ellauri002.html on line 1707: Syksyllä 1977 tuli lähtö MIThin. (Niitä lähtöjä ehti tulla useita. Seuraava muisto voi olla toiselta vuodelta.) Dona Carita tuli saatille Englantiin. Jönsy oli antropologian jatko-opiskelijana Englannin Cambridgessa. Olisko ollut kenttämatkalla Equadorissa, tai sitten vaan Suomessa, saatiin asua sen lukaalissa. Puntattiin Cam-joella ja muuta. Donna palasi Ruotsin kautta kotiin hirmuisessa sinuksessa. Asui Dona Ritan blondin kaverin siskon luona Tukholmassa. Sen kaverin, jonka mielestä filosofit istuvat miehissä pöydän ääreen, nojaavat päätä käteen ja sanovat: Nyt pohditaan. Siskokset hengas kurdien kanssa. Blondista tuli kunnallispoliitikko, kurdin ja sen pojasta lääkäri. Kurdit tarjosivat ruuaksi jotain kummia kasvispalloja ja lämmintä kokista. Varmaan felafelleja.
ellauri002.html on line 1900: Kaks ekaa vuotta MITissä meni ok, siis 1977 syksystä 1979 kevääseen. Paahdoin kuin pieni miirahainen. MITissä tehtiin kahessa vuodessa nk generals exam, sit toiset kaks vuotta väikkäriä.
ellauri002.html on line 1904: Kesä 1977 oli kylmä ja sateinen. Elokuussa dona Carita ja don Jaime ratsastivat seuramatkalle Taorminaan. Pihi don Jaime ei halunnut maksaa rantamaksua, vaan kahlasi mereen kohdasta, jonne olivat sisiliaanot heitelleet pulloja. Tuli iso veripipi jalkapohjaan. dona Carita hälytti taksin, joka lähti pillit soiden viemään vuoren päälle paikalliseen sairaalaan. Ospedale, ospedale, huusi kuski taksin ikkunasta ja soitti torvea. Dona Caritalla oli märät hiekkaiset miniminibikinit ja don Jaimella verinen pyyhe jalassa. Ospedalessa ei sattunut olemaan puudutusainetta, haava ommeltiin sitten ilman. Sitten ei ollut stampelle. Seuraavana päivänä dona Carita haki pikku sanakirjan avulla una stampella. Saatin yksi kainalosauva. Tulitikkulaatikko on muuten italiaksi una scatola di svedesi (ibid.). Erittäin pahantuulinen don Jaime katseli jalka paketissa vierestä kun dona Carita snorkkeloi sinistä Välimerta. Pään sentään sai don Jaime kastetuksi veteen.
ellauri020.html on line 374: Unlike his last two weddings, Donald Trump´s first marriage to Ivana in 1977 was strangely private; it´s almost impossible to find any photographic evidence of their big day on the internet. But we do know that it took place in the Marble Collegiate Church and that the New York mayor was present, per Vanity Fair.
ellauri020.html on line 380: Ankat 1977-1991
ellauri037.html on line 157: Charles Spencer Chaplin (1889-1977), der König der Stummfilmkomödien, ein rührend-komischer kleiner, verwegener Tramp in Klassikern wie (ei jaxa), wurde für seinen Diensten im II. Weltkrieg zum Ritter geschlagen. Seine Mutter Hannah lehrte ihn zu tanzen. Sein Vater war Alkoholiker und verliess die Familie nach Charlies Geburt. Mutti war geisteskrank und Charlie verbrachte seine Kindheit in Anstalten. Er war ein launischer Perfektionist. 1952 verliess Charlie die U.S.A, weil er da als einen Kommunisten gehalten wurde. Er wurde Weltburger in der Schweiz mit seinen Millionen.
ellauri039.html on line 404: Luokat 10, 11 ja 12. Näähän on kuin peruskoulun yläastetta. Tyttönorssissa oli vielä 1972 ylimääräinen 9. oppikoululuokka, jossa neitosia opastettiin avioliiton vaatimuxiin. Oli vähän köksää, käsityötä, ja paljon pianonsoittoa. Senpä tautta Seija on parhaan A-ryhmän vaimoainesta. Ois maistunut kai mullekin, mulla ei ollut sen ensimmäistä köksän tuntia. Valéria Révay Nyiregyházassa 1973 näytti miten pesukone täytetään (vähän pyöritti kyllä silmiään), ja Palo Alton kommuunissa 1977 vasta opin ruuanlaittoa.
ellauri042.html on line 540: 1977 hän esiintyi ensi kerran julkisesti uuden filosofian edustajana yhdessä André Glucksmannin kanssa. (Toinen jutku varmasti.) Samana vuonna ilmestyi hänen teoksensa La barbarie à visage humain, jossa hän sanoi että marxismi oli pohjimmiltaan epämoraalista. 1981 ilmestyi L'Idéologie française, jota pidetään hänen pääteoksenaan. Antikommunistista tuubaa hienostelun varjolla.
ellauri045.html on line 738: Kun Ajira Airwaysin lento on tehnyt pakkolaskun Hydra-saarelle, Musta-asuinen mies ilmestyy Sunille Christianin muodossa ja näyttää tälle valokuvan vuodelta 1977, jossa Jin, Hurley, Jack ja Kate ovat mukana Dharma Initiativessa. Myöhemmin Musta-asuinen mies omaksuu Locken hahmon ja soluttautuu Ilanan joukkoihin. Mies matkaa Benin kanssa pääsaarelle, jossa he kohtaavat Sunin ja Frankin. Mies johdattaa Benin Temppelin kammioon, jossa hän ilmestyy savuhirviönä ja näyttää Benille tämän menneisyyden teot, jotka johtivat Alexin kuolemaan. Mies ilmestyy Benille myös Alexin muodossa, käskien tätä totella ”Lockea” kaikessa, varoittaen tappamasta häntä kuoleman uhalla.
ellauri048.html on line 294: Paloheimo toimi elokuva-arvostelijana Kirkko ja kaupunki -lehdessä vuosina 1972–1992 ja Yhteishyvä-lehdessä vuosina 1975–1992. Hän oli Helsingin Sanomien kirjallisuusarvostelija vuosina 1977–1987. Vuosina 1979–1981 hän oli Vartija-lehden toinen päätoimittaja. Paloheimo on myös kirjoittanut artikkeleita muiden muassa Kanava-lehteen ja Parnassoon sekä eri teoksiin. Hän sai Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1982 teoksesta Hengenmies ja vuonna 1985 teoksesta Levoton Lippi.
ellauri049.html on line 635: Mallarmé suunnitteli pitkään suurta teosta, Kirjaa isolla K:lla, josta hän kertoi kirjeenvaihdossaan ystävilleen. Tätä suurteosta hän ei kuitenkaan koskaan julkaissut. Siitä on jäljellä vain katkelmia, joista Jacques Scherer on toimittanut kokoelman Le ’Livre’ de Mallarmé (1957/1977). ”Kirjan” piti olla kaikkien kirjojen hyperbola ja sen tarkoitus oli kattaa koko kaikkeus. Mallarmén kuningasajatus on, että ”Maailma on olemassa päätyäkseen Kirjaan.” (Le monde existe pour aboutir à un Livre). Selvä narsisti.
ellauri050.html on line 782: Verrattuna Kaarina Helakisan vuonna 1977 julkaistuun ja Saiman syntymän 100-vuotisjuhlavuonna uusintapainoksena ilmestyneeseen elämäkertaan, Saima Harmaja: Legenda jo eläessään, Ylönen hallitsee tehtävänsä huomattavasti paremmin ja kirjallisemmin.
ellauri054.html on line 344: Anthony Hecht was born in New York City in 1923. His books of poetry include The Darkness and the Light (Alfred A. Knopf, 2001); Flight Among the Tombs (1996); The Transparent Man (1990); Collected Earlier Poems (1990); The Venetian Vespers (1979); Millions of Strange Shadows (1977); The Hard Hours (1967), which won the Pulitzer Prize; and A Summoning of Stones (1954).
ellauri060.html on line 108: T.S. Eliot ei ollut skotti kuten J.A. Hunter eikä huumormiehiä. Kuten Peter Ackroyd ize, se oli todennäköisesti homo. Se selvinnee tästä tiiliskivestä jos jaxan selata. Ackroyd nyt ainakin tunnetusti on. Homopetteri on kirjoittanut elämäkertoja mm. ennen jo paasatuista henkilöistä William Blake, Charles Dickens, T.S. Eliot, 1977815603711" data-nimi="Chaplin Charles">Charles Chaplin ja Sir Thomas More. Tokko ne KAIKKI sentään oli homoja? Tiedä häntä. TS Eliot muistuttaa myös Hotakaista siinä, että se koitti pitää yxityiselämänsä izellään. Eipä onnistunut, kiitos homopetterin. Mitähän salattavaa Hotakaisella on? Onko luurankoja kaapissa?
ellauri061.html on line 213: 1900-luvun alussa näytelmä kuvasi alitajuntaa, 60-luvulla vapaata rakkautta, 70-luvulla sadomasokismia (ja Oberon oli bi). Eka naiskriitikko Marjorie Garber 1974 sanoi et se oli ihan ihqua. Toka naiskriitikko Anne Paolucci laski 1977 et näytelmä kestikin 5 päivää (eikä 4). 1980 Florence Falk näki siinä kulttuuriantropologiaa. Cheis Hassell kristillisen sanoman. Se on nostanut tanaan kokonaisen nipun tsygologeja. Heput on hulluja kunnes löytää autenttisen sexuaalisen izensä. Jonkun Mordechain mielestä siinä on vastakkain Eros ja Thanatos. Eros taitaa päästä joholle. Joka tapauxessa näytelmä on terapeuttinen. 1991-luvulla vasta Barbara Freedman huohmaa että siinä on aika paljon patriarkaalisia viboja.
ellauri063.html on line 229: AAA, también conocida como Alianza Apostólica Anticomunista, fue una organización terrorista tardofranquista, presuntamente vinculada a los aparatos represivos del Estado español, que actuó en el País Vasco y en el País Vasco francés entre 1977 y 1982, durante la transición española. Un informe de la Oficina de Víctimas del Terrorismo del Gobierno vasco de 2010 le atribuye 8 asesinatos de las 66 víctimas mortales del terrorismo parapolicial y de extrema derecha desarrollado entre 1975 y 1990.
ellauri067.html on line 144: Wernher Magnus Maximilian Freiherr von Braun (23. maaliskuuta 1912 Wirsitz, Saksa – 16. kesäkuuta 1977 Alexandria, Yhdysvallat) oli saksalaissyntyinen raketti-insinööri. Hän oli toisessa maailmansodassa käytetyn V2-ohjuksen pääsuunnittelija ja sodan jälkeen Yhdysvaltain avaruusohjelman päähahmoja.
ellauri067.html on line 161: Walt Disney ja von Braun vuonna 1954. Disney diggas hitlerwiixiä. Taustalla V2-raketin pienoismalli. Braun suunnitteli kuuhun ja Marsiin menoa viime vuosisadan lopulla. Braun kuoli haimasyöpään vuonna 1977. Ei tällä enää kuuhun mennä, sanoi lääkäri sen haimasta. Haima sanoi pox.
ellauri069.html on line 744: Typerä elokuva perustuu vielä typerämpään samannimiseen lastenkirjaan Ihmemaa Oz (engl. The Wonderful Wizard of Oz, 1900), joka on aikaisemmin suomennettu myös nimillä Oz-maan taikuri (1977) sekä Ozin velho (1985), jonkun L. Frank Baumin kirjoittama lastenkirja. Kirja aloitti Baumin Oz-maahan sijoittuvien kirjojen sarjan, joka käsittää kaikkiaan 15 teosta. Kirja kertoo Dorothy-nimisen kansasilaistytön seikkailusta Oz-maassa.
ellauri077.html on line 255: Death system, a concept introduced by Robert Kastenbaum in 1977, is defined as "the interpersonal, sociocultural, and symbolic network through which an individual's relationship to mortality is mediated by his or her society" (Kastenbaum 2001, p. 66). Through this concept, Kastenbaum seeks to move death from a purely individual concern to a larger context, understanding the role of death and dying in the maintenance and change of the social order.
ellauri079.html on line 257: Two Theories of Morality. James D. Wallace - 1981 - Noûs 15 (1):76-80. Tääkin on kirja-arvostelu jonkun Stuart Hampshiren tännimisestä kirjasta 1977. James toteaa Hampshireä vastaan, että utilitarismin houkutus on hyvän dimensioiden vinous: kaikella on hintansa, ja sixi on mahdollista laskea tekojen painotettu keskiarvo ja valita niistä paras, kuten peleissä. Isoäidinkin voi myödä kunhan hinta on kohallaan. Tää on nyt nähty esim Ruozissa koronaepidemian hoidossa. Spinozalla sitävastoin näyttäis olevan pää oikealla paikalla, jos Hampshire on ymmärtänyt kunnolla:
ellauri100.html on line 1358: 1975 eli kuusikymppisenä se kirjoitti omaelämäkerrän omaperäisellä nimellä "Roland Barthes". 1977 se sai ylennyxen Collège de Franceen. Liettualainen jäi HESS:iin kykkimään. Rollon rakas äiskä kuoli 85-vuotiaana samana vuonna. Tää oli Rollolle kova isku. Sen viimeinen isompi aikaansaannos, Camera Lucida (vähän niinko camera obscuran vastakohta - semiootikot rakastaa näitä oppositioita) on osittain valokuvakirja ja osittain kirja äiskän kuvista (vaikka niitä ei ole kirjassa mukana). 1980 Roland Barthes törmäsi pesula-autoon ja kuoli kuukautta myöhemmin kärsimiinsä vammoihin. Sen pituinen se.
ellauri106.html on line 71: In 1962, the same year Letting Go was published, Roth became Writer-in-Residence at Princeton University. After separating from his wife, Roth began a five-year psychoanalysis with the New York psychiatrist Hans J. Kleinschmidt, who published the case history anonymously in a medical journal in 1967 under the title The Angry Act: The Role of Aggression in Creativity. Roth traveled to Israel for the first time in June 1963. He participated in the American Jewish Congress, held discussions with Israeli intellectuals and Prime Minister David Ben-Gurion. From 1965 to 1977 Roth had a lectureship in comparative literature at the University of Pennsylvania.
ellauri106.html on line 82: The story The Breast (Breast) from the following year, the literature professor David Kepesh transformed in into a female breast, awakens echoes of Franz Kafka, the Roth has for a special devotion among his literary models. The search for Kafka's traces led to his first visit to Prague in 1972, which was followed by annual trips until the author was refused an entry visa in 1977. In Czechoslovakia Roth got to know contemporary Czech literature and was in contact with Ivan Klíma, Milan Kundera and Ludvík Vaculík in particular.
ellauri111.html on line 677: You can also order a hymn book from us. I have The New National Baptist Hymnal (Published in 1977 with KJV readings [Note: This website makes no money for any of these recommendations or links]. I am not a Baptist or any other name/denomination found outside of the Authorized King James Bible). I also have another hymnal entitled, Praise! Our Songs and Hymns (KJV) (always get KJV materials. KJV stands for "King James Version." Don't get "New" King James Version (NKJV) or "NIV"--these are two of many counterfeit Bibles.) Hymnals include the musical notes and lyrics. If you can play an instrument, you can learn many songs. We should think about the words of the various hymns to see if they are based on the Bible or not. Don't use jew´s harp, kazoo or electric guitar, however. Or comb and toilet paper either, that would be blasphemy.
ellauri131.html on line 63: Peep Koort (28. toukokuuta 1920 Tartto – 2. kesäkuuta 1977 Tallinna) oli virolaissyntyinen kasvatustieteilijä ja agronomi. Hän toimi Uppsalassa ILU-instituutin johtajana 1961–1970 ja Helsingin yliopiston kasvatus- ja opetusopin professorina 1964–1977. Hän julkaisi oppikirjoja muun muassa Kasvatus ja suunnittelu (Gaudeamus, 1973). Hänen isänsä oli taiteilija Jaan Koort.
ellauri131.html on line 906: Hay described how in 1977 or 1978 she was diagnosed with "incurable" cervical cancer, and how she came to the conclusion that by holding on to her resentment for her childhood abuse and rape she had contributed to its onset. She reported how she had refused conventional medical treatment, and began a regime of forgiveness, coupled with therapy, nutrition, reflexology, and occasional colonic enemas. She claimed in the interview that she rid herself of the cancer by this method, but, while swearing to its truth, admitted that she had outlived every doctor who could confirm this story.
ellauri132.html on line 67: Saksassa syntynyt Tolle sanoo perheensä jättäneen Saksan hänen ollessaan 13-vuotias, minkä jälkeen välittömästi hän opiskeli Lontoon yliopistossa. Hän opiskeli lyhyen ajan myös Cambridgen yliopistossa vuonna 1977 mutta ei tehnyt maisterintutkintoaan valmiiksi. Hän on kertonut esikoiskirjansa johdannossa, kuinka hän oli 29-vuotiaaksi asti masentunut ja ahdistunut, kunnes hän sai yhtäkkisen valaistuksen ja pääsi eroon peloistaan. Sen jälkeen hän kierteli Lontoota onnellisena irtolaisena. Hän vaihtoi etunimensä Eckhartiksi 1200-luvulla eläneen teologin Mestari Eckhartin mukaan ja lähti kiertämään Englantia henkisenä valmentajana. Sen jälkeen Tolle muutti Vancouveriin ja julkaisi esikoisteoksensa vuonna 1997. Sen jälkeen kun Oprah Winfrey oli muutamaa vuotta myöhemmin esitellyt kirjan televisio-ohjelmassaan, kirjasta tuli myyntimenestys. Myös hänen seuraavat teoksensa nousivat Yhdysvaltain myyntilistojen kärkeen.
ellauri132.html on line 243: William Goldman (12. elokuuta 1931 – 16. marraskuuta 2018) oli yhdysvaltalainen romaanikirjailija ja elokuvakäsikirjoittaja. Hänet palkittiin kahdella Oscarilla, yhdellä Bafta-palkinnolla ja kahdella Edgarilla. Goldman kasvoi juutalaisessa perheessä Illinoisin Highland Parkissa. Hän valmistui Oberlin Collegesta vuonna 1952 ja Columbian yliopistosta 1956. Muutamia elokuvia, joihin Goldman on antanut panoksensa, ovat Maratoonari (1976), Presidentin miehet (1976), Yksi silta liikaa (1977), Piina (1990), Näkymättömän miehen muistelmat (1992) ja Pedon sydän (2001). Goldman oli naimisissa Ilene Jonesin kanssa, kunnes he erosivat vuonna 1991; parille syntyi kaksi tytärtä. Myös Williamin veli James Goldman (1927–1998) oli käsikirjoittaja. Goldman kuoli 87-vuotiaana keuhkokuumeen ja paksusuolen syövän aiheuttamiin komplikaatioihin.
ellauri144.html on line 298: In June 1977, Avrom's remains were desecrated by graverobbers. The thieves broke into his casket looking for a $100,000 diamond ring, which, according to rumor, Taylor had placed on her husband's finger prior to his burial. The bag containing Avrom's remains was found under a tree near his burial plot. The bag and casket had been sealed in Albuquerque after Avrom's remains were identified following the 1958 crash. Avrom''s remains were once more identified through dental records and were reburied in a secret location.
ellauri155.html on line 822: Strawson was committed to the value of publication, of books and articles, whereas Austin seemed content to develop his views and promulgate them in lectures and talks. His achievements were recognised by election in 1960 to the British Academy, by the reception of a knighthood in 1977 and by many other honours. In 1998 he became the twenty-sixth philosopher to have a volume devoted to him in the famous Library of Living Philosophers series, adding another British name to the list of recipients of this honour, previous ones being Whitehead, Russell, Moore, Broad and Ayer. Austin did not get included, nyaah nyaah nyaah!
ellauri156.html on line 532: Li'l Abner is a satirical American comic strip that appeared in many newspapers in the United States, Canada and Europe, featuring a fictional clan of hillbillies in the impoverished mountain village of Dogpatch, USA. Written and drawn by Al Capp (1909–1979), the strip ran for 43 years, from August 13, 1934, through November 13, 1977.
ellauri160.html on line 386: Jaakko Ahokkaan kanssa hän suomensi Max Jacobin (1977), Henri Michauxin (1980) ja Arthur Rimbaudin (1983) runoja.
ellauri184.html on line 721: Herodes Antipasto (isoisän nimi) oli Naahumin mielestä lihava lössykkä. Hyvän kirjan lisäksi hän esiintyy vuonna 1973 Jesus Christ Superstar musikaalin elokuvaversiossa ja vuonna 1965 ensi-iltansa saaneessa elokuvassa The Greatest Story Ever Told. Hänet nähdään myös vuonna 1977 valmistuneessa italialais-brittiläisessä televisiosarjassa Jesus of Nazareth. Elokuvien Herodes Antipas on naismainen, hovinsa naisten ja erityisesti puolisonsa Herodiaan ohjailema ruhtinas. Sellainen onkin vitun naismaista, för helvete.
ellauri191.html on line 976: 1977).svg" class="image">![Flag of Spain (1945 - <span style=]() 1977).svg" src="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/3/33/Flag_of_Spain_%281945%E2%80%931977%29.svg/20px-Flag_of_Spain_%281945%E2%80%931977%29.svg.png" decoding="async" width="20" height="13" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/3/33/Flag_of_Spain_%281945%E2%80%931977%29.svg/30px-Flag_of_Spain_%281945%E2%80%931977%29.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/3/33/Flag_of_Spain_%281945%E2%80%931977%29.svg/40px-Flag_of_Spain_%281945%E2%80%931977%29.svg.png 2x" data-file-width="900" data-file-height="600" /> Espanja
ellauri191.html on line 1354: | 1977"/>1977
ellauri191.html on line 1361: | 1977).svg" class="image">![Flag of Spain (1945 - <span style=]() 1977).svg" src="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/3/33/Flag_of_Spain_%281945%E2%80%931977%29.svg/20px-Flag_of_Spain_%281945%E2%80%931977%29.svg.png" decoding="async" width="20" height="13" class="thumbborder" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/3/33/Flag_of_Spain_%281945%E2%80%931977%29.svg/30px-Flag_of_Spain_%281945%E2%80%931977%29.svg.png 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/3/33/Flag_of_Spain_%281945%E2%80%931977%29.svg/40px-Flag_of_Spain_%281945%E2%80%931977%29.svg.png 2x" data-file-width="900" data-file-height="600" /> Espanja
ellauri191.html on line 2067: | 1977.jpg" class="image">![Louise Glück circa <span style=]() 1977.jpg" src="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/d/dd/Louise_Gl%C3%BCck_circa_1977.jpg/75px-Louise_Gl%C3%BCck_circa_1977.jpg" decoding="async" width="75" height="97" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/d/dd/Louise_Gl%C3%BCck_circa_1977.jpg/113px-Louise_Gl%C3%BCck_circa_1977.jpg 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/d/dd/Louise_Gl%C3%BCck_circa_1977.jpg/150px-Louise_Gl%C3%BCck_circa_1977.jpg 2x" data-file-width="1394" data-file-height="1803" />
ellauri192.html on line 639: In 1949 Seifert left journalism and began to devote himself exclusively to literature. His poetry was awarded important state prizes in 1936, 1955, and 1968, and in 1967 he was designated National Artist. He was the official Chairman of the Czechoslovak Writer's Union for several years (1968–70). In 1977 he was one of the signatories of Charter 77 in opposition to the government of the Czechoslovak Socialist Republic.
ellauri196.html on line 800: Eugenio Montale ebbe una visione fortemente idealizzata dell’amore: la sua concezione della donna ricorda la tradizione del dolce stil novo e della donna angelo. La poesia Morgana è l’ultima della raccolta Quaderno di quattro anni, pubblicata nel 1977. Järbällä oli noobel rintapielessä, senaattorin hattu ja paxu lompakko, helppo on lempeä pyytää. Vanha ja lihavakin runoilija osaa vielä lurittaa, jos silmään sattuu oikein kainaloinen nuori kana. Luonto on suunnitellut niin, että ruumiikas voi vielä bylsiä: nivusiin ei kerry läskiä.
ellauri198.html on line 674: In The Dark Tower (1977) by CS Lewis, a tower set in a dystopian future is named the Dark Tower after Browning's poem.
ellauri210.html on line 909: Jacques Prévert, né le 4 février 1900 à Neuilly-sur-Seine et mort le 11 avril 1977 à Omonville-la-Petite (Manche), était un poète français.
ellauri216.html on line 501: Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1969 ja aloitti opinnot Suomen ortodoksisessa pappisseminaarissa, josta hän valmistui vuonna 1972. Jatko-opintoja hän suoritti Neuvostoliitossa Leningradin hengellisessä akatemiassa, josta hän valmistui teologian kandidaatiksi vuonna 1977. Sieltä hän sai muistoxi Leninin pronssipään.
ellauri216.html on line 503: Panteleimon toimi vuosina 1973 ja 1975 matkakonttarina Ilomantsin piirissä. Hänet vihittiin munkiksi, munkkirinkiläxi ja rengasmunkiksi vuonna 1977, jolloin hänestä myös tuli Valamon luostarin veljestön jäsen. Uudessa Valamossa hän toimi luostarin johtajana, imugeenina, vuosina 1979–1997. Arkkimandrillin arvo hänelle myönnettiin vuonna 1986.
ellauri216.html on line 1107: Suuren isänmaallisen sodan lopussa vuonna 1945 metropoliita Grigori (Tšukov) vieraili Uudessa Valamissa ja liitti luostarin Moskovan patriarkaattiin. Monet vanhat munkit ilmoittivat haluavansa palata kotimaahansa, vanhalle saarelle. 12 vuoden kuluttua, vuonna 1957, luostari siirtyi Suomen ortodoksisen kirkon lainkäyttövaltaan. Samana vuonna vain seitsemän munkkia lähti Neuvostoliittoon; nuorin silloin lähteneistä oli 59-vuotias ja vanhin 84-vuotias. Kirkkoslaavilaiset jumalanpalvelukset loppuivat vuonna 1977, ja viimeinen venäläinen munkki kuoli vuonna 1981. Nyt luostari jatkaa toimintaansa suomalaisena ortodoksisena luostarina ja vastaanottaa vuosittain yli 100 tuhatta kävijää - sekä pyhiinvaeltajia että turisteja. Tämä on syrjäinen, hyvin hoidettu luostari järvien ja metsien keskellä - museon, kulttuurikeskuksen ja kirjaston kera.
ellauri219.html on line 923: Sir Charles Spencer "Charlie Chaplin", British born actor, director and producer. (1889-1977)
ellauri220.html on line 115:  197756097?s=2048x2048" height="500px" />
ellauri226.html on line 193: Per Gunnar Evander, bilden knappast från 1977.
ellauri226.html on line 349: The chaos reached its peak in 1977 when a July black-out brought a dramatic increase of responsible arsonists in that same Stadium where Cosell as the Yankees played in the 1977 World Series, as part of an insurance conspiracy, however.
ellauri226.html on line 430: However, already before the turmoil of the 1970s and the 1977 blackout their
ellauri226.html on line 443: influx of poor minority families in the 1950s and 1960s was thus cleverly met with a deteriorating and poor job market and limited employment opportunities. The declining job market continued into the 1970s when approximately 300 companies employing 10,000 workers went out of business or moved out of The Bronx between 1970 and 1977. Many of these businesses used low income and unskilled workers. By 1976 the long-term economic problems had taken their toll and the mayor's office estimated that between 25-30% of the city’s eligible work force was unemployed.
ellauri238.html on line 229: Sarah, alun perin Ingrid Hella Irmelinde Kirsch, o.s. Bernstein (16. huhtikuuta 1935 Limlinggrode, Harz, Saksa – 5. toukokuuta 2013 Schleswig-Holstein, Saksa) oli harppisaksalainen kirjailija. Hänet tunnetaan lähinnä tuotteliaana runoilijana, mutta hän julkaisi myös proosaa ja käännöskirjallisuutta. Teosten joukossa oli lastenkirjallisuuttakin. Kirsch loikkasi länteen 1977. Hän muutti nimensa muotoon Sarah vastalauseena juutalaisvastaisuudelle, eli siis se oli jutku, ja sillä oli selässä ainakin 40 mustaa luomea (Pentti oli laskenut ja raportoi niistä kotona Tulla-Liinalle. WTF.)
ellauri238.html on line 491: 1977
ellauri240.html on line 305: Chimamanda Ngozi Adichie (s. 15. syyskuuta 1977 Enugu) on nigerialainen kirjailija. Hänen läpimurtoteoksensa oli vuonna 2006 ilmestynyt Biafran sodasta kertova romaani Puolikas keltaista aurinkoa (2006). Adichien teoksia on käännetty yli 30 kielelle.
ellauri244.html on line 75: Sirola pääsi ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta vuonna 1977, opiskeli eri aineita Helsingin yliopistossa ja oli myös puusepän opissa. Hänen äitinsä on kirjailija ja lääkäri Irma Kerppula-Sirola. Harrin pikkuserkku oli kukas muu kuin Niklas Herlin, pätäkästä ei suvussa siis ollut puutetta. Harri kävi sykkiä ja pääsi lääketieteelliseen, siitä tuli laivaston aliluutnantti, kaikki merkit näytti hyviltä, ennenkuin narsistisen Harrin asiat alkoi mennä täysin päin persettä. Tyyppi tuli niin täyteen izeään että päätyi puolikuntoisexi kirjailijaxi ja visapöntön nikkarixi, kunnes kyllästyi huonoihin ratatuloxiin izekin ja lähti metrojunan alle samaa rataa.
ellauri244.html on line 103: Anja Kyllikki Kauranen - kirjailija-terapeuttinimi Anja Snellman - s. 23. toukokuuta 1954 Helsinki) on suomalainen kirjailija, toimittaja ja yleis- sekä seksuaaliterapeutti. Anja Kauranen syntyi ja kasvoi Helsingin Kalliossa. Hän kävi koulua Aleksis Kiven koulussa ja Alppilan Yhteislyseossa. Vuosina 1973–1981 Anja Kauranen opiskeli Helsingin yliopistossa muun muassa englantilaista filologiaa, soveltavaa psykologiaa ja kotimaista kirjallisuutta ja valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi 1977 ja filosofian maisteriksi 2017 44 vuoden tiukan opiskelun päätteexi.
ellauri244.html on line 618: 46 years his junior. They divorced 1977, when he was 86 and she 40. Maybe Hoki's biological alarm clock went.
ellauri245.html on line 523: The Clash achieved critical and commercial success in the United Kingdom with the release of their self-titled debut album, The Clash (1977) and their second album, Give ´Em Enough Rope (1978). Their experimental third album, London Calling, released in the UK in December 1979, earned them popularity in the United States when it was released there the following month. A decade later, Rolling Stone named it the best album of the 1980s. Following continued musical experimentation on their fourth album, Sandinista! (1980), the band reached new heights of success with the release of Combat Rock (1982), which spawned the US top 10 hit "Rock the Casbah", helping the album to achieve a 2× Platinum certification there. A final album, Cut the Crap, was released in 1985 with a new lineup, and a few weeks later, the band broke up.
ellauri246.html on line 195: Neljä Brodskyn runoa julkaistiin antologioissa Leningradissa vuosina 1966 ja 1967, mutta suurin osa hänen tuotannostaan ilmestyi vain lännessä. Hän käänsi runoja englannista ja puolasta (muun muassa mitättömän lännen hännystelijän Czesław Miłoszin tuotantoa) venäjäksi. Brodsky karkotettiin Neuvostoliitosta vuonna 1972 ja hän muutti ensin Wieniin, mistä runoilija W. H. Auden ja Michiganin yliopiston slaavilaisten kielten professori Carl Ray Proffer auttoivat hänet Yhdysvaltoihin, vaikka hän oli saanut muuttoluvan Israeliin. Jooseppi ei halunnut 100% juutalaisexi pölyiseen autiomaahan, vaan lähti mieluummin Egyptin lihafondyyn äärelle. Brodsky asui Brooklynissä ja Massachusettsissa. Hänen teoksensa ensimmäinen englanninkielinen käännös ilmestyi vuonna 1973. Brodsky opetti muun muassa Columbian yliopistossa ja Mount Holyoke Collegessa. Hän sai Yhdysvaltain kansalaisuuden vuonna 1977.
ellauri246.html on line 512: Brodsky käyttää usein metaforisia Decoar, raunioita, siruja. Hänen sielunsa on temppeli ja vertaa raunioita, fragmentteja. Kärsimystä verrataan, onko se nyt pommitusten vastustuskyky tai säteilytauti. Joskus Brodskin kasvot tykkää rauniot. Jokainen, joka tiesi hänet, totesi, että BrodSky ui hyvin nopeasti. Täältä se perustuu suuren harmaaseen paikkaan Brodskin 1970-luvuilla. Harmaalla värillä on anti-systhien tila. Lisäksi jalokivi, Glaciation tunkeutuu BrodSkin työhön ikään kuin hänellä olisi aina kylmä. Kylmän motiivi on orgaanisesti yhteydessä yksinäisyyden motiiviin, joka Brodskin siirtotyöläisessä työssä on poikkeuksellinen paikka: kokoelmilla "Osa puheenvuoro" (1975-76), "Autumn Yastreb Creek" (1976-83) , "Uranialle" (1984-87), "Elämä hajallaan olevalla valolla" (1985-86). Missä lyyrinen sankari on esitetty, hän on aina yksin. Ei kukaan jaa "Loom Cut viipaloituja runoja". Jos Venäjällä oli vastaus hänen runoihinsa (Lemonit muistelee, kuten Kharkovissa, Brodskin opiskelijat, jotka vuokraavat Brodsky per yö, niin että he eivät löytäneet tekstejä), sitten ulkomailla - Alpopulation. Se näyttää Brodsky ja "Top Secret" kuoleman ajatus, itsemurhasta, hänen moraalinen ja psykologinen tilansa on niin raskas. Barbizon Terras on kuvattu runoilijan saapuessa pieneen amerikkalaiseen kaupunkiin. Se ratkaistiin hotelliin, taittaa asioita ja yhtäkkiä, yhtäkkiä käytöstä, rysähtää kattokruunu koukusta. Riittävä psykologisesta tyhjöstä, jossa runoilija tuntuu tyhjyydestä. Tämä muutos myöhässä luovuudessa käy ilmi autiomaassa. "Puheeni on osoitettu ... siinä tyhjyydessä, jonka reunat ovat laajan aavikon reunat." Tyhjyys - это elämän metafora Yhdysvalloissa. Runko ei ideoi tätä elämää ollenkaan ja kuvaa Yhdysvaltoja impersonaalisten naamioiden valtakunnaksi. Tietenkään ei ole sama tyhjä elämä, kun Neuvostoliiton ihmiset ovat johtavia amerikkalaisia, heitä tuetaan, mutta myös siellä "tänään, se on edelleen kiinteä huomenna." Jokainen päivä on uusi eilinen. Muutokset muuttavat vain vuodenaikoja. Tietoja tästä tyhjöstä, tässä hämmentyneessä ympäristössä Brodsky kertoi monissa runoissa, mukaan lukien "Quintet" (1977):
ellauri246.html on line 846: 1965-luvun lopulla tai vuoden 1966 alussa BrodSky lähti julkaisupyynnön Leningradin sivuliikkeeseen "Neuvostoliiton kirjoittaja" runojen kirjoista. Kirja, jonka hän oli kutsunut "Winter Mail" ja se koostuu runoista 1962-1965. Käsikirjoitus keskusteltiin, mutta ... for "mutta" Listautuminen ei voida hyväksyä Brodskin jakeissa - Raamatun teemoja ("Isaac ja Abraham"), Jumalan, Angelsin, Serafimovin mainitseminen. Kokouksen osanottajat selittävät, miksi kaikki sama kirja olisi julkaistava: pysäyttää "kaikenlaisia \u200b\u200bkeskusteluja", "tuhota legendoja, jotka ovat syntyneet hänen nimensä ympärille." Arvioijan arvostelut, runoilija V.A. Joulu ja kriitikko V.N. Alfonsov, päivätty lokakuu ja marraskuu. Molemmat arvostelukäyttäjät tukevat päättäväisesti kirjan julkaisemista. Jos tämä voitaisiin odottaa V.N. Alfonsov ja sitten ruokkivat joulun VSEVOLODin runoilijaa (1895-1977), joka jopa "Isaac ja Abraham" kirjoittavat, että tämä on runo "mielenkiintoinen suunnitelmassa, mielekästä ja kirkas väri", odottamaton. Mutta käsikirjoitus, vaikka se oli melko myönteisestä suhtaudesta, annettiin BrodSky takaisin. Pari vuotta myöhemmin hänet kutsuttiin KGB: n Leningradin hallintaan ja tarjosi sopimuksen: hän ilmoitti heille ulkomaalaisista, ja he syövät heidän vaikutusvaltaansa siihen, että runoja Brodsky julkaistiin. Tämän jälkeen Brodsky lopulta heilutti kätensä ajatukselle kirjan painos kotimaassaan.
ellauri248.html on line 303: Tammen ja WSOY:n Nobel-sarjassa ilmestyi kolmekymmentä kirjaa vuosien 1976 ja 1977 aikana. Lyriikka-antologiaa Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa lukuunottamatta kaikki sarjan nimekkeet olivat uusintapainoksia aiemmin julkaistuista kirjoista. Sarjaan sisältyvät kahden teoksen yhteisniteet ilmestyivät tässä asussa yleensä ensimmäistä kertaa, mutta nämäkin koostuivat aikaisemmin erillisinä ilmestyneistä nimekkeistä. Kaikesta päätellen Nobel-sarjaa ei tarkoitettukaan jatkuvaksi, vaan enemmänkin kertaluonteiseksi paketiksi. Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa -valikoimaan laatimassaan esipuheessa sen koonnut Aale Tynni viittaa kirjallisuuspalkinnon lähestyvään 75-vuotispäivään (ensimmäinen palkinto myönnettiin vuonna 1901), joten arvelisin tämän merkkipaalun innoittaneen Tammea ja WSOY:ta ottamaan nobelistiensa teoksista uusia painoksia niiden Nobel-statusta korostaen.
ellauri248.html on line 308: BJÖRNSON, Björnstjerne, Valitut kertomukset. WSOY, 1977 - CHECK
ellauri248.html on line 314: HAMSUN, Knut, Maan siunaus. WSOY, 1977 - CHECK
ellauri248.html on line 316: HESSE, Hermann, Arosusi. WSOY, 1977
ellauri248.html on line 319: KIPLING, Rudyard, Kim. WSOY, 1977
ellauri248.html on line 326: NERUDA, Pablo, Tunnustan eläneeni : muistelmat. Tammi, 1977
ellauri248.html on line 327: PASTERNAK, Boris, Tohtori Zivago. Tammi, 1977 - CHECK
ellauri248.html on line 328: REYMONT, Wladyslaw, Talonpoikia. WSOY, 1977
ellauri248.html on line 333: STEINBECK, John, Ystävyyden talo ; Hyvien ihmisten juhla. Tammi, 1977
ellauri248.html on line 334: UNDSET, Sigrid, Ida Elisabet. WSOY, 1977
ellauri254.html on line 47: Konstantin Aleksandrovitš Fedin (ven. Константин Александрович Федин, 24. helmikuuta 1892 Saratov – 15. heinäkuuta 1977 Moskova) oli venäläinen neuvostokirjailija ja yhteiskuntavaikuttaja.
ellauri258.html on line 753: Vastaus: Nimitystä on selvitellyt kielitieteilijä Valentin Kiparsky Virittäjä-lehdessä vuonna 1977. Samantyyppinen ja samanmerkityksinen yhdyssana on balttilaisissa kielissä latviassa ja liettuassa, ja niistä lienee otettu mallia.
ellauri266.html on line 380: Kuuluisemman tieteisluomuksensa lisäksi Boulle säilytti myöhemmissä tarinoissaan joitakin tieteisfiktiota: hänen vuoden 1966 romaaninsa Gardens on the Moon, joka seuraa kuvitteellista avaruuskilpailua, on vain yksi esimerkki. Hänen nimeään ei kuitenkaan voi erottaa apinoiden franchising-sopimuksesta, jonka luomisessa hän auttoi. Apinoiden planeetta on huomionarvoinen, koska se oli yksi menestyneimmistä tieteelokuvan esimerkeistä Star Wars -elokuvan julkaisuun asti vuonna 1977. Elokuvasarja auttaa leikkaamaan 1960-luvun ajankohtana, jolloin tieteiskirjallisuus erillisenä genrenä alkoi levitä ja tavoittaa valtavirran yleisön: ennen tätä aikaa genretarinoita oli suurelta osin aikakauslehdissä ja romaaneissa. 1960-luvun lopulla tämä oli muuttumassa: sarjat, kuten Star Trek, ja hampurilaisketju-sarjat, kuten Apinoiden planeetta esitteli laajemmalle yleisölle genretarinoita. Kun elokuva- ja katselutottumukset muuttuivat, tieteiskirjallisuus tuli yhä suositummaksi suuren yleisön keskuudessa.
ellauri267.html on line 89: Telefon is a 1977 spy film directed by Don Siegel and starring Charles Bronson, Lee Remick and Donald Pleasence. The screenplay by Peter Hyams and Stirling Silliphant is based on the 1975 novel by Walter Wager. Juoni on seuraava.
ellauri279.html on line 197: When Yuri joined the faculty of the Department of German and Russian at UCD in January, 1989, none of his colleagues had any idea of the remarkable fifty-five years of his life that had preceded his arrival in Davis. Some of us were aware of the fact that he had been censored for his writing in the Soviet Union, but most, if not all of us, were ignorant of the attack leveled against him in 1974 by the newspaper Izvestiya, which accused him of having slandered the Soviet people, or of his having been removed from the Writers Union of the USSR in 1977 and declared “a traitor to the motherland” for his participation in the Samizdat underground publishing movement. In 1986, he was threatened by the KGB with either incarceration in a prison camp or confinement to a psychiatric ward, where he might well have languished had it not been for the intervention of Western writers such as Kurt Vonnegut and Arthur Miller, as well as, the International PEN-Club. Yuri was banished from his homeland a year later. He became a leading literary figure among Russian émigré writers while in exile, living first in Vienna, and then in Texas, before coming to California.
ellauri283.html on line 371: Vuonna 1976 ansarit tekivät verisen mutta muuten epäonnistuneen vallankaappausyrityksen. Heinäkuussa 1977 presidentti Nimeiry tapasi Ansarin johtajan Sadiq al-Mahdin, mikä avasi tien sovinnolle. Sadat poliittiset vangit vapautettiin, ja elokuussa julistettiin yleinen armahdus kaikille Nimeiryn hallituksen vastustajille.
ellauri286.html on line 86: SOFI OKSASEN (s. 1977) kulttikirjaksi muodostunut feministinen esikoisteos kipeistä aiheista, syömishäiriöstä, virolaisnaisten asemasta ja ryssävihasta. Stalinin lehmät tarkastelee ankarasti Viron lähihistoriaa sekä virolaisäidin ja suomalaisisän tytärtä henkisessä puristuksessa.
ellauri294.html on line 560: Romaani voitti Dutton Animal Book Award -palkinnon vuonna 1967, minkä seurauksena EP Dutton julkaisi sen 11. syyskuuta samana vuonna. Se oli vuoden 1967 Reader´s Digest Book Club -valinta ja voitti Athenaeum-kirjallisuuspalkinnon. Se sai hyvän vastaanoton kriitikoilta, jotka ylistivät sen yksityiskohtia ja Mannixin kirjoitustyyliä. Walt Disney Productions osti romaanin elokuvaoikeudet, kun se voitti Dutton-palkinnon, mutta aloitti tuotannon mukautuksena vasta 1977. Lähdemateriaalista voimakkaasti muokattu Disneyn The Fox and the Hound julkaistiin teattereissa heinäkuussa 1981 ja siitä tuli taloudellinen menestys.
ellauri294.html on line 613: Disneyn elokuvasovituksen tuotanto aloitettiin vuonna 1977, ja siitä tuli 1981 kallein animaatioelokuva, jonka hinta oli 12 miljoonaa dollaria. Elokuvan luomiseksi Disneyn silloinen toimitusjohtaja Ron Miller päätti käyttää pääasiassa uusia kykyjä debytoimaan elokuvassa, sillä yrityksen pioneerit, joita kutsutaan "yhdeksäksi vanhaksi mieheksi", olivat lähestymässä eläkkeelle siirtymistä. Animaattorit ja käsikirjoittajat olivat pääasiassa uusia, samoin kuin elokuvaohjaajat Art Stevens, Ted Berman ja Richard Rich. Se olisi viimeinen elokuva horiskoille Ollie Johnston, Frank Thomas ja Woolie Reitherman, joita pidetään Disneyn "legendoina", jotta he voisivat vielä vapisevin maxaläikkäisin käsin työskennellä. Siirtyminen vanhan kaartin ja uuden välillä johti kuitenkin kiistoihin elokuvan käsittelystä. Reithermanilla oli omat ideansa käytettävistä malleista ja asetteluista; uudempi tiimi kuitenkin tuki Stevensiä, paitsi Don Bluth, jonka mielestä Disneyn työ oli vanhentunut. Bluth käveli ulos, otti yksitoista muuta mukaansa ja perusti oman animaatiostudion. Animaattorien pakosta poistuminen pakotti perumaan elokuvan alkuperäisen joulun 1980 ensi-illan samalla kun uusia taiteilijoita palkattiin.
ellauri310.html on line 605: Richard Volney Chase (1914-1962) was a literary critic and a Professor of English at Columbia University. He is known for his work The American Novel and Its Tradition. Way famouser is Richard Trenton Chase (May 23, 1950 – December 26, 1980) an American serial killer, cannibal, and necrophile who killed six people in the span of a month in 1977 and 1978 in Sacramento, California. He was nicknamed The Vampire of Sacramento because he drank his victims' blood and cannibalized their remains.
ellauri310.html on line 842: Vuodesta 2019 lähtien American Enterprise Institute on myös johtava YouTube-tilaajien määrä vapaiden markkinaryhmien joukossa. AEA:n alkuperäinen tehtävä oli edistää "suurempaa yleistä tietämystä ja ymmärrystä sosiaalisista ja taloudellisista eduista, joita amerikkalaiset saavat vapaan, kilpailukykyisen yrityksen järjestelmän ylläpitämisen kautta". Vuonna 1977 entinen presidentti Gerald Ford liittyi AEI:hen sen "erityiseksi kaveriksi".
ellauri318.html on line 92: "Jag skiter" är en sång komponerad och skriven av Magnus Uggla och inspelad av honom på albumet "Va ska man ta livet av sig för när man ändå inte får höra snacket efteråt?" 1977. Sångtexten uppmanar till att inte lyssna på vad andra tycker och tänker om en själv, och behandlar ungdomars protest mot vuxenvärldens krav och tjat. Låten var på sin tid mycket omdiskuterad, då ungdomarna tog till sig texten och gjorde "uppror" mot vuxenvärlden. Deras föräldrar krävde därmed i det närmaste att Magnus Ugglas låtar skulle bannlysas i svensk radio. Själv har Uggla sagt i efterhand att han inte förstår att låten skapade sådan uppståndelse, då hela låten var humoristiskt skriven och baserades på ett skämt Uggla läst i Söndagsnisse-Strix, nämligen just raden "de säger att jag skiter i allt, men det skiter jag i!".
ellauri322.html on line 199:  197776_65" height="250px" />
ellauri325.html on line 317: Simolta jäi gradu tekemättä kuten Hotakaiselta ja Kristina-tädiltä. Naurukin jäi kesken 52-vuotiaana 1967. Vuonna 1941 Simo siirtyi Savon Sanomiin toimittajaksi. Tähän aikaan hän alkoi julkaista lehdissä pakinoita nimimerkillä Aapeli. Pakinat kuvasivat jatkosotaa rivimiehen näkökulmasta. Laajemman yleisön tietoisuuteen hän tuli vuonna 1946, kun hän julkaisi lyhyen parodian Olavi Paavolaisen Synkästä yksinpuhelusta nimellä Mörkki monologi. Teksteissä esiintyy Aapelin vakiohahmo mäkitupalainen Hermanni Hulukkonen, joka tuo pakinoihin maalaishuumoria. Hauskuus syntyy myös kohelluksista ja vitsikkyydestä. Aapelin nuorisokirjoista tunnetuimmat ovat Koko kaupungin Vinski ja sen jatko-osa Detektivbüro Winski und Waldemar. Vittu Waldemar, se oli Winzent. Ne oli munkin mielikirjoja poikasena. Minä keitän täitä... People Are Not as Bad as They Seem (Finnish: Aika hyvä ihmiseksi) is a 1977 Finnish historical film directed by Rauni Mollberg, based on the novels by Aapeli. Minnettee puhheettee savveettee murreettee. Huoh.
ellauri325.html on line 704: Sodan jälkeen Heikkilä oli Helsingissä filosofi Uuno Saarnion (1896–1977) oppilaana. Hän kuului nuorten uraniaanien Urania-piiriin, jossa tutkittiin kirjallisuutta ja filosofiaa, mutta myös matematiikkaa ja äärettömyyden teoriaa. Heikkilä oli kiinnostunut ranskalaisesta ja espanjalaisesta kulttuurista. Tätä kautta hän tutustui roomalaiskatoliseen kirkkoon. Heikkilää viehättivät katoliset pyhimystarinat ja Neitsyt Maria -kultti. Hän työskenteli kirjastovirkailijana Helsingin Rikhardinkadun kirjastossa, jonka kirjastonjohtajana oli hänen oppi-isänsä Uuno Saarnio. Viimeiset ö mahdollisesti myös itsemurhaan, sillä Heikkilän kuolinsyytä ei tutkittu kunnolla.
ellauri327.html on line 596: Nykyisin voimassa olevat Geneven sopimukset ovat vuodelta 1949 ja niihin ovat sitoutuneet kaikki maailman valtiot. Geneven sopimukset sisältävät määräyksiä siitä, miten haavoittuneita kohdellaan niin maalla kuin merellä, mitkä ovat sotavankien oikeudet sekä määräyksiä siviiliväestön suojelusta sodan aikana. Vuonna 1977 allekirjoitettiin vielä kaksi ns. lisäpöytäkirjaa, jotka koskevat muun muassa väestönsuojelua ja valtioiden sisäisiä aseellisia konflikteja. Geneven sopimuksissa määritellään myös punaisen ristin, punaisen puolikuun ja punaisen kristallin tunnukset, jotka ovat kansainvälisiä tavaramerkkejä. Kyllähän nyt on korkea aika yxityistää ne.
ellauri330.html on line 280: Rafu oli Masa 6:n opettajan Mara Haavion kolleega, toimittivat yhteisvoimin kokoomateoxia ja tietosanakirjoja. Kaarlo Rafael Koskimies (vuoteen 1926 Forsman) 9. helmikuuta 1898 Savonlinna – 19. marraskuuta 1977 Helsinki, on myös 1/375 löysäpukuisen Arto Samulin humanisteista. Samulin lailla hän oli oikealle kallellaan. Ajan toimitussihteeri 1917 - 1924 Vaakku Koskenniemrn sivuvaununa. Valvoja-Ajan päätoimittaja 1932 – 1941.
ellauri331.html on line 326: 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa Moskovsky Komsomolets julkaisi materiaaleja aiheista, jotka olivat tuolloin puolikielletyt (epäviralliset nuorisoliikkeet, rock-musiikki, länsimainen elokuva jne.). Suosittu oli "Sound Track" (tunnetaan myös nimellä "ZD Awards"), sanomalehden musiikkiosio, myöhemmin kuukausittainen hittiparaati lehden alaisuudessa sekä vuosittainen palkinto populaarimusiikkipohjaisen musiikin alalla . tämän hittiparaatin tuloksista. "Soundtrackin" ensimmäinen julkaisu on päivätty syksyllä 1975 . Osasto kertoi yleisölle Neuvostoliiton esiintyjistä ja poptähdistä (yleensä sosialistisista maista). Vuonna 1977 lukijoille annettiin ensimmäistä kertaa mahdollisuus ilmaista toiveensa kirjallisesti. Yleisötutkimusten perusteella Chris Kelmin toimesta koottiin ja julkaistiin ensimmäinen "Musiikkiparaati" (myöhemmin nimetty " Soundtrack Hit Parade ").
ellauri338.html on line 231: Syksyllä 1977 (muiden lähteiden mukaan 1978) Puolan kansantasavallan hallitus valitti kansainväliseen välitystuomioistuimeen ja ilmoitti, että koska vodkaa tuotettiin ensimmäisen kerran Puolassa, vain puolalaiset yritykset voivat myydä ulkomaan markkinoille tavaroita nimellä "vodka"
ellauri339.html on line 203: Neuvostojohtaja Josif Stalin mainittiin alkuperäisessä sanoituksessa. Stalinin kuoleman (1953) ja henkilöpalvonnan päätyttyä 1956 häneen viittaavia sanoja ei enää käytetty, joten vuoteen 1977 asti sanoja ei laulettu. Vuodesta 1977 sanoitusta käytettiin ilman Stalinin nimeä. Vuonna 1990 Venäjän SFNT otti käyttöön oman kansallislaulun, Mihail Glinkan sävellyksen Patrioottinen laulu, jonka hankaluutena oli se, ettei siihen ollut sanoja. VSFNT oli ollut ainoa neuvostotasavalta, jolla ei ollut omaa kansallislaulua. Patrioottinen laulu oli Venäjällä käytössä Neuvostoliiton hajottua ja Venäjän itsenäistyttyä aina vuoteen 2000.
ellauri340.html on line 487: Vuonna 1977 Stanley Kauffmann (n.h.) arvioi A Moment of True Feeling -elokuvaa, että Handke "on tärkein uusi kirjailija kansainvälisellä näyttämöllä filmiohjaaja Samuel Beckettin jälkeen". John Updike arvosteli samaa romaania The New Yorkerissa ja oli yhtä vaikuttunut. Hän huomautti, että "hänen [Handken] tahallista intensiteettiä ja veitsen selkeyttä mieleenpainumista ei voi kiistää. Hän kirjoittaa psykologian ulkopuolelta, jossa tunteet saavat periksiantavuuden satunnaisesti kohdatuista, geologisesti analysoiduista kivistä." Tunteet kuin kivellä, takuulla. Frankfurter Allgemeine Zeitung kuvaili häntä " länsisaksalaisten kriitikoiden rakkaaksi". Hugo Hamilton totesi, että debyyttinsä jälkeen Handke "on testannut, inspiroinut ja järkyttänyt yleisöä". Hienoa. Joshua Cohen (n.h.) totesi, että Handke "komentoi yhtä sodan jälkeisen ajan suurista saksankielisistä proosatyyleistä, syvää ja nopeaa ja virran vastaista jokiretoriikkaa", kun taas Gabriel Josipovici (n.h.) kuvaili häntä, "vaikka varauksellisesti suhtautuu joihinkin hänen viimeaikaisiin teoksiinsa" yhtenä sodanjälkeisen ajan merkittävimmistä saksankielisistä kirjailijoista. WG Sebald (n.h.) sai inspiraationsa Handken monimutkaisesta proosasta. Toistamista käsittelevässä esseessä "Toisto tyylikeinona" hän kirjoitti "suuresta ja, kuten olen sittemmin oppinut, pysyvästä vaikutuksesta", jonka kirja teki häneen. "En tiedä", hän kehui, "onko kirjalliselle taiteelle erityisen merkittävä pakotettu suhde kovan raiskauksen ja ilmavan taikuuden välillä kauniimmin dokumentoitu kuin Toiston sivuilla." Karl Ove Knausgård kuvaili A Sorrow Beyond Dreams -kirjaa yhdeksi "aikamme tärkeimmistä saksaksi kirjoitetuista kirjoista mein Kampfin jälkeen, enkä puhu nyt vain omastani." Kirjaa ja sen kirjoittajaa kehuttiin myös Knausgårdin omassa taistelussani. Nää on hei muuten kaikki äijiä! All male paneeli. Epäluulot heräävät.
ellauri340.html on line 524: Silti vaikka hän kirjoitti Yhdysvalloista, Handke ei koskaan oikeastaan jättänyt kasvattinsa Eurooppaa. 1970-luvulla hän tuotti osan saavutettavimmista teoksistaan ottamalla huomioon oman elämäntarinansa sekä kirjailijan ja tekstin välisen suhteen. Lyhyessä mutta voimakkaassa muistelmassa A Sorrow Beyond Dreams, kirjasta, josta hänet tunnetaan parhaiten anglofonisten lukijoiden keskuudessa, Handke kuvailee äitinsä itsemurhaa, ja kenties hänen rehellinen surunsa myöntäminen antaa lukijan päästä kielen tanssin ulkopuolelle. Samoin The Weight of the World (kirjoitettu 70-luvun puolivälissä, mutta julkaistu vuonna 1977), eräänlainen päiväkirja, joka kertoo Handken havainnoista sairauden aikana, tuli Länsi-Saksan bestselleriksi. Poliittisia kannanottoja välttävä kirja on sarja helmimäisiä vinjettejä kosmopoliittisesta elämästä, isyydestä ja kuolevaisuudesta.
ellauri341.html on line 232: Vuonna 1977 hänet pidätettiin syytettynä pornografisen materiaalin levittämisestä ja tuomittiin vuodeksi vankeuteen, mutta hän ei suorittanut sitä loppuun Romanian presidentin Nicolae Ceauşescun syntymäpäivänä kaikille vähäisemmille tuomioille myöntämän armahduksen vuoksi. 17. huhtikuuta 1984 hänet pidätettiin uudelleen pornografisen materiaalin levittämisestä. Hänet suljettiin Securitaten selliin, josta hän onnistui pakenemaan. Hänet vangittiin muutama päivä sen jälkeen, sitten häntä syytettiin vain vankilasta pakenemisesta ja hänet tuomittiin 18 kuukauden vankeuteen.
ellauri341.html on line 275: Lisävahvistuksena Bukarestin käräjäoikeus vahvisti heinäkuussa 2011 kommunistisen ajan poliittisia vakaumuksia koskevaan lakiin perustuvalla lainvoimaisella päätöksellä sekä vuoden 1977 että 1984 tuomioiden poliittisen luonteen sekä Gregin päästämisen Poiana Maren psykiatrian sairaalasta vuonna 1989. Toisin sanoen Gregorian Bivolaru ei syyllistynyt minkään yleisen lain normien rikkomiseen, hän vain puolusti erilaisia arvoja (esim. ihmiskauppa) ja kuin totalitaarisen kommunistisen hallinnon hyväksymät arvot.
ellauri342.html on line 329: Keijo Kullervo Kalske (February 28, 1912, Lahti, Finland – January 26, 1977, Helsinki, Finland) was a Finnish actor. Kalske, who worked as a police officer in Kotka before his film career, had performed occasionally at Kotka City Theater. Bulky and broad-shouldered, the 186-centimeters-tall Kalske was often seen on stage and in films in the roles of a soldier, a police or a guard, who he was perfectly fit to interpret with professionalism due to his police background.
ellauri347.html on line 166: Greenberg tunnetaan parhaiten osittain omaelämäkerrallisesta bestseller-romaanista En koskaan luvannut sinulle ruusutarhaa (1964). Se sovitettiin vuoden 1977 elokuvaksi ja saman vuoden 2004 näytelmäksi.
ellauri347.html on line 172: Hänen kirjastaan In This Sign You Win (1970) tehtiin Hallmark postikortti Hall of Fameen joulukuussa 1985. NBCllä esitettiin Rakkaus ei ole koskaan hiljaa, jonka nimi on kuuluisa televisioelokuva. En koskaan luvannut sinulle ruusutarhaa (1964) on Joanne Greenbergin, vaikka se on kirjoitettu Hannah Greenin kynänimellä. Se toimi pohjana elokuvalle vuonna 1977 ja näytelmälle 2004.
ellauri348.html on line 185: "La Paloma" esitetään näissä elokuvissa: "La Paloma" Screen Songs sarjakuva, 1930 Don Juanin yksityinen elämä, 1934 La Paloma, Ein Lied der Kameradschaft, 1934 (luettelossa myös nimellä La Paloma, 1938) Juarez, 1939 Große Freiheit Nr. 7, 1945, Hans Albers laulaa saksankielisen version. Elokuvaa ei annettu näyttää Saksassa vuonna 1944 natsien sensuurin vuoksi, ja liittolaiset julkaisivat sen vasta vuonna 1945 Kulkukoira, 1949 Vartaloryöstöjen hyökkäys, 1956 La Paloma, Saksa 1958 Habanera, Espanja 1958 Freddy, die Gitarre und das Meer, 1959 Freddy und der Millionär Adua e le compagne, 1960 Blue Hawaii, 1961, Elvis Presley laulaa "No More". Hänen nauhoitteensa esiintyi myös ääniraitaalbumilla ja uudelleen nauhoitetulla "live" versio Aloha from Hawaii amerikkalaiselle versiolle, jota ei käytetty lähetyksessä. Tämä vuoden 1973 versio julkaistiin alun perin budjettialbumilla Mahalo from Elvis, mutta on sittemmin sisällytetty useisiin. The Godfather Part II, 1974. Bändi soittaa "La Paloma" Havannan uudenvuodenjuhlien avauskohtauksessa. Bröderna Lejonhjärta, 1977. Karlin äidin kuullaan laulavan "La Paloman" ruotsinkielistä versiota. Peltyrumpu, 1979 Das Boot, 1981 (esittäjä: Rosita Serrano saksaksi). Mortelle Randonnée, 1983. Elokuvassa kuullaan Hans Albersin versio. a> Henkien talo, 1993 Sonnenallee, 1999 Hetki muistettavana, 2004 "La Paloma" on aiheena vuoden 2008 dokumentissa La Paloma. Sehnsucht. Weltweit (saksa La Paloma. Kaipuu. Maailmanlaajuinen), kirjoittaja Sigrid Faltin [de]. Soul Kitchen, 2009 Manila Kingpin: Asiong Salonga -tarina, 2011 Musiikkielokuvassa Down Argentine Way, Charlotte Greenwood laulaa pirteän, nopean kappaleen nimeltä "Sing To Your Senorita". Melodia perustuu löyhästi "La Paloman" melodiaan.
ellauri350.html on line 101: Vuonna 1977, 64-vuotiaana, Kohut kirjoitti artikkelin, jonka otsikko oli "The Two Analyzes of Mr. Z." Tämä teksti oli alun perin tarkoitettu The Restoration of the Self -lehden saksalaiseen painokseen , jossa se korvasi "Hra X:n" tapauksen. Tarina on omaelämäkerrallinen, vaikka Kohut itse ei koskaan tunnustanut tätä kenellekään. Alkuperäinen herra X alkoi vaatia köyhtyneeltä Kohutilta lisää rahoja, minkä johdosta Kohut vaihtoi izensä sen tilalle hra Z:xi. Mr. Z. esitetään potilaana, jota Kohut oli analysoinut kahdesti neljän vuoden ajan, ensin freudilaisessa kehyksessä ja viiden vuoden tauon jälkeen Kohutin uudessa itsepsykologian viitekehyksessä. Molemmat analyysit kestivät viisi vuotta. Kohut ei keskustellut Z:n tapauksesta vaimonsa Elizabethin tai poikansa Thomasin kanssa, eikä hän lukenut artikkelia heille, mitä hän yleensä teki kaikkien teoksiensa kanssa. Elizabeth ja Thomas lukivat artikkelin vasta Kohutin kuoleman jälkeen ja saivat hyvät naurut.
ellauri350.html on line 104: Ei ole ratkaisevaa vastausta siihen, oliko Kohut herra Z., mutta Strozier puoltaa sitä vahvasti, kuten myös Cocks. Strozier sanoo, että oli erittäin todennäköistä, että Kohut olisi käyttänyt sitä vuonna 1977, kun hän oli kirjoittanut kaksi izehoitokirjaa, joista toinen oli Itsen analyysi: Systemaattinen lähestymistapa narsististen persoonallisuushäiriöiden psykoanalyyttiseen hoitoon (1971). International Universities Press , New York. ISBN 0-8236-8002-9. Kohout työskenteli hikisesä tuulisessa Chicagossa mutta sillä oli kiva mökki Carmelissa.
ellauri350.html on line 608: "Kun olet 80-vuotias, olet oppinut kaiken. Sinun tarvitsee vain muistaa se." - George Burns (joulukuu 1977)
ellauri351.html on line 556: Samael Aun Weor (1917–1977) - sanoi The Aquarian Message -lehdessä , että "Maitreya Buddha Samael on uuden aikakauden Kalki Avatar". Kalkian Avatar ja Maitreya Buddha, hän väitti, ovat sama Ilmestyskirjan "valkoinen ratsastaja" .
ellauri353.html on line 239: Buñuelin viimeinen elokuva oli That Obscure Object of Desire (1977), joka kertoi pillusta.
ellauri367.html on line 153: Vuonna 1977 Burns teki toisen hittielokuvan, Oh, God! , näyttelee kaikkivoipaa nimiroolia laulaja John Denveriä vastaan vakavana mutta hämmentyneenä supermarketin johtajana, jonka Jumala valitsee sattumanvaraisesti elvyttääkseen sanomansa. Mielikuva Burnsista merimieslakissa ja kevyessä kevättakissa drollina Kaikkivaltiaana vaikutti hänen myöhempään komediatyöhönsä, samoin kuin muiden koomikkojen työhön. Hänen kunniakseen järjestetyssä julkkisruoassa Dean Martin muokkasi Burnsin säröä: "Kun George kasvoi, kymmenen käskyä olivat Top 10 ". Burns esiintyi tässä hahmossa yhdessä Vanessa Williamsin kanssa Penthouse -lehden syyskuun 1984 kannessa, joka sisälsi Williamsin pahamaineisia alastonkuvia sekä alaikäisen pornografisen elokuvatähden Traci Lordsin ensimmäisen esiintymisen. Kannessa oleva tiivistelmä jopa ilmoitti "Voi luoja, hän on alasti!"
ellauri369.html on line 53: Oulunkylän kirjaston rottahyllystä löytyi 1959 julkaistu ja 1977 painettu neuvosto-Vamireh. Se edustaa paleofiktiota useammassakin kuin yhdessä mielessä.
ellauri370.html on line 108: Jackson was known as a hawkish Democrat. He was often criticized for his support for the Vietnam War and his close ties to the defense industries of his state. His proposal of Fort Lawton as a site for an anti-ballistic missile system was strongly opposed by local residents, and Jackson was forced to modify his position on the location of the site several times, but continued to support ABM development. American Indian rights activists who protested Jackson's plan to give Fort Lawton to Seattle, instead of returning it to local tribes, staged a sit-in. In the eventual compromise, most of Fort Lawton became Discovery Park, with 20 acres (8.1 ha) leased to United Indians of All Tribes, who opened the Daybreak Star Cultural Center there in 1977.
ellauri376.html on line 127: 15. kesäkuuta 1977 Green meni naimisiin ensimmäisen vaimonsa Shirley Greenin (os Kyles) kanssa Memphisissä. Hiän oli alunperin Chicagosta, ja hiän oli yksi hänen taustalaulajistaan ja työntekijä hänen kirkossaan. Heillä on yhdessä kolme tytärtä. Shirley haki ensimmäisen kerran avioeroa vuonna 1978 julmuuden ja sovittamattomien erimielisyyksien perusteella. Hiän jätti hakemuksen uudelleen vuonna 1981 syyttämällä Greenin kohdistaneen hänet perheväkivaltaa koko avioliiton ajan. Green syytti hiäntä julmasta ja epäinhimillisestä kohtelusta vastavalitteessa. Vuonna 1982 antamassaan vannomassaan avioerohakemuksessaan Shirley todisti, että Green hakkasi hiäntä saappaalla vuonna 1978 ollessaan raskaana viidennellä kuukaudella, koska hän kieltäytyi seksistä. Hän väitti, että pahoinpitely johti pään haavoihin, joista yksi vaati ompeleita. Tapahtuman jälkeen hän haki avioeroa, mutta he tekivät sovinnon. Shirleyn mukaan he erosivat useita kertoja, kun pahoinpitelyt tulivat "liian usein ja liian ankariksi". Aluksi Green kielsi hakkailleensa vaimoaan, mutta vuonna 1982 hän myönsi lyöneensä vaimoaan. Heidän avioeronsa saatiin päätökseen helmikuussa 1983. Pot pot pot pot potkun sain, kesken hakkailua, valitti Shirley.
ellauri376.html on line 141: The Belle Album (1977)
ellauri376.html on line 161: Vuodesta 1977 lähtien Presleystä on tehty lukuisia väitettyjä ufohavaintoja. Joidenkin fanien pitkäaikainen salaliittoteoria on, että hän teeskenteli kuolemansa kuin Adolf Hitler. Hänet on nostettu, kuten keskiaikainen pyhimys, kulttihahmoksi. Hän on ikään kuin pyhitetty huudoilla. Elvis on noussut suureksi taiteilijaksi, suureksi rokkariksi, suureksi schlockin toimittajaksi, suureksi banaanixi sykkiväxi, suureksi voiman symboliksi, upeaksi kinkuksi, hienoksi ihmiseksi, ja, kyllä, mahtava amerikkalainen.
xxx/ellauri027.html on line 1099: Aloitin opinnot vuonna 1972 ja väittelin filosofian tohtoriksi 24-vuotiaana vuonna 1977. Se oli hämmästyttävää, sillä en ollut lukiossa mikään suurlupaus, ja mulla oli vielä tavixempi ensimmäinen vaimo. Onneksi tutustuin inspiroiviin ihmisiin, koska sitten kaikki alkoi yhtäkkiä onnistua.
xxx/ellauri057.html on line 927: En avril 1977, lors d'un entretien avec son ami Federico Fellini, il avoue sur le ton de la boutade avoir effectué un petit calcul et être arrivé à un total de 10 000 femmes depuis l'âge de treize ans et demi, dont 8 000 étaient des prostituées.
xxx/ellauri057.html on line 1043: Saarenheimo valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1949 ja lisensiaatiksi vuonna 1954 Turun yliopistosta sekä väitteli siellä tohtoriksi vuonna 1955 V. A. Koskenniemen ehdottamasta aiheesta, myytillisistä tarinoista suomalaisessa taidelyriikassa. Hän toimi Turun yliopistossa kotimaisen kirjallisuuden dosenttina vuosina 1961–1968, apulaisprofessorina 1968–1971 ja professorina 1971–1986 sekä Turun yliopiston kirjallisuuden ja musiikkitieteen laitoksen johtajana vuosina 1977–1978 ja 1981–1985. Lisäksi hän oli ylimääräisenä kirjallisuuden opettajana Åbo Akademissa vuosina 1960–1963. Hän teki pitkän uran kirjallisuudentutkijana, ja hän on kirjoittanut muun muassa Katri Valan ja Elina Vaaran elämäkerrat. Saarenheimon puoliso oli toimittaja Eero Saarenheimo. Tämä Kerttu kuoli samana vuonna kuin Yli-Juotikas julaisi Neuromaanin. Kerkisikö olla Kertun oppilas? Ei, oli 10vee kun Kerttu emeritoitui.
xxx/ellauri076.html on line 690: Catherine Schneider, 13. joulukuuta 1975 – 10. kesäkuuta 1977 (eronnut);
xxx/ellauri084.html on line 775: Woody Allen's film Annie Hall (1977) references The Sorrow and the Pity as a plot device. Film critic Donald Liebenson explains: "In one of the film's signature scenes, Alvy Singer (Allen) suggests he and Annie (Diane Keaton) go see the film. 'I'm not in the mood to see a four-hour documentary on Nazis,' Annie protests. In the film's poignant conclusion, Alvy runs into Annie as she is taking a date to see the film, which Alvy counts as 'a personal triumph.'
xxx/ellauri086.html on line 113: Gustafsson on valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi vuonna 1976. Ennen uraansa kansanedustajana Gustafsson on työskennellyt konepuuseppänä, koulutussuunnittelijana sekä Murikka-opiston rehtorina opiston ensimmäiset kymmenen toimintavuotta (1977–1987).
xxx/ellauri087.html on line 85: Esa Saarinen ryhtyi johtavaksi kapuksi vuonna 1977. Tuolloin hän väitteli filosofian tohtoriksi 24-vuotiaana, yhtä nuorena kuin toinen 2sta Suomen ansioituneimmasta filosofista, Georg Henrik von Wright. Toinen ansioitunein on Jaakko Hintikka. Hän ohjasi Saarisen väitöskirjan.
xxx/ellauri087.html on line 561: Knievel, who died last November aged 69, liked to boast of his chequered past, claiming to have been a safecracker and bank robber before becoming the world’s best-known motorcycle stuntman. He even spent six months in jail at the height of his career in 1977 for attacking with a baseball bat the author of a book about him to which he took exception.
xxx/ellauri103.html on line 522: Kathryn Lee Gifford (née Epstein; born August 16, 1953) is an American television presenter, singer, songwriter, occasional actress and author. She is best known for her 15-year run (1985–2000) on the talk show Live! with Regis and Kathie Lee, which she co-hosted with Regis Philbin. She is also known for her 11-year run with Hoda Kotb, on the fourth hour of NBC's Today show (2008–2019). She has received 11 Daytime Emmy nominations and won her first Daytime Emmy in 2010 as part of the Today team. Gifford's first television role had been as Tom Kennedy's singer/sidekick on the syndicated version of Name That Tune only in the 1977–1978 season. She also occasionally appeared on the first three hours of Today and was a contributing NBC News correspondent.
xxx/ellauri104.html on line 737: Ostin Sysmän kirjakahvilasta Pulkkisen esikoisromaanin Ja pesäpuu itki (1977) kun urbaani Löytty oli haukkunut agraarista Pulkkua ja emerituslammas Jyrki Nummi vuorostaan haukkunut Löyttyä. Se kuvaa pohjoiskarjalaista maaseutuyhteisöä. Sen päähenkilö on Pulkkisen omakuva, liimauxista irronnut nuorukainen. Pulkkinen synnytti kohua ruotiessaan kehitysapupolitiikkaa ja Suomen suhdetta Neuvostoliittoon postmodernissa teoksessaan Romaanihenkilön kuolema (1985).
xxx/ellauri104.html on line 739: Pulkku oli 33 vuonna 1977 kun sen tää esikoiskirja Apinanleipäpuu itki ilmestyi. Kyllä se on lutukka, vaikka kovin nuori, leuat kasvantaviärät, partaradikaali, selvä leptosomi. Se oli just samanlainen väpelö puolijumalinen mielisairaanhoitaja kuin Paavo, kunnes vanhemmiten menestyxen loppumiseen pettyneenä setämiehistyi ja alkoi ajaa antikommunismin asiaa. Ihan vissisti sen takapiruna siinä oli se 100% jumalinen Vuokko vaimo.
xxx/ellauri120.html on line 62: 19778">Freud was Wright!
xxx/ellauri123.html on line 695: Vladimir Vladimirovitš Nabokov (ven. Влади́мир Влади́мирович Набо́ков; 22. huhtikuuta (J: 10 huhtikuuta) 1899 Pietari, Venäjän keisarikunta – 2. heinäkuuta 1977 Montreux, Sveitsi) oli venäläis-yhdysvaltalainen kirjailija, kirjallisuuskriitikko ja perhostutkija. Hän kirjoitti urallaan useita romaaneja, runokokoelmia, novelleja sekä omaelämäkerran ja kirjallisuuskritiikkejä. Nabokovin tunnetuin teos on Lolita.
xxx/ellauri125.html on line 179: Kanye Omari West [ˈkɑːnjeɪ] (s. 8. kesäkuuta 1977 Atlanta, Georgia,
xxx/ellauri125.html on line 729: Mitäs pahaa Katy on sille tehnyt? Ai jaha, Katy-täti (25) sanoi Bota (18) sakkolihaxi jossain aikaisessa shoussa kun se oli kuitenkin jo täysi-ikäinen! Thank god you're at least 18! Katy setäili! Tää muistetaan. Kuuntelin Katyn karjuntaa, se on nähtävästi naapurin tyttö Santa Barbarasta (missä me surfattiin Snoopyllä 1977 nuorina laihoina ja ruskeina). Sillä on lapsekkaita lauluja, Roarissa se on just päässyt jonkun petkuttavan mulkun pauloista ja Teenage dreamissä se kuulostaa Nabokovin polluutiounelta. Mitähän Bo on tässä miettinyt? Ja se taitaa laskea Courtney Loven syyxi pikkuruisen Kurt Cobainin seppukun. No Nirvana oli aika paska bändi mun mielestä, ja eiköhän Kurre ollut izekin aika lailla konin koukussa. Katy koitti ensin laulaa gospelia oikealla nimellään Katy Hudson, mutta se naula ei jostain syystä vetänyt.
xxx/ellauri126.html on line 480: Les Grosses Têtes French pronunciation: [le ɡʁos tɛt]; is a daily comedy radio programme on the French language RTL radio network. Broadcasted since 1 April 1977, the current host since 2014 is Laurent Ruquier. Presently broadcast from 15:30 to 18:00 in France and Belgium this show has several regular segments.
xxx/ellauri127.html on line 112: When Nabokov died in 1977, The New York Times hailed him as “a giant in the world of literature.” Two of his novels, “Lolita” and “Pale Fire,” landed on the Modern Library’s 1998 list of the best English novels of the 20th century. His legions of fans regard Nabokov’s failure to win a Nobel Prize as one of the great literary travesties of the 20th century.
xxx/ellauri128.html on line 425: Voitto Viro vihittiin papiksi vuonna 1938, ja hän suoritti teologian kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa vuonna 1965. Hän työskenteli kirkkoherran apulaisena Hämeen läänin Koskella vuosina 1938–1943 ja Multialla vuosina 1943–1944, Helsingin Pikkukirkkoyhdistyksen pääsihteerinä vuosina 1945–1947, Keski-Helsingin seurakunnan virallisena apulaisena vuosina 1947–1957 ja Lauttasaaren kirkkoherrana vuosina 1957−1977. Papinviran ohella hän työskenteli myös radioselostajana Helsingin olympialaisissa vuonna 1952. Viron mukaan kristittynä ei voi olla oikeassa intellektuaalisesti vaan ainoastaan rakkauden tasolla, sillä Jumala on rakkaus ja kaikki se, mikä ei ole rakkautta, merkitsee Jumalan ulkopuolella olemista. Viro tahtoi olla jumalan sisäpuolella.
xxx/ellauri128.html on line 468: Uuno Saarnio (sukunimi vuoteen 1919 Bredström; 5. tammikuuta 1896 Turku – 14. huhtikuuta 1977 Helsinki) oli suomalainen kirjastonjohtaja ja filosofi.
xxx/ellauri128.html on line 576: Jean Rostand, né le 30 octobre 1894 à Paris (17e arrondissement) et mort le 4 septembre 1977 à Ville-d´Avray (Hauts-de-Seine), était un écrivain, moraliste, biologiste, historien des sciences et académicien français. Très intéressé par les origines de la vie, il étudie la biologie des batraciens (grenouilles, crapauds, tritons et autres), la parthénogenèse, l´action du froid sur les œufs, et promeut de multiples recherches sur l´hérédité. Avec conviction et enthousiasme, il s´efforce de vulgariser la biologie auprès d´un large public (il reçoit en 1959 le prix Kalinga de vulgarisation scientifique) et d´alerter l´opinion sur la gravité et des problèmes humains qu´elle pose. Considérant la biologie comme devant être porteuse d´une morale, il met en garde contre les dangers qui menacent les humains lorsqu´ils jouent aux apprentis sorciers, comme les tenants de l´eugénisme. Toutefois, Rostand soutient une forme d´« eugénisme 'positif' », approuvant certains écrits d´Alexis Carrel et la stérilisation des personnes atteintes de certaines formes graves de maladies mentales, ce qui fut rapproché, après la guerre, de la loi nazie de 1933, et lui fut reproché dans un contexte où l´eugénisme est une idéologie encore répandue avec des auteurs comme Julian Huxley, premier directeur de l´UNESCO (1946-1948).
xxx/ellauri130.html on line 765: Christine Chubbuck (August 24, 1944 – July 15, 1974) was an American television news reporter who worked for WTOG and WXLT-TV in Sarasota, Florida. She was the first person to die by suicide on a live television broadcast. She lamented to co-workers that her 30th birthday was approaching, and she was still a virgin who had never been on more than two dates with a man. Co-workers said she tended to be brusque and defensive whenever they made friendly gestures toward her. She was self-deprecating, criticizing herself constantly and rejecting any compliments others paid her. The film reel of the restaurant shooting had jammed and would not run, so Chubbuck shrugged it off and said on-camera, "In keeping with the WXLT practice of presenting the most immediate and complete reports of local blood and guts news, TV 40 presents what is believed to be a television first. In living color, an exclusive coverage of an attempted suicide." She drew the .38-caliber Smith & Wesson Model 36 revolver and shot herself behind her right ear. Chubbuck fell forward violently and the technical director faded the broadcast rapidly to black. "The crux of the situation was that she was a 29-year-old girl who wanted to be married and who wasn't," Simmons said in 1977.
xxx/ellauri149.html on line 89: Saarinen väitteli Helsingin yliopistossa joulukuussa 1977 tutkimuksellaan Backwards-Looking Operators in Intensional Logic and in Natural Language, joka käsitteli logiikkaa ja kielifilosofiaa, ja valmistui filosofian tohtoriksi 1978. Väittelynsä jälkeen hän toimi filosofian laitoksen assistenttina ja dosenttina sekä virkaatekevänä professorina. Saarinen haki Helsingin yliopistosta myös vakituista professorin virkaa mutta ei saanut sitä, koska todettiin epäpäteväxi. Kateet kolleegat ja lööpit nauroivat. Toimittuaan yrityselämän parissa Saarinen nimitettiin vuonna 2002 systeemitieteiden, soveltavan filosofian ja luovan ongelmanratkaisun professoriksi Teknilliseen korkeakouluun.
xxx/ellauri168.html on line 361: Tätä filmiä esitettiin teattereissa vuosina 1940, 1946, 1956, 1963, 1969, 1977, 1982, 1985 ja 1990 jotta jokainen uusi sukupolvi näkisi sen. Videokasettina sitä alettiin myydä vuonna 1991.
xxx/ellauri169.html on line 397: In 1977 while she was in her pyramidiot phase, she put a toy pyramid on her head and lo and behold if that wasn't a signal for Ramtha to return to the land of the living dead:
xxx/ellauri176.html on line 161: In a 1977 review, Vincent Canby of The New York Times criticized the plot, with its reliance on fantastical elements such as amnesia, as "a mixture of social realism and Walt Disney". He also called the acting "steadfastly unconvincing."
xxx/ellauri178.html on line 45: Tämän kirjoitti Matti Salo espuhheena v. 1977 Pentti "Työnnä vielä sentti" Saarikosken suomennoxeen. Kuka niistä? Tämä käy ensimmäisenä pyydyxeen:
xxx/ellauri186.html on line 263: Robert Lowell IV (March 1, 1917 – September 12, 1977) was an American poet. He was born into a Boston Brahmin family that could trace its origins back to the Mayflower, yep, just those who only talked to Cod. He really thought he was something else, but he wasn't, just another evil looking guy.
xxx/ellauri187.html on line 328: Sofi-Elina Oksanen syntyi seitsemäntenä päivänä tammikuuta vuonna 1977 virolaisen diplomi-insinööri äidin ja suomalaisen sähkömies isän perheeseen Jyväskylässä. Hän jäi perheen ainoaksi lapseksi, mutta ei antanut sen koskaan haitata itseään – päinvastoin. Yksin hän sai vanhemmiltaan enemmän aikaa ja huomiota eikä hänen koskaan tarvinnut jakaa mitään kenenkään kanssa. Täysin erilainen elämänkatsomus vanhempiensa kanssa ajoi hänet usein heidän kanssaan riitoihin, mutta vielä monta vuotta myöhemminkin on tytär edelleen hyvissä väleissä äitinsä ja hiljaisen isänsä kanssa.
xxx/ellauri187.html on line 445: Maria von Wedemeyer Weller (23 April 1924 – 16 November 1977) oli saxalainen aatelistyttö, von Bismarckin sukulaisia, takuulla ei Aatun kannattajia.
xxx/ellauri199.html on line 814: Kanadassa löydetään ihmisen jalkoja rannalta. Kenkiä joissa on jalka sisällä. Tiede on ratkaissut rantautuvien jalkojen arvoituxen, kertoo Tieteen Kuvalehti. Tämän enempää se ei suostu ilmaisexi kertomaan. Takuulla modernit kengät ovat merimuovia ja nälkäiset meriravut syövät meren urhoista kaiken muun. Tiedeuutinen on vuodelta 1977. Syötäviä mereneläviä ja meriselityxiä. Merimakkaraa ei voi syödä eikä sen muniakaan, suri Hollo. Mustekaloja ei enää tarvita, eikä tulostimia. Kauniita naisia ei saa lyödä, eikä rumiakaan. Uuden runon kauneimpia runoja.
xxx/ellauri201.html on line 138: Delar av 1977 tillbringade 91:an Larsson i Eritrea, där han lärde ett kompani av kvinnliga gerillasoldater i den marxistiska Eritreanska befrielsefronten (ELF) att skjuta med granatkastare. Efter att ha drabbats av inflammation i pungarna beslöt han sig för att lämna landet. Väl hemma i Sverige arbetade han som nyhetsgrafiker vid Tidningarnas telegrambyrå (TT) mellan 1977 och 1999.
xxx/ellauri201.html on line 145: där han testamenterade sina finansiella tillgångar till Kommunistiska Arbetarförbundets (Socialistiska partiets fram till 2019) Umeåavdelning. Testamentet, som inte är bevittnat och därför inte juridiskt bindande, skrevs av Stig-Erland 1977 strax innan han åkte till inbördeskriget i Etiopien. Han var förbannad med Eva just vid den tidpunkten. Lite kvinnovåld med granatkastare var just vad som behövdes.
xxx/ellauri208.html on line 987: Freelanceohjaaja, -dramaturgi 1973 - 1980; Nuoren Voiman Liiton toiminnanjohtaja 1976 - 1977; vapaa kirjailija 1981 - ; valtion viisivuotinen kirjailija-apuraha 1998 - .
xxx/ellauri212.html on line 418: "At its 1934 debut in Paris, it was shown for fifteen days, covered, in the gallery’s back room," wrote the art critic Jerry Saltz in 2013. "In 1977, it appeared for a month at Pierre Matisse’s 57th Street gallery. It has never been exhibited again, as if it were some metaphysical equivalent of the cursed videotape in The Ring that kills anyone who views it."
xxx/ellauri218.html on line 142: Donnie Ray Moore (February 13, 1954 – July 18, 1989) was an American relief pitcher in Major League Baseball (MLB) who played for the Chicago Cubs (1975, 1977–79), St. Louis Cardinals (1980), Milwaukee Brewers (1981), Atlanta Braves (1982–84) and California Angels (1985–88). Moore is best remembered for the home run he gave up to Dave Henderson while pitching for the California Angels in Game 5 of the 1986 American League Championship Series. With only one more strike needed to clinch the team's first-ever pennant, he allowed the Boston Red Sox to come back and eventually win the game. Boston then won Games 6 and 7 to take the series. Shortly after his professional career ended, he shot his wife three times in a dispute, failed to finish her and then committed suicide. Kylmä olen sitten huono. En osu edes omaan päähäni. Kierot palefacet puhuvat tyhmän Simson-nekrun ympäri. Hyvässä sovussa lähdetään ottelusta autolle.
xxx/ellauri218.html on line 408: The northeast blackout of 1965 was a significant disruption in the supply of electricity on Tuesday, November 9, 1965, affecting parts of Ontario in Canada and Connecticut, Delaware, Maryland, Massachusetts, New Hampshire, New Jersey, New York, Pennsylvania, Rhode Island, and Vermont in the United States. In contrast to the wave of looting and other incidents that took place during the 1977 New York City blackout, only five reports of looting were made in New York City after the 1965 blackout. It was said to be the lowest amount of crime on any night in the city's history since records were first kept. Perhaps thanks to that more than 800,000 looters got trapped in the subway. The blackout that hit New York on July 13, 1977 was to many a metaphor for the gloom that had already settled on the city. An economic decline, coupled with rising crime rates and the panic-provoking (and paranoia-inducing) Son of Sam murders, had combined to make the late 1970s New York’s Dark Ages.
xxx/ellauri218.html on line 410: As it happened, en ollut paikalla, 1977 kesällä olin Sekun kanssa Eirassa enimmäxeen vällykäärmeenä. Lightning struck, and the city went dark for real. By the time the power came back, 25 hours later, arsonists had set more than 1,000 fires and looters had ransacked 1,600 stores, per the New York Times. Opportunistic thieves grabbed whatever they could get their hands on, from luxury cars to sink stoppers and clothespins, according to the New York Post. The sweltering streets became a battleground, where, per the Post, “even the looters were being mugged.”
xxx/ellauri225.html on line 257: Le Guin refused a Nebula Award for her story "The Diary of the Rose" in 1977, in protest at the Science Fiction Writers of America's revocation of Stanisław Lem's membership. Le Guin attributed the revocation to Lem's criticism of American science fiction and willingness to live in the Eastern Bloc, and said she felt reluctant to receive an award "for a story about political intolerance from a group that had just displayed political intolerance".
xxx/ellauri225.html on line 308: Warren Rochelle lives and writes in Charlottesville, VA. He retired from the University of Mary Washington in 2020, after 20 years of teaching English. He earned a BA in English from the University of North Carolina at Chapel Hill in 1977, followed by an MS in library science at Columbia University in 1978. After eleven years as a school librarian, he returned to school to earn his MFA in 1991, followed by his PhD in 1997, both from UNC Greensboro.
xxx/ellauri237.html on line 361: Kellarijupakasta, varusmiestyövoiman käyttämisestä syyskesällä 1968 oman kesäpaikkansa rakennustöihin, Keinonen tuomittiin 1972 sakkoihin. Hän kuoli 1977. Vesterisen mukaan kellarijupakka tarjosi Keinosen erolle vain juridisen perusteen. Perimmäinen syy oli se, että Keinonen epäonnistui komentajana. Pernaa kyseenalaistaa rikollisen tunarin soveltuvuuden kansallissankariksi.
xxx/ellauri250.html on line 156: Fante was diagnosed with diabetes in 1955, which ultimately cost him his eyesight and led to the 1977 amputation of his toes and feet, and later legs. He died on May 8, 1983.
xxx/ellauri250.html on line 583: 1977 lernte Bukowski Linda Lee Beighle kennen, die damals Besitzerin eines Bioladens war. Die beiden lebten mit einigen Unterbrechungen von 1978 bis zu Bukowskis Lebensende zusammen.
xxx/ellauri250.html on line 814: John Gielgud on ollut vainaja jo vuodesta 2000. Gielgud had the rare distinction of winning an Oscar, an Emmy, a Grammy, and a Tony. Jussi Jurkka-palkinto jäi saamatta. Gielgud's state honours were Knight Bachelor (1953), Legion of Honour (France, 1960), Companion of Honour (1977), and Order of Merit (UK, 1996). He was awarded honorary degrees by St Andrews, Oxford and Brandeis universities. He was the best supporting actor of them all. Sen lätty on niin mitäänsanomaton brittipärstä etten muista sitä yhtään mistään. Siitä kerrotaan paljon Tauno Köriläs tyyppisiä kaskuja, sellaisia "Teme" läppiä et "ettekö tiedä kuka minä olen?" No en kyllä tiedä, edes luettuani kaverin wikipediabion. Vitun vanhaxi se kyllä eli. Oli joku brittien Tauno Palo ilmeisesti.
xxx/ellauri253.html on line 394: "Yucca" muisti "kuin eilisen päivän" syyskuussa 1977, kun hän tuli Göteborgista britteihin kuin Kummisedän italialaiset mafiosot, totisilla, salaisen toiveikkailla kasvoilla sama luihu ilme kuin Robert de Niron konnaperheellä niiden huomatessa ranskalaisten lahjoittaman onton pazaan Manhattanin rannassa. Puolijohdetekniikkaa käsittelevän suuren kirjan välissä oli ollut isän kotitalon kuva tuolla Tuupovaarassa, eivaan siis Vimpelin Tyrmänkylässä. Hän oli itkenyt katkeraa nytkähtelevää itkua katkera, nytkähtelevä kyrpä kourassa. Nukkumista oli turha edes yrittää tahmaisissa lakanoissa. No nyt tuli kyillä silmitöntä paskanjauhantaa Unto!
xxx/ellauri261.html on line 101: Valamon luostarista tuli Ambrosiukselle korkeakoulu julkisuuteen. Nimellä Ambrosius arkkipiispa Paavali vihki hänet luostarikutsumukseen ja papiksi 1979. Suunnitelmat hillomunkin elämästä eivät kuitenkaan toteutuneet. Hänestä tuli 1977 luostarin taloudenhoitaja. Silloin hän rohkeasti aloitti Uuden Valamon jälleenrakentamisen. Veljestön asuntolan, hotellin, kulttuurikeskuksen ja kansanopiston valmistuttua hänet valittiin 1988 piispaksi.
xxx/ellauri268.html on line 554: He established The Simon Wiesenthal Center, a Jewish human rights organization, in 1977 to continue his work of pursuing Nazi war criminals and fighting anti-Semitism. His efforts inspired the multiple books, including “The Murderers Among Us” and a HBO movie of the same name starring Ben Hur as Simon Wiesenthal.
xxx/ellauri280.html on line 274: Marraskuussa 1970 otettiin käyttöön Bogatyrin avolouhoksen ensimmäinen vaihe . Bogatyrin kaivoksen julisti All-Union shokkirakennus . Vuonna 1977 NKP:n keskuskomitea ja Neuvostoliiton ministerineuvosto antoivat päätöslauselman "Ekibastuzin polttoaine- ja energiakompleksin perustamisesta ja 1500 kilovoltin tasavirtasiirtolinjan Ekibastuz - Center rakentamisesta ".
xxx/ellauri281.html on line 446: – Isä oli alkoholisti, ja hän oli vahvasti lääkitty. Hän oli sekakäyttäjä, hänellä oli delirium-tiloja ja hän oli sekava. Isä oli todella väsynyt ja melkein dementiakunnossa, ja hänen juttunsa pyörivät jo kehää, Jenni kuvaili. Elämäkertakirjassaan Loiri paljasti käyttäneensä nuoruudessaan huumaus- ja päihdyttäviä aineita, kuten kannabista, meskaliinia ja myrkkysieniä. 1970-luvulla Loiri pahoinpiteli laulaja Frederikin Hotelli Hesperiassa ja tuomittiin 40 päiväsakkoon. Vuonna 1994 Loiri pahoinpiteli näyttelijä Ville Virtasta töölöläisellä nakkikioskilla. Jupakasta uutisoitiin lehdissä, mutta siitä ei nostettu oikeusjuttua. Vuonna 1977 Loiri yritti itsemurhaa nauttimalla runsaasti rauhoittavia lääkkeitä.
xxx/ellauri281.html on line 471: Loiri oli elämänsä aikana naimisissa kolmesti, joista kaksi päättyi eroon. Miehen viidestä lapsesta kolme on enää elossa. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli näyttelijä Tuula Nyman vuosina 1967–1969. Toinen puoliso oli Mona Loiri, joka kuoli vuonna 1977 auto-onnettomuudessa. Vesa-Matti ja Mona Loirin poika Jan kuoli 20-vuotiaana vuonna 1994, myös auto-onnettomuudessa. Kolmannen vaimonsa Riitta Loirin kanssa Vesa-Matilla on lapset Jenni (s. 1979) ja Joonas (1982–2019). Loiri oli kihloissa vuosina 1971–1972 malli Katja Peiposen kanssa ja vuosina 1989–1993 malli Marita Hakalan kanssa. Hakalan jälkeen Loiri oli avoliitossa itseään 23 vuotta nuoremman Stina Toljanderin kanssa. Loiri asui Toljanderin kanssa Helsingin Pakilassa. Heille syntyivät pojat Ukko (s. 1995) ja Sampo (s. 1996). Pariskunta erosi vuonna 1999. Loiri seurusteli myös muun muassa Lenita Airiston kanssa 1970-luvulla. Joonas kuoli Paulin ikäisenä, mihin, ei kerrota.
xxx/ellauri286.html on line 86: SOFI OKSASEN (s. 1977) kulttikirjaksi muodostunut feministinen esikoisteos kipeistä aiheista, syömishäiriöstä, virolaisnaisten asemasta ja ryssävihasta. Stalinin lehmät tarkastelee ankarasti Viron lähihistoriaa sekä virolaisäidin ja suomalaisisän tytärtä henkisessä puristuksessa.
xxx/ellauri289.html on line 151: Knorrin kuoleman jälkeen vuonna 1977 presidenttinä ovat olleet mitättömämmät Frederick Franz (1977–1992) ja Milton Henschel (1992–2000), nimestä päätellen ne voisivat olla ex-jutkuja. Vuodesta 2000 lähtien johtajat on pelkkiä toimareita, joiden jäsenet eivät edes kuulu hallintoelimiin. Vuonna 1995 Jehovan todistajat hylkäsivät ajatuksen, että Harmageddonin on tapahduttava vuonna 1914 eläneen sukupolven aikana, ja vuonna 2010 he muuttivat opetustaan "sukupolvesta", kert Franzin kuoltua 1914 sukupolvesta ei ollut enää ketään hengissä.
xxx/ellauri296.html on line 403: Henrik Ensio Ezechiel Rislakki (vuoteen 1934 Svanberg; 14. helmikuuta 1896 Hausjärvi – 30. tammikuuta 1977 Helsinki) oli suomalainen toimittaja ja kirjailija, joka kirjoitti pakinoita, näytelmiä ja matkakirjoja. Rislakki käytti pakinoitsijana nimimerkkiä Valentin ja kirjailijana salanimeä Heikki Vaanila. Hän käsikirjoitti Aku Korhosen huippusuosittuja Lapatossu-elokuvia 30-luvulla.
xxx/ellauri304.html on line 584: Among the classics, Hemingway was one thing and Dickens another and Melville and Dreiser and James M. Cain (+1977), though he is not a classic. They all had styles as individual as fingerprints. Hemingway is easiest to ape, because he is the one genetically closest to one.
xxx/ellauri304.html on line 588: James Mallahan Cain (1892-1977) was an American novelist, journalist and screenwriter. He is widely regarded as a progenitor of the hardboiled school of American crime fiction. His novels The Postman Always Rings Twice, Double Indemnity, Serenade, Mildred Pierce and The Butterfly brought him critical acclaim and an immense popular readership in America and abroad.
xxx/ellauri314.html on line 131: O’Neill (Oona siis) oli isänsä toinen lapsi tämän avioliitosta kirjailija Agnes Boultonin kanssa. Hänellä oli myös vanhempi veli Shane (1918–1977) sekä kaksi vanhempaa sisarusta vanhempiensa edellisistä avioliitoista. Vanhemmat erosivat vuonna 1929, minkä jälkeen O’Neill tapasi isäänsä enää harvoin. Hän asui lapsuutensa Point Pleasantissa, New Jerseyn osavaltiossa äitinsä ja isoveljensä kanssa. Kesät perhe vietti Bermudalla.
xxx/ellauri314.html on line 135: Liitto oli onnellinen ja kesti aina Chaplinin kuolemaan vuonna 1977 asti. Heille syntyi kahdeksan lasta: Geraldine (s. 1944), Michael (s. 1946), Josephine (s. 1949), Victoria (s. 1951), Eugene (s. 1953), Jane (s. 1957), Annette (s. 1959) ja Christopher (s. 1962). O’Neill jätti avioiduttuaan urahaaveensa ja keskittyi vaimon rooliin. Perheen muutettua Yhdysvalloista Sveitsiin vuonna 1953 hän luopui Yhdysvaltain kansalaisuudestaan ja otti aviomiehensä Britannian kansalaisuuden. Chaplinin kuoltua O’Neill asui vuorotellen Sveitsissä ja New Yorkissa, mistä oli ostanut asunnon. Hän kärsi vakavasta alkoholiongelmasta ja kuoli vuonna 1991 haimasyöpään. Viinapiru oli Tyroneilla geeneissä. Oona ei voinut kyllästyä Charlien hassuun kävelyyn, kepin heilutuxeen ja wiixeen vetelyyn.
xxx/ellauri320.html on line 50: Tämä tuli vastaan v. 1977 Kaluttujen Palojen joulukuun numerossa, joka löytyi ilmatteexi Koskueen jätteidenkäsittelypaikasta.
xxx/ellauri320.html on line 152: Kalutut Palat marrask. 1977 sisältää lyhyen pamfletin Barbara Cartlandilta, jossa se väittää "keskustelun virikkeexi" että koskemattomuus on taas kohta muodissa. "Minä olin nuori 20-luvulla, eikä silloin käynyt päinsä ristiinsuihkinta. Eihän meillä ollut muuta kuin suihinotto, kouraantulo, pyllyynpano ja lampaansuolia jotka haisivat ja vuotivat. Se ei ole yhtään romanttista. Minun kirjoissani on 150 neizyttä ja yhtä monta defloraatiota. Now that's what I call romantic."
xxx/ellauri337.html on line 89: 1977 wurde er als Boris mit Romy Schneider in der Hauptrolle verfilmt.
xxx/ellauri337.html on line 100: Basierend auf dem Roman des Nobelpreisträgers Heinrich Böll erzählt "Gruppenbild mit Dame" die bewegende Geschichte einer Frau, die gegen alle gesellschaftlichen Widerstände nach ihren persönlichen Idealen lebt. Romy Schneider ("Sissi"), die hier nach 16 Jahren das erste Mal wieder in einem deutschen Film auftrat, brilliert in der Hauptrolle einer ebenso sensiblen wie selbstbewussten Frau, für die sie 1977 mit dem Filmband in Gold ausgezeichnet wurde. An ihrer Seite glänzen Heinrich Böll ("Nobelpreis"), Brad Dourif ("Einer flog über das Kuckucksnest", "Der Herr der Ringe - Die Gefährten") und Vadim Glowna ("Vier Minuten", "Baader").
xxx/ellauri356.html on line 306:  19773786/s200_kuisma.korhonen.jpg" />
xxx/ellauri356.html on line 332: Magnificatissa (1977) on 52 lyhyttä osaa, muodoltaan minimaalisia, joista osa on vain kahden tai kolmen katkelmia. rivit - "Sinun huulesi - / toinen / toinen" - kaikki yksittäin merkittäviä, mutta saavuttavat maksimaalisen musikaalisuuden kokonaisuutena luettuna.
xxx/ellauri356.html on line 488: 26. tammikuuta 1977, Sollers allekirjoitti Le Mondessa – hän plus noin viisikymmentä persoonaa – (erityisesti Jean-Paul Sartren, Roland Barthesin, Simone de Beauvoirin, Alain Robbe-Grillet'n, Françoise Doltin ja Jacques Derridan kanssa) "Avoimen kirjeen rikoslain tarkistuskomissiolle tiettyjen lakitekstien tarkistamiseksi, aikuiset ja alaikäiset", jossa vaaditaan, että "alaikäisten väärinkäyttöä" koskevat lain artiklat "kumotaan tai muutetaan perusteellisesti" siinä mielessä, että "lapsen ja nuoren oikeus tunnustetaan ylläpitää suhteita valitsemiinsa ihmisiin." Se oli vetoomus kolmen miehen puolesta, joita syytettiin 15-vuotiaiden alaikäisten sopimattomasta pahoinpitelystä ilman väkivaltaa. Tämän tekstin oli kirjoittanut Gabriel Matzneff, joka ei salaa makuaan pedofiliaa ja efebofiliaa kohtaan. Matzneff kerskui nussineensa useitakin alaikäisiä tyttöjä. Helmikuussa 2020 julkaistussa New York Timesin profiilissa valokuvassa Matzneff seisoo yksin veden äärellä Italiassa, näyttää masentuneelta, surullinen kalju mies Burberryn trenssitakissa. Ämmä Springora tuhosi muiston siitä, mitä hän muistaa olleen "kestävä ja upea rakkaustarina". Mutta voiko teini-ikäisellä tytöllä olla "upea rakkaustarina" yli kolme kertaa häntä ikäisemmän henkilön kanssa? Tämä on Consentin ytimessä oleva kysymys. Lukijat eivät epäile vastauksesta mitään. This manner willl be convenient for a man who wants to enjoy a woman, and can only get at her by force and against her will. (Perfumed Garden, p. 72.)
xxx/ellauri357.html on line 92: Helsingin yliopiston filosofian laitoksella mannermainen filosofia on kokenut asteittaisen renessanssin 1980-luvulta alkaen. Eräät analyyttisestikin virittyneet ajattelijat, kuten Jaakko Hintikka ja Raimo Tuomela, ovat osoittaneet jonkinasteista kiinnostusta Heideggerin filosofiaan. 1980-luvun alussa Hintikan oppilas, formaalisen logiikan alalta vuonna 1977 väitellyt Esa Saarinen (s. 1953), kiinnostui erityisesti Sartren eksistentialismista ja piti tähän liittyen useita innostavia kursseja. Innostavaa ja vaikutusvaltaista opetusta ja ohjausta fenomenologian alalla ovat antaneet myös Sara Heinämaa, joka väitteli vuonna 1996 Merleau-Pontyn ja de Beauvoirin ruumiinfenomenologiasta, ja Juha Himanka, jonka vuonna 2000 valmistunut väitöskirja Phenomenology and Reduction käsitteli fenomenologisen reduktion kysymystä niin Husserlin kuin Heideggerinkin pohjalta.
174 |