ellauri032.html on line 301: Hobbesin viimeiset teokset olivat luonteeltaan hyvin erilaisia. Näihin kuuluivat latinankielinen omaelämäkerta Thomae Hobbesii vita vuonna 1672, Odysseian neljän kirjan käännös englanninkieliselle runomitalle vuonna 1673, ja Iliaan että Odysseian täydelliset käännökset vuonna 1675. Tämmöisiä mäkin voisin prujata eläkkeellä. Hetkinen, niitähän mä tässä prujaankin jo. Ja oon jo eläkkeellä vittu.
ellauri066.html on line 555: 2.2.3 Massacre of the Narragansett people, 1675
ellauri115.html on line 484: Samuel Clarke (11. lokakuuta 1675 – 17. toukokuuta 1729) oli englantilainen filosofi. Hän vaikutti teologian, matematiikan, metafysiikan ja filologian aloilla. Ei ihmekään että Rousseau ryömi sen viitan alle lällättämään Voltairelle.
ellauri115.html on line 486: Samuel Clarke (1675–1729) was the most influential British metaphysician and theologian in the generation between Locke and Berkeley, and only Shaftesbury rivals him in ethics. In all three areas he was very critical of Hobbes, Spinoza, and Toland. Deeply influenced by Newton, Clarke was critical of Descartes’ metaphysics of space and body because of the experimental evidence for Newtonianian doctrines of space, the vacuum, atoms, and attraction and because he believed Descartes’ identifying body with extension and removing final causes from nature had furthered irreligion and had naturally developed into Spinozism.
ellauri117.html on line 614: Shaftesbury, joka oli whig-puolueen perustajia (no tietysti, nehän oli lipilaareja), vaikutti huomattavasti Locken poliittiseen ajatteluun. Locke alkoi osallistua politiikkaan kun Shaftesburystä tuli lordikansleri vuonna 1672. Kun Shaftesburyn suosio laski vuonna 1675, Locke vietti jonkun aikaa matkustellen Ranskassa. Hän palasi Englantiin vuonna 1679, kun Shaftesbury oli jälleen myötätuulessa. Ei Locke mikään tyhmä ollut.
ellauri132.html on line 172: 1675-225x300.jpg" style="width:20%;float:right" />
ellauri226.html on line 133:
ellauri254.html on line 717:
ellauri333.html on line 456: 1500-luvun loppuun mennessä sikhiläisyys oli kasvanut siten, että aluetta hallinnut islamilainen Suurmogulien valtakunta alkoi pitää liikettä uhkana. Tämä johti viidennen Gurun Arjan Devin teloitukseen vuonna 1606. Arjan Devin teloituksen jälkeen sikhit julistivat tätä guruna seuranneen Guru Hargobindin paitsi uskonnolliseksi, myös maalliseksi hallitsijakseen. Hänen johdollaan sikhit jättivät Punjabin ja asettuivat Himalajan aluskukkuloille, jossa he pysyivät 1600-luvun ajan. Guru Tegh Bahadurin yritykset luoda sikhiyhteisö uudestaan Punjabiin päättyivät hänen teloitukseensa vuonna 1675. Kymmenes Guru Gobind Singh loi ajatuksen khālsā rājn eli Jumalan kuningaskunnan perustamisesta. Gobind Singhin muihin uusiin opetuksiin kuului viiden K:n sääntö, joka viittaa leikkaamattoman tukan (kes), kamman (kanghā), miekan (kirpā), teräksisen rannekorun (karhā) ja pitkien housujen (kachhā) pitämiseen. Kuollessaan Gobind Singh katkaisi gurujen linjan nimetessään ennen kuolemaansa gurujen edustajaksi hymnien kokoelman Guru Granth Sahibin.
ellauri333.html on line 483: Guru Tegh Bahadur (1621–1675)
ellauri341.html on line 550: 16751105_6632388931923531808_n.jpg" height="300px" />
xxx/ellauri237.html on line 168: Pietismin ohjelmallisena perustana pidetään Philipp Jakob Spenerin vuonna 1675 julkaisemaa Pia Desideria-kirjoitusta, joka julkaistiin esipuheena Johann Arndtin Vom Wahren Christenthum-laitoksessa. Arndstin teokset kuuluivat pietistisessä liikkeessä luettuihin kirjoihin. Opetuksissa kuvattiin, kuinka yksilön tuli elää uskovana. Liikkeen painopiste on yksilön sisäisessä muutoksessa.
xxx/ellauri307.html on line 833: 167561.jpg" height="300px" />
13