ellauri009.html on line 736: 18024">

Kateus

ellauri022.html on line 818: 18022">

Kalastamassa Tapiolan Ainoa

ellauri037.html on line 567: Weimarissa Arttu oli mustasukkanen äidille joka keikisteli Goethelle eikä kunnoittanut Heikki-isän muistoa. Molemmat oli pihejä ja syytteli toisiaan tuhlaavaisudesta. Äidin hännän alla oli kovaa (vaikkei ne edes asuneet yhdessä), äiti haukku sitä myötäänsä (ihan aiheesta). Opinnot alko sujua ja huveissa oli mukavaa. Johannan salonki pyöri täysillä. Artusta tuli Goethe-bändäri ja se roikkui äiskän bileissä aina kun Goethe oli paikalla. Goethe ei ollut huomaavinaan salin perällä murjottavaa tarhapöllöä. Se väisteli Arttua six että Arttu oli niin paha luonne, tai sit six että Goethella oli nokkapokkaa sen saman 180265" data-nimi="Passow Franz">Franz Passowin kanssa joka kirjoitti mun kreikan sanakirjan; se näät oli Schopenhauerin kielenopettaja ja ohjaaja.
ellauri052.html on line 305: Wordsworth avioitui vuonna 1802 Mary Hutchinsonin kanssa. Hän oli jo vuonna 1799 muuttanut takaisin lapsuutensa maisemiin Cumbriaan, ja siellä hän myös asui koko loppuelämänsä. Hän sai viran postilaitoksesta, mutta jatkoi runoilemista kuolemaansa asti. Yleisesti ollaan kuitenkin sitä mieltä, että Wordsworthin runous menetti 1810-luvulta alkaen alkuperäistä ilmaisuvoimaansa. Nuoruuden vallankumouksellisuus vaihtui jäyhään konservatismiin. Wordsworth vastusti tyttöjen koulutusta, orjuuden lakkauttamista, katolilaisten oikeuksia sekä rautateiden rakentamista järviseudulle, koska pelkäsi että sinne tulisi liikaa ”vääränlaisia ihmisiä”.
ellauri093.html on line 433: Alkaa tuntua että Hilja on ollut puutteenalainen. Olikohan sillä Krissen kanssa salaisuuxia? Sixikö se piti siitä Mataleena-taulusta? Jos se on salaa tyydyttänyt siihen mielenkiintoaan niinkuin Niku sillä 18022">Gallén-Kallelan Aino-triptyykillä? Kaiken hymistelyn alla se vaikuttaa vähän kiimaiselta. Tatuoidut lihaxikkaat renttumaiset merimiehet kuumottivat. Hieno paroni halusi Hiljan kotiopettajaxi. Tuskin keski-ikäinen tanskalainen vaaliseurakunnan kirkkoherra teki treffit haudalle ja ojensi siellä Hiljalle hautapazasta kiertävästä viikunasta lehden. Kyse oli Ingemannin fallisesta pazaasta. Maa on yhä kaunis, mutta Ingemannin romaanit on unohtuneet.
ellauri115.html on line 252: Victor Hugo (1802-1885) oli ristiriitainen ihminen. Ristiriitaiset ihmiset ovat kiinnostavia! Se oli naistenmies ja kitupiikki. Se meni naimisiin 20-vuotiaan Adèlen kanssa ja runoili sille kauniita säkeitä: Sinä pidät minua kädestä kun vaellan varjossa, ja silmistäsi hohtavat minulle taivaan säteet. 8v myöhemmin nukuttiin eri peteissä. Rakkaus lakastui. Eikö Adèle huolehtinut henkilökohtaisesta raikkaudestaan? Hollantilaiset turistit rahtaa suolissaan kaukoidästä antibioottiresistenttejä bakteerikantoja. Marmarameri on merirään peitossa. Se on ihmistoiminnan tulosta. Merieläimet tukehtuvat rään alla happivajeeseen. Ajattelemisen aihetta.
ellauri164.html on line 295: Tässä laulussa on ainexia 18022">kansanrunoista. Rahje on remmi jolla aisa pannaan kiinni vempeleeseen tahi luokkiin. Lapset tuppas menemään taaperoina luokille kun ne ei jaxaneet tai halusivat jotakin.
ellauri172.html on line 832: René, roman de François-René de Chateaubriand, 1802, avec le personnage du père Souël
ellauri309.html on line 649: parantajan ja mesmeristin Phineas Parkhurst Quimbyn (1802-1866) ideoihin.
ellauri322.html on line 47: Hän muutti Amerikkaan vuonna 1774, ja hänen pamflettinsa Common Sense (1776), joka puolusti Amerikan itsenäisyyttä, osoittautui merkittäväksi henkiseksi virikkeeksi siirtokuntien irtautumiselle Britanniasta. Paine asui Ranskassa 1790-luvulla ja oli vahvasti mukana Ranskan vallankumouksessa, ja hänet valittiin Ranskan kansalliskokoukseen vuonna 1792. Miehen oikeudet (1791), Painen tunnetuin kirja, puolusti tavallaan vallankumousta, ja siksi sitä pidettiin hyökkäyksenä Britannian monarkiaa vastaan. Hän palasi Amerikkaan vuonna 1802, missä hänen kristinuskon hylkäämisensä johti kasvavaan epäsuosioon. Nokka irti, pyrstö tarttui.
ellauri322.html on line 49: Donc Thomas Paine resta en France jusqu’en 1802, période pendant laquelle il critique l’ascension de Napoléon Bonaparte, qualifiant le Premier Consul de « charlatan le plus parfait qui eût jamais existé ». Puhu vaan izestäsi niskatuskamies. Sur l’invitation du président Thomas Jefferson, il revient aux États-Unis et il y meurt en 1809, à 72 ans.
ellauri364.html on line 276: William Wordsworth käytti ilmaisua "lapsi on miehen isä" kuuluisassa 1802 runossaan "Sydämeni hyppää ylös", joka tunnetaan myös nimellä "Sateenkaari". Tämä lainaus on päässyt populaarikulttuuriin. Mitähän se tarkoittaa?
ellauri365.html on line 594: Elisabet Gyllenkrok, som var 13 år äldre än Verner, vistades i flera omgångar som ett slags sällskapsdam i änkefriherrinnan Didrica Beata Sophia Rütterskjölds, f. v. Vegesack hem. Denna dam (1802—84) var Verner von Heidenstams mormor, och han hyste för Betty »en hängivenhet utan gräns», efter vad han själv berättar i memoarboken. Det var under de täta besöken hos mormodern, som Verner von Heidenstam lärde känna Betty Gyllenkrok. I sina brev till henne anslår han stundom en ton av Don Juan, men en tanke på åldersskillnaden och en blick på Betty Gyllenkroks konterfej skingrar alla misstankar om någon häftigare passion. Eller hur? Stavningsfelen är redan uppenbara. Fantastiskt illa stavat för en pojke. Vernerin piirustuxet oli kehnoja. Entä runot? Selasin läpi kokoelman Dikter: aika heikkoja, täynnä klischeitä.
ellauri378.html on line 241: Kolmikymmenvuotisen sodan päättänyt Westfalenin rauha solmittiin Münsterissä 1648 ja kaupunki määrättiin katolilaiseksi. Vuonna 1802 Preussi valloitti kaupungin Napoleonin sotien aikana ja siitä tuli Preussin Westfalenin provinssin pääkaupunki vuonna 1815.
ellauri386.html on line 469: 1802" data-nimi="Radishchev Aleksandr Nikolajevitš ">Aleksandr Nikolajevitš Radishchev ( venäjäksi : Алекса‌ндр Никола‌евич Ради‌щев ; 31. elokuuta [ OS 20. elokuuta] 1749 – 24. syyskuuta [ OS 12. syyskuuta] 1802) oli venäläinen kirjailija ja suuri yhteiskuntakriitikko. Lodu syntyi kartanolla aivan Moskovan ulkopuolella, pieneen tataarisukuun kuuluvaan aatelisperheeseen.
ellauri386.html on line 472: Vuonna 1802 kun ystävällinen kreivi Zavadovski moitti ystävällisellä tavalla häntä partaradikaalien ajatusten ilmaisemisesta, ja puhui ystävällisesti toisesta maanpaosta Siperiaan, epätoivoinen Radishchev -teki itsemurhan juomalla myrkkyä. Ezevverran siitä kuolemattomuudesta.
ellauri389.html on line 308: William and Dorothy's mother died when he was only seven years old and she was six, and he was orphaned at 13 and she at 12.Though he did not excel, he would eventually study at and graduate from Cambridge University in 1791. Bill fell in love with a young French woman, Annette Vallon while visiting France and she somehow became pregnant. Dorothy was taught by just a bunch of uncles. She remained particularly close to her brother, the more famous poet William Wordsworth, and the siblings lived together in Dorset and Alfoxden before William married her best friend, Mary Hutchinson, in 1802. Thereafter Dorothy Wordsworth made her home with the couple.
ellauri390.html on line 179: 1800-luvun alussa Radcliffe vaikutti Edgar Allan Poeen (1809–1849) ja Sir Walter Scottiin (1771–1832). Myöhemmin 1800-luvulla Charlotte ja Emily Brontë jatkoivat Radcliffen goottilaista perinnettä romaaneissaan Jane Eyre, Villette ja Wuthering Heights. Radcliffea ihailivat myös ranskalaiset kirjailijat, kuten Honoré de Balzac (1799 - 1850), Victor Hugo (1802 - 1885), Alexandre Dumas (1802 - 1870), George Sand (1804-1876) ja Charles Baudelaire (1821 - 1867)
xxx/ellauri068.html on line 301: "Nachtmahr" ("Night-mare"), by Johann Heinrich Füssli (1802).
Alp sitting on the sleeper's chest, with a connemara looking on.

xxx/ellauri127.html on line 435: Prosper Mérimée naît le 28 septembre 18031 à Paris dans une famille bourgeoise. Du côté de sa mère, Prosper Mérimée est sans doute l'arrière-petit-fils de Jeanne-Marie Leprince de Beaumont (1711-1776). Les parents de Prosper, qui se sont mariés à (Paris 12e) le 22 juin 1802, ont un solide bagage intellectuel et artistique datant du XVIIIe siècle, mais ne s'engagent guère dans les courants culturels naissants (romantisme). De l'éducation parentale, Mérimée retient l'horreur de l'emphase.
xxx/ellauri128.html on line 182: Madame de Staël (/stal/) ou bien Anne-Louise-Germaine Necker, baronne de Staël-Holstein, était une romancière, épistolière et philosophe genevoise et française née le 22 avril 1766 à Paris où elle est morte le 14 juillet 1817. Issue d´une famille de protestants valdo-genevois richissimes, fille du ministre des finances de Louis XVI Jacques Necker, elle est élevée dans un milieu de gens de lettres. Elle épouse, en 1786, le baron Erik Magnus Staël von Holstein, ambassadeur du roi Gustave III de Suède auprès de la cour de France à Versailles. Le couple se séparera en 1800. Devenue baronne de Staël, elle mène une vie sentimentale agitée et entretient en particulier une relation orageuse avec Benjamin Constant, écrivain et homme politique franco-vaudois rencontré en 1794. Entretemps, sa réputation littéraire et intellectuelle s´est affirmée grâce à trois essais philosophiques que sont les Lettres sur les ouvrages et le caractère de Jean-Jacques Rousseau (1788), De l´influence des passions sur le bonheur de l´individu et des nations (1796) et De la littérature considérée dans ses rapports avec les institutions sociales (1800). Favorable à la Révolution française et aux idéaux de 1789 au debut, elle adopte une position critique dès 1791 et ses idées d´une monarchie constitutionnelle la font considérer comme une opposante gênante par les maîtres de la révolution. Malgré le statut de diplomate de son mari, elle doit se réfugier auprès de son père en Suisse à plusieurs reprises. Interdite de séjour sur le sol français par Napoléon Bonaparte qui la considère comme un obstacle à sa politique, elle s´installe en Suisse dans le château familial de Coppet qui sert de lieu principal de rencontres au groupe du même nom, et d´où elle fait paraître Delphine (1802), Corinne ou l´Italie (1807) et De l´Allemagne (1810/1813b). Ses œuvres fictionnelles majeures, dans lesquelles elle représente des femmes victimes des contraintes sociales qui les enchaînent, sont Delphine (1802) et Corinne ou l´Italie (1807).
xxx/ellauri128.html on line 184: Veuve en 1802, elle se remarie en 1811 avec un jeune officier genevois, Albert de Rocca, et rouvre son salon parisien à la faveur de la Restauration de la maison de Bourbon. Elle meurt en 1817, peu de temps après une attaque de paralysie qui la terrasse au cours d´un bal que donnait le duc Decazes. Matami oli "Tuxu" Tukiaisen näkönen ja ylisteli Rusakon Heloisea. Sapienti sat.
xxx/ellauri129.html on line 721: Charles Nodier (29. huhtikuuta 1780 Besançon, Ranska – 27. tammikuuta 1844 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen kirjailija ja kirjastonhoitaja. Hän oli varhaisromantiikan kauden johtavia kirjastonhoitajia. Nodierista tuli 1797 kirjastonhoitaja Besançoniin, missä julkaisi kaksi hyönteistieteellistä teosta. Menetettyään tämän vuoxi paikkansa Nodier siirtyi Pariisiin. tutki siellä muiden maiden kirjallisuutta ja kirjoitti Wertheriä jäljittelevät romaanit Les proscrits (1802) ja Le peintre de Saltzbourg (1803). Hänestä tuli nyt yksi kirjallisen vallankumouksen johtajia, joskaan hän ei ollut ankarauskoinen romantikko. Satiirinen oodi La Napoléone (1802) tuotti Nodierille vankeutta. Sittemmin hän joutui välttelemään Pariisia, ja vuoteen 1814 hän vietti harhailevaa elämää. Restauraation aikana hänestä tuli innokas rojalisti. Hän sai aateliskirjan, pääsi 1823 arsenaalin ylikirjastonhoitajaksi, 1833 Ranskan akatemian jäseneksi.
xxx/ellauri130.html on line 562: Valmistuttuaan maisteriksi Leipzigista Seume meni 1792 venäläisen kenraalin Otto Henrik Igelströmin sihteeriksi ja 1793 luutnantiksi Venäjän palvelukseen. Elämänsä myöhempinä vuosina hän teki pitkiä matkoja ja kävi jopa Suomessa ja Ruotsissa. Kirjoitukset ovat jossain määrin yksipuolisia. Muita tunnetumpia ovat Gedichte (1801), Spaziergang nach Syrakus (1802) ja murhenäytelmä Miltiades (1808) sekä omaelämäkerta, jota jatkoi omasta puolestaan Christian August Heinrich Clodius (1813). Kootut teokset Sämtliche Werke ilmestyivät 12-osaisena 1826. Haukotuttava tylsimys.
xxx/ellauri157.html on line 453: Nachman was the great-grandson of Baal Shem Tov, the founder of the Hasidic movement. In 1802, at the age of 30, Nachman instituted his own Hasidic sect based in the Ukrainian town of Breslau. Nachman taught his followers to live in faith, simplicity and joy. 1in 1810, at the age of 38, Nachman died of tuberculosis. Sein Leben war kurz und beschiessen wie ein Hühnerbrett. Ditto with Spinoza.
xxx/ellauri165.html on line 107:
xxx/ellauri165.html on line 348: After the Treaty of Amiens on 25 March 1802, Nelson was released from active service, but wanted to keep his new-found position in society by maintaining an aura of wealth, and Emma worked hard to live up to this dream. Nelson's father became seriously ill in April, but Nelson did not visit him in Norfolk, staying home to celebrate Emma's 37th birthday on the very day Edmund died; the son did not attend his father's funeral.
xxx/ellauri170.html on line 69: William Wordsworth used the expression, "The child is the father of the man" in his famous 1802 poem, "My Heart Leaps Up," also known as "The Rainbow." This quote has made its way into popular culture. What does it mean?
xxx/ellauri385.html on line 286: Charles Lamb (10. helmikuuta 1775 – 27. joulukuuta 1834) oli englantilainen esseisti, runoilija ja antiikkimies, joka tunnetaan parhaiten Essays of Eliasta ja lastenkirjasta Tales from Shakespeare, jonka hän sai aikaan yhdessä isosisarensa Mary Lambin (1764–1847) kanssa. Lambin runoille on ominaista tunteen syvyys ja helppotajuinen ilmaisumuoto. Tunnetuin niistä on ”The old familiar faeces”. Vuotta myöhemmin Lamb julkaisi kokoelman Shakespearen aikaisia näytelmäkirjailijoita, Specimens of English dramatic poets who lived about the time of Shakespeare. Siinä hän nosti esille vanhojen näytelmäkirjailijoiden sanontatavan yksinkertaisuuden ja puhtauden, jota hän itse turhaan tavoitteli murhenäytelmässään John Weevil (1802). Lambin etevät esseet ilmestyivät koottuina 1823 ja 1833. Keitetystä lampaanpäästä taisi olla koko kaveri, aika lällykkä.
xxx/ellauri385.html on line 394: Philomena ( / ˌ f ɪ l ə ˈ m iː n ə / FIL -ə- MEE -nə ), joka tunnetaan myös nimellä Saint Philomena ( antiikin kreikka : Ἁγία Φιλουμένη , tai roomalaisittain Philomena ( noin 10. tammikuuta 291 – noin 10. elokuuta 304) oli neitsytmarttyyri, jonka häpyluu löydettiin 24.–25. toukokuuta 1802 Priscillan katakombista. Kolmessa hautaa ympäröivässä laatassa oli kirjoitus Pax Tecum Filumena (eli "Rauha sinulle, Philomena"), jonka katsottiin osoittavan, että hänen nimensä (kirjoituksen latinaksi) oli Filumena (muinaiskreikaksi: φιλουμένη , latinoitu: philouménē , ' rakas '), jonka englanninkielinen muoto on Philomena Cunk. Philomena on vauvojen, imeväisten ja nuorten suojeluspyhimys, ja hänet tunnetaan nimellä "Imutyöläinen".
xxx/ellauri416.html on line 342: 1802_03.jpg" width=100%" />
31