ellauri192.html on line 685: During World War II, Trubchevsk was occupied by the German Army from October 9, 1941 to September 18, 1943. Prior to the war, about 137 Jews lived in Trubchevsk. Most of the Jews were craftsmen, including cobblers and carpenters. The town was occupied by German forces in early October 1941. By that time, more than half of the Jews fled or evacuated. The Jews from the Trubchevsk district were gathered in a Klub for 3 days and shot afterwards at the edge of the village. Their bodies were burnt. In total, according to the Soviet archives, 751 Soviet citizens perished due to bad treatment or as a result of shooting in the entire Trubchevsk district. Aside from Jews, mentally ill children and adults were exterminated as well. The population is about 15K. There are very few notable buildings in the town.
ellauri197.html on line 170: He married Lilian Lowell Griswold in 1937. During their marriage he bought two Fabergé eggs, the Renaissance Egg in 1937 and later the Rosebud Egg, but these famous tokens of love and affection did not guarantee a long marriage: the couple divorced in 1943.
ellauri203.html on line 382: Vuonna 1942 Miłosz tapasi ensimmäisen kerran Tadeusz Borowskin [8] maanalaisessa kirjallisessa käsittelyssä miehitetyssä Varsovassa. Tuolloin Borowski kirjoitti runoutta, joka oli silmiinpistävää nihilistisen sävynsä vuoksi. Vuonna 1943 Gestapo pidätti Borowskin ja vangittiin lopulta Auschwitziin.
ellauri210.html on line 640: Arpin ensimmäinen vaimo, taiteilija Sophie Taeuber-Arp, kuoli Zürichissä 13.1.1943. Vuonna 1959 hän avioitui taiteenkerääjä Marguerite Hagenbachin kanssa.
ellauri219.html on line 587: Rawls graduated from Princeton in 1943 with a Bachelor of Arts summa cum laude.
ellauri219.html on line 588: Rawls enlisted in the U.S. Army in February 1943. During World War II, Rawls served as an infantryman in the Pacific, where he served a tour of duty in New Guinea and was awarded a Bronze Star; and the Philippines, where he endured intensive trench warfare and witnessed traumatizing scenes of violence and bloodshed. It was there that he lost his Christian faith and became an atheist.
ellauri222.html on line 121: Abraham spent the rest of his life in Chicago, and he ended up running a retail coal business. But he never really learned English—Yiddish was the language at home—and he never became a citizen. He had no passport and no driver’s license (which didn’t prevent him from driving). Saul did not become an American citizen until 1943.
ellauri222.html on line 705: In a 1943 issue of The American Scholar, Marston wrote: "Not even girls want to be girls so long as our feminine archetype lacks force, strength, and power. Not wanting to be girls, they don't want to be tender, submissive, peace-loving as good women are. Women's strong qualities have become despised because of their weakness. The obvious remedy is to create a feminine character with all the strength of Superman plus all the allure of a good and beautiful woman."
ellauri240.html on line 205: Metalious's father deserted his wife and three daughters when Grace was 11 years old. At that time divorce was unusual in a French Canadian family, and Grace and her sisters felt stigmatized. In high school Grace met George Metalious, who was neither Catholic nor of French-Canadian background and, thus, highly unacceptable to her family. Nevertheless, they married in 1943. A few years later, with one child already, the Metalious's moved to Durham, New Hampshire, where George attended the University of New Hampshire. It was here that Metalious began writing seriously, neglecting both her house and, eventually, three children, despite the condemnation of her neighbors.
ellauri242.html on line 245: Aleksandra Mihailovna Kollontai (ven. Алекса́ндра Миха́йловна Коллонта́й, o.s. Domontovitš, ven. Домонто́вич; 31. maaliskuuta (J: 19. maaliskuuta) 1872 Pietari – 9. maaliskuuta 1952 Moskova) oli venäläinen marxilainen kirjailija, feministi ja diplomaatti. Hänestä tuli maailman ensimmäinen naispuolinen diplomaattiedustaja vuonna 1923, kun hänet nimitettiin Neuvostoliiton edustajaksi Osloon. Kollontai oli Neuvostoliiton täysivaltainen edustaja (vuodesta 1943 suurlähettiläs) Tukholmassa vuosina 1930–1945, missä asemassa hän toimi välittäjänä Suomen ja Neuvostoliiton rauhantunnusteluissa vuosina 1940 ja 1944.
ellauri257.html on line 495: Vuonna 1940 hän solmi avioliiton Alma Haimannin kanssa, joka oli saksanjuutalainen emigrantti. Singer sai Amerikan kansalaisuuden vuonna 1943. Koko uransa ajan hän pysyi uskollisena Forverts-lehdelle, jossa hän vieläkin ilmestyy, tosin vain viikoittain. Singer oli 35 viimeistä elinvuottaan kasvissyöjä, etupäässä säälistä muita eläimiä kohtaan. Varjoja Hudsonin yllä suomensi Liisa Ryömä 1999.
ellauri262.html on line 195: Lewis was only 40 when the war began, and he tried to re-enter military service, offering to instruct cadets; however, his offer was not accepted, as he did not want to write lies to deceive the enemy. Instead, From 1941 to 1943, Lewis spoke on religious programmes broadcast by the BBC from London while the city was under periodic air raids. These broadcasts were appreciated by civilians and servicemen at that stage. For as Air Chief Marshal Sir Donald Hardman wrote:
ellauri266.html on line 376: Boulle syntyi vuonna 1912 Avignonissa, Ranskassa. Hän kouluttautui insinööriksi, ja vuonna 1936 hän matkusti Malesiaan työskentelemään kumiviljelmällä. Toisen maailmansodan syttyessä hänet kutsuttiin palvelukseen. Kun Indokiina kaatui, hän pakeni Singaporeen, missä hän liittyi Free French Missioniin. Hänet vangittiin vuonna 1943 ja tuomittiin elinkautiseen pakkotyöhön. Vuonna 1944 hän pakeni, otti yhteyttä Britannian joukkoihin ja palveli sitten loput sodasta Kalkutassa erikoisjoukkojen sotilaana.
ellauri266.html on line 413: Boulle toimi salaisena agenttina nimellä Peter John Rules ja auttoi minkä pystyi vastarintaliikettä Kiinassa, Burmassa ja Ranskan Indokiinassa. Vuonna 1943 Vichy Francen lojalistit vangitsivat hänet Mekong-joella ja joutuivat vakaviin vaikeuksiin ja pakkotyöhön. Hän kuvaili sotakokemuksiaan tietokirjassa My Own River Kwai. Myöhemmin hänestä tehtiin Legion d´Honneurin kavaljeeri ja hän koristettiin Croix de Guerre - ja Médaille de la Résistance - tunnusmerkkeillä. Sodan jälkeen hän piti yhteyttä sotatoveriinsa loppuelämänsä.
ellauri270.html on line 128: Radanrakennus oli toisen maailmansodan aikana yksi tavanomaisimmista sotavankien pakkotöistä. Kesäkuun 1942 ja lokakuun 1943 välisenä aikana eri puolilla Kaakkois-Aasiaa oli 60 000 antautunutta sotavankia.
ellauri270.html on line 131: Kwai-jokifiktion yhtymäkohta todellisiin historian tapahtumiin liittyy niin sanottuun F-sotavankiryhmään. Vuoden 1943 huhtikuussa 7 032:sta australialaisesta ja englantilaisesta koostuvan ryhmän vangeille ilmoitettiin, että heidät passitetaan ”lomaleirille” pois ahtaasta Singaporesta. Suljetuissa tavaravaunuissa 4-5 päivän ajan tehdyn matkan jälkeen vangit huomasivat, että heidät oli tuotu ratatyömaan Siamin puoleiseen päähän.
ellauri270.html on line 143: Todellisen rakennusurakan aikana F-ryhmän sotavangeista menehtyi 3 096 miestä, siis lähes puolet alkuperäisjoukosta. Kun paluukuljetukset alkoivat lokakuussa 1943, hengissä selvinneet olivat sairaita ja nälkiintyneitä. Japanilaiset sotilaslääkärit luokittelivat heistä enää 125 työkelpoiseksi. Eipä ne kovin kummosia olleet alkaa päällekään, laiskoja lusmuja.
ellauri270.html on line 153: Ensimmäinen Kwae Yaen ylittävä puinen silta valmistui helmikuussa 1943, ja silloin aloitettiin liikenne sillan yli. Toinen betonista ja teräksestä valmistettu 11 kaaren silta valmistui huhtikuussa 1943 yläjuoksulle, noin sadan metrin päähän ensimmäisestä sillasta.
ellauri270.html on line 166: Kwai-joen silta on David Leanin ohjaama vuoden 1957 eeppinen sotaelokuva, joka perustuu Pierre Boullen vuoden 1952 romaaniin. Vaikka elokuva käyttää (paizi ei käytä) Burman rautatien rakentamisen historiallista ympäristöä vuosina 1942–1943, Boullen romaanin juoni ja henkilöt sekä käsikirjoitus ovat lähes kokonaan fiktiivisiä. Näyttelijöitä ovat William Holden, Alec Guinness, Cole Porter, Ginger Ale, Jack Hawkins, Sessue Hayakawa ja Jack Nicholson, joka ei kyllä ollut tässä filmissä. Tää raina on tehty Korean sodan aikana, kyseessä on myöhäiskolonialistinen propagandaelokuva.
ellauri270.html on line 180: Vuoden 1943 alussa joukko brittiläisiä sotavankeja, everstiluutnantti Jack Nicholsonin (Dwight Dogcollar) johtama, saapuu japanilaiselle vankileirille Thaimaahan eli Ceyloniin. Yhdysvaltain laivaston komentaja Shears kertoo kauhistuttavista olosuhteista. Nicholson kieltää kaikki pakoyritykset, koska päämaja käski heidät antautumaan, ja pakenemista voidaan pitää käskyjen uhmaamisena. Myös tiheä ympäröivä viidakko tekee paeta lähes mahdottomaksi.
ellauri275.html on line 598: 1943 oli rökäletappio jo ovella ja Risto Ryti valittiin uudelleen 2 vuodexi syntipukin tehtäviin.
ellauri276.html on line 1284: Marguerite Radclyffe-Hall (1880 - 1943), "Sokea kyntäjä"
ellauri276.html on line 1289: Marguerite Antonia Radclyffe Hall (12. elokuuta 1880 – 7. lokakuuta 1943) oli englantilainen runoilija ja kirjailija, joka tunnetaan parhaiten romaanista Siirappia kolmeen pekkaan yxinäisyyden kaivossa, uraauurtava teos lesbokirjallisuudessa. Aikuisena Hall käytti usein nimeä John eikä Marguerite.
ellauri278.html on line 366: Helmikuussa 1943 saksalainen kenttäpoliisi alkoi paikallisten asukkaiden ohjeiden mukaan tutkia hautauksia; Maaliskuun 29. päivänä kaivaus aloitettiin, ja 13. huhtikuuta Berliinin radioviestillä ilmoitettiin virallisesti NKVD:n ampumien puolalaisten upseerien hautauspaikkojen löytymisestä. Tämä oli Goebbelsin henkilökohtaisesti ohjaaman meluisan propagandakampanjan alku, ja Moskova yritti vastata siihen julkaisemalla Sovinformburon raportin 16. huhtikuuta otsikolla "Saksalaisten fasististen teloittajien ilkeät keksinnöt", jossa se syytti saksalaisia provokaatiosta ja väitti, että uhrit olivat kesällä 1941 Smolenskin länsipuolella rakennustöissä ja saksalaiset vangitsivat heidät ja ampuivat.
ellauri278.html on line 370: Neuvostokomissio väitti 1943 että saxalaiset pakottivat paikalliset asukkaat antamaan vääriä todistuxia väkisin ja uhkauksin. 1990-luvulla Venäjän federaation sotilassyyttäjänvirastossa suoritettujen kuulustelujen aikana monet henkiin jääneet todistajat, joita venäläiset "viranomaiset" kuulustelivat vuonna 1943, peruuttivat todistuksensa, koska ne oli annettu pakotettuna.
ellauri278.html on line 397: Stalinin viranomaiset vaikenivat pitkään joukkoteloituksista, joten kidutettujen naiset saivat tietää miestensä kuolemasta vasta vuosia myöhemmin. Jotkut Neuvostoliiton lähteet osoittavat, että Saksan natsit teloittivat täällä noin 500 bolshevikia vuonna 1943. Tutkinnan aikana täältä löydettiin myös neuvostoliiton rangaistusviranomaisten 1920-1930-luvuilla todennäköisesti teloimien ihmisten hautauspaikat. Katynin lähelle metsään rakennettiin muistomerkki kuolleiden kunniaksi. Ne 3 ristiä eivät ole siellä päinkään, vaan Puolassa.
ellauri279.html on line 394: 15. elokuuta 1943 - Isänmaallisen sodan toisen asteen ritarikunta
ellauri281.html on line 365: Helmikuussa 1943 saksalainen kenttäpoliisi alkoi paikallisten asukkaiden ohjeiden mukaan tutkia hautauksia; Maaliskuun 29. päivänä kaivaus aloitettiin, ja 13. huhtikuuta Berliinin radioviestillä ilmoitettiin virallisesti NKVD:n ampumien puolalaisten upseerien hautauspaikkojen löytymisestä. Tämä oli Goebbelsin henkilökohtaisesti ohjaaman meluisan propagandakampanjan alku, ja Moskova yritti vastata siihen julkaisemalla Sovinformburon raportin 16. huhtikuuta otsikolla "Saksalaisten fasististen teloittajien ilkeät keksinnöt", jossa se syytti saksalaisia provokaatiosta ja väitti, että uhrit olivat kesällä 1941 Smolenskin länsipuolella rakennustöissä ja saksalaiset vangitsivat heidät ja ampuivat.
ellauri281.html on line 369: Neuvostokomissio väitti 1943 että saxalaiset pakottivat paikalliset asukkaat antamaan vääriä todistuxia väkisin ja uhkauksin. 1990-luvulla Venäjän federaation sotilassyyttäjänvirastossa suoritettujen kuulustelujen aikana monet henkiin jääneet todistajat, joita venäläiset "viranomaiset" kuulustelivat vuonna 1943, peruuttivat todistuksensa, koska ne oli annettu pakotettuna.
ellauri281.html on line 396: Stalinin viranomaiset vaikenivat pitkään joukkoteloituksista, joten kidutettujen naiset saivat tietää miestensä kuolemasta vasta vuosia myöhemmin. Jotkut Neuvostoliiton lähteet osoittavat, että Saksan natsit teloittivat täällä noin 500 bolshevikia vuonna 1943. Tutkinnan aikana täältä löydettiin myös neuvostoliiton rangaistusviranomaisten 1920-1930-luvuilla todennäköisesti teloimien ihmisten hautauspaikat. Katynin lähelle metsään rakennettiin muistomerkki kuolleiden kunniaksi. Ne 3 ristiä eivät ole siellä päinkään, vaan Puolassa.
ellauri282.html on line 246: Varsovan kansannousu oli jo toinen kansannousu aikana 1. elokuuta – 2. lokakuuta 1944. Edellinen kansannousu Varsovan Ghetossa oli tukahdutettu kolmessa viikossa vuonna 1943. Varsovan kansannousussa vastarintajoukot yrittivät ehtiä vapauttamaan Puolan pääkaupungin Varsovan saksalaismiehityksestä ja asettaa itsenäisen hallituksen ennen Neuvostoliiton puna-armeijan saapumista. Puna-armeija oli taisteluiden alkaessa jo Veiksel-joen toisella puolella, hyvin lähellä Varsovaa. 50 000 hengen puolalaisarmeija (joista 23 000 aseistettuja ja taisteluun soveltuvia) menestyi aluksi hyvin ja valtasi suuria osia kaupungista. Tilanne kuitenkin muuttui, kun puna-armeija ei ylittänytkään Veiksel-jokea eikä tullut millään muotoa vastarintaliikkeen avuksi. Tyhmiä polakkeja vedettiin taas kerran nenästä, niinkuin Ribbentroppin aikana. Puolalaiset on hölmöjä (KÄÄNNÄ). Puolalaiset jäivät lopulta alakynteen, kun paikalle lähetettiin runsaasti SS-joukkoja ja he joutuivat hajalleen toisistaan. Vastarintaa kesti 63 päivää ja se päättyi 2. lokakuuta 1944, jolloin saksalaiset tukahduttivat kansannousun. Sitä seuraavina kolmena kuukautena saksalaiset käytännössä hävittivät kaupungin maan tasalle. Vasta 17. tammikuuta 1945 puna-armeija ylitti Veiksel-joen ja valtasi Varsovan tai mitä siitä oli jäänyt jälelle.
ellauri282.html on line 432: Maaliskuussa 1942, paaston ensimmäisenä sunnuntaina, Merton hyväksyttiin novelty-biisiksi luostarissa. Kesäkuussa hän sai kirjeen veljeltään John Paavalilta, jossa hän (JP) ilmoitti, että hän oli pian lähdössä sotaan ja tulisi Getsemaniin käymään ennen lähtöä. Heinäkuun 17. päivänä Johannes Paavali saapui Getsemaniin ja kaksi veljeä ottivat hänet kiinni. Johannes Paavali ilmaisi halunsa tulla katoliseksi, ja heinäkuun 26. päivään mennessä hänet kastettiin kirkossa läheisessä New Havenissa Kentuckyssa, ja hän lähti seuraavana päivänä. Tämä olisi viimeinen kerta, kun nämä kaksi näkivät toisensa. John Paul kuoli 17. huhtikuuta 1943, kun hänen koneensa epäonnistui Englannin kanaalin yllä. Mertonin runo John Paulille esiintyy Seitsemänkerroksisessa vuoressa.
ellauri282.html on line 434: Merton piti päiväkirjaa koko Getsemanissa oleskelunsa ajan. Aluksi hän tunsi kirjoittamisen olevan ristiriidassa hänen kutsumuksensa kanssa, ja hän pelkäsi, että se edistäisi taipumusta yksilöllisyyteen. Mutta hänen esimiehensä Dunne näki, että Mertonilla oli sekä lahjakas äly että lahjakkuus kirjoittamiseen. Vuonna 1943 Merton sai tehtäväkseen kääntää uskonnollisia tekstejä ja kirjoittaa luostarille pyhien elämäkertoja. Merton lähestyi uutta kirjoitustehtäväänsä samalla innolla ja innolla kuin osoitti lakaisuhommissa pihalla.
ellauri283.html on line 349: Vuonna 1943 britit alkoivat valmistella pohjoista itsehallintoa varten ja perustivat Pohjois-Sudanin neuvoa-antavan toimikunnan neuvomaan kuuden Pohjois-Sudanin provinssin: Khartumin, Kordofanin, Darfurin sekä Itä-, Pohjois- ja Sinisen Niilin provinssien hallintoon. Sitten vuonna 1946 Britannian hallinto muutti politiikkansa ja päätti yhdistää Pohjois- ja Etelä-Sudanin yhden hallituksen alle. Etelä-Sudanin viranomaisille ilmoitettiin Juban konferenssissa vuonna 1947, että niitä hallinnoisi tulevaisuudessa yhteinen hallintoviranomainen pohjoisen kanssa. Vuodesta 1948 lähtien 13 Britannian viranomaisten nimeämää edustajaa edusti etelää Sudanin lainsäädäntökokouksessa.
ellauri290.html on line 822: Ymmärtäminen, että juutalaisten tilanne Unkarissa oli tulossa epävarmaksi, sai Szenesin omaksumaan sionismin, ja hän liittyi Maccabeaan, Unkarin sionistiseen nuorisoliikkeeseen ja oppi hepreaa. Szenes valmistui vuonna 1939 ja päätti muuttaa Britannian Palestiinan mandaattiin opiskellakseen Nahalalin tyttöjen maatalouskoulussa. Vuonna 1941 hän liittyi Kibbutz Sdot Yamiin ja sitten Haganahiin, puolisotilaalliseen ryhmään, joka loi perustan Israelin puolustusvoimille. Vuonna 1943 hän värväytyi Britannian naisten apuilmavoimiin 2. luokan lentonaisena. Myöhemmin samana vuonna hänet palkattiin hakukoneoptimoijaksi (SEO) ja lähetettiin Egyptiin laskuvarjokoulutukseen.
ellauri290.html on line 824: Vuosina 1943-1944 Palestiinan juutalainen yhteisö (Yishuv) päätti lähettää juutalaisia laskuvarjohyppääjiä vihollislinjojen taakse auttamaan sekä liittoutuneiden joukkoja että juutalaisia miehitetyssä Euroopassa. Tehtävä oli Yishuvin ja brittiläisten joukkojen välinen yhteistyö juutalaisten kommandoyksikön luomiseksi Britannian armeijaan. Szenes ilmoittautui vapaaehtoiseksi, ja hänet valittiin yhdessä 32 muun kanssa 250 ehdokkaan joukosta lähetettäväksi aktiivisiin lähetystöihin. 14. maaliskuuta 1944 hän ja kaksi kollegaa laskettiin laskuvarjolla Jugoslaviaan ja liittyivät partisaaniryhmään. Laskeutumisen jälkeen he saivat tietää, että saksalaiset olivat jo miehittäneet Unkarin, joten miehet päättivät peruuttaa tehtävän liian vaarallisena.
ellauri297.html on line 565: Olli Alho (1943) on 80-vuotias aran näköinen kulttuurivaikuttaja, kulttuuriantropologi ja radio executive. Hän on länsisuomalainen Säämingistä. Veetee professori Turussa 70-luvulla. Hän on kirjoittanut tutkielman Tansanian suomalaisista ja toisen sikareista hullun Jari Ehrnroothin kanssa. Ollin puoliso on Mari Lautamatti. Liisa Lautamatti oli Auli Hakulisen tuttu Jyväskylässä. Kirjoittivat teoxen Naisnäkökulma häpykielentutkimukseen. Han var överassistent i kulturantropologi vid Jyväskylä universitet 1974–1979. Jöns tilldelades samma tjänst lite senare.
ellauri299.html on line 97: Oliver Laurence North (s. 7. lokakuuta 1943 San Antonio, Texas) on yhdysvaltalainen politiikan kommentaattori, televisiojuontaja, sotahistorioitsija, kirjailija ja entinen Yhdysvaltain merijalkaväen everstiluutnantti. Hänet tuomittiin Iran-Contra-skandaalin yhteydessä 1980-luvulla, mutta tuomiot kumottiin 1991 Bad Old Bushin päästyä presidentixi.
ellauri301.html on line 187: Kalke toimi Isonkyrön kappalaisena 1898–1916 ja Tohmajärven kirkkoherrana vuodesta 1916. Hän sai rovastin arvon 1928. Pastori, sittemmin rovasti Kalke meni varovasti naimisiin vasta erotutkintovuonna 1886 Hilma Henriette Brusilan (1862–1943) kanssa. Siittiköhän Kosti Hilmasta lisää kalkkeita? Todennäkösesti siitti. Hilman ja Kostin luut ovat Hämeenkoskella, kuten näyttää amerikkalainen hautakiviohjelma. Kuvaa ei viizi laittaa tähän koska jenkit eivät salli sitä kuumalinkata. Vittu että ne on perseitä. Törkeää kulttuurista appropriointia. Mitä asiaa on niillä meidän hautuumaille? Mitä asiaa on niillä tänne ylipäätänsä?
ellauri309.html on line 513: In June 1943, Graham graduated from Wheaton College with a degree in pithecanthropology. Grahamia on pidetty yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä uskonnollisista johtajista, ja verrattu Martin Luther Kingiin. Jäikö Billkin Kingin lailla kiinni fornikointihommista? Ilmeisesti ei. Vai onko arkistot yhä sinetöityjä? Graham did in fact travel with King to the 1965 European Baptist Convention.
ellauri309.html on line 523: Valmistuessaan Wheatonista vuonna 1943 Graham oli kehittänyt kuuluisan sormea heristävän saarnatyylinsä. Graham viesti yksinkertaisesti ja suorasti synnistä ja pelastuksesta, jonka hän välitti tarmokkaasti ja ilman alentuvuutta tyhmille. Graham toimi lyhyen aikaa Western Springsin baptistikirkon pastorina, jonka jälkeen hän ryhtyi kiertäväksi evankelistaksi. Graham liittyi uuden Youth for Christ-järjestön henkilöstöön vuonna 1945 ja toimi vuodesta 1947 Northwestern Bible Collegen johtajana. Grahamin toiminnan keskiössä olivat suuret, kirkkokuntarajat ylittävät, kokoukset, joita kutsutaan nimellä missio tai ristiretki. Niistä saadut palkkiot oli selkeästi parhaimmat. Vuonna 1992 Graham kutsuttiin jopa maailman sulkeutuneimmaksi valtioksi arvioituun Pohjois-Koreaan. Vierailun aikana Billy luonnehti maan johtajaa Kim Il Sungia "Jumalaksi" ja nykyistä pulleaa johtajaa Kim Jong Unia "Jumalan pojaxi". Kim was "a different kind of communist." Graham's early crusades were segregated, but he began adjusting his approach in the 1950s.
ellauri315.html on line 230: Kurskin taistelu oli tosiaan toisen maailmansodan itärintaman laajamittaisin taistelu Saksan ja Neuvostoliiton joukkojen välillä lähellä Kurskia Lounais-Venäjällä loppukesällä 1943; siitä tuli lopulta historian suurin panssarivaunutaistelu ja se johti Neuvostoliiton voittoon. Jotkut pitävät sitä eurooppalaisen sotateatterin käännekohtana useita kuukausia aikaisemman Stalingradin taistelun sijasta.
ellauri316.html on line 518: ”Pian kuitenkin kävi selväksi, että tämä ajatus oli vain tyhjä myytti, toteuttamaton utopia. Vuonna 1943 liittolaistensa Anti-Hitler-koalition painostuksesta Kominterni ilmoitti hajoavansa."
ellauri316.html on line 802: Andreista tuli lännen kansikuvapoika. Se esiintyy amerikkalaisessa versiossa dokumentista "Saksalaisten joukkojen tappio Moskovan lähellä", joka voitti Oscarin vuonna 1943. Brittihistorioitsija John Erickson kutsui Vlasovia "yhdeksi Stalinin suosikkikomentajista".
ellauri316.html on line 813: Vuonna 1943 Vlasov kirjoitti avoimen kirjeen " Miksi lähdin taistelemaan bolshevismia vastaan". Mikä sai sinut pettämään kansan asian? No salamiakki!
ellauri316.html on line 831: In 1943, Vlasov published the Smolensk Proclamation, in which he declared that Bolshevism was “the enemy of the Russian people.” His aim was to recruit other Russians now in Germany—the Nazis had taken hundreds of thousands of Red Army soldiers prisoner in the first two years of the war— to unite against the Soviet Union.
ellauri322.html on line 89: Vuoteen 1860 saakka äänestämään pääsi vain syntyperäiset vakavaraiset valkonaamat. Vasta 1920 pääsi yli puolet aikuisista luukulle. Kiinalaiset saivat äänen 1943, köyhiltä jäi luukkuvero pois vasta 60-luvulla. Äänioikeutta rajoitettiin ennen tulo- ja kielirajoilla, nyt käytetään kierompia keinoja, kuten tv-mainontaa ja äänestyskoneita.
ellauri325.html on line 168: Harkovasta luikki Pietariin maxamatta sakkoja. Siellä teki pilalehtiä. Lokakuun vallankumouksen jälkeen kaikki muuttui dramaattisesti. Averchenko ja koko lehden henkilökunta ottivat kielteisen kannan bolshevikkiviranomaisia kohtaan, ja heinäkuussa 1918 bolshevikit sulkivat Uuden Satyriconin muiden oppositiojulkaisujen ohella. Palatakseen kotimaahansa Sevastopoliin (valkoisten miehittämälle Krimille ) Averchenko joutui käymään läpi lukuisia vaikeuksia matkaamalla Venäjän ja saksalaisten miehittämän alueen läpi Krimille. Siellä se veljeili Lenin pikkubroidin kaa. Dmitri Iljitš Uljanov ( 4. (16.) elokuuta 1874, Simbirsk - 16. heinäkuuta 1943, Gorki Leninski ) - Venäjän vallankumouksellinen ja Neuvostoliiton puolue- ja valtiomies, Vladimir Iljitš Leninin nuorempi veli. Vale-Dimitri oli valelääkäri joka seukkasi jonkun aikaa isobroidin sala-ampujan Fanny Kaplanin kanssa.
ellauri325.html on line 197: No niin, millainen oli lavastaja Royn propagandapakina vlta 1943? Aika tavanomaista "a vot me ryssätolvanat" hupailua, plus kommunismin haukkumista ja herkuttelua Moskovan pommituxilla 1941.
ellauri325.html on line 751: Vuozinnu 1942-1943 Kaukonen kävyi Karjalah, kus kirjutti rahvahaspäi äijän karjalastu runuo da keräi muudugi fol’klourumaterjualua. Karjalazis kylis Kaukonen luadi äijän fotokuvua, niilöis voibi nähtä rahvahan pruazniekkoigi. Kaukonen yhtyi Nevvostoliiton da Suomen yhtehizen Sampo-fil’man käzikirjutuksen valmistamizeh. Fil’mua kuvattih vuvvennu 1959. Vuvvennu 1974 Väinö Kaukonen rodih Petroskoin valdivonyliopiston kunnivoitetukse tiedodouhturikse.
ellauri326.html on line 447: Reino Vilho (Wilhelm) Silvanto (sukunimi vuoteen 1929 saakka Sylvander; 21. heinäkuuta 1883 Helsinki – 29. tammikuuta 1943 Helsinki) oli suomalainen diplomaatti ja kirjailija. Hän käytti suomentajana myös nimimerkkejä R.W.S, Reino Silva ja Reino Silvala. Silvannon vanhemmat olivat puuseppä Karl Kristoffer Sylvander ja Elviira Kallentytär. Hän pääsi ylioppilaaksi 1903 Helsingin reaalilyseosta ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1908 ja maisteriksi 1910. Silvanto oli aluksi opettajana eri oppilaitoksissa Helsingissä, Forssassa ja Kotkassa. Hän oli Suomen tietotoimiston palveluksessa 1918 ja toimi sitten asianajotoimisto Sarkanen & Helmeen liikeosaston osastopäällikkönä 1918-1920.
ellauri328.html on line 358: Pekka Peitsi näki jo 1943, miten sanan kävisi. Rauhan vuosina ennen sotia ei kansalle muuta luvattu kuin huolettomia aikoja ja yltäkylläistä menestystä. Piruja ei saanut seinälle maalata.
ellauri331.html on line 501: Vuonna 1935 Samara nimettiin uudelleen Kuybysheviksi bolshevikkijohtajan Valerian Kuybyshevin kunniaksi. Toisen maailmansodan aikana Kuybyshev valittiin Neuvostoliiton vaihtoehtoiseksi pääkaupungiksi, jos Moskova joutuisi hyökkäävien saksalaisten käsiin, kesään 1943 asti, jolloin kaikki siirrettiin takaisin Moskovaan. Lada Samaran aikoihin Kuibyshev oli onnellisesti unohdettu. Lada Kuibyshev ei kuulostaisikaan kovin coolilta. Hiljan näin uuden venäläisen Lada Samaran, se oli ihan länsiauton näköinen.
ellauri342.html on line 313: Martti Larni (Laine amerikaxi kirjoitettuna?) syntyi maalarimestari Johan Viktor Laineen ja Matilda Puntilan yhdeksänlapsiseen perheeseen neljäntenä lapsena. Kansakoulua käydessään hän oli kesäisin sielunpaimenena äitinsä kotona Hauholla. Näistä kokemuksista hän myöhemmin työsti Steinbeckiä apinoiden kirjan Hyvien ihmisten kylä. Larni alkoi kirjoittaa runoja ja novelleja 15-vuotiaana, ja hänen runojaan julkaistiin ensimmäisen kerran Juttutupa-nimisessä lehdessä vuonna 1926. Hän liittyi Nuoren Voiman Liiton jäseneksi vuonna 1928.
Kansakoulun jälkeen Larni toimi puutarha-apulaisena, liikemiehenä ja kävi myös osuuskauppakoulun. Vuosina 1937–1943 hän toimi helsinkiläisen osuusliike Elannon julkaiseman Elanto-lehden toimittajana ja sen jälkeen vuoteen 1951 saakka Elannon osastopäällikkönä ja Elanto-lehden päätoimittajana. Larni asui Yhdysvalloissa vuosina 1948–1949 ja 1951–1954 työskennellen amerikansuomalaisen Keskusosuuskunnan kustannusliikkeen palveluksessa toimittajana. Suomeen palattuaan Larni toimi vuosina 1955–1965 Me Kuluttajat -lehden toimittajana sekä vuosina 1956–1959 Kulutusosuuskuntien Keskusliiton osastopäällikkönä.
Vuonna 1937 Laineelta ilmestynyt seuraava kirja Kuilu (alk. Skorpioni) aiheutti sitten valtavan kohun, koska siinä käsiteltiin silloin hyvin arkoja aiheita, Suomen sisällissotaa punaisten näkökulmasta ja homoseksuaalisuutta.
ellauri343.html on line 65: Jatkosodassa 1941–1944 Rukajärven piiri oli suomalaisten miehittämä. Venäjä teki omalla puolellaan liikekannallepanon ja alueen siviiliväestö evakuoitiin Arkangelin ja Kirovin alueille sekä Uralille. Suomalaiset lähettivät Rukajärvelle 14. divisioonan, johon kuluivat muun muassa jalkaväkirykmentti 10, JR 52 ja JR 31. Rukajärven alueen komentaja oli eversti Erkki Raappana. Rukajärven–Ontajärven alueella käytiin kovia taisteluja varsinkin vuonna 1941 ja vuosina 1943–1944. Rukajärven kylä vallattiin 11.9.1941. Kaukopartiotoiminta alueella oli vilkasta molemmin puolin rintamaa koko sodan ajan. Suomalaiset pitivät saavutetut asemansa Rukajärvellä sodan loppuun asti. Suomalaisten asemia olivat muun muassa Sukellusveneen, Peukaloniemen ja Kotiniemen sekä Pallon ja Piipun tukikohdat. Rukajärven suunnan suurin taistelu käytiin Tahkokoskella vuonna 1944. Suurin mottitaistelu käytiin Omelian motissa. Suurimmat tykistökeskitykset koko rintamalohkolla venäläiset ampuivat Pallon tukikohtaan vuosina 1943–1944.
ellauri343.html on line 165: Koko aseen yleistuntumaa voisi kutsua karkeaksi. Mitään tarpeettomia kohtia ei ole vaivauduttu silottelemaan työvaiheiden päätteeksi. Kyseessä on sotaan tehty ase joka ei ulkonäöllä ja hienolla viimeistelyllä koreile. Vuosi 1943 oli Neuvostoliitolle vaikea vuosi ja se myös näkyy. Aseita on pitänyt saada tehtaalta ulos kiireellä.
ellauri343.html on line 399: Talven 1943 jälkeen voitontunto ja usko saksalaisiin alkoi hiipua. Nazit oli saaneet itärintamalla pahoin köniinsä. Sotaväsymys laski mielialoja kaikkialla: miehet turhautuivat pahkakuppeihin asemapaikoissaan ja kotirintamalla hukuttiin töihin. Sotilaiden lomat ja vanhimpien ikäluokkien kotiutukset auttoivat jälkimmäisessä jonkin verran. Suurin työ oli ylläpitää taistelukykyä ja -tahtoa. Siitä huolehti propaganda, kuten tänäänkin.
ellauri345.html on line 436: Rudolf Borchardt wurde als zweites Kind des ursprünglich jüdischen, 1864 evangelisch getauften Kaufmanns Robert Borchardt (1848–1908) und seiner ebenfalls konvertierten Frau Rosalie, geb. Bernstein (1854–1943), geboren. Er verbrachte die ersten fünf Lebensjahre in Moskau und zog 1892 mit seiner Familie nach Berlin. Da er im Gymnasium diskriminiert wurde, gab die Familie ihn in die Obhut des Gymnasialprofessors Friedrich Wittu, der ihn den an den Königlichen Gymnasien zunächst in Marienburg und später in Wesel am Niederrhein in den Traditionen evangelischen Lebens und der „Treue gegen den König“ erzog. Schon in dieser Zeit prägte ihn die Lektüre der Schriften Herders. 1895 machte er am Königlichen Gymnasium zu Wesel sein Abitur und begann im selben Jahr in Berlin ein Studium in Theologie, später studierte er klassische Philologie und Archäologie. Diese Studien setzte er 1896 in Bonn und Göttingen fort und studierte daneben noch Germanistik und Ägyptologie.
ellauri348.html on line 436: James Douglas ”Jim” Morrison (8. joulukuuta 1943 Melbourne, Florida, Yhdysvallat – 3. heinäkuuta 1971 Pariisi, Ranska) oli yhdysvaltalainen rocklaulaja ja runoilija. Hän tuli tunnetuksi The Doors -yhtyeen laulajana ja keulahahmona.
ellauri351.html on line 214: Bessel van der Kolk is a psychiatrist, author, researcher and educator based in Boston, United States. Bessel van der Kolk (s. 1943) on psykiatri, kirjailija, tutkija ja kouluttaja Bostonissa. Kova peli Bostonissa, Yhdysvalloissa. Hänen tutkimuksensa on ollut 1970-luvulta lähtien ihan parhautta posttraumaattisen stressin alalla. Hän on kirjoittanut The New York Timesin bestsellerin, The Body Keeps the Score.
ellauri351.html on line 700: Hobsbawmin sanotaan sanoneen, että seksin lisäksi ei ole mitään niin fyysisesti intensiivistä kuin "osallistuminen joukkomielenosoitukseen suuren julkisen korotuksen aikana". Aika intensiivinen hörökorva olikin. Hänen ensimmäinen avioliittonsa oli Muriel Seamanin kanssa vuonna 1943. He erosivat vuonna 1951. Hänen toinen avioliittonsa oli Marlene Schwarzin (vuonna 1962), jonka kanssa hänellä oli kaksi lasta, Julia Hobsbawm ja Andy Hobsbawm. Hänellä oli väh. 1 avioton poika Joshua Bennathan, joka syntyi vuonna 1958 ja kuoli marraskuussa 2014. "Joss" kuoli syöpään viisikymppisenä. Born in Birmingham, Joss was the son of the historian Eric Hobsbawm and the educational psychologist Marion Bennathan. He was raised by his mother and her husband, the economist Esra Bennathan, and went to Newnham Croft primary school, Cambridge, and Bristol grammar school. At the age of 17, Joss married Jenny Corrick and had two children by the age of 20. The couple divorced but remained friends.
ellauri352.html on line 446: Peruskoulu-uransa päätyttyä König Wilhelm opiskeli lääketiedettä ja suoritti vuonna 1938 yhdeksän kuukauden harjoittelun apulaislääkärinä Göttingenin yliopistollisessa sairaalassa. Heinäkuussa 1938 hän ja Dagmar Kalling (ruotsalainen aatelisnainen) menivät naimisiin; Avioliitosta syntyi kolme lasta. König työskenteli apulaislääkärinä Höxterin terveysosastolla marraskuusta 1939 lähtien. Godelheimissa ( Höxterin piiri ) kuningas ja hänen perheensä asuivat Maygadessenin kartanolla vuoden 1941 alusta. 30. maaliskuuta 1943 König väitteli Göttingenin yliopistossa suonensisäisten ruuansulatusmehujen injektioiden vaikutuksesta kaniinien veren tilaan viitaten erityisesti pernisioosianemiaan.
ellauri352.html on line 448: König liittyi NSDAP: hen 1. syyskuuta 1939 ja oli Waffen-SS: n jäsen kesäkuun 1943 puolivälistä lähtien. Luultavasti tässä vaiheessa hänet siirrettiin Auschwitzin ja Auschwitz-Birkenaun pääleirille leirin lääkäriksi. Naisleirillä hän osallistui myös vankien valintaan kaasukammioihin, joissa heidät sitten murhattiin. König suoritti myös näennäislääketieteellisiä sähköiskuhoitoja sairaille naisvangeille. Loppukesästä 1944 Königistä tuli Auschwitz-Monowitzin leirinlääkäri Horst Fischerin seuraajana. Osana Auschwitzin keskitysleirin evakuointia König lähetettiin Mittelbaun keskitysleirin kautta Neuengammen keskitysleirille tammikuussa 1945, jossa hän työskenteli jälleen leirin lääkärinä.
ellauri352.html on line 460: Eugen Kogon syntyi juutalaisen lääkärin aviottomana pojana, joka kuoli vain kaksi vuotta syntymänsä jälkeen. Buchenwaldissa Otto Kippin ja Ferdinand Römhildin neuvosta Kogonista tuli toukokuussa 1943 lääkintävirkailija keskitysleirin lääkärille Erwin Ding-Schulerille, joka johti Buchenwaldin keskitysleirin lavantautikoeasemaa. Omien lausuntojensa mukaan Kogon pystyi rakentamaan työnsä kautta lähes luottamuksellisen suhteen Ding-Schuleriin. Ding-Schuler pelasti Kogonin hengen 8. huhtikuuta 1945 salakuljettamalla hänet ulos Buchenwaldista simpanssilaatikossa ja viemällä hänet kotiinsa. Kogon odotti laatikossa ensisijaisesti uuden yhteiskunnan rakentamista - EU:ta, jossa Kogonin käsityksen mukaan tulisi yhdistää kristinusko ja sosialismi. Hän vietti elämänsä viimeiset vuodet suurelta osin eristäytyneenä Königstein im Taunusissa, missä hän kuoli jouluaattona vuonna 1987. Kogon oli naimisissa lapsuudenystävänsä Margarethe Langin (1902–1989) kanssa vuodesta 1927. Avioliitosta syntyivät lapset Alexius, Michael ja Cornelia.
ellauri353.html on line 460: Vuonna 1943 Budyonnyn aloitteesta perustettiin uudelleen Moskovan hevosenkasvatusinstituutti.
ellauri355.html on line 230:
ellauri362.html on line 756: Ranska on tuottanut kunnioitettavan määrän huuhaamiehiä. Louis Pierre Althusser (16. lokakuuta 1918 – 22. lokakuuta 1990) oli ranskalainen filosofi. Hän oli strukturalistinen marxisti ja kommunisti, joka tuli tunnetuksi filosofiassa myös teoreettisena antihumanistina. Hän syntyi Ranskan Algeriassa ja muutti sitten Pariisiin opiskelemaan huippukoulu École Normale Supérieuressa. Louisin nuoruutta oli leimannut vahvasti katollinen uskonto, jonka hän hylkäsi vasta vuonna 1943. Kiihkeä katolinen Louis Althusser oli nuoruudessaan poliittisesti oikeistolainen. Hän vietti sodan lopun Saksassa Schleswigin Stalagissa ( Stalag XA ), missä hän nautti ensimmäiset mielenterveyshäiriönsä.
ellauri365.html on line 871: Historien kring Frödings hjärna uppmärksammades 2022 av författaren och serieskaparen David Liljemark. Hjärnan togs om hand efter obduktionen, och Frödings läkare Ernst Olof Hultgren påbörjade en undersökning av den året därpå. Enligt en artikel i Svenska Dagbladet den 27 juli 1943 fanns hjärnan då utställd "på hedersplats" på Karolinska sjukhuset. Under en period (möjligen från 2004) rådde viss osäkerhet kring vilken som var Frödings hjärna, då namnetiketten hade avlägsnats från glasburken; likaså var motsvarande namnetikett borttagen från en glasburk med Gustaf Retzius' hjärna. En patolog, Birgitta Sundelin von Feilitzen, hade dock lagat Frödings hjärna några år tidigare medan namnen ännu fanns kvar på burkarna, då skaldens hjärna hade fallit isär i två delar. I slutet av 2022 redde hon ut osäkerheten, genom att undersöka bägge hjärnorna där hon identifierade Frödings hjärna, som hon hade lagat cirka 20 år tidigare. Adolf Hitlers hjärna kostade bara tiondel av Albert Einsteins, för den var praktiskt taget oanvänd.
ellauri367.html on line 50: Cambridge Fiven tiedot auttoivat Neuvostoliittoa aloittamaan atomiprojektin työskentelyn ajoissa vuonna 1941 ja valmistautumaan ratkaisevaan Kurskin taisteluun vuonna 1943.
ellauri367.html on line 55: Helmikuussa 1943 Cairncross raportoi Wehrmachtin suunnitellusta operaatiosta Kursk Bulgella 1200 kilometrin rintamalla. Tämä antoi puna-armeijalle mahdollisuuden rakentaa panssarintorjuntapuolustusta ja keskittää panssarivoimansa sekä käynnistää ennaltaehkäisevän ilmaiskun vihollisasemille 15 minuuttia ennen saksalaisten suunnittelemaa hyökkäystä ja saada etua.
ellauri367.html on line 61: Vuonna 1941 hän joutui saartoon, ja talvella hänet evakuoitiin Laatokkaa pitkin koulun kanssa ensin Jaroslavliin, sitten Kostromaan. Lokakuussa 1942 hänet lähetettiin Moskovaan SMERSH-kursseille. Englannin kielen taitonsa ansiosta hänet siirrettiin nopeutettuun kielikoulutukseen. Joulukuusta 1943 lähtien Modin työskenteli ulkomaan tiedustelupalvelussa P. M. Fitinin johdolla.
ellauri367.html on line 261: Esther Frumkin (jiddish: עסטער פרומקין ; 1880 – 8. kesäkuuta 1943), syntynyt Malkhe Khaye Lifshitz ja joka tunnetaan toisellakin nimellä, Marija Jakovlevna Frumkinan nimellä, tai pelkkä Esther, palveli Neuvostoliiton poliitikkona ja Bundistisena vallankumouksellisena johtajana General Jewish Labour Bundissa Liettuassa, Puolassa ja Venäjällä ja myöhemmin Jevsektsiyassa Neuvostoliitossa. Jiddishin kielen kiihkeä kannattaja, hänen poliittinen kantansa juutalaisten assimilaatiosta ei tyydyttänyt perinteisiä juutalaisia eikä neuvostojohtajia.
ellauri369.html on line 60: Charles George Douglas Roberts (10. tammikuuta 1860 - 26. marraskuuta 1943) oli kanadalainen runoilija ja kirjailija. Häntä pidetään kanadalaisen runouden isänä, ja hän oli ensimmäisiä kansainvälisen maineen saavuttaneita kanadalaisia kirjailijoita. Suomessa Roberts tunnetaan eläintarinoistaan ja luonnonhistoriaa käsittelevistä romaaneistaan.
ellauri369.html on line 476: Deena Weinstein havaitsee On Herpexen vaikutuksen "kitaran sankarin" rockmusiikkiilmiöön, kuten 1960-luvun meemissä "Clapton is God". Deena Weinstein (born March 15, 1943) is a professor of sociology at DePaul University whose research focuses on popular culture. She is particularly well known for her research on heavy metal culture, on which subject she wrote a ground-breaking book, Heavy Metal: A Cultural Sociology (1991), later published in a revised and updated version as Heavy Metal: The Music and Its Culture (2009). She did for metal what Greil Marcus's Lipstick Traces did for the Sex Pistols (fucking castrated them).
ellauri370.html on line 229: Borchsenius oli toisen maailmansodan aikana mukana evakuoimassa Tanskan juutalaisia Ruotsiin. Hän sai siksi briteiltä kehotuksen lähteä maasta ja oli Ruotsissa 1943−1945. Hän toimi Ruotsissa Tanskan prikaatin sotilaspastorina ja työskenteli yhteistyössä brittien tiedustelupalvelun kanssa. Sodan jälkeen hän kirjoitti juutalaisten historiasta useita kirjoja, joista kaksi on suomennettu. Ei kuitenkaan tätä. Eikä elämäkertaa Makeaa viiniä ja sappea. Molempia oli riittänyt.
ellauri374.html on line 528: Vuonna 1932 alkoi Baškortostanin alueen raakaöljyn hyödyntäminen. Vuoden 1943 lopulla löydettiin suuri Tujmazjin öljyesiintymä. Toisen maailmansodan aikana Baškortostanista tuli yksi merkittävimmistä alueista, jonne Neuvostoliiton länsiosista siirrettiin tehtaita ja teollisuutta sekä suuri määrä ihmisiä. Sodan aikana nämä teollisuuslaitokset tuottivat aseita, polttoaineita ja elintarvikkeita. Sodan jälkeen Baškortostanin alueen teollisuus kehittyi ja monipuolistui edelleen, alueelle kehittyi kaivos-, koneenrakennus- ja öljynjalostusteollisuutta. Baškortostanin teollisuus muodosti vankan perustan kaikkien Euroopan Venäjän syrjäseutujen talouden kasvulle.
ellauri378.html on line 171: Rasul Gamzatovitš Gamzatov (ven. Расу́л Гамза́тович Гамза́тов, avaariksi Расул XIамзатов, Rasul Hamzatov; 8. syyskuuta 1923 Dagestanin Hunzahin piirin Tsadan kylä – 3. marraskuuta 2003 Moskova) oli avaarilainen runoilija. Ensimmäinen runokokoelma Hasratab rokigi borkarab tstsingi (”Palava rakkaus ja polttava viha”) ilmestyi toisen maailmansodan aikana vuonna 1943. Gamzatovin kaksi vanhempaa veljeä kaatui sodassa kuin 2 nostokurkea. Hänelle on myönnetty Dagestanin kansanrunoilijan ja sosialistisen työn sankarin arvonimet, neljä Leninin ja useita muita kunniamerkkejä sekä neuvostoliittolaisia ja kansainvälisiä kirjallisuuspalkintoja. Runoilija on haudattu Mahatškalaan vaimonsa Patimatin viereen. He saivat siellä kolme tytärtä. Mahatškalan lentoasema on lentokentistä merkittävin.
ellauri378.html on line 619: Vuonna 1943 paavi Pius XII "Humani generis" alkoi julkisesti tuomita natsien räikeät ihmisoikeusloukkaukset. Tämä ei lentänyt Saksassa. Vuonna 1943 saattoi jo arvata ketkä voittavat. Eikä erehtynyt! Sama hyyppä muuten pelasti Maryn mätänemiseltä haudassa ao. hypnoottisella eleellä. Jos siis joku, Jumala varjele, uskaltaa tahallisesti kieltää tai asettaa kyseenalaiseksi sen, minkä Me olemme määritellyt, tietäköön, että hän on täysin luopunut jumalallisesta ja katolisesta uskosta. Kivat rillit kuitenkin.
ellauri381.html on line 153: There were notorious anti-Jewish pogroms in western Ukraine in 1941, as well as the so-called Volyn massacre 1943-1944, during which, according to Polish historians, about 150,000 citizens of Polish ethnicity were murdered. Russian and Ukrainians who disagreed with the views of Ukrainian nationalists were also subjected to terror.
ellauri381.html on line 164: In addition to the destruction of the Jews, the Banderovites also exterminated Poles and other nationalities, including Russians. Polish historians claim about 150,000 Ukrainian inhabitants of Polish ethnicity were killed during the course of the so-called Volyn massacre of 1943-44. Moreover, Banderovite terror was also turned upon Ukrainians themselves who disagreed with the ideology of Ukrainian nationalism.
ellauri381.html on line 183: 61. armeijan syyttäjän raporttien mukaan ukrainalaiset ampuivat Neuvostoliiton kansalaisia ja tekivät yksittäisiä murhia. Niinpä syyskuun ja joulukuun 1943 välisenä aikana Seletsin kylässä Rivnen alueella ”nationalistijoukko” tappoi yli 50 paikallista asukasta, mukaan lukien naisia, vanhuksia ja lapsia.
ellauri381.html on line 209: Karjalan rintama oli pisin kaikista Suuren isänmaallisen sodan Neuvostoliiton rintamista - vuonna 1943 jopa 1600 km.
ellauri381.html on line 385: "Odota minua" on Neuvostoliiton pitkästyttävä sotilaallinen draama, joka on kuvattu Konstantin Simonovin samannimisen runon perusteella Central United Film Studiossa Suuren isänmaallisen sodan aikana. Julkaistu Neuvostoliiton näytöillä 22. marraskuuta 1943.
ellauri382.html on line 264: Vuonna 1943 Portnova työskenteli keittiöavustajana Obolissa. Elokuussa hän myrkytti sinne sijoitetulle natsivaruskunnalle (oliko nazeilla varuskuntia? Eikös ne olleet Wehrmachtilla?) tarkoitetun ruoan. Heti epäiltyä hän sanoi olevansa syytön ja söi osan ruoasta natsien edessä osoittaakseen, ettei se ollut myrkytetty; kun hän ei sairastunut heti, he vapauttivat hänet. Portnova sairastui jälkeenpäin, oksensi voimakkaasti, mutta lopulta toipui myrkystä juotuaan paljon heraa. Kun hän ei palannut töihin, saksalaiset ymmärsivät hänen olleen syyllinen ja alkoivat etsiä häntä. Välttääkseen saksalaisia hänestä tuli Kliment Voroshilovin mukaan nimetyn partisaaniyksikön partiolainen. Klim oli se sillinruotowiixinen Karjalassa tunaroinut marsalkka ja Koban kamu joka kuoli luonnollisen kuoleman. Kirjeessä, joka lähetettiin hänen vanhemmilleen takaisin piiritettyyn Leningradiin tuossa kuussa, hän kirjoitti olevansa "partisaaniosastossa. Yhdessä teidän kanssanne voitimme natsimiehittäjät". Lokakuussa 1943 Portnova liittyi Komsomoliin.
ellauri382.html on line 266: Joulukuussa 1943 tai tammikuussa 1944 Portnova lähetettiin takaisin Oboliin soluttautumaan varuskuntaan, selvittämään syyt viimeaikaisiin Young Avengers -epäonnistumisiin, sitten paikantamaan ja ottamaan yhteyttä jäljellä oleviin jäseniin. Hänet saatiin nopeasti kiinni. Raportit hänen pakenemisestaan vaihtelevat. Yksi on se, että Gestapon kuulustelun aikana Gorianyn kylässä hän otti tutkijan pistoolin pöydältä, sitten ampui ja tappoi hänet. Kun kaksi saksalaista sotilasta astui sisään kuultuaan laukaukset, hän ampui myös heidät. Sitten hän yritti paeta rakennuksesta ja juoksi metsään, missä hänet jäi kiinni joen rannalta.
ellauri382.html on line 335: Photo of the Yugoslavian fighter girl (Liba Radij) aged 17, while executed by the Nazis in 1943. The commander said to her: If you mention the names of your colleagues, I will release you immediately. She said to him: You will know them when they come to avenge me. And indeed, they later came and executed him on the same tree with the same rope!! The cowards die while they are alive, and the brave live on while they are dead, though as memes only. Monkeys die, but vendetta lives on.
ellauri384.html on line 459: Lasten muodollinen koulutus keskeytettiin vuosina 1943-45 hänen palvellessaan Yhdysvaltain armeijassa toisen maailmansodan aikana. Kotiutumisen jälkeen hän jatkoi akateemista työtään Michiganin yliopistossa.
ellauri395.html on line 566: Pauline Joyce Hutchison Meyer (s. 4. kesäkuuta 1943, St. Louis, Missouri, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen evankelista ja kirjailija. Karismaattista kristillisyyttä edustava Meyer on kirjoittanut yli 100 kirjaa. Lisäksi hän on isännöinyt suosittua Enjoying Everyday Life-ohjelmaa, joka on opettanut ihmisiä kristilliseen elämään ja ongelmien voittamiseen. Meyer on kertonut ohjelmissaan, että häntä on lapsuudessa käytetty seksuaalisesti hyväksi. Hän on myös kokenut avioeron ja rintasyövän. Hän kokee selvinneensä näistä kokemuksista Jumalan avulla.
ellauri398.html on line 1034: muulloin, sitä me emme tiedä (Lenski 1943, 1130-1132).
ellauri401.html on line 359: Lokakuun 8. päivän sateisena iltana ”kun ei ollut erityistä tehtävää”, Ervast päätti käydä tervehtimässä prinsessa Karadjaa*. * Mary Karadja eli Maria Louise Smith (1868–1943) oli ruotsalaisen raharuhtinaan Claes Ohlsson Smithin tytär. Maria oli avioitunut Turkkia Tukholmassa edustaneen fanarioottiprinssin Jean Karadja Pashan kanssa. Siitä johtui prinsessan arvonimi. Mary Karadjan luona oli juuri silloin vieraana berliiniläinen meedio Anna Abend miehineen, ja Ervast sai olla mukana sinä iltana järjestetyssä mediumistisessa istunnossa.
Istunto tapahtui täysin valaistussa huoneessa, ja sen kulku sujui siten, että prinsessan istuntoja varten teettämä pyöreä pöytä asetettiin meedion ja kulloinkin vuorollaan ”henkiä puhuttelevan” henkilön väliin. Ervastin tulosta ei ollut sovittu. Ensikertalaisena Ervast sai ensin olla kysymysten kohteena. Abendin suorittama henkien puhuttelu tapahtui siten, että hän asetti hengille kysymyksiä ja henget vastasivat pöydällä. Pöytä tie- si Ervastin syntymäajan, sisarten määrän ja nimet, äidin nimen ja kuolinpäivän. Pekka-nimi tosin sai aikaan hämmästyksen, sillä saksankielisen Anna Abendin mielestä se ei sentään ollut mikään nimi, enintään koiran.
Tämä pöytä oli myös kielitaitoinen, sillä se osasi vastata oikein myös Ervastin suomeksi tekemiin kysymyksiin. Istunnosta jäi Ervastille myönteinen vaikutelma. Hänen mielestään spiritistisellä liikkeellä oli tärkeä asema henkimaailman olemassaolon ja kuolemanjälkeisen elämän todistajana.
Toisella kertaa yleisö oli parhaasta päästä yläluokkaan kuuluvia henkilöitä. Ervast oli pukeutunut työmieheksi. Hänellä oli päällään musta villapaita. Kun Ervast katseli toisten hienoja vaatteita, häntä alkoi hävettää. Jälkeenpäin Peters kertoi Ervastille, että eräs venäläinen ruhtina- tar oli kysynyt Karadjalta, ”kuka oli se julma ja ei-puettu ihminen, se puoli-ihminen, joka oli siellä istunnossa”. Siihen tämä oli vastannut: ”Hän ei ole kyllä samanlainen kuin muut ihmiset, mutta totta puhuen hänen pikkusormensa on enemmän arvoinen kuin kaikkien muiden keskisormet yhteensä.”
ellauri421.html on line 218: Степная тетрадь (1943, цикл стихотворений);
ellauri421.html on line 235: Oletan, että kyseinen Taipaleenjoki-runo sisältyy joko vuoden 1941:n tai 1943:n runokokoelmaan, mutta joku muu tehköön lisäselvitystyötä, mikäli asia kiinnostaa.
ellauri421.html on line 269: Koulun jälkeen Dolmatovsky halusi kehittää runollista lahjaansa edelleen kirjalliseen instituuttiin. Valmistuttuaan hän työskenteli kirjeenvaihtajana eri julkaisuissa. Eräänä päivänä palattuani kotiin työmatkalta sain tietää, että isäni oli pidätetty syytettynä vastavallankumouksellisesta toiminnasta. Jevgeni saa tietää tapauksen yksityiskohdista ja siitä, että tuomio ja teloitus tapahtuivat samana päivänä Stalinin kuoleman jälkeen. Sitten hänen isänsä kuntoutetaan. Ja sitten, vuonna 1938, hän odotti melkein joka yö ovelle koputusta. Hän oli varma, että he tulisivat myös hänen luokseen. Moskovan keskustasta hän muutti asumaan Moskovan alueelle, vuokrasi kulman. Mutta jopa tässä vaikeassa tilanteessa hän ei menettänyt kykyään kirjoittaa lyyristä runoutta. Todellinen lahja hänelle oli tarjous kirjoittaa kappale elokuvaan "Fighters". Tämän kappaleen esitti elokuvassa Mark Bernes. Hän puolusti myös Dolmatovskin runoja. Laulun lentäjistä odotettiin olevan jotain marssia, mutta se meni toisinpäin. Bernes piti runosta "Rakas kaupunki voi nukkua rauhassa, unelmoida ja vihertyä keskellä kevättä." Ja hän teki Dolmatovskista todella kuuluisan. Totta, sodan aikana tämä maine sai ainutlaatuisen muodon. Vuonna 1943 rintamalla Dolmatovsky joutui kauhean pommituksen kohteeksi. Yksi niistä, joiden kanssa hän makasi haudassa, purskahti yhtäkkiä: "Nyt meidän pitäisi tuoda tänne kappaleen kirjoittaja, joka kirjoitti " Rakas kaupunkini voi nukkua rauhassa " !
xxx/ellauri068.html on line 93: In a different account, according to the Kazakh journalist Erbol Kurnmanbaev, Zhambyl was an akyn of his clan, but until 1936 was relatively unknown. In that year, a young talented poet Abilda Tazhibaev "discovered" Zhambyl. He was directed to do this by the First Secretary of the Communist Party of Kazakhstan, Levon Mirzoyan, who wanted to find an akyn similar to Suleiman Stalsky, the Dagestani poet. Tazhibaev then published the poem "My Country", under Jambyl's name. It was translated into Russian by the poet Pavel Kuznetsov, published in the newspaper "Pravda" and was a success. After that, a group of his "secretaries" - the young Kazakh poets worked under Jambyl's name. In 1941-1943, they were joined by the Russian poet Mark Tarlovsky.
xxx/ellauri068.html on line 553: He wrote hundreds of songs, many becoming major hits, which made him famous before he turned thirty. During his 60-year career he wrote an estimated 1,500 songs, including the scores for 20 original Broadway shows and 15 original Hollywood films, with his songs nominated eight times for Academy Awards. Many songs became popular themes and anthems, including "Alexander's Ragtime Band", "Easter Parade", "Puttin' on the Ritz", "Cheek to Cheek", "White Christmas", "Happy Holiday", "Anything You Can Do (I Can Do Better)", and "There's No Business Like Show Business". His Broadway musical and 1943 film This is the Army, with Ronald Reagan, had Kate Smith singing Berlin's "God Bless America" which was first performed in 1938.
xxx/ellauri068.html on line 559: President George H. W. Bush said Berlin was "a legendary man whose words and music will help define the history of our nation." Just minutes before the President's statement was released, he joined a crowd of thousands to sing Berlin's "God Bless America" at a luncheon in Boston. Former President Ronald Reagan, who costarred in Berlin's 1943 musical This Is the Army, said, "Nancy and I are deeply saddened by the death of a wonderfully talented man whose musical genius delighted and stirred millions and will live on forever."
xxx/ellauri104.html on line 663: MMPI:n skaalat ylempänä tehtiin sodan aikana 1943 varmaan sotamiesten syynäyxeen. Rauhan aikana on toisenlaiset ongelmat nousseet pinnnalle. Niitä varten on kliinisiä skaaloja restrukturoitu.
xxx/ellauri128.html on line 429: Voitto Viro vihittiin papiksi vuonna 1938, ja hän suoritti teologian kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa vuonna 1965. Hän työskenteli kirkkoherran apulaisena Hämeen läänin Koskella vuosina 1938–1943 ja Multialla vuosina 1943–1944, Helsingin Pikkukirkkoyhdistyksen pääsihteerinä vuosina 1945–1947, Keski-Helsingin seurakunnan virallisena apulaisena vuosina 1947–1957 ja Lauttasaaren kirkkoherrana vuosina 1957−1977. Papinviran ohella hän työskenteli myös radioselostajana Helsingin olympialaisissa vuonna 1952. Viron mukaan kristittynä ei voi olla oikeassa intellektuaalisesti vaan ainoastaan rakkauden tasolla, sillä Jumala on rakkaus ja kaikki se, mikä ei ole rakkautta, merkitsee Jumalan ulkopuolella olemista. Viro tahtoi olla jumalan sisäpuolella.
xxx/ellauri128.html on line 505: Risto Tapani Ahti (s. 27. elokuuta 1943 Lahti) on suomalainen runoilija. Hänen tuotantonsa sisältää yli kaksikymmentä runokokoelmaa, runo-ohjelmia radiossa, esseitä, kritiikkejä ja artikkeleita sekä suomennoksia. Ahti on toiminut myös opettajana muun muassa Oriveden Opistossa ja Tampereen yliopistossa.
xxx/ellauri128.html on line 627: Ellen Niit (sünninimi Ellen Hiob, kodanikunimi 1949–1958 Ellen Niit, 1958. aastast Ellen Kross; 13. juuli 1928 – 30. mai 2016) oli eesti kirjanik ja tõlkija. Ellen Niit sündis Tallinnas. Ta õppis Tallinnas, Tapal 1938–1943, Tallinna 4. Keskkoolis 1943–1947, Tartu Ülikooli keeleteaduskonnas eesti keelt ja kirjandust 1947–1952 ja Tartu Ülikooli aspirantuuris eesti lastekirjanduse alal 1952–1956. Ta töötas Tallinna Kirjanike Liidu luulekonsultandina 1956–1961, Eesti Televisiooni mittekoosseisulise toimetajana 1961–1963. Alates aastast 1963 oli Ellen Niit vabakutseline kirjanik.
xxx/ellauri129.html on line 324: 2988 Korhonen on tähtitieteilijä Liisi Oterman vuonna 1943 löytämä asteroidi eli pikkuplaneetta. Se on nimetty tähtitieteilijä Tapio Korhosen mukaan. Korhosen likimääräinen läpimitta on 200 senttimetriä. Kohde sijaitsee Auringosta suunnilleen 2,61 kertaa niin kaukana kuin Maa, ja sen kierros Auringon ympäri kestää noin 4 vuotta ja 3 kuukautta. Vaikka sieltä löytyisi älyllistä elämää, se ei horjuttaisi kristityn tähtitieteilijän uskoa. Petri Väisäselle tähtitiede kertoo maailmankaikkeuden olevan Jumalan valtakunta. ”Peruslähtökohtani on kristillinen usko.” Tähtitiedepiireissä on paljon kristittyjä. Ne toivovat pääsevänsä taivaaseen kuin 2988 Korhonen.
xxx/ellauri130.html on line 770: Toinen keskustelua aiheuttanut teema liittyy Camille Claudelin kolmikymmenvuotiseen sairaalajaksoon, vuodesta 1913 vuoteen 1943, jolloin sisar lopulta menehtyi. Sekä osa lahjakasta taiteilijaa hoitaneista lääkäreistä että tapausta myöhemmin selvittäneet tahot ovat kyseenalaistaneet suljetun psykiatrisen hoidon välttämättömyyden. Perheen kanta ratkaisi Camillen kohtalon. Sisareen syvän intohimoisesti kiintyneen, mutta hänen elämänvalintansa ongelmallisiksi kokeneen Paulin osuutta päätökseen pidetään keskeisenä.
xxx/ellauri186.html on line 290: Lowell was a conscientious objector during World War II and served several months at the federal prison in Danbury, Connecticut. He explained his decision not to serve in World War II in a letter addressed to President Franklin Roosevelt on September 7, 1943, stating, "Dear Mr President: I very much regret that I must refuse the opportunity you offer me in your communication of August 6, 1943 for service in the Armed Force." He explained that after the bombing at Pearl Harbor, he was prepared to fight in the war until he read about the American terms of unconditional surrender that he feared would lead to the "permanent destruction of Germany and Japan." Well as it turned out it wasn't as bad as that, but countless beautiful places were bombed beyond recognition. Lowell kept his Tolstoyan stance consistently in the subsequent wars as well. Even evil people have exceptional sane moments. Lowell thought he was Hart Crane reincarnate.
xxx/ellauri187.html on line 451: They were reintroduced some seven years later when Bonhoeffer was on a writing retreat at Ruth von Kleist-Retzow's country home, Klein Krössin. Despite the fact that Maria was just 18 years old, and he was 36, they developed a rapport. They became engaged on 13 January 1943. Varmasti jotain vanhaa suolaa oli mukana teerenpelissä.
xxx/ellauri218.html on line 430: A race riot took place in Harlem, New York City, on August 1 and 2 of 1943, after a white police officer, James Collins, shot and wounded Robert Bandy, an African American soldier; and rumors circulated that the soldier had been killed. The riot was chiefly directed by Black residents against white-owned property in Harlem. It was one of five riots in the nation that year related to Black and white tensions during World War II. The others took place in Detroit; Beaumont, Texas; Mobile, Alabama; and Los Angeles.
xxx/ellauri225.html on line 593: Zarah Stina Leander (alk. Sara Stina Hedberg, vuodesta 1956 Hülphers; 15. maaliskuuta 1907 Karlstad, Ruotsi – 23. kesäkuuta 1981 Tukholma) oli ruotsalainen näyttelijä ja laulaja, joka oli toisen maailmansodan aikaan suuri filmitähti Saksassa. Leander palasi Ruotsiin vuonna 1943, mutta häneen suhtauduttiin kylmäkiskoisesti monen vuoden ajan, koska hän oli työskennellyt natsien palveluksessa. Hänen uransa jatkui Ruotsissa vasta 1950-luvun puolella kun kiskot olivat jo lämmenneet. Sittemmin Leander teki konttoritöitä Tukholmassa. Hän esiintyi useasti myös Suomessa ja järjesti jäähyväiskiertueensa vuonna 1973. Hän jäi eläkkeelle viihdemailmasta vuonna 1981. Samana vuonna hän kuoli Tukholmassa aivohalvaukseen.
xxx/ellauri228.html on line 347: Tarkovsky spent his childhood in Yuryevets. He was described by childhood friends as active and popular, having many friends and being typically in the center of action. In his school years, Tarkovsky was a troublemaker and a poor student. His father left the family in 1937, subsequently volunteering for the army in 1941. He returned home in 1943, having been awarded a Red Star after being shot in one of his legs (which he would eventually need to amputate due to gangrene). Tarkovsky stayed with his mother, moving with her and his sister Marina to Moscow, where she worked as a proofreader at a printing press. Many themes of his childhood—the evacuation, his mother and her two children, the withdrawn father, the time in the hospital—feature prominently in his films. Dodi! Minähän sanoin!
xxx/ellauri229.html on line 633: Most of Törni´s reputation was based on his successful actions in the Continuation War (1941–44) between the Soviet Union and Finland. In 1943, a unit informally named Detachment Törni was created under his command. This was an infantry unit that penetrated deep behind enemy lines and soon enjoyed a reputation on both sides of the front for its combat effectiveness. One of Törni´s subordinates was future President of Finland Mauno Koivisto.
xxx/ellauri230.html on line 56: Tanizakin pääteos Makiokan sisarukset (1943–48) kertoo neljästä yläluokkalaisesta (sic) sisaruksesta toisen maailmansodan lähestyessä.
xxx/ellauri230.html on line 321: The Cairo Conference 1943 established China's status as one of the four world powers, which was of great political and strategic significance to China. Churchill ei tykännyt kuikelosta Chiangi Kai-shekistä ja Roosevelt sai toimia välimiehenä.
xxx/ellauri230.html on line 322: On 11 January 1943, Koo signed in London a new Sino-British treaty that saw Britain renounce all of its extraterritorial rights in China, through the British refused to return Hong Kong as the Chinese had wanted. Through Koo failed to secure the return of Hong Kong, he called the new Sino-British treaty in his diary "a really an epoch-making event-the biggest treaty in a century". Kiitos vaan japsut ja sakemannit vetoavusta!
xxx/ellauri230.html on line 324: In 1943, Madame Koo and her children finally arrived in London, but this time a rift had developed in the marriage as Koo was most unhappy with the ghost-written autobiography that his wife had just published prior to leaving New York.
xxx/ellauri237.html on line 672: Espanjan sisällissota ja P. Nerudan ystävän García Lorcan murha saivat Nerudan lähestymään poliittisesti ensin tasavaltalaisia ja sitten kommunistisia liikkeitä. Toimittuaan erilaisissa konsulintehtävissä muun muassa Ranskassa ja Meksikossa Neruda palasi 1943 Chileen, ja hänet valittiin 1945 kommunistipuolueesta Chilen senaattiin. Vuonna 1947 Neruda joutui presidentti González Videlan epäsuosioon ja piileskeli maan alla, kunnes pääsi 1949 pakenemaan Chilestä. Elettyään useissa Euroopan maissa ja Neuvostoliitossa hän palasi Chileen 1952, ja hän eli lopun elämäänsä Chilessä vauraana ja arvostettuna. Hänelle myönnettiin 1953 Stalin-palkinto. Palattuaan Chileen Neruda osallistui muun muassa Salvador Allenden vaalityöhön. Tämän aikakauden julkaisuista suuri osa on poliittista.
xxx/ellauri250.html on line 818: Sir John Major KG CH (born 29 March 1943) is a British former politician who served as Prime Minister of the United Kingdom and Leader of the Conservative Party from 1990 to 1997. Prior to becoming prime minister, he served as Foreign Secretary and Chancellor of the Exchequer in the third Thatcher government. Läpimätä torykonna toisin sanoen. Sillä oli sellaset jättimäiset teeveelasit jotka tuli muotiin 80-luvun alussa; mäkin ostin sellaset kerran Lauttasaaresta mutten kehannut käyttää sittenkään. Major oli pääministeri Persianlahden sodan aikana. Hänen ensimmäisinä vuosinaan maailmantalous ajautui matalasuhdanteeseen 1980-luvun pitkän nousun jälkeen. Muutenkin meni majurilta enimmäkseen kaikki perseelleen. Henki sentään vielä pihisee.
xxx/ellauri252.html on line 306: Martti Simojokea oli pienestä pitäen vaivannut alemmuudentunne. Hän epäili, ettei hänellä olisi henkisiä edellytyksiä yliopisto-opiskeluun. Siinä hän oli oikeassa, mutta Simeliusten hyvävelisuhteet auttoivat. Sodan pitkittyessä Martti Simojoki suunnitteli väitöskirjatyötä. Hän sai 1943 vuoden mittaisen opintoloman perusteenaan vuoden stipendi Saksaan. Kuitenkin sotaolosuhteet Saksassa estivät opiskeluaikeet siellä ja hän palasi Suomeen. Matka kesti kaksi kuukautta. Simojoelta jäi saamatta Saksasta metodinen oppi Prahan pyöveliltä, jota hän oli tavoitellut. Hepulla oli muita kiireitä. Ehti siinä kuitenkin käydä Reeperbaanalla huorissa. Suomalainen ylioppilas on kansallismielinen.
xxx/ellauri259.html on line 528: Aarno Olavi ”Loka” Laitinen (17. tammikuuta 1943 Helsinki – 25. syyskuuta 2021 Helsinki) oli suomalainen toimittaja ja kolumnisti pysähtyneisyyden aikana. Laitinen oli Helsingin Sanomien poliittisen toimituksen esimies vuodesta 1972. Hänet erotettiin 1982, kun paljastui, että hän oli keskeinen Tamminiemen pesänjakajat -kirjan kirjoittaja. Saatuaan suuren neuvoston tuomion Aarno "Loka" Laitinen oli Iltalehden pitkäaikainen kolumnisti. Satiirisissa teksteissään hän arvosteli usein suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Toinen kolumnien vakioaihe oli feminismi ja naisverkosto. Toisaalta hän kirjoitti hyväksyvään sävyyn niin sanotuista isojen poikien verkostoista. Hän otti kantaa vihreitä arvoja vastaan ja ydinenergian puolesta. Usein hän oli kolumneissaan vastustanut myös erilaisia sääntöjä ja kieltoja, jotka hänen mukaansa rajoittivat yksilönvapautta.
xxx/ellauri268.html on line 540: Simon Wiesenthal had been an architect in what is present-day Ukraine before World War II broke out, but after the war began his life took a horrific turn. Wiesenthal was sent to his first concentration camp in 1941 in Ukraine and later escaped from the Ostbahn camp in 1943, just before the Germans began to kill the inmates, according to the Simon Wiesenthal Center’s website. He was recaptured in June 1944, and sent to Janowska where he narrowly avoided death one more time—when the German eastern front collapsed and the guards decided to bring the remaining prisoners to the Mauthausen camp in Austria. He was freed there by the U.S. Army in May of 1945, weighing less than 100 pounds.
xxx/ellauri287.html on line 418: Toisaalta Helmut on tässä asiassa epäluotettava todistaja sillä hänen on syytetty sexuaalisesti harassoineen Elaine Bagelsia. Elaine Pagels (pronounced Paygulls) , née Hiesey (pronounced Haisi), February 13, 1943), is an American historian of religion. She is the Harrington Spear Paine Professor of Religion at Princeton University. After briefly studying dance at Martha Graham's studio, she began studying for a PhD in religion at Harvard University as a student of Helmut Koester.
xxx/ellauri287.html on line 497: Marraskuussa 1941 ex-mufti tapasi Hitlerin. Syksyllä 1943 SS-päällikkö Heinrich Himmler ylisti muftia toteamalla, että natsien johto on seurannut tiiviisti vapautta tavoittelevien arabien taistelua – ja erityisesti Palestiinassa – juutalaisia hyökkääjiä vastaan. Himmler päättää kirjeen toivottamalla muftille "lämpimät toiveet taistelusi jatkumisesta suureen voittoon asti."
xxx/ellauri296.html on line 616: Vuonna 1941 hänestä tuli vieraileva professori Yalen yliopistoon, minkä jälkeen hän muutti Columbia Universityyn New Yorkiin, jossa hän luennoi vuodesta 1943 kuolemaansa vuonna 1945 saakka.
xxx/ellauri304.html on line 583: A lot of pulp writers have (or had) style. Mary Clark (+2020) had a style, Dean Koontz (*1945), Stephen King (*1947), Molly Cochran (*1949), Andrew Klavan (*1954), Larry Block (*1938), Susan Isaacs (*1943), Harlan Coben (*1961), Sue Grafton (+2017), they all have styles. Or had. I am told I have a style too (or had), although I don’t really know what style is. Didn't.
xxx/ellauri307.html on line 368: 8. helmikuuta 1943 Gestapo pidätti hänen poikansa Jurin ja seuraavana päivänä Marian itsensä, joka pidettiin ensin Fort Romainvillen vankilassa ja lähetettiin sitten Ravensbrückin keskitysleirille. Hänen kanssaan pidätettiin myös isä Dmitri Klepinin, joka palveli kirkossa Lurmel kadulla. 6. helmikuuta 1944 Juri Skobtsov kuoli Dora-Mittelbaun keskitysleirillä ( Buchenwaldin "haara" ), myös D. Klepinin kuoli siellä keuhkokuumeeseen. Legendan mukaan nunna Maria syrjäytti vapaaehtoisesti nuoren naisen, jolla oli hänen numerollaan merkitty mekko, ja hänet teloitettiin etuilusta Ravensbrückin kaasukammiossa 31. maaliskuuta 1945, viikkoa ennen leirin vapauttamista Punaisen armeijan toimesta.
xxx/ellauri307.html on line 629: Janet Evanovich (os. Schneider; 22. huhtikuuta 1943) on yhdysvaltalainen kirjailija. Admiral Schneider on toisen sukupolven amerikkalainen, joka on syntynyt South Riverissä, New Jerseyssä, koneistajaksi ja kotiäidiksi. Konemies on ammattimies tai koulutettu ammattilainen, joka käyttää työstökoneita ja pystyy asentamaan työkaluja, kuten jyrsinkoneita, hiomakoneita, sorveja ja porakoneita. Kompetenssit: Kärsivällisyys, vakaa käsi, kyky lukea suunnitelmia, tarkkaavaisuus yksityiskohtiin, fyysisesti vahva. Koulutus: amis.
xxx/ellauri314.html on line 101: On May 1, 1935, he joined the League of American Writers (1935–1943), whose members were largely either Communist Party members or fellow travelers. In Rowe's view, all successful plays built dramatically from an "attack" (the introduction of a conflict), through a "crisis," and finally to a "resolution." Rowe consulted his government consulting on the use of drama as a propaganda tool to raise morale and to define America's goals during the war.
xxx/ellauri314.html on line 111: Myrskyisän elämän elänyt O’Neill oli aviossa kolmasti. Hänen tyttärensä Oona meni 17-vuotiaana naimisiin Charles Chaplinin kanssa 1943, minkä jälkeen O’Neill teki tämän perinnöttömäksi, samoin kuin poikansa Shanen, jonka elämäntapaa isä ei hyväksynyt. Hänen poikansa ensimmäisestä avioliitosta teki itsemurhan.
xxx/ellauri314.html on line 133: Vuoden 1942 lopussa O’Neill tutustui Charles Chapliniin, joka alkoi opettaa hänelle näyttelemistä. Hän opetti hiänelle muutakin ja näytteli hiänelle erästä oleellista osaa, ja niinpä he avioituivat kesällä 1943 O’Neillin täysi-ikäistyttyä. Avioliitto herätti paljon kohua parin 36 vuoden ikäeron takia ja koska Chaplinin entinen naisystävä Joan Barry oli juuri nostanut häntä vastaan isyyssyytteen. Eugene O’Neill katkaisi välit tyttäreensä lopullisesti avioliiton jälkeen ja teki hänet perinnöttömäksi.
xxx/ellauri337.html on line 131: Lotte Hoyser ist die Ehefrau eines Zeichners, der für Hubert Gruyten arbeitet. Als ihr Mann fällt, zieht sie mit ihrer ganzen Schwiegerfamilie zu den Gruytens, wo sie zu Lenis Vertrauter wird. Vater Gruyten bereichert sich mithilfe einer fiktiven Firma, was auffliegt, weil die Namen der Arbeiter einen Buchhalter mit Faible für russische Literatur auf den Plan rufen: Raskolnikov, Puschkin, Gogol und Tolstoi auf den Baustellen von Schlemm und Sohn? Gruyten schützt seine Mitwisser und bekommt lebenslang Zuchthaus, sein Vermögen wird konfisziert, seine Frau stirbt. Von 1943 bis 1945 leistet er Zwangsarbeit, danach lebt er mit Lotte zusammen.
xxx/ellauri337.html on line 142: Die Liebesaffäre zwischen Boris und Leni beginnt Ende Dezember 1943 mit einer Tasse Kaffee. Sie bietet ihm, dem Sowjet, dem Untermenschen, vor aller Augen und mit großer Selbstverständlichkeit eine Tasse Kaffee an. Der Betriebsnazi schlägt mit seiner abgestellten Beinprothese Boris die Tasse aus der Hand. Inmitten des plötzlichen Schweigens – von den Zeugen „Lenis Entscheidungsschlacht“ genannt – nimmt Leni die heil gebliebene Tasse, wäscht sie seelenruhig, trocknet sie, füllt sie erneut und reicht sie Boris. Leni teilt von nun an ihren Kaffee täglich mit Boris. Eines Tages legt sie dabei ihre Hand auf die seine, eine erotisch und politisch kühne Tat. Es durchfährt beide wie ein elektrischer Schlag – mehr noch, sie erleben einen Orgasmus!
xxx/ellauri361.html on line 63: Reijo Paavali Telaranta, s. 7.7.1943 Helsingissä
xxx/ellauri366.html on line 40: Herra HUU on hyvin pieni mies. Ize asiassa hän pitää lapsista, vähän liikaakin ja väärällä tavalla, vaikka hän ei uskalla sanoa sitä. Pienet tytöt heräävät aamulla huunpuremia kaulassa. Lisää taustoitusta albumissa 1943">51.
xxx/ellauri380.html on line 271: Dirlewanger ja hänen joukkonsa raiskasivat ja kiduttivat nuoria naisia ja teurastivat juutalaisia Einsatzgruppen-tyyliin Valko-Venäjällä. Vuodesta 1942 alkaen Dirlewangerin suosima menetelmä oli paimentaa paikalliset asukkaat navetan sisälle, sytyttää navetta ja ampua sitten konekivääreillä kaikkia, jotka yrittivät paeta. Pyöristettyjä siviilejä käytettiin myös rutiininomaisesti ihmiskilpinä ja marssimaan miinakenttiin. Himmler tiesi hyvin Dirlewangerin maineen ja ennätyksen, joten hänelle myönnettiin kultainen Saksan risti 5. joulukuuta 1943.
xxx/ellauri388.html on line 70: Talvisodan aikana Waltari työskenteli Valtion tiedoituslaitoksessa Pirkon esimiehenä. Hän osallistui sotapropagandan tekoon muun muassa kirjoittamalla tietokirjat Neuvostoliton varjossa (1942, näköispainos 1994), Totuus Virosta, Latviasta ja Liettuasta (1941, salanimellä Nauticus) sekä sotaromaanit Antero ei jaxa enää palaakaan (1940) ja Raiskaus vainoaikaan (1943). Hän kirjoitti paljon lehtiartikkeleita, isänmaallisia reportaaseja rintamalta ja oikeistohenkisiä sanomalehtien pääkirjoituksia.
xxx/ellauri400.html on line 320: 1800-luvulla (1814) Venäjän miehittämän Itä-Ukrainaan perustettiin hiilikaivostaajama Kadijivka (Кадіївка). Tälle myönnettiin kaupungin asema vuonna 1932. Sodan aikana (1937–1943) kaupunki kulki vähän aikaa nimellä Serho (Серго), mutta sitten aiempi nimi palautettiin. Nimen Stahanov kaupunki sai neuvostovallan aikana vuonna 1978 kuuluisan, tuolloin edesmenneen neuvostoliittolaisen työn sankarin, kaivosmies Aleksei Stahanovin (1905–1977) muistoksi. Stahanov oli elokuussa 1935 tehnyt kaupungin kaivoksessa tuotantoennätyksen hiilen kaivamisessa. Tästä sai alkunsa neuvostotyön tuottavuutta kohottamaan pyrkinyt stahanovilainen liike. Vuonna 2016 Ukrainan parlamentti palautti paikkakunnan alkuperäisen nimen 12. toukokuuta 2016 julkaistulla säädöksellä, joka astui voimaan seuraavana päivänä.
xxx/ellauri400.html on line 377: Ukraina aloitti yllättävän maahyökkäyxen Venäjälle Kurskin alueelle peräti 300 sotamiehen voimalla. Kurskin taistelu oli tosiaan toisen maailmansodan itärintaman laajamittaisin taistelu Saksan ja Neuvostoliiton joukkojen välillä lähellä Kurskia Lounais-Venäjällä loppukesällä 1943; siitä tuli lopulta historian suurin panssarivaunutaistelu ja se johti Neuvostoliiton voittoon. Jotkut pitävät sitä eurooppalaisen sotateatterin käännekohtana useita kuukausia aikaisemman Stalingradin taistelun sijasta. Kannattiko lähteä. Kurskin mutkassa on valkokaartit ja nazit saaneet ennenkin turpiinsa. Putin on hyvin hyvin vihainen ja järkyttynyt. Länkkärit purexivat nyrkkiä, eihän tässä näin pitänyt käydä. Ukrainalaisten piti puolustaa vaan omaa kenttäpuoliskoa ettei sota vaan laajene Venäjän ja Naton välille. Se ei olisi enää kivaa.
189