And that night, in September 1970, after being expelled from a bar and humiliated by the police, the people there danced and gave thanks to God for a life that was so captivating, so full of unfamiliar things, so captivating.

• määrätietoinen
• fixu
• ovela
• 
  ellauri020.html on line 830: Milan on julkaissut 2015 vielä yhden niteen vanhana ukkona, jonka alussa se taas tirkistelee nuorten neitosten napoja. Sillä on setämiehen silmä, jolla se tarkastelee molempia sukupuolia, tai niitä kaikkia, pitäisi kai nyttemmin sanoa. Kirjan nimi on Merkityxettömyyden juhlaa. Rehellinen otsikko. Tulee mieleen Pena Saarikosken Asiaa tai ei. Milan lähti tshekeistä 1975, vasta Iivanan jälessä, ja pakosta koska se oli potkittu pois duuneista poliittisesti epäkorrektina. Se oli jonkin sortin opettaja. Sen isä oli musiikintutkija Ludvik Kundera.
  ellauri022.html on line 484: Elokuvassa Karvat (1974) se oli nainen tv-mainoksessa.
  
  ellauri022.html on line 917: Paul Celan 1920-1970, Sirin miehen kaima, oli sekin pikku juutalainen, saxankielellä kirjoittava romanialainen mamu. Se oli oikeasti Antschel, sen isä oli sionisti ja äiti Frizi. Ne asu nykysessä Ukrainassa. Äiti halus että puhutaan saxaa kotona ja luetaan saxalaisia kirjoja. Paulin eka runo 18-vuotiaana oli äitienpäiväonnittelu. Kannustivat punaisia Espanjan sisällissodassa. Paul saxansi Shakespearen sonetteja ghetossa. Vanhemmat menehty nazien työleirillä. Celan tunsi syyllisyyttä siitä. Pakeni kommareita Pariisiin. Tunsi katumusta varmaan niistäkin.
  ellauri023.html on line 260: Kaarlo Olavi Syvännön myöhemmistä elämänvaiheista ja kuzumustehtävästä kertoo vuoden 1978 syxyllä Ristin Voiton kustantamana ilmestynyt kirja Tienraivaaja. Tämän jatkokirjankin on kirjoittanut Unto Kunnas. Seuratkaa salaperäistä Pappa Syväntöä hänen vaarallisilla retkillään!
  ellauri023.html on line 803: 2020-luvun Suomi on saanut 1970-luvun jenkit lopultakin kiinni
  
  ellauri023.html on line 1218: Vielä 1960-luvulla jokaisella pojalla piti ainakin Kuopiossa olla litteällä paristolla varustettu taskulamppu, jossa oli punainen, vihreä ja sininen suodatin. Näin monella asemalla junansuorittajienkin käyttävän samanlaisia. Sellainen itsellänikin oli 1970-luvun kaamosvaelluksilla. Sitten ne katosivat kaupoista. Kaarlo Syvännölläkin varmaan oli sellainen, kun oli junanlähettäjä. Mutta punaisen sijasta varmaan näytti muita sateenkaaren värejä. Sellainen oli mullakin.
  ellauri023.html on line 1230: Pertti Rovamo muistelee 70-luvun aikoja Kulttuurivihkoissa 1/2017. Sen voi ostaa e-lehtenä hintaan 4.35e. Ostin sen. Juu, kyllä v. 1970 Dilemman puheenjohtaja ja filosofian laitoksen ASS-osaston vetäjä, minut pyhien yhteydestä erottanut papinpoika Rovamo on sama kuin Kuopiossa retkeillyt ja valokuvia näpsinyt pikkumies, josta sittemmin tuli pieni karkeakarvainen eräopas, ja joka asuu nyttemmin Tampereella. Se kertoo komministeriuransa alkumetreiltä mm. seuraavaa:
  ellauri023.html on line 1244:

  Tapasimme loppukesällä Saariselällä isän ja Petterin kanssa kaverinsa kanssa vaeltavan Pertti Rovamon 1970. Sitten tämä ettei ollut ei-assilaisten kanssa erimielisyyksiä dilemman hallituksessa. Savustuin sieltä ulos kun viimeinen itseni lisäksi ei-assilainen Mirja Metsola ilmoitti liittyneensä seuraan. Rovamo disainasi äänestyksen, jolla mut olisi nollattu tai suututettu ja kävelin ulos. Jätkä ei saa sitä anteeksi vaikka tilaisi ruokalähetillä helvetistä Ketoselle hehtolitran vissyä ja suolatun maitovalaan.

  
  ellauri024.html on line 121: Miss Suomi 1968 Miss Europe Leena Brusiin, jonka sisko vielä oli Kaarina Suonio, sai lapsen 1972 "kirjailija" Jussi Talven kanssa. Eivät koskaan avioituneet koska mies kai jo oli naimisissa.
  ellauri024.html on line 576: Paavo Juho Talvela (alk. Thorén; 19. helmikuuta 1897 Helsingin maalaiskunta – 30. syyskuuta 1973 Helsinki) oli suomalainen upseeri, joka sai Saksassa jääkärikoulutuksen.[1] Hän osallistui sisällissotaan, heimosotiin sekä talvi- ja jatkosotaan. Hänestä tuli armeijakunnan komentaja sekä marsalkka Mannerheimin luottomies, joka neuvotteli Saksan korkeimman johdon kanssa. Hän oli mukana myös äärioikeistolaisessa Lapuan liikkessä ja toimi myöhemmin 1930-luvulla liikemiehenä sekä jatkosodan jälkeen muun muassa paperiteollisuuden palveluksessa.
  ellauri024.html on line 678: 1974" data-nimi=Lagerkvist Pär">Pär Lagerkvist on ikävän oloinen ruåzalainen, nobelisti kotikenttäedulla. Pietistikodista ja virsikirjasta liian pian Darwiniin ja Marxiin pusakan kääntänyt hyyppä, joka itki loppuelämän omaa ja muiden pahuutta, ahisti kun ei ollut enää jumalaa antamassa satikutia ja sitte anteexi, älä enää koskaan tee niin. Hyvin ikävä aivoknääpiö. Ei ihme et Archie tuntee lukkarin rakkautta sen samannimisen kirjan kääpiöön. Se on itekkin kaiken naureskelun takana tollanen kolea synkän armoton kolmannen Moosexen kirjan Mooses. Ingmar Bergmanissa on tota samaa. Langenneita prematurely lauenneita enkeleitä, pikeentyneitä pietistejä, masokristillisiä. Koittasivat päättää: olis joko entisvanhaan tapaan kilttejä ja kunnollisia tukat suittuna, tai sit iloisia ilkeitä ja kampaamattomia ilman omantunnontuskia, eikä tollasia angstaavia vellihousuja. Tää on vanhan ajan modernismia.
  ellauri024.html on line 1206: Flateyn saari ja Flateyjarbók on kai oikeita, ellei Wikipediakin ole mukana vedätyxessä. Vähän epäilyttää, historia on näät islannixi saaga. Tanskalaiset osti kirjan 1651 joltain saarelaiselta maatontilla ja palautti sen 1971. Ois pitänyt ukki Kallekustaa Xn pölliä se meille, kun kävi Köpixessä jääkeleillä 1658. Oishan se kulkenut vaikka satulalaukussa.
  ellauri025.html on line 467: Tää toinen Larry Page (1973) on maanpäällinen pilvijumala, tai pilven päällä asustava maajumala, whatever. Mun salasana Googleen oli KILL_Larry_Page!!! silloin kun mulla vielä oli Google-tili. Ei yllätä, että Larry (ja varsinkin Sergei) on juutalaisia. Larry tahtoo jehovaxi jehovansa paikalle. Gogiksi Magogin tilalle, eli Microsoftin Bill Gatesin. Gates (1955) on maailman 2. rikkain apina, Amazonin Jeff Bezosin (1964) jälkeen. Sen nettoarvo taaloisssa on yli 100G. Bezosin on yli 120G. Arvokkaita ihmishenkiä. Jos jokainen apina on laulun arvoinen, näiden arvo on noin luokkaa Spotify. Larryn laulu kuuluu tietysti juutuubista.
  ellauri028.html on line 29: Jevgeni Popov (Евгений Анатольевич Попов; s. 5. tammikuuta 1946 Krasnojarsk, Venäjä) on venäläinen kirjailija, joka on tunnettu novelleistaan. Hän opiskeli geologiksi, mutta on ollut kirjailija Moskovassa vuodesta 1975.
  ellauri028.html on line 514: Parkkonen aloitti 1960-luvulla toimittajana Helsingin Sanomissa ja siirtyi sieltä Viikkosanomiin. Kun levikkiongelmiin joutuneeseen Seura-lehteen haettiin päätoimittajaa, ehdotti Otavan kirjallinen johtaja Paavo Haavikko tehtävää Parkkoselle. Seuran päätoimittajana Parkkonen toimi vuosina 1974–1981 ja uudelleen 1985–1990. Parkkonen nosti Seuran Suomen suurimmaksi viikkolehdeksi, mutta lähti sen jälkeen etsimään uusia haasteita. Vuonna 1981 hän kävi perustamassa ja päätoimittamassa Lehtimiesten lyhytikäiseksi jäänyttä yleisaikakauslehti Pikajunaa.
  ellauri029.html on line 366: Kahneman`s first wife was Ira Kahneman, an Israeli educational psychologist, with whom he had two children. His second wife was the cognitive psychologist Anne Treisman from 1978 until her death in 2018. As of 2014, they lived part-time in Berkeley, California. Kahneman has been described as a Jewish atheist.
  ellauri029.html on line 692: Vihaava rakkaus, rakastava viha. Luulisin, että mut voi aika helposti neutralisoida, tai sit voi sekä rakastaa että vihata yhtä aikaa, ainakin mä ize teen just niin. Uskoisin, että Frangenkin on narsisti. Se oli naimisissa Rosa Meriläisen (1975) kanssa vv. 2004-2017, eli 41-54-vuotiaana. Aika myöhään meni kihloihin (ei naimisiinko?) 12v nuoremman naisen kaa, jolla oli opiskelija-avioliitto takana. Frans-niminen poika, josta pidettiin paljon melua, syntyi 2006 kuin Rosa oli 31 ja Simo 43. Aika vanhat ensisynnyttäjät. Meriläinen ja Frangén valittiin Vuoden positiivisimmiksi tamperelaisiksi vuonna 2009. Pari ilmoitti eroavansa tammikuussa 2017. Koronan aikana maisteri Simo Frangen kykkii kotona Tampereella, kun ei pääse ravintoloihin mekastamaan. Se on viikonloppuisä nyt 14-vuotiaalle Fransille. Teettää aina uusia 80-luvun silmälasinpokia entisestä mallista. Istuu texti-tv:n ääressä ja kirjoittaa kuulakärkikynällä tv-guiden reunaan palindromeja. Tää vahvistaa mun näkemystä, että positiivisuus on iso peikko, jota pitää varoa. Ei pidä poistua mukavuusalueelta kun sen on kerran löytänyt.
  ellauri030.html on line 841: Ja nyze sit vasta tulee: huumori voi olla mautonta, jos se pelleilee pyhillä asioilla (viittaus on vuodelta 2009!). Kuitataan vakavia tunteita naurulla. Esim pilkattiin George Harrisonin ja muiden muusikoiden charitykonserttia 1974. Mauttomuudesta oli Arskalla pitkät turinat, se oli ottanut sen Kantilta. Siihen on vielä palattava.
  ellauri031.html on line 125: Mä keräsin siellä ollessani 1979-80 Drakan slangisanaston, jonka lainasin Fred Karlssonille päivitettäväxi. Taaxepäin siis, se oli sisäänottoerää 64-5. Tietysti tykistössä, mä jouduin mosatrampparix. En päässyt teit isäin astumaan, vaikka anoin. No sithä musta tulikin latva-B, pääsin kryckaxi. Första jägarkompaniet, typerä laulu. Muistan kuinka noloa oli kun sitä veisattiin.
  ellauri031.html on line 732: Urvon työ Siionissa on ollut kylvötyötä. Kyntö on jääneet vähemmäle, vaan ehdittiinhän sitä siittää ilostella kotisuomessa. Urpo täytti neljäkymmentä ekana matuvuonna, Kristinan syntyessä. Unton haamukirjoittama Tienravaaja päättyy vuoteen 1978, kun mä olin ekaa kertaa Usassa.
  ellauri031.html on line 750: Olavi Syväntöä haastateltiin TV-7:n ohjelmaan Ajankohtaista taivaasta ehkä millenniumin vaihteessa. (Ohjelmatietojen 1970 on takuulla painovirhe, silloinhan Kaarlo oli vielä vauhdissa. Olavi shihishee tässä ohjelmassa jo aika vanhushmaiseshti.) Kiinnostaa, sillä täähän Olavi on aika lailla samanlainen surullinen hahmo kuin Wilho Olavi, karismaattisemman Wilhon seuraaja, samanlainen vähäisempi toimittaja, pikkuprofeetta.
  ellauri034.html on line 294: August von Kotzebue tapettiin keppijumppanujakassa 1819. Alaskassa on Kotzebuen salmi ja kaupunki, Otto von Kotzebuen mukaan nimetty. Räävelissä 1787 syntynyt Otto, Akun poika, kartoitti Alaskaa ryssille. Ryssä möi sen sitten jenkeille 1867. 100v myöhemmin meidän perhe kazoi Suomi 50 ilotulitusta tähtitorninmäeltä. Sitä 50v uudempi on kuva missä Saarinen ja kuningatar hymyilevät linnan juhlissa Suomi 100-kyltin kyljessä.. Alexander Kotzebue maalasi hulluna vuotena 1948 taulun 7-vuotisen sodan Kunersdorfin taistelusta kaxi vuosisataa ennen kuin mä aloitin Tehtaankadun kansakoulun 1959. Oli varmaan samaa huonetta ja sukua. Kunersdorfissa ryssä ja itävalta löivät Friedrich der Grossen armeijan, suuret preussilaiset pienixi muruixi. Saxan suurvaltatoiveet tyssäsivät taas. Verdammt! Retu jäi kotiin hoitamaan kihtiä kaalinlehtikääryleillä Emanuel Bachin säestäessä cembalolla. Kuten kertoilee mamuprofessori Crister Pursiainen populäärishistoriallisessa pläjäyxessä hovitsempalisti ja hänen kuninkaansa 2017, kirjan lainasi Riku Seijalle joka ei myöskään jaxa sitä lukea. Rikuilla oli Somervillessä pörhöhäntäinen kissanpoika nimeltä 19711649074" data-nimi="Klobürste">Klobürste. Se oxenteli karvapalloja. Zum kotzen.
  ellauri034.html on line 543: In 1975 the Nigerian writer Chinua Achebe published an essay, "An Image of Africa: Racism in Conrad´s ´Heart of Darkness´", which provoked controversy by calling Conrad a "thoroughgoing racist". Achebe´s view was that Heart of Darkness cannot be considered a great work of art because it is "a novel which celebrates... dehumanisation, which depersonalises a portion of the human race." Referring to Conrad as a "talented, tormented man", Achebe notes that Conrad (via the protagonist, Charles Marlow) reduces and degrades Africans to "limbs", "ankles", "glistening white eyeballs", etc., while simultaneously (and fearfully) suspecting a common kinship between himself and these natives—leading Marlow to sneer the word "ugly." Achebe also cited Conrad´s description of an encounter with an African: "A certain enormous buck nigger encountered in Haiti fixed my conception of blind, furious, unreasoning rage, as manifested in the human animal to the end of my days." Achebe´s essay, a landmark in postcolonial discourse, provoked debate, and the questions it raised have been addressed in most subsequent literary criticism of Conrad.
  ellauri036.html on line 44: Sand oli kova kirjoittamaan, yli 70 romaania ja 50 muuta prujausta. Sand tunnettiin aikanaan romaaniensa ohella myös hänen lukuisista rakkaussuhteistaan kuuluisiin miehiin. Sandilla oli suhde Alfred de Musset´n (1833–1835), Frédéric Chopinin (1836–1847) ja siinä välissä ehkä myös Franz Lisztin kanssa. Keuhkosairaan Chopinin Sand jätti pari vuotta ennen tämän kuolemaa lapsistaan johtuneen kiistan vuoksi. Chopin pelkäsi tulevansa elävältä haudatuxi ja vaati ruumiinavausta. Sillä oli kokonainen nippu keuhkosairauxia, puuttui enää korona. Arkussa ei saa vedetyxi henkeä, voi tukehtua kuoliaaxi. Hautajaisissa piti soittaa 1978612259" data-nimi="Mozart W.A.">Mozartin Requiem, mutta ne viivästyivät, koska kirkko ei sallinut naisten rallattavan seurakunnassa. No suostui ne sitten julkisuuden pakosta, mutta pitkin hampain.
  ellauri036.html on line 81: Kerrotaan, että Ateenassa oli joukko kauniita tyttöjä. 1975" data-nimi="Praxiteles">Praxiteles piirusti kaikkien heidän kuvansa, toisen toisensa jälkeen, ja kaikista näistä kaunottarista, joista kullakin oli omat puutteensa, loi hän virheettömän kauneuden, 1975866" data-nimi="Venus">Venuksen.
  ellauri036.html on line 1916: Mites olis se 1971895769" data-nimi="Kosola Vihtori">Kosola? Ai se on vainaja? Sääli, hyvä mies.
  
  ellauri037.html on line 157: Charles Spencer Chaplin (1889-1977), der König der Stummfilmkomödien, ein rührend-komischer kleiner, verwegener Tramp in Klassikern wie (ei jaxa), wurde für seinen Diensten im II. Weltkrieg zum Ritter geschlagen. Seine Mutter Hannah lehrte ihn zu tanzen. Sein Vater war Alkoholiker und verliess die Familie nach Charlies Geburt. Mutti war geisteskrank und Charlie verbrachte seine Kindheit in Anstalten. Er war ein launischer Perfektionist. 1952 verliess Charlie die U.S.A, weil er da als einen Kommunisten gehalten wurde. Er wurde Weltburger in der Schweiz mit seinen Millionen.
  ellauri037.html on line 523: - Naisilta ei voi odottaakaan mitään muuta, kun puntaroi, että koko sukupuolen etevimmät päät ei ole koskaan ulettuneet mihinkään oikeasti suureen, aitoon ja omaperäiseen suorituxeen kaunotaiteissa. Mäkin soitan huilua paremmin kuin ne, ja mun koira 197967" data-nimi="Atma">Atma ulvoo omaperäisemmin. Eikä ne ole saaneet aikaan mitään teosta jolla olisi kestävää arvoa (siitä kestämättömyydestä me miekkoset on tosi paljon huolta kannettu, Sapfon runotkin me saatiin onnex revityxi paloixi). Tää johtuu just siitä, et niillä ei ole edes ole mitään vastaanottokykyä, sillä natura non facit saltus. Yxittäiset ja osittaiset poikkeuxet ei muuta mitään, me miehet ollaan KAIKKI poikkeuxellisen eteviä, ja keskimääräistä parempia autokuskejakin joka iikka. Naiset on ja pysyvät, yleisesti ottaen, parantumattomina peruspalestiinalaisina; sixpähän ne on, sen absurdin järjestelmän ansiosta, että ne jakaa miehen säädyn ja tittelin, aina tyrkkimässä miestä eteenpäin omax eduxeen; ja samasta syystä niiden komentelu ja ohjailu on nykyaikaisen yhteiskunnan rappio. (Ohops, nyt tuli sanotuxi se, mitä ei saanut sanoa, nimittäin että naiset täällä lopultakin määräävät...)
  ellauri038.html on line 58: RUOSK oli Drakan aliupseerikoulu, josta lähdin maitojunaan 1979 ja sain alennuxen B-miehexi ja kirjurixi. Sit mulla oli olkapäässä kynä ja paperia, mikä kyllä sopi mulle paljon paremmin kuin teräsmiehen asu. RUOSK jäi kesken, eikä ollut ruoskaakaan, jonka Friedrich Wilhelm Nietzsche (1844-1900) käski ottaa mukaan naisen luo. Ilman kättä pitempää se ei ilmeisesti pärjännyt, käsiase oli kai kättä lyhyempi, ja aika harvoin kunnon tanassa. Latinki valui piipusta Retun reisille.
  ellauri039.html on line 404: Luokat 10, 11 ja 12. Näähän on kuin peruskoulun yläastetta. Tyttönorssissa oli vielä 1972 ylimääräinen 9. oppikoululuokka, jossa neitosia opastettiin avioliiton vaatimuxiin. Oli vähän köksää, käsityötä, ja paljon pianonsoittoa. Senpä tautta Seija on parhaan A-ryhmän vaimoainesta. Ois maistunut kai mullekin, mulla ei ollut sen ensimmäistä köksän tuntia. Valéria Révay Nyiregyházassa 1973 näytti miten pesukone täytetään (vähän pyöritti kyllä silmiään), ja Palo Alton kommuunissa 1977 vasta opin ruuanlaittoa.
  ellauri039.html on line 768: Edward Morgan Forster OM CH (1 January 1879 – 7 June 1970) was an English novelist, short story writer, essayist and librettist. Many of his novels examine class difference and hypocrisy, including A Room with a View (1908), Howards End (1910) and A Passage to India (1924). The last brought him his greatest success. He was nominated for the Nobel Prize in Literature in 16 different years.
  ellauri040.html on line 211: Paitsi että Eskelisen teos on memento, se on myös monessa suhteessa anateema, syytöspuhe akateemista tutkimusta vastaan. Erityisesti kritiikin kohteena ovat kotimaisen kirjallisuuden professorit Maria-Liisa Nevala, Juhani Niemi ja Pirjo Lyytikäinen. Osansa saavat myös 'teoriarajoitteinen' Laitinen Kai sekä vanhemmat estetiikan ja yleisen kirjallisuuden edustajat V.A. Koskenniemi, K.S. Laurila, Eino Railo ja Rafael Koskimies. Yliopistollisen tutkimuksen ulkopuolisista kirjallisuuden alan vaikuttajista Eskelinen kohdistaa kritiikkinsä etenkin Tuomas Anhavaan, kun taas Alex Matson saa arvostusta. Kyse ei Eskelisen esimerkkien valossa ole ainoastaan tavalla tai toisella puutteellisesta tutkimuksesta vaan Eino Kauppisen tapauksessa suorastaan epäeettisestä tavasta julkaista Pentti Haanpään tekstejä. Kritiikkiä saavat osakseen myös eräät ulkomaiset tutkijat, kuten Mihail Bahtin ja 'nojatuolimarxilaiset kulttuurintutkijat' Fredric Jameson ja 19767487377" data-nimi="Eagleton Terry">Terry Eagleton.
  ellauri040.html on line 350: Deleuze harjoitti filosofiaa yli 40 vuotta ja kirjoitti yli 20 teosta. Deleuzen keskeisiä teoksia ovat uuden Nietzsche-tulkinnan aloittanut Nietzsche ja filosofia (1962) sekä eron ja toiston filosofiaa käsitellyt Différence et répétition (1968). Toisto tyylikeinona. Hänen suosituimmat teoksensa ovat yhdessä psykoanalyytikko Félix Guattarin kanssa julkaistut Anti-Oidipus: Kapitalismi ja skitsofrenia (1972) ja Mille plateaux (1980). Hirveää idealismiä ja myöhäiskapitalismin hurrausta.
  ellauri040.html on line 355: Yhteistyö Guattarin kanssa politisoi Deleuzen, joka 1970-luvulta alkaen osallistui aktivistina mielenosoituksiin, Michel Foucault’n perustamaan mielipiteen vankien tukiryhmään ja poliittisiin keskusteluihin. Viimeisinä vuosinaan Deleuze luennoi ja kirjoitti erityisesti elokuvasta, maalaustaiteesta ja kirjallisuudesta.
  ellauri041.html on line 38: Vuosina 1912–1917 Tšukovski asui Terijoen Kuokkalassa, jossa hän seurusteli monien venäläisten kirjailijoiden ja taiteilijoiden kanssa. Myöhemmin hän kirjoitti tapaamisistaan useita muistelmateoksia. Tuon ajan dokumentti, käsinkirjoitettu almanakka Tšukokkala ilmestyi vuonna 1979. Kirjallisuustieteilijänä Tšukovski erikoistui Nikolai Nekrasovin tuotantoon. Hän julkaisi Nekrasovista useita artikkelikokoelmia ja tämän kommentoidut kootut runot vuonna 1927. Tšukovskin monivuotisen työn tärkein tulos on kirja Masterstvo Nekrasova (1952), josta hän sai Lenin-palkinnon vuonna 1962. Tšukovski on tutkinut myös muun muassa Anton Tšehovin ja Walt Whitmanin tuotantoa.
  ellauri041.html on line 458: kirjoitti omat kiusauxensa 1864, mutta julkaisi ne 1970 närkästyttyään
  
  ellauri042.html on line 536: Bernard-Henri Lévy (usein BHL, alk. Bernard Levy, s. 5. marraskuuta 1948 Beni-Saf, Ranskan Algeria) on kirjailija, elokuvaohjaaja ja tyhjäntoimittaja, joka tunnetaan kansainvälisesti ketkuna. Hän oli vuonna 1976 "uuden filosofian" kärkihahmoja. Uuden hah. Samaa vanhaa oikeistopaskaa pukinnahkaleilissä. Hänen varakas isänsä oli puutavarayhtiön perustaja. Siitä voi jo päätellä että kyseessä on persepää. Ja tää pika-analyyssi vahvistuu kun lukee eteenpäin.
ellauri042.html on line 540: 1977 hän esiintyi ensi kerran julkisesti uuden filosofian edustajana yhdessä André Glucksmannin kanssa. (Toinen jutku varmasti.) Samana vuonna ilmestyi hänen teoksensa La barbarie à visage humain, jossa hän sanoi että marxismi oli pohjimmiltaan epämoraalista. 1981 ilmestyi L'Idéologie française, jota pidetään hänen pääteoksenaan. Antikommunistista tuubaa hienostelun varjolla.
  ellauri042.html on line 572: Potilaiden tapauskertomuksista syntyi lopulta Sacksin kuuluisa teos Awakenings (1973). Sacks antoi potilailleen L-Dopaa, joka on välittäjäaine dopamiinin esiaste, ja potilaiden reaktiot olivat hämmästyttäviä: he ”heräsivät” jähmettyneisyyden tilasta ja saivat elinvoimansa takaisin, kunnes aineen teho vähitellen lakkasi ja he vajosivat takaisin jäykkyyden tilaan. Lystikästä. Dopamiini on tänä päivänä taas muodissa.
  ellauri042.html on line 684: In 1968, Atwood married Jim Polk, an American writer; they divorced in 1973 without issue. Maybe they ought to have bought a handmaid. She formed a relationship with fellow novelist Graeme Gibson soon afterward and moved to a farm near Alliston, Ontario, where their daughter, Eleanor Jess Atwood Gibson, was born in 1976. The family returned to Toronto in 1980. Atwood and Gibson were together until September 18, 2019, when Gibson died after suffering from dementia. She wrote about Gibson in the poem Dearly and in an accompanying essay on grief and poetry published in The Guardian in 2020.
  ellauri042.html on line 686: 5 years older Gibson was married to publisher Shirley Gibson until the early 1970s, and together they had two sons, Matt and Grae. He later began dating novelist and poet Margaret Atwood in 1973. They moved to a semi-derelict farm near Alliston, Ontario, which they set about doing up and where according to Atwood they were making "attempts at farming, writing and trying to earn enough to live". Their daughter Eleanor Jess Atwood Gibson was born there in 1976. The family returned to Toronto in 1980. Atwood and Gibson stayed together until his death in 2019. Gibsons best book was The Bedside Book of Birds (2005).
  ellauri042.html on line 774: Josef Mengele ([ˈjoːzɛf ˈmɛŋələ] ( lyssna)), även känd som Dödsängeln (tyska Todesengel) och Den vita ängeln (tyska Der weiße Engel), född 16 mars 1911 i Günzburg, död 7 februari 1979 i Bertioga i delstaten São Paulo i Brasilien, var en tysk nazistisk läkare, humangenetiker och människorättsbrottsling. Mengele är mest känd för sin verksamhet i koncentrations- och förintelselägret Auschwitz-Birkenau, där han företog pseudovetenskapliga experiment på bland annat tvillingar och dvärgväxta.
  ellauri045.html on line 468: 1970-1980-lukujen Neuvostoliitossa heräsi epäilys, että turvallisuuspoliisi OGPU olisi lavastanut Jesenin itsemurhan. Samaa on epäilty Majakovskin itsemurhasta. Salaliittoteorioita taas.
  ellauri045.html on line 501: Jeseninin runot olisivat ansainneet suomennoksen, jossa runojen musiikki pääsee esiin. Hyvärinen on poistanut Jesenin runomitat, loppusoinnut ja äännetoiston, mutta ei ole pannut mitään tilalle. Verrataan esimerkiksi Hyvärisen käännöstä Jeseninin yhdestä kuuluisimmasta runosta ”Kapakka-Moskova” aiempaan suomennokseen teoksessa Neuvostolyriikkaa 1 (1975). Hyvärinen ei jostain syystä ole nimennyt runoa, hän kääntää:
  ellauri045.html on line 738: Kun Ajira Airwaysin lento on tehnyt pakkolaskun Hydra-saarelle, Musta-asuinen mies ilmestyy Sunille Christianin muodossa ja näyttää tälle valokuvan vuodelta 1977, jossa Jin, Hurley, Jack ja Kate ovat mukana Dharma Initiativessa. Myöhemmin Musta-asuinen mies omaksuu Locken hahmon ja soluttautuu Ilanan joukkoihin. Mies matkaa Benin kanssa pääsaarelle, jossa he kohtaavat Sunin ja Frankin. Mies johdattaa Benin Temppelin kammioon, jossa hän ilmestyy savuhirviönä ja näyttää Benille tämän menneisyyden teot, jotka johtivat Alexin kuolemaan. Mies ilmestyy Benille myös Alexin muodossa, käskien tätä totella ”Lockea” kaikessa, varoittaen tappamasta häntä kuoleman uhalla.
  ellauri045.html on line 804: Justice is one primary virtue, of course, the balance and respect in society so characteristic of Switzerland-well, I suppose not always, and not for every single immigrant, and until 1971 not for every single woman voter; but usually. Temperance is another, the balance in a soul, controlling desire. Courage is the third. What person could flourish if like Oblomov he stayed in bed out of uncontrolled fear, or out of ennui, an aristocratic version of cowardice? Prudence is the executive virtue, as St. Thomas Aquinas called it-know-how, savoir faire, self-interest. It rounds out the four virtues most admired in the tough little cities or tougher big empires of the classical Mediterranean. The Romans called the four of justice, temperance, courage, and prudence the "cardinal" virtues, on which a society of warriors or orators or courtiers hinged (cardo, hinge). The Christians called them, not entirely in contempt, "pagan."
  ellauri046.html on line 955: Tuskin se siihen yhteen pusuun jäi. Varmaan kangettiin alahuuleen asti. Trachtenanzugin Lederhoseissa on edessä näppärä napitettava läppä. Sellaiset oli mullakin kun kävelin Suopellosta Rauhixeen Seijan luo juhannuxena 1976.
  
  ellauri048.html on line 276: Oiva Paloheimon (1910-1973) vanhemmat olivat liikemies Aukusti Pietilä (myöhemmin Paloheimo) ja 16-vuotias kauppiaantytär Katri Salonen. Todennäköisesti vahinko koko mies. Paloheimo erotettiin äidistään heti syntymän jälkeen, ja koska hänen isänsä kiersi liiketoimissaan ympäri Suomea, Oiva Paloheimo joutuikin lapsena usein asumaan tätiensä luona. Isän kuoltua espanjantautiin Oivan ollessa kahdeksanvuotias muutti hän isänsä nuoremman veljen Heikki Pietilän kasvattilapseksi Kangasalle.
  ellauri048.html on line 292: Paloheimo valmistui ylioppilaaksi vuonna 1967 ja teologian kandidaatiksi vuonna 1975 Helsingin yliopistosta. Hän työskenteli vuosina 1972–1973 Kirkon tiedotuskeskuksen elokuvatoimittajana ja vuosina 1974–1984 kirkon korkeakoulusihteerinä. Vuosina 1984–1996 Paloheimo oli Kirkon tiedotuskeskuksen televisiotoimituksen päällikkönä ja vuosina 1996–1998 televisiotoimittajana. Hän oli samalla myös television hartausohjelmien vastaava toimittaja. Hartausohjelmien lisäksi Paloheimo on tehnyt useita dokumentteja Ylelle ja MTV3:lle. 1960–1980-luvuilla hän teki muun muassa musiikkiohjelmia ja ohjelmia Ylen radiokanaville.
  ellauri048.html on line 294: Paloheimo toimi elokuva-arvostelijana Kirkko ja kaupunki -lehdessä vuosina 1972–1992 ja Yhteishyvä-lehdessä vuosina 1975–1992. Hän oli Helsingin Sanomien kirjallisuusarvostelija vuosina 1977–1987. Vuosina 1979–1981 hän oli Vartija-lehden toinen päätoimittaja. Paloheimo on myös kirjoittanut artikkeleita muiden muassa Kanava-lehteen ja Parnassoon sekä eri teoksiin. Hän sai Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1982 teoksesta Hengenmies ja vuonna 1985 teoksesta Levoton Lippi.
  ellauri049.html on line 635: Mallarmé suunnitteli pitkään suurta teosta, Kirjaa isolla K:lla, josta hän kertoi kirjeenvaihdossaan ystävilleen. Tätä suurteosta hän ei kuitenkaan koskaan julkaissut. Siitä on jäljellä vain katkelmia, joista Jacques Scherer on toimittanut kokoelman Le ’Livre’ de Mallarmé (1957/1977). ”Kirjan” piti olla kaikkien kirjojen hyperbola ja sen tarkoitus oli kattaa koko kaikkeus. Mallarmén kuningasajatus on, että ”Maailma on olemassa päätyäkseen Kirjaan.” (Le monde existe pour aboutir à un Livre). Selvä narsisti.
  ellauri049.html on line 704: Hän toi runouteen tieteen eli positivismin, mitä ei aikanaan hyväksytty. Hänen runonsa olivat aiheeltaan kreikkalaisia ja intialaisia, mutta joukossa on yksi suomalaisaiheinen, nimeltään "Runoia". Enemmälti kiinnostusta häneen heräsi vasta 1930-luvulta alkaen aina 1970-luvulle. Hän oli eksistentialismin edelläkävijänä. Hän käsitteli aiheitaan objektiivisesti ja etäännytti ne itsestään ja oli hyvin kurinalainen.Positiivareissa piisaa kreivejä, Auguste Comte ensin ja sit tää Leconte. Hyvä muistisääntö.
  ellauri050.html on line 783: Verrattuna Kaarina Helakisan vuonna 1977 julkaistuun ja Saiman syntymän 100-vuotisjuhlavuonna uusintapainoksena ilmestyneeseen elämäkertaan, Saima Harmaja: Legenda jo eläessään, Ylönen hallitsee tehtävänsä huomattavasti paremmin ja kirjallisemmin.
  ellauri050.html on line 863: Yhteiskunnallakaan ei ollut vielä 1970-luvulla tarjota apua. Seurakunnasta kävi joskus pappi pyydettäessä.
  ellauri051.html on line 772: 197 He staid with me a week before he was recuperated and pass'd north, 197 Hän viipyi luonani viikkoa ennen kuin hän toipui ja lähti pohjoiseen,
  ellauri051.html on line 1809: 1197 Count ever so much, there is limitless time around that. 1197 Laske aina niin paljon, että sen ympärillä on rajattomasti aikaa.
  ellauri052.html on line 104: Bellow’s most merciless and eviscerating tormenter was his third wife, Susan Glassman, who defeated him in a long, acrimonious and expensive divorce suit. In 1974, after he had fraudulently misrepresented his projected income, the court, hostile to a successful Jewish intellectual, “ordered him to pay Susan $2,500 a month in alimony, backdated to 1968, plus $600 a month child support, plus lawyers’ fees.” Ignoring his own lawyer’s sound advice to settle the case, he surrendered to a self-destructive impulse, continued to appeal and deliberately prolonged his agony.
  ellauri052.html on line 929: Kun Salen halvexima sen vanhin poika psykiatri sanoo suorat sanat paskamaisesta isästään, pörähtään sen kimppuun äkäinen lauma Salen kirjallisia häntäkärpäsiä. The difficulty Greg Bellow has in grasping his father’s work is almost immediately apparent. His literary interpretations range from calling Humboldt’s Gift (1975) “a novel permeated by death consciousness” to writing that the protagonist of Henderson the Rain King (1959) “chooses a life path that brings him into contact with suffering and death.” (The very phrase “life path” would undoubtedly have made his father cringe.) Ehkäpä, just six että se on osuvaa.
  ellauri052.html on line 934: Ultimately, much of the book revolves around a perceived opposition between “young Saul,” the politically radical, amorously multitasking free spirit who raised him, and “old Saul,” the reactionary, race-baiting friend of authority and Allan Bloom who occupied his father’s body for its final 40 years. Greg had a front-row seat for Bellow’s supposed conversion, after the rise of black power and the Six Day War, to the unfashionable conservatism that remains the unspoken reason his books aren’t read much in America today. He is thus well-placed to describe how that change—dramatically evident in Mr. Sammler’s Planet (1970), the neo-con novel par excellence, but also in Herzog—manifested itself in private.
  ellauri052.html on line 967: Bellow’s most merciless and eviscerating tormenter was his third wife, Susan Glassman, who defeated him in a long, acrimonious and expensive divorce suit. In 1974, after he had fraudulently misrepresented his projected income, the court, hostile to a successful Jewish intellectual, “ordered him to pay Susan $2,500 a month in alimony, backdated to 1968, plus $600 a month child support, plus lawyers’ fees.” Ignoring his own lawyer’s sound advice to settle the case, he surrendered to a self-destructive impulse, continued to appeal and deliberately prolonged his agony.
  ellauri052.html on line 979: The rivalry between the brothers may have been even more extreme in life than it was in art. When Bellow won the Nobel Prize in Literature in 1976, his brother refused to come to Stockholm for the ceremony. Maury’s grandson reconstructed his thinking as follows: “How dare Saul win the Nobel Prize when I’m really the smart one, I’m the one.”
  ellauri053.html on line 1436: BTW: Who the fuck is Ronsard?. Jos piditte tästä, voisitte myös pitää 197.html">tästä.
  ellauri054.html on line 344: Anthony Hecht was born in New York City in 1923. His books of poetry include The Darkness and the Light (Alfred A. Knopf, 2001); Flight Among the Tombs (1996); The Transparent Man (1990); Collected Earlier Poems (1990); The Venetian Vespers (1979); Millions of Strange Shadows (1977); The Hard Hours (1967), which won the Pulitzer Prize; and A Summoning of Stones (1954).
  ellauri054.html on line 403: Some scholars have linked the ascent of neoliberal, free market ideology in the late 1970s to mass incarceration.
  ellauri055.html on line 694: 1974" data-nimi="Lagerkvist Pär">Pär Lagerkvist (23. toukokuuta 1891 – 11. heinäkuuta 1974) oli ruotsalainen kirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1951.
  ellauri055.html on line 703: Joo täähän heppu on tullut jo vastaan albumissa 1974">24. Se oli Arska Kinnusenkin lemppareita. Kuulostaapa pahalta. Ei taida olla huumormiehiä. Ylevyys ei sovi siihen. Vittu noita uskonnollisia perheitä. Ne on perseestä.
  ellauri055.html on line 724: Kuivaniemen Rantalaan, merenrantaan, Antti siirsi useita hirsirakennuksia: savupirtin, aitan ja savusaunan. Vuonna 1978 valettiin pitkän hirsirakennuksen pohja. Taloon päästiin muuttamaan vuonna 2001.
  ellauri055.html on line 1084: 19702">

  Vaakku ja päät

  
  ellauri058.html on line 267: Hotakainen kirjoitti ylioppilaaksi Rautalammin yhteislukiosta vuonna 1976. Hän opiskeli kotimaista kirjallisuutta Helsingin yliopistossa ja on humanististen tieteiden kandidaatti. Kirjoittamisen Hotakainen aloitti toimittajana Porissa. Hän oli STT:n toimittaja vuosina 1981–1985, Mainonnantekijäin copywriter 1985–1986 ja WSOY:n mainostoimittaja vuosina 1986–1995. Hän on ollut myös Helsingin Sanomien kolumnisti sekä työskennellyt toimittajana Savon Sanomissa. Vuodesta 1995 Hotakainen on ollut vapaa kirjailija.
  ellauri058.html on line 497: Illat Hotakainen kyhäsi runoja. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan kulttuurikilpailussa 1979 hän sijoittui niillä kakkoseksi. Kilpailun voittanut Jari Tervo muistaa yhä aika ajoin muistuttaa Karia siitä, että kuka voitti ja kuka tuli toiseksi.
  ellauri058.html on line 543: Parhaat muistoni yliopistosta ovat praktikum-kurssien ensimmäisiltä vuosilta 1969–1971. Silloin kirjallisuutta lukemaan tuli poikkeuksellisen lahjakas kohortti nuoria, joista sittemmin tuli keskeisiä tekijöitä kirjallisilla kentillä: kriitikko Vesa Karonen, tohtori Pertti Lassila, professori Juhani Niemi, kustannustoimittaja Paula Pesonen, professori Pekka Pesonen, kustannustoimittaja Anja Salokannel, kirjailija Juhani Salokannel... Samaan joukkoon liittyi tulevia kirjailijoita, kuten Kristina Carlson, Markku Envall, Leena Krohn ja Panu Rajala. Siinä joukossa oli ilo irrallaan. Ilo pinnassa vaikka syän sittemmin märkäni.
  ellauri058.html on line 777: The poet first came out as gay in his 1975 work In & Out, which was initially available only in a privately printed version in limited circulation. The work did not gain general publication until 1989.
  ellauri060.html on line 94: Suomessa toimii niin sanottu harmaiden ursuliinien sisarkunta eli Kuoleman tuskassa olevan Jeesuksen Pyhän Sydämen sisaret. Sen on perustanut puolalainen Urszula Ledochowska. Se on toiminut Suomessa vuodesta 1976. Ursuliineilla on Jyväskylässä leikkikoulu ja opiskelija-asuntola kun Helsingissä he pitävät Pyhän Marian lastentarhaa. Sisaret osallistuvat myös seurakunnan lapsi- ja nuorisotyöhön.
  ellauri060.html on line 108: T.S. Eliot ei ollut skotti kuten J.A. Hunter eikä huumormiehiä. Kuten Peter Ackroyd ize, se oli todennäköisesti homo. Se selvinnee tästä tiiliskivestä jos jaxan selata. Ackroyd nyt ainakin tunnetusti on. Homopetteri on kirjoittanut elämäkertoja mm. ennen jo paasatuista henkilöistä William Blake, Charles Dickens, T.S. Eliot, 1977815603711" data-nimi="Chaplin Charles">Charles Chaplin ja Sir Thomas More. Tokko ne KAIKKI sentään oli homoja? Tiedä häntä. TS Eliot muistuttaa myös Hotakaista siinä, että se koitti pitää yxityiselämänsä izellään. Eipä onnistunut, kiitos homopetterin. Mitähän salattavaa Hotakaisella on? Onko luurankoja kaapissa?
  ellauri060.html on line 112: The result of his Yale fellowship was Notes for a New Culture, written when Ackroyd was only 22 and eventually published in 1976. The title, an echo of T. S. Eliot's Notes Towards the Definition of Culture (1948), was an early indication of Ackroyd's penchant for exploring and re-examining the bollocks of other London-based writers.
  ellauri060.html on line 316: Toisen vainaan vuoteella veisataan Johannes Ristin sanoittamaa ja J.S. Bachin säveltämää virttä O Ewigkeit du Donnerwort, ruozixi Lasse Lucidor "o evighet din längd förskräcker mig" ja suomexi "oi iäisyys mua pelottaa sun pituutesi". Jostain syystä tämä hieno viisu näyttää pudotetun 1938 virsikirjasta saastaisella 80-luvulla. Voi helvetti 80-luku! Mua ällöttää sun lättäpäisyytesi. Ja rumat keittiöt, ja klinkkerit ulkoseinissä. Typerä Elmo ilmestyi 1978. Iloisin suru ilmestyi 1986. Runkkujussi kuoli vuonna 1998. Figures.
  ellauri060.html on line 403: Muusikon otteella Jussin vaimoa. Nurmen ura Yleisradiossa alkoi 1970 luonnonsuojeluun kannustavalla ohjelmalla Ei kai nyt vaieta voi, jonka hän toimitti silloisen vaimonsa Hannele Pohjanmiehen kanssa.
  ellauri060.html on line 1097: Poliittisilta mielipiteiltään Agapetus eli Yrjö Soini (17. heinäkuuta 1896 Hattula – 6. helmikuuta 1975 Helsinki) oli oikeistolainen, ja hän kuului muun muassa kokoomuxen puoluevaltuustoon. 1960-luvun lopulla hän arvosteli näkyvästi ja voimakkaasti vasemmistohenkistä opiskelijaradikalismia.
  ellauri060.html on line 1131: He taistelivat synnyinmaansa puolesta (Они сражались за Родину, 1942, suom. 1976,
  ellauri061.html on line 213: 1900-luvun alussa näytelmä kuvasi alitajuntaa, 60-luvulla vapaata rakkautta, 70-luvulla sadomasokismia (ja Oberon oli bi). Eka naiskriitikko Marjorie Garber 1974 sanoi et se oli ihan ihqua. Toka naiskriitikko Anne Paolucci laski 1977 et näytelmä kestikin 5 päivää (eikä 4). 1980 Florence Falk näki siinä kulttuuriantropologiaa. Cheis Hassell kristillisen sanoman. Se on nostanut tanaan kokonaisen nipun tsygologeja. Heput on hulluja kunnes löytää autenttisen sexuaalisen izensä. Jonkun Mordechain mielestä siinä on vastakkain Eros ja Thanatos. Eros taitaa päästä joholle. Joka tapauxessa näytelmä on terapeuttinen. 1991-luvulla vasta Barbara Freedman huohmaa että siinä on aika paljon patriarkaalisia viboja.
  ellauri062.html on line 301: Seuraavana tehtävänä on puurtaa vanhan ajan sporan lailla rinnan läpitte Thomas Pynchonin Painovoiman sateenkaari 1973 ja Jaakko Superjuonikkaan yhtä tiiliskivi Jatkosotaextra 2017. Näiden pitäs jossain suhteessa olla samixia. Jotain postpostmodernismia. Välissä on mennyt Juotikkaan koko elinikä, joka kai on samaa luokkaa tovi kuin kesti modernismin rantautua Kaivopuiston rantaan. Välillä maistellaan Walserin modernia sveiziläistä Tobleronea.
  ellauri062.html on line 312: Susikoira Roi on Jorma Kurvisen kirjoittama kirjasarja, jonka ensimmäinen osa ilmestyi jo vuonna 1976. Ensimmäiset kirjat kuvattiin vuonna 1987 televisiosarjaksi. Sarjan pääosissa nähtiin Roina häärännyt poliisikoira Jami ja Tomin roolissa Paavo Westerberg, joka nykyään työskentelee käsikirjoittajana ja ohjaajana.
  ellauri062.html on line 437: Kansallissosialismin ja okkultismin väliset väitetyt yhteydet ovat olleet keskustelun kohteena erityisesti 1960-luvun alusta lähtien, tosin ensimmäiset aihetta käsittelevät kirjoitukset julkaistiin Ranskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa jo 1940-luvun alussa. Useiden dokumenttielokuvien ohella aiheesta on julkaistu lukuisia kirjoja, joista tunnetuimpia ovat Le Matin des Magiciens (1960) ja Trevor Ravenscroftin Pyhä keihäs (1972). Tätä kirjallisuutta on tutkinut historioitsija Nicholas Goodrick-Clarke teoksissaan The Modern Mythology of Nazi Occultism ja The Nazi Mysteries. Kansallissosialistien ja okkultismin yhteyttä korostava kirjallisuus muodostaa oman lajityyppinsä. Lajityypin toistuva piirre on väite, jonka mukaan natsit toimivat jonkinlaisen okkultistisen voiman tai salaseuran ohjauksessa.
  ellauri062.html on line 486: Monet Salvatore Quasimodon runot avautuvat minulle vaivoin, jos ollenkaan. Enkä taida olla yksin hämmennykseni kanssa. Nobel-palkinnon myöntäminen oli kiistanalainen, monien mielestä vanhemmat runoilijat Ungaretti ja Montale syrjäytettiin (no vizi Montalen kutale kyllä sai oman plakettinsa vuonna 1975), ja lehdistö teilasi Quasimodon tuotannon suurimmalle osalle lukijoita luoksepääsemättömäksi. Yksi minua askarruttaneista runoista on otsikoitu "Kuolleet" ja alkaa näillä säkeillä:
  ellauri062.html on line 538: Ungaretti (1888-1970) oli Mussolinin kamu, liittoutuneiden kannalta housunsa paskantanut kaveri. Sixi Guasimodo vei sodan jälkeen pokaalin. Montale (1896-1981) pokkas omansa 1975 «per la sua poetica distinta che, con grande sensibilità artistica, ha interpretato i valori umani sotto il simbolo di una visione della vita priva di illusioni». Se oli antifasisti vaan koska se oli aristokraattinen snobi.
  ellauri062.html on line 791: A década de 1970, embora estivesse no auge da sua fama internacional, sua imagem em Portugal foi afetada por falsos rumores de que Amália tinha ligações com o regime do Estado Novo, de António de Oliveira Salazar. Na verdade, o antigo regime censurou muitos de seus fados. Amália reconquistou a popularidade com o povo português, cantou o hino da Revolução dos Cravos, a canção "Grândola Vila Morena" e deu dinheiro para o Partido Comunista Português clandestinamente.
  ellauri062.html on line 959: Matti Heikki Veikko Simola (16. huhtikuuta 1926 Helsinki – 30. joulukuuta 1975) oli suomalainen koripalloilija ja koripallovalmentaja.
  ellauri063.html on line 229: AAA, también conocida como Alianza Apostólica Anticomunista, fue una organización terrorista tardofranquista, presuntamente vinculada a los aparatos represivos del Estado español, que actuó en el País Vasco y en el País Vasco francés entre 1977 y 1982, durante la transición española. Un informe de la Oficina de Víctimas del Terrorismo del Gobierno vasco de 2010 le atribuye 8 asesinatos de las 66 víctimas mortales del terrorismo parapolicial y de extrema derecha desarrollado entre 1975 y 1990.
  ellauri063.html on line 268: Golems appear in the fantasy role-playing game Dungeons & Dragons (first published in the 1970s), and the influence of Dungeons & Dragons has led to the inclusion of golems in other tabletop role-playing games, as well as in video games.
  ellauri063.html on line 382: Suomalaisen kirjapelin proosajokerin Jaakko Yli-Juonikkaan (s. 1976) lähes 700-sivuinen outoileva satiiri ”valhalla-aholaisesta” perussuomalaisuudesta on kuin kohteensa: tunkkaisuudessaan luotaantyöntävä, fiksaatiossaan ylilyövä.
  ellauri064.html on line 144: Turussa asuva Jaakko Yli-Juonikas (s. 1976) on heti vapaa kirjailija. Hän on kirjoittanut eräitä nykykirjallisuutemme omaperäisimmistä teoksista, muiden muassa ylistämänsä Neuromaanin (Otava 2012). Yli-Juonikkaan proosa leikittelee vainoharhan, salatieteiden ja läpitunkemattoman byrokratian teemoilla ja käyttää hyväkseen nyrjähtäneitä vertauskuvia sekä karmeita ja koomisia leikkauksia. Eräs entinen ministeri on todennut, että Yli-Juonikkaan teksti on ”Kafkaa kännissä”. Nykyiset ministerit eivät ole kommentoineet asiaa.
  ellauri064.html on line 152: Termin uskotaan juontuvan amerikkalaisen uusnazin Eric Thomsonin vuonna 1976 kirjoittamasta tekstistä Welcome to ZOG-World. Termi tuli laajaan käyttöön The Order -ryhmän suorittamista ryöstöistä The New York Timesiin kirjoitetun artikkelin jälkeen, jossa kerrottiin ryöstöjen tähdänneen rahan keräämiseen ZOGia vastaan. The Order oli antisemitistisiä yhteyksiä omaavan Aryan Nations -järjestön haara.
  ellauri064.html on line 200: Suomenkielisestä versiosta ”Kapteeni Tom” vastasi vuonna 1973 Arto Sotavalta. Tämmösen mä muistan hämärästi. Mutta Velvet Underground Nico Evening of light: ei mitään havaintoa.
  ellauri064.html on line 206: Kauhun kilometrit on yhdysvaltalainen Steven Spielbergin varhaistyö vuodelta 1971, alun perin televisiolle tehty jännityselokuva, jossa kuvataan maantieraivoa. Pääosassa on Dennis Weaver, jonka vastanäyttelijää, takaa-ajoon lähtevän rekan kuljettajaa, ei näytetä missään vaiheessa kokonaan. Hänen sijastaan Peterbilt 281 -mallinen perävaunullinen rekka kasvaa sivuosanäyttelijän mittoihin.kenen mukaan? Elokuva esitettiin Yhdysvaltain televisiossa 13. marraskuuta 1971, ja Euroopassa se pääsi teatterilevitykseen. Suomessa elokuvan teatteriensi-ilta oli 6. huhtikuuta 1973.
  ellauri064.html on line 280: Unabomber Theodore John Kaczynski (/kəˈzɪnski/; born May 22, 1942), also known as the Unabomber (/ˈjuːnəbɒmər/), is an American domestic terrorist, anarchist, and former mathematics professor. He was a mathematics prodigy, but he abandoned his academic career in 1969 to pursue a more primitive lifestyle. Between 1978 and 1995, he killed three people and injured 23 others in an attempt to start a revolution by conducting a nationwide bombing campaign targeting people involved with modern technology. In conjunction with this effort, he issued a social critique opposing industrialization while advocating a nature-centered form of anarchism.
  ellauri064.html on line 282: In 1971, Kaczynski moved to a remote cabin without electricity or running water near Lincoln, Montana, where he lived as a recluse while learning survival skills in an attempt to become self-sufficient. He witnessed the destruction of the wilderness surrounding his cabin and concluded that living in nature was untenable; he began his bombing campaign in 1978. In 1995, he sent a letter to The New York Times and promised to "desist from terrorism" if the Times or The Washington Post published his essay Industrial Society and Its Future, in which he argued that his bombings were extreme, but necessary to attract attention to the erosion of human freedom and dignity by modern technologies that require large-scale organization.
  ellauri064.html on line 329: Hirvisaari is a former train driver, educated at the Helsinki Pasila engine drivers' school in 1980–1982. He was admitted to University of Helsinki in 1999 to study theology, and is still registered as an undergraduate student. Hirvisaari undertook his military national service in the Kymi Anti-Aircraft Battalion in 1979–1980 in the city of Kouvola.
  ellauri065.html on line 55: Syksyllä 2015 Evitskogiin avattiin tilapäinen vastaanottokeskus, johon majoitettiin 260 turvapaikanhakijaa. Vastaanottokeskus perustettiin KN-keskuksen tiloihin, joka oli aiemmin majoittanut lähinnä virolaisia komennusmiehiä. Rakennus on alkujaan rakennettu 1970-luvulla TVK:n koulutuskeskukseksi. Kukahan oli istuttanut koiranheiden sen pihalle. Oliko lakupelle bingobangolandiasta. Hyötytataariko vaiko haittatataari. Vaiko pakoloinen. Matu koijaa, kela hyysää.
  ellauri065.html on line 147: Allekirjoittamalla Helsingin päätösasiakirjan vuonna 1975 sekä Länsi-Saksa että Itä-Saksa tunnustivat sodanjälkeisen Euroopan nykyiset rajat, mukaan lukien Oder-Neisse-linja, päteviksi kansainvälisessä oikeudessa. Vuonna 1990 osana Saksan jälleenyhdistämistä Länsi-Saksa hyväksyi Saksan osalta lopullista ratkaisua koskevan sopimuksen lausekkeet, joissa Saksa luopui kaikista vaatimuksista alueelle, joka sijaitsee Oder – Neisse-linjan itäpuolella. Saksan tunnustamista Oder-Neisse-linja rajalle se on vahvistettu uudelleen yhdistynyt Saksa on Saksan ja Puolan rajalla sopimuksen 14. marraskuuta 1990; ja kumoamalla Saksan liittotasavallan peruslain 23 §, jonka mukaan liittotasavallan ulkopuolella olevat Saksan osavaltiot voivat aiemmin hakea maahantuloa.
  ellauri065.html on line 219: Juotikkaan mielestä Tom Sacksin Human Centipede (2009) on omaperäinen idea. Se on kuitenkin ennakoitu Klibanin piirroxessa Business on parade niinkin aikaisin kuin Jaskan syntymävuonna 1976. Mulla on se, ostin sen jenkeissä Jaskan äidin vasta Jaskaa ulos pyllistäessä. Niin ja Grinchin joulumaassa missä wholandian väki tekee Christmas Congaa ilman turvavälejä (Jim Carey, 2000). Joku jenkki haukkuu sitä huonoimmaxi rainaxi ikinä. Se ei ole nähnyt Human Centipedeä. (En minäkään, enkä aiokaan kazoa.)
  ellauri065.html on line 228: Finding himself out of work after film school in 1976, Ferrara directed a pornographic film, 9 Lives of a Wet Pussy, using a pseudonym. Starring with his then-girlfriend, he recalled having to step in front of the camera for one scene to perform in a hardcore sex scene: "It's bad enough paying a guy $200 to fuck your girlfriend, then he can't get it up." Ferrara lives in Rome, Italy. He moved there following the 9/11 attacks because it was easier for him to find financing for his movies in Europe. Ferrara descibes himself as a Buddhist. Because Jesus was a living man, and so were Buddha and Muhammad. These three guys changed the fucking world, with their passion and love of other human beings. All these guys had was their word, and they came from fucking nowhere. I’m not saying Nazareth is nowhere – I’m sure Jesus came from a very cool neighbourhood. Ferrara shows his love for other human beings by making films with a lot of FUCK! FUCK! and KILL! KILL! in them. His love of money is no match for his love of his neighbor primates.
  ellauri065.html on line 483: Lampiãon sukulaiset onnistuivat hautaamaan 1971 Virgulinon 84-vuotiaan irtopään.
  ellauri065.html on line 491: The Day of the Rope (in ruby font, Art of the Deal, bestseller by Donald Trump, in Ruby font Dumped Sperm) is a white supremacist concept taken from The Turner Diaries, a fictionalized blueprint for a white supremacist revolution written in 1978 by neo-Nazi leader William Pierce (under the pseudonym "Andrew Macdonald").
  ellauri066.html on line 36: Kun syksyllä 1970 kirjoittauduin Helsingin yliopistoon opiskelemaan yleistä kirjallisuustiedettä ja estetiikkaa (se oli juuri vaihtanut nimensä estetiikasta ja nykyiskansain kirjallisuudesta) sekä sanskritia ja vertailevaa indoeurooppalaista kielitiedettä, saavuin keskelle vallankumousta. Päärakennuksen savuisessa ja hälisevässä ruokalassa (tupakointi oli vielä sallittu koko kahvilassa) istui radikaaliryhmiä rintamerkkeineen suunnittelemassa opetuksen uudistamista ja koko yliopiston suistamista elitistiseltä jalustaltaan palvelemaan kansan syvien rivien yhteiskunnallisia ja sivistystarpeita. Pitkätukkaisia, parrakkaita tai viiksekkäitä ja virttyneisiin villapaitoihin, samettitakkeihin tai liehuviin kauhtanoihin ja farkkuihin sonnustautuneita nuoria miehiä sekä ”let it all hang out” -tyyliin pukeutuneita naisia tuijottelivat hämmästyksen ja väliin kauhunkin vallassa minun kaltaiseni perinteiset opiskelijat, jotka koettivat sovitella lautasiaan pöydille monenmoisten lentolehtisten ja muiden painotuotteiden sekä kolhiintuneiden peltisten tuhkakuppien keskelle.
  ellauri066.html on line 38: Vallankumousta ei tullut, mutta yhteiskunta ja yliopisto kyllä muuttuivat. Moni aktivisteista ja radikaaleista on edennyt tieteenalansa huipulle kansainvälisiin tehtäviin, professoreiksi, kansanedustajiksi ja jopa yritysmaailman johtopaikoille. Minusta tuli vain tällänen olkihattuinen kääntäjä. Tutkintojärjestelmä uudistui. Muistan itsekin olleeni mukana filosofisten ja yhteiskuntatieteellisten tutkintojen uudistamistoimikunnan (FYTT) jossakin alajaoksessa pohtimassa taideaineiden tutkintorakennetta. Opintotukeen vaadittiin ja lopulta myös saatiin muutoksia (yhdessä vaiheessa vaadittiin tuhannen markan opintorahaa kaikille, ja sisäpiirin iskulause kuului: ”tonni käteen – känni toteen”). Laitoshallintoonkin saatiin opiskelijaedustus, monen myllerryksen ja takapakin saattelemana tosin. Yliopistohistorian alaviitteeksi jäänee se, kun Helsingin yliopiston päärakennuksen suuri juhlasali täysin organisoidusti ja ilmeisesti ensimmäistä kertaa laitoksen historiassa vallattiin 4. marraskuuta 1976 ja siellä pidettiin puheita läpi yön. Yliopiston johto teki viisaan valinnan eikä kutsunut poliisia tyhjentämään rakennusta, eivätkä valtaajatkaan asettuneet haittamaan yliopiston normaaleja toimintoja – vahtimestariparkojen työvuoroja tietysti lukuun ottamatta.
  ellauri066.html on line 59: Einari Arvid Vuorela (17. elokuuta 1889 Keuruu – 10. heinäkuuta 1972 Helsinki) oli suomalainen runoilija ja prosaisti. Filosofian kunniatohtorin arvonimi hänelle myönnettiin vuonna 1969. Vuorela syntyi Keuruun Jukojärvellä perheeseen, jossa oli kymmenen lasta ja aloitti opintonsa Multialla. Hänen vanhempansa olivat rakennusmestarit Aapeli Vuorela ja Kristiina Ryöppylä. Vuorelan puoliso vuodesta 1939 oli kirjailija Laura Soinne. Vuorela valmistui opettajaksi Jyväskylän seminaarista 1914. Hän toimi liikeapulaisena ja myymälänhoitajana 1903–1909 ja kansakoulunopettajana Töysässä 1914–1920, Jyväskylässä 1922–1923 ja myöhemmin Multialla.
  ellauri066.html on line 73: Unohdettu? Olin kyllä hänet unohtanut, kunnes lällyn Markku Envallin esseekokoelma Henkiinjäämisen suunnitelma muistutti Einari Vuorelasta (1889-1972). Envall totesi, että jos Vuorela olisi elänyt kymmenen vuotta kauemmin, hänestä olisi voinut tulla vihreän liikkeen hovirunoilija. Jos hän olisi elänyt 20 vuotta kauemmin, hänet olisi unohdettu uudestaan.
  ellauri066.html on line 75: No, tiedä häntä, heilutatko koiraa, mutta luonnosta ja luonnossa olemisesta Vuorela perspiraationsa ammensi. Teokseen Runot (toinen, laajennettu painos; WSOY, 1979) on poimittu Vuorelan runoja yhdeksästätoista kokoelmasta, turhankin perusteellinen katsaus runoilijan tuotantoon siis.
  ellauri066.html on line 302: “Älytöntä mätystystä” oli kuulemma Painovoiman sateenkaaren työnimi (osuva nimi kyllä). Nimi kuvaa toista Tompan tuotannon koukuttavaa piirrettä: sexiä, huumeita ja rokkia, ja muuta popsälää piisaa Tompalla. Pynchon on aina Pynchon, nää älyttömät mätystyxet on aina samanlaisia: orgioita, paskansyöntiä (joo selaa sinne kaikin mokomin, s. 308) sexin nimissä, kexittyjä huumeita, ja onnettomia lyriikoita (ei kaikki rock’n’rollia ikävä kyllä) joita sen hahmot pälähtää laulamaan kuin musikaalihahmot Broadwaylla. Vittu että jenkit on jenkkimäisiä, vaikka ne voissa paistaisi. (Jos et ole koskaan kuullut Amy Fisheristä, ei ylläri. Amy Elizabeth Fisher (s. 1974) on amerikkalainen nainen joka tuli kuuluisaxi 1992 Long Islandin Lolitana kun se 17-vuotiaana ampui pahasti Mary Jo Buttafuocoa joka oli sen luvattoman rakastajan Joey Buttafuocon puoliso. Oho! Kazo myös kuvat! Päästyään vankilasta 1999 Amysta tuli kirjailija, webimannekiini ja pornotähti. Kyllä kannatti.)
  ellauri067.html on line 79: Turmiolan Tommi. Tommi Nieminen. 15 June 1973. Also known as; English: Tommi Kinnunen. Finnish teacher and writer. place of birth: Kuusamo. Educated at: University of Turku. Award received: Thanks for the book award. Twitter followers: 15,701. Hän on äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Luostarivuoren lukiossa ja koulussa.
  ellauri067.html on line 144: Wernher Magnus Maximilian Freiherr von Braun (23. maaliskuuta 1912 Wirsitz, Saksa – 16. kesäkuuta 1977 Alexandria, Yhdysvallat) oli saksalaissyntyinen raketti-insinööri. Hän oli toisessa maailmansodassa käytetyn V2-ohjuksen pääsuunnittelija ja sodan jälkeen Yhdysvaltain avaruusohjelman päähahmoja.
  ellauri067.html on line 147: Wernher von Braun syntyi Wirsitzissä (nyk. Wyrzysk, Puola) Posenin provinssissa, joka oli tuolloin osa Saksan keisarikuntaa. Hän oli keskimmäinen perheen kolmesta pojasta. Braun kuului vähäiseen vapaaherralliseen aatelissukuun, jonka paronin arvon (saks. Freiherr)) hän myös peri. Braunin isä oli konservatiivinen virkamies Magnus Freiherr von Braun (1878–1972), joka toimi maatalousministerinä liittohallituksessa Weimarin tasavallan aikana. Hänen äitinsä Emmy von Quistorp (1886–1959) oli keskiajan Euroopan kuningashuoneiden jälkeläinen. Wernher von Braun sai äidiltään luterilaisen synnytyxen jälkeen lahjaksi metroskoopin, jonka myötä hänessä heräsi kiinnostus rakettitieteeseen.
  ellauri067.html on line 161: Walt Disney ja von Braun vuonna 1954. Disney diggas hitlerwiixiä. Taustalla V2-raketin pienoismalli. Braun suunnitteli kuuhun ja Marsiin menoa viime vuosisadan lopulla. Braun kuoli haimasyöpään vuonna 1977. Ei tällä enää kuuhun mennä, sanoi lääkäri sen haimasta. Haima sanoi pox.
  ellauri067.html on line 187: 1973 "Gravity's Rainbow" published Feb 28, universally hailed as classic
  ellauri067.html on line 188: 1974 Joseph Slade's "Thomas Pynchon" 1st booklength critical study (pprback)
  ellauri067.html on line 189: 1975 Pynchon declines William Dean Howells Medal
  ellauri067.html on line 222: 1974 National Book Award (puoliksi Isaac Bashevis Singerin kanssa) 1974. Mahtoi molempia nolottaa. tuomariston yksimielinen valinta Pulitzerin kirjallisuuspalkinnon saajaksi, mutta asiantuntijalautakunta hylkäsi sen1975 American Academy of Arts and Lettersin William Dean Howells -mitali (kieltäytyi).
  ellauri067.html on line 394: Friedrich Anton Christian ”Fritz” Lang (5. joulukuuta 1890 Wien, Itävalta-Unkari – 2. elokuuta 1976 Beverly Hills, Kalifornia), oli itävaltalaissyntyinen saksalais-yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja ja tuottaja. Lang oli huomattavimpia saksalaisen ekspressionismin edustajia ja yksi 1900-luvun arvostetuimpia elokuvaohjaajia. Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen noustua valtaan Lang muutti Yhdysvaltoihin, jossa hän jatkoi uraansa vaihtelevalla menestyksellä. Yhdysvaltojen tuotannon huippuhetkiä olivat Kiihko, Nainen ikkunassa, Punainen katu ja Gangsterikuningas.
  ellauri067.html on line 544: Gravity´s Rainbow is a 1973 novel, first published by Viking Press, by American writer Thomas Pynchon. The narrative is set primarily in Europe at the end of World War II, and centers on the design, production and dispatch of V-2 rockets by the German military. In particular, it features the quest undertaken by several characters to uncover the secret of a mysterious device named the "Schwarzgerät" ("black device"), slated to be installed in a rocket with the serial number "00000".

  
  ellauri069.html on line 76: A couple of years after Barthelme took the apartment, the writer Kirkpatrick Sale and his wife, Faith, an editor, moved in downstairs and became close friends. They had been students at Cornell with Pynchon, and Pynchon would write part of “Gravity’s Rainbow” (1973) in their apartment.
  ellauri069.html on line 105: —The Genius (1971)
  ellauri069.html on line 127: Sidney Joseph "S.J." Perelman (February 1, 1904 – October 17, 1979) was an American humorist and screenwriter. He is best known for his humorous short pieces written over many years for The New Yorker. He also wrote for several other magazines, including Jude, as well as books, scripts, and screenplays. Perelman received an Academy Award for screenwriting in 1956.
  ellauri069.html on line 172: Gene Krupa: Eugene Bertram Krupa, Born:January 15, 1909, Chicago, Illinois, U.S., Died:October 16, 1973, Yonkers, New York, U.S. was an American jazz drummer, band leader and composer known for his energetic style and showmanship. His drum solo on "Sing, Sing, Sing" elevated the role of the drummer from an accompanying line to an important solo voice in the band.
  ellauri069.html on line 350: Novelli päättyy kuvaten 00000 lentoa, sen nousua, ja laskua. Kun se laskee, porukkaa on kerääntynyt Orfeus-Teatteriin Los Angelesissa; aika näyttää olevan 1960:n loppu tai 1970 alku. Kun novelli päättyy, joku raketti on kenossa elokuvateatterin yllä Los Angelesissa, meinaten pudota sen päälle. Novelli päättyy virteen William Laiskurilta, Alokas Laiskurin esi-isältä.
  ellauri069.html on line 376: Thomas Pynchonin 1973 mestaripala Painomusteen Sadeviitta on eepos, pelle-eepos, ja Suuri Amerikan Novelli, kuten Moby-Dick. Toisinkuin Melvillen lukijat, kuiteskin, Pynchonin lukijat voi mennä sivukaupalla täysin pihalla siitä mitä juonessa, tilanteessa tai tyypeissä on tapahtumassa. Kirjaa ei edes voi kunnolla lukea selaamatta samalla koko ajan esim Steven Weisenburgerin Seuraneitiä ja Michael Davitt Bellin “Some Things That ‘Happen’ (More or Less) in Gravity’s Rainbow.”
  ellauri069.html on line 714: American poet, novelist, essayist, songwriter, playwright, editor and publisher. Known for his satirical works challenging American political culture. Perhaps his best-kĺnown work is Mumbo Jumbo (1972), a sprawling and unorthodox novel set in 1920s New York that has been ranked among the 500 most important books in the Western canon. Reed´s work has often sought to represent neglected African and African-American perspectives; his energy and advocacy have centered more broadly on neglected peoples and perspectives, irrespective of their cultural origins.
  ellauri069.html on line 744: Typerä elokuva perustuu vielä typerämpään samannimiseen lastenkirjaan Ihmemaa Oz (engl. The Wonderful Wizard of Oz, 1900), joka on aikaisemmin suomennettu myös nimillä Oz-maan taikuri (1977) sekä Ozin velho (1985), jonkun L. Frank Baumin kirjoittama lastenkirja. Kirja aloitti Baumin Oz-maahan sijoittuvien kirjojen sarjan, joka käsittää kaikkiaan 15 teosta. Kirja kertoo Dorothy-nimisen kansasilaistytön seikkailusta Oz-maassa.
  ellauri071.html on line 95: Sir Noël Peirce Coward (16 December 1899 – 26 March 1973) was an English playwright, composer, director, actor and singer, known for his wit, flamboyance, and what Time magazine called "a sense of personal style, a combination of cheek and chic, pose and poise".
  ellauri071.html on line 451: Seksin suojaikärajaa tiukentava lakimuutosaloite ei mennyt vuonna 2019 läpi, ja suhtautuminen on Ranskassa ristiriitainen. Matzneff on julkaissut 1970-luvulla esseen "Les Moins de seize ans", jossa hän kertoo mieltymyksistään pikkulapsiin. Ranskixet jää kakkosexi pillurallissa vaan pedofilian huippukuskeille belgeille. Sen tauttako niillä on niin paljon aikuisten sarjakuvia?
  ellauri071.html on line 647: Mixi tälläinen romaani piti tehdä? Mixi? Mixi? No ei tää ole mikään sotaromaani. Nipsu ei ehtinyt sotaan mukaan, pikkupoikana luki sarjakuvalehdistä. Vyöhyke on jenkkilä. Dollarin irrotus kultakannasta 1971 alotti hullun tuhlauxen, Amerikka on ollut kaikki nämä vuodet aina jossain siirtomaasodassa ellei useammassa, globalisaatio vaani nurkan takana, ahnaat jenkit kähmi suuren isänmaallisen sodan jälkeen sulassa sovussa entisten nazi"vihollistensa" kamuina. Siinä se: ei ihmekään että ne on paranoideja. Hulluja nuo amerikkalaiset, ja hullut saivat ansionsa mukaisen kirjailijan, ja kirjan. Tiivistettynä: aivan paska tuli.
  ellauri072.html on line 185: On ilmennyt että QAnon toimii Galzusta käsin Suomesta ja sitä vetää valekuollut Frank Pappa. Viestimenä Bolzonarolle juuri myyty sademeziä ezivä ja tuhoava sputnikki. Suomen Hallitus on sulkenut 70K vauva.fi käyttötiliä. Ennen presidentinvaaleja Donald Trump ylisti salaliittoteorian seuraajia sanomalla, että he ovat "ihmisiä, jotka rakastavat maatamme." Saksalaisen kannattajakunnan yleinen uskomus on, että Angela Merkel olisi aiemmin toiminut Stasin agenttina. Kuten Angela huomauttaa asiallisesti, paras argumentti salaliittoteorioiden puolesta on että Silverfishin laiset kuikelot lukee lakia ja päättää kenen ääni pääsee kuuluviin. Britanniassa aktivisti ja sairaanhoitaja Kate Shemirani on ilmaissut kannatuksensa groomingille. Merkittävä osuus brittiläisistä QAnonin kannattajista on entisiä 1960- ja 1970-luvun uusien uskonnollisten yhteisöjen seuraajia ja ehkä kiinnostunut myös ufoista. Suomessa joogasivuilla levitettiin trollien tekemiä videoita ja tutkimuksia, jotka osoittavat, että koronaa ei ole, Bill Gates ja WHO:n pääjohtaja ovat suuria huijareita ja että koronan uutisointi hyödyttää mediaa ja rokoteyhtiöitä. Vähintään 3 oikein 5:stä.
  ellauri072.html on line 379: Mikko Myrskylä on syntynyt 1978, se on siis 42-vuotias. Onko sillä perettä? Ehkä ei, kunse viuhuu ympäriinsä maailmalla kertomassa, kunka onnellista on lapsettoman elämä. Onkohan se ize homofiili? Ei-binaarinen henkilö? Sukupuoleton liukulukuko? Parta sillä ainakin on siivoton. Jotain inselimäistä sen pärstästä on lukevinaan. Toisaalta yhdessä valokuvassa näkyy jonkun muun aika paxut sääret sohvalla villasukissa, ja yxi lausunto antaa sivumennen ymmärtää että se on ize nuori eli vanha isukki. Anaaliaukon näköiset nörtit usein pääsee naimisiin vasta keräilyerissä.
  ellauri072.html on line 473: Dennis Gabor (unk. Dénes Gábor; 5. kesäkuuta 1900 Budapest, Itävalta-Unkari – 8. helmikuuta 1979 Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) oli unkarilais-juutalainen nobelsähköinsinööri, joka keksi hologrammit.
  ellauri072.html on line 477: What will happen when the age-old economy of scarcity gives way to the Age of Leisure? Professor Gabor, who won the 1971 Nobel Prize for physics offers a futuristic projection based on a static population and GNP, "classless, democratic, and uniformly rich." Fearful that total secruity "will create unbearable boredom and bring out the worst in Irrational Man," Gabor is anxious to retain "effort," "hardship," and the Protestant Ethic -- lest society dissolve in an orgy of anti-social, hedonistic nihilism (viz. the current drug explosion and the spoiled-brat students). To avoid such evils Gabor proposes that work and its attendant moral uplift be divorced from production and the service sector of the economy be vastly enlarged. But this is only the beginning -- enthusiastic about Social Engineering Gabor suggests using it to weed out potential misfits, trouble-makers and "power addicts"; supplementing I.Q. tests with E.Q. (Ethical Quotient) measurements; and modeling elementary and secondary education on the 19th century British public school which knew so well how to inculcate good citizenship, intellectual excellence and pride in achievement. The Third World, still wrestling with pre-industrial material want, is ignored -- since we can't afford any more industrial pollution presumably they will just have to adjust to their misery. Gabor's assessment of "the Nature of Man" shows a woefully naive Anglo-American ethnocentricity and complete ignorance of anthropology and his vision of post-industrial utopia operating on the moral axioms of the 19th century is as elitist as it is improbable.
  ellauri072.html on line 595: Kimberly-Clark has been making Huggies disposable diapers for infants since 1978. In 1984, the Depend products for adults were introduced, pioneering the retail incontinence category in the United States.
  ellauri073.html on line 81: – En ole 35-vuotias, flanellipaitaan pukeutunut perheenisä-koomikko. Mutta ei mun tarvitsekaan olla. Hakukone tuo sanoilla "eve kulmala mies joka ei saa sanoa mitään" Risto Jarvan vuonna 1975 ohjaaman elokuvan "mies joka ei osannut sanoa ei", jonka pääosassa näyttelee Antti Litja. Hän on sittemmin näytellyt myös Mielensäpahoittajaa. Risto Jarva lähti tällä elokuvalla kazojaystävälisempään suuntaan.
  ellauri073.html on line 86: Voidaanko kohta kuka tahansa ottaa televisioon riepoteltavaksi, jos hän sanoi jonkun rivon vitsin vuonna 1978”, Röyhkä heittää vettä kiukaalle.
  ellauri073.html on line 91: Kauko Röyhkä on rooli, jonka hän kehitti 1970-luvulla Lou Reedin Berlin-levyn innoittamana. ”Sillä levyllä tyyppi hakkaa vaimoaan eikä piittaa äidistä, jolta viedään lapset pois.”
  ellauri073.html on line 406: Vaimoni on noita (Bewitched) on vuosina 1964–1972 tehty yhdysvaltalainen television komediasarja. Sen päähahmoja olivat nuori aviopari, mainosmies Darrin ja kotirouva Samantha Stephens (Elizabeth Montgomery), joka on oman äitinsä tavoin noita.
  ellauri073.html on line 460: Sashalle ja Wallulle ja mixei mullekin yhteinen kokemus on ollut masis siitä ettei olekaan niin huippulahjakas kuin kuvitteli. Vittumainen Morris Halle sanoi mulle just nää sanat keväällä 1978, ja mun teki mieli potkasta sitä sen löysään jutkuperseeseen. Se koitti vielä kiinnostaa mua sen tyhmiin suffixi- ja puffixijuttuihin, mutta turhaan, se oli tehnyt Plopovin izemurhasiirron ja oli saman tien ulos laudalta.
  ellauri074.html on line 149: 1975 Classical studies by W. H. F. Thomson into the nature of hemorrhoids and their development from anal cushions, which are normal structures.
  ellauri074.html on line 157: Tucks lääketyynyn vuosi olis 1973 tai 1976 riippuen kumpi valehteli Wallun iän, Wallu vaiko HänMies.
  ellauri074.html on line 300: Gallimard julkaisi Cioranin ensimmäisen ranskankielisen teoksen Hajoamisen käsikirjan (Précis de décomposition) vuonna 1949, ja teos herätti huomiota sekä sisältönsä että lyyrisen, hiotun kielensä ansiosta. Gallimard julkaisi myös suurimman osan Cioranin myöhemmistä teoksista. Cioran sai 1950 Hajoamisen käsikirjasta Ranskan valtion myöntämän arvostetun Rivarol-palkinnon, jonka hän sanoi ottaneensa vastaan, koska tarvitsi rahaa. Myöhemmin hän kieltäytyi kaikista hänelle myönnetyistä kirjallisuuspalkinnoista. Vuonna 1952 julkaistu Katkeruuden syllogismeja (Syllogismes de l'amertume) on Cioranin luetuimpia teoksia, ja sen ansiosta hänestä tuli tunnettu Ranskassa ja koko maailmassa etenkin sen jälkeen, kun se oli julkaistu pehmeäkantisena taskupainoksena. Cioranin kenties merkittävin teos on vuonna 1973 ilmestynyt De l'inconvénient d'être né ('Syntymisen harmillisuudesta'). Vuonna 1987 ilmestyi hänen viimeinen teoksensa Aveux et anathèmes ('Kirouksia ja tunnustuksia'). Suomeksi Cioranin teoksista ovat ilmestyneet Hajoamisen käsikirja ja Katkeruuden syllogismeja. Ne ovat suomentaja Peltosen mielestä ihan paskoja.
  ellauri074.html on line 340: Cioran ei kuitenkaan koskaan ollut fasistisen Rautakaartin (Garda de Fier) jäsen, vaikka hän kannattikin liikkeen nationalistista ideologiaa toisen maailmansodan ensi vuosiin saakka; tosin hän ei oletettavasti hyväksynyt ryhmän väkivaltaisia metodeja. Toisaalta jotkut historioitsijat pitävät Cioranin nuoruuden kiinnostusta äärioikeistolaisuuteen lähinnä teoreettisena. Pariisiin asetuttuaan Cioran hylkäsi täysin ideologian ja keskittyi kirjoittamiseen. Myöhemmin Cioran on useissa haastatteluissa syvästi katunut nuoruudenaikaista innostustaan äärioikeistolaisuuteen. Esimerkiksi vuonna 1972 antamassaan haastattelussa hän tuomitsi Rautakaartin ”sekalaiseksi ryhmittymäksi tai pikemminkin mielipuoliseksi lahkoksi ja puolueeksi” ja sanoi: ”Silloin tajusin – – mitä tarkoittaa, kun joutuu aallon mukaan ilman vähäisintäkään vakaumusta. – – Nyt olen sille immuuni.”
  ellauri074.html on line 441: Saku ja Mirkku tapaili useinkin sitku Sakun nai se romanialainen matemaatikko 1974, vaimo nro 4, Alexandra Bagdasar. Puhuttiin romaniaa ja kokattiin romanialaisia kotiruokia. Ero tuli vaimosta 1985 ja 1986 kuoli Eliade. Mirkun nazitouhut tuli ilmi vasta 1988. Mirkun 30-luvun kirjoituxet oli aika pahaa fasismia indeed. Sen kannattaman rautakaartin miehet listi silmittömästi jutkuja sakujen rinnalla. Sakua vähän hävetti eze oli kaveerannut tälläsen paskiaisen kaa. Se kirjotti sit Mirkun comic sidekickixi Bloomista kertovaan rompskuunsa Ravelstein: kohteliaasti pokkuroiva pikku romanialainen Radu Grielescu, sliipattu intellektuelli jolla oli antisemiitin rikosrekisteri. Aika noloa. Pääsipä kusettamaan Sakua oikein kunnolla.
  ellauri074.html on line 449: Naš sovremennik -lehden konservatiiviseen kirjailijaryhmään kuulunut Belov esiintyi julkisuudessa kansallisen kulttuurin ja perinteisten arvojen puolustajana. Nykyaikaisen kaupunkielämän kritiikkiä sisältävät Vospitanije po doktoru Spoku (Kasvatusta tohtori Spockin tapaan, 1974) sekä aikanaan suurta huomiota herättänyt Vsjo vperedi (Kaikki edessäpäin, 1986), jossa jopa vapaamieliset katsoivat hänen menneen entisyyden ihannoinnissa ihan liiallisuuksiin.
  ellauri074.html on line 461: Nykyaikaisen kaupunkielämän kritiikkiä sisältävät Vospitanije po doktoru Spoku (Kasvatusta tohtori Spockin tapaan, 1974) sekä aikanaan suurta huomiota herättänyt Vsjo vperedi (Kaikki edessäpäin, 1986), jossa jopa vapaamieliset katsoivat hänen menneen entisyyden ihannoinnissa liiallisuuksiin. Belov on kirjoittanut myös kokoelman humoristisia miniatyyrejä Vologdalaisjaarituksia (Buhtiny vologodskije).
  ellauri077.html on line 255: Death system, a concept introduced by Robert Kastenbaum in 1977, is defined as "the interpersonal, sociocultural, and symbolic network through which an individual's relationship to mortality is mediated by his or her society" (Kastenbaum 2001, p. 66). Through this concept, Kastenbaum seeks to move death from a purely individual concern to a larger context, understanding the role of death and dying in the maintenance and change of the social order.
  ellauri077.html on line 368: In February 1976, the book was removed from high school library shelves by the board of education of the Island Trees Union Free School District in New York. This case became the subject of a U.S. Supreme Court case in 1982.
  ellauri077.html on line 664: Bill (s. 1895) koki hengellisen herätyksen ja raitistui vuonna 1934. Tupakointia Bill W. jatkoi, ja hän kuoli Miamissa 1971 keuhkosyöpään keuhkokuumeen ja emfyseeman seurauksena.
  ellauri077.html on line 754: Karl Paul Reinhold Niebuhr (21. kesäkuuta 1892 – 1. kesäkuuta 1971) oli amerikkalainen reformoitu teologi, eettikko, politiikan ja julkisten asioiden kommentaattori ja professori Unionin teologisessa seminaarissa yli 30 vuoden ajan. Niebuhr oli yksi Amerikan johtavista julkisista intellektuelleista useiden vuosikymmenien ajan 1900-luvulla, ja hän sai Presidential Medal of Freedom -mitalin vuonna 1964. Julkinen teologi, hän kirjoitti ja puhui usein uskonnon, politiikan ja julkisen politiikan risteyksestä vaikutusvaltaisimpiensa kanssa. Kirjat, mukaan lukien Moral Man and Immoral Society ja The Nature and Destiny of Man olivat hipi hienoja. Niebuhr nimesi vuosien 1938–40 Gifford Lectures (maailman maineikkain teologian luentosarja) "Ihmisen luonto ja kohtalo". Julkaistun osan 1 sivulla 1 hän kirjoitti: "Ihminen on aina ollut hänen oma vaikein ongelmansa. Mixi hän ajattelee aina vain izeään?" Sivulle 2 mennessä hän pohti "ihmishistorian tunnustettuja pahoja", "kysymystä ihmiselämän arvosta" ja "onko elämä elämisen arvoista". Positiivisesti Niebuhrin työn suuri mittakaava tarkoitti, että hän saattoi temmata mukaan melkein kenetkä tahansa. Kukapa ei olisi ihmetellyt pahuuden ongelmaa tai ihmiselämän arvoa? (Scribner's oli riittävän vakuuttunut The Nature and Destiny of Manin vetoomuksesta julkaista kaksiosainen, massamarkkinoille tarkoitettu pokkaripainos vuonna 1963. Modern Library luokitteli sen 1900-luvun 20 parhaan tietokirjan joukkoon.) Niebuhrin realismi syveni vuoden 1945 jälkeen ja sai hänet tukemaan amerikkalaisia ​​pyrkimyksiä kohdata neuvostokommunismi kaikkialla maailmassa. Voimakas puhuja, hän oli yksi 1940- ja 1950-lukujen vaikutusvaltaisimmista ajattelijoista julkisissa asioissa. Akateemikoiden lisäksi aktivistit, kuten Myles Horton ja Martin Luther King Jr, sekä lukuisat poliitikot ovat myös maininneet hänen vaikutuksensa heidän ajatteluunsa, mukaan lukien Hillary Clinton, Hubert Humphrey ja Dean Acheson. sekä presidentit Barack Obama ja Jimmy Carter. Niebuhr on vaikuttanut myös kristilliseen oikeistoon Yhdysvalloissa. Institute on Religion and Democracy, konservatiivinen ajatushautomo, joka perustettiin vuonna 1981, on omaksunut Niebuhrin kristillisen realismin käsitteen sosiaalisissa ja poliittisissa lähestymistavoissaan.
  ellauri078.html on line 210: Isaac Watts 1707. Suom. Pelastusarmeijan Sotalauluja 1890, Niilo Rauhala 1979. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Englannissa n. 1780.
  ellauri079.html on line 54: Merimies "Porsas" Bodine on kexitty henkilö joka esiintyy monissa Tuomas Nipistyxen novelleissa. Bodine ilmestyy Veehen (1963), ja toistuu Painovoiman sateenkaaressa (1973). Bodine-nimisiä hahmoja esiintyy myös Masonissa ja Dixonissa (1997) ja Vastoin päiväässä (2006). Hän esiintyy myös lyhyessä tarinassa "Alanko-maat" (1960, 1984). Luonne nimeltä "Puskuri-vaza Bodine", luultavasti "Porsaan" esi-isä, esiintyy määrimiehenä Masonissa ja Dixonissa. Ekaxi kehitetty Veehen päähenkilön Benny Maallisen sivuvaunuxi ja koomisexi kelmuxi, Bodine ilmestyy uudestaan (ca 10 vuotta aiemmaxi sijoitettuna) Painovoiman sateenkaaressa. Vielä 1 merenkyntäjä Bodine, jota sanotaan vaan "O.I.C" (komentava upseeri), tekee kameoesiintymisen Vastoin päiväässä, taas ilman sen kummempaa selvää tarkoitusta kuin ollaxeen intertextuaalinen sisäpiirin läppä.
  ellauri079.html on line 111: Granny went back to singing and dancing shortly after the show wrapped up. She passed away 1973 at the age of 70 after suffering from a malignant brain tumor that caused her to collapse on stage.
  ellauri079.html on line 238: In this article, the ability of partnerships to generate goods that enhance the quality-of-life of socially and economically deprived urban communities is explored. Drawing on Rawl's study on social justice [Rawls, J.: 1971, A Theory of Justice (Harvard University Press, Cambridge)] and Sen's capabilities approach [Sen, A.: 1992, Inequality Re-Examined (Harvard University Press, Cambridge, MA); 1999, Development as Freedom (Oxford University Press, Oxford); 2009, The Idea of Justice (Ellen Lane, London)], we undertake an ethical evaluation of the effectiveness of different (...)
  ellauri079.html on line 250: Excellences and Merit. Me and my son. James D. Wallace - 1974 - Philosophical Review 83 (2):182-199.
  ellauri079.html on line 257: Two Theories of Morality. James D. Wallace - 1981 - Noûs 15 (1):76-80. Tääkin on kirja-arvostelu jonkun Stuart Hampshiren tännimisestä kirjasta 1977. James toteaa Hampshireä vastaan, että utilitarismin houkutus on hyvän dimensioiden vinous: kaikella on hintansa, ja sixi on mahdollista laskea tekojen painotettu keskiarvo ja valita niistä paras, kuten peleissä. Isoäidinkin voi myödä kunhan hinta on kohallaan. Tää on nyt nähty esim Ruozissa koronaepidemian hoidossa. Spinozalla sitävastoin näyttäis olevan pää oikealla paikalla, jos Hampshire on ymmärtänyt kunnolla:
  ellauri079.html on line 300: The Influence of Agents. James D. Wallace - 1971 - Canadian Journal of Philosophy 1 (1):45 - 57.
  ellauri079.html on line 311: Virtues and Vices. James D. Wallace - 1978 - Philosophy 54 (210):568-569.
  ellauri080.html on line 577: Gilligan's Island ran for 98 episodes. All 36 episodes of the first season were filmed in black and white and were later colorized for syndication. The show's second and third seasons (62 episodes) and the three television film sequels (aired between 1978 and 1982) were filmed in color. Last aired: 2001.
  ellauri080.html on line 579: The show received solid ratings during its original run, then grew in popularity during decades of syndication, especially in the 1970s and 1980s when many markets ran the show in the late afternoon. Today, the title character of Gilligan is widely recognized as an American cultural icon. Characters:
  ellauri080.html on line 716: Rogers died of stomach cancer on February 27, 2003 at age 74. Rogers was red-green color-blind. He became a pescatarian in 1970, after the death of his father, and a vegetarian in the early 1980s, saying he "couldn't eat anything that had a mother". Rogers was a registered Republican, and a confirmed presbyterian. Despite his strong faith, Rogers struggled with anger, conflict, and self-doubt, especially at the end of his life. Despite Rogers' family's wealth, he cared little about making money, and lived frugally, especially as he and his wife grew older.
  ellauri080.html on line 997: 1973 Disney-filmi Robin Hood on tarina lainsuojattomasta Nottinghamin kaupungissa joka asuu Sherwoodin mezässä lainsuojattomien kaveriensa kaa. (Siihen aikaan oli vielä pelottavia meziä.) Gängi johtajana Robin Hood, taistelee Nottinghamin sheriffia vastaan (siihen aikaan sheriffillä ei ollut stezonia eikä tähteä, ei edes kuudestilaukeavaa), joka kantaa mahottomia veroja kaupunkilaisilta. Robin Hood ja sen sukkahousuihin pukeutuneiden hilpeiden miesten joukkue varastaa mädäntyneiltä varakkailta, vastoin sheriffin antamia lakeja (jotakin sekin antoi sittenkin), ja antaa rahat takaisin köyhille (vaikkei välttämättä samoille).
  ellauri083.html on line 79: 1935 Helmi otti pikaeron luuserista Renossa huizin Nevadassa ja nai Richard Walshia vielä samana päivänä. Kiltti Riku auttoi Helmiä koko loppuelämänsä Pennsylvaniassa kuollaxeen siihen 1960. Helmi kuoli keuhkosyöpään 1973. Varmaan se veti röökiä. Sen haudalla lukee Helmi (ei Lohtu?) Silkinkutoja kiinalaisilla merkeillä. Se suunnitteli kiven ize, vrt. Vitalin mummia.
  ellauri083.html on line 82: The writer Pearl S. Buck emerged into literary stardom in 1931 when she published a book called "The Good Earth." That story of family life in a Chinese village won the novelist international acclaim, the Pulitzer, and eventually a Nobel Prize. Her upbringing in China as the American daughter of missionaries served as inspiration for that novel and many others. By her death in 1973, Pearl Buck had written around 100 books.
  ellauri083.html on line 102: Just an amazing tour de force - but not surprising, given her production. You know, between age 40 and her death in 1973, she produced - and I'm going to give you a few numbers here - 43 novels, about 30 nonfiction books, 242 short stories, 37 children's books, 18 film and TV scripts, 500 articles and essays and thousands of letters.
  ellauri083.html on line 332: Although they have flirted with the cathectic (affective) and conative (motivational) modes of consciousness, in the context of identity salience or prominence (Stryker 1968, 1980; McCall and Simmons 1978), identity theorists have generally viewed identities in cognitive terms (see MacKinnon 1994).
  ellauri083.html on line 342: M*A*S*H (an acronym for Mobile Army Surgical Hospital) is an American war comedy-drama television series that aired on CBS from 1972 to 1983. It was developed by Larry Gelbart as the first original spin-off series adapted from the 1970 feature film M*A*S*H, which, in turn, was based on Richard Hooker's 1968 novel MASH: A Novel About Three Army Doctors.
  ellauri083.html on line 430: From time to time, one hears that NASA computers have proved the account of the unusual day that accompanied the Battle of Gibeon found in Joshua 10:12–14. This marvelous little story about NASA computers began circulating in the late 1960s and early 1970s, during the heyday of the Apollo program. According to the story, in preparation for the Apollo moon landings, a computer at NASA calculated the positions of the earth, moon, and other solar system bodies with great precision far into the past and future.
  ellauri088.html on line 86: Gustav Fechner (1801-1887) argued for psychophysical parallelism, according to which the mental and physical worlds run parallel to each other but do not interact. Fechner developed the Weber-Fechner law, according to which the perceived intensity of a stimulus increases arithmetically as a constant multiple of the physical intensity of the stimulus or in other words, changes of physical intensity gallop along at a brisk pace while the corresponding changes of perceived intensity creep along. The Weber and the Weber-Fechner laws were the first laws to provide a mathematical statement of the relationship between the mind and the body. Another significant contribution when S. S. Stevens (1906-1973) demonstrated that psychological intensity grows as an exponential function of physical stimulus intensity, that is, equal stimulus ratios always produce equal sensory ratios although different ratios hold for different sensory modalities. (Siis mitä? Aritmeettisesti vai logaritmisesti?)
  ellauri088.html on line 627: Erich Kästner wurde 1899 in Dresden geboren und starb 1974 in München. Der Schriftsteller, Satiriker, Dramatiker und nicht zuletzt Autor der berühmten Kinderklassiker ›Das doppelte Lottchen‹, ›Das fliegende Klassenzimmer‹, ›Pünktchen und Anton‹, ›Emil und die Detektive‹ und ›Die Konferenz der Tiere‹ wurde mit zahlreichen Preisen bedacht (u.a. mit dem Büchner-Preis und der Hans-Christian Andersen-Medaille).
  ellauri089.html on line 163: Elsa Schiaparelli (1890 Rooma - 1973 Pariisi) oli italialainen muotisuunnittelija. Hänet tunnetaan erityisesti huimapäisten ja humorististen yksityiskohtien tuomisesta haute couture -muotiin sekä yhteistyöstään surrealistitaiteilijoiden kanssa. Yksi tunnetuimmista Schiaparellin luomuksista on hattu, joka näyttää korko ylöspäin päähän asetetulta naisten kengältä.
  ellauri092.html on line 184: In 1914–1917 many Methodist ministers made strong pleas for world peace. President Woodrow Wilson (a Presbyterian), promised "a war to end all wars." Tästä teki sitten pilaa italialainen nobelistirunoilija 1975">Eugenio Montale, joka on aika lailla kyllä never heard. Se oli liian hermeettinen vedotaxeen kansan makuun. Oikeastaan sen ei olis kuulunutkaan saada noobelia kerze oli pessimisti, muze oli sentään antifasisti, joista sodan aikana lie Italiassa ollut pula. Eli jälleen kerran sellanen poliittinen virkanimitys. Montale oli kantava voima runoilijaryhmässä, joka kutsui itseään Hermeettiseksi seuraksi. Ryhmä tuotti täysin epäloogisia runoja, jotka kuvastivat absurdia ajatusta Sodasta, joka päättää kaikki sodat.
  ellauri093.html on line 148: "Watchman" Nee (kiin. 倪柝聲, 4. marraskuuta 1903 Shantou, Kiina – 30. toukokuuta 1972 Anhuin provinssi, Kiinan kansantasavalta) oli kiinalainen kristitty julistaja ja kirjailija. Hänet pidätettiin vuonna 1952, ja hän eli loppuelämänsä vankilassa. Se oli köyhä ritari joka sanoi Nii.
  ellauri093.html on line 163: Kommunistinen hallinto pidätti ja vangitsi Watchman Neen maaliskuussa 1952, ja hänet tuomittiin viideksitoista tai kahdeksikymmeneksi vuodeksi vankeuteen 1956 vakoilusta syytettynä. Nee menehtyi vankilassa 30. toukokuuta 1972. (Ilmeisesti 20v kakku siis. ) Hänen vankeusaikanaan vain hänen vaimonsa sallittiin vierailla hänen luonaan. Vankilan sensuuri ei sallinut hänen lähestyä Jumalaa kirjeissä ja hän kuoli inhimillisesti katsoen kurjuudessa ja nöyryytettynä, syöden Maon pyllynreikiä. Taivaassa tilipussi kasvoi sitä paremmin. Hänen kuolemastaan ei tiedotettu heti omaisille ja hänelle ei pidetty kristillisiä hautajaisia, vaan hänen ruumiinsa poltettiin krematoriossa 1. kesäkuuta 1972 ihan kuin minkä tahansa tavallisen vinkuintiaanipakanan.
  ellauri093.html on line 400: Multialla kokoustoiminta jatkuu edelleen. Nykyinen rukoushuone on entisen Multian Matkahuollon tiloissa kirkonkylällä. Kokouksia pidettiin ennen usein kodeissa. Perinteiset juhannusjuhlat tarvitsivat isommat tilat ja ne pidettiinkin Multian maamiesseurantalossa, toisinaan teltassa (vuodesta 1956 alkaen). Ilmeisesti vuodesta 1971 alkaen 1980-luvulle asti juhannusjuhlat järjestettiin Multian keskuskoulun juhlasalissa. Vielä 1970-luvulla väkeä oli niin paljon eri puolilta Suomea, että iso sali olikin tarpeen. Puhujia oli vielä paljon sekä kitarakuoro. Juhlat olivat kolmipäiväiset ja alkoivat jo aattoiltana.
  ellauri094.html on line 196: Vielä 1970-luvulla uskottiin yleisesti, että Vanhan testamentin profetia oli ainutlaatuinen ilmiö, jolla ei ollut vastinetta Israelin ja Juudan ulkopuolella. Tämä käsitys on osoittautunut täysin vääräksi Nineven arkistojen avauduttua. Nyt tiedämme, että samanlaisia hourupäitä toimi ja vaikutti myös Assyriassa, ja ekstaattinen profetia oli ilmiönä yleinen koko Mesopamiassa jo 3000-luvulta alkaen eKr. Kriittinen editio assyrialaisista profetioista ilmestyi Parpolan toimittamana vuonna 1998, ja Helsingin nykyinen yliopiston Vanhan testamentin exegetiikan professori ja Parpolan oppilas Martti Nissinen on jatkanut niiden informaation analysointia ja välittämistä päätään pyöritteleville raamatuntutkijoille.
  ellauri094.html on line 203: Olen pitänyt esitelmiä yli tuhannen hengen kuulijakunnille Louvressa, Bagdadissa ja Helsingissä, ja Heurekassa vuonna 1995 järjestämäni näyttely “Ninive 612 eKr.” oli yksi tiedekeskuksen menestyksekkäimmistä ja keräsi yli 80000 katsojaa. Helsingin yliopistossa vuonna 1997 pidetty “Studia exotica – Kadonneet kulttuurit” -esitelmäsarja oli myös suuri yleisömenestys. YLEn Elävässä arkistossa julkaistua haastatteluihini perustuvaa 10-osaista “Muinaisen Assyrian suurvallan vaiheita” -sarjaa suosittelee 197 Facebook-fania. Helsingissä kesällä 2001 pidettyyn assyriologikongressiin osallistui lähes 300 tutkijaa ympäri maailmaa. Siellä julkistettu, sumerilaisen reseptin mukaan valmistettu Enkidu-olut toi minulle Sauli Niinistön jälkeen seuraavana Vuoden Vaahtopää -arvonimen, ja sumeriksi kääntämäni Blue suede shoes herätti Doctor Ammondtin tulkitsemana huomiota ympäri maailmaa.
  ellauri094.html on line 440: Boney M:n vetävästi esittämä kappale Petterin lp-levyltä onkin vanhemman samannimisen biisin coveri yhtyeeltä The Melodians. Rivers of Babylon on rastafari-laulu, jonka tekivät ja levyttivät Brent Dowe ja Trevor McNaughton jamaikalaisesta reggae-yhtyeestä The Melodians vuonna 1970. The Melodiansin alkuperäisversio kuullaan jamaikalaisessa elokuvassa The Harder They Come (1972) sekä Nicolas Cagen elokuvassa Bringing Out the Dead (1999).
  ellauri094.html on line 442: Suosituksi laulu tuli Boney M:n versiona vuonna 1978. Se nousi muun muassa Britannian listaykköseksi viiden viikon ajaksi. Se oli samalla vuoden myydyin single kyseisessä valtiossa. Yhtyeen kotimaassa Länsi-Saksassa siitä tuli siihen asti pisimpään listaykkösenä pysynyt kappale sen pysyessä kärkipaikalla 17 viikon ajan.
  ellauri096.html on line 122: Despite the early start of the qualitative theory of probability, the quantitative theory did not develop until Blaise Pascal’s study of gambling in the seventeenth century (Hacking 1975). Only in the eighteenth century did it penetrate the insurance industry (even though insurers realized that a fortune could be made by accurately calculating risk). Only in the nineteenth century did probability make a mark in physics. And only in the twentieth century do probabilists make important advances over Arcesilaus.
  ellauri096.html on line 199: Several commentators on the surprise test paradox object that interpreting surprise as unprovability changes the topic. Instead of posing the surprise test paradox, it poses a variation of the liar paradox. Other concepts can be blended with the liar. For instance, mixing in alethic notions generates the possible liar: Is ‘This statement is possibly false’ true? (Post 1970) (If it is false, then it is false that it is possibly false. What cannot possibly be false is necessarily true. But if it is necessarily true, then it cannot be possibly false.) Since the semantic concept of validity involves the notion of possibility, one can also derive validity liars such as Pseudo-Scotus’ paradox: ‘Squares are squares, therefore, this argument is invalid’ (Read 1979). Suppose Pseudo-Scotus’ argument is valid. Since the premise is necessarily true, the conclusion would be necessarily true. But the conclusion contradicts the supposition that argument is valid. Therefore, by reductio, the argument is necessarily invalid. Wait! The argument can be invalid only if it is possible for the premise to be true and the conclusion to be false. But we have already proved that the conclusion of ‘Squares are squares, therefore, this argument is invalid’ is necessarily true. There is no consistent judgment of the argument’s validity. A similar predicament follows from ‘The test is on Friday but this prediction cannot be soundly deduced from this announcement’.
  ellauri096.html on line 299: Saul Kripke’s ruminations on the surprise test paradox led him to a paradox about dogmatism. He lectured on both paradoxes at Cambridge University to the Moral Sciences Club in 1972. (A descendent of this lecture now appears as Kripke 2011). Gilbert Harman transmitted Kripke’s new paradox as follows:
  ellauri096.html on line 303: is true, I know that any evidence against p is evidence against something that is true; I know that such evidence is misleading. But I should disregard evidence that I know is misleading. So, once I know that h is true, I am in a position to disregard any future evidence that seems to tell against p (1973, 148).
  ellauri096.html on line 621: Uuskeynesiläinen taloustiede on makrotaloudellisen ajattelun koulu, joka kehitettiin sodanjälkeisenä aikana John Maynard Keynesin kirjoituksista . Ryhmä taloustieteilijöitä (erityisesti John Hicks , Amedeo Modigliani ja Paul Samuelson ) yritti tulkita ja virallistaa Keynesin kirjoituksia ja syntetisoida neoklassisten taloustieteen mallien kanssa . Heidän työstään on tullut tunnetuksi uusklassinen synteesi ja luotu mallit, jotka muodostivat uuskeynesiläisen taloustieteen perusajatukset. Nämä ideat hallitsivat valtavirran taloutta sodanjälkeisenä aikana ja muodostivat makrotaloudellisen ajattelun valtavirran 1950-, 1960- ja 1970-luvuilla. Tapahtui joukko tapahtumia, jotka ravistelivat uuskeynesiläistä teoriaa 1970-luvulla, kun stagflaatio ja Milton Friedmanin kaltaisten monetaristien työ kyseenalaistivat uuskeynesiläisiä teorioita. Tuloksena olisi joukko uusia ideoita tuomaan keynesiläiseen analyysiin työkaluja, jotka kykenevät selittämään 1970-luvun taloudelliset tapahtumat. Seuraava suuri keynesiläisen ajattelun aalto alkoi yrittämällä antaa keynesiläiselle makrotaloudelliselle päättelylle mikrotaloudellinen perusta. (Objektivirhe) Nämä uudet keynesiläiset auttoivat luomaan " uuden uusklassisen synteesin ", joka muodostaa tällä hetkellä makrotaloudellisen teorian valtavirran. Uuden keynesiläisen koulun syntymisen jälkeen uuskeynesiläisiä on joskus kutsuttu "vanhoihin keynesiläisiin". Uuskeynesiläinen taloustiede - https://fi.qaz.wiki/wiki/Neo-Keynesian_economics
  ellauri096.html on line 625: Keynesiläisen päättäjän teoreettisen laitteen toinen pääosa oli Phillips-käyrä . Tämä käyrä, joka oli pikemminkin empiirinen havainto kuin teoria, osoitti, että työttömyyden lisääntynyt työllisyys merkitsi inflaation nousua. Keynes oli vain ennustanut, että työllisyyden kasvu aiheuttaisi korkeamman hinnan, ei korkeamman inflaation . Tällöin ekonomisti voisi käyttää IS–LM-mallia ennustamaan esimerkiksi, että rahan tarjonnan kasvu nostaisi tuotantoa ja työllisyyttä - ja sitten Phillips-käyrän avulla ennustaa inflaation kasvua. Keynesianismin vaikutuksen vahvuuden voi nähdä ekonomistien aalto, joka alkoi 1940-luvun lopulla Milton Friedmanin kanssa . Sen sijaan, että he hylkäsivät makrotalouden mittaukset ja makrotalouden mallit, he omaksuivat tekniikat, joissa koko taloutta pidetään kysynnän ja tarjonnan tasapainossa, mutta toisin kuin keynesiläiset - he väittivät, että "syrjäyttämisen" vaikutukset saisivat aikaan tai riistäisivät finanssipolitiikan sen positiivisesta vaikutuksesta. Sen sijaan on keskityttävä rahapolitiikkaan, jonka varhaiset keynesiläiset jättivät suurelta osin huomiotta. Monetaristinen kritiikki työnsi keynesiläisiä kohti tasapainoisempaa näkemystä rahapolitiikasta ja innoitti Keynesian teorian tarkistusaallon. 1950-luvulla julkisen vallan kohtalainen kysyntä johti teollisuuden kehitystä ja finanssi- ja rahapolitiikan suhdannepolitiikan käyttöä ja saavutti huippunsa 1960-luvulla, jolloin monille keynesiläisille tuntui, että vauraus oli nyt pysyvää. Vuoden 1973 öljyshokin ja 1970-luvun taloudellisten ongelmien myötä moderni liberaali taloustiede alkoi kuitenkin suosiota. Tänä aikana monet taloudet kokivat "stagflaatiota ": korkea ja kasvava työttömyys yhdistettynä korkeaan ja nousevaan inflaatioon, mikä on ristiriidassa Phillips-käyrän ennusteen kanssa. Stagflaatio tarkoitti, että sekä ekspansiivista (taantuman vastaista) että supistavaa (inflaation vastaista) politiikkaa oli sovellettava samanaikaisesti, mikä oli selvää mahdotonta. Tämä ongelma johti klassisempaan analyysiin perustuvien ideoiden nousuun, mukaan lukien monetarismi, tarjontapuolen taloustiede ja uusi klassinen taloustiede. Tämä tuotti "poliittisen sidoksen" ja keynesiläisen talouden konsensuksen romahtamisen, mikä johti uuden klassisen makrotalouden ja uuden keynesianismin kehitykseen. Seuraavien vuosikymmenien aikana nämä kaksi koulua kokoontuisivat luomaan uuden uusklassisen synteesin, joka muodostaa nykypäivän valtavirran perustan. Uuskeynesiläinen taloustiede - https://fi.qaz.wiki/wiki/Neo-Keynesian_economics
  ellauri096.html on line 670: In a 1976 paper, Robert Lucas argued that it is naive to try to predict the effects of a change in economic policy entirely on the basis of relationships observed in historical data, especially highly aggregated historical data. Lucas claimed that the decision rules of Keynesian models, such as the fiscal multiplier, cannot be considered as structural, in the sense that they cannot be invariant with respect to changes in government policy variables, stating:
  ellauri096.html on line 678: The Lucas critique is representative of the paradigm shift that occurred in macroeconomic theory in the 1970s towards attempts at establishing micro-foundations.
  ellauri097.html on line 167: His later work consisted of humorous, anecdotal, and nostalgic essays that were first published in The New Yorker and then collected in the books Happy Days, Newspaper Days, and Heathen Days. Mencken was preoccupied with his legacy and kept his papers, letters, newspaper clippings, columns, and even grade school report cards. After his death, those materials were made available to scholars in stages in 1971, 1981, and 1991 and include hundreds of thousands of letters sent and received. The only omissions were strictly personal letters received from women.
  ellauri097.html on line 264: Il est élu à l'Académie française le 3 juin 1971, au fauteuil 22, succédant à François Mauriac. C'est le premier étranger accédant à cet honneur. Le président de la République Georges Pompidou lui propose en 1972 la nationalité française, mais il décline la faveur.
  ellauri097.html on line 292: Patrick White (1912–1990) was raised in Sydney’s well-to-do Rushcutter’s Bay, and was sent to England at 13. He attended boarding school, then Cambridge, and during the war was stationed in North Africa. It was there, in 1941, that White met Manoly Lascaris, the Greek officer who he would love for the rest of his life. By the time White and Lascaris returned to Australia. in 1947 White had written three tepidly received novels, and a play. It took coming home to Sydney to transform his writing and elevate it to the level of genius. White produced The Tree of Man, in 1955, his first novel to be written in Sydney. He went on to write a string of masterpieces in quick succession: Voss, Riders in the Chariot, The Vivisector. He received the Nobel Prize for Literature in 1973. The Nobel committee credited White “for an epic and psychological narrative art which has introduced a new continent into literature.”
  ellauri097.html on line 298: In 2006, the Weekend Australian newspaper conducted an experiment. They submitted chapter three of The Eye of the Storm (1973) to twelve publishers and agents around Australia under an anagram of White’s name, Wraith Picket. Nobody offered to publish the book. One responded, “the sample chapter, while reply (sic) with energy and feeling, does not give evidence that the work is yet of a publishable quality.” Notwithstanding that the chapter was not White’s finest writing, and the unfairness of submitting a chapter out of narrative sequence, the hoax prompted a minor crisis in Australian literature: if the industry couldn’t recognize the greatness of our sole Nobel winner, how unenlightened must the country’s publishing industry be now? Shortly thereafter, the ABC launched an online portal called Why Bother With Patrick White? The portal always struck me as sad. What other major writer would need a website dedicated to convincing his countrymen to give him another go? The link to the website is dead now. It would seem, in the end, that nobody could be bothered with Patrick White.
  ellauri097.html on line 545: Antti Mikael Nyölén (s. 2. heinäkuuta 1973 Helsinki) on suomalainen kirjailija ja suomentaja. Hän on suomentajana erikoistunut 1800-luvun ranskalaiseen kirjallisuuteen.
  ellauri098.html on line 304: TV Tropes was founded in 2004 by a programmer under the pseudonym "Fast Eddie." He described himself as having become interested in the conventions of genre fiction while studying at MIT in the 1970s and after browsing Internet forums in the 1990s. He sold the site in 2014 to Drew Schoentrup and Chris Richmond.
  ellauri098.html on line 668: Myers-Briggs -testin kyky ennustaa esimerkiksi työtehtävässä menestymistä tai avioliiton onnellisuutta on olematon. Testi perustuu Carl Jungin kokeellisesti testaamattomiin, yleisesti vanhentuneina pidettyihin teorioihin, eikä sen 40-luvulla kehittäneillä Briggsillä ja Myersillä ollut psykologista koulutusta. Testi tuli suosituksi etenkin CPP-yrityksen ottaessa sen hallintaansa 1975, mutta ei ole muuttunut vuosien saatossa paljoakaan.
  ellauri099.html on line 132: Pearl S BuckhelmikanasappiAthletiker1972.jpg" height="100px" />
  ellauri100.html on line 319: However, it was not momentous events but a bit of seemingly irrelevant analysis that administered the coup de grâce to my naïve “liberalism”. It happened in the early 1970s, when my boss asked me to concoct grand measures of effectiveness for the armed forces (i.e., summary measures of antisubmarine warfare capabilities, of tactical strike capabilities, and so on). I struggled with the problem, and made a good-faith effort to provide the measures. But in the end I had to report to my boss that he had given me “mission impossible”. Why? Because, no summary measure could capture the effects of the many factors that would determine the effectiveness of the armed forces: the enemy, the characteristics of his forces, the timing and geographic particulars of any engagement, and so on. (See “Hemibel Thinking” in this post for a précis of my argument.) That was the first time I got sacked. But I returned as soon as my boss got fired.
  ellauri100.html on line 1356: Barthesilla oli oma lehti Tel Quel (sellasenaan tms). 1970 (kun mä olin Saxassa kielikurssilla ja naurattelin tyttösiä) Rollo julkasi kritiikin Balzakin Sarrasinestä nimeltä S/Z. Toivottovasti jäljempänä selkiää mitä sekin toimitti. Seuraavana vuonna se alkoi hommat liettualaisen puljussa.
  ellauri100.html on line 1358: 1975 eli kuusikymppisenä se kirjoitti omaelämäkerrän omaperäisellä nimellä "Roland Barthes". 1977 se sai ylennyxen Collège de Franceen. Liettualainen jäi HESS:iin kykkimään. Rollon rakas äiskä kuoli 85-vuotiaana samana vuonna. Tää oli Rollolle kova isku. Sen viimeinen isompi aikaansaannos, Camera Lucida (vähän niinko camera obscuran vastakohta - semiootikot rakastaa näitä oppositioita) on osittain valokuvakirja ja osittain kirja äiskän kuvista (vaikka niitä ei ole kirjassa mukana). 1980 Roland Barthes törmäsi pesula-autoon ja kuoli kuukautta myöhemmin kärsimiinsä vammoihin. Sen pituinen se.
  ellauri100.html on line 1382: No Barthes tuli samaan johtopäätöxeen käydessään Jaappanissa, jossa japskit oli ihan tyytyväisiä merkkeihinsä ilman transsendentalismia. Oiskohan tää siis jonkinlaista lännen jumalkaipuuta jumalien tehdessä hämärässä kamarissa kuolemaa? (Kiinassa ei Barthesista ollut 1974 enää yhtä jännää. Kiinantuntija Simon Leys sanoo Barthesin Kiinan matkapäiväkirjoista, että Barthes ei tajunnut koko maasta pätkääkään; kirjoittaa vaan mitäänsanomattomasti mutta sanomattoman pitkästi.)
  ellauri100.html on line 1386: No jos kerta kirjailija ei tiedä mitä sen kirja ajaa takaa, pitää löytää niitä merkityxiä jostain muualta. Barthes päätyy siihen että lukijan pitää ne ize sinne kexasta. Yritelmässä S/Z (1970), Barthes soveltaa tätä ajatusta Pallosäkin novellettiin Sarrasine. Se arpoi textistä jotain pätkiä ja tuli loppuviimeisexi siihen että Pallosäkin kirja oli "polyvalentti", siis sen voi lukea ainaskin viidellä eri tavalla, ja varmaan useammallakin, jos jaxaa eziä. Johtopäätös: paras romsku on sellainen jonka voi ymmärtää sen 7 tavalla, eli on aivan helkutinmoisen epämääräinen ja sekava, vähän niinkuin Lassin ja Leevin piirrostehtävä jossa pisteet saa yhdistää ihan missä järjestyxessä mieli tekee. Hyvä romsku on tollanen lukijan "yhdistä pisteet niin saat ankan tai jänixen" tyyppinen askartelutehtävä, huono on sellainen jossa kirjailija tekee kaiken työn.
  ellauri100.html on line 1390: 70-luvun lopulla Barthes erotti pöpylääritextit jotka ajaa Doxaa korkeakyldyyrisistä, jotka luo Para-Doxaa. Tähän saakka Barthes oli sympannut marxilaisia, mut nyze näki tota Doxa-vikaa myös marxilaisissa. Vanhat koirat palaa tällä lailla aina loppupeleissä vanhoille oxennus- ja kieriskelypaikoille. Kiva texti (1975) on sellainen jonka aikana saa ajatella mitä lystää, uppoutua kirjaan kerrassaan, jäädä sinne exyxiin. Jouissance, hedonismia. Nojoo, onhan sellainenkin mukavaa, mut musta on kyllä kiva lueskella kaikenlaisia juttuja, jopa aivan paskoja.
  ellauri101.html on line 576: X-sukupolveen kuuluvat vuosina 1964–1979 syntyneet ikäluokat. Sukupolven yhteisiä suuria kokemuksia olivat Neuvostoliiton romahtaminen, Berliinin muurin murtuminen, Yhdysvaltojen jääminen maailman ainoaksi supervallaksi, 1990-luvun lama ja massatyöttömyys sekä globalisaatio. Monia X-sukupolven edustajia yhdistää lapsuudessa tai nuoruudessa koettu vanhempien avioero.
  ellauri101.html on line 680: Grungemusiikki toi muotiin myös uudenlaisen pukeutumistyylin, johon kuuluivat varsinkin flanellipaitojen, villapaitojen ja pipojen kaltaiset arkiset kolean sään vaatteet. Tämä tyyli sai vaikutteita Neil Youngin nuoruudessaan vaalimasta imagosta, mutta se viittasi myös Seattlen ilmastoon. Yleisesti käytettiin myös kirpputoreilta hankittuja, kuosiltaan vanhahtavia vaatteita kuten 1970-luvun nahkatakkeja. Grungetyylissä miehet suosivat pitkiä ja hieman takkuisia hiuksia sekä lyhyttä partaa. Naisille tyypillisiä ovat tupeeratut ja takkuiset hiukset, vahva ja suttuinen silmämeikki, kirkkaan punaiset tai tummahkot huulipunat, repeilleet verkkosukkahousut sekä kuluneet, hiukan vanhanaikaiset mekot. Myös revityt farkut kuuluvat grungetyyliin. Kenkinä käytettiin yleensä joko kuluneita maihinnousukenkiä tai Conversen All Star -tennareita.
  ellauri101.html on line 682: Mulla on lyhyet hiuxet ja pitkähkö vaikka harvanlainen takkuinen parta. Vaattet ei ole kirpputorilta vaikka vaikuttavat siltä. Ne on kuosiltaan yhtä vanhahtavia kuin mä. Flanellipaidat ja villapaidat on Sysmän rytkyjä. Pipoja en sietänyt ennen kuiin Helmi kutoi mulle niitä. Farkkuja en revi muuta kuin vahingossa, ja sitten paikkaan ne. Jos harvoin ostan uudet ostan peltipönkköjä. Mä ostin Conversen koriskengät Bostonissa 1970-luvulla. Ei mulla niitä enää ole. Juu ei, emmä ole kyllä grungetyylinen. Enempi kuulostan mielensäpahoittajalta, vaikkenmä kyllä tykkää tollasesta mökkinaapurimallisesta karvalakistakaan. Sitä käyttää karvalakkipuolen kaljanryystäjät ja karvalakkilähetystöt. Gilmore Girlsin Jacob on kai grungetyylinen.
  ellauri101.html on line 695: Tänä aamuna oli taas vaza kipeä eilisestä ruuasta. Heräsin miettimään kumpi oli vanhempi Wallu vaiko Naimi Klein. Wallu (1965) oli 5v vanhempi, se oli kasari. Kun Naimi (1970) pääsi vauhtiin oli loppu ysäri ja Wallulla jo mömmöistä paha jysäri. Pullamössöistä X-sukupolvea silti kumpikin.
  ellauri102.html on line 56: In 1958 he founded the marketing and research firm Daniel Yankelovich, Inc., which was later renamed as Yankelovich, Skelly, & White, Inc., remaining chair till 1986. In 2008, Yankelovich merged with Henley HeadlightVision to create The Futures Company, a planning consultancy that exists under the WPP communications holding company. He also founded The New York Times/Yankelovich Poll, now The New York Times/CBS Poll. In 1976, together with Cyrus Vance, he founded Public Agenda, a nonpartisan group devoted to public opinion and citizen education. Educating the public and forming their public opinion is the key to democracy, viz. κρατεĩν τòν δῆμον, containing the rubble. In 1995 he was awarded the Helen Dinerman Award by the World Association for Public Opinion Research. Fuck these guys are Jews to a man!
  ellauri102.html on line 145: Nugentin ensimmäinen avioliitto oli Sandra Janowskin kanssa vuosina 1970–1976. He saivat kaiketi yhteisiä lapsia, mutta liitto päättyi avioeroon ja nyt Tedillä on vaan koiria. Kultaisia noutajia. Janowski kuoli auto-onnettomuudessa 1982. Nugent meni 21. tammikuuta 1989 uusiin naimisiin Shemane Dezielin kanssa.
  ellauri102.html on line 404: Naomi Klein (s. 8. toukokuuta 1970 Montreal, Kanada) on kanadalainen toimittaja, kirjailija, professori ja aktivisti. Hänet tunnetaan erityisesti globalisaatiota ja kapitalismia arvostelevista teoksistaan No Logo (2000), Tuhokapitalismin nousu (2007) ja Tämä muuttaa kaiken (2014). Klein on vuodesta 2018 viestinnän, kulttuurin, feminismin ja fennistiikan tutkimuksen professori Rutgersin yliopistossa. Siellä se jatkaa Auli Hakulisen numeron 42 saappaissa.
  ellauri102.html on line 668: Launched in 1972 by Gloria Stone´m, Ms. continues to be the most recognized feminist publication in the nation. 59 percent of women identify as feminists, as do 33 percent of men, signaling strong interest in le femmine. Ami luki ruozalaista Femina-lehteä. Olisi se varmaan lukenut Ms-lehteäkin, mutta se ei ollut vielä ilmestynyt. Mummilla oli Me Naiset -lehtiä. Kristina aloitti Mona Lisa -lehden toimittajana. Naapurin isokokoinen emäntä Lehtimäki oli Anna-lehden päätoimittaja, kunnes se siirtyi Maalla-lehden päätoimittajaxi. Me saatiin siltä irtonumeroita ja salavittuilua lahjaxi.
  ellauri105.html on line 499: Saksassa menikin sitten seitsemisen vuotta ja kun hän 1975 palasi Suomeen, tietynlainen ynseä suhtautuminen, mitä hän katsoi kokeneensa jo ennen lähtöä, jatkui - ainakin hänen omasta mielestään ja kun hän ei suostunut siirtymään hänelle määrättyyn tehtävään, hän ei jäänytkään pysyvästi Heinäveden Valamoon, vaan siirtyi asumaan "maanpakoon" joksikin aikaa Joensuun ortodoksisen seurakunnan omistaman leirikeskuksen tiloihin, mistä hän sitten siirtyi asumaan Rautalammille. Jonkinlainen oman elämän ristiriitaisuus yhteiskunnan tai vaikkapa kirkon kanssa saattoi osaltaan johtua myös hänen omista henkilökohtaisista teoistaan lähinnä sodan jälkeisen ja ilmeisesti jossain määrin myös ennen sotaa tapahtuneen sosialistisen liikkeeseen ja kommunistiseen puolueeseen liittyvien järjestöjen toiminnassa. Hän oli mukana SNS-seuran toiminnassa ja jopa palveli SDPL:n nuorisolehteä Kiurua 40-luvun lopulla. Tämäkin ajanjakso oli mielenkiintoinen ja täynnä erilaisia pettymyksiä, jotka omalta osaltaan johtivat myöhempiin Mefodin elämän radikaaleihinkin ratkaisuihin. Rautalammilla pappismunkki Mefodi asui kuin munkki ensin velipuolensa kanssa hänen kotonaan ja välien viilennettyä elämänsä viimeisinä vuosina kunnan vanhuksille varaamissa asunnoissa, joita hän aina nimitti keljoiksi, kuten luostarissa oli tapana sanoa munkin asunnosta. Rautalammilta käsin hän matkusteli paljon ulkomailla ja pääsi käymään vielä myös Laatokan Valamossa, oman munkkielämänsä alkukodissa, jonne hän myös jossain vaiheessa mietti paluutaan, muttei kuitenkaan sitten sitä toteuttanut. Näitä muita ulkomaanmatkojaan hän lystikkäästi nimitti viihdekiertueiksi ja niistä ja monesta muusta retkestä olisi vielä paljonkin kerrottavaa. Hän kävi tervehtimässä matkoillaan myös vanhoja ystäviään, kuten esimerkiksi luostarin entistä leipuria, keittiömunkki Joonaa, Juojärven asemalla asuvaa munkkia, joka oli joutunut myös hankauksiin luostarinsa kanssa, mutta hän tapasi myös lukuisia tuttujaan ulkomailla.
  ellauri106.html on line 67: In October 1956, Philip Roth met the secretary Margaret Martinson Williams in Chicago, whom he married in February 1959. The divorced mother of two children of completely different social origins, who was four years older than him, initially gave Roth the feeling of both a challenge and a liberation. Later, however, the problems and arguments in their relationship increased, which the writer dealt with in retrospect in works such as When She Was Good ( Lucy Nelson or Die Moral, 1967) or My Life As a Man (Mein Leben als Mann, 1974). In his autobiography The Facts (The Facts, 1988) Margaret even advanced as Josie Jensen to the “counter-self”, to the “arch enemy and nemesis ” of the author. The couple separated in 1963, but Margaret Roth refused to consent to a divorce. Five years later she died in a car accident.
  ellauri106.html on line 71: In 1962, the same year Letting Go was published, Roth became Writer-in-Residence at Princeton University. After separating from his wife, Roth began a five-year psychoanalysis with the New York psychiatrist Hans J. Kleinschmidt, who published the case history anonymously in a medical journal in 1967 under the title The Angry Act: The Role of Aggression in Creativity. Roth traveled to Israel for the first time in June 1963. He participated in the American Jewish Congress, held discussions with Israeli intellectuals and Prime Minister David Ben-Gurion. From 1965 to 1977 Roth had a lectureship in comparative literature at the University of Pennsylvania.
  ellauri106.html on line 74: Before the sudden popularity and fierce hostility, Roth retired to secluded Woodstock, and in 1972 he bought a farm in northwest Connecticut .
  ellauri106.html on line 82: The story The Breast (Breast) from the following year, the literature professor David Kepesh transformed in into a female breast, awakens echoes of Franz Kafka, the Roth has for a special devotion among his literary models. The search for Kafka's traces led to his first visit to Prague in 1972, which was followed by annual trips until the author was refused an entry visa in 1977. In Czechoslovakia Roth got to know contemporary Czech literature and was in contact with Ivan Klíma, Milan Kundera and Ludvík Vaculík in particular.
  ellauri106.html on line 148: A mid-1970s transplant to Chicago from New York, he rose in the competitive advertising world to become senior vice president and creative director of Ogilvy & Mather, where his major account was Sears Home Fashions, friends and family said. But in 1983, he gave it all up to devote himself to painting full time.
  ellauri106.html on line 158: Mr. Roth was first married in 1954 and shortly thereafter adopted two boys, Seth and Jonathan. He struggled with raising both young children after his wife died in 1970. Not Dorene, but an ex, not named.
  ellauri106.html on line 347: The Weathermen Underground Organization (WUO), commonly known as the Weather Underground, was a radical left militant organization active in the late 1960s and 1970s, founded on the Ann Arbor campus of the University of Michigan. It was originally called the Weathermen. The WUO organized in 1969 as a faction of Students for a Democratic Society (SDS) largely composed of the national office leadership of SDS and their supporters. Beginning in 1974, the organization´s express political goal was to create a revolutionary party to overthrow American imperialism.
  ellauri106.html on line 371: Herbert Marcuse (19. heinäkuuta 1898 Berliini – 29. heinäkuuta 1979 Starnberg) oli saksalais-amerikkalainen sosiologi ja filosofi, joka tunnetaan erityisesti työstä Frankfurtin koulukunnan ja kriittisen teorian piirissä.
  ellauri106.html on line 627: in 1974’s My Life as a Man, an instance of domestic abuse is described in a manner so laconic that it comes across as indefensibly vicious to many modern readers.
  ellauri107.html on line 260: Speculation about Cohn's sexuality intensified following his death from AIDS in 1986. In a 2008 article published in The New Yorker, Jeffrey Toobin quotes Roger Stone: "Roy was not gay. He was a man who liked having sex with men. Gays were weak, effeminate. He always seemed to have these young blond boys around. It just wasn't discussed. He was interested in power and access." Stone worked with Cohn beginning with the Reagan campaign during the 1976 Republican Party presidential primaries.
  ellauri108.html on line 61: Hebrew names of God include Yehováh, Yahweh, Yahveh, Yahu, Yah. Yah yah de ä Gösta här! ylade Gösta Grahn i telefonen hos mig år 1976. He should not have taken God's name in his mouth in vain. Rangaistuxexi se passitettiin Kanadaan ja joutui ottaan uudexi etunimexeen Gus. Yeah yeah this is Gus here speaking ei kyllä kuulosta yhtä coolilta. Sori vaan.
  ellauri108.html on line 96: Haile Selassie, the Emperor of Ethiopia between 1930 and 1974. He is of central importance to Rastas, many of whom regard him as the Second Coming of Jesus and thus God incarnate in human form.
  ellauri108.html on line 98: From its origins, Rastafari was intrinsically linked with Haile Selassie, the Emperor of Ethiopia from 1930 to 1974. He remains the central figure in Rastafari ideology, and although all Rastas hold him in esteem, precise interpretations of his identity differ. Understandings of how Haile Selassie relates to Jesus vary among Rastas. Many, although not all, believe that the Ethiopian monarch was the Second Coming of Jesus, legitimising this by reference to their interpretation of the nineteenth chapter of the Book of Revelation. By viewing Haile Selassie as Jesus, these Rastas also regard him as the messiah prophesied in the Old Testament, the manifestation of God in human form, and "the living God". Some perceive him as part of a Trinity, alongside God as Creator and the Holy Spirit, the latter referred to as "the Breath within the temple". Rastas who view Haile Selassie as Jesus argue that both were descendants from the royal line of the Biblical king David, while Rastas also emphasise the fact that the Makonnen dynasty, of which Haile Selassie was a member, claimed descent from the Biblical figures Solomon and the Queen of Sheba.
  ellauri108.html on line 104: While he was emperor, many Jamaican Rastas professed the belief that Haile Selassie would never die. The 1974 overthrow of Haile Selassie by the military Derg and his subsequent death in 1975 resulted in a crisis of faith for many practitioners. Some left the movement altogether. Others remained, and developed new strategies for dealing with the news. Some Rastas believed that Selassie did not really die and that claims to the contrary were Western misinformation. To bolster their argument, they pointed to the fact that no corpse had been produced; in reality, Haile Selassie's body had been buried beneath his palace, remaining undiscovered there until 1992. Another perspective within Rastafari acknowledged that Haile Selassie's body had perished, but claimed that his inner essence survived as a spiritual force. A third response within the Rastafari community was that Selassie's death was inconsequential as he had only been a "personification" of Jah rather than Jah himself.
  ellauri108.html on line 133: Some Rastas have promoted activism as a means of achieving socio-political reform, while others believe in awaiting change that will be brought about through divine intervention in human affairs. In Jamaica, Rastas typically do not vote, derogatorily dismissing politics as "politricks", and rarely involve themselves in political parties or unions. The Rasta tendency to believe that socio-political change is inevitable opens the religion up to the criticism from the political left that it encourages adherents to do little or nothing to alter the status quo. Other Rastas do engage in political activism; the Ghanaian Rasta singer-songwriter Rocky Dawuni for instance was involved in campaigns promoting democratic elections, while in Grenada, many Rastas joined the People's Revolutionary Government formed in 1979.
  ellauri108.html on line 139: As it existed in Jamaica, Rastafari did not promote monogamy. Rasta men are permitted multiple female sex partners, while women are expected to reserve their sexual activity for one male partner. Marriage is not usually formalised through legal ceremonies but is a common-law affair, although many Rastas are legally married. Rasta men refer to their female partners as "queens", or "empresses", while the males in these relationships are known as "kingmen". Rastafari places great importance on family life and the raising of children, with reproduction being encouraged. The religion emphasises the place of men in child-rearing, associating this with the recovery of African manhood. Women often work, sometimes while the man raises the children at home. Rastafari typically rejects feminism, although since the 1970s growing numbers of Rasta women have called for greater gender equity in the movement. The scholar Terisa E. Turner for instance encountered Kenyan feminists who were appropriating Rastafari content to suit their political agenda. Some Rasta women have challenged gender norms by wearing their hair uncovered in public and donning trousers.
  ellauri108.html on line 170: 1968 saw the development of reggae in Jamaica, a musical style typified by slower, heavier rhythms than ska and the increased use of Jamaican Patois. Like calypso, reggae was a medium for social commentary, although it demonstrated a wider use of radical political and Rasta themes than were previously present in Jamaican popular music. Reggae artists incorporated Rasta ritual rhythms, and also adopted Rasta chants, language, motifs, and social critiques. Songs like The Wailers' "African Herbsman" and Peter Tosh's "Legalize It" referenced cannabis use, while tracks like The Melodians' "Rivers of Babylon" and Junior Byles' "Beat Down Babylon" referenced Rasta beliefs in Babylon. Reggae gained widespread international popularity during the mid-1970s, coming to be viewed by black people in many different countries as music of the oppressed. Many Rastas grew critical of reggae, believing that it had commercialised their religion. Although reggae contains much Rastafari symbolism, and the two are widely associated, the connection is often exaggerated by non-Rastas. Most Rastas do not listen to reggae music, and reggae has also been utilised by other religious groups, such as Protestant Evangelicals. Out of reggae came dub music; dub artists often employ Rastafari terminology, even when not Rastas themselves.
  ellauri108.html on line 222: In the mid-1970s, reggae's international popularity exploded. The most successful reggae artist was Bob Marley, who—according to Cashmore—"more than any other individual, was responsible for introducing Rastafarian themes, concepts and demands to a truly universal audience". Reggae's popularity led to a growth in "pseudo-Rastafarians", individuals who listened to reggae and wore Rasta clothing but did not share its belief system. Many Rastas were angered by this, believing it commercialised their religion.
  ellauri108.html on line 223: Reggae musician Bob Marley did much to raise international awareness of the Rastafari movement in the 1970s.
  ellauri108.html on line 227: Through reggae, Rasta musicians became increasingly important in Jamaica's political life during the 1970s. To bolster his popularity with the electorate, Jamaican Prime Minister Michael Manley employed Rasta imagery and courted and obtained support from Marley and other reggae musicians. Manley described Rastas as a "beautiful and remarkable people" and carried a cane, the "rod of correction", which he claimed was a gift from Haile Selassie. Following Manley's example, Jamaican political parties increasingly employed Rasta language, symbols, and reggae references in their campaigns, while Rasta symbols became increasingly mainstream in Jamaican society. This helped to confer greater legitimacy on Rastafari, with reggae and Rasta imagery being increasingly presented as a core part of Jamaica's cultural heritage for the growing tourist industry. In the 1980s, a Rasta, Barbara Makeda Blake Hannah, became a senator in the Jamaican Parliament.
  ellauri108.html on line 229: Enthusiasm for Rastafari was dampened by the unexpected death of Haile Selassie in 1975 and that of Marley in 1981. During the 1980s, the number of Rastas in Jamaica declined, with Pentecostal and other Charismatic Christian groups proving more successful at attracting young recruits. Several publicly prominent Rastas converted to Christianity, and two of those who did so—Judy Mowatt and Tommy Cowan—maintained that Marley had converted from Rastafari to Christianity, in the form of the Ethiopian Orthodox Church, during his final days. The significance of Rastafari messages in reggae also declined with the growing popularity of dancehall, a Jamaican musical genre that typically foregrounded lyrical themes of hyper-masculinity, violence, and sexual activity rather than religious symbolism.
  ellauri108.html on line 233: Rastafari is not a homogeneous movement and has no single administrative structure, nor any single leader. A majority of Rastas avoid centralised and hierarchical structures because they do not want to replicate the structures of Babylon and because their religion's ultra-individualistic ethos places emphasis on inner divinity. The structure of most Rastafari groups is less like that of Christian denominations and is instead akin to the cellular structure of other African diasporic traditions like Haitian Vodou, Cuban Santería, and Jamaica's Revival Zion. Since the 1970s, there have been attempts to unify all Rastas, namely through the establishment of the Rastafari Movement Association, which sought political mobilisation. In 1982, the first international assembly of Rastafari groups took place in Toronto, Canada. This and subsequent international conferences, assemblies, and workshops have helped to cement global networks and cultivate an international community of Rastas.
  ellauri108.html on line 244: The Twelve Tribes peaked in popularity during the 1970s, when it attracted artists, musicians, and many middle-class followers—Marley among them—resulting in the terms "middle-class Rastas" and "uptown Rastas" being applied to members of the group. Carrington died in 2005, since which time the Twelve Tribes of Israel have been led by an executive council. As of 2010, it was recorded as being the largest of the centralised Rasta groups. It remains headquartered in Kingston, although it has followers outside Jamaica; the group was responsible for establishing the Rasta community in Shashamane, Ethiopia.
  ellauri108.html on line 254: Rastafari is a non-missionary religion. However, elders from Jamaica often go "trodding" to instruct new converts in the fundamentals of the religion. On researching English Rastas during the 1970s, Cashmore noted that they had not converted instantaneously, but rather had undergone "a process of drift" through which they gradually adopted Rasta beliefs and practices, resulting in their ultimate acceptance of Haile Selassie's central importance. Based on his research in West Africa, Neil J. Savishinsky found that many of those who converted to Rastafari came to the religion through their pre-existing use of marijuana as a recreational drug.
  ellauri108.html on line 264: Both through travel between the islands, and through reggae's popularity, Rastafari spread across the eastern Caribbean during the 1970s. Here, its ideas complemented the anti-colonial and Afrocentric views prevalent in countries like Trinidad, Grenada, Dominica, and St Vincent. In these countries, the early Rastas often engaged in cultural and political movements to a greater extent than their Jamaican counterparts had. Various Rastas were involved in Grenada's 1979 New Jewel Movement and were given positions in the Grenadine government until it was overthrown and replaced following the U.S. invasion of 1983. Although Fidel Castro's Marxist–Leninist government generally discouraged foreign influences, Rastafari was introduced to Cuba alongside reggae in the 1970s. Foreign Rastas studying in Cuba during the 1990s connected with its reggae scene and helped to further ground it in Rasta beliefs. In Cuba, most Rastas have been male and from the Afro-Cuban population.
  ellauri108.html on line 266: Rastafari was introduced to the United States and Canada with the migration of Jamaicans to continental North America in the 1960s and 1970s. American police were often suspicious of Rastas and regarded Rastafari as a criminal sub-culture. Rastafari also attracted converts from within several Native American communities and picked up some support from white members of the hippie subculture, which was then in decline. In Latin America, small communities of Rastas have also established in Brazil, Panama, and Nicaragua.
  ellauri108.html on line 270: A smaller number of Rastas are found in Muslim-majority countries of West Africa, such as Gambia and Senegal. One West African group that wear dreadlocks are the Baye Faal, a Mouride sect in Senegambia, some of whose practitioners have started calling themselves "Rastas" in reference to their visual similarity to Rastafari. The popularity of dreadlocks and marijuana among the Baye Faal may have been spread in large part through access to Rasta-influenced reggae in the 1970s. A small community of Rastas also appeared in Burkina Faso.
  ellauri108.html on line 277: During the 1950s and 1960s, Rastas were among the thousands of Caribbean migrants who settled in the United Kingdom, leading to small groups appearing in areas of London such as Brixton and Notting Hill in the 1950s. By the late 1960s, Rastafari had attracted converts from the second generation of British Caribbean people, spreading beyond London to cities like Birmingham, Leicester, Liverpool, Manchester, and Bristol. Its spread was aided by the gang structures that had been cultivated among black British youth by the rudeboy subculture, and gained increasing attention in the 1970s through reggae's popularity. According to the 2001 United Kingdom Census there are about 5000 Rastafari living in England and Wales. Clarke described Rastafari as a small but "extremely influential" component of black British life.
  ellauri110.html on line 373: Westerbergin vanhemmat olivat ylietsivä Torsten Westerberg ja ravintolaemäntä Margit Eriksson. Hänen ensimmäinen puolisonsa 1965–1970 oli taidemaalari Riitta Raija Puupponen, toinen 1971–1988 filosofian tohtori Elina Waris ja kolmas vuodesta 1992 on taidegraafikko Marjatta Nuoreva.
  ellauri110.html on line 1005: Samuli Paronen (23. toukokuuta 1917 Virolahti – 26. elokuuta 1974 Hämeenlinna) oli suomalainen kirjailija, taidemaalari ja työmies. Vaikka vaatimattomissa oloissa elänyt Paronen julkaisi esikoisteoksensa vasta 47-vuotiaana ja kuoli jo 57-vuotiaana, hän ehti kirjoittaa arvostetun tuotannon: kahdeksan romaania, novellikokoelman ja aforismikokoelman Maailma on sana, josta hänet parhaiten tunnetaan.
  ellauri111.html on line 677: You can also order a hymn book from us. I have The New National Baptist Hymnal (Published in 1977 with KJV readings [Note: This website makes no money for any of these recommendations or links]. I am not a Baptist or any other name/denomination found outside of the Authorized King James Bible). I also have another hymnal entitled, Praise! Our Songs and Hymns (KJV) (always get KJV materials. KJV stands for "King James Version." Don't get "New" King James Version (NKJV) or "NIV"--these are two of many counterfeit Bibles.) Hymnals include the musical notes and lyrics. If you can play an instrument, you can learn many songs. We should think about the words of the various hymns to see if they are based on the Bible or not. Don't use jew´s harp, kazoo or electric guitar, however. Or comb and toilet paper either, that would be blasphemy.
  ellauri112.html on line 75: 19746" data-nimi="Titchener Edward">Edward Bradford Titchener (11 January 1867 – 3 August 1927) was an English psychologist who studied under Wilhelm Wundt for several years. Titchener is best known for creating his version of psychology that described the structure of the mind: structuralism. After becoming a professor at Cornell University, he created the largest doctoral program at that time in the United States . His first graduate student, Margaret Floy Washburn, became the first woman to be granted a PhD in psychology (1894). Tätä kautta Wundtista tuli kova nimi jenkeissä.
  ellauri115.html on line 314: Ari Vatasella on neljä lasta, Kim (1972), Ria (1980), Tua (1982) ja Max (1990). Kim Vatanen on toiminut muun muassa rallikuski Sébastien Ogierin istuinpehmusteena. Jussi Vatanen on kotoisin Sonkajärven Sukevalta. Hänet tunnetaan muun muassa päärooleistaan Napapiirin sankarit -elokuvassa ja Kimmo-televisiosarjassa sekä vänrikki Koskelan roolista vuoden 2017 Tuntematon sotilas -elokuvassa. Vuosina 2011–2014 hän näytteli Putous-viihdeohjelmassa, jonka sketsihahmokilpailun hän voitti kahdesti hahmoilla Mr. Mallorca ja Antsku. Jääkiekkoilija Sami Vatanen on kotoisin Jyväskylän Halssilan kaupunginosasta.
  ellauri117.html on line 398: Tom Bissell was born in Escanaba, Michigan, in 1974. His short fiction has won two Pushcart Prizes and has been published in multiple editions of The Best American Series. He has also written eight works of nonfiction, including Apostle and (with Greg Sestero) The Disaster Artist, as well as many screenplays for video games and television. Bissell lives in Los Angeles with his family. Tom Bister is a sad case. Another Gold Hat of Hyvinkää.
  ellauri118.html on line 410: ¹Aviorikos kirjallisena topoksena on ollut useankin tutkimuksen aiheena, mutta ei yhdenkään narratologisen tutkimuksen. Edelleen painavin kirjallisuustieteellinen esitys aiheesta on Tony Tannerin ambivalentin psykoanalyyttis-strukturalistinen Adultery in the Novel (1979), joka lähestyy aviorikosta sekä yhteiskunnallisena että kirjallis-kielellisenä transgressiona. Viittaan Tannerin tutkimukseen Rouva Bovarya käsittelevässä luvussa. Muut laajemmat esitykset kirjallisesta aviorikoksesta ovat tekstianalyyttisesti merkityksettömämpiä: Bill Overtonin Fictions of Female Adultery (2002) keskittyy aviorikoskirjallisuuden historiallisiin ja kulttuurisiin reunaehtoihin sekä soimaa aiempaa tutkimusta (lähinnä Tanneria) liiasta kieli- ja kerrontakeskeisyydestä; Patricia Mainardin Husbands, Wives, and Lovers (2003) on kulttuurihistoriallinen esitys aviorikoksesta taiteessa ja Overtonin tutkimusta rikkaampi esitys esimerkiksi aviorikoksen lainsäädännöllisistä ja kulttuurisista kytköksistä; niin ikään Judith Armstrongin The Novel of Adultery (1976), Naomi Segalin The Adulteress’s Child (1992) ja Maria R. Ripponin Judgement and Justification in the Nineteenth-Century Novel of Adultery (2002) sivuuttavat kerronnan kysymykset ja keskittyvät kulttuuris-poliittiseen kontekstiin ja pelkästään referentiaalisen tason temaattiseen toistoon (kuten siihen että aviorikoksesta syntyvä lapsi on mitä todennäköisimmin tyttö). Oma lukunsa ovat vielä tiettyihin aikakausiin ja kielialueisiin (esimerkiksi ranskalaiseen hoviromantiikkaan) keskittyvät tutkimukset. Näistä maininnan arvoinen on ainakin Donald J. Greinerin Adultery in the American Novel (1985), vertaileva tutkimus Updiken, Hawthornen ja Jamesin avionrikkojista. Kulttuuri- ja myyttihistoriallinen klassikko, Denis de Rougemontin L’Amour et l’Occident (1939) on myös tutkimus uskottomuusfiktioista (Tristanin ja Isolden perillisistä), sillä Rougemontilla juuri aviorikos on länsimaisen ”rakkauden rakastamisen” huipentuma, transgressiivinen olotila joka katoaa, jos siitä tehdään instituutio. Käsitys uskottomuudesta kulttuurisena rajailmiönä ja juuri siitä syystä kertomustaiteen pulppuavana lähteenä yhdistää siis Rougemontia ja Tanneria, mutta jostain syystä Tanner ei viittaa Rougemontin teokseen. Mixihän? [Heitän tähän heti sen edellä mainitun oivalluxen, että romantiikka on sitä kun panettaa muttei pääse pukille.]
  ellauri118.html on line 551: Alan uranuurtajille kuten Käte Hamburgerille ja Dorrit Cohnille fiktiivisen mielen esittäminen oli ennen kaikkea osoitus kertovan fiktion erityislaadusta muihin diskursseihin nähden – ainoa kerronnallisuuden alue, joka tarjoaa tiedollisen pääsyn toisen ihmisen tajuntaan (ks. Hamburger 1993, 81–89; Cohn 1978, 5–7; Cohn 2006, 35–38, 149). Cohn väittää klassisessa tutkimuksessaan Transparent Minds (1978), että kerronnalliset keinot, jotka päästävät meidät lähimmäksi henkilöhahmojen kokemusmaailmaa, ovat samaan aikaan kaikkein kirjallisimpia – kaikkein ilmeisimmin kirjailijan taiteellisen luomistyön tulosta.
  ellauri118.html on line 867: 1973">

  Ivana Trump, Prinsessa Cleves ja Olli Lokki

  
  ellauri118.html on line 1110: When Margaret Atwood wrote "The Handmaid´s Tale," published in 1985, she took inspiration from the rise of the Christian right in America during the 1970s and early ´80s and the 1979 Islamic Revolution in Iran. But another, much older source of inspiration for Atwood was the story of a real-life woman in 17th-century New England named Mary Webster, who may or may not have been related to Atwood.
  ellauri119.html on line 259: The triangular theory of love suggests "intimacy, passion and commitment" are core components of love. The color wheel theory of love is an idea created by Canadian psychologist John Alan Lee that describes six styles of love, using several of the Latin and Greek words for love. First introduced in his book Colours of Love: An Exploration of the Ways of Loving (1973), Lee defines three primary, three secondary and nine tertiary love styles, describing them in terms of the traditional color wheel. The three primary types are eros, ludus and storge, and the three secondary types are mania, pragma and agape.
  ellauri119.html on line 413: As a result, Hamilton left for a position at New College in Sarasota, Florida, teaching there until 1974 when he became dean of arts and letters at Portland State University in Oregon. He retired in 1986.
  ellauri119.html on line 462: Luce Irigaray (born 3 May 1930) is a Belgian-born French feminist, philosopher, linguist, psycholinguist, psychoanalyst and cultural theorist who examined the uses and misuses of language in relation to women. Irigaray's first and most well known book, published in 1974, was Speculum non matris sed aliae mulieris (1974), which analyzes the texts of Freud, Hegel, Plato, Aristotle, Descartes, and Kant through the lens of phallocentrism. Presently, she is active in the Women's Movements in both France and Italy. Eroticism (from the Greek ἔρως, eros—"desire") is a quality that causes sexual feelings, as well as a philosophical contemplation concerning the aesthetics of sexual desire, sensuality, and romantic love. That quality may be found in any form of artwork, including painting, sculpture, photography, drama, film, music, or literature. It may also be found in advertising. The term may also refer to a state of sexual arousal or anticipation of such – an insistent sexual impulse, desire, or pattern of thoughts.
  ellauri119.html on line 504: The color wheel theory of love is an idea created by Canadian psychologist John Alan Lee that describes six styles of love, using several of the Latin and Greek words for love. First introduced in his book Colours of Love: An Exploration of the Ways of Loving (1973), Lee defines three primary, three secondary and nine tertiary love styles, describing them in terms of the traditional color wheel. The three primary types are eros, ludus and storge, and the three secondary types are mania, pragma and agape.
  ellauri119.html on line 692: In terms of economics, if you ran a country on the economics that Rand demanded, you would have the population in arms with a revolution at your door in less than a year. Her system would parallel that of the mangagement of the West Virginia Coal Mine that just had the worst mining accident and deaths since the 1970s. Rand´s system was what some people call an oligarchy, to which I would add a very paranoid sociopathic oligarchy.
  ellauri131.html on line 63: Peep Koort (28. toukokuuta 1920 Tartto – 2. kesäkuuta 1977 Tallinna) oli virolaissyntyinen kasvatustieteilijä ja agronomi. Hän toimi Uppsalassa ILU-instituutin johtajana 1961–1970 ja Helsingin yliopiston kasvatus- ja opetusopin professorina 1964–1977. Hän julkaisi oppikirjoja muun muassa Kasvatus ja suunnittelu (Gaudeamus, 1973). Hänen isänsä oli taiteilija Jaan Koort.
  ellauri131.html on line 292: (m. 1971; div. 1976)
  ellauri131.html on line 294: (m. 1978; div. 1999)
  ellauri131.html on line 299: Canafield was born in What it's Worth, Texas on August 19, 1944. He spent his teen years wheeling on West Virginia and graduated as second lieutenant from the Linsly Military Institute in 1962. Canafield received an A.B. in Chinese History from Harvard University in 1966. He received his C in 1973 from the University of Massachusetts Amherst. Canafield received an honorary D from the University of Santa Monica in 1981.
  ellauri131.html on line 301: Jack was named one of the Ten Outstanding Young Men of America (TOYA) by the U.S. Jaycees in 1978.
  ellauri131.html on line 358: Canafield married Judith Ohlbaum in 1971 and they had two sons together, Oran and Utan, before divorcing in 1976. Canafield left the family and moved in with a masseuse in 1976, while his wife was pregnant with their second son. His son Oran has written two memoirs, Freefall: The Strange True Life Growing Up Adventures of Oran Canafield and Long Past Stopping: A Memoir.
  ellauri131.html on line 359: In 1978, he married Georgia Lee Noble, with whom he had one son, Christopher. They divorced in 1999. He married Inga Marie Mahoney in 2001, and is stepfather to her children, Travesty and Riley.
  ellauri131.html on line 723: Robbins repeatedly swears by Natural Language Processing (NLP), a controversial, consciousness-based belief system that took root in California in the 1970s. According to the Association for NLP, the practice is commonly referred to as the "users manual for your mind," and studying NLP offers "insights into how our thinking patterns can effect [sic] every aspect of our lives." God's co-creator Vivica Bandler has characterized the process as a veritable fountain of youth, asserting one's "ability for consciousness to influence our DNA evolution." In an interview with NLP Life, Bandler said, "It is obviously related to aging and the more we learn to control our consciousness, the more we will learn to control the quality of the DNA that keeps us young, the DNA that makes us smart...There is literally no limit to what we can do as we begin to harness the great power called consciousness."
  ellauri131.html on line 904: By Hay's account, in the early 1970s she became a religious science practitioner. In this role she led people in spoken affirmations, which she believes would cure their illnesses, and became popular as a workshop leader. She also recalled how she had studied Transcendental Meditation with the Maharishi Mahesh Yogi at the Maharishi International University in Fairfield, Iowa.
  ellauri131.html on line 906: Hay described how in 1977 or 1978 she was diagnosed with "incurable" cervical cancer, and how she came to the conclusion that by holding on to her resentment for her childhood abuse and rape she had contributed to its onset. She reported how she had refused conventional medical treatment, and began a regime of forgiveness, coupled with therapy, nutrition, reflexology, and occasional colonic enemas. She claimed in the interview that she rid herself of the cancer by this method, but, while swearing to its truth, admitted that she had outlived every doctor who could confirm this story.
  ellauri131.html on line 908: In 1976, Hay wrote her first book, Heal Your Body, which began as a small pamphlet containing a list of different bodily ailments and their "probable" metaphysical causes. This pamphlet was later enlarged and extended into her book You Can Heal Your Life, published in 1984. In February 2008, it was fourth on the New York Times paperback advice bestsellers list.
  ellauri132.html on line 67: Saksassa syntynyt Tolle sanoo perheensä jättäneen Saksan hänen ollessaan 13-vuotias, minkä jälkeen välittömästi hän opiskeli Lontoon yliopistossa. Hän opiskeli lyhyen ajan myös Cambridgen yliopistossa vuonna 1977 mutta ei tehnyt maisterintutkintoaan valmiiksi. Hän on kertonut esikoiskirjansa johdannossa, kuinka hän oli 29-vuotiaaksi asti masentunut ja ahdistunut, kunnes hän sai yhtäkkisen valaistuksen ja pääsi eroon peloistaan. Sen jälkeen hän kierteli Lontoota onnellisena irtolaisena. Hän vaihtoi etunimensä Eckhartiksi 1200-luvulla eläneen teologin Mestari Eckhartin mukaan ja lähti kiertämään Englantia henkisenä valmentajana. Sen jälkeen Tolle muutti Vancouveriin ja julkaisi esikoisteoksensa vuonna 1997. Sen jälkeen kun Oprah Winfrey oli muutamaa vuotta myöhemmin esitellyt kirjan televisio-ohjelmassaan, kirjasta tuli myyntimenestys. Myös hänen seuraavat teoksensa nousivat Yhdysvaltain myyntilistojen kärkeen.
  ellauri132.html on line 243: William Goldman (12. elokuuta 1931 – 16. marraskuuta 2018) oli yhdysvaltalainen romaanikirjailija ja elokuvakäsikirjoittaja. Hänet palkittiin kahdella Oscarilla, yhdellä Bafta-palkinnolla ja kahdella Edgarilla. Goldman kasvoi juutalaisessa perheessä Illinoisin Highland Parkissa. Hän valmistui Oberlin Collegesta vuonna 1952 ja Columbian yliopistosta 1956. Muutamia elokuvia, joihin Goldman on antanut panoksensa, ovat Maratoonari (1976), Presidentin miehet (1976), Yksi silta liikaa (1977), Piina (1990), Näkymättömän miehen muistelmat (1992) ja Pedon sydän (2001). Goldman oli naimisissa Ilene Jonesin kanssa, kunnes he erosivat vuonna 1991; parille syntyi kaksi tytärtä. Myös Williamin veli James Goldman (1927–1998) oli käsikirjoittaja. Goldman kuoli 87-vuotiaana keuhkokuumeen ja paksusuolen syövän aiheuttamiin komplikaatioihin.
  ellauri132.html on line 665: Eikä, palkinto-Booker oli joku riistäjä Booker McConnell Karibialta. In 1972, winning writer John Berger, known for his Marxist worldview, protested during his acceptance speech against Booker McConnell. He blamed Booker's 130 years of sugar production in the Caribbean for the region's modern poverty.
  ellauri133.html on line 54: 1971.jpg_903948737.jpg" height="250px" />
  ellauri133.html on line 58: 19736">

  Huonoja alkuja

  
  ellauri133.html on line 390: King has been sober for over three decades now, but in his youth he suffered from addiction to drugs and alcohol. His prolific writing career did not halt during this time; he simply continued writing under the influence. “I was a heavy [cocaine] user from 1978 until 1986, something like that,” King told Rolling Stone. According to King, The Tommyknockers—which he published after It—was the last novel he wrote before becoming sober.
  ellauri133.html on line 398: It is set in the fictional town of Derry, Maine. According to King, it’s a stand-in for the real town of Bangor, Maine, where he has lived since 1979. King and his wife were debating between moving to Portland or Bangor; King was in favor of Bangor because he considered Portland “a yuppie town” and that Bangor was “a hard-ass working class town ... and I thought that the story, the big story, I wanted to write, was here … all my thoughts on monsters and the children’s tale Three Billy Goats Gruff.
  ellauri133.html on line 604: Kirjailija Jack Nicholson saa työpaikan syrjäisen Overlook-hotellin omaishoitajana. Häntä varoitetaan työhaastattelussa vuonna 1970 sattuneesta tapauksesta, jossa niin ikään hotellin omaishoitajana toiminut mies sairastui ”mökkihöperyyteen” ja tappoi sekä vaimonsa että molemmat tyttärensä. Mies oli perheensä surmaamisen jälkeen ampunut itsensä. Jack ottaa kertomuksesta huolimatta paikan vastaan.
  ellauri135.html on line 192: Timo Juhani Vihavainen (born 9 May 1947) is a Finnish historian and a professor of Russian Studies at the University of Helsinki. He has written extensively on Russian and Finnish history. Vihavainen graduated as a Master of Philosophy in 1970, a Licentiate in Philosophy in 1983, a Doctor of Philosophy degree in 1988 and a Docent in Russian history in 1992. He is a member of the Finnish Academy of Science and Letters since 2009.
  ellauri140.html on line 290:
  ellauri140.html on line 728: Styx on yhdysvaltalainen rockyhtye.Se perustettiin Chicagossa vuonna 1961 nimellä "The Tradewinds". Yhtyeen alkuperäiseen kokoonpanoon kuuluivat Dennis DeYoung, Chuck Panozzo ja John Panozzo.Myöhemmin mukaan liittyivät James Young ja John Curulewski.Tällä kokoonpanolla yhtye teki levytyssopimuksen Wooden Nickel Recordsin kanssa vuonna 1971.
  ellauri141.html on line 488: "Valkoisen miehen taakka” (The White Man's Burden) (1899) herätti polemiikkia julkaisunsa jälkeen. Kyseiset runot ovat monitulkintaisia. Joidenkin mukaan ne olivat valistuneen ja velvollisuudentuntoisen imperiumin rakentamisen ylistys, joka henki viktoriaanisen ajan henkeä. Toiset näkivät niissä röyhkeää imperialistista propagandaa ja siihen liittyviä rodullisia asenteita. Toiset taas näkivät runoissa ironiaa ja varoituksia imperiumia kohtaavista uhista. Antero Manninen käänsi "Valkoisen miehen taakan" suomeksi 1976.
  ellauri141.html on line 755: Alexis Leger (pronounced [ləʒe]; 31 May 1887 – 20 September 1975), better known by his pseudonym Saint-John Perse (French: [pɛʁs]; also Saint-Leger Leger),[1] was a French poet-diplomat, awarded the Nobel Prize in Literature in 1960 "for the soaring flight and evocative imagery of his poetry." He was a major French diplomat from 1914 to 1940, after which he lived primarily in the United States until 1967.
  ellauri141.html on line 771: A few months before he died in 1975, Leger donated his library, manuscripts and private papers to Fondation Saint-John Perse, a research centre devoted to his life and work (Cité du Livre, Aix-en-Provence), which remains active to the present day. He died in his villa in Giens and is buried nearby. Varsinainen kermaperse tää Saint-John.
  ellauri142.html on line 264: Humboldtin veljexiä oli 2, Alexander oli maantieteilijä, Wilhelm kielentutkija. Mulla on joku sen kielitieteen kirja hyllyssä. Joo Linguistic Variability & Intellectual Development. Pokkari. Onkohan se lyhennetty painos, Ei ole, vaikka lukuja on yhdistelty. Originally published in 1836 in the Royal Academy of Sciences of Berlin under the title Ueber die Verschiedenheit des menschlichen Sprachbaues und ihren Einfluss auf die geistige Entwicklung des Menschengeschlechz. Esipuheen on kirjoittanut Alexander-veli. Von Humboldt´s style is not a simple one for modern ears nor is his thought always clear. Despair was my constant companion, sanoi kääntäjä vuonna 1970.
  ellauri144.html on line 203: Robesonin levyt vedettiin markkinoilta, eikä elokuvia, joissa hän näytteli, esitetty. Hän joutui myös FBI:n hampaisiin, ja epäamerikkalaista toimintaa tutkiva komitea kuulusteli häntä 1956 epäiltynä kommunistipuolueeseen kuulumisesta. Vuonna 1950 hänelle asetettiin matkustuskielto, eikä hän saanut passia ennen kuin 1958. Hän muutti Britanniaan ja kiersi runsaasti esiintymässä. Robeson yritti itsemurhaa moskovalaisessa hotellihuoneessa. Hänen poikansa oli sitä mieltä, että syynä oli FBI, joka oli sekoittanut hallusinogeenia hänen juomaansa. Vuonna 1963 hän palasi Yhdysvaltoihin, mutta huonon terveyden vuoksi hän ei juuri enää esiintynyt. Vuodesta 1978 alkaen hänen elokuviaan on jälleen esitetty.
  ellauri144.html on line 327: In June 1977, Avrom's remains were desecrated by graverobbers. The thieves broke into his casket looking for a $100,000 diamond ring, which, according to rumor, Taylor had placed on her husband's finger prior to his burial. The bag containing Avrom's remains was found under a tree near his burial plot. The bag and casket had been sealed in Albuquerque after Avrom's remains were identified following the 1958 crash. Avrom''s remains were once more identified through dental records and were reburied in a secret location.
  ellauri145.html on line 62: André Breton (19. helmikuuta 1896 Tinchebray, Orne – 28. syyskuuta 1966 Pariisi) oli ranskalainen kirjailija, surrealismin perustaja ja johtohahmo. Breton syntyi Normandiassa, Pohjois-Ranskassa. Hän oli kauppiasperheen ainut lapsi. Perhe muutti vuonna 1900 Pariisin esikaupunkiin, missä Breton kävi koulua. Hän opiskeli lääketiedettä, mutta ei suorittanut opintojaan loppuun. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän työskenteli Nantes’n sotilassairaalan neurologisella osastolla. Surrealistinen teoria on saanut vaikutteita Sigmund Freudin psykoanalyysistä sekä syvyyspsykologiasta. Breton sovelsi Freudin oppeja niin valelääkärinä kuin valekirjailijanakin, ja hän kävi tapaamassa Freudia Wienissä vuonna 1921. Surrealismin piti olla subrealismi mut Mallarme mokasi. Surrealismi oli jatkoa Tristan Tarzanin perustamalle Dada-liikkeelle. Breton liittyi dadaisteihin yhdessä Louis Aragonin ja Philippe Soupaut’n kanssa. Bretonille tuli kuitenkin välirikko dadan jäsenten kanssa, joten hän erosi liikkeestä. Selkeesti piha-Antero aina alotti. Vuonna 1944 julkaistiin pienoisteos nimeltään Arcane 17. Sen pohjana on keskiaikainen Melusinasta kertova legenda. Legendan mukaan ritari menee naimisiin hengettären, Melusinan kanssa. Ehtona on, ettei ritari saa nähdä vaimoaan yhtenä päivänä viikossa, jolloin Melusina on poissa ruumiistaan. Uteliaisuus kuitenkin voittaa, joten Melusina muuttuu pysyvästi henkiolennoksi. Nimi Arcane 17 viittaa tarot-kortteihin. Kortti numero 17 kuvaa rauhan ja rakkauden voittoa. Melusine on nykyisin vuonna 1979 Paris III -yliopiston yhteyteen perustetun Surrealismin tutkimuskeskuksen (Centre de recherche sur le Surréalisme) nimi. Andre oli mikrokefalinen, Georges Bataille (kz. albumia 139) käyt.kaz. akefali.
  ellauri145.html on line 618: Kriittisen teoslaitoksen toimittaja, italialaisfilosof i Giorgio Culli (1917–1979), huomautti, että ”todella patologisia tekstejä” syntyi vähän: ”Lähes samaan aikaan kun Nietzsche menetti järkensä, hän myös lakkasi olemasta litteraatti.” Siirtymät murentumisesta (Zerrüttung) luhistumiseen (Zusammenbruch) ja sammahtamiseen (Umnachtung) olivat lyhyitä.
  ellauri146.html on line 404: We tend not to focus on this view of Eloa as a myth of the redeeming feminine for several reasons. First, the central portion of the poem is devoted to Satan's seduction of Eloa, an activity which, for most of us, is anything but celestial. Perhaps this explains Stendhal's sarcastic description of Eloa in the Courrier anglais of 1 December 1824: "Tex-Willer-larme, devenue ange femelle, et séduite par le diable lui-même" (the ex-tear, turned into a female angel, and seduced by the devil himself). Flottes and Bonnefoy insist that the very fine psychological analysis of the seduction makes us see human protagonists in an angelic decor, which weakens any metaphysical meaning Vigny might attach to his poem. Germain, who had the benefit of Hunt's masterly work, The Epic in Ninteenth Century France (1941), states flatly that the drama of Eloa is not metaphysical but moral. Bénichou, however, does remark in Le Sacre de l'écrivain 1750-1830 (1973) that the creation of Eloa corresponds to the theological promotion of the feminine as an agent of redemption prominent in the religious sects of the Romantic period. I am sure Satan was greatly consoled by Eloa, if that's any consolation.
  ellauri146.html on line 858: Gauck wirbt für einen verantwortungsvollen Kapitalismus (Rede vom 15. November 2012). Man dürfe nicht der Wirtschaft nur aus Angst die Freiheit nehmen. Bei Gauck überraschte allerdings der Kostenumfang. So erhielt Gauck neun Büros im ersten Stock des Bundestagsgebäudes mit insgesamt 197 Quadratmetern. Gaucks Bürobereich wurde für 52.000 Euro umgebaut. Die Möblierung von Gaucks persönlichem Büroraum kostete 35.000 Euro. In der Frankfurter Rundschau kritisierte Katja Thorwart, dass Gauck als ein Beispiel für seine Formulierung „schwer konservativ“ den ehemaligen Vorsitzenden der CDU/CSU-Bundestagsfraktion Alfred Dregger genannt habe, der den nationalsozialistischen Angriffskrieg gegen die Sowjetunion als nicht grundsätzlich falsch eingeordnet, sich für die Freilassung inhaftierter deutscher Kriegsverbrecher eingesetzt oder den Begriff der „Befreiung“ durch die Alliierten im Zweiten Weltkrieg als „einseitig“ markiert habe.
  ellauri147.html on line 61: Martti Henrikki Haavio (kirjailijanimi P. Kaaviopää; 22. tammikuuta 1899 Temmes – 4. helmikuuta 1973 Helsinki) oli suomalainen kansanrunouden ja mytomanian tutkija, runoilija ja akateemikko. Runonsa hän julkaisi nimellä P. Mustapää, jonka hän keksi Tallinnan vanhankaupungin Mustapäiden talon nimen perusteella. Ei siis tullutkaan sen nenäfinnistä. Tai niin se väittää.
  ellauri147.html on line 96: The union of these two lyrical writers is generally seen as a happy and creative time. The partners inspired each other as a couple and as writers. Martti Haavio died in 1973 following a heart attack, and Ale Tyynni-Haavio completed her husband’s unfinished memoirs and it was published as Olen typerä kana: Martti Haavio - P. Mustapää 20-luvun maisemassa (‘I am still distant: Martti Haavio – P. Mustapää in the 1920s countryside’, 1978).
  ellauri147.html on line 98: In the mid-twentieth century Finnish literature had adopted the free verse of modern poetry. Ale Tyynni however went back to a lyrical style, the ballad. Tyynni’s poems were typical of ballads, offering fateful tales dealing with falling in love and sorrow, and life’s turning points. Balladeja ja romansseja (’Ballads and romances’) appeared in 1967. And Tarinain lähde (‘The source of the tales’, 1974) depicted the death of a loved one, sorrow and solitude. Nobody cared to read such balderdash any more.
  ellauri147.html on line 289: In 1970, Phil Collins got his big break when he became the drummer of iconic rock band, Genesis. It turns out though that his first encounter with Peter Gabriel was pretty awkward. Despite this, their passion for music brought them together and before they knew it, they became one of the most popular bands around.
  ellauri147.html on line 294: Onkohan kaikki Phil-nimiset jotain paskiaisia? Peter Gabriel left Genesis in 1975 and Phil Collins took the opportunity to become the band’s frontman. As a result, Collins’s profile raised considerably and according to Andrea, it changed him. “Once he became the singer…his drive and ambition became his No. 1 priority, and his ego started to grow,” she said.
  ellauri147.html on line 400: A Trick of the Tail 1976
  ellauri147.html on line 402: And Then There Were None 1978
  ellauri147.html on line 564: - stimmt zu mit seinem eponymischen zeitdiagnostischem Beitrag. Der Martin ist ein Narzissismussachkenner. Geboren am 9.5.1948 in Völklingen/Saar, mit drei Geschwistern in einer protestantischen Pfarrersfamilie aufgewachsen. Nach Schule, Abitur und Germanistik/Anglistik-Studium ein Jahr Aufenthalt in den USA (1968). Seit 1969 in Frankfurt/Main lebend; Studium der Psychologie an der Johann Wolfgang Goethe-Universität, Frankfurt/Main, Diplom 1976. Politisch aktiv in der Studentenbewegung. Verheiratet seit 1986, zwei Söhne (geb. 1979, 1982).
  ellauri147.html on line 584: Tämä ei suinkaan tarkoita ilmiantamista, vaan johtaa meidät keskelle asiaa. Narsistinen apina, jonka älykkäät mielet tunnistavat nykyaikaisessa sosiaalisessa luonteessa, on jatkuva kumppani omalla älyllisellä alueellaan. Me kaikki, jotka kirjoitamme kirjoja, kirjoitamme artikkeleita tai luennoimme, olemme kaikki riippuvaisia lukijoista, kuuntelijoista, katsojista, jotka havaitsevat luomuksemme. Kirjallisuudentutkija Peter von Matt (1979) kutsui kerran taiteilijan "0pus-fantasiaa", jonka kuviteltu yleisö on aina sisällyttänyt, tajuttomaksi ajatukseksi, joka hiljaa liittyy luovaan prosessiin; Se ei ole vain työ, joka "ylistää mestaria", vaan myös eräänlainen ennalta kuviteltu yleisö.
  ellauri147.html on line 586:
  xxx/ellauri329.html on line 142:
  xxx/ellauri329.html on line 209: Tempore decennii 196 et maturo decennii 197 una ex actricibus populo gratissimis in Europa erat, et signum sexuale (https://la.m.wikipedia.org/wiki/Sexus) videbatur.
  xxx/ellauri329.html on line 215: Lollobrigida alkoi 1970-luvulla keskittyä näyttelemisen sijaan valokuvajournalismiin sekä kosmetiikkayrityksen johtotehtäviin. Hän näytteli lollojaan 1980- ja 1990-luvulla enää epäsäännöllisesti elokuvissa ja televisiossa. Hänellä oli muun muassa vuonna 1984 rooli televisiosarjassa Viinitila Falcon Crest.
  xxx/ellauri329.html on line 217: Lollobrigidalla oli poika, joka syntyi avioliitosta jugoslavialaisen tohtorin Mikko Skoficin kanssa. Avioliitto kesti 22 vuotta vuosina 1949–1971. Lollo oli sitkeä täti ja sen pienet tissit oli ihanat. Vyötä ei olis tarvinnut kiristää noin tiukalle jotta kannut näyttäisivät isoilta.
  xxx/ellauri329.html on line 453: UKR: Ukrainalaissyntyinen pianisti Valentina Lysytsia (s. 1970 tai size oli 1973) suorittaa johdonmukaista Ukrainan vastaista kampanjaa Twitterissä, jossa hän syyttää Ukrainan viranomaisia aggressiosta Donbasissa ja tukee kaikin tavoin Venäjän ja Vladimir Putinin aggressiivista politiikkaa aseellisessa yhteenotossa Ukrainan kanssa Itä-Ukrainassa. Hän on Venäjän federaation maaliskuussa 2014 toteuttaman Krimin liittämisen kannattaja. Useiden Ukrainan vastaisten puheiden ja Venäjän Ukrainan väliintulon tukemisen vuoksi Toronton filharmonikot peruuttivat hiänen konserttinsa. Syynä mainittiin vihan edistäminen etnisiä ja sosiaalisia ryhmiä kohtaan, joihin kuului ukrainalaisten nazien lisäxi myös afrikkalaisia, vammaisia ja holokaustista nipinnapin selviytyneitä. Pianisti itse pitää kirjoituksiaan "satiirisena" ja "taiteellisena hyperbolana", ja vastauksena irtisanomiseen laajensi mediakampanjaansa Toronton sinfoniaorkesterin johtoa ja hänen tilalleen ehdotettua henkilöä vastaan.
  xxx/ellauri329.html on line 466: Arseniy Petrovich Yatsenyuk (ukrainalainen Arseniy Petrovich Yatsenyuk; syntynyt 22. toukokuuta 1974, Chernivtsi, Ukrainan SSR, Neuvostoliitto) on ukrainalainen poliitikko ja valtiomies, Nazirintama -puolueen poliittisen neuvoston päällikkö. Epämiellyttävä yxityistämisasiamies. Johti Ukrainan liittymistä Maailman kauppajärjestöön ja EUn liittolaisexi. Tällä hetkellä poliitikko on vienyt perheensä pois Ukrainasta ja hän asuu Israelissa. Varmaan peukuttaa siellä Gazan jyräystä maan tasalle. Omien sanojensa mukaan hän on kreikkalainen katolilainen, jota hän pitää ylpeyden lähteenä.
  xxx/ellauri337.html on line 45: Heinrich Böll sai 1972">Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1972 suurelta osin tämän romaanin ansiosta. Romaanin päähenkilö Leni Riefenstahl on 48-vuotias, hänen miehensä on kaatunut sodassa, poika istuu vankilassa. Elämä on kohdellut Leniniä alun pitäen kovakouraisesti, mutta kaikista kolhuista huolimatta Lenin uskoo yhä elämään, sen myönteisiin voimiin, rakkauteen (Fig 1). (Kirjasampo)
  xxx/ellauri337.html on line 51: Group Portrait with Lady (German: Gruppenbild mit Dame) is a novel by Nobel Prize winning author Heinrich Böll, published in 1971. The novel revolves around a woman named Leni, and her friends, foes, lovers, employers and others and in the end tells the stories of all these people in a small city in western Germany in the 1930s and 1940s. As is usual in Böll's novels, the main focus is the Nazi era, from the perspective of ordinary people. (Wikipedia en)
  xxx/ellauri337.html on line 63: Kirjan tyyli dokumentaarista tarkkaa kerrontaa, jossa näkökulmat vaihtelevat. Valtaosa kirjasta eli Lenin nuoruuden kuvaus on hyvinkin onnistunutta. Kirjassa ei minusta ole kysymys Lenistä, eikä Levistä, vaan Saksan sotaan valmistautumisesta, ja siviilielämästä sodan aikana ja Saksan valloituksen ajasta ja miten ihmiset menettelilivät sodan jälkeen. Vuoden 1970 kuvaus sen sijaan on minusta hyvinkin kummallista ja haparoivaa. Kokonaisuutena kirja on kuitenkin hyvä.
  xxx/ellauri337.html on line 81: Im Jahr 1970 rekonstruiert ein Erzähler das Leben von Leni Pfeiffer: 1944 verliebt sie sich in den russischen Kriegsgefangenen Boris und wird schwanger. Boris stirbt ein Jahr später. Zeitlebens hat die durch und durch redliche Leni mit Anfeindungen zu kämpfen. 1970 gerät sie in Schwierigkeiten: Immobilienhaie wollen sie und ihre Untermieter aus ihrer Wohnung werfen. Freunde und Immigranten helfen der 48-Jährigen – die übrigens erneut schwanger ist, diesmal vom türkischen Müllmann Mehmet. Abfallmenschen hin und wieder.
  xxx/ellauri337.html on line 88: Das Nobelpreis-Komitee sprach von einem „deutschen Wunder“ und verlieh Böll 1972 den Nobelpreis für seine Verdienste um die deutsche Nachkriegsliteratur.
  xxx/ellauri337.html on line 89: 1977 wurde er als Boris mit Romy Schneider in der Hauptrolle verfilmt.
  xxx/ellauri337.html on line 100: Basierend auf dem Roman des Nobelpreisträgers Heinrich Böll erzählt "Gruppenbild mit Dame" die bewegende Geschichte einer Frau, die gegen alle gesellschaftlichen Widerstände nach ihren persönlichen Idealen lebt. Romy Schneider ("Sissi"), die hier nach 16 Jahren das erste Mal wieder in einem deutschen Film auftrat, brilliert in der Hauptrolle einer ebenso sensiblen wie selbstbewussten Frau, für die sie 1977 mit dem Filmband in Gold ausgezeichnet wurde. An ihrer Seite glänzen Heinrich Böll ("Nobelpreis"), Brad Dourif ("Einer flog über das Kuckucksnest", "Der Herr der Ringe - Die Gefährten") und Vadim Glowna ("Vier Minuten", "Baader").
  xxx/ellauri337.html on line 135: Leni wird dienstverpflichtet und kommt in die Kranzbinderei von Walter Pelzer. Dieser halb kriminelle Wendehals hat von KPD bis SA, von Schwarzhandel bis Zuhälterei schon alles gemacht. Sein kriegswichtiger Betrieb bietet den unterschiedlichsten Menschen Unterschlupf: Nazis arbeiten mit untergetauchten Juden und Kommunisten zusammen. Unter anderem trifft Leni hier Liane Hölthohne, die sie nach Kriegsende bei sich aufnehmen und ihr 24 Jahre lang, bis 1970, Arbeit in ihrem eigenen Blumengeschäft geben wird. Leni ist eine begabte Floristin, mit ihrer Sinnlichkeit und ihrem ästhetischen Empfinden erweist sie sich als „Naturgenie der Garnierung “. Wegen ihrer Vorliebe für geometrische Muster kann ihr allerdings auch mal ein Davidstern aus Margeriten unterlaufen. Was es mit Nazis und Juden auf sich hat, kapiert sie erst Ende 1944.
  xxx/ellauri337.html on line 213: Ab 1911 begann eine fruchtbare Schaffensperiode mit zahlreichen Publikationen, beginnend mit seinem Hauptwerk über einen ethischen Personalismus. Nach seiner Scheidung im Februar 1912 heiratete er im Dezember desselben Jahres Märit Furtwängler (1891–1971).
  xxx/ellauri354.html on line 129: Kalanick was born on August 6, 1976, and grew up in the Northridge neighborhood of Los Angeles. Kalanick's parents are Bonnie Renée Horowitz Kalanick (née Bloom) and Donald Edward Kalanick. Bonnie, whose family were Viennese Jews who immigrated to the U.S. in the early 20th century, worked in retail advertising for the Los Angeles Daily News. Kalanick studied computer engineering and business economics at the University of California, Los Angeles (UCLA) until he dropped out to make MMMMONEY! Inhottava viurusilmä. Uuber ajoi alas Suomen taxilainsäädännön kauko-ohjaamalla limaista näppyläistä kumikana Berneriä.
  xxx/ellauri354.html on line 186: Elsa Enäjärvi-Haaviolla oli ollut suunnitelmissa Suomen kansainvälisimpiin kirjailijoihin kuuluneen Aino Kallaksen elämäkerran kirjoittaminen. Aino oli Helmi Krohin näyttävämpi siskopuoli. Päästyään eroon Elsasta 1951 Martti Haavio oli suositellut post mortem tehtävään Laitista, joka 1950-luvulla ryhtyikin työhön. Väitöskirja Kallaksen elämästä ja tuotannosta vuoteen 1921 valmistui "muiden töiden takia" kuitenkin vasta 1973, Ainon työnnettyä koiranputkea vsta 1956 lähtien.
  xxx/ellauri354.html on line 188: Kun Kallaksen elämäkertana 1950-luvulla alkaneen työn oli pitkittyessään otettava huomioon 1960- ja 1970-luvun vaihteessa Suomessa enemmän muotiin tullut angloamerikkalainen uuskritiikki, Laitinen joutui väitöskirjassaan tasapainoilemaan kirjailijabiografian, lähdetutkimuksen ja teosanalyysin välillä. Rafu Koskimies huomautti arvostelussaan, että Laitinen oli onnistunut välttämään uuskritiikin ”pahimmat kompastukset”. Laitisen väitöskirjaa koskeviin omiin muistiinpanoihini olin tuolloin merkinnyt: ”Koskimies moittii uutta kritiikkiä, Koskimies on vanhentunut.”
  xxx/ellauri354.html on line 449: George Oppen alludes to the poem in "O Western Wind" (1962),"The Little Pin: Fragment" (1975) and "Disasters" (1976).
  xxx/ellauri356.html on line 105: Kixaus on kirjoittanut yli seitsemänkymmentä kirjaa, jotka käsittelevät useita genrejä: teatteria, kirjallisuutta ja feminististä teoriaa, taidekritiikkiä, omaelämäkertaa ja runollista fiktiota. Hänet tunnetaan ehkä parhaiten vuoden 1976 artikkelistaan ​​"The Laugh of the Medusa". Vuonna 1975 Cixous oli julkaissut vielä vaikutusvaltaisemman artikkelin "Le rire de la méduse" ("Medusan nauru"), jonka hän oli tarkistanut; se käännettiin englanniksi Paula Cohenin ja Keith Cohenin toimesta ja julkaistiin englanniksi vuonna 1976. Kixaus ja Derrida osasi ranskaa paremmin kuin ranskalaiset ize.
  xxx/ellauri356.html on line 114: 1970-luvulla Cixous alkoi kirjoittaa seksuaalisuuden ja häpykielen suhteesta. Cixous ja Luce Irigaray yhdistivät Derridan logosentrisen idean ja Lacanin halun symbolin (schischeli) ja loivat termin phallogosentrismi. Näppärää!
  xxx/ellauri356.html on line 126: Vaikka kirjallinen maisema on kehittynyt huomattavasti 1970-luvulta lähtien ja naiskirjailijoita on julkaistu enemmän ja ne ovat saaneet tunnustusta viime vuosina, "Medusan nauru" on tärkeä muistutus siitä, että vuosituhansien ajan länsimainen kulttuuriperintömme on määritellyt naisen miehen kautta, sieltä yhdestä paikasta, hameenalusnäkökulmasta.
  xxx/ellauri356.html on line 141: Jacques Derrida était le troisième fils d’Aimé Derrida, juif d'origine séfarade, et de Georgette Sultana Esther Safar, issue d'une famille juive d'Algérie dont les ancêtres établis depuis plusieurs générations dans ce pays. Isä Aaron Prosper Charles ( "Aimé") Derrida (1896–1970) työskenteli koko ikänsä viini- ja väkeviä alkoholijuomia valmistava yrityxessä Tachet, myös matkustavana myyjänä (hänen poikansa mielestä työ oli "uuvuttavaa" ja "nöyryyttävää", hänen isänsä pakotettiin olemaan "kuuliainen työntekijä" siinä määrin, että hän heräsi aikaisin tehdäkseen kirjanpidon ruokapöydässä).
  xxx/ellauri356.html on line 179: Vuonna 1975 hänestä tuli vieraileva professori Yalen yliopistossa ja sitten Cornellin yliopistossa nimellä " Andrew Dickson White Professor-at-Large". Hän on filosofian, ranskan ja vertailevan kirjallisuuden arvostettu professori Kalifornian yliopistossa Irvinessä (Yhdysvallat) vuodesta 1986. Hän oli "kulttuurisankari" Yhdysvalloissa. Literary Magazinen Jean -Louis Huen mukaan hän sai kunniatohtorin arvon 21 kertaa useista yliopistoista. Derrida julisti ennen kuolemaansa L'Humanité -sanomalehdelle : "En ole koskaan oleskellut pitkiä aikoja Yhdysvalloissa, suurin osa ajastani ei vietä siellä. Siitä huolimatta työni vastaanotto siellä oli todella anteliaampaa, tarkkaavaisempaa, kohtasin vähemmän sensuuria, tiesulkuja ja konflikteja kuin Ranskassa.»
  xxx/ellauri356.html on line 214: Aika pahasti Jacky ryttäsi myös vaimon spesialiteettia eli Freudin oppia. Jacques Derrida ehti kynäillä yli kahdeksankymmentä kirjaa. Vuodesta 1972 lähtien Derrida tuotti keskimäärin enemmän kuin yhden kirjan vuodessa. Derrida piti itseään historioitsijana. What a joke. Chileläinem historioizija ja Heideggerin kerta-opiskelija Farías tunnetaan parhaiten kiistellystä kirjastaan ​​Heidegger and Nazism (1987), jossa todettiin, että Heideggerin filosofia on luonnostaan ​​fasistinen. Derrida vastasi Faríasille kädenheilautuxella. Hän kutsui Faríasia heikoksi Heideggerin ajatusten lukijaksi ja lisäsi, että suuri osa Faríasin ja hänen kannattajiensa uutena mainitsemista todisteista oli jo pitkään ollut tiedossa filosofisessa yhteisössä. Juu nazihan se tunnetusti oli ja deutscher Geistin kannustaja, entä sitten? Vastavetona Derrida tulkitsee kohtia Raamatusta, erityisesti Abrahamista ja Iisakin uhrista, sekä Søren Kierkegaardin teoksesta Pelko ja vapina Las Vegasissa.
  xxx/ellauri356.html on line 228: Insemination artificiel on essee, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1969 Critique -lehdessä ja joka sitten ilmestyi hänen nimensä antaneen teoksen lopussa, vuonna 1972 Éditions du Seuil (Pariisi) teoksessa, joka koostuu kolmesta tekstistä, eli Platonin apteekki, Kaksoisistunto ja Levitys. Tämä essee ( s. 319-407 ) hyödyntää erityisesti tiettyjä Mallarmén tekstejä ja Philippe Sollersin romaaneja (Draama, Numéros jne.) kehittääkseen "käsitteen", joka on kirjattu, kuten Derrida sanoo, "avoimeen eroketjuun, sanan "lisäosa", "kirjoitus", "gramma", " pharmakon " jne jne. Levittäminen ei lopulta merkitse mitään, eikä sitä voida yhdistää mihkään määritelmään. Jos emme voi tiivistää leviämistä, sen perustavanlaatuista eroa sen käsitteellisessä sisällössä, se on se, että sen hajoamisen voima ja muoto rikkovat semanttisen horisontin”. Hullun jorinaa.
  xxx/ellauri356.html on line 306: 19773786/s200_kuisma.korhonen.jpg" />
  xxx/ellauri356.html on line 332: Magnificatissa (1977) on 52 lyhyttä osaa, muodoltaan minimaalisia, joista osa on vain kahden tai kolmen katkelmia. rivit - "Sinun huulesi - / toinen / toinen" - kaikki yksittäin merkittäviä, mutta saavuttavat maksimaalisen musikaalisuuden kokonaisuutena luettuna.
  xxx/ellauri356.html on line 399: Hän huomautti, että hänen aikansa Pariisissa oli ehkä hänen elämänsä tärkein ajanjakso. Suhteellisen pienestä tuotannosta huolimatta Sontag piti itseään pääasiassa romaani- ja kaunokirjailijana. Eettiset aikomukset olivat Sontagin avainkohtia. Hänestä tuli roolimalli monille feministeille ja pyrkiville naiskirjailijoille 1960- ja 1970-luvuilla. Sontagin tinkimätön tuki Salman Rushdielle oli ratkaisevan tärkeää amerikkalaisten kirjailijoiden kokoamisessa hänen asiansa eteen.
  xxx/ellauri356.html on line 416: 197b5e73e52b1b/scale_720" />
  xxx/ellauri356.html on line 480: Sollers oli näät henkisen kiihkoajan ytimessä 1960- ja 1970-lukujen Pariisissa. Hää johti avantgardistista Tel Quel -lehteä vuosina 1960-1982. Hän osallistui kriitikoiden ja ajattelijoiden, kuten Jacques Derridan, Jacques Lacanin, Louis Althusserin ja Roland Barthesin julkaisemiseen. Lehdessä julkaistuissa tyypeistä osa on vähän tunnettuja tai kiistanalaisia: Lautréamont, Dante, Artaud, Bataille, Joyce, Derrida, Foucault ja jopa Barthes. Jotkut heistä kuvattiin myöhemmin romaanissaan Femmes (1983) muiden ennen toukokuuta 1968 ja sen jälkeen toimineiden ranskalaisen intellektualismin hahmojen rinnalla. Philippe Sollers oli 1960- ja 1970-luvuilla läheinen muun muassa Jacques Lacanille, Michel Foucault'lle, Louis Althusserille ja ennen kaikkea Roland Barthesille, jotka ovat kuvattu romaanissa Naiset (1983). Lopuista julkkixista tuli sen verisiä vihamiehiä.
  xxx/ellauri356.html on line 488: 26. tammikuuta 1977, Sollers allekirjoitti Le Mondessa – hän plus noin viisikymmentä persoonaa – (erityisesti Jean-Paul Sartren, Roland Barthesin, Simone de Beauvoirin, Alain Robbe-Grillet'n, Françoise Doltin ja Jacques Derridan kanssa) "Avoimen kirjeen rikoslain tarkistuskomissiolle tiettyjen lakitekstien tarkistamiseksi, aikuiset ja alaikäiset", jossa vaaditaan, että "alaikäisten väärinkäyttöä" koskevat lain artiklat "kumotaan tai muutetaan perusteellisesti" siinä mielessä, että "lapsen ja nuoren oikeus tunnustetaan ylläpitää suhteita valitsemiinsa ihmisiin." Se oli vetoomus kolmen miehen puolesta, joita syytettiin 15-vuotiaiden alaikäisten sopimattomasta pahoinpitelystä ilman väkivaltaa. Tämän tekstin oli kirjoittanut Gabriel Matzneff, joka ei salaa makuaan pedofiliaa ja efebofiliaa kohtaan. Matzneff kerskui nussineensa useitakin alaikäisiä tyttöjä. Helmikuussa 2020 julkaistussa New York Timesin profiilissa valokuvassa Matzneff seisoo yksin veden äärellä Italiassa, näyttää masentuneelta, surullinen kalju mies Burberryn trenssitakissa. Ämmä Springora tuhosi muiston siitä, mitä hän muistaa olleen "kestävä ja upea rakkaustarina". Mutta voiko teini-ikäisellä tytöllä olla "upea rakkaustarina" yli kolme kertaa häntä ikäisemmän henkilön kanssa? Tämä on Consentin ytimessä oleva kysymys. Lukijat eivät epäile vastauksesta mitään. This manner willl be convenient for a man who wants to enjoy a woman, and can only get at her by force and against her will. (Perfumed Garden, p. 72.)
  xxx/ellauri356.html on line 491: Philippe Sollers nai 2. elokuuta 1967 Julia Kristevan, bulgarialaista alkuperää olevan psykoanalyytikon, kirjailijan ja semiootikon. Pariskunnalla on vuonna 1975 syntynyt vammainen poika.
  xxx/ellauri356.html on line 499:

  Kristevasta tuli 1979 myös psykoanalyytikko hänen osallistuttuaan Jacques Lacanin seminaareihin. Tätä ajanjaksoa nimitetään Kristevan teoreettiseksi vaiheeksi. Kristeva on 1980-luvun jälkeen käsitellyt temaattisesti erilaisia aiheita, kuten uskon luonnetta ja naisneroja kuten Colette ja Arendt.
  xxx/ellauri356.html on line 515: Carietta N. White on amerikkalaisen kirjailijan Stephen Kingin ensimmäisen vuonna 1974 julkaistun kauhuromaanin Carrien nimihenkilö ja päähenkilö. Vittu kyllä toi Teppo on sitten öklö.
  xxx/ellauri357.html on line 92: Helsingin yliopiston filosofian laitoksella mannermainen filosofia on kokenut asteittaisen renessanssin 1980-luvulta alkaen. Eräät analyyttisestikin virittyneet ajattelijat, kuten Jaakko Hintikka ja Raimo Tuomela, ovat osoittaneet jonkinasteista kiinnostusta Heideggerin filosofiaan. 1980-luvun alussa Hintikan oppilas, formaalisen logiikan alalta vuonna 1977 väitellyt Esa Saarinen (s. 1953), kiinnostui erityisesti Sartren eksistentialismista ja piti tähän liittyen useita innostavia kursseja. Innostavaa ja vaikutusvaltaista opetusta ja ohjausta fenomenologian alalla ovat antaneet myös Sara Heinämaa, joka väitteli vuonna 1996 Merleau-Pontyn ja de Beauvoirin ruumiinfenomenologiasta, ja Juha Himanka, jonka vuonna 2000 valmistunut väitöskirja Phenomenology and Reduction käsitteli fenomenologisen reduktion kysymystä niin Husserlin kuin Heideggerinkin pohjalta.
  xxx/ellauri358.html on line 65: 3. Wuthering Heights (1970)
  
  xxx/ellauri358.html on line 70: 4. Wuthering Heights (1978)
  
  xxx/ellauri361.html on line 74: - Katso -lehden päätoimittaja 1972 – 1987 (Uusi Suomi Oy 1972-1975, A-lehdet Oy 1975- 1987)
  
  xxx/ellauri361.html on line 75: - Ohjelmia ja ohjelmasarjoja Yleisradiolle radioon ja televisioon 1970-luvulla (mm. Kirjaikkuna ja Laajakulma)
  
  xxx/ellauri361.html on line 105: - Suomenlinnan rannikkotykistökillan puheenjohtaja 1973 -1988, kunniapuheenjohtaja 1988-
  
  xxx/ellauri361.html on line 107: - Rannikkotykistön säätiön hallituksen varapj. 1979 - 2006
  
  xxx/ellauri361.html on line 110: - Rannikon puolustaja -lehden toimitusneuvoston jäsen 1971 – 2006
  
  xxx/ellauri361.html on line 111: - Rannikkotykistön perinneyhdistyksen jäs. 1978 -2006, hallituksen jäsen 2001 -02
  
  xxx/ellauri361.html on line 129: - SlRtR:n risti nro 3, 12.5. 1978
  
  xxx/ellauri361.html on line 155: Isäni Paavo Telaranta (s. 28.9.1912, k. 1.8.2003) teki elämäntyönsä pappina ja evankelisen kansanopiston johtajana eli rehtorina, kuten nykyään trendikkäästi sanotaan. Eläkkeelle hän jäi jo vuonna 1975, joten teksti, josta otan tähän alun, on todella profeetallinen viesti vuosikymmenten takaa. Tekstin otsikkona on ”Koetus ja lankeemus”.
  xxx/ellauri363.html on line 185: (1975/1980) hän esittää ajatuksen näkemisen (voir), tietämisen (savoir) sekä
  xxx/ellauri363.html on line 717: Saksalainen filosofi Wilhelm Dilthey (1833–1911) on yksi modernin tai ainakin filosofisen hermeneutiikan perustajista. Hän on tärkeä välittäjä siinä henkitieteiden tiedollista perustaa tutkivassa filosofian traditiossa, jonka ensimmäisiä edustajia olivat Friedrich Schleiermacher (1768–1834) ja Johann Gustav Droysen (1808–1884), ja jota Filthy Diltheyn jälkeen 1900-luvulla kehittivät edelleen Martin "nazi" Heidegger (1889–1976), Hans-Georg "humanisti vastoin isän toiveita" Gadamer (1900–2002) ja Paul "ranu" Ricoeur (1913–2005). Dilthey kutsui filosofista projektiaan terveen järjen kritiikiksi. Hän katsoi, että Immanuel Kantin kriittinen filosofia (ks. "Kant: Puhtaan järjen kritiikki") ei antanut vastausta historiallisten tieteiden tiedollisiin ongelmiin, ja halusi siksi täydentää Kantin filosofiaa erityisesti kokemuksen transvestiittisten ehtojen osalta.
  xxx/ellauri363.html on line 781: Vuonna 1971 Leo Kofler julkaisi kirjan nimeltä Technologische Rationalität im Spätkapitalismus (Teknologinen rationaalisuus vuonna 1968). Claus Offe julkaisi esseensä "Spätkapitalismus – Versuch einer Begriffsbestimmung" (Myöhäinen kapitalismi – yritys käsitteelliseen määritelmään) vuonna 1972. Vuonna 1973 Jürgen Habermas vihdoin julkaisi Legitimationsprobleme im Spätkapitalismus (Legitimationsprobleme im Spätkapitalismus). Vuonna 1975 Ernest Mandel julkaisi väitöskirjansa Late Capitalism englanniksi New Left Booksissa. Myös Herbert Marcuse hyväksyi termin.
  xxx/ellauri376.html on line 94: ellipsin kaikkein eloisimpaan olennaiseen, koska hän pystyy ilmaisemaan sen vuonna 1973 runollisessa
  xxx/ellauri376.html on line 115: Lausunnon antanut kriitikko Christgau on ize todennäköisesti tuhkamuna. CNN: n vanhempi kirjailija Jamie Allen on kutsunut Christgauta " musiikkimaailman EF Huttoniksi – kun hän puhuu, ihmiset kuuntelevat." Who the heck is EF Hutton? In the 1970s and 1980s, a trademark of the commercials was a crowd of people suddenly falling quiet and listening whenever E.F Hutton was mentioned. The tagline "When E.F Hutton Talks, People Listen" would close the commercial. EF Hutton oli suuren luokan Wall Street huijari 1987 crashin aikoihin, jolloin Christchurch adoptoi Nicaraguasta tyttären.
  xxx/ellauri376.html on line 125: 18. lokakuuta 1974 Greenin tyttöystävä Mary Woodson hyökkäsi hänen kimppuunsa ja kuoli sitten itsemurhaan hänen Memphisin kodissaan. Vaikka Greenin tietämättä hän oli jo naimisissa ja hänellä oli kolme lasta, Woodson suuttui, kun Green kieltäytyi naimasta hiäntä. Hiän kasteli hänet kattilalla kiehuvia rouheita, kun hän valmistautui nukkumaan kylpyhuoneessa, aiheuttaen toisen asteen palovammoja hänen selkään, vatsaan ja käsivarsiin, jotka vaativat ihosiirteitä. Pian tämän jälkeen Woodson ampui itsensä tappavasti .38-käsiaseellaan. Poliisi löysi ilmeisesti Greenin käsialalla kirjoitetun itsemurhaviestin Woodsonin laukusta, jossa kerrottiin hänen aikeistaan ja syistä. Muutama päivä aikaisemmin Green oli lähettänyt Woodsonin toipumaan ystävänsä kotiin sen jälkeen, kun tämä oli ottanut kourallisen unilääkkeitä ja viiltoja ranteeseensa. Green mainitsi tämän tapauksen herätyksenä muuttaa hänen elämänsä. Paljonpa se muuttuikin! Ei kuitenkaan niin paljon kuin Woodsonin. Woodsonin suikki oli jumalan varoitus Al Greenelle.
  xxx/ellauri376.html on line 127: 15. kesäkuuta 1977 Green meni naimisiin ensimmäisen vaimonsa Shirley Greenin (os Kyles) kanssa Memphisissä. Hiän oli alunperin Chicagosta, ja hiän oli yksi hänen taustalaulajistaan ja työntekijä hänen kirkossaan. Heillä on yhdessä kolme tytärtä. Shirley haki ensimmäisen kerran avioeroa vuonna 1978 julmuuden ja sovittamattomien erimielisyyksien perusteella. Hiän jätti hakemuksen uudelleen vuonna 1981 syyttämällä Greenin kohdistaneen hänet perheväkivaltaa koko avioliiton ajan. Green syytti hiäntä julmasta ja epäinhimillisestä kohtelusta vastavalitteessa. Vuonna 1982 antamassaan vannomassaan avioerohakemuksessaan Shirley todisti, että Green hakkasi hiäntä saappaalla vuonna 1978 ollessaan raskaana viidennellä kuukaudella, koska hän kieltäytyi seksistä. Hän väitti, että pahoinpitely johti pään haavoihin, joista yksi vaati ompeleita. Tapahtuman jälkeen hän haki avioeroa, mutta he tekivät sovinnon. Shirleyn mukaan he erosivat useita kertoja, kun pahoinpitelyt tulivat "liian usein ja liian ankariksi". Aluksi Green kielsi hakkailleensa vaimoaan, mutta vuonna 1982 hän myönsi lyöneensä vaimoaan. Heidän avioeronsa saatiin päätökseen helmikuussa 1983. Pot pot pot pot potkun sain, kesken hakkailua, valitti Shirley.
  xxx/ellauri376.html on line 129: Greenin entinen sihteeri Linda Wills nosti 25 000 dollarin siviilikanteen häntä vastaan vuonna 1974. Wills syytti Greenin hakkaamisesta ja työntämisestä lasioven läpi Memphisin toimistossaan sen jälkeen, kun Linda oli oikeutettu saamaan palkkaa tehtävistään.Vuonna 1978 Green sai syytteen päällekäynnistä ja pahoinpitelystä, koska hänen väitettiin hakkaamasta Lovie Smithiä tajuttomaksi puun oksalla. Alin studio albumit ovat yxin tein lukien alla. Nähtävästi 80-luku meni gospelina, sitten jatkui naisten mätkintä.
  xxx/ellauri376.html on line 132: Al Green Gets Next to You (1971)
  xxx/ellauri376.html on line 133: Let´s Stay Together (1972)
  xxx/ellauri376.html on line 134: I´m Still in Love with You (1972)
  xxx/ellauri376.html on line 135: Call Me (1973)
  xxx/ellauri376.html on line 136: Livin´ for You (1973)
  xxx/ellauri376.html on line 137: Al Green Explores Your Mind (1974)
  xxx/ellauri376.html on line 138: Al Green Is Love (1975)
  xxx/ellauri376.html on line 139: Full of Fire (1976)
  xxx/ellauri376.html on line 140: Have a Good Time (1976)
  xxx/ellauri376.html on line 141: The Belle Album (1977)
  xxx/ellauri376.html on line 142: Truth n´ Time (1978)
  xxx/ellauri376.html on line 161: Vuodesta 1977 lähtien Presleystä on tehty lukuisia väitettyjä ufohavaintoja. Joidenkin fanien pitkäaikainen salaliittoteoria on, että hän teeskenteli kuolemansa kuin Adolf Hitler. Hänet on nostettu, kuten keskiaikainen pyhimys, kulttihahmoksi. Hän on ikään kuin pyhitetty huudoilla. Elvis on noussut suureksi taiteilijaksi, suureksi rokkariksi, suureksi schlockin toimittajaksi, suureksi banaanixi sykkiväxi, suureksi voiman symboliksi, upeaksi kinkuksi, hienoksi ihmiseksi, ja, kyllä, mahtava amerikkalainen.
  xxx/ellauri379.html on line 45: Marlon Brandon esittämä eversti Walter E. Kurtz on fiktiivinen hahmo ja Francis Ford Coppolan vuoden 1979 Apocalypse Now -elokuvan päävastustaja. Eversti Kurtz perustuu 1800-luvun norsunluukauppiaan, jota kutsutaan myös Kurtziksi, hahmoon Joseph Conradin vuoden 1899 novellissa Heart of Darkness. 80v oli sujahtanut ilman näkyvämpää edistystä. Eikä seuraavatkaan 50 vuotta ole tuoneet mitään parannusta, pikemminkin päinvastoin.
  xxx/ellauri379.html on line 61: Kun Brando saapui kuvaamaan Kurtzia Filippiineille syyskuussa 1976, hän oli tyytymätön käsikirjoitukseen; Brando ei ymmärtänyt, miksi Kurtzin oli tarkoitus olla hyvin laiha ja kalju tai miksi hahmon nimi oli Kurtz eikä Leighley.
  xxx/ellauri379.html on line 117: Tilanne muuttui 1970-luvulla kun Chinua Achebe, nigerialainen Things Fall Apart -kirjan kirjoittaja , esitti raivostuttavan kritiikin Heart of Darknessia vastaan ​​tavasta, jolla se epäinhimillisti afrikkalaisia. Acheben kritiikki avasi ovet teoksesta tuleville postkolonialistisille analyyseille, ja sitä seurasi myös muiden akateemisten näkökulmien analyysi: esimerkiksi feministiset lukemat paljastivat Conrad polakin samanlaisen naarasaiheisiinsa tehdyn hämärtymisen. Vaikka Pimeyden sydän on pysynyt monissa opetussuunnitelmissa 1970-luvulta lähtien, sillä on nyt paljon kiistanalaisempi asema länsimaisessa kaanonissa: tarinana, joka tasoitti kolonialismia vastaan ​​suunnattua kritiikkiä, joka oli aikansa uutta ja joka oli syntyä muotoileva. kirjallisuuden modernismista, on edelleen syvästi ja anteeksiantamattomasti juurtunut valkoisen miehen näkökulmaan.
  xxx/ellauri380.html on line 316: Logan ukrainaxi äännettynä olis Lohan. Lara Logan (s. 29. maaliskuuta 1971) on melkein yhtä kuuluisa kuin Lindsay Lohan. Hiän on eteläafrikkalainen televisio- ja radiotoimittaja ja sotakirjeenvaihtaja. Loganin ura alkoi Etelä-Afrikassa useissa uutisorganisaatioissa 1990-luvulla. Hänen profiilinsa nousi johtuen raportoinnista Yhdysvaltain hyökkäyksestä Afganistaniin vuonna 2001. Hänet palkattiin CBS Newsin kirjeenvaihtajaksi vuonna 2002, ja hänestä tuli lopulta ulkoasiainjohtaja.
  xxx/ellauri380.html on line 366: Giovanni Grazzinin kirja "Solzhenizyn" (1971) löytyi Emmauxesta egellä. Sen takakannessa lukee seuraavasti:
  xxx/ellauri380.html on line 397: Cover worn, page edges tanned. Shipped from the U.K. All orders received before 3pm sent that weekday. Solzhenitsyn. Antikvár partner. sphere books | 1973 | papír / puha kötés | 239 oldal. Vásárlói értékelések, vélemények. Kérjük, lépjen be az értékeléshez!
  xxx/ellauri380.html on line 399: 1972.jpg" />
  xxx/ellauri380.html on line 410: Mutta mixi juuri tämä leukajänteitä venyttävä filmikriitikko kynäili tämän Solzhenizyn ylistyxen juuri 1971, samana vuonna kuin Lara Logan putkahti maailmaan? Oliko takana joku salaliitto? Oliko se poliittinen tilaus?
  xxx/ellauri380.html on line 444: Lev Navrozov, a scholar who immigrated from the Soviet Union in 1972 and who now writes for The Yale Literary Magazine, which is owned by his son Andrei, went even further than Professor Pipes. Mr. Navrozov condemns the Solzhenitsyn novel as ''a new Protocols of the Elders of Zion".
  xxx/ellauri380.html on line 463: Arabic-speaking armies have been generally ineffective in the modern era. Egyptian regular forces did poorly against Yemeni irregulars in the 1960s. Syrians could only impose their will in Lebanon during the mid-1970s by by the use of underwhelming weaponry and numbers.
  xxx/ellauri385.html on line 75: John (Lowery) 5 (s. 31. heinäkuuta 1971), varaosa. Vuonna 2022 hän soittaa Mötley Cruen kiertuekitaristina Mick Marsin eläköidyttyä pitkään sairastamansa selkärankareuman vuoksi. John 5 ylsi maailman nopeimpien kitaristien listalla sijalle 10.
  xxx/ellauri385.html on line 79: 1973_CPA_4215.jpg/440px-1973_CPA_4215.jpg" />
  xxx/ellauri385.html on line 449: Kapitalistit väittävät, että ihmiselämän alusta lähtien on syntynyt vähintään 100 miljardia ihmistä. Näin monta ihmistä on tutkijoiden mukaan koskaan ollut olemassa. Tämän artikkelin on julkaissut yhteistyössä Visuaalinen kapitalisti. He arvioivat, että 109 miljardia ihmistä on elänyt ja kuollut 192 000 vuoden aikana. Siihen mahtuu 6000 sukupolvea. Ja että 7% kaikista koskaan eläneistä ihmisistä on elossa tänään. The more dramatic phrasing of "the living outnumber the dead" dates to the 1970s, when people were still worried about population explosion. Normal sperm densities range from 15 million to greater than 200 million sperm per milliliter of semen. The whole lot could have taken care of by a thousand ejaculations, easily within range for a single man. It is the eggs that are the real bottleneck.
  xxx/ellauri387.html on line 202: In 1973, Folket i Bild/Kulturfront, a left-wing magazine, published a series of articles written by Guillou and Peter Bratt, revealing a Swedish secret intelligence agency called Informationsbyrån ("The Information Bureau" or IB for short). The articles, based on information initially furnished by former IB employee Håkan Isacson, described the IB as a secret organization that gathered information on Swedish communists and others deemed to be "security risks". The organization operated outside of the framework of the defense and ordinary intelligence, and was invisible in terms of state budget allocations. The articles in Folket i Bild/Kulturfront accused the IB staff of being engaged in alleged murder, break-ins, wiretapping against foreign embassies in Sweden and spying abroad.
  xxx/ellauri387.html on line 211: In an article published in Svenska Dagbladet in 1977, Guillou wrote, "I'm an optimist, I believe that Israel will cease to exist prior to Armageddon".
  xxx/ellauri388.html on line 50: Minkäänlaisia sääty- tai yhteiskunnallisia eroja ei 1979" data-nimi="Waltari Mika">Mika Waltari (1908-1979) ollut havaizevinaan Norssissa oppilaitten välillä. Mika sekoittaa fasistiseen nuorisoromaaniinsa Sielu ja liekki (1934, sittemmin Isästä poikaan trilogian kakkososa) omia koulumuistojaan 20-luvulta. Saattoi olla, että toiset olivat jonkin verran paremmin pukeutuneita kuin toiset, jotka saivat tyytyä isiensä vanhoihin, käännettyihin ja korjattuihin pukuihin, mutta puku ei poikien kesken merkinnyt hivenen vertaa. Sen sijaan kieliraja eristi suomalaiset pojat vuosikausiksi omaan luokkaansa, joka merkitsi monin verroin enemmän kuin ankarimmatkin yhteiskunnalliset ennakkoluulot, eivätkä heidän vihollisiaan olleet ainoastaan ruotsalaiset, vaan myös yhä laajemmaksi kasvaneen venäläisen siirtokunnan pojat. Näitä saattoi pieninä ryhminä tavata leikkipaikoilla, ne olivat kaiken maailman kadunlaskijain, hedelmäkauppiaiden tai upseerien lapsia, eikä Toivo, milloin joutui heidän kanssaan kosketuksiin, voinut olla ihmettelemättä, miten kokonaan nämä erosivat suomalaisista!
  xxx/ellauri388.html on line 74: Vanhalla iällä Waltarin voimia verotti koko elämän mittaisen runsaan tupakoinnin aiheuttama keuhkosyöpä. Häneltä leikattiin toinen keuhko vuonna 1968, ja sen jälkeen hän oli keuhkopuoli. Hän ei kuitenkaan lopettanut henkareiden vetoa. Kesällä 1979 syöpä uusiutui, ja elokuun 26. päivä Waltari kuoli.
  xxx/ellauri388.html on line 121: Järnefelt avioitui Jyväskylässä Emilia Fredrika Parviaisen (1865–1937) kanssa vuonna 1884. Parviaisen vanhemmat olivat paikallinen varakas kauppias Mikko Parviainen ja Katarina Charlotta Pundani. Järnefeltit saivat viisi lasta: Eero (1888–1970), Liisa (1893–1978), Anna (1898–1899), Maija (1900–1986) ja Emmi (1902–1941). Tyttäristä Liisa avioitui juristi Matti Piipposen kanssa. Emilia sai siis avioliitossa 15 vuoden aikana Arvidilta tod.näk. n. 5 kertaa kyrpää.
  xxx/ellauri394.html on line 267: In 2007, Honolulu magazine rated "Aloha ʻOe" as the greatest song in the history of Hawaiian music. Women canoe teams were added in 1974. The race is held over Labor Day Weekend each year to coincide with Liliʻuokalani´s birthday on September 2. The American Experience: Hawai´i´s Last Queen. WTF, since when is it American? Well, since the overthrow and annexation, of course. Numerous hula events are held to honor her memory. Several hundred dancers shower 50,000 orchid blossoms.
  xxx/ellauri394.html on line 325: Loomis, Albertine (1976). An Informal History of the Overthrow of the Hawaiian Monarchy in 1893 and the Ill-Fated Counterrevolution It Evoked. Honolulu: University Press of Hawaii and Friends of the Library of Hawaii. ISBN 978-0-8248-0416-9. OCLC 2213370.
  xxx/ellauri394.html on line 361: Kalili was the choir director at his ward (congregation) of the Church of Jesus Christ of Latter-day Saints (Mormon) in Laie up until the 1970s. The term “shaka” is not a Hawaiian word. It’s attributed to David “Lippy” Espinda, a used car pitchman who ended his TV commercials in the 1960s with the gesture and an enthusiastic “Shaka, brah!”
  xxx/ellauri400.html on line 320: 1800-luvulla (1814) Venäjän miehittämän Itä-Ukrainaan perustettiin hiilikaivostaajama Kadijivka (Кадіївка). Tälle myönnettiin kaupungin asema vuonna 1932. Sodan aikana (1937–1943) kaupunki kulki vähän aikaa nimellä Serho (Серго), mutta sitten aiempi nimi palautettiin. Nimen Stahanov kaupunki sai neuvostovallan aikana vuonna 1978 kuuluisan, tuolloin edesmenneen neuvostoliittolaisen työn sankarin, kaivosmies Aleksei Stahanovin (1905–1977) muistoksi. Stahanov oli elokuussa 1935 tehnyt kaupungin kaivoksessa tuotantoennätyksen hiilen kaivamisessa. Tästä sai alkunsa neuvostotyön tuottavuutta kohottamaan pyrkinyt stahanovilainen liike. Vuonna 2016 Ukrainan parlamentti palautti paikkakunnan alkuperäisen nimen 12. toukokuuta 2016 julkaistulla säädöksellä, joka astui voimaan seuraavana päivänä.
  xxx/ellauri400.html on line 340: zem. 14.09.1979 (54 let) Helsinki, Uusimaa, Finsko
  
  xxx/ellauri400.html on line 366: Jouni Arto Aarre Apajalahti (10. huhtikuuta 1920 Kemi – 31. toukokuuta 2009 Tampere) oli suomalainen kirjailija ja kokoomuksen kansanedustaja vuosina 1966–1970. Apajalahti aloitti Keravan nuorisovankilan pastorina. Apajalahti kirjoitti dekkareita, näytelmiä ja elokuvien käsikirjoituksia. Dekkarikirjailijana hän debytoi vuonna 1969 teoksella Kappalaisen kaitafilmi. Jouni Apajalahdella oli vitun tollon näköinen Jouni Apajalahti ozatukka.
  xxx/ellauri410.html on line 127: Kääntyessään anglikaanixi tai anglokatoliikixi (whichever who cares) se otti mallia uustomistiselta personalisti Maritainilta, josta on jo monta 1973">mainintaa, ei järin mairittelevaa. Huysmans oli toinen dekadentti proselyytti, niistäkin jo voisi tehdä taulukon. Tom käytti kääntymystä verukkeena Vivienin dumppauxeen. Pyhäin yhteyteen pääsee basta kun on luopunut maanpäällisten olentojen pukkauxesta, siteeraa se spanjuunoja mystikoita. Eli vasta kun on kyrpä ripustettu nahkurin orrelle kuivumaan. Sieltä se sen kyllä otti sittemmin taas Esmen pilluun vettymään. Uskonnossa Tomi piti eniten rähmällään rukoilemisesta ja tunnustamisesta, pyllistyxestä ja katumukshesta. Ihmisen suurin kunnia on saada ylistää jumalaa. No ei se sitä pahaxikaan pane. On se siitä merkillinen kaveri. "Russell uskoo että kuoltuaan hän mätänee, mutta minä en voi uskoa sellaista vakaumusta mihkään uskoon kuuluvaxi." Ei se ole mikään vakaumus, vaan hypoteesi, jonka jälkeenjääneet voivat todentaa. Tom oli samanlainen narsisti kuin Belovin Sale. Mahdotonta että mä häviäisin, sillä miten kävisi muun maailman? Molemmille mätkähti dynypalkinto länsivakaumusten puolustajina. Mot (Tom kääntymyxen jälkeen) käänsi vielä St John Perseen unettavan proosarunon Analbase, josta on pitkä paasaus albumissa 141 jonka olin täysin unohtanut. Siinä vielä 1 mitääntekemätön nobelisti. Nobelkynäilijät eroavat muista siinä että ruåzalaiset on antaneet niille paljon kurnuja kiitoxexi uskollisuudesta länkkäreiden vakaumuxille.
  xxx/ellauri414.html on line 339:

  Vicky Leandros oikeasti Vasiliki Papathanasiou notkuttelee pikku lantiotaan söpösti kädet 70-luvun asennossa ja kurkistelee veikeästi tukan alta. Sen kun oisi saanut elävänä pulloon. Vicky on mun ikätoveri, a peu près. 15-vuotiaana vuonna 1967 sen pienet tisut törröttivät ihanasti mekosta sen laulaessa mustavalkoisena L'amour est bleu. Se oli tosi laiha ja pikkuinen. On était jeune et on croyait au ciel. Isonenäinen pienihampainen luppasilmäinen pikku kreikkalainen. Mulla olis takuulla törröttänyt Vickylle, mutta nyt on liian myöhäistä. Le soleil a quitté ma maison. Vicky Leandros valittiin 2006 Pireuksen kunnanvaltuustoon sosialistipuolue Pasokin listalta. Vickystä tuli isoäiti 2013. Theo, wir fahren nach Lodz. 1974, sie war 22 und so schlank. Vicky on ihana. Vicky voitti Euroviisut 20-vuotiaana tylsemmällä kipaleella Apres toi.
  xxx/ellauri415.html on line 191: Hän syntyi Leon merkin alla 9. elokuuta 1971 Norwalkissa, Kaliforniassa, Yhdysvalloissa. Hänen
  xxx/ellauri415.html on line 204: Barbie Benton 1970-75 never made it to the Playboy centerfold but playboy Hugh Heffner left his semen pack into her hairy Jewish centerfold repeatedly. iuu (600×867)
  xxx/ellauri415.html on line 293: Narsisteille (To Daffodils), suom. Aale Tynni, teoksessa: Tuhat laulujen vuotta, WSOY 1957, 1974, 2004
  
  xxx/ellauri415.html on line 755: src="https://cdni.nudetits.net/1280/7/342/40899197/40899197_149_37a0.jpg"
  xxx/ellauri415.html on line 812: 197/76107197_143_6044.jpg" width="100%" alt="xxx" />
  xxx/ellauri415.html on line 813: 197/76107197_057_f879.jpg" width="100%" alt="xxx" />
  xxx/ellauri422.html on line 184:

  
  xxx/ellauri422.html on line 314: 1973_1-pornofoto-xyz-p-porno-malenkie-golie-nebritie-bryunetki-1.jpg&w=268&h=402&zc=1" alt="xxx" width="100%" />
  xxx/ellauri422.html on line 337: > Jeg tvivler førresten at Israel har invaderet Palestinien. Hvonår skete det? 1948? 1956? 1967? 1973? 2023?
  xxx/ellauri422.html on line 380: Joshua Becker (s. 1974) on yhdysvaltalainen kirjailija, kirjailija ja hyväntekijä, joka on kirjoittanut neljä kirjaa minimalismista ja tarkoituksellisesta elämästä, joita on yhdessä myyty satoja tuhansia kappaleita ja jotka on käännetty englannista useille kielille, mukaan lukien kiinaksi, espanjaksi, saksaksi ja puolaksi. Erityisesti hänen kirjansa The More of Less ja The Minimalist Home ovat nimenneet myydyimmiksi Wall Street Journalin, Publishers Weeklyn, USA Todayn, Audiblen ja Amazonin. Hän on esiintynyt kalu suorana Huffington Post Livessä, CBS Evening Newsissa ja Wall Street Journalissa. Becker on puhunut julkisesti kirjoittamisestaan ​​ja minimalismista kaikkialla Amerikassa ja kansainvälisesti. Hän ylläpitää Becoming Minimalist -verkkosivustoa, jonka SUCCESS Magazine nimesi kymmenen parhaan henkilökohtaisen kehityksen verkkosivuston joukkoon vuonna 2015. Hän työskentelee tälläkin hetkellä kirjoittajana Forbesissa. Becker kävi tutkijakoulua Bethel Collegessa ja seminaarissa ja suoritti teologian maisterintutkinnon. Hänellä on minimalistinen koti: huonekohtainen soppi epämääräiseen, uudelleen keskittyneeseen elämään (2018, WaterBrook). Minimalismi on kermaperseilyä, johon on varaa vain hyvin toimeentulevilla. Just another way of keeping up with the Joneses.
  xxx/ellauri422.html on line 427: 1971">

  Vuoden lopun sotauutiset

  
  xxx/ellauri422.html on line 500: In the figurative sense, the word "mankurt" refers to people who have lost touch with their ethnic homeland, who have forgotten their kinship. Mankurtin pää on kiedottu kamelinnahkaan joka kutistuttaa siitä zombien. Koko sana on Aitmatovin oma päähänpisto. Russian was as much of a native language for him as Kyrgyz. Zingis ei saanut yhtään länkkärien palkintoa vaikka asui loppuajat lännessä. Elokuussa 1973 Chingiz Aimatov allekirjoitti kirjeen 50 , jossa tuomittiin "A. I. Solženitsynin ja A. D. Saharovin neuvostovastaiset toimet ja puheet". Hyvä Zingiz!
  xxx/ellauri423.html on line 430: Mutta viime aikoina työmme on osoittanut, että itse asiassa on hyvin vähän todisteita äitijumalattaresta ja hyvin vähän todisteita jonkinlaisesta naispohjaisesta matriarkaatista. Tämä on vain yksi monista myyteistä, joita nykyaikainen tieteellinen työ horjuttaa. Virolainen folkloristi Uku Masing oli jo vuonna 1976 ehdottanut, että Çatalhöyük oli luultavasti metsästys- ja keräilyuskonto ja Äitijumalattar -hahmo ei edustanut naisjumalaisuutta.
  xxx/ellauri427.html on line 135: Ko. chanson on namusetäaiheinen. Kettumainen takatukka Renaud kähisee ja kostuttaa pillusormea pissaliisan namupussissa. Le Mistral gagnant est un bonbon en poudre fabriqué par la confiserie de Lorette à Marseille dans les années 1960 et 1970. Il se présente sous la forme d'un sachet en papier dans lequel on insère une paille en réglisse afin d'aspirer dans la bouche une poudre sucrée et parfumée qui devient pétillante sur la langue. Vizi se oli pahaa. Tarttuva viisu. Sokeria ei saa unhoittaa
  xxx/ellauri427.html on line 355: Tänä päivänä, 15. helmikuuta 1972, syntyi Neuvostoliiton suosituin Neuvostoliiton tyttö - Natasha Guseva. Tytöt ja erityisesti pojat tuntevat hänet Alisa Seleznevana. Natasha näytteli tätä Kir Bulychevin kirjojen sankaritara megasuositussa 1984 TV-sarjassa "Vieras tulevaisuudesta". Näytölle ilmestymisen jälkeen teini-ikäinen Natasha sai aivan posketonta, fantastista mainetta: hänelle saapui kirjeitä säkeittäin kaikkialta Neuvostoliitosta, ja tytöt leikkasivat hiuksensa "kuin Alice". Koulupojat rakastuivat häneen joukoittain, koulutytöt, mitä voin sanoa, kadehtivat häntä ja haaveilivat olevansa hänen kaltaisiaan. He olivat valmiita katsomaan elokuvaa yhä uudelleen ja uudelleen, he tiesivät tosiasiat ulkoa, erityisesti yksityiskohdat uskomattomasta Liisasta.
  xxx/ellauri436.html on line 208: Sir Bernard Arthur Owen Williams FBA (21. syyskuuta 1929 – 10. kesäkuuta 2003) oli englantilainen moraalifilosofi . Hänen julkaisujaan ovat Izen ongelmat (1973), Etiikka ja filosofian rajat (1985), Häpeä ja välttämättömyys (1993) sekä Totuus ja totuus (2002). Hänet valittiin ritariksi vuonna 1999.
  xxx/ellauri436.html on line 215: Bernien 1. vaimo oli etevämpi tai ainakin kuuluisampi kuin Bernie. Heidän henkilökohtaisten arvojensa erot – hän oli ateisti, hän oli katolinen – rasittivat heidän suhdettaan entisestään. Se saavutti murtumispisteen vuonna 1970, kun Williams loi suhteen Patricia Law Skinneriin, Cambridge University Pressin tilaustoimittajaan ja historioitsija Quentin Skinnerin vaimoon. Hän oli pyytänyt Williamsia kirjoittamaan vastakkaisen näkemyksen utilitarismista: puolesta ja vastaan ​​JJC Smartin (1973) kanssa, ja he olivat rakastuneet. My husband was vulnerable to hopeful women's advances, said the disapointed Shirley Williams. ‘And of course because he was rather good-looking as well as frighteningly clever, he was pinioned by quite a number of – I have to say – hopeful ladies.’
  xxx/ellauri438.html on line 185: Kolumbian sisäinen aseellinen konflikti vuosina 1974–1990 oli osa Kolumbian sisäistä aseellista konfliktia, kylmää sotaa (1945-1991) ja huumesotaa. Sotilaallinen konflikti Kolumbiassa, jonka osapuolia ovat Kolumbian hallitus, äärivasemmiston sissiryhmät ja äärioikeistolaiset puolisotilaalliset ryhmät.
  xxx/ellauri438.html on line 222: "Likainen sota" -kampanja armahdettuja sissejä ja vasemmistojohtajia vastaan jatkui valikoiduilla salamurhilla ja pakkokatoamisilla. Esimerkiksi Kolumbiassa kapinantorjuntakäsikirjat osoittavat erittäin selkeästi, että vihollinen, jota vastaan on taisteltava, on ensisijaisesti siviiliväestön keskuudessa. Vuoden 1963 käsikirjassa todetaan, että nykyaikainen sodankäynti koostuu "väestöön itseensä perustetun organisaation" kohtaamisesta ja että "sotaoperaatioita suoritetaan asukkaiden joukossa", ja vuoden 1979 käsikirja sisältää teoreettisiin näkökohtiin, jotka sotilaiden on tiedettävä koulutuksessaan "siviiliväestön merkitys yhtenä laittoman sodankäynnin päätavoitteista" . Vuoden 1979 käsikirjassa luokitellaan lakot, seisokit, opiskelijajärjestöt, ammattiyhdistysliikkeet ja muut kansanjärjestön muodot tavoiksi, joilla "vallankumouksellinen sota ilmenee maassa" . Näiden käsikirjojen pisimmät luvut on omistettu "tiedustelulle" ja "psykologiselle sodankäynnille", ja niissä esitetään lukemattomia menetelmiä siviiliväestön hallintaan, häirintään ja tukahduttamiseen pysähtymättä eettisesti vastenmielisimpiin menettelyihin.
  xxx/ellauri438.html on line 230: Heinäkuussa 1986, muutama päivä ennen presidentin viran luovuttamista, Betancur vastaanotti paavi Johannes Paavali II:n diplomaattivierailulle. Sitten Kolumbiasta tuli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa maa, joka kieltäytyi isännöimästä potkupallon MM-kisoja, jotka lopulta järjesti Meksiko . Hän kirjoitti mm. Populismi (1970), toisesta näkökulmasta (1975) , toinen Kolumbia ( 1975), raha, hinnat, palkat (1975 ), kehityksen Kristus, seinä sokeutettu, muutos, suunnitelmat ja ehdotukset kansallisesta liikkeestä, muutos, muutos, kyllä, voimme (1982).
  xxx/ellauri438.html on line 283: Beru: Alexandre-Benoît Bérurier, parfois surnommé Béru, est un personnage de la série de romans policiers San-Antonio. Dans Béru-Béru (1970), on apprend qu'il a été sergent au « 116e Tirailleur de Sénégalais », où il a été le supérieur de Savakoussikoussa, qui deviendra plus tard président dictateur du Kuwa, un pays d'Afrique équatoriale. Ses meilleurs amis sont le commissaire Antoine San-Antonio et César Pinaud. Eise taida kuitenkaan olla neekeri vaikka muna on sillä jättikokoa. Vaikka olen valkoinen munani on musta.
  xxx/ellauri440.html on line 169: Vera Johanna Paldán, kirjailijanimi Vera Olli (1. joulukuuta 1889 Turku – 28. huhtikuuta 1971 Nousiainen) oli suomalainen kirjailija. Eipä siitä sen enempää, tuumii Wikipedia. Ollin kirjasta Harmaa talo ei löydy muuta tietoa kuin "kunto tyydyttävä." Sehän on kuin Pernajantie 12 C. Takakannesta käy ilmi kuitenkin, että kyseessä on evankelinen pelastusromaani. Kustantaja on SUOMEN LUTERILAINEN EVANKELIUMIYHDISTYS, vuosi 1951. Nuorempi Vera Paldan myös Turusta on kirjoittanut AMK-opinnäytetyön Säästämisen ja sijoittamisen tietoisuuden lisääminen nuorille yhteistyössä Someron Säästöpankin kanssa. Varmaan sukulaisia.
  xxx/ellauri440.html on line 204: Kirsi pakotti rangaistuxexi Pezkun kazomaan töllöstä Jesus Christ Superstaria. Tästä on pitkä paasaus jo albumissa 149. Cruel and unusual punishment. Jesus Christ Superstar on Andrew Lloyd Webberin säveltämä ja Tim Ricen sanoittama rockooppera. Se kuvaa Jeesuksen ja Juudas Iskariotin keskinäistä suhdetta ja Jeesuksen elämän viimeistä viikkoa ja päättyy ristiinnaulitsemiseen. Ensimmäiseksi rockooppera julkaistiin albumina vuonna 1970. Levyllä Jeesuksen sijasta lauloi Ian Gillan ja Juudaksen Murray Head. Ensimmäinen lavaesitys sai ensi-iltansa 1971, ja Norman Jewisonin ohjaama elokuvaversio julkaistiin 1973. Jesus Christ Superstar is a product of its era, fused with 1970's rock, gospel, folk, and funk as well as modern colloquialisms and energetic choreography. The themes that appear throughout Superstar are fame, revolution, radicalism, and humility. Maria Magdalena antautuu hyvin voideltuna Jeesuxelle ja Jeesus Jumalalle. Beatlesit olivat suurempi hitti kun Jeesus, muttei yhtä kauan. Rangaistus ei ole tehonnut, onnettomalla Imillä jatkuu päihdeongelma. Amis ei nappaa, Kirsi alkaa väsyä. Pezku puuhaa autistisesti sieniensä parissa. Päihdeongelmainen Arvo Jännevirralta kävi joskus kerjäämässä Merikadulla.
  xxx/ellauri441.html on line 191: Ne hyvät tavat, kirj. Tuomi Elmgren-Heinonen ja Anu Virkkunen, piirrokset: Jorma Tähtinen. 1970, 3. p. 1975
  xxx/ellauri441.html on line 205: Suhteemme vainajiin. 1972., p. 1978., 3. p. 1992
  xxx/ellauri441.html on line 207: Jälleensyntyminen ja kohtalo ja niiden merkitys nykykulttuurille: neljä esitelmää, 23. ja 30.1.1912 Berliinissä ja 20. ja 21.2.1912 Stuttgartissa, lyhentäen suom. Tuomi Elmgren-Heinonen. 1979
  xxx/ellauri441.html on line 214: Jørgen Smit vokste opp som nummer to av syv sønner av Christian Smit i Bergen og senere i Oslo. I 1975 ble han utnevnt til medlem av det Allmenne antroposofiske selskaps «utøvende råd» i Dornach, Sveits. Mer en halvparten av de 4889 forelesninger han holdt, gav han i sine 16 år i Dornach. Christian Sundt Smit (1886–1960) var en norsk advokat, fyllesmann og antroposof. Christian Smit vokste opp i en velstående Bergensfamilie. I sitt 40. år avbrøt Christian Smit juristkarrièren og reiste til Stuttgart, der han studerte ved Kristensamfundets presteseminar og ble presteviet av trossamfunnets leder, Friedrich Rittelmeyer. I 1927 ble han den første presten i Kristensamfundet i Norden. Han virket som prest frem til året han døde.
  xxx/ellauri441.html on line 222: Joensuun taidemuseon historia alkaa vuodesta 1961, kun joensuulainen apteekkari ja taidekeräilijä Olavi Turtiainen testamenttasi taidekokoelmansa Joensuun kaupungille. Olavi Turtiainen [1964]. Olavi Turtiainen, kirj. Tuomi Elmgren-Heinonen, toim.: T. Björkman, foto: Pentti Mutanen. 1974.
  xxx/ellauri441.html on line 337: Bernard Lewis was born on 31 May 1916 to middle-class British Jewish parents, Harry Lewis and the former Jane Levy, in Stoke Newington, London. He became interested in languages and history while preparing for his bar mitzvah. In 1947 he married Ruth Hélène Oppenhejm, with whom he had a daughter and a son. Their marriage was dissolved in 1974. Lewis became a naturalized citizen of the United States in 1982. He died 101 years old in New Jersey 2018. Notable works: The Jews of Islam (1984) Islam and the West (1993) What Went Wrong? (2002).
  xxx/ellauri441.html on line 496: Alexander Borodai was Prime Minister of the self-proclaimed Donetsk People's Republic in 2014 following its declaration of independence from Ukraine on 12 May 2014. Tetiana Mykolaivna Chornovol (Ukrainian: Тетяна Миколаївна Чорновол; born 4 June 1979) is a Ukrainian journalist and civic activist, and one of the leaders in the Euromaidan protest campaign. She is known for investigative reports about corruption in Ukraine, as well as for her direct actions. In 2014, she was elected to the Verkhovna Rada. On 25 December 2013, Chornovol was the victim of a much published and condemned severe beating for petty crimes like bashing windows, throwing eggs and spraying walls. In the 2019 Ukrainian parliamentary election Chornovol was placed 27 on the party list of European Solidarity. But in the election they won 23 seats on this list, so she did not return to parliament. In 2014, Tetiana Chornovol took part in the defense of Mariupol as part of the "Azov" battalion. In 2014 Foreign Policy magazine included Chornovol into top 100 thinkers - naah, doers, i.e. people who changed the world.
  xxx/ellauri442.html on line 85: Clavell oli nyt erittäin kysytty elokuvantekijänä. Hän tuotti ja ohjasi Missä on Jack? (1969), valtatiemies-elokuva, joka epäonnistui kaupallisesti. Samoin oli eeppinen elokuva Kolmikymmenvuotisesta sodasta, Viimeinen laakso (1971). Clavell palasi romaanien kirjoittamiseen, joka oli hänen uransa loppuosan painopiste. Hän vietti kolme vuotta tutkiessaan ja kirjoittaen Shōgunia (1975), joka kertoo englantilaisesta, josta tulee samurai feodaalisessa Japanissa. Se oli toinen massiivinen bestseller. Senhän taisin jopa lukea. Se oli vähän kuin Mark Twainin Jenkki kuningas Arthurin hovissa.
  xxx/ellauri442.html on line 89: Siitä tuli historian toiseksi eniten arvostettu minisarja (Rootsin jälkeen) yli 120 miljoonalla katsojalla. New York Times sanoi, että "Clavellilla on lahja. Se voi olla jotain, jota ei voi opettaa tai ansaita. Hän hengittää kerrontaa... Hän kirjoittaa vanhimmassa ja mahtavimmassa perinteessä, jonka fiktio tuntee". Aasian saaga koostuu kuudesta romaanista: King Rat (1962), sijoittuu japanilaiselle sotavankileirille Singaporessa vuonna 1945. Tai-Pan (1966), sijoittuu Hongkongiin vuonna 1841 Shōgun (1975), sijoittuu Japaniin vuodesta 1600 alkaen Noble House (1981), sijoittuu Hongkongiin vuonna 1963 Whirlwind (1986), sijoittuu Iraniin vuonna 1979. Gai-Jin (1993), sijoittuu Japaniin vuonna 1862.
  xxx/ellauri442.html on line 173: Taylor ei pitänyt Oxfordin tiedeuskosta. Se inhosi luonnontieteitä ja positivismia. Siitä tuli ymmärryxen miehiä, se kannusti kognitivismia. Mutta Taylor havaitsi naturalisma vähän joka paikassa. Esimerkiksi vuoden 1978 teoksessa "Kieli ja ihmisluonto" hän löysi naturalistisia vääristymiä erilaisissa nykyaikaisissa "designatiivisissa" kielen teorioissa (Chomsky?) kun taas teoksessa Sources of the Self (1989) hän löysi sekä naturalistisen virheen että tämän näkemyksen syvän moraalisen, motivoivan lähteen [ tarvitaan tosiaankin selvennystä ] erilaisissa individualistisissa itsetilitarismeissa.
  xxx/ellauri442.html on line 293: Francis George Steiner, FBA (23. huhtikuuta 1929 – 3. helmikuuta 2020) oli ranskalais-amerikkalainen kirjallisuuskriitikko, esseisti, filosofi, kirjailija ja kouluttaja. Hän kirjoitti laajasti kielen, kirjallisuuden ja yhteiskunnan suhteesta sekä holokaustin vaikutuksista niihin. The Guardianin vuoden 2001 artikkelissa Steineria kuvailtiin "polyglotiksi ja polymaatiksi." Hänen äitinsä, jolle "itsesääli oli kuvottavaa", auttoi Steineria voittamaan synnynnäisen vamman, kuihtuneen oikean käsivarren. Sen sijaan, että hän olisi antanut hänen tulla vasenkätiseksi, hän vaati, että hän käyttäisi oikeaa kättään kuten heterosexuaali henkilö. Steiner ei alun perin otettu hyvin vastaan ​​Cambridgessa englanninkielisten tiedekuntien toimesta. Jotkut paheksuivat tätä karismaattista "tulimerkkiä, jossa on vieras aksentti" ja kyseenalaistivat holokaustin merkityksen, johon hän jatkuvasti viittasi luennoissaan. Steineria kutsuttiin "älykkääksi ja älykkääksi kriitikoksi ja esseistiksi". Eräänlainen Jan Blompstet oikeastaan. Vaikka Steiner yleensä otti asiat hyvin vakavasti, hän paljasti myös odottamattoman kuolleen pannun huumorin: kun häneltä kysyttiin kerran, oliko hän koskaan lukenut mitään triviaalia lapsena, hän vastasi: Moby-Dick. Steiner sai kritiikkiä ja kannustusta näkemyksistään, jonka mukaan rasismi on luontaista jokaiselle ja että suvaitsevaisuus on ihan syvältä. Hänen kerrotaan sanoneen: "On erittäin helppoa istua täällä tässä huoneessa ja sanoa "rasismi on kamalaa". Mutta kysy minulta samaa, jos jamaikalainen perhe muutti naapuriin kuuden lapsen kanssa ja he soittavat reggaeta ja rock-musiikkia koko päivän. Tai jos taloni tulee kiinteistönvälittäjä ja kertoo minulle, että koska juutalainen perhe on muuttanut naapuriin, kiinteistöni arvo on pudonnut! Steinerin ensimmäinen julkaistu kirja oli Tolstoi tai Dostojevski: Essee vastakohtana (1960), joka oli tutkimus venäläisten kirjailijoiden Leo Tolstoin ja Fjodor Dostojevskin erilaisista ideoista ja ideologioista. Hänen tunnetuin kirjansa, After Babel (1975), oli varhainen ja vaikutusvaltainen panos käännöstieteen alalle. Tänk att jag aldrig har läst den! Steiner on ehdottanut, että natsismi oli Euroopan kosto juutalaisille omantunnon keksimisestä. Siitä saavat palestiinalaiset nyt maxaa.
  xxx/ellauri442.html on line 330: Peter Sloterdijk on saksalainen filosofi, kulttuuriteoreetikko, televisiojuontaja ja kolumnisti. Hän on filosofian ja mediateorian professori Karlsruhen taideteollisessa yliopistossa. Peter Sloterdijk opiskeli filosofiaa, germanistiikkaa ja historiaa Münchenin yliopistossa. Vuonna 1975 hän sai Ph.D. Hampurin yliopistosta. Arvosteluja:
  xxx/ellauri442.html on line 446: Vanhemmiten Jesaja laiskistui ja vältteli yhä enemmän julkaisua varten kirjoittamista, joten hänen improvisoidut luennot ja puheensa nauhoitettiin ja litteroitiin, ja monet hänen puhumistaan ​​sanoista muunnettiin julkaistuiksi esseiksi ja kirjoiksi, sekä hänen itsensä että muiden toimesta, erityisesti hänen vuoden 1974 päätoimittajansa Hardy Henryn toimesta.
  xxx/ellauri442.html on line 467: Alasdair MacIntyre (s. 12. tammikuuta 1929 Glasgow, Skotlanti on brittiläissyntyinen, vuodesta 1970 Yhdysvalloissa asunut filosofi, joka tunnetaan parhaiten työstään moraalifilosofian alalla. KJJ:n ikäinen Alasdair kitkuttelee hengissä 96-vuotiaana jossain hoivakodissa.
  xxx/ellauri442.html on line 492: 1974_Brasil.jpg" />
  xxx/ellauri446.html on line 49: Hän poseerasi alastomana Playboy- lehdelle opiskellessaan Columbian yliopistossa. Hänellä oli outo, herkkä karisma, joka koukutti heidät. Hänen tunnetuin teoksensa, The Hite Report: A Nationwide Study on Female Sexuality, julkaistiin vuonna 1976.
  xxx/ellauri446.html on line 58: Vuonna 1985 Hite meni naimisiin saksalaisen konserttipianisti Friedrich Höricken kanssa, joka oli häntä 19 vuotta nuorempi. Pari erosikin vuonna 1999. Erään Sullivanin kanssa meni sitten paremmin. Syyskuussa 2020 Hite kuoli 77-vuotiaana, kärsittyään Parkinsonin ja Alzheimerin taudeista. Hän aloitti naisten todellisen seksuaalisen vallankumouksen 1970-luvulla niin kutsutun miesten seksuaalisen vallankumouksen täydellisen epäonnistumisen jälkeen 1960-luvulla. Sen tavoite oli vain päästää miehet entistäkin helpommin pukille. 60-luvulla naiset eivät koskaan tunteneet, että heillä oli oikeutta seksuaaliseen nautintoon. Shere Hite asetti naisten seksuaalisen nautinnon ensimmäistä kertaa etusijalle. Miehille riittää sisään ulos liike, suihinotto ja molon venkutus.
  xxx/ellauri446.html on line 107: One of their holy books is “How To Ride a Silver Broomstick” by Silver RavenWolf, perhaps the most widely published Wiccan author today.  In this book, she reprints the “13 Principles of Belief” that were adopted by the Council of American Witches in 1974. Is a scene where a male character gets sexually assaulted with a broom/mop by a female character. Is a graphic scene and is hard to watch, at least it was for me, so if you are sensitive with this stuff I don’t recommend to watch it. Here's some of the differences to Jesus way.
  1847