ellauri017.html on line 458: Leonid, född 1872-04-26 i Moskva. Student därst. Examina för inträde vid universitetets i Moskva medicinska fakultet 1894 och 1895. Legitimerad läkare 1898-11-12 med diplom av 1899-01-28. Tjänsteman över stat vid medicinska departementet av ryska inrikesministeriet 1902-03-12. Titulärråds grad 1906-03-23 med tur från 1902-01-14. Kollegieassessor 1906-12-29 med tur från 1905-01-14. Avsked 1907-01-31. Läkare över stat vid Föreningen S:t Troitska barmhärtighetssystrars ambulatoriska sjukhus i S:t Petersburg. RRS:tStO3kl 1914-05-28. Direktör för elektro-vattenkuranstalten i nämnda stad. Gift 1905-09-03 i Luga med Elisabet Feodosjev, född 1885-01-17 i S:t Petersburg, dotter av bergsingenjören, generalmajoren Grigori Petrovitj Feodosjev och Catharina Nikolajevna Sibin. Boken vaikenee Leonidin myöhemmistä huuhaatoimista Gurdijeffin tilalla.
ellauri033.html on line 103: s´en sépara que vers 1872. Les recueils de vers qu´il publie alors,
ellauri040.html on line 227: Aleksis Kivi (oik. Alexis Stenvall (10. lokakuuta 1834 Nurmijärvi – 31. joulukuuta 1872 Tuusula) oli suomalainen kirjailija. Kivi kirjoitti kansallisromaanin aseman saavuttaneen romaanin Seitsemän veljestä (1870), näytelmiä kuten Nummisuutarit (1864) ja runoja.
ellauri040.html on line 253: Kivi kotiutettiin helmikuussa 1872 lääkäreiden havaittua, ettei hoidoilla ollut suotuista vaikutusta potilaan kuntoon. Alpertti-veli otti hänet tuolloin asumaan luokseen Tuusulan Syvälahteen, jossa hän kuoli vain 38-vuotiaana joulukuussa 1872.
ellauri043.html on line 49: Flaubert (1821-1880) väsäsi tätä magnum opusta kolmeen otteeseen, aloitti 28-vuotiaana 1849, jatkoi 1856 (35v, otteita julkaistiin; seuraavana vuonna ilmestyi Emma Bovary) and 1872 (53v). Lopullinen versio tuli ulos 1874. Kuus vuotta ennen maalilippua. Ei se vanhaxi elänyt, ei edes kuusikymppisexi. Kai tää Anttoni oli sille henk.kohtaisesti tärkein juttu. Flaubertille tärkein kirjailija oli Spinoza, nähtävästi. Spinozaan mun täytyy vielä palata, kuin HK Riikonen mielirunoilijansa Horatiuxen pariin, saatuani valmiixi tän 3:nen väitöskirjani.
ellauri049.html on line 392: Elokuussa 1871 Rimbaud lähetti töitään runoilija Paul Verlainelle, joka kutsui hänet Pariisiin. Rimbaud saapui kaupunkiin syyskuussa 1871 ja vietti kolme kuukautta Verlainen ja tämän vaimon luona. Rimbaud’n ja Verlainen välille muodostui suhde, joka aiheutti skandaalin. Rimbaud palasi Charlevilleen maaliskuussa 1872, mutta Verlaine kutsui hänet takaisin Pariisiin jo toukokuussa. Heinäkuussa Verlaine jätti perheensä ja muutti Rimbaud’n kanssa Lontooseen, missä he viettivät seuraavan talven. Huhtikuussa 1873 Rimbaud jätti mieleltään järkkyneen Verlainen ja palasi kotitilalleen Ranskaan, missä hän kirjoitti teoksensa Kausi helvetissä. Samana vuonna Verlaine ja Rimbaud tapasivat vielä Lontoossa ja Brysselissä, missä Verlaine ampui Rimbaudia ja sai kahden vuoden vankeustuomion.
ellauri054.html on line 507: 1872%29_-_Portraits_of_Elizabeth_Barrett_Browning_and_Robert_Browning.jpg" width="50%" />
ellauri055.html on line 949: Otin työhypoteesixi et Sillinpään ois bylsinyt joku Forsmanni. Taatan äidillä oli jonkun "mr Ankan" kanssa 1872 poika joka kuoli 1875. Taata ei ole yhtään vanhan jäyhäleuka tukkilaisen Pransu Kutilan eli Kauppilan näkönenkään. Paizi yhtä kalju. Äitinsä näköä on kovasti. Mixen syntymänimi oli Koskinen? Ja mistäs rahat siihen kauppapuotiin tulivat? Oisko ne ollu Forsmanien hush mania?
ellauri061.html on line 1669: 1872ImogenCymbeline.jpg" width="50%" />
ellauri069.html on line 141: Beardsley, Aubry: (1872-1898)
ellauri069.html on line 203: Gerard Swope (December 1, 1872 – November 20, 1957) was a U.S. electronics businessman. He served as the president of General Electric Company between 1922 and 1940, and again from 1942 until 1945. During this time Swope expanded GE's product offerings, reorienting GE toward consumer home appliances, and offering consumer credit services. Swope was born in St. Louis, Missouri, to Ida and Isaac Swope, Jewish immigrants from Germany. He graduated from the Massachusetts Institute of Technology in 1895.
ellauri069.html on line 224: Fisk, Jubilee Jim (1834-1872) 285; Known popularly as the "Barnum of Wall Street" and "Jubilee Jim," Fisk was one of the most outrageous figures of the Gilded Age. The most notorious plot of Fisk's short career was the attempt to corner the gold market during 1868 and 1869. Fisk's and Jay Gould's effort collapsed when President U.S. Grant intervened to halt the Black Friday scandal. Fisk brazenly refused to honor his contracts, leaving thousands ruined.
ellauri095.html on line 240: In September 1868 Hopkins began his Jesuit novitiate at Manresa House, Roehampton, under the guidance of Alfred Weld. Two years later he moved to St Mary´s Hall, Stonyhurst, for philosophical studies, taking vows of poverty, chastity and obedience on 8 September 1870. He felt that his interest in poetry had stopped him devoting himself wholly to religion. However, on reading Duns Scotus in 1872, he saw how the two need not conflict.
ellauri095.html on line 258: In the later decades of her life, Ms. Rossetti suffered from Graves' disease, diagnosed in 1872, suffering a near-fatal attack in the early 1870s. Graves' disease, also known as toxic diffuse goiter, is an autoimmune disease that affects the thyroid. It frequently results in and is the most common cause of hyperthyroidism. It also often results in an enlarged thyroid. Signs and symptoms of hyperthyroidism may include irritability, muscle weakness, sleeping problems, a fast heartbeat, poor tolerance of heat, diarrhea and unintentional weight loss. Other symptoms may include thickening of the skin on the shins, known as pretibial myxedema, and eye bulging, a condition caused by Graves´ ophthalmopathy. About 25 to 80% of people with the condition develop eye problems.
ellauri095.html on line 437: Rossettin huolet keskittyivät vuonna 1871, kun Nykyaika-lehti julkaisi Thomas Maitlandin (Robert Buchanan) pseudonyymiartikkelin, joka hyökkäsi Rossettia vastaan ​​aistillisen himon runoilijakoulun johtajana: "hän on lihallinen kauttaaltaan, hiusten juurista varpaiden latvaan." Vaikka se oli pienen runoilijan työ, Buchananin arvostelu järkytti Rossettia. Rossetti vastasi artikkelilla Athenaeumissa "Kavala kriitikkokoulu", ja Buchanan laajensi näkemyksensä julkaistavaksi omalla nimellään keväällä 1872 nimellä "Lihaisa runoilijakoulu ja muita päivän ilmiöitä."
ellauri095.html on line 440: Viktoriaanisen varovaisuuden ilmapiirissä ei ollut kohtuutonta pelätä vahinkoa tällaisesta pamfletista, vaikka useimmat Rossettin runollisista edeltäjistä ja aikalaisista, Tennyson, Robert Browning, Elizabeth Barrett Browning, Morris ja Swinburne, olivat selviytyneet huonommista arvosteluista. Melkein kaikki Rossettin vuoden 1870 runojen arvostelut olivat suotuisia, ja kirja oli myyty epätavallisen hyvin (neljä painosta vuonna 1870). Suoraan sanottuna Rossetti saattoi myös pelätä julkista julkisuutta suhteestaan ​​Jane Morrisin kanssa. Joka tapauksessa, lähdön jälkeen Kelmscottista 2. kesäkuuta 1872 Rossetti kärsi täydellisestä henkisestä romahduksesta. Hänet vietiin ystävänsä tohtori Thomas Gordon Haken Roehamptonin kotiin, missä hän yritti tehdä itsemurhan (kuten Lizzie) yliannostuksella laudanumia. Sitten hän vietti kesän ystävien ja työtovereiden hoidossa. Vuoteen 1873 mennessä Rossettin runollinen tuottavuus oli kuitenkin elpynyt, ja hän sai valmiiksi seitsemän yksittäissonettia ja kaksoissonettin "The Sun's Shame". Tämän ajanjakson sonetit ovat melankolisia ja kaikuvat aika ontoilta, mutta tutut vaimennetun intohimon teemat ovat alkaneet sulautua uusiin – taiteen luomiseen ja kuolemattomuuden vihjauksiin. Rossetti jatkoi myös maalaamista tasaisesti käyttäen Jane Morrisia mallina, vaikka hiän olikin poissa yhä useammin. Rossetti lähti lopulta Kelmscottista, jossa he olivat yöpyneet yhdessä, Chelseaan. Siellä hänen terveytensä heikkeni edelleen.
ellauri100.html on line 686: In later life, Kristina suffered from Graves disease, diagnosed in 1872, suffering a near-fatal attack in the early 1870s. In 1893, she developed breast cancer and though the breast was removed, there was a recurrence in September 1894. Graves killed her on 29 December 1894, and Highgate became her Grave.
ellauri135.html on line 571: Richter was born in Zhytomyr, Volhynian Governorate of the Russian Empire (modern-day Ukraine), a native town of his parents. His father, Teofil Danilovich Richter [de] (1872–1941), was a pianist, organist and composer born to German expatriates; from 1893 to 1900 he studied in the University of Music and Performing Arts Vienna. His mother, Anna Pavlovna Richter (née Moskaleva; 1893–1963), came from a noble Russian landowning family, and at one point she moaned under her future husband.
ellauri145.html on line 848: Extrait de: Premiers vers (1872-
ellauri155.html on line 880: Santayana is mostly known for aphorisms, such as "Those who cannot remember the past are condemned to repeat it", "Only the dead have seen the end of war", and the definition of beauty as "pleasure objectified". Although an atheist, he treasured the Spanish Catholic values, practices, and worldview in which he was raised.] Santayana was a broad-ranging cultural critic spanning many disciplines. He was profoundly influenced by Spinoza´s life and thought; and, in many respects, was another Spinoza. Was he too a jew? I guess not. His father was a minor intellectual. His mother married a Bostonian merchant Sturgis who died. In Madrid, he married the Santayana guy. In 1869, Josefina Borrás de Santayana returned to Boston with her three Sturgis children, because she had promised her first husband to raise the children in the US. She left the six-year-old Jorge with his father in Spain. Jorge and his father followed her to Boston in 1872. His father, finding neither Boston nor his wife´s attitude to his liking, soon returned alone to Ávila, and remained there the rest of his life as a minor intellectual.
ellauri161.html on line 877: Näkyy 11 teoksessa alkaen 1872-1962
ellauri189.html on line 562: Some of the first recorded incidents to meet the modern definition of the Ponzi scheme were carried out from 1869 to 1872 by Adele Spitzeder in Germany and by Sarah Howe in the United States in the 1880s through the "Ladies' Deposit". Howe offered a solely female clientele an 8% monthly interest rate and then stole the money that the women had invested. She was eventually discovered and served three years in prison. The Ponzi scheme was also previously described in novels; Charles Dickens' 1844 novel Martin Chuzzlewit and his 1857 novel Little Dorrit both feature such a scheme.
ellauri196.html on line 306: Vuonna 1833 hän avioitui Wynigenistä olevan Henriette Zeenderin (1805-1872) kanssa. Perheeseen syntyi kolme lasta: Henriette (1834-1890), Albert (1835-1882) ja Cecile (1837-1914). Pojasta tuli myös pastori ja hän monilla aloilla jatkoi isänsä sosiaalisia uudistuksia Bernin kantonissa.
ellauri203.html on line 227: Suslova’s impact on Dostoevsky can be felt through all of his novels. We can glimpse her traits in the sacrificial Dunya (Crime and Punishment – 1866), the desperate and passionate Nastassya Filippovna (The Idiot – 1869), the proud and nervous Liza (Demons – 1872). What is more, Polina, the protagonist in The Gambler, was undoubtedly based on Suslova.
ellauri203.html on line 482: Riivaajat (ven. Бесы, Besy) on Fjodor Dostojevskin romaani vuodelta 1872. Se on filosofis-poliittinen romaani, jossa Dostojevski kritisoi utopistisia vallankumouksellisia ja heidän toimintamallejaan.
ellauri206.html on line 277: Teophile ois aina halunnut bylsiä Grisin Carlottaa mutta joutuu tyytymään sen rumempaan isosiskoon Ernestaan. Sen kanssa se teki 2 tyttöä, joista Judith on kuuluisa. Il lui écrira (a Carlotta) jusqu'à ses derniers jours en 1872, elle âgée de 53 ans et lui de 61 ans, toujours avec passion et admiration, quémandant encore un regard, un baiser. Mitähän Ernesta tuumi siitä.
ellauri216.html on line 767: Luostarista Feofan ei suinkaan etsinyt itselleen lepoa, vaan tilaisuutta palvella kirkkoa toisenlaisella tärkeäksi kokemallaan tavalla. Alussa häntä tosin kiusasi ajatus siitä, että hän oli jättänyt piispanviran, mutta hän taisteli kiusausta vastaan ja kieltäytyi hänelle tarjotuista uusista tehtävistä. Ensimmäiset kuusi vuotta hän eli veljestön keskuudessa, osallistui yhteisiin jumalanpalveluksiin ja otti vastaan vieraita. Pääsiäisen jälkeen keväällä 1872 hän lopetti ihmisten tapaamisen, lakkasi käymästä jumalanpalveluksissa ja sulkeutui yhteen luostarin sivurakennuksista. Hän tapasi vain rippi-isäänsä igumeni Tiihonia ja keljapalvelijaansa. Yhden keljahuoneensa hän muutti Kristuksen kasteelle pyhitetyksi kirkoksi, jossa hän toimitti jumalanpalvelukset yksinään. Aluksi hän toimitti liturgian vain sunnuntaisin ja juhlapäivinä, mutta elämänsä viimeisten yhdentoista vuoden ajan päivittäin.
ellauri219.html on line 871: Ludwig Andreas von Feuerbach, German philosopher (1804-1872).
ellauri242.html on line 245: Aleksandra Mihailovna Kollontai (ven. Алекса́ндра Миха́йловна Коллонта́й, o.s. Domontovitš, ven. Домонто́вич; 31. maaliskuuta (J: 19. maaliskuuta) 1872 Pietari – 9. maaliskuuta 1952 Moskova) oli venäläinen marxilainen kirjailija, feministi ja diplomaatti. Hänestä tuli maailman ensimmäinen naispuolinen diplomaattiedustaja vuonna 1923, kun hänet nimitettiin Neuvostoliiton edustajaksi Osloon. Kollontai oli Neuvostoliiton täysivaltainen edustaja (vuodesta 1943 suurlähettiläs) Tukholmassa vuosina 1930–1945, missä asemassa hän toimi välittäjänä Suomen ja Neuvostoliiton rauhantunnusteluissa vuosina 1940 ja 1944.
ellauri244.html on line 184: Samuel Butler (joulukuu 1835 – 18. kesäkuuta 1902) oli brittiläinen kirjailija. Hänen tuotantoonsa vaikuttivat kokemukset Uudessa-Seelannissa. Hänen romaaninsa Erewhon (1872) pilkkaa utopiaromaaneja. Erewhonin maassa koneiden käyttö on kielletty ja järjettömyyden tutkimusta arvostetaan. Butlerin teos on kriittinen oman aikansa yhteiskuntaa ja uskonnollista puhdasoppisuutta kohtaan.
ellauri248.html on line 186: Als enge Freundin Wagners war von Meysenbug Trauzeugin bei dessen Hochzeit mit Cosima 1870. Bei der Grundsteinlegung des Bayreuther Festspielhauses 1872 lernte sie Friedrich Nietzsche kennen, dessen Gönnerin und Freundin sie wurde und blieb.
ellauri254.html on line 501: Klages was born on 10 December 1872, in Hannover, Germany, the son of Friedrich Ferdinand Louis Klages, a businessman and former military officer, and wife Marie Helene née Kolster. In 1878, his sister Helene Klages was born and the two shared a strong bond throughout their lives. In 1882, when Klages was nine years old, his mother died. The death is thought to have been the result of pneumonia. He quickly developed a strong interest in both prose and poetry writing, as well as in Greek and Germanic antiquity. His relationship with his father was strained by the latter's strictness and will to discipline him. Nevertheless, attempts to forbid Klages from writing poetry were unsuccessful by both his teachers and parents.
ellauri254.html on line 1008: Franz Seraphicus Grillparzer (15. tammikuuta 1791 Wien, Itävalta – 21. tammikuuta 1872 Wien, Itävalta) oli itävaltalainen dramaattinen runoilija. Grillparzer syntyi Wienissä ja opiskeli lakia Wienin yliopistossa. Hän ei kuitenkaan kirjoittanut näytelmiä sen jälkeen kun Weh dem, der lügtin ensiesitys 1834 sai huonon vastaanoton. Grillparzeria eivät yleensä aikalaiset ymmärtäneet, ja kun Weh dem, der lügt oli saanut ansaitsemattoman tylyn vastaanoton, hän ei julkaissut enää yhtään näytelmää. Grillparzerin teoksista henkii todellista neroutta, hänen inspiraationsa on voimakas, tosin hänen näytelmänsä Weh dem, der lügt on aika heikko, aika heikko.
ellauri260.html on line 201: Eucken syntyi 5. tammikuuta 1846 Aurichissa, sittemmin Hannoverin kuningaskunnassa (nykyinen Ala-Saksi). Hänen isänsä Ammo Becker Eucken (1792–1851) kuoli hänen ollessaan lapsi, ja hänen äitinsä Ida Maria (1814–1872, os Gittermann) kasvatti hänet. Hän sai koulutuksensa Aurichissa, jossa yksi hänen opettajistaan ​​oli klassinen filologi ja filosofi, suomenruozin oikeakielisyyden isä Ludwig Wilhelm Maximilian (Mikael) Reuter (1803–1881). Hän opiskeli Göttingenin yliopistossa (1863–66), jossa Hermann Lotze oli yksi hänen opettajistaan, ja Berliinin yliopistossa. Jälkimmäisessä paikassa Friedrich Adolf Trendelenburg oli professori, jonka kyseenalaiset eettiset ja eroottiset taipumukset ja filosofian historiallinen käsittely houkuttelivat häntä suuresti. Göttingen vaikutti tuppukylältä kun öizimme siellä matkalla Dresdeniin ja Puolan uuneille. Olis pitänyt yöpyä Erfurtissa, joka on isompi ja jossa Kautsky viilasi Erfurtin programmia. Engels oli tyytymätön Erfurtin programmiin, ja nuiji siitä Kautskya. Minnekäs se vallankumous unohtui? Ja miten niin uskonto on jokaisen oma asia? Sehän on oopiumia!
ellauri263.html on line 542: Kairosta Blavatsky matkusti Palestiinan, Syyrian ja Libanonin kautta Konstantinopoliin, josta laivalla Odessaan, jonne hän saapui vuoden 1872 kesällä. Tämä oli hänen viimeinen käyntinsä Venäjällä (oik. Ukrainassa). Hän viipyi kotimaassaan vajaan vuoden ja matkusti sitten Pariisiin, kuten hän sanoi mestarinsa häntä kehottaneen. Pariisissa hän vietti aikansa maalaten piruja ja kirjoittaen. Pariisista hän matkusti New Yorkiin, jonne hän saapui heinäkuussa 1873.
ellauri272.html on line 57: Zane Grey, alkuaan Pearl Zane Gray, (31. tammikuuta 1872 Zanesville, Ohio – 23. lokakuuta, 1939 Altadena, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen hammaslääkäri, baseball-pelaaja ja viihdekirjailija, joka tunnetaan Suomessa parhaiten villiin länteen sijoittuvista seikkailukirjoistaan. Zane Grey loi suurelta osaltaan romantisoidun kuvan rosoisesta Villistä lännestä kirjoittamassaan 56 lännenkirjassaan. Grey oli 1920-luvun myydyin kirjailija Yhdysvalloissa. Mä luulin pienenä että Zane oli nainen. No se oli kyllä Helmi-niminen hammaslääkäri, joten virhe oli ymmärrettävä.
ellauri330.html on line 339: Georg Morris Cohen Brandes (4. helmikuuta 1842 Kööpenhamina – 19. helmikuuta 1927 Kööpenhamina) oli tanskalainen kirjallisuusarvostelija, tutkija ja kirjailija, joka oli 1870–1880-luvulla pohjoismaisen kirjallisen elämän merkittävin auktoriteetti. Juutalaistaustainen Brandes opiskeli estetiikkaa Kööpenhaminan yliopistossa ja väitteli tohtoriksi vuonna 1870 tutkielmalla Den franske æsthetik i vore dage: En afhandling om H. Taine. Vuodesta 1871 alkaen hän luennoi yliopistossa 19. vuosisadan kirjallisuuden päävirtauksista. Vaikutusvaltaiset luennot julkaistiin kuutena niteenä (1872–90), ja Brandes esitti niissä kirjallis-filosofien ohjelmansa: kirjallisuuden on tarkasteltava yhteiskunnallisia ongelmia ja edistettävä vapauspaatosta ja vallankumoushenkeä. Luennot saivat jopa raivostuneen vastaanoton, eikä Brandes saanut yliopistosta professuuria. Hänestä tuli kuitenkin älymystön keskushahmo; hänen ympärilleen ryhmittyivät muiden muassa J. P. Jacobsen, Henrik Ibsen, Bjørnstjerne Bjørnson ja August Strindberg. Suomeen hänen vaikutuksensa saapui Minna Canthin välityksellä.
ellauri330.html on line 412: Kropotkinin maine Marxin elinaikana ei ollut niinkään anarkistinen, vaan venäläinen sosialistinen vallankumouksellinen, maantieteilijä ja tutkimusmatkailija. Kropotkin tuli erittäin etuoikeutetusta taustasta. Hän oli vanhan Moskovan aristokratian jäsen ja perintöprinssi, vaikka luopui prinssintä 12-vuotiaana, ja ilmoittautui tsaarille henkilökohtaisexi treenarixi sota-akatemiaan. Hän oli tsaarin henkilökohtainen sivuvaunu jonkin aikaa, mutta valitessaan upseerina rykmentin hän ei valinnut jotakin arvostettua, vaan Siperian kasakkarykmentin, mikä oli ensimmäinen merkki siitä, että hän oli pettymässä Tsaarin hallintoon ja perintökyläänsä. Siperiassa, jossa hän suoritti tutkimus- ja geologisia opintojaan, hänen liberaalit tunteensa kääntyivät vallankumouksellisiksi, varsinkin Sveitsin vierailun jälkeen 1872/3, jossa hän liittyi International Workingmen's Association tai First Internationaliin. Palattuaan Venäjälle hän osallistui vallankumoukselliseen piiriin, tosin vain "mene kansaan " -tyyppiseen pikemminkin kuin myöhemmin kehittyneempiin salaliittoihin tsaarin virkamiesten ja jopa tsaarin murhaamiseksi. Hänet pidätettiin ja vangittiin, ja hän pakeni, kuten olen maininnut, vuonna 1876.
ellauri352.html on line 309: Marcel Mauss, né le 10 mai 1872 à Épinal et mort le 11 février 1950 (à 77 ans) à Paris, est généralement considéré comme le « père de l´anthropologie française. Bonesin kolleega. Bonesin asia antropologina oli kysyä minkä sortin kääpiö oli UM:n narrina, muttei se sentään ollut hiänen oikeutensa.
ellauri352.html on line 311: Marcel Mauss syntyi vuonna 1872 Épinalin kaupungissa juutalaiseen perheeseen. Hänen Bas-Rhinistä kotoisin oleva isänsä Gerson meni naimisiin muutamaa vuotta aiemmin Rosine Durkheimin, Émile Durkheimin vanhemman sisaren kanssa, jonka kanssa hän liittyi Lorraine-kaupunkiin ottaakseen haltuunsa äitinsä tekstiilipajan, josta tuli nuoren parin johdolla noin klo. 1/2 pääkirjontatehdas, Mauss-Durkheim. Marcelin lisäksi heillä oli onnexi vuonna 1876 syntynyt poika Henri. Hänen setänsä Émile Durkheim, joka oli häntä neljätoista vuotta vanhempi, oli tärkeässä roolissa hänen kutsumuksessaan ja sitten hänen urassaan.
ellauri370.html on line 562: Vuonna 1872 nevadalainen räätäli Jacob Davis alkoi valmistaa miesten työhousuja Straussilta hankkimistaan kankaista. Hän tarvitsi liikekumppania ja kääntyi tukkurinsa puoleen. Vuonna 1873 he saivat patentin farmarikankaisille työhousuille, joiden taskut oli vahvistettu kuparinapeilla. Kangas värjättiin siniseksi tahrojen piilottamiseksi. Strauss rakennutti oman farmaritehtaan. Näistä Levi´s-farkuista yhtiö tuli tunnetuksi, ja ne tekivät Straussista miljonäärin. Hän laajensi yritystoimintaansa seuraavina vuosina ostamalla Mission and Pacific -puuvillatehtaan.
ellauri372.html on line 327: 18727">

Classroom: Ancient History

xxx/ellauri013.html on line 345: Omastakin mielestään aikansa lordi Byron. Lordi kyllä, vaikkei yhtä kaunis, kapinoitsi nuorena, bylsi kaikkee mikä liikkui, vyö ja henskelit yhtä löyhällä kuin don Juanilla. Nuorena suisidaalinen kuin George, mut loppupeleissä aika omahyväinen. Ei kuollut nuorena kuten Byron. Pikemminkin päinvastoin, eli vitun kauan, ydinterve ukko, jalopuuta, 1872-1970. Saksan-Ranskan sodasta mun lukioaikoihin, kahta vaille sataseen. Hyvin meni Bert, häpi end. Ei tarvinnut suuttua.
xxx/ellauri068.html on line 265: Vähän ennen kuolemaansa Rautanen vihittiin Helsingin yliopistossa teologisen tiedekunnan kunniatohtoriksi. Rautanen sai paikallisilta lempinimen Nakambale, joka tarkoittaa "sitä joka pitää hattua". Hän piti usein kalottia, jonka ambomaalaiset käsittivät palmukoriksi. Nakambale-sana tulee okambale-sanasta, joka merkitsee pientä koria. Rautanen tunnettiin Nakambalena niin hyvin, että nimi kirjoitettiin jopa hänen hautakiveensä. Häntä kunnioitetaan Namibiassa erittäin paljon vielä nykyisinkin, vaikka hänen kuolemastaan on kulunut jo 90 vuotta. Rautanen meni vuonna 1872 naimisiin saksalaisen lähetyssaarnaajan Franz Kleinschmidt'in tyttären Friedan kanssa. Rautaset saivat yhdeksän lasta, mutta moni lapsista kuoli jo pienenä malariaan.
xxx/ellauri068.html on line 269: Martti (Martin) Rautanen, also known as El Gaucho Martín Fierro, is a 2,316-line epic poem by the Argentine writer José Hernández. The poem was originally published in two parts, El Gaucho Martín Fierro (1872) and La Vuelta de Martín Fierro (1879). The poem supplied a historical link to the gauchos' contribution to the national development of Argentina, for the gaucho had played a major role in Argentina's independence from Spain.
xxx/ellauri075.html on line 303: Friedrich Konrad Eduard Wilhelm Ludwig Klages (10 December 1872 – 29 July 1956) was a German philosopher, psychologist, graphologist, poet, writer, and lecturer, who was a two-time nominee for the Nobel Prize in Literature. In the (rather odious) Germanosphere, he is considered one of the most important thinkers of the 20th century.
xxx/ellauri123.html on line 1033: Aubrey Vincent Beardsley (21. elokuuta 1872 Brighton, Englanti – 16.
xxx/ellauri129.html on line 635: Esofagus pseudonyme de Pierre Faillet 1872-1933. Danse Macabre. Vai olixe George? FAGUS 2068 (pseudonyme de Georges Faillet). Né de parents français à Bruxelles le 22 janvier 1872, mort accidentellement à Paris le 9 novembre 1933. Notes biographiques : Il a occupé un emploi à la préfecture de la Seine. Il collabora dès vingt ans aux revues littéraires La Plume, La Revue blanche, La Revue de Champagne, L´occident, le Mercure de France, assuma la direction de la ... Tästä hemmosta ei ole edes nenänpäätä pinnalla. Enintään näppylä ja karva. Un volume in-8, broché, non coupé.
xxx/ellauri168.html on line 189: 18725">

Syvempää tietoa illuminaateista

xxx/ellauri179.html on line 275: Grace Ernestine Hall, sittemmin Grace Hall Hemingway (June 15, 1872 – June 28, 1951) was an American opera singer, music teacher, and painter. Sen isä oli todennäkösesti chicagolainen teurastaja tai lihakauppias. Sen on tytär ainakin näkönen, vielä pelottavamman kuin Keskustan Sirkka-Liisa Anttila (kisa ratkeaa kyllä vasta loppumetreillä).
xxx/ellauri186.html on line 78: After the war, Beecher supported social reform causes such as women's suffrage and temperance. He also championed Charles Darwin's theory of evolution, stating that it was not incompatible with Christian beliefs. He was widely rumored to be an adulterer, and in 1872 the Woodhull & Claflin's Weekly published a story about his affair with Elizabeth Richards Tilton, the wife of his friend and former co-worker Theodore Tilton. In 1874, Tilton filed charges for "criminal conversation" against Beecher. The subsequent trial resulted in a hung jury and was one of the most widely reported trials of the century. Tolstoi olisi ollut tyytyväinen siihen että syyllinen vapautettiin ja valamiehet hirtettiin.
xxx/ellauri186.html on line 90: Henry Ward Beecher had publicly denounced Woodhull's advocacy of free love. Outraged at what she saw as his hypocrisy, she published a story titled "The Beecher-Tilton Scandal Case" in her paper Woodhull and Claflin's Weekly on November 2, 1872; the article made detailed allegations that America's most renowned clergyman was secretly practicing the free-love doctrines that he denounced from the pulpit. Woodhull was arrested in New York City and imprisoned for sending obscene material through the mail. The scandal split the Beecher siblings; Harriet and others supported Henry, while Isabella publicly supported Woodhull.The first trial was Woodhull's, who was released on a technicality.
xxx/ellauri208.html on line 445: Tragedian synty (saks. Die Geburt der Tragödie) on Friedrich Nietzschen vuonna 1872 ilmestynyt esikoisteos. Oliko se sen hylätty väitöskirja? Nääh, ei se väitellyt ollenkaan. Siinä hän käsittelee antiikin kreikkalaisuuden olemusta. Tragedian syntyä kritisoitiin senaikaisessa tiedemaailmassa voimakkaasti, sillä sen tulkinta kreikkalaisesta filosofiasta oli verrattain radikaali. Myöhemmin kun Retusta oli tullut julkimo sitä on kutsuttu mestariteokseksi.
xxx/ellauri224.html on line 212: