ellauri032.html on line 742: 1722 heiratete Zinzendorf Erdmuthe Dorothea Gräfin Reuß-Ebersdorf. Im Mai des gleichen Jahres erwarb er von seiner Großmutter das Rittergut Mittelberthelsdorf in der Oberlausitz, wo er von 1722 bis 1724 das Schloss Berthelsdorf barock umbauen ließ. Dort begann im Juni 1722 die Aufnahme von Glaubensflüchtlingen aus Mähren, Nachkommen der alten Böhmischen Brüder. Diese gründeten außerhalb von Berthelsdorf, das unterhalb des Hutberges gelegen ist, die Siedlung Herrnhut. Zinzendorf errichtete sich dort 1725–1727 ein auch als Herrschaftshaus bezeichnetes Schloss, das er bezog, sowie 1730–1746 den Vogtshof, der ab 1756 als Sitz der Schirmvogtei (des Direktoriums) der Brüder-Unität diente. 1732 überließ Zinzendorf das Schloss Berthelsdorf seiner Frau als Wohnsitz.
ellauri047.html on line 174: Hän opiskeli 20. syyskuuta 1746 lähtien Leipzigissa teologiaa ja lääketiedettä, kunnes keskeytti opintonsa vuonna 1748. Marraskuussa hän muutti Berliiniin, jossa hän tapasi 1750 muutti Berliiniin, jossa hän tapasi 1750 Voltairen.
ellauri060.html on line 373: 174602377085" data-nimi="Häyry Heta ja Matti">Heta ja Matti Häyry: Onnellisuutta ei voi laskea laskukoneella - Kulttuuri | HS.fi
ellauri064.html on line 314: 1746">James Potkukelkka
ellauri115.html on line 117: 1746Ensimmäisen lapsen syntymä. Luovuttaa sen pariisilaiseen löytölastenkotiin. "Kas löysin tälläsen."
ellauri115.html on line 227: Thérèse Le Vasseur tuli arvostetusta perheestä, joka oli kaatunut vaikeisiin aikoihin; hiänen isänsä oli paikallinen virkamies Orléansissa, ja hiänen äitinsä oli kauppias. Thérèse ja hiänen äitinsä muuttivat Pariisiin etsimään työtä, ja myöhemmin hiänen isänsä liittyi heihin. Le Vasseur tapasi Rousseaun Pariisissa vuonna 1745. Le Vasseur työskenteli itsepalvelupesulana ja huonetarnaisena (!?) Hotel Saint-Quentinissä Rue des Cordiers -kadulla, jossa Rousseau otti ateriansa. Hiän oli tuolloin 23-vuotias, hän 33-vuotias. Rousseaun mukaan Thérèse synnytti hänelle (?) viisi lasta, jotka kaikki annettiin Enfants-Trouvésin löytökodille, ensimmäinen vuonna 1746 ja muut 1747, 1748, 1751, ja 1752. Thérèseä kuvataan Rousseaun tunnustuksissa heikosti älykkääksi naiseksi, jota hiänen perheensä ja miesystävänsä hyväksikäyttää. (Siis kuvataan kuten tavallista heikosti, mutta älykkääxi.) He kävivät läpi laillisesti kelpaamattoman avioliittoseremonian Bourgoinissa 29. elokuuta 1768. Therese tarjosi Rousseaulle tukea ja hoitoa, ja kun hän kuoli, hiän oli hänen omaisuutensa, mukaan lukien käsikirjoitukset ja rojaltit, ainoa perijä. Rousseaun kuoleman jälkeen vuonna 1778 hiän meni naimisiin René de Girardinin palvelija Jean-Henri Ballyn kanssa marraskuussa 1779. He asuivat yhdessä Le Plessis-Bellevillessä kuolemaansa asti vuonna 1801. (Siis hiänen, hän Bally peri sitten koko roskan.)
ellauri141.html on line 209: The obscene qualities of some of the Epodes have repulsed even scholars. Suetonius recorded some gossip about Horace's sexual activities late in life, involving mirrors. William Thackeray produced a version of Odes 1.38 in which Horace's questionable 'boy' became 'Lucy', and Gerard Manley Hopkins translated the boy "innocently" as 'child'. Horace was translated by Sir Theodore Martin (biographer of Prince Albert) but minus some ungentlemanly verses, such as the erotic Odes 1.25 and Epodes 8 and 12. Translators historically excluded the problem poems 8 and 12, but also the far less obscene but explicitly gay 11. Philip Francis (1746) and Bulwer Lytton (1870) omit the problem poems from their translations. Niin teki myös Eero Kivikari. Suuhun myös peräpäähän teitä pukkaan. Irrumabo ego vos et pedicabo. Quos ego!
ellauri185.html on line 34: 
17463850/source_big/Les_Aventures_d_Augie_March.jpg" width="100%" />
ellauri222.html on line 35: 17463850/source_big/Les_Aventures_d_Augie_March.jpg" width="100%" />
ellauri247.html on line 188: Palattuaan kotimaahan 1746 hän julkaisi satiirit Advice ja Reproof, mutta vasta runo "Tears of Scotland", jossa hän ruoskii Cullodenin taistelun jälkeisiä hallituksen joukkojen julmuuksia, sekä romaanit Roderick Random (1748), jonka esikuvana on ollut Alain-René Lesagen veijariromaani Gil Blas, ja Peregrine Pickle (1751) saivat laajempaa huomiota. Hän kuvaa niissä merielämää mainiosti ja niin realistisesti, että laivastossa tehtiin niiden ansiosta useita uudistuksia, mm nenäkkäiden välskärien kölihaalaus,
ellauri247.html on line 259: Smollett’s deep moral energy surfaced in two early verse satires, “Advice: A Satire” (1746) and its sequel, “Reproof: A Satire” (1747); these rather weak poems were printed together in 1748. Smollett’s poetry includes a number of odes and lyrics, but his best poem remains “The Tears of Scotland.” Written in 1746, it celebrates the unwavering independence of the Scots, who had been crushed by English troops at the Battle of Culloden. Not much of an improvement on the rest I'd say.
ellauri302.html on line 581: Moshe Chaim Luzzatto (hepreaksi : משה חיים לוצאטו, myös Moses Chaim, Moses Hayyim, myös ihan vaan Luzzato) (1707 – 16. toukokuuta 1746 (26 Iyar 5506) (26 Iyar 5506, RaרLd, Hebrew aHany מח"ל ), oli huomattava italialainen juutalainen rabbi, kabbalisti ja filosofi.
ellauri302.html on line 601: Mesillat Yesharim tai Mesillas Yeshorim (hepreaksi : מסילת ישרים, l. "Pystyvän polku") on eettinen (musar) teksti, jonka on säveltänyt vaikutusvaltainen rabbi Moshe Chaim Luzzatto (1707–1746). Se eroaa Luzzaton muista kirjoituksista, jotka ovat filosofisempia.
ellauri348.html on line 717: D'Aulnoys roman översattes till svenska 1746. Motivet har bland annat behandlats av Anton Kalmeter (1712-1764) i alexandrindikten Saga om prints Adolph, och printsessan Lycksalighet (1747) som är en bearbetning av d'Aulnoys roman. Den svenska varianten av sagan utkom i sina första versioner på 1760- eller 1770-talet. En utgåva hos Axmar i Falun från 1810, Lycksalighetens ö, förestäld uti en wacker historisk berättelse, som wisar deras fåfänglighet, hwilka söka at winna den rätta lycksaligheten här i werlden, samt huru tiden och afunden alt til intet gör, ehuru stort nöje man tycker sig : hafwa ärnådt. är den variant som gav Atterbom uppslaget till hans sagospel Lycksalighetens ö.
xxx/ellauri027.html on line 511: 17467">Toisto tyylikeinona
xxx/ellauri056.html on line 499: Kant kirjautui Kaliningradin yliopistoon 16-vuotiaana vuonna 1740. Hän opiskeli Gottfried Leibnizin ja Christian Wolffin filosofiaa Martin Knutsenin alaisuudessa. Knutsen oli rationalisti, joka oli tietoinen myös brittiläisen filosofian ja tieteen kehityksestä ja opetti Kantille myös Newtonin matemaattista fysiikkaa. Kantin isän äkillinen kuolema vuonna 1746 keskeytti hänen opintonsa. Kantista tuli Königsbergin ympärillä olleissa pienissä kaupungeissa toiminut yksityisopettaja, mutta hän jatkoi myös tutkimuksiaan.
xxx/ellauri128.html on line 211: Luc Clapiers de Vauvenargues, Vauvenarguesin markiisi (1715–1747) oli ranskalainen moralisti. Hän oli nuoruudessaan upseerina, mutta joutui eroamaan sotilaanuralta Böömin sotaretkellä 1742 terveydellisistä syistä. Hän eli sen jälkeen sairaana ja varattomana enää muutamia vuosia. Hän julkaisi 1746 teoksen, joka mainitaan toisinaan nimellä Maximes tai sen ensimmäisen kirjoituksen mukaan nimellä Introduction à la connaissance de l’esprit humain. Teos sisältää kauniita ja vakavahenkisiä moraalisia mietteitä, joista kuvastuu pohjaltaan optimistinen maailmankatsomus, joten ne ovat jyrkässä vastakohdassa esimerkiksi François de La Rochefoucauldin kuuluisille maksiimeille.
xxx/ellauri128.html on line 215: Joku Joseph Müller kirjoittaa kuulemma Nordisk familjebokissa, jonka Jönsy sai Tutun kirjastosta, kun en ize viizinyt: "Mutta se ansio hänellä on, että hän aikana, jolloin pilkka ja iva, itsekkyys ja epäusko olivat vallalla kaikkialla, rohkeni muistuttaa ihmisiä heidän moraalisista velvollisuuksistaan ja vaatia heitä kunnioittamaan kaikkia uskonnollisia vakaumuksia." Kuulostaa posetiivarilta. Ainoa häneltä painettuna ilmestynyt teos (1746) sisältää laajahkon kirjoitelman Introduction à la connaissance de l'esprit humain sekä pienempiä, kuten Réflexions sur divers sujets, Conseils à un jeune homme, Méditation sur la foi ja Paradoxes mêlés de réflexions et de maximes.
xxx/ellauri173.html on line 253: Auf Drängen seiner Familie heiratete er 1765 die Augsburger Kaufmannstochter Anna Dorothea von Hillenbrand (1746–1801), mit der er 14 Kinder haben sollte. Samen hatte er so es gut reichte.
xxx/ellauri291.html on line 480: 17463">Jarno ottaa vahinkoa seinästä
20