ellauri040.html on line 536: Friedrich Hölderlin war der Sohn des Klosterhofmeisters Heinrich Friedrich Hölderlin (1736–1772) und dessen Ehefrau, der Pfarrerstochter Johanna Christiana Hölderlin, geb. Heyn (1748–1828). Die Herkunftsfamilien der Eltern gehörten dem gesellschaftlichen Stand der Ehrbarkeit an. Hölderlins Mutter stammte aus einer württembergischen Pfarrersfamilie, die sich auf Regina Bardili, geb. Burckhardt (1599–1669), zurückführen lässt.
ellauri047.html on line 174: Hän opiskeli 20. syyskuuta 1746 lähtien Leipzigissa teologiaa ja lääketiedettä, kunnes keskeytti opintonsa vuonna 1748. Marraskuussa hän muutti Berliiniin, jossa hän tapasi 1750 muutti Berliiniin, jossa hän tapasi 1750 Voltairen.
ellauri078.html on line 217: Englannin virsirunouden isäksi sanotun Isaac Wattsin (1674-1748) tunnetuin virsi.
ellauri115.html on line 118: 1748Luovuttaa toisen lapsen löytöeläintarhaan. Näitä tule vielä 3 lisää. Ostaisitko tältä mieheltä lastenkasvatusopasta? No on epäilty et ehkä ne oli Teresen lapsia muttei Jannen. Janne saattoi olla tuhkis pissavikoineen. Se oli tosi luulosairas, sen pippeliä sondeerattiin päivittäin loppupeleissä.
ellauri115.html on line 227: Thérèse Le Vasseur tuli arvostetusta perheestä, joka oli kaatunut vaikeisiin aikoihin; hiänen isänsä oli paikallinen virkamies Orléansissa, ja hiänen äitinsä oli kauppias. Thérèse ja hiänen äitinsä muuttivat Pariisiin etsimään työtä, ja myöhemmin hiänen isänsä liittyi heihin. Le Vasseur tapasi Rousseaun Pariisissa vuonna 1745. Le Vasseur työskenteli itsepalvelupesulana ja huonetarnaisena (!?) Hotel Saint-Quentinissä Rue des Cordiers -kadulla, jossa Rousseau otti ateriansa. Hiän oli tuolloin 23-vuotias, hän 33-vuotias. Rousseaun mukaan Thérèse synnytti hänelle (?) viisi lasta, jotka kaikki annettiin Enfants-Trouvésin löytökodille, ensimmäinen vuonna 1746 ja muut 1747, 1748, 1751, ja 1752. Thérèseä kuvataan Rousseaun tunnustuksissa heikosti älykkääksi naiseksi, jota hiänen perheensä ja miesystävänsä hyväksikäyttää. (Siis kuvataan kuten tavallista heikosti, mutta älykkääxi.) He kävivät läpi laillisesti kelpaamattoman avioliittoseremonian Bourgoinissa 29. elokuuta 1768. Therese tarjosi Rousseaulle tukea ja hoitoa, ja kun hän kuoli, hiän oli hänen omaisuutensa, mukaan lukien käsikirjoitukset ja rojaltit, ainoa perijä. Rousseaun kuoleman jälkeen vuonna 1778 hiän meni naimisiin René de Girardinin palvelija Jean-Henri Ballyn kanssa marraskuussa 1779. He asuivat yhdessä Le Plessis-Bellevillessä kuolemaansa asti vuonna 1801. (Siis hiänen, hän Bally peri sitten koko roskan.)
ellauri146.html on line 272: Friedrich Gottlieb Klopstock (2. heinäkuuta 1724 Quedlinburg – 14. maaliskuuta 1803 Hampuri) oli saksalainen runoilija. Hänen oodinsa ja muinaisaiheiset näytelmänsä toimivat esikuvina saksalaiselle ja pohjoismaiselle kirjallisuudelle. Klopstockin pääteos oli mahtipontinen heksametrieepos Messias (1748–1773).
ellauri146.html on line 280: Den första skissen på prosa till Messias påbörjade Klopstock då han studerade teologi i Jena. Redan året därpå, då han flyttat till Leipzig, Tysklands dåvarande litterära centrum, valde han dock, i medveten opposition mot den franska smaken, hexametern som den värdigaste formen för sin dikt. De tre första sångerna utkom 1748 i tidskriften Bremer Beiträge och väckte genast uppseende.[värdeomdöme] Den berömde kritikern Johann Jakob Bodmer inbjöd honom till Zürich.
ellauri243.html on line 757: 1. James Thomson (11. syyskuuta 1700 Ednam, Roxburghshire, Skotlanti – 27. elokuuta 1748 Richmond, Englanti) oli skotlantilainen runoilija ja näytelmäkirjailija, jonka merkittävintä tuotantoa ovat kokoelma The Seasons ja sanat brittiläiseen isänmaalliseen lauluun Rule, Britannia!.
ellauri243.html on line 759: Viimeisinä vuosinaan Thomson asui Richmondissa, ja siellä hän kirjoitti viimeisen teoksensa The Castle of Indolence, joka ilmestyi juuri ennen hänen ennenaikaista kuolemaansa 27. elokuuta 1748. Johnson kirjoittaa Thomsonin kuolemasta: "Vilustuttuaan jokimatkalla Lontoosta Kewiin hän sairastui ja tauti paheni kuumeeksi, joka päätti hänen elämänsä".
ellauri247.html on line 188: Palattuaan kotimaahan 1746 hän julkaisi satiirit Advice ja Reproof, mutta vasta runo "Tears of Scotland", jossa hän ruoskii Cullodenin taistelun jälkeisiä hallituksen joukkojen julmuuksia, sekä romaanit Roderick Random (1748), jonka esikuvana on ollut Alain-René Lesagen veijariromaani Gil Blas, ja Peregrine Pickle (1751) saivat laajempaa huomiota. Hän kuvaa niissä merielämää mainiosti ja niin realistisesti, että laivastossa tehtiin niiden ansiosta useita uudistuksia, mm nenäkkäiden välskärien kölihaalaus,
ellauri247.html on line 234: Thomas Nashe perusti teoksellaan The Unfortunate Traveller, or, The Life of Jacke Wilton (1594) englantilaisen seikkailullisen veijariromaanin tyypin (rogue story). Saksan kirjallisuuden tunnetuin veijariromaani on Hans Jacob von Grimmelshausenin Der abenteurliche Simplicissimus Teutsch (1669, Seikkailukas Simplicissimus), jonka innoittamana julkaistiin muitakin "simplikiaanisia" kirjoja, kuten Johan Beerin Der simplicianische Weltkucker (1677–1679) ja Daniel Speerin Der Ungarische oder Dacianische Simplicissimus (1683). Tunnettuja veijariromaaneja ovat myös ranskalaisen Alain-René Lesagen Histoire de Gil Blas de Santillane (1715–1735, Kavaljeerin muistelmat) sekä englantilaisten Daniel Defoen Moll Flanders (1722, suom.), Henry Fieldingin Jonathan Wild (1743), Tobias Smollettin The Adventures of Roderick Random (1748) ja William Thackerayn The Luck of Barry Lyndon (1844).
ellauri247.html on line 259: Smollett’s deep moral energy surfaced in two early verse satires, “Advice: A Satire” (1746) and its sequel, “Reproof: A Satire” (1747); these rather weak poems were printed together in 1748. Smollett’s poetry includes a number of odes and lyrics, but his best poem remains “The Tears of Scotland.” Written in 1746, it celebrates the unwavering independence of the Scots, who had been crushed by English troops at the Battle of Culloden. Not much of an improvement on the rest I'd say.
ellauri352.html on line 607: 17480">Booker Prize, Man
ellauri359.html on line 72: 17481">Paasaus Blakesta
ellauri389.html on line 375: Charles Lloyd (12 February 1775 - 16 January 1839) was an English poet. He joined a passionate community of people who love what you love. Lloyd was born in Birmingham, the eldest son of Charles Lloyd (1748–1828), the quaker banker (founder of Lloyd's Bank) and philanthropist. He was educated privately by a tutor named Gilpin.
ellauri389.html on line 466: John Newton (4. elokuuta 1725 Lontoo – 21. joulukuuta 1807 Lontoo) oli englantilainen merimies, orjalaivan kapteeni, orjakauppias sekä myöhemmin anglikaanisen kirkon pappi, virsirunoilija ja tunnetun virren ”Amazing Grace” kirjoittaja. Newtonin äiti kuoli, kun John oli seitsemän vuoden ikäinen, ja hän joutui lähtemään iskän orjalaivaan töihin laivapojaksi. Hänestä kehittyi vuosien mittaan raaka ja häikäilemätön nuorukainen. Jo nuorena hänestä tuli laivanomistaja, joka kuljetti orjia Afrikasta Amerikkaan. Se oli niin ikävä tyyppi että sen liikekumppanit kerran kylästyivät siihen ja möivät sen jollekin länsiafrikkalaiselle prinsessalle orjaxi. Yhdellä tällaisella matkalla vuonna 1748 joutui hänen huonokuntoinen laivansa kovaan myrskyyn Irlannin merellä. Hän joutui kamppailemaan myrskyn kourissa yksitoista tuntia, mutta selviytyi myrskystä. Newton lupasi parantaa tapansa jos ei uppoisi. Laivan pysymisen pinnalla hän koki osoituksena Jumalan armosta, joka kohdistui nimenomaan häneen, mutta vähän myös kaikkein jumalattomimpiin värillisiin ihmisiin kannen alla, ja tämä kokemus muutti hänen elämänsä. Järkevänä miehenä hän kuitenkin jätti orjakaupan vasta kuuden vuoden kuluttua jäädessään eläkkeelle. Hän jäi töihin Liverpoolin satamaan ahtamaan orjia, mutta pian hän alkoi opiskella teologiaa ja valmistui papiksi ja määrättiin hoitamaan pientä Olneyn seurakuntaa. Siellä hän tutustui runoilija William Cowperiin ja yhdessä he julkaisivat 1779 Olney Hymms -nimisen kokoelman lauluja, josta tuli yksi merkittävimpiä 1700-luvun evankelikaalisista laulukokoelmista. Sen 349 laulusta Cowper oli runoillut 67 ja loput Fig Newton. Virrellä "Amazing Grage" on liittymäkohtia hänen kokemaansa myrskyyn ja siitä selviytymiseen. Vähän sama legenda kuin Martin Luderilla, quod vide. Amerikkalaiset pitävät siitä erityisesti, sillä se ilmaisee amerikkalaisia perusarvoja olematta yhtä jingoistinen kuin America the Beautiful tai Star Striped Banner. ("By Jingo!" on brittiläinen vastine sanalle "Jösses!".)
ellauri396.html on line 335: 17487">Naura sinäkin
ellauri413.html on line 276: 
1748-what-are-you-waiting-for.jpg" width="100%" />
xxx/ellauri129.html on line 719: Charles-Louis de Secondat, La Brèden ja Montesquieun paroni ( 18. tammikuuta 1689 La Brède, lähellä Bordeaux´ta, Ranska - 10. helmikuuta 1755 Pariisi, Ranska) oli kuuluisa filosofi ja valistuksen ajan kirjailija. Hän oli koulutukseltaan juristi, mutta varallisuutensa ansiosta pystyi keskittymään kirjoittamiseen. Montesquieun tunnetuimmat teokset ovat Persialaisia kirjeitä (1721) ja De l´Esprit des Lois (1748, Lakien henki, ei suom.), jota pidetään hänen pääteoksenaan. Siinä puisevan näköinen Calle vallan kehitti kolmijako-oppia.
xxx/ellauri201.html on line 313: 17489">Turpiin vaan ja onnea
xxx/ellauri235.html on line 357: Äitiään lukuun ottamatta runoilijatoveri Richard West oli Greyn rakkain henkilö, ja hänen kuolemansa kulutuksen seurauksena 1. kesäkuuta 1742 oli harmaille raskas menetys. Westin kuolema inspiroi hyvin tunnettua (pääasiassa Wordsworthin käytön vuoksi) " Sonett on the Death of Richard West ", mutta se on kuitenkin vuoden lyhin ja vähiten merkittävä teos. " Oodi keväällä " (1748) on velkaa oodille, jonka West lähetti Greyn 5. toukokuuta 1742, ja Oodi on kaukainen Eton Collegen (1747) voi olla velkaa Westin "Oodi Maria Magdelenalle". "Hymn to Adversity" (1753) ja keskeneräinen "Hymn to Ignorance" (1768) viimeistelevät vuoden teoksen, joka yhdessä vuoden 1741 kanssa saattaa käsittää Grayn.
xxx/ellauri363.html on line 187: Jeremy Benthamin (1748 – 1832) suunnitelma Panopticon-nimisestä
xxx/ellauri363.html on line 656: Jeremy Bentham ( / ˈb ɛ n θ ə m / ; 4. helmikuuta 1747/8 O.S. [15. helmikuuta 1748 NS ] – 6. kesäkuuta 1832) oli englantilainen filosofi, juristi ja salaliittoteoreetikko, jota pidettiin modernin utilitarismin perustajana.
xxx/ellauri376.html on line 333: Georges Sandin ensimmäiset romaanit - tunnetuimmat niistä ovat "Indiana" (1832), "Valentine" (1832), "Jacques" (1834) ovat romaaneja intohimoisesta, kaiken kuluttavasta rakkaudesta. Clarissa on S. Richardsonin romaanin "Clarissa Garlow" (1748) sankaritar; Julia on J. J. Rousseaun romaanin "Julia tai uusi Heloise" (1761) sankaritar, joka on idealisoitu naiskuva.
xxx/ellauri397.html on line 97: Frederick Suuri kirjoitti samalla tavalla vuosien 1748–1749 runossaan Palladium , joka sisältää seuraavat rivit: "Tämä hyvä Jeesus, kuinka luulet, että Hän sai Johanneksen nukkumaan sänkyynsä? Etkö näe, että hän oli hänen Ganymedeensa?"
25