ellauri005.html on line 348: 1973">

Vale

ellauri015.html on line 478: 19736">

Sukumme kääntäjiä

ellauri024.html on line 574: Paavo Juho Talvela (alk. Thorén; 19. helmikuuta 1897 Helsingin maalaiskunta – 30. syyskuuta 1973 Helsinki) oli suomalainen upseeri, joka sai Saksassa jääkärikoulutuksen.[1] Hän osallistui sisällissotaan, heimosotiin sekä talvi- ja jatkosotaan. Hänestä tuli armeijakunnan komentaja sekä marsalkka Mannerheimin luottomies, joka neuvotteli Saksan korkeimman johdon kanssa. Hän oli mukana myös äärioikeistolaisessa Lapuan liikkessä ja toimi myöhemmin 1930-luvulla liikemiehenä sekä jatkosodan jälkeen muun muassa paperiteollisuuden palveluksessa.
ellauri025.html on line 467: Tää toinen Larry Page (1973) on maanpäällinen pilvijumala, tai pilven päällä asustava maajumala, whatever. Mun salasana Googleen oli KILL_Larry_Page!!! silloin kun mulla vielä oli Google-tili. Ei yllätä, että Larry (ja varsinkin Sergei) on juutalaisia. Larry tahtoo jehovaxi jehovansa paikalle. Gogiksi Magogin tilalle, eli Microsoftin Bill Gatesin. Gates (1955) on maailman 2. rikkain apina, Amazonin Jeff Bezosin (1964) jälkeen. Sen nettoarvo taaloisssa on yli 100G. Bezosin on yli 120G. Arvokkaita ihmishenkiä. Jos jokainen apina on laulun arvoinen, näiden arvo on noin luokkaa Spotify. Larryn laulu kuuluu tietysti juutuubista.
ellauri039.html on line 404: Luokat 10, 11 ja 12. Näähän on kuin peruskoulun yläastetta. Tyttönorssissa oli vielä 1972 ylimääräinen 9. oppikoululuokka, jossa neitosia opastettiin avioliiton vaatimuxiin. Oli vähän köksää, käsityötä, ja paljon pianonsoittoa. Senpä tautta Seija on parhaan A-ryhmän vaimoainesta. Ois maistunut kai mullekin, mulla ei ollut sen ensimmäistä köksän tuntia. Valéria Révay Nyiregyházassa 1973 näytti miten pesukone täytetään (vähän pyöritti kyllä silmiään), ja Palo Alton kommuunissa 1977 vasta opin ruuanlaittoa.
ellauri042.html on line 572: Potilaiden tapauskertomuksista syntyi lopulta Sacksin kuuluisa teos Awakenings (1973). Sacks antoi potilailleen L-Dopaa, joka on välittäjäaine dopamiinin esiaste, ja potilaiden reaktiot olivat hämmästyttäviä: he ”heräsivät” jähmettyneisyyden tilasta ja saivat elinvoimansa takaisin, kunnes aineen teho vähitellen lakkasi ja he vajosivat takaisin jäykkyyden tilaan. Lystikästä. Dopamiini on tänä päivänä taas muodissa.
ellauri042.html on line 684: In 1968, Atwood married Jim Polk, an American writer; they divorced in 1973 without issue. Maybe they ought to have bought a handmaid. She formed a relationship with fellow novelist Graeme Gibson soon afterward and moved to a farm near Alliston, Ontario, where their daughter, Eleanor Jess Atwood Gibson, was born in 1976. The family returned to Toronto in 1980. Atwood and Gibson were together until September 18, 2019, when Gibson died after suffering from dementia. She wrote about Gibson in the poem Dearly and in an accompanying essay on grief and poetry published in The Guardian in 2020.
ellauri042.html on line 686: 5 years older Gibson was married to publisher Shirley Gibson until the early 1970s, and together they had two sons, Matt and Grae. He later began dating novelist and poet Margaret Atwood in 1973. They moved to a semi-derelict farm near Alliston, Ontario, which they set about doing up and where according to Atwood they were making "attempts at farming, writing and trying to earn enough to live". Their daughter Eleanor Jess Atwood Gibson was born there in 1976. The family returned to Toronto in 1980. Atwood and Gibson stayed together until his death in 2019. Gibsons best book was The Bedside Book of Birds (2005).
ellauri048.html on line 276: Oiva Paloheimon (1910-1973) vanhemmat olivat liikemies Aukusti Pietilä (myöhemmin Paloheimo) ja 16-vuotias kauppiaantytär Katri Salonen. Todennäköisesti vahinko koko mies. Paloheimo erotettiin äidistään heti syntymän jälkeen, ja koska hänen isänsä kiersi liiketoimissaan ympäri Suomea, Oiva Paloheimo joutuikin lapsena usein asumaan tätiensä luona. Isän kuoltua espanjantautiin Oivan ollessa kahdeksanvuotias muutti hän isänsä nuoremman veljen Heikki Pietilän kasvattilapseksi Kangasalle.
ellauri048.html on line 292: Paloheimo valmistui ylioppilaaksi vuonna 1967 ja teologian kandidaatiksi vuonna 1975 Helsingin yliopistosta. Hän työskenteli vuosina 1972–1973 Kirkon tiedotuskeskuksen elokuvatoimittajana ja vuosina 1974–1984 kirkon korkeakoulusihteerinä. Vuosina 1984–1996 Paloheimo oli Kirkon tiedotuskeskuksen televisiotoimituksen päällikkönä ja vuosina 1996–1998 televisiotoimittajana. Hän oli samalla myös television hartausohjelmien vastaava toimittaja. Hartausohjelmien lisäksi Paloheimo on tehnyt useita dokumentteja Ylelle ja MTV3:lle. 1960–1980-luvuilla hän teki muun muassa musiikkiohjelmia ja ohjelmia Ylen radiokanaville.
ellauri062.html on line 301: Seuraavana tehtävänä on puurtaa vanhan ajan sporan lailla rinnan läpitte Thomas Pynchonin Painovoiman sateenkaari 1973 ja Jaakko Superjuonikkaan yhtä tiiliskivi Jatkosotaextra 2017. Näiden pitäs jossain suhteessa olla samixia. Jotain postpostmodernismia. Välissä on mennyt Juotikkaan koko elinikä, joka kai on samaa luokkaa tovi kuin kesti modernismin rantautua Kaivopuiston rantaan. Välillä maistellaan Walserin modernia sveiziläistä Tobleronea.
ellauri064.html on line 200: Suomenkielisestä versiosta ”Kapteeni Tom” vastasi vuonna 1973 Arto Sotavalta. Tämmösen mä muistan hämärästi. Mutta Velvet Underground Nico Evening of light: ei mitään havaintoa.
ellauri064.html on line 206: Kauhun kilometrit on yhdysvaltalainen Steven Spielbergin varhaistyö vuodelta 1971, alun perin televisiolle tehty jännityselokuva, jossa kuvataan maantieraivoa. Pääosassa on Dennis Weaver, jonka vastanäyttelijää, takaa-ajoon lähtevän rekan kuljettajaa, ei näytetä missään vaiheessa kokonaan. Hänen sijastaan Peterbilt 281 -mallinen perävaunullinen rekka kasvaa sivuosanäyttelijän mittoihin.kenen mukaan? Elokuva esitettiin Yhdysvaltain televisiossa 13. marraskuuta 1971, ja Euroopassa se pääsi teatterilevitykseen. Suomessa elokuvan teatteriensi-ilta oli 6. huhtikuuta 1973.
ellauri067.html on line 79: Turmiolan Tommi. Tommi Nieminen. 15 June 1973. Also known as; English: Tommi Kinnunen. Finnish teacher and writer. place of birth: Kuusamo. Educated at: University of Turku. Award received: Thanks for the book award. Twitter followers: 15,701. Hän on äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Luostarivuoren lukiossa ja koulussa.
ellauri067.html on line 187: 1973 "Gravity's Rainbow" published Feb 28, universally hailed as classic
ellauri067.html on line 544: Gravity´s Rainbow is a 1973 novel, first published by Viking Press, by American writer Thomas Pynchon. The narrative is set primarily in Europe at the end of World War II, and centers on the design, production and dispatch of V-2 rockets by the German military. In particular, it features the quest undertaken by several characters to uncover the secret of a mysterious device named the "Schwarzgerät" ("black device"), slated to be installed in a rocket with the serial number "00000".

ellauri069.html on line 76: A couple of years after Barthelme took the apartment, the writer Kirkpatrick Sale and his wife, Faith, an editor, moved in downstairs and became close friends. They had been students at Cornell with Pynchon, and Pynchon would write part of “Gravity’s Rainbow” (1973) in their apartment.
ellauri069.html on line 172: Gene Krupa: Eugene Bertram Krupa, Born:January 15, 1909, Chicago, Illinois, U.S., Died:October 16, 1973, Yonkers, New York, U.S. was an American jazz drummer, band leader and composer known for his energetic style and showmanship. His drum solo on "Sing, Sing, Sing" elevated the role of the drummer from an accompanying line to an important solo voice in the band.
ellauri069.html on line 376: Thomas Pynchonin 1973 mestaripala Painomusteen Sadeviitta on eepos, pelle-eepos, ja Suuri Amerikan Novelli, kuten Moby-Dick. Toisinkuin Melvillen lukijat, kuiteskin, Pynchonin lukijat voi mennä sivukaupalla täysin pihalla siitä mitä juonessa, tilanteessa tai tyypeissä on tapahtumassa. Kirjaa ei edes voi kunnolla lukea selaamatta samalla koko ajan esim Steven Weisenburgerin Seuraneitiä ja Michael Davitt Bellin “Some Things That ‘Happen’ (More or Less) in Gravity’s Rainbow.”
ellauri071.html on line 95: Sir Noël Peirce Coward (16 December 1899 – 26 March 1973) was an English playwright, composer, director, actor and singer, known for his wit, flamboyance, and what Time magazine called "a sense of personal style, a combination of cheek and chic, pose and poise".
ellauri074.html on line 157: Tucks lääketyynyn vuosi olis 1973 tai 1976 riippuen kumpi valehteli Wallun iän, Wallu vaiko HänMies.
ellauri074.html on line 287: Gallimard julkaisi Cioranin ensimmäisen ranskankielisen teoksen Hajoamisen käsikirjan (Précis de décomposition) vuonna 1949, ja teos herätti huomiota sekä sisältönsä että lyyrisen, hiotun kielensä ansiosta. Gallimard julkaisi myös suurimman osan Cioranin myöhemmistä teoksista. Cioran sai 1950 Hajoamisen käsikirjasta Ranskan valtion myöntämän arvostetun Rivarol-palkinnon, jonka hän sanoi ottaneensa vastaan, koska tarvitsi rahaa. Myöhemmin hän kieltäytyi kaikista hänelle myönnetyistä kirjallisuuspalkinnoista. Vuonna 1952 julkaistu Katkeruuden syllogismeja (Syllogismes de l'amertume) on Cioranin luetuimpia teoksia, ja sen ansiosta hänestä tuli tunnettu Ranskassa ja koko maailmassa etenkin sen jälkeen, kun se oli julkaistu pehmeäkantisena taskupainoksena. Cioranin kenties merkittävin teos on vuonna 1973 ilmestynyt De l'inconvénient d'être né ('Syntymisen harmillisuudesta'). Vuonna 1987 ilmestyi hänen viimeinen teoksensa Aveux et anathèmes ('Kirouksia ja tunnustuksia'). Suomeksi Cioranin teoksista ovat ilmestyneet Hajoamisen käsikirja ja Katkeruuden syllogismeja. Ne ovat suomentaja Peltosen mielestä ihan paskoja.
ellauri079.html on line 54: Merimies "Porsas" Bodine on kexitty henkilö joka esiintyy monissa Tuomas Nipistyxen novelleissa. Bodine ilmestyy Veehen (1963), ja toistuu Painovoiman sateenkaaressa (1973). Bodine-nimisiä hahmoja esiintyy myös Masonissa ja Dixonissa (1997) ja Vastoin päiväässä (2006). Hän esiintyy myös lyhyessä tarinassa "Alanko-maat" (1960, 1984). Luonne nimeltä "Puskuri-vaza Bodine", luultavasti "Porsaan" esi-isä, esiintyy määrimiehenä Masonissa ja Dixonissa. Ekaxi kehitetty Veehen päähenkilön Benny Maallisen sivuvaunuxi ja koomisexi kelmuxi, Bodine ilmestyy uudestaan (ca 10 vuotta aiemmaxi sijoitettuna) Painovoiman sateenkaaressa. Vielä 1 merenkyntäjä Bodine, jota sanotaan vaan "O.I.C" (komentava upseeri), tekee kameoesiintymisen Vastoin päiväässä, taas ilman sen kummempaa selvää tarkoitusta kuin ollaxeen intertextuaalinen sisäpiirin läppä.
ellauri079.html on line 111: Granny went back to singing and dancing shortly after the show wrapped up. She passed away 1973 at the age of 70 after suffering from a malignant brain tumor that caused her to collapse on stage.
ellauri080.html on line 997: 1973 Disney-filmi Robin Hood on tarina lainsuojattomasta Nottinghamin kaupungissa joka asuu Sherwoodin mezässä lainsuojattomien kaveriensa kaa. (Siihen aikaan oli vielä pelottavia meziä.) Gängi johtajana Robin Hood, taistelee Nottinghamin sheriffia vastaan (siihen aikaan sheriffillä ei ollut stezonia eikä tähteä, ei edes kuudestilaukeavaa), joka kantaa mahottomia veroja kaupunkilaisilta. Robin Hood ja sen sukkahousuihin pukeutuneiden hilpeiden miesten joukkue varastaa mädäntyneiltä varakkailta, vastoin sheriffin antamia lakeja (jotakin sekin antoi sittenkin), ja antaa rahat takaisin köyhille (vaikkei välttämättä samoille).
ellauri083.html on line 79: 1935 Helmi otti pikaeron luuserista Renossa huizin Nevadassa ja nai Richard Walshia vielä samana päivänä. Kiltti Riku auttoi Helmiä koko loppuelämänsä Pennsylvaniassa kuollaxeen siihen 1960. Helmi kuoli keuhkosyöpään 1973. Varmaan se veti röökiä. Sen haudalla lukee Helmi (ei Lohtu?) Silkinkutoja kiinalaisilla merkeillä. Se suunnitteli kiven ize, vrt. Vitalin mummia.
ellauri083.html on line 82: The writer Pearl S. Buck emerged into literary stardom in 1931 when she published a book called "The Good Earth." That story of family life in a Chinese village won the novelist international acclaim, the Pulitzer, and eventually a Nobel Prize. Her upbringing in China as the American daughter of missionaries served as inspiration for that novel and many others. By her death in 1973, Pearl Buck had written around 100 books.
ellauri083.html on line 102: Just an amazing tour de force - but not surprising, given her production. You know, between age 40 and her death in 1973, she produced - and I'm going to give you a few numbers here - 43 novels, about 30 nonfiction books, 242 short stories, 37 children's books, 18 film and TV scripts, 500 articles and essays and thousands of letters.
ellauri088.html on line 86: Gustav Fechner (1801-1887) argued for psychophysical parallelism, according to which the mental and physical worlds run parallel to each other but do not interact. Fechner developed the Weber-Fechner law, according to which the perceived intensity of a stimulus increases arithmetically as a constant multiple of the physical intensity of the stimulus or in other words, changes of physical intensity gallop along at a brisk pace while the corresponding changes of perceived intensity creep along. The Weber and the Weber-Fechner laws were the first laws to provide a mathematical statement of the relationship between the mind and the body. Another significant contribution when S. S. Stevens (1906-1973) demonstrated that psychological intensity grows as an exponential function of physical stimulus intensity, that is, equal stimulus ratios always produce equal sensory ratios although different ratios hold for different sensory modalities. (Siis mitä? Aritmeettisesti vai logaritmisesti?)
ellauri089.html on line 163: Elsa Schiaparelli (1890 Rooma - 1973 Pariisi) oli italialainen muotisuunnittelija. Hänet tunnetaan erityisesti huimapäisten ja humorististen yksityiskohtien tuomisesta haute couture -muotiin sekä yhteistyöstään surrealistitaiteilijoiden kanssa. Yksi tunnetuimmista Schiaparellin luomuksista on hattu, joka näyttää korko ylöspäin päähän asetetulta naisten kengältä.
ellauri096.html on line 303: is true, I know that any evidence against p is evidence against something that is true; I know that such evidence is misleading. But I should disregard evidence that I know is misleading. So, once I know that h is true, I am in a position to disregard any future evidence that seems to tell against p (1973, 148).
ellauri096.html on line 625: Keynesiläisen päättäjän teoreettisen laitteen toinen pääosa oli Phillips-käyrä . Tämä käyrä, joka oli pikemminkin empiirinen havainto kuin teoria, osoitti, että työttömyyden lisääntynyt työllisyys merkitsi inflaation nousua. Keynes oli vain ennustanut, että työllisyyden kasvu aiheuttaisi korkeamman hinnan, ei korkeamman inflaation . Tällöin ekonomisti voisi käyttää IS–LM-mallia ennustamaan esimerkiksi, että rahan tarjonnan kasvu nostaisi tuotantoa ja työllisyyttä - ja sitten Phillips-käyrän avulla ennustaa inflaation kasvua. Keynesianismin vaikutuksen vahvuuden voi nähdä ekonomistien aalto, joka alkoi 1940-luvun lopulla Milton Friedmanin kanssa . Sen sijaan, että he hylkäsivät makrotalouden mittaukset ja makrotalouden mallit, he omaksuivat tekniikat, joissa koko taloutta pidetään kysynnän ja tarjonnan tasapainossa, mutta toisin kuin keynesiläiset - he väittivät, että "syrjäyttämisen" vaikutukset saisivat aikaan tai riistäisivät finanssipolitiikan sen positiivisesta vaikutuksesta. Sen sijaan on keskityttävä rahapolitiikkaan, jonka varhaiset keynesiläiset jättivät suurelta osin huomiotta. Monetaristinen kritiikki työnsi keynesiläisiä kohti tasapainoisempaa näkemystä rahapolitiikasta ja innoitti Keynesian teorian tarkistusaallon. 1950-luvulla julkisen vallan kohtalainen kysyntä johti teollisuuden kehitystä ja finanssi- ja rahapolitiikan suhdannepolitiikan käyttöä ja saavutti huippunsa 1960-luvulla, jolloin monille keynesiläisille tuntui, että vauraus oli nyt pysyvää. Vuoden 1973 öljyshokin ja 1970-luvun taloudellisten ongelmien myötä moderni liberaali taloustiede alkoi kuitenkin suosiota. Tänä aikana monet taloudet kokivat "stagflaatiota ": korkea ja kasvava työttömyys yhdistettynä korkeaan ja nousevaan inflaatioon, mikä on ristiriidassa Phillips-käyrän ennusteen kanssa. Stagflaatio tarkoitti, että sekä ekspansiivista (taantuman vastaista) että supistavaa (inflaation vastaista) politiikkaa oli sovellettava samanaikaisesti, mikä oli selvää mahdotonta. Tämä ongelma johti klassisempaan analyysiin perustuvien ideoiden nousuun, mukaan lukien monetarismi, tarjontapuolen taloustiede ja uusi klassinen taloustiede. Tämä tuotti "poliittisen sidoksen" ja keynesiläisen talouden konsensuksen romahtamisen, mikä johti uuden klassisen makrotalouden ja uuden keynesianismin kehitykseen. Seuraavien vuosikymmenien aikana nämä kaksi koulua kokoontuisivat luomaan uuden uusklassisen synteesin, joka muodostaa nykypäivän valtavirran perustan. Uuskeynesiläinen taloustiede - https://fi.qaz.wiki/wiki/Neo-Keynesian_economics
ellauri097.html on line 292: Patrick White (1912–1990) was raised in Sydney’s well-to-do Rushcutter’s Bay, and was sent to England at 13. He attended boarding school, then Cambridge, and during the war was stationed in North Africa. It was there, in 1941, that White met Manoly Lascaris, the Greek officer who he would love for the rest of his life. By the time White and Lascaris returned to Australia. in 1947 White had written three tepidly received novels, and a play. It took coming home to Sydney to transform his writing and elevate it to the level of genius. White produced The Tree of Man, in 1955, his first novel to be written in Sydney. He went on to write a string of masterpieces in quick succession: Voss, Riders in the Chariot, The Vivisector. He received the Nobel Prize for Literature in 1973. The Nobel committee credited White “for an epic and psychological narrative art which has introduced a new continent into literature.”
ellauri097.html on line 298: In 2006, the Weekend Australian newspaper conducted an experiment. They submitted chapter three of The Eye of the Storm (1973) to twelve publishers and agents around Australia under an anagram of White’s name, Wraith Picket. Nobody offered to publish the book. One responded, “the sample chapter, while reply (sic) with energy and feeling, does not give evidence that the work is yet of a publishable quality.” Notwithstanding that the chapter was not White’s finest writing, and the unfairness of submitting a chapter out of narrative sequence, the hoax prompted a minor crisis in Australian literature: if the industry couldn’t recognize the greatness of our sole Nobel winner, how unenlightened must the country’s publishing industry be now? Shortly thereafter, the ABC launched an online portal called Why Bother With Patrick White? The portal always struck me as sad. What other major writer would need a website dedicated to convincing his countrymen to give him another go? The link to the website is dead now. It would seem, in the end, that nobody could be bothered with Patrick White.
ellauri097.html on line 545: Antti Mikael Nyölén (s. 2. heinäkuuta 1973 Helsinki) on suomalainen kirjailija ja suomentaja. Hän on suomentajana erikoistunut 1800-luvun ranskalaiseen kirjallisuuteen.
ellauri118.html on line 867: 1973">

Ivana Trump, Prinsessa Cleves ja Olli Lokki

ellauri119.html on line 259: The triangular theory of love suggests "intimacy, passion and commitment" are core components of love. The color wheel theory of love is an idea created by Canadian psychologist John Alan Lee that describes six styles of love, using several of the Latin and Greek words for love. First introduced in his book Colours of Love: An Exploration of the Ways of Loving (1973), Lee defines three primary, three secondary and nine tertiary love styles, describing them in terms of the traditional color wheel. The three primary types are eros, ludus and storge, and the three secondary types are mania, pragma and agape.
ellauri119.html on line 504: The color wheel theory of love is an idea created by Canadian psychologist John Alan Lee that describes six styles of love, using several of the Latin and Greek words for love. First introduced in his book Colours of Love: An Exploration of the Ways of Loving (1973), Lee defines three primary, three secondary and nine tertiary love styles, describing them in terms of the traditional color wheel. The three primary types are eros, ludus and storge, and the three secondary types are mania, pragma and agape.
ellauri131.html on line 63: Peep Koort (28. toukokuuta 1920 Tartto – 2. kesäkuuta 1977 Tallinna) oli virolaissyntyinen kasvatustieteilijä ja agronomi. Hän toimi Uppsalassa ILU-instituutin johtajana 1961–1970 ja Helsingin yliopiston kasvatus- ja opetusopin professorina 1964–1977. Hän julkaisi oppikirjoja muun muassa Kasvatus ja suunnittelu (Gaudeamus, 1973). Hänen isänsä oli taiteilija Jaan Koort.
ellauri131.html on line 299: Canafield was born in What it's Worth, Texas on August 19, 1944. He spent his teen years wheeling on West Virginia and graduated as second lieutenant from the Linsly Military Institute in 1962. Canafield received an A.B. in Chinese History from Harvard University in 1966. He received his C in 1973 from the University of Massachusetts Amherst. Canafield received an honorary D from the University of Santa Monica in 1981.
ellauri133.html on line 58: 19736">

Huonoja alkuja

ellauri146.html on line 404: We tend not to focus on this view of Eloa as a myth of the redeeming feminine for several reasons. First, the central portion of the poem is devoted to Satan's seduction of Eloa, an activity which, for most of us, is anything but celestial. Perhaps this explains Stendhal's sarcastic description of Eloa in the Courrier anglais of 1 December 1824: "Tex-Willer-larme, devenue ange femelle, et séduite par le diable lui-même" (the ex-tear, turned into a female angel, and seduced by the devil himself). Flottes and Bonnefoy insist that the very fine psychological analysis of the seduction makes us see human protagonists in an angelic decor, which weakens any metaphysical meaning Vigny might attach to his poem. Germain, who had the benefit of Hunt's masterly work, The Epic in Ninteenth Century France (1941), states flatly that the drama of Eloa is not metaphysical but moral. Bénichou, however, does remark in Le Sacre de l'écrivain 1750-1830 (1973) that the creation of Eloa corresponds to the theological promotion of the feminine as an agent of redemption prominent in the religious sects of the Romantic period. I am sure Satan was greatly consoled by Eloa, if that's any consolation.
ellauri147.html on line 61: Martti Henrikki Haavio (kirjailijanimi P. Kaaviopää; 22. tammikuuta 1899 Temmes – 4. helmikuuta 1973 Helsinki) oli suomalainen kansanrunouden ja mytomanian tutkija, runoilija ja akateemikko. Runonsa hän julkaisi nimellä P. Mustapää, jonka hän keksi Tallinnan vanhankaupungin Mustapäiden talon nimen perusteella. Ei siis tullutkaan sen nenäfinnistä. Tai niin se väittää.
ellauri147.html on line 96: The union of these two lyrical writers is generally seen as a happy and creative time. The partners inspired each other as a couple and as writers. Martti Haavio died in 1973 following a heart attack, and Ale Tyynni-Haavio completed her husband’s unfinished memoirs and it was published as Olen typerä kana: Martti Haavio - P. Mustapää 20-luvun maisemassa (‘I am still distant: Martti Haavio – P. Mustapää in the 1920s countryside’, 1978).
ellauri152.html on line 758: Aaron Zeitlin (3 June 1898 – 28 September 1973), the son of the famous Jewish writer Hillel Zeitlin and Esther Kunin, authored several books on Yiddish literature, poetry and parapsychology. Aaron kirjoitti laulun joka oli Joan Baez mustavalkoisella vinyyliläppärillä, nimeltä Dona Dona daa. En ymmärtänyt siitä sanaakaan, en tiennyt sen yhteyxistä holokaustiin, mutta silti se teki minuun(kin) syvän vaikutuksen. Dona donai --- Don Adonai tietysti! Iiskoon teki syvää vaikutuksen Spinoza. Ujot ihmiset ovat kokemukseni mukaan toisinaan tavattoman rohkeita.
ellauri164.html on line 236: Vuonna 1965 Veatch lähti IU: sta Northwestern Universityyn , jossa hän pysyi vuoteen 1973 asti. Sitten hän meni Georgetownin yliopistoon, jossa hän toimi filosofian laitoksen puheenjohtajana vuosina 1973–1976. Veatchilla oli myös vierailevia professoreita Colby Collegessa , Haverford Collegessa ja St. Thomasissa . Yliopisto . Vuonna 1983 hän jäi eläkkeelle Distinguished Professorina ja palasi Bloomingtoniin.
ellauri181.html on line 146: After completing his master's degree in social psychology and group development at Columbia University and completing his rabbinical studies, Schwartz received his Ph.D. in social psychology from the University of Michigan, and subsequently taught in the sociology department of the University of Wisconsin–Madison, and in 1973 became a professor. From 1971-73, Schwartz was a visiting lecturer in the department of psychology at the Hebrew University. In 1979, Schwartz moved to Israel with his wife and three children. He joined the department of psychology at the Hebrew University, where he holds the post of Leon and Clara Sznajderman Professor Emeritus of Psychology. He is now retired, but continues his research activity, as well as developing and promoting his Basic Human Values Theory.
ellauri184.html on line 721: Herodes Antipasto (isoisän nimi) oli Naahumin mielestä lihava lössykkä. Hyvän kirjan lisäksi hän esiintyy vuonna 1973 Jesus Christ Superstar musikaalin elokuvaversiossa ja vuonna 1965 ensi-iltansa saaneessa elokuvassa The Greatest Story Ever Told. Hänet nähdään myös vuonna 1977 valmistuneessa italialais-brittiläisessä televisiosarjassa Jesus of Nazareth. Elokuvien Herodes Antipas on naismainen, hovinsa naisten ja erityisesti puolisonsa Herodiaan ohjailema ruhtinas. Sellainen onkin vitun naismaista, för helvete.
ellauri191.html on line 1273: 1973"/>1973
ellauri191.html on line 1275: 1973.jpg" class="image"> Patrick White <span style=

1973.jpg" src="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/2/20/Patrick_White_1973.jpg/75px-Patrick_White_1973.jpg" decoding="async" width="75" height="83" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/2/20/Patrick_White_1973.jpg/113px-Patrick_White_1973.jpg 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/2/20/Patrick_White_1973.jpg/150px-Patrick_White_1973.jpg 2x" data-file-width="1916" data-file-height="2128" />
ellauri196.html on line 181: Wystan Hugh Auden (21. helmikuuta 1907 York – 29. syyskuuta 1973 Wien) oli englantilais-yhdysvaltalainen runoilija. Auden avioitui Thomas Mannin tyttären Erika Mannin kanssa. Hän muutti vuonna 1939 Yhdysvaltoihin, jonka kansalaisuuden hän sai vuonna 1945. Myöhemmin hän vietti aikaa Itävallassa. Vuosina 1956–1961 hän toimi Oxfordin yliopiston professorina. Hän kuoli sydänkohtaukseen lähde? 66-vuotiaana.
ellauri206.html on line 161: Svengijengi ’62 (engl. American Graffiti), vuonna 1973 ensi-iltansa saanut elokuva, joka on George Lucasin ohjaama ja käsin kirjoittama. Se kertoo tarinan yhdysvaltalaisista teineistä heidän kesälomansa viimeisenä iltana valmistuttuaan high schoolista. (p.o. kesälomansa viimeisenä iltana heidän valmistuttuaan, vittu kukaan ei enää osaa possesiivisuffixeja, lakkaisivat edes yrittämästä.) Tämäkin leffa on mulle n.h. Mikä olis voinut vähemmän kiinnostaa kuin amer. teinileffa vuonna 1973 jolloin viilasin oza hiessä stalinistisen pankinjohtajan tyttären hilloviivaa ja interreilasin Unkarista etelään pieni sininen pahvimatkalaukku kädessä. Eikös ne typerät Star Wars rainat olleet samaisen sentimentaalisen lukaasin käsialaa? Juu sama leuaton harmaa pikku mies on kyseessä. Ronny Howard s. 1954 esitti lukaasia s. 1944. Lukaasin firma on sittemmin myyty Disneyn Waltille. Ylläri. Tirkistely on obsessiivis-kompulsiivista toimintaa. Tästä luvusta tulee mieleen Heli Mätinki 3v aiemmin jossain Turussa, missä mullakin alkoi kalu seistä vastahakoisesti saunassa ja pakenin Petrin lailla uimareissulle vähän äkkiä. Olis pitänyt vaan Petrin lailla ottaa mela kauniiseen käteen ja työntyä käskyn mukaan kaikkeinpyhimpään. Vaikka tuskin oisin pystynyt edes 5 pistoon. Ois takuulla tullut ejaculatio ante portas. Toisaalta toisella kertaa olisi voinut mennä paremmin. Marjan mielestä sukuelimet on hirveä sana. Siinäkin on jotain outoa. Kaikki hahmot toistavat taas Korhosen omia ajatuxia. Marja ei ollut erityisen kaunis mutta auliin panohaluinen.
ellauri210.html on line 303: Pablo Picasso (25. lokakuuta 1881 Málaga, Espanja – 8. huhtikuuta 1973 Mougins, Alpes-Maritimes, Ranska) oli espanjalainen kuvataiteilija ja yksi 1900-luvun huomattavimmista taiteilijoista. Se tahtoi ranskalaisexi muttei huolittu.
ellauri216.html on line 503: Panteleimon toimi vuosina 1973 ja 1975 matkakonttarina Ilomantsin piirissä. Hänet vihittiin munkiksi, munkkirinkiläxi ja rengasmunkiksi vuonna 1977, jolloin hänestä myös tuli Valamon luostarin veljestön jäsen. Uudessa Valamossa hän toimi luostarin johtajana, imugeenina, vuosina 1979–1997. Arkkimandrillin arvo hänelle myönnettiin vuonna 1986.
ellauri219.html on line 913: Periyar, Indian social reformer (1879-1973)
ellauri236.html on line 386: In 1973, Gene D. Phillips of Loyola University of Chicago remarked on the influence of William Faulkner's 1931 novel Sanctuary, writing that, "It is a matter of record that [No Orchids for Miss Blandish] was heavily indebted to Sanctuary for its plot line." Phillips also stated that Slim Grisson, who was identified by Phillips as the main antagonist, was based on Popeye The Sailor Man, a criminal in Faulkner's novel. Onko se sama Kippari Kalle joka heilastelee Olkan kanssa ja hoitaa pikku Hajuhernettä?
ellauri238.html on line 716: Pentti oli super kusipää, onnexi se kuoli suht nuorena. 1/3 sen maxasta oli arpikudosta jo 1973. Antti Hyryn mielestä Keravan talo oli penalaisille liian suuri. Leveitä lautoja. Aitta. Uuni. Oli siinäkin toinen turrvelo. Pena heittää Tuula2n tarjoamat appeet seinille jos ne ei jostain syystä kelpaa sille. Hän ei mukista huoli keittoa. Hän ei syö einexiä. Tuula2 oli laiska, tyhmä ja ruma. Pena oli ahkera, älykäs ja kaunis. What a laugh. Legenda jo eläessään. Vanha, rappeutunut, viinaan kuollut, säälittävä Leino. Pentti istuu keittiössä silmä hädin tuskin auki, kaze harmaana. Pöydällä kossupullo, roskixessa toinen, räkäisiä nenäliinoja, likaisia astioita, pölyä, sotkua, vaatteita hujan hajan, hajua ja törkyä. Pentti tukkihumalassa, viinasta vetelänä, puolitajuttomana, savukkeenpätkä sormissa, jotka ovat laihat ja keltaiset kuin kanan varpaat, toinen tupakka käryämässä täydessä tuhkakupissa, kolmas matolla, johon on jo palanut reikä. Juoppoputki, juopporemmi, juopporeissu, on se kumma miten viina miestä syö. Kaiken lisäxi se on vielä pahaa.
ellauri243.html on line 684: Mises myös tutki valtiojohtoisten talouksien ja (kannattamiensa) vapaiden markkinatalouksien eroja sekä osoitti talouslaskun ongelman: suunnitelmataloudessa, ilman markkinatalouden hintamekanismia, hyödykkeen kysyntää ei voi tietää, joten on mahdotonta tehdä oikeaa päätöstä siitä, paljonko sitä pitäisi tuottaa. Tällä perusteella hän ennusti Neuvostoliiton romahduksen poikkeuksellisen varhaisessa vaiheessa Vittu eikö se jo lähde? No ei. Tai hei kuolihan se onnexi jo 1973. Syntyi 1881.
ellauri244.html on line 103: Anja Kyllikki Kauranen - kirjailija-terapeuttinimi Anja Snellman - s. 23. toukokuuta 1954 Helsinki) on suomalainen kirjailija, toimittaja ja yleis- sekä seksuaaliterapeutti. Anja Kauranen syntyi ja kasvoi Helsingin Kalliossa. Hän kävi koulua Aleksis Kiven koulussa ja Alppilan Yhteislyseossa. Vuosina 1973–1981 Anja Kauranen opiskeli Helsingin yliopistossa muun muassa englantilaista filologiaa, soveltavaa psykologiaa ja kotimaista kirjallisuutta ja valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi 1977 ja filosofian maisteriksi 2017 44 vuoden tiukan opiskelun päätteexi.
ellauri244.html on line 548: Kirjan päälintu on taitolentoa opetteleva lokki nimeltä Joonatan, jonka itsensäkehittämispyrkimyksiä parven muut lokit eivät hyväksy. Kirjan teemoja ovat elämisen riemu, vapaus ja itsensä toteuttaminen. Kirja on myynyt miljoonia kappaleita, ja se nousi New York Timesin bestseller-listan ykköseksi vuonna 1972. Kirjasta tehtiin elokuva vuonna 1973, jossa päälinnun osaa esitti Olli Lokki. Vuoden 2014 painoksessa on mukana Bachin kirjoittama "osa 4", jota ei aikaisemmin ollut julkaistu. Uskokaa tai älkää, Bach kirjoitti osan jo vuonna 1972!
ellauri245.html on line 749: Vaikka hänen elokuviensa taloudellinen menestys olikin ailahtelevaa, kriitikoiden ja nyky-yleisön silmissä Altmanin voittokulku 1970-luvulla näytti loputtomalta: peräjälkeen syntyi elokuvia kuten McCabe ja Mrs Miller (1971) ja Pitkät jäähyväiset (The Long Goodbye, 1973), jotka iskostuivat välittömästi modernin Hollywood-elokuvan kaanoniin. Näistä kuten muistakaan Altmanin filmeistä en muista yhtäkään.
ellauri246.html on line 195: Neljä Brodskyn runoa julkaistiin antologioissa Leningradissa vuosina 1966 ja 1967, mutta suurin osa hänen tuotannostaan ilmestyi vain lännessä. Hän käänsi runoja englannista ja puolasta (muun muassa mitättömän lännen hännystelijän Czesław Miłoszin tuotantoa) venäjäksi. Brodsky karkotettiin Neuvostoliitosta vuonna 1972 ja hän muutti ensin Wieniin, mistä runoilija W. H. Auden ja Michiganin yliopiston slaavilaisten kielten professori Carl Ray Proffer auttoivat hänet Yhdysvaltoihin, vaikka hän oli saanut muuttoluvan Israeliin. Jooseppi ei halunnut 100% juutalaisexi pölyiseen autiomaahan, vaan lähti mieluummin Egyptin lihafondyyn äärelle. Brodsky asui Brooklynissä ja Massachusettsissa. Hänen teoksensa ensimmäinen englanninkielinen käännös ilmestyi vuonna 1973. Brodsky opetti muun muassa Columbian yliopistossa ja Mount Holyoke Collegessa. Hän sai Yhdysvaltain kansalaisuuden vuonna 1977.
ellauri246.html on line 631: Joten Brodski oli Wienissä, Lontoossa. Yhdysvalloissa hän saapui 9. heinäkuuta 1972. Hänen amerikkalaisen elämän alusta lähtien kysyttiin lisääntynyttä vauhtia. Jo 21. heinäkuuta hän lensi Western Massachusettsille amerikkalaiselle kääntäjälle George Clainille työskentelemään hänen kanssaan kirjan suosikki runojen yläpuolella. Sanomalehtien ja erityisesti televisio, joka voitti maan Venäjän runoilija-maanpaossa, lukemattomat kutsut lensi Brodskyn. Klein sanoo, että kesästä 1972 keväällä 1973 hän suoritti Brodskin kanssa kääntäjänä yliopistoissa ja korkeakouluissa noin kolmekymmentä kertaa.
ellauri247.html on line 238: Suomen kirjallisuudessa lajin piiriin ovat luettavissa muun muassa Maiju Lassilan Kuolleista herännyt (1916), Pentti Haanpään Taivalvaaran näyttelijä (1938), Veikko Huovisen Rauhanpiippu (1956) ja Lampaansyöjät (1970), Martti Larnin Neljäs nikama eli veijari vastoin tahtoaan (1957), Heikki Turusen Simpauttaja (1973), Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi (1975) ja Onnellinen mies (1976), Juhani Peltosen Elmo (1978) ja Rosa Liksomin Kreisland (1996). Tunnettuja veijarihahmoja ovat esimerkiksi Mikko Vilkastus Aleksis Kiven komediassa Nummisuutarit (1864), Hoppulainen Minna Canthin näytelmässä Murtovarkaus (1883), pastori Nyman Maria Jotunin romaanissa Arkielämää (1909) ja sotamies Honkajoki Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa (1954).
ellauri258.html on line 529: Venäläinen noita-akka esiintyy paitsi venäläisissä kansantarinoissa, myös niiden innoittamissa kirjoissa, elokuvissa, kuvataiteessa, musiikkiteoksissa ja sarjakuvissa. Modest Musorgski sävelsi osan teoksestaan Näyttelykuvia Viktor Hartmannin piirrokseen Baba Jaga. Eduard Uspenskin lastenkirja Alas taikavirtaa (Vniz po volšebnoi reke 1971, suom. Martti Anhava 1980) perustuu venäläisiin eroottisiin kansantarinoihin ja siinä seikkailee Baba Jagan hahmo, vaikkakin eri nimellä, el Zorron nimellä, plus 17-kesäisiä neitokaisia. Guido Crepax piirsi Baba Yaga -teemaisia Valentina-sarjakuvia, joiden pohjalta Corrado Farina ohjasi vuonna 1973 Baba Yaga -nimisen elokuvan, joka oli täysi floppi. Myös Neil Gaifman on saanut noidasta innoitusta sarjakuviinsa. Baba Jaga esiintyy ainakin Gaifmanin käsikirjoittaman Books of Magic -sarjan kolmannessa osassa, joka on suomeksi julkaistu Magic Fantasy -lehden toisessa numerossa (Egmont-kustannus 2002, ISBN 951-876-928-1). Lisäksi noita esittää sivuosaa Mike Mignolan Hellboy-sarjakuvissa. Baba Jagaan perustuva hahmo esiintyy myös Patricia A. McKillipin romaanissa Serren metsissä. Fantasiakirjailija Naomi Novik on maininnut erääksi innoituksen lähteekseen isoäitinsä kertomat Baba Jaga -tarinat, ja Novikin romaani Uprooted (2015) kirjoittaa Baba Jagan hahmoa uudelleen tuoreesta näkökulmasta. The Witcher -pelisarjassa on Baba Jagaan perustava hahmo. Lumikin ja noin 7 knääpiön noita on ilmetty Baba Jaga.
ellauri262.html on line 242: John Ronald Reuel Tolkien ([ˈtɒlkiːn], 3. tammikuuta 1892 Bloemfontein, Oranjen vapaavaltio – 2. syyskuuta 1973 Bournemouth, Englanti), yleisimmin tunnettu nimellä J. R. R. Tolkien, oli englantilainen kirjailija ja filologi, joka työskenteli englannin kielen professorina Oxfordin yliopistossa. Hänen tunnetuimpia töitään ovat kuvitteelliseen Keski-Maahan sijoittuvat fantasiaromaanit, kuten Hobitti eli sinne ja takaisin, Taru sormusten herrasta ja Silmarillion. Suurimman osa hänen töistään on suomentanut LBTQ-kääntäjä Kersti Juva, joka on myös kexinyt Tolkienin pikku ötököille herttaiset suomalaiset nimet. Shelob on Lukitar. "Hämppis väärinpäin" olisi ollut ehkä sattuvampi. Sellainen puri Ronaldia Etelä-Afrikassa.
ellauri266.html on line 382: Sitten seurasivat Conquest of the Planet of the Apes vuonna 1972 ja Battle for the Planet of the Apes vuonna 1973. Kaksi jälkimmäistä elokuvaa kuvittelivat ensimmäisessä elokuvassa nähdyn planeetan nousun. Televisio-ohjelma seurasi vuonna 1974 ja toinen vuonna 1975, ennen kuin franchising suurelta osin päättyi. Muiden elokuvien jatkoromaaneihin osallistui muita Boullea apinoivia pellekirjailijoita kuten Michael Avallone, Jerry Pournelle, John Jakes ja David Gerrold, varhaisessa laajennetussa universumissa, jossa useat kirjailijat työskentelivät yhteisen projektin ja universumin parissa kuin apinat kirjoituskoneiden ääressä. Boulle pysyi yhteydessä elokuvien tuotantoon neuvotellen eri tarinan elementeistä.
ellauri266.html on line 405: Ensimmäinen elokuva oli Apinoiden planeetta (1968), Franklin J. Schaffnerin ohjaama scifi -elokuva Michael Wilsonin ja Rod Serlingin käsikirjoituksesta ja pääosassa Charlton Heston. Elokuva oli kriittinen ja kaupallinen menestys, ja se poiki neljä jatko-osaa yhden elokuvan vuodessa vuosina 1970-1973.
ellauri266.html on line 431: Alkuperäisen sarjan viidestä elokuvasta (1968–1973) on kiitos yxinomaan anglojen tullut mielettömiä kulttiklassikoita. Boulle, joka piti romaaniaan elokuvattomana, oli yllättynyt elokuvan maailmanlaajuisesta menestyksestä ja vaikutuksesta. Hän kirjoitti käsikirjoituksen jatko-osalle nimeltä Planet of the Men, mutta alkuperäisen elokuvan tuottajat hylkäsivät sen liian filosofisena. Toinen elokuva, Beeath the Planet of the Apes, joka ilmestyi vuonna 1970, oli myös erittäin menestynyt. Sitä seurasivat Escape from the Planet of the Apes vuonna 1971, Conquest of the Planet of the Apes vuonna 1972 ja Battle for the Planet of the Apes vuonna 1973. Viimeinen osa Superman Tattoon poika oli täysi lössähdys, koska siinä oli taas Boullen hoonoxi englannixi tehty käsikirjoitus.
ellauri266.html on line 433: Syyskuussa 1973 alkuperäinen elokuva esitettiin ensimmäisen kerran verkkotelevisiossa. Lelujen ja muiden elokuvasarjaan liittyvien tuotteiden markkinointi kiihtyi tällä hetkellä
ellauri266.html on line 499: Le livre inspire une saga cinématographique composée de neuf films. Il s´agit de La Planète des singes (Planet of the Apes) en 1968, Le Secret de la planète des singes (Beneath the Planet of the Apes) en 1970, Les Évadés de la planète des singes (Escape From the Planet of the Apes) en 1971, La Conquête de la planète des singes (Conquest of the Planet of the Apes) en 1972, La Bataille de la planète des singes (Battle for the Planet of the Apes) en 1973, La Planète des singes (Planet of the Apes) en 2001, La Planète des singes : Les Origines (Rise of the Planet of the Apes) en 2011, La Planète des singes : L´Affrontement (Dawn of the Planet of the Apes) en 2014 et La Planète des singes : Suprématie (War for the Planet of the Apes) en 2017. Pour la télévision, la saga est également adaptée en série télévisée en 1974[a 40] et en série d´animation en 1975.
ellauri272.html on line 406: Archibald Randolph Ammons (February 18, 1926 – February 25, 2001) was an American poet who won the annual National Book Award for Poetry in 1973 and 1993.
ellauri276.html on line 986: Tony Harvey Tanningtonista, Suffolkista, lauloi kappaleen Iloiset hienot kaverit jotka seuraa auraa John Howsonin vuosina 1973-1991 tekemällä äänitteellä, joka julkaistiin vuosina 1987-93 Veteran Tapes -kasetilla Songs Sung in Suffolk 2 ja vuonna 1993 Veterananissa. CD-antologia perinteisestä kansanmusiikista, lauluista ja tansseista Englannista, Stepping it Out.
ellauri276.html on line 1305: Dobbs v. Jackson Women's Health Organization, nro 19-1392, 597 U.S. ___ (2022), on Yhdysvaltain korkeimman oikeuden merkittävä päätös, jossa tuomioistuin katsoi, että Yhdysvaltojen perustuslaki ei anna oikeutta aborttiin. Tuomioistuimen päätös kumosi sekä Roe v. Wade (1973) että Planned Parenthood v. Casey (1992), mikä antoi yksittäisille osavaltioille takaisin vallan säännellä kaikkia abortin näkökohtia, joita liittovaltion lait eivät suojaa. Päätös tuli 1 äänen enemmistöllä, jossa häpykielenä toimi Trumpin häthätää nimittämä "Amy" (1972) Ruth Bader Ginsburgin (1933-2020) onnekkaasti kellistyttyä. Ginsburg oli ensimmäinen juutalaisnainen ja toinen hovissa palvellut nainen Sandra Day O´Connorin jälkeen. Sen mielipiteet olivat konservatiivisia viime vuosituhannella, nyt ne ovat radikaaleja.
ellauri277.html on line 350: Bahai-usko tuli Suomeen eri lähteiden mukaan 1920-luvulla uskonnonvapauslain siivellä tai size tuli 1930-luvun lopulla amerikansuomalaisten mukana. Säännöllinen toiminta aloitettiin vuonna 1938, mutta ensimmäinen järjestö, Helsingin Bahai Seura ry, perustettiin vuonna 1952. Vielä tässä vaiheessa useimmat jäsenet eivät ajatelleet järjestöä erillisenä uskontona. 1960-luvun alussa perustettiin paikallishallinnot Tampereelle, Lahteen ja Turkuun, ja valtakunnallinen seura rekisteröitiin uskonnolliseksi yhdyskunnaksi vuonna 1963 nimellä Suomen Bahai-yhdyskunta. 1970-luvulla yhdyskunta aloitti aktiivisen lähetystyön muun muassa lentolehtisin ja musiikkiryhmien esityksillä, ja yhdyskunnan jäsenmäärä kaksinkertaistui vuosien 1972 ja 1973 aikana. Nykyisin yhdyskunnalla on 568 jäsentä (2010) and growing (LOL). Tunnettuja suomalaisia bahaita ovat vaatturi ja juontaja Arman Alizad (oikeasti?), juontaja-toimittaja Aram Aflatuni, bahai-yhteisön tiedottaja, toimittaja Sohelia Mikkonen sekä Pirkko Zillesin utelias mökkinaapuri.
ellauri279.html on line 71: Löydät lisää ja parempiakin kirjailijoita kirjallisuuden teemasivulta. Hänet tunnetaan erityisesti Neuvostoliiton ojennustyöleirijärjestelmästä kertovista teoksistaan, joihin kuuluvat muiden muassa Ivan Denisovitšin päivä (1962), Syöpäosasto (1968), Ensimmäinen piiri ja Vankileirien saaristo (1973–1976). Hänen kuollessaan maailmassa oli myyty yli 30 miljoonaa hänen kirjoittamaansa kirjaa. Niitä oli käännetty noin 40 eri kielelle. Se on paljon nobelistixi. Solženitsynille myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1970.
ellauri279.html on line 81: Aleksandr Isajevitš Solženitsyn (ven. Алекса́ндр Иса́евич Солжени́цын; 11. joulukuuta 1918 Kislovodsk – 3. elokuuta 2008 Moskova) oli venäläinen kirjailija ja historioitsija. Erityisesti hänet tunnetaan Neuvostoliiton ojennustyöleirijärjestelmästä kertovista teoksistaan, joihin kuuluvat muiden muassa Ivan Denisovitšin päivä (1962), Syöpäosasto (1968), Ensimmäinen piiri ja Vankileirien saaristo (1973–1976). Hänen kuollessaan maailmassa oli myyty yli 30 miljoonaa hänen kirjoittamaansa kirjaa. Niitä oli käännetty noin 40 eri kielelle. Ihan jääprinsessan kilpailija!
ellauri279.html on line 214: From the return of Perón in 1973 and under the leadership of Isabel Perón, the Justicialist Party was no longer characterized by anti-imperialist and revolutionary tones but by a strong focus on orthodox peronism and anticommunism (of which it became the main bulwark in South America) and the support of economic liberalism.
ellauri279.html on line 334: Vankileirien saaristo julkaistiin Pariisissa venäjäksi heti joulun 1973 jälkeen. Sen jälkeen neuvostoviranomaiset aloittivat Solženitsynin ankaramman painostuksen. Hänet karkotettiin 13. helmikuuta 1974 Neuvostoliitosta Frankfurtiin Länsi-Saksaan, ja hän menetti kansalaisuutensa. Solženitsyn asui aluksi Kölnissä kirjailija Heinrich Böllin luona. Kirjan julkaisemisen vaikutusta on verrattu pommiin. Se ei ainoastaan paljastanut ojennustyöleirien Gulagia, Neuvostoliiton rangaistus- ja ihmisten säilytysjärjestelmän laajuutta ja laatua, vaan myös kyseenalaisti neuvostojärjestelmän kapitalismikriittisen perustan.
ellauri283.html on line 73: Tove Janssonista tuttu Alma Pöysti esittää kirjan Hamsunista nimettyä muka suomenruozalaista humppua Ylja Happoltatia (sic, 1973). Joku toinen näyttelee samaa pulzaria virttyneempänä 18v myöh. (1991). Kiehtovaa.
ellauri283.html on line 81: Ja hämärää outoilua. Unenomaista sekoilua. Torstenin karvainen rinta ja nivuset. Tuttua heinäkenkäkynäilijöiden "nyt saat naija mua" tyyliä. Oliko se Musta lumikki (1971)? Eugene Holman siis. Kielitiede on terminologian vidakko. Ei ollut se vaan Maa on syntinen laulu (1973), Timo K. Mukka. Tuutko miun mukkaan? Nai mihin reikään vaan ihan oman maun mukkaan. Naispääosan esittäjällä oli naamakin römpsännäköinen. Hän tarttui elimeensä ja huomasi että se oli lämmin ja iso.
ellauri284.html on line 418: Eastwoodin ensimmäinen western ohjaajana oli High Plains Drifter (1973), jossa hän myös näytteli. Elokuvassa oli näennäismoraalinen ja yliluonnollinen teema, jota myöhemmin jäljiteltiin Pale Riderissä. Juoni seuraa salaperäistä muukalaista (Eastwood, tietysti), joka saapuu vauhdikkaaseen länsikaupunkiin, jossa hän ensi töixeen ampuu huvin vuoxi 3 pahaa aavistamatonta kaupunkilaista ja sen päälle pikaraiskaa nuoren neitosen joka sattuu tönäisemään häntä kadulla. Neitonen näyttää Clintiä vielä jälkeenpäin kiittävän, selkään muximinen muuttuu halailuxi Clintin viimeisellä eli viidennellä pistolla. Mixi Clint irvistelee tolleen rumasti? Seija lakkasi kazomasta filmiä tässä kohdassa.
ellauri284.html on line 424: Hän palasi lännen tyylilajiin ohjatessaan ja näytelleessään elokuvassa Pale Rider (1985), joka perustuu klassiseen westerniin Shane (1953) ja seuraa Sierran sumuista laskeutuvaa saarnaajaa kaivostyöläisten puolelle. Kalifornian kultakuume 1850. Otsikko on viittaus The Four Horsemen of the Apocalypse, koska vaalean hevosen ratsastaja on Death, ja osoittaa yhtäläisyyksiä Eastwoodin läntisen High Plains Drifteriin (1973) moraalin ja oikeudenmukaisuuden teemoiltaan sekä yliluonnollisen tutkimisen osalta. Sitä ylistettiin yhdeksi vuoden 1985 parhaista elokuvista ja parhaaksi westerniksi, joka on nähty huomattavan pitkään. Tämä vuosi (1985) jää elokuvahistoriaan hetkenä, jolloin Clint Eastwood ansaitsi vihdoin kunnioituksen taiteilijana ja Matti Pulkkinen menetti sen teoxella Romaanihenkilön kuolema. Samana vuonna Ram Laor palasi kotiin Kaliforniasta ja uran alamäki alkoi Vuorikadun printterihuoneessa.
ellauri284.html on line 485: Vuonna 1973 Eastwood sanoi elokuvakriitikko Gene Siskelille : "Ei, en usko Jumalaan". Eastwood on sanonut löytävänsä ikuisen elämän luonnosta (kuten hänen gurunsa Aimo Hautamäki 1985 ehdotti). "Synnyin pula-aikana, joten vaikka uskonnollinen koulutukseni oli puutteellista, tunnen hengellisiä asioita. Jos seison Grand Canyonin puolella ja katson alas, se pyörryttää minua jollain tavalla."
ellauri288.html on line 515: Kaplinskin inspiroija ja vaikuttaja oli amerikkalainen teologi ja filosofi Alan Watts (1915–1973). Vastenmielinen sadisti-isä komplekseineen. Wattsin yhden kirjan otsikko onkin Buddhism, The Religion of No-Religion ja sehän on viroksi Usk on uskumatus (Usko on uskomattomuus)! Kaplinski itse toivoi uteliaiden toimittajien pysyvän elämästään kaukana hänen oleskellessaan mahdollisimman paljon poissa kaupungista kesähuvilallaan.
ellauri290.html on line 114: Mr. Sami Hadawi filistiinien puolelta on kvalifioitu kertomaan miten maa-ja tieasiat oikeasti olivat Palestiinassa juutalaisten tullessa uudemman kerran luvattuun maahan. Tämä pefletti julkaistiin Suezin kriisin jälkeen 1957. Se löytyi sentään Wayback Machinesta, minne se toki kuuluukin. Tästä Israelin 1956 invaasiosta ollaan enimmäxeen hiljaa ja melskataan enempi 7 päivän sodasta 1967 ja katumuspäivän sodasta 1973. Sitten oli vielä Libanonin sodat 1982 ja 2006. Hyökkäys on paras puolustus, sanoi Golda Meir. Ja sit viä Intifada ("poispudistus") ja Arafatin tuhnu Oslo-prosessi. Yassar ei edes ollut Palestiinasta. Mahmud Abbas al Fatahin pääpiruna taisi saada satikutia Taneli Kivipukin kirjassa. Viimisin käänne pahempaan rättipäille oli kun Trump näytti keskaria Oslo-prosessille, tunnusti Jerusalemin Israelin pääkaupungixi ja näytti vihreätä valoa Gazan ja länsirannan juutalaismiehityxelle.
ellauri294.html on line 592:

1973%29.jpg" />
ellauri294.html on line 597: The Belstone Fox, vuoden 1973 brittiläinen elokuva, jolla on samanlaiset teemat, ja se perustuu David Rookin vuoden 1970 romaaniin The Ballad of the Belstone Fox.
ellauri294.html on line 607: David Rookin vuoden 1970 romaanilla ja James Hillin vuoden 1973 elokuvalla on kuitenkin yhtäläisyyksiä 3v aikaisemmin julkitulleen Mannix-romaanin kanssa. Molemmissa on punainen kettu. Metsästäjä kasvattaa ketun perheensä surmattuaan. Kettu palaa myöhemmin luontoon ja pakenee metsästäjää ja hänen koiransa ajamalla kiskoja juuri ennen junan lähtöä. Tämä johtaa onnettomuuteen, joka saa metsästäjän jäljittämään kettua kostoa varten. On kuitenkin myös huomattavia eroja. Mannix-romaanissa metsästäjä, joka kasvattaa kettua, on eri mezästäjä kuin metsästäjä, joka vannoo kostoa hänelle. Rook-romaanissa metsästäjä, joka ottaa vastaan ketun, on sama kuin se, joka myöhemmin vannoo kostoa. Myös Rook-romaanissa useita koiria kuolee junaonnettomuudessa, kun taas Mannixin romaanissa vain metsästäjän suosikkikoira kuolee. Toinen merkittävä ero on, että Mannix-romaanissa pääkoiralla, jota metsästäjä käyttää loukkaavan ketun jäljittämiseen, ei ole aiempaa sexisuhdetta kyseiseen ketuun. Rookin romaanissa tämä kettu ja koira ovat lapsuuden ystäviä, mikä on sopusoinnussa Disneyn vuoden 1981 Kettu ja koira -sovituksen kanssa, mutta poikkeaa Mannixin lähdemateriaalista.
ellauri301.html on line 408: Tästä alkoi menestystarina. Mankellin yhteiskuntakriittinen esikoinen vuodelta 1973 ilmestyy vihdoinkin suomeksi.
ellauri301.html on line 427: Vuonna 1973 Guillou tuomittiin vankeuteen vakoilusta niin sanotun IB-jutun takia. Guillou ja Peter Bratt paljastivat Ruotsin puolustusvoimien salaisen tiedustelutoimiston Informationsbyrån toiminnan.
ellauri309.html on line 521: In 2011, when asked if he would have done things differently, Billy said he would have spent more time at home with his family, studied more, fucked more, and preached less. Additionally, he said he would have participated in fewer conferences. Graham had a steamy relationship with Queen Elizabeth II. Graham was outspoken against communism and supported the American Cold War policy, including the Vietnam War. In 2009, more Nixon tapes were released, in which Graham is heard in a 1973 conversation with Nixon referring to Jewish journalists as "the synagogue of Satan". He further stated that the role of wife, mother, and homemaker was the destiny of "real womanhood" according to the Judeo-Christian ethic. Graham's daughter Bunny recounted her father denying her and her sisters higher education. Graham regarded homosexuality as a sin, and in 1974 described it as "a sinister form of perversion". AIDS oli ehkä jumalan designoima rangaistus pyllyhommista.
ellauri310.html on line 593: Vuonna 1973 he perustivat heimojen ilmoittautumisen ja aloittivat prosessin
ellauri310.html on line 712: Jom-Kippur-Krieg: arabische Staaten gegen Israel, 1973
ellauri316.html on line 339: Aatelinen Sinyavski lie ollut pääkätyri ja juutalainen Daniel vain apuri. Daniel palveli viiden vuoden koko toimikautensa, ja vapautumisensa jälkeen hän asui Kalugan ja Moskovan kaupungeissa kuolemaansa asti vuonna 1988. Sinyavski palveli kuusi vuotta ennenaikaiseen vapautumiseensa vuonna 1971 Juri Andropovin aloitteesta, joka oli tuolloin KGB:n hallituksen puheenjohtaja. Vuonna 1973, kaksi vuotta vapautumisensa jälkeen, Sinyavsky muutti Ranskaan, jossa hänestä tuli venäläisen kirjallisuuden professori ja hän julkaisi kermaperseisesti lukuisia omaelämäkerrallisia ja retrospektiivisia teoksia.
ellauri317.html on line 54: Vuonna 1969 Blum kirjoitti ja julkaisi Central Intelligence Agencyn (CIA) paljastuksen, jossa paljastettiin yli 200 CIA:n työntekijän nimet ja osoitteet. Hän työskenteli freelance-toimittajana Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Etelä-Amerikassa. Vuosina 1972–1973 Blum työskenteli toimittajana Chilessä, missä hän raportoi Allenden hallituksen " sosialistisesta kokeilusta" ennen Yhdysvaltojen tukemaa vallankaappausta ja Augusto Pinochetin hallintoa. 1970-luvun puolivälissä hän työskenteli Lontoossa entisen CIA-upseerin Philip Ageen ja hänen työtovereidensa kanssa "heidän hankkeessaan paljastaa CIA:n henkilökuntaa ja heidän väärintekojaan".
ellauri323.html on line 60: Victoria Mary Sackville-West was the only child of Lionel Edward, third Baron of Sackville, and Victoria Josepha Dolores Catalina Sackville-West, his first cousin and the illegitimate daughter of the diplomat Sir Lionel Sackville-West. She was educated privately. As a child she started to write poetry, writing her first ballads at the age of 11. "I don't remember either my father or my mother very vividly at that time, except that Dada used to take me for terribly long walks and talk to me about science, principally Darwin, and I liked him a great deal better than mother, of whose quick temper I was frightened." (from Portrait of a Marriage by Nigel Nicolson, 1973) Vita's mother considered her ugly - she was bony, she had long legs, straight hair, and she wanted to be as boyish as possible.
ellauri324.html on line 226: Here’s the tally: With an international Jewish population that amounts to only one quarter of one percent of humanity, a little more than 20 percent of all Nobel recipients between 1901, the first year prizes were awarded, and today, have been Jews or had at least one Jewish parent, including 37 percent of American recipients. The greatest concentration has been in economics (the economics prize was established in 1968; 38% of the winners have been Jewish or half-Jewish) and physiology/medicine (29 percent). Of peace prize winners, nine have been Jews — including, appallingly enough, Henry Kissinger (1973). “Nobel Peace, my ass! If Henry Kiss-of-Death deserves it, so do I!” —Bill Horowitz
ellauri325.html on line 454: Sivistyneistön keskusteluja aiheesta oli julkaistu vuonna 1937 kirjassa Pidot Tornissa. Populaarikulttuurin leviämisen pelko hallitsi myös vuonna 1954 julkaistua kirjaa Toiset pidot Tornissa. Nimimerkeillä esiintyneiden keskustelijoiden henkilöllisyyden paljasti professori Matti Kuusi vuonna 1973.
ellauri326.html on line 296: Ensimmäistä kertaa 50 vuoteen Israel on virallisesti ilmoittanut, että maa on siirtynyt "sotatilaan". 8. lokakuuta 2023 klo 15.18. Israelin sotilaspoliittinen hallitus äänesti hallituksen lain 40 lausekkeen täytäntöönpanon puolesta, joka säätelee "sotatilan" julistamista maassa, kertoo The Times of Israel. Edellisen kerran tätä lauseketta käytettiin vuonna 1973 Jom Kippurin sodan aikana.
ellauri330.html on line 422: Marx ei ollut mikään pelkkä statisti, toisin kuin bolshevikit. Ranskalainen marksologi Maximilien Rubel vuonna 1973 julkaistussa artikkelissa Marx: Theorist of Anarchism on jopa väittänyt, että Marx oli modernin anarkismin pioneeri!
ellauri332.html on line 430: Peter Handken kamu Wim Wenders teki 1973 leffan tästä jenkkien pyhästä kirjasta Sen juoni oli seuraava:
ellauri332.html on line 464: Täh? Buahaha! Gotcha! Ruodittavana onkin jonkun Joffen 1995 "romanttinen" Hollywood versio Hawthornen sepustuxesta! Eikä Wimin onneton 1973 pläjäys. Sitä ei varmaan jenkeissä edes näytetty. LOL!
ellauri332.html on line 475: Nathaniel Hawthornes (1850) Bestseller wurde immer wieder verfilmt, so 1934 von Robert G. Vignola und 1926 von Victor Sjöström. Trotzdem nahm sich auch Wim Wenders mit dem von ihm mit gegründeten Filmverlag der Autoren 1973 dem Sujet an. Während Hawthorne die Probleme von Einwanderern der zweiten Generation in den Mittelpunkt stellte, setzte der Regisseur seinen Focus auf den persönlichen Konflikt der Figuren. Senta Berger war 1973 ein international bekannter Filmstar. Sie legt als
ellauri338.html on line 85: Martin Gilbert oli piirrellyt kirjan täyden juutalaismielisiä karttoja Arab-Israel konfliktista 1973. Kirja oli tarjon Pasilan sivukirjaston ajankohtaista hyllyssä. Kappas Martin on kuin onkin anglosexisesta nimestä huolimatta juutalainen! Hänen isänsä oli kultaseppä Goldberg ja äiti Miriam. Kaikki hänen isovanhempansa olivat syntyneet juutalaisten aitauxessa Tsaari-Venäjällä (nykyinen Puola ja Liettua). Yhdeksän kuukautta toisen maailmansodan puhkeamisen jälkeen hänet evakuoitiin Kanadaan osana Britannian pyrkimyksiä suojella lapsia. Vanha tautien vaivaama mies, pieni kuin pyhänä kasvanut. Martinin tarkoitus oli puolustella Israelin vuoden 1973 hyökkäyssotaa jossa GT-sählämit etenivät Suezin kanavalle asti, missä ne sitten pysäytti länkkäreiden huoli kanavan läpikulkuliikenteestä. Ei hitto sentään ruveta maxamaan juutalaisille siitä tulleja.
ellauri340.html on line 478: Vuonna 1973 hän voitti Georg Büchner -palkinnon, joka on tärkein saksankielisen kirjallisuuden kirjallisuuspalkinto. Vuonna 1999 Handke palautti palkintorahat Saksan kieli- ja kirjallisuusakatemialle protestina Naton Jugoslavian pommituksia vastaan. Noobelrahoja ei sentään palauttanut, niitä oli sevverran enemmän.
ellauri344.html on line 227: N. G. Laine on yksi Kalevala-eepoksen venäjänkielisen käännöksen tekijöistä vuosina 1979 ja 1973.
ellauri347.html on line 232: Fromm, E. 1973. Ihmisen tuhoisuuden anatomia. NY: Holt, Reinhart & Winston.
ellauri347.html on line 478: Fromm on erinomainen ja jännittävä kirjoittaja (kuten minäkin). Voit löytää perusasiat hänen teoriansa teoksissa Pako vapaudesta (1941) ja Man for Hän itse (1947). Hänen mielenkiintoinen tutkielmansa rakkaudesta nykymaailmassa on nimeltään Art of Loving (1956). Suosikkini hänen kirjoistaan on The Täysijärkinen Yhteiskunta (1955), jota olisi ehkä pitänyt kutsua "hulluksi yhteiskunnaxi" koska suurin osa siitä on omistettu osoittamaan kuinka hullu maailmamme on oikein nyt, ja kuinka se johtaa psyykkisiin vaikeuksiimme. Hän on myös kirjoittanut "the" kirja aggressiosta, The Anatomy of Human Tuhoisuus (1973), joka sisältää hänen ajatuksensa nekrofiliasta. Hän on kirjoittanut monia muu upeita kirjoja, mukaan lukien kristinuskosta, marxilaisuudesta ja vieläpä zen-buddhalaisuudesta! Kylläpä miekkonen on ehtinyt, yxityispraktiikkansa ohella!
ellauri348.html on line 185: "La Paloma" esitetään näissä elokuvissa: "La Paloma" Screen Songs sarjakuva, 1930 Don Juanin yksityinen elämä, 1934 La Paloma, Ein Lied der Kameradschaft, 1934 (luettelossa myös nimellä La Paloma, 1938) Juarez, 1939 Große Freiheit Nr. 7, 1945, Hans Albers laulaa saksankielisen version. Elokuvaa ei annettu näyttää Saksassa vuonna 1944 natsien sensuurin vuoksi, ja liittolaiset julkaisivat sen vasta vuonna 1945 Kulkukoira, 1949 Vartaloryöstöjen hyökkäys, 1956 La Paloma, Saksa 1958 Habanera, Espanja 1958 Freddy, die Gitarre und das Meer, 1959 Freddy und der Millionär Adua e le compagne, 1960 Blue Hawaii, 1961, Elvis Presley laulaa "No More". Hänen nauhoitteensa esiintyi myös ääniraitaalbumilla ja uudelleen nauhoitetulla "live" versio Aloha from Hawaii amerikkalaiselle versiolle, jota ei käytetty lähetyksessä. Tämä vuoden 1973 versio julkaistiin alun perin budjettialbumilla Mahalo from Elvis, mutta on sittemmin sisällytetty useisiin. The Godfather Part II, 1974. Bändi soittaa "La Paloma" Havannan uudenvuodenjuhlien avauskohtauksessa. Bröderna Lejonhjärta, 1977. Karlin äidin kuullaan laulavan "La Paloman" ruotsinkielistä versiota. Peltyrumpu, 1979 Das Boot, 1981 (esittäjä: Rosita Serrano saksaksi). Mortelle Randonnée, 1983. Elokuvassa kuullaan Hans Albersin versio. a> Henkien talo, 1993 Sonnenallee, 1999 Hetki muistettavana, 2004 "La Paloma" on aiheena vuoden 2008 dokumentissa La Paloma. Sehnsucht. Weltweit (saksa La Paloma. Kaipuu. Maailmanlaajuinen), kirjoittaja Sigrid Faltin [de]. Soul Kitchen, 2009 Manila Kingpin: Asiong Salonga -tarina, 2011 Musiikkielokuvassa Down Argentine Way, Charlotte Greenwood laulaa pirteän, nopean kappaleen nimeltä "Sing To Your Senorita". Melodia perustuu löyhästi "La Paloman" melodiaan.
ellauri349.html on line 233: Vuonna 1968 hän valmistui Pariisin X-Nanterren yliopistossa kielitieteen tohtorin tutkinnosta ozikolla "Psykolingvistinen lähestymistapa hullujen kieleen". Hänen väitöskirjansa ilmestyi vuonna 1973 nimellä Dementtien kielioppi. Vuodesta 1970 vuoteen 1974 hän opetti Pariisin 8-Vincennesin yliopistossa.
ellauri349.html on line 640: Palaten nyt Meister Eckhartin ja Heideggerin ajatusten väliseen suhteeseen, Schürmann (1973, s. 96) tuo esiin pari tapausta Heideggerin ja oman filosofisen ajattelunsa kehityksessä, jotka todistavat Meister Eckhartin vaikutuksesta. Nämä ovat: "Oleminen, joka antaa olentojen olla (ger. Gelassenheit); asian syntyminen (saksa Ding) ymmärretään maailman lähestymisenä; ihmisen olemus (ger. Wesen), jota Olento tarvitsee puolustaakseen totuuttaan; ajattelu kiittämisenä (saksa Gedang); lausumaton puhe (saks. ungesprochene Sprache), joka lahjoittaa maailman; ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä, elämä ilman syytä (saksa ohne Warum)”.
ellauri349.html on line 642: Lisäksi Schürmann (1973, s. 96) huomauttaa, että Heidegger pitää Eckhartia "olemisen historian kriittisenä tulkkina". 'Olemisen historiaa' ei ole tarkoitettu katsaukseksi filosofian historiaan, vaan pikemminkin tehtäväksi "vapautuksen kuuntelijalle, joka antaa olennot esiin heidän olemiselleen ja olemisen itsensä ajatukseksemme" (ibid.).
ellauri351.html on line 426: Haim G. Ginott ( s. Ginzburg ; 5. elokuuta 1922 - 4. marraskuuta 1973) oli koulun opettaja, lastenpsykologi ja psykoterapeutti sekä vanhempien kouluttaja. Hän kehitti lasten kanssa keskustelutekniikoita, joita opetetaan edelleen. Hänen kirjansa Between Parent and Child pysyi myydyimpien listalla yli vuoden ja on edelleen suosittu tänään. Tämä kirja pyrkii antamaan "viestinnän perusperiaatteisiin perustuvia erityisiä neuvoja, jotka ohjaavat vanhempia elämään lasten kanssa keskinäisen kunnioituksen ja ihmisarvon mukaisesti". Haim vaikuttaa suht pakottomalta kaverilta, vaikka syntyikin pakollisesssa Palestiinassa. Rangaistuxelle on efektiivisiä alternatiiveja, kuten uhkailu, lahjonta ja syyllistäminen. Nykyään aggressiviisimpia ovat vanhemmat. Opettajat joogaa lattialla tai on puhelimella, lapset riehuvat.
ellauri353.html on line 73: Marko Tapio (oik. Marko Viktor Tapper; 15. elokuuta 1924 Saarijärvi – 14. kesäkuuta 1973 Seinäjoki) oli suomalainen kirjailija, joka ei pitänyt kirjalijanimestä "Marko Tapio".
ellauri353.html on line 79: Marko oli naimisissa Tuulikki Viljasen (nyk. Valkonen) kanssa vuosina 1961–1973, ja tästä avioliitosta syntynyt poika Janne Tapper on teatteriohjaaja ja teatterintutkija. Avioliitto päättyi eroon kirjailijan alkoholin ja lääkkeiden liikakäytön vuoksi. Valkonen on kirjoittanut Tapion elämästä ja kirjailijantyöstä sekä elämästään Tapion puolisona teoksen Mäyhä (2003) 30 vuotta eron ja Mäyhän nolpahtaneen lopun jälkeen.
ellauri353.html on line 416: Semjon Mihailovitš Budjonnyi (ven. Семён Миха́йлович Будённый, 25. huhtikuuta (J: 13. huhtikuuta) 1883 – 26. lokakuuta 1973) oli bolševikkien sotasankari Venäjän sisällissodassa sekä Josif Stalinin liittolainen ja Neuvostoliiton marsalkka.
ellauri353.html on line 505: Cedric Errol Fauntleroy (1891–1973) oli yhdysvaltalainen lentäjä, joka vuonna 1919 tarjoutui palvelukseen Puolan ilmavoimiin Puolan ja Neuvostoliiton välisen sodan aikana vuosina 1919–1921.
ellauri367.html on line 324: Sture Svensson är en fiktiv svensk privatdetektiv och huvudperson i Åke Holmbergs nio böcker utgivna 1948–1973. Thvenththon har sitt kontor på Drottninggatan i Stockholm. Han älskar themlor, har problem med att uttala TH, och hans trognaste kompanjon är den mycket artige Herr Omar, av vilken han köpt två kameler och en flygande matta.
xxx/ellauri027.html on line 1093: ET-lehti alkoi ilmestyä vuonna 1973. Lehti oli suunnattu varttuneelle väelle, ja lyhenne ET tuli sanasta Eläketieto, jota käytettiin lehden alaotsikkona. Vuonna 1982 alaotsikoksi muuttui Elämäntaito, jota käytettiin 1990-luvun puoleenväliin saakka. 2010-luvulla alaotsikkona on Enemmän tarinoita. 2020-luvulla Ennen tuhkausta.
xxx/ellauri057.html on line 1391: Martti Henrikki Haavio (kirjailijanimi P. Mustapää; 22. tammikuuta 1899 Temmes – 4. helmikuuta 1973 Helsinki) oli suomalainen kansanluonteen ja mytomanian tutkija, runoilija ja akateemikko kuten Hannu Mäkelä. Runonsa hän julkaisi nimellä P. Mustapää, jonka hän keksi teininä puristellessaan finnejä. Haaviot oli sillinpäitä ennenkuin niistä tuli haavioita, mutta nähtävästi jonkun toisen sillin. Taloja naivia talonpoikia Mynämäeltä. Sukunimi vaihtelee kuin elinkautisvangeilla.
xxx/ellauri068.html on line 417: Sivulta 542 (alkup. 419) Tom Nipistyspään 1973 novellista Munamyrkytyxen sademirri.
xxx/ellauri075.html on line 205: Leo Strauss (/straʊs/;[30] German: [ˈleːo ˈʃtʁaʊs];[31][32] September 20, 1899 – October 18, 1973) was a German-American political philosopher and classicist who specialized in classical political philosophy. Born in Germany to Jewish parents, Strauss later emigrated from Germany to the United States. He spent much of his career as a professor of political science at the University of Chicago, where he taught several generations of students and published fifteen books.
xxx/ellauri076.html on line 688: Jane Fonda , 14. elokuuta 1965 – 16. tammikuuta 1973 (eronnut);
xxx/ellauri084.html on line 207: Yliopisto ja valmistumisvuosi: Helsingin yliopisto, 1973
xxx/ellauri087.html on line 454: Many authors have borrowed the phrase "World enough and time" from the poem's opening line to use in their book title or inside. The most famous is Robert Penn Warren's 1950 novel World Enough and Time: A Romantic Novel, about murder in early-19th-century Kentucky. (WTF,? bet Ernest Heminway's booklet Farewell for Arms (p. 129) is famouser.) With variations, it has also been used for books on the philosophy of physics (World Enough and Space-Time: Absolute versus Relational Theories of Space and Time), geopolitics (World Enough and Time: Successful Strategies for Resource Management), a science-fiction collection (Worlds Enough & Time: Five Tales of Speculative Fiction), and a biography of the poet (World Enough and Time: The Life of Andrew Marvell). The phrase is used as a title chapter in Andreas Wagner's pop science book on the origin of variation in organisms, "Arrival of the Fittest". The verse serves as an epigraph to Mimesis, literary critic Erich Auerbach's most famous book. It is also the title of an episode of Big Finnish Productions's The Diary of River Song series 2, and of part 1 of Doctor Who's Series 10 finale. It is the title of a Star Trek New Voyages fan episode where George Takei reprises his role as Sulu after being lost in a rift in time. The title of Robert A. Heinlein's 1973 novel Time Enough for Love also echoes this line.
xxx/ellauri121.html on line 278: Atwood married Jim Polk, an American writer, in 1968, but later divorced in 1973. She formed a relationship with fellow novelist Graeme Gibson soon afterward and moved to a farm near Alliston, Ontario, where their daughter, Eleanor Jess Atwood Gibson, was born in 1976. Graeme kuoli dementtinä 2019.
xxx/ellauri121.html on line 316: But back to young Peggy. As a result of the governor's award, The Edible Woman was published. Atwood began to enjoy a growing reputation; nonetheless, while her own career took off, she still devoted considerable amounts of time to a small radical publishing house, Anansi, in which her first and only husband was deeply involved. Over this period, Atwood and Jim Polk drifted apart, and Atwood began a relationship with the novelist Graeme Gibson. Together with Graeme's two teenage sons, Matt and Grae, they went off to a farm in a small agricultural community in 1973 in Alliston.
xxx/ellauri121.html on line 362: Kirjassa June on hetero, leffassa se lepakoizi Moiran kaa. Luke oli naimisissa, Moira pahexui, sanoi että se on saalistusta toisen naisen mailla. June vastasi ettei Luke ollut mikään kala eikä maakokkare, vaan vapaata riistaa. Se että on rakastunut ei ole mikään perustelu sanoi Moira. Joo kyllä Peggy oli aika paskapää. Gibsonilla oli vaimo publisher Shirley Gibson ja niillä 2 teini-ikäistä poikaa Matt and Grae, jotka Graeme vei mukanaan. Peggy tuli kyynärpäilemään 1973. Graeme s. 1934 oli 5 vanhempi ja silloin paremmissa varoissa, vaikka sehän kyllä sitten korjaantui. Shirley s. 1927 oli vielä paljon vanhempi, v. 1973 se oli 46 ja kuoli noin meidän ikäisenä 1997. Ei ihme että Graeme lähti lätkimään 34-vuotiaan pesää nuolemaan.
xxx/ellauri122.html on line 1165: Bark (1973) ja Music for Chameleons (1980). Seuraavan
xxx/ellauri123.html on line 372: Weinreb grew up in Scheveningen, Netherlands, to which his family had moved in 1916, and became notorious for selling a fictitious escape route for Jews from the occupied Netherlands in the Second World War. When his scheme fell apart in 1944, he left his home in Scheveningen and went into hiding in Ede. He was imprisoned for 3½ years after the war for fraud as well as collaboration with the German occupier. In his memoirs, published in 1969 he maintained that his plans were to give Jews hope for survival and that he had assumed that the liberation of the Netherlands would take place before his customers were deported. The debate about his guilt or innocence—called the “Weinreb affair”—was very heated in the Netherlands in the 1970s, involving noted writers like Renate Rubinstein and Willem Frederik Hermans. In an attempt to end this debate, the government asked the Rijksinstituut Oorlogsdocumentatie (Netherlands institute for war documentation) to investigate the matter. in 1976 the institute issued a report (of which a part already was leaked to the press in 1973), which determined that his memoirs were "a collection of lies and fantasies," and that his collaboration had caused 70 deaths. Although his activities did contribute to some Jews' survival, most Jews who fell for Weinreb's swindle were deported and killed.
xxx/ellauri127.html on line 131: The constant accrual of money and fame reinforced his certainty of his own genius, which he was never shy about proclaiming. “I think like a genius” are the first five words of his 1973 collection of interviews and essay, “Strong Opinions.”
xxx/ellauri128.html on line 401: Hans Thorvald Gahlin, född den 14 mars 1910 i Göteborg, död där den 14 februari 2006, var en svensk serie- och skämttecknare. Han bidrog med skämtteckningar i bland annat Dagens Nyheter och med serierna Klotjohan (1934-1970) och Fredrik (1934-1973, Göteborgs Handels- och Sjöfartstidning).
xxx/ellauri128.html on line 402: Han var son till Hans Gahlin och Selma Andersdotter. Han bodde en lång tid i en villa i Långedrag och var känd för att spritsa fram sina tuschfigurer under nattens mörka timmar. Gahlin debuterade som tidningstecknare 1933 och blev fast anställd vid Dagens nyheter 1937. Som tecknare medverkade han även i Söndagsnisse-Strix, Morgontidningen i Göteborg 1933-19490, Vårt Hem 1935-1940. Gahlin medverkade i 43 år (1932-1975) dagligen med sina karaktäristiska skämteckningar i Dagens Nyheter under vinjetten Salon Gahlin på sidan Namn och Nytt. Han tecknade också serierna Klotjohan (1934-1970) och Fredrik (1934-1973); den senare i Göteborgs Handels- och Sjöfartstidning. Han fick Adamsonstatyetten 1970.
xxx/ellauri128.html on line 459: Wystan Hugh Auden (/ˈwɪstən ˈhjuː ˈɔːdən/ 21 February 1907 – 29 September 1973) was an Anglo-American poet. Auden´s poetry was noted for its stylistic and technical achievement, its engagement with politics, morals, love, and religion, and its variety in tone, form, and content. Some of his best known poems are about love, such as "Funeral Blues"; on political and social themes, such as "September 1, 1939" and "The Shield of Achilles"; on cultural and psychological themes, such as The Age of Anxiety; and on religious themes such as "For the Time Being" and "Horae Canonicae".
xxx/ellauri128.html on line 495: Karl Murdock Bowman (November 4, 1888 – March 2, 1973) was a pioneer in the study of psychiatry. From 1944 to 1946 he was the president of the American Psychiatric Association. His work in alcoholism, schizophrenia, and homosexuality is particularly often cited. In 1953, in "The Problem of Homosexuality," co-authored with Bernice Engle, he argued for multiple causes, including genetics, but proposed that castration be studied as a cure. However, in 1961 he appeared in the television documentary The Rejected presenting the viewpoint that homosexuality is not a mental illness and should be legalized.
xxx/ellauri128.html on line 500: Ahti valmistui ylioppilaaksi Lahden Kannaksen yhteislyseosta vuonna 1963 ja opiskeli kirjallisuutta, kasvatustieteitä ja englannin kieltä Jyväskylän, Helsingin ja Oulun yliopistoissa. Hän työskenteli vt. vanhempana lehtorina Suomussalmen yhteiskoulussa 1969–1971, nuorempana lehtorina 1973–1974 ja Lahden yhteislyseon tuntiopettajana 1974–1984. Hän opetti Oriveden Opistossa 1989–1991. Ahdin luovan kirjoittamisen kursseja on kutsuttu ”lyriikan korkeakouluksi”.
xxx/ellauri128.html on line 595: Margaret Caroline Anderson (November 24, 1886 – October 19, 1973) was the American founder, editor and publisher of the art and literary magazine The Little Review, which published a collection of modern American, English and Irish writers between 1914 and 1929. The periodical is most noted for introducing many prominent American and British writers of the 20th century, such as Ezra Pound and T. S. Eliot in the United States, and publishing the first thirteen chapters of James Joyce's then-unpublished novel, Ulysses. A large collection of her papers on Gurdjieff's teaching is now preserved at Beinecke Rare Book and Manuscript Library, Yale University. She was blond, shapely, with lean ankles and a Scandinavian face. ... In 1916, Anderson met Jane Heap. The two became lovers. In early 1924, through Alfred Richard Orage, Anderson came to know of spiritual teacher George Ivanovitch Gurdjieff, and saw performances of his 'Sacred dances', first at the 'Neighbourhood Playhouse', and later at Carnegie Hall. Shortly after Gurdjieff's automobile accident, Anderson, along with Georgette Leblanc, Jane Heap and Monique Surrere, moved to France to visit him at Fountainebleau-Avon, where he had set up his institute at Château du Prieuré in Avon.
xxx/ellauri128.html on line 597: The teachings of George Ivanovitch Gurdjieff played an important role in Anderson's life. Anderson met Gurdjieff in Paris and, together with Leblanc, began studies with him, focusing on his original teaching called The Fourth Way. Along with Katherine Mansfield and Jane Heap, she remains one of the most noted institutees of Gurdjieff´s, Institute for the Harmonious Development of Man, at Fontainebleau, near Paris, from October 1922 to 1924. Anderson studied with Gurdjieff in France until his death in October 1949, writing about him and his teachings in most of her books, most extensively in her memoir, The Unknowable Gurdjieff. By 1942 her relationship with Heap had cooled. Anderson sailed for the United States. Jane Heap had moved to London in 1935, where she led Gurdjieff study groups until her death in 1964. With her passage paid by Ernest Hemingway, Anderson met on the voyage Dorothy Caruso, widow of the singer and famous tenor Enrico Caruso. The two began a romantic relationship, and lived together until Dorothy´s death in 1955. Anderson returned to Le Cannet, and there she died of emphysema on October 19, 1973.
xxx/ellauri128.html on line 599: Jacques Maritain, né le 18 novembre 1882 à Paris et mort le 28 avril 1973 à Toulouse, est un philosophe français. C´est l´une des figures importantes du thomisme au XXe siècle.
xxx/ellauri128.html on line 629: As an undergraduate, Atkinson read Simone de Beauvoir´s The Second Sex, and struck up a correspondence with de Beauvoir, who suggested that she contact Betty Friedan. Atkinson became an early member of Friedan´s National Organization for Women. Atkinson´s time with the organization was tumultuous, including a row with the national leadership over her attempts to defend and promote Valerie Solanas and her SCUM Manifesto in the wake of the Andy Warhol shooting. In 1968 she left the organization because it would not confront issues like abortion and marriage inequalities. She founded the October 17th Movement, which later became The Feminists, a radical feminist group active until 1973. By 1971 she had written several pamphlets on feminism, was a member of the Daughters of Bilitis and was advocating specifically political lesbianism. "Sisterhood," Atkinson famously said, "is powerful. It kills mostly sisters." The Daughters of Bilitis / b ɪ ˈ l iː t ɪ s /, also called the DOB or the Daughters, was the first lesbian civil and political rights organization in the United States. Bilitis is not cholitis nor Kari Matihaldi disease, but a fictional companion of Sappho.
xxx/ellauri137.html on line 51: Evoluutiopsykologia on hyvin pieni tieteenala, jolla on raskas historiallinen painolasti: geenipuheella on perusteltu ”rotujen” ja sukupuolien välisiä eroja esimerkiksi älykkyydessä (Tatu Vanhanen), mistä on seurannut jopa kansanmurhia. Evoluutiopsykologia-termin kehitti yhdysvaltalainen tutkijakotilo Michael Ghiselin vuonna 1973 Science-tiedelehdessä julkaisemassaan artikkelissa, jossa hän ennakoi Turun Darwinin ajatuksia.
xxx/ellauri148.html on line 49: November 21, 2021 is the 49th annual World Hooray Day. Anyone can participate in World Hooray Day simply by starving ten countries and threatening them with dire consequences if they don't behave (= humor us). This demonstrates the importance of military communications for securing peas. World Hooray Day was a response to the successful conflict between Egypt and Israel in the Fall of 1973. Since then, World Hooray Day has been observed by Sionistic people in 180 countries.
xxx/ellauri148.html on line 56: Pro-Israeli people around the world use the occasion of World Hooray Day as an opportunity to express their yearning for canned peas. Beginning with the simple but effective shooting on the 1st World Hooray Day 1973, their activities send a message to leaders, encouraging them to use economic sanction and then force to settle conflicts. The official sponsor of the World Hooray Day is Prof. Emeritus Arto Mustajoki, Juupajoki. His home town used to be called Eipäjoki (Nosir river), but thanx to Arto's persistent efforts to increase international understanding, the name has been changed to the more communicative Juupajoki "Yessir river".
xxx/ellauri148.html on line 64: In the fall of his senior year, while his fellow students immersed themselves in writing theses, applying to graduate schools or kicking back and enjoying the good life, Michael J. McCormack '74 was busy starting another brain holiday. McCormack says he and his brother Brian McCormack wanted to do something to celebrate to the highly successful 1973 Arab-Israeli conflict.
xxx/ellauri148.html on line 112: World Hooray Day was founded in 1973 by Brian McCormack, a Ph.D. graduate of Arizona State University, and Michael McCormack, a graduate of Harvard University, in celebration of the Yom Kippur War. We Won! You Lost! Hooray!
xxx/ellauri148.html on line 116: The Yom Kippur War, also known as the Ramadan War, the October Revolution, the 1973 Arab–Israeli War or the Fourth Arab–Israeli War, was an armed conflict fought from 6 to 25 October 1973 between Israel and a coalition of Arab states led by Egypt and Syria. The majority of combat between the two sides took place in the Sinai Peninsula and the Golan Heights — both of which were illegally occupied by Israel in 1967, and still are — with some fighting in African Egypt and northern Israel. Egypt's initial objective in the war was to seize a foothold on the eastern bank of the Suez Canal and subsequently leverage these gains to negotiate the return of the rest of the Israeli-occupied Sinai Peninsula.
xxx/ellauri148.html on line 124: Yom Kippur was actually a bad choice of day by Sadat, for Arabs were still weak after Ramadan, while Israeli women were staying home and men were in synagogues, so the roads were free and reserves were quickly rounded up from the yeshivas. Prior to the war, Kissinger and Nixon consistently warned Meir that she must not be responsible for initiating a Middle East war. On October 6, 1973, the war opening date, Kissinger told Israel not to go for a preemptive strike, and Meir grumblingly confirmed to him that Israel would not.
xxx/ellauri149.html on line 358: Jesus Christ Superstar on Norman Jewisonin ohjaama elokuva vuodelta 1973. Se perustuu Tim Ricen ja Andrew Lloyd Webberin samannimiseen musikaaliin, ja sen pääosissa ovat Ted Neeley, Carl Anderson, Yvonne Elliman ja Barry Dennen. Elokuva sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta musiikista. Video-oppaassa vuodelta 1994 Asko Alanen piti elokuvaa yritteliäänä mutta vanhentuneena ja antoi sille kaksi tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.
xxx/ellauri149.html on line 381: Jesus Christ Superstar is a Rock Opera and (subverted?) Passion Play by Andrew Lloyd Webber and Tim Rice. Originally released as a Concept Album in 1970 (when Lloyd Webber and Rice were still in their very early twenties, no less!), it made its way to the Broadway and London stage in 1971, and was adapted into a film directed by Norman Jewison in 1973. An updated version was recorded sometime around 2000 by Webber's Really Useful Group for PBS. A filmed version of the UK arena tour starring Tom Munchin as Judas was released on DVD and digital in 2012, and a live adaptation starring John Lennon as Jesus, Sara Bareilles as Mary Magdalene and Alice Cooper as Herod that aired on NBC in 2018. The show lives on in stage productions and tours (and even non-theatrical tribute albums from fans who were more attracted to it as an album than a show) to this day. Inspired by… The Four Gospels of The Bible (specifically the arrival in Jerusalem and subsequent crucifixion of Jesus), it chronicles the last seven days of Jesus' life, focusing mainly on the characters of Jesus, Judas and Mary Magdalene. It's regarded among Andrew Lloyd Webber's best works, which is not saying much. It's a pseudo-sequel to Joseph and the Amazing Technicolor Dreamcoat, though this took a bit more liberty with the source material and is considerably less playful.
xxx/ellauri149.html on line 436: The 1973 film has an emotionally charged moment during Everything's Alright, with Jesus gently lifting Judas' chin, the two gripping each other's shoulders, and their arms slowly slipping away from each other, until they clasp hands and have several seconds of intense eye contact.
xxx/ellauri149.html on line 442: To compare: in the 1973 version Judas's kiss of betrayal is Judas sneaking up from behind, giving Jesus a very quick light peck on the cheek. In the 2000 version, the two are looking each other directly in the eyes while crying. Then Judas gives him a deep, long, smooch and Jesus responds by briefly wrapping his arms around him before Judas pushes him off.
xxx/ellauri149.html on line 444: In the 2000 version of "Heaven on Their Minds", Judas pleads to Jesus while they are alone together, with lots of Judas getting into Jesus's personal space, and hesitant, delicate touches to Jesus's bare skin. Compare the 1973 version of "Heaven on Their Minds" which has Judas overlooking the group from a distance and talking to himself.
xxx/ellauri154.html on line 108: George Sand is portrayed by Merle Oberon in A Song to Remember, by Patricia Morison in Song Without End, by Rosemary Harris in Notorious Woman, by Judy Davis in Impromptu and by George Who? in a 1973 French biographical film.
xxx/ellauri157.html on line 339: Gershom Scholem (1897 – 21. helmikuuta 1982[1]) oli saksalaissyntyinen israelilainen historioitsija ja modernin "tieteellisen" kabbalan tutkimuksen perustaja. Hänen teoksiinsa kuuluvat vaikutusvaltainen luentokokoelma Die jüdische Mystik in ihren Hauptströmungen (1941) sekä sabbatealaisten mystisen messiaan Šabbetai Tsevin elämäkerta (1973). Scholemin näkemykset ovat hallinneet kabbalan tutkimusta ainakin Moshe Ideliin asti. (Kukahan sekin oli.)
xxx/ellauri168.html on line 342: Joulukuussa 1972, 47-vuotiaana, Karkki meni naimisiin Pitkät Kalsarit Nebelin kanssa, New Yorkin menestyneimmän ja kiistanalaisimman radion talk-show-juontajan kanssa. He olivat seurustelleet vain 28 päivää, vaikka he olivat tunteneet kumpikin vuodesta 1941. Melkein heti Nebel huomasi jotain outoa uudessa vaimossaan. Hän puhui toisinaan oudolla, aggressiivisella äänellä ja osoitti voimakkaita mielialan vaihteluita. Hän kärsi myös unettomuudesta, joten kesäkuussa 1973 Nebel tarjoutui yrittämään hypnotisoida hänet parantumaan siitä. Karkki väitti, että häntä ei voitu hypnotisoida, ja vaikka Nebel ei ollut koskaan tehnyt niin ennen, hän oli vakuuttunut, että hänen laaja lukeneisuutensa aiheesta selvittäisi hiänet. Näyttää siltä, että hän teki erittäin ehdottoman aiheen, melkein ainutlaatuisella tavalla, vaikka ehkä tätä auttoi hiänen suuri uskonsa mieheensä. Riippumatta siitä miksi, hiän nukkui ensimmäisen kunnon yöunensa kuukausiin Nebelin hypnoosin seurauksena. Myöhemmillä istunnoilla hän alkoi spontaanisti ikääntyä ja puhui lapsen äänellä. Mutta se oli toinen, ei-lapsuuden, agressio, joka huolestutti Nebeliä, joka sai Karkin ostamaan hänelle hienon nauhurin tallentaakseen nämä häiritsevät keskustelut hypnoosin avulla. Myöhemmin kesäkuussa ilmestyi Karkin lapsuuden kimittävän leikkikaverin Arlettyn ja Ranun persoonallisuudet, ja hypnoottisen agression kautta syntyi synkkä tarina hypnoosista ja mielenhallinnasta Candyn menneisyydessä.
xxx/ellauri169.html on line 114: Falwellin kiinnostus politiikkaan heräsi Yhdysvaltain korkeimman oikeuden päätettyä vuonna 1973 kuuluisassa Roe v. Wade -tapauksessa abortin laillisuudesta ja hän alkoi saarnoissaan puhua päätöstä vastaan sekä kehotti kristittyjä olemaan aktiivisia politiikassa. Hän vastusti johdonmukaisesti homojen ja lesbojen oikeuksia ja kehotti konservatiivisia kristittyjä kampanjoimaan sellaisten ehdokkaiden puolesta, joilla oli samankaltainen arvomaailma kuin heillä itsellään. Vitun arvomaailma. Sitähän se kauppaa Päivi Räsänenkin suotta syytettynä raastuvassa.
xxx/ellauri169.html on line 209: Elizabeth Clare Prophet, o.s. Wulf (8. huhtikuuta 1939 – 15. lokakuuta 2009) oli yhdysvaltalainen uskonnollinen johtaja, joka nousi The Summit Lighthouse -nimisen uuden uskonnollisen liikkeen johtoon aviomiehensä Mark L. Prophetin kuoltua vuonna 1973. Potaatin suomentamat hörhösivut on nähtävästi väsätty ennen Liisan kuolemaa. Liisa väitti että se oli Marie Antoinette. Syökööt köyhät leivoxia.
xxx/ellauri169.html on line 311: Hiljattain, tietokone voitti maailmankuulun shakin pelaajan. Se mitä tämän kirjailijan ystävä näki oli suuri Cray-tyyppisten tietokoneiden verkosto. Tällainen järjestelmä kykenee varastoimaan 5 petosivua tekstiä ja työskentelemään tämän tietomäärän kanssa valon nopeudella. Tämän päivän yhdeksän Peto-tietokonetta ovat paljon parempia kuin nämä tietokoneet vuonna 1973. Ne työskentelevät valoakin nopeammin. Tämä sallii eliitin manipuloida tapahtumia hyvin nopeasti, jopa ex post facto. Nämä uudet tietokoneet (erään toisen silminnäkijän mukaan jolla on IPhone) pystyvät kuulemaan ihmisen äänen ja päättelemään mitä kieltä tämä puhuu ja sitten pystyy kuntelemaan ja vastaamaan tällä kielellä. Siri, tapa hänet!
xxx/ellauri208.html on line 985: URA. Ylioppilas Laguska skolanista 1968; kieliopintoja Ranskassa 1968, 1971 - 1972; opintoja Taideteollisessa oppilaitoksessa Taideteollisuusopiston kamerataiteen osastolla 1968 - 1973; kirjallisuuden opintoja Helsingin ja Jyväskylän yliopistoissa 1970 - 1974.
xxx/ellauri208.html on line 987: Freelanceohjaaja, -dramaturgi 1973 - 1980; Nuoren Voiman Liiton toiminnanjohtaja 1976 - 1977; vapaa kirjailija 1981 - ; valtion viisivuotinen kirjailija-apuraha 1998 - .
xxx/ellauri225.html on line 296: Le Guin explores coming of age, and moral development more broadly, in many of her writings. This is particularly the case in those works written for a younger audience, such as Earthsea and Annals of the Western Shore. Le Guin wrote in a 1973 essay that she chose to explore coming-of-age in Earthsea since she was writing for an adolescent audience: "Coming of age ... is a process that took me many years; I finished it, so far as I ever will, at about age thirty-one; like Ellis Havelock I provably only lost my hymen when I was 27, so I feel rather deeply about it. So do most adolescents. It´s their main occupation, in fact." She also said that fantasy was best suited as a medium for describing coming of age, because exploring the subconscious was difficult using the language of "rational daily life".
xxx/ellauri225.html on line 593: Zarah Stina Leander (alk. Sara Stina Hedberg, vuodesta 1956 Hülphers; 15. maaliskuuta 1907 Karlstad, Ruotsi – 23. kesäkuuta 1981 Tukholma) oli ruotsalainen näyttelijä ja laulaja, joka oli toisen maailmansodan aikaan suuri filmitähti Saksassa. Leander palasi Ruotsiin vuonna 1943, mutta häneen suhtauduttiin kylmäkiskoisesti monen vuoden ajan, koska hän oli työskennellyt natsien palveluksessa. Hänen uransa jatkui Ruotsissa vasta 1950-luvun puolella kun kiskot olivat jo lämmenneet. Sittemmin Leander teki konttoritöitä Tukholmassa. Hän esiintyi useasti myös Suomessa ja järjesti jäähyväiskiertueensa vuonna 1973. Hän jäi eläkkeelle viihdemailmasta vuonna 1981. Samana vuonna hän kuoli Tukholmassa aivohalvaukseen.
xxx/ellauri227.html on line 543: Vuonna 1973 Guillou tuomittiin vankeuteen vakoilusta niin sanotun IB-jutun takia. Guillou ja Peter Bratt paljastivat Ruotsin puolustusvoimien salaisen tiedustelutoimiston Informationsbyrån toiminnan.
xxx/ellauri228.html on line 349: From 1973 to 1974, he shot the film Zerkalo, a highly autobiographical and unconventionally structured film drawing on his childhood and incorporating some of his father´s poems. In this film Tarkovsky portrayed the plight of childhood affected by war. Tarkovsky had worked on the screenplay for this film since 1967, under the consecutive titles Confession, White day and A white, white day. From the beginning the film was not well received by Soviet authorities due to its content and its perceived elitist nature. Such third rate films also placed the film-makers in danger of being accused of wasting public funds, which could have serious effects on their future productivity. These difficulties are presumed to have made Tarkovsky play with the idea of going abroad and producing a film outside the Soviet film industry.
xxx/ellauri231.html on line 241: Denikin kuoli sydänkohtaukseen 8. elokuuta 1947 lomamatkalla Ann Arborissa Michiganissa. Denikin haudattiin sotilaallisin menoihin Detroitissa. Hänen jäännöksensä siirrettiin Pyhän Vladimirin hautausmaalle Jacksoniin, New Jerseyiin. Denikinin puoliso Ksenia haudattiin (1892-1973) Sainte-Geneviève-des-Bois’n venäläiselle hautausmaalle lähelle Pariisia.
xxx/ellauri233.html on line 102: Micael Dahlén, född 1973, är professor i ekonomi vid Handelshögskolan i Stockholm. Han har skrivit sex tramsiga böcker om t.ex. marknadsföring i nya media, varav Nextopia från 2008, med teorier om förväntningssamhället, är den mest kända. Dahlén har också fått mycket uppmärksamhet för att ha hunnit bli professor vid 34 års ålder och för sin okonventionella stil, a la övervintrad hippie med svarta naglar. I början av år 2009 framröstades han som näringslivets populäraste föredragshållare, hur fan nu det kunde gå till. Antagligen får han mellancheferna att tro att de fattar vad kidsen håller på med.
xxx/ellauri233.html on line 177: Micael Dahlén (born 18 June 1973) is a Swedish author, public speaker and Professor of marketing and consumer behavior at the Stockholm School of Economics, Sweden. His award-winning research within marketing, creativity and consumer behavior has been published in four books and numerous journal articles. Dahlén's books have reached a global audience, rights being sold to countries such as the U.S, U.K, Germany, South Korea, Russia and Brazil. In 2013 Dahlén stated in an interview that he was writing a novel. Only 34 years old he was made Professor. In the same year, 2008, Journal of Advertising ranked Dahlén as number 10 in the world among researchers within the field of advertising.
xxx/ellauri233.html on line 379: In Christopher Nicole's Lord of the Golden Fan, published just two years before Shōgun, in 1973, Adams is portrayed as sexually frustrated by the morals of his time and seeks freedom in the East, where he has numerous sexual encounters. The work is considered light pornography. Kuulostaa huomattavasti kiinnostavammalta, (K) puoli näyttää olevan kunnossa.
xxx/ellauri237.html on line 192: Jussi Aro valmistui filosofian kandidaatiksi 1949, lisensiaatiksi 1956 ja väitteli filosofian tohtoriksi joulukuussa 1961. Jussi Aro oli Helsingin yliopiston assyriologian ja seemiläisen filologian dosenttina vuodesta 1956 ja seemiläisten kielten professorina vuodesta 1965. Hän oli yliopiston Afrikan ja Aasian kielten ja kulttuurien laitoksen esimies. Jussi Aro sai teologian kunniatohtorin arvon 1973.
xxx/ellauri237.html on line 194: Raamatunkäännöskomitean jäsen Aro oli vuodesta 1974 ja Vanhan Testamentin käännösyksikön puheenjohtajana vuodesta 1976. Suomen Pipliaseura julkaisi Aron suomentamana Psalmit nykysuomeksi 1973. Aro oli suomentamassa ensimmäisen kerran Koraania Armas Salosen kanssa.
xxx/ellauri237.html on line 676: Virallisten tietojen mukaan Neruda kuoli eturauhassyöpään 23. syyskuuta 1973, sairaalassa Santiagossa vain pari viikkoa vastustamansa Chilen sotilasvallankaappauksen jälkeen. Neruda oli suunnitellut pakoa Meksikoon, jossa hän olisi johtanut vastarintaa Pinochetin hallinnon kaatamiselle.
xxx/ellauri237.html on line 839: Matilde Urrutia Cerda (Chillán, 5 de mayo de 1912 - Santiago, 5 de enero de 1985) fue una cantante y escritora chilena, conocida por ser la tercera esposa del poeta chileno Pablo Neruda, desde 1966 hasta su muerte en 1973. Nació en Chillán, hija de José Ángel Urrutia y María del Tránsito Cerda. En 1924, llegó a Santiago, donde trabajó y estudió simultáneamente. Aficionada al canto y la guitarra, estudió en el Conservatorio Nacional de Música.
xxx/ellauri252.html on line 571: Vau Mårtenilla on väritelkkari. Cape Canaveral (Spanish: Cabo Cañaveral) is a cape in Brevard äCounty, Florida, in the United States, near the center of the state's Atlantic coast. Officially Cape Kennedy from 1963 to 1973. Tricky Dick kumitti JFKn nimen taas pois kyltistä. Mixi Maj & Per vielä luulevat sitä Cape Kennedyxi? Olixtää kirja aloitettu niin aikaisin?
xxx/ellauri253.html on line 86: Primary factors believed to have led to the recession include the following: restrictive monetary policy enacted by central banks, primarily in response to inflation concerns, the loss of consumer and business confidence as a result of the 1990 oil price shock, the end of the Cold War and the subsequent decrease in defense spending, the savings and loan crisis and a slump in office construction resulting from overbuilding during the 1980s. The 1990 oil price shock occurred in response to the Iraqi invasion of Kuwait on August 2, 1990, Saddam Hussein's second invasion of a fellow OPEC member. Lasting only nine months, the price spike was less extreme and of shorter duration than the previous oil crises of 1973–1974 and 1979–1980, but the spike still contributed to the recession of the early 1990s in the United States. The average monthly price of oil rose from $17 per barrel in July to $36 per barrel in October. As the U.S.-led coalition experienced military success against Iraqi forces, concerns about long-term supply shortages eased and prices began to fall.
xxx/ellauri259.html on line 59: Yrjö Ilmari Larmola (5. toukokuuta 1940 Nurmijärvi – 1. heinäkuuta 2021 Helsinki) oli suomalainen filosofian tohtori ja Helsingin kaupungin kulttuurijohtaja. Larmolan vanhemmat olivat lääketieteen ja kirurgian tohtori Erkki Yrjö Larmola (ent. Lindfors) ja vakuutusvirkailija Irja Helena Pernaja. Larmola pääsi ylioppilaaksi 1959 ja suoritti Helsingin yliopistossa humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnon 1963, filosofian kandidaatin tutkinnon 1971, maisterintutkinnon 1973, lisensiaatintutkinnon 1986 ja väitteli filosofian tohtoriksi 1990 tutkielmalla, joka käsitteli Eino Leinoa.
xxx/ellauri261.html on line 99: Ambrosius suoritti teologiassa ja valtiotieteessä maisterin tutkinnot Helsingin yliopistossa. Tämän jälkeen hän opiskeli vuoden Budabestissä. Kolme vuotta hän tutki kirkon ja valtion suhteita Cambridgessa. Ne selviteltyään hän hoiti 1973–1976 lehtorin ja apulaisprofessorin tehtäviä Joensuun yliopistossa. Toimittuaan lähes vuoden luterilaisena pappina Ambrosius kuitenkin paljastui luopioxi ja liittyi ortodoksiseen kirkkoon 1975. Hän on ollut kiitollinen luterilaisesta kasvatuksesta, mutta pitkäaikainen opiskelu ulkomailla ja rakkaus mystiikkaan ja liturgiseen kauneuteen sekä hyväntuoxuisten lampukoiden heiluttelu veivät mukanaan.
xxx/ellauri261.html on line 185: Alan Wilson Watts (6 January 1915 – 16 November 1973) was an English writer, speaker and self-styled "philosophical entertainer", known for interpreting and popularising Japanese, Chinese and Indian traditions of Buddhist, Taoist, and Hindu philosophy for a Western audience. Born in Chislehurst, England, he moved to the United States in 1938 and began Zen training in New York. He received a master´s degree in theology from Seabury-Western Theological Seminary and became an Episcopal priest in 1945. He left the ministry in 1950 and moved to California, where he joined the faculty of the Asian Academy of American Studies.
xxx/ellauri261.html on line 192: 16 November 1973 (aged 58)
xxx/ellauri273.html on line 371: Luis Corvalan 1973-4
xxx/ellauri273.html on line 373: Sam Nujoma 1973-4
xxx/ellauri281.html on line 496: Norman Mailer´s 1973 biography of Marilyn Monroe (usually designated Marilyn: A Biography) was a large-format book of glamor photographs of Monroe for which Mailer supplied the text. Originally hired to write an introduction by Lawrence Schiller, who put the book package together, Mailer expanded the introduction into a long essay. Miller sai Monroelta persettä mutta muuten persnettoa, Mailer kääntäen ei saanut persettä, mutta nettosipa kuitenkin ihan kivasti. Two Jewish boys with sturdy Norman names making hay with Marilyn.
xxx/ellauri281.html on line 849: Israelin hallitus antoi parlamentille esityksen Israelin lainsäädännön ulottamisesta Golanin alueelle, mitä pidettiin miltei alueliitoksena. Syyria tulkitsi päätöksen sodanjulistukseksi ja vuoden 1973 aseleposopimuksen irtisanomiseksi. Yhdysvallat, Neuvostoliitto ja arabimaat tuomitsivat päätöksen. YK:n turvallisuusneuvosto tuomitsi yksimielisesti Israelin päätöksen liittää Golanin kukkulat alueisiinsa.
xxx/ellauri296.html on line 414: Hannu Parpola (26. syyskuuta 1940 Orivesi – 30. joulukuuta 2004 Helsinki) oli suomalainen päätoimittaja. Parpola oli päätoimittajana useissa aikakauslehdissä. Parpola aloitti uransa Päivän Sanomat -lehden kirjeenvaihtajana ja vuosina 1958–1960 hän oli Aamulehden kesätoimittajana, 1962–1963 Helsingin Sanomien toimittajana sekä 1963–1964 Kuva-Posti-lehden toimitussihteerinä. Apu-lehden toimittajana Parpola oli 1967–1973, toimitussihteerinä 1973–1975 ja päätoimittajana 1975–1978. Hän oli sitten Seura-lehden päätoimittajana 1981–1985.
xxx/ellauri298.html on line 361: Vuonna 1973 hän julkaisi A Book Of Dreams, omaelämäkerrallisen luonnoksen elämästä isänsä kanssa Orgononilla. Tämä kirja inspiroi Katea kirjoittamaan kappaleen Cloudbusting. Kun kappale oli valmis, Kate kirjoitti Peter Reichille: "Minulle oli jollain tapaa tärkeää tuntea hänen siunauksensa, koska hänen kirjansa todella liikutti minua. Hän lähetti takaisin niin ihanan kirjeen. Oli uskomaton tunne palauttaa takaisin jotain, jonka hän oli antanut minulle, olkoonkin vain ranskalaisen kirjeen sisällyxen."
xxx/ellauri298.html on line 368: "Cloudbusting" johtui hänen inspiraatiostaan muuttaa Peter Reichin unelmakirjan todellinen tarina lauluksi. Vuonna 1973 julkaistu kirja kertoo kauhistuttavan tarinan hänen isänsä Wilhelmin pidätyksestä tuomioistuimen halveksunnan vuoksi. Wilhelm Reich oli itävaltalainen psykiatri, jonka Sigmund Freud koulutti Wienissä; hän oli uraauurtava hahmo psykologiassa, mutta hän oli myös erittäin kiistanalainen hahmo, joka ajatteli maverick-tyyppisellä tavalla.
xxx/ellauri303.html on line 148: 19736">

Jefta

xxx/ellauri320.html on line 29:

Elä sovussa izesi kanssa, Kai Kaila käänsi sen 1973.
xxx/ellauri329.html on line 104: David Bezmozgis ( latvia : Dāvids Bezmozgis ; syntynyt 1973) on kanadalainen kirjailija ja elokuvantekijä, tällä hetkellä Humber Collegen kirjailijakoulun johtaja. Bezmozgis on eronnut kolmen lapsen kanssa. Bez mozga venäjäxi tarkoittaa aivoton. Tietysti länsijuutalaiset ovat idealisteja ja tuontivenakot nihilistejä.
xxx/ellauri329.html on line 453: UKR: Ukrainalaissyntyinen pianisti Valentina Lysytsia (s. 1970 tai size oli 1973) suorittaa johdonmukaista Ukrainan vastaista kampanjaa Twitterissä, jossa hän syyttää Ukrainan viranomaisia aggressiosta Donbasissa ja tukee kaikin tavoin Venäjän ja Vladimir Putinin aggressiivista politiikkaa aseellisessa yhteenotossa Ukrainan kanssa Itä-Ukrainassa. Hän on Venäjän federaation maaliskuussa 2014 toteuttaman Krimin liittämisen kannattaja. Useiden Ukrainan vastaisten puheiden ja Venäjän Ukrainan väliintulon tukemisen vuoksi Toronton filharmonikot peruuttivat hiänen konserttinsa. Syynä mainittiin vihan edistäminen etnisiä ja sosiaalisia ryhmiä kohtaan, joihin kuului ukrainalaisten nazien lisäxi myös afrikkalaisia, vammaisia ja holokaustista nipinnapin selviytyneitä. Pianisti itse pitää kirjoituksiaan "satiirisena" ja "taiteellisena hyperbolana", ja vastauksena irtisanomiseen laajensi mediakampanjaansa Toronton sinfoniaorkesterin johtoa ja hänen tilalleen ehdotettua henkilöä vastaan.
xxx/ellauri354.html on line 186: Elsa Enäjärvi-Haaviolla oli ollut suunnitelmissa Suomen kansainvälisimpiin kirjailijoihin kuuluneen Aino Kallaksen elämäkerran kirjoittaminen. Aino oli Helmi Krohin näyttävämpi siskopuoli. Päästyään eroon Elsasta 1951 Martti Haavio oli suositellut post mortem tehtävään Laitista, joka 1950-luvulla ryhtyikin työhön. Väitöskirja Kallaksen elämästä ja tuotannosta vuoteen 1921 valmistui "muiden töiden takia" kuitenkin vasta 1973, Ainon työnnettyä koiranputkea vsta 1956 lähtien.
xxx/ellauri361.html on line 105: - Suomenlinnan rannikkotykistökillan puheenjohtaja 1973 -1988, kunniapuheenjohtaja 1988-

xxx/ellauri363.html on line 781: Vuonna 1971 Leo Kofler julkaisi kirjan nimeltä Technologische Rationalität im Spätkapitalismus (Teknologinen rationaalisuus vuonna 1968). Claus Offe julkaisi esseensä "Spätkapitalismus – Versuch einer Begriffsbestimmung" (Myöhäinen kapitalismi – yritys käsitteelliseen määritelmään) vuonna 1972. Vuonna 1973 Jürgen Habermas vihdoin julkaisi Legitimationsprobleme im Spätkapitalismus (Legitimationsprobleme im Spätkapitalismus). Vuonna 1975 Ernest Mandel julkaisi väitöskirjansa Late Capitalism englanniksi New Left Booksissa. Myös Herbert Marcuse hyväksyi termin.
xxx/ellauri376.html on line 94: ellipsin kaikkein eloisimpaan olennaiseen, koska hän pystyy ilmaisemaan sen vuonna 1973 runollisessa
xxx/ellauri376.html on line 135: Call Me (1973)
xxx/ellauri376.html on line 136: Livin´ for You (1973)
196