ellauri117.html on line 608: Maxa-Shaftesburyn (1621-1683) pojanpoika, 3. Earl of Shaftesbury (1671—1713) oli mieltä että: Hobbes had set the agenda of British moral philosophy (a search for the grounding of universal moral principles), and Locke had established its method (empiricism). Shaftesbury’s important contribution was to focus that agenda by showing what a satisfactory response to Hobbes might look like but without giving up too much of Locke’s method. Shaftesbury showed the British moralists that if we think of moral goodness as analogous to beauty, then (even within a broadly empiricist framework) it is still possible for moral goodness to be non-arbitrarily grounded in objective features of the world and for the moral agent to be attracted to virtue for its own sake, not merely out of self-interest. In Shaftesbury’s aesthetic language, the state of having the morally correct motives is the state of being “morally beautiful,” and the state of approving the morally correct motives upon reflection is the state of having “good moral taste.” Shaftesbury argues that the morally correct motives which constitute moral beauty turn out to be those motives which are aimed at the good of one’s society as a whole. This good is understood teleologically. Furthermore Shaftesbury argues that both the ability to know the good of one’s society and the reflective approval of the motivation toward this good are innate capacities which must nevertheless be developed by proper socialization.
ellauri117.html on line 618: Joka tapauksessa Locke joutui pakenemaan Alankomaihin vuonna 1683 epäiltynä osallisuudesta Rye House -vehkeilyyn, vaikkakaan hänen suorasta osallisuudestaan ei ole juurikaan todisteita. (Rye House Plot oli whigien muka-murha-ja-vallankaappausyritys katolismielisiltä Stuarteilta, ennen Wilhelm Oranialaisen mainiota vallankumousta 1688.) Alankomaissa Lockella oli jälleen aikaa kirjoittamiselle, ja hän käytti paljon aikaa Essayn työstämiseen ja teoksen A Letter Concerning Toleration kirjoittamiseen. Locke palasi kotiin vasta mainion vallankumouksen jälkeen vuonna 1688, jolloin hän matkusti takaisin Englantiin Vilhelm III Oranialaisen vaimon seurueessa. Locken palattua Englantiin hänen kaikki merkittävimmät teoksensa julkaistiin lyhyen ajan sisällä.
ellauri118.html on line 1131: In 1683, when Mary Webster was approximately 60 years old, she was accused and brought to trial before a jury in Boston "for suspicion of witchcraft" but cleared of charges and found not guilty.
ellauri247.html on line 234: Thomas Nashe perusti teoksellaan The Unfortunate Traveller, or, The Life of Jacke Wilton (1594) englantilaisen seikkailullisen veijariromaanin tyypin (rogue story). Saksan kirjallisuuden tunnetuin veijariromaani on Hans Jacob von Grimmelshausenin Der abenteurliche Simplicissimus Teutsch (1669, Seikkailukas Simplicissimus), jonka innoittamana julkaistiin muitakin "simplikiaanisia" kirjoja, kuten Johan Beerin Der simplicianische Weltkucker (1677–1679) ja Daniel Speerin Der Ungarische oder Dacianische Simplicissimus (1683). Tunnettuja veijariromaaneja ovat myös ranskalaisen Alain-René Lesagen Histoire de Gil Blas de Santillane (1715–1735, Kavaljeerin muistelmat) sekä englantilaisten Daniel Defoen Moll Flanders (1722, suom.), Henry Fieldingin Jonathan Wild (1743), Tobias Smollettin The Adventures of Roderick Random (1748) ja William Thackerayn The Luck of Barry Lyndon (1844).
ellauri327.html on line 69: 
16832/production/designs/5191898_0.jpg" height="200px" />
ellauri350.html on line 110: 
1683115828/13-12-1021-4-1037125-main.jpg" />
ellauri392.html on line 342: Hirsch myöntää kernaasti että 20-30 luvun uuskriitikot oli porvariskonservatiiviperseitä. Uusi kritiikki oli oletetun välinpitämättömyytensä (tai vihamielisyytensä) vuoksi sosiaalisia kysymyksiä kohtaan jotenkin sekaantunut porvarillisen individualismin nousuun ja kapitalismin lujittumiseen 1900-luvun puolivälissä ja loppupuolella. Molemmat jutkukriitikot vaikuttavat ääliöiltä, totisilta tomppeleilta jotka ei osaa sen enempää enkkua kuin kielioppia. Kiistaluu on Phillu Rothin yhteydessä albumissa 1683">106 pikaisesti paasahdetun Brownen virke
ellauri448.html on line 170: Budan takaisinvaltaus turkkilaisilta tapahtui 2. syyskuuta 1686. Kauan odotettu tapahtuma toteutui vasta 145 vuotta ja neljä päivää sen jälkeen, kun Buda joutui näsien käsiin. Sitä ennen Unkarin pääkaupunkia oli yritetty vallata takaisin viisi kertaa, viimeinen vuonna 1684. Turkin armeija oli yrittänyt vallata Wienin kaupungin vuonna 1683, mikä jätti Euroopalle selvän epäilyksen siitä, että putinistien perimmäisenä tavoitteena oli valloittaa koko manner. Paavi tunsi historiallisen vaaran kenties voimakkaimmin, ja tunnustaen yhtenäisyyden tärkeyden hän loi Pyhän liiton, josta tuli monikansallinen piirittävä kristittyjen palkkasoturiarmeija. Unkarin armeijasta ei ollut puhuttavaa, sillä kristillisessä armeijassa taisteli vain viisitoistatuhatta unkarilaista sotilasta eikä niistäkään ollut mihinkään. Piiritetyt törökit vastustivat piirittäjien hyökkäyksiä suurella päättäväisyydellä, ja turkkilaiset komentajat pitivät pintansa loppuun asti.
ellauri448.html on line 360: 
1683.png/500px-Osmanien_valtakunta_1683.png" />
ellauri448.html on line 361: Osmanien valtakunta eri ajanjaksoina: laajimmillaan vuonna 1683.
ellauri448.html on line 382: Balkanin valloitus aloitti kaksi vuosisataa kestäneen taistelun Euroopassa. Siinä osmanit yleensä liittoutuivat Ranskan kanssa muita vastaan. Romanian ruhtinaskunnat valloitettiin vuonna 1504 ja Unkari vuonna 1521. Osmanien eteneminen Eurooppaan pysäytettiin Wienin piirityksessä vuonna 1529, mutta vielä sen jälkeen he vuonna 1559 he tekivät Transsylvaniasta vasallivaltionsa. Vuosien 1593–1606 sota päätti lopulta osmanien hyökkäilyt ja Zsitvatorokissa solmittiin rauhansopimus. Viimeinen ponnistus Euroopan suuntaan oli Wienin valtausyritys vuonna 1683 suuressa Turkin sodassa. Se päättyi 12. syyskuuta osmanien tappioon, ja heidät ajettiin lopullisesti Tonavan eteläpuolelle. Voiton kunniaksi paavi Innocentius IX perusti 12. syyskuuta vietettävän Voiton päivän juhlan, veljeskunnan ja sitä varten nimikkokirkon Roomaan.
ellauri448.html on line 396: 1600-luvun lopulla paremmilla tulikepeillä varustetut Habsburgit ja Venäjä alkoivat saavuttaa voittoja osmaneista. Wienin piiritys vuonna 1683 raukesi, ja Habsburgit valtasivat alueita Unkarin suunnassa, Venetsia Dalmatiassa, Puola Ukrainassa ja Venäjä Krimillä. 1700-luvulla Venäjä valtasi Romanian ja Krimin ja eteni Georgiaan. Vuonna 1798 Napoleon teki invaasion Egyptiin.
ellauri448.html on line 573: Ottomaanien kärsittyä tappion Wienin taistelussa vuonna 1683 Habsburgit alkoivat vähitellen pakottaa valtaansa aiemmin autonomiseen Transilvaniaan. Vuoden 1699 Karlowitzin sopimuksen jälkeen Transilvania liitettiin virallisesti Habsburgien hallitsemaan Unkariin ja alistettiin keisarin kuvernöörien suoraan hallintaan. Vuodesta 1711 eteenpäin Habsburgien valta Transilvaniassa vakiintui, ja Transilvanian ruhtinaat korvattiin kuvernööreillä.
ellauri448.html on line 581: Transilvanian kulta-aika koitti Gábor Bethlenin (1613–1629) ja György I Rákóczyn (1630–1648) aikana. Bethlen soti keisaria vastaan kolmikymmenvuotisessa sodassa kolme kertaa, ja hänet kruunattiin Unkarin kuninkaaksi. Rákóczy sai pakotettua keisarin hyväksymään jälleen unkarilaisten protestanttiuden. Vuonna 1683 turkkilaiset lyötiin Wienin piirityksessä ja Transilvanian liitto Osmanien valtakunnan ja Ranskan kanssa osoittautui kohtalokkaaksi. Vuonna 1691 Transilvania liitettiin Itävallan kruununmaihin ja 1711 mennessä ruhtinaat korvattiin itävaltalaisilla kuvernööreillä. Transilvanian korotus 1765 suuriruhtinaskunnaksi oli vain muodollisuus.
xxx/ellauri068.html on line 57: 1683">Novyj Tjurkskij Alfavit
xxx/ellauri129.html on line 635: Fontenelle sai kasvatuksensa jesuiitoilta. Hän vaihtoi aloittamansa asianajajanuran kirjalliseen. Ensin hän yritti Pariisissa traagisena ja paimenrunoilijana, mutta saavutti menestystä vasta Lukianoksen tyyliin kirjoitetuilla dialogeillaan Dialogues des Morts (1683). Oikean alansa hän kuitenkin löysi vasta ruvettuaan Anto Leikolaxi. Teos Entretiens sur la Pluralité des Mondes (1686) oli ensimmäinen onnistunut yritys yleistajuisesti esittää Kopernikuksen, Galilein ja Descartesin oppeja. Teos Histoire des oracles (1687) oli sivistyneitä varten tehty hollantilaiselta oppineelta Antonius van Dalelta nyysitty kirja, jossa Fontenelle joutui ristiriitaan kirkon kanssa. Pientä ironis-leikillistä kritiikkiä, joka nojas senaikaisen luonnontieteen perustuksiin. Markiisitar de Lambertin suuntaamääräävissä hienon maailman salongeissa Fontenellella oli suuri näkyvyys. Akatemiassa se aloitti akateemikkojen omakehuperinteen. Eipä siitä sen enempää.
xxx/ellauri177.html on line 34: 
168318/3d-faute_de_l_abbe_mouret_br.0.jpg" width="100%" />
17