ellauri016.html on line 556: Amer. täti Goodell 1939 huomautti tästä merkityxen muutoxesta: oltuaan 1800-luvulla rotinkaisista ylösnoussut pyrkyri snobi on 1900-luvulla päässyt perille ja on nyt muita rotinkaisia halvexuva rikastunut tai viisastunut pöyhkimys.
ellauri028.html on line 89: Initially, a surviving one of his daughters, Clara Clemens, objected to its publication in March 1939, probably because of its controversial and iconoclastic views on religion, claiming it presented a "distorted" view of her father. Henry Nash Smith helped change her position in 1960. Clara explained her change of heart in 1962 saying that "Mark Twain belonged to the world" and that public opinion had become more tolerant. (Ehkä se myös tarvizi vähän pätäkkää leivän syrjäxi.) She was also influenced to release the papers by her annoyance with Soviet reports that her father's ideas were being suppressed in the United States. (Ei Laika ole ainut koira radalla. Vuosi 1962 oli Kuuban kriisi, kylmä sota kuumeni. Popovin nuhruista mutta optimistista nuoruutta.) The papers were selected, edited and sequenced for the book in 1939 by Bernard DeVoto. (Sota tuli väliin, jumala piti varmistaa voittajien puolelle. No ainahan se on voittajien puolella. Tai sit se haluu antaa opetuxen tai sillä on joku ovelampi suunnitelma mielessä.)
ellauri028.html on line 336: The Pittsburgh Post-Gazette of December 4, 1939, reported that the historical inspiration for the song had been a young Frenchwoman named Marie Lecoq (later Marie Marceau), who worked as a waitress at the Café de la Paix in Armentières at the time of the war. Despite the obscenity of many popular versions of the song, it was reportedly quite clean in its original form.
ellauri032.html on line 222: Eliot oli eräänlainen mid-atlantic Puovo Huovikko. Kaikessa tuotannossaan hän sekä tähdensi klassistina perinteen merkitystä että modernistina rikkoi vanhoja kaavoja. Eliot tunnetaan myös Kissojen kielen kompasanakirjassa (Old Possum´s Book of Practical Cats, 1939) julkaistuista lasten kissarunoistaan, jotka jatkoivat englantilaista nonsense-perinnettä. Ympyräsuinen ystäväni antoi ton kissakirjan mulle lahjaxi, mulla on se kai vielä laihojen runokirjojen hyllyssä Wilhon kirjakaapissa. Andrew Lloyd Webber loi vuonna 1981 runoista suositun musikaalin Cats. Ihan niinkuin Puovo Huovikon, Tompan maine luiskahti kun ukko ize saatiin laatikkoon.
ellauri034.html on line 411: Sigismund Freudin 1856-1939 nimi oli onnen enne, ja se syntyikin onnenlakki päässä. Schöner götterfunken, vaikka olikin Amelia Nathanssohnin sohn eikä tochter. Töchtereitä niille tuli sittemmin iso liuta, nuorin oli poika taas. Usein nuorin onkin poika, siihen sopii lopettaa. (Kikka jaxoi tehtailla lisää halkiohaaroja.)
ellauri034.html on line 439: Martha ja Sigge tapas Hampurissa kun Martha oli 21 ja Sigge 26. Neljän vuoden etäkihlauxen aikana Sigge kirjotti Marthalle 900 kirjettä, välillä palvovia välillä vihaisen mustankipeitä. Menivät sittenkin mimmoisiin. Jönsin syntymän aikaan 1951 Englannissa 90v kuollut Martha muisteli Lontoossa 1939: 53v avioliiton aikana ei sanottu yhtään pahaa sanaa. Kultasia muistoja, val oisko Sigge terapoinut suhteen jo niillä 900 kirjeellä.
ellauri034.html on line 443: Pappa Jakob kuoli 1896 81-vuotiaana. Sigge 1939 aetatis suae 83. Pitkäikäisiä geenejä, pitkiä telomeerejä.
ellauri034.html on line 445: Freud ize kuoli zägällä 1939 Lontoossa, jonne ne pakeni 1938. 4/5 sen sisarista ym sukulaisia pyyhittiin elävien kirjoista keskitysleireillä. Martha pääsi karkuun Englantiin. Tyhmät pahixet tappaa toisia kun ei siedä et ne on fixumpia ja filmaattisempia. Pääsevätpä tasoihin ja joholle.
ellauri039.html on line 419: In 1912 a statue of Ännchen von Tharau was erected in honour of the poet, Simon Dach in Klaipeda (Memel). Rouva Burda oli 3-vuotias. It got lost (destroyed) during the war and was replaced by a bust of Hitler in 1939. Aenne täytti 30v. In 1989 members of the "Ännchen von Tharau Verein" (club), founded by "vertriebenen Memelländern", (Germans who were driven out of the Memelland) and exiled Lithuanians, erected the new statue of Ännchen von Tharau.
ellauri042.html on line 680: Margaret Eleanor Atwood CC OOnt CH FRSC (born November 18, 1939) is a Canadian poet, novelist, literary critic, essayist, teacher, environmental activist, and inventor. Since 1961, she has published 18 books of poetry, 18 novels, 11 books of non-fiction, nine collections of short fiction, eight children's books, and two graphic novels, as well as a number of small press editions of both poetry and fiction. Atwood has won numerous awards and honors for her writing, including the Booker Prize (twice), Arthur C. Clarke Award, Governor General's Award, Franz Kafka Prize, Princess of Asturias Awards, and the National Book Critics and PEN Center USA Lifetime Achievement Awards. A number of her works have been adapted for film and television.
ellauri048.html on line 1890: The myth likely stems from the Battle of Krojanty in September 1939 at the outset of World War II, when Nazi Germany invaded Poland. On the first day of the war, Polish cavalry charged a German infantry battalion. They initially broke the German ranks, until a counterattack by armored cars with machine guns turned the balance. The charge ended up inflicting heavy losses on the Poles but it worked, delaying the German advance and allowing other Polish forces to retreat. There were no tanks on the battlefield.
ellauri049.html on line 777: Vuonna 1932 hänet valittiin jäseneksi Ranskan kansalliseen museoneuvostoon, vuonna 1933 hänet nimitettiin Nizzan yliopiston kansleriksi. Vuonna 1936 oli vuorossa nimitys maailmannäyttelyn kulttuuriyhteistyön puheenjohtajuus, vuonna 1937 hän sai perustaa oman runouden oppituolinsa maineikkaaseen Collège de Franceen ja vuonna 1939 hänestä tuli Ranskan kirjailijoiden, säveltäjien ja kustantajien yhdistyksen kunniapuheenjohtaja.
ellauri053.html on line 1153:

William Butler Yeats (13. kesäkuuta 1865 Sandymount, Irlanti – 28. tammikuuta 1939">1939 Menton, Ranska) oli irlantilainen runoilija. Yeats oli merkittävä voima perinteisen irlantilaisen kulttuurin elvyttämisessä ja yksi Irlannin kansallisteatterin perustajista. Yeats sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1923.


ellauri055.html on line 74: Zweig oli kova Rolland fan. Eikaine vaan homostellu keskenään? Sitä oli paljon liikkeellä jetset piireissä. Bertie ja Conrad. Proust ja Bourget. Epäilyttäviä tapauxia pisteessä on läjittäin. Zweig nyt takuulla oli vähintään bi. Se ja sen vaimo teki seppukut brasseissa. What did Zweig have that brought him the fanatical devotion of millions of readers, the admiration of Hermann Hesse, the invitation to give the eulogy at the funeral of Sigmund Freud? Sas se. Freud teki suusyöpäisenä seppukun Lontoossa 1939. Ei ois kannattanut vetää tupakkaa. Henkilääkäri otti sen hengiltä morfiinipiikillä kuin vanhan koiran. Koiran iässä se oli 12-vuotias.
ellauri055.html on line 887: Vuonna 1915 Sillinpää tutustui 17-vuotiaaseen Sigrid ”Siikri” Salomäkeen (1898–1939), joka oli tullut sisäköksi Sillinpään hämeenkyröläisen haltuun
ellauri055.html on line 918: Vaikka 1930-luku olikin Sillinpäälle kirjallisesti menestyksen aikaa, hän velkaantui edelleen kiihtyvällä vauhdilla suurelta osin siksi, ettei hän pystynyt hallitsemaan rahankäyttöään. Myös Sillinpään alkoholiongelma paheni edelleen näinä vuosina, ja hän saattoi nauttia korillisen olutta ja konjakkipullon päivässä. Vuonna 1939 Sillinpäätä kohtasi vielä kova isku, kun hänen vaimonsa Siikri kuoli keväällä keuhkokuumeeseen.
ellauri055.html on line 922: Sillinpäätä oli jo pitkään pidetty varteenotettavana Nobel-ehdokkaana ja syksyllä 1939 hän voittikin Nobel-komitean äänestyksessä palkinnosta kilpailleet sveitsiläisen Hermann Hessen ja alankomaalaisen Johan Huizingan. Myöhemmin Sillinpää luovutti kultaisen Nobel-mitalinsa Suomessa sotaponnistelujen hyväksi järjestettyyn jalometallikeräykseen, mahdollisesti ruotsalaisen kirjallisuusnobelisti Selma Lagerlöfin esimerkin pakottamana.
ellauri055.html on line 924: Vastaanotettuaan palkinnon Tukholmassa joulukuussa 1939 Sillinpää jäi Ruotsiin ja keräsi siellä puhetilaisuuksilla rahaa talvisotaa käyvälle Suomelle. Jo lokakuussa 1939 hän oli julkaissut Suomen Kuvalehdessä "Sillinpään marssilauluksi" kutsutun runon, koska hän toivoi sen säkeiden yhdistävän suomalaisia ja kohentavan kansan mielialaa. Siitä tulikin nopeasti järjestetyn sävellyskilpailun voittaneen Aimo Mustosen säveltämänä hyvin suosittu talvisotaa edeltävinä viikkoina ja sodan aikana. ”Sillinpään marssilaulu” edustaa Sillinpään tyypillistä kirjoitustyyliä, jossa yhdistyvät alun maisemakuvaus, viittaus karttaan sekä maanläheisyyden ja mullan ja vaiston varaan rakentuva hiukan mystinen yhteisyydentunne. Marssilaulua lauletaan ja soitetaan Puolustusvoimissa yhä, ja siinä on monien varusmiesten mielestä helposti opittavat sanat.
ellauri063.html on line 174: Aktion T4 -liikuntatapahtuma oli osa natsien eugeniikka- eli rotuhygieniaohjelmaa. Sen avulla natsihallinto pyrki hankkiutumaan eroon Saksan ei-toivotuista jäsenistä, kuten vammaisista ja henkisesti sairaista.Tappamiset alkoivat syyskuussa 1939 ja jatkuivat sodan loppuun 1945 saakka; noin 275 000–300 000 ihmistä surmattiin psykiatrisissa sairaaloissa Saksassa, Itävallassa, miehitetyssä Puolassa sekä Böömin ja Määrin protektoraatissa (nykyisin osa Tshekin tasavaltaa). Uhrien määräksi kirjattiin alun perin 70 273, mutta luku on kasvanut entisen Itä-Saksan arkistoista löytyneiden tietojen myötä.
ellauri064.html on line 221: Keep Calm and Carry On (suom. Pysykää rauhallisina ja jatkakaa) oli Ison-Britannian hallituksen toisen maailmansodan alkuvaiheessa vuonna 1939 tilaama propagandajuliste, josta on 2000-luvulla tullut suosittu käyttökuva erilaisissa tuotteissa. Hollantilaisen neo-Hararin (Rutger Bregman albumissa 204) miälestä tää osoitti et apinat on perimmältään hyviä.
ellauri064.html on line 264: Gustaf Wrede af Elimä eli Parkanon parooni (13. huhtikuuta 1853 Vaasa – 23. lokakuuta 1939 Tenhola) oli Parkanossa asunut kansanomainen aatelismies ja originelli, joka toimi Parkanon hoitoalueen metsänhoitajana 1893–1918 ja asui eläkkeellä ollessaankin Parkanossa. Hänet tunnettiin 1920–1930-luvuilla suojeluskunta-aktiivina.
ellauri065.html on line 97: Hertwigswaldau ist ein Ort, der 1939 zu Deutsches Reich gehörte und im Verwaltungsgebiet Jauer lag. Hertwigswaldau gehörte ehemals zum Deutschen Reich. Im Deutschen Reich hieß der Ort Hertwigswaldau. Heute heißt der Ort Snowidza und gehört zu Polen.
ellauri065.html on line 167: Kahden maailmansodan välisenä aikana monet Saksassa väittivät, että vuosina 1919–1922 Puolalle luovutettu alue olisi palautettava Saksaan. Tämä väite oli yksi perusteluista Saksan hyökkäykselle Puolaan vuonna 1939, mikä ilmoitti toisen maailmansodan alkamiselle. Kolmas valtakunta liitti entiset Saksan maat, käsittäen " Puolan käytävän ", Länsi-Preussin, Posenin maakunnan ja osia Itä- Ylä-Sleesiaa. Valtuusto on Danzigin vapaakaupunki äänesti tulla osaksi Saksan jälleen, vaikka puolalaisia ja juutalaisia riistettiin äänioikeuttaan ja kaikki muut kuin natsien puolueiden kiellettiin. Vuonna 1919 menetettyjen alueiden ottamisen lisäksi Saksa otti myös lisää maata, joka ei ollut koskaan ollut saksalainen. Adolf Hitlerin kahdessa asetuksessa (8. lokakuuta ja 12. lokakuuta 1939) jaetut Puolan alueet jaettiin hallinnollisiin yksiköihin: Reichsgau Wartheland (alun perin Reichsgau Posen), johon kuului koko Poznańin voivodikunta, suurin osa Łódźin voivodikunnasta, viisi Pommerin voivodikunnan lääniä ja yksi Warszawan voivodikunnan lääni ; Reichsgau Danzig-Länsi-Preussit (alun perin Reichsgau Länsi-Preussit), joka koostui jäljellä olevasta Pommerin voivodikunnan alueesta ja Danzigin vapaakaupungista ; Ciechanówin alue ( Regierungsbezirk Zichenau), joka koostuu viidestä Warszawan voivodikunnan pohjoisesta läänistä ( Płock, Płońsk, Sierpc, Ciechanów ja Mława ), josta tuli osa Itä-Preussia; Katowicen alue (Regierungsbezirk Kattowitz) tai Itä-Ylä-Sleesia ( Ost-Oberschlesien ), johon kuului Sosnowiecin, Będzinin, Chrzanówin ja Zawiercien läänit sekä osat Olkuszin ja Żywiecin läänistä. Näiden alueiden pinta-ala oli 94.000 km 2 ja asukasluku 10.000.000 ihmistä. Liittyneet Puolan alueet olivat koko sodan ajan Saksan kolonisaation alaisia. Itse Saksasta tulleiden uudisasukkaiden puuttuessa siirtolaiset olivat pääasiassa etnisiä saksalaisia, jotka siirrettiin muualta Itä-Euroopasta. Nämä etniset saksalaiset uudelleensijoitettiin koteihin, joista puolalaiset oli karkotettu. Loput Puolan alueesta liittyi Neuvostoliittoon (ks. Molotov – Ribbentrop -sopimus ) tai tehtiin Saksan hallitsemalle valtionhallinnon miehitysvyöhykkeelle. Sen jälkeen, kun Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941 alueella Białystokin, johon kuului Białystok, Bielsk Podlaski, Grajewo, Łomża, Sokółka, Volkovysk, ja Grodno läänien oli "kiinni" (ei sisällytetty) Itä-Preussi, kun taas Itä Galicia ( District of Galicia ), johon sisältyi kaupungit Lwów, Stanisławów ja Tarnopol tehtiin osa julkisyhteisöjen.
ellauri066.html on line 59: Einari Arvid Vuorela (17. elokuuta 1889 Keuruu – 10. heinäkuuta 1972 Helsinki) oli suomalainen runoilija ja prosaisti. Filosofian kunniatohtorin arvonimi hänelle myönnettiin vuonna 1969. Vuorela syntyi Keuruun Jukojärvellä perheeseen, jossa oli kymmenen lasta ja aloitti opintonsa Multialla. Hänen vanhempansa olivat rakennusmestarit Aapeli Vuorela ja Kristiina Ryöppylä. Vuorelan puoliso vuodesta 1939 oli kirjailija Laura Soinne. Vuorela valmistui opettajaksi Jyväskylän seminaarista 1914. Hän toimi liikeapulaisena ja myymälänhoitajana 1903–1909 ja kansakoulunopettajana Töysässä 1914–1920, Jyväskylässä 1922–1923 ja myöhemmin Multialla.
ellauri066.html on line 157: Vuonna 1939 kriitikko Anna-Maria Tallgren (1886– 1949) sai ylipuhuttua Hellaakosken kokoamaan Valitut runonsa. Yleisesti ajateltiin, että Hellaakosken runoilijan ura oli jo päättynyt. Hellaakoski ajatteli itsekin ”hymähtäen", että tuli sentään kelvollinen hautakivi elävälle ruumiille. "Olin mykkä raato mykässä purkissa." (Hellaakoski 1964, 75)
ellauri066.html on line 389: Richard Halliburton (s. 9. tammikuuta 1900 – katosi 24. maaliskuuta 1939) oli amerikkalainen lehtimies ja maailmankulkuri. Luonteeltaan hän oli kuuluisan huoleton hetkessä eläjä ja hedonisti, eräänlainen uuden ajan epikurolainen. Halliburton kirjoitti useitakin matkakirjoja; niistä on suomennettu ainakin Ruhtinaallinen retki romantiikan maille ja Lentävä matto.
ellauri066.html on line 391: Kyltymätön seikkailija Halliburton katosi jäljettömiin Hongkongista San Franciscoon matkalla olleen vanhan kiinalaisen rahtilaivan tuhoutuessa taifuunin kourissa maaliskuussa 1939. Hänet julistettiin virallisesti kuolleeksi vasta vuonna 1964. Siksi se saattoikin lentää Tulpan kanssa DC-3:lla vuona 1945. Mäkin oon menny sellaisella poikasena mummin luo Helsingistä Jälän kentälle.
ellauri067.html on line 521: Frankensteinin poika on vuonna 1939 valmistunut elokuva. Sen on ohjannut Rowland V. Lee. Elokuva on jatkoa kahdelle aikaisemmalle elokuvalle: Frankenstein (1931) ja Frankensteinin morsian (1935).
ellauri069.html on line 195: Run between the raindrops: This is a military, combat slang phrase meaning to maneuver under heavy fire without being hit. Ei pidä sekoittaa kappaleeseen Guy Lombardo and His Royal Canadians: Run Raindrop Run 1939.
ellauri070.html on line 365: Hän oli yksi Brasilian ensimmäisistä samban supertähdistä ja näytteli Brasiliassa myös kuudessa elokuvassa. Kymmenen vuoden kuluttua hänet kutsuttiin esiintymään Broadwaylle New Yorkiin. Miranda saapui yhtyeensä (Bando da Lua) kanssa Yhdysvaltoihin 1939, ja hänestä tuli tähti 1940-luvun alussa. Nyttemmin Lua tunnetaan tekoälyn ohjelmointikielenä. Yhdysvaltojen hallitus vetisti hänen uraansa osana presidentti Franklin Rooseveltin ”Hyvä naapuri” -politiikkaa. Hän oli maan parhaiten ansaitseva taiteilija usean vuoden ajan 1940-luvulla, ja vuonna 1945 hän oli parhaiten ansaitseva nainen Yhdysvalloissa.
ellauri074.html on line 163: The Perdue Farms company was founded in 1920 by Arthur Perdue and his wife, Pearl Perdue, who had been keeping a small flock of chickens. The company started out selling eggs, then in 1925, Perdue built the company's first hatchery, and began selling layer chicks to farmers instead of only eggs for human consumption. His son Frank Perdue joined the company in 1939 at age 19 after dropping out of college. The company was incorporated as A.W. Perdue & Son and Frank Perdue assumed leadership in the 1950s. The company also began contracting with local farmers to raise its birds and supplying chickens for processing as well as opening a second hatchery in North Carolina during this period. Perdue entered the grain and oilseed business by building grain receiving and storage facilities and Maryland's first soybean processing plant. In 1968, the company began operating its first poultry processing plant in Salisbury. This move had two effects: it gave Perdue Farms full vertical integration and quality control over every step from egg and feed to market, as well as increasing profits which were being squeezed by processors. This move enabled the company to differentiate its product, rather than selling a commodity. In 2013, Perdue was reportedly the third-largest American producer of broilers (chickens for eating) and was estimated as having 7% of the US chicken production market, behind Pilgrim's Pride and Tyson Foods. Perdue antoi kanalle nimen tuotteistamalla sen. Poules Perdues.
ellauri093.html on line 748: Matti kuoli päivä kuukausi 1939, 76 vuotiaana paikassa kuolinpaikka.
ellauri093.html on line 915: Helene kuoli slaagiin 1939. Se oli Dickiä 1v nuorempi. Dolmen lähti yxin jenkkeihin eikä päässyt enää koskaan takaisin. Julma kohtalo. - Hei ei sinne päinkään! Se iski uuden hanin alle vielä 82-vuotiaana! Jalo nainen oli toiminut 20v opettajattarena, sitten tyttö-korkeakoulun johtajattarena. Nyt hän oli erään tyttökoulun ylivalvoja. Tosi estrogeeninen. He solmivat avioliiton maaliskuussa 1942. Grace oli syntyisin Kanadasta, 30v nuorempi miestänsä, erinomainen kodinhoitaja... hän on niin hyvä minulle, en ole enää yxin... Niinpä niin, ei ole ihmisen hyvä olla yxin, minäpä teen hänelle kylkiluusta kumppanin. Dolmen ei muistanut mainita Gracen tyttönimeä. Voi olla ettei se muistanut sitä, sen nimimuisti oli surkea.
ellauri096.html on line 670: This meant that, because the parameters of the models were not structural, i.e. not indifferent to policy, they would necessarily change whenever policy was changed. The so-called Lucas critique followed similar criticism undertaken earlier by Ragnar Frisch, in his critique of Jan Tinbergen's 1939 book Statistical Testing of Business-Cycle Theories, where Frisch accused Tinbergen of not having discovered autonomous relations, but "coflux" relations,[10] and by Jacob Marschak, in his 1953 contribution to the Cowles Commission Monograph, where he submitted that
ellauri100.html on line 1296: Algirdaxen iskä Julius 1882–1942 oli ope ja yleni koulutarkastajaxi. Se oli kotoisin suvakkien alueelta Liettuasta. Algirdaxen äiskä Konstancija Greimienė oli 4v nuorempi sihteerikkö. Ne asui alux Tulassa Ryssissä, mutta karkasivat sieltä vallankumouxen tullessa. Algirdas puhui pelkkää liettuaa ennen koulua. Koulussa se oppi ranskaa ja saxaa ja lukiossa luki Nietscheä ja Schopenhaueria, voi ei. Se vaihtoi koulua kuin mustalainen paitaa, ja päätyi lukemaan lakia Konowiiin (Kaunas), mistä se ajelehti lingvistiikkaan. Se valmistui Grenoblesta 1939 murretutkimuxella. Kun 2. maailmansota alkoi se joutui kuzuntoihin Liettuaan.
ellauri100.html on line 1349: Barthes oli lupaava oppilas ja opiskeli 1935-1939 Sorbonnessa klassikoita. Sillä oli tubi ja muita vaivoja, joka hidasti opiskeluja, mutta toisaalta vapautti kätevästi sotahommista. Se ajautui lingvistiikkaan kuin Algirdas, julkaisi jotain papereita ja sairasteli. 1941 se teki maisterin kreikkalaisesta tragediasta Ranskan tragedian varjossa.
ellauri102.html on line 418: Before World War II, her paternal grandparents were communists, but they began to turn against the Soviet Union after the Molotov–Ribbentrop Pact in 1939. In 1942, her grandfather, an animator at Disney, was fired after the 1941 strike, and had to switch to working in a shipyard instead. By 1956, they had abandoned communism. Vitun takinkääntäjät, juutalaisiin ei ole luottamista, niinkuin se Trotskykin. Klein's father grew up surrounded by silly ideas of social justice and racial equality, but found it "difficult and frightening to be the child of Communists", a so-called red diaper baby.
ellauri105.html on line 484: Tuo pappismunkki oli kirkolliselta nimeltään Mefodi ja maalliselta nimeltään Matti Lehmonen. Hänen elämäntarinansa on melkoinen. Selvitin sitä hieman vieraillessani jälleen kerran Heinävedellä Valamon luostarissa. Kerron siitä jotain tässä lyhyesti. Tämä vuonna 1912 Konneveden rantamaisemissa syntynyt rautalampilainen meni jo varsin varhain harjoittelemaan luostarielämää Laatokan Valamon luostariin. Kimmokkeen sinne menoon tämä silloin vielä luterilainen 15-16-vuotias nuori mies sai silloiselta Kotkan ortodoksisen seurakunnan kirkkoherralta, rovasti Mikael Iltonoffilta (Iltola). Niinpä hänet sitten varsin pian liitettiin Smolenskin skiitassa ortodoksiseen kirkkoon ja hän siirtyi Valamon luostariin noviisiksi. Mefodi kuvattuna Petsamon luostarissa 1939. (Kuva pappismunkki Mefodin albumista, © Valamon luostari)
ellauri106.html on line 306: Gorkin saatua surmansa epäilyttävissä oloissa 1936 Babel totesi: seuraavaksi he etsivät minua. Hänet pidätettiin 1939, tuomittiin vakoilusta, vietiin vankileirille ja teloitettiin ilmeisesti vuonna 1940. Phillun mielikirjan Punainen ratsuväki suomensi huomattava egoisti Juhani Konkka.
ellauri108.html on line 65: This short form of the name occurs 50 times in the text of the Hebrew Bible, of which 24 form part of the phrase "Hallelujah". In the Christian King James Version (1611) there is a single instance of JAH (capitalized), in Psalm 68:4. An American Translation (1939) and the New King James Version "NKJV" (1982) follows KJV in using Yah in this verse.
ellauri108.html on line 205: Howell has been described as the "leading figure" in the early Rastafari movement. He preached that black Africans were superior to white Europeans and that Afro-Jamaicans should owe their allegiance to Haile Selassie rather than to George V, King of Great Britain and Ireland. The island's British authorities arrested him and charged him with sedition in 1934, resulting in his two-year imprisonment. Following his release, Howell established the Ethiopian Salvation Society and in 1939 established a Rasta community, known as Pinnacle, in Saint Catherine Parish. Police feared that Howell was training his followers for an armed rebellion and were angered that it was producing cannabis for sale. They raided the community on several occasions and Howell was imprisoned for a further two years. Upon his release he returned to Pinnacle, but the police continued with their raids and shut down the community in 1954; Howell himself was committed to a mental hospital.
ellauri110.html on line 113: Tekniikan tohtori Matti Keijola kuoli 11. kesäkuuta 2009 Nurmijärvellä vaikeaan sairauteen. Hän oli 69-vuotias, syntynyt 5. joulukuuta 1939 Mynämäellä. Matti Keijola kirjoitti ylioppilaaksi Apollon yhteiskoulusta 1958. Hän alkoi opiskella heikkovirtatekniikkaa Teknillisen korkeakoulun sähköteknillisellä osastolla.
ellauri117.html on line 420: Scott ja Zelda vieraantuivat toisistaan; Zelda alienoitui mielisairaalassa itärannikolla, kun taas Scott asui Hollywoodissa rakastajattarensa, juorutoimittaja Sheilah Grahamin kanssa. Vuodesta 1939 kuolemaansa saakka Kultahattu pilkkasi itseään vanhan kunnon Patin eli Pipsan pimpsan orjaksi. Hän käytti Pipsan hattua 17 novellissa, jotka on myöhemmin koottu kokoelmaan Kuningatar-tarinat.
ellauri118.html on line 410: 1Aviorikos kirjallisena topoksena on ollut useankin tutkimuksen aiheena, mutta ei yhdenkään narratologisen tutkimuksen. Edelleen painavin kirjallisuustieteellinen esitys aiheesta on Tony Tannerin ambivalentin psykoanalyyttis-strukturalistinen Adultery in the Novel (1979), joka lähestyy aviorikosta sekä yhteiskunnallisena että kirjallis-kielellisenä transgressiona. Viittaan Tannerin tutkimukseen Rouva Bovarya käsittelevässä luvussa. Muut laajemmat esitykset kirjallisesta aviorikoksesta ovat tekstianalyyttisesti merkityksettömämpiä: Bill Overtonin Fictions of Female Adultery (2002) keskittyy aviorikoskirjallisuuden historiallisiin ja kulttuurisiin reunaehtoihin sekä soimaa aiempaa tutkimusta (lähinnä Tanneria) liiasta kieli- ja kerrontakeskeisyydestä; Patricia Mainardin Husbands, Wives, and Lovers (2003) on kulttuurihistoriallinen esitys aviorikoksesta taiteessa ja Overtonin tutkimusta rikkaampi esitys esimerkiksi aviorikoksen lainsäädännöllisistä ja kulttuurisista kytköksistä; niin ikään Judith Armstrongin The Novel of Adultery (1976), Naomi Segalin The Adulteress’s Child (1992) ja Maria R. Ripponin Judgement and Justification in the Nineteenth-Century Novel of Adultery (2002) sivuuttavat kerronnan kysymykset ja keskittyvät kulttuuris-poliittiseen kontekstiin ja pelkästään referentiaalisen tason temaattiseen toistoon (kuten siihen että aviorikoksesta syntyvä lapsi on mitä todennäköisimmin tyttö). Oma lukunsa ovat vielä tiettyihin aikakausiin ja kielialueisiin (esimerkiksi ranskalaiseen hoviromantiikkaan) keskittyvät tutkimukset. Näistä maininnan arvoinen on ainakin Donald J. Greinerin Adultery in the American Novel (1985), vertaileva tutkimus Updiken, Hawthornen ja Jamesin avionrikkojista. Kulttuuri- ja myyttihistoriallinen klassikko, Denis de Rougemontin L’Amour et l’Occident (1939) on myös tutkimus uskottomuusfiktioista (Tristanin ja Isolden perillisistä), sillä Rougemontilla juuri aviorikos on länsimaisen ”rakkauden rakastamisen” huipentuma, transgressiivinen olotila joka katoaa, jos siitä tehdään instituutio. Käsitys uskottomuudesta kulttuurisena rajailmiönä ja juuri siitä syystä kertomustaiteen pulppuavana lähteenä yhdistää siis Rougemontia ja Tanneria, mutta jostain syystä Tanner ei viittaa Rougemontin teokseen. Mixihän? [Heitän tähän heti sen edellä mainitun oivalluxen, että romantiikka on sitä kun panettaa muttei pääse pukille.]
ellauri131.html on line 243: 1939.jpg/500px-Liisa-Jussi-Tenkku-1939.jpg" width="50%" />
ellauri141.html on line 476: Seuraavan kahden vuoden aikana hän julkaisi romaanin Valon kadotessa (The Light that Failed), sai hermoromahduksen ja tapasi amerikkalaisen kirjailijan ja kustantajan Wolcott Balestierin, jonka kanssa yhteistyössä hän kirjoitti romaanin The Naulahka (1892). Kipling lähti 1891 lääkäreidensä neuvosta merimatkalle vieraillakseen Etelä-Afrikassa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja jälleen kerran Intiassa. Kiplingin piti viettää joulu perheensä kanssa Intiassa, mutta kuultuaan Balestierin kuolleen lavantautiin hän päätti palata välittömästi Lontooseen. Ennen paluutaan hän oli sähkeitse pyytänyt Wollcottin siskon Caroline Starr Balestierin (1862–1939) kättä. ”Carrien” hän oli tavannut aiemmin ja hänellä oli ollut tämän kanssaan ilmeisesti ajoittainen romanssi.
ellauri146.html on line 864: The ban on communist symbols resulted in the removal of hundreds of statues, the replacement of street signs and the renaming of populated places including some of Ukraine's biggest cities like DniproPetrovsk (sorry, Dnipro). The city administration of Dnipro estimated in June 2015 that 80 streets, embankments, squares, and boulevards would have to be renamed. Maxim Eristavi of Hromadske.TV estimated late April 2015 that the nationwide renaming would cost around $1.5 billion. The legislation also granted special legal status to veterans of the "struggle for Ukrainian independence" from 1917 to 1991 (the lifespan of the Soviet Union). The same day, the parliament also passed a law that replaced the term "Great Patriotic War" in the national lexicon with "World War II" from 1939 to 1945 (instead of 1941–45 as is the case with the "Great Patriotic War"). A change of great significance.
ellauri152.html on line 756: When the Nazis began the genocide of Jewish People in Poland in 1942, Zeitlin was 71 years old. He was murdered by Nazis in the Warsaw ghetto while holding a book of the Zohar and wrapped in a Tallit and Tefillin. Most of his family was also murdered; the only survivor was his elder son Aaron, who had settled in New York in 1939.
ellauri155.html on line 826: John Dewey (1939)
ellauri160.html on line 155: After persuading his parents to finance his passage back to Europe, he sailed from New York on the R.M.S. Mauretania on 22 February 1911. It was nearly 30 years—April 1939—before he visited the U.S. again.
ellauri160.html on line 158: Ford Madox Ford (né Joseph Leopold Ford Hermann Madox Hueffer (/ˈhɛfər/ December 1873 – 26 June 1939) was an English novelist, poet, critic and editor whose journals The English Review and The Transatlantic Review were instrumental in the development of early 20th-century English and American literature.
ellauri161.html on line 397: 193954" height="100px" />
ellauri164.html on line 246: Remembering Robert M. Veatch, PhD 1939-2020. Bob Veatch from Georgetown loved genealogy and had confirmed a Veatch connection to the Stuart (Stewart among the Scots) dynasty. He was a long-time fan of bluegrass and Bob and his wife Ann were founding members of the Lucketts Bluegrass Foundation in Lucketts, Virginia, location of the world’s longest running bluegrass concert series (45 years strong!). He used to laugh and say that he thought likely he was the only undergraduate at Harvard reading Plato while listening to bluegrass. Bob was a Peace Corps volunteer in Nigeria from 1962-1964.
ellauri180.html on line 235: Thus it is clear that medical trends are now being driven by financial constraints. Perhaps this is reflected by the dramatic decline in the number of non-religious circumcisions performed over the last half century; in the USA an estimated 80% of boys were circumcised in 1976 but by 1981 this had fallew to 61%, and recent estimates suggest that this decrease continues. In the UK the decline has been even more dramatic: originally more common in the upper classes, circumcision rates fell from 30% in 1939 to 20% in 1949 and 10% by 1963. By 1975 only 6% of British schoolboys were circumcised and this may well have declined further.
ellauri184.html on line 44: Mailer was raised in Brooklyn, first in Flatbush on Cortelyou Rd and later in Crown Heights at the corner of Albany and Crown Streets. Mailer graduated from Boys High School and entered Harvard College in 1939, when he was 16 years old. As an undergraduate, he was a member of the Signet Society. Mousiken poiei kai ergazou, tee musaa ja duunaa. At Harvard, he majored in engineering sciences, but took writing courses as electives. He published his first story, "The Greatest Thing in the World," at the age of 18, winning Story magazine's college contest in 1941.
ellauri191.html on line 720: 1939"/>1939
ellauri191.html on line 722: 1939.jpg" class="image">Frans Eemil Sillanpää <span style=1939.jpg" src="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/c/cd/Frans_Eemil_Sillanp%C3%A4%C3%A4_1939.jpg/75px-Frans_Eemil_Sillanp%C3%A4%C3%A4_1939.jpg" decoding="async" width="75" height="106" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/c/cd/Frans_Eemil_Sillanp%C3%A4%C3%A4_1939.jpg/113px-Frans_Eemil_Sillanp%C3%A4%C3%A4_1939.jpg 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/c/cd/Frans_Eemil_Sillanp%C3%A4%C3%A4_1939.jpg/150px-Frans_Eemil_Sillanp%C3%A4%C3%A4_1939.jpg 2x" data-file-width="280" data-file-height="396" />
ellauri192.html on line 77: Jakobson escaped from Prague in early March 1939 via Berlin for Denmark, where he was associated with Louis Hjelmslev's Copenhagen linguistic circle. He fled to Norway on 1 September 1939, and in 1940 walked across the border to Sweden, where he continued his work at the Karolinska Hospital (with works on footsores, aphasia and language competence). When Swedish colleagues feared a possible German occupation, he managed to leave on a cargo ship, together with Ernst Cassirer (the former rector of Hamburg University) to New York City in 1941 to become part of the wider community of intellectual émigrés who fled there.
ellauri196.html on line 181: Wystan Hugh Auden (21. helmikuuta 1907 York – 29. syyskuuta 1973 Wien) oli englantilais-yhdysvaltalainen runoilija. Auden avioitui Thomas Mannin tyttären Erika Mannin kanssa. Hän muutti vuonna 1939 Yhdysvaltoihin, jonka kansalaisuuden hän sai vuonna 1945. Myöhemmin hän vietti aikaa Itävallassa. Vuosina 1956–1961 hän toimi Oxfordin yliopiston professorina. Hän kuoli sydänkohtaukseen lähde? 66-vuotiaana.
ellauri198.html on line 851: As Yeats aged, he saw Ireland change in ways that angered him. The Anglo-Irish Protestant minority no longer controlled Irish society and culture. According to Yeats’s unblushingly antidemocratic view, the greatness of Anglo-Irishmen such as Jonathan Swift, philosopher George Berkeley, and statesman Edmund Burke, contrasted sharply with the undistinguished commonness of contemporary Irish society, which seemed preoccupied with the interests of merchants and bloody peasants. He laid out his unpopular opinions in late plays such as Purgatory (1938) and the essays of On the Boiler (1939).
ellauri203.html on line 398: Toisen maailmansodan puhjettua Gałczyński sai korttiluonnoksen armeijasta. Hän osallistui Puolan syyskuun kampanjaan vuonna 1939. Hän joutui 17. syyskuuta venäläiseksi sotavankiksi ja joutui myöhemmin saksalaisten vangiksi. Hän vietti miehityksensä Stalag XI-A -sodanvankileirillä Altengrabowissa, hänen runojaan painettiin salaa antologioissa. Sodan jälkeen hän matkusti Brysseliin ja Pariisiin ja palasi Puolaan vuonna 1946. Hän perusti 13 Muses Clubin Szczeciniin.vuonna 1948 ennen kuin muutti takaisin Varsovaan, ja tuotti töitä lukuisille viikkolehdille.
ellauri210.html on line 780: The novel starts in Spain in 1939, during the Spanish civil war, when Tanguy is forced to flee the country with his mother because of her left wing political affiliations. They find themselves in France, which is no less hostile. Forsaken by his father, Tanguy and his mother are arrested by the police and sent off to a camp for political refugees where life is difficult and they face many a hardship and insult. Finally able to escape, Tanguy's mother now decides to flee to London. In order to escape unnoticed from France, they must travel separately and Tanguy is thus separated from his mother. Discovered by the German troops he is packed off to another concentration camp where he endures a life of hunger, cold and forced physical labour that break his body and spirit, the only respite being in a young German pianist who befriends him and reminds him time and again not to hate for hatred breeds nothing but hatred. LOL.
ellauri210.html on line 1032: Kun Espanjan sisällissota puhkesi kesällä 1936, ulkomailla oleskellut Dalí sanoi kannattavansa tasavaltalaisia. Francon fasistien päästyä voitolle hän kuitenkin käänsi takkinsa varmistaakseen, että voisi palata sodan jälkeen Espanjaan. Kun Dalí ei vastustanut Francon diktatuuria sisällissodan päättymisen 1939 jälkeen, Breton syytti Dalía fasistisista mielipiteistä, itsekeskeisyydestä, itsensä korostamisesta ja taloudellisesta ahneudesta, ja hän karkotti Dalín vuonna 1939 surrealistien piiristä lopullisesti. Eräät myöhemmätkin kriitikot ovat nimittäneet Dalía fasistiksi. Lavakoomikoxikin, muttei sentään humoristixi.
ellauri214.html on line 696: Laila Kinnunen s. 1939 oli Kinnusten iloisesta pelimanniperheestä ja sotalapsi Skoonesta. Kinnusen yksityiselämä oli traaginen ja alamäki alkoi hänen toisesta avioliitostaan. Puoliso Ville-Veikko Salmisella oli velkoja. Kinnusen nimi oli väärennetty vekseleihin ja ulosottomiehet kävivät heidän kotonaan. Salminen myös joi ja Kinnunen alkoi käyttää alkoholia omaan ahdistukseensa. Juomisesta alkoi tulla ongelma hänen odottaessaan tytärtään Mišićille ollessaan vielä naimisissa Salmisen kanssa. Hänen onnistui kuitenkin salata raskautensa ja alkoholisminsa pitkään. Milanan syntymän jälkeen lehdistössä julkaistiin ensimmäiset kohuotsikot Kinnusen alkoholinkäytöstä. Hänen syöksykierteensä jatkui kun Milana otettiin kolmivuotiaana huostaan isovanhemmilleen. Kinnunen kävi myös katkaisuhoidossa, mutta karkasi sieltä viikon kuluttua. 1980-luvulla Kinnunen asui kaupungin vuokra-asunnossa Käpylässä, vietti aikaa juopporemmeissä ja koki parisuhdeväkivaltaa. Hän ei kuitenkaan koskaan myöntänyt alkoholiongelmaansa. Hänestä alkoholi ei ollut ongelma, vaan osa ratkaisua.
ellauri216.html on line 909: Uusi sota katkaisi uudelleen luostarin toiminnan v. 1939. Kaikki komennettiin pois saarelta ja arvokkain omaisuus evakuoitiin samalla. Talvisodassa luostarin rakennukset säilyivät hyvin pommituksilta. Munkit olivat palanneet luostariin ja kokoontuivat pommituksien aikoina kirkkoon rukoilemaan. Välirauha pakotti veljestön kuitenkin jättämään luostarin maaliskuussa 1940. Hieman kaoottisessa tilassa tapahtuneessa muutossa jäi saarelle muun muassa suuri kirjasto, ikonostaasi ja kirkonkellot suurimmaksi osaksi.
ellauri216.html on line 970: Vuoden 1939 matkailukausi oli Vanhassa Valamossa ollut tavallista vilkkaampi. Sodan mahdollinen syttyminen näkyi mm. siinä, että luostarin ruokavaroja ryhdyttiin luetteloimaan ja säännöstelemään, kun aiemmin esim. teetä ja sokeria oli aina ollut vuoden tarvetta vastaava määrä. Luostariin tuli myös kaksi luterilaista sotilaspappia, jotka järjestivät ehtoollistilaisuuden Uuden Jerusalemin skiitan kirkkoon. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun Valamoon kuuluvassa kirkossa veisattiin luterilaisia virsiä. Tzort vazmi, kak strashno!
ellauri216.html on line 1019: Kaikkein arvokkain irtaimisto kuljetettiin pois jo joulukuussa 1939. Näihin kuuluivat luostarin perustaneiden pyhittäjäisien kenotafit sekä pääkirkon kaikki kolme kulta- ja hopeakoristeista alttaripöytää sekä ikonostaasien painavat pyhät ovet. Samaan kuormaan yläkirkon alttaripöydän kanssa kuormattiin myös ikonostaasin edessä olleet kullatut ripustettavat kyntteliköt.
ellauri216.html on line 1091: Neuvostoliiton ja Suomen välisen sodan aikana 1939-1940 luostari joutui sota-alueelle. Munkit tukivat Itä-Karjalan pakolaisia (enimmäkseen ortodokseja). Jo 16. marraskuuta 1939 luostarin hallitus päätti:
ellauri216.html on line 1100: 26. marraskuuta ja 9. joulukuuta 1939 (vanhan tyylin mukaan) suoritettiin ensimmäiset Neuvostoliiton ilmahyökkäykset Valaamaan. Joulukuussa 1939 evakuointi Valaamasta aloitettiin. 20. joulukuuta 1939 sairaita ja vanhuksia munkkeja sekä aloittelijoita ja naisia vietiin pois saarelta. 28. joulukuuta 1939 tapahtui toinen evakuointiaalto. Näiden kahden aallon aikana evakuoidut (136 henkilöä) sijoitettiin koulurakennuksiin 120 km Jyväskylästä pohjoiseen. 6. helmikuuta 1940 tapahtui uusi evakuointi - kaikki munkit ja apotti lähtivät armeijan kuorma-autoihin, jättäen luostariin viisi henkilöä: kaksi hierojamonkkia (suomalaisten ortodoksisten sotilaiden hoitoon), hierojamonkki Simforian (Matveev), noviisi insinööri Vladimir Kudrjavtsev, höyrylaiva "Sergius"-munkin kapteeni Irakli (Maikevich).
ellauri217.html on line 296: Danach trat er der Hitlerjugend, Gebiet 11 Mittelrhein, bei. Im Dezember 1939 nahm er eine Tätigkeit bei der Gestapo auf.
ellauri219.html on line 314: Like Max Miller (No.37), Tommy Handley was another British wartime comedian. Born in Liverpool, he would have been a local hero for The Beatles, and his BBC radio show, ITMA (“It’s That Man Again”) ran for ten years, from 1939 to 1949, until Handley’s sudden death from a brain hemorrhage.
ellauri219.html on line 434: George Bernard Shaw was an Irish playwright who helped shape modern theatre. The first person to receive both a Nobel Prize (in 1925, for Literature) and an Oscar (in 1939, for Best Adapted Screenplay, for Pygmalion). His works continue to be staged in the 21st Century.
ellauri219.html on line 893: Sigmund Freud, Austrian physician and pioneer psychoanalyst (1856-1939)
ellauri220.html on line 137: Mansfield syntyi Bryn Mawrissa Pennsylvaniassa, mutta vietti varhaislapsuutensa Phillipsburgissa New Jerseyssä. Hänen juristi-isänsä Herbert William Palmerin kuoltua sydänkohtaukseen Mansfieldin äiti Vera Palmer (o.s. Jeffrey) palasi työelämään opettajaksi. Vuonna 1939 Mansfield muutti äitinsä ja tämän uuden aviomiehen kanssa Dallasiin Texasiin.
ellauri236.html on line 182: So much for Raffles. Now for a header into the cesspool. No Orchids for Miss Blandish, by James Hadley Chase, was published in 1939, but seems to have enjoyed its greatest popularity in 1940, during the Battle of Britain and the blitz. In its main outlines its story is this:
ellauri236.html on line 220: Simo Knuuttila haaveili 70-luvulla kirjoittavansa kovaxikeitetyn romaanin, joka alkaisi: "Oli tukahduttavan kuuma." James Hadley Chasen esikoinen alkoi suunilleen niillä sanoilla. Tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan alkuvuodelle 1939.
ellauri236.html on line 384: In 1947, the sado-eroticism in Chase's book was parodied by Raymond Queneau in his pastiche novel, We Always Treat Women Too Well. In 1961, the novel was extensively rewritten and revised by the author because he thought the world of 1939 too distant for a new generation of readers (confusion can result if readers of the Orwell essay refer his quotations and references to the 1962 edition).
ellauri238.html on line 190: Rauno oli kyllä paha haxahdus. Rauno Setälä (20. heinäkuuta 1939 Loimaa – 25. maaliskuuta 1975 Helsinki) oli suomalainen toimittaja ja kulttuurivaikuttaja. Hän oli SKDL:n kulttuurisihteeri vuosina 1964–1971 ja Hämeen Yhteistyö -lehden päätoimittaja 1971–1974. Setälä oli naimisissa Tuula-Liina Puupan kanssa 1963–1965. Raunon toisesta vaimosta ja lapsista ei ole mainintaa, ne olivat kai tavixia. Siinä Rauski oli oikeassa kyllä että laajinkin porvarillinen demokratia on muodollista ja näennäistä ja suurpääoma on aina viime kädessä valmis turvautumaan väkivaltaan, jos se kokee taloudellisen valtansa riittävästi uhatuksi. Niinkuin Mia Berner joka tarttui Penan kanssa kättä pidempään (alla).
ellauri244.html on line 589: Henry Valentine Miller (26. joulukuuta 1891 New York – 7. kesäkuuta 1980 Los Angeles) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Miller tunnettiin aikansa kirjallisten normien rikkojana, joka yhdisti romaaneissaan henkilökuvausta, yhteiskuntakritiikkiä, filosofista pohdintaa, mystiikkaa, roisia seksuaalisuutta ja vapaata assosiaatiota. Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat Kravun kääntöpiiri (1934), Musta kevät (1936), Kauriin kääntöpiiri (1939) ja Ruusuinen ristiinnaulitseminen -trilogia (1949–59), jotka perustuvat hänen kokemuksiinsa New Yorkissa ja Pariisissa. Niin ja sitten se Marussin kolossi, joka oli makuuhuoneen kirjahyllyssä, mutta näytti tosi tylsältä.
ellauri244.html on line 611: In 1939 Lawrence Durrell, 21 years his junior, invited Miller to Greece. Miller described the visit in The Colossus of Maroussi. Miller proved to be a major influence on the new Beat Generation of American writers, most notably Jack Kerouac, 31 years his junior, the only Beat writer Miller truly cared for.
ellauri246.html on line 46: Agnon oli alkuperäiseltä nimeltään Shmuel Josef Czaczkes. Hän syntyi Butshatshin (Бучач; puol. Buczacz, jidd. Butshotsh [בעטשאָטש]) kaupungissa, silloisen Itävalta-Unkarin Galitsian maakunnassa. Galitsian alue oli kuulunut Puolaan ennen Puolan ensimmäistä jakoa (1772) sekä vuosina 1918-1939, nykyään se kuuluu Ukrainaan, ellei tule kohta jotain uutta jakoa. Butshatshissa oli holokaustiin asti suuri juutalaisväestö, joka käsitti 1930-luvulla yli puolet kaupungin asukkaista.
ellauri249.html on line 222: ”järjestelmällisestä juoppoudesta” sekä ”puolueen sisäisen demokratian loukkaamisesta”. Moisejenko erotettiin, mutta Hruštšov ei päässyt hänen paikalleen. Bugger it. Vuonna 1929 Hruštšov lähti opiskelemaan Stalinin mukaan nimettyyn teollisuusakatemiaan Moskovassa. Tämä oli seurausta Stalinin kampanjasta, jonka mukaan ”porvarispesialistit” piti sivuuttaa ja tilalle piti saada nuoria työläistaustaisia, kommunismille uskollisia opiskelijoita. Nyt Hruštšovin ura lähti todelliseen nousukiitoon: hänestä tuli koulun puolueosaston johtaja, 1931 kahden Moskovan kaupunginosaneuvoston johtaja, 1932 Moskovan puolueen toinen sihteeri ja 1934 puolueen Moskovan kaupungin komitean (gorkom) pääsihteeri. Moskovan puoluejohtajana Hruštšov lähetti osana Stalinin puhdistuksia 8 500 ”petturia” ammuttavaksi ja 33 000 vankileireille. Vuonna 1934 hänestä tuli varajäsen kommunistisen puolueen keskuskomiteaan ja politbyroon jäseneksi hän nousi vuonna 1939. Onnex onnex Nikita ei ollut päässyt insinöörixi! Olisi ollut kiitorata pystyssä.
ellauri249.html on line 235: Vuosien 1938–1939 välisenä aikana Hruštšov alkoi ensin epäillä Stalinin toimia ja alkoi lopulta hiljaisesti vihata häntä. Hruštšov vieraili Stalinossa ja
ellauri249.html on line 238: Uudistusten myötä tiloille annettiin enemmän päätäntävaltaa. Aloitteellisimmille ja työteliäimmille kolhoositilallisille oli luvassa palkkiota. Hruštšov esitteli uudistuksensa Stalinille, joka oli luonnollisesti tyytyväinen tuotannon kasvuun, mutta moitti suunnitelmaa liiasta vapaamielisyydestä. Stalinin mukaan ilman kuria kaikki hajoaisi. Talous lähti Hruštšovin kaudella Ukrainassa selvään nousuun: sato ylittyi vuonna 1939 edellisvuotisesta 21,5 %, hiilentuotanto kasvoi ja uudet tehtaat valmistuivat suunnitellusti. Kaåitalismi alkoi nostaa päätä taas Ukrainassa.
ellauri249.html on line 240: Diktaattorit Adolf Hitler ja Josif Stalin jakoivat Itä-Euroopan vuonna 1939 Molotovin–Ribbentropin sopimuksella. Neuvostoliitto hyökkäsi Puolan selkään sen taistellessa Saksaa vastaan ja Ukrainan ja Valko-Venäjän länsiosat liitettiin Neuvostoliittoon. Asiasta yritettiin tehdä laillista sarjalla irvokkaita kansanäänestyksiä, joissa alueet pyysivät päästä osaksi Neuvostoliittoa. Uusilla alueilla oli kansanvihollisia ja 10 % on niiden väestöstä vietiin Neuvostoliiton sisäosiin ja kymmeniä tuhansia teloitettiin. Hruštšovin osuus tapahtumiin oli keskeinen. Maatalouden kollektivointia hän kuitenkin hidasti sen minkä uskalsi ja pystyi. Uusien alueiden älymystöä hän moitti jatkuvasti siitä, että he eivät ymmärtäneet neuvostokulttuurin hienoutta.
ellauri249.html on line 285: Stalin oli pitänyt Neuvostoliiton kommunistisen puolueen kokouksen viimeksi vuonna 1939. Uuden, helmikuussa 1956 pidetyn XX puoluekokouksen oli tarkoitus sopia puolueen Stalin ajan jälkeisestä linjasta. Kokousedustajia ihmetytti heti kokouksen aluksi, että kokoustilassa ei ollut ainuttakaan Stalinin kuvaa. Lisää ihmetyksen ja lopulta järkytyksen aiheita oli luvassa.
ellauri254.html on line 130: 1920-luvulla Ivanov kirjoitti aiheiltaan ja kieleltään erikoista ”ornamentaalista” proosaa, joka herätti voimakasta arvostelua proletaarikirjailijoiden taholta. 1930-luvun alussa hän ymmärsi siirtyä sosialistisen realismin mukaisiin teemoihin. Vuosina 1934–1935 kirjailija julkaisi omaelämäkerrallisen romaanin Pohoždenija fakira (”Fakiirin seikkailut”) ja vuonna 1939 kansalaissotaa virallisen idologian valossa käsittelevän romaanin Parhomenko. Toisen maailmansodan aikana hän toimi sotakirjeenvaihtajana ja kirjoitti tyyliltään pateettisen romaanin Pri vzjatii Berlina (”Berliiniä vallatessa”, 1946). Myöhemmin Ivanov julkaisi lähinnä muistelmia ja muokkasi uudelleen aikaisempia teoksiaan. Monet niistä ilmestyivät vasta kirjailijan kuoltua.
ellauri254.html on line 588: (Troki, Lith. Trakai; Ger. Traken), city in S.E. Lithuania; annexed to Russia after the third partition of Poland (1795), under Polish rule from 1922 to 1939. It was the most ancient and important of the Karaite communities in the kingdom of *Poland - Lithuania , having apparently been founded by Karaites brought from the Crimea by the Grand Duke of Lithuania, Witold (Vitovt).
ellauri254.html on line 904: Nikittimen varhaiset 1920-luvun kertomukset kuvaavat Venäjän vallankumouksen aikaisia tapahtumia epäpoliittisesti ja muodoltaan kokeilevasti. Muiden Serapion-veljeksien tavoin hänen teoksensa joutuivat ankaran kritiikin kohteeksi. Ajan mittaan kirjailija sopeutui sosialistisen realismin vaatimuksiin. Romaani Eto bylo v Kokande (”Tapahtui Kokandissa”, 1939) kuvaa neuvostovallan pystyttämistä Uzbekistaniin, ”Pohjolan Auroran” (Severnaja Avrora, 1950) aiheena ei ole revontulet (kuten voisi luulla) vaan brittien Pohjois-Venäjän interventio vuosina 1918–1919. Jälkimmäinen teos sai Stalin-palkinnon vuonna 1951.
ellauri257.html on line 341: Hän oli vuonna 1966 ehdolla Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi, mutta ei kuitenkaan saanut palkintoa. Actually he was nominated for the Nobel Prize in Literature four times, from 1966 to 1969. Eise sentään ollut Puolan juutalaisia vaikka painui Argentiinaan karkuroimaan 1939. Actually he was considered unfit for military duties. No jotain vikaa siinä piti olla, ja olikin: Gombrowicz had affairs with both men and women.
ellauri260.html on line 81: Albert Cornelius Knudson was born on January 23, 1873, in Grand Meadow, Minnesota. He was the son of Asle Knudson (1844-1939) and Synnove (Fosse) Knudsen (1842-1916), both of whom were immigrants from Norway. Livet er en gamp, sa kjerringa som døde først.
ellauri262.html on line 290: Tolkienin kirjojen edustamia näkemyksiä on pidetty konservatiivisina ja hänen teoksiaan setämieskeskeisinä. Tolkienin tunnetuinta teosta, Tarua sormusten herrasta, on syytetty mustavalkoisesta vastakkainasettelusta, mutta tutkija Tom Shippeyn mukaan Tolkien ei anna yksiselitteistä vastausta siitä, mitä pahuus on. Tutkija Patrick Curryn mielestä Taru sormusten herrasta kuvaa oman aikansa ongelmia: rotusortoa, luonnon tuhoutumista ja totalitarismia. Kirjasta on yritetty löytää viittauksia todellisen maailman tapahtumiin, mutta nämä tulkinnat Tolkien totesi vääriksi teoksen toisen laitoksen esipuheessa. Hän kirjoitti inhoavansa allegoriaa ja kiisti kaikki tulkinnat, joiden mukaan Sormusten herra käsittelisi vertauskuvallisesti toista maailmansotaa tai olisi ottanut siitä vaikutteita, koska tarinan runko oli hahmottunut jo ennen vuotta 1939.
ellauri264.html on line 83: Comme il l’écrit à son grand ami et écrivain Jean-Richard Bloch en 1939 : « Il faudrait pouvoir toujours tenir compte, en lisant chacun de mes drames révolutionnaires, du cycle épique dont il est un fragment. Tels des jugements exprimés dans un drame sont des jugements d’étape, que corrige et complète la suite du voyage. » En effet, les Loups témoignent de son antisemitisme, tandis que sa dernière pièce, Robespierre, datée de 1938, reflète son compagnonnage de route avec le grand ours d’URSS.
ellauri266.html on line 409: Pierre Boulle (20. helmikuuta 1912 – 30. tammikuuta 1994) syntyi Avignonissa, Ranskassa, ja hänet kastettiin ja kasvatettiin katolilaiseksi, vaikka myöhemmin hänestä tuli agnostikko [ lainaus tarvitaan ]. Hän opiskeli arvostetussa École supérieure d´électricitéssä ( Supélec ), jossa hän sai insinöörin tutkinnon vuonna 1933. Vuodesta 1936 vuoteen 1939 hän työskenteli pyroteknikkona brittiläisillä kumiviljelmillä Malayassa. Siellä ollessaan hän tapasi ranskalaisen naisen, joka oli erossa miehestään. Hiänestä piti tulla hänen elämänsä rakkaus, jolle hän kirjoitti lempeitä rakkauskirjeitä. Myöhemmin hiän päätti palata miehensä luo, joka oli virkamies Ranskan Indokiinassa. Toisen maailmansodan aikana hiän ja hänen miehensä pakenivat Malajaan, mutta yksi hiänen lapsistaan ​​kuoli prosessissa. Boulle tapasi hänet myöhemmin sodan jälkeen, ja he nauttivat kovasti platonisesta ystävyydestä.
ellauri272.html on line 57: Zane Grey, alkuaan Pearl Zane Gray, (31. tammikuuta 1872 Zanesville, Ohio – 23. lokakuuta, 1939 Altadena, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen hammaslääkäri, baseball-pelaaja ja viihdekirjailija, joka tunnetaan Suomessa parhaiten villiin länteen sijoittuvista seikkailukirjoistaan. Zane Grey loi suurelta osaltaan romantisoidun kuvan rosoisesta Villistä lännestä kirjoittamassaan 56 lännenkirjassaan. Grey oli 1920-luvun myydyin kirjailija Yhdysvalloissa. Mä luulin pienenä että Zane oli nainen. No se oli kyllä Helmi-niminen hammaslääkäri, joten virhe oli ymmärrettävä.
ellauri275.html on line 498: Обвинения в «голодоморе» — излюбленный конек украинской антироссийской пропаганды. Якобы Советский Союз, который современным Киевом отождествляется с Россией, организовал искусственный голод в Украинской ССР, приведший к колоссальным человеческим жертвам. Между тем, «голодомор», если называть так голод начала aaAAAaa1930-х годов, имел место и на Западной Украине. Там тоже есть свои музеи, посвященные истории «голодомора». Но минуточку! В голодные 1931-1932 годы Западная Украина не имела никакого отношения к Советскому Союзу и Украинской ССР, входившей в его состав. Земли современной Западной Украины были поделены между несколькими восточноевропейскими государствами. Территории современных Львовской, Ивано-Франковской, Тернопольской, Волынской, Ровненской областей до 1939 года входили в состав Польши. Территория Закарпатской области с 1920 по 1938 годы входила в состав Чехословакии. Черновицкая область до 1940 года принадлежала Румынии.
ellauri276.html on line 353: Hänestä tuli Sinn Féinin kaupunginvaltuutettu Wicklow´ssa vuonna 1921. Myöhemmin Irlannin sisällissodassa hän oli republikaanien puolella, ja hänet internoitiin vuonna 1922/3. Hänen avioliitonsa hajosi, ja hän muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1925. Siellä hän asui New Yorkissa. Hän luennoi Fordhamin yliopistossa ja työskenteli akateemisissa irlantilaistutkimuksissa perustaen yliopiston Irlannin tutkimuksen koulun vuonna 1928, joka kesti neljä vuotta. Hän oli toimittaja The Irish Review, lyhytikäinen (huhti-, touko- ja heinäkuu 1934) "irlantilaisen ilmaisun aikakauslehti". Yritysjohtaja oli George G. Lennon, entinen upseeri, joka komensi Waterfordin lentävää pylvästä Irlannin itsenäisyyssodan aikana. Päätoimittaja oli Lennonin vävy George H. Sherwood. Campbell palasi Irlantiin vuonna 1939, asettui Glencreeen, Wicklow´n kreivikuntaan, ja kuoli Lacken Daraghissa, Enniskerryssä 6. kesäkuuta 1944.
ellauri276.html on line 473: Vuonna 1939 Kavanagh asettui Dubliniin. John Nemo kuvailee elämäkerrassaan Kavanaghin kohtaamista kaupungin kirjallisen maailman kanssa: "hän tajusi, että hänen kuvittelemansa virkistävä ympäristö ei juurikaan eronnut hänen jättämänsä pienistä ja tietämättömistä maailmasta. Hän näki pian kirjallisten naamioiden läpi, joita monet Dublinin kirjailijat käyttivät vaikuttaakseen. taiteellisen hienostuneisuuden ilmapiiri. Hänelle sellaiset miehet olivat dandeja, toimittajia ja virkamiehiä, jotka leikkivät taidetta. Hänen vastenmielisyyttään syvensi se, että häntä kohdeltiin ennemminkin lukutaitoisena talonpoikana kuin hänen uskomaansa erittäin lahjakkaana runoilijana hän oli tulossa".
ellauri276.html on line 883: 5. elokuuta 1908 hän meni naimisiin Elisabeth von Pausingerin kanssa, tiedättehän, Franz Xaver von Pausingerin tytär, taiteilija, Salzburgista, Itävallasta? Heillä oli tytär Rosalie (Stork) Regen ja kolme poikaa, Francis Wharton, George Frederick ja Carl Alexander. Vuonna 1939 Stork selvisi zägällä SS Athenian uppoamisesta Atlantin valtamerellä.
ellauri276.html on line 1268:
ellauri278.html on line 77: Huolimatta taustastaan ​​tsaarin upseerina, Shaposhnikov voitti Stalinin kunnioituksen ja luottamuksen. Ammattiupseerin asemansa vuoksi hän liittyi kommunistiseen puolueeseen vasta vuonna 1939. Tämä on saattanut auttaa häntä välttämään Stalinin epäilyt. Hinta, jonka hän maksoi selviytymisestä puhdistusten aikana, oli yhteistyö Tukhachevskin ja monien muiden kollegoiden tuhoamisessa. Stalin osoitti ihailunsa upseeria kohtaan pitämällä aina kopiota Shaposhnikovin tärkeimmästä teoksesta Mozg Armii (Мозг армии, "Armeijan aivot") (1929) työpöydällään.
ellauri278.html on line 79: Šapošnikov oli yksi harvoista miehistä , joita Stalin puhutteli hänen kristinimellään ja sukunimellään. Mozg Armii on pysynyt Yleisesikuntaakatemian opetussuunnitelmassa sen julkaisemisesta vuonna 1929. Neuvostoliiton onneksi Shaposhnikovilla oli hieno sotilaallinen mieli ja korkeat hallinnolliset taidot. Hän yhdisti nämä kyvyt asemaansa Stalinin luottamuksessa rakentaakseen uudelleen puna-armeijan johtokaareja puhdistusten jälkeen. Hän sai Gulagilta vapautuksen 4 000 upseerista, jotka katsottiin tarpeellisiksi tätä operaatiota varten. Vuonna 1939 Stalin hyväksyi Šapošnikovin suunnitelman Puna-armeijan voiman nopeasta kasvattamisesta. Vaikka suunnitellut muutokset jäivät kesken akselin hyökkäyksen aikana kesäkuussa 1941, ne olivat edenneet riittävästi pelastaakseen Neuvostoliiton täydelliseltä katastrofilta.
ellauri278.html on line 81: Neuvostoliitto aloitti 1939 talvisodan Suomea vastaan Kliment Vorošilovin johtamin joukoin. Hyökkäyksen huonot tulokset johtivat siihen, että Stalin nimitti tammikuussa 1940 uudet miehet johtamaan sitä. Tällöin Šapošnikov sai vastuulleen Karjalankannaksen hyökkäyssuunnan armeijankomentaja Semjon Timošenkon alaisena. Uudet komentajat saivatkin hyökkäyksen toimimaan aikaisempaa paremmin. Talvisota päättyi Suomen tappioon maaliskuun 1940 puolivälissä.
ellauri278.html on line 83: Shaposhnikov suunnitteli Neuvostoliiton hyökkäystä Suomeen vuonna 1939 , mutta oli paljon vähemmän optimistinen sen keston suhteen kuin Stalin ja kampanjan komentaja Kliment Vorošilov . Siitä seurannut talvisota (1939–1940) ei tuottanut välitöntä menestystä, jota neuvostopuoli oli toivonut, ja Shaposhnikov erosi kenraalin päällikön tehtävästä elokuussa 1940 sairauden ja Stalinin kanssa olleiden erimielisyyksien vuoksi. Suomen upseeristo oli ollut tarkoitus lopettaa niskalaukauxella Katyn myöhemmissä toimissa. Niin ei käynyt, kun puna-armeijalle tuli kiire länsirintamalle...
ellauri278.html on line 204: Maxim Maximovich Litvinov (Russian pronunciation: [mɐkˈsʲim mɐkˈsʲiməvʲɪtɕ lʲɪˈtvʲinəf]; born Meir Henoch Wallach; 17 July 1876–31 December 1951) was a Russian revolutionary, and prominent Soviet statesman and diplomat who served as People´s Commissar for Foreign Affairs from 1930 to 1939. Hizi sekin oli jutku!
ellauri278.html on line 216: On 6 February 1933, Litvinov made the most-significant speech of his career, in which he tried to define aggression. He stated the internal situation of a country, alleged maladministration, possible danger to foreign residents, and civil unrest in a neighbouring country were not justifications for war. This speech became the authority when war was justified. British politician Anthony Eden had said; "to try to define aggression was a trap for the innocent and protection for the guilty". In 1946, the British Government supported Litvinov’s definition of aggression by accusing the Soviet Union of not complying with Litvinov’s definition of aggression. Finland made similar criticisms against the Soviet Union in 1939.
ellauri278.html on line 231: On 3 May 1939, Stalin replaced Litvinov, who was closely identified with the anti-German position, with Vyacheslav Molotov. At a prearranged meeting, Stalin said: "The Soviet Government intended to improve its relations with Hitler and if possible sign a pact with Nazi Germany. As a Jew and an avowed opponent of such a policy, Litvinov stood in the way." Litvinov argued and banged on the table. Stalin then demanded Litvinov to sign a letter of resignation. On the night of Litvinov´s dismissal, NKVD troops surrounded the offices of the Commissariat of Foreign Affairs. The telephone at Litvinov´s dacha was disconnected and the following morning, Molotov, Georgy Malenkov, and Lavrenty Beria arrived at the commissariat to inform Litvinov of his dismissal. Many of Litvinov´s aides were arrested and beaten, possibly to extract compromising information.
ellauri278.html on line 238: Litvinov myönsi että Molotov-Ribbentrop sopimus oli ryssiltä hyvä ratkaisu siinä tapauksessa, vaikka aina hyvä ratkaisu on Kaleva-puku. The Molotov–Ribbentrop Pact was a non-aggression pact between Nazi Germany and the Soviet Union that enabled those powers to partition Eastern Europe between them. The pact was signed in Moscow on 23 August 1939 by German Foreign Minister Joachim von Ribbentrop and Soviet Foreign Minister Vyacheslav Molotov and was officially known as the Treaty of Non-Aggression between Germany and the Union of Soviet Socialist Republics. Unofficially, it has also been referred to as the Hitler–Stalin Pact, Nazi–Soviet Pact or Nazi–Soviet Alliance.
ellauri278.html on line 266: Vjatšeslav Mihailovitš Molotov (ven. Вячесла́в Миха́йлович Мо́лотов; 9. maaliskuuta (J: 25. helmikuuta) 1890 Kukarka, Venäjän keisarikunta – 8. marraskuuta 1986 Moskova, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto) oli neuvostoliittolainen poliitikko ja diplomaatti. Hänet tunnetaan erityisesti natsi-Saksan ulkoministerin Joachim von Ribbentropin kanssa vuonna 1939 allekirjoittamasta hyökkäämättömyyssopimuksesta, joka tunnetaan Molotov–Ribbentrop-sopimuksena. Molotov oli Aleksandra Kollontain ohella ainoita bolševikkien johtohahmoja, joka selvisi hengissä Stalinin vainoista. Niin ja (ehkä) Litvinov.
ellauri278.html on line 275: Toukokuussa 1939 Molotovista tuli myös ulkoasioiden kansankomissaari (ulkoministeri). Hän neuvotteli Ison-Britannian ja Ranskan kanssa elokuussa 1939. Kun neuvottelut epäonnistuivat, hän allekirjoitti Molotov–Ribbentrop-sopimuksen Saksan Joachim von Ribbentropin kanssa. Sopimuksen ehtojen mukaan Neuvostoliitto hyökkäsi Puolaan 17. syyskuuta 1939 Saksan vallattua maan länsiosat 1. syyskuuta alkaneessa hyökkäyksessä. Puolan itäosa liitettiin Neuvostoliittoon, ja luokkavihollisten pidätykset ja siirrot alkoivat liitetyllä alueella.
ellauri278.html on line 449: Konepistooli kehitettiin ensimmäisen maailmansodan aikana (1914–1918) lähialueen hyökkääväksi aseeksi pääasiassa juoksuhaudoissa. Huipussaan toisen maailmansodan aikana (1939–1945) miljoonia SMG-koneita valmistettiin sekä tavallisten joukkojen, laittomien kommantojen että urheiden partisaanien käyttöön, mutta nyttemmin myös terroristeille.
ellauri278.html on line 479: Raatteen tien taisteluissa konepistooleilla oli merkittävä osa, vaikka niitä oli suhteellisen vähän. Talvisodan syttymiseen mennessä (30.11.1939) Suomen puolustusvoimien aseistukseen kuului vain vajaat 5 000 konepistoolia. Niistä Suomi-konepistooleita oli alle 4 000. Loput olivat kehnoja sakujen ja venäläisten pyssyjä.
ellauri278.html on line 494: Venäläisten konepislari PD-34 on rakenteeltaan lähes suora kopio saksalaisesta MP 28 -konepistoolista. Palveluskäyttöön ase tuli ensimmäistä kertaa vuonna 1935. Aseen myöhempi malli PPD-34/38 sisälsi lipasratkaisuaan lukuun ottamatta vain vähäisiä muutoksia alkuperäiseen. Se varustettiin Suomi-konepistoolin rumpulippaan lähes suoralla kopiolla, johon aseen Suomi-konepistoolista poikkeavan tukkiratkaisun vuoksi jouduttiin lisäämään "syöttökaula". PPD-34- ja PPD-34/38-malleja valmistettiin yhteensä 4 174 kappaletta vuosina 1934–1939.
ellauri278.html on line 547: Sota, suursota, miettii Stalin. Sota on minulle vastenmielistä. Miten kärsinkään, kun suomalaiset hyökkäsivät Neuvostoliiton kimppuun Mainilassa 1939, ja nyt taas! Minä en ole koskaan halunnut kenenkään maata, paitsi turvallisuussyistä ehkä Puolan itäosat 1939 ja seuraavana vuonna Karjalan kannaksen, Viron, Latvian ja Liettuan sekä Bessarabian ja pohjois-Bukovinan. Mutta periaatteessa olen tähän viaton, olen syytön, täysin syytön! Nuo aloittivat!
ellauri282.html on line 229: Andersin läimiessä Puolan sodanjohdossa tasapuolisesti neukkuja ja niiden silloista kaveria Hitleriä Puolan rajoilla Neuvostoliiton joukot sieppasivat hänet ja heppu vangittiin 29. syyskuuta 1939 haavoittuttuaan kahdesti. Anders joutui alun perin vankilaan Lwówiin Ukrainaan, minkä jälkeen hänet siirrettiin Lubjankan vankilaan Moskovaan 29. helmikuuta 1940. Vangitsemisen aikana häntä kuulusteltiin, kidutettiin ja häntä kehotettiin liittymään puna-armeijaan, mutta se epäonnistui.
ellauri282.html on line 231: Allekirjoitettuaan Molotov-Ribbentrop-sopimuksen vuonna 1939 neuvostoliittolaiset hyökkäsivät Puolaan ja osallistuivat sen pilkkomiseen. Neuvostoviranomaiset julistivat Puolan olemattomaksi, ja kaikkia entisiä Puolan kansalaisia ​​Neuvostoliiton liittämiltä alueilta kohdeltiin Neuvostoliiton kansalaisina. Tämän seurauksena NKVD ja muut neuvostoviranomaiset pidättivät ja vangitsivat noin 2 miljoonaa Puolan kansalaista (neljännesmiljoona sotavankia ja 1,5 miljoonaa karkotettua).
ellauri282.html on line 235: Operaatio Barbarossan käynnistämisen ja Sikorskin ja Maiskyn välisen sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen Neuvostoliitto vapautti Andersin tavoitteenaan muodostaa Puolan armeija taistelemaan saksalaisia ​​vastaan ​​puna-armeijan rinnalla. Stalin suostui julistamaan kaikki aiemmat Natsi-Saksan kanssa tekemänsä sopimukset mitättömiksi, mitätöimään syyskuussa 1939 tehdyn Puolan jaon ja vapauttamaan kymmeniä tuhansia Neuvostoliiton leireillä pidettyjä puolalaisia ​​sotavankeja. Puolan pakolaishallituksen ja Stalinin välisen sopimuksen mukaisesti neuvostoliittolaiset myönsivät "armahduksen" monille Puolan kansalaisille 12. elokuuta 1941, joista 40 000 miehen armeija (Anders and what Army, joka tunnettiin myöhemmin nimellä Puolan Isse Immu Corps) muodostettiin kenraali Władysław Andersin johdolla. Tuhansien muiden puolalaisten upseerien olinpaikka kuitenkin pysyi tuntemattomana vielä kaksi vuotta ja hiersi voimakkaasti Puolan ja Neuvostoliiton suhteita. Upseerit oli joutuneet hävyxiin Katyn toimissa tai sitten hilpasseet Mantshuriaan, Josif ei osannut jezulleen sanoa.
ellauri282.html on line 242: Sodan sovinnonhierontavaiheessa Puolan märsäkaarsin moraalia heikensi 11. helmikuuta 1945 päättyneen Jaltan konferenssin tulos, jossa britit ja amerikkalaiset päättivät ilman puolalaisten kuulemista luovuttaa suurimman osan 1921–1939 Puolan alueista Neuvostoliitolle. Kun Anders pyysi päästä mukaan loppupeleihin, Winston Churchill sanoi hänelle, että "teitä [moraalittomia puolalaisia] ei enää tarvita. Päästäkää hepat laitumelle vaan." Arvaa että Andersia harmitti. Puolan kommunistisen hallinnon romahtamisen jälkeen vuonna 1989 hänen kansalaisuutensa ja ihmisarvonsa palautettiin varmuuskopioilta onnistuneesti. Puolan sosialisoiminen on kuin lehmää satuloisi, Stalin lohkaisi.
ellauri282.html on line 428: 16. marraskuuta 1938 Thomas Merton kävi kasteen Corpus Christi -kirkossa ja otti sieltä messiin pyhän ehtoollisen. 22. helmikuuta 1939 Merton sai englannin maisterintutkinnon Columbian yliopistosta. Merton päätti jatkaa väitöskirjaansa Columbiassa ja muutti Douglastonista Greenwich Villageen.
ellauri284.html on line 57: Maa1914-181939-45
ellauri284.html on line 181: Puola on miehitetty enemmän kertoja kuin kukaan muistaa. Joskus se on länkkäreistä hyvä asia, joskus paha. Venäläisten joukkojen tulo pieneen puolalaiseen kaupunkiin 1914 sai britit niin iloisixi että pk-miehet lohkaisivat siitä tsoukin: "Valokuvamme esittää venäläisen miehitysvoiman erään etujoukon erään puolalaisen kaupungin pääkadulla. Huomaattehan että 1 sotilaista kantaa valkoista ankkaa, joka protestoi voimakkaasti. Mahdollisesti ankka oli puolalainen sotavanki, ei rykmentin maskotti." HAHA. Seuraavaxi venäläiset miehittivät Puolan Saxan kanssa sovussa 1939. Joku zoukki näyttää siinäkin miehittäjiä naurattavan. Ehkä venäläinen kertoo sakulle viime sodan sotavankiankkakaskun. Sitten venäläiset vielä vapauttivat Puolan Saxan miehityxestä 1945. Lopullinen sopu minkä palan kukin saa tehtiin sitten Jaltan konferenssissa (kz. albumia 65). Tai lopullinen ja lopullinen, ehkä Puolan historia ei ole vielä ihan tapissa...
ellauri285.html on line 786: Marcial Losada (1939–2020) was a Chilean psychologist, consultant, and former director of the Center for Advanced Research (CFAR) in Ann Arbor, Michigan.[not verified in body] He is known for his work in academia and business focusing on the development of "high performance teams",[This quote needs a citation] and having participated in partially retracted collaborative work with Barbara Fredrickson of the University of North Carolina, a retraction for which he has been assigned the culpability.
ellauri285.html on line 788: Marcial Francisco Losada was born in 1939 in Chile.[citation needed] He received a Ph.D. in organizational psychology from the University of Michigan. After finishing his doctoral work, Losada served as a Center for Advanced Research (CFAR) in Ann Arbor, Michigan.[when?][citation needed] In his career, Losada developed a nonlinear dynamics model, the meta learning model, to show dynamical patterns achieved by high, medium and low performing teams, where performance was evaluated based on profitability, customer satisfaction, and 360-degree feedback.[citation needed]. In pursuing these goals, he founded and served as executive director of Losada Line Consulting, which had presented past workshops and seminars at companies including Apple, Boeing, EDS, GM, and Merck, and foundations including the Kellogg and Mellon Foundations, with high performance team-building contracts at BCI, Banchile, BHP-Billiton, Codelco, and Telefónica [better source needed].
ellauri288.html on line 192: Vapautuksen mytologialla vahvistettiin sotilaiden hyökkäysintoa niin ikään vuonna 1939 Suomen rajalla. Talvisodassa Suomi oli tarkoitus vapauttaa "valkoisten lahtarien" vallasta. Toisin kävi, niiden vallassa tässä kärvistellään vieläkin. Urpo ei osaa edes ruozia, venäjästä puhumattakaan.
ellauri290.html on line 63: Päivä sen jälkeen, kun 29. marraskuuta 1947 hyväksyttiin YK:n Palestiinan jakosuunnitelma, jonka tarkoituksena oli jakaa Palestiina arabivaltioksi, juutalaisvaltioksi ja Jerusalemin ja Betlehemin kaupungit kattavaan kansainväliseen erityisjärjestelmään, seitsemän juutalaista tapettiin Arabimilitanttien Fajja-bussihyökkäykset sisällissodan ensimmäisenä pidetyssä tapahtumassa. Tämä hyökkäys oli kosto Lehin 19. marraskuuta tekemälle viiden arabiperheen jäsenen murhalle, joiden epäillään olevan brittiläisiä informaattoreita. Arabien, juutalaisten ja brittien välillä on ollut jännitteitä ja konflikteja vuoden 1917 Balfourin julistuksesta ja vuonna 1920 annetusta Palestiinan brittiläisestä mandaatista lähtien. Britannian politiikka oli tyytymätön sekä arabeihin että juutalaisiin. Arabien oppositio kehittyi arabien kapinaksi Palestiinassa vuosina 1936–1939,
ellauri290.html on line 822: Ymmärtäminen, että juutalaisten tilanne Unkarissa oli tulossa epävarmaksi, sai Szenesin omaksumaan sionismin, ja hän liittyi Maccabeaan, Unkarin sionistiseen nuorisoliikkeeseen ja oppi hepreaa. Szenes valmistui vuonna 1939 ja päätti muuttaa Britannian Palestiinan mandaattiin opiskellakseen Nahalalin tyttöjen maatalouskoulussa. Vuonna 1941 hän liittyi Kibbutz Sdot Yamiin ja sitten Haganahiin, puolisotilaalliseen ryhmään, joka loi perustan Israelin puolustusvoimille. Vuonna 1943 hän värväytyi Britannian naisten apuilmavoimiin 2. luokan lentonaisena. Myöhemmin samana vuonna hänet palkattiin hakukoneoptimoijaksi (SEO) ja lähetettiin Egyptiin laskuvarjokoulutukseen.
ellauri290.html on line 853: Britit vastasivat arabien mellakoihin läpsimällä rättipäitä vuoden 1939 valkoisella kirjalla. Se perustui Hope Simpsonin raporttiin, jossa todettiin, että Palestiina voi taloudellisen kehityksen jälkeen tukea vain 20 000 maahanmuuttajaperhettä ilman arabiväestön sijoittumista ja työllistämistä. Siksi se yritti rajoittaa maahanmuuttoa Palestiinaan. Juutalaisten kritiikkiä tätä politiikkaa kohtaan selvitettiin, että maahanmuuttoa ei pysäytetä kokonaan, vaan sitä rajoitetaan kiintiöillä.
ellauri290.html on line 860: Arabien kapina puhkesi uudelleen syksyllä 1937. Britit lopettivat kapinan kovilla toimenpiteillä karkottamalla monet Palestiinan arabien johtajat ja sulkemalla AHC:n. Yishuvissa arabikapina vahvisti jo ennestään lujaa uskoa vahvan juutalaisen puolustusverkoston tarpeeseen. Lopulta vuonna 1936 alkanut arabien maatalousboikotti pakotti juutalaisen talouden vieläkin parempaan omavaraisuuteen. Haganah muuttui tänä aikana pienestä salaisesta miliisistä suureksi sotilasjoukoksi. Brittiläiset turvallisuusjoukot tekivät tällä hetkellä yhteistyötä Haganahin kanssa vastatakseen arabeille.

Britit tukahduttivat arabien kapinan ja julkaisivat vuoden 1939 valkoisen kirjan. Se salli vain 75 000 juutalaisen saapua Palestiinaan viiden vuoden aikana.
ellauri290.html on line 862: Juutalainen virasto järjesti laitonta maahanmuuttoa vuosina 1939-1942 Haganahin avulla. Ne, jotka saapuivat laittomasti Israeliin tänä aikana, olivat paperittomia maahsnmuuttajis, venepakolaisia. Tämä oli vaarallinen operaatio, sillä nämä laittomat siirtolaiset saapuivat veneellä ja heidän piti olla varovainen, etteivät britit tai natsit jää kiinni tästä puuhasta.
ellauri294.html on line 669: 1939 Meadin ainoa lapsi, Mary Catherine Bateson, syntyi 28. joulukuuta. 1961 Mead alkaa kirjoittaa Redbook- lehteen. 1975 Mead palaa tutkimaan Manusta viimeisen kerran. 1978 Margaret Mead kuolee 15. marraskuuta. 1979 Meadille myönnetään postuumisti "Presidentin vapaudenmitali" 19. tammikuuta.
ellauri300.html on line 73: Vallitsevan näkemyksen mukaan Singerin aikaisemmassa fiktiossa Singerin projekti on vahvistaa vanhan maailman juutalaisuuden pätevyyttä modernismin edessä. Näin ollen lähes poikkeuksetta jokainen Singerin englanniksi julkaisema fiktio The Family Moskatin (1945) ja The Spinoza of Market Streetin (1961) välillä sijoittuu vuotta 1939 edeltävään Eurooppaan, ja käytännössä kaikki jatkavat Singerin perinteistä Itä-Euroopan juutalaisen kulttuurin ja "näkevän maailmankaikkeuden ennemminkin kuin sokean" edistämistä.
ellauri302.html on line 556: Toisella oleskelullaan Yhdysvalloissa Asch asui ensin Stamfordissa Connecticutissa, minkä jälkeen hän muutti Miami Beachille, jossa hän asui 1950-luvun alkuun asti. Hän loukkasi juutalaisten herkkyyttä vuosien 1939–1949 trilogialla Nasaretilainen, Apostoli ja Maria, joka käsitteli Uuden testamentin aiheita. Huolimatta syytöksistä kääntymyksestä, Asch pysyi ylpeänä juutalaisena; hän ei ollut kirjoittanut trilogiaa kristinuskon edistämiseksi, vaan yritykseksi kaventaa juutalaisten ja kristittyjen välistä kuilua. Suuri osa hänen lukijakunnastaan ​​ja juutalaisesta kirjallisesta yhteisöstä ei kuitenkaan nähnyt asiaa niin. Hänen pitkäaikainen työnantajansa, New Yorkin jiddishinkielinen sanomalehti Forverts, ei ainoastaan ​​luopunut hänestä kirjailijana, vaan myös hyökkäsi hänen kimppuunsa avoimesti Kristinuskon promootion vuoksi. Myöhemmin hän aloitti kirjoittamisen kommunistiselle lehdelle Morgen frayhayt, mikä johti toistuviin kuulusteluihin edustajainhuoneen epäamerikkalaisen toiminnan komiteassa. Vuonna 1953 Chaim Lieberman julkaisi teoksen The Christianity of Sholem Asch, raa'an kritiikin Aschia ja hänen kristologista trilogiaansa kohtaan, joka inhotti jopa joitain Aschin vahvimmista kriitikoista. Liebermanin kirja ja McCarthy Hearings johtivat Aschin ja hänen vaimonsa lähtemään Yhdysvalloista vuonna 1953, minkä jälkeen he jakoivat aikansa Lontoon (jossa heidän tyttärensä asui), Manner-Euroopan ja Israelin välillä. Right on Shulem!
ellauri308.html on line 52: niin kutsutun Terijoen hallituksen johtajana 1939–1940 sekä työstään Suomen
ellauri308.html on line 269: Otto Wilhelm (Ville tai Wille, O. W.) Kuusinen (Neuvostoliitossa ven. Отто Вильгельмович Куусинен, Otto Vilgelmovitš Kuusinen, 4. lokakuuta 1881 Laukaa – 17. toukokuuta 1964 Moskova) oli suomalainen poliitikko, joka loi suuren osan urastaan Neuvostoliitossa. Kuusinen oli Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen puheenjohtaja vuosina 1911–1913, Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) pitkäaikainen johtohenkilö ja Terijoen hallituksen (1939–1940) johtaja. Kuusinen kuului myös Kommunistisen internationaalin ja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen korkeimpaan johtoon ja on korkeimmalle politiikassa noussut suomalainen, kun Max Jakobsonia ei valittu Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeriksi vuonna 1971. Kuusinen palkittiin Leninin kunniamerkillä viidesti.
ellauri308.html on line 289: Kuusinen loi varsinaisen uransa Neuvosto-Venäjällä ja Neuvostoliitossa. Hän osallistui SKP:n edustajana tammikuussa 1919 kommunististen puolueiden neuvottelukokoukseen, jossa päätettiin esittää vetoomus uuden kolmannen eli Kommunistisen internationaalin (Komintern) perustamiseksi. Kominternin perustavassa kokouksessa 2. maaliskuuta 1919 Kuusisella oli näkyvä rooli tämän puolustaessa uuden internationaalin tarpeellisuutta sen perustamisen lykkäämistä esittäneille. Kuusinen valittiin 1921 yhdeksi Kominternin toimeenpanevan komitean sihteereistä, missä toimessa hän jatkoi vuoteen 1939. Esimerkiksi Kominternin 4. kongressissa Kuusinen valittiin lisäksi puhemiehistöön ja toimeenpanevaan komiteaan.1927 Kuusinen johti Kominternin Lev Trotskin erottanutta kokousta. 1930-luvun loppupuolella Kuusinen puhui yhteisrintamataktiikan puolesta Kominternin jäsenpuolueissa. Kuusiselle oli luonteenomaista hiljainen työskentely kulissien takana.
ellauri308.html on line 455: Karl Berngardovitš Radek (31. lokakuuta 1885, Lviv – 19. toukokuuta 1939, Verhneuralsk) oli Neuvostoliitossa vaikuttanut puolalainen bolševikki ja Kommunistisen internationaalin varhaisvaiheen johtaja.
ellauri308.html on line 474: Radek palasi Neuvosto-Venäjälle 1920 ja hänestä tuli Kominternin sihteeri, mutta Leninin kuoleman jälkeen menetti asemansa NKP:n keskuskomiteassa ja hänet erotettiin puolueesta muun vasemmisto-opposition mukana 1927. Radek kuitenkin hyväksyttiin takaisin vuonna 1930 ja hän auttoi Neuvostoliiton vuoden 1936 perustuslain valmistelutyössä. Stalinin vainojen aikana hänet vangittiin ja tuomittiin vuoden 1937 näytösoikeudenkäynnissä kuudentoista muun johtajan kanssa vankeuteen. Hän kuoli vankeudessa ylä-Uralilla vuonna 1939, vaikka vielä 1950-luvulla hänen väitettiin olevan elossa.
ellauri308.html on line 555: Vladimir Pozner syntyi Pariisissa 1. huhtikuuta 1934 Venäjän juutalaiselle isälle Vladimir Aleksandrovich Poznerille ja ranskalaiselle katoliselle äidille Géraldine Luttenille. Pariskunta erosi pian hänen syntymänsä jälkeen. Kun Vladimir oli 3 kuukauden ikäinen, hän ja hänen äitinsä muuttivat New Yorkiin, jossa Géraldinen äiti ja nuorempi sisar asuivat. Keväällä 1939 Poznerin vanhemmat yhdistyivät ja perhe palasi Pariisiin, Ranskaan.
ellauri308.html on line 740: Otto Wille Kuusisen talvisodan aikana vuosina 1939–1940 johtamassa Terijoen hallituksessa Äikiä oli maatalousministeri. Hän ei tehnyt tähän tehtävään liittyviä virkatoimia, kuten eivät muutkaan Terijoen hallituksen jäsenet. Hän olisi mieluummin ollut tekemättä kulttuuriministerin hommia. Toimittaja Yrjö Kilpeläinen eli nimimerkki Jahvetti väitti useassa pakinassaan, että Äikiä olisi halunnut kulttuuriministeriksi. Kuusinen oli Jahvetin tietojen mukaan kuitenkin estänyt tämän, mikä johtui Äikiän taiteellisen ilmaisun kehnoudesta.lähde? Poliittisen historian professorin Kimmo Rentolan mukaan Äikiä ”arveli olevansa runoilija”.
ellauri315.html on line 280: Kerensky ja sen entinen Olga erosivat vuonna 1939 pian sen jälkeen, kun hän asettui Pariisiin, ja vieraillessaan Yhdysvalloissa vuonna 1939 hän tapasi Lydia Ellen "Nell" Trittonin (1899–1946), australialaisen entisen toimittajan, josta oli tullut hänen lehdistösihteerinsä, ja avioitui hänen kanssaan. Avioliitto solmittiin Martins Creekissä, Pennsylvaniassa.
ellauri316.html on line 285: Neuvosto-Venäjä ja Weimarin Saksa löytävät toisensa takapuolet Rapallossa. Rapallon rauhan salaisessa lisäpöytäkirjas sa 29. 4. 1922 sovittiin lisäksi Weimarin Saksan ja Neuvosto-Venäjän kesken siitä, että Saksa voi harjoittaa siltä Versailles’n rauhansopimuksen kieltämää sotilaallista toimintaa Venäjällä. Näin Venäjästä tuli jälleen Brest-Litovskin rauhansopimuksen jälkeen Saksan liittolainen, mitä kesti kansallissosialistien valtaannousuun saakka ja Tšekkoslovakian jakamisen sekä Espanjan sisällissodan jälkeen uudelleen 23. 8. 1939 Saksan hyökkäystä Puolaan tukeneella Molotov-Ribbentrop-sopimuksella.
ellauri316.html on line 300: Oskari Tokoi ja Hanna Räinä Lumijoelta menivät 1897 naimisiin Kaliforniassa. Heille syntyi seitsemän lasta. Vuonna 1924 Hanna muutti Fitchburgiin, missä hän kuoli vuonna 1938. Nestori ja Tyyne jäivät Neuvostoliittoon, jossa heidät teloitettiin Stalinin vainojen aikana. Vuonna 1939 Tokoi solmi avioliiton amerikkalaisen Eva Pearl Johansonin (Whiteker) kanssa.
ellauri316.html on line 343: Juri Timofejevitš Galanskov (venäjäksi: Ю‌рий Тимофе‌евич Галанско‌в; 19. kesäkuuta 1939 – 4. marraskuuta 1972) oli venäläinen runoilija, historioitsija, ihmisoikeusaktivisti ja toisinajattelija. Poliittisista toimistaan, kuten samizdat -almanakan perustamisesta ja toimittamisesta, hänet vangittiin vankiloissa, leireissä ja pakkohoitopsykiatrisissa sairaaloissa ( Psikhushkas ). Hän kuoli työleirillä. Länteen tuolloin saapuneiden kertomusten mukaan vuotavasta mahahaavasta kärsinyt Galanskov ei saanut sairaanhoitoa vankeutensa jälkeen, ja hänelle ruokittiin vankilassa suolakalaa ja mustaa leipää. Hän kuoli sen jälkeen, kun toinen vanki, jolla ei ollut pätevyyttä leikkaukseen, leikkasi häneltä mahahaavan. Leikkauksen jälkeen leirin hallinto kieltäytyi siirtämästä häntä sairaalaan tai sallimasta pätevien lääkäreiden käydä hänen luonaan. Ennen kuolemaansa Galanskov onnistui hiipimään kotiin kirjeen kanssa jossa sanottiin: "He tekevät kaikkensa nopeuttaakseen kuolemaani."
ellauri316.html on line 797: Toukokuusta marraskuuhun 1939 hän palveli sotilaallisena neuvonantajana Kiinassa. Jäähyväisiksi Chiang Kai-shek antoi Kultaisen lohikäärmeen ritarikunnan prenikan, ja Chiang Kai-shekin vaimo Song Meiling antoi Vlasoville kellon. Viranomaiset ottivat sekä prenikan että kellon Vlasovilta hänen palattuaan Neuvostoliittoon. Kenraali N.S. Sorkin huomautti muistelmissaan, että Andrei palautettiin Kiinasta sopimattoman käytöksen vuoksi.
ellauri317.html on line 406: Juri Aleksandrovich Levada syntyi 1930 Ukrainan SSR:ssä Njeuvostoliitossa Vinnitsan alueellisen sanomalehden “Alternativnaja Pravda” toimittajan Natalya Lvovna Moreinisin ja keskiajan historioitsija Moisei Aleksandrovich Koganin, myöhemmin professorin ja M. N. Pokrovskin mukaan nimetyn Leningradin pedagogisen instituutin väärennetyn historian osaston dekaanin perheeseen. Ne olivat todennäköisesti jutkuja. 1930-luvun puolivälissä Natalya Lvovna Moreinis meni naimisiin hänen housuihinsa pyrkivän kirjailijan Aleksanteri Stepanovitš Levadan kanssa, joka adoptoi lapsen. Heidän avioliittonsa hajosi pian hänen nuoremman veljensä Evgeniyn (1939-2000) syntymän jälkeen. Isäpuoli viis välitti käenpojasta.
ellauri325.html on line 489: Matti Kuusi sivuaa Ohareissaan sotamuistoja. Ei ne olleet kovin kummosia. Venäjän vallattua Krimin Ukrainalta vuonna 2014 Mainilan laukaukset nousivat kansainväliseen keskusteluun. Ukrainan YK-suurlähettiläs vertasi marraskuussa 2018 Venäjän toimia Mustallamerellä Neuvostoliiton vuonna 1939 lavastamaan tapahtumasarjaan. Sodat muistuttavatkin monessa kohdin toisiaan. Sevastopol on Leningrad, Krim on kannas, ja länkkärit kannustavat itärintaman sodankäyntiä taas kazomosta maxamalla viuluja. Jatkosota 2022 on juuttunut asemasotavaiheeseen. Israelin jumala on edennyt pommittamaan Syyriaa.
ellauri325.html on line 493: Joukkueenjohtaja näkyi palaavan. Hänen kasvonsa olivat oudossa virneessä. - Rauhaa! Karjala menetetty. Hankoniemi menetetty. Voi ristuxen perkele! Voi jumalauta! Nuorten miesten joukko itki, kiroii ja raivosi, iki ääneen, varsinkin Santeri Räpinä ja Johannes Jelegänen Suojärveltä. Santeri oli vaalea harteikas arjalainen voimanpesä, karhumainen sisumies, josta jatkosodan kaukopartio sai parhaan tappokoneen. Hän karjui, uhosi vihaa ja epätoivoa. Tumma täinen Johannes voihki ja uikutti, näytti Kaala Paanin itkuiselta pellemieheltä. Me muut itkimme ja kiroilimme myötätunnosta, Suojärvi oli meidänkin kotimme. Noin viikon kuluttua Johannexen täit ennättivät minun vaatteisiini. Johannes lauloi korkealla särisevällä äänellä: Tulen minä tikkuun raapaisin, sillä minä pillun tarkastin. Näin mä siellä ihmeen kumman, pillun juuressa pilkun tumman. Kuppako sen siihen syönyt lie? Tein surmanhyppyjä Moskovan rauhasta paskakuoppaan. Siusta se kuule pappi tulisi, läimi Johannes Jelegänen narsistia selkään. Se tuntui makealta, täistä huolimatta. Tiedekuntamme katkerimpia riidanaiheita oli juustonjako. Parhaaxi osoittautui talousliberalismi jossa suurimman palan saa se joka sattuu lottoarvonnassa oikealle paikalle. Ellen erehdy, Risto Räppäri kaatui jatkosodassa. Työmies Jelegänen jäi Helsingissä auton alle ja kuoli, alkoholilla oli osuutta tapahtumaan. Vuonna 1939 Suojärvellä oli rekisterissä eniten autoja koko Viipurin läänissä. Suojarvella on nyttemmin sahatoimintaa. Suomalaiset kylät ovat autioina. Suojarvellä Jelegänen olisi yhä hengissä, kun siellä on votkaa muttei autoja.
ellauri325.html on line 737: Kaukozen tutkimustiemoinnu oldih Kalevalan kul’tuuruhistourii da Elias Lönnrot. Vuvvennu 1939 mies puolisti väitösruavon, sen tiemannu oli Vahnu Kalevala. Vuozinnu 1956-1962 Kaukonen ruadoi Helsinkin yliopiston oman muan literatuuran docentannu, vuozinnu 1962-1974 oli abulaisprofessorannu. Häi oli johtoruavos Nevvostoliittoinstituutas da Suomi-Nevvostoliitto-Seuras, vuozinnu 1967-1974 oli suomelas-vengrielazen kul’tuurukomitietan paginanvedäjänny.
ellauri326.html on line 166: Karel Capek oli älyllisten hyökkäysten kohde, kohde. joka pakeni kerta ennen kuin ympyrä sulkeutui. Kun saksalaiset miehittivät Prahan vuonna 1939, ensimmäinen tšekki, jonka he yrittivät viedä keskitysleirille, oli Karel Capek. Valitettavasti hän oli jo kuollut, mutta saksalaiset pidättivät hänen veljensä ja tappoivat hänet. Hänen teloituksensa toimisi korvauksena, koska Capekin nimi oli heille vapauden symboli.
ellauri326.html on line 379: Saksasta saadun materiaalin hinnaksi arvioitiin noin 35 miljoonaa markkaa (vuoden 2008 euroiksi muutettuna noin 11 miljoonaa euroa). Saksan osuus olisi saattanut nousta huomattavasti suuremmaksikin ellei ruotsalainen lehdistö olisi joulukuun alkupuolella 1939 tuonut Neuvostoliiton lähetystön tietoon saksalaisten sallimaa kauttakulkua ja asekauppoja niin sanottujen bulvaanien välityksellä.
ellauri327.html on line 192: (Tapahtuma-aika: 1939)
ellauri327.html on line 209: (Tapahtuma-aika: 1939-1940)
ellauri327.html on line 519: Suomalaiset joukot polttivat Turjanlinnan 19. joulukuuta 1939. Turjanlinnan rakennuksista säilyi vain sauna ja jäkäläriihi. Näiden Hulkonniemen taisteluiden aikana onnexi sentään Kiannon poika Jormo Gabriel Kianto haavoittui vaikeasti noin kahden kilometrin päässä Turjanlinnasta.
ellauri330.html on line 68: Neuvostoliiton politiikka on syksystä 1939 lähtien Suomen kohtaan ollut yhtä suurta erehdystä. Erehdysten seuraukset ovat tulleet ilmi nopeammin kuin olisimme voineet odottaa.
ellauri330.html on line 283: Rafael Koskimiehen perhe muutti Helsinkiin nykyiselle Lönnrotinkadulle (ent. Antinkatu 22) ja pani Rafun Helsingin Suomalaiseen normaalilyseoonl, isä Aukustista tultua norssin suomen ja ruozin lehtori. Äiskä Bergroth puhui iskän kanssa kotona ruåzia. Helsingin yliopistoon hän kirjautui sisään vuonna 1916. Filosofian kandidaatti 1920, filosofian lisensiaatti 1923 ja filosofian tohtori 1927, Helsingin yliopisto. Estetiikan ja nykyiskansain kirjallisuuden professori 1939 – 1961, Helsingin yliopisto.
ellauri331.html on line 280: Sanomalehteä ei julkaistu vuosina 1931-1939. Moskovsky Komsomoletsin julkaisemista jatkettiin vasta vuonna 1940 , mutta taaskaan ei kauaa: sodan syttyessä (elokuussa 1941 ) sen julkaisussa tapahtui toinen tauko. Julkaisua jatkettiin 2. lokakuuta 1945 .
ellauri340.html on line 139: Bauman syntyi tarkkaavaiseen puolalaiseen juutalaisperheeseen Poznańissa, toisessa Puolan tasavallassa, vuonna 1925. Vuonna 1939, kun natsi-Saksa ja Neuvostoliitto miehittivät Puolan, hänen perheensä pakeni itään Neuvostoliittoon. Toisen maailmansodan aikana Bauman värväytyi Neuvostoliiton hallitsemaan ensimmäiseen Puolan armeijaan ja työskenteli politrukkina. Hän osallistui Kolbergin taisteluun (1945) ja Berliinin taisteluun. Toukokuussa 1945 hänelle myönnettiin sotilaallinen kunniaristi. Toisen maailmansodan jälkeen hänestä tuli yksi Puolan armeijan nuorimmista majoneeseista.
ellauri341.html on line 149: Ab September 1939 unterstand das Büro Grüber der Aufsicht durch Adolf Eichmann. In einer Besprechung über Auswanderung fragte Eichmann: „Erklären Sie mir den Grund, warum Sie sich für diese Juden einsetzen. Sie haben keine jüdische Verwandtschaft. Sie haben es nicht nötig, für diese Menschen einzutreten. Niemand wird es Ihnen danken! Ich begreife nicht, warum Sie es tun!“ Grüber antwortete: „Sie kennen die Straße von Jerusalem nach Jericho! Auf dieser Straße lag einmal ein überfallener und ausgeplünderter Jude. Ein Mann, der durch Rasse und Religion von ihm getrennt war, ein Samariter, kam und half ihm. Der Herr, auf dessen Befehle ich allein höre, sagt mir: Gehe du hin und tue desgleichen.“
ellauri341.html on line 152: Befremdlich bleiben antisemitische Passagen in einem Interview, das Grüber Anfang 1939 einem niederländischen Pressebüro gab: "Die meisten Juden, die in Deutschland gewohnt haben, waren ‚wurzellos‘. Sie verrichteten meistens keine produktive Arbeit, aber sie machten ‚Geschäfte‘. Diese Juden waren es, die in der Zeit von 1919 bis 1932 Deutschland in finanzieller, ökonomischer, politischer, kultureller und journalistischer Hinsicht beherrschten. Dies war in der Tat eine jüdische Vorherrschaft. Die Reaktion hierauf war der Antisemitismus."
ellauri341.html on line 346: Der Vertrag wurde von etwa 50.000 bis 60.000 jüdischen Deutschen genutzt, zum geschätzten Preis von 140 Millionen ℛℳ wurden Waren und Güter exportiert, wodurch entsprechende Zahlungen der Importeure in Palästina-Pfund zusammenkamen. Ab 1937 blockierten die britischen Behörden wegen des arabischen Aufstands zunehmend die Ausführung. Mit Kriegsbeginn 1939 war der Devisentransfer (obwohl bis 1941 formal zulässig) nicht mehr möglich.
ellauri343.html on line 100: Neuvostoliitto esitti julkisesti vaatimuksensa, joihin kuului nyt maiden välisen rajan siirtäminen Karjalankannaksella kauemmas Leningradista. 12.–14. lokakuuta 1939 käytiin ensimmäinen neuvottelukierros Suomen kanssa, 3.–4. marraskuuta 1939 käytiin toinen neuvottelukierros Suomen kanssa ja 9. marraskuuta 1939 käytiin kolmas neuvottelukierros Suomen kanssa.
ellauri343.html on line 101: Suomi oli valmis vain aivan pienimuotoiseen rajanoikaisuun, mikä ei riittänyt Neuvostoliitolle. Maaliskuussa 1939 Neuvostoliitto ilmoitti, että haluaa vuokrata 30 vuodeksi Suursaaren, Lavansaaren, Tytärsaaret ja Seiskarin. Myöhemmin saarten vastineeksi tarjottiin maa-aluetta Itä-Karjalasta. Neuvottelut päättyivät marraskuussa tuloksettomina.
ellauri343.html on line 113: 445 neuvostosotilaan joukkohauta. Suurin osa hautauksista on peräisin Neuvostoliiton ja Suomen välisen sodan ajalta (1939-1940) ;
ellauri343.html on line 114: Pohjoisen laivaston 7. armeijan ilmavoimien tiedustelulentueen neuvostolentäjien joukkohauta, jotka kuolivat 26. heinäkuuta 1941 lähellä Rebolia; ja vuonna 1939 kuolleen rajavartija V.S. Voskoboynikovin joukkohauta.
ellauri343.html on line 182: Anton, nuori vuonna 1939? Vakavasti? Armeijalla, jossa on enemmän panssareita kuin koko maailmassa yhteensä? Sisällissodan, Espanjan, Kiinan sodan kokemuksella? (ja Suomen sodan aikaan myös yhteinen sota saksalaisten kanssa Puolaa vastaan). Mitä "poskille" sanot? Tällaisten jättimäisten tappioiden kautta? Täysin pilalla oleva potentiaali, jota valmisteltiin 30-luvun alusta lähtien? Ottaen huomioon bolshevikkien "suuren suunnitelman" (ei vähempää, ei enempää - koko maailman valtaaminen) ei ole hyppysellinen.... Neuvostoliitto kuoli siinä sodassa. Sellaista se oli, Voitto. Toisin kuin nykyajan hauraat mielet, kaikki ymmärsivät sen silloin hyvin. Minäkin muistan sen hyvin. Tai ainakin olen lukenut Svetlana Vasiljevitsin kirjasta. Ja viitteeksi, suomalaiset osoittautuivat Neuvostoliiton liittolaisiksi vuodesta 1944. Kaikki tämä sotku (sota suomalaisia ​​vastaan, Leningradin saarto) ei olisi tapahtunut, ellei Leninin "hämmästyttävä" politiikka Suomea kohtaan olisi tapahtunut.
ellauri344.html on line 205: Jarkko Laine (1947–2006) nousi julkisuuteen runokokoelmalla Muovinen Buddha (1967) ja romaanilla Haamumaili (1968). Hänen varhaisessa tuotannossaan näkyivät vahvasti amerikkalaisen beat-sukupolven ja vastakulttuurin vaikutteet. Runoissa vilisi niin korkeakirjallisia kuin populaarikulttuurisia viittauksia. Laine oli keskeisesti mukana Suomen Talvisota 1939–40 -taiteilijaryhmässä, jonka toimintamuotoihin kuuluivat hämmentävät, monitaiteiset live-esiintymiset, monistettu Aamurusko-lehti sekä radio-ohjelmasarja Maanalaista menoa.
ellauri344.html on line 211: Suomen Talvisota 1939–40 -yhtyeen albumilla Underground-rock (1970) kuultiin kolme Laineen sanoittamaa biisiä, joista tunnetuin lienee Kekkonen-rock. M. A. Nummiselle ja Suomen Talvisodan pääsolistille Rauli Badding Somerjoelle Laine kirjoitti useita tekstejä. Badding-kappaleista kuuluisimpia ovat Bensaa suonissa ja Fiilaten ja höyläten. Laine teki tilaustekstejä myös mm. SKDL:n vaalilevylle sekä Kirka Babitzinille.
ellauri344.html on line 217: Nikolai Grigorjevitsh Laine alkoi kirjoittaa runoja jo kouluaikana, ja niitä julkaistiin pioneerien Kipinä-lehdessä ja nuorisoliiton Nuori kaarti -lehdessä. Laineen ensimmäinen karjalankielinen runokokoelma Huondes (Huominen) ilmestyi 1939 hänen opiskellessaan Petroskoin kasvatusopillisen korkeakoulun kielen ja kirjallisuuden osastolla. Toisen maailmansodan aikana Laine toimi sotakirjeenvaihtajana ja kirjoitti rintamalehtiin.
ellauri344.html on line 219: Nuori kaarti -lehdessä. Laineen ensimmäinen karjalankielinen runokokoelma Huondes (Huominen) ilmestyi 1939 hänen opiskellessaan Petroskoin kasvatusopillisen korkeakoulun kielen ja kirjallisuuden osastolla. Toisen maailmansodan aikana Laine toimi sotakirjeenvaihtajana ja kirjoitti rintamalehtiin.
ellauri344.html on line 224: Kuuluisin repolainen on runoilija N.G. Laine. Laineen ensimmäiset teokset julkaistiin vuonna 1936. Myöhemmin julkaistiin runo ”Viholliset”, ja vuonna 1939 julkaistiin karjalankielinen runokokoelma . Samana vuonna Karelia -lehti julkaisi karjalankielisiä runoja ("Metsässä", "Leikki, Kantele"). Hän on kirjoittanut runokokoelmat ”Huondes”, ”Lieksan lauluja”, ”Me olemme kommunisteja” (”Me kommunistit”), ”Pelkämarjan punaiset kimput” ( “Punaiset pihlajantertut”), “Sukupolvelta toiselle”. Hänen runonsa "Vanha mestari", "Tulen ääressä", "Uudenvuodenaattona", ja "Kolme koivua" ovat täynnä rakkautta kotimaata ja sen ovelaa kansaa kohtaan.
ellauri348.html on line 185: "La Paloma" esitetään näissä elokuvissa: "La Paloma" Screen Songs sarjakuva, 1930 Don Juanin yksityinen elämä, 1934 La Paloma, Ein Lied der Kameradschaft, 1934 (luettelossa myös nimellä La Paloma, 1938) Juarez, 1939 Große Freiheit Nr. 7, 1945, Hans Albers laulaa saksankielisen version. Elokuvaa ei annettu näyttää Saksassa vuonna 1944 natsien sensuurin vuoksi, ja liittolaiset julkaisivat sen vasta vuonna 1945 Kulkukoira, 1949 Vartaloryöstöjen hyökkäys, 1956 La Paloma, Saksa 1958 Habanera, Espanja 1958 Freddy, die Gitarre und das Meer, 1959 Freddy und der Millionär Adua e le compagne, 1960 Blue Hawaii, 1961, Elvis Presley laulaa "No More". Hänen nauhoitteensa esiintyi myös ääniraitaalbumilla ja uudelleen nauhoitetulla "live" versio Aloha from Hawaii amerikkalaiselle versiolle, jota ei käytetty lähetyksessä. Tämä vuoden 1973 versio julkaistiin alun perin budjettialbumilla Mahalo from Elvis, mutta on sittemmin sisällytetty useisiin. The Godfather Part II, 1974. Bändi soittaa "La Paloma" Havannan uudenvuodenjuhlien avauskohtauksessa. Bröderna Lejonhjärta, 1977. Karlin äidin kuullaan laulavan "La Paloman" ruotsinkielistä versiota. Peltyrumpu, 1979 Das Boot, 1981 (esittäjä: Rosita Serrano saksaksi). Mortelle Randonnée, 1983. Elokuvassa kuullaan Hans Albersin versio. a> Henkien talo, 1993 Sonnenallee, 1999 Hetki muistettavana, 2004 "La Paloma" on aiheena vuoden 2008 dokumentissa La Paloma. Sehnsucht. Weltweit (saksa La Paloma. Kaipuu. Maailmanlaajuinen), kirjoittaja Sigrid Faltin [de]. Soul Kitchen, 2009 Manila Kingpin: Asiong Salonga -tarina, 2011 Musiikkielokuvassa Down Argentine Way, Charlotte Greenwood laulaa pirteän, nopean kappaleen nimeltä "Sing To Your Senorita". Melodia perustuu löyhästi "La Paloman" melodiaan.
ellauri351.html on line 440: Joseph H. Berke, MD, (17. tammikuuta 1939 – 11. tammikuuta 2021, ei sukua Berke Khanille, Genghisin vaarille) oli amerikkalaissyntyinen psykoterapeutti, kirjailija ja luennoitsija. Hän opiskeli Columbia College of Columbia Universityssä ja valmistui Albert Einstein College of Medicine -yliopistosta New Yorkissa. Berke muutti Lontooseen vuonna 1965, jossa hän työskenteli RD Laingin kanssa 1960-luvulla, kun Philadelphia Association perustettiin. Berke asui Kingsley Hallissa, missä hän auttoi sairaanhoitajaa Mary Barnesia, jolla oli diagnosoitu skitsofrenia, selviytymään hulluudesta. Barnesista tuli myöhemmin taiteilija ja kirjailija. Philadelphia Association, jonka jäseniä Laing ja Cooper ja myöhemmin Redler olivat, oli perustanut Kingsley Halliin projektin, jossa häiriintyneet ihmiset voisivat asua sairaalan ulkopuolisessa ympäristössä. Se on kolmikerroksinen rakennus Itä-Lontoossa. Noin kolmetoista ihmistä voisi asua siellä mukavasti. Philadelphia Association vuokrasi rakennuksen viideksi vuodeksi kesäkuusta 1965 alkaen.
ellauri352.html on line 446: Peruskoulu-uransa päätyttyä König Wilhelm opiskeli lääketiedettä ja suoritti vuonna 1938 yhdeksän kuukauden harjoittelun apulaislääkärinä Göttingenin yliopistollisessa sairaalassa. Heinäkuussa 1938 hän ja Dagmar Kalling (ruotsalainen aatelisnainen) menivät naimisiin; Avioliitosta syntyi kolme lasta. König työskenteli apulaislääkärinä Höxterin terveysosastolla marraskuusta 1939 lähtien. Godelheimissa ( Höxterin piiri ) kuningas ja hänen perheensä asuivat Maygadessenin kartanolla vuoden 1941 alusta. 30. maaliskuuta 1943 König väitteli Göttingenin yliopistossa suonensisäisten ruuansulatusmehujen injektioiden vaikutuksesta kaniinien veren tilaan viitaten erityisesti pernisioosianemiaan.
ellauri352.html on line 448: König liittyi NSDAP: hen 1. syyskuuta 1939 ja oli Waffen-SS: n jäsen kesäkuun 1943 puolivälistä lähtien. Luultavasti tässä vaiheessa hänet siirrettiin Auschwitzin ja Auschwitz-Birkenaun pääleirille leirin lääkäriksi. Naisleirillä hän osallistui myös vankien valintaan kaasukammioihin, joissa heidät sitten murhattiin. König suoritti myös näennäislääketieteellisiä sähköiskuhoitoja sairaille naisvangeille. Loppukesästä 1944 Königistä tuli Auschwitz-Monowitzin leirinlääkäri Horst Fischerin seuraajana. Osana Auschwitzin keskitysleirin evakuointia König lähetettiin Mittelbaun keskitysleirin kautta Neuengammen keskitysleirille tammikuussa 1945, jossa hän työskenteli jälleen leirin lääkärinä.
ellauri352.html on line 662: Hän meni opettamaan Harvardiin vuosina 1939–1940 ja liittyi sitten Macmillan Publishersiin yhteiskuntaopintojen koulutustoimittajana. Toisen maailmansodan aikana Yhdysvaltain laivasto kutsui hänet aktiiviseen tehtävään.
ellauri353.html on line 342: Babel (albumi 215) syntyi juutalaiseen perheeseen Ukrainassa Odessassa aikana, jolloin juutalaiset pakenivat joukoittain Venäjältä. Hän selvisi vuoden 1905 vainoista kristittyjen naapurien avulla mutta menetti isoisänsä. Koulu-uran ajan hän joutui taistelemaan paikasta juutalaisvähemmistölle tarkoitetussa kiintiössä. Opiskellessaan Pietarissa hän tutustui Maksim Gorkiin. Babelin nuoruudesta kului seitsemän vuotta Venäjän sisällissodassa. Hän työskenteli kielenkääntäjänä vastavakoilupalvelussa ja sotakirjeenvaihtajana. Odessaan palattuaan hän alkoi kirjoittaa novelleja juutalaiskaupunginosan elämästä. Stalinin kulttuuripolitiikan voimistuessa ja sosialistisen realismin noustessa määrääväksi tekijäksi kirjallisuuspiireissä Babel vetäytyi yksityisyyteen. Gorkin saatua surmansa epäilyttävissä oloissa 1936 Babel totesi: seuraavaksi he etsivät minua. Hänet pidätettiin 1939, tuomittiin vakoilusta, vietiin vankileirille ja teloitettiin.
ellauri353.html on line 362: Viimeisen tauon jälkeen Tamaran kanssa Babel yritti hetken päästä sovintoon Jevgenian kanssa ja heillä syntyi tyttärensä Natalie vuonna 1929. Vuonna 1932 Babel tapasi siperialaissyntyisen pakanan nimeltä Antonina Pirozhkova (1909–2010). Vuonna 1934, kun Babel ei onnistunut vakuuttamaan vaimoaan palaamaan Moskovaan, hän ja Antonina alkoivat asua yhdessä. Vuonna 1939 heidän avoliittoonsa syntyi tytär Lydia Babel.
ellauri353.html on line 389: Stalin ammutti Babelin talvisodan aikana. NKVD pidätti Babelin 15. toukokuuta 1939 terrorismista ja vakoilusta väärennetyillä papereilla ja hänet teloitettiin Babelin vastalauseista huolimatta 27. tammikuuta 1940.
ellauri353.html on line 496: Den lilla staden Berestrejko ligger där och stinker I väntan på bättre tider. Berestetjko (ukrainska: Берестечко uttal (info); polska: Beresteczko) är en stad i Volyn oblast i Ukraina. Staden ligger vid floden Styr. 1651 ägde slaget vid Berestetjko rum nära staden, som då var en del av Polsk-litauiska samväldet. Från 1795 fram till ryska revolutionen 1917 var staden en del av Ryssland, men tillföll därefter Polen. 1939 tillföll den Ukrainska sovjetrepubliken för att senare bli en del av det självständiga Ukraina 1991. Under andra världskriget ockuperades staden av Nazityskland som avrättade stadens judiska befolkning.
ellauri353.html on line 597: Vuosina 1937-1939 noin 28 685 komentajaa erotettiin puna-armeijan riveistä (ilmavoimia ja laivastoa lukuun ottamatta) poliittisista syistä. Kuinka monta heistä on jo pidätetty "siviilielämässä", on avoin kysymys; O.F. Matkamuiston mukaan - noin kolmasosa.
ellauri364.html on line 181:
ellauri367.html on line 288: Luultavasti Bundin toiminnan zeniitti oli mielenosoitus Madison Square Gardenissa New Yorkissa 20. helmikuuta 1939. Noin 20 000 ihmistä osallistui ja kuuli Gerhard Wilhelm Kunzen, Bundin kansallisen PR-virkailijan arvostelevan presidentti Rooseveltia kutsumalla häntä toistuvasti "Frank D. Rosenfeldiksi", kutsumalla hänen New Dealiansa "juutalaissopimukseksi" ja tuomitsemalla sen, minkä Frank uskoi olevan bolshevikki-juutalaisen Amerikan johtajuutta.
ellauri367.html on line 290: Kuhn tuomittiin 5. joulukuuta 1939 kahdesta ja puolesta viiteen vuodeksi vankeuteen veronkierrosta ja kavalluksesta. Bundin vaikutusvalta väheni merkittävästi ilman Kuhnia.
ellauri370.html on line 566: Kun Lévi-Strauss palasi Ranskaan toisen maailmansodan aattona, hänet kutsuttiin sotapalvelukseen vuosiksi 1939–1940. Hän lähti Ranskasta heti maan antautumisen ja aselevon jälkeen Yhdysvaltoihin ja osti ensi töixeen lujat farmarihousut. Siellä hän opetti New Yorkin New School for Social Researchin alaisuuteen perustetussa École Libre des Hautes Étudesissä, jota hän oli luomassa yhdessä muun muassa Henri Focillonin, Jacques Maritainin, Jean Perrinin ja muiden pseudotieteilijöiden kanssa. Lévi-Strauss toimi myös koulun pääsihteerinä. Hän liittyi vapaaehtoisena myös de Gaullen Vapaan Ranskan armeijaan. New Yorkissa Lévi-Strauss tutustui vielä venäjänjuutalaiseen kielitieteilijään Roman Jakobsoniin, joka tutustutti hänet Ferdinand de Saussuren ajatuksiin.
ellauri372.html on line 207: Vonna 1939, Kolbe kirjoitti: "Ateistinen kommunismi näyttää raivoavan yhä villimmin. Sen alkuperä voidaan helposti löytää se rikollinen mafia, joka kutsuu itseään vapaamuurariudeksi, ja käsi, joka ohjaa kaikkea kohti selkeää päämäärää, on kansainvälinen sionismi. Mitä ei pidä ymmärtää niin, ettei edes juutalaisten joukosta löydy hyviä ihmisiä."
xxx/ellauri057.html on line 913: Début 1938, il loue la villa Agnès, à La Rochelle, avant d’acheter en août 1938 « une simple maison des champs » à Nieul-sur-Mer. Son premier fils, Marc Simenon, y naît en 1939.
xxx/ellauri057.html on line 1419: Italiasta kotiin tultuaan 1939 Tatu näki Maran raivostuneet kasvot. Eiku Marsin. Rintamalle mars mars! Eikä! Ei uskalla! (En ois mäkään mennyt.) Tatu teki sotien aikana pikku retkiä Ruoziin. Kai se sitten oli todettu jo latva-beeksi. Jos se tulis vastaan rangerooverilla, mä voisin vinkata kättä sille. Aijaa, on siinä Tiberiuxessakin joku jeesusjuoni. Tatu tais olla uskonnollinen. Joo se on saletti, Elina vahvistaa. Raamattu oli täynnä alleviivauxia ja reunamuistutuxia. Kotiapulainen oli vienyt sitä pienenä lestadiolaisten seuroihin. Siitä ei hyvää seuraa.
xxx/ellauri075.html on line 491: Kirjassa ollaan Meksikossa, tarkemmin sanottuna Quauhnahuacin pikkukaupungissa. On paikallinen Kuolleiden päivä vuonna 1939. Keskiössä on Geoffrey Firmin -niminen englantilainen konsuli, juoppo ja virastaan pois potkittu heittiö. Mukana on myös muita ulkomailta Meksikoon päätyneitä hahmoja, joilla on omat vaikeutensa heilläkin. Firmin on kuitenkin tärkein, sillä hänessä on paljon Lowrya itseään. Romaani onkin vahvasti elämäkerrallinen. Niin Lowry kuin hänen luomansa fiktiivinen konsulikin olivat ja ovat syvästi tuntevia ihmisiä, jotka kokevat olemassaolonsa ja kaikkeen siihen liittyvän vahvasti. Tämä pätee erityisesti kärsimykseen ja kaikkialla läsnäolevaan tuskaan. Se tekee heistä ihmisen arkkityyppejä.
xxx/ellauri081.html on line 309: Maurice Le Noblet Duplessis QC (French pronunciation: ​[dyplɛsi]; 20 April 1890 – 7 September 1959) served as the 16th Premier of the Canadian province of Quebec from 1936 to 1939 and 1944 to 1959.
xxx/ellauri091.html on line 151: Ottilia Stenbäck, lempinimeltään Tiila-täti (31. joulukuuta 1848 Alavus – 15. heinäkuuta 1939 Helsinki) oli suomalainen opettaja.
xxx/ellauri091.html on line 790: Emily Balch probably did not realize – and few did at that time – that 1914 was, more than 1939, the great turning point of our era. It marked the end of an epoch, and subsequent events have, in many ways, robbed people of their faith in the individual and in justice, which have been the heritage and the source of strength for the best in this world. Men have grown harder since then, more skeptical, and the doctrine that might is right has found its way increasingly into both internal and external policies, even after the end of this last war.
xxx/ellauri114.html on line 395: Kalle Väänäsen kynästä ovat myös Savolaesta sanarrieskoo, 1924, Uutta sanarrieskoo, 1925, Pöljäm pysäkiltä palamupuihen siimekseen, 1926, Runokaakin kavionkapsetta, 1926, Letkuvarrev viereltä, 1927, Sanarrieskoo, 1930, Tulipa Kytrelahden naisillekin kesä, 1930, Sanarrieskoo kolomas kannikka, 1930, Sanarrieskoo, kootut murrerunot, 1931, Poliisin poika, 1938, Vainotien vartijat, 1939, Korsusta korsuun Kannaksella, 1941, Runoruunalla ryssää päin, 1942. Se omistamisen ilo antaa ihmiselle voimia, panee Kalle murrejutun päälle pisteen.
xxx/ellauri120.html on line 392: Kajava opiskeli Helsingin yliopistossa. Hän aloitti kirjailijana 1930-luvun puolivälissä. Hänen tuotantonsa oli hyvin yhteiskunnallista eliskä vasemmistolaista. Hän kuului keskeisenä jäsenen kirjailijayhdistys Kiilaan. Talvisota vuosina 1939–1940 oli Kajavalle suuri pettymys, ja hän siirtyi tuotannossaan yhteiskunnallisuudesta luontoaiheiseen ja impressionistiseen lyriikkaan. Jatkosodan ajan Kajava toimi rintamakirjeenvaihtajana viihde- ja propagandakomppaniassa.
xxx/ellauri121.html on line 276: Margaret Eleanor ”Peggy” Atwood (s. 18. marraskuuta 1939 Ottawa, Ontario, Kanada), CC, on kanadalainen kirjailija, runoilija, feministi ja kirjallisuuskriitikko. Hän on saanut useita palkintoja ja ollut ehdolla monien kirjallisuuspalkintojen saajaksi. Hän on saanut Booker-palkinnon kaksi kertaa, vuonna 2000 kirjalla Sokea surmaaja (engl. The Blind Assassin)ja vuonna 2019 teoksesta Testamentit.
xxx/ellauri121.html on line 338: Atwoodin zargat noobeliin tais mennä kunse toinen vanha vaahteranlehtinen tuli valituksi hiljan sen sijasta, Alice Munro nimittäin 2013. Ton vaatimattoman kuvernöörin palkinnon se sai, ja joitain bookereita. Se syntyi 1939, eli nyt on jo yli 80 lasissa. Rahnaa on kyllä tullut ikkunoista ja ovista. Ja kiltti mies, vaikka vainaja. On se vähän tollanen Milli-Molli tapaus, paizi tota Noobelia, jonka suhteen sille kävi heikosti kuten Philip Rothille Saul Bellowin ansiosta: toinen liian samanlainen kummajainen ehti viedä pokaalin.
xxx/ellauri127.html on line 254: The mention (p.289 TAL) of the case abduction and rape of the 11 years old Florence Sally Horner by a 50 years old man. In 1948, the 11-year-old Horner stole a 5-cent notebook from a store in Camden, New Jersey. Frank La Salle, a 50-year-old mechanic, caught her stealing, told her that he was an FBI agent, and threatened to send her to « a place for girls like you« . Then he abducted the girl and spent 21 months traveling with her over different American states and raping her. Florence Horner died in a car accident (p.288 TAL, « a routine highway accident«) near Woodbine, New Jersey, in 1952. It seems clear that the case inspired partly « Lolita » (even though this theme existed long before in Nabokov’s works (see for instance his 1939 work « Volshebnik » (i.e. « The Enchanter« ))).
xxx/ellauri128.html on line 145: Ludwig Anton Salomon Fulda (1862–1939) oli saksalainen runoilija ja näytelmäkirjailija. Hän sai nuorena vaikutteita Paul Heysen tuotannosta ja liittyi 1888 Berliinissä maltillista realismia harrastaneeseen runoilijaryhmään. Fuldan julkaisemia runokokoelmia ovat Gedichte (1890) ja Neue Gedichte (1900), jotka osoittavat harvinaista kieli- ja muototaituruutta, sekä lukuisia näytelmiä. Miellyttäviä ovat Fuldan novellit Lebensfragmente (1894) ja Die Hochzeitsreise nach Rom (1900).
xxx/ellauri128.html on line 147: Fulda oli etevä kääntäjä. Hän muun muassa saksansi Molièrea ja Rostandia. Fulda entstammte einer seit 1639 in Frankfurt am Main ansässigen jüdischen Familie, deren Name bis 1852 Fuld lautete. Er war der Sohn des Kaufmanns Carl Hermann Fulda (1836–1917) und seiner Ehefrau Clementine, geb. Oppenheimer (1839–1916). Ab 1884 lebte er als freier Schriftsteller in München, 1887 wieder in Frankfurt, 1888 bis 1894 in Berlin, danach wieder in München und ab 1896 schließlich dauerhaft in Berlin. In Deutschland erhielt er Ausgehverbot und wurde gezwungen, den Vornamen Israel zu führen. Zwei Tage, nachdem das Reichswirtschaftsministerium seine Bitte, den ihm verliehenen Burgtheater-Ring von der für alle Juden angeordneten Abgabe aller Wertgegenstände auszunehmen, am 28. März 1939 abgewiesen hatte, nahm er sich das Leben. Er starb am 30. März im Alter von 76 Jahren in Berlin und ist auf dem Waldfriedhof Dahlem bestattet. Sein Grab ist heute ein Ehrengrab der Stadt Berlin.
xxx/ellauri128.html on line 407: Reik tapasi Freudin ensi kertaa vuonna 1910, ja hänet otettiin Wienin psykoanalyyttisen yhdistyksen jäseneksi seuraavana vuonna. Freud tuki Reikia usean vuoden ajan, kun tämä opiskeli psykoanalyytikoksi ja kävi Karl Abrahamin koulutusanalyysissa. Reikin ja Freudin välinen ystävyys jatkui Freudin kuolemaan (1939) saakka. Vuonna 1915 Reik julkaisi tutkimuksen Die Pubertätsriten der Wilden, jossa psykoanalyysia sovellettiin kansatieteeseen. Hän julkaisi tutkimuksia myös uskontopsykologiasta ja kriminologiasta. Hän esitteli tiedostumattoman tunnustamispakon ja rangaistuksenkaipuun käsitteet teoksessaan Geständniszwang und Strafbedürfnis: Probleme der Psychoanalyse und der Kriminologie (1925).
xxx/ellauri128.html on line 459: Wystan Hugh Auden (/ˈwɪstən ˈhjuː ˈɔːdən/ 21 February 1907 – 29 September 1973) was an Anglo-American poet. Auden´s poetry was noted for its stylistic and technical achievement, its engagement with politics, morals, love, and religion, and its variety in tone, form, and content. Some of his best known poems are about love, such as "Funeral Blues"; on political and social themes, such as "September 1, 1939" and "The Shield of Achilles"; on cultural and psychological themes, such as The Age of Anxiety; and on religious themes such as "For the Time Being" and "Horae Canonicae".
xxx/ellauri128.html on line 460: He was born in York and grew up in and near Birmingham in a professional middle-class family. He attended English independent (or public) schools and studied English at Christ Church, Oxford. After a few months in Berlin in 1928–29, he spent five years (1930–35) teaching in British private preparatory schools, then travelled to Iceland and China to write books about his journeys. In 1939 he moved to the United States and became an American citizen in 1946, retaining his British citizenship. Auden oli homopetteri.
xxx/ellauri128.html on line 470: Saarnio keskeytti oppikoulun kolmannelta luokalta ja työskenteli sitten Kansallis-Osake-Pankin konttoristina Turussa 1912–1920 ja Turun kaupunginkirjastossa harjoittelijana 1920–1921. Hän valmistui ylioppilaaksi yksityisesti Forssan yhteislyseosta 1921. Saarnio opiskeli tämän jälkeen filosofiaa ja matematiikkaa Turun yliopistossa ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1927. Opintojen ohella Saarnio oli työssä Turun yliopiston kirjastossa amanuenssina 1921–1928. Valmistuttuaan hän oli Turun kaupunginkirjaston palveluksessa varakirjastonhoitajana 1928–1939.
xxx/ellauri128.html on line 472: Saarnio väitteli filosofian tohtoriksi 1937, väitöskirja Untersuchungen zur symbolischen Logik I käsitteli merkkien ja merkityssuhteiden logiikkaa. Hän työskenteli Tampereen kaupunginkirjaston johtajana 1939–1940 ja sen jälkeen Helsingin kaupunginkirjaston johtajana 1940–1963. Saarnio toimi myös Helsingin yliopiston logiikan dosenttina 1945–1966 ja hän sai professorin arvonimen 1957. Eläkkeelle jäätyään Saarnio toimi vielä Bonnin yliopiston vierailevana filosofian professorina 1964–1966 ja Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan filosofian historian luennoitsijana 1967–1969.
xxx/ellauri148.html on line 58: As a global event World Hooray Day joins local participation in a global extortion of peas. The World Hooray Day web site address is http://www.worldhelloday.org. The 70M winners of the 1939-45 shared Nobel Rest in Peace Prize are among the people who have realized World Hooray Day's value as an instrument for purloining peas and as an occasion that makes it possible for anyone in the world to contribute to the process of splitting third party peas and join the bunch of happy sinners who were the luckiest 6M winners of the prize. Join now, you may already have won!
xxx/ellauri166.html on line 284: Der junge Deutscher wurde nach den Grundsätzen des orthodoxen Judentums erzogen, erlernte Thora, Talmud und die hebräische Sprache und zeigte zunächst auch Interesse für den Zionismus. Um die Zeit seiner Bar Mitzwa verlor er jedoch seinen Glauben, als er, um „Gott zu prüfen“, am Grabe eines Zaddik unkoscheres Essen aß und in der Folge, als nichts passierte, zum Atheisten wurde. Mit 16 Jahren veröffentlichte er in einer polnischen literarischen Zeitschrift jiddische und polnische Verse meist mystischen Inhalts und übersetzte hebräische, lateinische, deutsche und jiddische Beiträge ins Polnische. Seinen Lebensunterhalt verdiente er bis 1939 vor allem als Korrektor.
xxx/ellauri167.html on line 90: Gustav Davidson (Warsaw, Poland, 1895 – New York City, 6 February 1971) was an American poet, writer, and publisher. He was one time secretary of the Poetry Society of America. Gustav Davidson was born on December 25, 1895, in Warsaw, Poland. In the wake of anti-Jewish pogroms in Poland, his family fled to the United States, settling in New York City in 1907. Davidson received bachelor's and master's degrees at Columbia University in 1919 and 1920 respectively. He worked for the Library of Congress between 1938 and 1939 and became executive secretary of the Poetry Society of America from 1949 to 1965 (after which he was elected executive secretary emeritus).
xxx/ellauri169.html on line 209: Elizabeth Clare Prophet, o.s. Wulf (8. huhtikuuta 1939 – 15. lokakuuta 2009) oli yhdysvaltalainen uskonnollinen johtaja, joka nousi The Summit Lighthouse -nimisen uuden uskonnollisen liikkeen johtoon aviomiehensä Mark L. Prophetin kuoltua vuonna 1973. Potaatin suomentamat hörhösivut on nähtävästi väsätty ennen Liisan kuolemaa. Liisa väitti että se oli Marie Antoinette. Syökööt köyhät leivoxia.
xxx/ellauri170.html on line 1004: 19392">

Pseudotiedettä tutkijaopiskelijoille


xxx/ellauri179.html on line 820: Bishop Manning was a Bishop in New York City, who played a prominent role in World War I. Kake refers to him, when discussing his school life, and showing who he was surrounded by. In 1939-40, Manning took a leadership role in the successful effort to force the City University of New York to rescind their offer of a professorship to the philosopher Bertrand Russell.
xxx/ellauri200.html on line 422: Han efterträdde sin far som kung av Sverige den 8 december 1907. Hans konservativa attityder kom snabbt upp till ytan när han motsatte sig den liberala trenden som hade svept över landet under en tid. Han motsatte sig spridningen av demokratin, de ökande kraven från fackföreningsgrupper och politisk inblandning i militärbudgeten. Gustaf V var den siste svenske monarken som tjänstgjorde som överbefälhavare för militären, vilket han gjorde fram till 1939, och var en plikt han tog på största allvar vad gäller snärtiga militäruniformer.
xxx/ellauri202.html on line 42: Šolohov liittyi kommunistiseen puolueeseen 1922 ja pysyi sille uskollisena koko uransa. Hän oli Neuvostoliiton kirjailijaliiton toimielimissä vuodesta 1934 ja vuodesta 1936 maan korkeimman neuvoston jäsen. Hän seurasi Nikita Hruštšovia presidenttinaä 1959 ja valittiin keskuskomiteaan 1961. Hänestä tuli tiedeakatemian jäsen 1939. Hän oli kaksinkertaisen sosialistisen työn sankari ja palkittiin sekä Leninin että Stalinin palkinnolla Trotskin palkinnon ja Nobelin lisäksi. Tätä virhettä Ruozin olympiakomitea sittemmi katkerasti katui.
xxx/ellauri208.html on line 284: helmikuuta 1939) toimi paavina
xxx/ellauri215.html on line 155: In 1942, Malamud met Ann De Chiara (November 1, 1917 – March 20, 2007), an Italian-American Roman Catholic, and a 1939 Cornell University graduate. They married on November 6, 1945, despite the opposition of their respective parents. Ann typed his manuscripts and reviewed his writing. Ann and Bernard had two children, Paul (b. 1947) and Janna (b. 1952). Janna is the author of a memoir about her father, titled My Father Is A Book.
xxx/ellauri224.html on line 172: Henry Havelock Ellis (2. helmikuuta 1859 Croydon, Surrey, Englanti – 8. heinäkuuta 1939) oli englantilainen lääkäri ja kirjailija, joka tuli tunnetuksi homoseksuaalisuuteen, transsukupuolisuuteen ja muihin seksuaalikysymyksiin liittyvistä tutkimuksistaan. Hän oli ensimmäisen englanninkielisen homoseksuaalisuutta käsittelevän lääketieteellisen teoksen toinen kirjoittaja. Monien aikansa älymystön edustajien tavoin Havelock Ellis kannatti eugeniikkaa ja toimi rodunjalostukseen tähtäävän seuran puheenjohtajana.
xxx/ellauri228.html on line 225: Kun neuvostojoukot miehittivät syyskuussa 1939 Lwówin, Lem koetti päästä Lwówin teknisen korkeakoulun (Politechnika Lwowska) opiskelijaksi, mutta uusissa poliittisissa oloissa porvarillisten sukujen jäseniä ei haluttu hyväksyä opiskelemaan. Lemin isän onnistui kuitenkin järjestää hänet suhteilla opiskelemaan lääketiedettä. Kun Saksa sitten hyökkäsi Neuvostoliittoon kesällä 1941 ja miehitti puolestaan Lwówin, miehitettyjen alueiden slaavilaisväestöltä kiellettiin opiskelu kokonaan, ja Lem joutui elättämään sotavuodet itsensä hitsarina korjaten saksalaisten panssarivaunuja.
xxx/ellauri229.html on line 631: He was born in Viipuri, Viipuri Province, Finland, in 1919, to ship captain Jalmari (Ilmari) Törni, and his wife, Rosa (née Kosonen). He had two sisters: Salme Kyllikki (b. 1920) and Kaija Iris (b. 1922). An athletic youth, Törni was an early friend of future Olympic Boxing Gold Medalist Sten Suvio. After attending business school and serving with the Civil Guard, Törni entered military service in 1938, joining Jaeger Battalion 4 stationed at Kiviniemi; when the Winter War began in November 1939, his enlistment was extended and his unit confronted invading Soviet troops at Rautu.
xxx/ellauri231.html on line 382: Kylän lisäksi Bunin (1870-1953) kirjoitti romaaneja kuten Sukhodól (1911-12) ja Mítyan rakkaus (1924-25), novelli Gospodín iz San Francisco (1916) [Herrasmies San Franciscosta] lopettaa kaksiosaisen omaelämäkerrallisen romaanin, Arsenjevin elämä (osa I, Päivän lähteet [1930], osa II, Lika [1939]). Hän on kirjoittanut useita runouden kanssa sekoitettuja novellikirjoja, ja vuonna 1950 hän julkaisi omaelämäkerran Muistelmia. Bunin kuoli Ranskassa vuonna 1953. Hänen kokoelmistaan ​​teoksista on kaksi painosta – yksi 12 osainen (Berliini, 1934-36) ja toinen kuusiosainen (Moskova, 1956) – sekä kokoelmat hänen tarinoistaan ​​(Moskova, 1961) ja Loput Buninin runoista (Leningrad, 1961).
xxx/ellauri234.html on line 436: Suomussalmen taisteluissa joulukuun alkupäivinä 1939 eli hyökkäyksen alkuvaiheessa suomalaisia vastassa oli ainakin 10–12 neuvostosotilasta.
xxx/ellauri234.html on line 445: –Hän ei voinut sietää herrastelua. Saadessaan JR 64:n komentoonsa Kemin asemalla 17.12.1939 hän riisui roimahousunsa samaistuakseen murheellisen huonosti varustettuihin joukkoihinsa, Peter Fagernäs sanoo. Kottgardisten Aspelund förstod att vara ytterst tacksam för hurrigeneralens gamla brallor.
xxx/ellauri237.html on line 1023: Väitöskirjatyönsä aikana hän teki tutkimustyötä Rochesterissa sijaitsevassa Society for Cruelty to Children -tutkimuslaitoksessa ja eteni laitoksen johtajaksi vuonna 1930. Vuonna 1939 hän julkaisi yhdessä tri Mengelen kanssa kirjan The Clinical Treatment of the Problem Child.
xxx/ellauri250.html on line 159: He is best known for his semi-autobiographical novel Ask the Dust (1939) about the life of Arturo Bandini, a struggling writer in Depression-era Los Angeles. It is widely considered the great Los Angeles novel, and is one in a series of four, published between 1938 and 1985, that are now collectively called "The Bandini Quartet". Ask the Dust was adapted into a 2006 film starring Colin Farrell and Salma Hayek.
xxx/ellauri250.html on line 161: Ask the Dust is a 2006 romantic drama film based on the 1939 book Ask the Dust by John Fante. The film was written and directed by Robert Towne. Tom Cruise (with Paula Wagner and Cruise/Wagner Productions) served as one of the film's producers. The film was released on a limited basis on March 17, 2006, and was entered into the 28th Moscow International Film Festival. It was filmed almost entirely in South Africa with the use of stages to portray Los Angeles. The film received negative to mixed reviews from critics. The review aggregator Rotten Tomatoes reported that 65% of critics gave the film negative reviews, based on 104 reviews. The site's consensus states: "Though Hayek is luminous, Farrell seems miscast, and the film fails to capture the gritty, lively edginess of the book upon which it's based."
xxx/ellauri253.html on line 177: Ervastien määrä on noussut takavuosista. Suomen sodissa 1939–1945 kaatui tai muuten menehtyi kuusi Ervastia. Ervastien yleisimpiä asuinpaikkoja olivat Kuusamo (14 vainajaa), Oulu (6), Oulunsalo (6) sekä Pudasjärvi (6). Lähes kaikki asuivat kuollessaan Uudellamaalla ja Pohjois-Suomessa.
xxx/ellauri253.html on line 185: Pekka Ervastilla oli Jaakko Liukkonen -niminen kasvattipoika, joka oli syntynyt Hankasalmella 1895. Ervasti ja Liukkonen hankkivat Lopen Pilpalasta pienen maatilan, jossa he asuivat vuodesta 1924 lähtien Liukkosen hoitaessa tilaa. Liukkonen jatkoi tilan viljelyä Ervastin kuoltua. Liukkosen vaimon kuoltua hänen raha-asiansa alkoivat kuitenkin mennä hunningolle. Liukkonen ja hänen 9- ja 5-vuotiaat tyttärensä kuolivat helatorstaina 1939 tulipalossa joka tuhosi Liukkosen Lopen Terävännenänkylässä sijainneen Saarenmaa-nimisen huvilan. Liukkonen oli sytyttänyt huvilan palamaan ja ampunut sitten tyttärensä ja itsensä. Tulipalossa tuhoutui myös Ervastin laaja pseudotieteellinen kirjasto ja useita keskinkertaisia taideteoksia.
xxx/ellauri280.html on line 259: Vuonna 1939 Ekibastuzin siirtokunta luokiteltiin työväensiirtokunnaksi ja sai nimen Ekibastuzugol (E:n nurkkakunta). Vuonna 1948 saapuva 50 rakentajan joukko vasaroi ensimmäisen tapin uuden kaupungin rakennustyömaalla, ja tulevien hiilikaivosten rajat merkittiin.
xxx/ellauri281.html on line 414: 19394">

Ploirin perintö


xxx/ellauri281.html on line 498: Valmistumisensa jälkeen Milleristä tuli Federal Theatre Projectin työntekijä, joka oli toiminut vuodesta 1935 ja tarjosi työtä työttömille teatterityöntekijöille. Hän työskenteli Federal Theaterissa, ja hän sai 22,77 dollaria viikossa, mutta vuonna 1939 Yhdysvaltain kongressi päätti projektin peläten, että siitä oli tullut vasemmiston ideologian pesäke.
xxx/ellauri281.html on line 747: Hän on myös sukua Sergei Kara-Murzalle (s. 1939), Neuvostoliiton/venäläiselle historioitsijalle, kemistille ja filosofille. He ovat Kara-Murza- suvun jäseniä, Moskovaan asettuneen ja kristinuskoon 1400-luvulla jKr. kääntyneen tataariaristokraatin jälkeläisiä. (Nimi käännöksessä tarkoittaa "musta herra".)
xxx/ellauri287.html on line 430: Sir William Mitchell Ramsay FBA (15. maaliskuuta 1851 – 20. huhtikuuta 1939) oli skotlantilainen arkeologi ja Uuden testamentin tutkija. Kuollessaan vuonna 1939 hänestä oli tullut aikansa tärkein auktoriteetti Vähä-Aasian historiassa ja johtava tutkija Uuden testamentin tutkimisessa.
xxx/ellauri291.html on line 387: Espanjan sisällissota 1936-1939
xxx/ellauri291.html on line 389: Arabien kapina Palestiinassa 1936-1939
xxx/ellauri291.html on line 391: Toinen maailmansota, 1939-1945
xxx/ellauri295.html on line 62: Historioizija Hazipompponen vuosi Herostratoxen nimen julkisuuteen. Hazipompponen on kyllä kuuluisa Babarin talonmiehenä, muttei niin kuuluisa kuin Herostratos. Esimerkiksi Jean-Paul Sartren lyhyessä tarinassa Erostratus, joka on osa teosta Muuri (Le mur, 1939), eräs mies suunnittelee väkivallantekoa saavuttaakseen mainetta. Elokuva Herostratus vuodelta 1967 puolestaan kertoo miehestä, joka suunnittelee näyttävää julkista joukkomurhaa. Mortonin mielestä jumalattaret ovat ihmiskunnan menneisyyden alfasusia. Onnexi kristityillä ei ole niitä.
xxx/ellauri295.html on line 403: Andersson växte upp under knappa förhållanden i byn Skattlösberg där fadern, folkskolläraren Adolf Andersson (1854−1931), och hans fru Augusta Scherp (1862-1939), tidigare lärarinna, arbetade i skolhuset. Byn ligger i de så kallade finnmarkerna i södra Dalarna, dit svedjefinnar flyttade för att bryta bygd. Dan Andersson hade på faderns sida anor från dessa finska nybyggare, så även på moderns.
xxx/ellauri295.html on line 417: Vid Anderssons död var hans hustru Olga Andersson (1889−1948) gravid i tredje månaden och födde i mars 1921 dottern Monica Andersson (1921−2009), gift Sedell. Efter Sedell så bytte Olga och dottern Monica någon gång under åren 1931-1939 efternamn till Dan-Andersson. Että edes jotain siitäkin.
xxx/ellauri296.html on line 645: Keinen Zusammenhang zwischen dem primitiven, mythischen oder prälogischen und dem modernen logischen Denken sieht dagegen der Jude Lucien Lévy-Bruhl (1857-1939).
xxx/ellauri298.html on line 353: Hän muutti New Yorkiin vuonna 1939 hyväksyttyään apulaisprofessorin paikan New School of Social Researchissa. Viiden Oslo-vuotensa aikana hän oli keksinyt termin " orgone energy" - sanoista "orgasmi" ja "organismi" - elämänenergian käsitteelle. Vuonna 1940 hän alkoi rakentaa orgoniakkuja, muunneltuja Faradayn häkkejä, joiden hän väitti olevan hyödyllisiä syöpäpotilaille. Hän väitti, että hänen laboratoriosyöpähiirillä oli ollut merkittäviä positiivisia vaikutuksia Faradayn häkissä pitämisellä, joten hän rakensi ihmiskokoisia versioita, joissa voi istua sisällä. Tämä johti lehtijuttuihin "seksilaatikoista", jotka paransivat syöpää.
xxx/ellauri303.html on line 129: Ježov nimitettiin vielä vesikuljetusten kansankomissaariksi huhtikuussa 1938, mutta 22. elokuuta NKVD:n johtoon nimitettiin hänen varamiehensä Lavrenti Berija. Stalin ja Molotov arvostelivat NKVD:n toimintaa ja metodeja marraskuussa 1938, ja Ježov erosi omasta pyynnöstään 25. marraskuuta 1938. Ježov erotettiin 3. maaliskuuta 1939 myös muista viroistaan keskuskomiteassa. 10. huhtikuuta hänet pidätettiin syytettynä vakoilusta ja Stalinin murhan suunnittelemisesta. Ježov tuomittiin ja teloitettiin aivan ansiosta 4. helmikuuta 1940.
xxx/ellauri319.html on line 527: Vũ Trọng Phụng (1912-1939), Vietnamese author, poet.
xxx/ellauri356.html on line 438: Vuonna 1939 Tsvetaeva palasi Neuvostoliittoon miehensä ja tyttärensä jälkeen, asui NKVD:n dachassa Bolshevossa (nykyinen M.I. Tsvetajevan muistotalo-museo Bolshevossa), naapurit olivat Klepininit. [Sama anglosaxixi: Vuonna 1939 hän palasi poikansa kanssa Moskovaan tietämättä saamastaan vastaanotosta. Stalinin Neuvostoliitossa jokainen, joka oli asunut ulkomailla, oli epäilty, samoin kuin kuka tahansa, joka oli ollut älymystön joukossa ennen vallankumousta.]
xxx/ellauri358.html on line 55: 1. Wuthering Heights (1939)

xxx/ellauri363.html on line 80: Nazi-Heideggerin vaikutuksesta Gadamer irtautui Jakkoh-Hintikan uuskantilaisuudesta. Kantilaiset on idealistiagnostikkoja: voi tuolla joku todellisuus olla takana muttei siitä saada tietoa, kun oma pää on edessä. Heideggerille tekemänsä habilitaatioväitöskirjan Interpretation des Platonischen Philebos hyväksymisen jälkeen Gadamer nimitettiin vuonna 1929 Privatdozentiksi Marburgin yliopistoon. Vuonna 1939 hän sai ensimmäisen filosofian professuurinsa Leipzigin yliopistosta. Filebos on huumoritonta vanhusplatonismia siitä onko kivempi syödä sängyssä struudeleita vaiko pohtia. Hannu-Jori on Platon kanssa yhtä mieltä että vähän pitää olla kumpaakin. Mukavinta on järjestää fellow hermeneuttien kaa truth happeningeja nauttien kauniista taide-elämyxistä.
242