ellauri191.html on line 1279:
Apparently his wife Frieda believed him to have had a sexual relationship with a farmer while writing Women in Love in 1916. There's also the coal miner quote you mentioned Kelby. Then there's the quote: I should like to know why nearly every man that approaches greatness tends to homosexuality, whether he admits it or not... (Älkää yrittäkökään! Mä en ole! Sitäpaizi mä en ole lähelläkään suuruutta! Pienenen kuin pyy maailmanlopun edellä.)
Apparently his wife Frieda believed him to have had a sexual relationship with a farmer while writing Women in Love in 1916. There's also the coal miner quote you mentioned Kelby. Then there's the quote: I should like to know why nearly every man that approaches greatness tends to homosexuality, whether he admits it or not... (Älkää yrittäkökään! Mä en ole! Sitäpaizi mä en ole lähelläkään suuruutta! Pienenen kuin pyy maailmanlopun edellä.)
1916" data-file-height="2128" />
Aamu tuli 4. kesäkuuta 1916, mikä oli traagista Austro-Unkarin joukoille.
ellauri316.html on line 158:
... Syksy 1916. Edessä on mutainen harmaa talvi 1916-1917, Imperiumin
ellauri317.html on line 199: Curzon oli mennyt naimisiin vuonna 1895 yhdysvaltalaisen miljonäärin tyttären kanssa ja saanut kolme tytärtä. Vaimo menehtyi perheen palattua Englantiin 1905. Curzon suri vaimoaan syvästi mutta sijoitti perintörahojaan linnoihin ja taide-esineisiin. Vuonna 1916 hän meni naimisiin varakkaan argentiinalaisen tilanomistajan lesken kanssa. Englantiin palattuaan Curzon johti naisten äänioikeutta vastustavaa kampanjaa ylähuoneessa. Vuonna 1916 David Lloyd George kutsui hänet sodanajan hallitukseensa. Sen jälkeen Curzon oli maansa ulkoministeri 1919–1924.
ellauri317.html on line 455: Venäläiset vanginvartijat hakkasivat Dzeržinskiä usein, mikä aiheutti hänen leuan ja suun pysyvän muodonmuutoksen. Sen johdosta Rauta Felixistä tuli tuollainen, ilkeä. Vuonna 1916 Dzeržinski siirrettiin Moskovan Butyrkan vankilaan, jossa hän joutui pian sairaalaan, koska ketjut, joita hänen oli pakko käyttää, olivat aiheuttaneet vakavia kramppeja jalkoihinsa. Hyvistä amputaatiomahdollisuuksista huolimatta Dzeržinski toipui ja hänet pantiin työhön ompelemaan armeijan univormuja. Dzeržinski kannatti Vladimir Leninin " huhtikuun teesejä" vaatien tinkimätöntä vastustusta uudelle Venäjän väliaikaiselle hallitukselle, kaiken poliittisen vallan siirtämistä neuvostoille.ja Venäjän välitöntä vetäytymistä länkkäreiden sodasta.
ellauri317.html on line 669: Vähän ennen helmikuun vallankumousta, joulukuussa 1916, Vjatšeslav Aleksandrovitš palasi Venäjälle Tukholmasta väärennettyjen asiakirjojen avulla ja saapui Petrogradiin. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän onnistui suorittamaan puoluetyötä jakamalla lehtisiä Pietarin maanalaisessa - huolimatta siitä, että hän oli omien internatsionalististen asemiensa vuoksi jyrkässä oppositiossa oikeistolaisten sosialististen vallankumouksellisten huipulle. Hän osallistui aktiivisesti vallankumouksellisiin tapahtumiin. Petrogradin työläisten ja sotilaiden edustajainneuvostossa (Petrosovet) Aleksandrovich työskenteli julkaisu- ja painatuskomissiossa. Helmikuussa 1917 työläiset valitsivat hänet Pietarin Neuvostoliiton toimeenpanevaan komiteaan (Executive Committee), mutta menshevik-SR -enemmistö potkaisi hänet pihalle.
ellauri317.html on line 749: Syksystä 1916 syksyyn 1917 Venäjällä kehittyneet tapahtumat, mukaan lukien tsaarin hallinnon romahtaminen ja bolshevismin nousu, väänsivät historian kaarta käsittämättömillä tavoilla ja vaikuttavat edelleen Venäjän politiikkaan ja suhteeseen muuhun maailmaan (ml. Ukrainaan) tänään. Näiden maailmaa mullistavien tapahtumien 100-vuotispäivän muistoksi aloitamme tänään sarjoilla, joissa korostetaan, kuinka yli 300 vuotta Romanovien dynastian hellimä Venäjän valtakunta muuttui kauheaxi kommunistiseksi Neuvostoliitoksi.
ellauri317.html on line 751: Syksyllä 1916 Venäjä oli ollut sodassa keskusvaltojen – Saksan, Itävalta-Unkarin ja Ottomaanien valtakunnan (nykyisen Turkin) kanssa – yli kaksi vuotta. Niiden 20 vuoden aikana, jotka hän oli ollut valtaistuimella ennen ensimmäistä maailmansotaa, Nikolai II oli kohdannut paineita uudistaa absoluuttista monarkiaa, jonka hän peri isältään Aleksanteri III:lta vuonna 1894. Hänen virkaanastumisen aikaan 26 v. vanha tsaari näytti omaksuvan edistystä ja nykyaikaa. Hän myönsi Paris Pathé -yhtiölle luvan kuvata hänen vuoden 1896 kruunajaiskulkueensa ja hänen myöhempiä valtiovierailujaan Euroopan johtajien luo vaimonsa keisarinna Alexandran ja tyttärensä Olgan kanssa, ja niistä tuli ensimmäinen uutisvideokameroilla dokumentoitu kuninkaallinen kiertue. Koko hallituskautensa ajan Nicholas osoitti huolta imagostaan kotona hyödyntäessään 1900-luvun alun nousevaa joukkomediaa. Hyvä mies, moderni trendipetteri!
ellauri317.html on line 765: Mahdollisuus lopettaa umpikuja itärintamalla tuli kesällä 1916. Britannian, Ranskan, Venäjän ja Italian edustajat (jotka liittyivät sotaan kolminkertaisen ententen puolella vuonna 1915) sopivat Chantillyn konferensseissa vuonna 1915. koordinoituja toimia keskusvaltoja vastaan. Kenraali Aleksei Brusilovin komennossa venäläisten iskujoukkojen yksiköt murtautuivat Itävalta-Unkarin linjojen läpi nykyisen Länsi-Ukrainan alueella ja saivat Saksan siirtämään joukkojaan Verdunista länsirintamalla. Brusilov-hyökkäyksen voitot maksoivat miljoona venäläissotilasta, ja ne loppuivat lopulta syyskuussa 1916 Karpaattien jatkuvan tykinruuan tarjonnan puutteen vuoksi.
ellauri317.html on line 769: Kuin länkkärien poliisisarjojen sankarit, Nicholas ja Alexandra kamppailivat samaan aikaan myös perheen haasteiden kanssa; Heidän kiireellisin huolensa oli Aleksein terveys. Valtaistuimen perillinen kärsi hemofiliasta, hänen isoäitinsä, Britannian kuningatar Victorian jälkeläisten keskuudessa yleisestä taudista, joka esti hänen veren hyytymistä normaalisti. Vuoden 1916 kirjeenvaihdossaan kuninkaallinen pari ilmaisi helpotuksen siitä, että Aleksei oli toipunut henkeä uhkaavasta nenäverenvuodosta. Tsaaritar kääntyi uskon parantajien puoleen, mukaan lukien vaeltava pyhä mies Siperiasta nimeltä Grigori Rasputin, joka tuli tunnetuksi "hulluksi munkina", vaikka hän ei koskaan mennyt pyhään järjestöön ja oli itse asiassa naimisissa kolmen lapsen kanssa. Ennen sotaa Rasputin antoi hengellisiä neuvoja keisarilliselle pariskunnalle ja rukoili valtaistuimen perillisen palautumisen puolesta. Sodan aikana kuitenkin Rasputin antoi Nikolaukselle ja Alexandralle poliittisia neuvoja. Kun Suklominov vapautettiin vankilasta vain kuuden kuukauden kuluttua, Venäjän yleisö syytti Rasputinin vaikutusvaltaa.
ellauri317.html on line 776: Näissä olosuhteissa duuma otti roolin tsaarin hallinnon politiikan kritisoijana ja vaati vielä lisäuudistusta. Marraskuussa 1916 Vladimir Purishkevich, taantumuksellinen kansanedustaja, joka tunnettiin militantisesta bolshevismistaan, piti duumassa puheen, jossa hän tuomitsi "ministerihyppelyksi" kutsumansa, jossa Nikolai Aleksanterin vaikutuksesta, johon vuorostaan vaikutti Rasputin, erotti toimivaltaiset ministerit virastaan ja korvasi heidät Rasputinin hyväksymillä pätemättömillä numeroilla. Purishkevich päätti puheensa sanoilla: "Kun Rasputin on elossa, emme voi voittaa." Prinssi Felix Jusupov, Venäjän rikkain mies ja Nikolauksen veljentytär Irinan aviomies, vaikuttui puheesta ja alkoi suunnitella Rasputinin murhaa.
ellauri317.html on line 790: Vladimir Mitrofanovitš Purishkevitš ( venäjäksi: Влади́мир Митрофа́нович Пуришке́вич , IPA : [pʊrʲɪˈʂkʲevʲevʲɪt͡ɕ] ; 18. helmikuuta – 114. elokuuta 2012. 20, Novorossiysk , Venäjä) oli keisarillisen Venäjän äärioikeistolainen poliitikko , tunnettu monarkististaan, ultranationalistiset, antisemitistiset ja antikommunistiset näkemykset. Hänen levottoman käytöksensä vuoksi häntä pidettiin löysänä kananmunana. Vuoden 1916 lopussa hän osallistui Grigori Rasputinin murhaan.
ellauri318.html on line 363: Leif Gustav Willy Persson (s. 12. maaliskuuta 1945 Tukholma) on ruåzalainen luokkaretkeläinen joka on kirjoittanut dekkareita. Leif G.W. Persson växte upp på Gärdet i Stockholm som son till Gustav Vilhelm Persson (1913–2001) och Margit Elisabeth, född Löfgren (1916–2008). Fadern var timmerman och grovarbetare medan modern var hemmafru.
ellauri323.html on line 206: Vuonna 1916 Moore muutti äitinsä kanssa Chathamiin, New Jerseyn osavaltioon, josta pendelöi Manhattanille. 2v myöhemmin he muuttivat New Yorkin Greenwich Villageen, jossa Moore seukkasi monien avantgarde- taiteilijoiden kanssa, erityisesti niiden kanssa, jotka olivat yhteydessä Others- lehteen. Hänen tuolloin kirjoittamiaan innovatiivisia runoja kiittelivät suuresti setämiehet Ezra Pound, William Carlos Williams, TS Eliot ja myöhemmin Wallace "Cat" Stevens. Plus HD eli Hilda Doolittle, joka ei ollut setämies vaan täti.
ellauri325.html on line 586: Rautatievirkamies Kemppi liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 10. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella, josta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 28. joulukuuta 1916 ja komennettiin Suomeen toukokuussa 1917.
ellauri326.html on line 456: Nuori Puola : kaunokirjallinen kokoelma. WSOY 1916 (sisältö : Juna / Danitowski ; Vieraat / Przubyszewski ; Tshuktshilaisia / Sieroszewski ; Kirjallisuushistoriallista / Silvanto )
ellauri330.html on line 285: Rafael Koskimiehen perhe muutti Helsinkiin nykyiselle Lönnrotinkadulle (ent. Antinkatu 22) ja pani Rafun Helsingin Suomalaiseen normaalilyseoonl, isä Aukustista tultua norssin suomen ja ruozin lehtori. Äiskä Bergroth puhui iskän kanssa kotona ruåzia. Helsingin yliopistoon hän kirjautui sisään vuonna 1916. Filosofian kandidaatti 1920, filosofian lisensiaatti 1923 ja filosofian tohtori 1927, Helsingin yliopisto. Estetiikan ja nykyiskansain kirjallisuuden professori 1939 – 1961, Helsingin yliopisto.
ellauri342.html on line 346: Saksan 27. kuninkaallinen jääkäripataljoona on syksyllä 1916 palaamassa rautateitse rintamalta ja saapuu Tuckumiin (nykyisin Latvian Tukums) Riian länsipuolelle. Yksi palaajista, jääkärikorpraali Martti Kari, ihastuu suojelijansa paroni Lichtensteinin seurassa matkustavaan pullealiiviseen tanssijattareen Sabinaan. Toinen jääkäri Mikko estää paronin pääsyn sotilasjunaan, mistä kiivastunut paroni alkaa sättiä jääkäreitä. Suuttunut Martti lyö Lichtensteinia ja saa kahden viikon arestin.
ellauri345.html on line 264: Friedrich Gundolf, eigentlich Friedrich Leopold Gundelfinger (* 20. Juni 1880 in Darmstadt; † 12. Juli 1931 in Heidelberg), war ein deutscher Dichter und Literaturwissenschaftler. Spätestens sein Goethe (1916) machte ihn über Fachgrenzen hinweg bekannt; er war der wohl meistgelesene Germanist der Weimarer Republik.
ellauri345.html on line 266: Der Sohn des jüdischen Mathematikers Sigmund Gundelfinger (Professor an der Technischen Hochschule Darmstadt) und dessen Ehefrau Amalie Gunz (1857–1922) studierte als Schüler von Erich Schmidt und Gustav Roethe Germanistik und Kunstgeschichte an den Universitäten München, Berlin und Heidelberg, wurde 1903 in Berlin promoviert und habilitierte sich 1911 mit einer Schrift zum Thema Shakespeare und der deutsche Geist. Ab 1916 wirkte er als – zunächst außerordentlicher – Germanistikprofessor an der Universität Heidelberg, wo er 1920 eine ordentliche Professur bekam. Noch ein Jude der an dem Nazitotem knasperte! Und ein Schwul zudem! Seit 1899 gehörte Gundolf dem Kreis um Stefan George an, nachdem er sich dort durch ins Deutsche übersetzte Sonette Shakespeares eingeführt hatte. In der Folge wurde er Georges engster Freund und Liebhaber.
ellauri345.html on line 268: Da Gundolfs Gesundheit ab 1916 durch den Kriegsdienst als Landsturmmann mit schwerem Dienst als Schipper hinter der französischen Front gefährdet war, gelang es seinem Freund Reinhold Lepsius ("Das Leben Jesu"-weitbekannt, mütterlicher Seite grossenkel von Friedrich Nicolai, Freund von Lessing und Mendelssohn), Walter Rathenau (noch ein Jude) dafür zu gewinnen, ihn in das Kriegspresseamt nach Berlin zu berufen.
ellauri355.html on line 162: Vuonna 1915 etulinja ohitti Riian läheltä, se vaati strategisesti tärkeiden yritysten evakuointia. 24. heinäkuuta 1915 kaikki tuotantolaitokset siirrettiin Harkovaan entisen Gelfirix-Saden tehtaan tiloihin. Uudessa paikassa vuonna 1916 yritys aloitti Dux Combat -sotilaspyörien tuotannon. Sopimuksen mukaan yrityksen oli määrä toimittaa 3 000 armeijan polkupyörää sotilasosastolle.
ellauri364.html on line 196: Verocay suoritti lääketieteen tutkinnon vuonna 1904. Hän opiskeli anatomista patologiaa Hans Chiarin ja myöhemmin Richard Kretzin ja Anton Ghonin johdolla, kun hän liittyi vuonna 1905 Anatomisen patologian instituuttiin, jota johti tuolloin kuuluisa Hans Chiari, joka oli tyytyväinen. Verocayn omistautuessa anatomian ja patologian aiheisiin nimitti hänet kolmanneksi assistentiksi ja ylensi nopeasti, jolloin hänestä tuli toinen ja ensimmäinen assistentti lyhyessä ajassa. Hän sai Privatdozentin viran vuonna 1910. Tämä virka vastasi patologian lehtorin virkaa ja oli korkein, jonka ulkomaalainen voi saavuttaa Itävallassa tuolloin. Myöhemmin hänelle tarjottiin professorin virkaa, mutta sitä varten hänen olisi pitänyt hyväksyä Itävallan kansalaisuus ja luopua Uruguayn kansalaisuudestaan, josta hän kieltäytyi loppuun asti, koska hän halusi aina työskennellä ja opettaa Uruguayssa, syntymämaassaan. viisitoista tieteellistä artikkelia yhdentoista vuoden aikana vuosina 1905–1916, pääasiassa hermoston patologiasta, johon hän erikoistui.
ellauri365.html on line 455: Carl Gustaf Verner von Heidenstam, född 6 juli 1859 i Olshammar i Närke, död 20 maj 1940 på Övralid i Östergötland, var en svensk författare och poet. Han var ledamot av Svenska Akademien 1912–1940 och tilldelade sej Nobelpriset i litteratur 1916.
ellauri365.html on line 536: Heidenstam var dock fortsatt svartsjuk och bevakade om någon visade ett mer än artigt intresse för Greta. Hon blev alltmer olycklig och har vid åtminstone något tillfälle försökt ta livet av sig, det visar bevarade brev. Enligt Gedin (2006) var den desperata Greta otrogen med trädgårdsdrängen Gerhard och detta orsakade den definitiva separationen 1916. För att bli kvitt Greta använde Verner nobelpengarna, som kom just i rättan tid. Med transfersumman kunde Greta håva in en annan författare.
ellauri365.html on line 538: I januari 1916 träffade Verner en ny kvinna, danskan Kate Bang. I januari 1916 reste Heidenstam ensam till Mössebergs vattenkuranstalt vid Mösseberg utanför Falköping. Där fanns en 24-årig danska, Kate Bang, med två barn och Heidenstam blev snabbt förtjust i henne. Kate Bang kom från en förmögen familj, hennes far var grosshandlare, och hon var gift, ehuru separerad, från sin make, advokaten Otto Bang. Heidenstam och Kate Bang upptäckte snabbt att de hade gemensamma intressen och Heidenstam blev snabbt mycket förälskad i henne. När han befann sig i Danmark knullade de nästan dagligen.
ellauri365.html on line 584: Back North, the self-centered man forgot his despondency by merging himself into the larger soul of his estate. To those familiar with his membership of the committee, it came as no surprise that in 1916 Heidenstam was awarded the Nobel Prize for Literature. He is perhaps most like Browning. Above all things he abhors uninspired naturalism; "gray-weather moods," he calls it. Strindberg merely "let the cellar air escape through the house.", he said. He repudiates pessimism no less than sentimentalism. He wrestled with August for the deeper meaning of life. The imagery is often daring, as when a negro's lips are compared to the crimson gash on a foreskin. Heidenstam, though one of the most daringly earnest of poets, is sufficiently an artist to relieve his style by such touches of humor and of the deeper sort of romance. But atonement was repugnant to his manhood. He longs to be worthy of his heritage, to give his life for some damn cause. He believes it is only in moments of great exaltation that we really live. The best bit is where Verner dissuades his poor countrymen from whacking the filthy rich. Without his saying so, we feel in him the quality of St. Paul affirming: "I have fought the good fight, I have kept the faith."
ellauri365.html on line 588: The literary career of Verner von Heidenstam (1859-1940) had practically come to an end in 1916 when he awarded himself The Nobel Prize. That I guess answers the question why.
ellauri367.html on line 193: Rakovski toimi köigi maide proletaarlased liikkeissä joutuen karkotetuksi maasta toisensa jälkeen. Mentyään ensi kerran Venäjälle vuonna 1900 hänet karkotettiin nopeasti, minkä jälkeen hän tuki Venäjän sosialisteja rahoittamalla perinnöstään Iskra- ja Pravda-lehtiä. Vuosina 1904–1907 Rakovski vaikutti jälleen Romaniassa, jossa hän perusti sosialistisen puolueen. Vuoden 1907 talonpoikaiskapinan jälkeen hänet julistettiin iäksi karkotetuksi Romaniasta ja häneltä poistettiin siellä kaikki kansalaisoikeudet. Päätös johti hänen kannattajiensa väkivaltaisiin mellakoihin, joten se kumottiin vuonna 1912. Rakovski vastusti Balkanin maiden osallistumista ensimmäiseen maailmansotaan, ja kuului vuonna 1915 perustetun sodanvastaisen Balkanin vallankumouksellisen sosiaalidemokraattisen työväenliiton keskusjohtoon. Hän osallistui samana vuonna Zimmerwaldin konferenssiin tämän järjestön edustajana. Romanian liityttyä sotaan Rakovski pidätettiin vuonna 1916. Hän oli vankina Iașissa toukokuuhun 1917, jolloin venäläiset sotilaat vapauttivat hänet. Hän meni sen jälkeen Venäjälle, jossa sortui yhteistyöhön bolševikkien kanssa. Vladimir Burtsev vaati Venäjän väliaikaista hallitusta pidättämään hänet vaarallisena henkilönä, joten hän pakeni syksyllä 1917 Ruotsiin ja oli siellä lokakuun vallankumouksen puhjetessa.
ellauri369.html on line 389: Jorge Luis Borges greatly admired the book, recounting that in 1916 at age 17 "[I] discovered, and was overwhelmed by, Thomas Carlyle. I read Sartor Resartus, and I can recall many of its pages; I know them by heart."
ellauri370.html on line 536: Loka-marraskuussa 1916 Saksan armeija piti niin sanotun Judenzählungin ("juutalaiskreivi") tutkiakseen suosittua antisemitististä väitettä, jonka mukaan Saksan juutalaiset "väistäisivät" velvollisuuttaan isänmaata kohtaan välttämällä sotapalvelusta. "Juutalaiskreivi" paljasti, että itse asiassa Saksan juutalaiset olivat suhteettoman yliedustettuina etulinjan yksiköissä, koska useimmat Saksan juutalaiset halusivat todistaa saksalaisen isänmaallisuutensa ja rakkautensa isänmaata kohtaan tekemällä vapaaehtoistyötä etulinjassa. Monet nuoret saksalaiset juutalaiset miehet halusivat kumota antisemitistisen kanardin, jonka mukaan he eivät olleet oikeita saksalaisia taistelemalla isänmaan puolesta ja osoittaen näin rakastavansa Saksaa yhtä paljon kuin pakanaapulaisiaan, mistä johtuen Saksan juutalaisten suhteeton määrä rintamalla. verrattuna heidän osuuteensa Saksan väestöstä.
ellauri377.html on line 75: Suosituimmat gnostilaiset lahkot olivat vahvasti zoroastrismin inspiroimia. Kristittyjen gnostikkojen kosmogoniset spekulaatiot olivat osittain peräisin Maaseh Breshitistä ja Maaseh Merkabahista. Tämän opinnäytetyön ovat erityisesti esittäneet Gershom Scholem (1897–1982) ja Gilles Quispel (1916–2006). Scholem havaitsi juutalaisen gnoosin merkabah-mystiikkaa kuvaavista kuvista, jotka löytyvät myös tietyistä gnostilaisista asiakirjoista. Gershom Scholem kuvaili gnostilaisuutta "metafyysisen antisemitismin suurimmaksi tapaukseksi". Elchasailaiset tai ainakin heidän vaikutuksensa saaneet kristityt liittivät miespuolisen Kristuksen naispuoliseen Pyhään Henkeen ja näkivät molemmat kahdeksi jättimäiseksi enkeliksi. Salomon testamentin kirjoittaja piti Kristusta erityisen tehokkaana "estävänä" enkelinä demonien karkotuksessa.
ellauri389.html on line 256: Isaiah Berlin (Jesaja Berlins; 6. kesäkuuta 1909 Riika, Liivinmaan kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 5. marraskuuta 1997 Oxford, Englanti) oli latvialaissyntyinen brittiläinen filosofi ja aatehistorioitsija. Häntä pidetään 1900-luvun merkittävimpiin kuuluvana aatehistorioitsijoita. Arvaa oliko hän esinahaton? Kyl-lä! Isaiah Berlin syntyi Riiassa vuonna 1909 keskiluokkaiseen chabad-lubavitch juutalaiseen perheeseen. Isaiah oli liikemiesisän ja kotiäidin ainoa lapsi. Perhe muutti vuonna 1916 Pietariin. Kun bolševikit nousivat Venäjällä valtaan, juutalaiset Berlinit kokivat olonsa vaikeaksi. Perhe sai vuonna 1920 latvialaisina luvan muuttaa takaisin Riikaan, mistä he muuttivat seuraavana vuonna Britanniaan.
ellauri392.html on line 713: Sholem Aleichem (Hebrew, Russian); March 2nd, 1859-May 13th, 1916.
ellauri401.html on line 460: Juoppoa Eino Leinoa houkuteltiin 1915 teosofien kelkkaan. Keväällä 1916 Eino Leinolla oli oma henkinen kokemuksensa, josta hän kirjoitti trilogian Alla kasvon Kaikkivallan.
ellauri401.html on line 461: Eino Leino liittyi Suomen Teosofisen Seuran jäseneksi 24.10.1916 Pekka Ervastin allekirjoittamalla jäsenkirjalla. Kun kasvissyöjät vastustivat keskusvaltoja, Ervasti ryhtyi lihansyöjäxi. Ervast ei ollut yksin. Fredrika Riipinen ja Hanna Ruuskanen hoitivat emännyyttä, ja myös Hilda Pihlajamäki (1866–1951) ja kansakoulunopettaja Mandi Paadenhovi asuivat samassa yhteisössä.
ellauri405.html on line 588: Seku löysi kirjamarkkinoilta Elinor Glynin paperbackin "Sinistä verta." Elinor Glyn lanseerasi käsitteen "It girl", tyttö jossa on "sitä jotakin": sex appealia ja tyyliä. Sinistä verta kuten Glynin 1916 kirjassa. Clara Bow oli 1 ensimmäisiä it girlejä. Marilyn Monroe oli toinen, tai Lana Turner. Viimeisimpiä on korealainen tyttöbändi Aespa. Mä kyllä pidän tollaisista "it" tytöistä, pienet rinnat prinsessallani siedän. Kyllä isotkin kannut ovat ihan okei. "It" on kuitenkin se pääasia.
ellauri408.html on line 1036: Clarensin teki tunnetuksi kaikkialla Euroopassa Jean-Jacques Rousseaun (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Jean-Jacques_Rousseau) kirjan La Nouvelle Héloïse (https://en.m.wikipedia.org/wiki/La_Nouvelle_H%C3%A9lo%C3%AFse) valtava menestys. Sholem Aleichem (1859–1916), jiddishin klassikkokirjailija, asui Clarensissa vuonna 1912. Pedofiili Nabokov on haudattu Clarensiin.
ellauri419.html on line 331: Wilhelm Albert Włodzimierz Apolinary Kostrowicki syntyi Roomassa, Italiassa ja varttui puhuen ranskaa, italiaa ja puolaa. Hän muutti Ranskaan myöhään teini-iässä ja otti käyttöön nimen Guillaume Apollinaire. Hänen äitinsä, nimeltään Angelika Kostrowicka, oli puolalais-liettualainen aatelisnainen, joka syntyi lähellä Navahrudakia, Grodnon kuvernöörissä (entinen Liettuan suurruhtinaskunta, nykyinen Valko-Venäjä ). Hänen äitinsä isoisänsä osallistui vuoden 1863 kansannousuun miehitys-Venäjää vastaan ja joutui muuttamaan maasta, kun kapina epäonnistui. Apollinairen isä ei ole tiedossa, mutta hän saattoi olla Francesco Costantino Camillo Flugi d'Aspermont (s. 1835), Graubündenin aristokraatti, joka katosi varhain Apollinairen elämästä. Francesco Flugi d'Aspermont oli Conradin Flugi d'Aspermontin (1787–1874) veljenpoika, runoilija, joka kirjoitti Ladinoxi (Sveitsin virallinen murre, jota puhutaan Ylä- Engadinissa ) ja ehkä myös minnesängerin Oswald von Wolkensteinin jälkeläinen. (syntynyt noin 1377, kuollut 2. elokuuta 1445; katso Les ancêtres du poète Guillaume Apollinaire Geneanetissa). Apollinaire palveli jalkaväen upseerina ensimmäisessä maailmansodassa ja sai vuonna 1916 vakavan sirpalehaavan temppeliin, josta hän ei koskaan täysin toipunut.
ellauri426.html on line 253: 19160">Iines Ankkoja
ellauri429.html on line 1049: Henry James Jr. (1843–1916), kirjailija, jota pidetään yhtenä englanninkielisen kirjallisuuden suurimmista kirjailijoista ja joka oli tuloxetta ehdolla Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi vuosina 1911, 1912 ja 1916.
ellauri439.html on line 277: Talvella 1916 Parvus yritti huhuja levittämällä saada aikaan finanssiromahduksen Pietarissa, mutta kun tämä hanke ei onnistunut, Saksan ulkoministeriö päätti jäädyttää Parvuksen verkostolle menevän tuen. Parvus siirtyi nyt Saksan laivaston neuvonantajaksi ja hänen arvostuksensa palasi, kun hän onnistui sabotaasin avulla estämään valkoisen amiraali Aleksandr Koltšakin suunnitteleman Venäjän laivastohyökkäyksen Bosporinsalmeen ja Dardanelleille.
ellauri443.html on line 206: Kauffmanista (1916-2013) "elokuvan saapuminen oli tärkeä hetki ihmistietoisuuden historiassa". Kauffmann loi henkisen vanhuuden tunnelman. Ikivanha ukkeli ehti arvostella 10K levaria. Hän ei koskaan näyttänyt korottavan ääntään painetussa tekstissä ja harjoitti villapaita-liiviä. Porter herself was never satisfied with the novel, calling it "unwieldy" and "enormous". The critic Elizabeth Hardwick had this to say about Ship of Fools: "All is too static and the implied parable is never quite achieved. There is something a little musty, like old yellowing notes. The flawless execution of the single scenes impresses and yet the novel remains too snug and shipshape for the waters of history." One of the ship's musicians, a gangly starving boy, feels overjoyed to finally be off the ship and back in his home country, as if Germany were a "human being, a good and dear trusted friend who had come a long way to welcome him". Too right. Still, before the next game, she fashions a sort of penis out of Play-Doh and makes her underpants bulge, tells Kauffman about Tomboy (a movie).
ellauri448.html on line 586: Molempia maita hallitsi sama Habsburg-suvun hallitsija arvonimillä Itävallan keisari ja Unkarin kuningas (kakania), mutta niillä oli omat parlamenttinsa ja sisäpolitiikkansa. Hallitsijana oli keisari Frans Joosef suurimman osan siitä ajasta, jolloin valtakunta oli tämän nimisenä olemassa. Vuodesta 1916 lähtien keisarina oli Kaarle I. Saksa syrjäytti latinan virallisena kielenä vuonna 1784. Itävalta oli Cisleitha ja Unkari Transleitha.
ellauri449.html on line 205: Philip Toynbee (25. kesäkuuta 1916 – 15. kesäkuuta 1981) oli brittiläinen kolumnisti ja kommunisti. Hänen isänsä oli historioitsija Arnold Toynbee. Hän kävi Rugby Schoolia, jossa hänestä tuli kapinallinen joka vastusti julkista koulujärjestelmää. Hän ei kai ollut yhtä hyvä rugbyssä kuin PJ Kavanagh. Hän ei pitänyt Tolkienista ja veikkasi ettei siitä tule koskaan mitään. Yhtä huono ennustamaan kuin isänsä Aarno ja ateistityttärensä Polly.
ellauri461.html on line 226: Ahlman (1892-1952) was born in Turku. He started out as a linguist. He worked as a theoretical science education professor at the Jyväskylä College of Education from 1935 to 1948 (rector from 1940 to 1948) and then Professor of Moral Philosophy of the University of Helsinki from 1948 to 1952. His most important works are Arvojen ja välineiden maailma (1920), Kulttuurin perustekijöitä (1939) and Ihmisen probleemi (1953).Erik Ahlman's daughter was a professor of psychology at the University of Turku, Kirsti Lagerspetz (1932–2001). The family's philosophical traditions have continued at the University of Turku with philosophy professor Eerik Lagerspetz (1956–) and Åbo Akademi University philosophy professor Olli Lagerspetz (1963–), kaikki turkkulaissi. Erkin ajattelun perusta oli Das lateinische Präfix com- in Verbalzusammensetzungen (väitösk.) 1916. Se kuoli suorilta jaloilta 60-senä, mikä lie tappanut. Kirsti tietäisi, jos olisi elävien kirjoissa. Ei sekään selvinnyt 70-sexi. Nyt jännäämään miten kauan pojat (pianisti ja 3 professoria) jaxavat. Tai no Olli on vaan lehtori. Sen "Lian filosofia" pääsi ozikoihin The Guardianissa. Siihen ei Erkki pappa yltänyt. ”Smuts är bra” står det på baksidan av tvättmedelspaketen bredvid den växande högen med kläder. Det kan man, om än med vissa förbehåll, instämma i.
ellauri466.html on line 275: The first practical intelligence test, the Binet-Simon Intelligence Test, was developed between 1905 and 1908 by Alfred Binet and Théodore Simon in France for school placement of children. Binet warned that results from his test should not be assumed to measure innate intelligence or used to label individuals permanently. Binet's test was translated into English and revised in 1916 by Lewis Terman (who introduced IQ scoring for the test results) and published under the name Stanford–Binet Intelligence Scales. In 1916 Terman wrote that Mexican-Americans, African-Americans, and Native Americans have a mental "dullness [that] seems to be racial, or at least inherent in the family stocks from which they come." Trust anglo-saxon cretins to take a French idea and turn it into something really evil.
xxx/ellauri057.html on line 688: Samana vuonna 1916 syttyi molemminpuolinen ihailu ja ihastus diplomaatska Aino Kallakseen.
xxx/ellauri068.html on line 274: Martín Fierro has been widely considered (beginning with Leopoldo Lugones's El Payador, 1916) the fountainhead or pinnacle of Argentine literature, Argentina's Don Quixote or Divine Comedy.
xxx/ellauri087.html on line 753: Tammikuussa 1916 Villa teloitutti 18 yhdysvaltalaista kaivosinsinööriä, jotka oli vangittu junaryöstössä. Täytistäkö ne insinöörit lähti junaa ryöstämään? Eikö insinöörinpalkka riittänyt? Kaksi kuukautta myöhemmin hän johti 1 500 meksikolaista taistelijaa Yhdysvaltoihin maan tunnustettua Carranzan hallinnon. Meksikolaiset hiipivät rajan yli yöllä. Amerikkalaiset eivät olleet aavistaneet mitään, mutta heidän onnekseen hyökkäys oli suunniteltu huonosti. Meksikolaiset hyökkäsivät Yhdysvaltain ratsuväkeä vastaan, ottivat sata hevosta ja muulia ja polttivat Columbuksen kylän Uudessa Meksikossa surmaten 17 siviiliä. Myöhemmin Yhdysvallat teki rankaisuretken Meksikoon surmaten Villan porukoita ja aivan hervottomasti siviilejä.
xxx/ellauri121.html on line 369: "Vihaan lapsia. Ne ovat niin inhimillisiä, tuovat mieleen apinat. SAKI". Whodat? Munro, skotl. lehtimies ja kirjailija. Hector Hugh Munro (18 December 1870 – 14 November 1916), better known by the pen name Saki and also frequently as H. H. Munro, was a British writer whose witty, mischievous and sometimes macabre stories satirize Edwardian society and culture. After his wife's death Charles Munro sent his children, including two-year-old Hector, home to England. The children were sent to Broadgate Villa, in Pilton near Barnstaple, North Devon, to be raised by their grandmother and paternal maiden aunts, Charlotte and Augusta, in a strict and puritanical household. A war fanatic, he was killed by a German sniper. According to several sources, his last words were "Put that bloody cigarette out!" Munro was homosexual at a time when in Britain sexual activity between men was a crime. (Mä ARRVASIN! Sen se oli näkönenkin.)
xxx/ellauri123.html on line 372: Weinreb grew up in Scheveningen, Netherlands, to which his family had moved in 1916, and became notorious for selling a fictitious escape route for Jews from the occupied Netherlands in the Second World War. When his scheme fell apart in 1944, he left his home in Scheveningen and went into hiding in Ede. He was imprisoned for 3½ years after the war for fraud as well as collaboration with the German occupier. In his memoirs, published in 1969 he maintained that his plans were to give Jews hope for survival and that he had assumed that the liberation of the Netherlands would take place before his customers were deported. The debate about his guilt or innocence—called the “Weinreb affair”—was very heated in the Netherlands in the 1970s, involving noted writers like Renate Rubinstein and Willem Frederik Hermans. In an attempt to end this debate, the government asked the Rijksinstituut Oorlogsdocumentatie (Netherlands institute for war documentation) to investigate the matter. in 1976 the institute issued a report (of which a part already was leaked to the press in 1973), which determined that his memoirs were "a collection of lies and fantasies," and that his collaboration had caused 70 deaths. Although his activities did contribute to some Jews' survival, most Jews who fell for Weinreb's swindle were deported and killed.
xxx/ellauri123.html on line 763: Nabokov, a "champion of aesthetic autonomy", was keenly aware of the stakes of publication from 1916, when he had a collection of his poems printed at his own expense. The volume brought him embarrassment; his teacher read the worst lines out to the budding author´s classmates, who roared with laughter.
xxx/ellauri128.html on line 140: Freifrau Marie Ebner von Eschenbach (* 13. September 1830 auf Schloss Zdislawitz bei Kremsier in Mähren als Marie Dubský von Třebomyslice; † 12. März 1916 in Wien) war eine mährisch-österreichische Schriftstellerin. Ihre psychologischen Erzählungen gehören zu den bedeutendsten deutschsprachigen Beiträgen des 19. Jahrhunderts in diesem Genre.
xxx/ellauri128.html on line 147: Fulda oli etevä kääntäjä. Hän muun muassa saksansi Molièrea ja Rostandia. Fulda entstammte einer seit 1639 in Frankfurt am Main ansässigen jüdischen Familie, deren Name bis 1852 Fuld lautete. Er war der Sohn des Kaufmanns Carl Hermann Fulda (1836–1917) und seiner Ehefrau Clementine, geb. Oppenheimer (1839–1916). Ab 1884 lebte er als freier Schriftsteller in München, 1887 wieder in Frankfurt, 1888 bis 1894 in Berlin, danach wieder in München und ab 1896 schließlich dauerhaft in Berlin. In Deutschland erhielt er Ausgehverbot und wurde gezwungen, den Vornamen Israel zu führen. Zwei Tage, nachdem das Reichswirtschaftsministerium seine Bitte, den ihm verliehenen Burgtheater-Ring von der für alle Juden angeordneten Abgabe aller Wertgegenstände auszunehmen, am 28. März 1939 abgewiesen hatte, nahm er sich das Leben. Er starb am 30. März im Alter von 76 Jahren in Berlin und ist auf dem Waldfriedhof Dahlem bestattet. Sein Grab ist heute ein Ehrengrab der Stadt Berlin.
xxx/ellauri128.html on line 431: John Barrymore (born John Sidney Blyth; February 14 or 15, 1882 – May 29, 1942) was an American actor on stage, screen and radio. A member of the Drew and Barrymore theatrical families, he initially tried to avoid the stage, and briefly attempted a career as an artist, but appeared on stage together with his father Maurice in 1900, and then his sister Ethel the following year. He began his career in 1903 and first gained attention as a stage actor in light comedy, then high drama, culminating in productions of Justice (1916), Richard III (1920) and Hamlet (1922); his portrayal of Hamlet led to him being called the "living American tragedy".
xxx/ellauri128.html on line 496: John Anthony Ciardi (/ˈtʃɑːrdi/ CHAR-dee; Italian: [ˈtʃardi]; June 24, 1916 – March 30, 1986) was an American poet, translator, and etymologist. While primarily known as a poet, he also translated Dante´s Divine Comedy for kids, wrote several volumes of children´s poetry, pursued etymology, contributed to the Saturday Review as a columnist and long-time poetry editor, directed the Bread Loaf Writers´ Conference in Vermont, and recorded commentaries for National Public Radio.
xxx/ellauri128.html on line 601: Margaret Caroline Anderson (November 24, 1886 – October 19, 1973) was the American founder, editor and publisher of the art and literary magazine The Little Review, which published a collection of modern American, English and Irish writers between 1914 and 1929. The periodical is most noted for introducing many prominent American and British writers of the 20th century, such as Ezra Pound and T. S. Eliot in the United States, and publishing the first thirteen chapters of James Joyce's then-unpublished novel, Ulysses. A large collection of her papers on Gurdjieff's teaching is now preserved at Beinecke Rare Book and Manuscript Library, Yale University. She was blond, shapely, with lean ankles and a Scandinavian face. ... In 1916, Anderson met Jane Heap. The two became lovers. In early 1924, through Alfred Richard Orage, Anderson came to know of spiritual teacher George Ivanovitch Gurdjieff, and saw performances of his 'Sacred dances', first at the 'Neighbourhood Playhouse', and later at Carnegie Hall. Shortly after Gurdjieff's automobile accident, Anderson, along with Georgette Leblanc, Jane Heap and Monique Surrere, moved to France to visit him at Fountainebleau-Avon, where he had set up his institute at Château du Prieuré in Avon.
xxx/ellauri130.html on line 611: Carmen Sylva: Gedanken einer Königin – Les pensées d'une reine. Gesammelte Aphorismen in deutscher und französischer Sprache und Epigramme der Königin Elisabeth von Rumänien, geborene Prinzessin zu Wied (1843–1916). Herausgegeben und mit einem Vorwort von Silvia Irina Zimmermann. ibidem-Verlag, Stuttgart 2012, ISBN 978-3-8382-0385-0 (Studienausgabe).
xxx/ellauri130.html on line 613: Prinzessin Elisabeth Pauline Ottilie Luise zu Wied VA (* 29. Dezember 1843 auf Schloss Monrepos bei Neuwied am Rhein; † 2. März 1916 in Bukarest) war durch Heirat Königin von Rumänien und unter dem Pseudonym Carmen Sylva Schriftstellerin.
xxx/ellauri157.html on line 508: Hesse’s personal experience with psychoanalysis began when he sought therapy and refuge in a sanatorium after his father’s death in 1916, his first wife’s schizophrenia, and a serious illness of his son, Martin (not Mordechai). This began a long obsession with psychoanalysis, the influence of which appears in Demian (1919) and in his later work, which evidences his interest in Jungian concepts of introversion and extraversion, the collective unconscious, idealism, and the duality of human nature.
xxx/ellauri157.html on line 571: Von 1906 bis 1916 lebte Buber in Berlin und war als Lektor beim Verlag Rütten & Loening tätig. 1916 zog er in die kleine südhessische Stadt Heppenheim, seine naturnahe Wahlheimat. Bis 1924 war er Herausgeber der Monatsschrift „Der Jude“. Neben seiner Lehrtätigkeit am Freien Jüdischen Lehrhaus in Frankfurt/Main (1922–1929) übernahm Buber einen Lehrauftrag für jüdische Religionslehre und jüdische Ethik an der Universität Frankfurt. Sein Lektorat wurde 1930 in eine Honorarprofessur für allgemeine Religionswissenschaft umgewandelt. Er war 52 Jahre alt. Einen Tag nach der Machtergreifung der Nationalsozialisten legte Buber seine Professur nieder, noch bevor ihm die Lehrerlaubnis durch die Nationalsozialisten offiziell entzogen wurde. Für die Reichsvertretung der Juden in Deutschland gründete und leitete er die sogenannte „Mittelstelle für jüdische Erwachsenenbildung“, bis ihm 1935 jede öffentliche Tätigkeit verboten wurde.
xxx/ellauri179.html on line 788: "Depending on the position of the reader, he was either a great defender of women's rights or, as a critic labelled him in 1916, 'the greatest misogynist since Schopenhauer', 'the country's high-priest of woman-haters.'"
xxx/ellauri212.html on line 75: John Alan Patrick Lodwick (2 March 1916 – 18 March 1959) was a British novelist. A military man and counter terrorist. His spouse was Sheila Legge. They got 4 kids with funny names.
xxx/ellauri231.html on line 236: Vuonna 1916 hänet nimitettiin VII armeijakunnan komentajaksi. Vuoden 1917 syyskuussa hän osallistui kenraali Lavr Kornilovin epäonnistuneeseen vallankaappaushankkeeseen Aleksandr Kerenskiä vastaan, joka oli elokuusta 1917 toiminut diktatorisena hallitsijana Venäjän väliaikaisen hallituksen antamin valtuuksin. Denikin pidätettiin yhdessä Kornilovin kanssa. Marraskuussa 1917 tapahtuneen kansankomissaarien lokakuun vallankumouksen jälkeen Denikin ja Kornilov onnistuivat pakenemaan Etelä-Venäjälle, jossa liittyivät kenraali Mihail Aleksejevin vastavallankumouksellisiin.
xxx/ellauri231.html on line 383: Kylän lisäksi Bunin (1870-1953) kirjoitti romaaneja kuten Sukhodól (1911-12) ja Mítyan rakkaus (1924-25), novelli Gospodín iz San Francisco (1916) [Herrasmies San Franciscosta] lopettaa kaksiosaisen omaelämäkerrallisen romaanin, Arsenjevin elämä (osa I, Päivän lähteet [1930], osa II, Lika [1939]). Hän on kirjoittanut useita runouden kanssa sekoitettuja novellikirjoja, ja vuonna 1950 hän julkaisi omaelämäkerran Muistelmia. Bunin kuoli Ranskassa vuonna 1953. Hänen kokoelmistaan teoksista on kaksi painosta – yksi 12 osainen (Berliini, 1934-36) ja toinen kuusiosainen (Moskova, 1956) – sekä kokoelmat hänen tarinoistaan (Moskova, 1961) ja Loput Buninin runoista (Leningrad, 1961).
xxx/ellauri235.html on line 458: Roald Dahl (13. syyskuuta 1916 – 23. marraskuuta 1990) oli brittiläinen kirjailija, runoilija, käsikirjoittaja ja hävittäjälentäjä. Dahl kirjoitti elämänsä aikana kaikkiaan 19 lastenkirjaa, yhdeksän novellikokoelmaa ja useita elokuva- ja televisiokäsikirjoituksia plus pornoa. Dahlin tunnetuimpia kirjoja ovat Jali ja suklaatehdas sekä Matilda. Roaldilla oli sodan jälkeen varmaan jotain jimbajambaa "Hornblower" Smithin kanssa. Siihen liittyvä roman à clé on Iso kiltti jätti ja perskurkkana.
xxx/ellauri261.html on line 470: Cricket Walter Kerr wrote: Hello, Dolly! is a musical comedy dream, with Carol Channing the girl of it. ... Channing opens wide her big-as-millstone eyes, spreads her white-gloved arms in ecstatic abandon, trots out on a circular runway that surrounds the orchestra, and proceeds to dance rings around the conductor. ... With hair like orange sea foam, a contralto like a horse´s neighing, and a confidential swagger, she is a musical comedy performer with all the blowzy glamor of the girls on the sheet music of 1916. The lines are not always as funny as Miss Channing makes them.
xxx/ellauri261.html on line 561: Espanjan–Yhdysvaltain sodassa Anderson otti osaa Kuuban taisteluihin. Sodan jälkeen hän palasi Ohioon, meni naimisiin ja ryhtyi maalausliikkeen hoitajaksi, mutta lähti jälleen Chicagoon ja päätyi lopulta kirjoittamaan ensimmäistä romaaniaan Windy McPherson’s Son, joka ilmestyi vuonna 1916. Anderson matkusteli muun muassa Euroopassa ja asui myös New Yorkissa ja New Orleansissa. Ensimmäisen vaimonsa kuoltua Anderson avioitui kuvanveistäjä Tennessee Mitchellin kanssa.
xxx/ellauri280.html on line 87: Viihderomaanien ohella Bennett julkaisi merkittäviä realistisia elämänkuvauksia, kuten The Old Wives' Tale (1908) ja niin sanotun Clayhangerin trilogian (1910–1916). Hän hyödynsi kotiseutuaan kirjojensa materiaalina. Bennettin teosten suomennokset ilmestyivät aikansa halvoissa suosikkisarjoissa, kuten Otavan Tähtisarjassa. Novelli Naimisiin johtamassa, ilmestyi antologiassa: Seitsemäs "Hyvää yötä"!: hetki lepoa kunnes nukutte, toim. V. Hämeen-Anttila (https://fi.m.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4in%C3%B6_H%C3%A4meen-Anttila), Hämeenlinna: Arvi A. Karisto 1940.
xxx/ellauri287.html on line 426: Hän kuoli High Wycombessa, Buckinghamshiressä, 23. heinäkuuta 1916 nenäsyöpään 63-vuotiaana ja haudattiin Hazlemeren seurakunnan kirkkoon.
xxx/ellauri289.html on line 135: Pahoin nolostunut Russell kuoli 31. lokakuuta 1916 64-vuotiaana palatessaan selittelykiertueelta.
xxx/ellauri293.html on line 642: Luettelo näistä järjestelyistä on pitkä. Se sisältää Hussein-McMahon-kirjeenvaihdon Britannian ja arabien nationalistien välillä; Venäjän oikeuden salmeen ja Konstantinopoliin virallinen tunnustaminen (huhtikuu 1915); Lontoon sopimus, jolla Italia joutui osallistumaan sotaan (huhtikuu 1915); Sykes-Picotin sopimus, joka jakoi tietyt Levantin alueet Britannian ja Ranskan välillä (toukokuu 1916);... Saint Jean de Mauriennen sopimus, jossa Italian oikeuksia selvennettiin (elokuu 1917); ja Balfourin julistus, jossa Britannian hallitus lupasi kansallisen kodin juutalaisille (toukokuu 1917).
xxx/ellauri298.html on line 439: "La cumparsita" on uruguaylaisen muusikon Gerardo Matos Rodríguezin vuonna 1916 kirjoittama tango, jonka sanoittivat argentiinalaiset Pascual Contursi ja Enrique Pedro Maroni [es]. Se on yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista ja tunnistetuimmista tangoista. Roberto Firdo, kappaleen kantaesittäneen orkesterin johtaja ja pianisti, lisäsi osia tangoistaan "La gaucha Manuela" ja "Turda completa" Matoksen karnevaalimarssiin ("La cumparsita"), jolloin tuloksena on "La cumparsita", kuten se tällä hetkellä tunnetaan. "La cumparsita" soitettiin ensimmäisen kerran julkisesti vanhassa Café La Giraldassa Montevideossa, Uruguayssa. Montevideon hanurimuseo sijaitsee tällä hetkellä tällä historiallisella paikalla.
xxx/ellauri307.html on line 344: Sitten tuli hänen omien sanojensa mukaan "risteyskohdan" aika. Hän kiinnostui yhä enemmän uskonnollisista asioista, pohtien elämän tarkoitusta ja tarkoitusta. Huhtikuussa 1915 hän julkaisi filosofisen tarinan "Yurali", tyylitelty evankeliumiksi, ja huhtikuussa 1916 - runokokoelma "Ruth", joka sisälsi monia runoja julkaisemattomasta "Tiestä". Vuonna 1916 hän kirjoitti kirjeitä A. Blokille suu vesissä.
xxx/ellauri319.html on line 369: Guido Gozzano (1883-1916), Italian poet
xxx/ellauri337.html on line 193: Edith Stein syntyi Saksan keisarikuntaan kuuluneessa Breslaussa. Hänen perheensä oli ortodoksijuutalaisia, mutta hän kielsi uskonsa vuonna 1904, jolloin hänestä tuli ateisti. Stein aloitti opiskelunsa Breslaun yliopistossa, missä hän opiskeli psykologiaa, saksaa ja historiaa. Hän kuitenkin kiinnostui tieteenfilosofiasta, ja hän lähti vuonna 1913 Göttingenin yliopistoon opiskelemaan fenomenologiaa juutalaisen Edmund Husserlin alaisuudessa. Stein seurasi Husserlia Freiburgin yliopistoon tämän pyynnöstä. Siellä Stein väitteli vuonna 1916 tohtoriksi. Tämän jälkeen hän alkoi työskennellä Husserlin apulaisena. Hän valmisteli tehtävässään käsikirjoituksia julkaisuja varten.
xxx/ellauri337.html on line 220: Der Weltkrieg sei ein Aufruf zur geistigen Wiedergeburt des Menschen und eine Zerfallserscheinung des Kapitalismus. Zu Ostern 1916 wurde er im Kloster Beuron feierlich in die katholische Kirche aufgenommen. Er kam zu der Auffassung, dass für das Nachkriegseuropa ein christlicher Sozialismus oder Solidarismus geeignet sei, um einen Weg zwischen dem kapitalistischen Westen und dem kommunistischen Osten zu finden.
xxx/ellauri356.html on line 428: Lokakuussa 1914 Tsvetaeva tapasi runoilijan ja kääntäjän Sofia Parnokin; heidän romanttinen suhteensa jatkui vuoteen 1916. Tsvetaeva omisti Parnokille runosarjan "Tyttöystävä". Tsvetaeva ja Parnok erosivat vuonna 1916; Marina palasi miehensä Sergei Efronin luo. Tsvetaeva kuvaili suhdettaan Parnokin "elämänsä ensimmäiseksi katastrofiksi".
xxx/ellauri363.html on line 442: hoitanut kolme lääkäriä: Gustaf Winqvist (1911 – 1916), Aatos Lehtonen (1917 – 1924)
xxx/ellauri380.html on line 419: Vuonna 1984 romaanin uusi, paljon laajennettu versio julkaistiin englanninkielisenä käännöksenä. Siihen mennessä Solženitsyn oli asunut Yhdysvalloissa muutaman vuoden. Hän pystyi julkaisemaan Venäjällä tukahdutettuja lukuja Neuvostoliiton kirjallisuudensensuurin vuoksi ja lisäämään aineistoa Hoover-instituutin (niinpä tietysti) kirjastossa tekemänsä laajan tutkimuksen perusteella. Näihin sisältyi Vladimir Leniniä koskevaa vittuilua, jotka julkaistiin erikseen nimellä Lenin Zürichissä, ja useita lukuja, jotka käsittelivät pääministeri Pjotr Stolypinia sekä Stolypinin murhaajan Dmitri Bogrovin taustaa ja persoonallisuutta sekä ohranan epäiltyä osallisuutta. tässä salamurhassa. Reilusti yli 800-sivuinen romaani muodostaa alun Red Wheel -sarjalle, jota jatkettiin kymmenen vuotta myöhemmin marraskuussa 1916.
xxx/ellauri394.html on line 450: Jackie Chan (Yuen No 7) oli yksi mestari Yu Jim Yuenin seitsemästä pienestä omaisuudesta, ja kun häneltä kysyttiin hänen tunnetuimmasta oppilaistaan, sanoi, että Jackie "ei ollut yksi parhaista, mutta tuhmin kyllä." Kiinan draamaakatemia (kiina: 中國戲劇學院) oli Peking-oopperakoulu Kowloonissa Hongkongissa. Charles Chan (18. joulukuuta 1914 – 26. helmikuuta 2008) ja Lee-lee Chan (1916 – 28. helmikuuta 2002) olivat näyttelijä/ohjaaja/laulaja Jackie Chanin vanhempia. Tämä on eri Charlie Chan kuin Draxin henchman Bond pläjäyxessä Moonraker albumissa 221.
xxx/ellauri414.html on line 159: Pakinoittensa ohessa Tiitus kirjoitti myös runsaasti humoristisia ja leikillisiä kirjoja, mm. seuraavat: Poliisikoira 1915, Tee työ ja opi pelaamaan 1915, Siitä nousi hirmuinen prosessi 1916, Herra Kenonen. Hänen elämänsä ja mielipiteensä 1917, Sen pitkää, tämän lyhyttä 1918, Ole, sielun’, iloinen 1919, Suu syhyy, parta kutajaa 1919, Mittee mies on pahollaan 1920, Rykimällähän yskä lähtee 1920, Rakkaus on nopeampi Piiroisen pässiäkin 1920, Herra Kenosen harha-askel 1922, Kommunistien kokous Pöllölässä 1922, Herra Kenonen matkailee 1923, Vanha konsti parempi kuin pussillinen uusia 1926, Kenraali Ponomarevin päiväkirja 1928. Vuonna 1928 Tiitus kokosi tuotantonsa parhaan osan Valituiksi teoksiksi, jotka ilmestyivät viitenä niteenä ja käsittivät noin 2 000 sivua.
xxx/ellauri438.html on line 277: Natalia Ginzburg ( italia: [nataˈliːa ˈɡintsburɡ] , saksa: [ˈɡɪntsbʊʁk] ; syntyperäinen Levi ; 14. heinäkuuta 1916 – 7. lokakuuta 1991) oli Kersti Juvan oloinen italialainen kirjailija, jonka teoksissa tutkittiin perhesuhteita, politiikkaa sekä toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen . Hän kirjoitti romaaneja, novelleja ja esseitä, joista hän sai Strega- ja Bagutta-palkinnon . Suurin osa hänen teoksistaan käännettiin myös englanniksi ja julkaistiin Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Eli yet another Jewess, davvero?
xxx/ellauri438.html on line 278: Jep jep. Natalia Levi syntyi 14. heinäkuuta 1916 Palermossa Triestestä kotoisin olevan maineikkaan juutalaisen tiedemiehen Giuseppe Levin ja milanolaiskatolisen Lidia Tanzin tyttärenä. Giuseppe oli ateisti ja antifa. Natasha koki siirtymisen julkiseen kouluun traumana.
xxx/ellauri441.html on line 337: Bernard Lewis was born on 31 May 1916 to middle-class British Jewish parents, Harry Lewis and the former Jane Levy, in Stoke Newington, London. He became interested in languages and history while preparing for his bar mitzvah. In 1947 he married Ruth Hélène Oppenhejm, with whom he had a daughter and a son. Their marriage was dissolved in 1974. Lewis became a naturalized citizen of the United States in 1982. He died 101 years old in New Jersey 2018. Notable works: The Jews of Islam (1984) Islam and the West (1993) What Went Wrong? (2002).
xxx/ellauri455.html on line 614: