ellauri022.html on line 857: John Clare 1793-1864 oli Byronia 1788-1824 5v nuorempi, mut toisin kuin se, eli vanhaxi. Se oli köyhä maajussi, joka kirjotti maaseudusta vähemmän romanttisesti. Se tykkäs heinänteosta ja inhos koneita. Mäyrää se sääli yhtä vähän kuin muutkin maalaiset. Sen runot on sovinnaisia, keskustalaisia.
ellauri023.html on line 1131: 1864">

New Yorker sättii Leeviä 2015

ellauri033.html on line 1135: Nommé, le 11 janvier 1862, professeur d´hébreu au Collège de France où il succède à Étienne Quatremère, il est suspendu quatre jours après sa leçon inaugurale pour injure à la foi chrétienne et remplacé dans sa chaire d´hébreu le 11 juin 1864 en raison de sa Vie de Jésus, ouvrage sur Jésus de Nazareth jugé sacrilège. L´érudit Salomon Munk lui succède à cette chaire.
ellauri036.html on line 1826: Tää on sitä 186416898718" data-nimi="Harari Jael">Hararin jutkusaarnaa.

ellauri038.html on line 115: Perhe muutti Röckenistä Naumburgiin, jonka lähellä sijaitsevassa Pfortan oppikoulussa Nietzsche oppi kreikkaa ja latinaa. Hän menestyi koulussa niin, että hän pääsi Bonnin yliopistoon vuonna 1864 opiskelemaan yleistä kielitiedettä ja filosofiaa (no ei, teologiaa). Myöhemmin hän kuitenkin jätti teologian ja keskittyi kielitieteeseen. Niinkuin E.Saarinen.
ellauri038.html on line 178: Maximilian Carl Emil Weber (21. huhtikuuta 1864 Erfurt – 14. kesäkuuta 1920 München) oli saksalainen oikeustieteilijä, taloustieteilijä ja sosiologi. Häntä pidetään yhtenä julkishallinnon teorian ja nykyaikaisen sosiologian perustajista. Hänen pääteoksensa käsittelevät uskonnon sosiologiaa, politiikkaa ja hallitusvaltaa. Valtaherroille löytyy Maxilta ymmärtämystä kosolti.
ellauri040.html on line 227: Aleksis Kivi (oik. Alexis Stenvall (10. lokakuuta 1834 Nurmijärvi – 31. joulukuuta 1872 Tuusula) oli suomalainen kirjailija. Kivi kirjoitti kansallisromaanin aseman saavuttaneen romaanin Seitsemän veljestä (1870), näytelmiä kuten Nummisuutarit (1864) ja runoja.
ellauri041.html on line 458: kirjoitti omat kiusauxensa 1864, mutta julkaisi ne 1970 närkästyttyään

ellauri042.html on line 710: Furthermore, his first wife, who was something of an impulse purchase, suffered from tuberculosis, so he had an impassionate affair with a young woman called Apollinaria Suslova on the side. It ended tragically due to his obsession with gambling. Beside of these blows he suffered from frequent epileptic seizures. At the bedside of his sick wife he wrote “Notes from Underground” (1864), a psychological study of an outsider. The work starts with a confession by the writer: “I am a sick man … I am a wicked man …” Fair enough.
ellauri042.html on line 712: In 1864, Dostoevsky´s wife number one died at last, and shortly after he left Petersburg again to meet his beloved Apollinaria. The reunion with Apollinaria became a great failure, because he continued gambling.
ellauri053.html on line 697: Herbert Spencer (27 April 1820 – 8 December 1903) was an English philosopher, biologist, anthropologist, and sociologist famous for his hypothesis of social Darwinism whereby superior physical force shapes history. Spencer originated the expression "survival of the fittest", which he coined in Principles of Biology (1864) after reading Charles Darwin's On the Origin of Species. The term strongly suggests natural selection, yet Spencer saw evolution as extending into realms of sociology and ethics, so he also supported Lamarckism.
ellauri053.html on line 704: Spencer is best known as the originator of the expression "survival of the fittest", which he coined in Principles of Biology (1864) after reading Charles Darwin's On the Origin of Species. The term strongly suggests natural selection, yet Spencer saw evolution as extending into realms of sociology and ethics, so he also supported Lamarckism.
ellauri054.html on line 565: In 1846 Browning married the older poet Elizabeth Barrett and went to live in Italy. By the time of her death in 1861 he had published the crucial collection Men and Women (1855). The collection Dramatis Personae (1864) and the book-length epic poem The Ring and the Book (1868-1869) followed, and made him a leading British poet. He continued to write prolifically, but his reputation today rests largely on the poetry he wrote in this middle period.
ellauri070.html on line 426: Stephen Collins Foster (4. heinäkuuta 1826 – 13. tammikuuta 1864) oli yhdysvaltalainen lauluntekijä, joka tunnetaan ”amerikkalaisen musiikin isinä”. Monet hänen kappaleistaan ovat kansanlaulunomaisia ja niissä on vaikutteita Yhdysvaltojen etelävaltioiden musiikista, vaikka Foster ei itse asunut koskaan etelävaltioissa. Hänen laulunsa, kuten ”Oh! Susanna”, ”Camptown Races”, ”My Old Kentucky Home”, ”Old Black Joe”, ”Beautiful Dreamer” ja ”Old Folks at Home” (”Swanee River”), ovat suosittuja vielä nykyäänkin. Tää on jo ainaskin toinen Amer. musan isi. Vanhempi vielä kun se jutku joka teki Dog bless American.
ellauri074.html on line 471: The Kitzur Shulchan Aruch (קיצור שולחן ערוך), first published in 1864, is a work of halacha written by Rabbi Shlomo Ganzfried. The work was written in simple Hebrew which made it easy for the lay person to understand and contributed to its great popularity.
ellauri077.html on line 338: Miguel de Unamuno y Jugo (29. syyskuuta 1864 Bilbao, Espanja – 31. joulukuuta 1936) oli espanjalainen esseisti, runoilija, romaani- ja näytelmäkirjailija sekä filosofi. Unamuno oli modernisti, joka häivytti eri tyylilajien välisiä eroja. Filosofina ja kirjailija hän edusti kristillistä eksistentialismia. Unamuno toimi muun muassa Salamancan yliopiston rehtorina. Hän ajoi maansa eurooppalaistumista mutta myöhemmin muutti tämän kannan jopa päinvastaiseksi. Hänen ajatteluunsa vaikuttivat Bergson, Kierkegaard ja William James.
ellauri077.html on line 360: Espanjalainen filosoofi ja kynäilijä Miguel de Unamuno y Jugo (1864-1936) oli aikaisin 20. vuosisadan ajattelija joka rupesi existentialistixi. Unomunan koko filosofeeraus koski "lihan ja luun miestä" - kouriintuntuvaa yxilöä hinkuineen, tarpeineen, toiveineen ja pelkoineen, sanalla sanoen, Desmond Morrisin alastonta apinaa.
ellauri083.html on line 250: S. 606, Tena-aikuisalusvaatteen vuosi: lomitettu televiihde, 932/1864 resoluutio (vau...) risc-konsolilta ja ilman, pink2 (lue OS-2), pormestarin jälkeinen digisatelliittijärjestelmä, menut ja kuvakkeet (oho...), pixelitön internet fax, 3-4 kanavaiset modeemit säädettävällä linjanopeudella (eikai...), webinjälkeiset jakelualueet, niin HD-näytöt että on käytännössä paikalla, kustannustehokkaat Zoom videopuhelinneuvottelut, fox-kanavan sisäinen cd-rom, sähkoinen sultan conture, yleiskonsolit, Youshityoun keraamiset nanoprosessorit, laserkromatografia, virtuaalipalvelun mahdollistavat mediakortit, kuituoptinen pulssi, digitaalikoodaus, tappajasovelmat, rannehermosärky tenniskyynärpää valonarkuusmigreeni rasvapakaraisuus selkästressi hikinen pälvikalju vielä kaiken kukkuraxi.
ellauri090.html on line 220: O jovem Machado aos 25 anos, 1864, gostava de teatro e lutava para subir socialmente. Foto: Insley Pacheco (não incluido).
ellauri090.html on line 234: Um de seus amigos, Faustino Xavier de Novaes (1820–1869), poeta residente em Petrópolis, e jornalista da revista O Futuro, estava mantendo sua irmã, a portuguesa Carolina Augusta Xavier de Novais, desde 1866 em sua casa, quando ela chegou ao Rio de Janeiro do Porto. Segundo os biógrafos, veio a fim de cuidar de seu irmão que estava enfermo, enquanto outros dizem que foi para esquecer uma frustração amorosa. Carolina despertara a atenção de muitos cariocas; muitos homens que a conheciam achavam-na atraente, e extremamente simpática. Com o poeta, jornalista e dramaturgo Machado de Assis não fora diferente. Tão logo conhecera a irmã do amigo, logo apaixonou-se. Até essa data o único livro publicado de Machado era o poético Crisálidas (Koteloita, 1864) e também havia escrito a peça Hoje Avental, Amanhã Luva (1860), ambos sem muita repercussão. Carolina era cinco anos mais velha que ele; deveria ter uns trinta e dois anos na época do noivado.
ellauri090.html on line 240: (1864) (1864)
ellauri090.html on line 301: Seus dois primeiros livros de estreia, Crisálidas (1864) e Falenas (1870), são poéticos. Vinte e dois poemas, escritos entre 1858 e 64, compunham este primeiro livro. Há nestes poemas todos uma emoção "menos desbordante" que o comum lirismo da literatura brasileira. As Crisálidas eram inspiradas pelo higor por intensas emoções amorosas ou pelo belo do feminino.
ellauri095.html on line 105: Uranian is a 19th-century term that referred to homosexual men. The term was first published by activist Karl Heinrich Ulrichs (1825–95) in a series of five booklets (1864–65) collected under the title Forschungen über das Räthsel der mannmännlichen Liebe (Research into the Riddle of Man–Male Love). Ulrichs derived Uranian (Urning in German) from the Greek goddess Aphrodite Urania, who was created out of the god Uranus' testicles. Therefore, it represents the homosexual gender, while Dionian (Dioning), derived from Aphrodite Dionea, represents the heterosexual gender. Ulrichs developed his terminology before the first public use of the term homosexual, which appeared in 1869 in a pamphlet published anonymously by Karl-Maria Kertbeny (1824–82)
ellauri095.html on line 481: 1864-1870.jpg/800px-Dante_Gabriel_Rossetti_-_Beata_Beatrix%2C_1864-1870.jpg" width="30%" />
ellauri097.html on line 324: Seuraavaan taulukkoon on kirjattu kirjailijoiden mieltymyxiä luokiteltuna uraniaaniaktivisti Karl Heinrich Ulrichin (1825-95) viiden kirjasen Forschungen über das Räthsel der mannmännlichen Liebe (1864-65) mukaisesti. HUOM nää ryhmät ei ole toisiansa poissulkevia eikä varmaan tyhjentäviäkään. Esim. on vaikee sanoa onko joku Männling vai Weibling, ei ne välttämättä ole kiveenhakattuja rooleja. Vaikka kyllähän usein homoliitoissa näkee kuka käskee ja kuka keittää perunat. Vaan niinpä näkee heteronormatiivisissakin.
ellauri102.html on line 142: 1864">

Nalle-karhu sairastaa, häntä hellikäämme

ellauri107.html on line 169: Nathaniel Hawthorne (July 4, 1804 – May 19, 1864) was an American novelist, dark romantic, and short story writer. His works often focus on history, morality, and religion.
ellauri107.html on line 171: He was born in 1804 in Salem, Massachusetts, to Nathaniel Hathorne and the former Elizabeth Clarke Manning. His ancestors include John Hathorne, the only judge from the Salem witch trials who never repented his involvement in the witch hunt. He entered Bowdoin College in 1821, was elected to Phi Beta Kappa in 1824, and graduated in 1825. He published his first work in 1828, the novel Fanshawe; he later tried to suppress it, feeling that it was not equal to the standard of his later work.[2] He published several short stories in periodicals, which he collected in 1837 as Twice-Told Tales. The next year, he became engaged to Sophia Peabody. He worked at the Boston Custom House and joined Brook Farm, a transcendentalist community, before marrying Peabody in 1842. The couple moved to The Old Manse in Concord, Massachusetts, later moving to Salem, the Berkshires, then to The Wayside in Concord. The Scarlet Letter was published in 1850, followed by a succession of other novels. A political appointment as consul took Hawthorne and family to Europe before their return to Concord in 1860. Hawthorne died on May 19, 1864, and was survived by his wife and their three children.
ellauri107.html on line 222: Melville’s concluding words are from his “Monody,” a poem that is thought to express his deep personal loss when learning of Hawthorne’s death in 1864:
ellauri135.html on line 231: In the fall of 1862, Berg returned to Russia, lived in Moscow, in Petersburg and here, at the beginning of 1863, just when the Polish uprising broke out, went to Warsaw, then to Krakow and Lviv. He kept notes on the movement of the poles in all these places and printed them in the "SPb. Statements." and in the "Library for Reading" (1864). In late 1864 he received the invitation of the Viceroy in the Kingdom of Poland, count F. F. Berg, to collect material for the history of the last Polish uprising, and was executed. (!?)
ellauri144.html on line 649: (1864-1934). Une amitié sincère naît de la rencontre avec cette jeune femme.
ellauri144.html on line 671: src="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/7/75/Raffalovich%2C_Marc_Andr%C3%A9_%281864-1934%29.jpg"
ellauri146.html on line 418: Vignyn julkaisut jäivät hänen viimeisten 29 vuotensa aikana vähäisiksi. Uran alkuaikojen ystävät, Victor Hugo ja Sainte-Beuve, hylkäsivät hänet. Sainte-Beuve kirjoitti, että hän on kaunis enkeli, joka on juonut etikkaa. Ranskan akatemiaan Vigny valittiin vasta 1846, ja liittymispuhe jäi hänen viimeiseksi julkiseksi toimekseen. Viimeiset 25 vuottaan hän asui yksin maatilallaan. Vapaaehtoiseen eristäytymiseen saattoi vaikuttaa suhde taiteilija Marie Dorvaliin, johon hän oli tutustunut Chattertonin harjoituksissa. Dorvalilla oli näytelmässä "Kittyn" rooli. Heidän suhteensa päättyi pian, ja sydänsuru sai Vignyn kirjoittamaan runon La colère de Samson. Viimeisiä vuosi varjosti myös sairastuminen syöpään. Vasta hänen kuolemansa jälkeen ilmestyi hänen mestariteoksensa Les destinées (1864) ja hänen 40 vuotta pitämänsä päiväkirja, josta hänen ystävänsä ja testamentin toimeenpanija Louis Ratisbonne julkaisi katkelmia nimellä Journal d’un poète, jotka antoivat runoilijasta uudenlaisen kuvan.
ellauri146.html on line 578: Alfred de Vigny, Les Destinées : poëmes philosophiques, 1864 Alf de Vigny, Kohtalot: viisaustieteelliset runot, 1864
ellauri161.html on line 982: Ses études au lycée de Périgueux sont médiocres : retiré de l´établissement en classe de quatrième, il continue sa formation sous la direction de son père, qui l´oriente vers l´architecture. Bloy commence à rédiger un journal intime, s´essaie à la littérature en composant une tragédie, Lucrèce, et s´éloigne de la religion. En 1864, son père lui trouve un emploi à Paris, il entre comme commis au bureau de l´architecte principal de la Compagnie ferroviaire d´Orléans. Médiocre employé, Bloy rêve de devenir peintre et s´inscrit à l´École des beaux-arts. Il écrit ses premiers articles, sans toutefois parvenir à les faire publier, et fréquente les milieux du socialisme révolutionnaire et de l´anticléricalisme.
ellauri172.html on line 885: Un prêtre marié roman de Jules Barbey d'Aurevilly, 1864, le prêtre défroqué Jean Sombreval. CHECK
ellauri183.html on line 603: 1864">

Uhraaminen ei pyhitä yhtään mitään

ellauri188.html on line 94: The American mission from Hawaii was no more successful. William Patterson Alexander (1805-1864), Benjamin Parker (1803-1877), and Richard Armstrong (1805-1860) arrived in the Marquesas in 1834 from Hawaii with their wives and a three-month-old baby. They returned the same year. In 1853, more missionaries led by James Kekela (1824-1904) arrived at Fatu Hiva with their wives from Hawaii, but were unable to remain there because of clashes with Catholic missionaries arriving on a French warship.
ellauri241.html on line 918: 18641759/r/il/2f3807/2369440604/il_1140xN.2369440604_ov11.jpg" width="80%" />
ellauri247.html on line 238: Suomen kirjallisuudessa lajin piiriin ovat luettavissa muun muassa Maiju Lassilan Kuolleista herännyt (1916), Pentti Haanpään Taivalvaaran näyttelijä (1938), Veikko Huovisen Rauhanpiippu (1956) ja Lampaansyöjät (1970), Martti Larnin Neljäs nikama eli veijari vastoin tahtoaan (1957), Heikki Turusen Simpauttaja (1973), Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi (1975) ja Onnellinen mies (1976), Juhani Peltosen Elmo (1978) ja Rosa Liksomin Kreisland (1996). Tunnettuja veijarihahmoja ovat esimerkiksi Mikko Vilkastus Aleksis Kiven komediassa Nummisuutarit (1864), Hoppulainen Minna Canthin näytelmässä Murtovarkaus (1883), pastori Nyman Maria Jotunin romaanissa Arkielämää (1909) ja sotamies Honkajoki Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa (1954).
ellauri260.html on line 233: Ferdinand Lassalle (geboren am 11. April 1825 in Breslau als Ferdinand Johann Gottlieb Lassal; gestorben am 31. August 1864 in Carouge) war Schriftsteller, sozialistischer Politiker im Deutschen Bund und einer der Wortführer der frühen deutschen Arbeiterbewegung. Ferdinand Lassalle war Sohn des wohlhabenden jüdischen Seidenhändlers Heyman Lassal (auch „Loslauer“ genannt, 1791–1862). Sein Bruder Rochus starb im Alter von drei Jahren an Schwindsucht. Seine Schwester Friederike heiratete den Kaufmann Ferdinand Friedland.
ellauri262.html on line 85:
ellauri270.html on line 529: Enoch Arden, poem by Alfred, Lord Tennyson, published in 1864. In the poem, Enoch Arden is a happily married fisherman who suffers financial problems and becomes a merchant seaman. He is shipwrecked, and, after 10 years on a desert island, he returns home to discover that his beloved wife, believing him dead, has remarried and has a new child. Not wishing to spoil his wife’s happiness, he never lets her know that he is alive.
ellauri275.html on line 416: 68. Tämä runo, joka kirjoitettiin ennen maaorjuuden poistamista Gruusiassa, oli pitkään tiukan sensuurin alainen, mutta sitä jaettiin samizdattina käsin kirjoitettuina kopioina. Vuonna 1863 vain runon ensimmäinen osa julkaistiin Sakartvelos moambe -lehdessä (nro 10), otsikolla "Tarinan alku". Kirjeessään ystävälleen Kirill Lordkipanidzelle, joka pyysi I. Chavchavadzea antamaan tämän runon julkaistavaksi Chonguri-kokoelmassa, hän kirjoitti vuoden 1864 alussa: koska tiedän, että niitä ei paineta. Vaikka saisitkin luvan sinne, koko kokoelmasi takavarikoidaan silti täällä, tiedän sen varmasti. Yritin itse paljon paikallisessa sensuurikomiteassa, mutta se kiellettiin erittäin, erittäin hyvin” (“Mnatombi”, 1933, nro 8-9, s. 273). K. Lordkipanidze la. "Chonguri" vuonna 1864 onnistui painamaan myös vain runon ensimmäisen osan. Vuonna 1873 "Krebuli" -lehden toimittaja N. Ya. Nikoladze yritti jälleen tulostaa koko runon: yhdessä sen numerossa lehden toimittajat ilmoittivat runon koko tekstin välittömästä julkaisemisesta, mutta julkaisu runon - jälleen ilmeisesti sensuurin kiellon vuoksi - ei tapahtunut. Runo julkaistiin kokonaisuudessaan vasta vuonna 1879 Iveria-lehdessä (nro 5). I. Chavchavadzea inspiroi tämän runon luomiseen toisaalta erään talonpoikien vapautusliikkeen järjestäjän, kansallissankarin Arsene "Lupin" Odzelashvilin (k. 1843) legendaarinen taistelu sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta vastaan ​​ja toisaalta tapaaminen vuonna 1857 isäntänsä tapponeen talonpojan kanssa, josta tuli sitten rosvo, tietyn Gaukharashvilin. Khurjin on pussi rahaa. Chokha on Gruusian kansalliset vetimet.
ellauri276.html on line 160: Venäjänsi englannista, ranskasta, saksasta ja espanjasta. Kaksi Calderonin draamaa erottuvat hänen käännöksistään : "Heresy in England" ja "Life is a dream"; Goethen " Faustin " ensimmäinen osa (M., 1843 ja Pietari, 1859); Shakespearen Romeo ja Julia (Pietari, 1862); draama Girardin "Naisen kidutus"; Alfred de Mussetin runo "Rolla" (Moskova, 1864); Heinen runot (M., 1863 ) jne. Grekovin käännökset erottuvat hyvistä säkeistä ja ovat melko lähellä alkuperäisiä. (Mäkin olen suomentanut Rollan, se on albumissa 36.)
ellauri308.html on line 465: Stefan Żeromski ([ˈstɛfan ʐɛˈrɔmski] (kuuntele); 14. lokakuuta 1864 – 20. marraskuuta 1925) oli puolalainen kirjailija ja näytelmäkirjailija, joka kuului Nuoren Puolan -liikkeeseen 1900-luvun vaihteessa. Nuori Puola edisti dekadenssin, uusromantiikan, symbolismin, impressionismin ja jugendin megatrendejä. Häntä kutsuttiin "puolalaisen kirjallisuuden omaksitunnoksi". Hän oli neljä kertaa ehdolla kirjallisuuden Nobelin palkinnon saajaksi, muttei tärpännyt, mitali oli liian hiljan mennyt 1905 B-joukkueen Sienkiewiczille.
ellauri327.html on line 596: Pikku Suomessa kysyy läski keityäjä Kaarins Li Anderssonilta eikö muks Heneven sopimus ole aikansa elänyt. Geneven sopimukset ovat joukko sodassa haavoittuneiden, sotavankien ja siviiliväestön kohtelua sääteleviä kansainvälisiä sopimuksia. Vuonna 1864 solmittiin Punaisen Ristin perustajan Henri Dunantin aloitteesta Genevessä sopimus, joka koski haavoittuneiden ja sairaiden sotilaiden huoltoa. Sitä on täydennetty ja laajennettu uusilla sopimuksilla vuosina 1906, 1929 ja 1949. Toisen maailmansodan jälkeen sopimukset koottiin neljäksi yleissopimukseksi.
ellauri345.html on line 436: Rudolf Borchardt wurde als zweites Kind des ursprünglich jüdischen, 1864 evangelisch getauften Kaufmanns Robert Borchardt (1848–1908) und seiner ebenfalls konvertierten Frau Rosalie, geb. Bernstein (1854–1943), geboren. Er verbrachte die ersten fünf Lebensjahre in Moskau und zog 1892 mit seiner Familie nach Berlin. Da er im Gymnasium diskriminiert wurde, gab die Familie ihn in die Obhut des Gymnasialprofessors Friedrich Wittu, der ihn den an den Königlichen Gymnasien zunächst in Marienburg und später in Wesel am Niederrhein in den Traditionen evangelischen Lebens und der „Treue gegen den König“ erzog. Schon in dieser Zeit prägte ihn die Lektüre der Schriften Herders. 1895 machte er am Königlichen Gymnasium zu Wesel sein Abitur und begann im selben Jahr in Berlin ein Studium in Theologie, später studierte er klassische Philologie und Archäologie. Diese Studien setzte er 1896 in Bonn und Göttingen fort und studierte daneben noch Germanistik und Ägyptologie.
ellauri345.html on line 689: Vaikka katolinen kirkko otti hänen kääntymystään vastaan ​​tyytyväisenä, se etääntyi Daumerista. Katoliset kustantajat eivät halunneet julkaista hänen uusia kirjoituksiaan. Daumer oli odottanut kirkon muuttuvan uudistavaksi uskonnolliseksi yhteisöksi. Sen sijaan vuoden 1864 opetussuunnitelma Curian tuomitsemien virheiden ja maailmankatsomusten luetteloineen - johon äärioikeistolaiset papit vain suhtautuivat myönteisesti - ja Vatikaanin kirkolliskokouksen Pius IX:n johtama julistus paavin erehtymättömyydestä vuonna 1870 aiheutti kohun pettymyksen vuoksi.
ellauri370.html on line 463: 1863 habilitierte sich Dühring in Philosophie, 1864 auch in Nationalökonomie. Im selben Jahr erhielt er eine Dozentenstelle an der Friedrich-Wilhelms-Universität zu Berlin. Dort geriet er jedoch in Konflikte mit Professorenkollegen. Nachdem er zudem die Universität als wissenschaftliche Einrichtung wiederholt angegriffen hatte, verlor er 1877 seine Lehrbefugnis. Von da an bis zu seinem Tod 1921 wirkte er als "Privatgelehrter."
ellauri373.html on line 594: Saadaksesi tarkan käsityksen määrästä Ginsbergin Wesleyltä lainaamia ajatuksia, maxa 4 dollaria. Lukijan tulee lukea "Protokollat" rinnakkain Ginsbergin kaa ja opetella ulkoa molempien kirjailijoiden teokset. Abraham Geigeriltä (1810-1874) hän otti sen asteittaisen evoluution teoria, jossa kehitetään jatkuvasti. Ginsbergin fanaattinen usko siihen että juutalaiset muodostavat "valitun kansan", on täysin Augie Marshin pomon Einhornin vakaumuksen mukaista. Frankel (1801-1875) ja Zaks (1808-1864) taas antoivat Ahad-Hamille intohimoisen sitoutumisensa muinaiseen heprean kieleen. Ahad Ham ei laiminlyönyt ei-juutalaiset ajattelijoita, joista Darwin ja Nietzsche on asetettava ensimmäiselle sijalle.
ellauri373.html on line 683: Saatuaan eloon Albertin soittaman kutsun osa Cohen vuonna 1864, sionismi käytetty hänet kuin naamio, jonka alle hän piilotti kauheutensa suunnitelmia. Asiattoman maailman silmissä hän vaatimattomasti pyysi mahdollisuutta sijoittautua Palesganiin juutalainen yliopisto. Selvyyden vuoksi se oli vaikeaa keksisi viattomamman tekosyyn, ja tietysti On sanomattakin selvää, että tässä tapauksessa olimme myös omituisia. koska heidät huijattiin ja jäätiin tyytyväisenä järjestelyyn uusi ansa.
ellauri386.html on line 76: Nelikymppisenä Dosto teki Lontoon matkan josta jäi vaan paha maku suuhun. Kesällä 1863 Dostojevski teki toisen matkan Länsi-Eurooppaan, missä hän tapasi toisen rakkautensa, Polina Suslovan , Pariisissa ja menetti lähes kaikki rahansa pelaamalla Wiesbadenissa ja Baden-Badenissa. Vuonna 1864 hänen vaimonsa Maria ja hänen veljensä Mihail kuolivat, ja Dostojevskista tuli poikapuolensa Paskan yksinhuoltaja ja veljensä perheen ainoa tukija. Epoch -lehden epäonnistuminen pahensi hänen taloudellista tilannettaan, vain hänen sukulaistensa ja ystäviensä jatkuva apu esti konkurssin.
ellauri390.html on line 191: Krestovski syntyi ukrainalaiseen aatelisperheeseen ja opiskeli Pietarin yliopistossa. Hän julkaisi ensimmäiset teoksensa vuonna 1857. Aluksi hän myötäili edistyksellistä nuorisoa, mutta siirtyi vuonna 1863 taantumuksen leiriin kuten tuttavansa Fedja ja maailman paskin Nalle. Yliopistossa hän ystävystyi radikaalin kriitikon Dmitri Pisarevin kanssa ja kirjoitti Russian Word -lehteen. Kirjailijan tunnetuin teos on Pietarin alamaailmaa ja ylimystöä sensaatiomaisesti kuvaava romaani ”Pietarin slummit”, ven. Peterburgskije truštšoby, 1864–1867). Hänen romaaninsa oli monen tunnin henkilökohtaisen tarkkailun tulos. ”Nihilisminvastaisen” dilogian Krovavyi puf (”Verinen isku”) viihderomaanit Panurgovo stado (”Panurgin lauma”, 1869) ja Dve sily (”Kaksi voimaa”, 1874) esittävät Venäjän 1860-luvun vallankumousliikkeen puolalaisten nationalistien juonittelun tuloksena.
ellauri390.html on line 232: Hän kirjoitti följetongeja "Modny Magazin"-lehdelle (1862-1864) ja "Petersburgsky Listok" -sanomalehdelle (1864-1865), osallistui aikakauslehtien "Zanoza" ja "Osa" (1863) julkaisuihin.
ellauri390.html on line 245: Vsevolod Krestovskin merkittävimpänä teoksena pidetään romaania "Pietarin slummit" (venäjäksi "Петербургские трущобы"). Romaani julkaistiin Patrionic Notes -lehdessä (1864-1866), otteita siitä julkaistiin myös Epokha-lehdessä (1864). Romaani julkaistiin erillisenä neljänä osana vuonna 1867 ja siitä tehtiin useita näköispainoxia.
ellauri406.html on line 333: 1864">

Kappale Q or An maailmankuvaa

xxx/ellauri081.html on line 513: Benny was born Benjamin Kubelsky in Chicago on February 14, 1894, and grew up in nearby Waukegan. He was the son of Jewish immigrants Meyer Kubelsky (1864–1946) and Emma Sachs Kubelsky (1869–1917), sometimes called "Naomi". Meyer was a saloon owner and later a haberdasher who had emigrated to America from Poland. Emma had emigrated from Lithuania. Benny began studying violin, an instrument that became his trademark, at the age of 6, his parents hoping for him to become a professional violinist. He loved the instrument, but hated practice. His music teacher was Otto Graham Sr., a neighbor and father of football player Otto Graham. At 14, Benny was playing in dance bands and his high school orchestra. He was a dreamer and poor at his studies, and was ultimately expelled from high school. He later did poorly in business school and at attempts to join his father´s business. In 1911, he began playing the violin in local vaudeville theaters for $7.50 a week (about $210 in 2020 dollars). He was joined on the circuit by Ned Miller, a young composer and singer.
xxx/ellauri086.html on line 684: Nathaniel Hawthorne (July 4, 1804 – May 19, 1864) was an American novelist, dark romantic, and short story writer. His works often focus on history, morality, and religion.
xxx/ellauri123.html on line 162: De första veckorna i februari månad 1864 redovisas inget arbete för nr 121 Lena Törnqvist. Sista veckan i samma månad har en annan kvinna övertagit numret.
xxx/ellauri128.html on line 153: Walter "Savage" Landor (1775–1864) oli englantilainen kirjailija. Hän oli niin kiivasluontoinen että hänet erotettiin sekä Rugbyn koulusta että myöhemmin Oxfordin yliopistosta. Hän siirtyi Lontooseen, missä hän julkaisi englannin ja latinan kielellä ensimmäiset runoelmansa. Landorin ensimmäinen laajahko runoteos oli Gebir (1798). Tässä, kuten Landorin myöhemmissäkin runoissa, huomaa järvikoulun ja varsinkin Byronin ällöömän Robert Southeyn vaikutusta. Landorin draamat Count Julian (1811), Andrea of Hungary ja Giovanni of Naples (1839) eivät menestyneet näyttämöllä, ne olivatkin aivan paskoja. Landor eli ahtaissa taloudellisissa oloissa enimmäkseen Walesissa vuoteen 1805, jolloin hän isänsä kuoltua peri kokonaisen omaisuuden. Hän lähti 1808 Espanjaan taistelemaan ranskalaisia vastaan, värväsi omilla varoillaan soturijoukon ja joutui siksi taas taloudelliseen ahdinkoon. Hän siirtyi 1815 Italiaan, missä hän asui 20 vuotta, loppuiällään taloudellisten huolien rasittamana, joihin hän ilman Robert Browningin apua olisi sortunut. Samoin kuin lordi Byron ja Leigh Hunt, myös Landor oli intohimoinen vapauden (= britti-imperialismin) rakastaja, ja vapauden asialle hän oli valmis uhraamaan omaisuutensa. Landorin pääteos on Imaginary conversations of imaginary literary men and statesmen, jonka kaksi edellistä osaa ilmestyivät 1824 ja kolme jälkimmäistä 1829. Teos on täynnä tekosyvällisiä ajatuksia esitettynä kauniilla, dramaattisesti voimakkaalla, joskaan ei aina helposti tajuttavalla proosatyylillä. Eeva Kilpi on suomentanut osittain runon "On his seventy-fifth birthday" julkaisuun Tätä runoa en unohda. Pertti Niemisen suomentama runo "En käynyt kiistaan, hillizin izeni" on julkaistu kokoelmassa Kuu kultainen terälehti.
xxx/ellauri129.html on line 41: Carl Gustav Jung (* 26. Juli 1875 in Kesswil, Schweiz; † 6. Juni 1961 in Küsnacht/Kanton Zürich), meist kurz C. G. Jung, war ein Schweizer Psychiater und der Begründer der analytischen Psychologie. Carl Gustav Jung wurde 1875 in einem Dorf am Schweizer Ufer des Bodensees geboren. Carl Gustav Jung war der zweite Sohn des reformierten Pfarrers Johann Paul Achilles Jung (1842–1896) und seiner Frau Emilie (1848–1923), Tochter des Basler Antistes Samuel Preiswerk, in Kesswil, Kanton Thurgau. Der gleichnamige Grossvater Karl Gustav Jung (1794–1864) stammte ursprünglich aus Mainz; er emigrierte 1822 nach Basel und wirkte dort bis 1864 als Professor der Medizin, genauer hatte er einen Lehrstuhl für Anatomie, Chirurgie und Geburtshilfe an die Universität Basel inne. Carl Gustav war sechs Monate alt, als sein Vater, ein Bruder des Architekten Ernst Georg Jung, ins Pfarrhaus von Laufen nahe beim Rheinfall umzog. Vier Jahre später zog die Familie nach Kleinhüningen bei Basel, wo sein Vater eine Stelle als Pfarrer in der Dorfkirche Kleinhüningen antrat. Als er neun Jahre alt war, wurde seine Schwester Johanna Gertrud («Trudi») geboren. Nach dem Tod seines Vaters am 28. Januar 1896 musste Jung als junger Student für den Unterhalt seiner Mutter und seiner Schwester sorgen.
xxx/ellauri129.html on line 666: Elizabeth realized how narrow her legal victory had been; while she had escaped confinement, it was largely a measure of luck. The underlying social principles which had led to her confinement still existed. She founded the Anti-Insane Asylum Society and published several books, including Marital Power Exemplified, or Three Years Imprisonment for Religious Belief (1864), Great Disclosure of Spiritual Wickedness in High Places (1865), The Mystic Key or the Asylum Secret Unlocked (1866), and The Prisoners' Hidden Life, Or Insane Asylums Unveiled (1868). In 1867, the State of Illinois passed a "Bill for the Protection of Personal Liberty" which guaranteed that all people accused of insanity, including wives, had the right to a public hearing. She also saw similar laws passed in three other states. Even so, she was strongly attacked by medical professionals and anonymous citizens, unlike others such as Dorothea Dix, with her former doctor from the Jacksonville Insane Asylum, Dr. McFarland, who privately called her "a sort of Joan D'Arc in the matter of stirring up the personal prejudices". As such, Elizabeth's work on this front was "broadly unappreciated" while she was alive. She only received broader recognition, starting in the 1930s, by a well-known historian of mental illness, Albert Deutsch, and again in the 1960s from those who were "attacking the medical model of insanity".
xxx/ellauri129.html on line 714: Meredith asettui Surreyyn 1864, meni uudestaan naimisiin ja alkoi kirjoittaa luontoaiheisia runoja. Hän kirjoitti koomisen romaanin The Egoist, joka ilmestyi vuonna 1879. Romaani sai huomiota kuvauksestaan naisten alistetusta asemasta viktoriaanisella ajalla.
xxx/ellauri154.html on line 228: Furthermore, it is quite possible that Moreau was acquainted with Flaubert’s 1862 Salammbô and with Mallarmé’s 1864 Hérodiade, which would have influenced his approach.
xxx/ellauri224.html on line 295: Tämä lainaus on poimittu kirjasta " Notes From Underground " (1864), Dostojevskin vastauksesta toisen venäläisen kirjailijan Nikolai Tšernyševskin villisti suosittuun filosofiseen romaaniin nimeltä "Mitä on tehtävä?"
xxx/ellauri224.html on line 320: Dostojevski meni ensimmäisen kerran naimisiin Maria-nimisen lesken kanssa vuonna 1857, mutta he huomasivat pian, että he olivat yhteensopimattomia ja onnellisia yhdessä. Maria kuoli vuonna 1864, samana vuonna, kun Dostojevski menetti veljensä Mihailin, ja Dostojevski huomasi olevansa taloudellisesti vastuussa Marian pojasta ja Mihailin perheestä.
xxx/ellauri255.html on line 197: Tammikuussa 1864 Hopo lopulta pääsi matkustamaan Italiaan, jossa hää ensimmäistä kertaa alkoi oikein pohtimaan anarkistista filosofiaansa. Hän muodosti vallankumouksellisen organisaation, johon liittyi italialaisten ja slaavien lisäksi ranskalaisia ja skandinaaveja. Kahden vuoden kuluttua Bakuninin Vallankumouksellisten sosialistien liitoksi nimeämässä ryhmässä oli jäseniä ainakin Pohjoismaista, Englannista, Belgiasta, Ranskasta, Espanjasta, Italiasta, Puolasta ja Venäjältä. Keskimäärin kolme kustakin.
xxx/ellauri255.html on line 199: Vuonna 1864 perustetun kansainvälisen työväenliikkeen ensimmäisen internationaalin toiminnassa Bakunin oli merkittävässä roolissa vuoden 1866 Geneven kongressista lähtien. Tuolloin hänet muun muassa valittiin sen keskuskomiteaan. Syyskuussa 1867 ranskalainen professori Émile Acollas kutsui Bakuninin niin ikään Genevessä järjestettyyn kokoukseen, jossa perustettiin Ligue internationale de la paix et de la liberte eli Kansainvälinen rauhan ja vapauden liitto. Acollas’n ja Bakuninin lisäksi mukana olivat muun muassa John Stuart Mill ja Élisée Reclus. Järjestön kannattajiin kuului lisäksi lukuisia tunnettuja hahmoja, kuten Victor Hugo, Giuseppe Garibaldi ja Mont Blanc. Vuotta myöhemmin anarkistit jäivät liitossa bolshevikeixi ja perustivat oman järjestönsä nimeltä L'Alliance internationale de la démocratie socialiste (Kansainvälinen demokraattisten sosialistien liitto). Se yritti liittyä myös ensimmäisen internationaalin jäseneksi, mutta kuinka ollakaan ei huolittu, sillä sääntöjen mukaan siihen hyväksyttiin vain kansallisia työväenjärjestöjä, ei mitään joutilaita kv. pellejä.
xxx/ellauri281.html on line 745: Vladimir Vladimirovitš Kara-Murza syntyi Moskovassa 7. syyskuuta 1981. Hän on venäläisen toimittajan ja tv-juontaja Vladimir Aleksejevitš Kara-Murzan (1959–2019) poika, Leonid Brežnevin suorapuheinen kriitikko ja Boris Jeltsinin johtamien uudistusten kannattaja. Hänen äitinsä on juutalainen. Hänen isänsä oli latvialaisen vallankumouksellisen Voldemārs Bisenieksin (1884–1938) pojanpoika ja Latvian ensimmäisen Ison-Britannian-suurlähettilään Georgs Bisenieksin (1885–1941) isoveljenpoika, jonka NKVD ampui. Latvialainen agronomi ja kustantaja Jänis Bisenieks (1864–1923) oli heidän vanhempi veljensä.
xxx/ellauri363.html on line 721: Dilthey syntyi Biebrichissä lähellä Mainzia pappisperheeseen, jossa harrastettiin paljon kulttuuria, erityisesti kirkkomusiikkia ja suositeltavaa kirjallisuutta. Teologian opinnot eivät kuitenkaan tyydyttäneet Diltheyta, ja hän vaihtoi ne filosofiaan Berliinin yliopistossa. Dilthey väitteli tohtoriksi Berliinissä 1864. Historialliset opinnot ja filosofia vieraannuttivat hänet uskonnosta. Äidilleen hän kirjoitti, että häntä riivasi tiedonjano, jota papan uskonto ei voi tyydyttää. Hänen kiinnostuksensa uskontoa kohtaan kuitenkin säilyi läpi elämän, samoin kuin jonkinlainen romantikoilta omaksuttu pantyhose maailmankatsomus. Hänen lukeneisuutensa määrä oli miltei käsittämätön, tosin ei se lukemastaan paljon muistanut. Hän kirjoitti paasauxia filosofian historiasta Spinozasta Wolffiin ja Kantiin, Schellingistä Comteen ja Schopenhaueriin, Schleiermacherista Nietzscheen. Multa puuttuu vielä muutama, ainakin Wolff ja Comte. Baselissa (eräänlainen Kouvola) hän kirjoitti suurtyötään Schleiermacherin elämäkertaa sekä tärkeitä tekeleitä kuten Goethe und die dichterische Phantasie ja merkittävään kulttuurifilosofiseen esseekokoelmaansa Das Erlebnis und die Dichtung.
xxx/ellauri394.html on line 140: After her marriage, she retained her position in the court circle of Kamehameha IV and later his brother and successor Kamehameha V. She assisted Queen Emma and King Kamehameha IV in raising funds to build The Queen's Hospital. In 1864, she and Pauahi helped Princess Victoria establish the Kaʻahumanu Society, a female-led organization aimed at the relief of the elderly and the ill. At the request of Kamehameha V, she composed "He Mele Lāhui Hawaiʻi" in 1866 as the new Hawaiian national anthem. This was in use until replaced by her brother's composition "Hawaiʻi Ponoʻī". During the 1869 visit of Alfred, Duke of Edinburgh and the Galatea, she entertained the British prince with a traditional Hawaiian luau at her Waikiki residence of Hamohamo.
xxx/ellauri394.html on line 142: When Kamehameha V died in 1872 with no heir, the 1864 Constitution of the Hawaiian Kingdom called for the legislature to elect the next monarch. Following a non-binding referendum and subsequent unanimous vote in the legislature, Lunalilo became the first elected king of Hawaii. Lunalilo died without an heir in 1874. In the election that followed, Liliʻuokalani's brother, David Kalākaua, ran against Emma, the dowager queen of Kamehameha IV. The choice of Kalākaua by the legislature, and the subsequent announcement, caused a riot at the courthouse. US and British troops were landed, and some of Emma's supporters were arrested. The results of the election strained the relationship between Emma and the Kalākaua family.
xxx/ellauri394.html on line 232: In 1909, Liliʻuokalani brought an unsuccessful lawsuit against the United States under the Fifth Amendment seeking the return of the Hawaiian Crown Lands. The US courts invoked an 1864 Kingdom Supreme Court decision over a case involving the Dowager Queen Emma and Kamehameha V, using it against her. In this decision the courts found that the Crown Lands were not necessarily the private possession of the monarch in the strictest sense of the term. Instead, they were the property of the U.S. government in the strictest sense of the term. Now get off my property!
74