ellauri025.html on line 64: Russellin kritiikki tässä on, että perustelut on jälkiviisautta, koska uskovainen uskoo johtopäätöxeen vaikkei arvostaisi Tompan kohtia (a) ja (b). Russell ize peukutti vapaata liittoa, ainakin niin kauan kun se ei sattunut omaan nilkkaan. Tompan bändärit on vastanneet että (c) Tomppa ei ize kirjoittanut noita typeryyxiä, ne on vaan osa katolista uskoa, ja (d) Bertie ize käyttää Principia Mathematicassa satoja sivuja todistaaxeen että 2+2=4. Ja silti todistuxessa oli virhe, tai paradoxi, joka kulkee Russellin nimellä. Credo quia absurdum. Avioliitossa 1+1=3 tai enemmän, et revi siitä ihmettä. Kyl tää kaikki on aika absurdia, ei tiedä nauraako vai itkeä. Absurdismin mestari 17828">Beckettin Sammeli tekee molempia.
ellauri032.html on line 625: 17828">Beckettin Sammeli
ellauri047.html on line 60: Thuringenistä Frankfurtiin muuttanut räätäli-isoiskä kirjotti vielä nimensä ööllä Göthe, ennenkun alkoi suurkaupungissa hienoilla. Scneiderscheren schneiden scarf, scharf scneiden Schneiderscheren. Se nai izellen eskisaarismaisesti kukoistavan hotellialan yrityxen ja rikastu sillä niin törkeesti et jätti jälkeensä läjittäin kiinteistöjä, pantteja ja kultasäkkejä. Goethen isä Johann Kaspar Goethe (1710–1782) oli lakitieteen tohtori, joka kuului Frankfurtin varakkaimpiin porvareihin, ei tarvinnut päivääkään työtä tehdä. Se oli saita pedantti. Goethen äiti oli iloluontoinen Katharina Textari (1731–1808). Äiskä "Frau Rat", rouva rotta, oli 17 kun se naitettiin yli 2x vanhempaan ökyporvariin. Muut lapset kuoli paizi Woku ja sisko Cornelia, jonka kanssa se leikki nukketeatteria ja lääkärileikkejä. Äitikin sano sitä Hätschelhansixi. Goethe ei käynyt lapsena koulua, vaan hän sai kotiopetusta laajasti sivistyneeltä isältään ja kotiopettajilta. Hänelle opetettiin muun muassa historiaa, matematiikkaa, maantiedettä, miekkailua, tanssia ja piirtämistä. Ranskan kielen hän oppi niin perusteellisesti, että hän kykeni puhumaan sitä yhtä hyvin kuin äidinkieltään.
ellauri049.html on line 1102: Tegnerus (1782-1846), kappalaisen poika Tegnabyn kylästä Smoolannista, komministerin puustellista kuten Barkmannit. Kunniansa päivinä aika ikävännäköinen kulturpersonlighet pohjantähtikraschaani rintapielessä. Kotiopettajaveli Lars maxo koulutuxen. Hans pro gradu hette De causis ridendi (Om skrattets orsaker). Viimexi saa parhaat naurut, they're going to take me away hihii hahaa.
ellauri083.html on line 185: William Miller joka kirjoitti trakt(aatt)eja 1782-1849 oli amer. uskonnollinen johtaja ja 7. päivän adventistiliikkeen perustajia.
ellauri115.html on line 155: 1782Kävelijän haaveilut ilmestyvät.
ellauri118.html on line 275: Kirjoituksen sisällys on alapuolella. On hämmästyttävää miten vähän evoluutionvastaisuus on kehittynyt Darwinin ajoista. Tismalleen samat argumentit kexittiin jo silloin eikä mikään ole muuttunut. Ehkä tämä onkin vahvin argumentti evoluutiota vastaan? Apina ei kehity, se pysyy aina yhtä hölmönä. Huomaa että Choderlos de Laclos kirjoitti 1782 avioliiton ulkopuolisista sexisuhteista, täysin tietämättömänä Darwinista. Eli kyllä tämä todistaa että Darwin oli oikeassa, juonena on ollut EAT! EAT! FUCK! FUCK! KILL! KILL! maailman sivu. Lisääntykää tai täyttäkää edes emätin.
ellauri118.html on line 397: Pierre Ambroise François Choderlos de Laclos [ʃɔdɛʁlo də laklo] (18. lokakuuta 1741 Amiens, Ranska – 5. syyskuuta 1803 Taranto, Italia) oli ranskalainen upseeri, liikemies, diplomaatti ja kirjailija. Hänet tunnetaan erityisesti kirjeromaanistaan Vaarallisia suhteita (alkuteos Les liaisons dangereuses), joka ilmestyi vuonna 1782. Hän julkaisi myös runokokoelman, sovitti Madame Riccobonin romaanin Histoire d’Ernestine oopperalibretoksi sekä julkaisi yhteiskunnallisen tutkielman naisten kouluttamisesta. Taas yx tällänen Fenelon.
ellauri118.html on line 401: Laclos aloitti teoksen kirjoittamisen 1779 ollessaan Aixin saaren linnoitustöissä Ranskan länsirannikolla. Saamansa kuuden kuukauden loman aikana hän kirjoitti Pariisissa teoksen loppuun. Kirja julkaistiin maaliskuussa 1782, ja ensimmäinen tuhannen kappaleen painos myytiin loppuun kuukaudessa, mikä oli tuohon aikaan harvinaista. De Laclos meni naimisiin 1786 La Rochellen ammusvarikon rakennustöissä 1783 tapaamansa Marie-Soulange Duperrén kanssa. De Laclos erosi armeijasta ja siirtyi 1788 sihteeriksi Orléansin herttua Ludvig Filip II:n palvelukseen. Hän liittyi vuoden 1795 jälkeen Napoleonin kannattajiin ja sai vastavalitulta konsuli Napoleonilta vuonna 1800 uudelleen nimityksen prikaatinkenraaliksi. Napoleonin hallintokaudella hänestä tuli myös Etelä-Italian tykistön päätarkastaja 1803. Se ilo loppui lyhyeen. De Laclos kuoli Tarantossa kulkutautiin 1803.
ellauri161.html on line 874: Näkyy 44 teoksessa alkaen 1782-2008
ellauri161.html on line 912: Avec quelques frères de Chambéry, il fonde en 1778, la loge réformée écossaise de « La Sincérité », qui dépend du directoire écossais dont l'âme est Jean-Baptiste Willermoz (1730-1824), disciple de Joachim Martinès de Pasqually. Il est reçu chevalier bienfaisant de la Cité Sainte sous le nom de eques Josephus a Floribus (ce surnom fait allusion aux fleurs de souci de ses armoiries). On retrouve dans son œuvre les enseignements de la maçonnerie : providentialisme, prophétisme, réversibilité des peines, etc. ; hautement investi dans la vie de cette société initiatique, à la veille du Convent de Wilhelmsbad (1782), il fait d'ailleurs parvenir à Jean-Baptiste Willermoz son célèbre Mémoire au duc de Brunswick. Il entretient par ailleurs une amitié avec Louis-Claude de Saint-Martin, pour lequel il avait une vive admiration, se faisant fort, disait-il, « de défendre en tous points l'orthodoxie », d'où son attrait pour le martinisme.
ellauri216.html on line 943: Valamon luostaria alettiin jälleenrakentaa isonvihan aikana Pietari Suuren luvalla Kirilo-Belozerskin luostarin aloitteesta. Luostarin rakentaminen alkoi hitaasti, vaikka ensimmäinen kirkko vihittiinkin jo vuonna 1719. Luostari itsenäistyi 1720. Luostaria johtivat aluksi munkit Savva, Josif ja Tihon. Ensimmäinen igumeni Jefrem johti luostaria 1754–1782. Vuonna 1754 luostarin tuhonnut tulipalo hidasti elpymistä.
ellauri216.html on line 945: Vuoden 1782 alussa Sarovin luostarin pappismunkki Nazari anoi lupaa saada yhdessä neljän noviisin kanssa vierailla Valamossa ja Konevitsassa. Vierailu osoittautui sitten pysyväksi kaverien kilvoitellessa luostarista jonka päätteexi Novgorodin ja Pietarin arkkipiispa Gavriil teki Nazarista luostarin johtajan, tittelinään rakentaja. Tästä alkoi luostarin laajamittainen rakentaminen ja vahvistuminen. Nazarin aikana luostarissa oli parhaimmillaan jo kuutisenkymmentä munkkia.
ellauri216.html on line 949: Isä Nazarin mukana Sarovista tulleista noviiseista yksi oli nimeltään Jegor Ivanovitsh Popov. Hän kilvoitteli Valamossa vuosina 1782–93. Vuoden 1782 lopussa hänet vihittiin munkiksi nimellä German. Yhdessä kuuden muun munkin sekä kolmen noviisin kanssa hänet valittiin Valamosta ja Konevitsasta tekemään lähetystyötä Venäjän Amerikassa. Hankkeen organisoija oli Novgorodin ja Pietarin metropoliitta Gavriil, mutta sen alkuunpanijoina olivat Grigori Šelihov ja Ivan Golikov, joiden perustama yhtiö, Venäläis-amerikkalaisen kauppakomppanian edeltäjä, harjoitti turkispyyntiä Pohjois-Amerikassa. Missio toimi pääasiassa Kodiakin karhusaaristossa. Munkki German toimi tässä missiossa pisimpään, 1794–1836, aina kuolemaansa saakka. Paikallinen väestö kunnioitti häntä pyhänä ihmisenä, ja tämän paikallisen kultin perusteella hänet kanonisoitiin vuonna 1970. Nykyisin hänet tunnetaan nimellä Herman Alaskalainen.
ellauri221.html on line 71: The club was founded in 1762 by William Petty Fitzmaurice, then-Earl of Shelburne, who would later become Marquess of Lansdowne and then Prime Minister from 1782-1783. The club’s initial location was on Pall Mall, a street in the Westminster area of central London, before moving to its current location on St. James’s Street in 1782, a street adjoining Pall Mall.
ellauri285.html on line 55: Ensimmäinen käynti Sysmiössä vuoden 2023 keväällä. Seijan vanha valkoinen Pannonia-polkupyörä ja Patti Mulkkisen Suomi Sata paasausromaani lähtee mukana. Nyt mulla on tää plus Patti Mulkkisen jouzenlaulu, joista on hyvä paasata samalla kerralla. Paska jätkä ilman muuta, mutta sen paasauxissa on paljon tutunomaista. Patin 2 viimeistä tiiliskiveä ei pitäisi ollenkaan yrittää arvostella romaaneina, sillä ne ovat puhtaita paasauxia. Tämä albumi on jatkoa albumissa 282 alkaneeseen Patti Mulkkisen riivintään. Aihe jatkuu 10 albumia myöhemmin albumissa 17829">295.
ellauri317.html on line 642: 
178275775fe05353aba9404c7b455_large.gif?v=1469136555" />
ellauri321.html on line 99: This little volume had made its mark on both sides of the Atlantic not many years before Hazlitt noticed it. It appeared in London in 1782 with this somewhat ponderous title-page: Letters from an American Farmer, Describing Certain Provincial Situations, Manners and Customs, and Conveying Some Idea Of The State Of The People Of North America, Written xi to a Friend in England, By J. Hector St. John, A Farmer In Pennsylvania. Tästä varmaan radikaali Mary otti matkakirjaan mallia.
ellauri321.html on line 108: In 1747, in his sixteenth year, Crèvecoeur was sent by his family to England in order to complete his education. But the young man was of an adventurous spirit, and after a sojourn of about seven years in England, he set sail for Canada, where for the years 1758–59 he served in the French army. In 1764, after some residence in Pennsylvania, he became a naturalized citizen of New York, and five years later settled on a farm in Ulster County. Here, with his wife, Mahetable Tiffet of Yonkers, he lived the peaceful life of many idyllic years during which he gathered the materials for his book. Obviously enough he did not always remain on his farm, but viewed many parts of the country with a quietly observing eye. These journeys are recorded in his pages. He explored pretty thoroughly the settled portions of the States of New York and Pennsylvania, saw something of New England, and also penetrated westward to the limits of the colonies. He went as far South as Charleston, and may have visited Jamaica. Beyond such journeyings we may imagine these years to have xiv have been quite barren of events, serene and peaceful, until the storm of the Revolution began to break. It is not until 1779 that anything of import is again recorded of Crèvecoeur. In that year he made an attempt to return to Normandy, but the sudden appearance of a French fleet in the harbor of New York causing him to be suspected as a spy, he was imprisoned for three months. He was then permitted to sail, and, on his arrival in England, sold for thirty guineas his “Letters from an American Farmer,” which were published at London in 1782, the year after he reached France.
ellauri322.html on line 72: 17827">Me halutaan olla länkkäreitä, vetää Paine hyvin
ellauri322.html on line 238: After the mother's death, Mary Wollstonecraft left home again, to live with her friend, Fanny Blood, who was at Walham Green. In 1782 she went to nurse a manned sister through a dangerous illness. The father's need of support next pressed upon her. He had spent not only his own money, but also the little that had been specially reserved for his children. It is said to be the privilege of a passionate man that he always gets what he wants; he gets to be avoided, and they never find a convenient corner of their own who shut themselves out from the kindly fellowship of life.
ellauri371.html on line 636: 4. heinäkuuta 1776 Pena Franklin, Juha Adams ja Tomi Jefferson nimettiin komiteaksi ehdottamaan hyljettä. Jokainen mies ehdotti malleja, Jeffersonin muistutti suuresti Franklinin mallia. Lisäksi konsultiksi kutsuttu taidemaalari Pierre Du Simitière teki oman versionsa. Juha Adamsin kirje 14. elokuuta kuvaili erilaisia ehdotuksia, joten Franklinin oli toimitettu siihen mennessä. Valiokunta esitti mietintönsä 20. päivänä; sinetin toinen puoli, jonka tunnuslause oli E Pluribus Unum, oli pääosin sitä, mitä Du Simitière oli ehdottanut, ja toinen puoli, sitä josta Franklin ja Jefferson olivat sopineet. Kongressi esitti raportin, ja vasta vuonna 1782 nykyinen sinetti hyväksyttiin. Ensimmäisen komitean käsityöstä se säilytti vain latinalaisen moton. (Juhan ehdotus oli mennyt rodeen muitta mutkitta; siinä oli munapäinen mursu ja vähäpukeisia naisia.)
xxx/ellauri056.html on line 518: Kant käytti hiljaisen vuosikymmenensä pohtien ratkaisua esitettyyn ongelmaan. Kun hän lopetti hiljaisuuden toukokuussa 1781, hänen vastauksensa oli Puhtaan järjen kritiikki. Vaikka Kritiikki on nykyään eräs filosofian historian kuuluisimmista teoksista, siitä ei välitetty juuri lainkaan sen ensimmäisellä julkaisukerralla. Kirja oli pitkä, alkuperäisenä saksankielisenä painoksena yli 800 sivua, ja se oli kirjoitettu kuivalla koulufilosofisella tyylillä. Se sai vain muutamia arvosteluja, ensimmäisen ilmestyessä vasta tammikuussa 1782, eivätkä arvostelijat ymmärtäneet Kritiikin vallankumouksellista luonnetta. Kant pettyi teoksen saamaan vastaanottoon. Hän kuitenkin ymmärsi teoksen epäselvyyden ja kirjoitti teoksen Prolegomena, joka teki yhteenvedon Kritiikin pääkohdista.
xxx/ellauri087.html on line 351: 17821">Kuoriaisten etikkaa
xxx/ellauri116.html on line 393: Mikäs se nyt oli? Ainiin se 1700-luvun romaani, mulla taitaa olla se, vaikken ole lukenut. A French epistolary novel by Pierre Choderlos de Laclos, first published in four volumes by Durand Neveu from March 23, 1782. It is the story of the Marquise de Merteuil and the Vicomte de Valmont, two narcissistic rivals (and ex-lovers) who use seduction as a weapon to socially control and exploit others, all the while enjoying their cruel games and boasting about their talent for manipulation. It has been seen as depicting the corruption and depravity of the French nobility shortly before the French Revolution, and thereby attacking the Ancien Régime. The book has also been described as merely a story about two amoral people.
xxx/ellauri139.html on line 854: Käännetty englannista: Charles Hubert Millevoye, né à Abbeville le 24 décembre 1782 et mort à Paris le 26 août 1816. oli ranskalainen runoilija, jota Académie française kunnioitti useita kertoja. Hän oli siirtymäkauden hahmo kahdeksastoista ja yhdeksästoista vuosisata välillä, kuten hänen romanttisissa runoissaan paljastettiin. Wikipedia (englanti)
xxx/ellauri165.html on line 75: Mercier vastusti ranskalaista klassillista näytelmätyyliä, Hän moitti Jean Racinea ja Pierre Corneillea siitä, että he olivat ammentaneet näytelmiensä aiheet työhuoneestaan eivätkä elämän avoimesta kirjasta. Omia käsityksiään draamasta hän esitti tutkielmassa Essai sur l’art dramatique (1773). Mercier itse oli kuitenkin ize niin keskinkertainen kirjailija, ettei hän voinut todellisuuden maaperään istuttamillaan omilla näytelmillään luoda mitään todella arvokasta. Hän oli ize asiassa aivan paska. Hänen näytelmiään ovat esimerkiksi Eugénie (1767), Les deux amis (1770), Le faux ami (1772), Le juge (1774), Le déserteur, L’indigent (1782).
xxx/ellauri165.html on line 320: To be rid of Emma, Greville persuaded his uncle, younger brother of his mother, Sir William Hamilton, British Envoy to Naples, to take her off his hands. Greville's marriage would be useful to Sir William, as it relieved him of having Greville as a poor relation. To promote his plan, Greville suggested to Sir William that Emma would make a very pleasing mistress, assuring him that, once married to Henrietta Middleton, he would come and fetch Emma back. Sir William, then 55 and newly widowed, had arrived back in London for the first time in over five years. Emma's famous beauty was by then well known to Sir William, so much so that he even agreed to pay the expenses for her journey to ensure her speedy arrival. A great collector of antiquities and beautiful objects, he took interest in her as another acquisition. He had long been happily married until the death of his wife in 1782, and he liked female companionship. His home in Naples was well known all over the world for hospitality and refinement. He needed a hostess for his salon, and from what he knew about Emma, he thought she would be the perfect choice.
xxx/ellauri199.html on line 366: In 1778 Hammon published "The Kind Master and Dutiful Servant," a poetical dialogue, followed by "A Poem for Children with Thoughts on Death" in 1782. These works set the tone for Hammon´s "An Address to Negros in the State of New York."
xxx/ellauri295.html on line 228: 17829">Postmodernia Pattia, samaa kirkotusta taas
xxx/ellauri385.html on line 294: Lokakuuhun 1782 mennessä Lamb oli kirjoilla Christ's Hospital -sairaalan hyväntekeväisyyskoulussa , jonka kiltti kuningas Edward VI perusti vuonna 1553. Koulun julmuudesta huolimatta Lamb tuli siellä hyvin toimeen, mikä johtui osittain ehkä siitä, että hänen kotinsa ei ollut kaukana, mikä mahdollisti hänen, toisin kuin monet muut pojat, palata usein sen turvaan. "Muistan hyvin, että minulla oli joitain erikoisia etuja, joita muilla koulukavereilla ei ollut."
31