ellauri014.html on line 643: Han begav sig därför 1734 till Rinteln, där han levde nästan alldeles avskild från människor, blott meddelande sig med en professor Funck.
ellauri037.html on line 581: Äiskän kanssa tuli taas kärhämää ja Arttu muutti Dresdeniin 1814. Se jatkoi filosofointia ja seurustelua herrasväissä ja satunnaista bylsintää. Joku nuori maalaripoika maalas siitä taulun, jossa se paranteli vähän Artun persemäistä lättyä. Silti Arttu haastoi riitaa vähän jokaisen kanssa kuin 17340176112" data-nimi="Itkonen Esa">Esa Itkonen. Samalla se kirjotti magnum opusta, Maailma tahtona ja esityxenä, joka valmistui 1818. Se oli nyt asiantuntija, sillä oli hurja tahto esittää. Sope jätti sen Brockhausille, mutta riiteli joka ii-pilkusta, Brockhaus menetti hermonsa, kaiken lisäxi kirjan myynti oli surkea.
ellauri061.html on line 1595: 
1734277874797254516960308.jpg?w=1006&ssl=1&ezimgfmt=ng:webp/ngcb4" width="50%" />
ellauri115.html on line 110: 1734"Asettuu asumaan" "rouva" de Warensin luo.
ellauri151.html on line 1165: P.S. Edouard Tissières meni naimisiin Julietten kanssa loppupeleissä. Niillä touhuilu sujui ihan kivasti ja lapsiakin tuli aika liuta. Tissières oli varakas ja sillä oli upee talo Provencessa. Alissalle tuli jostain mieleen 17344">Armida, se Tasson saraseeniprinsessa jota kaikki krusifixit jahtasivat kyrpä pystyssä. Mixihän? Kai sekin olis halunnut olla domina, muttei Don Jahve antanut.
ellauri164.html on line 214: Berkeley asui plantaasillaan odottaessaan collegen perustamiseksi tarkoitettujen rahojen saapumista. Rahoja ei kuitenkaan tullut ja vuonna 1732 hän palasi Lontooseen. Vuonna 1734 hänet nimitettiin Cloynen hiippakunnan piispaksi. Pian tämän jälkeen hän julkaisi teoksensa The Analyst, joka oli matematiikan myöhempään kehitykseen vaikuttanut tieteen perusteiden kritiikki, sekä teoksen Alciphron, or The Minute Philosopher, joka oli osoitettu Lordi Shaftesburyä vastaan. Vuosina 1734-37 hän julkaisi teoksen The Querist. Hänen viimeiset teoksensa olivat Siris, tutkielma tervaveden terveellisyydestä, ja sitä seurannut Further Thoughts on Tar-water samasta aiheesta.
ellauri206.html on line 84: 1734">Gutierres tiivistää
ellauri247.html on line 331: Johnson remained with his close friend Harry Porter during a terminal illness, which ended in Porter's death on 3 September 1734. Porter's wife Elizabeth (née Jervis) (otherwise known as "Tetty") was now a widow at the age of 45, with three children. Some months later, Johnson began to court her. William Shaw, a friend and biographer of Johnson, claims that "the first advances probably proceeded from her, as her attachment to Johnson was in opposition to the advice and desire of all her relations," Johnson was inexperienced in such relationships, but the well-to-do widow encouraged him and promised to provide for him with her substantial savings.
ellauri374.html on line 654: Vuonna 1734 Venäjän valtakunta alkoi laajentaa valta-asemaansa ja vaikutusvaltaansa Aasiassa rakentamalla itärajalleen (Etelä-Uralille) linnoitettua kaupunkia nimeltä Orenburg. Tätä tarkoitusta varten kartografi ja tilastotieteilijä Ivan Kirilov aloitti vuonna 1735 Or-joen ja Ural-joen yhtymäkohdassa olevan asutuksen kehittämisen , ja ensimmäinen asutuspaikka valittiin hänen tutkimusmatkansa aikana. Hän väitti, että kaupunkia tarvittiin "kauttakulkureitin avaamiseksi Bukharaan, Badakhshaniin, Balkhiin ja Intiaan" ja että "sieltä voitiin saada rikkauksia kullan, lapis lazulin ja granaattien muodossa".
ellauri377.html on line 370: Vastaan, että Hengelliset synnit ovat suurempaa syyllisyyttä kuin lihalliset synnit: tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen hengellinen synti olisi suurempi syyllisyys kuin jokainen lihallinen synti; mutta että kun otetaan huomioon ainoa ero hengellisen ja lihallisen välillä, hengelliset synnit ovat vakavampia kuin lihalliset synnit muiden asioiden ollessa samat. Tälle voidaan antaa kolme syytä. Ensimmäinen on aiheen puolelta: koska hengelliset synnit kuuluvat hengelle, jonka puoleen on soveliasta kääntyä Jumalan puoleen ja kääntyä pois Hänestä; kun taas lihalliset synnit täyttyvät ruokahalun lihallisessa nautinnossa, johon kuuluu pääasiassa kääntyä ruumiin hyödyksi; niin että lihallinen synti sellaisenaan merkitsee enemmän "kääntymistä johonkin", ja tästä syystä se merkitsee lähinnä hotkaisua; ottaa huomioon, että hengellinen synti merkitsee enemmän "kääntymistä jostain", mistä syyllisyyden käsitys syntyy; ja tästä syystä siihen liittyy suurempaa syyllisyyttä. Toisena syynä voidaan ottaa se henkilö, jota vastaan synti on tehty: koska lihallinen synti sinänsä on syntisen omaa ruumista vastaan, jota hänen tulee rakkauden järjestyksessä rakastaa vähemmän kuin Jumalaa ja lähimmäistänsä, jota vastaan hän tekee hengellisiä syntejä, ja näin ollen hengelliset synnit ovat sinänsä suurempaa syyllisyyttä. Kolmas syy voidaan ottaa motiivista, sillä mitä voimakkaampi on synnin halu, sitä vähemmän vakava synti on, kuten toteamme myöhemmin [1734] (A [6] ). Nyt lihallisilla synteillä on voimakkaampi impulssi, nimittäin. luontainen lihanhalumme. Siksi hengelliset synnit ovat sinänsä suurempaa syyllisyyttä.
ellauri386.html on line 542: Skovoroda syntyi Ukrainan pienviljelijäperheeseen Tšornukin kylässä Lubnyin rykmentissä, kasakkahetmanaatissa. Vuonna 1708 kasakkahetmanaatin alue liitettiin Kiovan kuvernöörikuntaan, vaikka kasakoita ei suorastaan likvidoitu, Venäjän valtakunta (nykyinen Poltavan alue, Ukraina), vuonna 1722. Hänen äitinsä Pelageja Stepanovna Shang-Giray oli suoraan sukua Şahin Giraylle ja hänellä oli osittainen Krimin tataarin syntyperä. Hän oli opiskelija Kyiv-Mohyla-akatemiassa (1734–1741, 1744–1745, 1751–1753), mutta ei valmistunut. Vuonna 1741 hänet vietiin 19-vuotiaana setänsä Ignati Poltavtsevin johdosta Kiovasta laulamaan keisarilliseen kuoroon Moskovaan ja Pietariin ja palasi Kiovaan vuonna 1744. Vuodesta 1759 vuoteen 1769 hän opetti keskeytyksin sellaisia aineita kuin runoutta, syntaksia, kreikkaa ja etiikkaa Kharkov Collegiumissa (kutsutaan myös ukrainalaisemmin Kharkiv Collegiumiksi). Hyökkäyksen jälkeen hänen semantiikan kurssilleen vuonna 1769 hän päätti luopua opettamisesta ja tyytyi säveltämään virsiä. Häntä kuvailtiin taitavaksi soittajaksi huilussa, torbanissa ja kobzassa.
ellauri390.html on line 66: The Stockbridge-Munsee Band of Mohican Indians is descended from a group of Mohicans (variously known as Mahikan, Housatonic and River Indians; the ancestral name Muh-he-con-ne-ok means “people of the waters that are never still”) and a band of the Delaware Indians known as the Munsee. The Mohicans and the Delaware, closely related in customs and traditions, originally inhabited large portions of what is now the northeastern United States. In 1734, a small group of Mohicans established a village near Stockbridge, Massachusetts, where they began to assimilate with the palefaces, but were nonetheless driven out by Euro-Americans. In 1785 they founded “New Stockbridge” in upper New York State at the invitation of the Oneida Indians. Their new home, however, was on timber land sought after by non-Indian settlers.
ellauri399.html on line 113: 
1734926671_n.jpg" width="100%" />
ellauri418.html on line 260: Kun Madame de Warens muutti Chambéryyn toverinsa Claude Anetin kanssa, Rousseau liittyi heihin etsiessään "äitiä" kaikkialta. Hän itse asiassa meni Annecyn luo löytääkseen hänet vasta tajutakseen, että tämä oli lähtenyt Pariisiin. Yksi hänen ystävistään kertoo hänelle osoitteen, jossa hän on Chambéryssa, ja hän liittyy hänen luokseen. Madame de Warensilla on kuitenkin salainen suhde Claude Anet'n kanssa, josta Rousseau huomaa vasta, kun tämä yrittää päättää hänen elämänsä nielemällä laudanum-pullon sisällön. Claude Anet, joka lähetettiin noutamaan génepiä vuorille maaliskuussa 1734, kuoli keuhkokuumeeseen. Rousseau ottaa hänen paikkansa "sihteerinä". Rousseausta puolestaan tuli Madame de Warensin rakastaja, joka halusi perehdyttää hänet rakkauteen vuonna 1732 20-vuotiaana. He elävät saman katon alla vaikeassa suhteessa, mutta jota Rousseau kuvailee kaunistellen Tunnustuskirjoissaan julistaen solmineensa vankan ystävyyden Anetin kanssa.
ellauri421.html on line 86: 
1734034952_1734034952_CNawjgYQrrs-GLDvnpahicD7SCABKAYwRTiSxghA04sQSMuG2ANQ____________AVgAYAFo4o3Dpo_8tI8CcACAAQA%22%2C%22responseId%22%3A%22__c85e0e0c06f09eae07efc0c30c0d95f1__52034d8c1331134bcac266f292217510__%7E%7EV1%7E%7E-6890994332151287258%7E%7EKWxCmAzPI5acMIs9ewjllNtPVizRSUmTpyH651YCaIznoZueAsnM0UTkqRiz-o8uuKa2_rupL9I0kvx1XVufuiUEapM41JCwn5v2panIlXnIc8Es3y1hwg6vYZx9qpDLJTiwnL_OCNN_rh5XJ4KYV9DL9zfU5aPfDX0nscSjjjo9wjlNAMp5EfQZuvX6txn8E4gjagZdb2sqnSJQ8Pldm_LzOvT4CR0PUHGyMijPLStovpq6D6m4pUGfikgQIeT2bclBqFe3gBLi-fskh51ncmi8ybFBAasV8C_8Z8b0MsLTdmOJuaz37rr7tVGDPmp9oWj4AkyScKQO9X69aEFNhQ__text%22%7D" />
xxx/ellauri125.html on line 72: Boucher voitti Prix de Rome'n opiskelijapalkinnon ja pääsi opiskelemaan Roomaan Académie de France'en vuosiksi 1727–1731. Hän ei saavuttanut siellä ollessaan suurta suosiota, mutta palattuaan Ranskaan hänestä tuli 1734 Royal Academyn (paskat, Académie Royalen) jäsen. Boucher maalasi lukuisia maalauksia, suunnitteli tapetteja, tekstiilejä ja posliineja sekä lavastuksia ja puvustuksia teattereihin. Hänestä tuli vuonna 1755 Gobelinin tapettitehtaan johtaja ja päägobeliini. Boucherilla oli keskeinen osa Ranskan kuninkaallisten asuntojen ja kaupungintalojen koristeluissa ja myöhemmin koko Euroopan koristetaiteen kehityksessä. Hän maalasi useita rohkeita muotokuvia myös Ludvig XV'n virallisesta rakastajattaresta, Madame de Pompadourista.
xxx/ellauri128.html on line 217: Vauvenargues osallistui sotaretkiin Italiassa 1734 ja Böömissä 1742 ja asettui sitten asumaan Pariisiin, jossa hän tutustui muiden muassa Jean-François Marmonteliin ja Voltaireen, mikä edisti hänen julkkis-imiziään. Jo palvelusaikana Vauvenargues oli alkanut kirjoittaa muistiin elämän hänelle tarjoamia vakavia vaikutelmia. Näitä ajatuksiaan hän pyrki viimeisinä vuosinaan järjestämään ja kokoamaan tavoittelematta kuitenkaan filosofisen tieteellisyyden viittaa. Lisäksi häneltä puuttui siihen edellytykset.
xxx/ellauri235.html on line 345: Cornhillissä 26. joulukuuta 1716 syntynyt Gray oli viides Philip ja Dorothy Antrobus Grayn 12 lapsesta ja ainoa, joka selvisi lapsenkengistä. Hänen isänsä, väkivaltaisuuksiin syyllistynyt, pahoinpiteli vaimoaan; Dorothy jätti hänet jossain vaiheessa, mutta Philip uhkasi ajaa hiäntä takaa ja kostaa hiänelle, ja hiän palasi hänen luokseen. Vuosina 1725-1734 Thomas Gray osallistui Etoniin, missä hän tapasi Richard Westin ja Horace Tadpolen, voimakkaan Whig-ministerin Sir Robert Walpolen pojan. Vuonna 1734 Gray astui Peterhouse Collegeen, Cambridgen yliopistoon. Neljä vuotta myöhemmin hän jätti Cambridgen ilman tutkintoa aikoen lukea lakia Lontoon Inner Templessä. Sen sijaan hän ja Horace Walpole purjehtivat Doverista 29. maaliskuuta 1739 Manner-kiertueelle. Kaksikko riiteli Reggiossa Italiassa toukokuussa 1741; Gray jatkoi kiertuetta yksin ja palasi Lontooseen syyskuussa. Marraskuussa 1741 Greyn isä kuoli; Grayn säilyneissä kirjeissä ei ole mainintaa tästä tapahtumasta.
xxx/ellauri252.html on line 361: Suomessa vuoden 1734 lain rikoskaari määräsi jumalanpilkasta kuolemanrangaistuksen.
xxx/ellauri252.html on line 364: (Vuoden 1734 lain Pahategon Caari)
xxx/ellauri303.html on line 362: 17345">Pillut
xxx/ellauri363.html on line 199: Ennen vuoden 1734 rikosoikeudellista uudistusta vapaudenriisto oli toissijainen rankaisemisen muoto Ruotsissa. Se ei istunut esiteolliseen oikeudentajuun, jonka perustana oli kosto, häpeä ja ruumiillinen rangaistus.
xxx/ellauri417.html on line 517: 17344">Jänniä loppukäänteitä
23