ellauri024.html on line 594: Paavo Juho Talvela (alk. Thorén; 19. helmikuuta 1897 Helsingin maalaiskunta – 30. syyskuuta 1973 Helsinki) oli suomalainen upseeri, joka sai Saksassa jääkärikoulutuksen.[1] Hän osallistui sisällissotaan, heimosotiin sekä talvi- ja jatkosotaan. Hänestä tuli armeijakunnan komentaja sekä marsalkka Mannerheimin luottomies, joka neuvotteli Saksan korkeimman johdon kanssa. Hän oli mukana myös äärioikeistolaisessa Lapuan liikkessä ja toimi myöhemmin 1930-luvulla liikemiehenä sekä jatkosodan jälkeen muun muassa paperiteollisuuden palveluksessa.
ellauri033.html on line 1171: Vuosina 1897–1902 ilmestyneessä toisessa romaanitrilogiassaan Le Roman de l’énergie nationale (”Kansallisen energian romaani”) Barrès käsittelee muun muassa suhdettaan kotiseutuunsa Lothringeniin (Lorraine). Teosten sanoma kuvastaa hänen omaksumaansa nationalistista katsomusta: side synnyinseutuun ja menneisiin sukupolviin muovaa yksilöt, joten kotiseudun hylkääminen johtaa yksilöllisen identiteetin menettämiseen ja kärsimykseen. Barrèsin myöhemmät romaanit Au Service de l’Allemagne (1905) ja Metzin tyttö (Colette Baudoche, 1909) käsittelevät Saksaan liitetyn Elsass-Lothringenin ranskalaisten asukkaiden lojaliteettiristiriitoja. Näitä teoksia käytettiin Ranskassa sotapropagandana ensimmäisen maailmansodan aikana. Meidän yöjuna pysähtyi Metzissä kun oltiin interreilillä. Tyttöjä ei näkynyt. Paizi Helmiä.
ellauri038.html on line 188: Weber saavutti suurta menestystä 1890-luvulla. Vuonna 1893 hän meni naimisiin sukulaisensa Marianne Schnitgerin kanssa, joka oli intellektuelli ja feministi, itsekin tunnettu sosiologi. No ei siitä sen enempää (mut kz. alla!). Seuraavana vuonna Weber toimi lyhytaikaisesti taloustieteen professorina Freiburgin yliopistossa, ennen kuin otti vastaan viran Heidelbergissä 1896. Hän joutui vähentämään ja lopulta kokonaan lopettamaan säännöllisen akateemisen työnsä vuonna 1897 sairauden takia, josta ei toipunut ennen vuotta 1901. Sairaus oli todennäköisesti "hermoromahdus", joka aiheutui hänen isänsä kuolemasta. Mitä ihmettä? Tästä pitää ottaa selvää tarkemmin. No justiinsa, alempana selviää, että Max oli ison osan aikaa täysin sekopää. Sitä näyttää olleen paljon liikkeellä Weberien suvussa.
ellauri049.html on line 639: Mallarmén tunnetuimpia teoksia ovat Faunin iltapäivä (1876, suom. Einari Aaltonen (2006), Divagations (Harhautumia, 1897) ja Un coup de dés jamais n’abolira le hasard (Yksi nopanheitto ei milloinkaan poista sattumaa, 1897) sekä postuumisti ilmestynyt Igitur (1925). Mallarmélla oli vaimo ja 2 lasta. Mitähän sen vaimo tykkäsi tosta faunirunosta. No ehkä sillä oli oma rölli vaatekaapissa.
ellauri050.html on line 495: Rilke oli isänsä tahdosta vuosina 1886–1891 sotilasakatemiassa. Vuosina 1895–96 hän opiskeli kirjallisuutta, taidetta, historiaa ja filosofiaa Prahassa ja Münchenissä. Rilke tutustui vuonna 1897 Lou Andreas-Saloméhen, jonka kanssa hänelle muodostui läheinen suhde. Keväällä 1901 Rilke nai kuvanveistäjä Clara Westhoffin, jonka hän oli tavannut edellisenä syksyn Worpswedessää. Parille syntyi joulukuussa 1901 tytär Ruth. Kesällä 1902 Rilke lähti Pariisiin. Siellä julkaistiin vuonna 1910 hänen ainoa romaaninsa Malte Laurids Briggen muistiinpanot. Pariisin-vuosinaan hän julkaisi myös useita runoja. Ille faciet-vanhemmat on saaneet aikaan hurjasti runoilijoita.
ellauri055.html on line 154: Shoghi Effendi Rabbānī (شوقي أفندي رباني) est né le 1er mars 1897 à Saint-Jean-d'Acre et mort à Londres le 4 novembre 1957. Il était le plus âgé des petits-fils de ʿAbd-al-Bahāʾ (1844-1921), qui était lui-même l’aîné des fils de Bahāʾ-Allāh (1817-1892), le prophète-fondateur de la Foi baha’ie.
ellauri055.html on line 1130: En 1895, il rencontre la cantatrice Georgette Leblanc, sœur de Maurice Leblanc, avec laquelle il tient, vers 1897, un salon parisien fort couru dans la villa Dupont : on y croise, entre autres, Oscar Wilde, Paul Fort, Stéphane Mallarmé, Camille Saint-Saëns, Anatole France, Auguste Rodin.
ellauri061.html on line 769: storica (1897-1900)

ellauri062.html on line 738: Orgonienergia on Wilhelm Reichin kehittämä teoria, jonka mukaan libido on kaikenkattava elämänvoima. Wilhelm Reich (24. maaliskuuta 1897 Dobzau, Galitsia, Itävalta-Unkari – 3. marraskuuta 1957 Lewisburg, Pennsylvania, Yhdysvallat) oli itävaltalainen psykiatri. Hän tutki suurten ihmisjoukkojen psykologiaa ja kuului psykopolitiikan edelläkävijöihin.
ellauri080.html on line 741: In 1897, he was stripped and nearly lynched by a white mob in Natal, but when the governor sought to press charges, Gandhi refused – saying he didn’t want to use a court of law for personal issues.
ellauri082.html on line 348: In seinem Aufsatz Christentum und Religionsgeschichte aus dem Jahr 1897 reagiert Troeltsch zum einen auf die Infragestellungen christlicher Theologie durch Materialismus und Naturwissenschaft. Er stellt diesbezüglich fest, dass „der Geist eine aus der Natur unableitbare selbständige Kraft ist“, aus der „in Wechselwirkung mit den Anforderungen der sinnlichen Wirklichkeit“ die Geschichte entsteht.
ellauri082.html on line 389: Jamesia pidetään nykyaikaisen uskontopsykologian perustajana. James kirjoitti muun muassa amerikkalaisen psykologian perusteoksena pidetyn The Principles of Psychology, joka ilmestyi vuonna 1890. Teoksillaan The Will to Believe (1897), The Varieties of Religious Experience (1902, suom. Uskonnollinen kokemus), Pragmatism (1907, suom. Pragmatismi) ja The Meaning of Truth (1909) James loi maineen yhtenä aikansa merkittävimmistä uskontofilosofeista. William Jamesin vuonna 1896 pitämän esitelmän ”The Will to Believe” mukaan uskonnollinen usko on äärettömän riskin ottamista. Se on kuin vuorikiipeilijän hengenvaarallinen loikka, joka ei voi toteutua ilman vankkaa uskoa hypyn onnistumiseen.
ellauri092.html on line 475: Wilhelm Robert Breitenstein (1848-1933), Catharina Krohnin poika, jonka biologinen isä ei ole tiedossa, varttui Suomessa ja jäi tänne. Vuonna 1897 hän osti Kiiskilän kartanon, jolloin se palasi Abrahamin jälkeläisten haltuun parin vuosikymmenen ajaksi. Wilhelmin jälkeläisiä ovat mm. Suomen entinen YK-suurlähettiläs Wilhelm Breitenstein (1933-2005) sekä ministeri Alexander Stubb (1968-). Sit on se mun armeija"kaveri" Breitenstein jolta hukkui lapsi Nauvon rannassa.
ellauri097.html on line 699: “The Tuft of Flowers” does indeed follow “Mowing” in the book, and one might suspect that line 32 of “Flowers” was borrowed from line 2 of “Mowing.” It is, in fact, the other way around: “The Tuft of Flowers” was written several years before “Mowing,” likely in 1896 or 1897; as such, it heartily deserves the designation “Early Poem.”
ellauri109.html on line 227: Louis Aragon (3. lokakuuta 1897 Pariisi – 24. joulukuuta 1982 Pariisi) oli ranskalainen historioitsija, runoilija ja kirjailija.
ellauri112.html on line 425: Pentagrammeja Stanislas de Guaitan vuonna 1897 ilmestyneestä kirjasta ''La Clef de la Magie Noire''. Pentagrammi eli viisikanta on viiden yhtä pitkän janan muodostama tähtimäinen kuvio, joka on vanha ja usein käytetty symboli.
ellauri135.html on line 460: Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia, 86 Osa. SKS, Helsinki 1897.
ellauri141.html on line 764: In 1897, Hégésippe Légitimus, the first native Guadeloupan elected president of the Guadeloupe General Council, took office with a vindictive agenda towards colonists. The Leger family returned to metropolitan France in 1899 and settled in Pau. The young Alexis felt like an expatriate and spent much of his time hiking, fencing, riding horses and sailing in the Atlantic. He passed the baccalauréat with honours and began studying law at the University of Bordeaux. When his father died in 1907, the resulting strain on his family's finances led Leger to temporarily interrupt his studies, but he eventually completed his degree in 1910.
ellauri145.html on line 620: 2 Liikkuvaa elämää 1870-luvun puolivälistä alkaen viettänyt Nietzsche oli saapunut Torinoon syyskuussa 1888 vietettyään siellä jo pari kuukautta samana keväänä. Hän pysyi kaupungissa aina tammikuuhun 1889 saakka. Läheisin ystävä, Baselin yliopistossa uustestamentillisen eksegetiikan ja varhaisen kirkkohistorian professorina 1870–1997 toiminut Franz Overbeck (1837–1905) saapui Torinoon 7. päivänä ja saattoi Nietzschen 9.:nä baselilaiselle klinikalle. Potilas siirrettiin Jenan yliopistosairaalaan 17. tammikuuta ja edelleen kotihoitoon Naumburgiin äitinsä Franziskan (1826–1897) luo maaliskuussa 1889. Saman vuoden joulukuussa hoitovastuun otti hänen siskonsa Elisabeth Förster-Nietzsche (1846–1935), joka siirsi potilaan kesällä 1897 Weimariin. Nietzschen äärimmäinen työrupeama – vuoden 1888 aikana laaditut kuusi teosta, kasa kirjeitä ja valtavasti muistiinpanoja – vaikutti mitä ilmeisimmin terveyden romahtamiseen uutenavuotena. Hulluksi tulemisen tavoista ja ajoituksista riittää teorioita, ja sen lääketieteellisistä syistä kiistellään (tavallisimmin neurosyfilis–aivokasvain-akselilla), mutta joka tapauksessa nopeasti dementoitunut Nietzsche ei enää toipunut viestimiskykyiseksi tammikuun alun 1889 jälkeen. Tässä käännetty kirje, viimeinen hulluusviesti, lähetettiin 5.
ellauri145.html on line 623: 3 Kirje on osoitettu kotikaupunkinsa Baselin yliopistossa historian ja taidehistorian professorina 1858–1893 vaikuttaneelle Jacob Burckhardtille (1818–1897), johon Nietzsche oli tutustunut toimittuaan Baselissa klassisen fi lologian professorina 1869–1879. Burckhardt antoi kirjeen Overbeckille, joka tajusi heti asioiden olevan huonosti.
ellauri145.html on line 636: 9 Nietzschen lukema ranskalaiskirjailija Alphonse Daudet (1840–1897) ei kuulunut Ranskan akatemiaan – harvojen valittujen nelikymmenikköön (ransk.
ellauri150.html on line 360: Uusista todisteista vuoti tietoja lehdistölle. Lisäksi epäilys toisesta syyllisestä kasvoi armeijassa ja hallituksessa. Picquart pelkäsi armeijan estävän hänen tutkimuksensa, ja hän valtuutti asianajajansa toimittamaan hänen keräämänsä todisteet hallitukselle. Asianajaja kertoi eräälle parlamentin jäsenelle, että sotasalaisuuksia kaupitellut lista oli todistettavasti Esterházyn kirjoittama. Parlamentin jäsen otti puolestaan yhteyttä Dreyfusin veljeen Mathieuhön. Mathieu syytti Esterházyä maanpetoksesta ja toimitti laatimansa kirjeen 15. marraskuuta 1897 sotaministerille ja johtavalle pariisilaiselle sanomalehdelle. Esterházyn vaatimuksesta koottu sotaoikeus vapautti kuitenkin hänet syytteistä nopean oikeudenkäynnin jälkeen. Tämän johdosta kirjailija Émile Zola julkaisi 13. tammikuuta 1898 L'Aurore-lehden etusivulla presidentti Félix Faurelle osoitetun kirjeen J’accuse (suom. ”minä syytän”). Zola syytti kirjeessään seitsemää korkea-arvoista upseeria ja kolmea käsialantutkijaa todisteiden keksimisestä Dreyfusia vastaan ja totuuden peittelystä.
ellauri152.html on line 92: Louÿs' close friend Claude Debussy in 1897 musically set three of the poems—La flûte de Pan, La chevelure and Le tombeau des Naïades—as songs for feminine voice and piano. Pan huiluu pyllyyn. The book was accidentally translated to Polish twice, in 1920 by Leopold Staff and in 2010 by Ruben Stiller.
ellauri160.html on line 131: In 1897, aged 12, he transferred to Cheltenham Military Academy (CMA), where he wore an American Civil War-style uniform and was taught drilling and how to shoot. The following year he made his first trip overseas, a three-month tour with his mother and Aunt Frank, who took him to England, Belgium, Germany, Switzerland, Italy, Spain, and Morocco. He attended CMA until 1900, at times as a boarder, but it seems he did not graduate.
ellauri192.html on line 886: Ilya Ilf (Ilya Arnoldovich Feinsilberg) (Russian: Илья Арнольдович Файнзильберг, 1897-1937) and Yevgeny Petrov (Yevgeniy Petrovich Katayev or Russian: Евгений Петрович Катаев, 1902-1942) were two Ukrainian prose authors of the 1920s and 1930s.They did much of their writing together, and are almost always referred to as "Ilf and Petrov". Bet Ilf was Jewish. Ilya Arnoldovich Ilf (born Iehiel-Leyb Aryevich Faynzilberg, Russian: Иехи́ел-Лейб Арьевич Фа́йнзильберг[1]) (15 October [O.S. 3 October] 1897 in Odessa – 13 April 1937, Moscow), was a popular Soviet journalist and writer of Jewish origin who usually worked in collaboration with Yevgeni Petrov during the 1920s and 1930s. Their duo was known simply as Ilf and Petrov. Together they published two popular comedy novels The Twelve Chairs (1928) and The Little Golden Calf (1931), as well as a satirical book Odnoetazhnaya Amerika (often translated as Little Golden America) that documented their journey through the United States between 1935 and 1936.
ellauri210.html on line 128: La ’Pataphysique est une parodie de science qui apparaît dans Gestes et opinions du docteur Faustroll, pataphysicien, livre écrit par Alfred Jarry en 1897-1898. Elle est alors définie comme la « science des solutions imaginaires qui accorde symboliquement aux linéaments les propriétés des objets décrits par leur virtualité ».
ellauri210.html on line 380: At the height of his fame and success, while The Importance of Being Earnest (1895) was still being performed in London, Wilde prosecuted the Marquess of Queensberry for criminal libel. The Marquess was the father of Wilde's lover, Lord Alfred Douglas. The libel trial unearthed evidence that caused Wilde to drop his charges and led to his own arrest and trial for gross indecency with men. After two more trials he was convicted and sentenced to two years' hard labour, the maximum penalty, and was jailed from 1895 to 1897. During his last year in prison, he wrote De Profundis (published posthumously in 1905), a long letter which discusses his spiritual journey through his trials, forming a dark counterpoint to his earlier philosophy of pleasure. On his release, he left immediately for France, and never returned to Ireland or Britain. There he wrote his last work, The Ballad of Reading Gaol (1898), a long poem commemorating the harsh rhythms of prison life. What an opportunity for a man of his caliber, one would have thought.
ellauri210.html on line 851: "Richard Cory" is a narrative poem written by Edwin Arlington Robinson. It was first published in 1897, as part of The Children of the Night, having been completed in July of that year; and it remains one of Robinson's most popular and anthologized poems. The poem describes a person who is wealthy, well educated, mannerly, and admired by the people in his town. Despite all this, he takes his own life.
ellauri217.html on line 817: Lisieux’n Pyhä Thérèse (ransk. Sainte Thérèse de Lisieux; alkuperäinen nimi Marie Françoise-Thérèse Martin; 2. tammikuuta 1873 Alençon – 30. syyskuuta 1897 Lisieux) oli roomalaiskatolinen ranskalainen karmeliittanunna, pyhimys, neitsyt ja 33. katolisen kirkon 36:sta kirkonopettajasta. Hän on floristien, lähetysmissioiden, lähetystyöntekijöiden, pilottien, tuberkuloosin, AIDS-potilaiden, vanhempien menettämisen, Australian, Ranskan, Alaskan Fairbanksin hiippakunnan, Kalifornian, Alaskan Juneaun hiippakunnan ja Coloradon Pueblon hiippakunnan suojeluspyhimys. Hänen tunnuksiaan ovat ruusut, ruusuja pitelevä paljasjalkakarmeliitta, karmeliittanunna ruusuja jaloillaan, Jeesus-lapsen ja Jeesuksen kasvojen kuvia pitelevä karmeliittanunna, krusifiksia ja ruusuja pitelevä karmeliittanunna ja kirja.
ellauri217.html on line 821: Lisieux’n Pyhän Thérèsen elämä voidaan jakaa seuraaviin vaiheisiin: Syntymä 2. tammikuuta 1873 Kaste 4. tammikuuta 1873 Äidin kuolema 28. elokuuta 1877 Ensikommuunio 8. toukokuuta 1884 Konfirmaatio 14. kesäkuuta 1884 Tapaaminen paavi Leo XIII:n kanssa 20. marraskuuta 1887 Pääsy karmeliittoihin 9. huhtikuuta 1888 Valat 8. syyskuuta 1890 Isän kuolema 29. heinäkuuta 1894 Kuolema 30. syyskuuta 1897
ellauri254.html on line 115: Aleksei Remizov (1877 Moskova, Venäjä – 1957 Pariisi, Ranska) oli venäläinen kirjailija. Mielenosoituksiin osallistunut Remizov karkotettiin Pohjois-Venäjälle. Hän pääsi palaamaan Pietariin 1905 mutta pötki pakoon Venäjältä 1921. Remizovin kertomuksia alettiin julkaista vuonna 1897 lehdissä. Hän hyödynsi niissä kansantarinoita, unia ja legendoja. Hän on vaikuttanut myöhempiin kirjailijoihin, esimerkiksi Isaak Babeliin, Jevgeni Zamjatiniin ja Boris Pilnjakiin. Hänen tuotantoaan julkaistiin Neuvostoliitossa uudelleen vuodesta 1978. Il s'est établi en France en 1923. Il est enterré au cimetière russe de Sainte-Geneviève-des-Bois, près de Paris. Sillä oli mukanaan pikku suite sute pussukka isänmaan multaa.
ellauri254.html on line 655: Mentyään setänsä luo Odessaan opiskelemaan, hän tutustui vallankumouksellisiin piireihin ja oli mukana perustamassa Etelä-Venäjän työläisliittoa 1897 sekä marxilaista Venäjän sosiaalidemokraattista työväenpuoluetta 1898. Trotski pidätettiin poliittisen toimintansa vuoksi 1898 ja karkotettiin Siperiaan. Vuonna 1902 hän pakeni karkotuspaikastaan ulkomaille, jättäen jälkeensä vaimonsa Aleksandra Sokolovskajan ja kaksi lastaan. Hän otti käyttöön pseudonyymin Trotski, jolla hänet sittemmin opittiin tuntemaan. Nimen hän lainasi Odessan vankilan päävanginvartijalta.
ellauri256.html on line 526: Martha Foley was born in Boston, Massachusetts, on March 21, 1897, to Walter and Margaret M. C. Foley. From 1909 to 1915, she attended Boston Girls' Latin School, and even then aspired to be a writer. The school magazine published her first short story, "Jabberwock," when she was eleven years old. (I had thought it was Lewis Carrol's.) After graduating from the 'Girls School' she attended Boston University but did not graduate, unlike Riitta Roth, who did. The topic of her MA thesis was Garten-Laub. The name of her kitten was Klobürste. (Riitta's, not Martha's)
ellauri282.html on line 589: Runoilemaan Johnu innostui kanadalaisen Duncan Campbell Scottin runosta. Vuodesta 1895 vuoteen 1897 Masefield työskenteli valtavassa Alexander Smithin mattotehtaassa Yonkersissa, New Yorkissa, missä odotettiin pitkiä työpäiviä ja olosuhteet olivat kaukana ihanteellisista. Hän osti jopa 20 kirjaa viikossa ja söi sekä modernia että klassista kirjallisuutta. Vuonna 1897 Masefield palasi kotiin Englantiin matkustajana höyrylaivalla.
ellauri284.html on line 164: Koko 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Saksa liittyi muiden eurooppalaisten valtojen joukkoon kamppailussa siirtomaaomaisuudesta. Kuten muutkin maailmanvallat (so. britit, mukaan lukien Yhdysvallat ja Japani), Saksa alkoi puuttua Kiinan paikallisiin asioihin. Kun kaksi saksalaista lähetyssaarnaajaa sai surmansa Juyen välikohtauksessa vuonna 1897, Kiinan oli pakko suostua Kiautschou Bayn oluttehtaan toimilupaan Shantungissa (nykyinen Shandong ) Saksalle vuonna 1898 99 vuoden vuokrasopimuksella. Saksa alkoi sitten vahvistaa vaikutusvaltaansa muualla provinssissa ja rakensi Tsingtaon kaupungin ja sataman, josta tuli Kaiserlichen merijalkaväen saksalaisen Itä-Aasian laivueen tukikohta.(Saksan laivasto), joka toimi Saksan siirtokuntien tukena Tyynellämerellä. Iso-Britannia suhtautui saxalaiseen olueen Kiinassa epäluuloisesti ja vuokrasi Weihaiwein, myös Shantungissa, merisatamaksi ja hiilivoimalaitokseksi. Venäjä vuokrasi oman asemansa Port Arthurissa (nykyinen Lüshunkou ) ja Ranska Kwang-Chou-Wanissa. Iso-Britannia alkoi myös luoda läheisiä suhteita Japaniin, ja diplomaattisuhteet tiivistyivät, kun anglo-japanilainen liitto allekirjoitettiin 30. tammikuuta 1902. Japani näki liiton välttämättömänä pelotteena pääkilpailijalleen Venäjälle. Japani osoitti potentiaalinsa voitolla Venäjän ja Japanin sodassa 1904–1905, ja liitto jatkui ensimmäiseen maailmansotaan.
ellauri308.html on line 499:
Hans Hildebrand, porträtt målad av Elisabeth Engdahl 1897.

ellauri316.html on line 301: Oskari Tokoi ja Hanna Räinä Lumijoelta menivät 1897 naimisiin Kaliforniassa. Heille syntyi seitsemän lasta. Vuonna 1924 Hanna muutti Fitchburgiin, missä hän kuoli vuonna 1938. Nestori ja Tyyne jäivät Neuvostoliittoon, jossa heidät teloitettiin Stalinin vainojen aikana. Vuonna 1939 Tokoi solmi avioliiton amerikkalaisen Eva Pearl Johansonin (Whiteker) kanssa.
ellauri316.html on line 776: 18973">

Vlasov
ellauri321.html on line 592: Feodosiya, joka perustettiin hellenistisenä aikana Kreikan Theodosian siirtomaaksi, on kaupunki, joka sijaitsee noin 120 km Simferopolista itään. Ennen vuotta 1783 se tunnettiin nimellä Kaffa. Ensimmäiset juutalaiset alkoivat asettua Feodosiaan 10. vuosisadalla . Myöhäiskeskiajalla kaupunkiin rakennettiin kaksi synagogaa – yksi Krymchak-juutalaisille ja toinen Ashkenazi-juutalaisille. Karaiteyhteisöllä oli oma kenassa . Vuoden 1897 väestönlaskennan mukaan juutalaista yhteisöä, enimmäkseen aškenazia, oli 3 109. Suurin osa juutalaisista eli pienimuotoisesta kaupasta, käsityöstä ja viininviljelystä. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen, Neuvostovallan alaisuudessa, kaikki juutalaisten toiminta Feodosiyassa lopetettiin. Vuonna 1926 juutalaisia oli 3 248 ja krymchakia 559, mikä muodosti vain 11 prosenttia koko väestöstä. Ennen toista maailmansotaa Feodosiyassa asui 2 922 juutalaista. Noin 1500 juutalaista onnistui pakenemaan kaupungista ennen saksalaisten saapumista.
ellauri325.html on line 201: Avertšenko julkaisi 1910 esikoisteoksensa, novellikokoelman Vesjolyje ustritsi. Hän arvostelee neuvostojärjestelmää 1922 julkaisemassaan kokoelmassa Djužina nožei v spinu revoljutsii ('Tusina puukkoja vallankumouksen selkään'), johon Leninkin reagoi. Syntyi 15. (27.) maaliskuuta 1880 Sevastopolissa köyhän kauppiaan Timofei Petrovitš Averchenkon ja Susanna Pavlovna Sofronovan perheessä, eläkkeellä olevan sotilaan tyttären Poltavan alueelta, eliskä ukrainalainen oli tämäkin kaveri. Vuonna 1897 Averchenko lähti työskentelemään virkailijana Donbassiin Brjanskin kaivokselle. 1900-luvun alussa hän muutti kaivosjohdon kanssa Harkovaan.
ellauri325.html on line 693: Granfelt oli myös aatelissäädyssä sukunsa edustajana säätyvaltiopäivillä 1882, 1885, 1888, 1891, 1894 ja 1897. Hän ajoi valtiopäivillä alkoholilainsäädännön muutoksia sekä kansansivistystyön laajentamista valtion tuella. Lisäksi hän oli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistojen ja kirjavarojen hoitaja vuosina 1879–1896.
ellauri326.html on line 318: Vizi tää Shmishkin on varsinainen 5. kolonna. Yhtä paha ellei pahempi kuin se Vlasovin iiliäinen albumissa 18973">316.
ellauri327.html on line 482: Kianto opiskeli Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa venäjän ja suomen kieliä. Opiskeluaikanaan hän aloitti kirjailijanuransa. Esikoisteoksessaan Väärällä uralla (1896), jonka Kianto julkaisi 22-vuotiaana, hän kertoi armeijakokemuksistaan. Omimmaksi alakseen hän tunsi kuitenkin luonnonlyriikan ja julkaisi runokirjat Soutajan lauluja (1896), Hiljaisina hetkinä (1897) ja Lauluja ja runoelmia (1900).
ellauri327.html on line 494: Entinen koulutoveri Eino Leino auttoi häntä runojen valikoimisessa. Kianto oli myös mukana perustamassa Suomalaista Kaunokirjailijaliittoa vuonna 1897. Kianto promovoitiin filosofian maisteriksi vuonna 1900. Hän täydensi venäjän kielen opintojaan stipendiaattina Moskovassa 1901–03,[4] ja julkaisi näistä kokemuksistaan myöhemmin kirjan Moskovan maisteri (1946). Kianto teki tänä aikana myös pitkän kiertomatkan Etelä-Venäjällä, ja tätä matkaa hän kuvasi 1903 ilmestyneessä matkakirjassaan Kiannan rannoilta Kaspian poikki v. 1902.
ellauri338.html on line 143: Myöhemmin John White Alexander kuvasi runon vuoden 1897 Isabella and the Pot of Basil -taulussa, jota pidetään tällä hetkellä Museum of Fine Artsissa Bostonissa. Frank Bridge kirjoitti myös samannimisen sinfonisen runon vuonna 1907.
ellauri348.html on line 234: Friedrich Wilhelm Nietzsche (/ˈnˈ/ ˈvɪlhɛlm[ˈfʁiːdʁɪç ,-cheeNEE-chə, NEEitʃiːn,ətʃiː ⓘ tai [ˈniːtsʃə]; 15. lokakuuta 1844 – 25. elokuuta 1900) oli saksalainen filosofi. Hän aloitti uransa klassisena filologina ennen kuin siirtyi filosofian puolelle. Hänestä tuli nuorin klassisen filologian professori Baselin yliopistossa vuonna 1869 24-vuotiaana, mutta erosi vuonna 1879 terveydellisistä syistä, ongelmia, jotka vaivasivat häntä suurimman osan elämästään; hän valmisti suuren osan ydinkirjoituksestaan seuraavan vuosikymmenen aikana. Vuonna 1889, 44-vuotiaana, hän romahti ja menetti sen jälkeen täydellisen henkiset kykynsä, halvauksen ja luultavasti vaskulaarinen dementia. Hän vietti jäljellä olevat vuodet äitinsä hoidossa tämän kuolemaan saakka vuonna 1897 ja sitten sisarensa Elisabeth Förster-Nietzschen kanssa. Nietzsche kuoli vuonna 1900 saatuaan keuhkokuumeen ja useita halvauksia.
ellauri364.html on line 194: Hänen perusopinnot tapahtuivat paikallisissa kouluissa, joissa oli vahva katolinen perinne, ja vuonna 1887 hänet lähetettiin 11-vuotiaana Eurooppaan, aluksi Itävaltaan, isän puoleisen setänsä huostaan. pappina ja myöhemmin Italiaan äitinsä kotikaupunkiin suorittamaan lukio-opintojaan Trenton kaupungissa, josta hän valmistui vuonna 1897 kandidaatin tutkinnolla. Tähän mennessä hän oli päättänyt lääketieteen urasta ja hakenut Prahan saksalaiseen yliopistoon, jossa hän vietti elämänsä seuraavat upeat vuodet.
ellauri367.html on line 191: Rakovskin oikea nimi oli Krăstjo Stantšev. Hän syntyi Gradetsissa lähellä Kotelin kaupunkia Bulgariassa. Hänen isänsä oli varakas maanomistaja, jonka jättämän suuren perinnön turvin hän matkusteli ympäri maailmaa. Hän opiskeli vuosina 1890–1892 Genevessä Sveitsissä, mutta joutui pidätetyksi poliittisen toimintansa vuoksi. Hän tutustui jo Genevessä moniin maanpaossa eläneisiin venäläisiin vallankumouksellisiin, kuten Pavel Akselrodiin, Georgi Plehanoviin, Vera Zasulitšiin ja Rosa Luxemburgiin. Hän edusti Bulgariaa sosialistisen internationaalin kongresseissa Zürichissä 1893 ja Lontoossa 1896. Rakovski aloitti lääkärinopinnot Berliinissä, mutta joutui pian karkotetuksi Saksasta sosialistisen toimintansa vuoksi. Hän vei opintonsa loppuun Montpellier’n yliopistossa Ranskassa, ja valmistui lääkäriksi vuonna 1897. Hän suoritti vuosina 1899–1900 asepalveluksen Romanian armeijassa. Rakovski puhui useita keinotekoisia kieliä ja loi kansainvälisen uran vastavallankumouksellisena. Hän julkaisi eri maissa politiikkaa käsitteleviä teoksia käyttäen toisinaan kirjailijanimeä Inshallahov.
ellauri367.html on line 241: Bund (lyhenne sanoista Algemeyner Yidisher Arbeter Bund in Lite, Poyln un Rusland ; General Jewish Workers' Union Liettuassa, Puolassa ja Venäjällä ) oli juutalainen sosialistinen puolue, joka perustettiin Venäjällä vuonna 1897; Tietyn ideologisen kehityksen jälkeen se yhdistettiin omistautumiseen jiddishille, autonomismille ja maalliselle juutalaiselle nationalismille, ja se hahmotteli juutalaista elämää sellaisena kuin se elettiin Itä-Euroopassa ("Doykeyt"; "Dasein", "Hereness" Bund-ideologiassa), joka vastusti jyrkästi sionismia ja muita käsityksiä koko maailmaa kattavasta juutalaisen kansallisesta identiteetistä.
ellauri367.html on line 245: Tunteet kuumenivat, kun juutalaisia työläisiä ruoskittiin vappumielenosoituksissa vuonna 1902 Vilnan kuvernöörin käskystä, jonka bundistinuori Hirsh Lekert ampui myöhemmin. Bund perustettiin salaisessa konventissa, joka pidettiin Vilnassa 7.–9. lokakuuta 1897, ja johon osallistui 13 delegaattia (joista kahdeksan oli työmiehiä). Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen perustamiskokouksessa maaliskuussa 1898 kolme yhdeksästä edustajasta oli bundisteja. Bund liittyi venäläiseen puolueeseen autonomisena elimenä, ja Kremer valittiin sen keskuskomitean jäseneksi. Maanalaisen Bundin suvereeni instituutio oli sen säännöllinen kokous.
ellauri370.html on line 223: 1897
ellauri370.html on line 227: Poul Borchsenius (7. heinäkuuta 1897 Odense, Tanska − 6. maaliskuuta 1983 Randers, Tanska) oli tanskalainen pappi ja kirjailija. Hän opiskeli ensin historiaa mutta siirtyi sitten opiskelemaan teologiaa ja suoritti virkatutkinnon 1921. Hänen opiskeluaikansa oli liberaalin teologian aikaa, mikä jätti leimansa häneen. Näkemystensä vuoksi hän joutui erimielisyyksiin kirkon johdon kanssa Kööpenhaminassa ja siirtyi Randersiin.
ellauri370.html on line 748: 1897 öffnete sich die Organisation auch für Frauen. Eigentlich, Frauen werden nicht aufgenommen, jedoch haben viele Logen Frauenvereinigungen und Jugendbunde angegliedert.
ellauri373.html on line 142: The presumption is strong that the Protocols were issued, or reissued, at the First Zionist Congress held at Basle in 1897 under the presidency of the Father of Modern Zionism, the late Theodore Herzl.
ellauri373.html on line 226: Juutalainen Allen Ginzberg Odessasta oli Herzlin kiihkeä vastustaja Baselin sosialistikongressissa 1897, josta joku heimotoveri (ehkä kaxoisagentti) vuosi nämä protokollat. Osallistujille annettiin mahdollisuus poistaa kissoja tästä protokollasta. Yöllä myyrät ottivat kopioita pöytäkirjoista ilman kopiokonetta. Tälläisen yön kiire työ voi tietysti vaikuttaa protokollapinon kuntoon, se oli kirjoitettu alunperin ranskaxi. Päätös- ja konkreettinen toimenpideosa on hävinnyt. S.A. Nilus käänti sen 1901 ryssäxi. Zakh jatkaa kehitystään. Hirssi.
ellauri373.html on line 274: Moskovan patriarkka poistettiin vallasta muitta mutkitta ja siirrettiin suoraan luostariin ja Kirkko jätetään kourallisen kapinallisen papiston armoille, jotka juutalaisen hallituksen miellyttämiseksi valmistautuvat tuomaan lopullisen skisman kirkon sisäiseen elämään. Jos tämä onnistuu, niin vuoden 1897 ohjelmansa tässä kohdassa "Näkymätön hallitus" voi juhlia täydellistä saatanallista voittoa lähitulevaisuudessa.
ellauri373.html on line 391: kuinka monta jäsentä vuoden 1897 kongressissa taisi hepreaa, erittäin
ellauri373.html on line 406: Hertzl oli sionistiliikkeen johtaja aikaisintaan vuoden 1897 kongressissa
ellauri373.html on line 506: Ginsberg ja hänen seuraajia osallistui vuonna 1897 per-
ellauri373.html on line 562: Vuonna 1884 Independent Order of B'nai Brithin "puitteissa" tehtiin ensimmäinen yritys yhdistää Länsi- ja Itäjuutalaiset. Tämä tapahtui samana vuonna Kattowicessa, jossa yleiskokoukset pidettiin. Sovittu Molempien ryhmien välillä ei ollut kokousta: itäinen "Hovevei Siionin" uudet juutalaiset, joita johtaa Leo Pin- Sker, Lilienblum ja muut, koko ajan hallussaan erotettiin. Sama tapahtui Ba- Selskyn kongressi 1897. Johdon alaisuudessa Ginsbergin mukaan itäjuutalaiset ovat aina muodostaneet erillisen leiri, joka piti oppositiota teoreettisena ryam, ja Hertzlin tapaan käyttäytyä epäluuloinen hänestä riippumatta suorittivat omansa uudet suunnitelmat juutalaisten kolonisoimiseksi Palestiinassa.
ellauri373.html on line 581: Vuodesta 1897 alkaen hän juonittelee ja sabotoi kaikkea toimintaa yleensä. Ahad Haman toiminta on erittäin aktiivista ja ratkaiseva luonne, josta puhumme selitetään tarkemmin tämän luonnoksen seuraavassa osassa. joka tutkii tapoja soveltaa oppimista elämään, Ninja Gintsberg.
ellauri373.html on line 610: Se liittyy läheisesti Pariisin hintaan "Israelin maailmanliitosta" - "ASHAPS IzgaeShe IpіvegzeІІІе” (puhuimme siitä edellä että hän oli nuoruudessaan vahvan vaikutuksen alaisena ilman Karl Netteriä, yhtä unionin perustajista, Ginsberg odottaa saavansa tukea ympäristöltä. ja osa sen jäsenistä. Koska tätä varten (Union "pöytäkirjoista" tehtiin ranskankielinen käännös ja lähetetty Pariisiin Tämä käännös oli se luin ensin jollekin sionistiryhmälle Baselin kongressi 1897. minun piti chi- puhua ranskaa, koska niiden joukossa, jotka tulevat tiedossa oli arvoinen tutustua asiakirjoihin eli suurin osa, mukaan lukien jopa Hertzl ja Nordau ei osannut muinaista heprean kieltä. Tämä asiakirja joutui Niluksen ystävien käsiin.
ellauri373.html on line 612: Kokonainen joukko todisteita vahvistaa pätevyyden tämän pääomapisteen uskollisuus. aikana sa- ensimmäisen Baselin kongressin (1897), juutalainen Alfred Nossig, suorapuheinen sionisti, joka työskenteli tuolloin minä libretona Paderewskin oopperaan "Maigi", esiteltiin vuonna 1901, puhui pöytäkirjasta hei työntekijällesi. Ja Paderewski heti hän kertoi tämän tarinan monille puolalaisille, jotka Luonnollisesti he pitivät sitä epätodennäköisenä. Alfred Nossig asuu tällä hetkellä Berliinissä; PA~Derevsky ja ainakin jotkut hänen ystävänsä vuonna 1897 ovat edelleen elossa.
ellauri373.html on line 618: Vuonna 1897 Baselin kongressin jälkeen Bne Moishe -seuran väitetään hajoavan ja suljettu, väistyä toiselle tunnetulle organisaatiolle nimellä "Bne-Zion" ja sai ag Russian- Tällä hallituksella on laillinen oikeus olla olemassa. (!) Tämä uusi organisaatio perustettiin Moskovaan. Usyshkin, Asher Gintsbergin oppilas.
ellauri373.html on line 664: Siitä huolimatta tämä tappio toimi opetuksena kuinka Ginsbergille ja muille sionisteille. Ne kaikki ymmärsivät epäonnistumisensa tuli olemassa olevan erimielisyyden seurauksena heidän välillään vuodesta 1897 lähtien. He tajusivat sen vain uusi yhtenäisyys voisi auttaa heitä pääsemään lähemmäksi molemmissa leireissä yhteisen tavoitteen saavuttaminen Ryakh, mutta johon he menivät eri tavoin. Sitten sitten "poliittisesti" sionismi "B'nai B'rith" ja sionismi "Käytännöllisesti" tai "hengellisesti" "Bne-Zion" päätti yhdistykää... Sekä "hertzlistit" että "ahadhamistit" ovat erityisen tärkeitä
ellauri373.html on line 671: Kaksi vuotta myöhemmin, 11. sionistikongressissa, pidettiin Wienissä vuonna 1913, Ahad-Ham henkilökohtainen mutta tuli nauttimaan voitosta sääli vastustajiaan vuonna 1897. Tässä kongressissa sionistit ovat "poliittisia" "B'nai B'rith" hyväksyi koko sionismin ohjelman "käytännölliseksi" Bne-Sionin itäjuutalaisten ja julisti itse valmiita auttamaan suunnitelmien toteuttamisessa niillä "pöytäkirjoilla", jotka olivat kerran peräisin Hertzlin kaatama.
ellauri374.html on line 229: 1897 öffnete sich die Organisation auch für Frauen. Eigentlich, Frauen werden nicht aufgenommen, jedoch haben viele Logen Frauenvereinigungen und Jugendbunde angegliedert.
ellauri374.html on line 250: Vuoden 1881 jälkeen, kun Itä-Euroopan juutalaiset muuttivat joukoin Yhdysvaltoihin, B´nai B´rith sponsoroi amerikanisaatiokursseja, kauppakouluja ja avustusohjelmia. Vuonna 1897, kun järjestön USA:n jäsenmäärä oli hieman yli 18 000, B´nai B´rith muodosti naisten apuosaston San Franciscossa. Tästä piti tulla B´nai B´rith Women, joka vuonna 1988 kuitenkin hajosi itsenäiseksi järjestöksi, Jewish Women Internationaliksi.
ellauri377.html on line 75: Suosituimmat gnostilaiset lahkot olivat vahvasti zoroastrismin inspiroimia. Kristittyjen gnostikkojen kosmogoniset spekulaatiot olivat osittain peräisin Maaseh Breshitistä ja Maaseh Merkabahista. Tämän opinnäytetyön ovat erityisesti esittäneet Gershom Scholem (1897–1982) ja Gilles Quispel (1916–2006). Scholem havaitsi juutalaisen gnoosin merkabah-mystiikkaa kuvaavista kuvista, jotka löytyvät myös tietyistä gnostilaisista asiakirjoista. Gershom Scholem kuvaili gnostilaisuutta "metafyysisen antisemitismin suurimmaksi tapaukseksi". Elchasailaiset tai ainakin heidän vaikutuksensa saaneet kristityt liittivät miespuolisen Kristuksen naispuoliseen Pyhään Henkeen ja näkivät molemmat kahdeksi jättimäiseksi enkeliksi. Salomon testamentin kirjoittaja piti Kristusta erityisen tehokkaana "estävänä" enkelinä demonien karkotuksessa.
ellauri381.html on line 463: Voi arvostella Solženitsyniä siitäkin, että hän oikeutti Neuvostoliiton sotavankien yhteistyön saksalaisten kanssa Suuren isänmaallisen sodan aikana. Vitun jenginpetturi! 18973">Vlasovilainen! Ensimmäisen syljen nero! Käytännössä hänen näkemyksensä isänmaallisuudesta, moraalista ja uskonnosta vetivät puoleensa Venäjän yhteiskunnan taantumuksellisinta osaa.
ellauri382.html on line 350: Rzhevin lihamyllyä länsirintamalla 1942 pyörittivät Stalin sekä Zhukov palomiehenä. Jenginpetturi 18973">Vlasov oli vielä ryssän puolella 20. divisioonan johdossa. Sakut peräytyivät Rzhevistä Volgan mutkasta. Siellä on Stalinin siirtämiä Tverin karjalaisia. Sieltä suomalaiset lähtivät kodan ovet paukkuen riitaannuttuaan muiden ugrilaisten kanssa. Venäläisten ja sakujen mukaan myllyssä muhjautui 300K neuvostokansalaista, jenkit ilmoittaa 1-2 miljoonaa. Ezevverran Wikipedian luotettavuudesta.
ellauri386.html on line 530: Koska Rosenthal oli kiinnostunut sorrettujen uskontokuntansa tilasta, hän purjehti Yhdysvaltoihin vuonna 1881 perustaakseen sinne maataloussiirtomaita venäläisten juutalaisten maahanmuuttajien asettamiksi. Vuosina 1881–82 hän onnistui perustamaan siirtokuntia Louisianaan ja Etelä-Dakotaan . Asukkaana hän otti merkittävän osan New Jerseyn Woodbinen siirtokunnan hallinnosta vuonna 1891.  Vuosina 1887 ja 1888 Rosenthal harjoitti kirjakauppaa, mutta luopui tästä ammatista päästyään New Jerseyn päätilastoitsijaksi. Edison General Electric Companyn virassa hän toimi kolme vuotta. Vuonna 1892 hän matkusti Kaukoitään, jonne Great Northern Railway lähetti hänet tutkimaan Kiinan, Korean ja Japanin taloudellisia olosuhteita ja kauppaa, josta hän julkaisi raportin ( St. Paul , 1893). Palattuaan hänet valittiin New York Cityn saksalais -amerikkalaisen uudistusliiton sihteeriksi ja seitsemänkymmenen komitean lehdistötoimiston jäseneksi , joka oli ratkaisevassa asemassa pahamaineisen Tweed Ringin kaatamisessa. Häntä ei kuitenkaan pie sekoittaa kaimaansa Herman "Lefty Lou" Rosenthaliin, gangsteriin joka nirhattiin Sing Singissä. Vuonna 1894 hänet nimitettiin Immigration Bureaun vastuuvapausosaston päälliköksi, Ellis Island, New York, toimisto, jossa hän työskenteli kaksi vuotta päästäen maahan simona sivukiharoita. Vuonna 1897 hänestä tuli New Yorkin amerikkalaisten sionistien liiton varapuheenjohtaja. Vuonna 1898 hän hyväksyi New Yorkin julkisen kirjaston (Astor-haara) slaavilaisen osaston päällikön viran, jossa hän toimi vuoteen 1917 asti. Hän liittyi Jewish Encyclopedia -lehden toimituskuntaan Venäjän osaston päällikkönä joulukuussa 1900, kun Solovyev oli vasta menehtynyt köyhänä kuin kirkonrotta.
ellauri401.html on line 336: Olikohan luokkatverini Yrjö Grönberg sukua Herman Grönbergille joka 1897 läxi Pekan kanssa Intiaan? Paizi Pekka oli pätkäperävaunu ja Yrjö majakka. Tiistaiaamuna 5.9. matka alkoi kohti Tukholmaa. Tukholmassa vietetyn parin viikon aikana siellä pidettiin Yleisen Veljeyden kan- sainvälinen kongressi. Ervast ei pitänyt Tingleyn itsetietoisesta ole- muksesta. Suurimman vaikutuksen Ervastiin kuitenkin tekivät Alice Leighton Cleatherin ja Basil Crumpin musiikkiesitykset. Prinssieversti ja Yrjö jatkoivat matkaa Kristianiaan (Oslo). Norjalainen salatietrilijä teki Pekjaan oudon vaikutuxen. kLontoossa alkoi vastoinkäymiset kun kiero vossikka ajelutti extra kiemuroita. Besant oli eillispäivänä kerinnyt lähtä Intiaan. Rahat oli loppu ja pojat matkustivat jänixinä kotio.
ellauri402.html on line 404: Abraham "Bram" Stoker (8 November 1847 – 20 April 1912) was an Irish author who is best known for writing the 1897 Gothic horror novel Dracula. During his lifetime, he was better known as the personal assistant of actor Sir Henry Irving and business manager of the West End's Lyceum Theatre, which Irving owned.
ellauri402.html on line 408: Stoker aloitti romaanien kirjoittamisen työskennellessään Irvingin managerina sekä Lontoon Lyceum Theatren sihteerinä ja johtajana, alkaen Käärmeen passista (The Snake's Pass) vuonna 1890 ja Draculasta vuonna 1897. Tänä aikana hän oli osa The Daily Telegraphin kirjallista henkilökuntaa vuonna 1997 Lontoossa, ja hän kirjoitti muuta fiktiota, mukaan lukien kauhuromaanit Kammoittava kreivi (Dracula), suom 1952, Käärinliinan leidi (The Lady of the Shroud 1909) ja Valkoisen madon luola (The Lair of the White Worm 1911).
ellauri402.html on line 410: Dracula on Bram Stokerin goottilainen kauhuromaani, joka julkaistiin 26. toukokuuta 1897. Epistolaarinen romaani, kertomus liittyy kirjeisiin, päiväkirjamerkintöihin ja sanomalehtiartikkeleihin. Siinä ei ole yhtä päähenkilöä, ja se alkaa asianajajan Jonathan Harkerin kanssa, joka lähtee liikematkalle transilvanialaisen aatelismiehen, kreivi Draculan linnaan. Harker pakenee linnasta saatuaan tietää, että Dracula on vampyyri, ja kreivi muuttaa Englantiin ja vaivaa Whitbyn merenrantakaupunkia. Pieni ryhmä, jota johtaa Abraham Van Helsing, tutkii, metsästää ja tappaa Draculaa, lyövät hänen sydämensä, mestaavat hänen päänsä ja täyttävät hänen suunsa valkosipulilla. Hän löysi nimen Dracula Whitbyn julkisesta kirjastosta lomallaan, koska hän ajatteli sen tarkoittavan paholaista romaniaksi. Christopher Craft kirjoittaa, että kreivi Draculan aiheuttama ensisijainen seksuaalinen uhka on, että hän "viettelee, tunkeutuu ja [ja] tyhjentää toisen miehen" Jonathan Harkerin innostuessa siitä, että kolme naamiona ja edustajana toimivaa vampyyrinaista tunkeutuu häneen hänen homoseksuaalisen halunsa vuoksi.
ellauri409.html on line 450: Appearance and Reality (1893; second edition 1897) is a book by the English philosopher Francis Herbert Bradley, in which the author, influenced by Georg Wilhelm Friedrich Hegel, argues that most things are appearances and attempts to describe the reality these appearances misrepresent, which Bradley calls the Absolute. It is the main statement of Bradley´s metaphysics and is considered his most important book.The work was an early influence on Bertrand Russell, who, however, later rejected Bradley´s views. In 1894, the book was reviewed by J. M. E. McTaggart, the apologist of "haecceitas" (tämyys). Kun Seppo Kiviseltä jäi McTaggart väitöskirja kesken, Seppo sortui haahuiluun kuin T.S. Eliot.
ellauri431.html on line 422: Vuonna 1922 Swami Abhedananda, New Yorkin Vedanta-seuran puheenjohtaja vuosina 1897–1921 ja useiden kirjojen kirjoittaja, matkusti jalkaisin Himalajalle ja saapui Tiibetiin, missä hän opiskeli buddhalaista tiibetiläisyyttä ja tiibetinbuddhalaisuutta. Hän meni Hemisin luostariin ja löysi väitetysti Notovitchin kääntämän käsikirjoituksen, joka oli tiibetinkielinen käännös alkuperäisistä paliksi kirjoitetuista kirjakääröistä. Lama sanoi, että se oli kopio ja että alkuperäinen palinoodia oli Marbourin luostarissa lähellä Lhasaa. Abhedanandan kuoltua vuonna 1939 yksi hänen opetuslapsistaan ​​tiedusteli asiakirjoista Hemisin luostarissa, mutta hänelle kerrottiin, että ne olivat kadonneet suursiivouxessa.
ellauri456.html on line 1383: Ei pie sekottaa Dorothy Dayhyn (1897 – 1980). Tämä Day oli yhdysvaltalainen journalisti, yhteiskunnallinen aktivisti ja anarkisti , joka boheemin nuoruuden jälkeen kääntyi katolilaiseksi luopumatta yhteiskunnallisesta aktivismistaan. Hän oli kenties tunnetuin poliittinen radikaali amerikkalaisten katolisten keskuudessa. Hän oli osa katolista työväenliikettä. Hän harjoitti kansalaistottelemattomuutta, mikä johti lisäpidätyksiin vuosina 1955, ja vuonna 1973 75-vuotiaana. Day puolusti katolista taloustieteen teoriaa distributivismista, jota hän piti kolmantena tienä kapitalismin ja sosialismin välillä. Se on fasistista pienyrittäjäpersuilua.
ellauri466.html on line 99: Gordon Allport (1897-1967) oli psykologi, joka loi perustan persoonallisuuspsykologialle. Gordonin isä oli valelääkäri ja huumediileri.
ellauri475.html on line 74: Todellinen Cyrano syntyi 1619 Pariisissa, nimellä Savinien de Cyrano. Sotilas, joka haavoittui Arrasin piirityksessä, ja myöhemmin opiskeli filosofi Pierre Gassendin johdolla. Kirjoitti satiirisia teoksia, kuten Histoire comique des états et empires de la lune (Kuumatka) ja Histoire comique des états et empires du soleil (Auringon valtakunnat), jotka pilkkasivat aikansa uskomuksia. Edmond Rostandin näytelmän (1897) päähenkilö oli lahjakas mutta ulkonäkönsä (suuri nenä) vuoksi epävarma runoilija-sotilas. Cyrano rakastaa Roxanea, mutta uskoo, ettei voi mahtua tämän sisään nenänsä takia. Hän auttaa komeaa mutta kömpelöä Christiania kirjoittamalla tälle kirjeitä, joita tämä antaa Roxanelle, jotta Roxane rakastuisi "häneen". Teemat: Rakkaus, petos, इसका ('is-ka' eli 'sen') pituudesta riippuva itsetunto ja sen kauneus vs. sielu. Tarina on inspiroinut lukuisia sovituksia, kuten oopperoita, elokuvia ja uusia näytelmiä, joista tunnetuin lienee venäläisen Gerard Depardieun tähdittämä vuoden 2018 elokuva. Hänen päätavoitteensa oli pilkata auktoriteetteja, erityisesti uskonnossa, ja kannustaa vapaamieliseen materialismiin. Hän teki useita myöhempiä keksintöjä, kuten levysoitin ja kenties moderni atomiteoria, Kz m. albumit 89 ja 150.
ellauri483.html on line 700: In 1896 to protect British vital interests, in particular the Suez Canal, and to suppress the slave trade, the British government decided to reconquer Sudan. An Anglo-Egyptian army under British Commander-in-Chief of Egyptian Army Major General[b] Herbert Kitchener marched south from Egypt. Kitchener captured Dongola on 21 September 1896, and Abu Hamed on 7 August 1897. At the Battle of the Atbara River on 7 April 1898, he defeated Mahdist forces led by Osman Dinga and Khalifa Abdullah, opening a line of march up the Nile. On 1 September 1898 Kitchener, supported by a powerful flotilla of gunboats, arrived to face the main Mahdist army at Omdurman, near Khartoum.
ellauri501.html on line 571: The historical foundation for the novel is the War of Canudos, which took place between 1896 and 1897 in the northeastern backlands (sertão) of Bahia, Brazil. It is the deadliest civil war in Brazilian history. The actual events unfolded across several key phases:
ellauri501.html on line 588:
  • The Aftermath: By October 1897, the army completely destroyed the town. They slaughtered nearly all the inhabitants, leaving more than 15,000 dead. Conselheiro died of illness during the siege.Harvard University +2
    ellauri507.html on line 225: Maaliskuussa 1896 julkaistiin kahdeksan tällaista luonnosta pienessä painoksessa nimeltä Kiovan tyypit, Kuprinin ensimmäinen kirja. Ei sunkaan Kuprin ollut vähävenäläinen? No ei, Volgan tataari, vaikka hänen vuosina 1896–1899 Donbassin alueen vierailunsa jälkeen tekemänsä "Teolliset luonnokset", merkitsivät ehdottomasti seuraavaa vaihetta hänen kypsymisessään kirjailijana. Lisäxi vuonna 1897 Kuprin matkusti Volhyniaan työskentelemään kartanonhoitajana ja meni sitten Polesjen alueelle Etelä-Valko -Venäjälle, missä hän auttoi mahorkan viljelyssä. "Siellä imin voimakkaimmat, jaloimmat, laajimmat ja hedelmällisimmät vaikutelmani... ja tutustuin venäjän kieleen ja maisemaan", hän muisteli vuonna 1920.
    ellauri507.html on line 299: Ilya Ilf (1897–1937) and Yevgeny Petrov (1902–1942) – Co-authors of famous satirical novels like The Twelve Chairs, both born in Odesa.
    xxx/ellauri010.html on line 1505: 18977">

    Paulo Kondo
    xxx/ellauri068.html on line 360: Im Jahre 1891 nahm er an der Universität Tübingen sowie am Evangelischen Stift das Studium der evangelischen Theologie auf. Nach seiner Ordination in der Stuttgarter Stiftskirche 1895 wurde er Vikar in Wimsheim und 1897 in Boll. Die dortige Begegnung mit Christoph Blumhardt (juu täähän oli se Herman Hessen kasvatuspappa!) , der sich in seinen späten Jahren aus der engen Bindung mit der evangelischen Kirche löste und zu sozialen Fragen und der Sozialdemokratie hingezogen fühlte, wurde für Wilhelm lebensbestimmend.
    xxx/ellauri075.html on line 108: Il séjourne aussi près de Vienne, à Carlsbad, à Berlin, au Tréport, à Paris, à Munich. À Rome où il s'installe un temps, il rencontre une étudiante en médecine, Anna Eléazarovna Berezovskaïa, qu'il épouse en 1897, à l’insu de ses parents. De cette union naissent ses enfants : Tatiana (1897) et Nathalie (1900).
    xxx/ellauri075.html on line 285: This history of the nineteenth-century Paris arcades, creatively triggered by Louis Aragon’s (1897–1982) Le Paysan de Paris or Paris Peasant (1926), collects thousands of quotations strategically arranged with snippets of critical commentary in chapters or bundles called ‘convolutes’.
    xxx/ellauri091.html on line 301: Die versunkene Glocke (1897), a symbolic story of a master bell founder and his struggle as an artist, has been one of Hauptmann's most popular plays. After this Hauptmann wrote the tragedies Fuhrmann Henschel (1899), Michael Kramer (1900), and Rose Bernd (1903). These works also reflected the personal turmoil Hauptmann was then in he had fallen for a fourteen-year-old girl, a promising violinist Margarete Marschalk. She was the opposite of his wife, interested in his work, and in such outdoor sports as hiking, ice-skating, andf skiing. After Hauptmann wife found out about her rival, she moved with the children to Dresden. Hauptmann had a son, Benvenuto, with Margarete, and in 1904, after a long period of agonising thought, Hauptmann divorced Marie and married Margarete. However, a year later he met a sixteen-year-old actress, Ida Orloff, who became a new object of his obsession. Hauptmann described her in his letters as a moth flirting with flames, as a bewitching Siren, as a mermaid, and as a cruel spider.
    xxx/ellauri126.html on line 313: Margaret Schönberger Mahler tai Margit Mahler (1897–1985[1]) oli unkarilainen psykiatri ja psykoanalyytikko, joka esitti teorian lapsen varhaiskehityksestä. Länsi-Unkarissa syntynyt Mahler opiskeli Unkarissa ja Saksassa. Hän siirtyi toisen maailmansodan vuoksi ensin Lontooseen ja sitten New Yorkiin.
    xxx/ellauri128.html on line 488: Noailles avioitui kreivi Mathieu de Noailles´n kanssa 1897. Heidän ainoa lapsensa oli poika Anne-Jules de Noailles (1900–1979).
    xxx/ellauri129.html on line 619: Son ami le journaliste Maurice de Waleffe (1874-1946) témoigne que, dès son arrivée à Paris, en 1897, il projetait, pour mieux s'intégrer à la société parisienne, de demander sa naturalisation, de changer de nom et de se faire baptiser et que le nom de Croisset était pour lui « le nom du village d'où Gustave Flaubert datait les volumes de sa correspondance1 ». En 1911, il obtint du Conseil d'État le changement de son nom pour celui de Wiener de Croisset. Francis de Croisset recherche le scandale avec des comédies d’une audace calculée, et devient, par son œuvre mais aussi par sa vie privée, omniprésent dans la presse du temps.
    xxx/ellauri129.html on line 644: Elizabeth Parsons Ware Packard (28 December, 1816 – 25 July, 1897), also known as E.P.W. Packard, was an American advocate for the rights of women and people accused of insanity. She was wrongfully confined by her husband who claimed that she had been insane, for more than three years. At her trial, 3 yrs later, a jury took just seven minutes to find her not insane. Pezku koitti samaa Kikalle Hangossa heikommin tuloxin, valkotakit veivät Petterin.
    xxx/ellauri129.html on line 668: She died on July 25, 1897. In her obituary, The Inter Ocean, a Chicago newspaper, described her as "the reformer of insane asylum methods".
    xxx/ellauri139.html on line 139: Syntyi: 10. syyskuuta 1897, Billom, Ranska
    xxx/ellauri157.html on line 339: Gershom Scholem (1897 – 21. helmikuuta 1982[1]) oli saksalaissyntyinen israelilainen historioitsija ja modernin "tieteellisen" kabbalan tutkimuksen perustaja. Hänen teoksiinsa kuuluvat vaikutusvaltainen luentokokoelma Die jüdische Mystik in ihren Hauptströmungen (1941) sekä sabbatealaisten mystisen messiaan Šabbetai Tsevin elämäkerta (1973). Scholemin näkemykset ovat hallinneet kabbalan tutkimusta ainakin Moshe Ideliin asti. (Kukahan sekin oli.)
    xxx/ellauri170.html on line 885: He contributed many articles to the Theosophical Society's Lucifer (inexplicably renamed The Theosophical Review in 1897) as joint editor. Mead became the sole editor of The Theosophical Review in 1907. As of February 1909 Mead and some 700 members of the Theosophical Society's British Section resigned in protest at Annie Besant´s reinstatement of Charles Webster Leadbeater to membership in the society. Leadbeater had been a prominent member of the Theosophical Society until he was accused in 1906 of teaching masturbation to, and sexually touching, the sons of some American Theosophists under the guise of occult training. While this prompted Mead´s resignation, his frustration at the stiffness of the Theosophical Society may also have been a major contributor to his break after 25 years.
    xxx/ellauri178.html on line 225: Kaarle Laurilan vanhemmat olivat maanviljelijä Heikki Laurila ja emäntä Anna Kreeta Untinen. Hän pääsi ylioppilaaksi Oulun suomalaisesta lyseosta 1895 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1897, lisensiaatiksi 1903 ja tohtoriksi 1907.
    xxx/ellauri202.html on line 229: Conservateur en esthétique, mais progressiste en politique, France trouve dans l'affaire Dreyfus son Histoire contemporaine (l'Orme du mail, 1897 ; le Mannequin d'osier, 1897 ; l'Anneau d'améthyste, 1899 ; Monsieur Bergeret à Paris, 1901). Il a aussi prêté sa plume aux diverses manifestations de la gauche militante. (Académie française, 1896 ; prix Nobel 1921).
    xxx/ellauri208.html on line 589: "Beautiful Isle of Somewhere" is a song with words by Jessie Brown Pounds and music by John Sylvester Fearis, written in 1897. The song gained huge popularity when it was used in William McKinley's funeral. It was subsequently a staple at funerals for decades, and there are dozens of recorded versions.
    xxx/ellauri224.html on line 177: Ellisin ensimmäinen teos homoseksuaalisuudesta, Sexual Inversion (1897). Siinä homoseksuaalisuutta käsiteltiin ensi kertaa neutraalisti, ei vain kriminologisena ongelmana tai mielisairautena. Se oli ensimmäinen osa Havelock Ellisin pääteoksesta, kuusiosaisesta sarjasta Studies in the Psychology of Sex, jonka viimeinen osa ilmestyi 1928. Ensimmäisen osan aiheuttaman kohun takia sarjaa ei julkaistu Britanniassa vaan Yhdysvalloissa.
    xxx/ellauri230.html on line 146: Juosten Kustu junior tuli ylioppilaaksi Turun ruotsalaisesta klassillisesta lyseosta vuonna 1892. Hän aikoi ensin papiksi ja opiskeli sen vuoksi Helsingin yliopistossa latinaa, kreikkaa ja hepreaa, mutta pian hän kiinnostui pyllykielitieteestä ja urasuunnitelma muuttui. Ramstedt suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon 1895 ja maisterin tutkinnon 1898. Hän meni naimisiin 1897 Ida Olivia Aleksandra Josefssonin kanssa. Idasta ei näytä kuuluvan sen enempää. Jaa tämä: "Kun kotona oli useita koulua käyviä lapsia, ei vaimoni voinut lähteä matkaani. Mutta sensijaan Elma-tyttäremme, joka juuri keväällä v. 1919 oli tullut ylioppilaaxi, suostui mielellään seuraamaan isäänsä aupairina."
    xxx/ellauri230.html on line 391: Tammikuussa 1920 kaupunkia piiritti 3000 ihmisen partisaaniyksikkö Ya. I. Tryapitsynin ja T. I. Naumovin (esikuntapäällikkö) johdolla. Yakov Ivanovich Tryapitsyn (1897-1920), muromilainen talonpoika, RIA :n lippu, etulinjan sotilas, Pyhän Yrjön ritari, ilmestyi Siperiaan vuoden 1918 lopulla, osallistui partisaaniliikkeeseen ja loi oman 35 hengen joukkonsa ihmisiä, johtajana 10. marraskuuta 1919 alkaen With. Vjatskoe marssi Nikolaevskiin. Heidän edetessään osasto kasvoi viiteen rykmenttiin.
    xxx/ellauri268.html on line 551: 1897220.7055475/224802.jpg" />
    xxx/ellauri287.html on line 488:
    Haj Amin al-Husseini - Jerusalemin mufti (1897 - 1974)

    xxx/ellauri298.html on line 70: Warteggin piirrostesti (Wartegg Zeichen Test) eli lyhennettynä WZT on projektiivisiin testeihin ja ilmaisuanalyysimenetelmiin kuuluva psykologinen testi, jota käytetään lähinnä persoonallisuuden arvioimiseen. Testin kehitti itävaltalais-saksalainen psykologi Ehrig Wartegg (1897-1983) Leipzigin yliopistossa 1930-luvulla. Sitä on käytetty Suomessa laajalti muun muassa ammatinvalinnanohjauksessa. Finnairin liikennelentäjiä testannut ja kouluttanut psykologi Manfred Gardziella laati testille omiin tulkintoihinsa perustuvan käsikirjan. Se poikkesi Työvoimahallinnon käyttämästä käsikirjasta, joka pohjautui Martti Takalan ja M. Hakkaraisen luomaan pisteistysjärjestelmään.
    xxx/ellauri298.html on line 349: 1897" data-nimi="Reich Wilhelm">Wilhelm Reich ( / r aɪ x / RYKHE, saksa: [ˈvɪlhɛlm ˈʁaɪç] ; 24. maaliskuuta 1897 – 3. marraskuuta 1957) oli itävaltalainen lääketieteen tohtori ja psykoanalyytikko, Sigmund Freudin jälkeisen toisen analyytikkopolven jäsen. Useiden vaikutusvaltaisten kirjojen kirjoittaja, The Impulsive Character (1925), The Function of the Orgasm (1927), Character Analysis (1933) ja The Mass Psychology of Fascism (1933), hänestä tuli yksi radikaaleimmista hahmoista. psykiatrian historiassa.
    xxx/ellauri319.html on line 439: Jessie Fremont O'Donnell (1860–1897), writer
    xxx/ellauri319.html on line 623: Alphonse Daudet (1840–1897), French novelist
    xxx/ellauri320.html on line 143: Yliopistovuosinaan hän oli kiintynyt sosialististen opiskelijoiden ryhmään, jonka joukosta hän oli löytänyt tulevan vaimonsa, Wienissä opiskelevan venäläisen intellektuelli- ja yhteiskunnallisen aktivistin Raisa Timofeyewna Epsteinin (juutalainen). Koska Raisa oli militantti sosialisti, hänellä oli suuri vaikutus Adlerin varhaisiin julkaisuihin ja lopulta hänen persoonallisuusteoriaansa. He menivät naimisiin vuonna 1897 ja heillä oli neljä lasta, joista kahdesta, hänen tyttärestään Alexandra ja hänen poikansa Kurt, tuli psykiatreja. Heidän lapsensa olivat kirjailija, psykiatri ja sosialistiaktivisti Alexandra Adler; psykiatri Kurt Adler; kirjailija ja aktivisti Valentine Adler; ja Cornelia "Nelly vaan" Adler. Raisa kuoli 89-vuotiaana New Yorkissa 21. huhtikuuta 1962.
    xxx/ellauri337.html on line 211: Max Ferdinand Scheler (* 22. August 1874 in München; † 19. Mai 1928 in Frankfurt am Main) war ein deutscher Philosoph, Anthropologe und Soziologe. Scheler war der Sohn eines Domänenverwalters und einer orthodox-jüdischen Mutter. In Jena wurde Max 1897 bei dem Nobelisten Rudolf Eucken mit dem Thema Beiträge zur Feststellung der Beziehungen zwischen den logischen und ethischen Prinzipien promoviert. Im Jahr 1899 habilitierte er sich in Jena mit dem Thema Die transzendentale und die psychologische Methode. Im selben Jahr heiratete Scheler Amelie Ottilie, geborene Wollmann geschiedene von Dewitz-Krebs (1868–1924). Aufgrund der Lektüre von Husserls Logischen Untersuchungen und eines Skandals um seine Affäre mit Helene Voigt-Diederichs, der Ehefrau von Eugen Diederichs, musste er seine Position in Jena aufgeben.
    xxx/ellauri376.html on line 172: Epämiellyttävä Fedja setä on mainittu nimeltä ei vähemmässä kuin 75 albumissa. Mixi vitussa voi hyvällä syyllä kysyä. Ikävämpää ukkoa saa hakea. Vaan nytpä luen Dostojevskin pentateukin ehkä kehnoimman teoxen, nim. "Keskenkasvuinen" (podrostok). Ymmärtääxeni Doston teinipsyyken syväluotausta käytän apuvälineenä Albert Liliuxen (1922) selvitystä Kasvien tunne-elämä nykyaikaisten tuhkimusten mukaan. Albert Lilius valmistui Helsingin yliopistosta maisteriksi vuonna 1897 pääaineenaan biologia. Hänen lisensiaatin väitöskirjansa valmistui vuonna 1905, ja teoksellaan Luonnontiedon opetusoppi hän sai kasvatus- ja opetusopin dosentuurin. Lilius matkusti Saksaan hakemaan oppia Ernst Meumannilta kokeellisessa kasvatustutkimuksessa. Palattuaan Suomeen hän erikoistui lapsipsykologiaan ja julkaisi 1910-luvun Suomessa uraauurtavia teoksia aiheesta. Tässä muutamia Pertin avainpointteja.
    xxx/ellauri388.html on line 129: Puhtauden ihannes on Pekka Ervastin nide, jota löytyy vielä käytettynä antikvariaateista. Jotkut sivut ovat kyllä liimaantuneet yhteen ja kannessa on tahroja. Alaotsikko: Viisi artikkelia vuoden 1906 Omatunto -aikakauskirjasta. Kustantaja: Kristosofinen Kirjallisuusseura. Eipäs hötkyillä! vielä varhaisempi on nide Puhtauden ihanne - Järnefelt Arvid - Kunto: Tyydyttävä, vlta 1897. Järnefeltin versio on saatavilla jopa äänikirjana. Sitä voi kuunnella elektrofonilla vaikka molemmat kädet olisivat varattuina vaapperassa kullinvarressa. Kuopion uusi kirjapaino, Otava. SISÄLLYS: Esipuhe. Vietti lapsuudessa. Vietti nuorukaisijässä. Elämänohjeen voi antaa ainoastaan uskonto. Liite. Eräs kirje.
    xxx/ellauri394.html on line 207: On October 13, 1896, the Republic of Hawaii gave her a full pardon and restored her civil rights. "Upon receiving my full release, I felt greatly inclined to go abroad," Liliʻuokalani wrote in her memoir. From December 1896 through January 1897, she stayed in Brookline, Massachusetts, with her husband's cousins William Lee and Sara White Lee, of the Lee & Shepard publishing house. During this period her long-time friend Julius A. Palmer Jr. became her secretary and stenographer, helping to write every letter, note, or publication. He was her literary support in the 1897 publication of the Kumulipo translation, and helped her in compiling a book of her songs. He assisted her as she wrote her memoir Hawaii's Story by Hawaii´s Queen. Sara Lee edited the book published in 1898 by Lee & Shepard.
    xxx/ellauri394.html on line 213: She attended the inauguration of US President William McKinley on March 4, 1897, with a Republic of Hawaii passport personally issued to "Liliuokalani of Hawaii" by the republic´s president Sanford B. Dole. On June 16, McKinley presented the United States Senate with a new version of the annexation treaty, one that eliminated the monetary compensation for Liliʻuokalani and Kaʻiulani. Liliʻuokalani filed an official protest with Secretary of State John Sherman the next day. The protest was witnessed by her agent and private secretary Joseph Heleluhe, Wekeki Heleluhe, and Captain Julius A. Palmer Jr., reported to be her American secretary.
    xxx/ellauri394.html on line 215: In June 1897 President McKinley signed the "Treaty for the Annexation for the Hawaiian Islands", but it failed to pass in the United States Senate after the Kūʻē Petitions were submitted by a commission of Native Hawaiian delegates consisting of James Keauiluna Kaulia, David Kalauokalani, William Auld, and John Richardson. Members of Hui Aloha ʻĀina collected over 21,000 signatures opposing an annexation treaty. Another 17,000 signatures were collected by members of Hui Kālaiʻāina but not submitted to the Senate because those signatures were also asking for restoration of the Queen. The petitions collectively were presented as evidence of the strong grassroots opposition of the Hawaiian community to annexation, and the treaty was defeated in the Senate— however, following its failure, Hawaii was annexed anyway via the Newlands Resolution, a joint resolution of Congress, in July 1898, shortly after the outbreak of the Spanish–American War. Tuli kiire annexoida lisää maita Mexikon suunnalta.
    xxx/ellauri394.html on line 275: "Treaty to Annex Hawaii". The Times. No. 1185. Washington, D.C. June 17, 1897. Image 1, col. 3. Archived from the original on November 8, 2017. Retrieved October 15, 2017.; "Treaty to Annex Hawaii". The Times. No. 1185. Washington, D.C. June 17, 1897. Image 2, col. 4. Archived from the original on November 8, 2017. Retrieved October 15, 2017.
    xxx/ellauri394.html on line 277: "By the Ex-Queen: Protest Made to the Annexation of Hawaii. An Appeal for Restoration. Authority of Present Government Denied. Document Signed in Washington and 'Julius' Witnessed the Signature". Hawaiian Gazette. Vol. XXXII, no. 55. Honolulu. July 9, 1897. Image 1, Col. 6. Archived from the original on November 8, 2017. Retrieved October 15, 2017.; "The Ex-Queen's Protest". The Times. No. 1186. Washington, D.C. June 18, 1897. Image 1, col. 7. Archived from the original on November 8, 2017. Retrieved October 15, 2017.
    xxx/ellauri394.html on line 279: Silva 2004, pp. 123–163; Silva, Noenoe K. (1998). "The 1897 Petitions Protesting Annexation". The Annexation Of Hawaii: A Collection Of Documents. University of Hawaii at Manoa. Archived from the original on December 30, 2016. Retrieved December 19, 2016.
    xxx/ellauri423.html on line 181: 189759_1-girla-me-p-porno-siski-musulmanok-2.jpg" alt="xxx"/>
    xxx/ellauri440.html on line 103: Viimeisinä vuosinaan Boldt radikalisoitui vallankumoukselliseksi, jonka toiminta huipentui vuonna 1917 tapahtuneeseen Nikolainkirkon eli nykyisen Helsingin tuomiokirkon valtaukseen. Vuonna 1897 hän perusti yhdessä kirjailija Matti Kurikan ja teosofi Pekka Ervastin kanssa Helsinkiin ruotsinkielisen rauhanyhdistyksen Finlands Fridsförening. Vuoden 1900 lopulla Boldt ja Ervast perustivat Uusi Aika -nimisen viikkolehden. Boldt uskoi, että siitä tulisi maailman paras lehti, ja siksi joulukuussa 1900 ilmestyneestä näytenumerosta otettiin 165 000 kappaleen jättiläispainos. Uusi Aika ehti kuitenkin ilmestyä vain seuraavan vuoden tammikuusta toukokuuhun, ennen kuin lehti jouduttiin varojen puutteessa lopettamaan. Lehti levitti kuitenkin teosofisia ajatuksia myös työväestön keskuuteen, ja Ervast julkaisi siinä Valoa kohti kirjansa alkuosan ”teosofisten kirjeiden” muodossa.
    xxx/ellauri455.html on line 668:
  • Oscar Wilde : irlantilainen kirjailija ja runoilija; kääntyi kuolinvuoteellaan. Vapauduttuaan vankilasta toukokuussa 1897 Wilde oli rahaton. Hän muutti pois Englannista ja asui viimeiset vuotensa Ranskassa, Italiassa ja Sveitsissä. Hänen luonaan kävi vanhoja ystäviä sekä Alfred Douglas, jonka kanssa hän palasi yhteen.
    xxx/ellauri485.html on line 260: Ludwig (1897–1992) was #1 on the first Forbes 400 list in 1982. Though he was one of the wealthiest super oil tanker tycoons of his day, with operations spanning 23 countries, he was an unperson (nobody nonentity loser cipher nothing lightweight man in the street villain offender non-person small fry unimportant average joe mediocre person rascal rogue scamp culprit rapscallion scallywag photographer paparazzo shutterbug cameraperson celebrity photographer freelance photographer documentarian photog photographist shooter photojournalist unimportant person person of no importance person of no account man of straw cypher pygmy zero insignificancy zilch unknown cog in the machine yesterday's news fanboi one in the eye john q public).
    xxx/ellauri493.html on line 183: Taking two years to write, Caine's novel The Christian was published by Heinemann in 1897. It is the first novel in Britain to have sold over a million copies. The book was inspired by Rossetti's verses Mary Magdalene at the Door of Simon The Pharisee, written for his painting, depicting a man trying to pluck back a woman about to enter the gates of heaven. Mainly set in Victorian London, it is the story of Glory Quayle, a young woman living an independent life who becomes an actress, and John Storm, who enters the priesthood. It was the first time that Caine had taken up the Woman Question.
    xxx/ellauri493.html on line 451: In Hall Caine’s 1897 novel The Christian, there is no scene where Pastor John Storm and Glory Quayle engage in fornication.
    xxx/ellauri493.html on line 468: The Clement's Inn incident refers to a real-life Victorian scandal involving the young author and journalist Hall Caine. Shortly after moving into the Inn in 1882, Caine and his flatmate Eric Robertson received meals from a nearby coffee house delivered by a 13-year-old girl named Mary Chandler. Months later, Mary's stepfather and the father of another local girl confronted Caine and Robertson, claiming the men had corrupted their daughters and demanding marriage. Caine denied the allegations, maintaining that only minor flirting had taken place, and subsequently left London to give lectures in Liverpool. When Caine returned to his chambers in December 1882, Mary's stepfather had abandoned her at the Inn. Taking responsibility, Caine financed Mary's education at a school in Sevenoaks for six months. The two later grew closer and married in Scotland in 1886. Hall Caine later immortalized this setting in his hit 1897 novel and 1898 play, The Christian, which is partially set in the rooms of Clement's Inn.
    128