait_Notre-Seigneur_sur_la_Croix%29_-_James_Tissot.jpg" width="30%" />
xxx/ellauri114.html on line 757:

800px-Ksenophontov_noah.jpg" width="30%" />
xxx/ellauri116.html on line 196: Ja sit toi lapsikuolleisuus, se oli korkea, 1700-l. loppupuolen ranskassa noin neljännes. Kun lapset kuoli helpommin kuin karja, iho piti pitää paxuna, et pysty synnyttämään aina vaan uudelleen ja uudelleen. Nää imettäjänaiset piti tosi huonosti huolta toisten lapsista. Aikuisten eloonjäämisvietti ylitti äidinvaiston just tossa ajassa ja paikassa. Kai vois sanoa et oikea syy tän äidinvaistoidean lanseeraamiseen oli että syntyvyys piti saada nousuun taloudellisiin, nationalistisiin ja imperialistisiin proggixiin. 1700-1800-luvun vaihteessa väestönlaskennassa huomattiin, että jos joku maa haluaa pysyä sivistyxen ja kehityxen etunenässä esim armeijan ja siirtomaiden suhteen, väestö pitää saada kasvuun. Äidinrakkaus vaihtelee poliittisen tilanteen mukaan. Huom kukaan ei ole koskaan keskustellu isänrakkaudesta ja isänvaistosta, sellaisia sanoja ei edes ole olemassa.
xxx/ellauri123.html on line 97: I slutet av 1800-talet
xxx/ellauri123.html on line 141: Men mot slutet av 1800-talet
xxx/ellauri123.html on line 787: Seuraajat arvostelivat de Ronsardin rivouxia ankarasti, ja hänet hyllytettiin vuoden 1600 jälkeen. Vasta 1800-luvun uusklassismi nosti hänet arvoonsa.
xxx/ellauri125.html on line 500: Mark Twainilla on kirja Veren perintö. Eletään 1800-luvun alkupuolta Yhdysvalloissa, kun nuori orjanainen päätyy tekemään jotakin ennennäkemätöntä – hän on saanut hyvin vaaleaihoisen lapsen ja päättää vaihtaa sen talon herran lapseen. Nainen toivoo pojalleen hyvää ja turvallista elämää, mutta seuraukset ovat pahemmat kuin nainen saattoi ikinä aavistaa. ...
xxx/ellauri127.html on line 51: Joyce Kilmer Memorial Forest is an approximately 3,800-acre tract of publicly owned virgin forest in Graham County, North Carolina, named in memory of poet Joyce Kilmer (1886–1918), best known for his poem "Trees". Kilmer is most remembered for "Trees", which has been the subject of frequent parodies and references in popular culture. Kilmer's work is often disparaged by critics and dismissed by scholars as being too simple and overly sentimental, and that his style was far too traditional and even archaic.
xxx/ellauri127.html on line 64:

800px-Kilmer_Home_Mahwah_New_Jersey.jpg" height="250px" />
xxx/ellauri127.html on line 164:

800,ar_1.5002042,dpr_1,c_fill,g_faces/q_auto:eco,f_auto,fl_lossy/13-3-11386662" width="50%" />
xxx/ellauri127.html on line 695: "Nabakovin" Lolita on lusittu. Olipa paska. Ei tunnu yhtään uskottavalta et Huupertti olis tykännyt Lolitasta vanhempana. Ei se sitä ihmisenä kiinnostanut paskan vertaa koko aikana. Pelkkää setämies vittuilua alusta loppuun. Kohta sen liha olis alkanut liikkua uusissa "nymfeteissä". Spotted Dick ei pääse täplistään. Kysy vaikka Melanie Kleinilta, jolla on niistä 800 kuvan albumi.
xxx/ellauri127.html on line 860: Näyttää siltä, että 18-vuotias Brawne oli käymässä Dilkeillä Wentworth Placessa, joskaan ei vielä asunut siellä. Brawne oli Lontoosta, kuten Keats – syntynyt West Endissä lähellä Hampsteadia 9. elokuuta 1800. Hänen isoisällään oli ollut Lontoossa kapakka, kuten Keatsin isälläkin, ja hän oli samalla tavalla menettänyt useita perheenjäseniä tuberkuloosiin. Hänellä oli sama etunimi kuin Keatsin sisarella ja äidillä. Hän oli ompelutaitoinen, kielitaitoinen ja sanavalmis. Hän kirjoitti itsestään: "En lue erityisen innokkaasti runoja" mutta "teatteri kiinnostaa".
xxx/ellauri128.html on line 182: Madame de Staël (/stal/) ou bien Anne-Louise-Germaine Necker, baronne de Staël-Holstein, était une romancière, épistolière et philosophe genevoise et française née le 22 avril 1766 à Paris où elle est morte le 14 juillet 1817. Issue d´une famille de protestants valdo-genevois richissimes, fille du ministre des finances de Louis XVI Jacques Necker, elle est élevée dans un milieu de gens de lettres. Elle épouse, en 1786, le baron Erik Magnus Staël von Holstein, ambassadeur du roi Gustave III de Suède auprès de la cour de France à Versailles. Le couple se séparera en 1800. Devenue baronne de Staël, elle mène une vie sentimentale agitée et entretient en particulier une relation orageuse avec Benjamin Constant, écrivain et homme politique franco-vaudois rencontré en 1794. Entretemps, sa réputation littéraire et intellectuelle s´est affirmée grâce à trois essais philosophiques que sont les Lettres sur les ouvrages et le caractère de Jean-Jacques Rousseau (1788), De l´influence des passions sur le bonheur de l´individu et des nations (1796) et De la littérature considérée dans ses rapports avec les institutions sociales (1800). Favorable à la Révolution française et aux idéaux de 1789 au debut, elle adopte une position critique dès 1791 et ses idées d´une monarchie constitutionnelle la font considérer comme une opposante gênante par les maîtres de la révolution. Malgré le statut de diplomate de son mari, elle doit se réfugier auprès de son père en Suisse à plusieurs reprises. Interdite de séjour sur le sol français par Napoléon Bonaparte qui la considère comme un obstacle à sa politique, elle s´installe en Suisse dans le château familial de Coppet qui sert de lieu principal de rencontres au groupe du même nom, et d´où elle fait paraître Delphine (1802), Corinne ou l´Italie (1807) et De l´Allemagne (1810/1813b). Ses œuvres fictionnelles majeures, dans lesquelles elle représente des femmes victimes des contraintes sociales qui les enchaînent, sont Delphine (1802) et Corinne ou l´Italie (1807).
xxx/ellauri128.html on line 192: Während ihre Brüder höhere Schulen besuchten (Ludwig Robert war Schüler des Französischen Gymnasiums) und eine kaufmännische Ausbildung absolvierten, wurde Rahel von Hauslehrern unterrichtet. Sie lernte Französisch, Englisch und Italienisch, erhielt Klavier- und Tanzunterricht und unternahm früh Reisen nach Breslau (1794), Teplitz (1796) und Paris (1800). Ihre Allgemeinbildung übertraf bei weitem die einer durchschnittlichen christlichen Mädchenerziehung. Im böhmischen Kurbad Karlsbad begegnete sie 1795 erstmals Goethe, den sie als Schriftsteller außerordentlich verehrte, und der von ihr urteilte, sie sei „ein Mädchen von außerordentlichem Verstand“, „stark in jeder ihrer Empfindungen und dabei leicht in ihren Äußerungen“, „kurz, was ich eine schöne Seele nennen möchte“.
xxx/ellauri128.html on line 198: Rahel Levins Schwester Rose heiratete am 8. Februar 1801 den niederländischen Juristen Carel Asser (1780–1836), der seit 1799 als Rechtsanwalt in Den Haag praktizierte. Da Rahel Levin eine für sie in Breslau arrangierte Ehe mit einem entfernten Verwandten ablehnte, blieb sie in ihrer ersten Lebenshälfte abhängig von ihrer Familie. Erst im Winter 1808/1809 verließ sie das Elternhaus, und zog, was für eine unverheiratete und nicht verwitwete Frau damals äußerst ungewöhnlich war, in eine eigene Wohnung in Charlottenburg (im Trenck’schen Haus in der Charlottenstraße Nr. 32, zwei Treppen hoch). Von 1793 bis zum Herbst 1808, „in ihrer glanzvollsten Zeit“ (K. A. Varnhagen), bewohnte die Familie Levin-Robert das Haus No. 54 in der Jägerstraße beim Gendarmenmarkt. Hier fanden vor allem in der Zeit um 1800 gesellige Zusammenkünfte der mit dem Haus befreundeten Zeitgenossen statt.
xxx/ellauri128.html on line 200: Von 1793 bis zum Herbst 1808, „in ihrer glanzvollsten Zeit“ (K. A. Varnhagen), bewohnte die Familie Levin-Robert das Haus No. 54 in der Jägerstraße beim Gendarmenmarkt. Hier fanden vor allem in der Zeit um 1800 gesellige Zusammenkünfte der mit dem Haus befreundeten Zeitgenossen statt. (→ siehe Artikel Salon der Rahel Varnhagen). Dominiert wurden diese Treffen von den (meist jüdischen) Gastgeberinnen wie Henriette Herz, Amalie Beer oder eben Rahel Robert-Tornow. Die „Salonnièren“ selbst nannten solche Abende „Thees“, „Geselligkeit“, oder sie setzten einen wiederkehrenden Wochentag (z. B. „Montage“) als Name für die Einladung fest. Von „Salon“ ist bei Rahel Varnhagen nur im Zusammenhang mit den sehr prächtigen Empfängen der Fanny von Arnstein in Wien die Rede; erst viele Jahrzehnte später sprach man in Berlin von „Salons“.
xxx/ellauri128.html on line 449: Börne war der Sohn von Jakob Baruch und dessen Ehefrau Julie, geborene Gumpertz. Jakob Baruch war als Händler tätig und vertrat die Stadt Frankfurt auf dem Wiener Kongress. Ludwig Börne wurde zunächst von Hauslehrern unterrichtet und trat im Jah 1800 in das Internat von Wilhelm Friedrich Hezel ein, um die Voraussetzungen für das vom Vater gewünschte Medizinstudium zu erfüllen.
xxx/ellauri128.html on line 605:

800.jpg" style="width:10%;float:right" />
xxx/ellauri130.html on line 37: Haiku-runoa kutsuttiin aiemmin nimellä hokku, mutta haikuksi sen nimesi 1800-luvun lopulla japanilainen kirjailija Masaoka Shiki. Nykyhaiku ei aina noudata tiukkaa 17 tavun kaavaa tai sisällä vuodenaikasanaa, mutta kahden mielikuvan esittäminen on keskeinen osa myös modernia haikua. Esimerkkejä:
xxx/ellauri137.html on line 204: Majas on a Balcony 1800-1810 is one of the many genre paintings by Goya portraying scenes from contemporary life. The physical setting is an azotea or balcony, a characteristic appendage of Spanish houses and an integral part of social life and character in the towns and cities of Goya's country. The features and props of the setting are confined to an iron railing with vertical grills, a very austere structure (compared to the rich elaborate grill-work of which we are accustomed to think as flourishing in Spain, or at least in New Orleans), which alludes to the socio-economic character of the house; the edge of the floor; some chairs - rather inelegant - one of which has cheap wicker matting; and in the background, a bare wall, a only proof of whose presence is a shadow to the extreme right suggesting a material surface.
xxx/ellauri137.html on line 689:

800/0/1541590028181?e=1646265600&v=beta&t=9VwN7nz9u0uqstKCWoypOf72OgH5Z1rDi9I-etpINqY" />
xxx/ellauri139.html on line 859: Se aloitti oikixessa mut meni kirjakauppa-apulaisexi ja kääntyi päättäväisesti kirjallisuutta päin. 18vee se julkaisi pienen kokoelman Runoja (v 1800), jossa parasta olivat Runoilijan nautinnot ja Bernardilaissola.
xxx/ellauri139.html on line 1042: Hégésippe Moreau ( ranskalainen Pierre-Jacques Roulliot ; 8. huhtikuuta 1810-20 . joulukuuta 1838) oli ranskalainen lyyrinen runoilija . Syntymästään lähtien häntä kutsuttiin biologisen isänsä (Moreau) sukunimellä ja hän otti salanimen Hégésippe, kun hän aloitti runojen julkaisemisen vuonna 1829. Ranskan romantikkojen ja 1800 -luvun yleisön mielikuvituksessa Hégésippe Moreaun vaikeudet elämä ja hänen ennenaikainen kuolemansa tekivät hänestä romanttisen vastineen aikaisemmille runoilijoille Thomas Chattertonille , Nicolas Joseph Laurent Gilbertille ja Jacques Clinchamps de Malfilâtrelle . Tämä romanttinen myytti vahvistui julkaisemalla hänen täydelliset teoksensa yhdessä Gilbertin teosten ja luettelon runoilijoista, jotka kuolivat nälkään vuonna 1856; hänen teostensa 1860-painos sisälsi Sainte-Beuve'n tärkeän elämäkertaisen esipuheen.
xxx/ellauri148.html on line 97:

800wm/C0280775-Erect_Uncircumcised_Penis.jpg" width="30%" />
xxx/ellauri154.html on line 95: Sand was one of many notable 19th-century women who chose to wear male attire in public. For this, she was better known in anglo-saxon circles than Balzac and Hugo in the 1830´s. In 1800, the police issued an order requiring women to apply for a permit in order to wear male clothing. Some women applied for health, occupational, or recreational reasons (e.g., horse riding), but many women chose to wear pants and other traditional male attire in public without receiving a permit. They did so as well for practical reasons, but also at times to subvert dominant stereotypes and to practice same sex relationships.
xxx/ellauri157.html on line 475: Martin Buberin dialogifilosofian historiallisia yhteyksiä voidaan nähdä luonnollisesti jo Sokrateessa, mutta varsinaisesti suurimpia vaikutteita filosofiseen ajatteluunsa Buber sai 1800-luvun filosofeilta, kuten Nietzscheltä, Kierkegaardilta, Feuerbachilta ja Jacobilta. Myös Kant on monin osin vaikuttava taustahahmo. 1700-luvun itäeurooppalaisella juutalaisliikkeellä hasidismilla on ollut Buberin ajatteluun vähintään yhtä suuri vaikutus kuin varsinaisilla filosofeilla. Selvää edeltäjää Buberin ajattelulla ei kuitenkaan ole. Samanaikaisesti Buberin kanssa tosin syntyi monella tavalla toisiaan muistuttavia dialogifilosofioita, mutta ilmeisen riippumattomina toisistaan
xxx/ellauri165.html on line 336: Emma nursed Nelson under her husband's roof and arranged a party with 1,800 guests to celebrate his 40th birthday on 29 September. After the party, Emma became Nelson's secretary, translator and political facilitator. They soon fell in love and began an affair. Hamilton showed admiration and respect for Nelson, and vice versa; the affair was tolerated. By November, gossip from Naples about their affair reached the English newspapers. Emma Hamilton and Horatio Nelson were famous.
xxx/ellauri165.html on line 354: Nelson had been offered the position of Commander-in-Chief of the Mediterranean Fleet, and they rushed to have Horatia christened at Marylebone Parish Church before he left. On her baptism record, her name was recorded as Horatia Nelson Thompson, and her date of birth falsely recorded as 29 October 1800 in order to continue the pretence that she had been born in Naples and was godchild of Emma and Nelson, according to Kate Williams and based on an unpublished letter; however the only publicly available transcription of the record shows 29 October 1801. Nelson later wrote a letter explaining that the child was an orphan "left to his care and protection" in Naples.
xxx/ellauri165.html on line 376: She spent 1806 to 1808 keeping up the act, continuing to spend on parties and alterations to Merton to make it a monument to Nelson. Goods that Nelson had ordered arrived and had to be paid for. The annual annuity of £800 from Sir William's estate was not enough to pay off the debts and keep up the lifestyle, and Emma fell deeply into debt.
xxx/ellauri165.html on line 402:

800000578-3909444-image-a-91_1478392613594.jpg" height="200px" />
xxx/ellauri167.html on line 441: In January 1800, Thomas Jefferson received a copy of Abbé Augustin Barruel ‘s Memoirs Illustrating the History of Jacobinism and also commented on the book in a letter to Bishop James Madison.
xxx/ellauri167.html on line 518: January 31, 1800
xxx/ellauri170.html on line 50:

800px-Assistants_and_George_Frederic_Watts_-_Hope_-_Google_Art_Project.jpg" width="644" />
xxx/ellauri174.html on line 429:

80036 74%);color:white;padding:1em">
xxx/ellauri291.html on line 160:

800px-Walter_Koenig_Star_Trek.JPG" height="200px" />
xxx/ellauri291.html on line 217:

800px-Julia_Ward_Howe_2.png" width="30%" />
xxx/ellauri292.html on line 365:

800/mcs/media/images/74275000/jpg/_74275706_624_thalgieh-family.jpg" width="40%" />
xxx/ellauri293.html on line 48: Astrid Lindgrenillä on ihan kivojenkin lastenkirjojen lisäxi pari ällöä uskonnollissävyistä, nimittäin Mio, poikani Mio sekä albumissa 8006">208 jo suomittu Veljeni Leijonamieli. Inhosin molempia sydämellisesti jo kansakouluikäisenä. Riku Leijonamieli oli surkea kuningas joka ei osannut edes enkkua. Samanlainen säheltäjä kuin homo Kaarle XII. Sitäpaizi leijonat ei ole mitään urheita, ne on laiskoja makoilijoita vaikka sitkeitä panomiehiä joilla on raadonhajuinen hengitys. Laumasieluina ryöstelevät hyeenoilta saaliita ja järsivät joukolla norsuparan persettä. Kesy Elsakin kylästyi lopulta apinaperheeseensä ja söi ne.
xxx/ellauri293.html on line 62:

800px-Giovanni_Battista_Tiepolo_006.jpg" >/
xxx/ellauri293.html on line 656: Apinoiko Apollonios Ristoa? Kyllä vain sanoi Mrs. Blavazky. Seuraava artikkeli saatiin World Wide Webistä 1800-luvulla eläneen kuuluisan teosofi Madame Helena Petrovna Blavatskyn artikkelihakemistosta Pietarista, Venäjältä.
xxx/ellauri295.html on line 197: Entä sitten Onesimus! Morton veikkaa että tämä omituinen kirje Filemonille lähti Efesoxesta. Kolossa on sisämaassa 16 peninkulman (100 mi.) päässä itään Efesoxesta. Suurin haaste kirjeen aitoudelle tuli ryhmältä saksalaisia tutkijoita 1800-luvulla, joka tunnettiin nimellä Tübingenin koulu. Heidän johtajansa Ferdinand Christian Baur hyväksyi vain neljä Uuden testamentin kirjettä sellaisina kuin Paavali oli aidosti kirjoittanut: Roomalaiskirje , 1. ja 2. Korinttilaiskirje ja Galatalaiskirje. Kommentoidessaan Philemonia Baur kuvaili aihetta "niin omituiseksi, että se herätti epäilyksiämme" ja päätteli, että kyseessä on kenties "kristillinen romanssi, joka palvelee aidon kristillisen idean (poikarakkaus) välittämistä". Vähemmän julkkis sir Uilliam Ramsay kävi Baurin koulua muttei sentään uskonut siitä sanaakaan.
xxx/ellauri295.html on line 396:

800px-Dan_Andersson_vykort.jpg" width="40%" />
xxx/ellauri295.html on line 516: Sama suomexi: Masoreettinen teksti on heprealaisen Raamatun eli Tanakin käsikirjoitus. Sen tuotti masoreettinen koulukunta 800- ja 1000-luvuilla. [selvennä] Masoreetit lisäsivät lukemisen helpottamiseksi heprealaiseen konsonanttitekstiin vokaalimerkit. Tunnetuin masoreettinen käsikirjoitus on Codex Leningradensis vuodelta 1009 (myös vähemmän nololla nimellä Codex Petropolitanus).
xxx/ellauri296.html on line 165:

800px-Francesco_Hayez_017.jpg" />
xxx/ellauri296.html on line 240:

800px-King_Solomon_in_Old_Age_higher-contrast_version.png" width="100%" />
xxx/ellauri303.html on line 373: Geonim on sanan גאון ( Gaon' ) monikko[ɡaˈ(ʔ)on] , joka tarkoittaa "ylpeyttä" tai "loistoa" Raamatun hepreaksi ja 1800-luvulta lähtien "neroa", kuten nykyhepreaksi. Babylonian yliopiston presidentin arvonimenä se tarkoitti jotain "Teidän ylhäisyytenne" kaltaista.
xxx/ellauri303.html on line 499: Juutalainen perinne korostaa enimmäkseen suht. vapaata tahtoa, ja useimmat juutalaiset ajattelijat torjuvat determinismin sillä perusteella, että vapaata tahtoa ja vapaan valinnan harjoittamista on pidetty moraalisen elämän edellytyksenä. "Näyttää siltä, että sekä Raamattu, joka kehottaa ihmistä valitsemaan hyvän ja pahan välillä, olettaa moraalista epämääräisyyttä, että rabbit, jotka päättävät noudattaa hyvää taipumusta pahan sijasta, kuuluu jokaiselle yksilölle." Maimonides intti sinnikkäästi vapaan tahdon sopivan yhteen Jumalan ennaltatietämisen kanssa (Mishneh Torah, Hilkhot Teshuvah 5). Vain kourallinen juutalaisia ajattelijoita on ilmaissut deterministisiä näkemyksiä. Tähän ryhmään kuuluu keskiaikainen juutalainen filosofi Hasdai Crescasja 1800-luvun hasidilainen rabbi Mordechai Yosef Leiner Izbicasta, plus tietysti Barukh Spinoza.
xxx/ellauri304.html on line 295:

800px-%D7%94%D7%A1%D7%99%D7%99%D7%A4%D7%AA_%D7%93%D7%9C%D7%99%D7%9C%D7%94_%D7%97%D7%98%D7%95%D7%90%D7%9C.jpg" height="300px" />
xxx/ellauri305.html on line 111: Lupiini on Suomen luontoon villiintynyt vieraslaji. Se on alun perin kotoisin läntisen Pohjois-Amerikan vuoristoista ja on monen muun haitallisen vieraslajin tapaan tuotu Suomeen koriste- ja rehukasvina. Ensimmäiset havainnot luontoon karanneista lupiineista tehtiin 1800-luvun lopulla. Lupiini on myös myrkyllinen, vaikka pienen määrän syöminen ei yleensä aiheuta oireita.
xxx/ellauri305.html on line 129: Venäjällä lupiini on tunnettu 1800-luvun alusta lähtien, ja se alkoi levitä vasta 1800-luvun lopulla. Ensimmäiset tutkimukset lupiinin käytöstä Venäjällä suoritti vuonna 1881 Budrin P.V. D.N. Pryanishnikov kannatti lupiinin käyttöä viherlantana. XX vuosisadan loppuun mennessä. sen viljelyala Venäjällä on kasvanut merkittävästi. Lupiinia viherlantana tutkivat myös Kulzhinsky S.P., Alekseev E.K.
xxx/ellauri305.html on line 244:

800x1000/58/129958-050-C3FE2DD2/Adolf-Hitler-1933.jpg" height="200px" />
xxx/ellauri306.html on line 239: sen tilalle syntyi uusi tehdasteollisuus. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa
xxx/ellauri307.html on line 900: Danielle Steele on amerikkalainen kirjailija, joka on Forbesin mukaan maailman myydyin elävä kirjailija, jonka kirjoja on myyty yli 800 miljoonaa kappaletta. Tämä tekee Steelistä kaikkien aikojen neljänneksi myydyimmän kirjailijan.
xxx/ellauri312.html on line 57: Arvsskatten och gåvoskatten avskaffas 2004. Skatten på utdelningar inom så kallade fåmansbolag sänks från 30 procent till 20 procent (under vissa villkor) 2006. Förmögenhetsskatten slopas 2007. Fastighetsskatten slopas 2008 och ersätts med ett takbelopp motsvarande knappa 800 euro. Bolagsskatten sänks i flera omgångar från 28 procent till 20,6 procent.
xxx/ellauri312.html on line 81: Mellan 1996 och 2021 ökade svenska bostadsrätter i pris med i genomsnitt 800 procent. I delar av Stockholm är ökningen ännu brantare.
xxx/ellauri312.html on line 547:

800px-Iggy_Pop_at_Burger_Boogaloo.jpg" height="300px" />
xxx/ellauri312.html on line 548:

800wm/C0240160-Rene_Descartes,_French_mathematician.jpg" height="300px" />
xxx/ellauri314.html on line 390: Lina Sandell-Berg 1855. | Melodi: Svensk variant (1873) av tysk folkmelodi. Melodins upphovsman är okänd. Den anges vara en svensk folkmelodi, men har troligen tyskt ursprung. Melodin finns i många varianter, vilkas ålder inte kan fastställas. "Fru Toras visa" är från början av 1800-talet, men är enligt Lövgren en pendang till "visan om Jöns", som i sin tur uppges vara från slutet av 1600-talet.
xxx/ellauri319.html on line 132: Microsoftin seitsemästätoista(17) johtajasta kuusi(6) on juutalaisia. Tämä on 35 prosentin numeerinen esitys. Microsoftin yhdeksästä (9) johtajasta viisi (5) on juutalaisia. Tämä on 56 prosentin numeerinen esitys. Juutalaisia on noin 2 % Yhdysvaltain väestöstä.* Siksi juutalaiset ovat yliedustettuina Microsoftin johtajien joukossa 17,5-kertaisesti (1 750 prosenttia) ja Microsoftin johtajien joukossa 28-kertaisesti (2 800 prosenttia).
xxx/ellauri319.html on line 182: Yhdysvaltain puolustusministeriön sadasta yhdestätoista(111) korkeasta virkamiehestä neljäkymmentä(40) on juutalaisia tai heillä on juutalainen puoliso. Tämä on 36 prosentin numeerinen esitys. Juutalaisia on noin 2 % Yhdysvaltain väestöstä.* Siksi juutalaiset ja juutalaisten puolisot ovat yliedustettuina Yhdysvaltain puolustusministeriön korkeiden virkamiesten joukossa 18-kertaisesti (1 800 prosenttia).
xxx/ellauri319.html on line 724: Kun englantilaiset puritaanit kielsivät joulun vuonna 1647 , se ei ollut ilman hyvää syytä. Kun amerikkalaiset puritaanit kielsivät joulun Massachusettsissa vuosina 1659-1681 , sekään ei ollut ilman hyvää syytä. Joulu oli 1800-luvun puoliväliin asti juopumisen ja irstailun aikaa. Miehet pukeutuivat naisixi, naiset miehiksi , palvelijat pukeutuivat kuin isännät, pojat pukeutuivat piispoiksi, kaikki muut olivat pukeutuneet eläimiksi tai pukeutuivat mustanaamoixi – kaikki kumotakseen jumalallisen järjestyksen nimettömyyden turvassa. Joulu oli juomisen, ristiinpukeutumisen, väkivallan ja himon karnevaali, jonka aikana kristityt vapautuivat eettisistä normeista, joita heiltä odotettiin loppuvuoden. Lahjojen antaminen, juhlat, kynttilät, uhkapelit, siveettömyys ja väärinkäyttö olivat roomalaisten Saturnalian tunnusmerkkejä. Varhaisessa nykyajan Englannissa oli yleinen käytäntö valita "Lord of Misrule" valvomaan joulujuhlia. "Herran" alaisuudessa juhlijat marssivat kaduilla pukuihin pukeutuneena, joivat olutta, lauloivat lauluja, soittivat instrumentteja, harjoittivat haureutta ja aiheuttivat omaisuusvahinkoja.
xxx/ellauri320.html on line 73:

800wm/C0113598-Alfred_Adler,_Austrian_psychiatrist.jpg" />
xxx/ellauri320.html on line 427:

800&h=622&q=100" height="250px" />
xxx/ellauri320.html on line 433:

8000/68947/preview_n.mp4.jpg" height="200px" />
xxx/ellauri354.html on line 563: Uudistusjuutalaisuus ei usko keskustemppelin jälleenrakentamiseen tai temppelin uhrien tai palvonnan ennallistamiseen. Se pitää temppeli- ja uhriaikakautta primitiivisemmän rituaalimuodon ajanjaksona, josta juutalaisuus on kehittynyt ja jonka ei pitäisi palata. Se uskoo myös, että Cohenimien ja leeviläisten erityinen rooli edustaa kastijärjestelmää, joka ei ole yhteensopiva nykyaikaisten tasa-arvoperiaatteiden kanssa, eikä säilytä näitä rooleja. Lisäksi reformin näkemys on, että shul tai synagoga on moderni temppeli; siksi "temppeli" esiintyy lukuisissa seurakuntien nimissä reformijudaismissa. Synagogan nimeäminen uudelleen "temppeliksi" olikin yksi varhaisen reformin tunnusmerkeistä 1800-luvun Saksassa, kun Berliini julistettiin uudeksi Jerusalemiks ja uudistusjuutalaiset yrittivät osoittaa vankkumatonta saksalaista nationalismiaan. Antisionismi, joka luonnehti reformjutalaisuutta suuren osan sen historiasta, laantui merkittävästi holokaustin ja sitä seuranneen modernin Israelin valtion perustamisen ja myöhempien menestysten jälkeen. Usko juutalaisten paluuseen Jerusalemin temppeliin ei kuitenkaan ole osa valtavirtaa uudistettua juutalaisuutta.
xxx/ellauri356.html on line 591: Hölderlinin melankolinen kysymys on vuodelta 1800. Se ilmaisee niiden pettymyksen, jotka näkivät Ranskan vallankumouksen valot sammuneen terrorissa ja Absoluuttisen Hengen laukkaavan hevosen selässä heidän ikkunansa alla katoavan kansojen sodassa (Hegel). Hölderlin tuli hulluxi, ezi mustaa makkaraa pyöreän tornivankilansa nurkasta. Ei löytynyt.
xxx/ellauri358.html on line 311:

800,w_1200/dpr_2.0/q_auto:eco/f_auto/fl_lossy/v1707224035/39-123913465c22bafd7305" width="60%" />
xxx/ellauri363.html on line 226: 1800-luvun alussa annetun vankilaohjesäännön mukaan häiriötä tuottavaa kiroilua,
xxx/ellauri363.html on line 241: kaikenlaiseen valvontaan: kouluihin, sairaaloihin, kasarmeihin ja jopa kanaloihin. Vankilalaitos oli vain yksi esimerkki 1800-luvulla monilukuisemmiksi käyvistä kurinpitolaitoksista, joissa kurinalaisuutta ja norminmukaista käytöstä tuotettiin tilajaon ja ohjatun toiminnan avulla.
xxx/ellauri363.html on line 242: Englannissa 1800-luvun puolivälissä kehitetty progressioperiaate täsmensi vankiloiden
xxx/ellauri363.html on line 258: 1800-luvulla huomattava. Esimerkiksi vuonna 1845 noin 40 % Suomen
xxx/ellauri363.html on line 474: Hannes asettuu näin osaksi 1800-luvun loppupuolella alkunsa
xxx/ellauri363.html on line 605: Foucault tarkastelee reformaation 1700- ja 1800-luvuilla tuulettamia
xxx/ellauri366.html on line 235:

800&s=2ce45989cbae76ae7e0ee02fbba5506e0844a731" />
xxx/ellauri366.html on line 283: Vizi että Antti Tuuri on moukka paska. Sen Ameriikan raitin "pohjalaiset rahkamattoyrittäjät" ei ole muuta kuin nippu luihuja koleerisia veronkiertäjiä. Floridan Melaleuka avenue ei muka ole suomea vaan jotain intiaanikieltä. No ei vittu ole sitäkään, vaan australialaisen teepuun kreikankielinen tieteellinen nimi. Se on Australiasta 1800-luvulla Floridaan tuotu n:o 1 vieraslaji, aivan perkeleestä. Pahempi kuin lupiini. Ei ihme että Tuuri ja "Herra Huu" on kavereita, samanlaisia sairaita tönkkösuolattuja kusipäitä molemmat. Vitun "suomalaismiehiä." Tuuri kirjoittaa kuin kilon poliisi kuulustelupöytäkirjaa: "kuulusteltava kertoi pöllineensä lompakosta löytämänsä saturaiset ja työntäneensä ne peräaukkoonsa." Tasamaata kuin latomeri, ilman laaksoja ja huippuja. Mustavalkolainen Taisto huitoo nyrkkiä taistolaisen työmiehen nenän alla. Saaterin lahtari. Yhtä hyvää huumoria kuin ruåzalaisessa Pernilla sarjassa, eli aivan perseestä: lattapäistä, ilotonta ja mautonta. Paskiainen mustamaalaa neukkujen ezikkoaikoja. Jos se osaisi se kirjoittaisi Quoraan slava Ukraina sepustuxia. Persut on sitten saaterin persepäitä.
xxx/ellauri376.html on line 256: Tämä tarinan kirjoitti Druzhin 25-vuotiaana vuonna 1847 ennen kaikkia I. Turgenevin, L. Tolstoin, F. Dostojevskin suuria romaaneja ja oli erittäin suosittu lukijoiden keskuudessa. Tarina rakkauskolmiosta, jossa on epätavallinen esitys hahmojen välisistä suhteista ja uskomaton lopputulos 1800-luvulle. Opimme kaikista tapahtumista hahmojen kirjeenvaihdosta. Päähenkilön K. Sachsin sotilastoverista ja ystävästä Zaleshinista tulee kirjeenvaihtaja ja hänen vaimonsa Polinka kirjoittaa ystävällensä Annette Krasinskajalle, Galezkyn siskolle.
xxx/ellauri376.html on line 329: Ja vasta jonkin ajan kuluttua Polinka pystyi ymmärtämään entisen aviomiehensä jalouden syvyyden ja arvostamaan tämän viisaan miehen ainutlaatuisia ominaisuuksia. Ja kypsän, rakastavan naisen tunteet heräävät hänessä. Mutta on liian myöhäistä, eikä näissä sydämen asioissa voida korjata mitään. Romaani osoitti, että rakkaus on kaikkialla läsnä olevaa ja monitahoista, ja tämä tunne on elämän perusta. Kuinka intohimoisia, syvästi tuntevia ja koskettavan tunteellisia miehet olivatkaan 1800-luvulla. Ja he vain näyttivät avaruusolioilta.
xxx/ellauri376.html on line 404: Tarpeeton ihminen (ven. ли́шний челове́к, lišni tšelovek) on venäläisen kirjallisuuden tyyppihahmo. Tarpeeton ihminen kuuluu yleensä aatelistoon ja älymystöön. Hän ei kykene toteuttamaan ihanteitaan eikä toimimaan aktiivisesti. Hahmo on tyytymätön itseensä, säälii itseään, ei löydä elämälleen tarkoitusta ja tuntee, että maailma torjuu hänet. (Doston Arkadi on tämmöinen.) Myös aloitekyvyttömyys ja sitoutumisen pelko rakkaussuhteissa on usein tulkittu tämän tyyppihahmon ongelmiksi. Koko 1800-luvun ja 1900-luvun alussa tarpeettomat ihmiset olivat venäläisten romaanien ja näytelmien vallitsevia henkilöhahmoja. Syynä se että kynäilijät olivat samanlaisia.
xxx/ellauri376.html on line 916:

800px-Stephan_Sedlacek_-_Die_neue_Haremsdame.jpg" height="100%" />
xxx/ellauri376.html on line 924:

800px-Geromeslavemarket.jpg" height="100%" />
xxx/ellauri379.html on line 45: Marlon Brandon esittämä eversti Walter E. Kurtz on fiktiivinen hahmo ja Francis Ford Coppolan vuoden 1979 Apocalypse Now -elokuvan päävastustaja. Eversti Kurtz perustuu 1800-luvun norsunluukauppiaan, jota kutsutaan myös Kurtziksi, hahmoon Joseph Conradin vuoden 1899 novellissa Heart of Darkness. 80v oli sujahtanut ilman näkyvämpää edistystä. Eikä seuraavatkaan 50 vuotta ole tuoneet mitään parannusta, pikemminkin päinvastoin.
xxx/ellauri379.html on line 183:

800372_3569535983088525_31956455057784832_n.jpg?_nc_cat=108&ccb=1-7&_nc_sid=5f2048&_nc_ohc=2G7zIqzkQbcAb4CcGH-&_nc_ht=scontent-arn2-1.xx&oh=00_AfASOLaJEyiFFOSR7wKQY291KNa9ojDXLVdszEzBqdhE_w&oe=664D4729" width="40%" />
xxx/ellauri380.html on line 119: Pushkinin Patarouva on yliluonnollisuuksia sisältävä tarina vanhasta rouvasta, joka hankkinut omaisuutensa korttipelissä ihmeellisellä salaisuudella, jonka nuori mies haluaa saada selville. Se kuvaa hyvin 1800-luvun Venäjää ylhäisön näkökulmasta, kuten tekevät muutkin kirjan tarinat. Mutta takaisin Patarouvaan, josta olen nähnyt oopperankin. Patarouva on itsetuhon väkevä kuvaus. Tshaikovskin musa on hienoa. Siitä vaan, sanoi Tshaikovski, vai oliko se siittiö. Suosittelen kaikille, sanoo Anu.
xxx/ellauri380.html on line 421: Vuonna 1984 romaanin uusi, paljon laajennettu versio julkaistiin englanninkielisenä käännöksenä. Siihen mennessä Solženitsyn oli asunut Yhdysvalloissa muutaman vuoden. Hän pystyi julkaisemaan Venäjällä tukahdutettuja lukuja Neuvostoliiton kirjallisuudensensuurin vuoksi ja lisäämään aineistoa Hoover-instituutin (niinpä tietysti) kirjastossa tekemänsä laajan tutkimuksen perusteella. Näihin sisältyi Vladimir Leniniä koskevaa vittuilua, jotka julkaistiin erikseen nimellä Lenin Zürichissä, ja useita lukuja, jotka käsittelivät pääministeri Pjotr Stolypinia sekä Stolypinin murhaajan Dmitri Bogrovin taustaa ja persoonallisuutta sekä ohranan epäiltyä osallisuutta. tässä salamurhassa. Reilusti yli 800-sivuinen romaani muodostaa alun Red Wheel -sarjalle, jota jatkettiin kymmenen vuotta myöhemmin marraskuussa 1916.
xxx/ellauri385.html on line 317: John Lambin kuolema vuonna 1799 oli helpotus Charlesille, koska hänen isänsä oli ollut henkisesti työkyvytön useita vuosia aivohalvauksen jälkeen. Vuonna 1800 Maryn sairaus palasi ja Charlesin täytyi viedä hänet takaisin turvapaikkaan. Niinä päivinä Charles lähetti Coleridgelle kirjeen, jossa hän myönsi tuntevansa olonsa melankoliseksi ja yksinäiseksi ja lisäsi "melkein toivon, että Mary olisi kuollut."
xxx/ellauri385.html on line 406: Vaikka korrelaatio ei osoita syy-yhteyttä, Pyhän istuimen käsky poistaa Philomenan nimi jopa paikallisista kalentereista seurasi tiettyjen tutkijoiden esittämiä kysymyksiä, jotka olivat kiinnostuneita ilmiöstä varsinkin sisar Maria Luisa di Gesùn paljastusten yhteydessä. Kysymykset esitti erityisesti Orazio Marucchi, jonka tutkimus 1800-luvun lopulla sai tuen Johann Peter Kirschiltä, arkeologilta ja kirkkohistorioitsijalta, joka on kirjoittanut katolisessa tietosanakirjassa vuonna 1911 julkaistun artikkelin Philomenasta. Orazio Marucchi oli väittänyt, että latinankielisen nimen "Filumena" antaneiden kolmen laatan kirjoitus kuului toisen vuosisadan puoliväliin tai toiselle puoliskolle, kun taas löydetty ruumis oli peräisin 400-luvulta, kun kristittyjen vaino oli päättynyt. Siten hänen teoriansa mukaan ei vain nimi, vaan myös lehti, kaksi ankkuria ja kämmen, jotka koristivat kolmea laattaa ja joidenka uskottiin osoittavan, että Filumena oli marttyyri (vaikka välttämätön yhteys näiden symbolien välillä ja marttyyrikuoleman on kielletty), ei ollut mitään yhteyttä henkilöön, jonka jäänteet löydettiin. Laattojen väitetty hajoaminen selittyy neljännen vuosisadan käytännöllä, jossa käytettiin uudelleen jo kaiverrettuja materiaaleja tarkoituksena osoittaa, että kyseessä ei ollut sama henkilö, joka nyt haudattiin paikalle.
xxx/ellauri388.html on line 200: Krafft-Ebingillä oli erityinen merkitys homoseksuaalisuuden tieteelliselle tutkimukselle. Hänet johtivat tälle vielä suhteellisen tutkimattomalle työalalle (hänen omien kertomusten mukaan hänelle lähetetyssä kirjeessä) Karl Heinrich Ulrichsin kirjoitukset , jolle hän teeskenteli tukevansa teoriaansa "Urningista" lähes kolmantena sukupuolena. 1800-luvulla yleisö ja varsinkin kirkot pitivät homoseksuaalisuutta laajalti moraalittoman ajattelutavan ja elämäntavan ilmaisuna, joka on seurausta viettelystä, seksuaalisesta liiallisuudesta tai rappeutuneesta perinnöllisyydestä (dekadenssiteoria). Se kriminalisoitiin joissakin maissa, erityisesti Englannissa ja Preussissa, ja siitä tuomittiin ankarilla vankeusrangaistuksilla. Sitä vastoin siitä lähtien, kun Napoleon alkoi laittaa anista pénaliin, se dekriminalisoitiin Hannoverin ja Baijerin kuningaskunnissa ja muissa Saksan maissa. Krafft-Ebing saavutti suurta julkisuutta oikeuslääkärinä ja psykiatrina. Hänen rikosasioissa ja psykiatriassa saatujen tutkimusten perusteella homoseksuaalit kuvattiin perinnöllisesti kuormitetuiksi kieroutuneiksi, jotka eivät olleet vastuussa synnynnäisestä seksuaalisen halunsa "käänteisyydestä" eivätkä siksi olleet rikostuomareiden, vaan pikemminkin neurologien ja psykiatreiden toimivaltaa . Näin hän avasi uuden potilaspohjan hoidolle ja tutkimukselle. Rahantuloa ei voinut estää.
xxx/ellauri394.html on line 76:

800px-Liliuokalani_%28PP-98-11-002%29.jpg" />
xxx/ellauri400.html on line 320: 1800-luvulla (1814) Venäjän miehittämän Itä-Ukrainaan perustettiin hiilikaivostaajama Kadijivka (Кадіївка). Tälle myönnettiin kaupungin asema vuonna 1932. Sodan aikana (1937–1943) kaupunki kulki vähän aikaa nimellä Serho (Серго), mutta sitten aiempi nimi palautettiin. Nimen Stahanov kaupunki sai neuvostovallan aikana vuonna 1978 kuuluisan, tuolloin edesmenneen neuvostoliittolaisen työn sankarin, kaivosmies Aleksei Stahanovin (1905–1977) muistoksi. Stahanov oli elokuussa 1935 tehnyt kaupungin kaivoksessa tuotantoennätyksen hiilen kaivamisessa. Tästä sai alkunsa neuvostotyön tuottavuutta kohottamaan pyrkinyt stahanovilainen liike. Vuonna 2016 Ukrainan parlamentti palautti paikkakunnan alkuperäisen nimen 12. toukokuuta 2016 julkaistulla säädöksellä, joka astui voimaan seuraavana päivänä.
xxx/ellauri400.html on line 380: Vizi että Antti Tuuri on moukka paska. Sen Ameriikan raitin "pohjalaiset rahkamattoyrittäjät" ei ole muuta kuin luihuja koleerisia veronkiertäjiä. Floridan Melaleuka avenue ei muka ole suomea vaan jotain intiaanikieltä. No ei vittu ole sitäkään, vaan australialaisen teepuun kreikankielinen tieteellinen nimi. Se on Australiasta 1800-luvulla Floridaan tuotu n:o 1 vieraslaji, aivan perkeleestä. Pahempi kuin lupiini. Ei ihme että Tuuri ja "Herra Huu" on kavereita, samanlaisia sairaita tönkkösuolattuja kusipäitä molemmat. Vitun "suomalaismiehiä." Tuuri kirjoittaa kuin kilon poliisi kuulustelupöytäkirjaa: "kuulusteltava kertoi pöllineensä lompakosta löytämänsä saturaiset ja työntäneensä ne peräaukkoonsa." Tasamaata kuin latomeri, ilman laaksoja ja huippuja. Mustavalkolainen Taisto huitoo nyrkkiä taistolaisen työmiehen nenän alla. Saaterin lahtari. Yhtä hyvää huumoria kuin ruåzalaisessa Pernilla sarjassa, eli aivan perseestä: lattapäistä, ilotonta ja mautonta. Paskiainen mustamaalaa neukkujen ezikkoaikoja. Jos se osaisi se kirjoittaisi Quoraan slava Ukraina sepustuxia. Persut on sitten saaterin persepäitä.
xxx/ellauri404.html on line 224: Analysoimalla kirjailijakollegojen töitä Proust hyökkää 1800-luvun puolivälin kuuluisan kirjallisuuskriitikon Sainte-Beuven kimppuun ja puuttuu hänen tapaan ymmärtää tekstejä, joiden mukaan kirjailijan työ olisi ennen kaikkea heijastus hänen elämästään ja voisi selittyä sillä. Tämä menetelmä, joka perustuu tekijän runollisen tarkoituksen (intentionismi) ja hänen henkilökohtaisten ominaisuuksiensa (elämäkerta) etsimiseen, erityisesti kyseenalaistamalla hänen läheisiänsä, ei miellyttänyt Proustia, joka vaati formalistista kritiikkiä, tyylianalyysiä, vaieten teoksen ulkopuolisista elementeistä.
xxx/ellauri410.html on line 67:

800" />
xxx/ellauri410.html on line 68:

800" />
xxx/ellauri410.html on line 74:

800/450/90/sites/default/files/images/2013/10/blogs/eastern-approaches/20131026_eup501.jpg" />
xxx/ellauri410.html on line 434: Eliot oikeasti luki kalu jäykkänä 1800-luvun pulppia Sweeney Toddista joka murhasi tyyppejä partaveizellä. Sweeney Todd is a fictional character who first appeared as the villain of the penny dreadful serial The String of Pearls (1846–1847). The original tale became a feature of 19th-century melodrama and London legend. A barber from Fleet Street, Todd murders his customers with a straight razor and gives their corpses to Mrs. Lovett, his partner in crime, who bakes their flesh into meat pies. The tale has been retold many times since in various media.
xxx/ellauri410.html on line 436:

800px-Sweeney_Todd_Monterey.jpg" />
xxx/ellauri415.html on line 260:

8003dc0d6bac9592e7f1daee4462212201cb2b4c&ipo=images"
xxx/ellauri415.html on line 278: Melkein unohdettu 1700-luvulla ja 1800-luvulla vuorotellen taputeltu runoutensa lyyrisyydestä ja tuomittu sen "rivoudesta", Robert Herrick on 1900-luvun jälkipuoliskolla vihdoin tunnustettu yhdeksi Englannin taitavimmista ei-dramaattisista runoilijoista.
xxx/ellauri415.html on line 476: 800">

Gilead

xxx/ellauri415.html on line 478:

800/1280x720.c.jpg.v1693576930" width="100%" />
xxx/ellauri416.html on line 398:

800465_girla-me-p-porno-nezhnii-i-romantichnii-seks-13.jpg" width="100%" alt="xxx" />
xxx/ellauri416.html on line 404:

800268_girla-me-p-erotika-70-letnikh-67.jpg" width="100%" alt="xxx" />
xxx/ellauri416.html on line 558: "Häikäilemätön" hyökkäys Kurskissa – väitteet läpimurrosta leviävät. Venäjän eliittijoukkojen vastaisku Kurskissa on "röyhkeä ja tekee rumaa jälkeä". Epistä Putin heittää koko ajan. Tosi röyhkeää. Den senaste veckan har Ryssland avfyrat över 800 laserstyrda bomber, drygt 450 attackdrönare och fler än 20 robotar mot Ukraina, uppger president Volodymyr Zelenskyj. Ukraina har visat upp vrakdelar från Putins ”nya terrorrobot”. Enligt den ryske presidenten går den inte att stoppa. Men en första analys säger annorlunda. Ukrainas motdrag: Nato i krismöte. Klarar du it-testet för 15-åringar? Programmera en drönare.
xxx/ellauri417.html on line 80: russiske skogar. Og vi skal innom 1800-talsfilosofen
xxx/ellauri417.html on line 156: Sievertin mielestä äidin pitää hävetä kun isi oli joutunut sitä pettämään. Täähän on kun joku mumslimi. "Isällä oli varmasti ollut syynsä jättää äiti." 3kin: terhakammat tissit ja tuoreempi mätäs jonkun vitun Asjan jalkovälissä. Siitä puheenollen 800 sivussa on tosi vähän naintia. Mitä nyt varakas paxu muumi Jura kerran vetää wiixeen noitatyttö Alisaa joka antaa sille lähinnä velvollisuudrntunnosta. Puree hammasta ja ajattelee Britanniaa, tai no Venäjän federaatiota.
xxx/ellauri417.html on line 380: Voiko puu herätä tai viestiä kun sillä ei ole tietoisuutta? Voiko kana pamahtaa? Mitä oikeastaan oli tieto? Se olikin perimmäinen kysymys, joka iski valtavan kiilan elollisen ja elottoman väliin. Mezä on merkkien viidakko. 800 sivuun mahtuu paljon merkkejä ja norjan sanoja.
xxx/ellauri417.html on line 399: Venäläisvastaisuus eli russofobia on inhoamista tai pelkoa tai vihaa Venäjää, venäläisiä ihmisiä tai venäläistä kulttuuria kohtaan. Russofobian vastakohta on Russophilia. Historiallisesti russofobiaan on kuulunut valtion tukema ja ruohonjuuritason pahoinpitely ja syrjintä sekä propaganda, joka sisältää Venäjän vastaisia tunteita. Euroopassa russofobia perustui useisiin enemmän tai vähemmän fantastisiin pelkoihin venäläisten Euroopan valloittamisesta, kuten Pietari Suuren testamentin väärennökseen, joka dokumentoitiin Ranskassa 1800-luvulla ja nousi myöhemmin uudelleen esiin Isossa-Britanniassa. Se oli seurausta Venäjän hyökkäyksestä brittien kolonisoimaan Intiaan liittyen Suureen peliin. The Great Game was a rivalry between the 19th-century British and Russian empires over influence in Central Asia, primarily in Afghanistan, Persia, and Tibet. The two colonial empires used military interventions and diplomatic negotiations to acquire and redefine territories in Central and South Asia.
xxx/ellauri417.html on line 546: This is a sequel to 2020's The Morning Star, right? I must have asked myself that at least a dozen times during the first several hundred pages of "The Wolves of Eternity," because it's not at all apparent. At 666 pages, "The Morning Star" was stuffed full of characters. "The Wolves of Eternity," at 800 pages, is really only concerned with two, neither of whom was featured in the previous book. It's not until more than 700 pages in — 700! — that the same star appears in the sky, equally befuddling the characters of this second book. Up until that point, though, "The Wolves of Eternity" feels like it exists in an entirely separate universe from that first one. I'm sorry to say, that's not a good thing. This is the eighth work of fiction I've read by Karl Ove Knausgård, who, following the second entry in his "My Struggle" series, quickly became one of my favorite authors. I loved all six books in that series, and I loved the first entry in this one, the aforementioned "Morning Star." But this? This book feels as soggy as that one felt crisp. Insipid and light whereas that book felt meaningful and weighty. The first book is a thriller of the best sort, a Dostoevsky-like work full of moral dilemmas and gothic horror. This one feels meandering and pointless. An incredibly taxing number of words to no real purpose. If this had been the first book in the series, it would have been my last. Only because the first one was so good will I carry on and read the third part when it's released, but I'll do so warily, much less inclined to forgive than I was going into this one. I mentioned that while "The Morning Star" contained a whole plethora of characters, this one contains only two. Or maybe 2 1/2. There's a barely formed writer character who suddenly begins to be featured toward the end. We're even treated to one of her essays, although "treated" would be the wrong word. It's a bore. Otherwise, "The Wolves of Eternity" rotates entirely around two characters. We spend the first 450 or pages with Syvert in Norway, and 250 or so with Alevtina in Russia before flipping back to Syvert and then back again. It takes a good long while — i.e. 600+ pages — before we learn how these characters are connected but it doesn't really matter because neither one is particularly likable. Knausgård's writing around Syvert is better, which makes this part of the book slightly more readable (not that that's saying much) but Syvert still comes off as something of a charmless oaf. Alevtina, meanwhile, is even more unlikable. Prone to making rash emotional decisions, she's one of the more frustrating characters I've come across. I didn't like her part of the story at all, despite its arguably more interesting setting, and I was very eager to leave her behind. Another real axe I have to grind here concerns Martin Aitken's translation. It's terrible. Like, distractingly bad. For whatever reason, Aitken translates the entire book into what feels like British cockney. Why would a book set in Norway and Russia and consisting entirely of Norwegian and Russian characters have those characters — particularly Syvert — speaking like they're from East London? It doesn't make sense and it is never less than enraging. A book by a major literary star that feels like it was translated specifically for those who like their English in cockney? Why? The awful translation undoubtedly colored my view of the book, as I couldn't help but view Syvert as a lost character from Burgess' "Clockwork Orange." How did this milquetoast Alex DeLarge find himself in a Knausgård novel? I'm not sure I made it clear earlier, but I am a massive Knausgård fan. Truly. But this, for me, is a serious misfire. Perhaps, when the series is laid to rest, this second entry will be redeemed by dint of what comes after, but such redemption would be a miraculous turnaround — tantamount to the appearance of a huge new star in the sky. For now, though, I have to condemn this book not for being such a letdown, but simply for being such a massively dull book on its own. Bloated. Tired. Rudderless. A waterlogged corpse of a book.
xxx/ellauri417.html on line 552: Med stor spenning og forventning gikk jeg inn i ARK-butikken på Trondheim Torg en fredag i slutten av oktober. Hele uken hadde jeg sett frem til dette, å kunne gå inn i en bokhandel og kjøpe Knausgård sin nye bok. Det høres kanskje ikke så spesielt ut, men det er ikke ofte man har slike opplevelser innenfor litteraturens verden, til det er det alltid altfor mange bøker som burde blitt lest for lenge siden. De sitrende følelsene ga meg en glede i seg selv, og nå i etterkant er det denne hendelsen, de forventningsfulle skrittene bort til nyhetshyllen i ARK-butikken, som vil være mitt beste minne knyttet til denne boken. Til selve lesingen er det knyttet langt mindre gledesfulle minner. Det er en lang bok Knausgård har utgitt. Altfor lang. Bare ett år etter den nesten 700-sider lange Morgenstjerne kommer en bok på nesten 800-sider. Imponerende, kan man fort tenke, men det er det overhodet ikke. For selv om Ulvene fra evighetens skog er lang, er den på ingen måte omfattende. I løpet av første 400-sidene skjer det nærmest ingenting. Vi følger den 19-år gamle Syvert gjennom noen ørkesløse uker i en Sørlandsby på slutten av 80-tallet. Han er nettopp kommet hjem fra militærtjeneste, og bruker dagene til å spille fotball, loke rundt på eiendommen, lage middag, henge med venner, gå på byen. Et helt vanlig ungdomsliv, fylt av helt vanlige ungdomstanker. Banalt og uinteressant, slik det skal være. Men hvorfor skrive om det i over 400-sider? Hvorfor utbrodere i hver minste detalj hva denne vanlige, altså selvsentrerte og korttenkte, ungdommen foretar seg i løpet av en dag? Den ekstreme hverdagsrealismen vi kjenner så godt fra Knausgårds tidligere verk, med sin langsomme dveling omkring ubetydelige gjøremål og suggererende nyanserikdom i skildringen av hverdagslige hendelser er tatt i en ennu mer banal og uinteressant retning i denne boken. Der vi tidligere har kjent oss igjen i Karl Oves opplevelser og følelser, blitt overrasket av hans tanker og refleksjoner, latt oss imponere av den språklige rikdommen og de skarpe beskrivelsene, er det stort sett bare kjedsommelig selvfølgeligheter formidlet gjennom en livløs prosa som kommer ut av den 19-år gamle Syvert. Det er så banalt og omfattende på samme tid at det nærmer seg det parodiske, hvis det ikke allerede har tippet over. Rundt s. 420 kommer det heldigvis et vendepunkt. Plutselig befinner vi oss i Russland, i hodet til en småkriminell lastebilsjåfør. Hoppet i rom og tid er så voldsomt at man nesten blir litt lammet, hva skjedde egentlig nå? Men nå kommer endelig de 400 sidene med livløs prosa til sin rette, for her, inne i hodet til en erfaren lastebilsjåfør ute på en forblåst og hvitkledd russisk motorvei, fortsetter Knausgård i nøyaktig samme stil og tone. Dette skaper en uventet nærhet til et menneske som i utgangspunktet er så langt borte fra meg og mitt. Litteraturens magiske potensial blir med andre ord virkelig realisert. Endelig lever teksten, lettelsen og gleden er enorm og følger meg utover kvelden. Den nesten delen av boken utspiller seg i Russland, vekslende mellom ulike karakterer og stemmer, men hovedsakelig befinner vi oss i hodet til en middelaldrende biologiprofessor i Moskva. Hennes refleksjoner og menneskemøter åpner opp boken, slipper inn lys fra både evolusjonsteorien og den russiske kulturhistorien. Mange spennende tanker og situasjoner, formidlet gjennom en karakter jeg har langt mer sympati og forståelse for - til tross for at hun befinner seg i en helt annen verden enn min egen. I det siste partiet møtes disse to karakterene, i et kokvarmt Moskva preget av den samme feberaktige tåken som preget miljøet i Morgenstjernen. Vi er med andre ord tilbake i den realistiske, mystiske og spennende apokalypse verdenen vi forlot i forrige bok. La oss håpe Knausgård starter her neste gang.
xxx/ellauri417.html on line 576: Could this 800 page book have been 2 pages? Yes. Was it still worth it? No. Some parts were nice, and interesting to dive this deep into someone's mind, but it was way too long. You could have achieved the same with way less pages.
xxx/ellauri417.html on line 592: Med stor besvikelse måste jag medge att det här är det sämsta jag läst av Knausgård. Detta är alltså andra delen i romanserien ”Morgonstjärnan”. Men den är endast väldigt löst kopplad till den första delen. Läsaren kastas tillbaka i tiden till 70-talet. Och sedan fram igen fast till nutida Moskva. Vi får följa två karaktärer vars öden sammanförs i slutet av romanen. 8Båda huvudpersonerna är extremt ointressanta och triviala. Sedan så händer det inte så mycket på de nästan 800 sidorna. Vilket vanligtvis inte är ett problem med Knausgård, snarare något han bemästrar. Men här verkar han inte ens försöka. Hans annars vassa författarskap är helt frånvarande. Boken är skriven på ett torrt och personlighetslöst sätt. De typ tre sista sidorna har någonting. Resten kan skippas. Boken fungerade dock helt okej som en dassbok.
xxx/ellauri417.html on line 640: 2.3/5.0 I was told going into this book that it could be read as a standalone novel. While that may have been the case, it certainly didn't make this book any easier to read. Many of the perspectives and characters presented seemed to speak in the same voice, by the end of the book they became indistinguishable from one another. They all sound like Karl-Ove from Norway. There is a strange undercurrent of distaste for strangers and one-off human interaction running throughout this book. At times it felt like I was reading an academic article as opposed to a work of fiction. Transitions between perspectives felt cumbersome and awkward. Not my favorite use of 800 pages of all time. Hyviä havaintoja Skrotbil!
xxx/ellauri417.html on line 646: Blev mycket frustrerad av den här boken. Den var nästan 800 sidor, och merparten av det var alldagliga betraktelser från först en 19-årig norrman och sedan en 40-årig ryska. Det var bara VARDAG, och inget som drev på handlingen. Det var först alldeles i slutet (kanske de sista 100 sidorna) som man fick veta hur de två huvudpersonerna hörde ihop, och bara de senaste 30 sidorna som Knausgård kopplade boken till det övergripande temat för bokserien. Näst intill outhärdligt att vänta på upplösningen och ärligt talat en besvikelse när den kom. Kände mig som en preteen under Karl-Ove när han har svårighet att ejakulera. Det kändes som en efterhandskonstruktion att den skulle vara del av ett större narrativ.
xxx/ellauri417.html on line 712: So after having read four out of six of the My Struggle books during the past year, I felt like the majority of this book was just another volume to that series. I can dig some mundane everyday life, but I was hoping for something different from this book, .it was a rather tedious close to 800 pages (!!).
xxx/ellauri422.html on line 421: Den 155:e mekaniserade brigaden – kallad Anna av Kiev – i Ukraina är ett franskt projekt som presenterades i Normandie, på D-dagen, av den franska presidenten Emmanuel Macron. Macron kallade projektet för ”unikt” och Volodymyr Zelenskyj välkomnade det hela och sa att han hoppades på sammanlagt 14 nya brigader sponsrade av Ukrainas allierade i västvärlden. Men redan innan brigaden nådde frontlinjen började den falla samman. Av 5 800 soldater rapporterades 1 700 ha lämnat brigaden utan tillstånd avslöjade journalisten Jurij Butusov redan i november. Somliga hade återvänt till sina gamla brigader, men ett 50-tal deserterade i Frankrike. Och samtidigt som Frankrike levererade haubitsar, bepansrade fordon och pansarvärnsrobotar som utlovat fick inte Ukraina fram materiel, till exempel drönare, som planerat. När brigaden väl nådde fronten blev situationen ännu värre, berättar The Economist. Soldater och utrustning skickades till andra enheter, utbildade soldater omplacerades i andra roller – och deserteringarna ökade då oerfarna enheter drabbades av stora förluster när de skickades fram i offensiva positioner.
xxx/ellauri423.html on line 403: Vuonna 2014 Kiinan keisarinna -niminen televisiosarja poistettiin lähetyksestä Kiinassa muutama päivä sen ensiesityksen jälkeen, koska "se" oli liian suuri; ohjelma esitettiin uudelleen pitkän sensuurin jälkeen. Seuraavana vuonna Kiinan suurimman peli- ja digitaalisen viihteen näyttelyn ChinaJoyn järjestäjät määräsivät 800 dollarin sakon naisille, joilta paljastui "yli kaksi senttimetriä pitkä rako".
xxx/ellauri423.html on line 436:

8000/438881/438019.jpg" width="100%" />
xxx/ellauri427.html on line 192:

800px-Bebe_Neuwirth_New_York_2023_%28cropped%29.jpg" height="300px" />
xxx/ellauri427.html on line 345:

800&token-hash=HLGFQd87HJSYdHrVJw46nt9VQDr815xOuPt_dqi6EeY%3D" width="70%" />
xxx/ellauri436.html on line 408:

800x.jpg?v=1498852691" width="70%" />
xxx/ellauri438.html on line 53:

800px-Zhong_yong_%28Chinese_characters%29.svg.png" width="30%" />
xxx/ellauri440.html on line 97: Johan Carl Emil (Jean) Boldt (19. huhtikuuta 1865 Kuopio – 16. toukokuuta 1920 Helsingin maalaiskunta) oli hovioikeuden auskultantti, asianajaja ja toimittaja joka tuli tunnetuksi 1800-luvun lopussa teosofina ja myöhemmin anarkistina. Boldtia voidaan pitää tolstoilaisena kristillisenä anarkistina, joka oli kiinnostunut muun muassa eläinsuojelusta, kasvissyönnistä sekä rauhanaatteesta. Lakia opiskelleena hän vastusti kiivaasti oikeuden väärinkäyttöä, jota Boldt kutsui valtion pakkovallaksi ja piti oikeuslaitosta rikkaiden etujen ajajana. Hän vastusti myös prostituutiota, joka tuolloin oli Suomessa valtiovallan hyväksymää ja osittain säätelemää toimintaa.
xxx/ellauri442.html on line 62:

800" />
xxx/ellauri446.html on line 368: Joel (hepr. ‏יוֹאֵל‎) kuuluu Raamatun Vanhassa testamentissa mainittuihin profeettoihin. Hän eli noin 800 vuotta eaa, mutta täyttä varmuutta tästä ei ole. Hän saattoi elää joskus Joasin hallituskauden – ennen vuotta 850 eKr. – ja Juudan heimon pakkosiirtolaisuudesta Babyloniasta palaamisen (538 eaa.) välillä. Suunnilleen. Arvauxet Joelin floruitista heittelevät 300 vuodella.
xxx/ellauri446.html on line 445: 800">Kuka eka Kaananissa -kilpailussa Josephus koitti väittää että hyxot oli juutalaisia. Mutne palvelivat okapin näköistä Sethiä. Den Bezug zu „Hirten-Könige“ stellte Josephus her, um eine Völkerverwandtschaft zwischen den Israeliten und den „Hykussos/Hyksos“ herzustellen. Wahrscheinlicher handelt es sich bei den Hyksos um Amoriter oder Kanaanäer, vielleicht auch Angehörige aus dem Volk der Hurriter. Hyxot oli joka tapauxessa väkivaltaisia nomadimamuja jotka miehittivät Ala-Egyptiä Avarixesta käsin parinsadan vuoden ajan joskus 1500-luvulla eaa. Seth und Horus repräsentierten den Kampf zwischen Ober- und Unterägypten, in dem Horus den Sieg davontrug.
xxx/ellauri446.html on line 573: Juutalaisten historia on yli kolmentuhannen vuoden mittainen. Juutalaisten historia alkaa Raamattuun tallennetuilla myyttisillä kertomuksilla Abrahamista ja muista patriarkoista, jotka omaksuivat yksijumalaisuuden ja muuttivat Mesopotamiasta Kanaaninmaahan ja sieltä Egyptiin, mistä Mooses myöhemmin johdatti israelilaisen kansan takaisin luvattuun maahan. Valloitettuaan Kanaaninmaan ensimmäisen kerran israelilaiset perustivat sinne Israelin ja Juudan kuningaskunnat, joiden tunnetuimmat myyttiset kuninkaat olivat Daavid ja Salomo. Varhaisimmat Raamatun ulkopuoliset lähteet näiden valtioiden historiasta ovat peräisin 800-luvulta eaa.
xxx/ellauri450.html on line 372: Pakkasukko (engl. Jack Frost) on pakkasen, jään, lumen, rännän, talven ja jäätävän kylmyyden henkilöitymä. Hän on joissakin tarinoissa synkkä pahantekijä ja joissakin tarinoissa sankari. 1800-luvun sarjakuva kuvaa Pakkasukon Yhdysvaltain kenraalimajurina Yhdysvaltojen vapaussodan (kansalaissodan?) aikaan. Pakkasukon on perinteisesti sanottu jättävän kurvaa ja satiaisia muistuttavia kuvioita ikkunoihin kylminä talviaamuina. Ajan myötä tästä on tullut paljon harvinaisempaa kaksinkertaisten ikkunoiden ja kasvihuoneilmiön vuoksi. Hän myös suuttui lahjojen puutteesta ja aiheutti kylmyyden, joka rikkoi ja pilasi asiat. Joulupukki joka piti Jack Frostista pyyti tätä säästämään pukillekin lapsia. Tämä lupasi jos voisi hillitä izensä. Jack näytti pitävän Jamista enemmän kuin hammaskeijusta. Keiju olisi kernaasti imuttanut jääpuikkoa.
xxx/ellauri452.html on line 98: Hegelin "das Nichts nichtet" horina oli aivan päätöntä. Hegeliläisyydellä oli suuri vaikutus koko 1800-luvun ajan, vaikka jotkut hegeliläiset (kuten Marx ) hylkäsivät idealismin kääntämällä Hegelin päälaelleen.
xxx/ellauri452.html on line 118: Idealismi oli laajalle levinnyttä angloamerikkalaisessa filosofiassa 1800- ja 1900-luvuilla. Se oli hallitseva metafysiikka englanninkielisessä maailmassa 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä ja 1900-luvun alussa. Tänä aikana brittiläisen idealismin puolustajat antoivat merkittäviä panoksia kaikille filosofian aloille puhumattakaan siirtomaiden riistosta.
xxx/ellauri455.html on line 262:

Kaniloruja

Amerikkalaista elehdintää

Das Nichts nichtet

Nyt riittää

Kaunis on kuola

Arvoisa tieteen edustaja

Sosialistista realismia

Sosialistista realismia

Avant 1800

De 1800 à 1849

Johny deppaa

Argumenty i Fakty

800020;text-align:right;margin-top:0%;margin-bottom:0%">LA VIE
MODE
D'EMPLOI

Kuka eka Kaananissa kilpailu

Ratastajapatas

Linkku irvistää

Gilead

Kaniloruja

Amerikkalaista elehdintää

Das Nichts nichtet

Nyt riittää

Kaunis on kuola

Arvoisa tieteen edustaja

Sosialistista realismia

Sosialistista realismia

Avant 1800

De 1800 à 1849

Johny deppaa

Argumenty i Fakty

800020;text-align:right;margin-top:0%;margin-bottom:0%">LA VIE MODE D'EMPLOI

Kuka eka Kaananissa kilpailu

Ratastajapatas

Linkku irvistää

Gilead

800020;text-align:right;margin-top:0%;margin-bottom:0%">LA VIE
MODE
D'EMPLOI