ellauri145.html on line 657: 18 Ital., ”ollaankos tyytyväisiä? olen jumala, olen tehnyt tämän karikatyyrin”. Vrt. Nietzschelle tutun venetsialaisen Carlo Goldonin (1707–1793) komedia La cameriera brillante (1754) (III/7). Opere III. Bettoni, Milano 1831, 238.
ellauri188.html on line 92: There does not appear to be any big success stories of missionary work in the Marquesas Islands. The first missionaries to arrive in the Marquesas from 1797, coming from England via Tahiti, were William Pascoe Crook (1775-1846) and John Harris (1754-1819) of the London Missionary Society. Harris could not endure the conditions at all and returned to Tahiti only a few months later. A contemporary report says that he was picked up on the beach, utterly desperate, naked and looted. Crook remained until 1799.
ellauri216.html on line 943: Valamon luostaria alettiin jälleenrakentaa isonvihan aikana Pietari Suuren luvalla Kirilo-Belozerskin luostarin aloitteesta. Luostarin rakentaminen alkoi hitaasti, vaikka ensimmäinen kirkko vihittiinkin jo vuonna 1719. Luostari itsenäistyi 1720. Luostaria johtivat aluksi munkit Savva, Josif ja Tihon. Ensimmäinen igumeni Jefrem johti luostaria 1754–1782. Vuonna 1754 luostarin tuhonnut tulipalo hidasti elpymistä.
ellauri216.html on line 1063: Vuoteen 1730 mennessä pystytettiin taivaaseenastumisen kirkko, rakennettiin puuaita, mutta vuoden 1754 tulipalo tuhosi nämä ensimmäiset rakennukset. Keisarinna Elizaveta Petrovna yritti ennallistaa luostarin, mutta vuonna 1765 siinä asui vain 11 munkkia. Leipurin tusina jäi vajaaxi.
ellauri284.html on line 272: Todennäköisesti se (kadetraali siis) on rakennettu vanhemman toimistorakennuksen tilalle. Vuonna 1490 torni ja goottilaisen kirkon länsijulkisivu romahtivat. Siitä lähtien aloitettiin loputon läntisen massiivin jälleenrakennus, joka kesti 163 vuotta ja jonka tuloksena syntyi nykyisin tunnettu graniittinen julkisivu, joka on suurelta osin tyylitön. 11. helmikuuta 1754, keskellä uskonnollista jumalanpalvelusta, suuri kivi irrotettiin kuoron holvista enkelien toimesta. Insinööri Abeille oli ehdottanut koko rakennuksen uudelleenrakentamista kreikkalaisen turistin suunnitelman mukaan, mutta hän kuoli vuonna 1752 ilman, että projekti olisi saanut pienintäkään rahoitusta.
ellauri349.html on line 132:
175433/Goya-Dog-CROP.jpeg" />
ellauri362.html on line 428: George Crabbe (1754 – 1832) oli englantilainen runoilija. Teollistumisen aikana hän pyrki tuotannossaan nostamaan esille työläisten ongelmia ja kannatti yhteiskunnallisia uudistuspyrkimyksiä. Hän oli kirjailijapiireissä ainoa, jonka tuotanto nousi jo hänen omana aikanaan tässä suhteessa merkittävänä esiin. Hän kuvasi 1700-luvun kyläelämää ja vaivaishuoneiden asukkeja myötätuntoisesti. Hän oli itsekin vaatimattomista oloista ja valmistui välskäriksi. Hän kuitenkin hylkäsi ammatin ja ryhtyi kirjalliselle alalle, mutta ilman tukijaansa Edmund Burkea hän ei olisi selviytynyt taloudellisesti. Myöhemmin Edmund vielä hommasi Georgelle livingin clergymanina kuin Lady Catherine de Burgh Mr. Collinsille. Jane Austen piti Touretten syndroomaisesta Dr. Johnsonista, Pamela Piukkapepun kynäilleestä Sam Richardsonista ja työväenrunoilija Crabbesta. Jane pyysi Jumalalta olla kiltti lähimmäisille
ellauri362.html on line 433: GEORGE CRABBE syntyi Aldeburghissa, Suffolkin rannikolla, 24. joulukuuta 1754. Hänen isänsä, joka keräsi suolamaksuja satamassa, oli sekä korkeamakuinen että alhainen mies. Varsin huonomaineinen myöhempinä vuosinaan hän oli nuorena miehenä käynyt koulua ja luki Miltonia, Youngia ja muita runoilijoita ääneen perheelleen. Lääkärin ammattiin tarkoitettu George opiskeli lääkäriksi Wickhambrookissa lähellä Bury St. Edmundsia, jonka leikkauksesta hän siirtyi kolme vuotta myöhemmin Woodbridgen lääkäriksi. Täällä hän viipyi vuosina 1771–1775 ja tutustui Sarah Elmyyn, joka, vaikka meni kymmenen vuotta ennen kuin he menivät naimisiin, vaikutti alusta alkaen pehmentävästi ja kirkastavasti muotoutumattomien nuorten melko synkkään luonteeseen. Juuri heidän tapaamisensa aikaan Crabbe esiintyi ensimmäisen kerran tunnetussa painetussa sanassa runoilijana. Erään naistenlehden ”runoilijoiden nurkassa” vuonna 1772 ilmestyi useita säkeitä, joista osa oli signeerattu ”G. Ebbare" ja yksi "G. Ebbaac”, joiden arvellaan olevan Crabbe. Yksi näistä, joka koostuu kahdesta erittäin kauniista säkeistöstä, nimeltään The Wish, juhlii runoilijan "Mirriä", joka oli Crabben Sarah Elmylle antama runollinen nimi.
ellauri374.html on line 547: Salawat Julajev (baškiiriksi Салауат Юлай улы, Салауат Юлаев, ven. Салават Юлаев; 16. kesäkuuta 1754 – 8. lokakuuta 1800) oli baškiirien kansallissankari ja runoilija, yksi Venäjän vuosien 1773–1775 talonpoikaissodan johtajista ja Jemeljan Pugatšovin taistelutoveri.
ellauri418.html on line 246: Hän meni sitten naimisiin hänen huoltajiensa kanssa 14-vuotiaana Sébastien-Isaac de Loysin (1688-1754) kanssa vuonna 1713 Lausannessa, ja hänestä tuli Baroness de Warens (tai kirjoitettu Vuarrens), joka nimettiin hänen isänsä kiinteistön mukaan aviomies lähellä Veveyä. Rousseau tunnustuksissaan puhuu onnettomasta avioliitosta.
ellauri418.html on line 269: 29. heinäkuuta 1762 hän kuoli köyhänä ja tuhoutui peräkkäisten keramiikka- ja kaivostoimintansa vuoksi Chambéryssa liikemiehensä Jean Danelin rinnalla. Rousseau vieraili hänen luonaan vaimonsa Marie-Thérèse Levasseurin kanssa kesäkuussa 1754 Chambéryssä ja elokuussa 1754 Grange-kanavalla Geneven lähellä. Sitten hän sanoo olevansa hämmästynyt hänen taantumisestaan ja kamppailee tunnistaakseen naisessa naisen, jonka hän oli tavannut kauan sitten ja jota hän oli nainut käskyn jälkeen niin kauan. Viimeisen vierailun jälkeen, jossa hiän pyysi Rousseaulta taloudellista apua, hän pyysi Marie-Thérèsen kantamaan vaatimattoman summan, ja rouva de Warens antoi Thérèselle maxuxi sormuksensa. Anne Noschisin mukaan hänen ensimmäisten elämäkerturejensa, François Mugnierin ja Alfred Montet'n kuvailema paroonittaren tilanne ei ollut niin katastrofaalinen kuin he väittivät. Madame de Warensilla oli palveluksessaan palvelija ja sihteeri, ja hän asui hienostolähiössä Faubourg Nézinissä Chambéryssa.
xxx/ellauri084.html on line 837: 17543">
Boomerin valitus
xxx/ellauri126.html on line 699: 1754">
Kassan kautta
xxx/ellauri173.html on line 245: In seinen Hymnen (Zürich 1754) und den Empfindungen eines Christen (Zürich 1755) wandte er sich besonders deutlich gegen jede erotische Poesie. Bald jedoch vollzog sich in ihm, besonders unter dem Einfluss der Schriften von Lukian, Horaz, Cervantes, Shaftesbury, d’Alembert un Voltaire eine vollständige Umkehr.
xxx/ellauri225.html on line 143: In 1754, a naturalist named Charles Bonnet observed that plants sprout branches and leaves in a pattern, called phyllotaxis. Bonnet saw that tree branches and leaves had a mathematical spiral pattern that could be shown as a fraction. The amazing thing is that the mathematical fractions were the same numbers as the Fibonacci sequence! On the oak tree, the Fibonacci fraction is 2/5, which means that the spiral takes five branches to spiral two times around the trunk to complete one pattern. Other trees with the Fibonacci leaf arrangement are the elm tree (1/2); the beech (1/3); the willow (3/8) and the almond tree (5/13) (Livio, Adler).
xxx/ellauri235.html on line 414: Eton Collegen oodi tunnistaa ihmiselämän edistymisen nuoruuden ja iän absoluuttisen eron perusteella. Noin 1754-1755 kirjoitettu ja vuonna 1775 julkaistu "Oodi hankaluuksista nousevasta nautinnosta" luo ystävyyden kielellä uudelleen peräkkäisyyden ja syklin lain: "Silti, minne ruusuinen ilo vie, / Katso sukulaisen surun ajamista ." "Rosy Pleasure" on yhdistetty tähän vastakohtaan, joka seuraa sitä loputtomassa vuorottelussa. Kahden hahmon muodostama "sekoitettu muoto" yhdistää halun ja auktoriteetin hahmot siinä, mikä on ilmeisesti Grayn versio taivaan ja helvetin avioliitosta. Auktoriteettiperiaate (ja halu) löytyy Vicissitudesta, hahmosta, joka määrää vastoinkäymisten kaltaisen "kuristuksen": "Autuuden sävyt hehkuvat kirkkaammin, Oodi kumoaa sen alkuperäisen halun, "kultaisen aamun korkealla", joka
xxx/ellauri293.html on line 579:
1754/1582564415581-4IZ28GV9XQBK0JPWE5XY/Monkey_Icon-min.png" width="60%" />
xxx/ellauri376.html on line 859: Charles Maurice de Talleyrand-Périgord (2. helmikuuta 1754 – 17. toukokuuta 1838) oli ranskalainen diplomaatti, joka toimi Ludvig XVI:n alaisuudessa, Ranskan Suuren vallankumouksen, direktoraatin, konsulaatin ja heinäkuun monarkian aikana. Hänet tunnettiin yleisesti vain nimellä Talleyrand. Sano vain Hannixi, balit jäi aidalle. Hänet vihittiin papiksi 1779 ja 1780 hänestä tuli kirkon edustaja hoviin. Tässä tehtävässään hän oli laatimassa kirkon omaisuuden inventaariota 1785 ja puolusti kirkon likaisia oikeuksia. Vuonna 1789 maallisena tunnettu Talleyrand nimitettiin Autunin piispaksi suvun vaikutusvallan ansiosta. Talleyrand kellui joka käänteessä kuin pieruinen paska pinnalle. Se juoni Napoleonia vastaan minkä kerkisi, haukkui sitä Alexanteri I:lle. Napsu nimitti Talleyrandia "paskaksi silkkisukassa" (la merde dans un bas de soie). Talleyrandilla ei ollut laillisia lapsia, mutta suht tuntematon tavis Charles-Joseph de Flahaut tunnustetaan yleisesti hänen pojakseen.
xxx/ellauri420.html on line 565: Aviottoman syntymänsä ja köyhyyden takia mlle de Lespinasse oli laiminlyöty lapsi. Hän sai peruskoulutuksen nunnaluostarista mutta oli pääasiassa itseoppinut, minkä ansiosta hän pystyi myöhemmin pitämään pintansa Ranskan kärkiälykköjen joukossa. Tunnistettuaan veljentyttärensä kyvyt Madame du Deffand houkutteli hänet vuonna 1754 Pariisiin. Siis Mlle de Lespinasse muutti sokean tätinsä luo Pariisiin. Kymmenen vuotta myöhemmin Madame du Deffand alkoi kadehtia nuoremman naisen vaikutusvaltaa nuorempiin salongeissa kävijöihin. L’arrivée de Julie au milieu de ce beau monde fait sensation. Elle n’est, certes, pas remarquée pour sa beauté mais son comportement est plein de grâce. Elle a un irrésistible besoin de plaire à tous, sans discrimination. Le ton de sa voix est très doux et exquis. Elle a l’art d’écouter et d’applaudir aux bons mots des autres. Elle s’enthousiasme facilement mais avec retenue et cette attitude tranche sur les sentiments blasés d’une société trop polie. Cela redonne vie à la marquise naturellement sceptique et craignant par-dessus tout de s’ennuyer. Au fur et à mesure de l’aggravation de sa cécité elle a bien besoin d’une telle compagne pour se rattacher à la vie.
xxx/ellauri420.html on line 575: Antoine de Rivarol oli ranskalainen kirjailija (1754 - 1801). Ize asiassa Rivarol oli kapakoizijan poika Languedocista joka väitti olevansa aatelista sukua. Se oli vaan joku kääntäjä, alt-right witticisti. Heppu lähti vallankumouxen alta livohkaan ja haudattiin Berliinissä jonnekin, hautapaikasta ei tietoa. Näyttää jöröjukalta. Fasistiranuilla on sen niminen läpyskä.
26