Bacon did not begin to paint until his late twenties, having drifted in the late 1920s and early 1930s as an interior decorator, bon vivant, and gambler. Since his death, Bacon's reputation has grown steadily, and his work is among the most acclaimed, expensive and sought-after on the art market. Extinctus amabitur idem.
Niistettynä rakastetaan tätäkin. Oikeassa oli nimiserkku!
Jean-Pierre Duprey (1 January 1930 in Rouen – 2 October 1959 in Paris) was a French poet and sculptor, one of the modern examples of a poète maudit (accursed poet).
ellauri210.html on line 1246: Shaw meni naimisiin Charlotte Payne-Townshendin kanssa vuonna 1898. Solmiessaan avioliiton he olivat jo 40-vuotiaita. 1930-luvulla pariskunta matkusteli ahkerasti ja kävi Amerikassa, Uudessa-Seelannissa, Etelä-Afrikassa ja Japanissa. Charlotte eli involuntary selibaatissa, sillä Bernie piti vastenmielisinä ajatusta seksuaalisesta kanssakäymisestä ja synnytyksestä.
ellauri216.html on line 964: Maailmansotien välisenä aikana luostarista kehittyi merkittävä pyhiinvaellus- ja turistikohde. 1930-luvulla saarella arvioitiin käyneen jopa 30 000 matkailijaa vuosittain. Valamosta tuli myös tärkeä hengellisten kokousten pitopaikka. Ensimmäiset ortodoksiset kirkkolaulupäivät järjestettiin Valamossa vuonna 1929. Niille osallistui 200 laulajaa ja 1000 pyhiinvaeltajaa. Näistä juhlista sai alkunsa ortodoksinen laulujuhlaperinne Suomessa.
ellauri216.html on line 966: Myös papisto piti kokouksiaan Valamossa. Ensimmäiset papiston veljespäivät pidettiin vuonna 1926. Nykyään papisto kokoontuu Uuden Valamon luostarissa vuosittain. Tämä tapa on perua papiston ensimmäisestä kokouksesta Valamossa. Valamon luostari julkaisi myös hengellistä kirjallisuutta, joka tosin 1930-luvulle asti oli pääosin venäjänkielistä posmitusta.
ellauri216.html on line 1087: Vuonna 1930 luostarissa oli 300 veljeä ja 100 työläistä ja palkkatyöläistä. Munkit söivät niukasti, kuten seuraa 13. toukokuuta 1930 päivätystä vanhempien veljien kokouksen pöytäkirjasta: "Luostarin veljet syövät yksinomaan kasvisruokaa, kalaa... he saavat palan leipää vain juhlapäivinä... he syövät kasviöljyä... Rajallisilla varoilla luostari yrittää säästää kaikessa... Tämän lisäksi... ruokkii köyhiä pyhiinvaeltajia ja muita ilmaiseksi, mikä ei maksa [yhdessä] kymmeniä tuhansia markkoja... tekee yksityisiä lahjoituksia eikä tästä eteenpäin kieltäydy auttamasta niin paljon kuin mahdollista".
ellauri219.html on line 219: An American writer, comedian, and actor, WC Fields was the epitome of the all-around entertainer, whose career spanned both the silent film era and the talkies. His humor seeped into The Beatles’ own, while the vaudeville world he came from would also go on to influence songs the likes of “Your Mother Should Know.” W. C. Fields oli yhdysvaltalainen koomikko, joka esiintyi ensin vaudevillessa ja teatterissa, ja vuodesta 1930 alkaen äänielokuvissa. Fields oli yksi aikansa suosituimmista elokuvakoomikoista. Hänen todellisuutta vastaava roolihahmonsa tunnetaan nasaaliäänestään, epäsosiaalisuudestaan ja persoudestaan alkoholille. Hän esitti joko leuhkaa huijarityyppiä tai vaimonsa nalkutuksesta kärsivää aviomiestä. Hänen hahmonsa olivat persoja alkoholille, puhuivat karkeuksia eivätkä voineet sietää lapsia tai koiria.The oft-repeated anecdote that Fields refused to drink water "because fish fuck in it" is unsubstantiated. Vastenmielinen.
ellauri220.html on line 119: Miehistä 1920-luvun suuria seksisymboleita oli Rudolph Valentino. Näyttelijät Mae West, Jean Harlow ja Norma Shearer olivat 1930-luvun Hollywoodin suurimpia seksisymboleita.
ellauri222.html on line 98: Saul Bellow is the only American Jewish author to have won the Nobel Prize in Literature, and has also won three Pulitzer Prizes. In his new book, Greg Bellow, who holds a Ph.D. from the California Institute of Social Work and was a practicing psychotherapist for many years, divides his father’s life into “Young Saul” and “Old Saul.” He describes Young Saul as a sociable and funny man, full of questions. During the 1930s and ’40s, Saul was a Marxist and a “genuine believer” in radical philosophy. He believed that World War II was a war between communism and capitalism, and he was convinced that “come the Revolution there will be a flowering of society,” according to Greg’s book.
ellauri226.html on line 245: composed that poem in 1930 (and lasting into the 1960s), The Bronx was
ellauri238.html on line 586: Harri Kaasalainen (29. marraskuuta 1930 Käkisalmi – 11. elokuuta 1967 Helsinki) oli suomalainen runoilija.
ellauri240.html on line 421: Suomessa tasa-arvo on saavutettu silloin kun naisille on annettu samat oikeudet kuin miehille eli noin 1930-luvulla. Nykyinen "tasa-arvo" ei todellakaan tarkoita oikeaa tasa-arvoa. Nykyisin "tasa-arvo" ei todellakaan tarkoita sitä että naisia ja miehiä pitää kohdella tasa-arvoisesti vaan se tarkoittaa sitä että sukupuolten välille pitää saada 50-50 tilanne esim: vanhempainvapaissa ja johtopaikoissa.
Nykyisin "tasa-arvon" vuoksi myös sukupuoliroolit pyritään häivyttämään pois eli sukupuolten eroavaisuudet halutaan häivyttää pois eikä aikuinen/lapsi saa olla sellainen kun hän haluaa olla. Todellinen tasa-arvo olisi sitä että ihmisiä kohdellaan yksilöinä, johtajaksi valitaa pätevin/paras ihminen, jokainen aikuinen/lapsi saa olla sellainen kun hän haluaa olla... jne. Feminismi on vielä pahempi asia kuin nykyinen "tasa-arvo" , feminismi on aate mikä mikä pyrkii siihen että naisten pitää olla miehiä ja miesten pitää olla naisia. Summarum, koko "tasa-arvo" on nykyisin jopa sairasta... (👍 Hyvin sanottu: 8)
ellauri242.html on line 245: Aleksandra Mihailovna Kollontai (ven. Алекса́ндра Миха́йловна Коллонта́й, o.s. Domontovitš, ven. Домонто́вич; 31. maaliskuuta (J: 19. maaliskuuta) 1872 Pietari – 9. maaliskuuta 1952 Moskova) oli venäläinen marxilainen kirjailija, feministi ja diplomaatti. Hänestä tuli maailman ensimmäinen naispuolinen diplomaattiedustaja vuonna 1923, kun hänet nimitettiin Neuvostoliiton edustajaksi Osloon. Kollontai oli Neuvostoliiton täysivaltainen edustaja (vuodesta 1943 suurlähettiläs) Tukholmassa vuosina 1930–1945, missä asemassa hän toimi välittäjänä Suomen ja Neuvostoliiton rauhantunnusteluissa vuosina 1940 ja 1944.
ellauri242.html on line 256: Stalinin saatua vallan hän (kuka? Leninkö?) nimitti Kollontain ulkomaille diplomaatiksi – Kollontai oli uranuurtaja: ensimmäinen nainen suurlähettiläänä koko maailmassa. Hänet nimitettiin ensin kauppa- ja diplomaattiedustajaksi Norjaan (1923–1926), sitten Meksikoon (1926–1927), josta palasi Norjaan 1927–1930). Vuonna 1930 hän sai siirron Tukholmaan, jossa toimi vuoteen 1945 asti. Hän oli myös mukana Neuvostoliiton lähettämässä edustajistossa YK:n perustamisessa. Ulkomailla hänellä ei ollut vaikutusvaltaa Neuvostoliiton sisäisiin asioihin. Hän toimi diplomaattisena välittäjänä maissa, joiden kautta Neuvostoliitto pystyi hankkimaan tarvitsemiaan kriittisiä tuotteita, esimerkiksi toisen maailmansodan aikana ruozalaisia SKF:n kuulalaakereita, joiden päävientikohde oli Saksa. Ulkomaantyönsä ansiosta hän säilyi yhtenä harvoista vanhoista bolševikkijohtajista sivussa Stalinin puhdistuksista ja teloituksista. Vuonna 1945 Kollontai sairastui ja palasi Neuvostoliittoon. Hän kuoli vuonna 1952. Silloin isä aurinkoinenkin oli jo kalkkiviivoilla.
ellauri243.html on line 705: The television show " Rowan & Martin's Laugh-I n," popular in the late 1960's and early 1970's, was famous for awarding its goofy trophy, the Flying Fickle Finger of Fate. But the term fickle finger of fate is actually decades older than that. The unpredictable and capricious nature of chance or fate, an Americanism popular in college circles during the 1930s. Sometimes the alliteration is extended coarsely to 'fucked by the fickle finger of fate' an expression which became popular in the US military during World War II.
ellauri244.html on line 607: A nasty setback was June's close relationship with the artist Marion, whom June had renamed Jean Ronski. Ronski lived with Miller and June from 1926 until 1927, when June and Ronski went to Paris together, leaving Miller behind, which upset him greatly. Miller suspected the pair of having a lesbian relationship. While in Paris, June and Ronski did not get along, and June returned to Miller several months later. Yxin jäänyt Ronski teki Sirolat Pariisissa around 1930. Vähän päästä Henry lähti ize yxin Pariisiin.
ellauri244.html on line 609: Things began to change in Paris after meeting Anaïs Nin, 12 years his junior, who, with Hugh Guiler, went on to pay his entire way through the 1930s including the rent for an apartment at 18 Villa Seurat. Nin became his lover and financed the first printing of Tropic of Cancer in 1934 with money from Otto Rank. His works contain detailed accounts of sexual experiences. Sitä koitin vähän lukea mutta oli liian hapokasta, ei pystynyt.
ellauri246.html on line 46: Agnon oli alkuperäiseltä nimeltään Shmuel Josef Czaczkes. Hän syntyi Butshatshin (Бучач; puol. Buczacz, jidd. Butshotsh [בעטשאָטש]) kaupungissa, silloisen Itävalta-Unkarin Galitsian maakunnassa. Galitsian alue oli kuulunut Puolaan ennen Puolan ensimmäistä jakoa (1772) sekä vuosina 1918-1939, nykyään se kuuluu Ukrainaan, ellei tule kohta jotain uutta jakoa. Butshatshissa oli holokaustiin asti suuri juutalaisväestö, joka käsitti 1930-luvulla yli puolet kaupungin asukkaista.
ellauri246.html on line 62: Sachs alkoi seitsemäntoistavuotiaana kirjoittaa runoja, joita julkaistiin 1920- ja 1930-luvuilla lehdissä ja aikakausijulkaisuissa. Runot olivat romanttisia ja melko sovinnaisia, niille hymähdeltiin ja naurettiinkin Berliinin kirjallisuuspiireissä. Isänsä kuoltua vuonna 1930 Sachs jäi asumaan äitinsä kanssa. Hän oli yksinäinen nuori nainen ja hänen ainoan nuoruudenrakkautensa henkilöllisyys on salaperäisyyden peitossa. Miehestä tiedetään ainoastaan, ettei hän ollut juutalainen ja että hän oli vastarintaliikkeessä ja sai surmansa keskitysleirillä. Jos se oli ylipäänsä miekkonen, kenties Nelly piti salaa tytöistä.
ellauri247.html on line 57: Karilaan vanhemmat olivat Piippolan kirkkoherra, rovasti Niilo Köriläs (1852–1911) ja Ida Maria Anstén. Hän valmistui ylioppilaaksi 1921, filosofian kandidaatiksi 1924 ja filosofian maisteriksi 1927. Köriläs oli Seuran päätoimittajana 1929, WSOY:n virkailijana ja Ylioppilasteatterin johtajana 1929–1930, Suojeluskuntajärjestön Hakkapeliitta-lehden toimitussihteerinä 1930–1944, tämän jälkeen hän oli Valojuovaluoti-lehdessä toimitussihteerinä 1945–1946 ja päätoimittajana 1949–1950 sekä Noidannuoli-lehden toimittajana. Köriläs toimi myös Kustannusosakeyhtiö Valituksen osastonhoitajana vuodesta 1958, Nuorten Kirja ry:n johtokunnassa vuodesta 1946 ja sen puheenjohtajana vuodesta 1954. Kirjailijana Köriläs julkaisi nuorisoromaaneja, tietokirjoja ja kokoomateoksia. Useissa hänen 1950-luvulla kirjoittamissaan poikien seikkailukirjoissa oli voimakkaan isänmaallinen henki. Körilään kirjat olivat sixi suosittuja nazi-Suomessa, niinpä Köriläs sai laajaa tunnustusta työstään, etenkin Rymy-Eetusta.
ellauri248.html on line 206: Salomé ja Rée muuttivat Berliiniin ja asuivat yhdessä. Salomé meni 1887 naimisiin orientalisti Friedrich Carl Andreasin kanssa, vaikka jatkoikin suhdettaan Réehen sekä muihin miehiin. Avioliitto kesti Andreasin kuolemaan asti 1930.
ellauri254.html on line 130: 1920-luvulla Ivanov kirjoitti aiheiltaan ja kieleltään erikoista ”ornamentaalista” proosaa, joka herätti voimakasta arvostelua proletaarikirjailijoiden taholta. 1930-luvun alussa hän ymmärsi siirtyä sosialistisen realismin mukaisiin teemoihin. Vuosina 1934–1935 kirjailija julkaisi omaelämäkerrallisen romaanin Pohoždenija fakira (”Fakiirin seikkailut”) ja vuonna 1939 kansalaissotaa virallisen idologian valossa käsittelevän romaanin Parhomenko. Toisen maailmansodan aikana hän toimi sotakirjeenvaihtajana ja kirjoitti tyyliltään pateettisen romaanin Pri vzjatii Berlina (”Berliiniä vallatessa”, 1946). Myöhemmin Ivanov julkaisi lähinnä muistelmia ja muokkasi uudelleen aikaisempia teoksiaan. Monet niistä ilmestyivät vasta kirjailijan kuoltua.
ellauri254.html on line 778: Hänen muita teoksiaan ovat Russie (1930) ja Staline (1935) joissa hän puolustaa neuvostokommunismia. Hyvä Barbousse! Ei ihme että Gorki arvosti.
ellauri256.html on line 334: Vladimir Vladimirovitš Majakovski (ven. Влади́мир Влади́мирович Маяко́вский; 19. heinäkuuta (J: 7. heinäkuuta) 1893 Baghdati – 14. huhtikuuta 1930 Moskova) oli venäläinen ja neuvostoliittolainen runoilija sekä futurismin runouden merkkihenkilö. Majakovski oli tulisieluinen vallankumousrunoilija, taidemaalari, graafikko ja kuvittaja, joka nousi bolševikkien valtaannousun symboliksi. Myös maailmanlyriikassa hän on huomattava nimi poliittisen ja kantaa ottavan runouden saralla. Majakovskin tunnetuimpia teoksia on runoelma Pilvi housuissa. Hänen teoksiaan on suomentanut sössöttävä Arvo Turtiainen Kuopiosta, josta Hansan porukoiden kronikoissa oli paljon vittuiluja eri salanimillä.
ellauri256.html on line 348: Futuristinen taideryhmä hajosi vähitellen. Vielä vuonna 1928 Majakovski kokosi uuden ryhmän, mutta huonolla menestyksellä. Majakovski joutui 1920-luvun lopussa ristiriitoihin myös proletaarikirjailijoiden kanssa. Majakovskin särmikäs persoona oli liikaa monille muille. Sekä henkilökohtaisen elämän, että politiikan ristiriidat olivat ilmeisesti syynä Majakovskin itsemurhaan huhtikuussa 1930. Taisi olla sekin salaporvari.
ellauri256.html on line 350: Siihen viittaa sekin seikka että Tohtori Živagon kirjoittaja Boris Pasternak piti Majakovskia ainoana kirjailijaystävänään. Majakovski ei koskaan harkinnut kommunistipuolueeseen liittymistä, vaikka 1920-luvun alussa lukuisat muut taiteilijaälymystön ja vallankumoussukupolven edustajat näin tekivät. Sensijaan Majakovski teki itsemurhan 1930. Mut kukas tää Brik sitten oli?
ellauri256.html on line 358: The stormy affair between the legendary “singer of the revolution”, Vladimir Mayakovsky, and a “proponent of depravity”, Lilya Brik, lasted 15 years, until the poet's suicide in 1930. He devoted poems and hundreds of love letters to her. It was probably this affair that most of all contributed to her going down in history, yet it also left her with hundreds of enemies, who tried to erase any trace of her, even from documents. So, who exactly was this femme fatale?
ellauri257.html on line 536: 1930s.jpg/220px-Israel_Joszua_Singer_Isaac_Bashevis_Singer_1930s.jpg" />
ellauri262.html on line 186: Christus Victor is a book by Gustaf Aulén published in English in 1931, presenting a study of theories of atonement in Christianity. The original Swedish title is Den kristna försoningstanken ("The Christian Idea of the Atonement") published in 1930. Aulén reinterpreted the classic ransom theory of atonement, which says that Christ's death is a ransom to the powers of evil, which had held humankind in their dominion. It is a model of the atonement that is dated to the Church Fathers, and it was the dominant theory of atonement for a thousand years, until Anselm Panda of Canterbury supplanted it in the West with his satisfaction theory of atonement. So that the baddies in the story were Sauron and the goblins and orcs of Mordor, not God as angry Scrooge McDuck coming for his dues.
ellauri262.html on line 281: Saatuaan professuurinsa Oxfordissa Tolkien tutustui moniin muihin kirjallisuudesta kiinnostuneisiin opettajiin, jotka kokoontuivat Inklings-nimisenä ryhmänä. Yksi tunnetuimpia jäseniä Tolkienin lisäksi oli C. S. Lewis, keskiajan ja renessanssin kirjallisuuden tutkija, joka työskenteli yliopiston opettajana ja on tullut tunnetuksi fantasiakirjastaan Narnian tarinat. Tolkienin ja Lewisin välille kehkeytyi ystävyyssuhde, joka kesti ajoittaisista erimielisyyksistä huolimatta Lewisin kuolemaan 1963 asti. Lewis, joka oli aiemmin tunnustautunut ateistiksi tai agnostikoksi, kääntyi 1930-luvun alussa kristinuskoon, osin katolisen Tolkienin vaikutuksesta. Ei mennyt ihan putkeen sikäli, että Tolkien sai käännytetyxi Lewixen pakanuudesta vain englannin kirkkoon saakka. Sekin kyllä oli saavutus, sillä Lewixen porukat oli Belfastista ja vihasivat paavin palvojia kuin ruttoa. Tolkien sanoi myöhemmin ettei Lewis kääntynyt vaan taantui. Kerran Lewis kuzui Tolkienin kuullen katolisia "paskahuusin rotixi".
ellauri262.html on line 285: 1930-luvun alussa Tolkien korjasi oppilaidensa kokeita, kun hän huomasi erään oppilaan jättäneen yhden vastauslomakkeensa sivun tyhjäksi. Tolkien kirjoitti paperiin ”Kolossa maan sisässä asui hobitti” ja pyysi oppilasta keksimään selityksen sille, mikä hobitti oikeastaan oli. Oppilaan keximät hahmot esiintyivät ensimmäisen kerran fantasiaromaanissa Hobitti eli sinne ja takaisin (The Hobbit Or There And Back Again, 1937). Tolkien oli kertonut oppilaansa tarinan alun perin lapsilleen ja lähettänyt keskeneräisen suunnitelman teoksesta eri kustantajille. Se päätyi lopulta kustannusyhtiö Allen & Unwinilla työskentelevälle Susan Dagnalille, joka pyysi Tolkienia kirjoittamaan teoksen loppuun, jonka jälkeen se päätettiin julkaista. Kirja menestyi yllättävän hyvin.
ellauri264.html on line 205: Lebow had been a seller of fine hosiery in the 1920s and 1930s but had been driven out of business by the rise of such retail outlets as Woolworth's-- which was the prototype of Wal-Mart. Siitä oli karu kuolinilmoitus New York Timesissä 1980. Se oli ahkera kirjoittaja kommarien lehdissä, niin että turha väittää että se ei tiennyt mistä kirjoitti. Se oli saanut potkut Kyser Roth Corporationista ja Fabergélta.
ellauri266.html on line 327: A major emphasis of general semantics has been in practical training, in methods for establishing better habits of evaluation, e.g., by indexing words, as “man1,” “man2,” and by dating, as “Roosevelt1930,” “Roosevelt1940,” to indicate exactly which man or which stage of time one is referring to.
ellauri269.html on line 727: Ehkä tärkein linkki heprealaiseen supersankariin on Supermanin identiteetti osittain assimiloituneena maahanmuuttajana. 1930-luvun New York, joka tuotti maailman ensimmäiset modernit supersankarit, oli täynnä viimeaikaisia juutalaisia pakolaisia, jotka pakenivat 1800-luvun Euroopan pogromeja. Jonathan D. Sarnan ja Jonathan Goldenin Brandeisin yliopistossa "The American Jewish Experience in the Twentieth Century: Antisemitism and Assimilation" mukaan vuonna 1900 yli 40 prosenttia Amerikan juutalaisista oli uusia tulokkaita, ja he ovat olleet maassa kymmenen vuotta tai vähemmän. Ja seuraavan sukupolven aikana tapahtui maahanmuuttozunami, kun toiset 1,75 miljoonaa juutalaista muutti Amerikan rannoille, suurin osa ashkenazeja Itä-Euroopasta.
ellauri275.html on line 449: In the 1930s, Henry Newbolt estimated there were still at least 1000 active poets in England, and that the vast majority would be recognisably Georgian.
ellauri275.html on line 498: Обвинения в «голодоморе» — излюбленный конек украинской антироссийской пропаганды. Якобы Советский Союз, который современным Киевом отождествляется с Россией, организовал искусственный голод в Украинской ССР, приведший к колоссальным человеческим жертвам. Между тем, «голодомор», если называть так голод начала aaAAAaa1930-х годов, имел место и на Западной Украине. Там тоже есть свои музеи, посвященные истории «голодомора». Но минуточку! В голодные 1931-1932 годы Западная Украина не имела никакого отношения к Советскому Союзу и Украинской ССР, входившей в его состав. Земли современной Западной Украины были поделены между несколькими восточноевропейскими государствами. Территории современных Львовской, Ивано-Франковской, Тернопольской, Волынской, Ровненской областей до 1939 года входили в состав Польши. Территория Закарпатской области с 1920 по 1938 годы входила в состав Чехословакии. Черновицкая область до 1940 года принадлежала Румынии.
ellauri275.html on line 513: 1930s.jpg/390px-Joseph_Stalin_and_Nikita_Khrushchev_1930s.jpg" />
ellauri275.html on line 527: Toukokuussa 1965 Saksan häviön 20-vuotisjuhlassa pitämässään puheessa Brežnev uudelleenarvioi ja mainitsi Stalinin myönteisesti ensimmäisen kerran. Toisinajattelevien kirjailijoiden Juli Danielin ja Andrei Sinjavskin oikeudenkäynti 14. helmikuuta 1966 oli ensimmäinen sitten Stalinin päivien, ja se merkitsi rajoituksia kulttuuripolitiikkaan. Huhtikuussa 1966 Brežnev sai pääsihteerin viran, joka oli ollut Stalinin virkana vuoteen 1952 asti. Juri Andropovin hallitsema KGB sai enemmän valtaa kuin Stalinin aikana, vaikka maassa ei ollutkaan paluuta 1930- ja 40-luvun vainoihin.
ellauri276.html on line 441: Russell hylkäsi ensin Kavanaghin työn, mutta rohkaisi häntä jatkamaan alistumista, ja hän julkaisi Kavanaghin säkeet vuosina 1929 ja 1930. Tämä inspiroi maanviljelijää lähtemään kotoa ja yrittämään edistää toiveitaan. Vuonna 1931 hän käveli 80 mailia (noin 129 kilometriä) tavatakseen Russellin Dublinissa, jossa Kavanaghin veli oli opettaja. Russell antoi Kavanaghille kirjoja, muun muassa Fjodor Dostojevskin, Victor Hugon, Walt Whitmanin, Ralph Waldo Emersonin ja Robert Browningin teoksia, ja hänestä tuli Kavanaghin kirjallinen neuvonantaja. Kavanagh liittyi Dundalk Libraryyn ja ensimmäinen kirja, jonka hän lainasi, oli TS Eliotin The Waste Land.
ellauri276.html on line 1287: 1930.jpg/440px-Radclyffe_Hall%2C_ca._1930.jpg" />
ellauri277.html on line 332: Baha’ullahin jälkeen uudeksi johtajaksi nousi Abdulbaha’, joka levitti bahai-uskoa Lähi-idän ulkopuolelle. Hänen seuraajansa Shoghi Effendi tulkitsi uskontoa niin, että se sai nykyisen muotonsa, ja perusti neuvostoja ohjaamaan bahai-uskoa. Effendi kuoli vuonna 1957. Alkuaikojen väljästi järjestäytynyt liike alkoi 1930-luvulta lähtien järjestäytyä muiden uskontojen tavoin teokraattisesti. Vuonna 1963 valittiin ensimmäinen Yleismaailmallinen oikeusneuvosto johtamaan uskontokuntaa Israelin Haifasta käsin. Mixi sieltä?
ellauri277.html on line 348: Effendin johdolla herätysliike muuttui järjestäytyneeksi uskonnoksi 1930-luvulta lähtien. Hänen toimikautenaan valmistuivat muun muassa Babin hautapyhäkkö ja Kansainvälinen arkistorakennus. Vuonna 1944 Effendi kirjoitti bahai-historian sata ensimmäistä vuotta käsittävän teoksen, God Passes By. God was here but he left early. Hänen toimiensa ansiosta bahai-usko saavutti vuonna 1948 ei-valtiollisiin järjestöihin kuuluvan aseman Yhdistyneissä kansakunnissa. Effendi kuoli vuonna 1957, minkä jälkeen johtajuus on ollut pikemminkin ryhmällä kuin yksittäisellä henkilöllä. Vuonna 1963 valittiin ensimmäinen Yleismaailmallinen oikeusneuvosto johtamaan uskontokuntaa Israelin Haifasta käsin.
ellauri277.html on line 350: Bahai-usko tuli Suomeen eri lähteiden mukaan 1920-luvulla uskonnonvapauslain siivellä tai size tuli 1930-luvun lopulla amerikansuomalaisten mukana. Säännöllinen toiminta aloitettiin vuonna 1938, mutta ensimmäinen järjestö, Helsingin Bahai Seura ry, perustettiin vuonna 1952. Vielä tässä vaiheessa useimmat jäsenet eivät ajatelleet järjestöä erillisenä uskontona. 1960-luvun alussa perustettiin paikallishallinnot Tampereelle, Lahteen ja Turkuun, ja valtakunnallinen seura rekisteröitiin uskonnolliseksi yhdyskunnaksi vuonna 1963 nimellä Suomen Bahai-yhdyskunta. 1970-luvulla yhdyskunta aloitti aktiivisen lähetystyön muun muassa lentolehtisin ja musiikkiryhmien esityksillä, ja yhdyskunnan jäsenmäärä kaksinkertaistui vuosien 1972 ja 1973 aikana. Nykyisin yhdyskunnalla on 568 jäsentä (2010) and growing (LOL). Tunnettuja suomalaisia bahaita ovat vaatturi ja juontaja Arman Alizad (oikeasti?), juontaja-toimittaja Aram Aflatuni, bahai-yhteisön tiedottaja, toimittaja Sohelia Mikkonen sekä Pirkko Zillesin utelias mökkinaapuri.
ellauri278.html on line 55: Veikko Huovinen syntyi Simossa savolaisperäisessä perheessä, vuonna 1927. Isä Juho Aukusti Huovinen oli kotoisin Kuopiosta ja äiti Rosa Elina Hämäläinen Mikkelin maalaiskunnasta. Perheeseen kuuluivat myös vuonna 1923 syntynyt Hilkka, vuonna 1925 syntynyt ja pienenä kuollut Aimo sekä vuonna 1930 syntynyt Pentti. Veikon ollessa puolivuotias perhe muutti Sotkamoon, missä hän asui kuolemaansa saakka. Lapsena hänen kerrotaan olleen ilkikurinen ja hulluja tarinoita kertova poika. Huovisten kotona luettiin paljon, ja Veikkokin kahlasi lapsena Stalinin lailla läpi kaikki Tarzanit ja Robinson Crusoen.
ellauri278.html on line 200: Chicherin was an eccentric, with obsessive work habits. Alexander Barmine, who worked in the People´s Commissariat for Foreign Affairs, noted that "Chicherin was a workaholic with peculiar habits. His workroom was completely buried in books, newspaper and documents. He used to patter into our room in his shirt sleeves, wearing a large silk handkerchief round his neck and slippers adorned with metal buckles ... which, for comfort´s sake, he never troubled to fasten, making a clicking noise on the floor." In 1930 Chicherin was formally replaced by his deputy, Maxim Litvinov. A continuing terminal illness burdened his last years, which forced him away from his circle of friends and active work and led to an early death.
ellauri278.html on line 204: Maxim Maximovich Litvinov (Russian pronunciation: [mɐkˈsʲim mɐkˈsʲiməvʲɪtɕ lʲɪˈtvʲinəf]; born Meir Henoch Wallach; 17 July 1876–31 December 1951) was a Russian revolutionary, and prominent Soviet statesman and diplomat who served as People´s Commissar for Foreign Affairs from 1930 to 1939. Hizi sekin oli jutku!
ellauri278.html on line 273: Joulukuusta 1930 toukokuuhun 1941 Molotov oli kansankomissaarien neuvoston (Sovnarkom) puhemies eli Neuvostoliiton hallituksen pääministeri. Ukrainan suurten katovuosien aikana 1932–1933 Molotov oli viljatoimitusten erikoiskomission johtaja Ukrainassa. Huolimatta nälänhädästä, johon jopa kolmen miljoonan ukrainalaisen arvioidaan kuolleen (holodomor), hänen onnistui kerätä nälkää kärsivältä alueelta 4,2 miljoonaa tonnia viljaa 4,6 miljoonan tonnin tavoitteesta pois kuljetettavaksi (minne?).
ellauri278.html on line 397: Stalinin viranomaiset vaikenivat pitkään joukkoteloituksista, joten kidutettujen naiset saivat tietää miestensä kuolemasta vasta vuosia myöhemmin. Jotkut Neuvostoliiton lähteet osoittavat, että Saksan natsit teloittivat täällä noin 500 bolshevikia vuonna 1943. Tutkinnan aikana täältä löydettiin myös neuvostoliiton rangaistusviranomaisten 1920-1930-luvuilla todennäköisesti teloimien ihmisten hautauspaikat. Katynin lähelle metsään rakennettiin muistomerkki kuolleiden kunniaksi. Ne 3 ristiä eivät ole siellä päinkään, vaan Puolassa.
ellauri278.html on line 415: Vuoden 1919 perustavan kokouksen vaaleissa Maaorava Liit hävisi vaalissa saaden vain kahdeksan paikkaa 120:stä, sillä äänestäjät olivat tyytymättömiä puolueen yhteistyöhön saksalaisten miehittäjien kanssa. Puolue siirtyi aatteellisesti oikealle, ja siitä tuli Viron johtava oikeistopuolue. Sen seuraajaksi perustettiin vuonna 1920 Pöllymeeste Kogud -niminen puolue, joka oli Viron johtavia nazipuolueita 1920- ja 1930-luvulla.
ellauri278.html on line 471: Historian ironiaa oli, että suomalainen, yleisesikunnan silloisessa valokuvakeskuksessa palvellut reservin luutnantti oli jo aiemmin 1930-luvulla loikannut Neuvostoliittoon mukanaan Suomi-konepistoolin piirustukset. Malli oli sen jälkeen venäläisten aseasiantuntijoiden, mm. Josif Stalinin tutkittavana ja koeammuttavana, mutta vielä 1937 tämän aseen käyttöarvoa ei oikein ymmärretty. Talvisodan alkaessakaan konepistooli ei kuulunut puna-armeijan aseistukseen lainkaan. Politrukeille sen venäläistä versiota oli tosin oli jo silloin valmistettu miliisiaseeksi.
ellauri281.html on line 54: Veikko Huovinen syntyi Simossa savolaisperäisessä perheessä, vuonna 1927. Isä Juho Aukusti Huovinen oli kotoisin Kuopiosta ja äiti Rosa Elina Hämäläinen Mikkelin maalaiskunnasta. Perheeseen kuuluivat myös vuonna 1923 syntynyt Hilkka, vuonna 1925 syntynyt ja pienenä kuollut Aimo sekä vuonna 1930 syntynyt Pentti. Veikon ollessa puolivuotias perhe muutti Sotkamoon, missä hän asui kuolemaansa saakka. Lapsena hänen kerrotaan olleen ilkikurinen ja hulluja tarinoita kertova poika. Huovisten kotona luettiin paljon, ja Veikkokin kahlasi lapsena Stalinin lailla läpi kaikki Tarzanit ja Robinson Crusoen.
ellauri281.html on line 199: Chicherin was an eccentric, with obsessive work habits. Alexander Barmine, who worked in the People´s Commissariat for Foreign Affairs, noted that "Chicherin was a workaholic with peculiar habits. His workroom was completely buried in books, newspaper and documents. He used to patter into our room in his shirt sleeves, wearing a large silk handkerchief round his neck and slippers adorned with metal buckles ... which, for comfort´s sake, he never troubled to fasten, making a clicking noise on the floor." In 1930 Chicherin was formally replaced by his deputy, Maxim Litvinov. A continuing terminal illness burdened his last years, which forced him away from his circle of friends and active work and led to an early death.
ellauri281.html on line 203: Maxim Maximovich Litvinov (Russian pronunciation: [mɐkˈsʲim mɐkˈsʲiməvʲɪtɕ lʲɪˈtvʲinəf]; born Meir Henoch Wallach; 17 July 1876–31 December 1951) was a Russian revolutionary, and prominent Soviet statesman and diplomat who served as People´s Commissar for Foreign Affairs from 1930 to 1939. Hizi sekin oli jutku!
ellauri281.html on line 272: Joulukuusta 1930 toukokuuhun 1941 Molotov oli kansankomissaarien neuvoston (Sovnarkom) puhemies eli Neuvostoliiton hallituksen pääministeri. Ukrainan suurten katovuosien aikana 1932–1933 Molotov oli viljatoimitusten erikoiskomission johtaja Ukrainassa. Huolimatta nälänhädästä, johon jopa kolmen miljoonan ukrainalaisen arvioidaan kuolleen (holodomor), hänen onnistui kerätä nälkää kärsivältä alueelta 4,2 miljoonaa tonnia viljaa 4,6 miljoonan tonnin tavoitteesta pois kuljetettavaksi (minne?).
ellauri281.html on line 396: Stalinin viranomaiset vaikenivat pitkään joukkoteloituksista, joten kidutettujen naiset saivat tietää miestensä kuolemasta vasta vuosia myöhemmin. Jotkut Neuvostoliiton lähteet osoittavat, että Saksan natsit teloittivat täällä noin 500 bolshevikia vuonna 1943. Tutkinnan aikana täältä löydettiin myös neuvostoliiton rangaistusviranomaisten 1920-1930-luvuilla todennäköisesti teloimien ihmisten hautauspaikat. Katynin lähelle metsään rakennettiin muistomerkki kuolleiden kunniaksi. Ne 3 ristiä eivät ole siellä päinkään, vaan Puolassa.
ellauri281.html on line 414: Vuoden 1919 perustavan kokouksen vaaleissa Maaorava Liit hävisi vaalissa saaden vain kahdeksan paikkaa 120:stä, sillä äänestäjät olivat tyytymättömiä puolueen yhteistyöhön saksalaisten miehittäjien kanssa. Puolue siirtyi aatteellisesti oikealle, ja siitä tuli Viron johtava oikeistopuolue. Sen seuraajaksi perustettiin vuonna 1920 Pöllymeeste Kogud -niminen puolue, joka oli Viron johtavia nazipuolueita 1920- ja 1930-luvulla.
ellauri281.html on line 470: Historian ironiaa oli, että suomalainen, yleisesikunnan silloisessa valokuvakeskuksessa palvellut reservin luutnantti oli jo aiemmin 1930-luvulla loikannut Neuvostoliittoon mukanaan Suomi-konepistoolin piirustukset. Malli oli sen jälkeen venäläisten aseasiantuntijoiden, mm. Josif Stalinin tutkittavana ja koeammuttavana, mutta vielä 1937 tämän aseen käyttöarvoa ei oikein ymmärretty. Talvisodan alkaessakaan konepistooli ei kuulunut puna-armeijan aseistukseen lainkaan. Politrukeille sen venäläistä versiota oli tosin oli jo silloin valmistettu miliisiaseeksi.
ellauri282.html on line 484: Mertonin äiti kuoli mahasyöpään 1921 varhain hänen elämässään (6v), mutta hänen isänsä, Owen Merton, vaikutti valtavasti hänen poikansa elämään, ja hänen roolinsa näkyvät läpi koko kirjan. Vuonna 1929 lääkärit havaitsivat, että hänen isällä oli pahanlaatuinen aivokasvain. Vuonna 1930 (tai 31) hänen isänsä kuoli. Kun Merton sr. kuoli 15-vuotiaana, hän joutui isänsä ystävän, tohtori Thomas Bennettin, holhoukseen.
ellauri282.html on line 581: John Edward Masefield OM (1. kesäkuuta 1878 – 12. toukokuuta 1967) oli englantilainen runoilija ja kirjailija sekä runoilijavoittaja (poet laureate) vuosina 1930–1967. Hänen tunnetuimpiaan teoksia ovat lastenromaanit Midnight Folk ja The Box of Delights sekä runot Ikuinen armo (Everlasting Mercy) ja Merikuume (Sea Sickness).
ellauri282.html on line 599: Vuonna 1930 Robert Bridgesin kuoltua tarvittiin uusi runoilijavoittaja. Pääministeri Ramsay MacDonaldin suosituksesta kuningas George V nimitti Masefieldin, joka pysyi virassa kuolemaansa saakka vuonna 1967. Ainoa henkilö, joka piti virkaa pidempään, oli Alfred, Lord Tennyson. 2 riittävän isänmaallista myötäsukailijaa ja kylmäpäistä sotapropagandistia.
ellauri282.html on line 601: Robert Seymour Bridges OM (23. lokakuuta 1844 – 21. huhtikuuta 1930) oli englantilainen runoilija, joka oli runoilijavoittaja vuosina 1913–1930. Koulutukseltaan lääkäri, hän saavutti kirjallisuuden mainetta vasta myöhään elämässään. Hänen runoissaan näkyy syvä kristillinen usko, ja hän on monien tunnettujen hymnien kirjoittaja. Bridgesin ponnisteluilla Gerard Manley Hopkins saavutti kuolemanjälkeisen maineen.
ellauri284.html on line 388: 31. toukokuuta 1930 (92-vuotias)
ellauri285.html on line 696: Mitterrand palkizi pyllynnuolijansa liipalaapan diplomaattiposteilla, joissa sooloiltuaan Reggie joutui disponibiliteettiin kuin Heikki Brotherus. Mitterrand syntyi vuonna 1916 Jarnacin kunnassa Charenten departementissa läntisessä Ranskassa. Hän kasvoi konservatiivisessa ja katolisessa porvariperheessä, ja uskonnollista yksityiskoulua käyneen Mitterrandin ajatusmaailma oli 1930-luvulla oikeistolainen sekä nationalistinen. Hänen poliittinen uransa alkoikin liittymisellä äärinationalistiseen Croix de Feu -ryhmään. Hän myös kirjoitti L´Écho de Paris -sanomalehteen, joka vastusti istuvaa Léon Blumin vasemmistohallitusta. Sodan aikana hän työskenteli Vichyn hallituksen alaisuudessa. Myöhemmin hän toimi Ranskan vastarintaliikkeessä pitäen samaan aikaan virkaa saksalaismyönteisessä hallituksessa. Toisen maailmansodan jälkeen Mitterrand käänsi kelkkaa vähän liittyen keskustavasemmistolaiseen UDSR-puolueeseen Hän ohjasi puoluettaan vehen viele vasemmalle pitäen kuitenkin selvän pesäeron kommunisteihin.
ellauri288.html on line 83: Sekä Suomessa että Virossa 1930-luku oli äärioikeiston juhlaa, ja varsinkin Virossa sen ajan vallanpitäjät olivat presidentti Konstantin Pätsin johdolla sangen viehättyneitä fasistisesta vallankäyttömallista. Natseja he eivät ilmeisesti olleet, mutta toisen maailmansodan melskeissä he olivat liitossa natsien kanssa. Puna-armeija syöksi nämä voimat vallasta, ja monet sen ajan vallanpitäjät lähtivät maanpakoon (jos olisin ollut maan hallinnossa saksalaisvallan aikaan, minäkin olisin lähtenyt). Ulkomailta käsin virolaiset lähtijät liittoutuivat kylmässä sodassa USA:n puolelle, ja heihin kuului myös Etelä-Virossa suuria maa-alueita omistanut Ilveksen suku. Nykyinen Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves oli CIA:n hallitseman kylmän sodan aikaisen Radio Free Europen propagandatykki. Tästä entisestä sangen arrogantista meppikollegastani, joka oli paluumuuttaja ja jolle palautettiin suvun maat, sanon kuin Sofi Oksasen kuvaamistaan suomettuneen Suomen suhteista Venäjään: Viron presidenttinä hän ei ole kyennyt luomaan uutta kieltä ja termistöä Venäjään liittyvälle julkiselle puheelle. Hän on Amerikan agentti eivätkä hänen neuvopäästönsä vastaa Suomen olosuhteita ja kansallista etua. Suomessa media pitää huolen siitä, että sekä Venäjä että sen presidentti (suomensukuinen Tverin karjalainen?) Vladimir Putin on saatanallistettu siinä hengessä, että pukkaa taas uutta sotaa. Ilman median luomaa Venäjä-vastaista kansallista mielipideilmastoa eivät Suomen Nato-haukat voi viedä maatamme sotaan ja mukaan vieraiden valtojen sotiin.
ellauri288.html on line 395: 1930-luvun lopulla Aliide elää villiä kateutta sisartaan Ingeä kohtaan, joka on valloittanut ihanan Hansin. Aliiden pakkomielle johtaa hänet hurjille urille miehitetyssä Virossa. NKVD etsii metsäveljeksi ruvennutta Hansia. Aliidea ja Ingeä kuulustellaan kunnantalon kellarissa. Ja siellä tapahtuu hirveitä.
ellauri290.html on line 854: Viides Aliyah saapui 1930-luvulla monia juutalaisia maahanmuuttajien maahanmuuttokiintiöistä huolimatta. Monet saapuneet pakenivat vainoa Itä-Euroopasta. Natsi-Saksasta tulleet pääsivät mukaan Haavaran sopimuksen ansiosta. Tämä mahdollisti juutalaisten paeta Saksasta Palestiinaan vastineeksi lunnaiden maksamisesta Valtakunnalle. Siihen mennessä Yishuvilla oli noin 400 000 asukasta Hopen 20K sijasta.
ellauri300.html on line 98: Demyan Bedny tai Jefim Aleksejevitš Pridvorov, (s. 13. huhtikuuta [1. huhtikuuta, vanha tyyli], 1883, Gubovka, Ukraina, Venäjän valtakunta – kuoli 25. toukokuuta 1945, Barvikha, lähellä Moskovaa), Neuvostoliiton runoilija, joka tunnetaan molemmista jakeistaan, jotka ylistävät vuoden 1917 vallankumousta ja hänen satiirisia tarujaan. Suurruhtinan luonnollinen poika Pridvorov alkoi osallistua sosialistiseen lehdistöön ennen vallankumousta ja otti käyttöön nimen Demyan Bedny ("Demyan the Poor"). Vuonna 1912 hänen satiirinsa alkoivat ilmestyä. Hänen tyylinsä sai vaikutteita 1800-luvun venäläisestä fabulistista Ivan Krylovista. Vuosina 1917-1930 Bednyn limerickit olivat erittäin suosittuja suuren yleisön keskuudessa, ja Lenin itse, vaikka pani merkille niiden karkeuden, ylisti niiden propaganda-arvoa.
ellauri300.html on line 323: Founded in 1775 by Rabbi Shneur Zalman of Liadi, the name "Chabad" (חב״ד) is an acronym formed from three Hebrew words—Chokhmah, Binah, Da'at (the first three sefirot of the kabbalistic Tree of Life) (חכמה, בינה, דעת): "Wisdom, Understanding, and Knowledge"—which represent the intellectual and kabbalistic underpinnings of the movement. The name Lubavitch derives from the town in which the now-dominant line of leaders resided from 1813 to 1915. Other, non-Lubavitch scions of Chabad either disappeared or merged into the Lubavitch line. In the 1930s, the sixth Rebbe of Chabad, Rabbi Yosef Yitzchak Schneersohn, moved the center of the Chabad movement from Russia to Poland. After the outbreak of World War II, he moved the center of the movement to the United States, and there it is to this day.
ellauri300.html on line 332: "Vallankumouksellinen" ajatus tyttöjen muodollisesta koulutuksesta tuotiin varovasti ja innokkaasti Toora-yhteiskuntaan 1930-luvulla, eikä ilman vastustusta. Lubavitchissa edellinen Rebbe kuitenkin otti konseptin innostuneesti vastaan ja tuki sitä. Sitten vuonna 1941 Rebbe saapui Yhdysvaltoihin, jolloin "juutalaisen koulutuksen keskusjärjestö" (Merkos L'Inyonei Chinuch) syntyi. Rebben nimitti sen johtajaksi hänen appensa (edellinen Rebbe), ja yksi ensimmäisistä Merkosin perustamista instituutioista oli Beth Rivkahin tyttökoulu. Mutta mitä iloa on tästä hasiditytölle? No paljonkin!
ellauri308.html on line 140: Kuusisen kanssa hänestä tuli myös Kominternin työntekijä. 1930-luvun
ellauri308.html on line 287: Vuoden 1921 edustajakokous päättyi kompromissiin ja Kuusinen valittiin SKP:n johtoelimiin yhdessä vastustajansa Eino Rähjän kanssa. Miesten väliset mielipide-erot heijastelivat sitä jännitettä, joka SKP:tä perustettaessa syntyi ns. vanhojen (Pietarin) ja uusien (Suomesta paenneiden) bolševikkien välille. 1930-luvulla Kuusinen ajautui erimielisyyksiin SKP:n puheenjohtaja (1920–1935) Kullervo Mannerin kanssa. Voittajaksi selviytyi Kuusinen, ja Manner kuoli pakkotyöleirillä, mikä ei ollut harvinainen kohtalo Kuusisen vastustajalle tuona aikana. SKP:n johtoon siirtyi Mannerin jälkeen käytännössä Kuusinen. Kuusinen on pysyvästi muurattuna Kremlin muuriin.
ellauri308.html on line 289: Kuusinen loi varsinaisen uransa Neuvosto-Venäjällä ja Neuvostoliitossa. Hän osallistui SKP:n edustajana tammikuussa 1919 kommunististen puolueiden neuvottelukokoukseen, jossa päätettiin esittää vetoomus uuden kolmannen eli Kommunistisen internationaalin (Komintern) perustamiseksi. Kominternin perustavassa kokouksessa 2. maaliskuuta 1919 Kuusisella oli näkyvä rooli tämän puolustaessa uuden internationaalin tarpeellisuutta sen perustamisen lykkäämistä esittäneille. Kuusinen valittiin 1921 yhdeksi Kominternin toimeenpanevan komitean sihteereistä, missä toimessa hän jatkoi vuoteen 1939. Esimerkiksi Kominternin 4. kongressissa Kuusinen valittiin lisäksi puhemiehistöön ja toimeenpanevaan komiteaan.1927 Kuusinen johti Kominternin Lev Trotskin erottanutta kokousta. 1930-luvun loppupuolella Kuusinen puhui yhteisrintamataktiikan puolesta Kominternin jäsenpuolueissa. Kuusiselle oli luonteenomaista hiljainen työskentely kulissien takana.
ellauri308.html on line 291: Kuusinen oli yksi harvoista 1930-luvun Stalinin hallinnon vainoista ja puhdistuksista hengissä selvinneistä johtavista suomalaiskommunisteista. Monet hänen entiset toverinsa menettivät henkensä ”kansanvihollisina”. Ollessaan osallisena tapahtumiin Kuusinen puolusti tehtyjä ratkaisuja, mutta esimerkiksi 1938 hän yritti (turhaan) vedota joidenkin SKP:n jäsenten puolesta.
ellauri308.html on line 477: Radek palasi Neuvosto-Venäjälle 1920 ja hänestä tuli Kominternin sihteeri, mutta Leninin kuoleman jälkeen menetti asemansa NKP:n keskuskomiteassa ja hänet erotettiin puolueesta muun vasemmisto-opposition mukana 1927. Radek kuitenkin hyväksyttiin takaisin vuonna 1930 ja hän auttoi Neuvostoliiton vuoden 1936 perustuslain valmistelutyössä. Stalinin vainojen aikana hänet vangittiin ja tuomittiin vuoden 1937 näytösoikeudenkäynnissä kuudentoista muun johtajan kanssa vankeuteen. Hän kuoli vankeudessa ylä-Uralilla vuonna 1939, vaikka vielä 1950-luvulla hänen väitettiin olevan elossa.
ellauri308.html on line 534: Hän oli ainoa kirjailija, jolle oli varattu huoneita Kremlissä. Hänen ensimmäinen poliittinen takaisku tuli joulukuussa 1930, kun puolueen keskuskomitea tuomitsi kaksi hänen historiallista runoaan. Hän kirjoitti Stalinille valitettavan kirjeen, jossa hän kysyi, ja sai pitkän vastauksen, jossa hän syytti häntä Venäjän työväenluokan loukkaamisesta. Stalin ei myöskään pitänyt näytelmästä, jonka Bedny oli kirjoittanut vuonna 1932 puna-armeijasta ja kutsui sitä "keskinkertaiseksi".
ellauri308.html on line 629: Mock Yhdysvallat juutalaiset Käytettiin ensimmäisen kerran 1930-luvulla, mahdollisesti jiddishin sanasta makeh, joka tarkoittaa "ruttoa".
ellauri308.html on line 733: Armas Äikiä (14. maaliskuuta 1904 Pyhäjärvi Vpl – 20. marraskuuta 1965 Helsinki) oli lahjaton suomalainen runoilija, kirjailija, kääntäjä, toimittaja ja poliitikko. Äikiä kuului Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) johtoon 1930-luvun lopusta alkaen, asui vuosia Neuvostoliitossa ja oli talvisodan aikana perustetun Terijoen hallituksen maatalousministeri. Hän käytti myös salanimiä Viljo Veijo, Ami Aarto ja Liukas Luikku. Sekä Äikiän poliittisten mielipiteiden että kulttuuri- ja taidekäsitysten on luonnehdittu edustaneen dogmaattista neuvosto-marxismia.
ellauri308.html on line 772: Rantaa Batumissa (1926-1930) kuvasi amerikkalainen insinööri
ellauri310.html on line 618: Valmistuttuaan Harvardista hän aloitti työskentelyn englannin opettajana New Yorkin yliopistossa vuonna 1924. Hän opetti siellä aina vuoteen 1930 saakka. Alun perin hän lähti koulusta ensimmäisen vuoden jälkeen työstämään henkilökohtaista kirjoittamistaan ulkomailla Euroopassa. Paluumatkallaan vuonna 1925 hän tapasi naimisissa olevan Aline Bernsteinin, New Yorkin teatterissa menestyneen lavastus- ja pukusuunnittelijan, joka oli häntä kaksikymmentä vuotta vanhempi. Näin alkoi heidän myrskyisä tapaus, joka kesti seuraavat viisi vuotta. Tiesitkö?
ellauri310.html on line 631: Ryōichi Sasakawa (笹川 良一, Sasakawa Ryōichi, 4. toukokuuta 1899 Mini City, Osaka – 18. heinäkuuta 1995 Tokio) oli japanilainen rikollinen ja epäilyttävä liikemies, äärioikeistolainen poliitikko ja hyväntekijä. Hän syntyi Minohissa Osakassa. 1930-luvulla ja toisen maailmansodan aikana hän oli aktiivinen sekä rahoituksen että politiikan parissa ja tuki aktiivisesti Japanin sotaponnisteluja, mukaan lukien omien puolisotilaallisten yksikköjensä kunnon nostaminen. Hänet valittiin Japanin parlamenttiin sodan aikana. Japanin tappion jälkeen hänet vangittiin joksikin aikaa, häntä syytettiin vetelästi sotarikoksista, ja sitten hän saavutti taloudellista menestystä erilaisissa yrityshankkeissa, mukaan lukien moottorivene-ajopelit (Kyōtei) ja laivanrakennus. Hän tuki antikommunistista toimintaa, mukaan lukien Maailman antikommunistinen liitto.
ellauri310.html on line 645: Vuonna 2001 Moon joutui konfliktiin roomalaiskatolisen kirkon kanssa, kun 71-vuotias katolinen arkkipiispa Emmanuel Milingo (pesunkestävä neekeri, anteexi n-sana) ja Maria Sung, 43-vuotias korealainen akupunktiohoitaja, naida napsauttivat toisensa siunausseremoniassa, jota johti Moon ja hänen vaimonsa. Avioliittonsa jälkeen paavi Johannes Paavali II kutsui arkkipiispaan Vatikaaniin, jossa häntä pyydettiin olemaan näkemättä vaimoaan ja muuttamaan kapusiiniluostariin. Sung aloitti nälkälakon vastustaakseen heidän eroaan. Tämä herätti paljon mediahuomiota. Milingo kannattaa nykyään pappien selibaatin vaatimuksen poistamista katolisessa kirkossa. Hän on Married Priests Nowin perustaja. Emmanuel Milingo (s. 13. kesäkuuta 1930) on erotettu entinen roomalaiskatolinen arkkipiispa Sambiasta, no less. Hänet vihittiin vuonna 1958; Vuonna 1969 paavi Paavali VI vihki Milingon 39-vuotiaana Lusakan arkkihiippakunnan piispaksi. Vuonna 1983 hän erosi tehtävästään Lusakan arkkipiispana, kun hän oli saanut kritiikkiä manauksesta ja muista uskonhoitokäytännöistä, joita kirkon viranomaiset eivät hyväksyneet.
ellauri310.html on line 836: AEI on näkyvin amerikkalaiseen uuskonservatismiin liittyvä ajatushautomo sekä kotimaan että kansainvälisen politiikan areenoilla. Uuskonservatismi on poliittinen liike, joka sai alkunsa Yhdysvalloissa 1960-luvulla liberaalien haukkojen keskuudessa, jotka pettyivät demokraattisen puolueen yhä pasifistisempaan ulkopolitiikkaan ja 1960-luvun kasvavaan uuteen vasemmistoon ja vastakulttuuriin, erityisesti Vietnamin mielenosoituksiin. Jotkut alkoivat myös kyseenalaistaa liberaaleja uskomuksiaan sisäisestä politiikasta, kuten Great Societysta. The Great Society oli joukko kotimaisia ohjelmia Yhdysvalloissa, jotka presidentti Lyndon B. Johnson käynnisti vuosina 1964 ja 1965. Päätavoitteena oli köyhyyden ja rodullisen epäoikeudenmukaisuuden täydellinen poistaminen. Tänä aikana käynnistettiin uusia suuria liittovaltion ohjelmia, joissa käsiteltiin koulutusta, sairaanhoitoa, kaupunkien ongelmia, maaseudun köyhyyttä ja liikennettä. Myöhemmin hän ja muut demokraattitoverit kongressissa edistivät ohjelmaa ja sen aloitteita 1960 -luvulla. Suuri seura muistutti 1930 - luvun New Deal - kotimaista Franklin D. Rooseveltin agendaa (kana jokaiseen pataan). Ohjelma haittasi suuresti Yhdysvaltain sotaponnisteluja. Uuskonservatiivit kannattavat tyypillisesti demokratian edistämistä ja interventiota kansainvälisissä asioissa, mukaan lukien rauha väkipakolla,
ellauri311.html on line 517: pysymme maassa, kuten teimme vuoden 1917 Venäjän vallankumouksen, 1930-luvun
ellauri316.html on line 780: Vlasov oli varakkaan (taino, varakkaan ja varakkaan) maanviljelijän poika. Vlasov otettiin puna-armeijan palvelukseen vuonna 1919, ja hänestä tuli ammattiupseeri. Hän liittyi siitä huolimatta kommunistisen puolueen jäseneksi vuonna 1930.
ellauri317.html on line 358: Čapekia pelottivat nähtävillä olleet yhteiskunnalliset epäkohdat, diktatuurit, väkivalta ja suuryhtiöiden kasvava valta. Erityisesti Čapekia huolestutti 1930-luvulla natsi-Saksan diktatuuri mutta myös kommunismi. Nämä kaikki nivoutuvat yhteen Čapekin ehkä tunnetuimmassa romaanissa Salamanterisota (1936), joka sisältää paikoin hyvinkin synkkää satiiria.
ellauri317.html on line 360: Sodan jälkeen Tšekkoslovakian kommunistihallinto hieman vastahakoisesti hyväksyi Čapekin tuotannon, koska häntä sentään pidettiin vähän enempi vielä kansallissosialismin vastustajana. Čapek ei kelvannut sotapalvelukseen selkärankareuman takia. Hän työskenteli ensimmäisen maailmansodan aikana museossa. Čapekille ehdotettiin Nobelin kirjallisuuspalkintoa 7 kertaa 1930-luvulla. Ei napannut.
ellauri317.html on line 408: Juri Aleksandrovich Levada syntyi 1930 Ukrainan SSR:ssä Njeuvostoliitossa Vinnitsan alueellisen sanomalehden “Alternativnaja Pravda” toimittajan Natalya Lvovna Moreinisin ja keskiajan historioitsija Moisei Aleksandrovich Koganin, myöhemmin professorin ja M. N. Pokrovskin mukaan nimetyn Leningradin pedagogisen instituutin väärennetyn historian osaston dekaanin perheeseen. Ne olivat todennäköisesti jutkuja. 1930-luvun puolivälissä Natalya Lvovna Moreinis meni naimisiin hänen housuihinsa pyrkivän kirjailijan Aleksanteri Stepanovitš Levadan kanssa, joka adoptoi lapsen. Heidän avioliittonsa hajosi pian hänen nuoremman veljensä Evgeniyn (1939-2000) syntymän jälkeen. Isäpuoli viis välitti käenpojasta.
ellauri317.html on line 509: Hän asui Malakhovkassa lähellä Moskovaa Chekan valvonnassa. Vuonna 1923 hän yritti paeta ulkomaille epäonnistuneesti ja tuomittiin 3 vuodeksi maanpakoon ja pidettiin Vorontsovon OGPU:n valtiontilalla lähellä Moskovaa. Sitten hän oli maanpaossa Samarkandissa (1925-1928) ja Taškentissa (1928-1930).
ellauri323.html on line 62: VITA SACKVILLE-WEST kirjoitti The Edwardians huvikseen ja tehdäkseen rahaa. Hän sai idean kirjasta ollessaan lomalla miehensä Harold Nicolsonin kanssa Rapallossa keväällä 1929, "ja aion kirjoittaa sen tänä kesänä ja tehdä omaisuuteni", hän kirjoitti Virginia Woolfille. "Se tulee olemaan sellainen vitsi, ja kaikki ovat vakavasti suuttuneita." Woolfs' Hogarth Pressin oli määrä julkaista se, ja Vita piti Virginia Woolfin ajan tasalla sen edistymisestä. "Se on aivan täynnä aristokratiaa. Pidätkö siitä? Minusta tuntuu, että jo pelkästään snobisista syistä sen pitäisi olla erittäin suosittu." Se oli. Kun The Edwardians ilmestyi toukokuussa 1930, oli heti selvää, että Hogarth Pressillä oli suosittu menestys käsissään. "Vitan kirja on niin bestseller, että Leonard ja minä vedämme rahaa kuin simpukoita verkosta", Virginia Woolf kertoi veljenpojalleen Quentin Bellille kesäkuun alussa. "Myymme noin 800 joka päivä." Myynti oli ylittänyt 20 000:n jo heinäkuun lopussa. Yhdysvalloissa, jossa sen julkaisi Doubleday, Doran, se oli kirjallinen kilta -kirja kuukauden kirja. Se jatkoi myyntiä; se on käännetty useille kielille ja dramatisoitu näyttämölle; se oli Vita Sackville-Westin kaupallisesti menestynein kirja.
ellauri325.html on line 334: 1930s.jpg/250px-Vaino-Nuorteva-1930s.jpg" style="float:right" />
ellauri325.html on line 418: 1930-luvulla Kivimies työskenteli jyväskyläläisessä Gummeruksen kustannusliikkeessä. Hän kokosi 1937 helsinkiläisen Hotelli Tornin kabinettiin joukon nuoremman polven suomalaisia älymystön edustajia keskustelemaan silloin ajankohtaisista aiheista, kuten suomalaisen kansanluonteen myytistä, naapuruussuhteista ja erilaisten kansojen yhteiselosta. Näiden keskustelujen pohjalta Kivimies julkaisi samana vuonna kirjan Pidot Tornissa, jossa keskustelijat esiintyivät salanimillä. Kivimies itse esiintyi kirjassa nimellä "konservatiivi". Muita keskustelijoita olivat Martti Haavio (dosentti), Tatu Vaaskivi (kirjailija), Lauri Viljanen (esteetikko), Niilo Mäki (filosofi), Helvi Hämäläinen (pikku rouva), Esko Aaltonen (lehtimies), Sakari Pälsi (suuri tuntematon), Kustaa Vilkuna (kansatieteilijä), Lauri Hakulinen (kielimies), Kaarlo Marjanen (kriitikko), Olavi Paavolainen (kulttuurimatkailija), Jussi Teljo (pessimisti), Matti Kurjensaari (radikaali) ja Urho Kekkonen (ministeri). Pitojen keskusteluissa tuotiin esille uusia ajatuksia, mutta keskusteluissa näkyi myös kansalliskiihko sekä epäluuloinen suhtautuminen vasemmistolaisiin ajatuksiin ja suuriin kansanjoukkoihin. Pidot Tornissa -kirjan perinteitä jatkoivat myöhemmin Eino S. Repo kirjallaan Toiset pidot Tornissa (1954) ja Erno Paasilinna kirjoillaan Pidot Aulangolla (1963) ja Pidot Suomessa (1972).
ellauri326.html on line 210: Navigaattori löytää älykkäitä merisalamanterilajeja Tyynenmeren saaren rannikolta. Hän hyödyntää niitä helmenkalastuksessa ja auttaa niitä kehittymään. Emme aio keskittyä tiettyyn hahmoon, tarina kertoo eläintensä laajentumisesta, kuten historiallinen raportti, mutta mitä meidän on erityisesti muistettava tästä romaanista, on sen kritiikki luontoa, ihmistä kohtaan. Karel Capek on hyvin pessimistinen tästä ihmisluonnosta, tämä kirja on kirjoitettu 1930-luvulla ja julkaistiin vuonna 1936, ja on totta, että tuolloin se ei todellakaan ollut kovin hyvä. Se on eräänlainen filosofinen tarina, Karel Capek valaisee kaikkia yhteiskunnan virheitä kaikilla aloilla: kapitalismin lyhytaikainen opportunismi, tuhoisa nationalismi, lahkojen ylilyönne, rasismi, turha tieteellinen kiista, media, shshow bizz… Se liittyy 1930-luvulle, mutta sen aihe ei ole varsinaisesti vanhentunut ja sen ajankohtaisuus on varsin pelottavaa. Jotkut kohdat ovat erittäin hauskoja, kirja on koottu tiedostoksi, johon on lisätty lehdistön otteita, tosiasiat seuraavat toisiaan ilman varsinaisia linkkejä, mutta kokonaisuus muodostaa hyvin yhtenäisen kokonaisuuden, se on fiktiota aiheesta ”Ihmiskunta katoaa, hyvä ero”, terävällä, irrallaan huumorilla ja kauhealla selkeydellä. Vasta aivan äskettäin kuulin tästä kirjailijasta, hän oli ehdolla Nobel-palkinnon saajaksi, mutta ei koskaan voittanut sitä. Salamanterien sodassa on klassisen, ajankohtainen, hauska, ajaton ulottuvuus, se kannattaa mennä tutustumaan.
ellauri326.html on line 462: Elias Lönnrotin käsityöaskartelusta. Helsinki 1930.
ellauri327.html on line 519: 1930-luvulla Ilmari Kiantoa ahdistivat taloudelliset vaikeudet. Hän oli velkaa kustantajalleen Otavalle yli 600 000 markkaa, ja jouluaattona 1936 Turjanlinna uhattiin ulosmitata lähes 15 000 markan veloista Suomussalmen kunnalle. Turjanlinna kuitenkin pelastui sillä kertaa, kun Kiannon hyväksi järjestettiin kansalaiskeräys.
ellauri330.html on line 290: Koskimiehen työ tutkijana oli saanut laihaa kiitosta ja niinpä hän haki estetiikan ja nykyiskansan kirjallisuuden professorin virkaa 1930-luvun puolella.
ellauri335.html on line 398: Kun Bratislavan juutalaiset joutuivat 1930-luvulla juutalaisvastaisten hyökkäysten kohteeksi, Lichtenfeld koulutti paikallisia juutalaisten puolustusjoukkoja. Jouduttuaan pakenemaan Bratislavasta Maga Kravista huolimatta vuonna 1940 Lichtenfeld palveli liittoutuneiden joukoissa Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä. Sodan jälkeen hän muutti Israeliin. Kun Israel itsenäistyi vuonna 1948, hänestä tuli Israelin puolustusvoimien kouluttaja. Hän sai tehtäväkseen kehittää lähitaistelutekniikan, joka sopisi niin mies- kuin naissotilaille ja olisi helppo oppia ja käyttää käsirysyssä. Lichtenfeld alkoi tutkia sotilaiden vaistomaisia reaktioita ja perusti uudet tekniikkansa niihin. Lichtenfeld palveli Israelin armeijassa kouluttajana 20 vuoden ajan ja kehitti koko sinä aikana tekniikoitaan.
ellauri342.html on line 337: Pyllervömpi Orko työskenteli 1930-luvulla Suomi-Filmin tuotantopäällikkönä ja tuotti vuosikymmenen aikana kaikkiaan 23 elokuvaa. Hänen ohjaamistaan kahdeksasta elokuvasta merkittävimpiä ovat 740 000 uhria Suomessa vaatimut Jääkärin morsian (1938) ja ensimmäisenä miljoonan katsojan rajan ylittänyt kotimainen elokuva Siltalan pehtoori (1934). Suomi-Filmi levitti elokuvia myös Yhdysvaltoihin asti, mikä oli harvinaista tuohon aikaan. Orko kuoli 102-vuotiaana vuonna 2001, eli hän eli täysin rinnoin koko 1900-luvun.
ellauri344.html on line 258: Jews Without Money is a 1930 semi-autobiographical novel by American critic Mike Gold.
ellauri346.html on line 123: Mykola Oleksandrovich Shchors (25. toukokuuta (6. kesäkuuta) 1895, Snovsk, Velikoschimelsk Volost, Horodnyan lääni, Tšernihivin lääni, Venäjän valtakunta - 30. elokuuta 1919, Biloshitsin kylä, Korostenskyn piiri, Oblastin provinssin piiri, nyt Volostenskin piiri, Volostenskin piiri, Korostensk Province Ukraina on ukrainalainen Neuvostoliiton sotilashahmo, yksi bolshevikkien sotilaskomentajista Neuvostoliiton ja Ukrainan välisen sodan aikana. Ukrainan punakaartin kapinallisten ryhmittymien jäsen. 1930-luvulla Neuvostoliiton propaganda alkoi aktiivisesti käyttää Shchorsin kuvaa ihmiskilpenä.
ellauri347.html on line 64: Onton peukuttama antikommunistinen Moral Re-Armament (Moraalinen uudelleenaseistus) oli kansainvälinen moraalinen ja hengellinen liike, joka kehittyi vuonna 1938 amerikkalaisen ministerin Frank Buchmanin Oxford Groupista. Oxfordin ryhmäliike on yhdysvaltalaisen papin Frank Buchmanin 1921 perustama uskonnollis-siveellinen herätysliike, jonka nimeksi tuli myöhemmin Moraalinen varustautuminen. Suomeen liike levisi 1930-luvulla ja oli vaikutusvaltaisimmillaan ennen sotia ja vähän niiden jälkeen. Liike painotti alkuun käännytystyötä, mutta sen muuttuessa Moraaliseksi varustautumiseksi tulivat keskeiseksi ajatukseksi ehdottomat moraaliset periaatteet ja ajatus
ellauri347.html on line 216: 1920-luvun puolivälissä hän kouluttautui psykoanalyytikoksi vuotta vanhemman Frieda Reichmannin sanatoriossa ja suoritti siellä psykoanalyyttisen koulutuksensa enimmäxeen altavastaajana. He menivät naimisiin vuonna 1926, mutta erosivat pian sen jälkeen ja erosivat uudestaan vuonna 1942. Hän aloitti oman kliinisen käytännön vuonna 1927. Vuonna 1930 hän liittyi Heidelbergissä Frankfurtin psykoanalyyttinen parantolaan.
ellauri347.html on line 220: Hornylla ja Frommilla oli kummallakin huomattava vaikutus toisen ajatteluun, kun Horny valaisi Frommille joitain psykoanalyysin näkökohtia ja jälkimmäinen selvitti Hornylle sosiologiaa. Heidän sosiaalipsykologinen suhteensa päättyi 1930-luvun lopulla. Fromm muutti puoskaroimaan Mexicoon.
ellauri348.html on line 185: "La Paloma" esitetään näissä elokuvissa: "La Paloma" Screen Songs sarjakuva, 1930 Don Juanin yksityinen elämä, 1934 La Paloma, Ein Lied der Kameradschaft, 1934 (luettelossa myös nimellä La Paloma, 1938) Juarez, 1939 Große Freiheit Nr. 7, 1945, Hans Albers laulaa saksankielisen version. Elokuvaa ei annettu näyttää Saksassa vuonna 1944 natsien sensuurin vuoksi, ja liittolaiset julkaisivat sen vasta vuonna 1945 Kulkukoira, 1949 Vartaloryöstöjen hyökkäys, 1956 La Paloma, Saksa 1958 Habanera, Espanja 1958 Freddy, die Gitarre und das Meer, 1959 Freddy und der Millionär Adua e le compagne, 1960 Blue Hawaii, 1961, Elvis Presley laulaa "No More". Hänen nauhoitteensa esiintyi myös ääniraitaalbumilla ja uudelleen nauhoitetulla "live" versio Aloha from Hawaii amerikkalaiselle versiolle, jota ei käytetty lähetyksessä. Tämä vuoden 1973 versio julkaistiin alun perin budjettialbumilla Mahalo from Elvis, mutta on sittemmin sisällytetty useisiin. The Godfather Part II, 1974. Bändi soittaa "La Paloma" Havannan uudenvuodenjuhlien avauskohtauksessa. Bröderna Lejonhjärta, 1977. Karlin äidin kuullaan laulavan "La Paloman" ruotsinkielistä versiota. Peltyrumpu, 1979 Das Boot, 1981 (esittäjä: Rosita Serrano saksaksi). Mortelle Randonnée, 1983. Elokuvassa kuullaan Hans Albersin versio. a> Henkien talo, 1993 Sonnenallee, 1999 Hetki muistettavana, 2004 "La Paloma" on aiheena vuoden 2008 dokumentissa La Paloma. Sehnsucht. Weltweit (saksa La Paloma. Kaipuu. Maailmanlaajuinen), kirjoittaja Sigrid Faltin [de]. Soul Kitchen, 2009 Manila Kingpin: Asiong Salonga -tarina, 2011 Musiikkielokuvassa Down Argentine Way, Charlotte Greenwood laulaa pirteän, nopean kappaleen nimeltä "Sing To Your Senorita". Melodia perustuu löyhästi "La Paloman" melodiaan.
ellauri349.html on line 230: Hiän syntyi Belgiassa 3. toukokuuta 1930 ja aloitti yliopistokoulutuksensa Louvainin katolisessa yliopistossa. Siellä hiän vuonna 1955 puolusti Paul Valérya stilistisen väitöskirjan avulla.
ellauri353.html on line 414: 1930%27s_portrait.jpg" />
ellauri353.html on line 454: Vuonna 1923 Budyonny nimitettiin puna-armeijan ratsuväen ylipäällikön avustajaksi ja Neuvostoliiton vallankumouksellisen sotilasneuvoston jäseneksi. Vuodesta 1924 vuoteen 1937 hän oli puna-armeijan ratsuväen tarkastaja. 1. heinäkuuta 1928 lähtien yksi " Hevoskasvatus ja hevoskasvatus " -lehden järjestäjistä ja toimittaja. Vuonna 1930 hän johti Moskovan hevoskasvatus- ja hevoskasvatusinstituutin perustamista Uspenskiin kokeellisen hevostilan pohjalta. Vuonna 1932 hän valmistui sotaakatemiasta. M. V. Frunze. Samaan aikaan hän teki ensimmäisen laskuvarjohypynsä vuonna 1931 osana tutkimusta uusista nykyaikaisista vihollisen torjuntamenetelmistä.
ellauri353.html on line 456: A.I. Solzhenitsynin mukaan Budjonny tukahdutti laskuvarjolla vuosina 1930-1931 kazakistien neuvostovastaiset kapinat. Marraskuussa 1935 Neuvostoliiton keskuskomitea ja kansankomissaarien neuvosto myönsivät viidelle suurimmalle Neuvostoliiton komentajalle uuden sotilasarvon" Neuvostoliiton marsalkka". Budyonny oli heidän joukossaan.
ellauri353.html on line 578: Nykyaikaisen ukrainalaisen sotahistorioitsijan Ya.Yu. Tinchenkon laskelmien mukaan, "vuosien 1930-1931 entisten ukrainalaisten upseerien joukkopidätysten seurauksena ainakin 10 tuhatta ihmistä sorrettiin." Valitettavasti tutkija ei osoita, kuinka suuri osuus heistä oli puna-armeijan aktiivisessa palveluksessa olevia komentajia ja kuinka paljon niitä, jotka olivat olleet "siviilielämässä" kauan sitten; mutta on ilmeistä, että puna-armeijan sorrettuja komentajia oli tuhansia.
ellauri355.html on line 47: Ostankinossa on laaja englantilaistyylinen puistoalue, jossa sijaitsee Šeremetjevin suvun entinen kesäasunto. Kartanon maille rakennettiin 1930-luvulla näyttelyalue, Kansantalouden saavutusten näyttely, nykyisin yleisvenäläinen näyttelyalue.
ellauri367.html on line 35: Cambridgen Viisikko oli Yhdistyneen kuningaskunnan neuvostovakoojien ryhmä, joka välitti tietoja Neuvostoliitolle toisen maailmansodan ja kylmän sodan aikana ja toimi 1930-luvulta ainakin 1950-luvun alkuun. Nimimerkistä Cambridge Four kehittyi Cambridge Five sen jälkeen, kun Cairncross (virheellisesti) lisättiin (Tim ei ollut hän vaan Baron Rotschild).
ellauri370.html on line 556: January 1927, Hitler, along with several highly ranked members of the Nazi Party, attended Chamberlain´s funeral. In 1909, some months before his 17th birthday, Rosenberg went with an aunt to visit his guardian where several other relatives were gathered. Bored, he went to a book shelf, picked up a copy of Chamberlain´s The Foundations and wrote of the moment: "I felt electrified; I wrote down the title and went straight to the bookshop." In 1930 Rosenberg published The Myth of the Twentieth Century, a homage to and continuation of Chamberlain´s work. Hitler told the ailing Chamberlain that he´d write a sequel to it. The French Germanic scholar Edmond Vermeil considered Chamberlain´s ideas "essentially shoddy".
ellauri372.html on line 192: Vuosina 1930–1936 Kolbe teki sarjan lähetystöitä Itä - Aasiaan. Hän saapui ensin Shanghaihin, Kiinaan kuin Wilho Pylkkänen, mutta ei onnistunut keräämään siellä seuraajia. Seuraavaksi hän muutti Japaniin, missä hän oli vuoteen 1931 mennessä perustanut fransiskaaniluostarin, Montalbano Sono, Nagasakin laitamille.
ellauri372.html on line 214: Kolbesta on olemassa ensiluokkaisia jäänteitä hänen päänsä ja parran karvojen muodossa, ja niitä säilyttivät hänen tietämättään kaksi niepokalanówin munkkia, jotka palvelivat hänen luostarissaan parturina vuosina 1930-1941. Hänen autuaaksi julistamisen jälkeen vuonna 1971, yli 1 000 tällaista jäännettä (enimmäxeen partatupsukoita) on jaettu ympäri maailmaa julkista kunnioitusta varten. Toisen luokan pyhäinjäännöksiä, kuten hänen henkilökohtaiset tavaransa, vaatteet ja likaiset sukat, säilytetään hänen luostarissaan ja Niepokalanówin kappelissa, jossa vierailijat voivat kunnioittaa niitä.
ellauri374.html on line 491: - Tshuvassian tasavallassa on sekä etnisesti puhtaita alueita että tshuvassien ja venäläisten tai tshuvassien ja mordvalaisten asuttamia seutuja. Käytännössä tshuvassit ovat minun laillani kaksikielisiä. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen etninen tietoisuutemme on vahvistunut ja muistuttaa kansallisen heräämisen aktiivikaudesta, joka ulottui 1870-luvulta 1930-luvulle.
ellauri378.html on line 436: Termi "Lambeth Walk" on slangitermi, joka syntyi 1900-luvun alussa Lontoossa, Englannissa. Se viittaa tanssihulluuteen, jota suosittiin Lambethin kaupunginosassa 1930-luvulla. Itse tanssi sisältää sarjan liioiteltuja liikkeitä, mukaan lukien korkeat potkut ja käsivarren heilahtelut, kaikki käveltäessä tietyn kuvion mukaan ja läpsyteltäessä polvia.
ellauri378.html on line 609: Tiedättekö kaikki hammaslangan käytön? Sellaista naurettavaa, pientä tanssia, josta tuli meemi lasten kanssa ja meni sitten Fortnightiin, ja nyt et voi mennä pallo-otteluun näkemättä Jumbotronilla joukon ihmisiä, jotka käyttäytyvät kuin juoksevat pyyhettä jalkojensa välissä? No, 1930-luvulla oli oma tanssihullutuxensa, kuten Lambeth Walk. Ja sen jälkeen, kun eräs natsipuolueen jäsen tuomitsi sen vuonna 1939 "juutalaisen ilkivallan ja eläimellisen hyppimisen vuoksi", brittiläinen videoeditori ryhtyi töihin.
ellauri381.html on line 60: UVO:ta tukivat nuorten nationalistiset järjestöt ja myöhemmin perustettu Ukrainan kansallisnuorten liitto. Samanlaisia järjestöjä perustettiin ukrainalaisten siirtolaisten keskuudessa Tšekkoslovakiassa. Nämä olivat Ukrainan fasistiliitto ja Ukrainan vapautusliitto, jotka myöhemmin sulautuivat yhdeksi liigaksi. Samaan aikaan myös saksalaiset ukrainalaiset yhdistyivät aktiivisesti nationalistisiin liittoihin, ja pian ensimmäiset ukrainalaisten nationalistien konferenssit pidettiin Prahassa ja Berliinissä. Vuonna 1929 UVO ja muut ukrainalaisten nationalistien liitot sulautuivat yhdeksi suureksi Ukrainan nationalistien järjestöksi (OUN)*, kun taas UVO:sta tulee itse asiassa OUN:n* sotilas-terroristinen elin. Yksi ukrainalaisten nationalistien päätavoitteista oli taistelu Puolaa vastaan, jonka elävä ilmentymä oli kuuluisa Puolan vastainen "sabotaasitoiminta" vuodelta 1930: OUN:n * edustajat hyökkäsivät hallituksen instituutioita vastaan Galitsiassa ja sytyttivät tuleen Puolan taloja ja niissä asuneet puolalaiset maanomistajat.
ellauri381.html on line 135: For instance Stepan Bandera was a Galician-born political activist who swiftly rose to prominence in the burgeoning Ukrainian nationalist movement, based in Western Ukraine, which gathered pace during the 1930s.
ellauri383.html on line 199: Kirja on kritiikki uusliberalismin isälle, 1930-luvulla saarnannelle Friedrich Hayekille. Stiglitz haluaa kääntää päälaelleen Hayekin näkemyksen siitä, että hallitus on paha ja yksityissektori on hyvä. Liikennevalot on esimerkki hyvästä sääntelystä
ellauri384.html on line 185: 19304">Kuvaa tämä
ellauri390.html on line 70: By the terms of a new treaty with the federal government in 1856, the band moved to its present site in Shawano County. The General Allotment Act of 1887 resulted in the loss of a great deal of land by the Stockbridge-Munsee. In the Great Depression, the tribe lost yet more land. However, in the early 1930’s the Stockbridge-Munsee experienced a reawakening of their identity and began reorganizing. In 1932 they even took over the town council of Red Springs under the provisions of the Indian Reorganization Act of 1934, created an activist Business Committee and started to regain some of their land. The Secretary of the Interior affirmed the reservation in 1937, for which the tribe is to him forever grateful.
ellauri391.html on line 233: His opponents in Congress, who he felt were sabotaging his program for their own political gain, unfairly painted him blue and black as a callous and cruel President. Hoover became the scapegoat for the Depression and was badly defeated in 1932. In the 1930’s he became a powerful critic of the New Deal, warning against tendencies toward statism.
ellauri391.html on line 235: Herbert Clark Hoover (1874–1964) oli yhdysvaltalainen poliitikko, joka edusti Yhdysvaltain republikaanista puoluetta. Hoover oli Yhdysvaltain 31. presidentti (1929–1933). Hänen presidenttikaudelleen ajoittui 1930-luvun lama.
ellauri392.html on line 93: David Harry Hirsch (1930-1999) taught English and American literature and Judaic Studies at Brown University from 1961 until his death in 1999 at age 69. His field of study was English and American literature, with an emphasis on the literature of Edgar Allan Poe, Nathaniel Hawthorne, Herman Melville, and T. S. Eliot. Aika luurankogalleria. He also contributed greatly to the fields of Literary and Linguistic theory. His collection of essays The Deconstruction of Literature: Criticism After Auschwitz (1991) was the product of his research on Deconstruction theory and its relation to the ideas of Martin Heidegger, who was a supporter of Nazi politics.
ellauri392.html on line 184: Vuonna 1949 Sutzkever perusti jiddishinkielisen kirjallisuuden neljännesvuosittain Di goldene keyt (Kultainen ketju), Israelin ainoan jiddish-kirjallisuuden lehdykän neljännesvuosittain, jota hän toimitti sen lopettamiseen vuonna 1995 saakka. Sutzkever elvytti jiddishinkielisten kirjailijoiden uraa Euroopassa, Amerikassa, Neuvostoliitossa ja Israelissa. Monet sionistisessa liikkeessä kuitenkin hylkäsivät jiddishin tappiomielisenä diasporan argotina. "He eivät revi minun kieltäni juurineen", hän vastasi. "Minä herätän kaikki sukupolvet myrskylläni." Eipä herättänyt. Ylen surulliselta näytti. 1930-luvulla hänen teoksensa käänsi venäjäksi Boris Pasternak.
ellauri392.html on line 837: 19306962.1961.11787035/asset//cms/asset/167c4209-4156-4d12-bd5e-4d9d4e67ba74/19306962.1961.11787035.fp.pngW" />
ellauri392.html on line 842: Ludwig von Pigenot esittää vahvimman lausunnon Hölderlinin kirjoittajuudesta (op. cit., s. 491), Wilhelm Böhm elämäkerrassaan, Hölderlin (Halle ad Saale, 1928 ja 1930), II, 528 f .on vahvin lausunto sitä vastaan.
ellauri393.html on line 335: Huolimatta joidenkin sosiaalisen median käyttäjien spekulaatioista, ei ole uskottavia todisteita siitä, että tietyt hahmot tai tarinat olisivat saaneet lainata The Crook's Songista, vuoden 1930 amerikkalaisesta romanttisesta musikaalista, jonka ohjasi Lionel Barrymore. Sankarien visuaaliset kuvat eivät millään tavalla muistuta vuoden 1930 amerikkalaisen musikaalin "The Rogue Song" sankareita. On mahdotonta vetää yhtäläisyyksiä (lukuun ottamatta tšerkessialaisia vaatteita ja capakhia) trion välillä Coward – Bovdur – Buvaliy, jonka esittää Vitsin – Nikulin – Morgunov sarjakuvaparin Ali-Bek (Stan Laurel) ja Murza-Bek (Oliver Hardy) kanssa.
ellauri393.html on line 337: 1930 ROGUE SGS (rosvolaulu) Tiivistelmä: Tibbett, sekä venäläinen prinssi että rosvo, on rakastunut prinsessaan, jonka veli petti oman sisarensa. Tibbett tappaa hänet ja kidnappaa prinsessan. Hän pakenee ja saa hänet pidättämään, vangitsemaan ja piiskaamaan. Kaikesta huolimatta hän ymmärtää rakastavansa häntä.
ellauri393.html on line 479: Hojo hojo hoki Viljo Kojo. Titityy visersi Toivo Lyy. Tässä muutamia mitättömiä itäsuomalaisia. Otto Toivo Lyy (vuoteen 1930 osuvammin Mähönen; 20. huhtikuuta 1898 Joensuu – 27. heinäkuuta 1976 Naantali) oli suomalainen runoilija ja kääntäjä. Pikku Myy, sarvikyy. Sanoitti 1952 olympiahymnin ja suomensi DDR:n kansallishymnin plus liudan paxuja runoelmia. Toivo oli pohjoiskarjalaisen näköinen pikkumies vaikka vanha norssi olikin. Toivo Lyy sanoitti myös Norssin marssin 1950-luvun lopulla. Sävelmän marssiin laati tunnettu säveltäjä, pianisti, urkuri ja kuoronjohtaja Taneli Kuusisto vuonna 1978 urheiluseura Turnareiden 100-vuotisjuhlaa varten.
ellauri401.html on line 552: 1930 kokoonnuttiin astraaliruumiin merkeissä. Führerin istuimen taakse oli asetettu Eemil Halosen Manneken Pis pazasta jäljittelevä puusta veistämä koomillinen Kristus-patsas. Kesäkurssien jälkeen Ruusu-Ristin nuoret hankkivat Mikonkatu 2:ssa sijaitsevan oman toimitilan ja virittivät sen yhteyteen monipuolisen ja eloisan kerhon.
ellauri402.html on line 521: Voutilaisen ruumis löydettiin 19. huhtikuuta 1930 matalasta vedestä Onion Laken pohjoispäästä ja Rosvallin ruumis puolestaan 23. huhtikuuta matalasta järveen laskevasta purosta, vajaan kilometrin päästä Voutilaisen löytöpaikasta. Suomalainen yhteisö oli heidän katoamisestaan asti varma, että syyllisiä olivat Mäki ja hänen miehensä. Murhaajat muilutettiin turvaan Suomeen.
ellauri403.html on line 303: Walter (Zeev) Laqueur (s. 26. toukokuuta 1921 Breslaussa ; † 30. syyskuuta 2018 Washington DC: ssä) oli saksalais-juutalaista alkuperää oleva amerikkalainen historioitsija ja toimittaja. Laqueur muisti hänen kotikaupunkinsa yllä leijuvan Graf Zeppelin -ilmalaivan ja vuoden 1930 Reichstag-vaalit, joista kansallissosialistit nousivat toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Vuonna 1935 tai 1936 hän ymmärsi vanhempiensa rohkaisemana tarpeen lähteä maasta. Hän saapui Jerusalemiin Palestiinaan Triesten kautta marraskuussa 1938. Samaan aikaan toisaalla loput porukoista paloi Hitlerin uunissa piparkakkuina. Laqueur aloitti kibbutsien kiertueen pääasiassa Jordanin laaksossa ja Jezreelin tasangolla. Israelissa yleinen suuntaus on siirtynyt pois kibbutsin ihanteista - mutta ei parempaan suuntaan. Ehkä kibbutsikokeilu jää ihmiskunnan aikakirjoihin vain utopistisena välipalana, jolla on paikallinen merkitys.
ellauri403.html on line 328: kieroutuneeseen näkemykseen, että yksilöllisyyden, seksuaalisuuden ja hedonismin tukahduttaminen oli hyvän yhteiskunnan hopealuodi. Kirjoituksissaan maanpaossa 1920- ja 1950-luvuilla Iljin vetosi pakkomielteisesti "isänmaan" "uudestisyntymiseen". Hänelle Venäjä oli "Jumala, isänmaa ja kansallinen вождь" (vozhd, voždʹ), mikä tarkoittaa jotain (kirjaimellisesti) johtajaa, (kuvaannollisesti) suvereenia, tsaaria; joka ei ole vain henkilö, vaan valtiovallan ruumiillistuma, "ainoa", joka myös seisoo valtion mätäneen koneiston yläpuolella. Hän hylkäsi demokratian ja päätökset vaaleilla tai äänestyksellä. Etenkin Venäjälle, koska "demokratia", "liberaalisuus" tai "vapaus" eivät sopineet Venäjälle ja sen "euraasialaiseen identiteettiin". Kansakunta kuvitellaan orgaaniseksi yhtenäisyydeksi. Venäjä on oma sivilisaationsa, sekoitus kristillis- bysanttilaista kulttuuria ja mongolialais -aasialaista elämäntapaa. 1920- ja 1930-luvuilla Iljin ihaili Hitleriä ja Mussolinia ja fasistista ajatusta "isänmaallisen mielivaltaisuuden pelastavana liialluksena". ”Imperialistinen länsi tulee käyttämään väärää vapauslupausta viedäkseen Venäjältä maita: Baltian, Kaukasuksen, Keski-Aasian ja ennen kaikkea Ukrainan.“ Iljinillä oli todellinen viha tätä kohtaan: Ukraina oli suurin maanpetoksen ja separatismin vaara, ja se oli olemassa itsenäisenä alueena vain juonittelun ja juonittelun vuoksi. Sveitsissä maanpaossa vuonna 1954 kuollut Iljin unohdettiin pitkäksi aikaa. Vladimir Putin löysi hänet etsiessään älyllisiä perusteluja uudelle kansalliselle ajatukselleen ja on sittemmin levittänyt Iljinin ajatuksia ja lainaa häntä pakkomielteisesti lähes kaikissa puheissaan. Iljinin jäännökset palautettiin Venäjälle ja Putin asetti kukkia hänen haudalleen. Vuonna 2005, Viktor Vekselbergin vexelien rahoittamana, hänen ruumiinsa kaivettiin ja haudattiin Donskoyn luostariin, jossa makaavat myös Pushkin ja Solženitsyn Putinin läsnäollessa.
ellauri413.html on line 116: Epäjumala. Otava 1930.
ellauri419.html on line 287: Maata johtaa hallitus, jota tutkijat ovat tituleeranneet oikeistolaisimmaksi sitten 1930-luvun. Kaiken kukkuraksi Suomi on liittoutunut kommunistien arkkivihollisen Naton kanssa.
ellauri420.html on line 228: Man's Fate (ranskaksi: La Condition humaine, "The Human Condition") on André Malraux'n vuonna 1933 kirjoittama romaani, joka kertoo epäonnistuneesta kommunistisesta kapinasta Shanghaissa vuonna 1927 ja eksistentiaalisista ongelmista, joita vallankumoukseen liittyvä monirotuinen miesryhmä kohtaa. Se muodostaa yhdessä Les Conquérantsin (1928 – "Valloittajat") ja La Voie Royalen (1930 – "Kuninkaallinen tie") kanssa trilogian epäonnistuneista vallankumouksista Aasiassa.
ellauri420.html on line 237: Malraux syntyi Pariisissa vuonna 1901 Fernand-Georges Malraux'n (1875–1930) ja Berthe Félicie Lamyn (1877–1932) pojana. Hänen vanhempansa erosivat vuonna 1905 ja lopulta erosivat. On ehdotuksia, että Malraux'n isoisä teki itsemurhan vuonna 1909. Hänen isänsä, arvopaperivälittäjä, kuoli äkilliseen itsemurhaan vuonna 1930 osakemarkkinoiden kansainvälisesti romahdettua.
ellauri421.html on line 210: Jevgeni Aronovitsh Dolmatovski (1915-1994) elämä ei ollut helppoa, kuten ei monen muunkaan elämää ”kansojen isän” varjossa. Oma Aron-isä, juutalainen juristi, vangittiin 1937 ja ammuttiin 1939. Itse Jevgeni työskenteli 1930-luvun alussa Moskovan metron rakennustyömaalla, mutta ryhtyi runoilemaan kun pääsi pedagogiseen instituuttiin. Ensimmäiset runot julkaistiin vuonna 1934 ja vuonna 1938 syntyi jopa sellainen runo kuin ”Feliks Dzerzhinski”…(olisiko tämä ollut pojan viimeinen epätoivoinen yritys saada isänsä vapaaksi?). Heti kun sota syttyi Jevgeni joutui rintamalle, sotakirjeenvaihtajaksi, ja juuri siellä tuli tuota Taipaleenjokea katsotuksi itäiseltä suunnalta. Suomalaisille kuuluisa vastaruno oli sen seurauksena. Ne venäläislähteet, joita minä selailin, eivät kuitenkaan mainitse kyseistä runoa (ainakaan Тайпалеенйоки -nimellä). Tämä saattaisi viitata siihen, että niin realistinen runo ei ollut soveliasta sodanjälkeisessä NL:ssa, mutta yhtä hyvin on mahdollista, että runo kulkee jollakin toisella nimellä. Tässä venäjänkielinen luettelo hänen runokokoelmistaan:
ellauri424.html on line 103: Joulukuussa 1942 Turun hovioikeus tuomitsi hänet "valtionsalaisuuksien ilmaisemisen yrityksestä" viideksi vuodeksi kuivahuoneeseen. Natalia toimi tarjoilijana 1930- ja 40-luvuilla. Kuva: Kansan arkisto. Mitä ilmeisimmin aviomies Erik ei tiennyt mitään vaimonsa vakoilupuuhista. Vaan ei hänkään mikään pulmunen ollut. Pietarissa syntynyttä Erikiä pidettiin emigranttipiireissä epärehellisenä hahmona. Jossain vaiheessa hänen huhuttiin myyneen kokaiinia. Natalian pidätyksen jälkeen Erik sai potkut työpaikastaan. Vakoilusta epäillyn naisen puolison ei katsottu olevan sovelias työskentelemään kirjapainossa, joka teki tilaustöitä puolustusvoimille. Kirjapainon johtajan mukaan Erik oli manaillut puoliääneen vaimonsa tekemisiä ja sanonut ottavansa tästä avioeron, mikä tapahtuikin pian sodan jälkeen.
ellauri424.html on line 109: Natalia vapautui syyskuussa 1944 kuten muutkin poliittiset vangit. Nyt hän osallistui avoimesti poliittiseen toimintaan. Suomi–Neuvostoliittoystävyysseuran Hietalahden-Kaivopuiston osastoon Natalia liittyi marraskuussa 1944. Pian hän tutustui myös tulevaan puolisoonsa Paavo Koskiseen. Paavo ja Natalia menivät naimisiin kesäkuussa 1946. Tästä kuten Natalian aiemmistakaan liitoista ei syntynyt lasta eikä paskaakaan. Paavo Koskinen oli kommunistien maanalaisen kauden veteraani. Ammatiltaan hän oli muurari. Hän oli myös TUL:n mestaripainija, joka oli ollut yksi Kolmen sepän patsaan malleista. Koskinen sai vuoden 1930 alussa kolmen ja puolen vuoden tuomion kielletyn Tiedonantajan painimisesta. Vapauduttuaan hän loikkasi Neuvostoliittoon, jossa hän opiskeli Lenin-koulussa. Espanjan sisällissodassa hän taisteli vapaaehtoisena tasavaltalaisten puolella. Koskinen teki pitkän uran Skp:n toimitsijana. Eläkkeelle hän jäi 1966.
ellauri424.html on line 122: Siellä on tuttuja kasvoja: Elvi Sinervo, Paavo Koskinen, Ingrid Bergman, Greta Garbo... Bergman? Garbo? Totta – leikkeitä Hollywood-tähdistä. Natalia keräsi kotimaisten ja ulkomaisten elokuvanäyttelijöiden kuvia. Niitä oli suuret kokoelmat. Niukan henkilömapin pohjimmaisena on kirja Greta Garbon tarina vuodelta 1930. Sen ensilehdelle on kirjoitettu omistajan nimi koukeroisella käsialalla: Rouva Nadja Koskinen o.s. Vereschjagin. Natalia ei tosiaankaan kertonut Sinervolle kaikkea. Länsi-ihanuus houkutteli häntäkin. Olisinpa syntynyt ruåzalaisexi.
ellauri426.html on line 115: Ahlstedt, sittemmin Aro, Kaarle Kustaa. s Pusula 12.4.1876, vanht talonomistaja Henrik Gustaf Ahlstedt ja Mariana Karolina Forsell. Yo Suom. norm.lys. TEt 1903. Vih. pap. 1917. Oppik.opettaja Helsingissä 1905-22. Sosiaaliministeriön raittiusos. os.pääll. 1922-35, opetusministeriön esittelijäneuvos 1935-42. Kirkon keskusrahaston johtaja. 1942-44. Rovasti 1936. Kirkkoneuvos. † Helsinki 17.1.1958. Pso 1930 FM Tyyne Maria Tyrni (Wink wink). Veljenpojanveljenpoika Lupu korjaan Kai Aro oli Jönsin luokkatoveri. Sen isä oli Sorri Uskali ja setä Uhmo Antamo.
ellauri434.html on line 88: ”Neuvostoliiton venäläisen kirjallisuuden laajalla kentällä olin ainoa kirjallisuuden susi. Minua neuvottiin värjäämään iho. Naurettava neuvo. "Oli susi sitten värjätty tai leikattu, se ei silti näytä villakoiralta" (Kirjeestä I. V. Stalinille, maaliskuu 1930)
ellauri434.html on line 99: "Mestari ja Margarita" on itse asiassa romaani romaanin sisällä. Siinä on siis pohjimmiltaan kaksi rinnakkaista juonetta: ensimmäisessä kuvataan kuinka Saatana vierailee 1930-luvun stalinistisessa Moskovassa. Hän esittelee itsensä professori Wolandina, ulkomaalaisena pimeän magian asiantuntijana. Yksi kerrallaan hän tapaa erilaisia Neuvostoliiton kirjailijoita, virkamiehiä ja aktivisteja ja jopa yllättyy joistakin heidän ajattelutavoistaan. Saatanan seurue koostuu noidista, suuresta puhuvasta kissasta ja kahdesta muusta demonista, jotka käyttävät pahoja voimia rankaisemaan tai pilaamaan ihmisiä.
ellauri434.html on line 339: von Neumann oli atomipommin, tietokoneen ja peliteorian kehittäjä. von Neumann ja Morgenstern oli kumpikin juutalaisia pelimiehiä. von Neumann muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1930, kun hänet kutsuttiin Princetonin yliopistoon.
ellauri435.html on line 147: Juoni toimii näin. Romaani sijoittuu 1930-luvun lopun Pariisiin, ja tarina keskittyy kolmeen päivään 34-vuotiaan Mathieu-nimisen filosofian professorin elämässä.
xxx/ellauri027.html on line 882: Pethrus författade böcker och sånger med religiöst tema. Hans psalmer är publicerade i pingströrelsens egen psalmbok Segertoner. Segertoner 1930 utgavs under hans redaktörskap och ett 20-tal av hans egna psalmer finns med i den första utgåvan. Hans mest kända psalm Löftena kunna ej svika är spridd över stora delar i världen och den finns också med i den svenska psalmboken och numera även i Katolska kyrkan i Sveriges psalmbok.
xxx/ellauri044.html on line 950: Vuosina 1927–1934 Gripenbergit asuivat Porvoon Runoilijakodissa, ja sen jälkeen he muuttivat Padasjoelta ostamaansa Harjun taloon jonka Gripenberg omisti kuolemaansa saakka. Porvoon vuosinaan 1930-luvun alussa Gripenberg oli mukana Lapuan liikkeen paikallisessa toiminnassa. "Gripenbergit" tarkoittaa sen uskollista vaimoa, joka roikkui sen perässä kuin iiliäinen aina kitkerään loppuun saakka. No se oli rakastunut liikkiöön jo 13-vuotiaana tyttönä. Pöysti heilui teatteripiirien hameissa kuin Lasse Pöysti, ja sillä oli rakkaudenpettymyxiä, niinkuin häveliäästi sanotaan yhdessä gradussa. Sanois vaan suoraan et se oli paskiainen setämies. Takuulla narsisti!
xxx/ellauri057.html on line 246: 1920-luvulla (Einarin kuoltua?) Hilja oli tuottelias, mutta vuosikymmenen loppupuolella hänen terveytensä alkoi horjua. Hän oli ajoittain sairaalahoidossa sydämensä, reumatisminsa ja hermojensa (no, viinan) vuoksi. 1930-luvun lopussa Hiljaa siirrettiin Kivelän sairaalaan ja sieltä Veikkolan parantolaan vakavien alkoholiongelmien vuoksi. Vuonna 1942 Hilja joutui Nikkilän mielisairaalaan. Leevin terveys alkoi samoihin aikoihin heikentyä, eikä hän jaksanut enää tukea mielisairaalassa olevaa vaimoaan kuten ennen, dumpattuaan sen sinne ensin pois tieltä pörräämästä. Viina piti ahkerana Leeviäkin.
xxx/ellauri057.html on line 888: Georges Simenon (1903-1989) pukelsi ensimmäisen varsinaisen romaaninsa, Pietr-le-Letton (Maigret ja latvialainen), vuonna 1930. Tämä oli hänen ensimmäinen Maigret-kirjansa. Hän kirjoitti Maigret'sta kertovia kirjoja aina vuoteen 1972 asti. Simenon kuoli Lausannessa Sveitsissä 86-vuotiaana. Maigret latvialaisineen irtoisi 3 egellä Punavuorenkadun divarista. Suomennoxena.
xxx/ellauri057.html on line 1165: Elin Vaara (oik. Kerttu Elin Vehmas o.s. Sirén; vuodesta 1926 Viljanen, vuodesta 1930 Virtanen, vuodesta 1937 Vaaskivi, vuodesta 1944 Vehmas; 29. toukokuuta 1903 Tampere – 26. joulukuuta 1980 Helsinki) oli suomalainen runoilija, tatukirjailija ja tuomentaja.
xxx/ellauri068.html on line 66: A group of philologists, united in the Society of Lovers of Russian Literature,sharply criticized the romanization. This society set up a commission that issued astatement that Latin "not only does not make it easier, but rather makes it moredifficult for foreigners to study the Russian language." Yet it was not until the late 1930s that the attempt of the romanization of the Russian alphabet was given up. There were also political reasons for the introduction of Russian as a second language. From the international perspective, the Soviet leadership was disillusioned with the course for the world communist revolution, which was now viewed as a matter of distant future. The need for a common international script on the European (Latin) base was no longer as topical as before.
xxx/ellauri068.html on line 85: Many patriotic, pro-revolution and pro-Stalin poems and songs were attributed to Zhambyl in the 1930s and were widely circulated in the Soviet Union.
xxx/ellauri068.html on line 178: Mickey Rooney (alkuperäinen nimi Joseph Yule Jr.; 23. syyskuuta 1920 Brooklyn, New York, Yhdysvallat – 6. huhtikuuta 2014 Studio City, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen näyttelijä. Hänet muistetaan Hollywoodin kulta-aikojen näyttelijänä 1930–1940-luvuilta, jonka elokuvaura kesti 86 vuotta.
xxx/ellauri068.html on line 358: Richard Wilhelm (* 10. Mai 1873 in Stuttgart; † 2. März 1930 in Tübingen) war ein deutscher evangelischer Theologe, Missionar und Sinologe. Seine Übertragungen und Kommentare zu klassischen chinesischen Texten – insbesondere des I Ging – fanden weite Verbreitung. Richard Wilhelm wurde 1873 in Stuttgart als Sohn eines aus Thüringen stammenden Glasmalers geboren. Der Vater starb bereits 1882; Wilhelm wurde von der Mutter und Großmutter aufgezogen.
xxx/ellauri075.html on line 207: Trained in the neo-Kantian tradition with Ernst Cassirer and immersed in the work of the phenomenologists Edmund Husserl and Martin Heidegger, Strauss established his fame with path-breaking books on Spinoza and Hobbes, then with articles on Maimonides and Farabi. In the late 1930s his research focused on the rediscovery of esoteric writing, thereby a new illumination of Plato and Aristotle, retracing their interpretation through medieval Islamic and Jewish philosophy, and encouraging the application of those ideas to contemporary political theory.
xxx/ellauri084.html on line 594: Film critic André Bazin (1918-1958) is notable for arguing that realism is the most important function of cinema. His call for objective reality, deep focus, and lack of montage are linked to his belief that the interpretation of a film or scene should be left to the spectator. This placed him in opposition to film theory of the 1920s and 1930s, which emphasized how the cinema could manipulate reality.
xxx/ellauri085.html on line 120: Sidney Peterson (November 15, 1905, Oakland, California – April 24, 2000, New York City) was an American author, artist, and avant-garde filmmaker. He attended UC Berkeley, worked as a newspaper reporter in Monterey, and spent time as a practicing painter and sculptor in France in the 1920s and 1930s. After World War II, Peterson founded Workshop 20 at the California School of Fine Arts (renamed the San Francisco Art Institute), initiating filmmaking courses at the school.
xxx/ellauri085.html on line 438: There is no such thing as trickle down economics and no one has ever even proposed such a thing. Trickle down is a slur invented in the 1930s to ridicule incentive based economics without actually understanding or engaging it.
xxx/ellauri103.html on line 526: Gifford was born Kathryn Lee Epstein in Paris, France, to American parents, Joan (born Cuttell; January 20, 1930 – September 12, 2017), a singer, and Aaron Epstein (March 19, 1924 – November 19, 2002), a musician and former US Navy Chief Petty Officer. Aaron Epstein was stationed with his family in France at the time of Gifford's birth. Gifford grew up in Bowie, Maryland, and attended Bowie High School.
xxx/ellauri113.html on line 248: Lysenkolaisuus tarkoittaa Trofim Denisovitš Lysenkon johtamaa näennäistieteellistä liikettä, joka vastusti Gregor Mendelin kehittämää perinnöllisyystiedettä. 1948 genetiikka julistettiin porvarillisexi psuudutieteexi. 3000 tutkijaa sai potkut, pantiin vankilaan tai likvidoitiin. Muutettiin käteisexi. Lysenkolaisuus sai Neuvostoliitossa virallisen aseman, ja sitä harjoitettiin maassa 1930-luvulta Stalinin kielitieteen sisartieteenä vuoteen 1965 asti. Sadot pienenivät.
xxx/ellauri114.html on line 395: Kalle Väänäsen kynästä ovat myös Savolaesta sanarrieskoo, 1924, Uutta sanarrieskoo, 1925, Pöljäm pysäkiltä palamupuihen siimekseen, 1926, Runokaakin kavionkapsetta, 1926, Letkuvarrev viereltä, 1927, Sanarrieskoo, 1930, Tulipa Kytrelahden naisillekin kesä, 1930, Sanarrieskoo kolomas kannikka, 1930, Sanarrieskoo, kootut murrerunot, 1931, Poliisin poika, 1938, Vainotien vartijat, 1939, Korsusta korsuun Kannaksella, 1941, Runoruunalla ryssää päin, 1942. Se omistamisen ilo antaa ihmiselle voimia, panee Kalle murrejutun päälle pisteen.
xxx/ellauri120.html on line 392: Kajava opiskeli Helsingin yliopistossa. Hän aloitti kirjailijana 1930-luvun puolivälissä. Hänen tuotantonsa oli hyvin yhteiskunnallista eliskä vasemmistolaista. Hän kuului keskeisenä jäsenen kirjailijayhdistys Kiilaan. Talvisota vuosina 1939–1940 oli Kajavalle suuri pettymys, ja hän siirtyi tuotannossaan yhteiskunnallisuudesta luontoaiheiseen ja impressionistiseen lyriikkaan. Jatkosodan ajan Kajava toimi rintamakirjeenvaihtajana viihde- ja propagandakomppaniassa.
xxx/ellauri120.html on line 404: Tapiovaara ehti muutamassa vuodessa ohjata viisi elokuvaa, joista viimeinen jäi häneltä kesken. Tunnetuin hänen elokuvistaan on Varastettu kuolema. Se perustuu Runar Schildtin novelliin ”Lihamylly” ja kuvaa vastarintatoimintaa tsaarinaikaisen Venäjän sortovaltaa vastaan vuoden 1905 Suomessa. Monet elokuvan tyylittelevät otokset ovat nousseet suomalaisen elokuvahistorian klassikoiksi. Kokeilevan ranskalaisen elokuvan vaikutteet ovat ilmeiset. Tapiovaara oli julkivasemmistolainen, mikä oli 1930-luvulla harvinaista. Hän osallistui aktiivisesti muun muassa kulttuurijärjestö Kiilan toimintaan.
xxx/ellauri120.html on line 414: 1930-luvun alussa Nyrki Tapiovaara etsi itseään, tulevaisuus oli epävarma, ja lakitieteiden opiskelukin jäi sivuasiaksi. Syksyllä 1933 isä-Tapiovaara kutsui poikansa takaisin Hämeenlinnaan. Tämän karanteenin aikana Nyrki Tapiovaara löysi elokuvataiteen. Hän kirjoitti niin vakuuttavia elokuva-arvosteluja pieneen Häme-lehteen, että pian hänet kutsuttiin Yleisradion säännöllisten elokuvakatsausten tekijäksi. Syksyllä 1934 hän aloitti myös työn Työväen näyttämön ohjaajana Helsingissä.
xxx/ellauri120.html on line 418: Nyrki Tapiovaara kuului kirjailija- ja taiteilijaryhmä Kiilan kantajäseniin, kuten myös kuvataiteilija Tapio Tapiovaara. Hän vaikutti myös muissa vasemmistolaisissa kulttuuriyhdistyksissä. Tapiovaara oli Etsivän Keskuspoliisin silmätikku. 1930-luvun ilmapiirissä kulttuuriradikaalien toimintaa rajoitettiin lainsäädännöllä, kiellettiin halventamasta Suomen hallitusta, eduskuntaa ja muita vastaavia tahoja, ja elokuvia sensuroitiin ankaralla kädellä. Nyrki Tapiovaara ihaili Neuvostoliittoa, tosin vuoden 1938 suuret oikeudenkäynnit ja puhdistukset laimensivat hänen myönteisiä tunteitaan maata kohtaan. Lopullisesti Tapiovaaran rakkaus Neuvostoliittoon murskaantui seuraavan vuoden lopussa Neuvostoliiton pommittaessa Helsinkiä. Hän oleskeli tuolloin Helsingissä ja kirjoitti sisarelleen Tuulikki Ahtialalle olevansa ”täynnä vihaa ja taistelutahtoa”. Hän kuvasi hyökkäystä ”järkyttäväksi, häpeälliseksi, inhoittavaksi”.
xxx/ellauri121.html on line 126: Vuonna 1930 Lévinas sai Ranskan kansalaisuuden. Toisen maailmansodan aikana hän toimi Ranskan armeijassa saksan ja venäjän kielen tulkkina. Vuonna 1940 hän joutui saksalaisten vangiksi, mutta vältti tuhoamisleirin sotavankistatuksensa ansiosta. Sen sijaan Lévinasin kaikki muut sukulaiset, vaimoa ja tytärtä lukuun ottamatta, surmattiin. Sodan jälkeen Lévinasista tuli Pariisissa toimivan juutalaisen opettajankoulutuslaitoksen johtaja.
xxx/ellauri121.html on line 358: Peg on muistavinaan että jonkun nazin morsian olisi ollut keskitysleirin pihalla bikineissä kissalasit päässä. Hmm. Although two-piece bathing suits were being used by women as early as the 1930s, the bikini is commonly dated to July 5, 1946 when, partly due to material rationing after World War II. Cat eye glasses first became popular in the 1950s with their feline inspired style. A huge contrast to the frames that had been in fashion previously, cat eye glasses marked a new era of chic style for women. The glasses were originally created to be worn only with optical lenses, but it was the hugely famous actress Audrey Hepburn that kicked off the trend for cat eye sunglasses after her starring role in 1961 hit film Breakfast at Tiffanys. Eli selkeästi joku anakronismi, sodanjälkeisiä muoteja. Platform shoes oli kyllä muotia 30-40-luvuilla. Mitä vittua on "sen ajan painokuvahatut?" Ei takuulla ollut 40-luvun muotia, mitä sitten ovatkaan. Ja sit toi älytön Nolite te bastardes carborundorum josta on ollut useaankin otteeseen syytä marista.
xxx/ellauri122.html on line 1092: Capote was born Truman Streckfus Persons in New Orleans, Louisiana, on September 30, 1924. His father, Arch Persons, was a well-educated ne'er-do-well from a prominent Alabama family, and his mother, Lillie Mae Faulk, was a pretty and ambitious young woman so anxious to escape the confines of small-town Alabama that she married Arch in her late teens. Capote's early childhood with Arch and Lillie Mae was marked by neglect and painful insecurity that left him with a lifelong fear of abandonment. His life gained some stability in 1930 when, at age six, he was put in the care of four elderly, unmarried cousins in Monroeville, Monroe County. He lived there full-time for three years and made extended visits throughout the decade. Capote was most influenced by his cousin Sook, who adored him and whom he celebrated in his writings. He also forged what would become a lifelong friendship with next-door neighbor Nelle Harper Lee, who later won the Pulitzer Prize for her book, To Kill a Mockingbird. Capote appears in the novel as the character Dill.
xxx/ellauri125.html on line 485: With Walton's support, he began Call It Sleep in about 1930, completed the novel in the spring of 1934, and it was published in December 1934, to mostly good reviews. Yet the New York Herald Tribune's book critic Lewis Gannett foresaw that the book would not prove popular with its bleak depiction of New York's Lower East Side, but wrote readers would "remember it and talk about it and watch excitedly" for Roth's next book. Call It Sleep sold slowly and poorly, and after it was out-of-print, critics writing in magazines such as Commentary and Partisan Review kept praising it, and asking for it to be reprinted. After being republished in hardback in 1960 and paperback in 1964, with more than 1,000,000 copies sold, and many weeks on the New York Times bestseller list, the novel was hailed as an overlooked Depression-era masterpiece and classic novel of immigration. Today, it is widely regarded as a masterpiece of Jewish American literature. With Walton's support, he began Call It Sleep in about 1930, completed the novel in the spring of 1934, and it was published in December 1934, to mostly good reviews. Yet the New York Herald Tribune's book critic Lewis Gannett foresaw that the book would not prove popular with its bleak depiction of New York's Lower East Side, but wrote readers would "remember it and talk about it and watch excitedly" for Roth's next book. Call It Sleep sold slowly and poorly, and after it was out-of-print, critics writing in magazines such as Commentary and Partisan Review kept praising it, and asking for it to be reprinted.[ After being republished in hardback in 1960 and paperback in 1964, with more than 1,000,000 copies sold, and many weeks on the New York Times bestseller list, the novel was hailed as an overlooked Depression-era masterpiece and classic novel of immigration. Today, it is widely regarded as a masterpiece of Jewish American literature. After Muriel's death in 1990, Roth moved into a ramshackle former funeral parlor and occupied himself with revising the final volumes of his monumental work, Mercy of a Rude Stream. It has been alleged that the incestuous relationships between the protagonist, a sister, and a cousin in Mercy of a Rude Stream are based on Roth's life. Roth's own sister denied that such events occurred. Roth attributed his massive writer's block to personal problems such as depression, and to political conflicts, including his disillusion with Communism. At other times he cited his early break with Judaism and his obsessive sexual preoccupations as probable causes. Roth died in Albuquerque, New Mexico, United States in 1995. The character E. I. Lonoff in Philip Roth's Zuckerman novels (The Ghost Writer and Exit Ghost in this case), is a composite of Roth, Bernard Malamud and fictional elements.
xxx/ellauri128.html on line 174: Saksan kirjallisuuden kultainen kirja, toim. Rafael Koskimies, Martti Haavio, WSOY 1930
xxx/ellauri128.html on line 418: Lissi Sofia Alandh Söderqvist, född Holmqvist den 29 december 1930 i Skön i Medelpad, död 3 augusti 2008 i Stockholm, var en svensk skådespelare, sångare och revyaktris.
xxx/ellauri128.html on line 464: He was born in York and grew up in and near Birmingham in a professional middle-class family. He attended English independent (or public) schools and studied English at Christ Church, Oxford. After a few months in Berlin in 1928–29, he spent five years (1930–35) teaching in British private preparatory schools, then travelled to Iceland and China to write books about his journeys. In 1939 he moved to the United States and became an American citizen in 1946, retaining his British citizenship. Auden oli homopetteri.
xxx/ellauri128.html on line 466: Lasse Matias Heikkilä, sukunimi vuoteen 1930 Levola (6. marraskuuta 1925 Kiikoinen – 26. maaliskuuta 1961 Sipoo) oli suomalainen runoilija, jota pidettiin yhtenä 1950-luvun modernismin keskeisistä vaikuttajista. Heikkilän esikoisteos Miekkalintu (1949) oli ensimmäisiä tietoisesti modernistisia runoteoksia Suomessa. Lasse Heikkilän äiskä menehtyi syntyessään, ja Heikkilän kasvattiäitikin kuoli vuonna 1940. Lasse Heikkilä oli jatkosodan aikana mukana Ihantalan taistelussa vain 18-vuotiaana panssarintorjuntamiehenä. Nämäkin kokemukset jättivät Heikkilään syvät jäljet. Sotavuosina Heikkilä alkoi myös käyttää alkoholin ohella unilääkkeitä ja piristäviä aineita, mikä johti myöhemmin hänen ennenaikaiseen kuolemaansa. Hän kuului nuorten intellektuellien homopettereiden Urania-piiriin, jossa tutkittiin kirjallisuutta ja filosofiaa, mutta myös matematiikkaa ja äärettömyyden teoriaa.
xxx/ellauri128.html on line 489: Noailles´n lapsuuden ja nuoruuden kattanut omaelämäkerta Le Livre de ma vie ilmestyi 1930, ja hän suunnitteli sille vielä jatkoa. Häneltä on suomennettu muutamia runoja ja tekijänimellä Mathieu de Noailles laaja kertomus Kummalliset kasvot. Runosuomennoksista "Iltatunnelma" on julkaistu antologiassa Ranskan kirjallisuuden kultainen kirja, samoin "Romanttiset tissit", joka on julkaistu myös antologiassa Tuhat laulujen vuotta (1. p.). "Valitus" on julkaistu Katri Valan Kootuissa runoissa.
xxx/ellauri128.html on line 632: Axel Martin Fredrik Munthe, född 31 oktober 1857 i Oskarshamn, död 11 februari 1949 på Stockholms slott, var en svensk läkare och författare. Han var kronprinsessan, sedermera drottning, Victorias livläkare från 1893 och fram till hennes död 1930. Han är känd som skaparen av Villa San Michele på Capri. Axel Munthe var son till apotekaren Fredrik Munthe och Lovisa Ugarph. Enligt familjetraditionen tillhörde han en adelsätt från Flandern och senare Tyskland, först invandrad till Skåne. Tro om du vill.
xxx/ellauri129.html on line 666: Elizabeth realized how narrow her legal victory had been; while she had escaped confinement, it was largely a measure of luck. The underlying social principles which had led to her confinement still existed. She founded the Anti-Insane Asylum Society and published several books, including Marital Power Exemplified, or Three Years Imprisonment for Religious Belief (1864), Great Disclosure of Spiritual Wickedness in High Places (1865), The Mystic Key or the Asylum Secret Unlocked (1866), and The Prisoners' Hidden Life, Or Insane Asylums Unveiled (1868). In 1867, the State of Illinois passed a "Bill for the Protection of Personal Liberty" which guaranteed that all people accused of insanity, including wives, had the right to a public hearing. She also saw similar laws passed in three other states. Even so, she was strongly attacked by medical professionals and anonymous citizens, unlike others such as Dorothea Dix, with her former doctor from the Jacksonville Insane Asylum, Dr. McFarland, who privately called her "a sort of Joan D'Arc in the matter of stirring up the personal prejudices". As such, Elizabeth's work on this front was "broadly unappreciated" while she was alive. She only received broader recognition, starting in the 1930s, by a well-known historian of mental illness, Albert Deutsch, and again in the 1960s from those who were "attacking the medical model of insanity".
xxx/ellauri129.html on line 717: Meredith sai vuonna 1905 kuningas Edvard VII:n myöntämän Order of Merit -ansiomerkin. Vau! Meredithin tekstejä on antologiassa Maailmankirjallisuuden kultainen kirja. Englantilaisen kirjallisuuden kultainen kirja (WSOY 1933). Eikai ne vaan ole Vaakun kokoamia? Maailmankirjallisuuden kultainen kirja on 7-osainen suomalainen kirjallisuusantologia, joka julkaistiin vuosina 1930–1954. Teossarjaan koottiin näytteitä maailmankirjallisuudesta. Sarjan päätoimittajina olivat Rafael Koskimies ja Martti Haavio, ja teoksen kustansi WSOY. Nojaa, yhtä toxisia setämiehiä.
xxx/ellauri130.html on line 564: Delphin-Antoine-Edmond Thiaudière, né le 17 mars 1837 à Gençay, où il est mort le 9 novembre 1930, est un homme de lettres français, à la fois poète, romancier, philosophe et « maximiste ». Issu d’une famille de médecins depuis quatre générations, Edmond Thiaudière, opte pour une carrière d’homme de lettres après s’être détourné de ses études de droit brillamment menées à Poitiers. Il s’essaie au roman, aux nouvelles, à la poésie, au théâtre, écrit des essais politiques et autres pamphlets, mais il se distingue surtout par son œuvre philosophique, parsemant sur quarante années une douzaine de recueils aux titres sibyllins, avec le sous-titre générique Notes d’un Pessimiste. Son premier recueil de pensées, La Proie du Néant, qu’il publie en 1886, contient en préambule une longue dédicace adressée à Léa et Mosès, ses deux chiens fidèles.
xxx/ellauri138.html on line 72: Emanuel James Rohn (September 17, 1930 – December 5, 2009) professionally known as Jim Rohn, was an American entrepreneur, author and motivational speaker. Emanuel James "Jim" Rohn was born in Yakima, Washington, to Emmanuel and Clara Rohn. The Rohns owned and worked a farm in Caldwell, Idaho, where Jim grew up to a narcissist prick, being the only child.
xxx/ellauri157.html on line 45: Anne Morrow Lindbergh, wife of ace aviator, Charles Lindberg was a renowned author. As an aviator she flew with Charles, assisting him as a navigator and radio operator, in many notable aviation milestones that he achieved. She was also the first American woman to obtain a glider pilots license in 1930. Her works included genres of poetry to non-fiction. She expressed her thoughts on distinct topics varying from solitude and contentment to youth and age, from the role of women in 20th century to love, marriage and peace.
xxx/ellauri157.html on line 343: Scholem’s first marriage to Escha Burchhardt was on the rocks by the early 1930s. Not only was he imagining himself in love with Kitty Steinschneider (there is no evidence that she reciprocated), but he was also pursuing a relationship with his student, Fania Freud (they married in 1936). His diaries betray a sense of emotional chaos, as he wrote to his friend, Walter Benjamin, explaining to Benjamin why he could not host him in Jerusalem. He also wrote to Benjamin that he was struggling with questions of good and evil and whether an evil person could also be just. While he doesn’t say whether these questions were purely theoretical or not, it is striking that such ruminations came at exactly the time when his personal life was in turmoil.
xxx/ellauri157.html on line 571: Von 1906 bis 1916 lebte Buber in Berlin und war als Lektor beim Verlag Rütten & Loening tätig. 1916 zog er in die kleine südhessische Stadt Heppenheim, seine naturnahe Wahlheimat. Bis 1924 war er Herausgeber der Monatsschrift „Der Jude“. Neben seiner Lehrtätigkeit am Freien Jüdischen Lehrhaus in Frankfurt/Main (1922–1929) übernahm Buber einen Lehrauftrag für jüdische Religionslehre und jüdische Ethik an der Universität Frankfurt. Sein Lektorat wurde 1930 in eine Honorarprofessur für allgemeine Religionswissenschaft umgewandelt. Er war 52 Jahre alt. Einen Tag nach der Machtergreifung der Nationalsozialisten legte Buber seine Professur nieder, noch bevor ihm die Lehrerlaubnis durch die Nationalsozialisten offiziell entzogen wurde. Für die Reichsvertretung der Juden in Deutschland gründete und leitete er die sogenannte „Mittelstelle für jüdische Erwachsenenbildung“, bis ihm 1935 jede öffentliche Tätigkeit verboten wurde.
xxx/ellauri166.html on line 500: Hall and his followers went to extreme lengths to keep any gossip or information that could tarnish his image from being publicized, and little is known about his first marriage, on 28 April 1930, to Fay B. deRavenne, then 28, who had been his secretary during the preceding five years. The marriage was not a happy one; his friends never discussed it, and Hall removed virtually all information about her from his papers following her suicide on 22 February 1941. Following a long friendship, on 5 December 1950, Hall married Marie Schweikert Bauer (following her divorce from George Bauer), and the marriage, though stormy, was happier than his first for Marie Schweikert Bauer Hall died April 21, 2005, 15 years after Manly.
xxx/ellauri167.html on line 92: During the 1920's and 1930's he published poetry and dramatic works, and edited literary magazine. In 1940 he founded Fine Editions Press. He married Mollie Strauss in 1942.
xxx/ellauri168.html on line 117: Teorian mukaan uuden maailmanjärjestyksen voimat ovat vastuussa lähes kaikista 1900-luvun suurista sodista sekä taloudellisista onnistumisista ja kurimuksista, joista heidän myös väitetään hyötyneen suuresti. Näihin tapahtumiin on luettu muun muassa Venäjän bolševikkivallankumous, 1930-luvun lama, ensimmäinen ja toinen maailmansota, kylmä sota sekä Neuvostoliiton hajoaminen. Nälänhätien, tautien ja aids-epidemian on väitetty olevan uuden maailmanjärjestyksen aseita, joilla he kontrolloivat maailman väestöä ja vähentävät näin rajallisiin luonnovaroihin kohdistuvaa painetta. Puhumattakaan ilmastonlämpenemisestä ja koronapandemiasta. Yhdysvalloissa tapahtuneiden terrori-iskujen tarkoituksena taas on väitetty olleen sotatilalakien oikeuttaminen. Jotkut kutsuvat YK:n valtuuttamaa Persianlahden sotaa ensimmäiseksi avoimesti uuden maailmanjärjestyksen sodaksi, koska silloinen Yhdysvaltain presidentti George H. W. Bush käytti kyseistä termiä puhuessaan kongressille.
xxx/ellauri169.html on line 52: Marion Gordon ”Pat” Robertson (s. 22. maaliskuuta 1930) on yhdysvaltalainen uskonnollinen julistaja ja televisioevankelista. Hän isännöi kristillistä The 700 Club -ohjelmaa, jota esitetään useilla kanavilla Yhdysvalloissa ja Christian Broadcasting Networkin yhteistyökanavilla maailmanlaajuisesti.
xxx/ellauri179.html on line 294: The slang word “hard-boiled" originated in American Army World War I training camps, and has been in common, colloquial usage since about 1930. It was a product of twentieth century cooking. To be “hard-boiled” meant a 10 minute egg, i.e. unfeeling, callous, coldhearted, cynical, rough, obdurate, unemotional, without sentiment. Later it became a literary term,
xxx/ellauri202.html on line 167: Eine voineet protestantteina oikein peukuttaa katolista kirkkoakaan. No oliko tollanen ateismi sitten parempi? Ilmeisesti "Kesä" oli ruotsalaisista paras tuotantokausi. Mulleio sitä, se sijoittuu vuoteen 1914 eli on just niitä suomentamattomia osia. Hän julkaisi nää kaksi nidettä vuosina 1936 ja 1940. Nämä viimeiset osat, jotka yhdessä ovat pidempiä kuin kuusi edellistä yhteensä, kirjoitettiin 1930-luvun Euroopan hämärtyvän kansainvälisen tilanteen varjossa, keskittyvät poliittiseen ja historialliseen tilanteeseen, joka johti ensimmäisen maailmansodan puhkeamiseen ja tuo tarinan vuoteen 1918.
xxx/ellauri202.html on line 342: Frank claimed that he’d looked into Hitler’s ancestry upon the Nazi leader’s own request in 1930. According to Frank, Hitler’s half-nephew had found evidence of his Jewish lineage — and was threatening to use it as blackmail.
xxx/ellauri208.html on line 426: Nykyaikaisen distributismin perusteos ja tiivistelmä on Gilbert Keith Chestertonin teos The Outline of Sanity vuodelta 1927. Tämän lisäksi näitä opillisia perusteita esiteltiin mm. Chestertonin kirjoittamissa The American Reviewin artikkeleissa. Muita distributismin perusteoksia ovat Hilaire Bellocin "The Uses of Diversity" (1921) ja "The Servile State" (1913). Chesterton kehittikin distributistista ajattelua lähinnä Yhdysvalloissa, mutta se myös omaksuttiin 1930-luvulla katolisen työväenliikkeen opiksi. Distributismin perusidea on kansalaisten omavaraisuuden suosiminen ja kansakunnalle elintärkeiden perusinstituutioiden, kuten avioliiton, perheen ja kodin vahvistaminen.
xxx/ellauri208.html on line 670: Ensiesiintymisensä runoilijana Björling teki 35-vuotiaana kokoelmalla Vilande dag (1922). Sitä oli edeltänyt monivuotinen opiskeluvaihe, ja siinä näkyi tekijän suuntautuminen eettisiin ja filosofisiin elämänongelmiin. 1930-luvun alussa hän joutui itse kustantamaan nousukautensa viisi suurta kokoelmaa. Björlingiä on kutsuttu aikanaan myös Pohjolan ainoaksi dadaistiksi, mihin antoi aihetta kokoelma Kiri-ra! (1930). Björling ja Rabbe Enckell olivat Peter Sandelinin esikuvia. Kekähän sekin on (tai oli).
xxx/ellauri208.html on line 672: Peter Johan Sandelin (30. toukokuuta 1930 Pietarsaari – 16. helmikuuta 2019 Helsinki oli suomenruotsalainen runoilija ja kuvataiteilija.
xxx/ellauri208.html on line 674: Schildts Förlag julkaisi 1951 Sandelinin ensimmäisen runokirjan nimeltä Ur svalans loggbok. Sandelinin teokset ovat osa 1920–1930-luvulla läpimurtonsa tehneen modernismin perinnettä, jonka merkittäviä nimiä ovat muun muassa Gunnar Björling ja Rabbe Enckell.
xxx/ellauri225.html on line 349: Bloom was born in 1930 to a poor Orthodox Jewish household in the East Bronx, one of five children. He lost faith early in the Jewish God when he accidentally stumbled on the poetry of Hart Crane. He fell in love with Crane’s enthusiasm for life, his belief in the possibility of ecstatic pleasure, and his overall exuberance. This was in stark contrast to Bloom’s childhood, which he confesses was a lonely time.
xxx/ellauri225.html on line 400: His ambition to synthesize America was expressed in The Bridge (1930), intended to be an uplifting counter to Eliot's The Waste Land. The Brooklyn Bridge is both the poem's central symbol and its poetic starting point. He kinda wanted to pick up where Wilt with is Brooklyn Ferry got off the boat.
xxx/ellauri230.html on line 139: "Manu" oli kansanedustaja Sosialistisessa työväen ja pienviljelijöiden eduskuntaryhmässä. STPV lähiyhteisöineen oli suomalaisen kommunismin julkinen haara punakapinan jämille. Vaalijärjestö oli osa liikettä, joka toimi samanaikaisesti myös laittomasti ja toisaalta avoimesti Neuvostoliitossa. Viranomaiset lakkauttivat vaalijärjestön ja muut suomalaisen kommunismin yhdistykset vuonna 1930, jolloin liike menetti mahdollisuutensa mielipiteiden julkiseen esittämiseen. Äärivasemmisto ei voinut osallistua vaaleihin ennen sotien päättymistä. Valtiorikosoikeus langetti Manulle jollain verukkeella 5 vuoden ehdollisen vankeustuomion. Manu lähti Ruottiin ja kuoli siellä.