ellauri008.html on line 47: Epäonnistuneen itsemurhayrityksen jälkeen Korzeniowski pestautui 1878 englantilaislaivaan. Vuonna 1886 hänellä oli komennossaan oma laiva ja hän oli saanut Britannian kansalaisuuden. Tässä vaiheessa hän muutti nimensä Joseph Conradiksi. Seuraavat kahdeksan vuotta hän purjehti eri puolella maailmaa kartuttaen kokemuksia, jotka vaikuttivat voimakkaasti hänen myöhempään kirjalliseen tuotantoonsa. Vuonna 1893 hän jätti merimieselämän, jonka aikana hän oli täysin englantilaistunut.
ellauri031.html on line 28: Hun var født i Trondhjem, flyttet til Risør da hennes far, Peter Gustav Zwilgmeyer ble beordret dit som byfogd, i mai 1861. Som voksen flyttet hun til Kristiania. De siste årene av livet bodde hun på Kongsberg. Hun var søster til Ludvig Daae Zwilgmeyer og Ludvig Daae (1829–1893) var hennes onkel.
ellauri033.html on line 468: Hippolyte Adolphe Taine (21. huhtikuuta 1828 Vouziers – 5. maaliskuuta 1893 Pariisi) oli ranskalainen kriitikko ja historioitsija. Hän oli vankka positivismin kannattaja ja yksi ensimmäisistä kriittisen historiantutkimuksen tekijöistä. Taine tunnetaan kolmitahoisesta lähestymistavastaan, joita hän kutsui nimellä rotu, miljöö ja hetki taiteen kontekstuaaliseen tutkimukseen.
ellauri033.html on line 1169: Barrès valittiin vain 27-vuotiaana Ranskan edustajainkamariin Nancyn edustajana vuoden 1889 vaaleissa kiihkokansallismielisten boulangistien ehdokkaana. Persupaskiainen, Ranskan Halla-aho. Hän tuki revansismia vaatien vaalikampanjassaan Elsass-Lothringenin palauttamista Ranskalle. (Siis izelleen.) Menetettyään edustajanpaikkansa vuoden 1893 vaaleissa Barrès perusti La Cocarde -nimisen sanomalehden. Vasemmistopoliitikkojen uskottavuutta koetellut Panama-skandaali innoitti hänet kirjoittamaan huvinäytelmän Une journée parlamentaire (1894). Antisemitistinä hän korosti juutalaisten liikemiesten osuutta lahjonnassa. Dreyfus-oikeudenkäynnin aikana Barrès kuului Alfred Dreyfusin vankimpiin vastustajiin, ja julisti Dreyfusin olevan syyllinen jo pelkästään juutalaisen rotunsa perusteella. Siis Dreyfusin rodun ei Barresin. Barres lienee ollut sekarotuinen.
ellauri034.html on line 31: Kirjan fläpistä: Hans Fallada, parina viime vuosikymmenenä kaikkialla maailmassa suuren suosion saavuttanut saxalainen kirjailija on syntynyt 1893 Greifswaldisssa Preussin Pommerissa. Hänen isänsä oli juristi, mutta koulunkäynnin lopetettuaan nuori Rudolf Ditzen, joka on kirjailijan porvarillinen nimi, toimi kuitenkin useita vuosia käytännöllisillä aloilla, mm. maataloustyöläisen, kirjanpitäjän, kauppaedustajan yms. ammateissa. Hän kirjoitti pari expressionistista romaania ajan tyylin mukaisesti. Kuitenkin vasta 1931 ilmestyneellä ajankuvauxellaan "Bauern, Bonzen und Bomben" hän herätti julkisuudessa suurempaa huomiota erikoisesti voimaaan tyylinsa perusteella. Sitä seurasi sitten sarja romaaneja - mm 1932 "Mikä nyt eteen, Pinneberg" (mullon se) - joiden ansiosta hänestä tuli eräs nazi-Saxan luetuimmista kirjailijoista. Hans Falladan romaanien runsaaseen detaljirikkauteen yhdistyy kirjailijan harvinaisen voimakas elävöittämisen lahja: hänen teostensa sivuilla se maailma, jota hän pyrkii kulloinkin kuvaamaan, elää todella aitona ja rikkaana. (Ei sanaakaan sen viinankäytöstä eikä elinikäisestä morfiiniriippuvuudesta - niistä varmaan oli tässä apua). Kaiken pohjalla on lisäxi hienotunteista huumoria sekä lämmintä ja ystävällistä humaniteettia, joka kuitenkin välttää kaikkea näkyvää paatosta ja toistaalta taas tietoisesti korostavaa sentimentaalisuuttakin. Näine avuineen hänen kertomataiteensa on lämmittävää ja samalla mukaansatempaavaa, joka on siten myös selityxenä hänen suureen yleisönsuosioonsa.
ellauri034.html on line 539: Epäonnistuneen itsemurhayrityksen jälkeen Korzeniowski pestautui 1878 englantilaislaivaan. Vuonna 1886 hänellä oli komennossaan oma laiva ja hän oli saanut Britannian kansalaisuuden. Tässä vaiheessa hän muutti nimensä Joseph Conradiksi. Seuraavat kahdeksan vuotta hän purjehti eri puolella maailmaa kartuttaen kokemuksia, jotka vaikuttivat voimakkaasti hänen myöhempään kirjalliseen tuotantoonsa. Vuonna 1893 hän jätti merimieselämän, jonka aikana hän oli täysin englantilaistunut, lukuunottamatta puolalaista aksenttia.
ellauri038.html on line 188: Weber saavutti suurta menestystä 1890-luvulla. Vuonna 1893 hän meni naimisiin sukulaisensa Marianne Schnitgerin kanssa, joka oli intellektuelli ja feministi, itsekin tunnettu sosiologi. No ei siitä sen enempää (mut kz. alla!). Seuraavana vuonna Weber toimi lyhytaikaisesti taloustieteen professorina Freiburgin yliopistossa, ennen kuin otti vastaan viran Heidelbergissä 1896. Hän joutui vähentämään ja lopulta kokonaan lopettamaan säännöllisen akateemisen työnsä vuonna 1897 sairauden takia, josta ei toipunut ennen vuotta 1901. Sairaus oli todennäköisesti "hermoromahdus", joka aiheutui hänen isänsä kuolemasta. Mitä ihmettä? Tästä pitää ottaa selvää tarkemmin. No justiinsa, alempana selviää, että Max oli ison osan aikaa täysin sekopää. Sitä näyttää olleen paljon liikkeellä Weberien suvussa.
ellauri040.html on line 44: Wilho Puska syntyi 1832 Wiedensahlissa Hannoverin länsipuolella. Äiti oli leski, isä äpärä. Joutui pois kotoa 9-vuotiana enon luo harppisakuihin Göttingeniin kun kotona tuli ahasta Otto kuopuxen, 7. lapsen synnyttyä. Eno oli pastori. Kauppiasisä halus esikoisesta koneinsinööriä, tuli pilapiirtäjä. Mynkään menneen teknillisen koulun jälkeen koitti jäljitellä hollantilaisia mestareita Antwerpenissä. Varmaan Boschia. Protestanttien räävitön erauspoika protestoi 1848 barrikaadeilla. Äiti hoiti sitä 21-vuotiaana kotona lavantaudista. Se ei mennyt naimisiin. Vetelehti Munchenissä, joi olutta ja poltti ketjussa. Kun rahat loppu eno antoi lisää. 36-vuotiaana muutti Otto-veljen luo Frankfurtiin. Siellä sillä oli ymmärtävä rouvaystävä Johanna jolla oli moukka mies. Wilho luki 1893569" data-nimi="Schopenhauer Arthur">Schopenhaueria, joka talutteli Atmaa samassa kaupungissa. (Tai Butzia.) Seelenbrüdereitä olivat. Muutti viisikymppisenä pastorinleski siskon luoxe isänkorvikkeexi niiden lapsille. Ei ollut kiltti niillekään eikä siskolle.
ellauri042.html on line 602: Maupassant tried to take his own life by cutting his throat; failing even that, he was committed to the private asylum of Esprit Blanche at Passy, in Paris, where he died on 6 July 1893 from syphilis. Maupassant penned his own epitaph: "I have coveted everything and taken pleasure in nothing."
ellauri047.html on line 1018: Kaarle Laurentius (Kalle) Sorainen (sukunimi vuoteen 1936 Sandelin; 14. toukokuuta 1893 Pori – 14. marraskuuta 1983 Helsinki) oli suomalainen opettaja, filosofi ja kirjallisuuden tutkija.
ellauri050.html on line 377: January 5, 1893[1]
ellauri050.html on line 407: Paramahansa Yogananda (born Mukunda Lal Ghosh; January 5, 1893 – March 7, 1952) was an Indian monk, yogi and guru who lived his last 32 years in America. He introduced millions to the teachings of meditation and Kriya Yoga through his organization Self-Realization Fellowship (SRF) / Yogoda Satsanga Society (YSS) of India. A chief disciple of the Bengali yoga guru Swami Sri Yukteswar Giri, he was sent by his lineage to spread the teachings of yoga to the West, to prove the unity between Eastern and Western religions and to preach a balance between Western material growth and Indian spirituality. His long-standing influence in the American yoga movement, and especially the yoga culture of Los Angeles, led him to be considered by yoga experts as the "Father of Yoga in the West." Jooga on lännessä suosittu naisten jumppamuoto, kun siinä ei hypitä niin että tissit hölskyy. Venytellään vaan kissamaisesti lattialla, ei tarvi hikoilla eikä välttämättä käydä jumpan päälle edes suihkussa, jos on kiire.
ellauri053.html on line 1154: Hänen uransa alkuaikojen työt olivat romanttisia ja fantasianomaisia, mitä kuvastaa hänen vuonna 1893">1893 julkaistu kokoelmansa The Celtic Twilight (Oletko keltti ja annat suolaa). Keski-iässä hän siirtyi kohti kovempaa ja modernimpaa tyyliä, joihin hän sai innoitusta suhteestaan Ezra Poundiin ja osallistumisestaan Irlannin kansallismieliseen politiikkaan.
ellauri064.html on line 264: Gustaf Wrede af Elimä eli Parkanon parooni (13. huhtikuuta 1853 Vaasa – 23. lokakuuta 1939 Tenhola) oli Parkanossa asunut kansanomainen aatelismies ja originelli, joka toimi Parkanon hoitoalueen metsänhoitajana 1893–1918 ja asui eläkkeellä ollessaankin Parkanossa. Hänet tunnettiin 1920–1930-luvuilla suojeluskunta-aktiivina.
ellauri065.html on line 124: Schützenberger THEOREM Marco 19.02.1893 07.05.1917
ellauri066.html on line 65: Lauluja Vuorelan teksteihin ovat säveltäneet muiden muassa Joonas Kokkonen, isäni Toni Erdmann ja muumiääni Samuli Edelmann. Vuorela on tehnyt tekstin Multian kotiseutulauluun, Multian lauluun, jonka on säveltänyt Juhani Pohjanmies. Juhani Pohjanmiehen (1893 -1952) vuonna 1921 säveltämä "Multian laulu", jonka sanat ovat Einarin Vuorelan käsialaa, löytyy nuottijulkaisuna Lahden ja Jyväskylän kaupunginkirjastojen musiikkiosastoilta. Voit tiedustella omasta lähikirjastostasi mahdollisuutta tilata nuotti kaukolainaan. Muualta laulun sanoja ei valitettavasti näytä löytyvän. Sic transit multiaisen kunnia.
ellauri066.html on line 213: Jääpeili syntyi perheen kanssa kesämökillä Sääxmäen Kalalahdessa 1928. Se oli kesien kesä. Varmaan 6v Pirkollekin Pikossa. Missä vain on tarpeen apu sinne rientää pikku Papu. Kuolema painuu taustalle, tuo peräpäästä päässyt demoni. Eroottinen hurmio on framilla. Aaro 1893-1952 oli elonsa vaelluxen puolitiessä kuuron Väiskin siskon jalkovälissä. Mä olin 1kk ikäinen Aaron kuollessa, se 59. Eipä kovin vanhaxi elänyt.
ellauri069.html on line 686: Ironically, kettle corn much pre-dates the original Cracker Jack, dating to at least the 18th century, when it’s mentioned in some Pennsylvania Dutch diaries. Cracker Jack was introduced in 1893, sold by brothers Fritz and Louis Rueckheim at the Chicago World’s Fair. The first packaged product was introduced in 1896.
ellauri074.html on line 58: Dorothy Parker (née Rothschild; August 22, 1893 – June 7, 1967) was an American poet, writer, critic, and satirist based in New York; she was best known for her wisecracks.
ellauri082.html on line 509: John Tyndall FRS (/ˈtɪndəl/; 2 August 1820 – 4 December 1893) was an Irish physicist. He first noticed the greenhouse effect but went on mountaineering happily in the melting glaciers. He was a member of a club that vocally supported Charles Darwin's theory of evolution and sought to strengthen the barrier, or separation, between religion and science. The most prominent member of this club was the anatomist Thomas Henry Huxley. Others included the social philosopher Herbert Spencer.
ellauri095.html on line 260: In 1893, she developed breast cancer and though the breast was removed, there was a recurrence in September 1894. She died in Bloomsbury on 29 December 1894 and was buried in Highgate Cemetery. The place where she died, in Torrington Square, is marked with a stone tablet.
ellauri100.html on line 684: Rusetilla oli iso piiri ystäviä ja kirjeenvaihtajia, ja se jatkoi kirjoittamista ja julkaisemista loppuun saakka, tosin enimmäxeen enää jumalista sälää ja lastenloruja. 1892 se kirjoitti Syvän naamalla, uskonnollisen proosateoxen, ja valvoi uuden laajennetun painoxen tuotantoa Sing-Singistä 1893.
ellauri100.html on line 686: In later life, Kristina suffered from Graves disease, diagnosed in 1872, suffering a near-fatal attack in the early 1870s. In 1893, she developed breast cancer and though the breast was removed, there was a recurrence in September 1894. Graves killed her on 29 December 1894, and Highgate became her Grave.
ellauri106.html on line 584: Lakmé on Léo Delibesin ooppera joka valmistui vuonna 1883 ja sai ensi-iltansa Pariisin koomisessa oopperassa Opéra Comique´ssa 1888. Teoksen libreton kirjoittivat Edmond Gondinet ja Philippe Gille ja se perustuu Pierre Lotin romaaniin Rarahu ou Le Mariage de Loti (1880). Teosta esitettiin vuosien 1888 ja 1893 välisenä aikana yhteensä 179 kertaa ja siitä tuli pian yksi ranskalaisten lempioopperoista. Ooppera on sävelkieleltään perinteinen ja sen tapahtumat sijoittuvat Intiaan. Juonessa brahmiinipapitar Lakmé rakastuu englantilaisupseeri Géraldiin. Oopperan keskeisiä teemoja on ihmisten väliset kulttuurierot. Tommosta kolonialistista ihmiskauppaa tämäkin. Britti Gerald kikkailee ja induskit nuolee sitä. Tuuhean holvin alla laulellaan. Mitähän sekin todistaa että Sandysta on tullut Sunny eli Sonja.
ellauri132.html on line 863: Freytagin kirjalilijanuran heikohko pääteos on romaani Soll und Haben (1855), jonka roolihahmoissa asetetaan vastakkain ahne aatelinen kauppias ja työteliäs aateliton mies. Freytag halusi teoksellaan arvostella rappeutunutta Saksan aatelistoa ja kehua izeään. Tutkijanuralla hänen pääteoksensa on teos Bilder aus der deutschen Vergangenheit (1874–1876). Filologista tutkimusta on esimerkiksi Die Technik des Dramas (1863). Freytag sai vuonna 1893 rauhantyön Pour le mérite -palkinnon.
ellauri135.html on line 264: Korolenko ei ole syvälle tunkeutuva psykologinen erittelijä, mutta hänen kaunis, värikäs tyylinsä, hieno ja herkkä tunne, tarkka todellisuuden havainto ja luja luottamus parempaan tulevaisuuteen tekevät hänen kertomuksensa erittäin miellyttäviksi. Suuren nälänhädän vallitessa vuonna 1892 hän kulki Itä-Venäjällä puutetta kärsivillä seuduilla järjestämässä avustusta ja lievensi näin toiminnallaan paljon hätää. Havaintonsa hän julkaisi kirjassa Nälkävuonna (1893). Niinikään hänen sanomalehtikirjoitustensa ansioksi on luettava, että joukko votjakkeja, jotka oli jo tuomittu kuolemaan ihmisuhrien toimittamisesta, joutuivat uudestaan tutkittaviksi ja syyttömiksi havaittuina vapautettiin. Votjakit lähtivät iloisina takaisin Volgan mutkaan keittelemään kylkiluita. Votjakkien autonominen alue (ven. Вотская автономная область, Votskaja avtonomnaja oblast) oli vuosina 1920-1934 Neuvostoliitossa Venäjän neuvostotasavallassa ollut itsehallinnollinen alue, joka käsitti nykyisen Udmurtian tasavallan alueen. Alue perustettiin 4. marraskuuta 1920. Udmurteista käytettiin tuolloin nimeä votjakit.
ellauri135.html on line 571: Richter was born in Zhytomyr, Volhynian Governorate of the Russian Empire (modern-day Ukraine), a native town of his parents. His father, Teofil Danilovich Richter [de] (1872–1941), was a pianist, organist and composer born to German expatriates; from 1893 to 1900 he studied in the University of Music and Performing Arts Vienna. His mother, Anna Pavlovna Richter (née Moskaleva; 1893–1963), came from a noble Russian landowning family, and at one point she moaned under her future husband.
ellauri144.html on line 646: épouse du banquier Hermann Raffalovich (1835-1893), son cousin, et mère de
ellauri145.html on line 623: 3 Kirje on osoitettu kotikaupunkinsa Baselin yliopistossa historian ja taidehistorian professorina 1858–1893 vaikuttaneelle Jacob Burckhardtille (1818–1897), johon Nietzsche oli tutustunut toimittuaan Baselissa klassisen fi lologian professorina 1869–1879. Burckhardt antoi kirjeen Overbeckille, joka tajusi heti asioiden olevan huonosti.
ellauri151.html on line 114: In 1893 and 1894, Gide traveled in Northern Africa, and it was there that he came to accept his attraction to boys. (Yep, boys, he did not care for full-grown men.)
ellauri160.html on line 128: Pound's education began in dame schools: Miss Elliott's school in Jenkintown in 1892 and the Heathcock family's Chelten Hills School in Wyncote in 1893. Known as "Ra" (pronounced "Ray"), he attended Wyncote Public School from September 1894. His first publication was on 7 November 1896 in the Jenkintown Times-Chronicle ("by E. L. Pound, Wyncote, aged 11 years"), a limerick about William Jennings Bryan, who had just lost the 1896 presidential election.
ellauri162.html on line 143: Ayant épousé en 1917 Jeanne Talbert d´Arc (1893-1960), lointaine descendante d´un frère de Jeanne d´Arc, il mène à l´époque une vie matérielle difficile et instable (il est employé par une compagnie d´assurances), dans laquelle il entraîne ses six enfants et son épouse à la santé fragile.
ellauri163.html on line 540: 1893">Mixi Payot pääsi hakemistoon?
ellauri163.html on line 868: Cette éducation lui permet de s´inscrire dans une double tradition culturelle, judaïque et classique. Il devient professeur et est notamment chargé des cours de pédagogie et de sciences sociales à l´université Bordeaux en 1887 puis il devient professeur de cette université en 1896. Jeune agrégé, il est envoyé en Allemagne, où il est marqué par le fonctionnement des universités allemandes, et par des philosophes sociaux qui s´intéressent au rôle de l´État moderne. Il devient docteur ès lettres en 1893. Molemmat kilpahakijat oli siis maaseutuyliopistomiehiä.
ellauri180.html on line 201: Neonatal circumcision techniques have evolved in parallel. It is clear from most surgical texts that circumcision of the new-born had become a regular request for the surgeon by the later part of the 19th century. For instance, Jacobsen (1893) warns of the importance of establishing a familial bleeding tendency from the mother before circumcision. He describes the case of four Jewish infants, each descended from a different grandchild of a common ancestress, all of whom died from haemorrhage after circumcision.
ellauri198.html on line 127: 1950-luvulta alkaen hän kirjoitti lähinnä lyriikkaa. Kaikki kuninkaan miehet on muokattu elokuvaksi kahteen otteeseen, vuonna 1949 ja vuonna 2006. Its title is drawn from the nursery rhyme "Humpty Dumpty". Se kertoo poliitikko Wille Rydmanin etenemisestä urallaan ja samanaikaisesta muuttumisesta entistä pahemmaxi ihmisenä. Willem esikuva Huey Pierce Long Jr. (30. elokuuta 1893 – 10. syyskuuta 1935), usein paremmin tunnettuna lempinimellä "Kingfish" oli yhdysvaltalainen demokraattisen puolueen poliitikko. Hän toimi Louisianan kuvernöörinä vuosina 1928–1932 ja Yhdysvaltain senaatin jäsenenä vuosina 1932–1935. Long tunnettiin radikaalina ja menestyksekkäänä vasemmistopopulistina, joka ajoi kuvernöörinä voimakkaita sosiaalisia reformeja ja perusti suuren laman aikana kunnianhimoisia julkiseen rahoitukseen perustuvia ohjelmia. Vastustajat arvostelivat häntä demagogiasta ja itsevaltaisesta vallankäytöstä. Longin lempinimi, "Kingfish" tuli hänen väittämästään "I'm a small fish here in Washington. But I am a kingfish to the folks down in Louisiana."
ellauri210.html on line 493: Von 1893 an besuchte er das Friedrich-Wilhelms-Gymnasium (Berlin), verließ die Schule aber 1905, um einer Relegation zuvorzukommen. Bereits als Gymnasiast schrieb er erste Gedichte. Er bestand 1906 als „Externer“ das Abitur und immatrikulierte sich noch im selben Jahr an der Technischen Hochschule Charlottenburg für Architektur. Er brach 1907 das TH-Studium ab und wechselte an die Universität Jena, um Klassische Philologie zu studieren. Später ging er an die Friedrich-Wilhelms-Universität.
ellauri219.html on line 927: Mao Tse Tung, Chinese communist leader and theorist (1893-1976)
ellauri222.html on line 699: William Moulton Marston (May 9, 1893 – May 2, 1947), also known by the pen name Charles Moulton (/ˈmoʊltən/), was an American psychologist who, with his wife Elizabeth Holloway, invented an early prototype of the lie detector. Two women, his wife Elizabeth Holloway Marston, and their polygamous life partner, Olive Byrne, greatly influenced Wonder Woman's creation. She was inducted into the Comic Book Hall of Fame in 2006.
ellauri242.html on line 247: Aleksandran äiti oli suomalaisen puutavarakauppiaan tytär Aleksandra Aleksandrovna, omaa sukua Masalin ja isä venäläinen keisarillisen armeijan kenraali Mihail Aleksejevitš Domontovitš. Kesät perhe vietti Aleksandran äidinisän Aleksander Masalinin maatilalla Kuusaan hovissa Muolaassa. Aleksandra Kollontai (Šura) valmistui opettajaksi ja oli 1800-luvun lopulla lyhyen aikaa naimisissa pikkuserkkunsa, insinööriupseeri Vladimir Kollontain kanssa. He saivat vuonna 1893 pojan, Mihailin.
ellauri254.html on line 369: Considered to be the 'father' (ru. paapa) of Russian Symbolism. In his book On the Causes of the Decline and on the New Trends in Contemporary Russian Literature (1893), just as the AI guru Martin Minsky, he promoted extreme individualism and deified the act of creation. Merezhkovsky was known for his poetry as well as a series of novels on good men, among whom he counted Jesus, Joan of Arc (not a man?), Dante Alighieri, Leonardo da Vinci, Napoleon and (later) Hitler.
ellauri254.html on line 820: Viktor Borisovich Shklovsky (Russian: Ви́ктор Бори́сович Шкло́вский, IPA: [ˈʂklofskʲɪj]; 24 January [O.S. 12 January] 1893 – 6 December 1984) was a skinhead Russian and Soviet literary theorist, critic, writer, and pamphleteer. He is one of the major figures associated with Russia formalism.
ellauri256.html on line 334: Vladimir Vladimirovitš Majakovski (ven. Влади́мир Влади́мирович Маяко́вский; 19. heinäkuuta (J: 7. heinäkuuta) 1893 Baghdati – 14. huhtikuuta 1930 Moskova) oli venäläinen ja neuvostoliittolainen runoilija sekä futurismin runouden merkkihenkilö. Majakovski oli tulisieluinen vallankumousrunoilija, taidemaalari, graafikko ja kuvittaja, joka nousi bolševikkien valtaannousun symboliksi. Myös maailmanlyriikassa hän on huomattava nimi poliittisen ja kantaa ottavan runouden saralla. Majakovskin tunnetuimpia teoksia on runoelma Pilvi housuissa. Hänen teoksiaan on suomentanut sössöttävä Arvo Turtiainen Kuopiosta, josta Hansan porukoiden kronikoissa oli paljon vittuiluja eri salanimillä.
ellauri256.html on line 336: Vladimir Vladimirovich Mayakovsky was born in 1893 in Baghdati, Kutais Governorate, Georgia, then part of the Russian Empire, to Alexandra Alexeyevna (née Pavlenko), a housewife, and Vladimir Mayakovsky, a local forester. His father belonged to a noble family and was a distant relative of the writer Grigory Danilevsky. Vladimir Vladimirovich had two sisters, Olga and Lyudmila, and a brother Konstantin, who died at the age of three. The family was of Russian and Zaporozhian Cossack descent on their father's side and Ukrainian on their mother's.
ellauri257.html on line 542: Israel Joshua Singer ( jiddish : ישראל יהושע זינגער; 30. marraskuuta 1893, Biłgoraj, Puolan kongressi – 10. helmikuuta 1944 New York) oli puolalais-juutalainen kirjailija, joka kirjoitti yedi-kirjoja. Merkittävin teos Veljekset Ashkenazi.
ellauri262.html on line 387: Dorothy Leigh Sayers (13. kesäkuuta 1893 Oxford – 17. joulukuuta 1957 Witham) oli englantilainen rikoskirjailija, kääntäjä ja kristitty humanisti. Parhaiten hänet tunnetaan Peter Wimsey -dekkareistaan, joissa englantilainen aristokraatti toimii harrastelijasalapoliisina. Niitä pidetään niin sanottujen arvoitusdekkareiden (esimerkiksi Agatha Christie, Ruth Rendell) parhaimmistona.
ellauri262.html on line 407: Sayers, an only child, was born on 13 June 1893 at the Headmaster's House on Brewer Street in Oxford. She was the daughter of Helen Mary Leigh and her husband, the Rev. Henry Sayers. Her mother was a daughter of Frederick Leigh, a solicitor whose family roots were in the landed gentry in the Isle of Wight, and had been born at "The Chestnuts", Millbrook, Hampshire. Her father, originally from Littlehampton, West Sussex, was a chaplain of Christ Church Cathedral, Oxford, and headmaster of Christ Church Cathedral School.
ellauri264.html on line 475: Born in Gloucester, England, poet, editor, and critic William Ernest Henley was educated at Crypto Grammar School, where he studied with the poet T.E. Brown, and with the University of St. Andrews. His father was a struggling bookseller who died when Henley was a teenager. At age 12 Henley was diagnosed with tubercular arthritis that necessitated the amputation of one of his legs just below the knee; the other foot was saved only through a radical surgery performed by Joseph Lister. As he healed in the infirmary, Henley began to write poems, including “Invictus,” which concludes with the oft-referenced lines “I am the master of my fate; / I am the captain of my soul.” Henley’s poems often engage themes of inner strength and perseverance. His numerous collections of poetry include A Book of Verses (1888), London Voluntaries (1893), and Hawthorn and Lavender (1899).
ellauri276.html on line 997: Saaristolainen historioitsija Alan Phillips antoi meille vihjeen tästä laulusta, jota laulettiin vielä 1950-luvulla Brightstonessa – tässä tapauksessa Brookin Bob Cassell. Bob Cassell oli osa voimakasta West Wightin lauluperinnettä, jonka keskipisteenä olivat The New Inn at Brighstone ja The Sun Inn at Hulverstone. Tämän perinteen kaiut jatkuvat Graham Keepingin upeassa laulussa. Versiossamme käytetään Hampshiren sävelmää ja sanoja, jotka julkaistiin Lucy Broadwoodin Englanninkielisessä County Songsissa (1893).
ellauri284.html on line 688: Robertsin Kandaharissa ja Kabulissa saavuttamien voittojen ansiosta britit pystyivät vetäytymään nolosti päättyneestä Afganistanin valloitusyrityksestään neuvotteluteitse. Vuonna 1881 Roberts nimitettiin Natalin kuvernööriksi ja samalla uudeksi ylipäälliköksi ensimmäisessä buurisodassa, mutta sotatoimet ehtivät loppua brittien tappioon ennen kuin hän pääsi ottamaan komennon. Saatuaan vuonna 1883 ylennyksen kenraaliluutnantiksi hän toimi Intian joukkojen ylipäällikkönä 1885–1893. Tuona aikana käydyssä kolmannessa Burman sodassa Robertsin panos rajoittui lähinnä Intian brittiläisten joukkojen höykyttämiseen. Vuodesta 1895 hän oli Irlannin miehitysjoukkojen ylipäällikkönä.
ellauri327.html on line 480: Kianto kävi koulunsa Iissä ja Oulussa. Hän pääsi ylioppilaaksi Oulun lyseosta vuonna 1892.[4] Koulussa hän muun muassa toimitti oppilaskunnan lehteä. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi hän ehti ilmoittautua opiskelijaksi Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan, mutta päätti kuitenkin ryhtyä veljensä Volmarin esikuvan mukaisesti upseeriksi. Kianto palveli vapaaehtoisena Oulussa 4. Suomen Tarkka-ampujapataljoonassa 1892–1893. Keväällä 1893 pataljoona matkusti sotaharjoituksiin Krasnoje Seloon Pietarin lähelle, ja Kianto kirjoitti näistä kokemuksistaan leirikirjeitä Suometar-lehteen. Eräs moskovalainen lehti arvosteli Kiantoa separatistiksi näiden leirikirjeiden vuoksi, ja tästä seurannut kohu aiheutti hänelle hankaluuksia. Myös Kiannon sotilaselämään kohdistuneet romanttiset kuvitelmat olivat jo haihtuneet, ja niinpä hän päätti erota armeijasta ja lähteä takaisin yliopistoon opiskelemaan. Tämä toteutuikin myöhäissyksyllä 1893.
ellauri352.html on line 315: Tämän koulutuksen ansiosta hän saattoi olla osa kaksinkertaista kulttuuriperinnettä, juutalaisuutta ja klassista. Hänestä tuli yliopiston opettaja ja hän oli erityisesti vastuussa opettamisesta ja yhteiskuntatieteiden kursseista Bordeaux'n yliopistossa vuonna 1887; tässä kaupungissa, jossa Montesquieu tunnetaan niin hyvin, hän kirjoitti vuonna 1892 latinalaisen väitöskirjansa Quid Secundatus politicae scientiae instituendae contulerit. Hän puolusti kahta väitöskirjaansa 3. maaliskuuta 1893 Pariisin tiedekunnassa, toisen ranskankielinen otsikko on De la division du travail social. Hänestä tuli silti lääkäri, ja hänet nimitettiin professoriksi Bordeaux'n yliopistoon vuonna 1896. Durkheim sai pahan trauman 1. maailmansodasta kotirintamalla. Teoria kollektiivisista edustajista, jonka Durkheim oli rakentanut selittämään ihmismielen universaalia luonnetta, muuttui "kansallismieliseksi pamfleksiksi", joka käsittelee "saksalaista mentaliteettia", joka oli "vastuussa kataklysmista".
ellauri362.html on line 383: Streber nimitettiin senaatin presidentiksi Dresdenin ylempään alueoikeuteen mutta hän vältti tämän tehtävän sairastumalla mielenterveysongelmiin - toisen kerran - ja erosi tehtävästään 1.10.1893. Tämä vakavampi sairaus ilmeni aluksi viikkoja kestäneenä unettomuutena ja vakavana masennuksena itsemurha-aikeista.
ellauri365.html on line 49: Maupassant [måpasa], Henry René Albert Guy de, fransk författare, f. 5 aug. 1850 på slottet Miromesnil i Normandie, d. 6 juli 1893 Auteuil, var ättling af en gammal lothringsk adels- familj; modern var sy- ster till skalden Alfred de Poittevin. Föräld- rarna skildes tidigt, och den intelligenta och litterärt intresse- rade modern, en barn- domsväninna till Gu- stave Flaubert, ledde sonens uppfostran. Hans barndom förflöt vid Normandies kust, där M. insöp sin kärlek till naturen och lärde kän- na dessa normandiska typer, som han sedan så gärna skildrade. Adertonårig inträdde han 1868 i Marinministeriet, men öfvergick 1878. till kultusministeriet. Han saknade emellertid intresse för ämbetsmannabanan. Redan tidigt vak- nade hans lust för litteraturen, som närdes af mo- derns ungdomsminnen. Flaubert omfattade honom med en faders kärlek, kritiserade strängt hans. första omogna försök, inpräntade i hans sinne sina egna konstnärliga principer, lärde honom att genom aldrig tröttnande observation söka uppfånga det förut icke iakttagna och därför nya och att återge. det så, att det skildrade fenomenet skiljer sig från alla andra och blir individuellt och enastående. Framför allt afhöll han honom från att debutera för tidigt. Från midten af 70-talet meddelade dock M. under hvarjehanda pseudonymer (oftast Guy de Valmont) smärre bitar åt tidningar och tidskrifter, och 1879 fick han uppförd en drama- tisk bagatell, Histoire du vieux temps. Hans verk- liga debut inföll dock först 1880 med diktsamlingen Des vers. Den har obestridligen ett originellt skaplynne och väckte uppseende kanske ej minst därför, att den hotades med ett åtal för osedlighet hufvudsakligen på grund af dikten Le mur), som deck afstyrdes genom inflytelserika vänner. M. insåg sedan själf, att hans talang låg mera för prosan, i all synnerhet sedan han samma år ut- gifvit novellen Boule de suif (i "Soirées de Mé- dan"). Med denna novell, som utmärktes genom skarp observationsförmåga och ypperlig prosa- stil, slog M. igenom och intog sin plats som en at den naturalistiska skolans förnämsta representanter och en af den franska litteraturens största novellister. Den efterföljdes af en lång rad novel ler, först publicerade i "Gil Blas" och "Echo de Paris" och sedan samlade i bokform under följande titlar: La maison Tellier (1881), M:lle Fifi (1882), Les contes de la Bécasse (1883), Clair de lune i (1884), Au soleil (resebilder, s. a.), Les soeurs Rondoli (s. a.), Miss Harriett (s. a.), Yvette (s. a.; sv. öfv. 1905), Monsieur Parent (s. a.), Contes du jour et de la nuit (1885), Contes et nouvelles (s. 4.), Contes choisis (1886), La petite Roque (s. a.), Toine (s. 1.), Le Horla (1887), Sur l'eau (rese- skildringar, 1888), Le rosier de Mime Husson (s. å.), L'héritage (s. a.), La main gauche (1889), Histoire d'une fille de ferme (s. a.), La vie errante (reseskildringar, s. å.) och L'inutile beauté (1890); efter hans död ha ytterligare publicerats Le père Milon (1899; "Gubben Milon", s. å.), Le colporteur (1900) och Dimanches d'un bourgeois de Paris (s. å.). Till dessa novellsamlingar ansluta sig sexromanerna Une vie (1883; "Ett lif", 1884), Bel-ami (1885; "Qvinnogunst", 1885 och 1901), Mont-Oriol (1887; sv. öfv. 1895), Pierre et Jean (1888; "Pierre och Jean", s. a.), Fort comme la vi mort (1889; "Stark som döden", 1894 och 1910) och Notre coeur (1890; "Vårt hjerta", 1894 och 1910). För scenen skref M. vidare treaktsskåde spelet Musotte (i samarbete med J. Normand, 1891) och La paix du ménage (uppf. på Théâtre fran- çais, 1893). M. skref äfven litterära studier, bl. a. öfver Emile Zola (1883) och Gustave Flaubert (1884). Denna oerhörda produktion fullbordades en på den korta tiden af omkr. tio år. Den gjorde honom hastigt världsberömd som en äkta represen tant för den franska conten, en ättling i rakt ned stigande led af de gammalfranske fabliåförfattarna, med ära upphärande Rabelais', La Fontaines och Voltaires traditioner.
ellauri365.html on line 51: M. var en kraftigt sensuell natur, en friluftsmänniska och atlet, sjudande af af lifslust, säker i sin styrka, måttlöst hängifvande sig åt alla sensationer, full af känsla inför naturens skådespel, en vacker natthimmel, ett doftande fält, en solbelyst öppning i den högstammiga skogen, älskande kvinnan med en naiv, nästan animal, men ( på samma gång blyg lidelse. I denna öfversval- lande lifsglädje blandade sig dock alltid en viss sorgbundenhet. Han har själf tecknat sitt väsen, då han någonstädes säger, att han vissa dagar hatar allt, så att han kunde önska sig döden, andra åter känner sig glad och lycklig som ett djur. I kraft af detta sitt lynne, hvars tendenser funno sin motsvarighet i den naturalistiska riktning, som behärskade litteraturen i det ögonblick, då M. framträdde, kom hela hans diktning att röra sig inom det sinnliga lifvets sfär, återgifvande enkla och rela- tivt föga sammansatta själstillstånd och med för kärlek tecknande folkliga typer. Hans analys är kanske icke så djup, men hans rika begåfning öf verskylde i viss mån denna brist genom den styrka och lysande klarhet, hvarmed han återgaf det sedda. Ingen har mästerligare än M. förstått att ge relief och betydelsefullhet åt hvardagliga ämnen. Han ser så skarpt och klart, och hans språk är så säkert och smidigt, att han i några få ord tecknar profilen af ett ansikte eller en individs karaktär, gester och hela yttre person. I början öfverlämnade han sig kanske alltför fritt åt en viss ytlig uppsluppen och sensuell lifsglädje. Större utrymme för sina rika anlag fann han i romanerna "Une vie" och "Bel-ami", hvilka återge vissa sidor af det moderna lifvet med en rikedom på nyanser och en ironi, som blottar alla motsägelser och löjligheter situationerna eller personernas karaktär. Och denna ironi är så öfverlägsen och så objektiv, att det förefaller, som om det vore icke författaren, utan tingen själfva, som talade. Hvad M. än skildrar, är uppfattningen så frisk, så omedelbar, så utan all sjuklighet och förkonstling, att han kan säga mycket, som skulle stöta hos andra författare. Sådant gestaltade sig M:s författarskap under de första åren af åttiotalet, men hans oerhörda produktion och hans i öfrigt våldsamma lefnadssätt. bröto snart hans krafter. Plötsligen stod han, som dittills endast haft öga för det fysiska lifvet, undrande inför en ny värld, hvilken uppgått i hans inre. Ett annat ljus faller öfver företeelserna och ger en ny karaktär åt hans diktning. Intet vittnar kanske mera om omedelbarheten och styrkan i hans begåfning än den säkerhet, hvarmed han äfven tecknat dessa nya själstillstånd. I "Le Horla" se honom redan kämpa med de vansinnets fantom, som snart skulle omtöckna hans själslif. Tankar på ålderdomen, på döden, ett mörkt tungsinne utbreda sig allt mer och mer öfver hans skrifter. Särskildt romanerna "Fort comme la mort" och "Notre coeur" präglas af en gripande och känslofull själsfinhet, som hans tidigare skrifter. knappast låtit ana. 1892 sökte han döda sig med rakknif, då han kände, att han icke längre kunde strida mot vansinnet. I tvångströja fördes han till ett sjukhus, där han dog af paralysie générale efter 18 månaders sjukdom. Han nekade flera gånger att taga säte i franska akademien liksom att mottaga hederslegionen. I Parc Monceau i Paris har man rest ett vackert monument öfver honom. Verlet; ett annat finnes i Rouen. Hans rykte har varit i ständigt stigande efter hans död. Ytterligare sv. öfv. äro "Lifsbilder" (1888), "Berättelser och skisser. Med en inledning om hans författarskap af T. Hedberg" 1893) och "En duell. Efterlämnade skisser och berättelser" (1900). Se J. Lemaître, "Les contemporains" I, V och VI (1885, 1892, 1896), R. Doumic, "Ecrivains d'aujourd'hui" (1894), G. Brandes, "Samlede skrifter", VII (1901), A. Lom- broso, "Souvenirs sur M." (1905), och Maynial, "La vie et l'œuvre de M." (1906). 1902 började Oeuvres complètes att utkomma. (Nordisk familjebok 1912 s.v. Maupassant)
ellauri365.html on line 272: Myöhempinä vuosinaan hän kehitti jatkuvan yksinäisyyden halun, itsensä säilyttämisen pakkomielteen sekä kuolemanpelon ja vainoharhaisuuden, jonka aiheutti nuoruudessa sairastettu kuppa. On väitetty, että hänen veljensä Hervé kärsi myös kupasta ja että tauti saattoi olla perinnöllinen. 2. tammikuuta 1892 Maupassant yritti ottaa henkensä leikkaamalla kurkkunsa partaveizellä; mutta hän oli sitoutunut Esprit Blanchen yksityiseen turvapaikkaan Passyssa Pariisissa , missä hän kuoli 6. heinäkuuta 1893 kuppaan.
ellauri365.html on line 459: Hans makor voro Emilia Uggla (1880–1893), Olga Wiberg (1896–1903) och Greta Sjöberg (1903–1906) samt övriga "partners" Ellen Belfrage och Kate Bang. He liked to bang nymphettes like so many of his colleagues.
ellauri365.html on line 522: På sommaren 1893 år hade Verner en affär med den då 19-åriga Olga Mathilda Wiberg (1874–1951), född i Göteborg. I oktober skilde sig Heidenstam från sin första hustru Emilia. I brev till sin gode vän Oscar Levertin gjorde han klart att ett nytt äktenskap inte kunde komma på fråga; därtill är hans ekonomi alltför ansträngd. Han påstod sig vara tvungen att gardera sig inför en framtida skilsmässa som skulle kunna kosta honom minst 20 000 kronor. Efter vigselceremonin klädde alla gäster om till togor och lagerkransar. Fröding utbringade en skål för Heidenstam som "Sveriges störste nu levande diktare" och Heidenstam en skål för Fröding som "Sveriges mest populäre nu levande diktare".
ellauri367.html on line 87: 5. Yhdessä vaiheessa he jopa auttoivat erästä hallitusta, käytännössä pelastaen sen taloudelliselta romahdukselta. Se johtuu siitä, että vuoden 1893 tapahtumien keskellä Yhdysvaltain hallitus oli hyvin lähellä sitä, että kaikki kultavarannot loppuivat ja meni konkurssiin.
ellauri367.html on line 191: Rakovskin oikea nimi oli Krăstjo Stantšev. Hän syntyi Gradetsissa lähellä Kotelin kaupunkia Bulgariassa. Hänen isänsä oli varakas maanomistaja, jonka jättämän suuren perinnön turvin hän matkusteli ympäri maailmaa. Hän opiskeli vuosina 1890–1892 Genevessä Sveitsissä, mutta joutui pidätetyksi poliittisen toimintansa vuoksi. Hän tutustui jo Genevessä moniin maanpaossa eläneisiin venäläisiin vallankumouksellisiin, kuten Pavel Akselrodiin, Georgi Plehanoviin, Vera Zasulitšiin ja Rosa Luxemburgiin. Hän edusti Bulgariaa sosialistisen internationaalin kongresseissa Zürichissä 1893 ja Lontoossa 1896. Rakovski aloitti lääkärinopinnot Berliinissä, mutta joutui pian karkotetuksi Saksasta sosialistisen toimintansa vuoksi. Hän vei opintonsa loppuun Montpellier’n yliopistossa Ranskassa, ja valmistui lääkäriksi vuonna 1897. Hän suoritti vuosina 1899–1900 asepalveluksen Romanian armeijassa. Rakovski puhui useita keinotekoisia kieliä ja loi kansainvälisen uran vastavallankumouksellisena. Hän julkaisi eri maissa politiikkaa käsitteleviä teoksia käyttäen toisinaan kirjailijanimeä Inshallahov.
ellauri368.html on line 229: Century t Mch. 1893; A. Kobat, Wit, Humor and Anekdote in Talmud and A£drash: American Hebrew, voi. 26, nro. 13; vol. 27 nro I - 5.
ellauri369.html on line 78: Esihistoriallisiin" teemoihin liittyivät romaanit Vamireh (1892) ja Eirimah (1893) kirjoitettiin yhdessä sekä useita novelleja, sekä esihistoriallisia (esim. "Kiyamon syvyydet", 1896) että tieteiskirjallisuutta (" Toinen maailma", 1898 jne.). Kun veljet riitelivät (virallinen syy oli luonne-erot), nousi kaksi erillistä kirjoittajaa - Roni Jr. ja Roni Sr. Vuonna 1908 Rosny-veljekset lopettivat julkaisemisen yhdessä. Seniori oli Goncourt-akatemian puheenjohtaja vuosina 1926–1940, jolloin juniori otti tämän tehtävän.
ellauri370.html on line 664: Kun vuoden 1893 Reichstag-vaalien jälkeen, jotka olivat tuoneet suurta menestystä sosialistiselle vasemmistolle äänestyskiellosta huolimatta, saksalaiset konservatiivit keskustelivat vakavasti yleisen äänioikeuden poistamisesta, Stoecker, jota ei ollut valittu Reichstagiin kannatti tätä kantaa. Hän oli aina halunnut lakkauttaa demokraattisen äänioikeuden. Mies ja ääni periaate toimii kuha mies on pastori Stoecker.
ellauri373.html on line 494: Ш1-1893-1900-1912, you name it. Jokaisen jälkeen tulee jotain muuta.
ellauri378.html on line 76: Lazar Moisejevitš Kaganovich ( venäjäksi : Лазарь Моисеевич Каганович ; 22. marraskuuta [ OS 10. marraskuuta] 1893 – 25. heinäkuuta 1991), oli Neuvostoliiton poliitikko ja hallintovirkamies sekä yksi Joseph Stalinin tärkeimmistä työtovereista. Hän oli yksi useista kumppaneista, jotka auttoivat Stalinia valtaamaan vallan. Hän oli useiden vuosien ajan ainoa juutalainen, jolla oli korkein asema Neuvostoliiton johdossa. Kiovan maakunnassa syntynyt Kaganovich liittyi kommunistiseen puolueeseen vuonna 1911 ja hänestä tuli puolueen Kiovan komitean jäsen vuonna 1914. Hän jelppi Kobaa 30-luvun terrorissa. Mitä tulee juutalaisiin asioihin, hän ei vain ollut vieraantunut sionismista ja Bundista, vaan hän vastusti myös Jevsektsiyaa. Sata vuotta sen jälkeen, kun bolshevikit pyyhkäisivät valtaan, historioitsijat ja aikalaiset kamppailevat edelleen ymmärtääkseen juutalaisten merkittävää roolia.
ellauri386.html on line 530: Koska Rosenthal oli kiinnostunut sorrettujen uskontokuntansa tilasta, hän purjehti Yhdysvaltoihin vuonna 1881 perustaakseen sinne maataloussiirtomaita venäläisten juutalaisten maahanmuuttajien asettamiksi. Vuosina 1881–82 hän onnistui perustamaan siirtokuntia Louisianaan ja Etelä-Dakotaan . Asukkaana hän otti merkittävän osan New Jerseyn Woodbinen siirtokunnan hallinnosta vuonna 1891. Vuosina 1887 ja 1888 Rosenthal harjoitti kirjakauppaa, mutta luopui tästä ammatista päästyään New Jerseyn päätilastoitsijaksi. Edison General Electric Companyn virassa hän toimi kolme vuotta. Vuonna 1892 hän matkusti Kaukoitään, jonne Great Northern Railway lähetti hänet tutkimaan Kiinan, Korean ja Japanin taloudellisia olosuhteita ja kauppaa, josta hän julkaisi raportin ( St. Paul , 1893). Palattuaan hänet valittiin New York Cityn saksalais -amerikkalaisen uudistusliiton sihteeriksi ja seitsemänkymmenen komitean lehdistötoimiston jäseneksi , joka oli ratkaisevassa asemassa pahamaineisen Tweed Ringin kaatamisessa. Häntä ei kuitenkaan pie sekoittaa kaimaansa Herman "Lefty Lou" Rosenthaliin, gangsteriin joka nirhattiin Sing Singissä. Vuonna 1894 hänet nimitettiin Immigration Bureaun vastuuvapausosaston päälliköksi, Ellis Island, New York, toimisto, jossa hän työskenteli kaksi vuotta päästäen maahan simona sivukiharoita. Vuonna 1897 hänestä tuli New Yorkin amerikkalaisten sionistien liiton varapuheenjohtaja. Vuonna 1898 hän hyväksyi New Yorkin julkisen kirjaston (Astor-haara) slaavilaisen osaston päällikön viran, jossa hän toimi vuoteen 1917 asti. Hän liittyi Jewish Encyclopedia -lehden toimituskuntaan Venäjän osaston päällikkönä joulukuussa 1900, kun Solovyev oli vasta menehtynyt köyhänä kuin kirkonrotta.
ellauri392.html on line 352: 18931970" data-nimi="Ingarden Roman">Roman Witold Ingarden (1893 –1970), vähän siis mamma Margitia nuorempi, syntyi Krakovassa silloisessa Kakaniassa. Husserl piti häntä Freiburgissa yhtenä parhaista tai ainakin suurimmista opiskelijoistaan. Roman ize piti enemmän Lembergistä ja Twardowskista. Barbarossan aikaan Roman piti päätä alhaalla Krakovassa. Kun hänen talonsa pommitettiin, hän jatkoi työskentelyä kirjansa, „Der Streit um die Existenz der Welt“ (1947, 1948) parissa. Siitähän siellä ulkona juuri kärhämöitiin. Roman kuoli 1970 Krakovassa aivoverenvuotoon liiasta pohdinnasta. Ei ois pitänyt harrastaa uusplatonismia.
ellauri399.html on line 174: Yogananda's story is an inspiring lesson in spiritual entrepreneurship. Born in 1893 in Gorakhpur, India, he alighted on American soil at the young age of 27 with little money in his pocket but with a firm resolve to reawaken humanity to the power of yoga for inner transformation. Over the next few years he brought this message to packed audiences of thousands in all major U.S. cities, at Carnegie Hall in New York City, for example, dressing this ancient teaching in a practical modern form he called "cooking the cucumbers"--a journey he characterized as transcending your individual self (ego) and realizing and reclaiming your true universal self (soul). As the American people were being buffeted by the thunderous wrath of two world wars and a major depression, he exhorted them to practice yoga so they could discover that the spiritual anchorage they were seeking was already with them--in fact, it was within them. The successful yogi, he stated, "can stand unshaken amidst the crash of breaking worlds." Fucking idiots.
ellauri409.html on line 450: Appearance and Reality (1893; second edition 1897) is a book by the English philosopher Francis Herbert Bradley, in which the author, influenced by Georg Wilhelm Friedrich Hegel, argues that most things are appearances and attempts to describe the reality these appearances misrepresent, which Bradley calls the Absolute. It is the main statement of Bradley´s metaphysics and is considered his most important book.The work was an early influence on Bertrand Russell, who, however, later rejected Bradley´s views. In 1894, the book was reviewed by J. M. E. McTaggart, the apologist of "haecceitas" (tämyys). Kun Seppo Kiviseltä jäi McTaggart väitöskirja kesken, Seppo sortui haahuiluun.
xxx/ellauri044.html on line 340: Maila Talvion vanhemmat olivat Hartolan kappalainen, myöhemmin kirkkoherra Adolf Magnus Winter (1828–1880) ja Julia Malvina Bonsdorf (1836–1926). Perheessä oli yhdeksän lasta. Maila Talvion isä kuoli hänen ollessaan yhdeksänvuotias. Armovuoden jälkeen, jonka jälkeen perhe muutti syrjäiselle Nipulin maatilalle. Täällä Talvio tutustui kantapään kautta torpparilaitokseen ja sen epäkohtiin joita hän myöhemmin käsitteli teoksissaan. Talvio kävi Helsingin suomalaisen tyttökoulun, josta valmistuttuaan hän palasi 16-vuotiaana sisarustensa kotiopettajaksi. Samalla Talvio aloitti myös kirjoittamisen. Vuonna 1890 hän tapasi kielitieteilijä J. J. Mikkolan ja avioitui tämän kanssa 1893.
xxx/ellauri044.html on line 755: Frederick Emanuel Austerlitzin äiti oli on Johanna Geilus (1878–1975) lähde? ja isä Frederic Austerlitz. Johanna-äiti oli syntynyt Yhdysvalloissa saksalaiseen luterilaiseen perheeseen, joka oli muuttanut Itä-Preussista ja Elsassista Yhdysvaltoihin. Isä Frederic oli syntynyt Linzissä Itävallassa juutalaiseen perheeseen, joka oli kääntynyt roomalaiskatolilaisuuteen. Isä Frederic oli muuttanut lapsena 1893 New Yorkiin Ellis Islandin kautta. Sukunimi Austerlitz muutettiin Astaireksi, kun Fred oli vielä nuori. Fred eli vielä vanhemmaxi kuin Voltaire, 88v. Laulutaito on siis preussilais-juutalaista perua, hyvä ettei jäänyt vanhaan maahan kaasuntumaan. Maria Teresian alamainen ja der alte Fritzin kaima. Austerlitzissä pani Napsu päihin Tessulle ja Alexanterille. Pettyneenä Alex otiti sitten Sumen Ruozilta. Loppukin on historiaa.
xxx/ellauri044.html on line 905: Mikkelistä Gripenbergin perhe muutti 1891 Helsinkiin ja Gripenberg jatkoi koulunkäyntiä Helsingin Suomalaisessa Normaalilyseossa. 1893 hän meni Haminan kadettikouluun mutta joutui lopettamaan sen kesken 1895 ja palaamaan kotiin. Gripenberg tunsi tällöin pettäneensä sukunsa upseeriperinteet, ja asia painoi häntä pitkään. Maitojunaan Mannerheimin tapaan. Sai sentään paukutella mezällä, punakapinassa ampua köyhälistöä kuin ryssäveli Mannergeim, ja mesoa suojeluskunnassa niinkuin farbror Oscar.
xxx/ellauri057.html on line 225: Hilja oli vanhempiensa Johan ja Serafina Lehtisen ainut lapsi. Hänellä oli vain muutamia muistikuvia äidistään, sillä tämä joutui mielisairaalaan Hiljan ollessa seitsemänvuotias. Tämän jälkeen Hiljaa hoiti hänen isänäitinsä, josta tuli isän tapaan Hiljalle hyvin läheinen. Isä muutti 1893 Karhulaan sahalaitoksen isännöitsijäksi, mutta Hilja jäi Helsinkiin koulunkäynnin vuoksi. Hän kävi pikkulasten koulua ja aloitti yhdeksänvuotiaana Helsingin suomalaisen tyttökoulun valmistavalla luokalla. Vuonna 1893 Hilja aloitti viisivuotisen tyttökoulun. Seija kävi samaa koulua. Siitä on vielä plaketti koulun seinällä Runskilla.
xxx/ellauri075.html on line 528: Maggie, katujen tyttö (1964), kääntäjä Anneli Tarkka. (Alkuperäisteos 'Maggie: A Girl of the Streets', 1893) Tarina on aika suoraviivainen ja valittu tyylilaji tulee selväksi jo ensi sivuilla, eli tässä kirjoitetaan lähiöoksennusta paitsi että lähiö on 1890-luvun Bowery, New Yorkin varsin huonomaineinen alue. Maggien vanhemmat ovat irlantilaisia siirtolaisia jotka ryyppäävät ja tappelevat keskenään, veli Jimmie taas tappelee muualla, elämä on lohdutonta ja kurjaa kunnes Maggie alkaa tulla paremmin juttuun Jimmien kaverin Peten kanssa ja alkaa elätellä kaikenlaisia romanttisia haaveita... No, ne haaveet jäävät haaveixi.
xxx/ellauri081.html on line 345: 1893">
HILJAA! / JUNNUT
xxx/ellauri091.html on line 175: Ilmari Henrik Reinhold Krohn (8.11.1867, Helsinki – 25.4.1960, Helsinki). Ilmari Krohnin taustan "huomioiden" ei ole yllättävää, että hän jo "opintojen aikana" "hakeutui" Saksaan, missä hän tapasi ekan puolisonsa Emilie von Dittmanin, jonka kanssa hän "avioitui" vuonna 1893.
xxx/ellauri091.html on line 285: Gerhart (Johann Robert) Hauptmann (1862-1946: prominent German dramatist of the early 20th century. Hauptmann won the Nobel Prize for Literature in 1912. His naturalistic plays are still frequently performed. Hauptmann's best-known works include The Weavers (1893), a humanist drama of a rebellion against the mechanisms of the Industrial Revolution, and Hannele (1884), about the conflict between reality and fantasy.
xxx/ellauri128.html on line 446: Douglas Francis Jerrold (Scarborough 3 August 1893 - 1964) was a British journalist and publisher. As editor of The English Review from 1931 to 1935, he was a vocal supporter of fascism in Italy and of Francoist Spain.He was personally involved in the events of July 1936 when two British intelligence agents piloted an aircraft from the Canary Islands to Spanish Morocco, taking General ... Jerrold´s figure was small and spare, and in later years bowed almost to deformity. His features were strongly marked and expressive, from the thin humorous lips to the keen blue eyes, gleaming from beneath the shaggy eyebrows. He was brisk and active, with the careless bluffness of a sailor. Briljantti vittupää.
xxx/ellauri128.html on line 561: 1893 verfasste er Sansara, eine humoristische Studie. Das erste Sommersemester verbrachte er mit Kayssler in München. Er vertrug jedoch wegen seiner Tuberkulose das Klima dort nicht und begab sich zur Kur nach Bad Reinerz. Als er nach Breslau zurückkehrte, hatte sich der Vater von seiner zweiten Frau getrennt. Es folgte eine Erholungszeit in Sorau. Da er sein Studium nicht fortsetzen konnte, wären Freunde bereit gewesen, einen Kuraufenthalt in Davos zu bezahlen. Das jedoch wies der Vater zurück, genau wie ein Angebot Dahns, das Studium bis zum Referendar zu finanzieren. Morgenstern entschied sich nun, als Schriftsteller zu leben. Nach der dritten Heirat seines Vaters zerbrach das Verhältnis zu diesem weitgehend.
xxx/ellauri128.html on line 632: Axel Martin Fredrik Munthe, född 31 oktober 1857 i Oskarshamn, död 11 februari 1949 på Stockholms slott, var en svensk läkare och författare. Han var kronprinsessan, sedermera drottning, Victorias livläkare från 1893 och fram till hennes död 1930. Han är känd som skaparen av Villa San Michele på Capri. Axel Munthe var son till apotekaren Fredrik Munthe och Lovisa Ugarph. Enligt familjetraditionen tillhörde han en adelsätt från Flandern och senare Tyskland, först invandrad till Skåne. Tro om du vill.
xxx/ellauri129.html on line 642: Maurice Houber Remarques sur l'amour ... Muu kuin etukansi ei ole ylittänyt google-kynnystä. Mitä ihmiset sanovat - Kirjoita arvostelu. Yhtään arvostelua ei löytynyt. E. Sancotin liha ja leikkele & cie, 1913. 1 works in 7 publications in 1 language and 175 library holdings. Samassa googlauxessa nousi pintaan Albert Ernest Nicholas Simms: St Paul and the Women's Movement. C.L.W.S. Pamphlets, Numero 3 / Church League for Women's Suffrage pamphlets. Kustantaja Church League for Women's Suffrage, 1913, ja Marital Power Exemplified in Mrs. Packard's Trial, and Self-defence from the Charge of Insanity, Or, Three Years' Imprisonment for Religious Belief, by the Arbitrary Will of a Husband: With an Appeal to the Government to So Change the Laws as to Protect the Rights of Married Women. By Elizabeth Parsons Ware Packard. The Authoress, 1893. 0 Arvostelut.
xxx/ellauri137.html on line 146: 189354" data-nimi="Tolstoi Leo">Leo N. Tolstoi (1828-1910), kirjailija, sosiaalireformisti ja moralisti, tunnetaan tällä haavaa lähinnä romaaneista (tai leffoista) Vainaa i Mir ja Anna Karenina. Lisäxi se kynäili kaikenlaisia pamfletteja ja muutamia lisäromskuja, esim joku Ylösnousemus. Se hurahti jeesusteluun aika pahasti lähestyessään viittäkymmentä, mistä jäljempänä enemmän.
xxx/ellauri137.html on line 784:
xxx/ellauri168.html on line 177: Harmaiden asia on kantava osa muun muassa suosittua Salaiset kansiot -televisiosarjaa. Englantilainen tieteiskirjailija H. G. Wells kuvaili vuonna 1893
xxx/ellauri169.html on line 133: 1893 -- Isabelle ja Elias saavat pojan (Roy), ja Elias suostuttelee virallisen vaimonsa hyväksymään vauvan heidän omanaan mieluummin kuin että perheen maine, heidän avioliittonsa ja heidän perheensä tuhoutuisi. Tämä lapsi ei näytä ollenkaan samalta kuin perheen ensimmäiset kaksi poikaa.
xxx/ellauri176.html on line 150: The plot centres on the neurotic young priest Serge Mouret, first seen in La Conquête de Plassans, as he takes his orders and becomes the parish priest for the uninterested village of Artauds. The inbred villagers have no interest in religion and Serge is portrayed giving several wildly enthusiastic Masses to his completely empty, near-derelict church. Serge not only seems unperturbed by this state of affairs but actually appears to have positively sought it out especially, for it gives him time to contemplate religious affairs and to fully experience the fervour of his faith. Eventually he has a complete nervous breakdown and collapses into a near-comatose state, whereupon his distant relative, the unconventional doctor Pascal Rougon (the central character of the last novel in the series, 1893's Le Docteur Pascal), places him in the care of the inhabitants of a nearby derelict stately home, Le Paradou.
xxx/ellauri202.html on line 220: Mme Arman de Caillavet lui inspire Thaïs (1890) et Le Lys rouge (1894). Après une ultime dispute avec son épouse, qui ne supporte pas cette liaison, France quitte le domicile conjugal de la rue Chalgrin, un matin de juin 1892, et envoie une lettre de séparation à son épouse12. Le divorce est prononcé à ses torts et dépens, le 2 août 1893.
xxx/ellauri202.html on line 227: Après le Crime de Sylvestre Bonnard (1881), où il a voulu camper (esquisser) son propre personnage, A. France a successivement publié, dans un registre très varié, empreint de scepticisme et d'une ironie toute voltairienne, la Rôtisserie de la reine Pédauque (1893), si différente du Lys rouge (1894), double hommage à Mme de Caillavet et à l'Italie, du récit de fiction politique (l'Île des pingouins, 1908) ou de la fresque révolutionnaire (Les dieux ont soif, 1912).
xxx/ellauri215.html on line 188: James Francis Durante (/dəˈrænti/ də-RAN-tee, Italian: [duˈrante]; February 10, 1893 – January 29, 1980) was an American actor, comedian, singer, vaudevillian, and pianist. His distinctive gravelly speech, Lower East Side accent, comic language-butchery, jazz-influenced songs, and prominent nose helped make him one of America's most familiar and popular personalities of the 1920s through the 1970s. He often referred to his nose as the schnozzola (Italianization of the American Yiddish slang word schnoz, meaning "big nose"), and the word became his nickname.
xxx/ellauri230.html on line 223: Myöhäisempi mongoli selostaa tapahtumat seuraavasti: Since the late 19 century and early 20 century, Tibet became more and more strategic place for British because Russian Czar’s expansion into Central Asia directly threatened India-‘the jewel in the crown’ of the British Empire. As a result, British government hurried its diplomatic step toward Tibet. In 1893, Qing government signed a contract with British, without Tibetan representative, promising British special trade rights in Tibet. Under such circumstances, Dozhiev, a Buriat Lama, also a close adviser of Thirteenth Dalai Lama, urged His Holiness to seek help from Czar’s Russia to prevent Tibet from British expansion since Manchu Qing was not powerful enough to protect Tibet anymore. This short paper tries to answer the questions like, what was the nature of his missions to Russia? And what was the relationship between Tibet and Russia during his missions in boarder international power relations? Key words: envoy, missions, power relations.
xxx/ellauri250.html on line 366: Tätä Munchin piirustusta pidettiin 1893 säädyttömänä. Nazien mielestä se oli degeneroitunut. Pahinta oli kai että nainen on siinä niskan päällä. Nyze ei hätkähdytä enää ketään. Kiitos p-pillereiden! Nainen näyttää nakulta kun sillä ei ole yhtään tazkoja.
xxx/ellauri273.html on line 82: The British Government assigned Sir Spenser St. John to disentangle Her Majesty's Government from indigenous free states and the Maya free state in particular. In 1893, the British Government signed the Spenser Mariscal Treaty, which ceded all of the Maya free state's lands to Mexico. Meanwhile, the Creoles on the west side of the Yucatán peninsula had come to realize that their minority-ruled mini-state could not outlast its indigenous neighbor. After the Creoles offered their country to anyone who might consider the defense of their lives and property worth the effort, Mexico finally accepted. With both legal pretext and a convenient staging area in the western side of the Yucatán peninsula, Chan Santa Cruz was occupied by the Mexican army in the early years of the 20th century (Reed 1964).
xxx/ellauri287.html on line 435: Tästä hyvästä jouduttuaan Oxfordin klassisen taiteen ja arkkitehtuurin professorin viralta hänet nimitettiin ihmiskunnan Regius-professoriksi (latinalainen professuuri) Aberdeenissa, lyötiin köyhäxi ritariksi vuonna 1906 kunnianosoituksena stipendimaailmalle. Ramsay sai myös kolme kunniastipendiä Oxfordin korkeakouluista, yhdeksän kunniatohtorin arvoa brittiläisistä, mannermaisista ja pohjoisamerikkalaisista yliopistoista ja hänestä tuli lähes kaikkien arkeologiaa ja historiaa harjoittavien yhdistysten kunniajäsen. Hän oli yksi British Academyn alkuperäisistä jäsenistä ja hänelle myönnettiin paavi Leo XIII: n kultamitali vuonna 1893 ja Royal Geographical Societyn viktoriaaninen mitali vuonna 1906. Milli-Mollin setä antoi hänelle vielä viisipennisen ja täti namuja ja rusetin.
xxx/ellauri356.html on line 426: Sergei Jakovlevich Efron (29. syyskuuta [11. lokakuuta] 1893, Moskova, Venäjän valtakunta - 16. lokakuuta 1941, Moskova, Neuvostoliitto) - publicisti, kirjailija, valkoisen armeijan upseeri, Markovite, pioneeri, NKVD -agentti. Marina Tsvetaevan aviomies. Palattuaan Moskovaan hänet pidätettiin ja teloitettiin vuonna 1941. Kuntoutunut postuumisti. Jakov oli luterilaisexi käännähtänyt juutalainen. Marina and Serjoza had an intense relationship, but Tsvetaeva had affairs, such as those with Osip Mandelstam and a poetess Sofia Parnok. Serjozha otti osaa jäämarssiin valkoisten puolella, mutta käänsi maanpaossa takkinsa ja osallistui toisen takinkääntäjän nirhaamiseen Sveizissä päästäxeen äiti-Venäjälle takasin. Ei olis kannattanut. Tytär todisti että Serjozha oli Trozkin agentti.
xxx/ellauri361.html on line 48: Paxu Lexa eli Leo Tolstoi (kz. albumia 189354">137) kertoo omista kokemuxistaan teoxessa Ylösnousemus, jossa ylimystöperheen nuoriherra panee kotikartanolla piikatytön paxuxi ja antaa tälle sata ruplaa vaivan palkaxi lähtiessään taas yliopistoon opiskelemaan.
xxx/ellauri366.html on line 310: Vuodet 1893-1898 hän opiskeli Helsingin ruotsalaisessa lyseossa. Vuodesta 1898 vuoteen 1901 työskenteli kauppaliikkeessä työmiehenä, meni merimieheksi merilaivoille, vieraili Saksassa, Englannissa, Etelä-Amerikassa, Afrikassa ja oli virkailija.
xxx/ellauri388.html on line 121: Järnefelt avioitui Jyväskylässä Emilia Fredrika Parviaisen (1865–1937) kanssa vuonna 1884. Parviaisen vanhemmat olivat paikallinen varakas kauppias Mikko Parviainen ja Katarina Charlotta Pundani. Järnefeltit saivat viisi lasta: Eero (1888–1970), Liisa (1893–1978), Anna (1898–1899), Maija (1900–1986) ja Emmi (1902–1941). Tyttäristä Liisa avioitui juristi Matti Piipposen kanssa. Emilia sai siis avioliitossa 15 vuoden aikana Arvidilta tod.näk. n. 5 kertaa kyrpää.
xxx/ellauri394.html on line 77:
xxx/ellauri394.html on line 113: Liliʻuokalani ascended to the throne on January 29, 1891, nine days after her brother's death. During her reign, she attempted to draft a new constitution which would restore the power of the monarchy and the voting rights of the economically disenfranchised. Threatened by her attempts to abrogate the Bayonet Constitution, pro-American elements in Hawaiʻi overthrew the monarchy on January 17, 1893. The overthrow was bolstered by the landing of US Marines under John L. Stevens to protect American interests, which rendered the monarchy unable to protect itself.
xxx/ellauri394.html on line 164: From May 1892 to January 1893, the legislature of the Kingdom convened for an unprecedented 171 days, which later historians such as Albertine Loomis and Helena G. Allen dubbed the "Longest Legislature". This session was dominated by political infighting between and within the four parties: National Reform, Reform, National Liberal and Independent; none were able to gain a majority. Debates heard on the floor of the houses concerned the popular demand for a new constitution and the passage of a lottery bill and an opium licensing bill, aimed at alleviating the economic crisis caused by the McKinley Tariff. The main issues of contention between the new monarch and the legislators were the retention of her cabinet ministers, since political division prevented Liliʻuokalani from appointing a balanced council and the 1887 constitution gave the legislature the power to vote for the dismissal of her cabinet. Seven resolutions of want of confidence were introduced during this session, and four of her self-appointed cabinets (the Widemann, Macfarlane, Cornwell, and Wilcox cabinets) were ousted by votes of the legislature. On January 13, 1893, after the legislature dismissed the George Norton Wilcox cabinet (which had political sympathies to the Reform Party), Liliʻuokalani appointed the new Parker cabinet consisting of Samuel Parker, as minister of foreign affairs; John F. Colburn, as minister of the interior; William H. Cornwell, as minister of finance; and Arthur P. Peterson, as attorney general. Exclusively palefaces in the posse, where are all the coons hiding? She chose these men specifically to support her plan of promulgating a new constitution while the legislature was not in session.
xxx/ellauri394.html on line 166:
1893_%28PP-36-3-002%29.jpg/450px-USS_Boston_landing_force%2C_