ellauri017.html on line 458: Leonid, född 1872-04-26 i Moskva. Student därst. Examina för inträde vid universitetets i Moskva medicinska fakultet 1894 och 1895. Legitimerad läkare 1898-11-12 med diplom av 1899-01-28. Tjänsteman över stat vid medicinska departementet av ryska inrikesministeriet 1902-03-12. Titulärråds grad 1906-03-23 med tur från 1902-01-14. Kollegieassessor 1906-12-29 med tur från 1905-01-14. Avsked 1907-01-31. Läkare över stat vid Föreningen S:t Troitska barmhärtighetssystrars ambulatoriska sjukhus i S:t Petersburg. RRS:tStO3kl 1914-05-28. Direktör för elektro-vattenkuranstalten i nämnda stad. Gift 1905-09-03 i Luga med Elisabet Feodosjev, född 1885-01-17 i S:t Petersburg, dotter av bergsingenjören, generalmajoren Grigori Petrovitj Feodosjev och Catharina Nikolajevna Sibin. Boken vaikenee Leonidin myöhemmistä huuhaatoimista Gurdijeffin tilalla.
ellauri020.html on line 395: Donald Trump has always viewed his father as a role model. In The Art of the Deal, he wrote, “Fred Trump was born in New Jersey in 1905. His father, who came here from Sweden . . . owned a moderately successful restaurant.” In fact, the Trump family was German and desperately poor. “At one point my mother took in stitching to keep us going,” Trump’s father told me. “For a time, my father owned a restaurant in the Klondike, but he died when I was young.” Donald’s cousin John Walter once wrote out an elaborate family tree. “We shared the same grandfather,” Walter told me, “and he was German. So what?”
ellauri030.html on line 896: Sigmund Freud noticed that humor, like dreams, can be related to unconscious content. In the 1905 book Jokes and Their Relation to the Unconscious (German: Der Witz und seine Beziehung zum Unbewußten), as well as in the 1928 journal article Humor, Freud distinguished contentious jokes from non-contentious or silly humor.
ellauri031.html on line 467: 1905 köper staten Trollhätte Kanal AB och ombildar det till ett statligt verk Kungliga vattenfallsstyrelsen, som sedermera kom att bli statliga Vattenfall. 1907 påbörjas byggnationen av Olidans kraftstation som stod färdig 1914.
ellauri033.html on line 1171: Vuosina 1897–1902 ilmestyneessä toisessa romaanitrilogiassaan Le Roman de l’énergie nationale (”Kansallisen energian romaani”) Barrès käsittelee muun muassa suhdettaan kotiseutuunsa Lothringeniin (Lorraine). Teosten sanoma kuvastaa hänen omaksumaansa nationalistista katsomusta: side synnyinseutuun ja menneisiin sukupolviin muovaa yksilöt, joten kotiseudun hylkääminen johtaa yksilöllisen identiteetin menettämiseen ja kärsimykseen. Barrèsin myöhemmät romaanit Au Service de l’Allemagne (1905) ja Metzin tyttö (Colette Baudoche, 1909) käsittelevät Saksaan liitetyn Elsass-Lothringenin ranskalaisten asukkaiden lojaliteettiristiriitoja. Näitä teoksia käytettiin Ranskassa sotapropagandana ensimmäisen maailmansodan aikana. Meidän yöjuna pysähtyi Metzissä kun oltiin interreilillä. Tyttöjä ei näkynyt. Paizi Helmiä.
ellauri041.html on line 36: Isän jätettyä perheen Kornei Tšukovski vietti lapsuutensa äitinsä luona Odessassa. Hän opiskeli Odessan ja Nikolajevin lukioissa ja työskenteli vuodesta 1901 lähtien Odesskije novosti -lehdessä. Vuosina 1903–1905 hän oli lehden kirjeenvaihtajana Lontoossa ja opiskeli englantilaista kirjallisuutta. Palattuaan Pietariin vuonna 1905 Tšukovski toimi kirjallisuuskriitikkona ja julkaisi satiirista viikkolehteä Signal, jonka viranomaiset pian kielsivät. Vuosien 1905–1907 vallankumoustapahtumien jälkeen hän työskenteli liberaalissa lehdistössä ja kirjoitti tarkkapiirteisiä ja teräväsanaisia kirjailija-arvioita, jotka sittemmin ilmestyivät erillisinä kirjoina.
ellauri052.html on line 623: Jiddu Krishnamurti syntyi 11. toukokuuta 1895 Madanapallessa, eteläisessä Intiassa keskiluokkaiseen, vähävaraiseen bramiiniperheeseen. Isä Jiddu Narianah oli pikkuvirkamies brittien hallinnossa ja Teosofisen seuran jäsen, ja äiti Jiddu Sanjeevamma oli Krishna-jumalan palvelija, raotti ovea. Perheen yhdestätoista lapsesta aikuisiksi selviytyi kuusi. Krishnamurti oli sairaalloinen lapsi ja edistyi koulussa hitaasti. Äiti kuoli 1905 ja perhe köyhtyi isän jäätyä eläkkeelle 1907. Kaksi vuotta myöhemmin isä pääsi kuitenkin teosofeille töihin.
ellauri053.html on line 1373: When Gonne took action to divorce MacBride in 1905, the court heard allegations that he had sexually assaulted Iseult, then eleven. At fifteen, she proposed to Yeats. In 1917, he proposed to Iseult but was rejected.
ellauri055.html on line 877: Sillinpää aloitti koulunkäynnin syksyllä 1900 Tampereen Suomalaisessa Reaalilyseossa, asuen ensin alivuokralaisena kirvesmies Janne Davidssonin perheessä Mustanlahdenkadulla Amurissa ja myöhemmin Kuninkaankadulla. Hänen koulutovereitaan olivat muun muassa Lauri Pohjanpää, Brynolf Honkasalo, Arvo Sotavalta ja Bertel Strömmer. Vanhemmat saattoivat tukea häntä vuoteen 1905 saakka, mutta sen jälkeen Sillinpää joutui itse hankkimaan varoja koulun jatkamiseen. Hän saikin jonkin verran rahallista tukea eri tahoilta, mutta tärkeimmäksi tukijaksi tuli tamperelainen tehtailija Henrik Liljeroos, jonka nuorimman pojan kotiopettajana Sillinpää toimi viimeisinä kouluvuosinaan. Sillinpää oli kesäisin myös kotiopettajana Lempäälässä Sotavallan ja Lopen kartanoissa sekä yhden kesän tamperelaisen Aamulehden kesätoimittajana. Sillinpää pääsi ylioppilaaksi 1908 hyvin arvosanoin. Samana vuonna Wilho Pylkkänen läht Kiinan reisulle.
ellauri060.html on line 1124: Šolohov syntyi Venäjän keisarikunnan Donin kasakoiden alueella 1905. Hänen kasakasta leskiytyneellä äidillään oli suuri vaikutus pojan kehitykseen, vaikkei ize osannut edes lukea. Miihkalin isä oli pikkuporvari, vaikka Miihkali ize tunnusti järkähtämättä pyhää punauskoa. Perhe ei ollut Donin kasakoita vaan outlandereita, kasakoiden halveximia mamuja, lantalaisia. Kansalaissodassa kasakat peukutti valkosia, ryssämamut punakapinoizijoita.
ellauri063.html on line 220: Lingchi (Chinese: 凌遲), translated variously as the slow process, the lingering death, or slow slicing, and also known as death by a thousand cuts, was a form of torture and execution used in China from roughly 900 until it was banned in 1905. It was also used in Vietnam. In this form of execution, a knife was used to methodically remove portions of the body over an extended period of time, eventually resulting in death.
ellauri064.html on line 102: Arthur Koestler (unk. Kösztler Artúr; 5. syyskuuta 1905 Budapest – 3. maaliskuuta 1983 Lontoo) oli unkarilaissyntyinen toimittaja, kirjailija, historioitsija ja tutkija, joka sai myöhemmin Britannian kansalaisuuden. Kösztler liittyi Saksan kommunistiseen puolueeseen 1931, mutta puhdistettiin syystä puolueesta 1938. Hän asui pääasiassa Lontoossa ja työskenteli kirjailijana ja luennoitsijana. Kesäkuussa 1950 hän piti puheen antikommunististen intellektuellien tilaisuudessa Berliinissä, mikä johti Congress for Cultural Freedomin perustamiseen. Myöhemmin hän kiinnostui paranormaaleista ilmiöistä ja tutki muun muassa levitaatiota ja telepatiaa. Vuonna 1983 hän teki itsemurhan kolmannen vaimonsa Cynthian kanssa sairastettuaan parkinsonin tautia ja leukemiaa. Testamentissaan hän määräsi varansa käytettäväksi parapsykologian professuurin (engl. Koestler Chair of Parapsychology) perustamiseen Edinburghin yliopistoon. Täys pelle siis.
ellauri072.html on line 227: Viktor Emil Frankl (26. maaliskuuta 1905 Wien – 2. syyskuuta 1997 Wien) oli itävaltalainen neurologi ja psykiatri, joka tunnetaan logoterapian perustajana. Hän toimi Wienin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa psykiatrian ja neurologian professorina 1930-luvulla. Hänen logoterapeuttista lähestymistapaansa kutsuttiin psykologian kolmanneksi wieniläiseksi koulukunnaksi Sigmund Freudin ja Alfred Adlerin jälkeen.
ellauri072.html on line 264: Logoterapian kehitti wieniläinen neurologi ja psykiatri Viktor E. Frankl (1905-1997). Frankl nimesi oman oppinsa logoterapiaksi, mutta käytti siitä myös nimitystä eksistenssianalyysi. Jälkimmäinen termi on edelleenkin logoterapia-nimen rinnalla käytössä etenkin saksankielisellä alueella. Se on osuva nimitys kuten alempana selviää - tää on sitä samaa puoliuskonnollista talouslipilaaripotaskaa.
ellauri093.html on line 119: James Hudson Taylor (Chinese: 戴德生; pinyin: dài dé shēng (wear for life???); 21 May 1832 – 3 June 1905) was a British Protestant Christian missionary to China and founder of the China Inland Mission (CIM, now OMF International). Taylor spent 51 years in China. The society that he began was responsible for bringing over 800 missionaries to the country who started. He founded
ellauri093.html on line 122: Hudson oli Wilhon esikuvia. Sen kirjoja on Wilhon hyllyssä. Se pukeutui kiinalaisexi. Sillä oli yhtä tappuraiset turpajouhet kuin mulla. Sen päämaja oli Wilhon läänissä. Siellä se oli hiljan ehtinyt kuukahtaa Wilhon tullessa. 3 June 1905 (aged 73) Changsha, Hunan, China. Hunanin läänin pääkaupunki, väkiluku 7 miljoonaa. Riitti pelastettavaa.
ellauri097.html on line 818: Elinor and Robert Frost had six children: son Elliot (1896–1900, died of cholera); daughter Lesley Frost Ballantine (1899–1983); son Carol (1902–1940, committed suicide); daughter Irma (1903–1967); daughter Marjorie (1905–1934, died as a result of puerperal fever after childbirth); and daughter Elinor Bettina (died just one day after her birth in 1907). Only Lesley and Irma outlived their father. Frost's wife, who had heart problems throughout her life, developed breast cancer in 1937, and died of heart failure in 1938.
ellauri106.html on line 301: Babel syntyi juutalaiseen perheeseen Odessassa, Ukrainassa aikana, jolloin juutalaiset pakenivat joukoittain Venäjältä. Hän selvisi vuoden 1905 vainoista kristittyjen naapurien avulla, mutta menetti isoisänsä. Koulu-uran ajan hän joutui taistelemaan paikasta juutalaisvähemmistölle tarkoitetussa kiintiössä. Opiskellessaan Pietarissa hän tutustui Maksim Gorkiin.
ellauri111.html on line 204: Wow! What an opportunity! He made money by selling pictures of himself, bows and arrows, buttons off his shirt, and even his hat. In 1905, the Indian Office "provided" Geronimo for the inaugural parade for President Theodore Roosevelt. Later that year, the Indian Office "took" him to Texas, where he shot a buffalo in a roundup staged by 101 Ranch Real Wild West for the National Editorial Association. Geronimo was escorted to the event by soldiers, as he was still a prisoner. The teachers who witnessed the staged buffalo hunt were unaware that Geronimo’s people were not buffalo hunters. Aargh!
ellauri112.html on line 239: Ayn Rand (oik. Ayn Rand O´Connor, alk. Alisa Zinovjevna Rozenbaum; 2. helmikuuta (J: 20. tammikuuta) 1905 Pietari, Venäjän keisarikunta – 6. maaliskuuta 1982 New York, Yhdysvallat) oli Venäjällä syntynyt, Yhdysvaltoihin muuttanut kirjailija ja filosofi, jonka perustama oppisuunta objektivismi korostaa objektiivisen todellisuuden, rationaalisen ajattelun, egoistisen etiikan ja kapitalistisen politiikan merkitystä.
ellauri118.html on line 1125: This passage is from the beginning of the poem "Half-Hanging Mary" by Margaret Atwood. Poverty and neglect did not improve Mary’s fiery temper, and she spoke harshly when offended, wrote Sylvester Judd in his 1905 History of Hadley. Witches supposedly suckled their ‘imps’ or ‘familiars’ — maybe even the devil — in exchange for help with their magic.
ellauri119.html on line 601: Born 2 Feb 1905 in Saint Petersburg, Russian Empire
ellauri119.html on line 615: Alisa Zinov'yevna Rosenbaum was born 2 February 1905 in Saint Petersburg, Russian Empire to Zinovy Zakharovich "Fronz" Rosenbaum and Anna Borisovna nee Kaplan, one of three daughters in the Jewish household. Her father, Fronz, was a pharmacist.
ellauri141.html on line 575: … I’ve got a new Fifth Booker whereof Hankinson Ma. is preparing the translation. It came out in the Times ever so long ago [1905] under the title The Pro-Consuls but I perceive now that Horace wrote it. Rather a big effort for him and on a higher plane than usual – unless he’d been deliberately flattering some friend in Government. I’ll send it along.
ellauri145.html on line 620: 2 Liikkuvaa elämää 1870-luvun puolivälistä alkaen viettänyt Nietzsche oli saapunut Torinoon syyskuussa 1888 vietettyään siellä jo pari kuukautta samana keväänä. Hän pysyi kaupungissa aina tammikuuhun 1889 saakka. Läheisin ystävä, Baselin yliopistossa uustestamentillisen eksegetiikan ja varhaisen kirkkohistorian professorina 1870–1997 toiminut Franz Overbeck (1837–1905) saapui Torinoon 7. päivänä ja saattoi Nietzschen 9.:nä baselilaiselle klinikalle. Potilas siirrettiin Jenan yliopistosairaalaan 17. tammikuuta ja edelleen kotihoitoon Naumburgiin äitinsä Franziskan (1826–1897) luo maaliskuussa 1889. Saman vuoden joulukuussa hoitovastuun otti hänen siskonsa Elisabeth Förster-Nietzsche (1846–1935), joka siirsi potilaan kesällä 1897 Weimariin. Nietzschen äärimmäinen työrupeama – vuoden 1888 aikana laaditut kuusi teosta, kasa kirjeitä ja valtavasti muistiinpanoja – vaikutti mitä ilmeisimmin terveyden romahtamiseen uutenavuotena. Hulluksi tulemisen tavoista ja ajoituksista riittää teorioita, ja sen lääketieteellisistä syistä kiistellään (tavallisimmin neurosyfilis–aivokasvain-akselilla), mutta joka tapauksessa nopeasti dementoitunut Nietzsche ei enää toipunut viestimiskykyiseksi tammikuun alun 1889 jälkeen. Tässä käännetty kirje, viimeinen hulluusviesti, lähetettiin 5.
ellauri145.html on line 1126: Alphonse Allais, né le 20 octobre 1854 à Honfleur et mort le 28 octobre 1905 à Paris, est un journaliste, écrivain et humoriste français. Célèbre à la Belle Époque, reconnu pour sa plume acerbe et son humour absurde, il est notamment renommé pour ses calembours et ses vers holorimes. Il est parfois mais pas souvent considéré comme l´un des plus grands conteurs de langue française.
ellauri145.html on line 1141: Ca semble cependant fortement contredite par une lettre d’Alphonse Allais à sa mère du 23 octobre 1905, dans laquelle il lui apprend qu’à la suite d’une phlébite il vient effectivement de passer 40 jours sur le dos, sans même pouvoir travailler.
ellauri150.html on line 367: Dreyfusin tapauksella oli huomattavat vaikutukset Ranskan sisäpolitiikkaan. Radikaalit nousivat ratkaisevaan asemaan vuonna 1899 perustetussa hallituksessa. Panama-skandaalissa ryvettynyt Georges Clemenceau palasi radikaali-sosialistien johtoon. Armeijan ja kirkon asemia Dreyfusin tapaus sen sijaan heikensi. Hallitus ryhtyi valvomaan armeijaa entistä tarkemmin, ja vuonna 1905 valtio ja kirkko erotettiin toisistaan.
ellauri150.html on line 459: The Polish writer Henryk Sienkiewicz wrote the novel Quo Vadis: A Narrative of the Time of Nero (1895–96, a tremendous hit in fin de siecle Paris) which in turn has been made into motion pictures several times, including a 1951 version that was nominated for eight Academy Awards. Vittu vaan 8, Ben veti mahtavammat 11, samoinkuin vielä järisyttävämmät suurteoxet Titanic ja Bored of the Rings. For this and other films novels, Sienkiewicz received the 1905 Nobel Prize for Literature.
ellauri160.html on line 314: Francis Fukuyama was born in the Hyde Park neighborhood of Chicago, Illinois, United States. His paternal grandfather fled the Russo-Japanese War in 1905 and started a shop on the west coast before being interned in the Second World War. His father, Yoshio Fukuyama, a second-generation Japanese American, was trained as a minister in the Congregational Church, received a doctorate in sociology from the University of Chicago, and taught religious studies. His mother, Toshiko Kawata Fukuyama (河田敏子), was born in Kyoto, Japan, and was the daughter of Shiro Kawata (河田嗣郎), founder of the Economics Department of Kyoto University and first president of Osaka City University. Francis grew up in Manhattan as an only child, had little contact with Japanese culture, and did not learn Japanese.
ellauri183.html on line 210: Entre 1905 y 1907 realizó estudios en Alemania: Leipzig, Núremberg, Colonia, Berlín y, sobre todo, Marburgo. En esta última, se vio influido por el neokantismo de Hermann Cohen y Paul Natorp, entre otros.
ellauri183.html on line 587: Kuitenkin vuonna 1905 Paavi Pius X valtuutti Innsbruckin yliopiston professori Hartmann Grisarin laatiman luettelon. Grisarin raportti vastaa aikaisempaa Descriptio laternansis Ecclesia. Kultaristi on päivätty kuudennen ja kahdeksannen vuosisadan väliin. Grisarin tutkimuksessa todettiin, että kuten Paavi Paschalin emaloitu hopea-pyyhäristys, kultakullattu risti oli alun perin selvästi suunniteltu pitämään pyhäinjäännös todellisesta rististä. Tätä tukee edelleen Descriptio liittämällä se kulkueeseen Pyhän Ristin korotuksen juhlana. Vita / Paavi Sergius I (687-01) mainitsee sekä korotuksen juhlan, jalokivikoristellun ristin että siihen sisältyvän pyhäinräjähdyksen kunnioittamisen. Grisar katsoi viittauksen esinahkaan ja napaan, jotka ovat peräisin myöhemmistä keskiaikaisista perinteistä. Kultaristi menetettiin vuonna 1945.
ellauri191.html on line 167: 1905
ellauri191.html on line 169: 1905.jpg" class="image" title="Kazimierz Mordasewiczin maalaus vuodelta 1899 Henryk Sienkiewiczistä.">1905.jpg/75px-Henryk_Sienkiewicz_1905.jpg" decoding="async" width="75" height="106" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/2/29/Henryk_Sienkiewicz_1905.jpg/113px-Henryk_Sienkiewicz_1905.jpg 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/2/29/Henryk_Sienkiewicz_1905.jpg/150px-Henryk_Sienkiewicz_1905.jpg 2x" data-file-width="280" data-file-height="396" />
ellauri194.html on line 555:

Kanu Banerjee (1905–1985), actor (Pather Panchali)
ellauri196.html on line 51: 1905-3790.jpg/220px-Portret_van_Johannes_Piscator%2C_RP-P-1905-3790.jpg" width="20%" />
ellauri198.html on line 123: Robert Penn Warren (1905-1989) oli yhdysvaltalainen prosaisti, runoilija ja kriitikko. Hän on kirjoittanut muun muassa suomennetun romaanin Kaikki kuninkaan miehet. Kriitikkona hän edusti uuskritiikkiä. Warren and Brooks helped to establish the New Criticism as “an orthodoxy so powerful that contemporary American fiction and poetry are most easily defined by their rebellion against it.” Hän kirjoitti selkä kaarella eri kirjallisuudenlajien teoksia.
ellauri203.html on line 394: Delta oli sit Konstanty Ildefons Gałczyński (23. tammikuuta 1905 – 6. joulukuuta 1953), alias Karakuliambro , puolalainen runoilija . Hänet tunnetaan Green Goose -teatterin "paradramaattisista" absurdeista humoristisista luonnoksista .
ellauri210.html on line 122: In the 1905 book Jokes and Their Relation to the Unconscious (German: Der Witz und seine Beziehung zum Unbewußten), as well as in the 1928 journal article Humor, Freud distinguished contentious jokes from non-contentious or silly humor. Tendentious jokes are jokes that contain lust, hostility, or both.
ellauri210.html on line 379: At the height of his fame and success, while The Importance of Being Earnest (1895) was still being performed in London, Wilde prosecuted the Marquess of Queensberry for criminal libel. The Marquess was the father of Wilde's lover, Lord Alfred Douglas. The libel trial unearthed evidence that caused Wilde to drop his charges and led to his own arrest and trial for gross indecency with men. After two more trials he was convicted and sentenced to two years' hard labour, the maximum penalty, and was jailed from 1895 to 1897. During his last year in prison, he wrote De Profundis (published posthumously in 1905), a long letter which discusses his spiritual journey through his trials, forming a dark counterpoint to his earlier philosophy of pleasure. On his release, he left immediately for France, and never returned to Ireland or Britain. There he wrote his last work, The Ballad of Reading Gaol (1898), a long poem commemorating the harsh rhythms of prison life. What an opportunity for a man of his caliber, one would have thought.
ellauri210.html on line 493: Von 1893 an besuchte er das Friedrich-Wilhelms-Gymnasium (Berlin), verließ die Schule aber 1905, um einer Relegation zuvorzukommen. Bereits als Gymnasiast schrieb er erste Gedichte. Er bestand 1906 als „Externer“ das Abitur und immatrikulierte sich noch im selben Jahr an der Technischen Hochschule Charlottenburg für Architektur. Er brach 1907 das TH-Studium ab und wechselte an die Universität Jena, um Klassische Philologie zu studieren. Später ging er an die Friedrich-Wilhelms-Universität.
ellauri210.html on line 629: Valmistuttuaan Strasbourgin École des Arts et Métiersista Arp lähti 1904 Pariisiin, jossa hän julkaisi ensimmäiset runonsa. Vuosina 1905–1907 hän opiskeli Saksassa weimarilaisessa taidekoulussa Ludwig Hoffmannin ateljeessa, mutta palasi 1908 Pariisiin, jossa hän aloitti opinnot Académie Julianissa. Hän muutti 1915 Sveitsiin maan puolueettomuuden vuoksi.
ellauri213.html on line 377: Mikhail Ivanovich Kalinin, known familiarly by Soviet citizens as "Kalinych", was a Soviet politician and Old Bolshevik revolutionary. He served as head of state of the Russian Soviet Federative Socialist Republic and later of the Soviet Union from 1919 to 1946. From 1926, he was a member of the Politburo of the Communist Party of the Soviet Union. Born to a peasant family, Kalinin worked as a metal worker in Saint Petersburg and took part in the 1905 Russian Revolution as an early member of the Bolsheviks. During and after the October Revolution, he served as mayor of Petrograd. After the revolution, Kalinin became the head of the new Soviet state, as well as a member of the Central Committee of the Communist Party and the Politburo. Kalinin remained the titular head of state of the Soviet Union after the rise of Joseph Stalin, but held little real power or influence. He retired in 1946 and died in the same year.
ellauri214.html on line 665: Manzhurian kummuilla olivat ryssät japanilaisten motissa 1905. Vetävästä valssistykestä tuli jymymenestys varsinkin maailmansodissa.
ellauri216.html on line 497: Hans bog Mit System (1904) var en stor succes: allerede i 1905 kom den i engelsk oversættelse, og igennem årtier udkom nye udgaver på dansk og flere andre sprog af denne og andre af hans bøger. Även svenska böger gillar hen.
ellauri219.html on line 935: Howard Hughes, American manufacturer, film producer and recluse (1905-1976)
ellauri220.html on line 116: 1905-1965-granger.jpg" height="500px" />
ellauri220.html on line 187: The Zapruder film is a silent 8mm color motion picture sequence shot by Abraham Zapruder with a Bell & Howell home-movie camera, as United States President John F. Kennedy's motorcade passed through Dealey Plaza in Dallas, Texas, on November 22, 1963. The film captures the moment of the President's assassination. Abraham Zapruder (May 15, 1905 – August 30, 1970) was a Ukrainian-born American clothing manufacturer.
ellauri221.html on line 93: Issue d'une famille modeste (son père Louis Betenfeld, violent et alcoolique, est ouvrier brasseur et sa mère Marie Lartisant domestique), Marthe Betenfeld a un frère et une sœur aînés, Camille et Jeanne. Elle est envoyée quelques années dans une institution catholique et son destin semble tout tracé : couturière, comme sa sœur aîné. Puis elle devient à Nancy apprentie culottière, à quatorze ans. Le métier ne l'enchantant guère, elle fugue de chez ses parents. Elle est interpellée pour racolage en mai 1905 par la Police des mœurs et ramenée chez ses parents. Elle fugue à nouveau à 16 ans et se retrouve à Nancy, ville avec une importante garnison militaire, où elle tombe amoureuse d'un Italien se disant sculpteur mais qui se révèle être un proxénète. Il l'envoie sur le trottoir, puis elle devient prostituée dans les « bordels à soldats » de Nancy. Devant effectuer plus de 50 passes par jour, elle tombe rapidement malade et contracte la syphilis. Renvoyée du bordel, dénoncée par un soldat pour lui avoir transmis la syphilis et fichée par la police (où elle est inscrite comme prostituée mineure le 21 août 1905), elle est contrainte de s'enfuir à Paris. Elle rentre dans un « établissement de bains » rue Godot-de-Mauroy (maison close d'un standing supérieur à ses anciennes maisons d'abattage) où elle rencontre, un soir de septembre 1907, Henri Richer, mandataire aux Halles. Le riche industriel l'épouse le 13 avril 1915. Elle fait alors table rase de son passé et devient une respectable bourgeoise de la Belle Époque dans son hôtel particulier de l'Odéon. Elle demande à être rayée du fichier national de la prostitution, ce qui lui est refusé.
ellauri242.html on line 162: Arkadi Aleksejevitš Perventsev (ven. Арка́дий Алексе́евич Пе́рвенцев; 26. tammikuuta (J: 13. tammikuuta) 1905 Stavropolin läänin Nagutin kylä, nykyinen Mineralnyje Vodyn piirin Nagutskoje – 2. marraskuuta 1981 Moskova) oli venäläinen neuvostokirjailija.
ellauri247.html on line 224: Ranskankielestä suomentanut Uuno Kahma Kuopiossa, Osakeyhtiö Kuopion Uusi Kirjapaino, 1905.
ellauri254.html on line 115: Aleksei Remizov (1877 Moskova, Venäjä – 1957 Pariisi, Ranska) oli venäläinen kirjailija. Mielenosoituksiin osallistunut Remizov karkotettiin Pohjois-Venäjälle. Hän pääsi palaamaan Pietariin 1905 mutta pötki pakoon Venäjältä 1921. Remizovin kertomuksia alettiin julkaista vuonna 1897 lehdissä. Hän hyödynsi niissä kansantarinoita, unia ja legendoja. Hän on vaikuttanut myöhempiin kirjailijoihin, esimerkiksi Isaak Babeliin, Jevgeni Zamjatiniin ja Boris Pilnjakiin. Hänen tuotantoaan julkaistiin Neuvostoliitossa uudelleen vuodesta 1978. Il s'est établi en France en 1923. Il est enterré au cimetière russe de Sainte-Geneviève-des-Bois, près de Paris. Sillä oli mukanaan pikku suite sute pussukka isänmaan multaa.
ellauri254.html on line 176: Varhaisrunoudessa Ploki vaahtosi paljon ihanista naisista. Blok muutti Pietariin vuonna 1905. Hän tutustui Pietarin kulttuurielämään Vjatšeslav Ivanovin teoxesta "Pidot Tornissa". Blok oli perustamassa Venäjän edestakaista symbolistiliikettä. Venäjän runouden kausi hopea-aika on liitetty Blokiin sekä muihin venäläisrunoilijoihin, kuten Anna Ahmatovaan, Marina Tsvetajevaan, Boris Pasternakiin ja Vladimir Nabokoviin.
ellauri254.html on line 314: Zinovjev, oikealta nimeltään Radomyslski, syntyi keskiluokkaiseen juutalaisperheeseen Ukrainan Jelisavetgradissa (nyk. Kropyvnytskyi) vuonna 1883. Hän ei saanut mitään muodollista koulutusta, mutta matkustellessaan vuosina 1902–1905 perheensä rahoilla ulkomailla hän kävi Bernin yliopiston lakitieteen luennoilla. Siitä huolimatta hän liittyi laittomaan Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen vuonna 1901. Puolueessa hän hakeutui radikaalina tunnetun Leninin ja tämän toimittaman Iskra-lehden piiriin. Zinovjev osallistui Lontoossa sosiaalidemokraattien vuoden 1903 puoluekokoukseen, jossa puolue jakautui kahteen siipeen, ja hän asettui Leninin johtamien bolševikkien siivelle.
ellauri254.html on line 383: This pessimistic Russian symbolist writer, who referred to himself as the lard of death, was (as I already said) the first writer to introduce the morbid, pessimistic elements characteristic of fin de siècle literature and philosophy into Russian prose. His most famous novel, The Petty Cash Demon (1905), was an attempt to create a living portrait of the concept known in Russian as poshlost' (an idea whose meaning lies somewhere between evil, trashy and banality or kitsch). His next large prose work, A Created Legend (a trilogy consisting of Drops of Blood, Queen Ortruda, and Smoke and Ash), contained many of the same characteristics but presented a considerably more positive and hopeful view of the world. It sold much worse than Petty Cash.
ellauri254.html on line 385: In 1899, as Fyodor Sologub progressed in the teaching profession while continuing to elaborate his literary career, Sologub was appointed principal of the Andreevskoe municipal school in Saint Petersburg. With the position came an apartment on Vasilievsky Island, which Sologub shared with his sister Olga. In the late 1890s and at the beginning of the 1900s, the art world of Petersburg saw Konstantin Sluchevsky’s ‘Fridays’, and Sergei Diaghilev’s ‘Wednesdays’: literary salons which were attended by the leading poets and artists of the day. Sologub had been a participant of both groups; and between 1905 and 1907, his apartment on Vasilievsky Island became the home of ‘Sundays’, a regular meeting place for Petersburg’s nascent intellectuals.
ellauri254.html on line 391: In the month after Olga’s death from tuberculosis in June 1907, Sologub retired following twenty-five years as a teacher, and moved in Petersburg from the school-owned apartment to a private flat. The following year he married Anastasia Chebotarevskaya, a translator and author of children’s books who he had first met in the autumn of 1905. In the summer of 1909, Sologub and Chebotarevskaya holidayed in France. Though he had travelled to Finland with his sister in a final attempt to improve her condition, Finland was at the time part of the Russian Empire, so this trip to France was Sologub’s first proper visit abroad.
ellauri254.html on line 556: Gorki osallistui vuoden 1905 vallan­kumous­yritykseen ja joutui vankilaan Pietari–Paavalin linnoitukseen, jossa hän kirjoitti tapahtumista vertauskuvallisen näytelmän Auringon lapset. Vuonna 1905 hän liittyi virallisesti bolševikkiryhmän jäseneksi. Vallankumousvuonna 1905 Gorki ryhtyi toimittamaan sosialidemokraattista Novaja Žizn -lehteä. Hän saapui vuoden 1906 alussa Suomeen, jossa hänet otettiin taiteilijapiireissä innostuneesti vastaan. Hän kävi muun muassa Helsingissä Akseli Gallen-Kallelan Pirtti-ateljeessa ja Hvitträskissä. Suomen kautta Gorkilla oli pyrkimys siirtyä ulkomaille. Kun vallankumous kukistettiin 1907 ja kirjailija pidätettiin, hänen puolestaan järjestettiin maailmanlaajuisia vetoomuksia. Hänet vapautettiin ja karkotettiin maasta, minkä jälkeen hän matkusti aluksi Yhdysvaltoihin keräämään rahaa vallankumouksellisille. New Yorkissa paljastui kuitenkin skandaali: Venäjän suurlähetystö paljasti, ettei kirjailijan seuralainen, näyttelijätär Maria Andrejeva, ollut hänen laillinen vaimonsa. Amerikan lehdistö tarttui hanakasti skandaaliin. Tästä katkeroitunut Gorki kirjoitti New Yorkista teoksen Keltaisen paholaisen kaupunki sekä näytelmän Viholliset. Yhdysvalloissa hän kirjoitti myös tunnetuimman teoksensa Äiti, joka kertoo pienen keskivenäläisen teollisuuskaupungin vallankumousliikkeestä. Gorki itse kuvasi romaaniaan huonoksi, koska se oli kirjoitettu kiivastuksen vallassa. Lenin puolestaan piti siitä sen propaganda-arvon vuoksi, ja sillä oli aina hyvä maine Neuvostoliitossa. Gorkin seuraava kirja Vakooja puolestaan kertoo tsaarin salaisen palvelun agentista, jota Gorki ei sentään kuvaa hirviönä, mutta tyhmänä ja innottomana kuitenkin.
ellauri254.html on line 636: Wrangel syntyi Novoaleksandrovskissa Liettuassa silloisessa Venäjän keisarikunnassa baltiansaksalais-ruotsalaiseen Wrangelin aatelissukuun. Wrangel oli koulutukseltaan kaivosinsinööri, mutta saatuaan siitä paskakaivoarvosanan liittyi vapaaehtoisena ratsuväkirykmenttiin ja ylennettiin upseeriksi 1902. Hän osallistui vapaaehtoisena Venäjän-Japanin sotaan vuosina 1904–1905. Tämän jälkeen hän opiskeli Venäjän yleisesikunta-akatemiassa, josta valmistui 1910. Ensimmäisessä maailmansodassa hän komensi kasakkarykmenttiä ja taisteli mm. Itä-Preussissa sekä Galitsiassa. Hän yleni kenraalimajuriksi ja sai vuonna 1917 komentoonsa 7. ratsuväkidivisioonan.
ellauri254.html on line 659: Vuonna 1905 Trotski palasi Venäjälle ja osallistui vuoden 1905 vallankumoukseen. Hänet valittiin joulukuussa Pietarin työläisten neuvoston johtoon, mutta pidätettiin pian ja karkotettiin Siperiaan uudelleen tammikuussa 1907. Trotski pakeni toistamiseen ulkomaille vielä samana vuonna ja toimi maanpaossa Wienissä vallankumouksellisten lehtien toimituksissa, joissa hänet huomattiin etenkin Balkanin sotia koskevan raportointinsa ansiosta. Tänä aikana hän kehitteli jatkuvan vallankumouksen teoriansa, jonka keskeisenä ajatuksena oli, että tsaarinvastainen demokraattinen vallankumous voisi työväenluokan johtamana jatkua luonteeltaan sosialistisena. Hän vastusti ensimmäistä maailmansotaa, mistä syystä hänet karkotettiin maasta toiseen. Älä nyt tuu, me kaikki halutaan nyt sotia. ("Vastustaa" esiintyy kanssa vitun monta kertaa tässä albumissa.) Helmikuun vallankumouksen puhjetessa Venäjällä hän oli lomailemassa New Yorkissa Yhdysvalloissa.
ellauri254.html on line 681: Venäjälle palannut Kamenev ryhtyi organisoimaan lakkoa Transkaukasian rautatiellä, mutta salainen poliisi Ohrana surmasi ei vaan pidätti hänet Tbilisissä ja hän oli vangittuna viisi kuukautta. Tbilisissä Kamenev tutustui myös ensimmäisen kerran Josif Staliniin vuonna 1904. Vuoden 1905 vallankumouksen aikana Kamenev järjesti rautatielakkoja Pietarissa. Joulukuussa 1908 hän siirtyi asumaan Geneveen Sveitsiin, jossa hän työskenteli yhdessä Leninin ja Grigori Zinovjevin kanssa. Vuosina 1912–1914 kolmikko asui Itävalta-Unkarille kuuluneessa Krakovassa lähellä Venäjän rajaa natustellen makkaroita.
ellauri254.html on line 703: Kirovin alkuperäinen nimi oli Kostrikov (Ко́стриков). Hän menetti vanhempansa nuorena, ja isoäiti kasvatti häntä seitsenvuotiaaksi, jolloin hänet laitettiin orpokotiin. Kostrikov muutti Pietariin ja liittyi 1904 Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen. Hänestä tuli keskeinen hahmo bolševikkien osuudessa vallankumouksiin 1905 ja 1917.
ellauri254.html on line 705: Kirov pidätettiin 1905 kolmeksi kuukaudeksi osallisuudesta vuoden 1905 vallankumoukseen. Päästyään vankilasta hän liittyi bolševikkeihin. Hänet pidätettiin jälleen seuraavana vuonna ja tuomittiin kolmeksi vuodeksi kielletyn kirjallisuuden painamisesta. Hänet vangittiin tämänkin jälkeen uudestaan. Vapauduttuaan Kirov muutti Kaukasiaan ja asui siellä maaliskuun vallankumouksen puhkeamiseen saakka vuonna 1917. Kostrikov otti vallankumouksellisen salanimen Kirov, ja hänestä tuli lokakuun vallankumouksen jälkeen bolševikkien sotilashallinnon johtaja Astrahanissa.
ellauri256.html on line 213: Gorki osallistui vuoden 1905 vallan­kumous­yritykseen ja joutui vankilaan Pietari–Paavalin linnoitukseen, samaan missä Bakunin luki tiilenpäitä 50v aiemmin, jossa hän kirjoitti tapahtumista vertauskuvallisen näytelmän Auringon lapset. Vuonna 1905 hän liittyi virallisesti bolševikkiryhmän jäseneksi. Vallankumousvuonna 1905 Gorki ryhtyi toimittamaan sosialidemokraattista Novaja Žizn -lehteä. Hän saapui vuoden 1906 alussa Suomeen, jossa hänet otettiin taiteilijapiireissä innostuneesti vastaan. Hän kävi muun muassa Helsingissä Akseli Gallen-Kallelan Pirtti-ateljeessa ja Hvitträskissä. Suomen kautta Gorkilla oli pyrkimys siirtyä ulkomaille. Kun vallankumous kukistettiin 1907 ja kirjailija pidätettiin, hänen puolestaan järjestettiin maailmanlaajuisia vetoomuksia. Hänet vapautettiin ja karkotettiin maasta, minkä jälkeen hän matkusti aluksi Yhdysvaltoihin keräämään rahaa vallankumouksellisille. New Yorkissa paljastui kuitenkin skandaali: Venäjän suurlähetystö paljasti, ettei kirjailijan seuralainen, näyttelijätär Maria Andrejeva, ollut hänen laillinen vaimonsa. Amerikan lehdistö tarttui hanakasti skandaaliin. Tästä katkeroitunut Gorki kirjoitti New Yorkista teoksen Keltaisen paholaisen kaupunki sekä näytelmän Viholliset. Nää on aika kärkeviä amerikanvastasia peflettejä (olen lukenut niitä Internet Archivesta).
ellauri256.html on line 229: Vallankumousvuonna 1905 Gorki ryhtyi toimittamaan sosialidemokraattista Novaja Žizn -lehteä. Hän saapui vuoden 1906 alussa Suomeen, jossa hänet otettiin taiteilijapiireissä innostuneesti vastaan. Hän kävi muun muassa Helsingissä Akseli Gallen-Kallelan Pirtti-ateljeessa ja Hvitträskissä. Suomen kautta Gorkilla oli pyrkimys siirtyä ulkomaille. Kun vallankumous kukistettiin 1907 ja kirjailija pidätettiin, hänen puolestaan järjestettiin maailmanlaajuisia vetoomuksia. Hänet vapautettiin ja karkotettiin maasta, minkä jälkeen hän matkusti aluksi Yhdysvaltoihin keräämään rahaa vallankumouksellisille. New Yorkissa paljastui kuitenkin skandaali: Venäjän suurlähetystö paljasti, ettei kirjailijan seuralainen, näyttelijätär Maria Andrejeva, ollut hänen laillinen vaimonsa. Amerikan lehdistö tarttui hanakasti skandaaliin. Tästä katkeroitunut Gorki kirjoitti New Yorkista teoksen Keltaisen paholaisen kaupunki sekä näytelmän Viholliset. Ne on aika ankaria amerikkalaisvastaisia peflettejä.
ellauri256.html on line 362: The girls were under the constant care of a governess. They became fluent in German and French, learned to play the piano and studied at a grammar school. It was there that at the age of 13, Lilya met her future husband, Osip Brik: in the wake of the revolutionary anti-monarchist unrest of 1905, Lilya began to attend political education clubs, one of which was headed by Osip, the son of a jewelry merchant.
ellauri260.html on line 121: Ensimmäisen ja toisen maailmansodan välillä ranskalainen personalistinen liike pyöri kuukausittaisen Esprit d'escalier -lehden ympärillä, jonka perustivat Emmanuel Mounier (1905–1950) ja ystäväryhmä vuonna 1932.
ellauri262.html on line 72: George MacDonald (10. joulukuuta 1824 – 18. syyskuuta 1905) oli skotlantilainen kirjailija, runoilija ja kristillisen seurakunnan pappi. Hänestä tuli uraauurtava hahmo modernin fantasiakirjallisuuden alalla ja kirjailijatoveri Lewis Carrollin mentori. Satujensa lisäksi MacDonald kirjoitti useita kristillisen teologian teoksia, mukaan lukien useita saarnakokoelmia. Ei liene mikään sattuma, että huisin monet fantasian mestareista ovat peukuttaneet kristinuskon Mestaria.
ellauri262.html on line 516: 1905">

Kierreteippi

ellauri270.html on line 197: Sillatyöt etenevät huonosti, mikä johtuu sekä virheellisistä japanilaisista suunnittelusuunnitelmista (kyllä kai, britti- ja jenkkitunarit) että vankien hitaasta tahdista ja tahallisesta sabotaasista. Saiton odotetaan tekevän rituaalisen itsemurhan , jos hän ei noudata nopeasti lähestyvää määräaikaa. Epätoivoisena hän käyttää Japanin vuoden 1905 Venäjän -Japanin sodan voiton vuosipäivää tekosyynä pelastaa kasvonsa; hän julistaa yleisen armahduksen vapauttaen Nicholsonin ja hänen upseerinsa ja vapauttaen heidät ruumiillisesta työstä. Nicholson on järkyttynyt miesten tekemästä huonosta työstä ja käskee rakentaa oikean sillan, aikoen sen olla kunnianosoituksena Britannian armeijallen kekseliäisyyttä vuosisatojen ajan. Clipton vastustaa uskoen tämän olevan yhteistyötä vihollisen kanssa. Nicholsonin pakkomielle sillasta saa hänet lopulta antamaan upseereilleen vapaaehtoistyön.
ellauri275.html on line 661: Tampereen konferenssi 1905 oli joulukuussa 1905 Tampereen työväentalolla pidetty Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen ensimmäinen puoluekonferenssi, jonka järjestivät puolueen enemmistöläiset eli bolševikit. Se oli Lontoon (1905) ja Tukholman (1906) puoluekokousten välissä pidetty epävirallinen kokoontuminen, joka muistetaan erityisesti Leninin ja Stalinin ensitapaamisesta. Lenin oli Josipista hukkapätkä, sanoo Konsta, ottamatta selvää faktoista: nimittäin Josip oli täsmälleen samanpituinen kuin Uljanov hattu päässä ja kassi kädessä. Pirkko Hiekkalan pituisia molemmat. Lao Rui on harvaanasutulla mediaanilla. Konferenssin merkittävin päätöslauselma oli päätös aseelliseen kapinaan ryhtymisestä, joka lopulta johti lokakuun vallankumoukseen vuonna 1917.
ellauri276.html on line 347: Hän syntyi Belfastissa katoliseen ja irlantilaiseen nationalistiseen perheeseen Downin kreivikunnasta. Hän opiskeli St Malachy´s Collegessa Belfastissa. Työskenneltyään isälleen hän opetti jonkin aikaa. Hän matkusti Dubliniin vuonna 1902 ja tapasi johtavia nationalistisia hahmoja. Hänen kirjallinen toimintansa alkoi lauluilla, keräilijänä Antrimissa ja työskennellessään säveltäjä Herbert Hughesin kanssa. Sitten hän perusti Ulsterin kirjallisuusteatterin vuonna 1904. Hän kirjoitti näytelmän The Little Cowherd of Slainge ja useita artikkeleita sen Uladh-lehteen, jonka toimitti Bulmer Hobson. The Little Cowherd of Slainge esitti ULT Clarence Place Hallissa Belfastissa 4. toukokuuta 1905 yhdessä Lewis Purcellin The Enthusiastin kanssa.
ellauri276.html on line 349: Hän muutti Dubliniin vuonna 1905, ei löytänyt työtä ja seuraavana vuonna (1906) hän muutti Lontooseen, missä hän osallistui irlantilaiseen kirjalliseen toimintaan työskennellessään opettajana. Hän meni naimisiin vuonna 1910 Nancy Mauden kanssa, ja he muuttivat pian Dubliniin ja sitten Wicklow´n kreivikuntaan. Hänen näytelmänsä Judgment esitettiin Abbey Theatressa huhtikuussa 1912.
ellauri276.html on line 824: Toisen sairauskohtauksen jälkeen vuonna 1892 Bottomley jätti pankin ja muutti Cartmeliin, Lancashireen elääkseen intohimoista intensiivistä meditaatiota ja mietiskelyäkin ja aloitti runojen kirjoittamisen. Täällä vuonna 1895 hän tapasi Emily Burtonin. He menivät naimisiin vuonna 1905. Pariskunta asui vuodesta 1914 Silverdalessa, lähellä Carnforthia kuolemaansa asti. 1920 - luvulla hän oli Village Drama Societyn puheenjohtaja. Vuonna 1944 hänelle myönnettiin kirjallisuuden kunniatohtori Leedsin yliopistossa. Bottomley kuoli vuonna 1948 eläen vaimoaan alle vuodella. Heidän tuhkansa haudataan St. Fillanin kappeliin juurella Dundurn, Perthshire.
ellauri276.html on line 921: Charles Wharton Stork [1881-1971] syntyi Philadelphiassa, Pa., 12. helmikuuta 1881. Suoritti AB-tutkinnon Haverford Collegessa 1902; AM Harvardissa, 1903, ja Ph.D. Pennsylvanian yliopistossa erään Schellingin neuvosta 1905. "Kaikki on himon menettämä (Lust on menettänyt kaiken), William Rowleyn tragedia, 1633" All´s Lost by Lust on William Rowleyn jakobinen tragedia, takakannen mukaan "Herkittävän rehellisen ja tehokkaan tragedia", "raaka ja raju", se kirjoitettiin vuosina 1618-1620.
ellauri278.html on line 194: In 1904, Chicherin inherited the estate of his famous uncle in Tambov Governorate and became very wealthy. He immediately used his new fortune to support revolutionary activities in the runup to the Russian Revolution of 1905 and was forced to flee abroad to avoid arrest late in that year. He spent the next 13 years in London, Paris and Berlin, where he joined the Menshevik faction of the Russian Social Democratic Labor Party and was active in emigre politics. In Imperial Germany, he underwent medical treatment in attempts to cure his homosexuality.
ellauri284.html on line 161: Koko 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Saksa liittyi muiden eurooppalaisten valtojen joukkoon kamppailussa siirtomaaomaisuudesta. Kuten muutkin maailmanvallat (so. britit, mukaan lukien Yhdysvallat ja Japani), Saksa alkoi puuttua Kiinan paikallisiin asioihin. Kun kaksi saksalaista lähetyssaarnaajaa sai surmansa Juyen välikohtauksessa vuonna 1897, Kiinan oli pakko suostua Kiautschou Bayn oluttehtaan toimilupaan Shantungissa (nykyinen Shandong ) Saksalle vuonna 1898 99 vuoden vuokrasopimuksella. Saksa alkoi sitten vahvistaa vaikutusvaltaansa muualla provinssissa ja rakensi Tsingtaon kaupungin ja sataman, josta tuli Kaiserlichen merijalkaväen saksalaisen Itä-Aasian laivueen tukikohta.(Saksan laivasto), joka toimi Saksan siirtokuntien tukena Tyynellämerellä. Iso-Britannia suhtautui saxalaiseen olueen Kiinassa epäluuloisesti ja vuokrasi Weihaiwein, myös Shantungissa, merisatamaksi ja hiilivoimalaitokseksi. Venäjä vuokrasi oman asemansa Port Arthurissa (nykyinen Lüshunkou ) ja Ranska Kwang-Chou-Wanissa. Iso-Britannia alkoi myös luoda läheisiä suhteita Japaniin, ja diplomaattisuhteet tiivistyivät, kun anglo-japanilainen liitto allekirjoitettiin 30. tammikuuta 1902. Japani näki liiton välttämättömänä pelotteena pääkilpailijalleen Venäjälle. Japani osoitti potentiaalinsa voitolla Venäjän ja Japanin sodassa 1904–1905, ja liitto jatkui ensimmäiseen maailmansotaan.
ellauri302.html on line 544: Vuonna 1904 Asch julkaisi yhden tunnetuimmista teoksistaan, A shtetl, idyllisen muotokuvan perinteisestä puolalais-juutalaisesta elämästä. Tammikuussa 1905 hän julkaisi uskomattoman menestyksekkään näytelmäkirjoittajauransa ensimmäisen näytelmän Tsurikgekumen (Coming Back).
ellauri308.html on line 271: Ville oli vaurastuneen kyläräätälin äiditön poika jonka lukuaineiden keskiarvo oli 9,2. Isä teki pankrotin ja kuoli. Wille oli koulupoikana hartaan uskonnollinen, rukoili paljon, kävi ahkerasti kirkossa ja kirjoitteli romanttisia runoja. Muun koulunuorison tavoin hän oli erittäin isänmaallinen, mikä näkyi muun muassa hänen kirjoittamissaan runoissa. Oton 1. vaimo Saima oli sitä 8v vanhempi. Lanko Einar Dahlström (myöh. Laaksovirta) oli kotoisin varakkaasta talosta Luhangasta. Syksyllä 1900 hän kirjautui Helsingin yliopistoon valiten pääaineikseen filosofian, estetiikan ja taidehistorian. Oton ja Saiman esikoistytär Aino syntyi heinäkuun lopulla 1901, mikä johti yliopisto-opintojen katkeamiseen. Siitä huolimatta, että Dalhströmit avustivat taloudellisesti nuorta paria, heidän toimeentulonsa ei ollut kehuttava. Aino-tytär kuoli vuonna 1903, jolloin isänmaallisen maaseudun puolustajan, Jumalaa pelkävään vanhasuomalaisen Kuusisen usko alkoi horjua ja sosialismi otti hänen elämässään uskonnon paikan. Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin: Kuusinen valmistui filosofian kandidaatiksi lokakuussa 1905.
ellauri308.html on line 302: Kuusisen tunnetuin runo on vuonna 1920 ensi kerran ilmestynyt ”Torpeedo”. Se kertoo valtiontarkastusviraston viraltapannusta johtajattaresta Tytti Yli-Viikarista. Hän myös kirjoitti kansainvälisen työväenliikkeen tunnuslaulun Kansainvälisen (Internationale) suomenkieliset sanat yhdessä Yrjö Sirolan, Sulo Wuolijoen ja Pertti Uotilan kanssa vuonna 1905. Parasta laulaa kerta virsikirjan kannet ovat auki, tuumi Yrjö Sirola naida naputellessaan korkokenkäistä Aino Sarolaa.
ellauri308.html on line 463: Stefan Żeromski ( [ˈstɛfan ʐɛˈrɔmski] ( kuuntele ) ; 14. lokakuuta 1864 – 20. marraskuuta 1925) oli puolalainen kirjailija ja näytelmäkirjailija , joka kuului Nuoren Puolan -liikkeeseen 1900-luvun vaihteessa. Nuori Puola edisti dekadenssin, uusromantiikan, symbolismin, impressionismin ja jugendin megatrendejä. Häntä kutsuttiin "puolalaisen kirjallisuuden omaksitunnoksi". Hän oli neljä kertaa ehdolla kirjallisuuden Nobelin palkinnon saajaksi, muttei tärpännyt, mitali oli liian hiljan mennyt 1905 B-joukkueen Sienkiewiczille.
ellauri308.html on line 472: Radek oli Puolan kuningaskunnan ja Liettuan sosialidemokraattisen puolueen jäsen vuodesta 1904 Hän osallistui vallankumoukseen Varsovassa 1905. Radek osallistui sodan vastaiseen toimintaan ensimmäisen maailmansodan aikana Sveitsissä ja Ruotsissa. Lokakuun vallankumouksen jälkeen 1917 hän muutti Petrogradiin ja nousi johtavaan asemaan. Hän oli Saksassa vuosina 1918–1920 perustamassa paikallista kommunistista liikettä. Radek haastettiin oikeuteen ja vangittiin yhteyksistään Spartakistiliittoon.
ellauri308.html on line 482: Sienkiewicz nimitettiin moniin kansainvälisiin organisaatioihin ja yhdistyksiin, kuten Puolan oppimisakatemiaan, Venäjän tiedeakatemiaan, Serbian tiede- ja taideakatemiaan, Kuninkaalliseen Tšekin tiedeyhdistykseen sekä Italian Arkadian akatemiaan. Hän sai Ranskan Kunnialegionan kunniamerkin 1904, Jagellon yliopiston kunniatohtorin (1900) ja Lvivin yliopiston kunniatohtorin arvot sekä Lvivin kunniakansalaisen arvon 1902. Ruotsin akatemian jäsenen Hans Hildebrandin ehdotuksesta hän sai 1905 Nobelin kirjallisuuspalkinnon.
ellauri316.html on line 301: Antti Oskari Tokoi (ent. Antti Hirvi; Toko on Torkkeli tai Tuomas, Tokoi on Tokola. 15. toukokuuta 1873 Kannus – 4. huhtikuuta 1963 Leominster, Massachusetts, Yhdysvallat) oli suomalainen poliitikko ja toimittaja. Hän oli Suomen työväenliikkeen alkuvuosien keskeisiä hahmoja. Tokoi kävi kansakoulun ja työskenteli renkinä. Hän lähti vuonna 1891 Yhdysvaltoihin, jossa hän työskenteli muun muassa kaivosmiehenä, tutustuen sikäläiseen ammattiyhdistystoimintaan. Hän palasi vuonna 1900 Suomeen Kannukseen maanviljelijäksi ja kauppiaaksi. Hänet valittiin vuonna 1905 Kannuksen elinkeinoasiamiehexi ja vuoden 1907 vaaleissa eduskuntaan SDP:n listalta. Vuonna 1912 Tokoista tuli SAJ:n puheenjohtaja. Vuonna 1913 hänet valittiin eduskunnan puhemieheksi, ja 1917 hänet nimitettiin Suomen Senaatin talousosaston varapuheenjohtajaksi. Tuolloin hänestä tuli maailman ensimmäinen sosiaalidemokraattinen pääministeri. Miespuolinen Sanna Marin, vaikka rumempi.
ellauri317.html on line 197: Vuonna 1886 hänet valittiin konservatiivien kansanedustajaksi. Hän ei juuri viihtynyt parlamentissa vaan matkusteli maailmalla ja kirjoitti kirjat Venäjän vaikutuksesta Keski-Aasiassa, Persian kysymyksestä ja Itä-Aasian ongelmista. Vuonna 1891 hänet nimitettiin Intian valtiosihteeriksi. Hän menetti aseman 1894, kun valta siirtyi liberaaleille. Konservatiivien noustua valtaan vuoden 1895 vaalien jälkeen Curzon nimitettiin ensin ulkoasiain alivaltiosihteeriksi ja sitten Intian varakuninkaaksi. Hänen uudistuksensa ärsyttivät sekä virkamiehiä että Intian armeijan komentajaa Herbert Kitcheneriä. Konservatiivien uusi johtaja Arthur Balfour erotti Curzonin virastaan vuonna 1905.
ellauri317.html on line 199: Curzon oli mennyt naimisiin vuonna 1895 yhdysvaltalaisen miljonäärin tyttären kanssa ja saanut kolme tytärtä. Vaimo menehtyi perheen palattua Englantiin 1905. Curzon suri vaimoaan syvästi mutta sijoitti perintörahojaan linnoihin ja taide-esineisiin. Vuonna 1916 hän meni naimisiin varakkaan argentiinalaisen tilanomistajan lesken kanssa. Englantiin palattuaan Curzon johti naisten äänioikeutta vastustavaa kampanjaa ylähuoneessa. Vuonna 1916 David Lloyd George kutsui hänet sodanajan hallitukseensa. Sen jälkeen Curzon oli maansa ulkoministeri 1919–1924.
ellauri317.html on line 215: Kongressi-Puolan korkein hallintoviranomainen ei ollut enää venäläinen varakuningas, vaan Venäjän keisari suoraan personaaliunionissa aina vuoteen 1867, ja sen jälkeen se oli erikoishallinnollinenselvennä maakunta. Puolan toisen Venäjän vastaisen kapinan jälkeen vuonna 1867 siitä tuli perustuslaillisesti Venäjän keisarikuntaan kuuluva maakunta. Puolan sulauttamisesta elimelliseksi osaksi Venäjän keisarikuntaa vuodesta 1905 alkaen seurasi, että puolalaisilla oli myös pieni valtiopäiväedustus Venäjän valtakunnanduumassa.
ellauri317.html on line 437: Minskin kuvernöörissä (nykyinen Valko-Venäjä) puolalaiseen aatelisperheeseen syntynyt Dzeržinski omaksui vallankumouksellisen politiikan nuoresta iästä lähtien ja toimi Kaunasissa Liettuan sosiaalidemokraattisen puolueen järjestäjänä. Hänet pidätettiin usein ja hänet karkotettiin useaan otteeseen Siperiaan, josta hän toistuvasti pakeni kuin Daltonin veljexet. Hän osallistui vuoden 1905 Venäjän vallankumoukseen ja jatkoi vallankumouksellista toimintaa Saksassa ja Puolassa. Toisen pidätyksen jälkeen vuonna 1912 hän vietti neljä ja puoli vuotta vankilassa ennen kuin hän vapautui vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen. Sitten hän liittyi Vladimir Leninin bolshevikkipuolueeseenja oli aktiivinen rooli lokakuun vallankumouksessa, joka toi bolshevikit valtaan.
ellauri317.html on line 476: Syntynyt Tambovissa yliopistosihteerin perheeseen. Vuonna 1902 hän valmistui Tambovin naisten lukiosta. Hän työskenteli virkailijana aatelisten maakuntakokouksessa. Hän liittyi sosialististen vallankumouksellisten paikallisjärjestöön ja liittyi puolueen taistelujoukkoon. Maaliskuussa 1905 hänet pidätettiin mielenosoitukseen osallistumisen vuoksi, mutta hänet vapautettiin pian.
ellauri323.html on line 198: Moore tuli Bryn Mawr Collegeen vuonna 1905. Hän valmistui neljä vuotta myöhemmin BAxi pääaineenaan historia, taloustiede ja valtiotiede. Runoilija HD oli hänen luokkatovereidensa joukossa heidän fuksivuotensa aikana. Bryn Mawrissa Moore alkoi kirjoittaa novelleja ja runoja Tipyn O'Bobiin, kampuksen kirjallisuuslehteen, ja päätti ryhtyä kirjailijaksi. Valmistuttuaan hän työskenteli hetken Melvil Dewey 'n Lake Placid Clubissa tankotanssijana ja opetti sitten liike-elämän alkeita Carlisle Indian Industrial Schoolissa vuosina 1911-1914.
ellauri325.html on line 533: Vilho Veikko Päiviö Helanen (vuoteen 1905 Helander, 24. marraskuuta 1899 Oulu – 8. kesäkuuta 1952 Frankfurt, Länsi-Saksa) oli suomalainen kirjailija, tiedemies, poliitikko, AKS:n puheenjohtaja ja lehtimies. Helanen oli suomalaisen dekkarikirjallisuuden pioneereja. Hän toimi vanhasuomalaisen henkivakuutusyhtiö Salaman johtokunnan sihteerinä 1922–1941, sekä viipurilaisen Keskinäisen eläke-kassan johtajana vuosina 1942–1945.
ellauri325.html on line 634: Mikin tuulettama isoisoisä Aarne Juhana Kuusi (vuoteen 1905 Granfelt; 24. kesäkuuta 1881 Helsinki – 27. huhtikuuta 1968 Helsinki) oli suomalainen vakuutusmatemaatikko ja raittiusmies, Suomen ensimmäinen vakuutusneuvos.
ellauri327.html on line 496: Syksyllä 1904 Kianto asettui vihkimättömän vaimonsa kanssa Kajaaniin, jossa hän toimi kielten opettajana Kajaanin yhteiskoulussa. Vuoden 1905 suurlakon jälkeen Kianto heittäytyi innokkaasti mukaan politiikkaan. Hän toimi Kajaani-lehden toimittajana ja oli mukana perustamassa nuorsuomalaista puoluetta vuonna 1905. Eli joo, Ilmari oli proto kokkare.
ellauri330.html on line 223: Jabotinsky piti sionismia täydellisenä kulttuurisena poikkeamana juutalaisesta elämäntavasta Euroopassa ja näki uuden "heprean" radikaalina uudelleenmäärittelynä juutalaiselle kulttuurille ja arvoille tuolloin. Vuonna 1905 hän kirjoitti:
ellauri330.html on line 529: Uno Ludvig Lehtonen (27. tammikuuta 1870 Akaa – 25. joulukuuta 1927 Helsinki oli suomalainen historiantutkija ja professori, joka oli erikoistunut varsinkin Venäjän vasallivaltion Suomen historiaan. Lehtonen toimi historian lehtorina Sortavalan reaalilyseossa 1905–1908 ja Tampereen klassisessa lyseossa 1908–1910. Helsingin keisarilliseen yliopistoon perustettiin vuonna 1903 Venäjän historian professuuri, joka täytettiin vuonna 1910 kun Lehtonen nimitettiin siihen. Opetuksessa hän painottui lähinnä yleiseen historiaan, ja vuonna 1924 virka muutettiinkin ryssävihan tähden yleisen historian professuuriksi. Lehtonen hoiti sitä ennenaikaiseen kuolemaansa asti. Lehtosen puoliso oli Katri Danielson-Kalmari, jonka isä oli valtioneuvos J. R. Danielson-Kalmari, yksi Lehtosen opettajista. Lehtonen kuoli isänsä tavoin sokeritautiin.
ellauri349.html on line 480: Raymond Claude Ferdinand Aron (14. maaliskuuta 1905 Pariisi – 17. lokakuuta 1983 Pariisi) oli ranskalainen filosofi, sosiologi, toimittaja ja poliittinen ajattelija. Hänet tunnettiin ranskalaisen vasemmiston kriitikkona ja Jean-Paul Sartren eräänlaisena antiteesinä.
ellauri352.html on line 102: Varšavjanka (myös Warshavjanka, Warchavjanka; ven. Варшавянка, Varšavjanka, ransk. La Varsovienne, puol. Warszawianka = ”Varsovatar”; esp. A las Barricadas), myös Varsovattaren jäähyväiset tai Varsovan laulu on tunnettu alkujaan puolalainen vallankumouslaulu. Kappaleen sanoitti Wacław Święcicki vuonna 1883 ollessaan karkotettuna. Säveltäjää ei tiedetä. Sävelmän on sanottu myös olleen vanha ranskalainen sotilasmarssi. Laulusta tuli Varsovan vappumielenosoituksen 1905 vertauskuva.
ellauri353.html on line 342: Babel (albumi 215) syntyi juutalaiseen perheeseen Ukrainassa Odessassa aikana, jolloin juutalaiset pakenivat joukoittain Venäjältä. Hän selvisi vuoden 1905 vainoista kristittyjen naapurien avulla mutta menetti isoisänsä. Koulu-uran ajan hän joutui taistelemaan paikasta juutalaisvähemmistölle tarkoitetussa kiintiössä. Opiskellessaan Pietarissa hän tutustui Maksim Gorkiin. Babelin nuoruudesta kului seitsemän vuotta Venäjän sisällissodassa. Hän työskenteli kielenkääntäjänä vastavakoilupalvelussa ja sotakirjeenvaihtajana. Odessaan palattuaan hän alkoi kirjoittaa novelleja juutalaiskaupunginosan elämästä. Stalinin kulttuuripolitiikan voimistuessa ja sosialistisen realismin noustessa määrääväksi tekijäksi kirjallisuuspiireissä Babel vetäytyi yksityisyyteen. Gorkin saatua surmansa epäilyttävissä oloissa 1936 Babel totesi: seuraavaksi he etsivät minua. Hänet pidätettiin 1939, tuomittiin vakoilusta, vietiin vankileirille ja teloitettiin.
ellauri362.html on line 416: Elias Canettin teoksen Mass and Power -osiossa Domination and Paranoia Muistelmat edustavat perusteellisinta valta-aiheeseen liittyvää asiakirjaa. Elias Canetti (25. heinäkuuta 1905 Rustšuk, Bulgaria – 14. elokuuta 1994 Zürich, Sveitsi) oli bulgarialaissyntyinen brittiläinen Nobel-kirjailija, joka kirjoitti saksaksi. Hänen pääteoksenaan pidetään romaania Sokeat, vaikka oikeasti se lienee saanut 1981 dynyprenikan lähinnä tosta antinazismista. Canettin suku oli Espanjan sefardijuutalaisia, jotka olivat paenneet Iberian niemimaalta vuonna 1492 juutalaisvainoja. Perheen alkuperäinen nimi oli Cañete, ja se muutettiin Canettiksi.
ellauri364.html on line 196: Verocay suoritti lääketieteen tutkinnon vuonna 1904. Hän opiskeli anatomista patologiaa Hans Chiarin ja myöhemmin Richard Kretzin ja Anton Ghonin johdolla, kun hän liittyi vuonna 1905 Anatomisen patologian instituuttiin, jota johti tuolloin kuuluisa Hans Chiari, joka oli tyytyväinen. Verocayn omistautuessa anatomian ja patologian aiheisiin nimitti hänet kolmanneksi assistentiksi ja ylensi nopeasti, jolloin hänestä tuli toinen ja ensimmäinen assistentti lyhyessä ajassa. Hän sai Privatdozentin viran vuonna 1910. Tämä virka vastasi patologian lehtorin virkaa ja oli korkein, jonka ulkomaalainen voi saavuttaa Itävallassa tuolloin. Myöhemmin hänelle tarjottiin professorin virkaa, mutta sitä varten hänen olisi pitänyt hyväksyä Itävallan kansalaisuus ja luopua Uruguayn kansalaisuudestaan, josta hän kieltäytyi loppuun asti, koska hän halusi aina työskennellä ja opettaa Uruguayssa, syntymämaassaan. viisitoista tieteellistä artikkelia yhdentoista vuoden aikana vuosina 1905–1916, pääasiassa hermoston patologiasta, johon hän erikoistui.
ellauri364.html on line 200: Verocaylla oli aina erittäin vahva halu palata takaisin syntymämaahansa, ja hän auttoi jo vuonna 1905 suunnittelemaan patologisen anatomian instituuttia Uruguayn pääkaupungin Montevideon yliopistolle. Vaikka hän oli erittäin pätevä alalla, hän jäi huomiotta instituutin johtajan virkaan. Vuonna 1910 hän lahjoitti erinomaisen yli 200 näytteen kokoelmansa sekä yksityiskohtaiset histologisia ja ruumiinavausmenetelmiä koskevat muistiinpanot instituutille, joka muodosti patologian opetusmateriaalin ytimen. Hän jopa tarjoutui työskentelemään instituutissa yleislääkärinä, mutta häntä nuhdeltiin sanomalla, että hän ei ollut koskaan työskennellyt Uruguayssa ja hänet tunnettiin Prahasta Verocayna. Pettynyt hän jatkoi työskentelyä Euroopassa, mutta kieltäytyi jatkuvasti pysyvästä toimesta, mikä merkitsisi Uruguayn kansalaisuuden luopumista. Lopulta vuonna 1919, isänsä kuoleman jälkeen, Verocay palasi Uruguayhin ensin Paso de Los Mellizosina tunnetulle maaseutualueelle Rio Negrossa, jossa hän harjoitteli ensihoidon lääkärinä, mutta meni seuraavana vuonna Paysanduun ja meni naimisiin Carlottan kanssa. Ruhr ja sai neljä lasta hänen kanssaan. Vaikka hänet nimitettiin patologian johtajaksi useisiin pienempiin sairaaloihin, häneltä evättiin neuropatologian johtajan virka Neurologian instituutissa, kunnes lopulta 8. maaliskuuta 1927 lääketieteellisen tiedekunnan johtokunta nimesi Neurologia instituutin jäsenet ja nimitti hänet neuropatologian johtajaksi. Verocay piti instituutin ensimmäiset huippujännät neuropatologian luennot aiheista Aivoverenvuoto ja -tukos" ja "Enkefaaliset, selkärangan ja hermokasvaimat."
ellauri364.html on line 342: 1905_-_biblis_1884.jpg?itok=90d3ffpz&stmp=1441200027" />
ellauri365.html on line 49: Maupassant [måpasa], Henry René Albert Guy de, fransk författare, f. 5 aug. 1850 på slottet Miromesnil i Normandie, d. 6 juli 1893 Auteuil, var ättling af en gammal lothringsk adels- familj; modern var sy- ster till skalden Alfred de Poittevin. Föräld- rarna skildes tidigt, och den intelligenta och litterärt intresse- rade modern, en barn- domsväninna till Gu- stave Flaubert, ledde sonens uppfostran. Hans barndom förflöt vid Normandies kust, där M. insöp sin kärlek till naturen och lärde kän- na dessa normandiska typer, som han sedan så gärna skildrade. Adertonårig inträdde han 1868 i Marinministeriet, men öfvergick 1878. till kultusministeriet. Han saknade emellertid intresse för ämbetsmannabanan. Redan tidigt vak- nade hans lust för litteraturen, som närdes af mo- derns ungdomsminnen. Flaubert omfattade honom med en faders kärlek, kritiserade strängt hans. första omogna försök, inpräntade i hans sinne sina egna konstnärliga principer, lärde honom att genom aldrig tröttnande observation söka uppfånga det förut icke iakttagna och därför nya och att återge. det så, att det skildrade fenomenet skiljer sig från alla andra och blir individuellt och enastående. Framför allt afhöll han honom från att debutera för tidigt. Från midten af 70-talet meddelade dock M. under hvarjehanda pseudonymer (oftast Guy de Valmont) smärre bitar åt tidningar och tidskrifter, och 1879 fick han uppförd en drama- tisk bagatell, Histoire du vieux temps. Hans verk- liga debut inföll dock först 1880 med diktsamlingen Des vers. Den har obestridligen ett originellt skaplynne och väckte uppseende kanske ej minst därför, att den hotades med ett åtal för osedlighet hufvudsakligen på grund af dikten Le mur), som deck afstyrdes genom inflytelserika vänner. M. insåg sedan själf, att hans talang låg mera för prosan, i all synnerhet sedan han samma år ut- gifvit novellen Boule de suif (i "Soirées de Mé- dan"). Med denna novell, som utmärktes genom skarp observationsförmåga och ypperlig prosa- stil, slog M. igenom och intog sin plats som en at den naturalistiska skolans förnämsta representanter och en af den franska litteraturens största novellister. Den efterföljdes af en lång rad novel ler, först publicerade i "Gil Blas" och "Echo de Paris" och sedan samlade i bokform under följande titlar: La maison Tellier (1881), M:lle Fifi (1882), Les contes de la Bécasse (1883), Clair de lune i (1884), Au soleil (resebilder, s. a.), Les soeurs Rondoli (s. a.), Miss Harriett (s. a.), Yvette (s. a.; sv. öfv. 1905), Monsieur Parent (s. a.), Contes du jour et de la nuit (1885), Contes et nouvelles (s. 4.), Contes choisis (1886), La petite Roque (s. a.), Toine (s. 1.), Le Horla (1887), Sur l'eau (rese- skildringar, 1888), Le rosier de Mime Husson (s. å.), L'héritage (s. a.), La main gauche (1889), Histoire d'une fille de ferme (s. a.), La vie errante (reseskildringar, s. å.) och L'inutile beauté (1890); efter hans död ha ytterligare publicerats Le père Milon (1899; "Gubben Milon", s. å.), Le colporteur (1900) och Dimanches d'un bourgeois de Paris (s. å.). Till dessa novellsamlingar ansluta sig sexromanerna Une vie (1883; "Ett lif", 1884), Bel-ami (1885; "Qvinnogunst", 1885 och 1901), Mont-Oriol (1887; sv. öfv. 1895), Pierre et Jean (1888; "Pierre och Jean", s. a.), Fort comme la vi mort (1889; "Stark som döden", 1894 och 1910) och Notre coeur (1890; "Vårt hjerta", 1894 och 1910). För scenen skref M. vidare treaktsskåde spelet Musotte (i samarbete med J. Normand, 1891) och La paix du ménage (uppf. på Théâtre fran- çais, 1893). M. skref äfven litterära studier, bl. a. öfver Emile Zola (1883) och Gustave Flaubert (1884). Denna oerhörda produktion fullbordades en på den korta tiden af omkr. tio år. Den gjorde honom hastigt världsberömd som en äkta represen tant för den franska conten, en ättling i rakt ned stigande led af de gammalfranske fabliåförfattarna, med ära upphärande Rabelais', La Fontaines och Voltaires traditioner.
ellauri365.html on line 51: M. var en kraftigt sensuell natur, en friluftsmänniska och atlet, sjudande af af lifslust, säker i sin styrka, måttlöst hängifvande sig åt alla sensationer, full af känsla inför naturens skådespel, en vacker natthimmel, ett doftande fält, en solbelyst öppning i den högstammiga skogen, älskande kvinnan med en naiv, nästan animal, men ( på samma gång blyg lidelse. I denna öfversval- lande lifsglädje blandade sig dock alltid en viss sorgbundenhet. Han har själf tecknat sitt väsen, då han någonstädes säger, att han vissa dagar hatar allt, så att han kunde önska sig döden, andra åter känner sig glad och lycklig som ett djur. I kraft af detta sitt lynne, hvars tendenser funno sin motsvarighet i den naturalistiska riktning, som behärskade litteraturen i det ögonblick, då M. framträdde, kom hela hans diktning att röra sig inom det sinnliga lifvets sfär, återgifvande enkla och rela- tivt föga sammansatta själstillstånd och med för kärlek tecknande folkliga typer. Hans analys är kanske icke så djup, men hans rika begåfning öf verskylde i viss mån denna brist genom den styrka och lysande klarhet, hvarmed han återgaf det sedda. Ingen har mästerligare än M. förstått att ge relief och betydelsefullhet åt hvardagliga ämnen. Han ser så skarpt och klart, och hans språk är så säkert och smidigt, att han i några få ord tecknar profilen af ett ansikte eller en individs karaktär, gester och hela yttre person. I början öfverlämnade han sig kanske alltför fritt åt en viss ytlig uppsluppen och sensuell lifsglädje. Större utrymme för sina rika anlag fann han i romanerna "Une vie" och "Bel-ami", hvilka återge vissa sidor af det moderna lifvet med en rikedom på nyanser och en ironi, som blottar alla motsägelser och löjligheter situationerna eller personernas karaktär. Och denna ironi är så öfverlägsen och så objektiv, att det förefaller, som om det vore icke författaren, utan tingen själfva, som talade. Hvad M. än skildrar, är uppfattningen så frisk, så omedelbar, så utan all sjuklighet och förkonstling, att han kan säga mycket, som skulle stöta hos andra författare. Sådant gestaltade sig M:s författarskap under de första åren af åttiotalet, men hans oerhörda produktion och hans i öfrigt våldsamma lefnadssätt. bröto snart hans krafter. Plötsligen stod han, som dittills endast haft öga för det fysiska lifvet, undrande inför en ny värld, hvilken uppgått i hans inre. Ett annat ljus faller öfver företeelserna och ger en ny karaktär åt hans diktning. Intet vittnar kanske mera om omedelbarheten och styrkan i hans begåfning än den säkerhet, hvarmed han äfven tecknat dessa nya själstillstånd. I "Le Horla" se honom redan kämpa med de vansinnets fantom, som snart skulle omtöckna hans själslif. Tankar på ålderdomen, på döden, ett mörkt tungsinne utbreda sig allt mer och mer öfver hans skrifter. Särskildt romanerna "Fort comme la mort" och "Notre coeur" präglas af en gripande och känslofull själsfinhet, som hans tidigare skrifter. knappast låtit ana. 1892 sökte han döda sig med rakknif, då han kände, att han icke längre kunde strida mot vansinnet. I tvångströja fördes han till ett sjukhus, där han dog af paralysie générale efter 18 månaders sjukdom. Han nekade flera gånger att taga säte i franska akademien liksom att mottaga hederslegionen. I Parc Monceau i Paris har man rest ett vackert monument öfver honom. Verlet; ett annat finnes i Rouen. Hans rykte har varit i ständigt stigande efter hans död. Ytterligare sv. öfv. äro "Lifsbilder" (1888), "Berättelser och skisser. Med en inledning om hans författarskap af T. Hedberg" 1893) och "En duell. Efterlämnade skisser och berättelser" (1900). Se J. Lemaître, "Les contemporains" I, V och VI (1885, 1892, 1896), R. Doumic, "Ecrivains d'aujourd'hui" (1894), G. Brandes, "Samlede skrifter", VII (1901), A. Lom- broso, "Souvenirs sur M." (1905), och Maynial, "La vie et l'œuvre de M." (1906). 1902 började Oeuvres complètes att utkomma. (Nordisk familjebok 1912 s.v. Maupassant)
ellauri365.html on line 576: Truly monumental are the two volumes of The Bagginses of Underhill (1905-07) [The Tree of the Folkungs], Frodo Filbunk and Bilboarvet [The BjäIbo Inheritance], which constitute the trunk and lower branches of «the genealogical tree of the Hobbits»,
ellauri367.html on line 232: Se selittää Trotskin nopean nousun kommunistisessa liikkeessä, ylittäen hänen vaikutuksensa ennen vuoden 1905 vallankumousta Georgi Plekhanovin, Julius Martovin tai itse Leninin (Rakovski korostaa tätä Anatoli Lunatšarskin kirjallisen todistuksen perusteella) hänen avioliitonsa (vuonna 1903) Natalia Sedovan kanssa, kuvailtiin pankkiiri Givotivskyn (Abram Zhivotovsky) tyttärenä. Perhe oli liittoutunut Warburgien kanssa, Jacob Schiffin kumppaneita ja vanhempia, jotka rahoittivat Japania Venäjän ja Japanin sodan aikana. Lokakuun vallankumouksen rahoittajista hän mainitsee jälleen Jacob Schiffin ja pankin Kuhn, Loeb & Co:n, jälleen Warburgin veljekset, Guggenheimin perheen, Heneawerin (Jerome J. Hanauer), Max Breitungin, Olof Aschbergin ja hänen Nya Bankenin Tukholma, kaupunki, jossa Rakovsky oli mukana yhteydessä. Kuvaa bolshevikkijohtajia ja jopa Kerenskiä salaisen Bundin suorien käskyjen alaisixi.
ellauri367.html on line 247: Perustettiin lastenjärjestö Der Klayner Bund. Bund saavutti huippuvaikutuksensa vuoden 1905 vallankumouksen aikana. Sitten se sai puolilaillisen aseman, sillä oli tärkeä rooli yleisessä vallankumouksellisessa ja poliittisessa toiminnassa ja se alkoi julkaista päivälehteä eri nimillä (Vekker, Folkstsaytung).
ellauri367.html on line 253: Vuoden 1905 vallankumouksen epäonnistumisen myötä Bund kärsi vakavasta taantumasta ja onnistui säilyttämään vain organisaationsa ytimen. Terrorismi, turhautuminen ja epätoivo yhdessä massiivisen muuttoliikkeen kanssa vähensivät huomattavasti Bundin rivejä. Poliittisen ja ammattiyhdistystoiminnan rajoittuessa Bundin puolilaillinen toiminta keskittyi nyt kulttuuriin – kirjallisten ja musiikkiseurojen järjestämiseen, iltakursseihin ja draamapiireihin. Bundista tuli perustavanlaatuisen jiddisalismin puolestapuhuja. Bundin kahdeksas konferenssi (lokakuu 1910) päätti painostaa lepovapautta sapattina ja valtion jiddish-kouluja.
ellauri370.html on line 692: 1905%29.jpg/440px-Map_showing_the_percentage_of_Jews_in_the_Pale_of_Settlement_and_Congress_Poland%2C_The_Jewish_Encyclopedia_%281905%29.jpg" />
ellauri373.html on line 219: S.A. Nilus julkaisi 1905, 1911 ja 1917 3 painosta protokollasta vanhanaikaisilla zaarinaikaisilla pisteellisillä i-kirjaimilla nimillä "Kasvot pienissä asioissa ja tuleva Antikristus", "Ovella on läheisyyttä" ja juhlapainos "Ikkunat" Gruusian pyhän kolminaisuuden Lavra -kustantamossa.
ellauri373.html on line 317: Japanilaiset aseet ampuvat jo matalikot: Venäjän-Japanin sota kuka valmisteli ensimmäisen Venäjän vallankumous 1905 Amerikkalainen - myös: uudelleen Amerikan läpimurtoesitys 1. maailmansodan lopussa; Kiinan palkkasoturijoukot suojella valtaa Venäjällä Lenin ja Trotski mukana, "Näkymätön sääntö"-televisio.
ellauri373.html on line 604: Seuran säännöt julkaistiin vuonna 1890. mutta samaan aikaan yhteiskunnan nimi oli hyväntahtoinen viisaasti jätetty pois. Kuitenkin vuodesta 1905 lähtien yksityiskohtia organisaatiot tulivat tunnetuiksi laajemmille piireille, uusien jäsenten rekrytoinnin laajentumisen vuoksi. per- Yhteiskunnan alkuperäiset jäsenet esiintyvät seuraavasti: Muut nimet: Ben Avigdor, Zalman Epstein, Le- Vin Epstein, Yakov Eisenstadt. Jälkimmäinen olisi- la:lle uskottiin yksi vaikeimmista ja herkimmistä uusia tehtäviä. Hän joutui palkkaamaan uusia jäseniä Venäjän juutalaisten joukossa; hän valitsi kanavan ehdokkaita, joihin hän katsoi kykenevän osallistumaan yhteiskunnalle ja täyttää sen vaatimukset rehellisesti. Ka- ominaisuuksia, jotka hakijoilla tulee olla, edellytyksenä heidän hyväksymiselle yhteisööbn olivat seuraavat:
ellauri373.html on line 648: Samaan aikaan Ahad-Ham päinvastoin, K. Vysotskyn ja J. Schiffin miljoonille se oli jo Olen melkein varma, että hänen suunnitelmansa alkavat toteutua - Xia. Se oli juuri silloin, kun sekä sisältä että Venäjän ulkopuolelta juutalaiset hyökkäsivät tähän maahan ensimmäisenä vakava isku: sillä vuonna 1904 he, ei kukaan muu, sai Japanin puhumaan, ja he myös aloittivat kaikki mitä heillä oli käsissään, keinot siihen samaan aikaan kuin sota, sytyttää vallankumouksen hyvin maan sydän (1905).
xxx/ellauri057.html on line 229: Vuonna 1905 Hilja kihlautui samanikäisen mezänhoitaja-taidemaalarin ja kartanon pojan Väinö Strengin (1882-1919) kanssa. Väiski oli norssi ja sen isä yliopettaja. Mulla on Strengin latinan sanakirja hyllyssä. Äiti oli Schildt varmaan Sysmästä. Ne tapasivat yliopiston osakuntatoiminnassa, ja he menivät naimisiin saman vuoden lokakuussa. Nuoripari muutti Räisälään, Karjalan kannakselle Strengien sukukartanoon. Nyt Strengejäkin asuu Sysmässä. Paholaisen reki kaatui sinne. Hilja kaipasi kuitenkin uudessa kodissaan lapsuudenkotiinsa ja ikävöi kovasti isäänsä, jonka luona hän vieraili useasti avioliiton alkuaikoina. Myöhemmin aviopari muutti takaisin Helsinkiin. Hiljaa ja Väinöä vaivasi jatkuva rahapula. Hilja hankki tuloja toimimalla viransijaisena opettajana ja avaamalla miehensä kanssa Lahteen elokuvateatterin. Teatteri ei menestynyt, ja Hilja joutui pyytämään rahaa kuluihinsa isältään. Keväällä 1908 Väinö ja Hilja muuttivat erilleen, mutta kirjoittivat kuitenkin yhä toisilleen. Myöhemmin pari erosi lopullisesti. Miten Väinö Volmarille kävi ei kerrota. Kuoli inhimillisesti kazoen liian nuorena, 37v, vuosi kansalaiskärhämästä.
xxx/ellauri057.html on line 680: Leinon 1900-luvun alkuvuosien luomiskautta innoitti rakkaus kielenkääntäjä Freya Schoultziin, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1905. Avioliitosta syntyi tytär Eya Helka. Kokoelmassaan Talviyö (1905) Leino julkaisi rakastetulleen omistamansa kesäisen yön mystiikkaa säteilevän kuuluisan runon Nocturnen. Pitkän Pariisiin ja Berliiniin suuntautuneen yhteisen ulkomaanmatkan jälkeen pariskunnan välit alkoivat viilentyä. Vuonna 1908 Leino muutti pois yhteisestä kodista Länsi Rannassa (nyk. Eteläranta 12). Samoihin aikoihin alkoi vahvistua Leinon suhde ja hengenheimolaisuus kirjailijaystävä L. Onervaan. Ne läxi yhteiselle Euroopan matkalle, josta palasivat jäähtyneinä takaisin.
xxx/ellauri057.html on line 1340: Katri Valan vanhemmat ovat Porvoossa syntynyt metsänhoitaja Robert Waldemar Wadenström ja Alexandra Fredrika Mäki. Heidän esikoisensa Katri syntyi äidin kotipaikkakunnalla Muoniossa. Vuoden kuluttua perhe muutti Porvooseen, jossa syntyi veli Erkki, ja edelleen 1905 Ilomantsiin, jossa syntyi toinen veli Niilo. Robert kuoli jumalten keinussa nälkään pimpolassa vuonna 1911 ollessaan 37 ja Katri 10 (surullista), jonka jälkeen äiti ja lapset muuttivat takaisin Porvooseen. Vala kirjoitti ylioppilaaksi 1919 ja valmistui kansakoulunopettajaksi Heinolan seminaarista 1922. Vuosina 1922–1928 hän työskenteli kansakoulunopettajana Kuopion maalaiskunnassa, Valkealassa ja Askolassa sekä Ilomantsissa vuosina 1925–1929. Kaikenlaisia paikkoja. Heitettiinköhän se aina ulos punikkina? Aika ankaran kansakoulunopettajan näköinen.
xxx/ellauri075.html on line 110: En 1908, l'entreprise familiale est transformée en société. Il en prend la direction, mais se réserve plus de temps pour son travail personnel. À l'automne paraissent « Les Commencements et les Fins », un recueil d'articles parus en revues entre 1905 et 1907. Il s'installe à Fribourg-en-Brisgau en Allemagne.
xxx/ellauri075.html on line 151: He developed his thinking in a second book on Fyodor Dostoyevsky and Frederich Nietzsche, which increased Shestov's reputation as an original and incisive thinker. In All Things Are Possible (published in 1905) Shestov adopted the aphoristic style of Friedrich Nietzsche to investigate the difference between Russian and European Literature. Although on the surface it is an exploration of numerous intellectual topics, at its base it is a sardonic work of Existentialist philosophy which both criticizes and satirizes our fundamental attitudes towards life situations. D.H. Lawrence, who wrote the Foreword to S.S. Koteliansky's literary translation of the work, summarized Shestov's philosophy with the words: " 'Everything is possible' - this is his really central cry. It is not nihilism. It is only a shaking free of the human psyche from old bonds. The positive central idea is that the human psyche, or soul, really believes in itself, and in nothing else". Shestov deals with key issues such as religion, rationalism, and science in this highly approachable work, topics he would also examine in later writings such as In Job's Balances. Shestov's own key quote from this work is probably the following: "...we need to think that only one assertion has or can have any objective reality: that nothing on earth is impossible. Every time someone wants to force us to admit that there are other, more limited and limiting truths, we must resist with every means we can lay hands on".
xxx/ellauri085.html on line 120: Sidney Peterson (November 15, 1905, Oakland, California – April 24, 2000, New York City) was an American author, artist, and avant-garde filmmaker. He attended UC Berkeley, worked as a newspaper reporter in Monterey, and spent time as a practicing painter and sculptor in France in the 1920s and 1930s. After World War II, Peterson founded Workshop 20 at the California School of Fine Arts (renamed the San Francisco Art Institute), initiating filmmaking courses at the school.
xxx/ellauri091.html on line 152: Stenbäckin vanhemmat olivat kirkkoherra Karl Fredrik Stenbäck ja Emilia Ottilia Christina von Essen. Stenbäck valmistui kansakoulunopettajaksi Jyväskylän seminaarista 1873. Toimittuaan ensin opettajana Alavudella vuoteen 1876 hän siirtyi Helsinkiin, jossa työskenteli vuoteen 1919 saakka Helsingin suomalaisen tyttökoulun johtajattarena. Hän oli myös koulun yhteydessä toimineen jatko-opiston kasvatusopillisen johtokunnan jäsen ja opiston johtaja professori B. F. Godenhjelmin jälkeen vuodesta 1905 aina vuoteen 1925.
xxx/ellauri091.html on line 153: Stenbäck oli muun muassa NNKY-liiton perustaja ja ensimmäinen puheenjohtaja vuosina 1896–1932 sekä liittohallinnon jäsen 1905–1928 ja toimitti Tilhi-nimistä lastenlehteä vuosina 1884–1886. Hänen teostaan Kasvatusopin historian pääpiirteet I–II (1890–1892) käytettiin yliopiston kurssikirjana. Vuonna 1925 hän julkaisi Wilhem Wegeliuksen elämäkerran.
xxx/ellauri091.html on line 177: Tämä tarkoitti sitä, että Krohnin piti etsiä säännöllinen tulonlähde, josta saisi RÃHÃÃ. Perhe muutti Tampereelle, jonne Ilmari Krohnille tehtiin paikka Aleksanterin kirkon urkurina. Urkurin työn ohessa hän myös "teki opetustyötä" Helsingissä, mikä varmasti kävi "pidemmän päälle" raskaaksi (nilkki tietää). Emilie von Dittman kuoli sentään vuonna 1905. Avioliitosta oli syntynyt kahdeksan (8) lasta ja moni heistäkin menehtyi omilla urillaan tieteen ja taiteen parissa.
xxx/ellauri120.html on line 404: Tapiovaara ehti muutamassa vuodessa ohjata viisi elokuvaa, joista viimeinen jäi häneltä kesken. Tunnetuin hänen elokuvistaan on Varastettu kuolema. Se perustuu Runar Schildtin novelliin ”Lihamylly” ja kuvaa vastarintatoimintaa tsaarinaikaisen Venäjän sortovaltaa vastaan vuoden 1905 Suomessa. Monet elokuvan tyylittelevät otokset ovat nousseet suomalaisen elokuvahistorian klassikoiksi. Kokeilevan ranskalaisen elokuvan vaikutteet ovat ilmeiset. Tapiovaara oli julkivasemmistolainen, mikä oli 1930-luvulla harvinaista. Hän osallistui aktiivisesti muun muassa kulttuurijärjestö Kiilan toimintaan.
xxx/ellauri121.html on line 120: Emmanuel Lévinas (myös Levinas; alk. Emmanuelis Levinas; 12. tammikuuta 1906 (J: 30. joulukuuta 1905) Kaunas, Venäjän keisarikunta – 25. joulukuuta 1995 Pariisi, Ranska) oli liettualaissyntyinen ranskalainen filosofi. Hän kehitti oman fenomenologisen näkemyksensä, joka jatkaa Edmund Husserlin ja Martin Heideggerin fenomenologiaa ja liittyy samalla juutalaiseen perinteeseen. Erityisen tunnettuja ovat Lévinasin kuvaus etiikasta ja siihen liittyvä toiseuden ja kasvojen käsitys.
xxx/ellauri128.html on line 557: Ab 1903 war er literarischer Lektor im Verlag von Bruno Cassirer, mit dem er freundschaftlich verbunden war. Er betreute und förderte dort u. a. Robert Walser. Zuvor war er Dramaturg bei Felix Bloch Erben. 1905 reiste er nach Wyk und hatte einen Sanatoriumsaufenthalt in Birkenwerder, der nicht zum gewünschten Erfolg führte. Zudem erschienen in diesem Jahr seine Galgenlieder und er las Fjodor Michailowitsch Dostojewski. Ein Jahr später reiste er aus gesundheitlichen Gründen in Kurorte in bayerischer, Tiroler und Schweizer Alpenlandschaft, nach Bad Tölz, Längenfeld, Obergurgl, Meran, Obermais, St. Vigil und Tenigerbad und beschäftigte sich mit Jakob Böhme, Fechner, Fichte, Hegel, Eckhart von Hochheim, Fritz Mauthner, Spinoza und Tolstoi.
xxx/ellauri129.html on line 615: At age 17, he rebelled against his parents' wishes that he take up a military career, and ran away to Paris. In 1901, his play Chérubin was produced at the Comédie-Française where Cécile Sorel (later the Comtesse de Ségur) made her debut in it. Jules Massenet set Chérubin to music and, in 1905, Mary Garden sang its première at the Opéra de Monte-Carlo.
xxx/ellauri129.html on line 715: Meredith sai vuonna 1905 kuningas Edvard VII:n myöntämän Order of Merit -ansiomerkin. Vau! Meredithin tekstejä on antologiassa Maailmankirjallisuuden kultainen kirja. Englantilaisen kirjallisuuden kultainen kirja (WSOY 1933). Eikai ne vaan ole Vaakun kokoamia? Maailmankirjallisuuden kultainen kirja on 7-osainen suomalainen kirjallisuusantologia, joka julkaistiin vuosina 1930–1954. Teossarjaan koottiin näytteitä maailmankirjallisuudesta. Sarjan päätoimittajina olivat Rafael Koskimies ja Martti Haavio, ja teoksen kustansi WSOY. Nojaa, yhtä toxisia setämiehiä.
xxx/ellauri136.html on line 592: 1905, from German Narzissismus, coined 1899 (in "Die sexuellen Perversitäten"), by German psychiatrist Paul Näcke (1851-1913), on a comparison suggested 1898 by Havelock Ellis, from Greek Narkissos, name of a beautiful youth in mythology (Ovid, "Metamorphoses," iii.370) who fell in love with his own reflection in a spring and was turned to the flower narcissus (q.v.). Narcissus himself as a figure of self-love is attested by 1767. Coleridge used the word in a letter from 1822.
xxx/ellauri157.html on line 569: Mordechai (Martin) Buber wurde am 08.02.1878 in Wien geboren. Nach der Scheidung seiner Eltern kam er im Kleinkindalter nach Lemberg (Lwow) in der heutigen Ukraine zu seinen Großeltern, wo er im Spannungsfeld von westlicher Aufklärung und osteuropäischer jüdischer Tradition zwischen mehreren Kulturen und Sprachen aufwuchs. Nach dem Gymnasialabschluss wurde er 1896 Student in Wien, später in Leipzig, Berlin und Zürich, wo er Philosophie, Kunstgeschichte, Germanistik und Philologie studierte. Früh beschäftigte sich Buber mit dem Thema Judentum; bereits während seiner Studienzeit in Berlin fand er Anschluss an die zionistische Bewegung. Nach der Gründung einer eigenen Familie und der Geburt zweier Kinder kam es im Jahre 1905 während des Aufenthaltes der jungen Familie Buber in Florenz zu einer wichtigen Ruhe- und „Selbstbesinnungsphase“ in seinem Leben: Er reaktualisierte eine Kindheitserinnerungen und fand seinen eigenen Weg zum Chassidismus.
xxx/ellauri157.html on line 605: Die philosophische Anthropologie entstand trotz starkem Widerstand und tiefer geschichtlicher Verwurzelung als eigenständige Richtung der Philosophie im ersten Drittel des 20. Jahrhunderts und führte stärker als in der bisherigen philosophischen Tradition die Diskussion um den ganzen Menschen sowie seine Position und seinen Sinn in der Welt. In der Nachfolge von Max Scheler (1874–1928) und Helmuth Plessner (1892–1985) könnten hier „drei Linien in der Konkretisierung unterschieden werden“: die von Karl Jaspers (1883–1969), geprägt von Søren Kierkegaard (1813–1855) („Existenzphilosophie“), die Schule von Martin Heidegger (1889–1976) als Nachfolge von u. a. Edmund Husserl (1859–1938) („Phänomenologie“) und „die Strömung des französischen Existentialismus, vorrangig geprägt durch Jean-Paul Sartre (1905–1980)“ (Beck 1991: 17). Allesamt ekliche solipsistisch-narzissistische Formen von Idealismus. Eine andere wesentliche Eigenschaft der neueren philosophischen Anthropologie war die epochale Entdeckung des anderen als Person und die Überwindung des ausschließlichen Subjekt-Objekt-Bezuges mit genau ebenso solipsistischem Ich-Du-Denken. Und der Sinn nun wieder. Warum können die idealistischen Philosophen sich nicht damit vergnügen dass es keinen Sinn für sie gibt, dass sie total sinnlos sind? Was ist nun so schwer damit? Ich weiss, weil sie narzissistich sind.
xxx/ellauri169.html on line 139: 1905 -- Muutettuaan Marcelineen, Missouriin, Isabelle ryhtyy Eliaksen ja hänen vaimonsa palvelijaksi, jotta hänellä olisi tekosyy muuttaa heidän luokseen asumaan herättämättä epäilyjä. Hän luultavasti tekee paljon kasvattaessaan ja pitäessään huolta näistä kahdesta pojasta.
xxx/ellauri169.html on line 153: Itse asiassa, sarjakuva-artisti (animaattori) joka teki Walt Disneystä kuuluisan oli Ub Iwerks. Toinen tuntematon suuri artisti oli Floyd Gottfredson. Floyd Gottfredson piirsi kaikki Mikkihiiri-sarjakuvat vuodesta 1932 vuoteen 1975, mikä on yli 45 vuotta. Floyd Gottfredson oli mormoni joka syntyi rautatieasemalla vuonna 1905, ja kasvoi pienessä mormoni-kaupungissa, Siggurdissa, 180 mailia Salt Lake Citystä etelään. Vuosien aikana Walt Disneyn tuotteissa ei koskaan mainittu Floydin nimeä. Fanit johdettiin uskomaan että Walt piirsi Mikkihiiri-sarjakuvat itse.
xxx/ellauri169.html on line 269: Witness Lee (Chinese: 李常受; pinyin: Lǐ Chángshòu; 1905 – June 9, 1997) was a Chinese Christian preacher and hymnist belonging to the Christian group known as the local churches (or Local Church) in Taiwan and the United States. He was also the founder of Living Stream Ministry. Lee was born in 1905 in the city of Yantai, Shandong, China, to a Southern Baptist family. He became a Christian in 1925 after hearing the preaching of an evangelist named Peace Wang and later joined the Christian work started by Watchman Nee. Like Nee, Lee emphasized what he considered the believers' subjective experience and enjoyment of Christ as life for the building up of the church, not as an organization, but as the Body of Christ.
xxx/ellauri170.html on line 313: 1905.jpg" width="50%" />
xxx/ellauri176.html on line 500: No mitenkä tää kaikki sitten liittyy ihmisluonteisiin? Sen on Sigmund Freud laittamattomasti kuvannut 1905 teoxessaan Drei Abhandlungen zur Sexualtheorie. Paizi siellähän näitä vaiheita on kokonaista 5! Eli välistä on nyt jäänyt multa vaiheet 3) fallinen ja 4) latentti. Vaihe 3) on missä lapsi löytää omat näpöttimensä ja alkaa niitä omaxi tyydytyxexeen ize hinkata. Vaihe 4) on se Lassin (muttei Leevin) vaihe jossa se on inhoovinaan Sussia. Vikana on vain etteise saata letkumaisella pikku pippelillään sitä vielä nussia. Sixi se on halvexivinaan sitä ja olevinaan aika poikaa mielestään. Tytöt on ällöttäviä!
xxx/ellauri179.html on line 617: This bit of news is quite startling. It upsets half a century of scholarship that seems to have clearly shown James was a firm bachelor with a “low amatory coefficient,” as one of his doctors put it in 1905 in New York. But Holmes is not the only homosexual lover Novick claims for James. He also says that James had an affair with Paul Zhukovski, a Russian aristocrat James met in 1876 in the entourage of Ivan Turgenev.
xxx/ellauri187.html on line 51: Bei diesem Werk handelt es um eines der bekanntesten Dinggedichte und ist als Hommage an den Bildhauer Auguste Rodin zu sehen. Rilke arbeitete in den Jahren 1905/06 als Privatsekretär bei diesem bekannten Bildhauer.
xxx/ellauri187.html on line 201: Three years later in September of 1905, Rilke took a job as Rodin’s assistant and lived with him full-time on his country estate. For the first time, Rodin’s correspondence was prompt and his files organized. Rilke relished more long talks with Rodin and the book is filled with examples of how Rodin stimulated the poet during this period of employment and intense "dialogue."
xxx/ellauri201.html on line 245: I 1905, i det Noreg skulle velja si eiga uavhengige statsform, vart den tidlegare bastante republikanaren overtydd om at monarki var det rette for Noreg. Først og fremst kunne eit monarki gje sterkare band til Storbritannia. I tillegg var det på line med statsforma i Sverige og Danmark.
xxx/ellauri202.html on line 38: Mihail Aleksandrovitš Šolohov (ven. Михаил Александрович Шолохов, 24. toukokuuta (J: 11. toukokuuta) 1905 – 21. helmikuuta 1984) oli venäläinen kirjailija. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1965. Tää liittyi Rutsevin aikaiseen suojasäähän, ja oli eräänlainen Rutseville suunnattu "Hinoa John", jatka tähän tapaan, vapauta ainakin pikkukapitalistit suunnittelutalouden ikeestä.
xxx/ellauri202.html on line 40: Šolohov syntyi Venäjän keisarikunnan Donin kasakoiden alueella 1905. Hänen kasakkasukuisella äidillään oli suuri vaikutus pojan kehitykseen. Sisällissodan aikana hän liittyi bolševikkeihin ja joutui kaksi kertaa teloitetuksi tämän vuoksi. Vuonna 1922 hän siirtyi Moskovaan ja ryhtyi kirjallisella uralle.
xxx/ellauri215.html on line 159: Isaak Emmanuilovitš Babel oli venäläinen näytelmäkirjailija ja novellisti. Babel syntyi juutalaiseen perheeseen Ukrainassa Odessassa aikana, jolloin juutalaiset pakenivat joukoittain Venäjältä. Hän selvisi vuoden 1905 vainoista kristittyjen naapurien avulla mutta menetti hötäkässä isoisänsä. Tostakohan ne etukirjaimet Lonoffille tulevat. Babel käytti liikaa adjektiiveja.
xxx/ellauri230.html on line 154: Neljäs matka alkoi huhtikuussa 1904, ja kohteina olivat nyt Volgan ja Donin alueen kalmukit; matka kesti vuoden loppuun. Toukokuussa 1905 käynnistynyt viides tutkimusmatka vei Ramstedtin Länsi-Siperian halki ja edelleen Irtyšjoen laakson kautta Kiinalle kuuluvaan Itä-Turkestaniin (nykyinen Xinjiang), jossa hän aikoi tutkia itämongolien kieliä. Ramstedt joutui palaamaan matkalta Suomeen ennenaikaisesti saman vuoden joulukuussa Venäjän-Japanin sodan ja vuoden 1905 Venäjän vallankumouksen aiheuttamien levottomuuksien takia. Seuraavat kolme vuotta Ramstedt toimi jälleen tyttökoulun opettajana Lahdessa ja julkaisi samalla pyllykielitieteellisiä tutkimuksia kalmukin, mongolin ja tataarin kielestä matkoilla keräämänsä muistitiedon pohjalta.
xxx/ellauri230.html on line 230: The Dalai Lama fled to Urga (aka Ulan Bator) in Mongolia along with Dorzhiev. From there, Dorzhiev left for St Petersburg again in March 1905, hoping that Russian government could take Tibet under its protection from British and China. However, after the catastrophic defeat in Russo-Japanese war, Czar’s government could not offer any kind of assistance to Tibet in this historical turbulent time. Meantime, the dramatic rise of Germany in Europe since 1900s eventually led both Russia and Britain to come closer and to settle down their century long Great Game in Central Asia. Anglo-Russian Convention was signed at last by both sides on 31 August 1907, recognizing China’s claim for suzerainty over Tibet. Moreover, the convention also engaged to respect the territorial integrity of Tibet and abstain from all interference in her internal administration.
xxx/ellauri230.html on line 288: On September 3, 1959, Koo (61vee) married his fourth wife Yen Yu-yun (1905–2017), the widow of Clarence Kuangson Young. He had three stepdaughters from this marriage, but none that he would have fucked in himself.
xxx/ellauri230.html on line 459: By 1903 he was encountering opposition from the Colonial Office, which felt he was proceeding too rapidly. In 1904, after being criticized for granting a concession on land previously reserved for the indigenous Maasai people, he resigned his position. Following his resignation, he served as vice chancellor of both the University of Sheffield (1905–12) and the University of Hong Kong (1912–18). His last diplomatic post was as the British ambassador to Japan, which he began in 1920. He retired in 1926, continuing to live in Japan. During his life he wrote several papers and books, including The East Africa Protectorate (1905) and Letters from the Far East (1907).
xxx/ellauri231.html on line 234: Denikin opiskeli Kiovan sotakoulussa ja yleisesikunta-akatemiassa. Hän osallistui Venäjän-Japanin sotaan 1904–1905. Ensimmäiseen maailmansotaan hän lähti kenraalitunarina ja toimi sodan alussa prikaatinkomentajana Karpaateilla ja Galitsiassa.
xxx/ellauri231.html on line 430: Neuvottelut kirjailijan paluusta päättyivät hänen muistelmiensa ( Воспоминания, 1950) julkaisun jälkeen, jotka olivat täynnä kärjistävää kritiikkiä Neuvostoliiton kulttuuria kohtaan. Ilmeisesti tietoisena omasta negatiivisuudestaan ​​Bunin kirjoitti: "Synnyin liian myöhään. Jos olisin syntynyt aikaisemmin, kirjalliset muistelmani olisivat olleet erilaisia. En olisi ollut vuoden 1905, ensimmäisen maailmansodan ja sitten vuoden 1917 todistaja. ja mitä seurasi: Lenin, Stalin, Hitler... Kuinka voin olla kateellinen esi-isämme Nooalle. Häneltä syntyi vain 1 arkki koko elämänsä aikana."
xxx/ellauri231.html on line 512: Kornilov oli voimakasnenäinen ammattiupseeri, joka osallistui vuonna 1905 everstiluutnanttina Venäjän–Japanin sotaan ja toimi vuosina 1907–1911 Venäjän sotilasattaseana Pekingissä. Hän komensi ensimmäisessä maailmansodassa Venäjän 48. divisioonaa eteläisellä rintamanosalla vuonna 1915. Hän jäi haavoittuneena itävaltalaisten vangiksi Przemyślin luona maaliskuussa 1915, mutta tervehdyttyään hän pakeni seuraavana vuonna takaisin Venäjän puolelle ja sai komentoonsa armeijakunnan. Kesällä 1917 hän hurjistui kuin Riitta Roth, kun hänen joukkojensa kurittomuus pakotti hänet perääntymään. Tällöin hän määräsi tykistön ampumaan omia karkaavia joukkojaan.
xxx/ellauri259.html on line 401: 19052">

Eikka Leikka ja taiteilijan vapaus

xxx/ellauri261.html on line 572: Elinaikanaan Stein julkaisi 26 teosta, ja hänen kuolemansa jälkeen niitä julkaistiin vielä 12. Ensimmäinen teos Three Lives valmistui vuonna 1905, ja vuotta myöhemmin hän alkoi kirjoittaa laajaa pääteostaan The Making of Americans (1925). Yksi Steinin tunnetuimmista lauseista on runosta Sacred Emily (1913): ”Rose is a rose is a rose is a rose.” Tätä Jaakko Hintikalla oli tapana hokea. Myöhemmin Stein kirjoitti lastenkirjan The World is Round (suomennettu kexeliäällä nimellä Maailma on pyöreä), jonka päähenkilö on Rose-niminen tyttö ja jossa sama lause esiintyy monta kertaa.
xxx/ellauri280.html on line 414: Tansanian mannerosa oli Saksan siirtomaana osana Saksan Itä-Afrikkaa vuosina 1885–1919. 1900-luvun alussa Saksa määräsi siirtomaan tuottamaan puuvillaa emämaan teollisuuden tarpeisiin, ja afrikkalaisten protesteista puhkesi vuosien 1905–1907 Maji-maji-kapina. Virallisen arvion mukaan 75 000 afrikkalaista kuoli kapinan yhteydessä, useimmat heistä nälkään ja kulkutauteihin. Kapina sai nimensä maji-nimisestä taikajuomasta, jota paikalliset henkiparantajat jakoivat taistelijoille. (Tästä on ollut puhetta erään Nesböön paskakirjan yhteydessä. Sattumalta ällöttävän Karpin erittäinkin ällö ala cock pikkupollari oli jäänyt väkivaltaisesti orvoxi Kongossa 90-luvulla. Pahat neekerit muka listivät äidin ja iskän sänkyihin.) Kapina johti hallinnollisiin uudistuksiin, vaikkei parannuxiin.
xxx/ellauri287.html on line 425: Ramsay tuki Industrial and Engineering Trust Ltd:tä, yritystä, joka väitti pystyvänsä louhimaan kultaa merivedestä vuonna 1905. Se osti kiinteistön Englannin rannikolta aloittaakseen salaisen prosessinsa. Yritys ei koskaan tuottanut kultaa.
xxx/ellauri305.html on line 87: Chester Gilletten, tehtaan omistajan veljenpojan, lapsuus oli epävakaampi. Gillette syntyi Wickesissä, Jeffersonin piirikunnassa, Montanan alueella Franklin Gillettelle ja Louisa Maria Ricelle, jotka menivät naimisiin 21. lokakuuta 1883, kaksi kuukautta poikansa syntymän jälkeen, mutta vietti osan lapsuudestaan Spokanessa, Washingtonissa. Hänen vanhempansa olivat taloudellisesti mukavia, mutta syvästi uskonnollisia, ja lopulta luopuivat aineellisesta rikkaudesta liittyäkseen Pelastusarmeijaan. Perhe matkusti ympäri Yhdysvaltojen länsirannikkoa ja Havaijille hänen teini-iässään. Chester ei koskaan ottanut huomioon kasvatusnsa uskonnollisia puolia. Hän osallistui Oberlin Collegen valmistelevaan kouluun varakkaan sedän anteliaisuudesta, mutta lähti kahden vuoden jälkeen vuonna 1903. Koulunsa päätyttyä hän työskenteli satunnaisissa töissä vuoteen 1905 asti, jolloin hän otti paikan toisen sedän hametehtaassa Cortlandissa, New Yorkissa. Siellä Gillette paiski töitä angry dickillä tehtaan tyttöjen minihameissa, enteellisesti melaa mekkoon työnnellen.
xxx/ellauri363.html on line 342: vuonna 1905.
xxx/ellauri363.html on line 580: 1905 julkaistussa kirjoituksessa Taide ja koulu Ruin määrittelee taidekasvatuksen
xxx/ellauri376.html on line 172: Epämiellyttävä Fedja setä on mainittu nimeltä ei vähemmässä kuin 75 albumissa. Mixi vitussa voi hyvällä syyllä kysyä. Ikävämpää ukkoa saa hakea. Vaan nytpä luen Dostojevskin pentateukin ehkä kehnoimman teoxen, nim. "Keskenkasvuinen" (podrostok). Ymmärtääxeni Doston teinipsyyken syväluotausta käytän apuvälineenä Albert Liliuxen (1922) selvitystä Kasvien tunne-elämä nykyaikaisten tuhkimusten mukaan. Albert Lilius valmistui Helsingin yliopistosta maisteriksi vuonna 1897 pääaineenaan biologia. Hänen lisensiaatin väitöskirjansa valmistui vuonna 1905, ja teoksellaan Luonnontiedon opetusoppi hän sai kasvatus- ja opetusopin dosentuurin. Lilius matkusti Saksaan hakemaan oppia Ernst Meumannilta kokeellisessa kasvatustutkimuksessa. Palattuaan Suomeen hän erikoistui lapsipsykologiaan ja julkaisi 1910-luvun Suomessa uraauurtavia teoksia aiheesta. Tässä muutamia Pertin avainpointteja.
157