ellauri030.html on line 991: Tää ilostelu tapahtuu 1800-luvun puolivälissä, 1855 to be exact. Nietsche luki Sopen naisjuttuja varmaan vasta sen kuoltua 1860. Nietsche syntyi 1844, oli 16-vuotias koulupoika Sopen kuollessa. Siitä tuli kielitieteen proffa 24-vuotiaana ja se kollapsoitui menettäen fakulteettinsa 44-vuotiaana 1889. Jumala on kuollut, allekirj. Nietsche. Nietsche on kollapsoitunut, allekirj. jumala. Kuoli vasta 11 vuoden kuluttua 1900. Sillä oli hemo isot wiixet. Niitä se varmaan ylpeänä kampaili, niinkuin Sope aikaisemmin koalankorviaan.
ellauri031.html on line 476: År 1860 var befolkningen vid Trollhättan ynkliga 1791 yrhättor, 2015 bodde nästan 50K yrbollar här. Fallen är oftast torrlagda, men vid festliga tillfällen släpps vatten i fåran.
ellauri036.html on line 79: Taas näitä Jönsin ankeriaita. Niitä oli 18607213" data-nimi="Freud Sigmund">Sigismund Freudilla, se leikkeli niitä ja ezi turhaan niistä kikkeliä. Symboliarvoa riittää näillä liukkailla asiakkailla. Slippery customer, sanoi majavannäköinen Jaakko Hintikka.
ellauri037.html on line 598: Loppuajan eli 1833-1860 Sope asui Frankfurtissa puudeleiden sielunvaelluxen luojana, milloin Atma, milloin Butz (sielu ja sen vihollinen vuoron perään). Voitti norjalaisilta palkinnon kotiaineella tahdon vapaudesta, ei saanut tanskalaisilta toista moraalin alkuperästä, vaikka oli ainoo osanottaja. Haukkui liian nimekkäitä filosofeja. Sope oli ollut varma voitosta (ylläri) ja raivostui. Vitun tanskalaiset! Se julkaisi molemmat prujauxet omalla kustannuxella ja haukkui tanskalaisia vielä esipuheessa. Ammattifilosofit ei viizineet edes pierasta Schopenhauerin suuntaan, mut kaikenlaiset diletantit alkoi innostua sen räväköistä jutuista, monet lakimiehiä. Yx bändäri erityisesti, Frauenstädter, roikkui sitkeästi Sopessa ja sai lopulta sen Nachlassin. Hulluna vuotena Sope pelkäs omaisuutensa ja henkensä puolesta ja kannusti kovasti kurin ja järjestyxen palautusta. Lahjotti kiikarinsa upseereille että löytävät nihilistit paremmin. Kun vasemmistohegeliläiset (kuten Marx) puhui edistyxen puolesta, Sope sanoi kuin Jeesus että köyhät teillä on aina keskuudessanne ja hyvä niin, jää hajurakoa. Sitäpaizi on hyvä vään kun tulee apuharvennusta.
ellauri037.html on line 600: Schopenhauerin sivutyöt ja poisjätetyt otoxet oli sen eka menestys, vähän kuin Russellin jokamiehen filosofia. Arttu ja Perttu ymmärsivät loppupeleissä siirtyä niin pukkikirjaimilla kirjotettuun soveltavaan filosofiaan että laahuskin tajuaa. Izehoitoaforismeja jengi haluaa ja sitä se saa, huda hudaa. Sope kelpas aikanaan hätkäyttämään poroporvaria, eihän kukaan ottanut sen filosofiaa ihan todesta. Jotkut sano et täähän on ihan kuin Fichteä ja Schellingiä, jotkut sano et se puhu ristiin. Molemmat arvostelut sai Sopen raivoihin. (No mikä ei saanut, voi kysyä. Ehkä herkkulounas kantapaikassa Englisher Hofissa, jos se oli onnistunut.) Sope sano myös kuten se Waldenin mies Thoreau: puhun ristiin, so what? olen maailman monin poni. Se oli hirmu tyytyväinen kun jengi alkoi palvoa sitä Frankfurtin julkkixena ja sen muotokuvalle rakennettiin pytinki. Se pysyi terveenä, kun söi ja nukkui paljon ja kävelytti Atmaa (tai Butzia) 2h päivässä. Kuoli keuhkokuumeeseen istualtaan sohvalla 1860 72-vuotiaana.
ellauri050.html on line 401: 
1860293.jpg" height="200px" />
ellauri054.html on line 513: Browningin tunnetuimpien teostensa (sic) joukossa on 1860-luvun lopussa julkaistu The Ring and the Book, 21 000 riviä pitkä ylistyslaulu Barrett Browningille. No voi hemmetti. Jaakko Hintikka jää toisexi.
ellauri055.html on line 891: Sotakokemustensa pohjalta Sillinpää alkoi kirjoittaa kesällä 1918 romaania Hurskas kurjuus, joka seuraa punaisiin kuuluvan torppari Juha Toivolan vaiheita 1860-luvun nälkävuosista aina kevääseen 1918, jolloin hänet teloitetaan syytettynä murhasta, jota hän ei ole tehnyt. Kustantaja jätti romaanista pois joitakin osia, mutta se julkaistiin kuitenkin jo vuonna 1919. Romaani käännettiin ruotsiksi nimellä Det fromma eländet (1920) ja Sillinpää alkoi tulla tunnetuksi myös muissa Pohjoismaissa. Sillinpään pyrkimys objektiivisuuteen romaanissa herätti kritiikkiä julkaisun aikaan. Vittuun objektiivisuus!
ellauri058.html on line 593: Timonen tähdentää ”nykynaisen näkökulmaa” yhä uudestaan, vaikka toisaalta ”historian naisia on hyvä tarkastella omassa kontekstissaan”. Tahallaan kai hän tarjoilee naisille ”selviytymisstrategiaa”, ”resilienssiä” ja ”camp-tyyliä”. Hän kysyy Ruijassa 1860-luvulla eläneeltä Lahti-Vapulta: ”Oliko siellä myös vilkasta sosiaalista elämää ja seurustelua?”
ellauri064.html on line 67: Welteislehre (auch Glazialkosmogonie oder kurz WEL) ist eine im Jahr 1913 veröffentlichte These des österreichischen Ingenieurs Hanns Hörbiger (1860–1931), nach der die meisten Körper des Weltalls aus Eis oder Metall bestehen. Im Sonnensystem sei die Erde der einzige Himmelskörper, für den dies nicht gelte; auch der Mond bestehe hingegen großteils aus Eis. Die Welteislehre widerspricht grundlegenden, auch zur Zeit Hörbigers schon lange bekannten astronomischen und physikalischen Erkenntnissen und wird heute allgemein als nachweislich falsch zurückgewiesen.
ellauri090.html on line 234: Um de seus amigos, Faustino Xavier de Novaes (1820–1869), poeta residente em Petrópolis, e jornalista da revista O Futuro, estava mantendo sua irmã, a portuguesa Carolina Augusta Xavier de Novais, desde 1866 em sua casa, quando ela chegou ao Rio de Janeiro do Porto. Segundo os biógrafos, veio a fim de cuidar de seu irmão que estava enfermo, enquanto outros dizem que foi para esquecer uma frustração amorosa. Carolina despertara a atenção de muitos cariocas; muitos homens que a conheciam achavam-na atraente, e extremamente simpática. Com o poeta, jornalista e dramaturgo Machado de Assis não fora diferente. Tão logo conhecera a irmã do amigo, logo apaixonou-se. Até essa data o único livro publicado de Machado era o poético Crisálidas (Koteloita, 1864) e também havia escrito a peça Hoje Avental, Amanhã Luva (1860), ambos sem muita repercussão. Carolina era cinco anos mais velha que ele; deveria ter uns trinta e dois anos na época do noivado.
ellauri095.html on line 123: Hopkins became a skilled draughtsman. He found his early training in visual art supported his later work as a poet. His siblings were much inspired by language, religion and the creative arts. Milicent (1849–1946) joined an Anglican sisterhood in 1878. Kate (1856–1933) would help Hopkins publish the first edition of his poetry. Hopkins's youngest sister Grace (1857–1945) set many of his poems to music. Lionel (1854–1952) became a world-famous expert on archaic and colloquial Chinese. Arthur (1848–1930) and Everard (1860–1928) were highly successful artists. Cyril (1846–1932) would join his father's insurance firm.
ellauri095.html on line 125: Manley Hopkins moved his family to Hampstead in 1852, near where John Keats had lived 30 years before and close to the green spaces of Hampstead Heath. When he was ten years old, Gerard was sent to board at Highgate School (1854–1863). While studying Keats´s poetry, he wrote "The Escorial" (1860), his earliest extant poem. Here he practised early attempts at asceticism. He once argued that most people drank more liquids than they really needed and bet that he could go without drinking for a week. He persisted until his tongue was black and he collapsed at drill. On another occasion he abstained from salt for a week.
ellauri095.html on line 408: Jane Morris kärsi kuitenkin huonosta terveydestä, ja 1860-luvun lopulla Rossetilla oli myös alkanut ilmetä fyysisiä ja henkisiä vaivoja, jotka rasittivat häntä koko loppuelämänsä: epävarma näkö, päänsärky, unettomuus, vesikives (hydrocele), joka teki istumisesta vaikeaa ja vaati säännöllistä tyhjennystä, sekä kasvava pelko ja vastenmielisyys ulkomaailmaa kohtaan.
ellauri095.html on line 431: Rossettin, Jane Burdenin ja Morrisin välinen kolmio oli monimutkainen. Rossetti perusti Morrisin ja muiden suunnittelijoiden yrityksen, joka teki koristeellisia töitä kirkkoihin ja yksityisiin taloihin. Morris näyttää olleen tietoinen sarvetuxesta, ja hän jopa hyväksyi sen jossain määrin. Rossettin ensimmäisiä muotokuvia Jane Burdenista, värikynällä, kynällä ja öljyllä, pidetään yleensä hänen silmiinpistävimpinä taiteellisena työssään. Rossettin Morrisille lähettämät kirjeet paljastavat, että vuoteen 1869 mennessä hiänestä oli tullut hänen tunne-elämänsä keskipiste: "Kaikki, mikä koskee sinua, on minua vaivaava kysymys... mikään poissaolo ei voi koskaan viedä minua enää niin kauas sinusta kuin läsnäolosi teki vuosiin. Tästä pitkästä käsittämättömästä muutoksesta tiedät nyt, mitä kiitokseni täytyy olla." Jane Morris kärsi kuitenkin huonosta terveydestä, ja 1860-luvun lopulla Rossetilla oli myös alkanut ilmetä fyysisiä ja henkisiä vaivoja, jotka rasittivat häntä koko loppuelämänsä: epävarma näkö, päänsärky, unettomuus, ylipaino, mahtava vesikives, joka teki istumisesta vaikeaa ja vaati säännöllistä tyhjennystä, sekä kasvava pelko ja vastenmielisyys ulkomaailmaa kohtaan. Rossettin ja Jane Morrisin suhteen tahmaisimmat vuodet osuivat kuitenkin yhteen hänen voimakkaimman runollisen toimintansa kanssa.
ellauri095.html on line 453: Christina Rossetti became for Hopkins the embodiment of the medievalism of the Pre-Raphaelites, the Oxford Movement, and Victorian religious poetry generally. In the 1860s Hopkins was profoundly influenced by her example and succeeded, unbeknownst to her and to the critics of his time, in becoming a rival far greater than any of her contemporaries.
ellauri097.html on line 79: Baltimoren asema vientisatamana toipui vapaussodan jälkeen ja sen kautta vietiin viljaa etenkin Etelä-Amerikkaan. Ensimmäinen rautatie tuli kaupunkiin vuonna 1828. Vuonna 1851 kaupunki erotettiin Baltimoren piirikunnasta itsenäiseksi kaupungiksi. Yhdysvaltain sisällissodan aikana 1860-luvulla Maryland oli osa Pohjoisvaltioita, mutta monet paikalliset kannattivat Etelävaltioita. Yhtä sekopäitä kuin Menckenkin. Kaupungilla on ollut myös ongelmia poliisin ja etenkin kaupungin mustan väestönosan jännitteiden johdosta. Esimerkiksi vuonna 2015 kaupungissa mellakoitiin mustan miehen kuoltua valkoisen poliisin pidättämänä kuljetuksen aikana. Samaan aikaan esimerkiksi murhien määrä on ollut historiallisen korkealla. Neljäsosa porukoista elää köyhyysrajan alapuolella. Sinnittelee vähäosaisina kuin Gilmoren tytöt. Kaxi kolmesta asukista on mustanpuhuvia.
ellauri106.html on line 336: In 1860, he visited Boston and met with writers James T. Fields, James Russell Lowell, Oliver Wendell Holmes, Sr., Nathaniel Hawthorne, Henry David Thoreau, and Ralph Waldo Emerson. He became a personal friend to many of them, including Henry Adams, William James, Henry James, and Oliver Wendell Holmes, Jr.
ellauri107.html on line 171: He was born in 1804 in Salem, Massachusetts, to Nathaniel Hathorne and the former Elizabeth Clarke Manning. His ancestors include John Hathorne, the only judge from the Salem witch trials who never repented his involvement in the witch hunt. He entered Bowdoin College in 1821, was elected to Phi Beta Kappa in 1824, and graduated in 1825. He published his first work in 1828, the novel Fanshawe; he later tried to suppress it, feeling that it was not equal to the standard of his later work.[2] He published several short stories in periodicals, which he collected in 1837 as Twice-Told Tales. The next year, he became engaged to Sophia Peabody. He worked at the Boston Custom House and joined Brook Farm, a transcendentalist community, before marrying Peabody in 1842. The couple moved to The Old Manse in Concord, Massachusetts, later moving to Salem, the Berkshires, then to The Wayside in Concord. The Scarlet Letter was published in 1850, followed by a succession of other novels. A political appointment as consul took Hawthorne and family to Europe before their return to Concord in 1860. Hawthorne died on May 19, 1864, and was survived by his wife and their three children.
ellauri108.html on line 197: Rastafari owed much to intellectual frameworks arising in the 19th and early 20th centuries. One key influence on Rastafari was Christian Revivalism, with the Great Revival of 1860–61 drawing many Afro-Jamaicans to join churches. Increasing numbers of Pentecostal missionaries from the United States arrived in Jamaica during the early 20th century, climaxing in the 1920s.
ellauri109.html on line 221: Alger opiskeli Harvardin yliopistossa. Työskennellessään 1860-luvulla pappina hän jäi kiinni poikien seksuaalisista hyväksikäytöistä. Asiaa ei viety eteenpäin; Alger kuitenkin erosi virastaan ja muutti New Yorkiin, jossa poikia oli joka oxalla.
ellauri118.html on line 801: Lauantaiseura on ollut meilläkin. Runebergin ympärille muodostui 1830-luvulla Helsingissä niin sanottu Lauantaiseura. Tähän piiriin kuuluivat muun muassa runoilijat J. J. Nervander ja Fredrik Cygnaeus. Muita ajan runoilijoita olivat Lars Stenbäck, Zacharias Topelius ja E. A. Ingman. Huomattavampia omaperäisiä teoksia alkoi ilmestyä suomeksi 1860-luvulla. Kaikilla noilla on katu stadissa, paizi Ingman, jolla on katu Kuopion Niiralassa sekä jäätelö. Savukkeet ovat saavuttaneet tupakoizijain suosion. Polttajien joukko kasvaa jatkuvasti. Liittykää Tekin Kerhon polttajiin. Tuskinpa tupakoivat setämiehet tieten apinoivat sinisukkia.
ellauri119.html on line 115: Oleo is a term that was a lot more common in 1966 than it is today. When margarine was first invented in France in the 1860s, the creator, Hippolyte Mège-Mouriès, originally dubbed the artificial butter substitute "oleomargarine." Although it was most commonly sold as simply "margarine," the "oleomargarine" name was used enough that "oleo" became slang for margarine. It's very outdated slang today, with the existence of the word mostly being confined to crossword puzzles. It is a very common crossword puzzle answer because of its shortness and because three out of its four letters are vowels.
ellauri135.html on line 210: After the Crimean War ended, Nikolai Vasilyevich went to the Caucasus where he witnessed the capture and arrest of Imam Shamil. He then traveled to Italy as a correspondent of The Russian Messenger to report on the progress of Giuseppe Garibaldi's army. He spent 1860-1862 traveling through Syria, Palestine, and Egypt. As the January Uprising in Poland began Nikolai Vasilyevich went to Warsaw as a correspondent for the Saint Petersburg magazine Vedomosti and stayed there for the rest of his life, teaching Russian language and literature at Warsaw University beginning in 1868, then editing the newspaper The Warsaw Diary (Varshavsky Dnevnik) from 1874 to 1877.
ellauri135.html on line 229: After the surrender of Sebastopol and the transition of the chief of staff of the Crimean army in Odessa, Berg left the service, and until 1868 was not employed at all, leading the life of a tourist. The war of 1859 between Italy and Austria drew Berg in Lombardy, where he was at different headquarters of the French, Italian and at the end of Garibaldi, the detachment of Alpine rifles, wrote a number of correspondences in the "Russian Gazette" in 1859 the Movement in 1860, in the Lebanese mountains between Druze and Maronites drew Berg to the East. He lived in Beirut, Damascus, visited Jerusalem, said, Alexandria. Cairo, pyramids and Keepaway left an inscription, then the first in the Russian language. The fruit of these wanderings there were a few articles in Moscow and St. Petersburg editions and book "Guide to Jerusalem and its surroundings" (1863). During this trip, Berg studied the Bedouin life, which wandered in the wilderness. In 1861 he returned to Russia and has translated a significant part of "pan Tadeusz" (printed in "Domestic. Notes" 1862). Then again, Berg went to the East, lived again in Beirut, Damascus and Jerusalem, and printed about this trip in several articles in "Fatherlands. Notes", "Russian Gazette", "Our time" and SPb. Statements".
ellauri142.html on line 87: His experience in the army, and two trips around Europe in 1857 and 1860–61 converted Tolstoy from a dissolute and privileged society author to a non-violent and spiritual anarchist. Others who followed the same path were Markku Graae, Alexander Gerzen, Mikhail Bakunin and Peter Kropotkin. During his 1857 visit, Tolstoy suffered a public execution in Paris, a traumatic experience that marked the rest of his life. In a letter to his friend Vasily Botkin, Tolstoy wrote: "The truth is that the State is a conspiracy designed not only to exploit, but above all to corrupt its citizens ... Henceforth, I shall never serve any government anywhere.
ellauri144.html on line 648: Raffalovich (1860-1960) et du poète militant homosexuel Marc-André Raffalovich
ellauri145.html on line 727: During his schooling at the Imperial Lycée of Saint-Brieuc where he studied from 1858 until 1860, he fell prey to a deep depression, and, over several freezing winters, contracted the severe rheumatism which was to disfigure him severely. He blamed his parents for having placed him there, far from his family´s care and affection. Difficulties in adapting to the harsh discipline of the college´s noble débris (distinguished relics, i.e., teachers) gradually developed those characteristics of anarchic disdain and sarcasm which were to give much of his verse its distinctive voice.
ellauri145.html on line 1115: Vitalie, née le 15 juin 1858 à Charleville, est la fille de Marie Catherine Vitalie Cuif et de Frédéric Rimbaud. Ce dernier quitte le domicile conjugal en 1860, laissant son épouse avec quatre enfants en bas âge. En effet, Frédéric a sept ans, Arthur six, Vitalie deux et Isabelle, huit mois.
ellauri146.html on line 690: Indeed, Poe seems much more the Southerner than the Yankee American, and it is not hard to guess which path he would have chosen had he lived into the 1860’s. One may be very sure that Edgar Poe, though born, almost by accident, in Boston, would have proved one of the Confederacy’s most eloquent and committed partisans. In reviewing the various factors which we may believe shaped Poe’s youthful mind, we would expect to find in Poe, and in re-examining his opinions we do find, a cosmopolitan rather than a parochial outlook. And yet, at the same time, we know Poe was serious when he proclaimed, “I am a Virginian!” We may be justified in looking upon the general influences of his formative years as contributing factors in the development of strong inclinations to Europe, Britain and the American South, rather than to the American Union.
ellauri159.html on line 1351: Early books included The Philosophy of Justice Between God and Man (1851) and Optimism: The Lesson of Ages (1860), a Christian mystical vision of the pursuit of happiness from Blood´s distinctly American perspective; on the title page of the book, Blood described it as "A compendium of democratic theology, designed to illustrate necessities whereby all things are as they are, and to reconcile the discontents of men with the perfect love and power of ever-present God." During his lifetime he was best known for his poetry, which included The Bride of the Iconoclast, Justice, and The Colonnades. According to Christopher Nelson, Blood was a direct influence on William James´ The Varieties of Religious Experience as well on James´s concept of Sciousness, prime reality consciousness without a sense of self.
ellauri160.html on line 124: Pound was born in 1885 in a two-story cupboard house in Hailey, Idaho Territory, the only child of Homer Loomis Pound (1858–1942) and Isabel Weston (1860–1948), who married in 1884. Homer had worked in Hailey since 1883 as registrar of the General Land Office. Pound's grandfather, Thaddeus Coleman Pound, a Republican Congressman and the 10th Lieutenant Governor of Wisconsin, had secured him the appointment. Homer had previously worked for Thaddeus in the lumber business.
ellauri163.html on line 452: Mooseksen isoäidin hauta on Maple Groven hautausmaalla Hoosick Fallsissa. Grandma Moses , syntynyt Anna Maria Robertson Mooses (* 7. Syyskuu 1860 Greenwich Yhdysvaltain valtio New York, † 13 Joulukuu 1961 vuonna Hoosick Falls, New York) oli yhdysvaltalainen taidemaalari, kuvittaja ja edusti naivisti taidetta.
ellauri185.html on line 42: Alger opiskeli Harvardin yliopistossa. Työskennellessään 1860-luvulla pappina hän jäi kiinni poikien seksuaalisista hyväksikäytöistä. Asiaa ei viety eteenpäin; Alger kuitenkin erosi virastaan ja muutti New Yorkiin.
ellauri188.html on line 94: The American mission from Hawaii was no more successful. William Patterson Alexander (1805-1864), Benjamin Parker (1803-1877), and Richard Armstrong (1805-1860) arrived in the Marquesas in 1834 from Hawaii with their wives and a three-month-old baby. They returned the same year. In 1853, more missionaries led by James Kekela (1824-1904) arrived at Fatu Hiva with their wives from Hawaii, but were unable to remain there because of clashes with Catholic missionaries arriving on a French warship.
ellauri203.html on line 686: Unbelievably boring. Boring, boring boring. Boooooooring. Tekisi mieli sanoa että valtaosa ellei suorastaan leijonanosa lukemistani kirjoista, näkemistäni filmeistä puhumattakaan, on täysin psskoja. Pääsispä palaamaan takas iloiselle 1960-luvulle kazomaan Fat Freddyn kattia. Tai edes 1860-luvulle todistamaan Doston käteenvetoa. Tai 1760- luvulle seuraamaan Jannen ja Mamanin herborisointia. No onnexi on sentään Raid-leffa ja teeveesarja, ne on hyviä.
ellauri213.html on line 434: Seuraavassa on listattuna pahoja naisia rikkomuxineen (kuvissa söpöset alleviivattu): Irma Grese (Naziwächterin), Myra Hindley (serial pedocide), Isabela of Castile (born in the year 1451 and died in 1504, Isabella the Catholic, was queen of Castile and León. She and her husband, Ferdinand II of Aragon, brought stability to the kingdoms that became the basis for the unification of Spain. Isabella and Ferdinand are known for completing the Reconquista, ordering conversion or exile of their Muslim and Jewish subjects and financing Christopher Columbus’ 1492 voyage that led to the opening of the “New World”. Isabella was granted the title Servant of God by the Catholic Church in 1974), Beverly Allitt (pedocide, Angel of Death), Queen Mary of England (catholic), Belle Gunness (norwegian-american serial killer), Mary Ann Cotton (serial killer), Ilse Koch (Lagerfrau), Katherine Knight (very bad Aussie), Elizabeth Bathory (hungarian noblewoman and serial killer), Sandra Avila Beltran (drugs), Patty Hearst (hänen isoisänsä oli lehtikeisari William Randolph Hearst. Hiän joutui kidnappauksen uhriksi, mutta pian tämän jälkeen hiän teki pankkiryöstön ja joutui vankilaan), Genene Jones (infanticide nurse), Karla Homolka (Canadian serial killer), Diane Downs (infanticide), Aileen Wuornos (serial killer), Griselda Blanco (drug lady), Lizzie Borden (kirvesmurhaaja), Bonnie Parker (bank robber), Anne Bonny (pirate), Mary Bell (pedocide), Delphine LaLaurie (serial slavekiller), Patricia Krenwinkel (Manson family member), 1860">Leslie van Houten (Manson family member), Darlie Routier (infanticide), Susan Smith (infanticide), Susan Atkins (Manson family member), Ching Shih (pirate), Anna Sorokin Delvey (con woman), Amelia Dyer (serial killer), Assata Shakur (black terrorist), Belle Gunness (serial killer), Gypsy Rose Blanchard (matricide), Pamela Smart (mariticide), Ruth Ellis (nightclub hostess, last woman hanged in UK), Phoolan Devi (bandit), Ma Barker (matriarch), Jennifer Pan (parenticide), Virginia Hill (gangster), Karla Faye Tucker (burglar, first woman injected in US), Leonarda Cianciully (serial murderer, soapmaker), Mary Read, Carill Ann Fugate (murder spree), Grace Marks (maid), Belle Starr (outlaw, friend of Lucky Luke), Zerelda Mimms (Mrs. Jesse James), Jane Toppan (serial killer), Sara Jane Moore (wannabe assassin of Gerald Ford), Martha Beck (serial killer), Doris Payne (jewel thief), Mary Brunner (Manson family member), Barbara Graham (executed by gas), Grace O'Malley (pirate), Sada Abe (jealous geisha. When they asked why she had killed Ishida, “Immediately she became excited and her eyes sparkled in a strange way: ‘I loved him so much, I wanted him all to myself. But since we were not husband and wife, as long as he lived he could be embraced by other women. I knew that if I killed him no other woman could ever touch him again, so I killed him…..’ ), Samantha Lewthwaite (white somali terrorist), Theresa Knorr (murderess), Lynette Fromme (Manson family, wannabe assassin of Gerald Ford), The Freeway Phantom (serial killer), Carol M. Bundy (serial killer), Fanny Kaplan (bolshevik revolutionary), Marguerite Alibert (Ed VII courtesan), Jean Harris (author), Linda Hazzard (physician, serial killer), Mary Jane Kelly (1st victim of Jack the Ripper), Kim Hyon-hui (North-Korean spy), Vera Renczi (serial killer), Clare Bronfman (filthy rich criminal), Kirsten Gilbert (serial killer nurse), Gerda Steinhoff (Lagerwächterin), Linda Carty (baby robber), Estella Marie Thompson (black prostitute, blowjobbed Hugh Grant), Elizabeth Becker (Lagerwächterin), Juana Barraza (asesina en serie), Olivera Circovic (baseball player, writer, jewel thief), Olga Hepnarova (mental serial killer), Sabina Eriksson (knäpp tvilling), Minnie Dean (serial killer), Madame de Brinvilliers (aristocrat parri- and fratricide), Martha Rendell (familicide, last woman hanged in Western Australia), Violet Gibson (wannabe assassin of Mussolini), Idoia López Riaño (terrorist), Styllou Christofi (murdered her daughter in law), Mary Eastley (convicted of witchcraft), Wanda Klaff (Lagerwächterin), Giulia Tofana (avvelenatrice), Tisiphone (1/3 raivottaresta), Jean Lee (murderer for money), Brigitte Mohnhaupt (RAF terrorist), Marcia (mistress of Commodus), Beate Zschäpe (far-right terrorist), Evelyn Frechette (singer, Dillingerin heila), Francoise Dior (naziaktivisti), Linda Mulhall (nirhasi äidin poikaystävän saxilla), Brigit Hogefeld (RAF terrorist), Martha Corey (Salem witchhunt victim), Marie Lafarge (arsenikkimurha), Debra Lafave (teacher, gave blow job to student), Enriqueta Marti (asasina en serie), Alse Young (witch hanging victim), Elizabeth Michael (actress, involuntary manslaughter: nasty boyfriend hit his head and died while beating her), Susannah Martin (witchcraft), Maria Mandl (Gefängnisoffizerin), Mary Frith (pickpocket and fence), Hanadi Jaradat (suicide bomber), Marie-Josephte Carrivau (mariticide), Gudrun Ensslin (RAF founder), Anna Anderson (vale-Anastasia), Ans van Dijk (jutku nazikollaboraattori), Elizabeth Holmes (bisneshuijari), Ghislaine Maxwell (Epsteinin haahka), Julianna Farrait (drugs), Yolanda Saldivar (embezzler, killer), Jodi Arias (convicted killer Jodi Ann Arias was born on July 9, 1980, in Salinas, California. In the summer of 2008, Arias made national headlines when she was charged with murdering her ex-boyfriend Travis Alexander, a 30-year-old member of the Church of Jesus Christ of Latter Day Saints who was working as a motivational speaker and insurance salesman. Aargh. Justifiable homicide.) Alyssa Bustamante (kid murder), Mary Kay Letourneau (kid abuser), Mirtha Young (drugs), Catherine Nevin (mariticide), Pilar Prades (maid), Irmgard Möller (terrorist), Christine Schürrer (krimi), Reem Riyashi (suicide bomber), Amy Fisher (jealous), Wafa Idris (suicide bomber), Jeanne de Clisson (ex-noblewoman), Christine Papin (maid murderer), Sally McNeil (body builder), Mariette Bosch (murderer), Sandra Ávila Beltrán (drugs), Alice Schwarzer (journalist), Andrea Yates (litter murderer), Mimi Wong (bar hostess), Pauline Nyiramasuhuko (criminal politician), Josefa Segovia (murderer), Martha Needle (serial killer), Antonina Makarova (war criminal), Mary Surratt (criminal businessperson), Dorothea Binz (officer), Leona Helmsley (tax evasion), Angela Rayola (reality tv personality), Léa Papin (maid murderer), Ursula Erikssson (kriminell mördare), Maria Petrovna (spree killer), Aafia Siddiqui (criminal), Fatima Bernawi (palestinian militant), La Voisin (fortune teller), Deniz Seki (singer), Rasmea Odeh (Arab activist), Hildegard Lächert (nurse), Sajida al-Rishawi (suicide bomber), Hayat Boumeddiene (ISIS groupie, nähty viimexi Al Holissa), Herta Ehlert (Lagerwächterin), Elizabeth Stride (seriös mördare), Adelheid Schulz (krimi), Jenny-Wanda Barkman (Wächter), Shi Jianqiao (pardoned assassin. The assassination of Sun Chuanfang was ethically justified as an act of filial piety and turned into a political symbol of the legitimate vengeance against the Japanese invaders.), Rosemary West (serial killer), Juana Bormann (Lagerwächterin), Kathy Boudin (criminal), Kate Webster (assassin), Teresa Lewis (murderer), Hermine Braunsteiner (Lagerwächterin), Flor Contemplacion (assassina), Constance Kent (fratricide), Tamara Samsonova (serial killer), Herta Bothe (Lagerwächterin), Maria Gruber (Mörderin), Irene Leidolf (möderin), Waltraud Wagner (Mörderin), Elaine Campione (criminelle), Greta Bösel (Pflegerin), Marie Manning (Mörderin), Darya Nikolayevna Saltykova (sadist), Nora Parham (executed), Maria Barbella (assassina), Linda Wenzel (ISIS activist), Anna Marie Hahn (Mörderin), Suzane von Richthofen (parenticide), Charlotte Mulhall (murderer), Khioniya Guseva (kriminal), Daisy de Melker (serial killer nurse), Stephanija Meyer (Mörderin), Sinedu Tadesse (murderer), Ayat al-Akhras (suicide bomber), Akosita Lavulavu (minister of infrastructure and tourism), Sabrina de Sousa (criminal diplomat), Sally Basset (poisoner), Emma Zimmer (Aufseher), Mary Clement (serial killer), Irina Gaidamachuk (serial killer), Dagmar Overbye (serialmorder), Gesche Gottfried (Mörderin), Frances Knorr (serial killer), Beate Schmidt (Serienmörderin), Elizabeth Clarke (accused victim of witchcraft), Kim Sun-ja (serial killer), Olga Konstantinovana Briscorn (serial killer), Roxana Baldetti (politico), Rizana Nafeek (house maid), Margaret Scott (accused of witchcraft), Jacqueline Sauvage (meurtrier), Veronique Courjault (tueur en série), Barbara Erni (thief), Hilde Lesewitz (Schutzstaffel Wächterin), Thenmoli Rajaratnam (suicide bomber), etc. etc..
ellauri216.html on line 957: Valamon luostari auttoi myös vähäosaisia. 1860-luvun nälkävuosina luostariin saap
ellauri219.html on line 867: Arthur Schopenhauer, German philosopher (1788-1860).
ellauri220.html on line 79: This poem was originally called "Sun-Down Poem" (1856), and the present title was given it in 1860. It was substantially revised in 1881. The major image in the poem is the ferry. It symbolizes continual movement, backward and forward, a universal motion in space and time.
ellauri222.html on line 57: Alger opiskeli Harvardin yliopistossa. Työskennellessään 1860-luvulla pappina hän jäi kiinni poikien seksuaalisista hyväksikäytöistä. Asiaa ei viety eteenpäin; Alger kuitenkin erosi virastaan ja muutti New Yorkiin.
ellauri222.html on line 1097: Raméen kirjailijanimi Ouida muotoutui lapsena hänen etunimestään Louisa. Hänen sukujuurensa isän puolelta ovat Ranskasta. Hän kirjoitti vuodesta 1860 alkaen runsaasti romaaneja, jotka olivat lukijoiden suosiossa. Niiden täydellisiä sankareita, jotka ylittävät kaikki esteet ja voittavat sysimustat luihut viholliset, mahtavia erikoisia seikkailuja ja nokkelaa vuoropuhelua rakastettiin yleisesti. Kuulostaa ihan nykyisiltä jenkkisuorasoittosarjoilta.
ellauri238.html on line 537: 18603">Tuurijuoppoja
ellauri248.html on line 182: In den Jahren 1860/61 lebte Malwida von Meysenbug mit Olga in Paris, dem damaligen kulturellen Zentrum Europas. Sie war dort häufig Gast bei Richard Wagner, dessen vertrauteste Freundin sie neben Marie von Schleinitz war. Auch mit Charles Baudelaire und Hector Berlioz stand sie in Beziehung; über Wagner kam sie in Kontakt mit der schweinidealistische Philosophie Arthur Schopenhauers, welche sie – in eigener Interpretation – für sich selbst übernahm.
ellauri263.html on line 531: Keväällä 1859 eversti von Hahn, Helena, Vera ja Elisabeth (everstin tytär hänen toisesta avioliitostaan) matkustivat Pietariin. Sieltä he matkustivat Rugodevoon, Pihkovan lääniin, jossa sijaitsi Veran edesmenneeltä aviomieheltään perimä maatila. Rugodevossa Jelens oli vajaan vuoden muka 'vakavasti sairaana", varmaan synnyttämässä vahinkolaukausta, pikku Juria. Keväällä 1860 Helena, Vera ja hänen kaksi poikaansa matkustivat Tbilisiin tapaamaan isovanhempiaan. Kaksi vuotta myöhemmin Blavatsky matkusteli Gruusiassa, Mustanmeren rannikolla ja Transkaukasian vuorilla.
ellauri275.html on line 73: Chavchavadze founded the realistic moral novel in Georgia, wrote short stories and poems, including The Hermit, Is Man Human? (1859), Mother and son (1860), Kako the robber (1860) and Otar´s widow (1887). Lähde
ellauri275.html on line 413: 11. joulukuuta 1860 Pietari
ellauri284.html on line 781: Waterford on Irlannin koilliskulmassa. Waterford tunnetaan Waterford Crystalista, joka on kaupungin entisen lasiteollisuuden perintö. Lasia tai kristallia valmistettiin kaupungissa vuodesta 1783 vuoden 2009 alkuun, jolloin siellä oleva tehdas suljettiin Waterford Wedgwood plc:n konkurssin jälkeen. Waterford tunnetaan myös Ryanairin ensimmäisen lennon, 14-paikkaisen Embraer Bandeirante potkuriturbiinikoneen, lähtöpaikkana Waterfordin ja Lontoon Gatwickin lentokentän välillä. Waterford Port oli yksi Irlannin suurimmista satamista yli vuosituhannen. 1800-luvulla laivanrakennus oli merkittävä teollisuus. Neptunuksen telakan onnelliset omistajat, Malcomsonin perhe rakensi ja käytti maailman suurinta rautahöyrylaivastoa 1850-luvun puolivälin ja 1860-luvun lopun välillä, mukaan lukien viisi transatlanttista matkustajalaivaa.
ellauri290.html on line 846: Termi New Yishuv viittaa niihin, jotka omaksuivat "uuden lähestymistavan," joka perustuu taloudelliseen riippumattomuuteen ja erilaisiin kansallisiin ideologioihin, eikä pelkästään uskonnollisiin syihin asettuessaan "Pyhään maahan". [lainaus tarvitaan]. Esiasteet alkoivat rakentaa koteja Jerusalemin vanhankaupungin muurien ulkopuolelle jo 1860-luvulla, jota seurasivat pian Petah Tikvan moshavan perustajat, ja he pääsivät täysin vauhtiin vuoden 1882 ensimmäisen Aliyahin kanssa, jota seurasi perustaminen, kaupunginosista ja kylistä Israelin valtion perustamiseen vuonna 1948 asti ja siitä sitten etiäppäin nykyiseen 7 miljoonaan. [lainaus tarvitaan].
ellauri300.html on line 677: Paul ja orjatyttö. Tässä öljymaalauksessa apostoli Paavali heittää "pythonin hengen" orjatytöstä, jonka hän tapaa Filippissä. Perustuu episodiin Apostolien tekojen luvusta 16 Raamatussa, maalaus vuodelta n. 1860 ja näkyy Rooman Pyhän Paavalin basilikan ulkopuolella. Paavali on lainannut tähän kuvaan Pietarilta tupeeta.
ellauri302.html on line 106: David Kessler (1860 – 1920) was a prominent actor in the first great era of Yiddish theater. As a star Yiddish dramatic performer in New York City, he was the first leading man in Yiddish theater to dispense withincidental kletschmer music. Porukat läpyttivät Kesslerille ja vihelsivät tytöille.
ellauri322.html on line 89: Vuoteen 1860 saakka äänestämään pääsi vain syntyperäiset vakavaraiset valkonaamat. Vasta 1920 pääsi yli puolet aikuisista luukulle. Kiinalaiset saivat äänen 1943, köyhiltä jäi luukkuvero pois vasta 60-luvulla. Äänioikeutta rajoitettiin ennen tulo- ja kielirajoilla, nyt käytetään kierompia keinoja, kuten tv-mainontaa ja äänestyskoneita.
ellauri343.html on line 90: Repolan kylä mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1555 käkisalmenkarjalaisen Nousia Rydzin suomenruotsalaisille antamassa selvityksessä. Vuoden 1571 verokirjan mukaan seudun kylät olivat tulleet viranomaisten tietoon 1500-luvun puolessavälissä. Repola lähikylineen kuului aluksi Novgorodin Vatjan viidenneksen Käkisalmen läänin Ilomantsin pogostaan. 1600-luvun alusta lähtien seudun asutus muodosti Kuolan kihlakunnan alaiseen Novgorodin Lappiin kuuluneen Repolan pogostan. 1700-luvun alussa se siirrettiin Aunuksen läänin alaisuuteen. Pogostaan kuuluivat Repolan, Lentieran ja Kiimasjärven sekä Vuokkiniemen ja Jelettijärven verokunnat, joista kaksi jälkimmäistä liitettiin vuonna 1785 Kemin kihlakuntaan. Samaan aikaan muodostettiin Aunuksen läänin Poventsan kihlakunta, johon Repolan volosti eli pitäjä tai kunta kuului 1920-luvulle saakka. 1860-luvulla siitä erotettiin Kiimasjärven kolmannes, joka liitettiin Rukajärven volostiin. Suomenruotsalaiset hävittivät seudun kyliä 1610-luvulla, vuonna 1708 ja vuosina 1741–1743.
ellauri345.html on line 294: Marianne von Willemer (* 20. November 1784 in Linz (?); † 6. Dezember 1860 in Frankfurt am Main; gebürtig wahrscheinlich als Marianne Pirngruber; auch: Maria Anna Katharina Theresia Jung) war eine aus Österreich stammende Schauspielerin, Sängerin (Sopran) und Tänzerin. Im Alter von 14 Jahren siedelte sie nach Frankfurt am Main über. Sie entwickelte sich zu einem lebhaften und lernfähigen Kind und erhielt privaten Unterricht unter einem Pfarrer. „Demoiselle Jung muß eine gute Lehrmeisterin gehabt haben und macht ihrer Lehrmeisterin auch keine Schande.“ sagte der Bräutigam, als sie die dritte Frau des Frankfurter Bankiers Johann Jakob von Willemer wurde. Diesem freundschaftlich verbunden, begegnete Johann Wolfgang von Goethe auch Marianne in den Jahren 1814 und 1815 und verewigte sie im Buch Suleika seines Spätwerks West-östlicher Divan. Unter den zahlreichen Musen Goethes war Marianne die einzige Mitautorin eines seiner Werke, denn der „Divan“ enthält auch – wie erst postum bekannt wurde – einige Gedichte aus ihrer Feder.
ellauri345.html on line 633: Ernst Moritz Arndt (26. joulukuuta 1769 Gross-Schoritz, Rügen – 29. tammikuuta 1860 Bonn) oli saksalainen kirjailija ja runoilija.
ellauri345.html on line 663: Arndt vietti 90. syntymäpäiväänsä vuonna 1859 suuren yleisön osallistuessa. Hän kuoli pian tämän jälkeen 29. tammikuuta 1860. Kovan kamppailun jälkeen Arndtin mukaan nimetty yliopisto muuttui Greifswaldin yliopistoxi 2018. Leipzigin kaupunginvaltuusto päätti 22. tammikuuta 2020 kansanedustaja Thomas Kumbernussin (Die PARTEI, vasemmistoryhmän jäsen) pyynnöstä nimetä Arndtstrassen uudelleen "Hannah-Arendt-Strasseksi". Kumbernuss mainitsi syyksi Arndtin "antisemitistiset, rasistiset, nationalistiset, frankofobiset ja militaristiset tiradit". Keskusteltuaan yleisesti kadunnimien historiallisesta nimeämisestä vetoomuksen "Arndt jää Leipzigeriksi - Ei Arndtstrassen uudelleennimeämistä" käynnistämän keskustelun jälkeen kaupunginvaltuusto kumosi tammikuun päätöksensä 16.9.2020.
ellauri353.html on line 317: Marraskuussa 1855 hiän osti itsensä ja poikansa vapaaxi St. Louisissa, Missourissa. Keckley muutti Washington DC:hen vuonna 1860. Hiän perusti ompeluyrityksen, johon kuului 20 ompelijaa. Rags to riches. Hiänen asiakkaitaan olivat eliittipoliitikkojen vaimot, mukaan lukien Varina Davis, Jefferson Davisin vaimo, ja Mary Anna Custis Lee, Robert E. Leen vaimo.
ellauri360.html on line 358: Grundtvigilaisuus oli N. F. S. Grundtvigin perustama uskonnollis-kirkollinen liike, jolla varsinkin 1850- ja 1860-luvuilla oli Tanskassa johtava asema. Sen kannattajien tunnussana oli sen perustajan oppi apostolisen uskontunnustuksen hyvin erikoisesta alkuperästä ja sitovuudesta. Grundtvigilaisuus korosti kasteen merkitystä, kirkollisen tradition arvoa ja seurakuntatietoisuutta, mutta syrjäytti joissakin määrin synnintunnon ja katumuksen merkityksen kristityn elämässä. Sen käsitystä on milloin hyväksyen, milloin moittien sanottu "iloiseksi kristillisyydeksi". Vastoin pietististä sisälähetyssuuntaa grundtvigilaisuus on asettunut avoimelle ja myötätuntoiselle kannalle kaikkiin inhimillisiin sivistyspyrintöihin nähden, joita kristillisyyden hengen tulee vain pyrkiä kannustamaan. Liikkeeseen on liittynyt myös voimakas tanskalais-kansallinen leima.
ellauri360.html on line 364: Useimpia Tanskan kansanopistoja on johdettu grundtvigilaisuuden hengessä, ja kun 1860-luvun lopulla Yhdistynyt vasemmistopuolue syntyi, sen pääkannattajajoukkona olivat grundtvigilaiset talonpojat ja papit, kuten Sofus Høgsbro ja Jens Christensen. Grundtvigilaisuus oli itsetietoisuuteen heränneen Tanskan maaseudun talollisväestön katsantokanta. Myös Norjassa oli grundtvigilaisuudella 1860-luvulla suuri merkitys. Sen kannattajia oli silloin runoilija Bjørnstjerne Bjørnson.
ellauri365.html on line 849: Gustaf Fröding, född 22 augusti 1860 på Alsters herrgård i Karlstads socken, Värmlands län, död 8 februari 1911 i Stockholm, var en svensk författare, journalist och poet. En av hans mest välkända diktsamlingar är Stänk och flikar från 1896 som bland annat innehåller dikten En morgondröm ledde till ett uppmärksammat åtal, men han är även känd för att ha publicerat andra dikter, tom på värmländsk dialekt. Som sagt, Gustaf Fröding föddes den 22 augusti 1860 på Alsters bruk i Värmland. I hemmet förekom musik och humanistisk bildning men även mycket sinnessjukdom. Fadern Ferdinand Gustaf Fröding (1826–1881), som var löjtnant, led av depression och lungsjukdom. När Gustaf föddes hade modern Anna Emilia Agardh (1827–1887), dotter till Carl Adolph Agardh, redan angripits av psykisk sjukdom, så svår att hon måste söka vård.
ellauri368.html on line 110: Itse asiassa 1860- ja 1870-luvuille tyypillinen ideologinen realistinen romaani keskittyi naamioituneiden "valon poikien" taisteluun valaistumisen tuomiseksi juutalaiseen ympäristöön, jota kuvattiin synkänä ja fanaattisena.
ellauri369.html on line 60: Charles George Douglas Roberts (10. tammikuuta 1860 - 26. marraskuuta 1943) oli kanadalainen runoilija ja kirjailija. Häntä pidetään kanadalaisen runouden isänä, ja hän oli ensimmäisiä kansainvälisen maineen saavuttaneita kanadalaisia kirjailijoita. Suomessa Roberts tunnetaan eläintarinoistaan ja luonnonhistoriaa käsittelevistä romaaneistaan.
ellauri373.html on line 550: Palestiinan valloittamisesta, ah luvattu maa, Panama on unelmieni maa, josta vuonna 1860 myös tämä Hess haaveili juutalaiseen omistukseen saamisesta, Ranskan tuella. Mutta sitten tuli se rökäletappio.
ellauri390.html on line 191: Krestovski syntyi ukrainalaiseen aatelisperheeseen ja opiskeli Pietarin yliopistossa. Hän julkaisi ensimmäiset teoksensa vuonna 1857. Aluksi hän myötäili edistyksellistä nuorisoa, mutta siirtyi vuonna 1863 taantumuksen leiriin kuten tuttavansa Fedja ja maailman paskin Nalle. Yliopistossa hän ystävystyi radikaalin kriitikon Dmitri Pisarevin kanssa ja kirjoitti Russian Word -lehteen. Kirjailijan tunnetuin teos on Pietarin alamaailmaa ja ylimystöä sensaatiomaisesti kuvaava romaani ”Pietarin slummit”, ven. Peterburgskije truštšoby, 1864–1867). Hänen romaaninsa oli monen tunnin henkilökohtaisen tarkkailun tulos. ”Nihilisminvastaisen” dilogian Krovavyi puf (”Verinen isku”) viihderomaanit Panurgovo stado (”Panurgin lauma”, 1869) ja Dve sily (”Kaksi voimaa”, 1874) esittävät Venäjän 1860-luvun vallankumousliikkeen puolalaisten nationalistien juonittelun tuloksena.
ellauri390.html on line 295: Todisteet sensuurin rajoituksista prinssi Volkonskin nimen mainitsemiseen lauluissa on balladin tekstien ensimmäinen julkaisu huhtikuussa 1860. Vuonna 1863 Otechestvennye Zapiskin toimittajat tarjosivat lukijoille P.I. Jakushkinin pientä kokoelmaa, joka sisälsi kolme "Laulua Vanka Klyushnikista". Vuonna 1863 nämä tekstit sisällytettiin P.V. Kireevskyn, kirjailijan kuoleman jälkeen, kirjaseen jonka valmisteli julkaistavaksi P.A. Bessonov.
ellauri391.html on line 340: Aleksei Stepanovitš Homjakov ( venäjäksi : Алексей Степанович Хомяков ; 13. toukokuuta [ OS 1. toukokuuta] 1804 – 5. lokakuuta [ OS 23. syyskuuta] 1860) oli venäläinen teologi, taiteilija ja filosofi. Hän perusti slavofiililiikkeen yhdessä Ivan Kirejevskin kanssa, ja hänestä tuli yksi sen arvostetuimmista teoreetikoista. Hänen poikansa Nikolai Khomyakov oli duuman kovin puhuja.
ellauri393.html on line 266: Lincoln's 1860 1860_United_States_presidential_election">presidential election triggers the secession of the southern slave states and the start of the American Civil War. Little Willie dies of typhoid due to contaminated plumbing in the White House midterm 1862.
ellauri399.html on line 52: 
1860/c_scale,w_1860/f_auto/q_auto/v1/migrate/9115f47609fb11290fa4d1644bd71287" width="90%" />
ellauri408.html on line 511: Amielin ällöämä Girardin oli taitava mutta häikäilemätön ja vakaumusta vailla oleva julkisen sanan käyttäjä, joka piti lehtitointa pelkästään elinkeinona. 1860-luvun lopulla Girardin yllytti lehdessään La Liberté sotaan Preussia vastaan. Vuosien 1870–1871 sodan aikana hän vastusti Léon Gambettan diktatuuria. Sodan jälkeen hänellä oli hallussaan useita lehtiä, muun muassa Le Petit Journal, jolla puolen miljoonan levikillä oli laaja lukijapiiri, ja La France, jossa hän 1877 kävi taistelua Albert de Broglien ministeristöä vastaan. Hänet valittiin samana vuonna edustajakamariin.
ellauri409.html on line 357: Jules Laforgue ( ranska: [ʒyl lafɔʁɡ] ; 16. elokuuta 1860 – 20. elokuuta 1887) oli nuorena nukkunut ranskalais-uruguaylainen runoilija, jota kutsutaan usein symbolistirunoilijaksi. Kriitikot ja kommentaattorit ovat myös osoittaneet sormella impressionismia suorana vaikuttimena ja hänen runouttaan on kutsuttu "osittain symbolistiksi, osittain impressionistiksi". Savupiippuhattuinen Sepe Suden oloinen Laforgue oli jopa mallina Pierre-Auguste Renoirille, mukaan lukien Renoirin vuoden 1881 maalaukselle Luncheon of the Boating Party.
xxx/ellauri044.html on line 796: Wecksellin ura oli lyhyt mutta menestyksekäs. Wecksell ehti julkaista virallisesti uransa aikana vain kaksi teosta, runokokoelman Valda ungdomsdikter (1860) ja näytelmän Daniel Hjort (1863). Wecksellin henkinen tasapaino murtui 24-vuotiaana, ja hän joutui Lapinlahden mielisairaalaan, jossa hän vietti loppuelämänsä. Weckselliä pidetään lahjakkaimpana romantiikan jälkimaininkien ruotsinkielisistä kirjailijoista. lähde?
xxx/ellauri056.html on line 228: 1858 tuli ero Katista, joka oli äkistänyt sille ulos 10 kakaraa vuosi-vohla vauhtia. Kallesta Kati oli inkompetentti äiti ja 10 lapsen syntyminen oli sen vika, mistä tuli Kallelle no end of kustannuxia. (Vrt Sillinpään Sikriä.) Kalle koitti kommittoida Katia mielisairaalaan ja laittoi sänkyjen väliin kirjahyllyn turvaetäisyydexi. Kallella oli uusi hani alla, nuori näyttelijätär nimeltä Ellen Ternan. Ellenille tarkoitettu trinketti meni vahingossa ämmälle, ja ero läiskähti. Thackeray vinoili ja Kalle suuttui sille loppuiäxi. Kallen terveys alko reistata 1860-luvulla rankkojen puhujamatkojen ansiosta. 1870 tuli slaagi ja noutaja seuraavana päivänä.
xxx/ellauri086.html on line 687: He worked at the Boston Custom House and joined Brook Farm, a transcendentalist community, before marrying Peabody in 1842. The couple moved to The Old Manse in Concord, Massachusetts, later moving to Salem, the Berkshires, then to The Wayside in Concord. The Scarlet Letter was published in 1850, followed by a succession of other novels. A political appointment as consul took Hawthorne and family to Europe before their return to Concord in 1860.
xxx/ellauri123.html on line 140: 1860 utgör barnen mer än hälften av arbetsstyrkan. De lågavlönade barnen är eftertraktade och fabriken annonserar ofta efter barnarbetare.
xxx/ellauri123.html on line 155: I arbetsjournalerna från 1860 finns Lena Törnqvist som nummer 121.
xxx/ellauri127.html on line 244: 
1860.jpg" width="30%" />
xxx/ellauri129.html on line 650: When Illinois opened its first hospital for the mentally ill in 1851, the state legislature passed a law that within two years of its passage was amended to require a public hearing before a person could be committed against his or her will. There was one exception, however: a husband could have his wife committed without either a public hearing or her consent. In 1860, Theophilus Packard judged that his wife was "slightly insane", a condition he attributed to "excessive application of body and mind". He arranged for a doctor, J.W. Brown, to speak with her. The doctor pretended to be a sewing machine salesman. During their conversation, Elizabeth complained of her husband's domination and his accusations to others that she was insane. Dr. Brown reported this conversation to Theophilus (along with the observation that Mrs. Packard "exhibited a great dislike to me"). Theophilus decided to have Elizabeth committed. She learned of this decision on June 18, 1860, when the county sheriff arrived at the Packard home to take her into custody.
xxx/ellauri129.html on line 672: William Wilkie Collins (8 January 1824 – 23 September 1889) was an English novelist and playwright known for The Woman in White (1859), and for The Moonstone (1868), which has been posited as the first modern English detective novel. Born to the London painter William Collins and his wife, he moved with the family to Italy when he was twelve, living there and in France for two years and learning Italian and French. He worked initially as a tea merchant. After publishing Antonina, his first novel, in 1850, Collins met Charles Dickens, who became a friend and mentor. Some Collins work first appeared in Dickens's journals Household Words and All the Year Round. They also collaborated on drama and fiction. Collins gained financial stability and an international following by the 1860s, but began to suffer from gout and became addicted to the opium he took for the pain, so that his health and writing quality declined in the 1870s and 1880s. Collins was critical of the institution of marriage: he split his time between widow Caroline Graves – living with her for most of his adult life, treating her daughter as his – and the younger Martha Rudd, by whom he had three children.
xxx/ellauri130.html on line 615: Von 1857 bis 1860 war Georg Sauerwein ihr Hauslehrer, mit dem sie bis zu dessen Tod Briefkontakt hielt. In diese Zeit geht ihr Pseudonym Carmen Sylva zurück (Sauerwein nannte sich Sylvaticus). Schon als junges Mädchen schrieb sie kleine Gedichte. Zuweilen äußerte sie den Wunsch, Lehrerin zu werden, was aber für sie damals nicht standesgemäß war. Ihre Eltern jedoch förderten ihre Begeisterung für Musik, sodass sie sogar von Clara Schumann, die im Schloss der Eltern ein Konzert gab, Klavierstunden erhielt. Nicht ganz dasselbe, aber schon etwas.
xxx/ellauri139.html on line 1042: Hégésippe Moreau ( ranskalainen Pierre-Jacques Roulliot ; 8. huhtikuuta 1810-20 . joulukuuta 1838) oli ranskalainen lyyrinen runoilija . Syntymästään lähtien häntä kutsuttiin biologisen isänsä (Moreau) sukunimellä ja hän otti salanimen Hégésippe, kun hän aloitti runojen julkaisemisen vuonna 1829. Ranskan romantikkojen ja 1800 -luvun yleisön mielikuvituksessa Hégésippe Moreaun vaikeudet elämä ja hänen ennenaikainen kuolemansa tekivät hänestä romanttisen vastineen aikaisemmille runoilijoille Thomas Chattertonille , Nicolas Joseph Laurent Gilbertille ja Jacques Clinchamps de Malfilâtrelle . Tämä romanttinen myytti vahvistui julkaisemalla hänen täydelliset teoksensa yhdessä Gilbertin teosten ja luettelon runoilijoista, jotka kuolivat nälkään vuonna 1856; hänen teostensa 1860-painos sisälsi Sainte-Beuve'n tärkeän elämäkertaisen esipuheen.
xxx/ellauri178.html on line 345: Anton Pavlovitš Tšehov (ven. Анто́н Па́влович Че́хов, 29. tammikuuta (J: 17. tammikuuta) 1860 Taganrog – 15. heinäkuuta (J: 2. heinäkuuta) 1904 Badenweiler) oli venäläinen kirjailija, joka uudisti novelli- ja näytelmäkirjallisuutta.
xxx/ellauri178.html on line 356: Anton Tšehov syntyi vuonna 1860 Taganrogin kaupungissa. Hänen isoisänsä oli ollut maaorja ja isä kauppias. Vuonna 1879 hän aloitti lääkärinopinnot Moskovan yliopistossa. Tšehov kirjoitti jo varhain lehtiin, osittain siksi että tarvitsi rahaa itselleen, sisaruksilleen ja perheelleen. Tšehovilla oli jo nuoresta asti tuberkuloosi, johon hän tiesi kuolevansa. Tämä synkisti hänen maailmankuvaansa.
xxx/ellauri179.html on line 654: William Jennings Bryan (March 19, 1860 – July 26, 1925) was an American orator and politician. Beginning in 1896, he emerged as a dominant force in the Democratic Party, running three times as the party's nominee for President of the United States in the 1896, 1900, and the 1908 elections, always losing. He served in the House of Representatives from 1891 to 1895 and as the Secretary of State under Woodrow Wilson. Because of his faith in the wisdom of the common people, he was often called "The Great Commoner". Pöljän näköinen kalju paxulainen.
xxx/ellauri202.html on line 216: Les relations de France avec les femmes sont difficiles. Ainsi a-t-il, dans les années 1860, nourri un amour vain pour Elisa Rauline, puis pour Élise Devoyod.
xxx/ellauri224.html on line 297: Tšernyševski ei ole nykyään yleinen nimi varsinkaan jenkeissä, mutta 1860-luvulla hän vaikutti utopistisilla ideoillaan aloitteleviin sosialisteihin, utilitaristeihin ja tuleviin kommunisteihin. Tšernyševskin mukaan ihmisen käyttäytymistä sitovat samat rationaaliset, tieteelliset lait kuin muuta maailmankaikkeutta.
xxx/ellauri233.html on line 81: 1850- ja 1860-luvuilla shogunaattia painostettiin ankarasti sekä ulkomailta että ulkomailta. Silloin eri ryhmät, jotka olivat vihaisia shogunaatille eri Euroopan maille tehdyistä myönnytyksistä, löysivät keisarin hahmosta liittolaisen, jonka kautta he saattoivat karkottaa Tokugawan shogunaatin vallasta. Tämän liikkeen mottona oli Sonnō jōi (尊王攘夷, "Kunnioita keisaria, karkoita barbaarit"), ja lopulta he onnistuivat vuonna 1868, kun keisarillinen valta palautettiin vuosisatojen maan poliittisen elämän varjossa.
xxx/ellauri255.html on line 231: 1850-luvun puolivälissä Nekrasov sairastui vakavasti ja lähti Italiaan toipumaan. Hänen lomaillessaan Aikalaiseen tuli kaksi radikaalimpaa kirjoittajaa Nikolai Tšernyševski ja Nikolai Dobroljubov. Nekrasovia arvosteltiin, kun hän päästi Tšernyševskin hyökkäykset lehden sivuille, ja vuonna 1860 talousliberaali Ivan Turgenev kieltäytyi enää julkaisemasta mitään Aikalaisessa.
xxx/ellauri291.html on line 231: Hän lähti matkoille, mukaan lukien useille "lähetysmatkoille". Vuonna 1860 hän julkaisi Matkan Kuubaan, joka kertoi hänen vuoden 1859 matkastaan. Se oli aiheuttanut raivoa abolitionisti William Lloyd Garrisonissa sen halventavasta näkemyksestä mustia kohtaan. Howe uskoi, että oli oikein vapauttaa orjat, mutta ei uskonut rotujen tasa-arvoon. Neekerit ovat tolloja.
xxx/ellauri298.html on line 102: Yrjö Alasimen kirjasta Doston hyvä ja paha Patti ei perustanut. Ei Stavro ollut paha, se oli onneton, silmät kyynelissä työnsi syylämunaa pikku Marjan paljaaseen. Tämä artikkeli kertoo psykiatrista. Yrjö Alanen (1860–1944) oli pappi ja kirjailija. Yrjö J. E. Alanen (1890–1960) oli teologian professori. Yrjö Alanen, ent. Näykki, (21. helmikuuta 1860 Kauhava – 20. toukokuuta 1944 Kurikka) oli suomalainen kirkkoherra, kirjailija ja historiantutkija. Alasen vanhemmat olivat talollinen Jaakko Alanäykki (Sippola) ja Valpuri Amalia Kustaantytär Ylänäykki. Yrjö Alanen oli naimisissa vuodesta 1888 Helmi Maria Karstenin kanssa, jonka veli oli uskontotieteilijä ja filosofi, tutkimusmatkailija Rafael Karsten. Koleerinen Rafuko oli vanhojen herrojen setä? Ei vaan Roope-eno, oikaisi Jönsy asiantuntijana. Yrjö Alasen ja Helmi Maria Karstenin lapsia olivat lääkintöneuvos ja Kurikan kunnanlääkäri Aarne Alanen, teologian professori Yrjö J. E. Alanen, sairaanhoitaja ja kielten maisteri Aili Alanen, oikeustieteen professori ja evankelinen maallikkopuhuja Aatos Alanen, sairaanhoitaja Aune Alanen, pankkivirkailija ja juristi Sylvi Alanen sekä professori ja historioitsija Aulis J. Alanen. Yrjö Olavi Alanen (30. tammikuuta 1927 Kurikka – 26. joulukuuta 2022) oli suomalainen psykoterapiaan erikoistunut psykiatri, neurologi ja tutkija. Hän oli Turun yliopiston psykiatrian professori. Yrjö O. Alanen on oman alansa kirjallisuuden lisäksi kirjoittanut kaksi muistelmateosta sekä teoxen Yrjö O. Alanen: Dostojevskin hyvä ja paha, 1981. Hänen väitöskirjansa aiheena oli The Mothers of Schizophrenic Patients.
xxx/ellauri319.html on line 347: Anton Chekhov (1860–1904), Russian short-story writer, playwright and physician; died from tuberculosis
xxx/ellauri319.html on line 411: Jules Laforgue (1860–1887), French-Uruguayan poet
xxx/ellauri319.html on line 439: Jessie Fremont O'Donnell (1860–1897), writer
xxx/ellauri363.html on line 719: Dilthey ilmoitti jo vuonna 1860 aikovansa kirjoittaa uuden puhtaan järjen kritiikin, joka perustuisi historiallis-kielitieteellisen osaston maailmankatsomukselle. Transufilosofia säilyi Diltheyn käsitteellisenä viitekehyksenä läpi hänen filosofisen uransa, ei se siitä päässyt eroon enempää kuin rupikonna täplistä. Hänen filosofinen projektinsa kesti yli viisikymmentä vuotta, mutta mitään valmista historiallisen järjen kritiikistä hän ei saanut kirjoitetuksi. Sen sijaan historiallisen järjen kritiikki on luettavissa erilaisine kehittelyvaiheineen siinä mittavassa tuotannossa erilaisia tekeleitä, jotka hän elämänsä aikana kirjoitti. Diltheyn filosofista tuotantoa tarkasteltaessa on hyvä muistaa hänen ajatelleen – Karl Marxia mukaillen – että filosofian tehtävä ei ole selittää maailmaa vaan muuttaa sitä. No paljonpa se sai sitä muutetuxi. Tämän toiminnallisen lähtökohdan kautta myös hänen filosofinen hajanaisuutensa tulee parhaiten ymmärretyksi.
xxx/ellauri376.html on line 59: Hassesta on alustavaa paasausta albumeissa 58 ja 18603">238 ja seikkaperäisemmin albumissa 252. Nyt kun löytyi Jag, Olle och Pensé ihan alkukielisenä kirjaston paskalaarista, palaan koirana oxennuxelle. Hasse ei nähtävästi ole kuollut vieläkään, vaikka maxa oli sanoa kasarilla pox. Se on nyt Sepun ikäinen.
xxx/ellauri394.html on line 138: From 1860 to 1862, Liliʻuokalani and Dominis were engaged with the wedding set on her twenty-fourth birthday. This was postponed to September 16, 1862, out of respect for the death of Prince Albert Kamehameha, son of Kamehameha IV and Queen Emma. The wedding was held at Haleʻākala, the residence of the Bishops. The ceremony was officiated by Reverend Samuel Chenery Damon in the Anglican rites. Her bridemaids were her former classmates Elizabeth Kekaʻaniau and Martha Swinton. King Kamehameha IV and other members of the royal family were honored guests. The couple moved into the Dominises' residence, Washington Place in Honolulu. Through his wife and connections with the king, Dominis would later become Governor of Oʻahu and Maui. The union was reportedly an unhappy one with much gossip about Dominis' infidelities and domestic strife between Liliʻuokalani and Dominis' mother Mary who disapproved of the marriage of her son with a negro. They never had any children of their own, but, against the wish of her husband and brother, Liliʻuokalani adopted three hānai children: Lydia Kaʻonohiponiponiokalani Aholo, the daughter of a family friend; Joseph Kaiponohea ʻAeʻa, the son of a retainer; and John ʻAimoku Dominis, her husband's son.
xxx/ellauri416.html on line 836: 18607">El Zadok
96