ellauri036.html on line 1915: everstijuntta evp, mut, 179877768369" data-nimi="Wahlroos Nalle">paska-Nalle, ja Lennu-koira.
ellauri051.html on line 299: 1798">Sinnemäen elämä ja teot
ellauri052.html on line 299: Vuonna 1795 Wordsworth tutustui runoilija Samuel Coleridgeen. Tämä tuttavuus johti hedelmälliseen yhteistyöhön, jonka tuloksena oli vuonna 1798 julkaistu runokokoelma Lyrical Ballads. Wordsworthin ja Coleridgen katsotaan aloittaneen tällä runokokoelmalla englantilaisen runouden romanttisen tyylisuuntauksen.
ellauri052.html on line 303: Vuosia 1798–1807 pidetään Wordsworthin parhaana luomiskautena. Hän kirjoitti tuolloin muun muassa omaelämäkerrallisen runoteoksen The Prelude (Alkusoitto), joka tosin julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen. Suuri runoelma ihmisestä ja luonnosta, The Recluse (Erakko), jäi keskeneräiseksi.
ellauri099.html on line 233: 17989">Jumala on vaikea
ellauri106.html on line 482: John Chapman syntyi Massachusettsissa vuonna 1774. Hänellä oli yksi sisarpuoli. Vuonna 1798 hän istutti ensimmäisen omenataimitarhansa Alleghenyjoelle Pennsylvaniaan ja alkoi kasvattaa siellä omenansiemeniä. Hän ryhtyi perustamaan keväisin taimitarhoja uudisraivaajien reiteille niin että kun he saapuivat, hän saattoi myydä heille 2–3-vuotiaita taimia viidellä tai kuudella centillä kappale. Hän palkkasi avustajia hoitamaan tarhojaan lähdettyään itse etsimään uusia tarhapaikkoja uudisraivaajien edelle. Syksyisin hän palasi Alleghenyjoelle. Omenansiementen lisäksi hän kasvatti myös lääkekasveja.
ellauri145.html on line 642: 12 Torinolaissyntyinen Carlo Felice Nicolis (1826–1888) eli kreivi Robilant oli Sardinia(-Piemonte)n kuninkaan Carlo Alberton (1798–1849; vallassa 1831– 1849) alaisena työskennellyt diplomaatti.
ellauri145.html on line 643: Arkkitehti Alessandro Antonelli (1798– 1888) oli kotoisin Torinon seudulta.
ellauri146.html on line 284: Stor betydelse för den litterära utvecklingen hade Klopstock även genom sin "barpoesi", det vill säga oden och dramer som förhärligade den germanska draftbirran. Formellt står dessa verk, som bland annat försökte ersätta klassisk mytologi med en germaniserad nordisk under inflytande av James Macpherson och Ossians sånger. Genom sin höga självkänsla och föga uppfattning om diktarens kall, framlagd bland annat i Die deutsche Gelehrtenpublik (1784), bidrog Klopstock kraftigt till att höja självaktningen hos diktkonstens utövare. Bland de många utgåvorna av Klopstocks verk märks en praktupplaga i 7 band (1798-1809) och Sämmtliche Werke i 21 band (123-39). Präktiga böcker, ser fina ut i bokregalen!
ellauri162.html on line 739: 1798 löste der Saalfelder Konrektor den Atheismusstreit aus, als er in Friedrich Immanuel Niethammers und Fichtes „Philosophischem Journal“ den Aufsatz „Entwickelung des Begriffs der Religion“ publizierte, den Fichte mit einem Nachwort verteidigte. Für Forberg ist Religion ein praktischer Glaube als Voraussetzung des moralischen Handelns. Dieser Glaube besteht lediglich in dem Wunsch, dass das Gute in der Welt die Oberhand erhalten möge. Die Existenz Gottes ist für Forberg, nach der Kritik Immanuel Kants an den Gottesbeweisen, weder durch Offenbarung noch durch theoretische Spekulation begründbar und daher nur im Sinne einer Vaihingerschen Als-Ob-Existenz im Dienst der Moralphilosophie anzunehmen. Theologie wird mit Religionsphilosophie gleichgesetzt.
ellauri185.html on line 853: 17988">Jerk
ellauri222.html on line 66: 17988">Jerk
ellauri222.html on line 886: Ozymandias (/ˌɒziˈmændiəs/ oz-ee-MAN-dee-əs; real name Adrian Alexander Veidt) is a fictional anti-villain in the graphic novel limited series Watchmen, published by DC Comics. Created by Alan Moore and Dave Gibbons, named "Ozymandias" in the manner of Ramesses II, his name recalls the famous poem by Percy Bysshe Shelley, which takes as its theme the fleeting nature of empire and is excerpted as the epigraph of one of the chapters of Watchmen. Ozymandias is ranked number 25 on Wizard's Top 200 Comic Book Characters list and number 21 on IGN's Top 100 Villains list. No, wait, Ozymandias was a Greek name for the pharaoh Ramesses II (r. 1279–1213 BC), derived from a part of his throne name, Usermaatre. In 1817, Shelley began writing the poem "Ozymandias", after the British Museum acquired the Younger Memnon, a head-and-torso fragment of a statue of Ramesses II, which dated from the 13th century BC. Earlier, in 1816, the Italian archeologist Giovanni Battista Belzoni had "removed" the 7.25-short-ton (6.58 t; 6,580 kg) statue fragment from the Ramesseum, the mortuary temple of Ramesses II at Thebes, Egypt. The reputation of the statue fragment preceded its arrival to Western Europe; after his Egyptian expedition in 1798, Napoleon Bonaparte had failed to acquire the Younger Memnon for France. Although the British Museum expected delivery of the antiquity in 1818, the Younger Memnon did not arrive in London until 1821. Shelley published his poems before the statue fragment of Ozymandias arrived in Britain, and the view of modern scholarship is that Shelley never saw the statue, although he might have learned about it from news reports, as it was well known even in its previous location near Luxor.
ellauri254.html on line 606: Saint-Simon osallistui upseerina Yhdysvaltain vapaussotaan mutta menetti omaisuutensa Ranskan vallankumouksessa. Hän loi uuden omaisuuden 1798 mennessä mutta menetti myöhemmin senkin. Oli siinä meillä taloustieteilijä.
ellauri260.html on line 103: Seuraava pahis oli Kalle-Aku Comte. Auguste Comten (1798–1857) filosofinen positivismi vahvisti historiallisena lakina, että jokainen tiede (ja itse ihmiskunta) kulkee kolmen peräkkäisen vaiheen, teologisen, metafyysisen ja positiivisen, läpi, joista jokainen on parempi kuin viimeinen.
ellauri270.html on line 523: Published anonymously in 1798, this was meant to be perceived as a manuscript recently uncovered from an earlier age. It purposefully contains a variety of archaic spelling and syntax. Later editions modernized some of the archaisms.
ellauri317.html on line 74: Kotljarevskyin pääteos on humoristinen runoelma Enejida, jota hän työsti vuodesta 1794 ja jonka ensimmäinen osa julkaistiin Pietarissa vuonna 1798 ilman hänen lupaansa. Se on ivamukaelma antiikin roomalaisen Vergiliuksen runoelmasta Aeneis. Kotljarevskyi vaihtoi sankaritarun hahmot kansankieltä puhuviksi ukrainalaisiksi kasakoiksi, jotka seikkailevat Ukrainan hetmanaatin lakkauttamisen jälkeisinä vuosina kuin Vergiliuksen troijalaiset sankarit ikään. Teos matkii useiden muiden kirjoittajien vastaavia Vergilius-parodioita, joista selkein esikuva on venäläisen Nikolai Osipovin versio. Teoksensa saavuttaman suosion innoittamana Kotljarevskyi laajensi sen kattamaan koko alkuperäisen Aeneaan juonen. Viimeinen, kuudes osa ilmestyi vuoden 1820 tienoilla, mutta koko teos julkaistiin yksissä kansissa vasta Kotljarevskyin kuoltua vuonna 1842. Kotljarevskyi kirjoitti myös ensimmäiset ukrainankieliset näytelmät Pultavan Natalja ja Ryssä-Tšarivnyk, joiden kantaesitys oli Pultavassa vuonna 1819.
ellauri317.html on line 115: Vaikka Ivan Petrovitsh Kotliarevski (1769–1838) olisi ollut kuusivuotias vuonna 1775 ja kotoisin hyvinvoivasta kasakkataustasta, hän välttelee elämänteoksessaan, Eneidassa (1798), mainitsemasta kyseisen vuoden traumaattisia tapahtumia. Vaikka hän muuten pysyy tiukasti kiinni Vergilian tarinassa, hänen jättäminen pois Aeneidin 2. kirjan, joka kuvaa elävästi ja kauhistuttavasti suuren kaupungin (Troijan) kukistumisen kokemusta, puhuu paljon. Vaikka säkki hämärtyy taustalla koko teoksen ajan, lukija ei koskaan saa täysin selvää, mitä koti merkitsi troijalaisillemme ja voidaanko tuo juurtuneisuus, vakaus ja turvallisuus koskaan todella saada takaisin. Huomatkaa relevanssi päivän tapahtumiin!
ellauri322.html on line 144: Vuonna 1798 pastori Thomas Malthus julkaisi esseen väestön periaatteesta, joka kirjoitettiin suurelta osin Godwinin ja suhteellisen vaalitavan kexijän markiisi de Condorcetin ajatusten kumoamiseksi. Malthus väitti, että koska väestö kasvaa geometrisesti (eli kaksinkertaistuu jokaisessa sukupolvessa), kun taas tuotanto voi kasvaa vain lineaarisesti [mixi? perustele] sairaudet, nälänhätä, köyhyys ja pahe ovat väistämättömiä. Tämän seurauksena Malthus kritisoi Poliittista oikeudenmukaisuutta saavuttamattoman utopismin selittämisestä. Vuonna 1820 Godwin vastasi teoksella Of Population: An Enquiry Concerning the Power of Increase in the Numbers of Mankinkin, joka kiisti Malthuksen väestönkasvuennusteet.
ellauri327.html on line 53: 
179875ff74b54905817d1faea46c94d2/ccmcms-linternaute/10001341.jpg" height="200px" />
ellauri374.html on line 524: Vuonna 1786 baškiirit saavuttivat verovapauden ja vuonna 1798 baškiireista muodostettiin oma ratsujoukoista koostuva armeijansa. Lisäksi vuonna 1798 perustettiin Venäjän muslimien hengellinen kokous, mitä pidetään merkkinä siitä, että tsaarin hallinto tunnusti baškiirien ja tataarien sekä muiden muslimikansallisuuksien oikeuden harjoittaa islaminuskoa. Huolimatta näistä myönnytyksistä riitaisuudet maiden omistusoikeudesta jatkuivat, eikä ihmekään kun venäläiset kolonialistit jatkuvasti kusettivat tyhmiä bashkiiireja maakaupoissa tuoden piikkilankoja preerialle. Ufan kuvernementti perustettiin vuonna 1865, tarkoituksena sitoa alue tiukemmin Venäjän osaksi.
ellauri389.html on line 125: Hänen (Samun) ihanteensa oli hilpeä John Milton. Opiskellessaan Cambridgen yliopistossa hän tutustui Robert Southeyhin, joka sai hänet radikalisoitumaan. Yhdessä he kirjoittivat näytelmän The Fall of Robespierre (1794) ja suunnittelivat kahdentoista avioparin yhteistä kommuunia Pennsylvaniaan. Tätä tarkoitusta varten he itse valitsivat aviopuolisoikseen sisarukset. Tämä pienyhteisö sai sittemmin nimen lakistit (lakists), johon kuului kolme järvikoulun runoilijaa, Southey, Coleridge ja Wordsworth. Nimi Järvikoulu juontuu siitä, että he kaikki viettivät osan elämästään naturisteina Unencumberlandin järvien rannoilla. Yhteistä heille oli myös se, että he nuoruudessaan ihailivat Ranskan vallankumouksen aatteita. Coleridge opiskeli vuosina 1798–1800 Göttingenissä saksalaista kirjallisuutta ja välitti sen tuntemusta englantilaisille. Hän käänsi Friedrich Schilleriä englanniksi. Coleridgen runoelmat ovat haaveellisia kuvauksia täynnä hehkuvaa tunnetta ja mystillistä vulvan ihailua.
ellauri389.html on line 291: Time Period:18th Century (hikisesti, 1798).
ellauri389.html on line 389: Some tattling communication subsequently made by Lloyd to Lamb respecting Coleridge reached Coleridge's ears in the early half of 1798, and a serious breach was inevitable. Lloyd, nevertheless, speaks of Coleridge as a friend in the preface to Edmund Oliver (1798). In the same year there appeared Blank Verse by Charles Lloyd and Charles Lamb. The toothless bleaters drew a blank.
ellauri389.html on line 391: Edmund Oliver, a novel in letters, got published in 1798, some of the details of which are derived from Coleridge's experiences as a private dancer, dancer for money. The book is mainly a polemic against Godwin's views on marriage, and, though very poor as a novel, is not devoid of interesting features. Don't miss the engravings!
ellauri389.html on line 411: For some time he displayed a flurry of literary activity, publishing in 1819 a collection of his poems, under the title of Nugæ Canoræ; in 1821, Desultory Thoughts in London; Titus and Gisippus; and other Poems; and Poetical Essays on the Character of Pope; in 1822, The Duke D'Ormond, a tragedy written in 1798, together with Beritola, a metrical tale in the Italian manner; and a small volume of poems in 1823. Nothing to write home about, alackaday.
ellauri408.html on line 744: Johann Heinrich Pestalozzi (12. tammikuuta 1746 Zürich, Zürichin kantoni – 17. helmikuuta 1827 Brugg, Aargaun kantoni) oli sveitsiläinen pedagogi. Pestalozzi perusti tilalleen Neuhofiin (Aargaun kantonissa) köyhien lasten kasvatuslaitoksen (lakkautettu 1780) sekä johti 1798–1825 erilaisia kasvatuslaitoksia Stansissa, Burgdorfissa ja Yverdonissa (1805–1825).
ellauri408.html on line 757: Mit elf Jahren wurde Jakobli, der immer noch nicht richtig schreiben und lesen konnte, zu Freunden nach Basel gebracht. Wenig später brachen bei ihm epileptische Anfälle aus. Nach seiner Rückkehr auf Gut Neuhof heiratete er Anna Magdalena Fröhlich aus Brugg, ein Patenkind seiner Mutter Anna. Sie bekamen 1798 einen Sohn, Gottlieb. Hans-Jakobs Anfälle wurden immer schlimmer und häufiger. Am 15. August 1801 starb Pestalozzis Sohn 31-jährig. Anna Magdalena Fröhlich heiratete in zweiter Ehe Laurenz Jakob Custer (1765–1822). Ihr Enkel ist der nach Amerika ausgewanderte Rebenzüchter und Winzer Hermann Jaeger.
ellauri418.html on line 294: Hän selittää, että Trump haluaa vedota vuoden 1798 ulkomaisten vihollisten lakiin, joka kattaisi laittomat maahanmuuttajat ja kartellin jäsenet.
xxx/ellauri056.html on line 619: Friedrich Wilhelm Schelling syntyi Leonbergin koiratarhassa Stuttgartin lähellä 1775. Se kävi protestanttiseminaaria Tübingenissä 1790-1795 Ranskan vallankumouxen aikana, missä sen koulukavereita oli Hegel ja hörhö Hördelin. Size muutti harppisakuihin, Leipzig 1797, sit Jena, missä sen kavereita oli kaima Schlegel ja kermapeppu Novalis. Jöötti-setä hommas sille professuurin Jenasta 1798-1803. Varmaan päästäxeen paremmin bylsimään rva Schellingiä. Eron jälkeen 1803 Reeti läxi takas länsi-Saxaan, etenkin Müncheniin. 1841 se peri Hegelin tyhjentämän syöttötuolin Berliinissä. Alux sen luennoilla siellä kävi Kierkegaard, Engels, Bakunin, Ranke, Burkhardt, ja Alexander von Humboldt. Pian ne kyllästyi ja lähti muualle kuin Homer Simpsonin pääkoppaan pettyneet zombiet: "brainss... brainss... naah nothing here... brainss... brainss..." Se kuoli Sveizissä Bad Ragazissa. Mihkähän?
xxx/ellauri128.html on line 153: Walter "Savage" Landor (1775–1864) oli englantilainen kirjailija. Hän oli niin kiivasluontoinen että hänet erotettiin sekä Rugbyn koulusta että myöhemmin Oxfordin yliopistosta. Hän siirtyi Lontooseen, missä hän julkaisi englannin ja latinan kielellä ensimmäiset runoelmansa. Landorin ensimmäinen laajahko runoteos oli Gebir (1798). Tässä, kuten Landorin myöhemmissäkin runoissa, huomaa järvikoulun ja varsinkin Byronin ällöömän Robert Southeyn vaikutusta. Landorin draamat Count Julian (1811), Andrea of Hungary ja Giovanni of Naples (1839) eivät menestyneet näyttämöllä, ne olivatkin aivan paskoja. Landor eli ahtaissa taloudellisissa oloissa enimmäkseen Walesissa vuoteen 1805, jolloin hän isänsä kuoltua peri kokonaisen omaisuuden. Hän lähti 1808 Espanjaan taistelemaan ranskalaisia vastaan, värväsi omilla varoillaan soturijoukon ja joutui siksi taas taloudelliseen ahdinkoon. Hän siirtyi 1815 Italiaan, missä hän asui 20 vuotta, loppuiällään taloudellisten huolien rasittamana, joihin hän ilman Robert Browningin apua olisi sortunut. Samoin kuin lordi Byron ja Leigh Hunt, myös Landor oli intohimoinen vapauden (= britti-imperialismin) rakastaja, ja vapauden asialle hän oli valmis uhraamaan omaisuutensa. Landorin pääteos on Imaginary conversations of imaginary literary men and statesmen, jonka kaksi edellistä osaa ilmestyivät 1824 ja kolme jälkimmäistä 1829. Teos on täynnä tekosyvällisiä ajatuksia esitettynä kauniilla, dramaattisesti voimakkaalla, joskaan ei aina helposti tajuttavalla proosatyylillä. Eeva Kilpi on suomentanut osittain runon "On his seventy-fifth birthday" julkaisuun Tätä runoa en unohda. Pertti Niemisen suomentama runo "En käynyt kiistaan, hillizin izeni" on julkaistu kokoelmassa Kuu kultainen terälehti.
xxx/ellauri128.html on line 165: Ensimmäinen edes vähän merkittävä kirja on Die unsichtbare Loge ('Näkymätön loosi') ilmestyi 1793. Persoonallisen romaanin kertojana oli ensimmäistä kertaa henkilö nimeltä Jean Paul. Tätä nimeä ei voi suorastaan pitää pseudonyyminä, sillä Richter ei kirjoja julkaistessaan koskaan halunnut suorastaan salata henkilöllisyyttään. Richter julkaisi kirjansa nimellä Jean Paul, mutta tämä oli puhtaan kirjailijanimen sijasta osittain fiktiivinen hahmo hänen romaaneissaan. Monet lukijat, etenkin Richterin naispuoliset ihailijat, uskoivat vilpittömästi, että Richter ja fiktiivinen Jean Paul olivat todella sama henkilö. (Richter oli tylsän porsaan näköinen, onnexi kirjan liepeessä ei siihen aikaan julkaistu kirjailijan kuvia.) Richterin maine kasvoi ja hän sai valtavasti ihailijoita. Matkallaan Weimariin 1796 hän tapasi Johann Wolfgang von Goethen, Friedrich Schillerin, Johann Gottfried Herderin ja monia muita tärkeitä kulttuurivaikuttajia ja muutti kaupunkiin influensserixi itsekin vuonna 1798. Richteristä tuli hyvin kuuluisa, ja legendoja hänen epätoivoisten naisihailijoidensa tempauksista löytyy edelleen elämäkertakirjallisuudesta. Totta lienee ainakin se, että Richterillä oli useita kosijoita ja hän oli kihloissa useita kertoja ennen avioliittoaan Karoline Meyerin kanssa 1801. Vuodesta 1804 Richter ja hänen kolmilapsinen perheensä asuivat Bayreuthissa.
xxx/ellauri129.html on line 729: Nodierin kirjoitukset luonnonhistoriasta sisältävät useita hyönteistiedettä koskevia aiheita, kuten Dissertation sur l’usage des antennes dans les insectes (1798) ja Bibliographie entomologique (1801). Kielitiedettä käsittelevät Nodierin teokset ovat Dictionnaire raisonné des onomatopoées de la langue française (1808), Dictionnaire universel de la langue française (1823), Examen critique des dictionnaires de la langue française (1828) ja Notions élémentaires de linguistique (1834).
xxx/ellauri139.html on line 858: Ennenaikaiset heiveryydet kehitti Huupertissa tän sairaalloisen masixen joka oli sen lahjan luonne. Se kokeili runoilija lukion penkillä ja saikin jotain julkaistuxi Lähilehdessä, ja läxi Pariisiin jatkokoulutukseen keskuskoulussa, joka korvasi neljän osakunnan lukion 1798.
xxx/ellauri165.html on line 334: Nelson returned to Naples five years later, on 22 September 1798. a living legend, after his victory at the Battle of the Nile in Aboukir, with his step-son Josiah Nisbet, then 18 years old. By this time, Nelson's adventures had prematurely aged him; he had lost an arm and most of his teeth, and was afflicted by coughing spells. Before his arrival, Emma had written a letter passionately expressing her admiration for him. Nelson even wrote effusively of Emma to his increasingly estranged wife. Emma and Sir William escorted Nelson to their home, the Palazzo Sessa.
xxx/ellauri167.html on line 440: In August 1798, George Washington received a letter as well as a copy of John Robison’s Proofs of a Conspiracy from George Snyder. This led to a brief exchange between the two men. Luckily the insect-looking Historians were on the ball and wrote them down.
xxx/ellauri167.html on line 447: There are three letters mentioning the Bavarian Illuminati written by George Washington to George Washington Snyder in response to a August, 1798 letter which came with a copy of John Robison’s anti- Illuminati book, Proofs of Conspiracy. The book itself was found in Washington’s library at his death.
xxx/ellauri167.html on line 452: Frederick-Town (Maryland) Augt 22. 1798.
xxx/ellauri167.html on line 466: Not sure of who exactly Snyder was or what his intentions were, Washington wrote back on September 25, 1798:
xxx/ellauri167.html on line 468: Mount Vernon, September 25, 1798.
xxx/ellauri167.html on line 502: Mount Vernon, October 24, 1798.
xxx/ellauri173.html on line 263: Er wollte sich – im Alter von 65 Jahren – als Landwirt betätigen. Hier verlebte der Dichter seit 1798 im Kreise der großen Familie (seine Gattin hatte in 20 Jahren glucklicherweise nur sieben überlebende Kinder geboren) einige glückliche und produktive Jahre. Seine frühere Verlobte, Sophie von La Roche, besuchte ihn mit ihrer Enkelin Sophie Brentano, mit der sich eine enge Freundschaft entwickelte. Hier besuchte ihn auch Heinrich von Kleist mit dem zerbrochenen Krug. Und so ging es heiter writer bis er starb.
xxx/ellauri228.html on line 552: Der Schweizerische Robinson oder Schweizerischer Robinson, im englischen Sprachraum als Swiss Family Robinson bekannt, im Tschechischen als Švýcarský Robinson und im Französischen als Le Robinson suisse, ist ein literarisches Werk und eine Robinsonade: eine Adaption des Romans Robinson Crusoe von Daniel Defoe. Der Berner Stadtpfarrer Johann David Wyss verfasste die Geschichte in den Jahren 1794 bis 1798 und erzählte sie seinen vier Kindern. Einer seiner Söhne, Johann Rudolf Wyss, hat sie dann für die Veröffentlichung vorbereitet.
xxx/ellauri230.html on line 656: Chrysanthemums entered American horticulture in 1798 when Colonel John Stevens imported a cultivated variety known as 'Dark Purple' from England. The introduction was part of an effort to grow attractions within Elysian Fields in Hoboken, New Jersey. Hoboken, NJ is nowadays considered the world hub of chrysanthemum cultivation by some westerners.
xxx/ellauri235.html on line 343: Thomas Gray on Alexander Popen ohella yksi 1700-luvun tärkeimmistä englantilaisista runoilijoista. Samuel Johnson oli ensimmäinen monista kriitikoista, joka esitti näkemyksen, jonka mukaan Gray puhui kahdella kielellä, toisella julkisella ja toisella yksityisellä, ja että yksityinen kieli – hänen tunnetuimman ja rakastetuimman runonsa " Elegia Written in a Country Churchyard " (julkaistu vuonna 1751 nimellä Elegy Wrote in a Country Church Yard ) - kuultiin liian harvoin. William Wordsworth päätti esipuheessaan teokselle Lyrical Ballads (1798) käyttämällä Grayn Sonnettia Richard Westin kuolemasta (1775) esimerkkinä, että Grey, jota hallitsee väärä käsitys runollisesta sanasta, puhui väärällä kielellä; ja Matthew Arnold huomautti yhtä tunnetulla tuomiolla, että ikä oli väärä vakavalle runolle, että Gray oli ikänsä turmeltunut eikä kuitenkaan koskaan puhunut siitä ääneen. Tällaiset tuomiot tiivistävät Grayn vastaanoton ja runoilijan maineen tärkeimmän kriittisen historian.
xxx/ellauri363.html on line 216: Suomen alueen vankilaoloihin puututtiin vuonna 1798 kuninkaallisella kirjeellä.
xxx/ellauri417.html on line 181: Ivanovich Gagarin (1798–1872) he received the surname of
47