ellauri008.html on line 43: Tässä albumisssa on aika paljon Joseph Conradista ja sen el zorromaisista tekeleistä. Jooseppi ei saanut Noobelia, varmaan mamuuttaan. Joseph Conrad, alun perin Józef Teodor Nałęcz Konrad Korzeniowski (3. joulukuuta 1857 – 3. elokuuta 1924) oli puolalais-englantilainen kirjailija. Hän loi romaaneillaan uusia ulottuvuuksia seikkailukertomuksen lajityyppiin.
ellauri008.html on line 45: Józef Teodor Nałęcz Konrad Korzeniowski oli ukrainalainen (tietysti), syntyi 1857 Venäjän keisarikuntaan kuuluneessa Berdytšivissä, Berditševin kihlakunnassa Kiovan kuvernementissa (nyk. Žytomyrin alue Ukrainassa). Hänen isänsä oli maaton puolalainen aristokraatti, runoilija ja kääntäjä Apollo Korzeniowski. Venäläiset vangitsivat hänen isänsä vuonna 1861 syytettynä vallankumoussuunnitelmista ja karkottivat tämän Pohjois-Venäjälle Vologdaan, jonne perhe häntä seurasi. Vuonna 1865 perheen sallittiin muuttaa Ukrainan Tšernihiviin, mutta pian muuton jälkeen Józefin äiti kuoli tuberkuloosiin. Isä kuoli vuonna 1869 Krakovassa, jolloin Józef muutti enonsa luokse. Eno päästi Józefin lähtemään Marseilleen, jossa tämä ryhtyi 16-vuotiaana merimieheksi. Józefin nuoruusvuodet olivat täynnä seikkailuja, ja hän sekaantui muun muassa aseiden salakuljetukseen Espanjaan.
ellauri033.html on line 617: Passow studerade i Leipzig under Gottfried Hermann, kallades 1807 av Goethe till Weimars gymnasium som överlärare i grekiska, åtog sig 1810 uppdraget att leda samt omorganisera läroverket Conradinum nära Danzig och blev 1815 professor i klassisk fornkunskap vid universitetet i Breslau. Passow vann mycket anseende både genom sin lärarverksamhet och sina skrifter. Han är mest känd genom Handwörterbuch der griechischen Sprache (1819-24, 5:e upplagan 1841-1857, utgiven av Valentin Rost och Johann Friedrich Palm; "Grekiskt och svenskt lexikon", 2 band, 1841, översättning av Wilhelm Gumælius).
ellauri034.html on line 535: Józef Teodor Nałęcz Konrad Korzeniowski, taiteilijanimeltään Joseph Conrad (3. joulukuuta 1857 – 3. elokuuta 1924) oli puolalais-englantilainen kirjailija. Hän loi romaaneillaan uusia ulottuvuuksia seikkailukertomuksen lajityyppiin.
ellauri034.html on line 537: Józef Teodor Nałęcz Konrad Korzeniowski syntyi 1857 Venäjän keisarikuntaan kuuluneessa Berdytšivissä, Berditševin kihlakunnassa Kiovan kuvernementissa (nyk. Žytomyrin alue Ukrainassa). Hänen isänsä oli maaton puolalainen aristokraatti, runoilija ja kääntäjä Apollo Korzeniowski. Venäläiset vangitsivat hänen isänsä vuonna 1861 syytettynä vallankumoussuunnitelmista ja karkottivat tämän Pohjois-Venäjälle Vologdaan, jonne perhe häntä seurasi. Vuonna 1865 perheen sallittiin muuttaa Ukrainan Tšernihiviin, mutta pian muuton jälkeen Józefin äiti kuoli tuberkuloosiin. Isä kuoli vuonna 1869 Krakovassa, jolloin Józef muutti enonsa luokse. Eno päästi Józefin lähtemään Marseilleen, jossa tämä ryhtyi 16-vuotiaana merimieheksi. Józefin nuoruusvuodet olivat täynnä seikkailuja, ja hän sekaantui muun muassa aseiden salakuljetukseen Espanjaan.
ellauri036.html on line 202: Alfred de Musset syntyi 1810 Pariisissa ja kuoli 1857. Eipä kauan juhlinut. Ei ollut mikään Musse Pigg, pikemminkin Långben. Långben bygger ett fågelhus, kielletyistä muovisista pilleistä.
ellauri042.html on line 745: Dostojevskin romanttiset toilauxet oli sekoilevia. Sen eka avioliitto Maria Isajeva nimisen naisen kaa alkoi Odigitrijevskin kirkossa Kuznetskissa helmik. 6 1857, ja se oli dramaattinen ja eittämättä täynnä haasteita. (Minkälaisia? Täytyypä tutkia.)
ellauri049.html on line 303: Baudelaire ja hänen kustantajansa Auguste Poulet-Malassisi saivat eräiden Pahan kukkien ensimmäisessä laitoksessa (1857) olleiden runojen takia sakkotuomion, minkä lisäksi kyseiset kuusi runoa pantiin Ranskassa julkaisukieltoon. Syynä oli ”yleisen moraalin ja hyvien tapojen halventaminen”. (lähde?) Leskikeisarinna laski Kallen sakkoja.
ellauri053.html on line 822: Sepoy mutiny 1857-8 oli vähän niinko punakapina. East India Company lopetettiin ja valta vaihtui British Rajille.
ellauri060.html on line 466: A traditional pastoral folk song the popular form of which dates to the mid-19th century. It is largely believed to have been sung commonly during the Sepoy Rebellion of 1857, though no credible source seems to confirm it. If it were true the song likely predates the 19th century, though no published copies of the work exist.
ellauri060.html on line 898: Sepoykapina (tunnetaan Intiassa myös nimellä Intian kapina tai Intian ensimmäinen itsenäisyyssota, tosin ideologisesti värittynyt nimitys. Suomenkin punakapinaa kehtaavat nimittävät jotkut kansalaissodaxi. Vapaussotahan se oli!) Sepoijikapina on "yleisesti" käytetty nimitys intialaisten epäonnistuneesta kapinasta brittien siirtomaavaltaa vastaan vuosina 1857–1858. Kapinan käynnistäjinä ja kapinallisten tärkeimpänä taisteluvoimana olivat sepoyt, Bengalin brittihallinnon palveluksessa olleet intialaiset muslimisotilaat. Pakistanilaisia! Pakeja!
ellauri065.html on line 494: ponzi Ponzi scheme (/ˈpɒnzi/, Italian: [ˈpontsi]; also a Ponzi game) is a form of fraud that lures investors and pays profits to earlier investors with funds from more recent investors. The Ponzi scheme was also previously described in novels; Charles Dickens´ 1844 novel Martin Chuzzlewit and his 1857 novel Little Dorrit both feature such a scheme. Mä puhuin Kouvolassa pyramiidiskeemasta, kaikki talouspeikot ja yrittäjät oli noloina. EI SAA SANOA!
ellauri067.html on line 277: Eugène Marie-Joseph Sue (1803 Pariisi, Ranska – 1857 Annecy, Ranska) oli ranskalainen kirjailija, taidemaalari ja lääkäri. Suen kirjallinen tuotanto painottuu följetongeina siis jatkokertomuxina ilmestyneisiin viihderomaaneihin, jotka olivat omana aikanaan hyvin suosittuja.
ellauri071.html on line 420: Arthur Edward Waite (2. lokakuuta 1857 — 19. toukokuuta 1942) oli okkultisti ja yksi Rider-Waite-Tarot-korttien kehittäjistä. Erehdyttävästi Wilho Pylkkäsen näköinen nuorena. Ne onkin melkein ikätovereja.
ellauri083.html on line 63: Alunperin nimeltään Lohtu Silkinkutoja syntyi Hillsborossa Länsi-Virginiassa, United Statesissa, vanhemmille Caroline Maude (Stulting) (1857–1921) and Absalom Sydenstricker. Ne oli etelä-vanhempainneuvostolähetyssaarnaajia, matkustivat Kiinaan pian avioiduttuaan 1880 palaten synnyttämään Helmin United Statesissa. Helmin ollessa 5kk ne palasi Kiinaan, ensin Huai'aniin ja sitten 1896 Tsingkiangiin lähelle Nankingia.
ellauri092.html on line 84: The first change in Moody was that he received a burden to see all his family earnings saved. Later that year he moved to Chicago and although he started to show signs of real shoe business ability and success, when he experienced the revival which commenced in that city in January 1857, business success faded into insignificance. He was ruined - success of this world no longer interested him instead, he began to glow in Christian virtue. He mixed freely amongst Plymouth Brethren, Methodist Episcopal, Congregationalists and Baptists. The years passed and he worked with the men in tights at YMCA and raised up one of the most unusual Sunday Schools of that day which became a church. He reluctantly began to preach and haggled every step of the way. He turned down Congregational ordination and remained a simple uneducated layman with a burden for souls. Having heard of Spurgeon’s ministry in London he did all he could to get hold of and read every Spurgeon sermon. He took thorough hold of Spurgeon’s three ‘R’s: Ruin by the fall, Redemption by the Blood, and Regeneration by the Holy Mackerel. This flowed through every one of his messages and was the marrow of Moody’s theology. Many thought him too radical and so nicknamed him ‘Crazy Moody.’
ellauri095.html on line 123: Hopkins became a skilled draughtsman. He found his early training in visual art supported his later work as a poet. His siblings were much inspired by language, religion and the creative arts. Milicent (1849–1946) joined an Anglican sisterhood in 1878. Kate (1856–1933) would help Hopkins publish the first edition of his poetry. Hopkins's youngest sister Grace (1857–1945) set many of his poems to music. Lionel (1854–1952) became a world-famous expert on archaic and colloquial Chinese. Arthur (1848–1930) and Everard (1860–1928) were highly successful artists. Cyril (1846–1932) would join his father's insurance firm.
ellauri100.html on line 672: Dante-veli maalasi Kristinasta useita kuvia, ilmaisesta mallista. 1848, se oli neizyt Maaria Danten ekassa öljymaalauxessa. Kirjaimet PRB tarkoitti prerafaeliittiveljiä. Seuraavana vuonna se oli neizyt Marian ilmoituxessa, Kazo herran käsineitoa. Runon "Kuka vie mut postiin?" säe inspiroi Fernand Khnopffia maalaamaan kuuloisan taulun "Mä sulkeudun kaappiin". 1849 Kristina sairastui taas vakavasti, kärsi depixestä, ja 1857 tuli isompi uskonnollinen kriisi. Taipumuxet depixiin periytyy usein isältä pojalle, ja mixei tyttärelle.
ellauri142.html on line 87: His experience in the army, and two trips around Europe in 1857 and 1860–61 converted Tolstoy from a dissolute and privileged society author to a non-violent and spiritual anarchist. Others who followed the same path were Markku Graae, Alexander Gerzen, Mikhail Bakunin and Peter Kropotkin. During his 1857 visit, Tolstoy suffered a public execution in Paris, a traumatic experience that marked the rest of his life. In a letter to his friend Vasily Botkin, Tolstoy wrote: "The truth is that the State is a conspiracy designed not only to exploit, but above all to corrupt its citizens ... Henceforth, I shall never serve any government anywhere.
ellauri151.html on line 393: Hamann on tutkinut kokeellisesti muun muassa kielen ja runouden kehitystä ja osoittanut, kuinka järki ja mielikuvitus vaikuttavat siinä erottamattomasti yhdistettyinä toisiinsa. Kirjassaan Kreuzzüge eines Philologen (1762) hän kehittelee ajatusta, että runous on "ihmissuvun äidinkieli", alkuperäisin ajatuksien ilmaisukeino. Hänen kirjojaan on muun muassa Sokratische Denkwürdigkeiten (1759). Hamannin kootut teokset on julkaissut Wolfram von Roth (1821–1843). Laajan, kuusiosaisen elämäkerran J. G. Hamanns Leben und Schriften (1857–1873) on hänestä kirjoittanut Hermanni Kiltamestari.
ellauri161.html on line 1100: The chief of his mystical writings are, The Ornament of Spiritual Marriage (Lat. by Gerh. Groot, Ornatus Spiritualis Desponsionis, MS. at Strasburg; by another translator, and published by Faber Stapulensis [Paris, 1512], De Ornatu Spirit. Nuptiarum, etc.; also in French, Toulouse, 1619; and in Flemish, ´J Cieraet der gheestclyeke Bruyloft, Brussels, 1624, Hengelliset häät): — Speculum AEternae Salutis: — De Calculo, an interpretation of the calculus candidus, Re 2:17: — Samuel, sive de Alta Contemplatione. The other works of Ruysbroeck contain but little more than repetitions of the thoughts expressed in those here mentioned. (Esim. 7 hengellisen rakkauden askelmasta.) He wrote in his native language, and rendered to that dialect the same service which accrued to the High German from its use by the mystics of the section where it prevailed. He is still regarded in Holland as "the best prose writer of the Netherlands in the Middle Ages." His style is characterized by great precision of statement, which becomes impaired, however, whenever his imagination soars, as it often does, to transcendental regions too sublimated for language to describe. His works were accessible until lately only in Latin editions (by Surius, Cologne, 1549, 1552, 1609 [the best], 1692, fol.), or in manuscripts scattered through different libraries in Belgium and Holland. Four of the more important works were published in their original tongue, with prefaces by Ullmann (Hanover, 1848). No complete edition has as yet been undertaken (see Moll, )e Boekerij van het S. Barbara-Klooster te Delft [Amst. 1857, 4to], p. 41).
ellauri172.html on line 881: Madame Bovary, roman de Gustave Flaubert, 1857, l'abbé Bournisien présenté comme un raté, ne sachant pas accompagner ses ouailles. CHECK
ellauri188.html on line 96: Protestants went to Hiva Oa, but even there they had little success. There were few converts, tribal warfare and human sacrifice continued. Protestant missionaries gradually left Hiva Oa and returned to Hawaii, only James Kekkilä remained. In 1899 he also returned to Hawaii and died in Honolulu on November 29, 1904. Hawaiian-born missionary James Bicknell translated the Gospel of John into the Marquesan language in 1857.
ellauri189.html on line 562: Some of the first recorded incidents to meet the modern definition of the Ponzi scheme were carried out from 1869 to 1872 by Adele Spitzeder in Germany and by Sarah Howe in the United States in the 1880s through the "Ladies' Deposit". Howe offered a solely female clientele an 8% monthly interest rate and then stole the money that the women had invested. She was eventually discovered and served three years in prison. The Ponzi scheme was also previously described in novels; Charles Dickens' 1844 novel Martin Chuzzlewit and his 1857 novel Little Dorrit both feature such a scheme.
ellauri216.html on line 744: Hän sai koulutuksensa Pietarin sotatekniikan koulussa. Vaikka hän onnistuikin opinnoissaan, hän oli syvästi tyytymätön maalitauluelämään ja kääntyi rukouselämään. Vuonna 1827 hän sairastui vakavasti ja jätti armeijan maalialueelle. Hän aloitti luostarikutsun ja otti vuonna 1831 luostarivalan ja sai luostarinimen Ignatius. Pian tämän jälkeen hänet vihittiin papiksi. Hän nousi nopeasti arkkimandrillin arvoon ja hänet nimitettiin 26-vuotiaana Pietarin Pyhän Sergiuksen meriluostarin esimieheksi. Vuonna 1857 Ignatius vihittiin Kaukasuksen ja Mustanmeren piispaksi, mutta hän jäi eläkkeelle vasta neljä vuotta myöhemmin Nikolo-Babajevskin luostariin Volgalla omistautuakseen henkiselle kirjoittamiselle.
ellauri247.html on line 509: La ville d'Alger avait été prise le 5 juillet 1830 par les troupes françaises. Une longue campagne militaire (de 1830 à 1857) fut ensuite nécessaire pour pacifier l'Algérie. Cette campagne fut marquée par la résistance d'Abd el-Kader et de Lalla Fatma N'Soumer.
ellauri257.html on line 139: Nikolai I kuoli vuonna 1855, ja Ševtšenko vapautettiin viimein sotilaspalveluksesta vuonna 1857. Hän ei saanut kuitenkaan palata Ukrainaan, vaan hän asettui ensin Nižni Novgorodiin ja sittemmin jälleen Pietariin. Ševtšenko vietti loppuelämänsä poliisin valvonnan alaisena. Hän sai vuonna 1859 luvan matkustaa vierailulle sukulaistensa luo Ukrainaan, jossa hänet kuitenkin pidätettiin ja käännytettiin takaisin Pietariin. Ševtšenko kuoli Pietarissa 10. maaliskuuta 1861. Ševtšenko haudattiin ensin Pietariin, mutta kaksi kuukautta myöhemmin ruumis siirrettiin haudattavaksi Tšernetša Horaan lähelle Kanivia nykyisessä Ukrainassa. Tästä taisi olla puhetta Kanivin yhteydessä.
ellauri260.html on line 103: Seuraava pahis oli Kalle-Aku Comte. Auguste Comten (1798–1857) filosofinen positivismi vahvisti historiallisena lakina, että jokainen tiede (ja itse ihmiskunta) kulkee kolmen peräkkäisen vaiheen, teologisen, metafyysisen ja positiivisen, läpi, joista jokainen on parempi kuin viimeinen.
ellauri271.html on line 70: Ranskan kommunistisissa piireissä levinneen tarinan mukaan kansainvälinen naistenpäivä olisi perustunut vuonna 1857 New Yorkissa tapahtuneeseen naisten tekstiilitehtaassa toteuttamaan lakkoon. Liliana Kandelin ja Françoise Picqin mukaan lakon liittyminen naistenpäivään olisi kuitenkin keksitty 1955, jotta päivän yhteys maailman kommunistiseen liikkeeseen ja Neuvostoliittoon voitiin irrottaa ja näin parantaa naisten tasa-arvoa Länsi-Euroopassa ilman siihen siellä liittyviä aatteellisia ennakkoluuloja.
ellauri275.html on line 118: Kuntosalin valtionjärjestys painoi raskaasti Ilja Tšavtšavadzea ja lisäsi protestia siihen perustettua despoottista hallintoa vastaan. Valmistuttuaan lukiosta vuonna 1857, mutta ei läpäissyt loppukokeita, Ilja Chavchavadze lähti saamaan yliopistokoulutuksen Pietariin. Se perusti seuran "Tergdaleulebi" ("Ne, jotka joivat Terekistä" - eli ne, jotka saivat inspiraatiota veli venäläisestä.). Terek-joki nousee Gruusian pohjoisosassa ja virtaa pohjoiseen ja sitten itään Venäjän läpi laskeutuen Kaspianmereen. Terek-joki edusti Venäjän asutuksen etelärajaa Kaukasuksella suuren osan 1800-lukua. Toisen maailmansodan aikana suomalainen Waffen SS:n pataljoona Nordost eteni divisioonassaan Terekjoelle saakka.
ellauri275.html on line 416: 68. Tämä runo, joka kirjoitettiin ennen maaorjuuden poistamista Gruusiassa, oli pitkään tiukan sensuurin alainen, mutta sitä jaettiin samizdattina käsin kirjoitettuina kopioina. Vuonna 1863 vain runon ensimmäinen osa julkaistiin Sakartvelos moambe -lehdessä (nro 10), otsikolla "Tarinan alku". Kirjeessään ystävälleen Kirill Lordkipanidzelle, joka pyysi I. Chavchavadzea antamaan tämän runon julkaistavaksi Chonguri-kokoelmassa, hän kirjoitti vuoden 1864 alussa: koska tiedän, että niitä ei paineta. Vaikka saisitkin luvan sinne, koko kokoelmasi takavarikoidaan silti täällä, tiedän sen varmasti. Yritin itse paljon paikallisessa sensuurikomiteassa, mutta se kiellettiin erittäin, erittäin hyvin” (“Mnatombi”, 1933, nro 8-9, s. 273). K. Lordkipanidze la. "Chonguri" vuonna 1864 onnistui painamaan myös vain runon ensimmäisen osan. Vuonna 1873 "Krebuli" -lehden toimittaja N. Ya. Nikoladze yritti jälleen tulostaa koko runon: yhdessä sen numerossa lehden toimittajat ilmoittivat runon koko tekstin välittömästä julkaisemisesta, mutta julkaisu runon - jälleen ilmeisesti sensuurin kiellon vuoksi - ei tapahtunut. Runo julkaistiin kokonaisuudessaan vasta vuonna 1879 Iveria-lehdessä (nro 5). I. Chavchavadzea inspiroi tämän runon luomiseen toisaalta erään talonpoikien vapautusliikkeen järjestäjän, kansallissankarin Arsene "Lupin" Odzelashvilin (k. 1843) legendaarinen taistelu sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta vastaan ja toisaalta tapaaminen vuonna 1857 isäntänsä tapponeen talonpojan kanssa, josta tuli sitten rosvo, tietyn Gaukharashvilin. Khurjin on pussi rahaa. Chokha on Gruusian kansalliset vetimet.
ellauri276.html on line 318: Ivan Savvitš Nikitin, A. Koltsovin perinteiden seuraaja, julkaisi vuonna 1857 kansanhenkisen teoksen "Kyntäjä", joka oli täynnä empatiaa kurjaa maaseudun työntekijää kohtaan.
ellauri315.html on line 294: Mihail Vasilyevich Aleksejev (venäjäksi : Михаил Васильевич Алексеев) (15. marraskuuta [OS 3. marraskuuta] 1857 – 8. lokakuuta [OS 25. syyskuuta] 1918) oli Venäjän keisarillisen armeijan kenraali ensimmäisen sisällissodan ja Venäjän sisällissodan aikana. Vuosina 1915-1917 hän toimi tsaari Nikolai II :n Stavkan esikuntapäällikkönä ja helmikuun vallankumouksen jälkeen sen ylipäällikkönä Venäjän väliaikaisen hallituksen alaisuudessa maaliskuusta toukokuuhun 1917. Myöhemmin hänellä oli päärooli perustamassaan Vapaaehtoisessa armeija Venäjän sisällissodassa. Hän kuoli vuonna 1918 urheasti sydämen vajaatoimintaan taistellessaan bolshevikkia vastaan Volgan alueella.
ellauri325.html on line 260: Veblen syntyi 30. heinäkuuta 1857 Catossa Wisconsinissa norjalais-amerikkalaisten maahanmuuttajavanhempien Thomas Veblenin ja Kari Bunden perheeseen. Hän oli kuudes kahdestatoista lapsesta. Norja oli hänen ensimmäinen kielensä. Hurra Thorsten!
ellauri328.html on line 221: Joseph von Eichendorff (10. maaliskuuta 1788 Lubowitz, Ratibor, Ylä-Sleesia, Preussi – 26. marraskuuta 1857 Neisse, Preussi) oli saksalainen vapaaherra sekä viimeinen saksalaisen romantiikan runoilija ja kirjailija. Eichendorff vietti lapsuutensa ylimyksellisen loiston ja nautintojen keskellä, mutta samalla ankaran katolisesti. Alusta alkaen häntä kiehtoivat romantiikan aatteet ja epäluuloisuus vieraita valtioita kohtaan.
ellauri333.html on line 73: According to another belief in the pre-modern India, the Kala Pani (sea water) was inhabited by the mowglis, bad spirits and monsters. However, not all Hindus adhered to the proscription, so as to gain monetary wealth. For instance, Hindu merchants were present in Burma, Muscat, and other places around Asia and Africa. The East India Company recruited several upper-case soldiers, and adapted its military practices to the requirements of their religious rituals. Consequently, the overseas service, considered polluting to their caste, was not required of them. The General Service Enlistment Act of 1856 required the new recruits to serve overseas if asked. The serving high-caste sepoys were fearful that this requirement would be eventually extended to them.[12] Thus, the Hindu soldiers viewed the Act as a potential threat to their faith. The resulting discontent was one of the causes of the Indian rebellion of 1857. The Cellular Jail was known as Kala Pani, as the overseas journey to the Andaman islands threatened the convicts with the loss of caste, resulting in social exclusion.
ellauri333.html on line 443: Sikhit tukivat brittejä Intian kapinan aikana vuonna 1857.
ellauri345.html on line 266: Der Sohn des jüdischen Mathematikers Sigmund Gundelfinger (Professor an der Technischen Hochschule Darmstadt) und dessen Ehefrau Amalie Gunz (1857–1922) studierte als Schüler von Erich Schmidt und Gustav Roethe Germanistik und Kunstgeschichte an den Universitäten München, Berlin und Heidelberg, wurde 1903 in Berlin promoviert und habilitierte sich 1911 mit einer Schrift zum Thema Shakespeare und der deutsche Geist. Ab 1916 wirkte er als – zunächst außerordentlicher – Germanistikprofessor an der Universität Heidelberg, wo er 1920 eine ordentliche Professur bekam. Noch ein Jude der an dem Nazitotem knasperte! Und ein Schwul zudem! Seit 1899 gehörte Gundolf dem Kreis um Stefan George an, nachdem er sich dort durch ins Deutsche übersetzte Sonette Shakespeares eingeführt hatte. In der Folge wurde er Georges engster Freund und Liebhaber.
ellauri368.html on line 109: Mapun kirjojen lisäksi Eugène Suen romaani Les Mystères de Paris (Pariisin mysteerit; 1842–1843), jännittynyt ja monimutkainen melodraama, jonka Kalman Shulman käänsi ensimmäisen kerran hepreaksi vuonna 1857, viihdytti lukijaansa ja ehdotti romaanisen ilmaisun mahdollisuuksia hepreaksi.
ellauri377.html on line 42: Kansikuvan graffiti löydettiin vuonna 1857, kun Palatinuskukkulalta löytyi rakennus nimeltä domus Gelotiana. Keisari Caligula oli hankkinut talon keisarillisen palatsin käyttöön, josta Caligulan kuoltua tuli keisarillisten 'sivupoikien" (page boys) Paedagogium (internaattikoulu) . Myöhemmin katu, jolla talo oli, aidattiin muureilla yllä olevien rakennusten laajennuksille, ja näin se pysyi suljettuna vuosisatoja.
ellauri390.html on line 191: Krestovski syntyi ukrainalaiseen aatelisperheeseen ja opiskeli Pietarin yliopistossa. Hän julkaisi ensimmäiset teoksensa vuonna 1857. Aluksi hän myötäili edistyksellistä nuorisoa, mutta siirtyi vuonna 1863 taantumuksen leiriin kuten tuttavansa Fedja ja maailman paskin Nalle. Yliopistossa hän ystävystyi radikaalin kriitikon Dmitri Pisarevin kanssa ja kirjoitti Russian Word -lehteen. Kirjailijan tunnetuin teos on Pietarin alamaailmaa ja ylimystöä sensaatiomaisesti kuvaava romaani ”Pietarin slummit”, ven. Peterburgskije truštšoby, 1864–1867). Hänen romaaninsa oli monen tunnin henkilökohtaisen tarkkailun tulos. ”Nihilisminvastaisen” dilogian Krovavyi puf (”Verinen isku”) viihderomaanit Panurgovo stado (”Panurgin lauma”, 1869) ja Dve sily (”Kaksi voimaa”, 1874) esittävät Venäjän 1860-luvun vallankumousliikkeen puolalaisten nationalistien juonittelun tuloksena.
ellauri390.html on line 202: Hän syntyi Mala Berezyankan kylässä Taraschanin alueella, Kiovan maakunnassa, Ulan upseerin perheeseen. Mala Berezyankan kylässä sijaitsevasta Krestovsky-tilasta on jäljellä vain kaksi sisäänkäyntiportin pilaria (neuvostoviranomaiset tuhosivat kartanon tarkoituksella). Kymmenenvuotiaana hän muutti Pietariin. Hän opiskeli ensimmäisessä Pietarin lukiossa (1850-1857). Kirjallisuuden opettajan, kääntäjän ja kirjailijan V. I. Vodovozovin vaikutuksen alaisena hän alkoi kirjoittaa runoja ja harjoittaa käännöksiä. Hän opiskeli Pietarin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa (1857-1861).
ellauri390.html on line 204: Vuonna 1857 hän julkaisi ensimmäiset teoksensa. Hänen kommunikointitaitonsa erottui, hän oli lahjakas puhuja; harjoitti musiikkia ja maalausta; hänestä tuli kirjallisuuspiirien säännöllinen jäsen, tapasi D. I. Pisarevin, A. A. Grigorjevin, F. M. Dostojevskin, M. M. Dostojevskin y.m. kirjailijoita. Osallistunut erilaisten aikakauslehtien julkaisemiseen. Vuonna 1861 hän meni naimisiin näyttelijätär V. D. Hrynyovan kanssa. Vuosina 1865-1866 hän oli Varsovan vankityrmien tutkimuskomission kirjallinen jäsen. Vuonna 1867 hän matkusti Volgaa pitkin.
ellauri390.html on line 229: Vuonna 1857 hän julkaisi käännökset Horatian oodista, säetarinasta "The Officer" ja tarinasta "Kahden läänin nuoren naisen kirjeenvaihto" All-encompassing Herald -lehdessä.
ellauri408.html on line 504: Amiel publizierte mehrere Gedichtbände, historische und philologische Studien und philosophische Essays, die von der idealistischen deutschen Philosophie beeinflusst sind. Das populärste Werk, das er zu Lebzeiten veröffentlichte, war das patriotisch-militaristische Lied Roulez, tambours! (1857), das die befürchtete Intervention Preussens in Neuenburg behandelte. Seine voluminösen Selbsterörterungen befrüchteten z B. Leo Tolstoi, Fernando Pessoa, Hugo von Hofmannsthal, und Tante Kristina. Runoilijan kirjeenvaihto muusansa Louise Weiderin kanssa, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 2004, on säilynyt .
xxx/ellauri056.html on line 611: Schellingstraße Munchen wurde 1857 nach dem Naturphilosophen Friedrich Wilhelm Schelling (1775–1854; ab 1807 in München Generalsekretär der Akademie der Bildenden Künste, sowie ab 1827 Dozent an der Universität) benannt.
xxx/ellauri128.html on line 632: Axel Martin Fredrik Munthe, född 31 oktober 1857 i Oskarshamn, död 11 februari 1949 på Stockholms slott, var en svensk läkare och författare. Han var kronprinsessan, sedermera drottning, Victorias livläkare från 1893 och fram till hennes död 1930. Han är känd som skaparen av Villa San Michele på Capri. Axel Munthe var son till apotekaren Fredrik Munthe och Lovisa Ugarph. Enligt familjetraditionen tillhörde han en adelsätt från Flandern och senare Tyskland, först invandrad till Skåne. Tro om du vill.
xxx/ellauri130.html on line 615: Von 1857 bis 1860 war Georg Sauerwein ihr Hauslehrer, mit dem sie bis zu dessen Tod Briefkontakt hielt. In diese Zeit geht ihr Pseudonym Carmen Sylva zurück (Sauerwein nannte sich Sylvaticus). Schon als junges Mädchen schrieb sie kleine Gedichte. Zuweilen äußerte sie den Wunsch, Lehrerin zu werden, was aber für sie damals nicht standesgemäß war. Ihre Eltern jedoch förderten ihre Begeisterung für Musik, sodass sie sogar von Clara Schumann, die im Schloss der Eltern ein Konzert gab, Klavierstunden erhielt. Nicht ganz dasselbe, aber schon etwas.
xxx/ellauri137.html on line 189: Vitun pelle, ällöttävä hienomaistaja. Tollanen nirsoilu ja valikointi on yxinomaan etovaa. Sitoo Baudelairen runot hienoihin nahkaselkäisiin covereihin. Erityisesti kehaisi Callen Balkonki-runoa (1857), kun siinä joka värssy alkaa ja loppuu nokkelasti samalla säkeellä. Calle ei tehnyt päältä tähettä, säästi päätä missä voi.
xxx/ellauri137.html on line 575: Two editions of Fleurs du mal were published in Baudelaire's lifetime — one in 1857 and an expanded edition in 1861. "Scraps" and censored poems were collected in Les Épaves in 1866. After Baudelaire died the following year, a "definitive" edition appeared in 1868.
xxx/ellauri201.html on line 257: Synnøve Solbakken er en bondefortelling av Bjørnstjerne Bjørnson, utgitt i 1857. Den regnes som hans debut. Fortellingen ble først trykket i Illustreret Folkeblad og utgitt i bokform av Johan Dahl samme år.
xxx/ellauri202.html on line 346: Hitler would later insist that Johann Georg Hiedler — the man who married Schicklgruber in 1842 — was his paternal grandfather. Hiedler died in 1857, so he clearly wasn’t able to fully back up this claim for the Third Reich. Although Nazi Germany apparently accepted the story, many modern historians have debated whether it was actually true.
xxx/ellauri208.html on line 283: Ratti (31. toukokuuta 1857 – 10.
xxx/ellauri208.html on line 634: Namnet Björling togs 1857 av målarmästaren Per Samuel Björling (1836–98), tidigare Björn, i Östanå, Ovanåkers socken. Hans dotter Johanna var enligt familjetraditionen den första i släkten som uppvisade ”märklig sångarbegåvning”. No kuka oli Johannan äiti? Sieltähän sen täytyi tulla, niinkuin Kuopion Carlsoneiden vähä älli Örniltä. Stamfadern för den björlingska släkten var Olof Hansson (levde 1518), bergsman i Starbo i Norrbärke socken och nämndeman i Norrbärke, fjorton generationer från Jussi Björling. Ne oli takuulla yhtä kehnoja laulumiehiä kuin Carlsonit, ja yhtä tyhmiä.
xxx/ellauri209.html on line 139: Yhdysvaltain laivaston kommodori Matthew Perry oli 1830 vaatinut päästä maahan joka oli 220v torjunut maahantunkeutujat. Mitä VITTUA sillä oli sinne asiaa? Saatanan jenkkipurkat. Usalainen "diplomaatti" Townsend Harris saapui sinne 1857 perustamaan Yhdysvaltain konsulaattia vastoin japsulaisten tahtoa. Ja nyt ne on jo stezoneineen Alajärvellä! Vitun Harris bylsi vielä piikaansa Okichia ja jätti sen sitten puille paljaille.
xxx/ellauri224.html on line 320: Dostojevski meni ensimmäisen kerran naimisiin Maria-nimisen lesken kanssa vuonna 1857, mutta he huomasivat pian, että he olivat yhteensopimattomia ja onnellisia yhdessä. Maria kuoli vuonna 1864, samana vuonna, kun Dostojevski menetti veljensä Mihailin, ja Dostojevski huomasi olevansa taloudellisesti vastuussa Marian pojasta ja Mihailin perheestä.
xxx/ellauri233.html on line 78: Etymology:Tycoon. Edit. "Tycoon" tulee japanilaisesta Taikunista (大君?), joka tarkoittaa "suurta prinssiä/paronia" ja on shogunille annettu titteli. Vuonna 1857 arvonimi, jonka ulkomaalaiset antoivat Japanin shogunille (jonka sanotaan käyttäneen hänen kannattajiaan puhuessaan ulkomaalaisille, yrittäessään välittää, että shogun oli tärkeämpi kuin keisari), japanilaisesta taikunista "suuri herra tai prinssi", kiinasta tai "suuri" + kiun "herra". Yksi sotilaskomentajien rivistä, jotka vuosina 1192–1867 olivat yleensä Japanin todellisia hallitsijoita, vaikkakin nimellisesti keisarin alaisia. Kenraali: Japanin armeijan ylipäällikön tai kenraalikapteenin arvonimi feodaalisen järjestelmän jatkuessa kyseisessä maassa. Arvonimi, jonka Mikado alun perin myönsi Japanin itäisten maakuntien sotilaskuvernöörille. Vallan asteittaisella anastamisella shoguneista (ulkomaalaiset tuntevat tycooneina) tuli lopulta virtuaalisia hallitsijoita. "Tycoon" on tullut tarkoittamaan "varakasta ja voimakasta liikemiestä".
xxx/ellauri255.html on line 189: Bakuninilla olisi ollut mahdollisuus vapautua allekirjoittamalla keisari Nikolai I:n vaatima tunnustus, mutta hän ei kuitenkaan suostunut siihen. Nikolain kuoltua vuonna 1855 keisariksi noussut Aleksanteri II suostui lopulta armahtamaan Bakuninin helmikuussa 1857 tämän äidin anomusten vuoksi. Vapauttamisen jälkeen Bakunin karkotettiin siperialaiseen Tomskin kaupunkiin, jossa hän vuoden kuluttua solmi avioliiton puolalaisen kauppiaan tyttären Antonia Kwiatkowskan kanssa. Vuonna 1859 Bakunin sai työpaikan kauppakomppaniasta Venäjän Kaukoidän kuvernöörinä toimineen serkkunsa Nikolai Muravjov-Amurskin ansiosta ja pääsi muuttamaan Itä-Siperian pääkaupunkiin Irkutskiin. Se puolestaan mahdollisti vallankumouksellisen aktivismin jatkamisen, koska Bakunin pystyi nyt muun muassa harjoittamaan kirjeenvaihtoa.
xxx/ellauri291.html on line 229: Howe oli julkaissut esseitä Goethesta, Schilleristä ja Lamartinesta ennen avioliittoaan New York Review and Theological Review -lehdessä. Hänen ensimmäinen runokokoelmansa Passion-Flowers julkaistiin anonyymisti vuonna 1853. Kirja kokosi henkilökohtaisia runoja ja kirjoitettiin hänen aviomiehensä tietämättä, joka toimi silloin Free Soil -sanomalehden The Commonwealth -julkaisussa. Hänen toinen anonyymi kokoelmansa, Words for the Hour, ilmestyi vuonna 1857. Hän jatkoi näytelmien kirjoittamista, kuten esim.Leonora, Maailman oma ja Hippolytus. Kaikki nämä teokset ovat viittauksia hänen tylsistävään avioliittoonsa 18v vanhemman impotentin kanssa.
xxx/ellauri296.html on line 653: Keinen Zusammenhang zwischen dem primitiven, mythischen oder prälogischen und dem modernen logischen Denken sieht dagegen der Jude Lucien Lévy-Bruhl (1857-1939).
xxx/ellauri304.html on line 169: 18571">Helkan päivä
xxx/ellauri376.html on line 400: Gribojedovin Täbriziin jäänyt georgialainen 16-vuotias vaimo Nino Alexandrovna Tšavtšavadze (georgiaksi: ნინო ჭავჭავაძე) 1812-1857) pelastui. Sen pappa Alexander Chavchavadzesta mulla taitaakin olla jo paasaus?
xxx/ellauri394.html on line 79: Parts of "Aloha 'Oe" resemble the song "The Lone Rock by the Sea" and the chorus of George Frederick Root's 1854 song "There's Music in the Air". "The Lone Rock by the Sea" mentioned by Charles Wilson, was "The Rock Beside the Sea" published by Charles Crozat Converse in 1857, and itself derives from a Croatian/Serbian folk song, "Sedi Mara na kamen studencu" (Mary is Sitting on a Stone Well). Looking between her sweet little knees and wondering about the slit between.
xxx/ellauri394.html on line 132: Marriage consideration had begun early on for her. American merchant Gorham D. Gilman, a houseguest of the Pākīs, had courted her unsuccessfully when she was fifteen. Around the time of Kōnia's final illness in 1857, Liliʻuokalani was briefly engaged to William Charles Lunalilo. They shared an interest in music composition and had known each other from childhood. He had been betrothed from birth to Princess Victoria, the king's sister, but disagreements with her brothers prevented the marriage from materializing. Thus, Lunalilo proposed to Liliʻuokalani during a trip to Lahaina to be with Kōnia. A short-lived dual engagement occurred in which Liliʻuokalani was matched to Lunalilo and her brother Kalakaua to Princess Victoria. She ultimately broke off the engagement because of the urging of King Kamehameha IV and the opposition of the Bishops to the union.
64