ellauri034.html on line 217: Äidittömät isän pojat eli isixet ovat julmia yrmyjä hierarkisia heteroja uskovia fasisti kovixia setämiehiä ja isättömät äidin pojat eli mamixet kesyjä kilttejä demokriittisiä jumalattomia homoja vasuri pehmyreitä. Isättömyyttä ja äidittömyyttä täytyy vähän mulkata, riittää että toinen vanhempi on karussa, sairas, alakynnessä tai muuten näkymätön, ja toinen päsmäröi lapsen kasvatuxessa yxinomaisesti tai ihan sikana. Isoäiti kelpaa äitifiguurixi kuten 122654384380532" data-nimi="Russell Bertrand">Russellilla ja Proustilla. Tehdäänpä sekoitusmatriisi, jota voidaan sitten aina täydentää lisäilemällä nimiä. Sekin pitäs täsmentää millaset on kovixia eli kylmiöitä kuivureita ja mitkä pehmyreitä eli lälläreitä sylkyreitä. Karkeasti ottaen kovixet on cro magnoneja ja pehmyreitä neanderthalit. Coelhokin luetaan kovixiin vaixe on hippi vetelys, kert se kumartelee izekuria ja jumalankuvia. Puolikova ainakin. (Muuten, VA Koskenniemi väitti Goethe-sepustuxessaan että runoilijat on enimmäxeen mammanpoikia. Varmaan oli izekin.)
ellauri051.html on line 1839: 1226 Here are biscuits to eat and here is milk to drink, 1226 Tässä on keksejä syötäväksi ja tässä maitoa juotavaksi,
ellauri052.html on line 542: 12263">

Apinasofiaa

ellauri098.html on line 573: 1226">

Turreja ja disniluonteita

ellauri244.html on line 593: 12261891" data-nimi="Miller Henry">Henry Valentine Miller (26. joulukuuta 1891 New York – 7. kesäkuuta 1980 Los Angeles) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Miller tunnettiin aikansa kirjallisten normien rikkojana, joka yhdisti romaaneissaan henkilökuvausta, yhteiskuntakritiikkiä, filosofista pohdintaa, mystiikkaa, roisia seksuaalisuutta ja vapaata assosiaatiota. Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat Kravun kääntöpiiri (1934), Musta kevät (1936), Kauriin kääntöpiiri (1939) ja Ruusuinen ristiinnaulitseminen -trilogia (1949–59), jotka perustuvat hänen kokemuksiinsa New Yorkissa ja Pariisissa. Niin ja sitten se Marussin kolossi, joka oli makuuhuoneen kirjahyllyssä, mutta näytti tosi tylsältä.
xxx/ellauri165.html on line 522:

3. lokakuuta 1226 Assisi, Umbria

xxx/ellauri165.html on line 533: Giovanni Francesco di Bernardone, "Jumalan pieni köyhä", ("Poverello", taiteilijanimeltään Franciscus Assisilainen) (1181 tai 1182 – 3. lokakuuta 1226) oli italialainen munkki, diakoni ja saarnaaja. Hän perusti fransiskaanisen veljeskunnan. Franciscusta kunnioitetaan katolisuudessa, vanhakatolisuudessa, anglikaanisuudessa ja luterilaisuudessa. Paavi Gregorius IX julisti hänet pyhimykseksi 16. heinäkuuta 1228. Franciscus Assisilaisen pyhimyskalenterin mukainen muistopäivä on 4. lokakuuta, joka on myöhemmin hänen vuokseen otettu myös kansainväliseksi eläinten päiväksi. Hän on eläinten, ympäristön, eläintarhojen, tulen, perheiden, yksin kuolemisen, kauppiaiden, rauhan, Italian, Assisin, New Mexicon ja Kansasin suojeluspyhimys. Pyhimyksen symboleita ovat muun muassa linnut ja eläimet, stigmata, piikkikruunu, kalat, pääkallo, susi ja tuli. Franciscusta pidetään yhtenä stigmaatikoista ja ennen hänen stigmataansa juhlistettiin erikseen 17. syyskuuta. Pyhimyksen mukaan on myös nimetty basilika tämän kotikaupungissa Assisissa eli Pyhän Fransiskuksen basilika (italiaksi Basilica di San Francesco d´Assisi). Pyhän Franciscuksen mukaan on perustettu useita katolisia sääntökuntia: Congregatio Fratrum Adunationis Tertii Regularis Ordinis Sancti Francisci (S.A), Congregatio Fratrum Franciscanorum Immaculatae (F.I.), Ordo Fratrum Minorum (O.F.M.), Ordo Fratrum Minorum Capuccinorum (O.F.M. Cap.) ja Ordo Fratrum Minorum Conventualium (O.F.M. Conv.). Hänen nimeään kantaa myös argentiinalainen 13. maaliskuuta 2013 valittu paavi Benedictus XVI:n vasemmistolainen seuraaja 266. paavi Franciscus.
xxx/ellauri387.html on line 64: Det var vanligt för exempelvis norrmän att ta trälar under krigståg i Sverige och Danmark, och tvärtom: stridigheter mellan olika klaner och lokala hövdingar gjorde att detta var vanligare än vad som skulle bli fallet när länderna enades, och inte längre styrdes av lokala hövdingar. Så sent som år 1226 omtalas till exempel, att innevånarna på Ösel hade gjort en slavräd till Sverige, där de tillfångatagit många kvinnor och flickor som slavar, och att öselborna brukade sälja trälar till kurerna.
xxx/ellauri400.html on line 256: 1226 führte der französische König einen neuerlichen Angriff in Südfrankreich. Offiziell stand dieser Krieg immer noch im Rahmen des vom Papst ausgerufenen Kreuzzuges, wobei die Interessen des Königs jedoch vorrangig in der Einverleibung der südfranzösischen Provinzen lagen. Zwar starb Ludwig noch im selben Jahr, der Krieg wurde jedoch von seinem Sohn Ludwig IX. auch 1227 unvermindert fortgesetzt. 1228 gab Graf Raimund VII. von Toulouse nach einem zermürbenden und zerstörerischen Krieg von fast 20 Jahren den Widerstand auf. Am 12. April 1229 schloss er den Vertrag von Paris mit der französischen Krone. Darin wurde die Eingliederung Okzitaniens in den französischen Staat besiegelt, Raimund VII. musste große Gebietsverluste hinnehmen. Ebenfalls 1229 fand in Toulouse eine kirchliche Synode statt, die sich mit dem weiteren Vorgehen gegen die Katharer befasste. Damit war der Albigenserkreuzzug offiziell beendet. Die Inquisition und weitere militärische Feldzüge vernichteten schließlich die Katharer bis zum Ende des 13. Jahrhunderts.
xxx/ellauri415.html on line 865: 12264932/12264932_109_946b.jpg" width="100%" />
10