ellauri106.html on line 73: Roth's skandalumwitterter bestselling novel Portnoy's Complaint (Portnoy's Complaint) was promoted in 1969 to a bang that made the writer widely publicized and also the discussion of literary pornography in American literary criticism.
ellauri106.html on line 106: That same year, rather than wait to be drafted, Roth enlisted in the army. Roth enlisted in the Army that year to avoid being drafted and assigned to unpleasant duty like the infantry. Fortunately he suffered a back injury during basic training and was given a medical discharge. Who knows. He returned to Chicago in 1956 to study for a PhD in literature but dropped out after one term. It was a yeasty environment for a young writer. Saul Bellow was a contemporary and with some what similar backgrounds and interests they could not avoid being rivals. During that year he met a lovely shiksa waitress Margaret Martinson, a single woman with a small child. He was smitten. An intense, but often troubled relationship ensued. At the end of the year he dropped out of the U of C and headed to the University of Iowa to teach in its creative writing program. None the less, whatever he may have said, Roth was not happy there, perhaps because the semi-rural Midwesterness of Ames was alien to him. After a while with Martinson in tow he moved on to a similar position at Princeton, another WASP bastion but one with even more prestige. Everyone who knew him recognized Roth as an early comer. He later continued his academic career at the University of Pennsylvania, where he taught comparative literature before retiring from teaching in 1991. Roth started teaching literature in the late 1960s at the University of Pennsylvania. The 1969 feature film adaptation of Goodbye, Columbus coincided with the publication of Portnoy’s Complaint, which soon became a best-seller amid controversy for its prurient content. (Those who've read it will likely not forget Portnoy's "love affair" with mom´s slab of liver in the fridge.)
ellauri106.html on line 124: He graduated from Newark´s Weequahic High School in or around 1950. In 1969 Arnold H. Lubasch wrote in The New York Times, "It has provided the focus for the fiction of Philip Roth, the novelist who evokes his era at Weequahic High School in the highly acclaimed Portnoy´s Complaint. Besides identifying Weequahic High School by name, the novel specifies such sites as the Empire Burlesque, the Weequahic Diner, the Newark Museum and Irvington Park, all local landmarks that helped shape the youth of the real Roth and the fictional Portnoy, both graduates of Weequahic class of ´50." The 1950 Weequahic Yearbook calls Roth a "boy of real intelligence, combined with wit and common sense." He was known as a clown during high school.
ellauri106.html on line 347: The Weathermen Underground Organization (WUO), commonly known as the Weather Underground, was a radical left militant organization active in the late 1960s and 1970s, founded on the Ann Arbor campus of the University of Michigan. It was originally called the Weathermen. The WUO organized in 1969 as a faction of Students for a Democratic Society (SDS) largely composed of the national office leadership of SDS and their supporters. Beginning in 1974, the organization´s express political goal was to create a revolutionary party to overthrow American imperialism.
ellauri106.html on line 351: That Dylan line was also the title of a position paper distributed at an SDS convention in Chicago on June 18, 1969. This founding document called for a "White fighting force" to be allied with the "Black Liberation Movement" and other radical movements to achieve "the destruction of U.S. imperialism and form a classless communist world".
ellauri107.html on line 87: The novella was adapted into a film of the same name in 1969.
ellauri112.html on line 442: Saatanallinen Raamattu on Anton Szandor LaVeyn vuonna 1969 kirjoittama okkulttis-filosofinen kirja.
ellauri147.html on line 564: - stimmt zu mit seinem eponymischen zeitdiagnostischem Beitrag. Der Martin ist ein Narzissismussachkenner. Geboren am 9.5.1948 in Völklingen/Saar, mit drei Geschwistern in einer protestantischen Pfarrersfamilie aufgewachsen. Nach Schule, Abitur und Germanistik/Anglistik-Studium ein Jahr Aufenthalt in den USA (1968). Seit 1969 in Frankfurt/Main lebend; Studium der Psychologie an der Johann Wolfgang Goethe-Universität, Frankfurt/Main, Diplom 1976. Politisch aktiv in der Studentenbewegung. Verheiratet seit 1986, zwei Söhne (geb. 1979, 1982).
ellauri150.html on line 201: Valtaoja syntyi Kemissä vuonna 1951. Hän valmistui ylioppilaaksi Sodankylän lukiosta vuonna 1969. Korkeakouluopintonsa Valtaoja suoritti Turun yliopistossa, josta hän valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1975 ja tohtoriksi vuonna 1985.
ellauri191.html on line 1203:
ellauri203.html on line 681: Franklin meets Taylor Swift at the Colopalooza music festival where the brothers have hopes that Jim Morrison can help them escape from Schoolboy Q back to 1969.
ellauri204.html on line 45: Uusi mies on sellainen jonka isä ei ole sotaveteraani. Eero on pieni uusi mies. Se tulee kirjan aikana monta kertaa esille. Aino oli ylioppilaspohjainen lähihoitaja, ei erityisen älykäs mutta liian älykäs kuntosaliohjaaja Markolle joka ei osannut ääntää teetä. Aino ja Eero kuuntelivat naintimusana uudelleenlämmitettyä Nick Drakea, sen debyyttialbumia Five Leafs Left [sic] v:lta 1969. Se on mainittu aiemmin albumissa 16.
ellauri207.html on line 182: Catherine Zeta-Jones was born on 25 September 1969 in Swansea, Wales, to David Jones, the owner of a sweet factory, and his wife Patricia (née Fair), a seamstress. Her father is Welsh and her mother is of Irish Catholic descent. She was named after her grandmother, Zeta Jones (whose name was derived from the name of a ship that her great-grandfather once sailed on), because 'Just Jones' would not cut the cheese in showbiz. Zeta-Jones was raised in the suburban area of Mumbles.Her struggle with depression and bipolar II disorder has been well documented by the media, for she is married to sex addicted actor Michael Douglas, son of Kirk, whose name used to be Issur Danielovitch Demsky. Michael is 25 years her senior but a wizard with cunnilingus.
ellauri213.html on line 335: In theory, San Francisco State University President Lynn Mahoney is correct in stating that a university is a place where different ideas are presented, discussed and analyzed so that individual conclusions can be drawn. But does that justify giving an unrepentant terrorist a forum to address the students? What will she teach them? The proper way to hijack an aircraft, based on her success in 1969, and what mistakes to avoid based on her failure in 1970? When I was a student in university, I often faced new ideas that ran contrary to my beliefs. But these perspectives were presented by knowledgeable, respectable academics. Some were Nobel Prize winners. None were terrorists. Most of them were Jews.
ellauri216.html on line 501: Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1969 ja aloitti opinnot Suomen ortodoksisessa pappisseminaarissa, josta hän valmistui vuonna 1972. Jatko-opintoja hän suoritti Neuvostoliitossa Leningradin hengellisessä akatemiassa, josta hän valmistui teologian kandidaatiksi vuonna 1977. Sieltä hän sai muistoxi Leninin pronssipään.
ellauri219.html on line 215: A German composer who pioneered the use of electronic music in the 50s and 60s, Stockhausen remains a godfather of the avant-garde, whose boundary-pushing music influenced The Beatles’ own groundbreaking experiments in the studio, starting with their tape experiments of Revolver’s “Tomorrow Never Knows.” Paul McCartney (No.64) introduced Stockhausen’s work to the group, turning John Lennon (No.62) into a fan; Lennon and Yoko Ono even sent the composer a Christmas card in 1969.
ellauri219.html on line 528: Along with the stone figure (No.77) that can be seen below the feet of the Shirley Temple doll (No.73), the stone figure of a girl (No.76) was one of a number of statues that John Lennon (No.62) and George Harrison (No.65) brought from their homes for inclusion on the cover. The most prominent of these is the bust positioned to the right of the bass drum (No.78), which came from Lennon’s house Kenwood, in Weybridge, Surrey, where he lived from 1964 to 1969.
ellauri226.html on line 335: reported assaults in the borough increased from 998 in 1960 to 4,256. In burglaries, the trend of increased crime was also apparent in the number of reported incidents from 1,765 in 1960 to 29,276 in 1969.
ellauri236.html on line 141: Chase left home in 1924 at the age of 18. In 1932, at the age of 26, Chase married Sylvia Ray, and they had a son. In 1956, when the son was 24 (and Rene 50), they moved to France. In 1969 (Rene was 63), they moved to Switzerland, living a secluded life in Corseaux-sur-Vevey, on Lake Geneva. Chase died there on 6 February 1985, at 79. Sylvia was broken hearted and desolate.
ellauri238.html on line 209: Tuula-Liina Varis (o.s. Puuppa), 1967–1975, tytär Anna Saarikoski-Tähtelä s. 1969. Oli arkinen ja tavallinen kuin harmaa viltti. Välttämätön kuin lapsen uniriepu. Pesi ja raakkasi vitun pahanhajuisen Penan juoppoputkien välissä. En soisi sen päättyvän -kirjan vanha kunnon Pat. Harvahampainen kuin Penan sisko Sirkka Garam.
ellauri238.html on line 865: Alter stressed it was important to remember that Amichai is not simply an Auden or a William Carlos Williams writing from right to left. Far from it! Yehuda Amichai was an Israeli poet and author, one of the first to write in colloquial Hebrew in modern times. Amichai was awarded the 1957 Shlonsky Prize, the 1969 Brenner Prize, 1976 Bialik Prize, and 1982 Israel Prize. He also won international poetry prizes, and was nominated several times for the Nobel Prize in Literature.
ellauri240.html on line 192: Peyton Placen kaupunki oli yhdistelmä useista New Hampshiren kaupungeista: Gilmantonista, jossa Metalious asui (ja joka paheksui kuuluisuutta); Laconia, ainoa Peyton Placen kokoinen lähikaupunki ja Metaliousin suosikkibaarin paikka; ja naapurikaupungit Alton ja Belmont. Gilmanton Ironworksin kylässä joulukuussa 1946 tytär murhasi seksuaalisesti hyväksikäyttäneen isänsä (johon kirja osittain perustuu). Belknap Countyn sheriffi Homer Crockett ja New Hampshiren osavaltion poliisin jäsenet tutkivat murhaa. Hollywood ei hukannut aikaa lunastaakseen kirjan menestystä – vuosi sen julkaisun jälkeen voimakkaasti desinfioitu elokuva Peyton Place sai suuret lipputulot. Elokuvan ensi-ilta pidettiin Colonial Theaterissa Laconiassa, New Hampshiressa. Parhaimmillaan TV-sarja, jota alettiin esittää syksyllä Metaliousin kuoleman jälkeen (ABC-TV :ssä 1964–1969), oli myös menestys.
ellauri240.html on line 219: Peyton Place was made into a movie starring Lana Turner and Hope Lange in 1957. The town of Gilmanton opposed having the movie filmed there, and eventually it was filmed in Camden, Maine, a location totally unlike any rural mill town. A television series, starring Mia Farrow and Dorothy Malone, was produced that lasted from 1964-1969. Both the film and the television show were cleaned up and did not contain the language or sexual specificity of the novel.
ellauri246.html on line 89: Bo Johannes Edfelt (21 December 1904 - 27 August 1997) was a Swedish writer, poet, translator and literary critic. A native of Tibro, Edfelt was elected to be a member of the Swedish Academy in 1969, occupying seat No. 17. He succeeded Erik Lindegren and, following his death, was succeeded by - who else but Horace Engdahl! A-HA! Aha jaha! Jaså på det lilla viset! Nu klarnar det!
ellauri254.html on line 758: Mark Naumovitš Bernes (Марк Наумович Бернес, oik. Mark Naumovitš Neumann, 1911–1969) oli ukrainalaissyntyinen neuvostoliittolainen näyttelijä ja laulaja.
ellauri254.html on line 762: Bernesin laulamista kappaleista tulivat Suomessakin tunnetuiksi muun muassa Nikita Bogoslovskin säveltämä ”Tumma on yö” (Tiomnaja notš) ja Eduard Kolmanovskin säveltämä ”Rakastan elämää”. Erään tunnetuimman laulunsa Kurjet Bernes ehti levyttää vähän ennen kuin kuoli mahorkan aiheuttamaan keuhkosyöpään 58-vuotiaana 1969.
ellauri257.html on line 339: Witold Marian Gombrowicz (4. elokuuta 1904 Małoszyce, Świętokrzyskin voivodikunta, Puola – 24. heinäkuuta 1969 Vence, Ranska) oli puolalainen kirjailija. Hän saavutti mainetta vasta uransa viimeisinä vuosina, mutta nykyisin häntä pidetään yhtenä merkittävimmistä puolalaisista toisen maailmansodan jälkeisen ajan kirjailijoista. Pääteokset Ferdydurke, Pornografia.
ellauri257.html on line 341: Hän oli vuonna 1966 ehdolla Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi, mutta ei kuitenkaan saanut palkintoa. Actually he was nominated for the Nobel Prize in Literature four times, from 1966 to 1969. Eise sentään ollut Puolan juutalaisia vaikka painui Argentiinaan karkuroimaan 1939. Actually he was considered unfit for military duties. No jotain vikaa siinä piti olla, ja olikin: Gombrowicz had affairs with both men and women.
ellauri270.html on line 558: In Vietnam 1969, his troops were demoralized and in poor condition, racked with rampant drug use and disciplinary problems as well as a lack of support from home. During his time in Vietnam, Schwarzkopf acquired his well-known short temper.
ellauri276.html on line 958: Bob Hart lauloi kappaleen Kaikki iloiset kaverit jotka seuraa auraa kotona Snapessa, Suffolkissa, 8. heinäkuuta 1969 Rod ja Danny Stradlingille. Tämä tallenne sisältyi vuonna 1998 hänen Musical Traditions -antologiaan A Broadside. Hän lauloi sen myös kotonaan heinäkuussa 1982 Tony Englelle. Tämä tallenne julkaistiin vuotta myöhemmin hänen Topic -albumillaan Songs from Suffolk. AL Lloyd huomautti:
ellauri278.html on line 287: Molotovin mukaan on nimetty esimerkiksi Molotov–Ribbentrop-sopimus ja suomalaisten talvisodassa juomat Molotovin cocktailit. Hänen elämänkerturinsa Feliks Tšujev sai vuonna 1991 julkaista Molotovin muistelmat nimellä Molotov Remembers: Inside Kremlin Politics. Tšujev oli haastatellut Molotovia vuosina 1969–1986. Eräässä keskustelussa Tšujeville vuonna 1974 käydyssä haastattelussa koskien Suomen valtaamista talvisodassa oli Molotov todennut sen olleen huono ajoitus. Talviset maasto-olosuhteet eivät sopineet tankkikolonnille. Nazit lahjoittivat Suomelle panssarinyrkkejä kuin länkkärit nyt Ukrainalle. Molotov totesi seuraavaa Tšujeville Suomesta ja tsuhnista: ”Olimme super reiluja Suomelle! Oli fiksua, kun emme vallanneet sitä. Siitä olisi tullut märkivä haava. Ihmiset siellä ovat itsepäisiä, hyvin itsepäisiä, eivätkä osaa venättä. Epäonnistuimme Suomen demokratisoimisessa.” Niinpä. Suomalaiseet vihaavat Molotovia vielä enemmän kuin Kerenskiä.
ellauri278.html on line 382: Harkovilainen nuorisolehti Novaja Smena julkaisi 3. maaliskuuta 1990 kirjeen mieheltä, joka välitti tutun, NKVD:n kuljettajan, sanat, että hän vei ruumiita ennen sotaa Pjatikhatkiin. Tämä oli vain muodollinen "paljastaminen" paikallisten asukkaiden hyvin tuntemasta "salaisuudesta", sillä jo vuonna 1969 Pyatikhatkin koululaiset löysivät metsästä puolalaisten upseerien haudat ja alkoivat metsästää niissä olevia "matkamuistoja" (sotilainappeja), arvomerkit jne.), mikä aiheutti viranomaisten yritykset luokitella ja tuhota haudat uudelleen; tästä jäi kuitenkin muisti, ja vuoden 1989 lopulla KGB:n sisäisessä kirjeenvaihdossa todettiin huolestuneena, että " epävirallisilla on luotettavaa tietoa tästä asiasta" ja he käyttävät sitä neuvostoviranomaisten "hyökkäämiseen".
ellauri279.html on line 328: Lerppahuulinen Hruštšov, se paxuniskainen jellukka joka otti hassuja kansantanssin askelia ryypätesssä, joutui luopumaan vallasta vuonna 1964. Tämän jälkeen Solženitsyniin kohdistui yhä enenevää arvostelua siksi, että hän vastusti valtion sortopolitiikkaa. Leonid Brežnevin tultua Neuvostoliiton johtoon vuonna 1964 maan virallinen taho alkoi suhtautua Solženitsyniin aiempaa kielteisemmin. Viranomaiset pyrkivät ohjaamaan kirjailijaa ”toverillisessa hengessä oikealle tielle”, sillä he olivat ”syvästi huolestuneita Solženitsynin tulevaisuudesta kirjailijana”. Kun Solženitsyn kuitenkin pysyi vankkumatta omaksumallaan linjalla, hänet erotettiin marraskuussa 1969 (leppoisan Konsta Fedinin toimesta) Neuvostoliiton kirjailijaliitosta ”neuvostovastaisen toiminnan” vuoksi. Sen jälkeen Solženitsynin kirjoja ei saanut julkaista Neuvostoliitossa. Kaksi hänen 1960-luvun lopulla kirjoittamaansa romaania, Syöpäosasto (1968) ja Ensimmäinen piiri (1969) julkaistiin ulkomailla, ja ne saivat välittömästi suurta huomiota. Neuvostoliitossa ne kuitenkin kiellettiin, mutta ne saivat lukijoita samizdat-kirjallisuutena.
ellauri279.html on line 402: 1969 (talvi 1968-69) - palkittiin Ranskan journalistien palkinnolla parhaasta ulkomaisesta kirjasta.
ellauri281.html on line 286: Molotovin mukaan on nimetty esimerkiksi Molotov–Ribbentrop-sopimus ja suomalaisten talvisodassa juomat Molotovin cocktailit. Hänen elämänkerturinsa Feliks Tšujev sai vuonna 1991 julkaista Molotovin muistelmat nimellä Molotov Remembers: Inside Kremlin Politics. Tšujev oli haastatellut Molotovia vuosina 1969–1986. Eräässä keskustelussa Tšujeville vuonna 1974 käydyssä haastattelussa koskien Suomen valtaamista talvisodassa oli Molotov todennut sen olleen huono ajoitus. Talviset maasto-olosuhteet eivät sopineet tankkikolonnille. Nazit lahjoittivat Suomelle panssarinyrkkejä kuin länkkärit nyt Ukrainalle. Molotov totesi seuraavaa Tšujeville Suomesta ja tsuhnista: ”Olimme super reiluja Suomelle! Oli fiksua, kun emme vallanneet sitä. Siitä olisi tullut märkivä haava. Ihmiset siellä ovat itsepäisiä, hyvin itsepäisiä, eivätkä osaa venättä. Epäonnistuimme Suomen demokratisoimisessa.” Niinpä. Suomalaiseet vihaavat Molotovia vielä enemmän kuin Kerenskiä.
ellauri281.html on line 381: Harkovilainen nuorisolehti Novaja Smena julkaisi 3. maaliskuuta 1990 kirjeen mieheltä, joka välitti tutun, NKVD:n kuljettajan, sanat, että hän vei ruumiita ennen sotaa Pjatikhatkiin. Tämä oli vain muodollinen "paljastaminen" paikallisten asukkaiden hyvin tuntemasta "salaisuudesta", sillä jo vuonna 1969 Pyatikhatkin koululaiset löysivät metsästä puolalaisten upseerien haudat ja alkoivat metsästää niissä olevia "matkamuistoja" (sotilainappeja), arvomerkit jne.), mikä aiheutti viranomaisten yritykset luokitella ja tuhota haudat uudelleen; tästä jäi kuitenkin muisti, ja vuoden 1989 lopulla KGB:n sisäisessä kirjeenvaihdossa todettiin huolestuneena, että " epävirallisilla on luotettavaa tietoa tästä asiasta" ja he käyttävät sitä neuvostoviranomaisten "hyökkäämiseen".
ellauri282.html on line 528: Nhất Hạnh muutti Pariisiin vuonna 1966. Hänestä tuli Vietnamin buddhalaisen rauhanvaltuuskunnan puheenjohtaja. Vuonna 1969 Nhất Hạnh perusti yhtenäisen buddhalaiskirkon (Église Bouddhique Unifiée) Ranskaan (ei osa Vietnamin yhtenäistä buddhalaista kirkkoa). Vuonna 1975 hän perusti Bataattimeditaatiokeskuksen Fontvannesiin, Foret d'Otheen, lähellä Troyesia Auben maakunnassa Pariisin kaakkoispuolella. Seuraavien seitsemän vuoden ajan hän keskittyi kirjoittamiseen ja suoritti Mindfulnessin ihmeen, Kuun bambun ja Aurinkoni sydämeni -arvosanat.
ellauri283.html on line 361: Abboudin hallintoa seurasi väliaikainen hallitus, kunnes huhtikuussa 1965 pidetyt parlamenttivaalit johtivat Umman ja kansallisen unionistipuolueiden koalitiohallitukseen pääministeri Muhammad Ahmad Mahjoubin johdolla. Vuosina 1966–1969 Sudanissa oli useita hallituksia, jotka eivät kyenneet sopimaan pysyvästä perustuslaista tai selviytymään ryhmittelyn, talouden pysähtymisen ja etnisen toisinajattelun ongelmista. Varhaisten itsenäistymisen jälkeisten hallitusten peräkkäisyyttä hallitsivat arabimuslimit, jotka pitivät Sudania muslimina arabivaltiona. Itse asiassa kyllä Umma/NUP:n vuoden 1968 perustuslaki oli kiistatta Sudanin ensimmäinen islamilainen perustuslaki.
ellauri283.html on line 363: Tyytymättömyys huipentui toiseen vallankaappaukseen 25. toukokuuta 1969. Vallankaappausjohtaja eversti Gaafar Nimeirysta tuli pääministeri, ja uusi hallinto lakkautti parlamentin ja kielsi kaikki poliittiset puolueet.
ellauri284.html on line 363: Tarki Ilari Kangas (s. 1969) on rikollisjärjestö M.O.R.E.:n entinen johtaja. Hänen isänsä on entinen poliisi Pekka Erkkilä.
ellauri285.html on line 658: In December 1969, Russell made a public statement in that he had no contact with Schoenman and was unaware of his activities. Russell approved a vote to remove Schoenman from the board of the Bertrand Russell Peace Foundation.
ellauri308.html on line 573: Vladimir Alexandrovits Pozner Sr. oli ryssämamu jenkeissä.Toisen maailmansodan aikana hän vakoili Neuvostoliiton tiedustelupalveluja ollessaan Yhdysvaltain hallituksen palveluksessa. Pozner syntyi Pietarissa. Hänen perheensä pakeni Neuvosto-Venäjältä bolshevikkivallankumouksen jälkeen, ja Vladimir Poznerista tuli kommunistien kannattaja asuessaan Euroopassa. Vladimir Pozner perheineen muutti Itä-Berliiniin ja myöhemmin Moskovaan 1950 -luvun alussa. Siellä hän työskenteli vanhempana ääni-insinöörinä Neuvostoliiton elokuvateollisuudessa. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1968 ja sai sydänkohtauksen vuonna 1969. Pozner kuoli 31. heinäkuuta 1975 lennon aikana Pariisista Moskovaan.
ellauri310.html on line 645: Vuonna 2001 Moon joutui konfliktiin roomalaiskatolisen kirkon kanssa, kun 71-vuotias katolinen arkkipiispa Emmanuel Milingo (pesunkestävä neekeri, anteexi n-sana) ja Maria Sung, 43-vuotias korealainen akupunktiohoitaja, naida napsauttivat toisensa siunausseremoniassa, jota johti Moon ja hänen vaimonsa. Avioliittonsa jälkeen paavi Johannes Paavali II kutsui arkkipiispaan Vatikaaniin, jossa häntä pyydettiin olemaan näkemättä vaimoaan ja muuttamaan kapusiiniluostariin. Sung aloitti nälkälakon vastustaakseen heidän eroaan. Tämä herätti paljon mediahuomiota. Milingo kannattaa nykyään pappien selibaatin vaatimuksen poistamista katolisessa kirkossa. Hän on Married Priests Nowin perustaja. Emmanuel Milingo (s. 13. kesäkuuta 1930) on erotettu entinen roomalaiskatolinen arkkipiispa Sambiasta, no less. Hänet vihittiin vuonna 1958; Vuonna 1969 paavi Paavali VI vihki Milingon 39-vuotiaana Lusakan arkkihiippakunnan piispaksi. Vuonna 1983 hän erosi tehtävästään Lusakan arkkipiispana, kun hän oli saanut kritiikkiä manauksesta ja muista uskonhoitokäytännöistä, joita kirkon viranomaiset eivät hyväksyneet.
ellauri311.html on line 601: Marjut Pettersson (s. 1969) on turkulainen äidinkielenopettaja, jolla on
ellauri316.html on line 488: Andrein ykkösvaimo Klamydia oli laborantti tutkimusinsinööri Sakharovin labrassa. Klamydia omistautui kokonaan perheelle ja seurasi miehensä perässä kaikkialla, missä tämä myöhemmin sattui asumaan. "Meidän piti asua yhdessä melkein kaksikymmentäkuusi vuotta, Klaavan kuolemaan asti 8. maaliskuuta 1969. Elämässämme oli onnellisia jaksoja, jotka joskus kestivät vuosia, ja olen Klaavalle niistä sentään kiitollinen", kirjoitti Saharov. Mutta vaivan kruunasi kuitenkin Merrill-tyyppinen kotkamainen Bonnier.
ellauri317.html on line 54: Vuonna 1969 Blum kirjoitti ja julkaisi Central Intelligence Agencyn (CIA) paljastuksen, jossa paljastettiin yli 200 CIA:n työntekijän nimet ja osoitteet. Hän työskenteli freelance-toimittajana Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Etelä-Amerikassa. Vuosina 1972–1973 Blum työskenteli toimittajana Chilessä, missä hän raportoi Allenden hallituksen " sosialistisesta kokeilusta" ennen Yhdysvaltojen tukemaa vallankaappausta ja Augusto Pinochetin hallintoa. 1970-luvun puolivälissä hän työskenteli Lontoossa entisen CIA-upseerin Philip Ageen ja hänen työtovereidensa kanssa "heidän hankkeessaan paljastaa CIA:n henkilökuntaa ja heidän väärintekojaan".
ellauri324.html on line 316: Vuonna 1998 George -lehden haastattelussa Westmoreland kritisoi suoran vastustajansa, pohjoisvietnamilaisen kenraalin Võ Nguyên Giápin taistelukentällä . "Tietenkin hän [Giap] oli mahtava vastustaja", Westmoreland kertoi asiasta kuultuna. "Sallikaa minun myös sanoa, että Giap oli koulutettu pienten yksiköiden sissitaktiikoihin, mutta hän jatkoi ison yksikön sodan käymistä aiheuttaen kauheita tappioita omille miehilleen. Hän oli mielestäni menettänyt 1969 alkuun mennessä puoli miljoonaa sotilasta. Se ei tee sotilaallista neroa. Kun amerikkalainen komentaja menettää miehiä tuolla tavalla, hän tuskin kestää enempää kuin muutaman viikon." Vuoden 1974 elokuvassa Hearts and Minds Westmoreland totesi, että "vinkkari ei aseta elämälle yhtä korkeaa hintaa kuin länsimaalainen. Elämää on runsaasti, elämä on halpaa idässä. Ja kuten itämainen filosofia sattuvasti ilmaisee: Elämä ei ole tärkeää."
ellauri325.html on line 213: Mielenkiintoista on myös, että Martti Eerik Hjalmar Löfberg (1907-1969) eli Marton Taiga oli tukeva antisemiitti. Tukeva Komisario Kairala kazeli inhoten paxun Salomon Mandelbaumin selkää. Juutalainen lyllersi kapeata kylätietä pitkin asemalle päin pullea salkku kainalossaan. Kairala sylkäisi ja jatkoi haravoimista. Juutalainen ei käytä pääomaansa kuin lyhimmän välttämättömän ajan. Jutikka elää tavallisesti kelmiydellä. Myönnän että maanpakolaisen kohtalo on murheellinen, mutta mixi tämä juutalainen ei mennyt esim Ruåziin. Juutalaiset sopivat sinne aivan erinomaisen hyvin. Siellä he ovat kuin kotonaan. Sainpas sen puun kumoon tontin rajalta ja sinut vankilaan mustan pörssin kaupasta, jutikkapaha.
ellauri325.html on line 720: Eino S. Repo osallistui talvi- ja jatkosotaan rintamalla ja kotiutui 1944 kapteenina. Hän valmistui 1948 filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta, pääaineenaan kirjallisuustiede. Valmistuttuaan hän toimi vapaana kirjallisuuskriitikkona ja kirjoitti arvosteluja muun muassa Uuteen Suomeen ja Parnassoon sekä radioon. Repo tunnettiin radikaalina kirjoittajana ja hänen oli lopetettava Uuden Suomen avustaminen, kun hän oli riitaantunut pääkriitikon, konservatiivisen V. A. Koskenniemen kanssa. Apu-lehden toimittajana Repo toimi 1958–1964, minkä jälkeen hänet valittiin Mainostelevision ohjelmajohtajaksi. Revon toimiessa vuosina 1965–1969 Yleisradion pääjohtajana hän toteutti yhtiössä useita uudistuksia. Niinpä Yleisradiolle, jossa oli aikaisemmin lähetetty vain STT:n sähkeuutisia, perustettiin Ralf Fribergin johdolla oma uutistoimitus. Samalla voimistunut vasemmistolainen opiskelijaradikalismi sai jalansijaa yhtiössä. Repo antoi runsaasti tilaa nuorille toimittajille ja heidän yhteiskuntakriittisille ohjelmilleen, mikä herätti syytöksiä Yleisradion politisoitumisesta ja toi sille pilkkanimen ”Reporadio”. Nyt on punatauti parantunut vaikka Kempeleeltä kazoen .se on viele vehen vasemmalle. Hehe.
ellauri325.html on line 762: Professori Matti Kuusi palkkasi lisensiaatiksi valmistuneen Sihvon Kalevalaseuran sihteeriksi vuonna 1967 ja antoi hänelle tehtäväksi seuran historian kirjoittamisen. Tämä historiateos ilmestyi vuonna 1969 nimellä Karjalan löytäjät. Sihvo laati sen pohjalta myös tohtorinväitöskirjansa Karjalan kuva: Karelianismin taustaa ja vaiheita autonomian aikana.
ellauri327.html on line 450: 19699">
Sovinistisikoja
ellauri330.html on line 512: Ei, eri fasisti. Huugo Felix Jalkanen (24. lokakuuta 1888 Koski Hl. – 22. kesäkuuta 1969 Helsinki) oli suomalainen runoilija, kriitikko, kääntäjä ja toimittaja. Hän sai professorin arvonimen vuonna 1959.
ellauri335.html on line 425: Zhukov erotettiin asevoimista. Täysin. Kirjan "Muistoja ja heijastuksia" kirjoittaminen kesti kymmenen vuotta. Se joutui ankaran sensuurin kohteeksi: ensimmäisen painoksen (1969) käsikirjoituksesta leikattiin yli 100 koneella kirjoitettua sivua. Kappaleet ja lauseet pyyhittiin pois niin, että niiden merkitystä oli joskus vaikea ymmärtää. Vasta vuonna 1989, 15 vuotta Žukovin kuoleman jälkeen vuonna 1974, teksti julkaistiin kokonaisuudessaan. Yhdessä kyselylomakkeessa Georgi Konstantinovich Zhukov vastasi kysymykseen, mitä hän pitää tärkeimpänä ihmisen elämässä: "Tietoisuus suoritetusta velvollisuudesta."
ellauri339.html on line 107: Zhukov erotettiin asevoimista. Täysin. Kirjan "Muistoja ja heijastuksia" kirjoittaminen kesti kymmenen vuotta. Se joutui ankaran sensuurin kohteeksi: ensimmäisen painoksen (1969) käsikirjoituksesta leikattiin yli 100 koneella kirjoitettua sivua. Kappaleet ja lauseet pyyhittiin pois niin, että niiden merkitystä oli joskus vaikea ymmärtää. Vasta vuonna 1989, 15 vuotta Žukovin kuoleman jälkeen vuonna 1974, teksti julkaistiin kokonaisuudessaan. Yhdessä kyselylomakkeessa Georgi Konstantinovich Zhukov vastasi kysymykseen, mitä hän pitää tärkeimpänä ihmisen elämässä: "Tietoisuus suoritetusta velvollisuudesta."
ellauri343.html on line 67: Sodan jälkeen asukkaat palasivat Rukajärvelle. Kylän harvoja säilyneitä rakennuksia oli suomalaisten esikuntana toiminut Pronjajevien talo. Rukajärven metsäteollisuuspiiri aloitti toimintansa uudelleen vuonna 1946. Rukajärven ja Ontajärven kolhoosit yhdistettiin 1950-luvun alussa ja myöhemmin niistä muodostettiin metsäteollisuuspiirin aputalous. Vuonna 1969 sen pohjalta perustettiin Rukajärven turkissovhoosi.
ellauri347.html on line 226: Fromm, E. 1941/1969. Pako vapaudesta. NY: Henry Holt & Co.
ellauri348.html on line 249: Eisenhowerin kuoleman jälkeen vuonna 1969 Ambrose väitti toistuvasti, että hänellä oli ainutlaatuinen ja poikkeuksellisen läheinen suhde hänen kanssaan, siis entisen presidentin, viimeisten viiden vuoden aikana. Laajassa haastattelussa vuonna 1998, ennen kuin ryhmä lukiolaisia ehti kysyä, Ambrose sanoi, että hän vietti "paljon aikaa Iken kanssa, todella paljon, satoja ja satoja tunteja". Ambrose väitti haastatelleensa Eisenhoweria useista eri aiheista ja että hän oli ollut hänen kanssaan "päivittäin muutaman vuoden"; ennen kuolemaansa "haastattelujen tekeminen ja elämästään puhuminen". Entisen presidentin päiväkirja ja puhelinmuistiot osoittavat, että pari tapasi vain kolme kertaa, yhteensä alle viisi tuntia.
ellauri349.html on line 103: Alain de Botton (s. 20. joulukuuta 1969 Zürich) on sveitsiläis-brittiläinen kirjailija ja yrittäjä. Hän muutti perheensä mukana Englantiin kahdeksanvuotiaana ja asuu nykyään Lontoossa. Alain de Botton opiskeli historiaa Cambridgen yliopistossa Gonville and Caius Collegessa 1988–1991, josta hän valmistui parhain arvosanoin. Hän on tunnettu kirjoistaan, joiden teemaa on luonnehdittu ”arkipäivän filosofiaksi”.
ellauri349.html on line 492: Cette fortune familiale disparue avait permis aux trois enfants Aron de mener une vie aisée et de faire de bonnes études. Le frère aîné de Raymond, Adrien Aron (1902-1969), a étudié au lycée Hoche et poursuit par une classe de mathématiques supérieures et une licence en droit[7], mais il était plus attiré par une vie facile et devint un grand joueur de tennis et de bridge et mena une vie de « flambeur », à l'opposé de Raymond et au grand dam de leur père. Avant la naissance d'Adrien, la mère avait accouché d'un enfant mort-né. Après Raymond vint un troisième garçon, Robert Aron, qui obtint une licence en droit et en philosophie, publia une étude sur Descartes et Pascal[Laquelle ?] et après son service militaire entra dans l'administration de la Banque de Paris et des Pays-Bas (devenue en 1982 Paribas, qui fut ensuite rachetée en 2000 par la BNP pour former BNP Paribas), selon certains grâce à Raymond, qui jouait régulièrement au tennis avec son directeur.
ellauri352.html on line 267: Mallin esitteli sveitsiläisamerikkalainen psykiatri Elisabeth Kübler-Ross vuoden 1969 kirjassaan Kuolemasta ja kuolemasta, ja se sai inspiraationsa hänen työstään parantumattomasti sairaiden potilaiden parissa. Masentuneena siitä, että lääketieteellisissä kouluissa ei annettu opetusta kuolemasta ja kuolemasta, Kübler-Ross tutki kuolemaa ja sen kohtaajia Chicagon yliopiston lääketieteellisessä koulussa. Kübler-Rossin projekti kehittyi seminaarisarjaksi, josta potilashaastattelujen ja aikaisemman tutkimuksen ohella tuli hänen kirjansa perusta. Vaikka Kübler-Rossin tunnustetaan yleisesti näyttämömallien luojana, aiemmat kuolemanteoreetikot ja -lääkärit, kuten Josef Mengele, Erich Lindemann, Collin Murray Parkes ja John Bowlby, käyttivät samanlaisia steppien tai vaiheiden malleja jo 1940-luvulla.
ellauri370.html on line 153: Mixi jumalan pitää siunata Skip Jacksonia? Musta Skip and the Shantons (oikea nimi Tom "Skip" Brown, Doo wop ja soul-vokalisti Jersey Citystä, NJ, aktiivinen 50-luvun lopulta 1970-luvulle. Syntynyt noin 1940, kuollut noin 1982) esittivät noin 1969 kappaleen I'm onto your girl.
ellauri370.html on line 392: A lot of Elvis Presley songs were written especially for him, but according to Mac Davis, Presley´s 1969 hit, In the Ghetto, was not such a song. Mac Davis commented, 'I never really dreamed of pitching that song to Elvis. I had been working on In the Ghetto for several years. I grew up playing with a little boy in Lubbock, Texas, whose family lived in a dirt street ghetto. His dad and my dad worked in construction together. So that little boy and I sort of grew up together. I never understood why his family had to live where they lived while my family lived where we lived. Of course back in those days, the word "ghetto" hadn't come along yet. (It is Venetian for "foundry".) But I always wanted to write a song about that situation and title it 'The Vicious Circle'. I thought that if you were born in that place and that situation, then you grow up there and one day you die there, and another kid is born there that kind of replaces you. And later I started thinking about the ghetto as a title for the song.
ellauri378.html on line 99: Molotov, Stalinin johtaman Neuvostoliiton voimakas ulkoministeri, esitti monia huomautuksia juutalaisista Felix Tšueville vuosina 1969-1986 käydyissä keskusteluissa, joista tuli pohjana vuoden 1991 kirjalle Molotov muistaa. Hän muistutti, että Leninin ollessa kuolemassa "juutalaiset hallitsivat monia johtavia tehtäviä, vaikka he muodostivat vain pienen osan maan väestöstä". Zinovjevistä hän muisteli: "Hän ei edes näyttänyt juutalaiselta." "Aikansa he haistelevat ympäriinsä, sekoittelevat asioita, mutta ovat aina valmiita kuin lukkari sotaan."
ellauri390.html on line 410: John Strelecky (s. 13. syyskuuta 1969) on amerikkalainen motivaatiokirjojen kirjoittaja ja Big Five for Life -konseptin luoja. Vuoteen 2022 mennessä Streleckyn kirjoja oli myyty yli yhdeksän miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti ja ne on käännetty 43 kielelle. Vuonna 2002 Strelecky kirjoitti ensimmäisen kirjansa, The Café on the Edge of the World (tai size oli The Why Am I Here Cafe). Kirja oli alun perin omakustanteinen, mutta sen jälkeen, kun sitä oli alle vuodessa myyty yli kymmenen tuhatta kappaletta 24 maassa, kirjallinen agentti allekirjoitti sopparin. Kirja oli bestseller Singaporessa, sitten Taiwanissa. Vuonna 2009 se julkaistiin ranskalaisessa Kanadassa nimellä Le Why Café. Saksassa nimellä Das Café am Rande der Welt se on ollut Der Spiegelin bestseller kategoriassa paska selfhelp läpyskät vuodesta 2015.
ellauri390.html on line 693: Kritiikkiä on herättänyt Buttigiegin näkemys siitä, että vangeille ei kuulu oikeus äänestää vaaleissa. Suomessa saattoi vuoteen 1969 asti menettää kansalaisluottamuksen, eikä vankeuteen tuomittu voinut esimerkiksi äänestää vaaleissa. Tästä pykälästä 32 kertaa tuomittu Trump ei ollenkaan lämpene.
ellauri402.html on line 474: Vesa Karonen ei jaxanut. Oliko Vesa Merikadulla juomassa rommiteetä 1969? Syntynyt kyllä 1945, vähän vanhanpuoleinen. Vesasta ei löydy kuvia, löytyipä sentään Heikki Turusesta vetämässä melaa kahdella kädellä.
ellauri406.html on line 76: Ursprunget till ordet blatte är något oklart. I ”Svensk Slangordbok” från 1969 finns blatte med i betydelsen ”pajas” och ”neger”. Det har under åren använts som en förolämpning mot personer som uppfattas som icke-nordeuropeiska. Ey bror ser du den där blatten eller? Herreguud.
ellauri409.html on line 416: Entäs sit tää Conrad Aiken, Tompan opiskelukaveri? onxe sukua Joan Aikenille? Juu, on isä: Joan Delano Aiken (4. syyskuuta 1924 Rye, East Sussex – 4. tammikuuta 2004) oli englantilainen kirjailija. Hänen isänsä oli runoilija Conrad Aiken ja hänen sisarensa Jane Aiken Hodge oli myös kirjailija. Aiken julkaisi etupäässä lastenkirjallisuutta ja jännityskirjallisuutta. Hän sai Guardian-palkinnon vuonna 1969 ja Edgar Allan Poe -palkinnon vuonna 1972. Hänen rikosromaaneistaan on suomennettu Vihan kylvö (1967). Conradilla on kalju, tv-lasit ja penkin muotoinen hautakivi. Aiken oli naimisissa kolme kertaa. Englantilaiset kirjailijat Joan Aiken ja Jane Aiken Hodge ovat hänen tyttäriään. Hänrn runonsa olivat tajunnanvirtaa. Aiken oli naimisissa kolme kertaa. Englantilaiset kirjailijat Joan Aiken ja Jane Aiken Hodge ovat hänen tyttäriään. Hänen esikuviaan olivat Edgar Allan Poe, ranskalaiset symbolistit ja Eliot, mutta myös Sigmund Freud ja William James antoivat hänelle vaikutteita.
xxx/ellauri084.html on line 765: Suru ja sääli on Marcel Ophülsin ohjaama pitkä dokumenttielokuva vuodelta 1969. Elokuva käsittelee toisen maailmansodan aikaista Ranskaa ja sen vastarintaliikkeen historiaa. Siinä on leikattu yhteen 1960-luvulla tehtyjä haastatteluja ja uutisfilmejä 1940-luvulta. The New York Timesin kriitikot valitsivat Surun ja säälin vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.
xxx/ellauri103.html on line 472: GAP is an American clothing and accessories retailer founded in 1969 headquartered in San Fransisco.
xxx/ellauri104.html on line 1043: 1969">
Laajennettu avioliittokäsitys
xxx/ellauri113.html on line 168: 1969 "Buzz" Aldrin ja "Veny Käsivahva" Armstrong laskeutuivat kuuhun potkiskelemaan kuupölyä. Pieni askel miehelle, vielä pienempi mieslajille. JOS laskeutuivat, ehkä se oli pelkkää huijausta, Pirkko Zilles on siitä vakuuttunut. Holokaustifilmitkin oli lavastettuja. Tapsa missas ohjelman, koska oli Liverpoolissa kuuuntelemassa René Thomin katastrofiteorian luentoa. L I V, E R P, double-O L, Liverpool FC. Not the plan! Noihin aikoihin ei ollut nettitelevisiota. Mä näin sen Münchenin juna-aseman telkkareista Kreetan-matkalla. Se muutti ihmislajin tulevaisuuden. Mitä vittua. Huonoon suuntaan se oli mennyt jo aikapäiviä. Kun kuulennot eivät jatkuneet, Tapsan tapaiset lupaavat nuoret brittitutkijat pettyivät ja alkoivat trainspotata sekä särkeä hylättyjä taloja Yorkshiren slummeissa. Falklandin sota vähän piristi, ja aavikkomyrsky, mutta nyt on taas pelkästään TYYYYLLLSÄÄÄÄ. Yxi poskilihas ei oikeen korvaa salikäyntejä. Brexit ei ehtinyt paljon haitata Tapsaa ennenkun se teki oman exitin. "Uusi miehitettyjen avaruuslentojen ohjelma palauttaisi suuren yleisön innostuxen avaruutta ja ylipäänsä tiedettä kohtaan." Onhan paljon hauskempaa kazella kuin jätkän käy, ja ihmetellä huuli pyöreenä kun irtopäät ja suolenpätkät lentelevät epäonnistuneessa lähtökiireessä. Astronautteja vois taas haastatella tai niiden surevia perheitä ja niistä tehdä purkkakuvia, niinkuin hienolla 60-luvulla. Voi helvetti.
xxx/ellauri116.html on line 471: Michael Canfieldin kohtalo oli kuolla prinssin tavoin. Michael hyppäsi vuonna 1969 lentokoneesta matkustaessaan New Yorkista Lontooseen. Lentokoneen noustua 43-vuotias Michael sai sydänkohtauksen, jonka oli aiheuttanut ilmeisesti alkoholin ja lääkkeiden yhteiskäyttö. Hän kuoli tietämättä lopullista totuutta. Niinhän me kaikki. No kyllä se sitten selviää.
xxx/ellauri121.html on line 345: Sullivan relates how in 1969, when Atwood was giving her first poetry reading, poet Irving Layton futilely attempted to sabotage the upstart writer by simultaneously reading his own work from the audience. Lisää ainesta käsineitokeitoxeen.
xxx/ellauri121.html on line 434: Tarmio kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen lyseosta vuonna 1951. Hän opiskeli biologiaa Helsingin yliopistossa vuosina 1952–56 ja valmistui filosofian maisteriksi. Tarmio aloitti uransa WSOY:ssä oikolukijana vuonna 1956, minkä jälkeen hän työskenteli kustannustoimittajana, oppikirjaosaston päällikkönä, oppi- ja tietokirjaosaston johtajana ja lopulta pääjohtajana vuodesta 1969. 1970-luvun alussa kustannustaloa kohtasi valtakriisi. Vuoden 1972 yhtiökokouksessa kiistan voitti niukasti ryhmä, joka tuki Tarmion jatkamista pääjohtajana. Tarmio jätti pääjohtajuuden vuonna 1987 aloittaakseen uran itsenäisenä viestintäalan yrittäjänä. Tää mietelmätiiliskivi ilmestyi WSOY:lta keväällä 1986. Selvä pyy, sano Manninen varista. Tarmio toimitti monia aforismikokoelmia, esimerkiksi Ajatuksia elämästä, onnesta ja vanhenemisesta (1979), ja kirjallisuusantologioita, kuten Sata tarinaa tulipunaisesta kukasta (1988, Sirkku Klemolan kanssa). Tarmio toimi myös tietokirjailijana 1950-luvulta asti erikoisaloinaan biologia ja maantieto. Hänen muistelmansa ja kustannusalaa suomiva pamflettinsa Hurmio tai turmio ilmestyi 1998 Otavan kustantamana. Otava on WSOY:n vanha vihollinen. Yrityksessään Viestintä Tarmio Oy Tarmio muun muassa perusti Kirjamaailma-kirjakerhon, joka myöhemmin liitettiin Uudet Kirjat -kerhoon. Yritys myös tuotti Yleisradiolle vuodesta 1989 lähtien Kirjailijakohtaloita-sarjaa, jossa Tarmio muisteli edesmenneitä kirjailijoita, kuten Irja Sallaa ja Lauri Viitaa. Viestintä Tarmio julkaisi Suomen Golflehteä 1987–2011 ja on kustantanut useita golf-aiheisia kirjoja.
xxx/ellauri121.html on line 536: Ursulan The Left Hand of Darkness (1969) was described by Harold Bloom as her masterpiece. Harold on tuttu aiemmista seikkailuista. Amerikan Tuomas Anhava.
xxx/ellauri122.html on line 807: O'Brien uses plenty of metaphors to weave together a profound study of men at war, inspired by his experiences in the Vietnam War from 1969 to 1970.
xxx/ellauri123.html on line 372: Weinreb grew up in Scheveningen, Netherlands, to which his family had moved in 1916, and became notorious for selling a fictitious escape route for Jews from the occupied Netherlands in the Second World War. When his scheme fell apart in 1944, he left his home in Scheveningen and went into hiding in Ede. He was imprisoned for 3½ years after the war for fraud as well as collaboration with the German occupier. In his memoirs, published in 1969 he maintained that his plans were to give Jews hope for survival and that he had assumed that the liberation of the Netherlands would take place before his customers were deported. The debate about his guilt or innocence—called the “Weinreb affair”—was very heated in the Netherlands in the 1970s, involving noted writers like Renate Rubinstein and Willem Frederik Hermans. In an attempt to end this debate, the government asked the Rijksinstituut Oorlogsdocumentatie (Netherlands institute for war documentation) to investigate the matter. in 1976 the institute issued a report (of which a part already was leaked to the press in 1973), which determined that his memoirs were "a collection of lies and fantasies," and that his collaboration had caused 70 deaths. Although his activities did contribute to some Jews' survival, most Jews who fell for Weinreb's swindle were deported and killed.
xxx/ellauri123.html on line 1100: Fayette County in 1969, where she spent two
xxx/ellauri128.html on line 408: Theodor Reik (12. toukokuuta 1888 Wien — 31. joulukuuta 1969 New York) oli itävaltalais-saksalainen kirjallisuustieteilijä ja psykoanalyytikko, niin kutsutun maallikkoanalyysin uranuurtaja.
xxx/ellauri128.html on line 422: Mikko Kustaa Kilpi (7. marraskuuta 1928 Sippola - 6. syyskuuta 1991 Heinola) oli suomalainen runoilija ja kustannustoimittaja.. Kilpi toimi muun muassa WSOY:n kustannustoimittajana vuosina 1952-1965 sekä Tekniikan Maailman kustannuspäällikkönä vuodet 1966-1969. Hän suomensi runsaasti muun muassa taidekirjallisuutta. Runoissa Lapin luonto oli hänelle tärkeä aihe.
xxx/ellauri128.html on line 457: Hun flyttet til Sverige i 1958 og var gift med forfatteren Tore Zetterholm fra 1969 til 1985. I Sverige var hun manusforfatter på filmene Det är hos mig han har varit (1963), Vaxdockan (1962), Lita på mej, älskling! (1961), Får jag låna din fru? (1959) og Du är mitt äventyr (1958).
xxx/ellauri128.html on line 476: Saarnio väitteli filosofian tohtoriksi 1937, väitöskirja Untersuchungen zur symbolischen Logik I käsitteli merkkien ja merkityssuhteiden logiikkaa. Hän työskenteli Tampereen kaupunginkirjaston johtajana 1939–1940 ja sen jälkeen Helsingin kaupunginkirjaston johtajana 1940–1963. Saarnio toimi myös Helsingin yliopiston logiikan dosenttina 1945–1966 ja hän sai professorin arvonimen 1957. Eläkkeelle jäätyään Saarnio toimi vielä Bonnin yliopiston vierailevana filosofian professorina 1964–1966 ja Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan filosofian historian luennoitsijana 1967–1969.
xxx/ellauri128.html on line 506: Ahti valmistui ylioppilaaksi Lahden Kannaksen yhteislyseosta vuonna 1963 ja opiskeli kirjallisuutta, kasvatustieteitä ja englannin kieltä Jyväskylän, Helsingin ja Oulun yliopistoissa. Hän työskenteli vt. vanhempana lehtorina Suomussalmen yhteiskoulussa 1969–1971, nuorempana lehtorina 1973–1974 ja Lahden yhteislyseon tuntiopettajana 1974–1984. Hän opetti Oriveden Opistossa 1989–1991. Ahdin luovan kirjoittamisen kursseja on kutsuttu ”lyriikan korkeakouluksi”.
xxx/ellauri157.html on line 605: Die philosophische Anthropologie entstand trotz starkem Widerstand und tiefer geschichtlicher Verwurzelung als eigenständige Richtung der Philosophie im ersten Drittel des 20. Jahrhunderts und führte stärker als in der bisherigen philosophischen Tradition die Diskussion um den ganzen Menschen sowie seine Position und seinen Sinn in der Welt. In der Nachfolge von Max Scheler (1874–1928) und Helmuth Plessner (1892–1985) könnten hier „drei Linien in der Konkretisierung unterschieden werden“: die von Karl Jaspers (1883–1969), geprägt von Søren Kierkegaard (1813–1855) („Existenzphilosophie“), die Schule von Martin Heidegger (1889–1976) als Nachfolge von u. a. Edmund Husserl (1859–1938) („Phänomenologie“) und „die Strömung des französischen Existentialismus, vorrangig geprägt durch Jean-Paul Sartre (1905–1980)“ (Beck 1991: 17). Allesamt ekliche solipsistisch-narzissistische Formen von Idealismus. Eine andere wesentliche Eigenschaft der neueren philosophischen Anthropologie war die epochale Entdeckung des anderen als Person und die Überwindung des ausschließlichen Subjekt-Objekt-Bezuges mit genau ebenso solipsistischem Ich-Du-Denken. Und der Sinn nun wieder. Warum können die idealistischen Philosophen sich nicht damit vergnügen dass es keinen Sinn für sie gibt, dass sie total sinnlos sind? Was ist nun so schwer damit? Ich weiss, weil sie narzissistich sind.
xxx/ellauri167.html on line 209: Il film venne girato nel 1969, ottenendo però il suo visto censura soltanto due anni dopo.
xxx/ellauri167.html on line 685: Millbrookista muodostui vapaamuotoinen kommuuni, josta käsin Leary ja kumppanit alkoivat levittää LSD:n ilosanomaa, jonka käyttö yleistyikin huomattavasti amerikkalaisen vaihtoehtoväen keskuudessa 1960-luvun puolivälissä ja saavutti lopulta huippunsa vuosikymmenen lopun suurissa massatapahtumissa (mm. Woodstock 1969) kun ”hippeydestä” oli tullut nuorison muoti-ilmiö. LSD:n käytön kasvaessa Leary ja Millbrook joutuivat viranomaisten silmätikuiksi, mutta tämä ja uhkaava pitkä vankilatuomio marihuanan hallussapidosta ei Learya vaikuttanut huolestuttavan.
xxx/ellauri167.html on line 689: Vuonna 1969 Leary lähti pyrkimään Kalifornian kuvernööriksi kampanjasloganilla ”Come together, join the party”. Learya ihaillut John Lennon kirjoitti Learyn vaalikampanjaan laulun ”Come Together”, jota ei kuitenkaan käytetty kampanjassa. Learya ei valittu ja Lennon tuli ammutuxi. Siitäs saitte retkut.
xxx/ellauri168.html on line 364: Tätä filmiä esitettiin teattereissa vuosina 1940, 1946, 1956, 1963, 1969, 1977, 1982, 1985 ja 1990 jotta jokainen uusi sukupolvi näkisi sen. Videokasettina sitä alettiin myydä vuonna 1991.
xxx/ellauri187.html on line 273: Saramago oli vuodesta 1969 Portugalin kommunistisen puolueen jäsen ja ateisti. Nämä aiheuttivat hänelle ongelmia katolisessa Portugalissa, varsinkin teoksen Jeesuksen Kristuksen evankeliumi ilmestymisen jälkeen. Portugalin valtio veti teoksen pois eurooppalaisen kirjallisuuspalkinnon ehdokaslistalta, minkä jälkeen Saramago muutti pois Portugalista Kanariansaarten Lanzarotelle. Hän sairasti leukemiaa ja kuoli Lanzarotella perheensä läsnä ollessa. Hänen ruumiinsa vietiin portugalilaisella sotilaskoneella Portugaliin. Nobelistista oli tullut vaaraton, Jumala oli vaientanut hänet.
xxx/ellauri201.html on line 134: 1969 såg den femtonårige Stig-Erland Larsson tre vänner våldta en flicka i hans egen ålder på en campingplats i Umeå. Han vågade inte vara med och ringde senare flickan för att be henne om ett nytt varv men hon sa att hon aldrig kunde förlåta honom. Det blev ett plågsamt minne som formade hans nostalgiska skrivande om kvinnovåld. Det har flickan some hette Kurdo Baksi berättat om i sin bok Min fega vän Stig-Erland Larsson.
xxx/ellauri218.html on line 387: So when we found out that the mother of Boris Spassky was purported to be Jewish, we couldn't be happier. After all, Spassky was a brilliant player, a childhood prodigy who became world champion in 1969.
xxx/ellauri224.html on line 59: Se oli nääsnääs ensimmäinen tähti jonka Smore näki nakkena. Leigh Taylor-Young nudity facts: she was last seen naked 51 years ago at the age of 27. Nude pictures are from movie The Horsemen (1971). Her first nude pictures are from a movie The Big Bounce (1969) when she was 25 years old. Was on TV Series Beverly Hills, 90210. Was on TV Series Dallas.
xxx/ellauri225.html on line 284: Gender and sexuality are prominent themes in a number of Le Guin´s works. The Left Hand of Darkness, published in 1969, was among the first books in the genre now known as feminist science fiction, and is the most famous examination of androgyny in science fiction. The story is set on the fictional planet of Gethen, whose inhabitants are ambisexual humans with no fixed gender identity, who adopt female or male sexual characteristics for brief periods of their sexual cycle. Which sex they adopt can depend on context and relationships.
xxx/ellauri225.html on line 294: Le Guin responded to these critiques in her subsequent writing. She intentionally used feminine pronouns for all sexually latent Gethenians in her 1995 short story "Coming of Age in Karhide", and in a later reprinting of "Winter's King", which was first published in 1969. "Coming of Age in Karhide" was later anthologized in the 2002 collection The Birthday of the World, which contained six other stories featuring unorthodox sexual relationships and marital arrangements. She also revisited gender relations in Earthsea in Tehanu, published in 1990. This volume was described as a rewriting or reimagining of The Tombs of Atuan, because the power and status of the female protagonist Tenar are the inverse of what they were in the earlier book, which was also focused on her and Ged. During this later period she commented that she considered The Eye of the Heron, published in 1978, to be her first work genuinely centered on a woman.
xxx/ellauri237.html on line 59: Aili Konttinen (4. maaliskuuta 1906 Viipuri – 1. syyskuuta 1969 Vihti) oli suomalainen opettaja ja kirjailija. Konttinen valmistui kansakoulunopettajaksi vuonna 1925 ja toimi elämänsä aikana opettajana Iitissä, Jääskessä, Ruokolahdella ja Vihdissä.
xxx/ellauri237.html on line 68: Ansioistaan kirjailijana (mm. Kirjeitä myllystäni) kalju presidentti myönsi Aili Konttiselle Suomen Valkoisen Puolen Nupolehmän Ruusun Puon Ritarimerkin vuonna 1969, samana vuonna kuin Aili niitettiin.
xxx/ellauri237.html on line 70: Konttinen näät murhattiin kotipihallensa Vihdissä 1. syyskuuta 1969. Häntä oli kuristettu, potkittu ja isketty viikatteella eri puolille kehoa. Murhaaja, silloin 19-vuotias mies, jäi kiinni vasta kahden kuukauden kuluttua murhasta. Mies tunnusti murhan poliisille kuulustelussa, johon hänet oli viety sen jälkeen, kun hän oli uhkaillut kotiinsa kylään tullutta serkkuaan veitsellä. Motiivina oli kosto: mies oli ollut aikoinaan Konttisen oppilaana ja väitti, että Konttinen opetti häntä huonosti lukemaan ja pakotti tämän syömään pahaa kouluruokaa, johon mies ei ollut tottunut. Konttinen oli myös miehen kertomuksen mukaan haukkunut häntä "itkupilliksi", koska tämä oli purskahtanut itkuun Konttisen komentelun takia.
xxx/ellauri237.html on line 246: G. O. Waseniuksen jälkimaine perustuu paljolti hänen nimeään kantaneeseen, Helsingin Esplanadilla vuoteen 1969 asti toimineeseen kirjakauppaan. Omana aikanaan hänet tunnettiin myös kustantajana, jonka julkaisema Helsingfors Tidningar -lehti sai suuren suosion. Vanhemmilla päivillään hän luopui niin kirjakaupasta kuin kirjapainostakin, osti tupakka- ja paperitehtaan sekä keskittyi maanviljelyyn.
xxx/ellauri237.html on line 262: G. O. Waseniuksen kolmesta avioliitosta syntyi 12 lasta, joista 7 saavutti aikuisiän. Adolf Fredrikistä tuli Tervakosken paperitehtaan omistaja ja kehittäjä sekä moninkertainen valtiopäiväedustaja ja Valfrid Vaseniuksesta Suomen ja Pohjoismaiden kirjallisuudenhistorian professori sekä niin sanotun Valvojan ryhmän perustajäsen. Isänsä lehden menestyksekkäästä toimittajasta Z. Topeliuksesta kirjoittamassaan massiivisessa, monituhatsivuisessa elämäkerrassa Valfrid Vasenius kuvasi samalla eläytyvästi isänsä sukupolven suuria murroksia. Jossain määrin paradoksaalista on se, että G. O. Waseniuksen jälkimaine helsinkiläisten keskuudessa perustuu paljolti kuuluisaan Waseniuksen kirjakauppaan, joka toimi Esplanadilla vuoteen 1969 saakka. Kaupan nimi jäi elämään, vaikka sen perustaja myi kirjakauppansa pois jo 1851.
xxx/ellauri250.html on line 195: Gunilla och hennes första man Loa Andersson, som precis som Gunilla var journalist, fick sonen Pål 1969. Två år senare debuterade Gunilla med sin första bok, Mias pappa flyttar. Och året därpå kommer den första Alfons-boken, Godnatt Alfons Åberg. Samma år föds deras andra barn, dottern Boel. Som till en början är så stillsam, så olik Pål. För hon var hjärnskadad.
xxx/ellauri250.html on line 576: In 1969, Bukowski accepted an offer from Black Sparrow Press publisher John Martin and quit his post office job to dedicate himself to full-time writing. He was then 49 years old. As he explained in a letter at the time, "I have one of two choices – stay in the post office and go crazy ... or stay out here and play at writer and starve. I have decided to starve. Hah, he made a lot of bucks! By the late 1970s, Bukowski's income was sufficient to give up his lucrative live readings.
xxx/ellauri259.html on line 61: Larmola edusti Kokoomusta, ja hänet valittiin 1966 Ylioppilaslehden päätoimittajaksi. Sosialidemokraattien Paavo Lipponen sai päätoimittajaäänestyksessä saman verran ääniä mutta hävisi paikan arvalla. Larmola oli päätoimittajana vuoteen 1969 saakka, ja hänen kaudellaan lehteä pidettiin konservatiivien äänitorvena, koska se muun muassa ei kirjoittanut riittävästi Ranskan vuoden 1968 opiskelijamielenosoituksista. Vanhan ylioppilastalon valtaukseen marraskuussa 1968 osallistuneet vaativatkin Larmolan eroa ja oikeutta toimittaa lehteä. Neuvotteluissa sovittiin, että valtaajat saivat toimittaa yhden vallankumousnumeroksi kutsutun Ylioppilaslehden numeron ja Larmolan johtama toimitus oli sen aikaa virkavapaalla. Larmolalla on siis sisärenkaan tietoa siitä mitä on sanan- ja virkavapaus. Hän on toiminut puheenjohtajana tai varapuheenjohtajana useissa yhteisöissä (mm. Helsingin Suomalainen Klubi ja Risto Ryti-seura). Ennakkoluuloton ex-IKL-mies professori Matti Kuusi palkkasi hänet kesken opintojen Kalevala-seuran sihteeriksi ja seuran ja Suomen Kotiseutuliiton yhteisen toimiston toiminnanjohtajaksi.
xxx/ellauri261.html on line 423: A film version of Hello, Dolly! was released in 1969 starring Barbra Streisand in the lead role.
xxx/ellauri261.html on line 474: Hello, Dolly! is a 1969 American musical romantic comedy film unwittingly based on the 1964 Broadway production of the same name, which was unwittingly based on Thornton Wilder´s play The Matchmaker, which was unwittingly based on Einen Jux will er sich machen, which was unwittingly based on A DAY WELL SPENT.
xxx/ellauri281.html on line 471: Loiri oli elämänsä aikana naimisissa kolmesti, joista kaksi päättyi eroon. Miehen viidestä lapsesta kolme on enää elossa. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli näyttelijä Tuula Nyman vuosina 1967–1969. Toinen puoliso oli Mona Loiri, joka kuoli vuonna 1977 auto-onnettomuudessa. Vesa-Matti ja Mona Loirin poika Jan kuoli 20-vuotiaana vuonna 1994, myös auto-onnettomuudessa. Kolmannen vaimonsa Riitta Loirin kanssa Vesa-Matilla on lapset Jenni (s. 1979) ja Joonas (1982–2019). Loiri oli kihloissa vuosina 1971–1972 malli Katja Peiposen kanssa ja vuosina 1989–1993 malli Marita Hakalan kanssa. Hakalan jälkeen Loiri oli avoliitossa itseään 23 vuotta nuoremman Stina Toljanderin kanssa. Loiri asui Toljanderin kanssa Helsingin Pakilassa. Heille syntyivät pojat Ukko (s. 1995) ja Sampo (s. 1996). Pariskunta erosi vuonna 1999. Loiri seurusteli myös muun muassa Lenita Airiston kanssa 1970-luvulla. Joonas kuoli Paulin ikäisenä, mihin, ei kerrota.
xxx/ellauri281.html on line 514: Lopuilla 1960- ja 1970-luvuilla Miller loi tuskin mitään, mikä olisi verrattavissa aikaisempiin mestariteoksiinsa. Näinä vuosina häntä kiinnosti alun perin holokaustin syyllisyyden teema eli hän siirtyi sosiaalisista draamoista komedioihin (joista menestynein oli vuonna 1968 lavastettu Hinta). Miller pysyi kuitenkin erittäin suosittuna ja oli aktiivinen julkisessa elämässä. Erityisesti hän oli kansainvälisen PEN-klubin ensimmäinen presidentti Yhdysvalloissa, joka toimi tässä virassa vuosina 1965–1969, ja vuonna 1968 hän johti valtuuskuntaa Pariisiin vaatimassa De Gaullelta Vietnamin sodan lopettamista. 1990-luvun alussa Arttu perkele palasi oxennuxelle eli menestyksen hinnan teemaan näytelmässä Viimeinen jenkkipurkka. Siitä ei enää paljon hintaa lohjennut. Miller kuoli akuuttiin vajaatoimintaan.
xxx/ellauri291.html on line 82: Alkuperäistä, vuosina 1966–1969 valmistettua Star Trek -televisiosarjaa (Star Trek: The Original Series, ST: TOS, TOS) on seurannut tähän mennessä 8 biljoonaa apinaa, 11 jatkotelevisiosarjaa ja 13 elokuvaa plus Lapinlahden lintujen parodinen Tähtireki. Alkuperäisen viisivuotiseksi suunnitellun televisiosarjan tuotanto lopetettiin jo kolmen tuotantokauden jälkeen, koska sen katsojalukujen katsottiin olleen riittämättömät. Vasta jälkikäteen huomattiin, että ohjelma keräsi yleisöä juuri siinä ikähaarukassa, jota mainostajat olivat tavoitelleet.
xxx/ellauri291.html on line 127: Alkuperäisen sarjan perumisen jälkeen tv-yhtiö, joka oli tuolloin nimetty uudelleen Ensiarvoisen tärkeäxi Televisioniksi, lisensoi lähetyssyndikointioikeudet auttamaan tuotantotappioiden kattamiseksi. Uudelleentoistot alkoivat vuoden 1969 lopulla, ja 1970-luvun lopulla sarjaa esitettiin yli 150 kotimaisella ja 60 kansainvälisellä markkinoilla. Tämä auttoi Star Trekiä kehittämään kultin, joka tuotti huisisti enemmän $$$ kuin sen suosio alkuperäisen toimintansa aikana.
xxx/ellauri291.html on line 419: Irlannin "hässäkät", 1969–1998
xxx/ellauri304.html on line 692: Erkki Kanerva julkaisi vuosina 1969–2014 nimimerkillä Jammu ainutlaatuisen 39-osaisen kirjasarjan murrepakinoita, Yrjö-kirjat. Yksittäisiä pakinoita julkaistiin ensin kaupunkilehti Tamperelaisessa sekä aikakauslehti Hymyssä. Ne ovat suhteellisen helppolukuisia. Varhaisimmat pakinat ovat kirjeitä, joita Yrjö lähetteli kaupungista kotiväelleen. Niiden tavallinen aihe oli kaupungin ja maaseudun vertaileminen. Pakinoiden huumori perustuu tilannekomiikkaan ja henkilökuvaukseen. Tekstejä sävyttää tamperelainen työläiskulttuuri.
xxx/ellauri329.html on line 431: Kliment Jefremovich Voroshilov (venäjäxi Климент Ефремович Ворошилов, lausutaan ukrainaxi Kлимент Охрімович Ворошилов, tunnetaan kansanomaisesti nimellä Klim Voroshilov (venäjäksi:Клим Ворошилов; 4. helmikuuta 1881 – 2. joulukuuta 1969), upseeri ja poliitikko. Hän oli yksi viidestä alkuperäisestä Neuvostoliiton marsalkasta ja korkeimman neuvoston puheenjohtajiston puheenjohtajana nimellisenä Neuvostoliiton valtionpäämiehenä vuosina 1953-1960. 2 vuotta vanhempi kuin Wilho Pylkkänen.
xxx/ellauri329.html on line 448: Sodan jälkeen Voroshilov valvoi sosialistisen hallinnon perustamista Unkarissa. Stalinin kuoleman jälkeen vuonna 1953 Vorošilov nimitettiin korkeimman neuvoston puheenjohtajiston puheenjohtajaksi. Hänen onnensa kääntyi Nikita Hruštšovin nousun aikana ja korkein neuvosto kääntyi häntä vastaan. Hän erosi rauhanomaisesti vuonna 1960, vaikka hän palasi eläkkeeltä vuonna 1966 ja liittyi uudelleen puolueeseen. Voroshilov kuoli vuonna 1969 88-vuotiaana.
xxx/ellauri337.html on line 223: Als er 1924 nach erneuter Scheidung eine Ehe mit Maria Scheu (1892–1969) einging, beurteilten konservative Katholiken Max als einen Menschen mit labilem Charakter und hyperaktiven Schwanz, der zwischen tierhafte Triebhaftigkeit und Geistigem schwanke.
xxx/ellauri354.html on line 190: Annamari Sarajaksen "tapaturmaisen" kuoleman jälkeen Laitinen valittiin Sarajaksen seuraajaksi vuonna 1986, mutta virkaa hän ehti hoitaa vain muutaman vuoden ennen siirtymistään eläkkeelle vuonna 1989. Vakiinnuttuaan professorinvirkaansa Sarajas näyttää vähitellen työlääntyneen tehtäväänsä eikä hän tutkijanakaan oikein pystynyt uudistumaan, motkottaa Juhani Niemi, tuo hampaaton lammas. Kevätlukukaudella 1969 laitoksella alkoivat vt. assistentteina pitää praktikumeja Kai Laitinen ja Pekka Tarkka, onnenpekka. Praktikumeista tuli niin suosittuja, että opiskelijat ryhtyivät vaatimaan niitä pakollisiksi. Siihen Sarajas jonkin verran pitkin hampain suostui, kun opintovaatimuksia käsiteltiin professorin kotona kokouksessa, johon minutkin opiskelijoiden edustajana kutsuttiin mukaan. Itse pidin Sarajaksen seminaarissa esitelmän Arvo Salon tuotannosta, mutta siirryin sittemmin kioskikirjallisuuteen. (Kiinnos.) Sarajas jätti joskus työt ja luennot kesken, palasi kotiinsa juomaan keskiolutta ja syömään rauhoittavia lääkkeitä. Yleisen kirjallisuustieteen kollega, narsistinen Aarne Kinnunen on kertonut, miten tiukasti Sarajas piti kiinni oppiaineensa reviiristä.
xxx/ellauri356.html on line 228: Insemination artificiel on essee, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1969 Critique -lehdessä ja joka sitten ilmestyi hänen nimensä antaneen teoksen lopussa, vuonna 1972 Éditions du Seuil (Pariisi) teoksessa, joka koostuu kolmesta tekstistä, eli Platonin apteekki, Kaksoisistunto ja Levitys. Tämä essee ( s. 319-407 ) hyödyntää erityisesti tiettyjä Mallarmén tekstejä ja Philippe Sollersin romaaneja (Draama, Numéros jne.) kehittääkseen "käsitteen", joka on kirjattu, kuten Derrida sanoo, "avoimeen eroketjuun, sanan "lisäosa", "kirjoitus", "gramma", " pharmakon " jne jne. Levittäminen ei lopulta merkitse mitään, eikä sitä voida yhdistää mihkään määritelmään. Jos emme voi tiivistää leviämistä, sen perustavanlaatuista eroa sen käsitteellisessä sisällössä, se on se, että sen hajoamisen voima ja muoto rikkovat semanttisen horisontin”. Hullun jorinaa.
xxx/ellauri361.html on line 101: - yli sata vuorokautta kertausharjoituksia rannikkotykistössä patterin päällikkönä sekä RR:n, RAl:n ja Sotilaspiirin esikunnissa 1969 - 95
xxx/ellauri376.html on line 131: Green Is Blues (1969)
xxx/ellauri385.html on line 423: Kenties joku toinen pyhä Tiburtius Sebastianin legendasta viettää nimipäivää elokuussa. Hän käveli paljain jaloin kuuman hiilen yli kärsimättä vammoja. Mutta ihme katsottiin taikuuden syyksi ja tämäkin Tiburtius mestattiin. Trendikalenteriin kirjattu hänen muistomerkintä poistettiin vuonna 1969, koska "hänen nimeään lukuun ottamatta hänestä tiedetään vain, että hänet haudattiin kahden puun väliin."
xxx/ellauri400.html on line 366: Jouni Arto Aarre Apajalahti (10. huhtikuuta 1920 Kemi – 31. toukokuuta 2009 Tampere) oli suomalainen kirjailija ja kokoomuksen kansanedustaja vuosina 1966–1970. Apajalahti aloitti Keravan nuorisovankilan pastorina. Apajalahti kirjoitti dekkareita, näytelmiä ja elokuvien käsikirjoituksia. Dekkarikirjailijana hän debytoi vuonna 1969 teoksella Kappalaisen kaitafilmi. Jouni Apajalahdella oli vitun tollon näköinen Jouni Apajalahti ozatukka.
xxx/ellauri414.html on line 54: Sahra Wagenknecht wurde am 16. Juli 1969 in Jena als Tochter eines iranischen Vaters und einer deutschen Mutter geboren. Der Vater lernte ihre in der DDR lebende Mutter als West-Berliner Student kennen. Die "Wende und friedliche Revolution" in der DDR betrachtete und bezeichnete sie als Konterrevolution. Sie wies eine „positive Haltung zum Stalinismusmodell“. Wagenknecht forderte im Jahr 2000 eine Überwindung der kapitalistischen Produktionsverhältnisse. Nach ihrer Ansicht sollen Leistungen der Daseinsvorsorge wie Wohnen, Bildung, Gesundheit, Wasser- und Energieversorgung, Banken und Schlüsselindustrien durch die öffentliche Hand getragen werden, um „das Diktat der Rendite und der Aktienkurse“ zu überwinden.
xxx/ellauri415.html on line 200: Sally Sheffield 1969 on juutalaissyntyinen Playboy-malli. Hän syntyi syövän merkin alla 17. heinäkuuta 1941 New Yorkissa, New Yorkissa, Yhdysvalloissa. Sally Sheffield oli Playboy Playmate kuukauden toukokuussa 1969. Hän sai arvostetun Playboy Playmate -tittelin 27-vuotiaana. Hänen mitat ovat 36-24-35. Sally Sheffieldillä on luonnolliset rinnat, sielukkaat ruskeat silmät ja ruskeat hiukset. Sheffield spent eight months on an Israeli kibbutz, where she said she artificially inseminated hens. In her Playboy profile, Sheffield praised the integrity of one-eyed Moshe Dayan, who at the time of her photo shoot was Israel’s minister of defense. Pompeo Posar kuvasi hänen keskitaittonsa. (Se ei välttämättä ole kuvan mirri mutta varmaan yhtä karvainen.)
xxx/ellauri420.html on line 235: Georges André Malraux (/ m ælˈr oʊ / mal- ROH; ranska: [ʒɔʁʒ ɑdʁemalʁo ]; 3. marraskuuta 1901 – 23. marraskuuta 1976) oli ranskalainen kirjailija, taideteoreetikko ja kulttuuriministeri. Malraux'n romaani La Condition Humaine (Man's Fate) (1933) voitti Prix Goncourt. Presidentti Charles de Gaulle nimitti hänet tiedotusministeriksi (1945–1946) ja myöhemmin Ranskan ensimmäiseksi kulttuuriministeriksi de Gaullen presidenttikaudella (1959–1969).
149